Vasemmistolainen poliitikko valehtelee silmät ja suun täyteen

Translakiuudistuksen käsittely eduskunnassa on herättänyt viime aikoina erittäin paljon keskustelua. Yksi viimeisimmistä käänteistä on se, että genderkriittinen homojärjestö LHB-Liitto sekä genderkriittinen naisjärjestö Naisten Rintama on molemmat kutsuttu eduskuntaan esittämään translakiin liittyen oma lausuntonsa. Sekä media- että somekeskustelu on näiden molempien järjestöjen ympärillä lähtenyt keulimaan ihan uskomattomalla tavalla ja joidenkin ihmisten osalta mopo on karannut käsistä aivan kertakaikkiaan.

Tässä bloggauksessa haluan keskittyä Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon uskomattomiin valheisiin, joita hän on esittänyt omassa somessaan. Seuraavassa screenshotteja:

Viimeisimmässä screenshotissa Honkasalo jakaa tämän Transfeminiinit ry:n postauksen:

Facebookin puolella Honkasalo postailee seuraavaa:

Jooh elikkäs.
LHB-Liitto kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen LGB-Allianceen. LHB-Liitto on transfobinen. LHB-Liitto sekä Naisten Rintama verhoutuvat tasa-arvon, naisten aseman ja transihmisten puolustajiksi, mutta vain asiaan syvästi perehtyneet tietävät, että mikä järjestöjen oikea agenda on. Veronika etsi järjestöjen yhteystietoja, mutta henkilöistä ei ollut mitään tietoa saatavilla.

Ennen kuin jatkan, niin linkkaan tähän kyseessä olevien järjestöjen viralliset vastineet syytöksiin:
LHB-Liiton vastine
Naisten Rintaman vastine

Aloitetaan Veronikan valheiden purkaminen siitä, että hän väittää, ettei järjestöissä toimivien henkilöiden mitään tietoja ole saatavilla. Molempien järjestöjen yhteystiedot ovat kuitenkin olleet niiden sivuilla ihan koko ajan. Tässä linkit sivuille, joilla kyseiset tiedot ovat olleet koko ajan:
LHB-Liiton toimijat
Naisten Rintaman toimijat

Kun lähdemme kaivelemaan LHB-Liiton taustoja, niin mitäs sieltä löytyykään? Antaakseni esimerkin varsin tyypillisestä henkilöstä, joka on mukana näissä järjestöissä, niin vilkaistaanpa LHB-Liiton nykyisen varapuheenjohtajan ja entisen puheenjohtajan Iiris Vesalan taustoja. Tässä on hänen nettisivunsa ja tällä sivulla hän listaa poliittisen taustansa. Tästä voit lukea kyseisen henkilön kirjoittaman artikkelin LHB-Liiton blogiin. Suosittelen erityisesti vilkaisemaan bloggauksen lopussa listattuja lähteitä sekä linkkejä varsinkin, jos "anti-gender" ihmetyttää.

Eipä ole yhtään mitään konservatiivikytköksiä hänellä. Päinvastoin, kyseessä on pitkänlinjan vihreä feministi. Artikkelissaan Vesala viittaa nk. "anti-choice" -liikkeeseen, jonka nimi jostain syystä on viimeaikaisessa tutkimuksessa vaihdettu "anti-genderiksi". Anti-gender -liike on siis sama asia kuin anti-choice -liike, joka on uskonnollisten tahojen abortinvastainen liike. Toisinsanoen siis ns. anti-gender -liike on ehdottomasti olemassa ja siten todellinen, mutta on todella kaukaahaettua olettaa, että homojärjestö tai naisasiajärjestö olisi osana siinä. Nämä järjestöthän ovat nimittäin varmasti ensimmäisinä oikeiden uskonnollisten abortinvastustajien uunituslistalla. En usko, että mitään oikeita poliittisia yhteistyökuvioita olisi edes mahdollista muodostaa homojärjestön, naisasiajärjestön sekä uskonnollisen anti-choicen välillä.

Nk. genderkritiikki (engl. gender critical) on täysin eri asia kuin anti-gender/anti-choice. Genderkritiikki on kattotermi sellaiselle ajattelulle, jossa yksinkertaisesti kyseenalaistetaan usko sisäisiin sukupuoliin, eli siis siihen, että ihminen voisi olla sisäisesti eri sukupuolta kuin mitä hän kehollisesti on, tai että ihmisen kokemus hänen sukupuolestaan määrittää hänen sukupuolensa. Genderkritiikki ei ole yhtenäinen poliittinen tai vakaumuksellinen liike, vaan se on vain yksittäinen ominaisuus henkilön ajattelussa ja maailmankuvassa. Lisäksi genderkriittisten ihmisten asenteet transsukupuolisuutta ja transhoitoja kohtaan vaihtelevat hyvin suuresti. Osa genderkriittisistä haluaisi kieltää transhoidot lailla kokonaan, kun taas osa on itse transhoitoja läpikäyneitä transihmisiä. Osa uskoo, että on olemassa ns. "aitoja transsukupuolisia", joiden ihan oikeasti täytyy saada transhoidot ja he haluavat tukea hoitoja tarvitsevia transihmisiä. Genderkritiikkiaihe vaatii oman bloggauksen, joten en lähde sitä tässä syvemmin ruotimaan. Mikäli aihe kiinnostaa, niin voit tutustua esimerkiksi tähän kirjoitukseen Radikaalifeministi -blogissa, jossa kirjoittaja tarkastelee Setan sivuilla olevia tekstejä sekä niissä esitettyjä näkemyksiä sukupuolesta. Nk. genderistiset käsitykset sukupuolesta ovat varsin, noh, värikkäitä, kuten Setan omista teksteistä havaitaan. Mikäli aihe ei ole sinulle tuttu ja olet nyt ulapalla kuin merirosvo, niin ymmärrän oikein hyvin. Palaan aiheeseen myöhemmin täällä blogissa sekä Youtuben puolella. Sitä odottaessa voit tutustua esimerkiksi tähän bloggaukseeni, jossa on lisää esimerkkejä genderismistä ja siitä, miten se ilmenee. Genderkritiikki on yksinkertaisesti näiden värikkäiden näkemysten kyseenalaistamista.

LHB-Liitto ja Naisten Rintama kertovat olevansa genderkriittisiä. He esittävät yllälinkatuissa vastineissaan, että heidän mielestään biologinen sukupuoli on hyvin keskeinen naisten ja homojen asemaan liittyvissä kysymyksissä.

Mutta jatketaan järjestöjen taustojen kaivelua. Veronika Honkasalo väittää, että LHB-Liitto kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen LGB Allianceen. LHB-Liitto toteaa vastineessaan, että sillä ei ole kattojärjestöä ja se on siten itsenäinen suomalainen toimija. Mitähän mahtavat olla ne toisten ihmisten oikeudet, joita LHB-Liitto ja LGB Alliance vastustavat? Olisiko esimerkkejä antaa? Sekä LHB-Liitossa että LGB Alliancessa on mukana transihmisiä, jotka eivät itsekään kannata genderismin varsin vinkeitä näkemyksiä. Genderismin käsitykset kyseenalaistavia transihmisiä on Suomessakin esimerkiksi minä itse sekä Tulenhenki ja Kyrpäjooseppi. Tulenhenki sekä hänen transsukupuoliset tuttavansa ovat jopa lähettäneet kaikille kansanedustajille kirjeen, jossa he kyseenalaistavat translakiuudistuksen transnäkökulmasta.

Entä mikä on tämä itse pääpiru eli LGB Alliance? Se on alkujaan brittiläinen homojärjestö, joka perustettiin vuonna 2019 Lontoossa siitä syystä, että alkuperäiset homojärjestöt ovat nykyään kaikki genderistejä (mukaanlukien Suomen Seta). Genderismi on uudelleenmääritellyt seksuaalisen suuntautumisen siten, että se tarkoittaa kiinnostusta toisten sukupuoli-identiteetteihin. Ei siis biologiseen sukupuoleen, sillä järjestöjen kielenkäytössä "sukupuoli" tarkoittaa ensisijaisesti henkilön identiteettiä, ei kehollisia ulottuvuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näiden järjestöjen maailmankuvassa aito homoseksuaalisuus, eli kiinnostuksen kohdistuminen yksinomaan samaa biologista sukupuolta olevien ihmisten välillä, on joko lakannut olemasta tai sitä pidetään tuomittavana. Mikäli kieltäydyt deittaamasta vastakkaisen biologisen sukupuolen edustajaa, jos tämä ilmoittaa kokevansa olevansa samaa sukupuolta kuin sinä, niin syyllistyt transfobiaan (mikä on tietenkin järjestöjen maailmankuvassa erittäin, erittäin tuomittavaa). Lisäksi entiset homojärjestöt ovat kaikkialla maailmassa keskittyneet viime vuosina huomattavan paljon nimenomaan transsukupuolisuuteen sekä genderististen käsitysten levittämiseen. Homot ovat siis tulleet puserretuiksi ulos omista järjestöistään. Lisäksi se, minkä vuoksi homoaktivistit alkujaan taistelivat eli oikeus olla romanttisessa ja seksuaalisessa suhteessa (yksinomaan) samaa biologista sukupuolta olevan yksilön kanssa ilman syrjintää ja vihamielisyyttä toisten taholta, ei enää toteudu järjestöissä, jotka alkuperäiset homoaktivistit perustivat tätä asiaa ajamaan. Sateenkaariliikkeessä mukana olevien ihmisten vihamielisyys homoja kohtaan on ollut paikka paikoin aivan päätähuimaavaa (myös täällä Suomessa). Esimerkkejä tästä on koottu esimerkiksi tälle sivulle. Täten siis homot kokivat tarpeelliseksi perustaa uuden homojärjestön, joka ei kannata genderismiä (eli siis sukupuolen määrittelyä kokemuksen kautta) ja haluaa keskittyä transasioiden sijaan nimenomaan homoasioihin. Suosittelen tutustumaan LGB Alliancen About- ja Purpose -sivuihin. Homojen oikeuksien toteutumisen kannalta biologinen sukupuoli on keskeisessä asemassa. Homous on siis luonnostaan "eksklusiivista"! LGB Alliancen sivuhaaroja on alkanut ilmestyä kaikkialla länsimaissa.

Tässä kohtaa otetaan pieni breikki ja loikataan itseään "valtakunnan ykköshomoksi" tituleeranneen Eino Nurmiston Twitteriin. Nurmisto kirjoittaa LHB-Liitosta seuraavaa:

Niille, joille QX ei ole tuttu: kyseessä on homojen nettilehti, jota ainakaan minä en menisi kutsumaan konservatiiviseksi. Lehti on viime aikoina kyseenalaistanut genderismiä homonäkökulmasta (esim. tässä) ja siitä syystä lehti on saanut genderisteiltä vihaista palautetta.

Katsotaanpa seuraavaa kommenttia, jonka Nurmisto on jättänyt Annika Mutasen kolumniin, jossa Mutanen käsittelee biologisen sukupuolen merkitystä:

Eli siis valtakunnan ykköshomo ei ole edes homo, koska hänelle genitaaleilla (=kehon fyysisillä sukupuoliominaisuuksilla) ei ole merkitystä? Tätenkö siis Nurmiston seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu myös biologisiin naisiin (ei pelkästään biologisiin miehiin), eikä tarina edes pääty siihen: hän lisäksi tuomitsee "genitaalifetisisteinä" aidot homot eli ne ihmiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu ainoastaan omaan biologiseen sukupuoleen. Tämmöisiä homoikoneita meillä, ihanaa.

Sivuhuomautus: "genitaalifetisismi" koskee tämän porukan ajatusmaailmassa myös heteroita. Eli vaatimus siitä, että kumppanin on oltava jotakin tiettyä biologista sukupuolta, jotta hänet koettaisiin kiinnostavana, on genitaalifetisismiä ja tuomittavaa. Genderistien mielestä siis homouden lisäksi myös heteroseksuaalisuus on tuomittavaa. Homouden lailla myös heterous on luonnostaan "eksklusiivista". Miksi siis kukaan heterokaan kannattaisi genderistisiä näkemyksiä sukupuolesta? Ihanko vakavissasi muka väität, että heterona sinulle ei kumppanin biosukupuolella ole merkitystä?

Mutta jatketaan, ja kaivetaan syvemmälle. Mitäs mahtaa löytyä pääpirun eli LGB Alliancen taustalta? No esimerkiksi tämä wanha homoherra, joka on yksi alkuperäisen pride-liikkeen perustajista 60- ja 70-luvuilla:



Kyseinen herra Fred Sargeant on siis alkuperäisiä homoaktivisteja siltä maailmanajalta, kun homous oli lain mukaan rangaistava teko ja maasta riippuen siitä saattoi länsimaissakin saada melkoisen ikäviä tuomioita. Hän on yksi niistä ihmisistä, jotka aloittivat alkuperäisen homojen oikeuksia ajavan liikkeen 60-luvun lopulla. Ylläolevalla videolla hän kertoo, että miksi hän lähti mukaan USAn LGB Alliancen haaraan: nykyinen pride-liike on homoja kohtaan niin vihamielinen, että Sargeantin kimppuun hyökättiin fyysisesti pride-kulkueessa syyskuussa 2022, kun hän oli puolustanut homouden alkuperäistä määritelmää eli sitä, että homoseksuaalisuus on kiinnostusta samaa biologista sukupuolta olevien ihmisten välillä. Tällä videolla on videoevidenssiä siitä, että mitä tapahtui. Juontajan näkemyksistä voi olla montaa mieltä, mutta videomateriaalista kyllä selvästi näkee, että miten Sargeantiin pride-kulkueessa suhtauduttiin.

Tähän on tultu.

Ystävälliset terveiseni Veronika Honkasalolle, hänen puolueelleen, hänen kannattajilleen sekä puolueensa kannattajille on, että lopettakaa välittömästi alhaisten valheiden levittäminen ja asioiden vääristely. Suorittakaa ne faktantarkistuksenne ennen kuin alatte julkisesti suoltaa jaskaa.

Laventeliveikkonen, genderkriittinen homomies, kirjoittaa omassa Honkasaloa käsittelevässä bloggauksessaan seuraavaa:

Vasemmistolaiset pyrkivät aina ja joka tilanteessa näyttäytymään Parempina Ihmisinä, jotka ovat laupiaalla tasa-arvotyöllään ja joka pieraisullaan rakentamassa parempaa maailmaa ja luhistamassa vanhaa sen tieltä.--- Vasemmistoaktiivien maailmankuva on monessa mielessä kuin tuuliviiri: heidän aktivisminsa ja (väitetty) maailmankuvansa kääntyilee ja muovautuu aina sen mukaisesti, mikä milloinkin sattuu olemaan trendikästä ja jotenkin tapetilla ja minkä kautta voi edistää omia poliittisia tavoitteitaan ja siten kiillottaa omaa julkisuuskuvaansa, olla kaikkien silmissä the hyvä ihminen. 
---
Vasemmistoaktiivit ovat tunnepohjaisella propagandalla lietsottavissa huutamaan minkä tahansa "ihmisoikeuksia" ajavan liikkeen tai ideologian nimeen, kunhan liikkeen agenda on korvamerkitty "tasa-arvolla", "yhdenvertaisuudella" ja "ihmisoikeuksilla". Siinä hötäkässä he hylkäävät kaikki aiemmat arvonsa (oliko niitä koskaan edes?) ja siirtyvät täysillä mukaan uuteen huutokuoroon louskuttamaan leukojaan sen ja sen marginalisoidun ihmisryhmän oikeuksista, vaikka nuo oikeudet olisivat äärimmäisen räikeässä ristiriidassa muiden, päivänselvästi heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien oikeuksien kanssa (transvouhotus on tästä tyylipuhtain mahdollinen esimerkki).
---
Vasemmistoaktiivit (sekä radikaalitapaukset että nämä hurskastelevat Honkasalon kaliiperin pöyristelijäpoliitikot) ovat aivan yhtä itsekkäitä, tekopyhiä, omaa etuaan tavoittelevia ja wokepointseja keräileviä sädekehän kiillottelijoita kuin niiden ääripäätahojen edustajat, joita he väittävät kritisoivansa; tarkoitan tällä nyt nimenomaan niitä edustajia, joita on aihettakin kritisoida samoista helmasynneistä. Pahempia jopa, koska he esittävät olevansa laupiaita hyviksiä ja hyväntekijöitä. Vasemmistoaktiivit naamioivat todelliset (itsekkäät) motiivinsa hurskaaseen lässytykseen ihmisoikeuksista, tasa-arvosta jne. Käsikassaraksi näihin ihmisoikeussotiinsa he valjastavat aina jonkin ihmisryhmän, joka on (tai jonka väitetään olevan) syrjitty, sorrettu, marginalisoitu ja vailla heille kuuluvia oikeuksia.
---
Nykyvasemmisto paljastaa todellisen karvansa juuri siinä, miten he puhuvat niistä tahoista ja ihmisryhmistä, joiden oikeuksia he ovat aikaisemmin olleet aktiivisesti ajamassa (onnistuneesti). Vasemmisto on ollut, jos nyt ei aivan etunenässä, niin joka tapauksessa varsin näkyvästi puolustamassa homoseksuaalien oikeuksia ja ajamassa tasa-arvoisen avioliittolain ja äitiyslain jne. toteutumista. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki ja äitiyslaki toteutuivat ja homoseksuaalien oikeuksien ajamisesta tuli hiljalleen last season ja se haaltui pois muodista, tilalle tarvittiin viitekehykseksi uusi marginalisoitu ihmisryhmä, jonka asioiden ajamiseen fokusoitua ja jonka kautta päästä räkyttämään ummehtuneelle konservatiivioikeistolle heidän paskuuttaan – mukaan lukien kuka tahansa, joka ei ole transien poliittisten pyrkimysten kanssa samoilla linjoilla 110 %.
---
Vasemmisto julisti aikanaan homoseksuaalien oikeuksien ja turvallisuuden nimeen. Nyt, kun homoista on tullut tylsiä ja ummehtuneita konservatiiveja eikä meitä käsikassarana käyttämällä voi enää edistää omaa radikaaliliberaalia maailmankuvaansa ja esiintyä the hyvänä ihmisenä oman statuksensa kohottamiseksi, vasemmisto puhuu homoseksuaalien asioihin keskittyvästä ryhmittymästä "transfobisena järjestönä" ja "yhdistyksenä, joka kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen kansainväliseen LGB Allianceen".
---
Minäpä kerron teille salaisuuden: sinä silmänräpäyksenä, kun transien asioista tulee samalla tavalla last season kuin homojen asioista on tullut, vasemmistoaktiivit droppaavat transit ihan yhtä kylmäverisesti kuin nyt naiset ja homot ja hyppäävät päistikkaa sen uuden ihmisoikeusvouhotuksen kelkkaan, vaikka se olisi heidän nyt palvomilleen transeille vahingoksi. Eivät transien asiat ja "oikeudet" vasemmistoaktiiveja oikeasti kiinnosta vittuakaan. Jollain tavalla heikommassa asemassa oleva ihmisryhmä (oli se heikkoasemaisuus sitten todellista tai kuviteltua) on vasemmistoaktiiveille aina heidän politiikkansa ajamisessa pelkkä pelinappula ja käsikassara.

Aamen ja silleen. Näiden asioiden vuoksi moni homo, bi tai transsukupuolinen on viime vuosina mennyt takaisin kaappiin, koska ei halua tulla yhdistetyksi genderismiin ja sen levittäjien ylilyönteihin. Genderismin voittokulku läpi puolueiden ja järjestöjen on ilman muuta aiheuttanut homoasialle suurta hallaa. Minusta on ollut jo kauan aivan ilmiselvää, että eivät vasemmisto eikä Seta eivätkä näiden kannattajat välitä homoista tai heidän oikeuksistaan ja hyvinvoinnistaan. Eivätkä ne välitä myöskään detransitioitujista tai niistä varsin ikävistä syistä, jotka voivat vaikuttaa transhoitoihin hakeutumisen taustalla. En ymmärrä, että miten voi olla niin paljon homoja ja transihmisiä, jotka kannattavat ja äänestävät näitä tahoja. Nehän ovat heittäneet teidät aivan susille.

Miksi vastustan Setaa (itse homona)

Se olis taas kesäkuu, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkialla maailmassa sateenkaarikansa viettää taas pride-kuukautta (pride month). Pride-tapahtumat on tältä vuodelta koronan vuoksi peruttu, mutta se ei estä viettämästä pride-kuukautta esim. netin välityksellä. Minulla on ollut tapana kritisoida pridea juuri kesäkuussa pidettävän Helsinki Priden aikaan, joten jatketaanpa perinnettä.

Olen eri puolilla Internettiä useasti sanonut vastustavani Setaa. Perustelut tälle ovat olleet ripoteltuina eri puolille blogiani ja somekanaviani. Tässä kirjoituksessa vedän piuhat yhteen, että miksi tarkalleen ottaen mielestäni koko Seta pitäisi räjäyttää. Kritiikkini on jaettu kahteen kirjoitukseen ja tämä on niistä ensimmäinen. Tsekkaa jatko-osa TÄÄLTÄ.

• Seta on queerfeministinen järjestö

Setan koko maailmankuva perustuu intersektionaalisen feminismin maailmankuvalle sekä queerfeministisille teorioille. Seta katselee ihmisiä, maailmaa, ilmiöitä ja yhteiskuntaa intersektionaalisen feminismin läpi. Tämä siis vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että miten Seta suhtautuu ihmisiin, maailmaan, ilmiöihin ja yhteiskuntaan, miten se niistä keskustelee, mitä se pitää faktoina ja millaiset arvot ovat sille tärkeitä. Se käyttää ilmiöiden kuvaamisessa ja niistä keskustellessa intersektionaalisen feminismin kieltä ja käsitteitä.

Seta ei siis millään tasolla ole neutraali toimija. Se on voimakkaan ideologinen toimija, ja jokainen ihminen, joka olisi vaikka kuinka homo tai transsukupuolinen, ei ole tervetullut Setan piiriin, jos ei ole itsekin intersektionaalinen feministi. Seta ei missään tapauksessa edusta homoja tai transsukupuolisia kollektiivina, sillä homot ja transsukupuoliset voivat edustaa vaikka minkälaisia maailmankuvia, uskontoja tai poliittisia näkemyksiä. Seta ei ole täten homojärjestö, vaan se on queerfeministijärjestö, joka edustaa nimenomaan queerfeministejä.

Olen itse konservatiivi ja kallellaan talousoikeistoon. Minulla ei ole sen takia mitään asiaa Setaan, vaikka olen lesbo (sekä ns. transtaustainen). En ole Setan kanssa samaa mieltä oikeastaan mistään. Seta ajaa yhteiskunnassa ensisijaisesti nimenomaan queerfeministien arvoja, joista minä olen konservatiivina ehdottomasti eri mieltä. Seta ei missään tapauksessa ole eri taustoista tulevia homoja yhteenliittävä yleiskattojärjestö, eikä se edes yritä olla sellainen. Se on ehkä ollut tällainen joskus menneisyydessä, mutta ei ole enää. Meiltä siis nykyään kokonaan puuttuu ei-ideologinen homojärjestö. Minun puolestani meillä saa olla Queerfeministiset Homot ry ja Kansallismieliset Konservatiivihomot ry ja nämä olkoon tukkanuottaisilla niin paljon kuin ikinä jaksavat, mutta se poliittisesti sitoutumaton kaikkien homojen asioita valtakunnallisesti ajava kattojärjestö tarvitaan erikseen.

Eräs tapa havainnollistaa sitä, että miltä maailma näyttää feminististen lasien läpi katsottuna.

• Seta ei ole homojärjestö

Setan painopiste on viimeisen 5 vuoden aikana siirtynyt homoista lähes kokonaan genderideologiaan. Seta nykyään toitottelee nimenomaan trans- ja muunsukupuolisuusjuttuja, ja niitäkin intersektionaalisen feminismin näkökulmasta, eli siis genderideologiaa, eikä keskity homojen asioihin. Käytännössä aito homojärjestö puuttuu meiltä kokonaan. Seta suorastaan häivyttää sitä, että mikä homo edes on, koska genderideologiassa transhenkilön rajaaminen pois deittipoolista on "fobiaa" ja "vihaa", ja täten Setan piirissä homoilla ja lesboilla on painostus hyväksyä kumppaniksi vastakkaisen biologisen sukupuolen yksilöitä (eli olla heterosuhteessa). Tämä on saanut monet homot ja lesbot raivostumaan Setaan ja eroamaan siitä.

Seta saattaa järjestää toimintaa, joka nimen perusteella kuulostaa homotoiminnalta, mutta kun otat selvää, että mitä oikeasti tapahtuu, niin selviää, että kyse on nimenomaan jostakin yleis-queertoiminnasta. Esimerkiksi "naisten tukiryhmä" ei todellakaan ole lesboryhmä, vaan "feminiiniseksi itsensä kokevien" ryhmä, mikä tarkoittaa sitä, että siellä on myös joko transhoidot läpikäyneitä tai läpikäymättömiä biologisia miehiä, ja kun huomautat asiasta, niin seuraa ulinaa. Kävin itse tällaisessa ryhmässä. Itselläni on täysi nollatoleranssi miehille naisryhmissä. Minun ja muiden naisten kokemukset naiskehossa elämisestä, tyttönä kasvamisesta ja lesbouteen heräämisestä sekä näihin liittyvät kipuilut ovat täysin eri asia kuin jonkun ukkelin mekko, meikki ja kenkäfetissit. Lisäksi haluan tavata muita lesbonaisia ja keskustella yhteisistä kokemuksista, en naisten vaatteisiin pukeutuneita miehiä. Tyttöilyfetisistit tavatkoon omissa tukiryhmissään, naisryhmään he eivät kuulu. Lesbous ei ole identiteetti, koska sukupuoli ei ole identiteetti. Minua ei kiinnosta mitkään queer-hommat lainkaan. Olen lesbo, en queer. Tunkekaa queer hanuriinne tai tavatkaa kokonaan omissa ryhmissänne.

Lesbojen mielenosoitus Isossa-Britanniassa.

Poliittisesti neutraalin yleiskattojärjestön puuttuminen on saanut monet homot ja lesbot tuntemaan itsensä viime aikoina hyvin orvoiksi. Jos et halua olla Setan kanssa tekemisissä, niin saatat kokonaan menettää kanavan olla yhteydessä muihin ei-heteroihin. Setalle ei ole olemassa mitään vaihtoehtoa. Homoilla voi olla useita syitä, että miksi he eivät halua olla Setan kaltaisen järjestön kanssa tekemisissä. Yhteyskanavan katkeaminen muihin homoihin voi olla ikävä asia etenkin pikkupaikkakuntalaisille, vaikeasta perhetaustasta tuleville tai muille vertaistukea tarvitseville. Tämä voi aiheuttaa sen, että henkilö jää Setaan roikkumaan sitten kuitenkin, koska yhteyskanavasta luopumisella on liian kova hinta.

• Seta levittää yhteiskunnassa genderideologiaa

Genderideologia on käsitys, jonka mukaan sukupuolia on enemmän kuin kaksi, eli miehen ja naisen lisäksi on olemassa muitakin sukupuolia. Genderideologian mukaan ihmisen sukupuoli määräytyy ensisijaisesti identiteetin perusteella, ei jalkovälin perusteella, ja jos koet olevasi jotakin sukupuolta, niin silloin myös olet jotakin sukupuolta. Lisäksi tämä koettu sukupuoli on aidompi kuin fyysinen, biologinen sukupuoli, ja sen merkitys on suurempi kuin fyysisen, biologisen sukupuolen. Kyseessä on siis usko biologisesta sukupuolesta irrallisiin "sisäisiin" sukupuoliin (sukupuoli-identiteetteihin eli gendereihin).

Tämä on silkka uskonnolliseen näkemykseen vertautuva hörhöoppi, johon liittyy iso liuta ikäviä lieveilmiöitä, kuten esimerkiksi käsitys, jonka mukaan jokainen ihminen, joka saa päähänsä olevansa trans- tai muunsukupuolinen myös on sitä, ja hänen pitäisi heti saada joko juridisia tai lääketieteellisiä transhoitoja riippumatta siitä, että onko hän aikuinen vai alaikäinen ja onko hänet tutkittu asiaan erikoistuneen terveydenhoitohenkilökunnan puolesta vai ei (esimerkiksi vaihtaa nimensä tai henkilötunnuksensa tai aloittaa hormonihoito). Genderideologia kokonaan pyyhkii pois homoseksuaalisuuden sekä ymmärryksen biologisista sukupuolieroista, myös fyysisistä sellaisista. Genderistit esimerkiksi ihan pokkana selittelevät, että penis on naisen sukupuolielin, ja jotkut heistä uhkailevat väkivallalla ihmisiä, jotka ovat eri mieltä. Kaikkien tähän liittyvien ilmiöiden käyminen läpi tässä on kuitenkin aivan liian pitkä juttu, joten en edes aloita. Jotakin käsitystä aiheeseen saat esimerkiksi tästä tai tästä kirjoituksestani.

"Tyttöpenis" tai "girl dick" on jo ihan oikeasti käsite. Kelatkaa.

Nuorille suunnattua genderideologiaa Väestöliiton Instagramissa. Klikkaa isommaksi. Keltaiset merkinnät minun.

• Seta levittää yhteiskunnassa "tietoa" mielikuvitusseksuaalisuuksista

Koska genderideologian mukaan sukupuolia on olemassa muitakin kuin mies ja nainen, niin tästä on sitten johdettu varsin vekkuleita "seksuaalisia suuntautumisia". Eli kuvitelluille sukupuolille pohjautuu kuviteltuja seksuaalisia suuntautumisia. Nauraisin niille, ellei Seta vakavissaan järjestäisi niihin liittyviä "koulutuksia" opettajia ja terveydenhuoltohenkilökuntaa myöten, ja ellen olisi nähnyt Setan ulkopuolisten toimijoiden suhtautuvan niihin vakavasti ja levittävän niitä eteenpäin (usein vieläpä nuorille). Tässä yksi esimerkki.

Kutsun näitä outoja sukupuoli- ja seksuaalisuusoppeja "genderteologiaksi" ja niitä levitteleviä ihmisiä "genderteologeiksi". Sillä tämähän on aivan samanlaista uskomusoppien pyörittelyä kuin teologiset pohdinnat siitä, että mitä ainetta Pyhä henki on ja onko Poika samaa olemusta kuin Isä ja montako eri enkelialakategoriaa on olemassa. Eli pyöritellään kirjavia ajatuksia, joilla ei ole minkäänlaista konkreettista, havaittavissa tai mitattavissa olevaa vastinetta todellisuudessa.

Genderteologisilla hörhöopeilla ei ole hevonhulihumpan vertaa tekemistä homojen oikeuksien tai aidon transsukupuolisuuden kanssa (transsukupuolisuus on oikea, vakava psykiatrinen ilmiö, joka on sukua anoreksialle).

Nuorille suunnattua genderteologiaa Väestöliiton Instagramissa. Klikkaa kuvat isommiksi. Kuvakaappaukset ovat Instagramin "tarinassa" olleesta videosarjasta. Sinuiksi on Setan alaisuudessa toimiva palvelu ja Outi Santavuori on sen genderteologi (työntekijä).

Genderteologi esittelyssä. Kuvakaappaus Sinuiksi-palvelun sivulta. Klikkaa isommaksi.

• Seta ei erota seksuaalista suuntautumista ja fetissiä toisistaan

Ilmeisesti genderoppien luonnollinen seuraus on se, että ei enää tajuta, mitä seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa, kun peruskäsitteet (kuten sukupuoli) on sotkettu ihan täysin. Ihmisen seksuaalisuushan on tavattoman laaja kenttä, johon liittyy erittäin laaja skaala kaikennäköisiä ilmiöitä homoudesta kakkafetisseihin. Homojärjestön tehtävä ei ole edustaa niitä kaikkia.

Fetissi ei ole seksuaalinen suuntautuminen. Kakkafetisistit eivät ole seksuaalivähemmistö. Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa, että kumman sukupuolen yksilöihin romanttiset ja seksuaaliset tunteesi kohdistuvat. Koska sukupuolia on kaksi (mies ja nainen), niin seksuaalisia suuntautumisia on tasan kolme:

1. heteroseksuaalisuus: kokee vetoa vastakkaiseen sukupuoleen
2. homoseksuaalisuus: kokee vetoa omaan sukupuoleen
3. biseksuaalisuus: kokee vetoa sekä vastakkaiseen että omaan sukupuoleen

Koska ylivoimainen valtaosa väestöstä on heteroita, niin seksuaalivähemmistöjä on tasan kaksi:

1. homoseksuaalit
2. biseksuaalit

Minun aikanani eroteltiin näiden kolmen seksuaalisen suuntautumisen lisäksi joskus vielä neljäs suuntautuminen, panseksuaalisuus, joka oli eräänlainen biseksuaalisuuden "laajennos", joka piti sisällään myös kiinnostuksen transsukupuolisiin (sillä sukupuolenvaihdoshoidot läpikäynyt ihminen on sukupuolinen rajatapaus), mutta todellisuudessa transsukupuolisen hyväksyminen kumppaniksi on monisyinen ilmiö ja kaikki transsukupuolisen kanssa suhteessa olevat eivät todellakaan ole panseksuaaleja. Mainittakoon, että nykyään panseksuaalisuuden merkitys on huomattavasti muuttunut minun ajoistani, ja lakkasin aikanaan kokonaan käyttämästä tätä käsitettä. On kuitenkin totta, että ihmisen seksuaalisuus on hyvin laaja kenttä, joten joskus jonkun henkilön kategorisointi suoraviivaisesti joko hetero-, homo- tai biseksuaaliksi voi olla hankalaa, mutta en mene tässä siihen. Esimerkki: on olemassa (hetero)miehiä, jotka preferoivat transnaisia (=biologisia miehiä) biologisten naisten yli. Eli ovat siis muuten täysin heteroita ja kokevat olevansa heteroita, mutta jostain syystä transnaiset kiinnostaa.

Vaikka henkilöllä olisi minkälaisia fetissejä tahansa sitomisleikeistä, keskitysleirifantasioista ja kumipuvuista pissakakkajuttuihin saakka, niin hän on seksuaaliselta suuntautumiseltaan silti aina joko hetero, homo tai bi. Jos sinulla on fetissi, niin oikea osoite on lähin BDSM-yhdistys. Ei homojärjestö!

Jotkut ihmisen fetissit ovat vaarallisia, kuten nekrofilia (seksuaalinen kiinnostus kuolleisiin ruumiisiin) ja pedofilia (seksuaalinen kiinnostus esimurrosikäisiin lapsiin). Fetissin ja seksuaalisen suuntautumisen sekoittuminen on aiheuttanut sen, että jengi on alkanut vakavasti puhua pedofiliasta seksuaalisena suuntautumisena ja pedofiilit ovat maailmalla alkaneet hivuttautua LGBT-liikkeeseen seksuaalisen suuntautumisen verukkeella ja ruvenneet vaatimaan "oikeuksia". Kun homot sai oikeuksia, niin meidänkin kuuluu saada. Me ollaan synnytty tällaisiksi. Pedofilialle on jo keksitty uusi, poliittisesti korrekti termi "lapsikohtainen seksuaalisuus" ja "minor attracted people" eli MAP. "Minor-attracted" on muunnos homoutta tarkoittavasta termistä "same-sex attracted".

Pedofilia ei ole seksuaalinen suuntautuminen. Pedofiilin seksuaalinen suuntautuminen on joko hetero, homo tai bi. Pedofilia on fetissi, jonka harjoittaminen on ehdottoman laitonta useasta eri syystä. Pedofilia on ehdottoman moraalisesti väärin useasta eri syystä ja se aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä vahinkoa sen kohteelle. Pedofiliaa ei voi missään tapauksessa verrata homouteen. Homoudessa on kyse kahden aikuisen yksilön tasavertaisesta, suostumuksellisesta, riippumattomasta suhteesta, ja he ovat molemmat mukana siinä omasta aloitteestaan ja omasta vapaasta tahdostaan, ja he ymmärtävät mitä ovat tekemässä. Homoudessa ei ole kyse pelkästä seksiaktista, vaan myös syvän emotionaalisen siteen ja tasavertaisen ihmissuhteen muodostamisesta toiseen (aikuiseen) ihmisyksilöön. Mikään näistä ei toteudu eikä voikaan toteutua pedofiilisessa kuviossa aikuisen ja lapsen erilaisen psykologian ja fysiologian vuoksi. Tämän kaiken pitäisi olla kaikille ihan itsestäänselvää. Ihmisen on mahdollista olla pedofiili ja homo, jolloin hän on siis kiinnostunut oman sukupuolensa lapsista vastakkaisen sijaan. Homoista ehdoton enemmistö kuitenkaan ei ole pedofiilejä. Ei ole väliä, onko pedofiili homo, bi vai hetero - hän on silti pedofiili ja kajotessaan lapseen hän tekee rikoksen, josta hänet kuuluu tuomita.

Homoliikkeessä on kyse ei-heteroiden aikuisten oikeudesta olla sitä mitä ovat ilman, että heidät kivitetään siitä hyvästä tai asetetaan yhteiskunnassa jollain tavalla ikävään asemaan (kuten vaikeutetaan työpaikan saantia tai estetään se, vangitaan tai pakotetaan hormonihoitoihin). Homoliikkeessä ei ole kyse kaikenlaisten fetisistien oikeuksista. Homoilla voi olla fetissejä (tai olla olematta), koska he ovat ihmisiä. Useimmilla ihmisillä on jonkinlaisia fetissejä, vaikka olisi perushetero. Mutta homoliikkeessä ei ole kyse näistä fetisseistä, vaan homoudesta. Ne ovat kaksi eri asiaa. Homoliikkeessä ei ole myöskään kyse muista seksuaalisista ilmiöistä kuin homo- ja biseksuaalisuudesta, eli siis pysytään tiukasti nimenomaan seksuaalisessa suuntautumisessa ja ihmislajin sisäpuolella. On olemassa ihmisiä, jotka kokevat seksuaalista tai romanttista vetoa eläimiin tai elottomiin esineisiin. Tässä tarina "objektiseksuaalista", joka meni naimisiin Eiffelin tornin kanssa ja oli rakastunut giljotiiniin. Objektiseksuaalisuus kenties on seksuaalinen suuntautuminen, mikäli henkilö ei koe mitään vetoa ihmislajiin lainkaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Ei objektiseksuaalisuus kuulu homoliikkeeseen, koska eihän sillä ole yhtään mitään tekemistä homouden kanssa. Se on aivan täysin eri ilmiö. Silti Seta puuhailee tukiryhmiä objektiseksuaaleille (linkin takana myös erittäin huolestuttavaa suhtautumista pedofiliaan). Objektiseksuaalit perustakoon kokonaan omat järjestönsä, mikäli kokevat tarvetta verkostoitua. Minä en heidän tekemisiinsä puutu, mutta homojärjestöön he eivät kuulu, piste.

Homojärjestöjen olisi pitänyt jo ajat sitten tehdä selväksi, että mitä ne edustavat ja mitä eivät, ja vetää erittäin tiukka raja genderideologiaan, pedofiileihin, objektiseksuaaleihin ja muuhun ei-homouteen. Me olemme homoja, emme pedofiilejä, emme zoofiilejä, emme nekrofiilejä, emmekä mitään muitakaan vastaavia, ja meidän järjestömme ajaa homojen asiaa. Homojärjestön ei kuulu suojella pedofiilejä mistään syystä, edes siksi, että sattuisivat olemaan homoja. Homojärjestön kuuluu monottaa pedofiilihomot keskuudestaan viereiseen galaksiin ja lähettää terkkuja, että täällä meillä ei suvaita tätä rikollista toimintaa tippaakaan. LGBT-liike on jostain syystä vuosien varrella koko ajan vaan laajentunut ja laajentunut, paisunut ja paisunut, ja siihen lisätään koko ajan uusia käsitteitä/kirjaimia. Alkuun se oli LGB eli Lesbian Gay Bi, sitten siitä tuli LGBT (Lesbian Gay Bi Trans) ja nykyään se on yleisesti jo LGBTQIA (Lesbian Gay Bi Trans Queer/questioning Intersex Asexual) tai LGBTIQ+, ja olen nähnyt niinkin kamalia kirjainhirviöitä kuin LGBTTQQIAAP ja LGBTTIQQ2SA. LGBT-liike ei ole enää pitkään aikaan ollut homoliike, vaan siitä on tullut yleisfriikkisirkus, johon yritetään ympätä kaikki mahdolliset "peruscisheteroudesta" jotenkin poikkeavat ilmiöt, ja sitten juhlitaan "suvaitsevaisuutta" ja "inklusiivisuutta" hyvin yleistetyllä tasolla. Viime vuosina yhä useampi homo on täysin kyllästynyt tähän meininkiin ja on päättänyt ns. keksiä homouden uudelleen, eli juuria homoliikkeestä kaikki gendersekoilu pois. Tästä on syntynyt LGB-liikehdintä eli "Drop the T" -liikehdintä, jossa myös transsukupuolisuus rajataan tiukasti homoudesta erilliseksi ilmiöksi (mitä se aivan ehdottomasti onkin). Kuulun itse netissä useaan kansainväliseen Drop the T -ryhmään. Suomessa ei ole ainakaan avoimia tai millään tasolla virallistettuja ryhmiä. Esimerkiksi Britanniassa on aiheen ympärillä isompaa toimintaa, esimerkiksi LGB Alliance ja lesbofeministien Get The L Out.

Suomessa konservatiivipiireissä liikkui yhdessä kohtaa läppä "LGBTiiTyy", joka valitettavasti on aika osuva. Olisi kiva, jos voisimme jälleen olla pelkkä LGB.

Meillä täällä Suomessa Seta valitettavasti edustaa genderteologista lahkoa, joka on täysin pihalla siitä, että mikä sukupuoli on ja mitä seksuaalinen suuntautuminen on, ja on täysin vieraantunut alkuperäisistä jäsenistään eli tavan homppeleista. Silti jengi yhäkin tiukasti assosioi Setan nimenomaan homoihin. Näen tämän erittäin suurena ongelmana homojen kannalta.

Älkää kompastuko tähän kaikkeen käsitehässintään! Teitä manipuloidaan.

• Seta on perverssien järjestö

Olen usein käyttänyt teksteissäni sanoja "pervo" tai "perverssi". Nämä ovat epämääräisiä, tunnelatautuneita, monitulkintaisia sanoja, eli siten siis aika huonoja asiatekstiin. Olen käyttänyt niitä siksi, koska en ole keksinyt parempaa. Käytän näitä sanoja eräänlaisina yleiskattotermeinä kuvaamaan sellaista seksuaalissävytteistä käytöstä, joka on
1) estotonta
2) epäasianmukaista, tilanteeseen sopimatonta
3) ylimitoitettua

Totuus on, että osa ihmisistä on seksihulluja, tai jollain tasolla obsessoituneita joko seksistä itsestään tai seksuaalissävytteisistä asioista. Näillä asioilla voi olla heidän elämässään erittäin iso ja näkyvä asema, isompi ja näkyvämpi kuin mitä voitaisiin pitää "normaalina", ja he saattavat käyttää aikaa näiden asioiden ajattelemiseen tai niiden parissa puuhastelemiseen paljon enemmän kuin mitä voitaisiin pitää "normaalina". Osalla ihmisistä siinä samalla sitten katoaa koko käsitys normaalin rajoista ja heille voi olla vaikea ymmärtää, että missä kohtaa hommat ns. lähti lapasesta. Heiltä saattaa kadota kosketus siihen, että missä menee hänen itsensä ja muiden ihmisten raja tai hänen omien fetissiensä ja ulko/reaalimaailman raja. Hän saattaa päätyä katselemaan koko maailmaa oman yliseksuaalisen todellisuutensa läpi. Häneltä saattaa kadota osittain tai jopa kokonaan ymmärrys siitä, että muut ihmiset eivät jaa hänen innostuksiaan ja voivat kokea hänet innostuksineen hyvin vaivaannuttavana, ahdistavana tai jopa traumaattisena. Hänelle voi muodostua näkemys, että hän on käsityksineen jotenkin "enemmän oikeassa" kuin muut, ja jos muut omaksuisivat hänen näkemyksiään, niin heillä olisi parempi olla. Tämä ei ole enää tervettä seksuaalisuutta, ihan sama mitä seksuaalista suuntautuneisuutta henkilö edustaa, ja tällaista henkilöä minä kutsun "perverssiksi". Perverssi ei välttämättä omaa kaikkia edelläkuvattuja piirteitä, mutta saitte varmasti about käsityksen, että mitä haen takaa. Kyseessä on spektri, ja osalla perversseistä piirteet ovat paljon voimakkaampia kuin toisilla. Osalla piirteet ovat niin voimakkaita, että heidän todellisuudentajunsa on hämärtynyt. Jotkut perverssit ovat aidosti vaarallisia, etenkin, jos 1) siihen yhdistyy jokin persoonallisuushäiriö tai paha mielialahäiriö, 2) henkilö pääse asemaan, jossa hänellä on jotakin kautta valtaa muihin ihmisiin. Olen itse tuntenut ison kasan perverssejä ja omannut nuorempana joitakin edelläkuvattuja piirteitä itsekin, kunnes ymmärsin, ettei käytökseni tai tuttujeni käytös ole normaalia tai tervettä, ja kävin läpi rankan itsetutkiskelun ja maailmankuvan uudelleenjärjestelyn.

Ja ennen kuin joku änkyrä ruudun takana alkaa keulimaan, niin todettakoon seuraavaa: ylivoimainen enemmistö maailman perversseistä on heteroita, koska heterous on yleisin seksuaalinen suuntautuminen. Perverssiyttä esiintyy kaikilla seksuaalisuuksilla (hetero, homo, bi) ja molemmilla sukupuolilla.

Setalla ja sen yhteistyöjärjestöillä on todella epäterveitä näkemyksiä seksuaalisuuteen liittyviin asioihin. Esimerkiksi Sexpon hallituksessa on varsin, öh, persoonallista porukkaa. Puheenjohtaja on lisäksi itse prostituoitu ja toiminnanjohtaja on... öh. Lukekaa tyypin ajatusmaailmasta lisää hänen omasta blogistaan. Tyypistä on jonkinasteinen tiivistelmä Wikipediassa. Myös polyamoriayhdistys on nykyään Setan jäsenjärjestö (kun se oli aiemmin kokonaan erillinen klubi) ja Väestöliitto on viime aikoina tehnyt somessa useita huolestuttavia ulostuloja.

Väestöliitto tuputtaa nuorille pervoilua ja pornoilua Instagramissa.

Myös transaktivistit ovat meillä ja ulkomailla olleet seksuaalisesti varsin, öh, vapaita, ja ovat erittäin tyypillisesti kiinnostuneita polyamoriasta, BDSM:stä, pornografiasta, "kehopositiivisuudesta" ja "seksipositiivisuudesta". Haluan esimerkkinä nostaa tähän espanjalaisen transaktivistin Virutan, jonka tekemä musiikkivideo on varsin kuvaava ja sisältää useita intersektionaalisen feminismin piirissä yleisiä teemoja. Tyyppi myös kiertelee kouluissa puhumassa transsukupuolisuudesta. Ei ole sellainen ihminen, kenet minä haluaisin päästää alaikäisten lähelle.

Tuntuu, että joka ikinen järjestö tai taho, joka on jollakin tavoin tekemisissä sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvien asioiden kanssa, on nykyään kaapattu gendersekoilijoiden ja ihme seksihullujen toimesta ja järjestön toiminta muutettu sitten sen mukaiseksi. Kun seuraa Setan, Sexpon ja Väestöliiton toimintaa, niin alkaa hahmottua jonkinlainen synkkä kolmio. Nämä ovat isoja järjestöjä, joilla on oikeaa vaikutusvaltaa sekä omanlaisensa auktoriteettiasema. On vaikea sanoa, että mikä niistä alkujaan aloitti tämän, mutta ne kyllä ovat kytköksissä toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja vaikuttavat yhteiskunnassa taustalla kaiken aikaa. Tällä puolestaan on yhteiskuntaan laajempia sivuvaikutuksia, joista esimerkkinä tämä Turvallinen Oulu -hanke, jonka materiaalit olivat uskomattoman hämäriä. Ei tässä oikein voi muuta kuin raapia päätään ja miettiä, että mitä hemmettiä tässä yhteiskunnassa oikein tapahtuu. Tässä on nyt taustalla jotakin isompaa. Tämä ei ole todellakaan normaalia, eikä varmasti ilmestynyt yhtäkkiä tyhjästä.

Setan nimi tarkoittaa SEksuaalinen TAsavertaisuus. Tämähän alunperin on viitannut nimenomaan homoseksuaalisuuteen. Mutta näköjään siinä samalla, kun LGBTIQ+ -liike on laajentunut sisällyttämään itseensä jos jonkinlaista hiihtäjää, niin osa jengistä on ymmärtänyt "seksuaalisen tasavertaisuuden" vähän omalla tavallaan, eli koskemaan kaikenmaailman fetisistijengiä ja yleistä "seksipositiivisuutta" (joka tosin merkitsee näiden järjestöjen kontekstissä perverssipositiivisuutta, eli myönteistä suhtautumista perverssien impulsseihin). Mielestäni seksuaalisuuden pitäminen kauniina, sensuellina asiana on täysin eri asia kuin näiden pervojärjestöjen määrittelemä seksipositiivisuus. Se, että esim. minä konservatiivina kritisoin seksihullujen puuhia, ei ole merkki siitä, että olen joku kitkerän katkera Raamatulla päähän lyövä kuivakka neitsyt peräkammarista (vinkki: en ole). Positiivinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ei ole sama asia kuin olla avoimia suhteita harrastava pornohullu perverssi. Kertoo jotain tämän yhteiskunnan huolestuttavasta polarisoitumisesta, että ihmisten mielissä on olemassa vain kaksi suhtautumistapaa seksuaalisuuteen: olla pervo- ja pornohakuinen TAI olla jotenkin itsensä kieltävä ja ylipidättyvä. Tämä polarisoituminen on jo itsessään ongelma.

Setan olisi pitänyt jo vuosia sitten asettaa tarkka rajaus sille, että mitä "seksuaalinen tasavertaisuus" heidän kontekstissään tarkoittaa. He eivät tehneet niin, ja lopputulos on tässä.

• Seta tukee translapsi-ilmiötä

Translasten ja -nuorten perheet ry on myöskin Setan jäsenjärjestö. Jäsensivulla lukee: "Translasten ja –nuorten perheiden yhdistys on tarkoitettu sukupuolen moninaisuuden kysymyksiä pohtivien lasten ja nuorten perheiden ja lähi-ihmisten yhdistykseksi. Yhdistys on myös kaikille sellaisille, jotka haluavat tukea translapsia ja -nuoria, sekä olla parantamassa heidän tulevaisuuttaan."

Alaikäiseltä ei voida diagnosoida transsukupuolisuutta. Piste. Se, että lapsi käyttäytyy biologiselle sukupuolelleen epätyypillisellä tavalla ei ole välttämättä merkki yhtään mistään. Mitään "translapsia" ei ole olemassa. Asiaa on puitu blogissa aikaisemmin esimerkiksi täällä. Jos alaikäinen sanoo olevansa homo, niin sekään ei ole välttämättä merkki yhtään mistään, eikä hän välttämättä ole homo. Aikuisten homojen ja homojärjestöjen pitää olla tietoisia siitä, että homous yhä edelleenkin nähdään yhteiskunnassa jotenkin kapinoivana ja jotkut nuoret voivat käyttää homoutta ja homokulttuuria pelkästään kapinoimisen välineenä, ikäänkuin jonain "coolina" alakulttuurina. Sama pätee transsukupuolisuuteen. Homoilla onkin aika ajoin ollut keskuudessaan ongelmia homokulttuurista kiinnostuneiden heteroiden kanssa. Tässä erään vanhemman homomiehen Youtube-video, jolla hän kertoo 90-luvun "bistraightual" -ilmiöstä, jossa nuoret heterot käyttivät homokulttuuria lähinnä nuoruuden kapinoinnin välineenä. Homot eivät tästä diganneet, koska he itse olivat oikeasti homoja ja homous oli heille oikea, konkreettinen asia, jonka kanssa he joutuivat konkreettisesti diilaamaan ja jolla oli/on heidän elämässään dramaattiset seuraukset.

Lisäksi aikuisten reaktiot tai hysteria voivat ihan hyvin olla kaiken lapsen dysforian ja hämmennyksen syy. Aikuinen voi helposti lietsoa lapseen dysforiaa ja eri tavoin aivopestä lapsen kokemaan olevansa trans, myös ymmärtämättään ja hyvää tarkoittaen. Lapset ja nuoret ovat vaikutuksille hyvin alttiita, heidän identiteettinsä kehitys on täysin kesken, ja on normaalia olla nuoruudessa hämmentynyt ja kokeilla erilaisia identiteettejä ja rooleja. Se, että tästä aletaan tekemään johtopäätöksiä lapsen oletetusta transsukupuolisuudesta (tai edes homoudesta) tarkoittaa sitä, että ymmärrys lapsuus- ja nuoruusiän peruspsykologiasta on vedetty vessasta alas. Se asettaa lapset ja nuoret suureen vaaraan. Aikuisen ei pidä ikinä lähteä lietsomaan nuoreen hämmennystä.

Mediassa näkee välillä aikuisia transsukupuolisia selittelemässä, että kunpa olisivat itse saaneet mahdollisuuden käydä sukupuolenvaihdoshoidot läpi jo alle kaksikymppisinä, ja transjärjestöt sitten ottavat tästä kipinää ja ratsastavat näillä tarinoilla. Osa selittelijöistä on vasta kypsällä aikuisiällä transhoidot aloittaneita, kun ovat jo eläneet biologisen sukupuolensa yksilönä, luoneet uran, olleet naimisissa ja saaneet lapsia. Heidän tilannettaan ei voi edes verrata hämmentyneen alaikäisen tilanteeseen! Kyseinen aikuinen on tehnyt päätöksensä aikuisena, kun on jo pitempään miettinyt asioita. Alaikäisellä ei ole hänen elämänkokemustaan. Itse aloitin transhoidot 25-vuotiaana kärsittyäni dysforiasta koko ikäni lapsesta saakka, ja päädyin silti detransitioitujaksi.

Jos alamme pitämään jokaista hämmentynyttä tai dysforista nuorta mahdollisena transsukupuolisena, niin pelaamme venäläistä rulettia. Meillä ei ole mitään keinoa selvittää, että kuinka monella vastaantulevalla lapsella ja nuorella hämmennys jää nuoruusikään ja lakkaa ihan itsestään heidän kasvettuaan aikuisiksi, ja kuinka moni saa ajan ja avun kanssa setvittyä sotkunsa ilman mitään transhoitoja. Tutkimusten mukaan ylivoimainen enemmistö nuorista kasvaa koko dysforiasta ulos ihan itsestään, paitsi niissä tapauksissa, joissa nuoren transidentiteettiä on lähdetty aikuisten taholta pönkittämään. Blokkereille laitetuilla nuorilla transidentiteetti jatkuu murrosiän jälkeen 100% tapauksista. Lue lisää esimerkiksi GENIDin sivuilta. Kyseessä on skandinaavinen "transnuorten" vanhempien verkosto, joka on lääkäri- ja tutkijavetoinen.

Tästä syystä puhutaan ns. kasvurauhasta. Eli lapsille ei todellakaan pidä edes ehdottaa, että he voisivat mahdollisesti olla transsukupuolisia. Transsukupuolisuuden diagnosointia voidaan edes harkita ainoastaan aikuiselta, ja heidänkin kohdallaan pitää olla todella varovainen. Kyseessä on äärettömän vakava asia, jossa voi helposti mennä paljon pieleen. Seta ja sen jäsenjärjestöt eivät suhtaudu aiheeseen asiaankuuluvalla vakavuudella.

Asiaan liittyy vielä sekin aspekti, että nimenomaan homoseksuaaleilla, oli kyseessä sitten homomies tai lesbonainen, on näkemäni perusteella yleistä sukupuoli- ja identiteettihämmennys, etenkin nuorina. Se on ollut näin kautta historian. Moni homo ja lesbo on pohtinut tai kyseenalaistanut sukupuoltaan nuorena. Homomiehet ja lesbonaiset ovat tyypillisesti erilaisia kuin heteromiehet ja heteronaiset, ja he joutuvat välillä kärsimään tästä erittäin paljon ja kipuilemaan seksuaalisuutensa ja identiteettinsä kanssa, koska heille ei ole ympäristössä samaistumiskohteita. Se synnyttää heille kokemuksen erilaisuudesta ja eristyneisyydestä, mikä on psykologisesti erittäin raskasta. Koska transsukupuolisuus on nykyään niin kauhean paljon pinnalla, niin he helposti omaksuvat transidentiteetin ja alkavat pitää itseään transsukupuolisena, sillä transnarratiivi tarjoaa heidän ongelmilleen loogisen selityksen. Lisäksi transsukupuolisuus tarjoaa heidän psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiinsa näppärän, suoraviivaisen ratkaisun: sukupuolenvaihdoshoidot. Eli transrummutus hämmentää heidän jo olemassaolevaa identiteettisotkuaan vain lisää sen sijaan, että heitä pyrittäisiin auttamaan esimerkiksi tarjoamalla psykoterapiaa. Valtaosa detransitioituneista naisista on lesboja, minä mukaanlukien, ja olen itsekin saanut tuntea tämän kuvatun identiteetti- ja seksuaalisuuskipuilun nahoissani.

Jotkin tahot ovatkin alkaneet maailmalla pitää transilmiötä uutena, salakavalana, julmana homojen eheytymishoidon muotona. Sukupuolensa vastakkaiseksi vaihtanut homoseksuaali on nimittäin sosiaalisesti hetero. Samalla kätevästi saadaan steriloitua ei-toivottu yhteiskunnallinen aines. Transhoidot nimittäin tekevät ihmisen pysyvästi lisääntymiskyvyttömäksi (minä olen sellainen). Tämä on alaikäisten kohdalla täysin anteeksiantamatonta. Nk. "translapsi" eli todennäköinen homoseksuaali (tutkimuksen mukaan transkokevista pojista 94% ja tytöistä 100% koki vetoa oman biologisen sukupuolensa yksilöitä kohtaan) laitetaan ensiksi esimurrosiässä blokkereille eli myrkyille, jotka estävät hänen luonnollisen murrosikänsä, ja tämän jälkeen hänen kehonsa muokkaillaan vastakkaisen sukupuolen hormoneilla ja kirurgialla. Tunnetuin tällainen tapaus on amerikkalainen Jazz Jennings. Tällainen ihminen ei tiedä lainkaan, millaista on olla normaalikehoinen mies tai nainen, koska hän ei ole koskaan kasvanut kummaksikaan. Hän ei ole koskaan kehittynyt biologisen sukupuolensa aikuiseksi, eikä koskaan kokenut normaalia seksuaalisuutta miehenä eikä naisena. Kirurgia tarjoaa vain irvokkaan jäljitelmän vastakkaisen sukupuolen vermeistä. Hänet on pysyvästi ja peruuttamattomasti steriloitu jo alaikäisenä, ennen kuin hänen elämänsä on kunnolla edes alkanut. Mitä enemmän tätä ajattelee, sitä hirveämmältä se kuulostaa. Miten tällaisen mengelemäisen toiminnan annetaan yhteiskunnassamme tapahtua? Näinkö paljon ihmiskunta vihaa sukupuolelleen epätyypillisiä ihmisiä (eli pääasiassa homoja ja lesboja, sillä homoseksuaalisuus on jo itsessään sukupuolista epätyypillisyyttä)? Herätkää, pahvit, nyt on tosi kyseessä. Lakatkaa tukemasta transliikettä ja genderideologiaa ennen kuin on liian myöhäistä.

• Summa summarum

Kaiken tässä kirjoituksessa esitellyn perusteella Seta on siis oikeille, tavallisille homppeleille ja lepakoille nykyhetken kontekstissa yhteiskunnallisesti yksinomaan vahingollinen järjestö. Setan vastustaminen järjestönä ei ole sama asia kuin homojen tai transsukupuolisten vastustaminen ihmisinä tai ilmiöinä. Setan vastustaminen järjestönä ei ole sama asia kuin homofobia tai transfobia. Ymmärtäkää nyt jo viimein ero näiden välillä. Seta ei ole yhtä kuin homot/transsukupuoliset.

Kirjoituksen jatko-osa: Miksi vastustan LGBT-liikettä (itse homona)

Elämänkatsomustiedon opettajien yhdistyksen nolo kannanotto oppikirjakohuun

Edellisessä kirjoituksessani käytiin läpi erästä varsin transideologisesti värittynyttä yläasteen elämänkatsomustiedon oppikirjaa. Kirjan tekijä Feto ry eli elämänkatsomustiedon opettajien yhdistys on ottanut kantaa kirjan aiheuttamaan kohuun. Tässä screencäppi kyseisestä kannanotosta sen varalta, että se poistetaan tai sitä muokataan (klikkaa isommaksi):

Noniin, käydäänpä nyt yhdessä tämä kannanotto läpi ja keskustellaan sen sisällöstä.

”Opetus ei ole puoluepolitiikkaa”

Sitten kuitenkin kyseinen oppikirja edustaa aivan selvästi tiettyä ideologiaa, jota ajavat nimenomaan tietyt poliittiset tahot.

”Elämänkatsomustiedon oppikirjassa Kompassi: 7–9 yläkoulun elämänkatsomustieto on kuva, jossa esiintyy yhdysvaltalainen Thomas Beatie silloisen puolisonsa kanssa. Beatie on transmies eli hänen sukupuolensa on korjattu naisesta mieheksi. Yhdysvalloissa sukupuolenkorjaus ei lain mukaan vaadi sterilointia. Vuonna 2008 Beatiesta tuli tiettävästi myös maailman ensimmäinen juridinen mies, joka on synnyttänyt lapsen. Kirjan kuvateksti toteaa: “Nykyään mieskin voi synnyttää.””

Tätä informaatiota ei kirjassa kuitenkaan mainita. Henkilö ei ole mies, hän on transmies. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Transmies on biologinen nainen, joka kokee olevansa mies. Transmiehellä on naisen keho eli siten myös synnyttämiseen soveltuvat biologiset värkit. Biologisella miehellä ei synnytysvärkkejä ole, eikä hänelle niitä myöskään koskaan tule. Juridinen mies, joka on synnyttänyt, ei ole sama asia kuin että mies synnyttää. Kamoon nyt ihan oikeasti. Kyseinen tapaus ei ole esimerkki sen puolesta, että miehetkin voivat synnyttää.

”Kuvateksti pitää teknisesti ottaen paikkansa, mutta on ymmärrettävää, että se voidaan kokea provokatiiviseksi, koska sellaiseksi se oli tarkoitettukin. Elämänkatsomustiedon perusluonteeseen kuuluu keskustelun herättäminen.”

Seli seli.

”Näyttää kuitenkin siltä, että elämänkatsomustiedon luonnetta tuntematon ja sukupuolten moninaisuutta koskevasta keskustelusta tietämätön saattoi kokea kuvan teksteineen loukkaavaksi.”

Kyse ei ole siitä, että joku on ”loukkaantunut”, vaan siitä, että kirjassa puhutaan täyttä liibalaabaa, joka ei missään tapauksessa edusta neutraalia tiedettä, vaan tiettyä ideologiaa. Jos kyseinen kuva olisi ollut kirjassa siten, että asia olisi avattu niinkuin kannanoton alussa kirjoitettiin, tai jos kuvateksti olisi kuulunut esim. ”joidenkin näkemysten mukaan mieskin voi synnyttää”, ja lisäksi kirjassa olisi esitelty muitakin tapoja ymmärtää sukupuoli, niin kenelläkään ei olisi ollut minkään kanssa mitään ongelmaa. Mutta sen sijaan kirjassa esitellään sukupuoli vain siten kuin Seta aiheesta opettaa. Setan ideologia on nimenomaan SETAN IDEOLOGIA, ja kirjassa ei esitellä mitään vaihtoehtoisia näkemyksiä. Eli huomatkaa: jengillä ei ole ongelmaa sen kanssa, että Setankin näkemys kirjassa esitellään JOS se esitellään VAIN YHTENÄ näkemyksenä MONISTA näkemyksistä. Tässä maassa on uskonnon- ja maailmankuvan vapaus, siitä ei ole kukaan eri mieltä, ja tämä vapaus koskee myös setalaista maailmankuvaa. Ongelma on siinä, että kirja edustaa PELKKÄÄ SETALAISTA NÄKEMYSTÄ sukupuoliaiheeseen.

”Sen sijaan aiheen käsittely oppikirjassa tulee suoraan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Kohdan “3.1 Perusopetuksen tehtävä” mukaan “[p]erusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta.” Kohdassa “4.2 Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet” todetaan, että “Oppiva yhteisö edistää arvoillaan ja käytänteillään sukupuolten tasa-arvoa ja tukee oppilaita oman identiteetin rakentumisessa.” Elämänkatsomustiedon yläkoulun opetussuunnitelmassa mainitaan erikseen kohdassa “15.4.11 S2 Etiikan perusteita” seuraavasti: “Perehdytään sosiaalisessa mediassa ja muissa tiedotusvälineissä esiintyviin ajankohtaisiin kysymyksiin eettisestä näkökulmasta.” Lisäksi kohdassa “S3 Ihmisoikeudet ja kestävä tulevaisuus” lukee: “Perehdytään ihmisarvoon, ihmisoikeuksiin ja ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen[.]” (linkki, sivut 18, 28 ja 412)”

Mitäh? Eihän tuossa puhuttu transideologiasta ja sen sisällöstä yhtään mitään (ja hyvä niin). Miksi kyseistä sisältöä kirjassa siis on? Huomatkaa, että pelkkä transsukupuolisuudesta puhuminen ei ole transideologiaa ja kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa mainitaan transsukupuolisuus, homous tai mitkään muutkaan ilmiöt. Transideologiaa on se, että MITÄ ja MITEN esitetään, ja mitä esitetään totuutena. Olennaista on siis muotoilu, ja se, että mitä nostetaan esiin ja mitä jätetään mainitsematta. Kävin aiheen tarkemmin läpi edellisessä kirjoituksessani.

”Oppimateriaalien sisällöt pyrkivät usein herättämään lukijassa kysymyksiä ja reaktioita. Näiden pohjalta opetustilanteessa käydään aiheeseen liittyvää avointa keskustelua. Kyseessä olevassa tapauksessa luvussa pohditaan sukupuolen biologisia, psykologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Tätä taustaa vasten myös Beatien kuvateksti tulee ymmärrettäväksi: hän on juridisesti mies, vaikka hänellä onkin kohtu ja munasarjat. Lain edessä hän on siis mies, joka on synnyttänyt. Kuvateksti “nykyään mieskin voi synnyttää” ei sano tätä suoraan, mutta asiayhteyden perusteella on ilmeistä, että tarkoituksena on herätellä lukijaa pohtimaan luvuna aihetta eli sukupuolen eri ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija on – ja tulee olla – vapaa muodostamaan aiheesta oma mielipiteensä.”

Seli seli.
Kirjan kyseinen luku ei ”pohdi” yhtään mitään, vaan referoi asiat setalaisen ideologian pohjalta. Kyseinen luku on ERITTÄIN yksipuolinen ja jättää etenkin mies- ja naissukupuolen biologiset/fysiologiset/psykologiset erot mainitsematta. Niinikään luku jättää mainitsematta, että sukupuoliroolit pohjautuvat biologiaan. Luku on kokonaan luettavissa (sekä kommenttini siihen) edellisessä bloggauksessani. Ja edelleen, kirjassa ei avata lainkaan sitä, että kyseinen ”synnyttävä mies” on nimenomaan LAIN EDESSÄ mies. Laki ja fyysinen todellisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Aihe kyllä sellaisenaan on soveltuva elämänkatsomustietoon nimenomaan pohdiskelevalta pohjalta. Aiheesta enemmän kirjoituksessani synnyttävistä miehistä.

”On totta, että esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät kysymykset herättävät tunteita ja jakavat mielipiteitä. Tämä on täysin ymmärrettävää, ovathan ne hyvin henkilökohtaisia asioita. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä eriävistä näkemyksistä ei kuitenkaan pidä tehdä poliittisia lyömäaseita. Jokaisella oppilaalla on oltava oikeus muodostaa niistä vapaasti oma informoitu näkemyksensä. Muuten ajaudumme kohti yhden totuuden yksinkertaistettua ja köyhää maailmaa, jossa opetuksen ammattilaisten perustellut pedagogiset valinnat pyritään sensuroimaan, jos ne eivät vastaa lukijan omaa maailmankuvaa.”

Mitäh?
Se, joka tässä sensuroi ja joka edustaa yhtä totuutta olette TE, KIRJAN TEKIJÄT. Nostatte kirjassa esiin VAIN TÄMÄN YHDEN näkemyksen ja jätätte kokonaan mainitsematta muut. Lisäksi ette kirjassa edes yritä nostattaa keskustelua synnyttävistä JURIDISISTA miehistä, vaan toteatte ykskantaan ”nykyään mieskin voi synnyttää”, mikä on täysin eri asia. Toistan: kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa käsitellään eri ilmiöitä, kuten transsukupuolisuutta tai homoutta. Sillä on merkitystä, että MITEN näitä käsitellään, mitä nostetaan esiin ja mistä vaietaan. Asiat voidaan esittää joko objektiivisesti tai asennoidusti. Tämä oppikirja on hyvin asennoitunut, ja SE ON SE ASIA, jonka kanssa ihmisillä on ongelma, ei itse aihe sinänsä. Naisen kehon omaava juridinen mies VOI synnyttää, siitä ei ole kukaan eri mieltä.

”Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä eriävistä näkemyksistä ei kuitenkaan pidä tehdä poliittisia lyömäaseita.” Mitä tämä edes tarkoittaa ja mihin tällä viitataan?

”Opettaja tai oppimateriaali ei voi kertoa, miltä jokaisesta opiskelijasta pitäisi tuntua, mikä on heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai mitä heidän tulisi ajatella sukupuolen moninaisuudesta. Kuten muissakin kysymyksissä, opettaja esittelee aiheeseen liittyviä näkemyksiä, kysymyksiä ja ongelmia, ja antaa opiskelijalle eväitä muodostaa oma käsityksensä.”

Eipä tässä kirjassa esitellä muita näkökantoja kuin se setalainen.

”Erityisesti ihmistieteissä, jossa näkökulmien moninaisuus on suuri verrattuna luonnontieteisiin, jonkin yksittäisen näkökulman opettaminen ainoana oikeana totuutena olisi ongelmallista.”

No miksi sitten itse teette niin?

”Opettajan tehtävä ei ole kertoa opiskelijalle esimerkiksi, millaista talouspolitiikkaa tai uskontoa hänen tulisi kannattaa.”

Onko joku väittänyt, että olisi? Miksi tämä nostetaan kannanotossa esiin ylipäätään?

”Suomen kouluissa annettava opetus ei lähtökohtaisesti seuraa mitään tiettyä poliittista ideologiaa. Opettaja ei siis pyri tekemään kenestäkään oikeistolaista tai vasemmistolaista, liberaalia tai konservatiivia, ei punavihreää eikä sinivalkoista.”

Kyllä se tietty poliittinen ideologia nyt vaan haisee tänne asti…

”Opetuksen sisällön sanelevat lait ja valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. Opettajan ja oppikirjailijan tehtävä on antaa opetussuunnitelman sisältöjen ja arvopohjan mukaista opetusta käyttäen työkaluinaan pedagogista asiantuntijuutta ja oman oppiainesisällön hallintaa.”

Hyvin jännästi olette opetussuunnitelman sisällön tulkinneet (lue: oman poliittisen ideologianne läpi).

”Suomen koulumenestys perustuu merkittävissä määrin opettajien vahvaan autonomiaan, joka ei ole alisteinen kulloinkin vallassa oleville poliittisille näkemyksille.”

HAHHAHHAA! Katsotaan, kauanko Suomen koulumenestys jatkuu, jos kaltaisenne opettajat huseeraavat siellä jatkossakin. Opettajan vahva autonominen asema tulee edukseen juuri silloin, kun poliitikot yrittävät painostaa jotakin tiettyä näkemystä kouluihin, mutta opettaja pistää hanttiin. Nytpä te itse opettajat juurikin opetatte tiettyjä poliittisia näkemyksiä. Käytätte opettajan autonomista asemaa opettaaksenne asioita, joita opetussuunnitelma ei edellytä opettamaan ajaaksenne tiettyä maailmankuvaa oppilaille.

”Opetussuunnitelman arvoperusta korostaa ihmisyyttä, sivistystä, tasa-arvoa ja demokratiaa. Opetuksen lähtökohtia ovat kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus, kriittinen ajattelu, ihmisarvon loukkaamattomuus sekä katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitoutumattomuus. Tällaisia arvoja on jokaisen opettajan ammatissaan edistettävä.”

Hienoja periaatteita. Menkää nyt siis ja edistäkää niitä.

”Oppimateriaalien sisältöjen alistaminen puoluepolitiikalle avaisi ovet propagandalle.”

On avannut jo, ja propagandisteja olette te itse. Aika paksua tulla julkisesti selittelemään tuollaisia, kun olette jo jääneet kiinni housut kintuissa.

”Sen sijaan että yritettäisiin herättää opiskelijoissa kysymyksiä, kriittistä ajattelua ja antaa eväitä omien perusteltujen mielipiteiden muodostamiselle, poliittinen ohjaus kertoisi kulloinkin vallassa olevien puolueiden näkökulman totuutena. Näin ei onneksi ole, eikä se ole tulevaisuudessakaan oikea tie Suomen koululaitokselle.”

Paitsi, että on jo. Olet(te) poliittisessa ohjauksessa edustaessasi(/nne) tiettyä maailmankuvaa siten, että et(te) ole siitä ilmiselvästi itse lainkaan tietoinen(/sia). Ota jo se pää pois perseestäsi. Tuo on tosi noloa.

Tästä koko kannanotosta paistaa tietynlainen asenteellisuus, sekä myös jonkintasoinen väärinymmärrys siitä, että MIKSI kirja aiheutti kohua ja MISTÄ ihmiset ovat suivaantuneet. Kantaa asiaan on ottanut esimerkiksi Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas tässä Facebook-videossaan ja kyllä jokaiselle terveellä järjellä varustetulle normaalille ihmiselle käy selväksi, että MIKÄ on Peltokankaan mielestä ”paskaa” ja miksi tämä oppikirja pitäisi heivata ”helvettiin”. Paskaa ei ole transsukupuolisten olemassaolo ja sen maininta oppikirjoissa, vaan väite siitä, että miessukupuolta edustava ihminen voi synnyttää (transmies eli biologinen nainen eli JURIDINEN mies sen sijaan kyllä voi, mutta se on ERI ASIA kuin biologinen mies). Olen äimän käkenä siitä, että MIKSI sukupuoleen liittyvät eri ulottuvuudet ovat nykyihmisille niin kauhean vaikeaa ja miksi tästä aiheesta syntyy liian helposti ja aivan täysin yrittämättä aivan typeriä väärinymmärryksiä, kun keskustelun eri osapuolet puhuvat jo lähtökohtaisesti eri asiasta, mutta eivät ymmärrä sitä itse. Erityisen huolestuttavaa tästä tekee se, että Feto ry on filosofian ja elämänkatsomustiedon OPETTAJIEN järjestö, ja myöskin kirjat tekijät ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden PITÄISI olla kykeneviä syvälliseen, objektiiviseen ajatteluun sekä analysointiin. Jaakko Lindfors, yksi kirjan tekijöistä, on itse kaksinkertainen maisteri (tosin myös Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja, hmm…), mutta hänen Mauri Peltokankaalle tekemänsä vastausvideo on suoraan sanoen myötähäpeää herättävä.

Esittelen, määrittelen ja analysoin sukupuolen eri ulottuvuudet tässä aiemmassa kirjoituksessani.

Vielä lopuksi huomauttaisin siitä, että käsitys, jonka mukaan mies EI VOI synnyttää, ei ole konservatiivinen, eikä siten konservatiivisuutta. Se on pelkkää kiistattoman fysiologisen todellisuuden tunnustamista todeksi, ja on siten ei-ideologinen näkemys. Se, että ihmislajilla vain naissukupuolen yksilö synnyttää, on kiistaton tosiasia samaan tapaan kuin se, että painovoima on olemassa ja kuu ei ole juustoa.

Transideologia on todellinen asia, ja se leviää yhteiskunnassamme koko ajan

Yllä on erään katsojan kommentti Youtube-videooni (klikkaa isommaksi). Pohdin, että missähän kiven alla kyseinen henkilö on mahtanut lymytä viime vuodet, kun ei näe niin päivänselvän asian, kuin transideologian, olemassaoloa. Hän ei ole edes ainoa, mikä on kummastuttanut minua jo pitkään.

Mietiskelin, että kuinkahan selittäisin asian niin, että kaikenmaailman umpiluupäätkin sen ymmärtäisivät, kunnes konkreettinen esimerkki tippui syliini. Eräs ystäväni oli eräänä kauniina päivänä vilkaissut yläasteikäisen lapsensa elämänkatsomustiedon oppikirjaa ja hän lähetti seuraavat ottamansa kuvat kyseisestä kirjasta:

Jooh elikkäs.
Käyn nyt seuraavassa läpi kirjassa esitettyjä väitteitä ja kommentoin niitä.

Kirjassa sanotaan, että ”perinteisesti” ihmisten ”on ajateltu olevan” sukupuoleltaan joko naisia/tyttöjä tai miehiä/poikia, ja ”tähän näkemykseen” liittyy vahvasti se, että millaiset sukuelimet kyseisellä henkilöllä on. Mutta nykyään ”tästä käsityksestä” on ”kuitenkin lähdetty irtautumaan”. Eli siis fyysisen todellisuuden, jonka jokainen ihminen voi todeta ja jota voidaan empiirisesti tutkia, olemassaolo on ”näkemys” tai ”käsitys”, joka on ”perinteinen”. Nykyään sitten kuitenkin ollaan tällaisesta näkemyksestä siirrytty poispäin, mikä antaa sellaisen mielikuvan, että tämä aikaisempi näkemys olisi jotenkin vanhentunut, koska nykyään tiedetään paremmin. Aihetta sitten perustellaan intersukupuolisten olemassaololla ja ”psyykkisellä sukupuolella”. Intersukupuolisuus ei ole kolmas sukupuoli, vaan se on sukupuolen kehityshäiriö eli siis eräänlainen kehitysvamma. Asiaa on käsitelty tässä blogissa jo aiemmin, joten en mene tässä siihen syvemmin. Intersukupuolisuuskysymyksen voisi tiivistää näin: Ihmisellä on kaksi silmää. Mutta on olemassa myös yksisilmäisiä ja silmättömiä ihmisiä, tai ihmisiä, joiden yksi tai molemmat silmät eivät toimi. Voidaanko siis opettaa, että ihmisillä on kaksi silmää? No voidaan, sillä yksisilmäisyys tai silmättömyys on poikkeustila (ei uusi ihmisyyden muoto), jonka olemassaolo ei vaikuta normaaliin. Intersukupuolisia tiloja on olemassa lukemattomia erilaisia ja osalla niistä on jossain määrin normaalista poikkeavat sukuelimet (esim. epänormaalin pieni penis tai suuri klitoris), mutta ovat kuitenkin normaalisti lisääntymiskykyisiä joko miehenä tai naisena. Osalta tapauksia elimiä puuttuu (esim. nainen, kenelle ei ole koskaan kasvanut kohtua), jolloin henkilö on luonnollisesti lisääntymiskyvytön. Osan sukupuoli on epäselvä, esimerkiksi sellainen muoto, jossa henkilöllä on XY-kromosomit, mutta Y-kromosomi ei toimi, jolloin henkilö on kehittynyt täysin naisen näköiseksi. Tällainen yksilö on myös lisääntymiskyvytön. Nämä kaikki ovat siis fyysisiä poikkeamia joko nais- tai miessukupuoleen. Mikäli sukupuolia on muitakin kuin mies ja nainen, niin mistä vauvat tulevat, ja missä voin tällaisia mystisiä sukupuolia nähdä? Kerro minullekin, niin menen heti katsomaan.

”Psyykkinen sukupuoli” määritellään tarkoittamaan henkilön kokemusta sukupuolestaan. Se on päivänselvää, että yksilöt voivat kokea elämäänsä liittyvät asiat hyvin eri tavoin. Siitä on vaikea olla eri mieltä. Jostain syystä sukupuolikokemukselle on kuitenkin keksitty uusi termi ”psyykkinen sukupuoli” ja jostain syystä tätä käytetään perusteluna sille, että ”perinteinen” sukupuolinäkemys, jonka mukaan sukupuoli määräytyy sukuelinten perusteella ja jonka mukaan sukupuolia on kaksi (mies ja nainen), ei ole enää nykyaikainen.

Minua häiritsee nykykeskustelussa ihmisten kyvyttömyys erottaa toisistaan biologinen sukupuoli (eli fyysinen todellisuus) sekä erilaiset sukupuoleen liittyvät psykologiset ja kulttuuriset ilmiöt, kuten sukupuolirooli ja sukupuoli-identiteetti/kokemus. Nämä kaikki ovat eri asioita, mutta nykyään monet ihmiset sotkevat ne täysin keskenään, eivätkä ymmärrä enää, mikä on ylös ja mikä alas. Olen käsitellyt aihetta laajasti tässä aiemmassa kirjoituksessani, jossa analysoin sukupuolen eri ulottuvuudet sekä määrittelen ne. Tämä oppikirja käyttää määritelmissään sukupuolen eri ulottuvuuksia ristiin ja keksii uuden terminkin. Huomatkaa, että sukupuolten (=miesten ja naisten) fysiologisista eroista ja siitä, miten sukupuoliroolitkin myötäilevät fysiologisia eroja, kirja ei mainitse yhtään mitään, vaan antaa sen käsityksen, että kaikki sukupuoleen liittyvä on vain ihmisen keksintöä eli jonkinlainen ylhäältäpäin tuleva yhteiskunnallinen sopimus (hmm, haisee feminismiltä eli tässä näyttää olevan selvä tietynsuuntainen ideologinen vakaumus). Huomatkaa, että fysiologisiin eroihin kuuluvat myös hormonaaliset erot, kuten suuri perusero temperamentissa, ja näistä seuraavat erilaiset taipumukset ja kiinnostuksenkohteet. Näistä kirja ei mainitse mitään.

Sitten kirja kuitenkin toteaa, että transsukupuolisuus on sitä, että kokemus sukupuolesta ei vastaa SYNTYMÄSSÄ MÄÄRITELTYÄ fyysistä/biologista sukupuolta (huom. korostamani termi ”syntymässä määritelty”, joka on intersektionaalisten feministien kielenkäyttöä puhtaimmillaan). Aiemmassa kohdassa puhuttiin siitä, että psyykkisiä sukupuolia on lukemattomia erilaisia ja seuraavaksi todetaan, että Facebookissakin voi valita 71 sukupuolta (ei kuitenkaan kerrota, että mitä nämä sukupuolet ovat). Tehtävien joukossa on tehtävä, jossa esitetään väittämä, että sukupuolia on yhtä paljon kuin ihmisiä. Eli periaatteessa jokainen maailman ihminen on näillä määritelmillä transsukupuolinen. Öh? Kirjassa myös iloisesti sotketaan sosiaalinen, psyykkinen ja biologinen sukupuoli ja todetaan, että nämä voivat olla samalla ihmisellä kaikki eri sukupuolia. Wattafak? Tässä olisi varsinaisilla transsukupuolisilla huomautettavaa, sillä he ovat aina korostaneet sitä, että KOKEVAT olevansa nimenomaan VASTAKKAISTA sukupuolta ja haluavat tulla SOSIAALISESTI kohdatuiksi juuri VASTAKKAISEN sukupuolen yksilönä. Alunperin koko käsitys lukuisten sukupuolien olemassaolosta ei muutenkaan kuulunut transsukupuolisuuteen, vaan transsukupuolinen kokee nimenomaan, että sukupuolia on kaksi, ja hän itse kokee olevansa vastakkaista sukupuolta kuin mitä hän on biologisesti. Tämä muunsukupuolisuushössötys ja haloo n-määrästä sukupuolia on varsin uusi ilmiö ja muunsukupuoliset hallitsevat koko transkeskustelua nykyään.

Jos ei vielä ollut selvää, että kirjassa on selvä intersektionaalisen feminismin vivahde (jonka osa-alue transideologia on), niin seuraavaksi se tulee aivan selväksi, sillä kirjassa otetaan kantaa yhdenvertaisuuteen (mikä on intersektionaalisen feminismin kulmakivi): yhdenvertaisuus ei voi toteutua, jos ihmiset luokitellaan vain kahteen sukupuoleen. Eli kääntäen: jos ihmiset luokitellaan vain kahteen sukupuoleen, niin syyllistymme syrjintään. Tätä väitettä ei kuitenkaan perustella tai avata sen tarkemmin. Jokatapauksessa tästä voimme päätellä, että kirjassa asetetaan biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen sukupuoli samalle viivalle ja siten samanarvoisiksi ilmiöiksi.

Ja sitten seuraa kirjan rimanalitus, eli suora väittämä siitä, että MIES VOI SYNNYTTÄÄ! Ja nimenomaan NYKYÄÄN, minkä tulkitsen yllä analysoidun perusteella tarkoittamaan sitä, että käsitys siitä, että mies ei voi synnyttää, on vanhanaikainen ja siten jollain tasolla virheellinen. Aihe on käyty tässä blogissa läpi aikaisemmin tässä kirjoituksessa.

Seuraavaksi kirjassa lähdetään ruotimaan seksuaalista suuntautumista ja esitellään varsin liberaaleja kantoja (jotka ovat modernille ajalle yleisesti tyypillisiä). Tästä en lähde sen tarkemmin puhumaan, sillä ihmisen seksuaalisuus on hyvin laaja, monisyinen, syvä ja vaikea aihe, joka on psykologiaa. Se ei ole siis samalla tavoin selvää todennettavissa olevaa materiaalista todellisuutta kuin sukupuoli. Rinnastaisin seksuaalisen suuntautumisen lähinnä persoonallisuuden piirteeseen, vaikka seksuaalisuuteen liittyviä kulttuurisia asioita voidaankin lähteä analysoimaan ja niistä voidaan väitellä. Ihminen voi myös olla seksuaalisuutensa kanssa solmussa hyvin monin eri tavoin, varsinkin jos hänellä on muita psyykkisiä ongelmia (tämä solmuisuus voi ilmetä muullakin tavoin kuin homo-, bi- tai heteroseksuaalisuutena, kuten kaikennäköisinä outoina tai vahingollisina fetisseinä tai jonkinlaisena häiriökäyttäytymisenä, kuten itsensäpaljasteluna). On olemassa myös esimerkiksi pedofiilejä tai zoofiilejä tai jopa objektiseksuaaleja. Seksuaalisen halun kohdistuminen on siis erittäin moninaista ihmislajilla. Tämä oppikirja sanoo (alleviivaukset minun): ”Aiemmin on ajateltu, että on olemassa luonnollinen tapa ilmaista ja harjoittaa seksuaalisuutta. Sittemmin tällainen yhden luonnollisen seksuaalisuuden ajatus on kyseenalaistettu”. Mikä on tietenkin ihan totta. Kirja jatkaa: ”Nykyään tunnetaan monenlaisia seksuaalisuuden muotoja. On vaikea sanoa, onko jokin niistä enemmän luonnollinen kuin toinen”. Mielestäni luonnollisuuteen vetoaminen on hieman vaarallinen argumentti, sillä lopulta luonnollisuudella voidaan perustella vähän mitä vaan. Kun katsomme maailman eri kulttuureja, niin polygamia ja lapsi/teiniavioliitot ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, erityisesti historiassa. Voisimme jopa väittää, että tämä on ihmislajin luonnollinen tila. Meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme näihin kuitenkin suhtaudutaan erittäin kielteisesti. Mutta, noh, yleensä, kun puhumme seksuaalisesta suuntautumisesta, niin tarkoitamme sillä homo-, bi- ja heteroseksuaaleja.

Seuraavaksi kirja kuitenkin sotkee seksuaalisen suuntautumisen käsittelyyn aiemman sukupuolisekasotkuisuuden ja mainitsee erikseen eräänä seksuaalisena suuntautumisena panseksuaalisuuden, jonka määrittelee siten, että henkilö tuntee vetoa KAIKKIA SUKUPUOLIA oleviin ihmisiin. Mitähän tämä nyt sitten käytännössä tarkoittaa ottaen kirjan aiemmat sukupuoleen liittyvät väitteet? Erikseen mainitaan käsite ”sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt” ja sanotaan, että näistä käytetään lyhennettä HLBTIQA. Tämä lyhenne tulee sanoista homo, lesbo, bi, trans, inter, queer, asexual. Eli kirja käyttää LGBT (lesbian, gay, bi, trans)-ihmisistä laajennettua termiä, johon sisällytetään myös ryhmiä, jotka eivät sinne mitenkään kuulu. LGB-liikkeessä on alunperin kyse lesbonaisten, homomiesten ja biseksuaalien yhteiskunnallisista oikeuksista (eli ei-heteroista ihmisistä eli seksuaalivähemmistöistä). Myöhemmin siihen lisättiin T eli transsukupuolisuus (jolla ei ole enää tekemistä kolmen ensimmäisen kanssa). Kirja sisällyttää tähän poppooseen myös intersukupuoliset (wattafak), queerit (mitä ne oikeastaan edes on) ja aseksuaalit (jotka voivat olla myös heteroita). Sitten kirja vielä nostaa erikseen esiin aseksuaalit, joiden olen huomannut ilmaantuneen LGBT-piireihin parin viime vuoden aikana omana korostettuna joukkonaan jostain syystä (mitä en ymmärrä ollenkaan). Aseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että henkilön seksuaalinen halu ei kohdistu mihinkään tai se puuttuu. Tämä voi olla joko pysyvää ja sairaudesta johtumatonta, tai pysyvä tai ohimenevä oire jostakin psyykkisestä tai fyysisestä häiriöstä (kuten hormoniongelmista, stressistä, masennuksesta, traumatisoitumisesta yms). Aseksuaali voi olla myös hetero, joten aseksuaalisuus ei ole mikään homouden kaltainen seksuaalinen suuntautuminen. Väittäisin, että aidolla, sananmukaisella aseksuaalilla hänen tilansa on pysyvä ja ei liity suoraan sairauteen. Aseksuaali on kuitenkin yleensä kiinnostunut muista ihmisistä romanttisessa mielessä, ja tällä perusteella hän voi olla hetero, homo tai bi. Kirjan tehtävissä laitetaan oppilaat opiskelemaan pride-lippuja ja kysellään, että miksi on tärkeää, että lippuja on erilaisia. Itsehän en ymmärrä, että miksi niitä pitää olla niin paljon. Itse olin tänä vuonna vanhapierukavereideni kanssa ihmettelemässä Helsinki Priden menoa ja jouduimme googlaamaan kaikki tsiljoonat liput, joihin kääriytyneinä teinien sankat joukot viilettivät ohitsemme. Istuskelimme orpoina keskellä nurtsia ja pohdimme, että mitä kettua oikein teemme täällä. Lähdimme sitten kaljalle kauas keskustasta. Ja me olimme kaikki homoja siis. Silloin, kun HLBTIQA oli vielä LGB ja nykyinen Pride oli nimenomaan Gay Pride, niin meillä oli tasan yksi lippu, sateenkaarilippu. Tässä kirja siis opettaa seksuaalivähemmistöistä asiaa, josta monet seksuaalivähemmistöihin lukeutuvista ihmisistä ovat jyrkästi eri mieltä, mutta mikä kuitenkin on sopusoinnussa intersektionaalisen feminismin/transideologian kanssa (hmm…). Lopuksi kirjassa vielä intersektionaalisen feminismin hengessä alleviivataan, että ”seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei voi mitata kenenkään ihmisarvoa”.

Seuraavaksi laitetaan oppilaat opiskelemaan sitä, miten rasismi, ennakkoluulot ja stereotypiat ovat haitallisia ja tekemään tehtäviä aiheesta. Hmm… Tehtäviä tehdään myös tarinasta, jossa 19-vuotias Vili, biologinen naiseksi pukeutuva mies, kertoo sukupuolikokemuksestaan. Tarinasta ja tehtävistä opitaan transideologian ja intersektionaalisen feminismin keskeisiä käsitteitä: sukupuolittaminen, ”sukupuoli ei määritä minua”, feminiininen ilmaiseminen, sukupuolen moninaisuus. Sen sijaan, että tyydyttäisiin esittelemään Vili miehenä, joka yksinkertaisesti tykkää esiintyä naisena, niin homma esitetään paljon suurempana maailmankuvallisena asiana, jossa Vilin pukeutumistyyli jotenkin muuttaa hänen sukupuoltaan tai vaikuttaa siihen. Todellisuudessahan Vilin kaltaiset ihmiset eivät ole historiassa mitään ennenkuulumatonta, etenkään muotipiireissä. Huomatkaa nettisivu, joka mainitaan Vili-tarinan yhteydessä: Sukupuolena ihminen. Tämä sivu edustaa melkoisen mielenkiintoista käsitystä sukupuolesta (sukupuolen kahtiajakoa kritisoidaan pelkästään intersukupuolisuuden perusteella ja se esitetään pelkästään kulttuurisena konstruktiona).

Lopuksi vielä kyseessä olevan oppikirjan kansi ja julkaisutiedot:

Kustantaja on Otava ja kirjoittajat on lueteltu koulutuksineen tässä. Kirjan sisältö herätti jo aikaisemmin kohua somessa, ja eräs kirjan tekijöistä on ottanut kantaa saamaansa palautteeseen Facebook-sivuillaan. Suosittelenkin nyt itse kutakin lähettämään lisää palautetta sekä tekijöille että kustantajalle. Mikäli lastesi koulussa on käytössä ko. kirja, laita palautetta suoraan kouluun ja elämänkatsomustiedosta vastaavalle opettajalle. Koulussa ei ihan oikeasti voida opettaa kasvaville lapsille ja teineille ihan mitä tahansa puolueellista huuhaapoliittista diipadaapaa. Jos joku vielä tämän jälkeen kehtaa väittää, että transideologia on joku äärioikeiston keksimä salaliittoteoria, niin hahhahhaa ja hohhohhoo. Mahtanet olla kyseisen ideologian niin läpiaivopesemä, että et enää näe metsää puilta.

Aito avioliitto ry:n sivuilla esitellään toinenkin oppikirja, jonka sisältö on samansuuntaista, mutta kyseessä on terveystiedon kirja. Opetushallitus linkkaa sivuillaan tässä bloggauksessa aiemmin mainitun Sukupuolena ihminen -projektin yhtenä terveystiedon oppimateriaaleista.

Kun lähdemme tutkailemaan, että mistä nämä kaikki jutut ovat peräisin, niin kaikki tiet vievät Setaan. Seta yhteistyökumppaneineen ihan oikeasti huseeraa kulisseissa todella aktiivisesti ja ON JO NYT vaikuttanut yhteiskunnan perusrakenteisiin erittäin ratkaisevalla tavalla (kuten koulujärjestelmään). Kyseinen pulju sietäisi kaataa kokonaan, mikäli minulta kysytään. Sain jo pari vuotta sitten yhteydenoton eräältä henkilöltä, joka oli seurannut Setan toimintaa jossakin ihmisoikeusseminaarissa. Seta oli kyseisessä paikassa etsinyt tekijöitä useille suunnitelmissaan oleville projekteille, joista yhden minulle kirjoittanut henkilö mainitsi erityisesti: Seta etsi ohjelmoijaa tietokoneohjelmalle, jonka avulla aiotaan opettaa erilaisia sukupuoli-identiteettejä alakoululaisille. Seta EI EDUSTA seksuaalivähemmistöjä kollektiivina, vaan Seta edustaa tiettyä tarkoin rajattua POLIITTISTA IDEOLOGIAA. Minulla kansallismielisenä konservatiivina ei ole mitään sijaa Setassa tai asiaa heidän piireihinsä, vaikka olen lesbo. Homoseksuaalisuus ei tarkoita, että henkilö olisi sen vuoksi automaattisesti jotakin tiettyä mieltä maailmankuvallisissa tai poliittisissa asioissa.

Tästä voitte lukea elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmasta. Opetussuunnitelmaan ei sisälly mitään mainintaa tässä bloggauksessa esitellyistä asioista. Sen sijaan 7-9 -luokkalaisten opetuksesta todetaan seuraavaa: ”Elämänkatsomustiedon opetuksen ydintehtävänä on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää. Elämänkatsomustiedossa ihmiset ymmärretään kulttuuriaan uusintavina ja luovina toimijoina, jotka kokevat ja tuottavat merkityksiä keskinäisessä toiminnassaan ja kanssakäymisissä ympäröivän maailman kanssa. Katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina. --- Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Tavoitteena on täysivaltainen demokraattinen kansalaisuus globalisoituvassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä edellyttää elämänkatsomustiedon opetukselta monipuolisen katsomuksellisen ja kulttuurisen yleissivistyksen kartuttamisen lisäksi eettisen ja kriittisen ajattelu- ja toimintakyvyn sekä oppimisen taitojen kehittämistä. Elämänkatsomustiedossa kriittinen ajattelu ymmärretään perusteita etsivänä, asiayhteydet hahmottavana ja tilannetajuisena sekä itseään korjaavana. Siihen liittyy avoin ja pohdiskeleva asenne. --- Sisältöjen valinnassa pyrkimys yleissivistävään tietoon yhdistetään oppilaiden kokemusmaailmaan ja identiteetin ja elämänkatsomuksen etsintään. Olennaista on löytää sisältöjä, joiden kanssa työskenteleminen antaa oppilaalle mahdollisuuden rakentaa tiedosta ja omakohtaisesta pohdinnasta katsomuksellista arvostelukykyä.”
Ainakin tämä sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista käsittelevä ”kokonaisuus” jäi, öh, varsin suppeaksi ja tiettyä tarkoin rajattua näkemystä edustavaksi. Tilanne olisi aivan täysin eri, jos kirjassa olisi esitelty transideologian näkemys asiasta vain yhtenä tapana nähdä tämä aihealue muiden katsantotapojen ohella (esim. ”Joidenkin näkemysten mukaan myös mies voi synnyttää”, ja sitten eritelty, että mihin tämä näkemys perustuu, ja vastaavasti esitelty muitakin näkövinkkeleitä asiaan).

Suosittelen ottamaan myös yhteyttä elämänkatsomustiedon opettajien järjestöön Feto ry:hyn. Etusivulla lukee: ”FETO:lla on kolme tehtävää: filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien tukeminen, aineiden opetuksen kehittäminen sekä niiden aseman vahvistaminen suomalaisissa peruskouluissa ja lukioissa.” Tämä järjestö on vastuussa siitä, että mitä ja miten nuorille elämänkatsomustiedon tunneilla opetetaan. Järjestö on Kompassi -kirjan tekijä.

Setan huseeraamisesta, eli siis tietyn ideologian levittämisestä, mainittakoon myös seuraavaa:

Valtioneuvoston sivuilla on luettavissa Sosiaali- ja terveysministeriön tietopaketti sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta oppilaitoksille, työpaikoille ja viranomaisille. Tämä pätkä on etusivulta (lihavoinnit minun): ”Tasa-arvolain uudistus laajensi sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellot koskemaan myös syrjintää sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Tietopaketti tarjoaa tasa-arvolain uudistuksen käytäntöön viemisen tueksi tietoa sukupuolen moninaisuuden huomioimiseen ja syrjinnän ennaltaehkäisyyn etenkin oppilaitoksissa, työpaikoilla ja viranomaisten toiminnassa. Tietopaketti esittelee kehittämisehdotuksia työpaikoille, oppilaitoksille ja viranomaisille, sekä kuvaa syrjintätilanteissa toimimista ja syrjinnän ennaltaehkäisyä syrjityksi tulleen kannalta. Tietopaketti myös kertoo tasa-arvolaista ja tasa-arvolain uudistuksesta, sekä havainnollistaa esimerkein sitä, mitä syrjintä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella voi olla.”
Itse sisällöstä poimin seuraavaa:
”5.2. Miten sukupuolen moninaisuus huomioidaan oppilaitoksen tasa-arvotyössä. --- 5.2.4 Kehitetään sitä, miten opetuksessa ja oppimateriaaleissa käsitellään sukupuolen moninaisuutta. Eräässä oppilaitoksessa todettiin, että käytetyt oppimateriaalit eivät ota sukupuolen moninaisuutta huomioon kovin hyvin. Tiettyihin kursseihin lisättiin tietoa sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöistä. Lisäksi päätettiin kehittää käytettyä oppimateriaalia jatkossa tästä näkökulmasta systemaattisesti. Luokassa pohdittiin, miten sukupuolistereotypioiden toistaminen opetuksessa ja oppimateriaaleissa vaikuttaa eri sukupuolta oleviin oppilaisiin. Yhdessä päätettiin, että kun joku huomaa sukupuolistereotypian esimerkiksi oppimateriaalissa tai puheessa, siitä saa huomauttaa. Näin vastuullistettiin kaikkia havainnoimaan ympäristöä ja omia tekemisiään ja ottamaan sukupuolen moninaisuus paremmin huomioon arjessa.
Kielenopettajat kerääntyivät yhteen jakaakseen tietoa siitä, miten he opetuksessaan kertovat sukupuolen moninaisuudesta. Puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka eri kielissä muunsukupuolisiksi itsensä kokevat käyttävät pronomineja ja taivuttavat verbejä, tai miten muunsukupuolisesta ihmisestä voi puhua kullakin kielellä. Tehtiin yhteinen moniste, jota voitiin jakaa kaikkien kielten tunneilla. Oppilaitoksessa todettiin, että opettajien jatkokoulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että se tarjoaa opettajille mahdollisuuden myös kehittää taitojaan sukupuolen moninaisuuteen liittyvässä osaamisessa. Oppilaitoksessa kehitettiin normikriittistä pedagogiikkaa. Pohjaksi otettiin Normit nurin! – hankkeessa kehitetty opas, joka löytyy hankkeen sivuilta: linkki. Oppaassa käsitellään erilaisia normeja ja niiden vaikutusta nuorten elämään esimerkkitarinoiden avulla. Oppaassa on myös kehittämisideoita.”
Tähän en voi minä todeta oikein muuta kuin että ”ei saatana”. Aika hiljaiseksi vetää.

Sosiaali- ja terveysministeriön esitteessä ”Tasa-arvolaki, oppilaitokset ja sukupuolen moninaisuus” todetaan (alleviivaukset minun): ”Sukupuoleen perustuva häirintä voi ilmetä esimerkiksi seuraavin tavoin: 1) halventava puhe toisen henkilön sukupuolesta, mukaanlukien hänen sukupuoli-identiteettinsä ja sukupuolen ilmaisunsa, 2) sukupuolivähemmistöjen vähättely.”
Tästä voisimme päätellä, että jos opettaja kieltäytyy transideologisesta opetuksesta, voidaan hänen helposti sanoa syyllistyvän sukupuolivähemmistöjen vähättelyyn eli syrjintään. Opettajilla ja kouluhenkilökunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia transideologian säännöillä. Ihmisoikeusasioihin on vähän kuin salakalavalasti ilmestynyt oikeus ”sukupuoli-identiteettiin” ja ”sukupuolen ilmaisuun”. Vilkaise vaikka tätä Ihmisoikeusliiton sivua. Huomaa, että tällaista materiaalia käytetään pohjana kaikessa keskeisessä yhteiskunnallisessa toiminnassa, kuten opetuksessa ja lainsäädännössä.

Eräs ystäväni löysi joitakin graduja, joissa oli kritisoitu terveystiedon opetuksen hetero- ja penetraatiokeskeisyyttä ja sukupuolen kaksinapaisuutta. Hän huomautti, että nyt pitäisi alkaa erikseen puhua seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Hän ehdotti, että seksuaaliterveystiedolla annettaisiin nuo sateenkarevat seksi- ja ehkäisyvinkit ei-heteroille tai spektrumsukupuolisille. Heteroseksiä ja lisääntymissukupuolia käsiteltäisiin lisääntymisterveyden osalta. Koska onhan ensiarvoisen tärkeää antaa lapsille kasvatusta siihen miten tullaan tai ei tulla raskaaksi ja miten lisääntymisterveydestään voi pitää huolta. Voi herranpieksut, että olemme yhteiskunnallisesti tällaisessa pisteessä, mutta tässähän ystäväni on aivan ehdottomasti oikeassa. Hän linkkasi tämän seksuaali- ja lisäntymisterveyden toimintaohjelman.

On käsittämätöntä, miten syvälle Seta on omaperäisine näkemyksineen penetroitunut koulutusjärjestelmään ja hallintoelimiin. Yllä mainitaan Normit nurin! -hankkeen opas, jota oli jossain oppilaitoksessa käytetty pohjana ”normikriittisen pedagogiikan” kehittämisessä. Kyseisen oppaan ovat tuottaneet yhteistyössä Seta ry, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL ry ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf. Setan yhteistyöverkostot ovat erittäin laajat ja Seta levittelee näkemyksiään aivan joka puolelle. Seta tekee myös tiivistä yhteistyötä poliittisten järjestöjen kanssa. Itse kävin yliopistoni tapahtumassa, jossa kampusjärjestöt ja poliittiset nuorisojärjestöt esittäytyivät. Niistä osa mainosti suureellisesti olevansa Setan yhteistyöjärjestöjä ja sitoutuneensa Setan politiikkaan. Jätin liittymättä pariin järjestöön jouduttuani erimielisyyteen Setan roolista kyseisessä järjestössä. Sanoin, että minä en tue Setaa, enkä liity yhteenkään puljuun, joka tukee Setaa. Erään järjestön puheenjohtaja totesi kuivasti: ”Me tässä järjestössä tuemme ihmisoikeuksia”. Joo, eli Seta on yhtä kuin ihmisoikeudet. Kaikki tasa-arvokeskustelu käydään Setan asettamilla säännöillä. Jooei. Tässä yksi aika hullu esimerkki. En allekirjoita todella monia Setan näkemyksiä, pidän useita niistä hyvin vaarallisina ja haitallisina, ja en hyväksy sitä, miten kyseinen lafka esiintyy homo- ja transasioiden ylimpänä asiantuntijana ja järjestää aiheeseen liittyviä koulutuksia oppilaitoksille, firmoille, terveydenhoitohenkilökunnalle, kunnallisille elimille yms. Esimerkiksi Setan alaisuudessa toimivaa Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskusta (entinen Transtukipiste) konsultoidaan usein ja transsukupuolisuuteen liittyvissä asioissa, mutta kyseinen lafka on täysi huuhaahömppäjärjestö, joka valitettavasti tuottaa myös oppaita, joita käytetään myös järjestöissä ja terveydenhuollossa. Seta ei ole yhtä kuin homot, transsukupuoliset tai tasa-arvo, vaan Seta järjestönä edustaa pelkästään omaa hyvin rajattua maailmankuvaansa. Setan voidaan sanoa pettäneen homot, sillä mikäli biologisen sukupuolen merkitys häivytetään, niin samalla homouskin lakkaa olemasta. Homot alkavat olla aika saakelin vihaisia.

Minä olen homo, ja vastustan Setan näkemyksiä.

Huomatkaa myös sellainen tärkeä seikka, että nyt ihmisoikeusporukka huseeraa kulisseissa ”antigenderien” eli ”sukupuolten tasa-arvoa vastustavien liikkeiden” pysäyttämiseksi. Täältä voit lukea Valtioneuvoston julkaiseman selvityksen, jossa asia mainitaan. Minun korvaani tuo on melkoista pimeää legendaa, mutta tekijät ovat ilmiselvästi tosissaan. Suomen Aito avioliitto ry mainitaan nimeltä. Minulle tulee tästä sellainen kutina perseeseen, että tulevaisuudessa itse kullakin, minä mukaanlukien, on vaara tulla niputetuksi ”antigenderiksi” ja ties mitä uusia hiljentämislakeja ja rikosnimikkeitä siihen mennessä on ehditty säätää, ja jos et varo suutasi, niin joudut vielä karkotetuksi Siperiaan. Bloggari Anne M on blogissaan referoinut julkaisun sisältöä suomeksi (huomaa, että Anne M on trans- yms. asioista minun kanssani eri mieltä). Elämme joka tapauksessa vähän jänskättäviä aikoja, ihan helvetin outoja ja pähkähulluja aikoja oikeastaan. Mitäs sanotte, vanhapierut siellä ruudun takana, joko alkaa tulla flashbackeja Neukkulasta?

Se, joka hallitsee kieltä, hallitsee yhteiskuntaa jne. Transideologia tulee ja syö sinunkin lapsesi.

P.S: Jakakaa tätä bloggausta somessa niin maan perkeleesti. On aikakin, että jengi saa tietää näistä asioista.