maanantai 8. lokakuuta 2018

Ei tätä selvinpäin kestä

Olen ollut kuukausia poissa kaikilta somekanavilta, blogosfääristä ja uutissivuilta, ja tunnen olevani täysin pihalla kaikesta tämänhetkisestä kuumasta keskustelusta. Olen yrittänyt tässä päästä takaisin kärryille, mutta se on osoittautunut erittäin vaikeaksi ja tuskalliseksi.

Ei tätä nimittäin selvinpäin kestä. Viikonloppuna selasin Twitteristä erinäisiä kanavia ja tahoja, ja ei tarvinnut muutamaa twiittiä enempää selailla, kun minun jo teki mieli hypätä ikkunasta ja muuttaa johonkin luolaan eristyksiin koko ihmiskunnasta. Mitä enemmän aikaa kuluu, niin sitä pahemmin ihmiset hullunevat ja keskustelu käy entistä sekopäisemmäksi. Olin täysin pihalla kuin lumiukko jo vuosi sitten, mutta tuosta vuodentakaisesta on sekoilun tahti vain kiihtynyt. Kutsun "sukupuolisekoiluksi" sitä, että yritetään sotkea koko sukupuolen käsite ja selitellään kivenkovaan, että miehet voivat synnyttää ja sen sellaista. Sekoilu on tällä hetkellä aivan eeppisellä tasolla ja koen, että elämme nyt sekoilun korkeinta huippua, jota pian seuraa jonkintasoinen romahdus, joka tulee olemaan ruma. Keskustelun seuraaminen tekee fyysisesti ja psyykkisesti pahaa. On karmeaa huomata, miten käsittämättömän sekaisin ihmiset voivat olla ja on vielä karmeampaa, että kyseisillä ihmisillä on ihan oikeaa yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, ja vieläpä mittavaa sellaista. Eilen luin Twitteristä, kun eräs suomalainen aktivisti kertoili siitä, miten hän käy peruskouluissa esitelmöimässä translakiuudistuksesta ja muunsukupuolisuudesta ja muusta feministisestä shaibasta. Jutun taso on mielikuvituksellisuudessaan sitä luokkaa, että ei-niin-kauan sitten kyseisiä tyyppejä olisi pidetty pelkkinä kylähulluina. Mitä hittoa tapahtui, että heidät alettiin ottaa haudanvakavasti? Näitä aktivisteja ei pitäisi päästää keskenkasvuisten lähellekään.

Tajusin eräänä kauniina päivänä, että en ole tässä blogissa käsitellyt muunsukupuolisuutta ollenkaan. Asia täytyy ehdottomasti korjata, sillä koko nykyinen transkeskustelu pyörii lähes 100% muunsukupuolisuuden ympärillä. Olen ihmetellyt jo kauan, että miten tässä näin kävi, sillä koko muunsukupuolisuusilmiö nykyisessä mittakaavassa on ihan uusi juttu, vain muutaman vuoden pinnalla ollut. Heräsin vaan yksi päivä siihen todellisuuteen, että muunsukupuoliset olivat yhtäkkiä kaikkialla. En tajua, miten se oikein tapahtui. Tällä hetkellä sekä transsukupuolisten potilasjärjestö Trasek ry, Seta ja transtukipistekin ovat täysin muunsukupuolisten vallassa. Alleviivattakoon tässä, että muunsukupuolisuus on täysin eri asia kuin transsukupuolisuus. Muunsukupuolisuusilmiö on sotkenut yhteiskunnallisen transkeskustelun (ja homokeskustelun) aivan täysin ja vetänyt sen oudoille sivuraiteille, muuttanut jo vakiintuneiden termien merkityksiä ja luonut joukon uusia, ja vetänyt homman kertakaikkiaan kummallisiin sfääreihin jo pelkästään siitä syystä, että se on erittäin kiinteästi kytköksissä neljännen aallon intersektionaaliseen feminismiin.

Minulla ei ole muunsukupuolisuusilmöstä yhtään mitään positiivista sanottavaa. Koko homma herättää minussa kuvotusta, ahdistusta ja jopa vihaa, joten olen välttänyt aihetta tahallani. Nyt en enää voi vältellä, sillä nuo pahuksen muusut ovat ihan oikeasti kaikkialla ja tehneet vallankaappauksen transsukupuolisten, homojen ja lesbojen järjestöissä sekä tehneet niistä lähes yksinomaan oman shownsa ajaen homppelit niistä pakosalle. Tässä artikkeli, jossa homoseksuaali Jukka Hankamäki kertoo, että miksi hän erosi Setasta. Hankamäki kirjoittaa:

”Kun myös valtakunnallisen Setan puheenjohtajaksi valittiin tänä syksynä ”ihmisoikeusaktivisti”, joka luonnehtii itseään ”sukupuolettomaksi”, joudun toteamaan, ettei minulla ole Setan eikä siellä toimivien kanssa enää mitään yhteistä. Totuus on, että kaksiarvoinen sukupuoliero on biologinen, geenien, kromosomien ja hormonien tasolla vaikuttava tosiasia sekä fenotyyppisellä ilmiötasolla merkityksellinen fakta, eikä sitä voi kosmeettisin toimin muuttaa vastaamaan mielikuvallista sukupuolta, niin kuin yritetään kääntää Jenisein kulkusuuntaa. Poikkeukset tästä perussäännöstä ovat yleensä lääketieteellisesti määriteltävissä, esimerkkinä vaikkapa Klinefelterin syndrooma.

Queer-teoreetikoiden ja transihmisten mielestä ei ole enää homoseksuaalisuutta eikä heteroseksuaalisuuttakaan, koska ne edellyttäisivät kaksiarvoisen sukupuolieron ja sen mukaisen tietyn sukupuolen, johon seksuaaliset intentiot voivat viitata. Näin ollen heidän mielestään ei ole homoja eikä lesbojakaan, mikä on vastoin empiirisiä tutkimustuloksia, joiden mukaan valtaosa ihmisistä ymmärtää itsensä homoksi tai heteroksi ja siihen liittyen mieheksi tai naiseksi. Sukupuolen vaihtaminen (tai ”korjaaminen”) näyttää olevan transihmisille kuitenkin tärkeää, mikä paljastaa, että kaksiarvoisella sukupuolierolla on merkitystä myös heille itselleen.”

Eli siis näiden sukupuolisekoilijoiden ja muususekoilijoiden mielestä homoja ja lesboja ei ole enää olemassa! Ja tällaiset ihmiset ovat kaapanneet homojen oikeuksia ajavan järjestön itselleen! Ei ihme, että homppeleita vituttaa, sillä jo koko homouden tai lesbouden käsite liittyy sukupuoleen. Jos teemme olemattomaksi sukupuolen käsitteen, niin silloin koko homous tai lesbous (ja vastaavasti myös heterous) lakkaa olemasta. Homppelit eivät ole ainoita, keitä vituttaa, vaan yhä etenevissä määrin myös transuja vituttaa.

Itseäni lesbona vituttaa miesten tunkeutuminen lesbojen tiloihin ja lesbojen tapahtumiin sukupuolisekoilun nojalla. Lesbous tarkoittaa sitä, että nainen kokee seksuaalista vetoa toista naista kohtaan. Mies ei muutu naiseksi kokemalla olevansa nainen. Transnainen on mies. Piste. Hänellä ei ole mitään asiaa lesbotapahtumiin. Pitäisitkö sinä heteromiehenä naisena sellaista henkilöä, joka on fyysisesti mies? Pitäisitkö sinä heteronaisena miehenä sellaista henkilöä, joka on fyysisesti nainen? Vituttaisiko sinua, jos ilmapiiri olisi sellainen, että et saisi asiasta mielipidettäsi ilmaista ilman, että villit sudet hyökkäävät kimppuusi? Kävin viime kesänä eräässä ei-heteroille suunnatussa naistenillassa, missä suuressa naisjoukossa oli äänessä vain kolme ihmistä (satunnaisia muita puheenvuoroja lukuunottamatta): piirin vetäjä sekä mukana olleet kaksi transnaista. Nykyinen sukupuolisekoilu on tehnyt tämän asian kritisoimisen sateenkaaripiireissä täysin mahdottomaksi. Minä en lesbona todellakaan halua miehiä lesbotapahtumiin ja minulla ei ole aikomustakaan sietää miehiä niissä tai pitää miehiä naisina eli siis potentiaalisina kumppaneina tai itseni kanssa samassa veneessä olevina ihmisinä. Aloitin aiemmin tänä vuonna netin lesbopiireissä aiheesta keskustelun. Sain ensiksi todella raivoisan vastaanoton, kunnes kaikki viestini poistettiin vain parin tunnin sisällä. Sille on syynsä, että miksi homot ja lesbot haluavat Setan tilalle ja haastajaksi uuden homojärjestön.

Palatkaamme siis astialle seuraavissa kirjoituksissa. Lopuksi vielä erään anonyymin kommentoijan loistavasti asioita tiivistävä viesti aiemman kirjoitukseni kommenttiosastolta:

"Aikaisemmin suhtauduin kaikkiin transsukupuolisiin joko neutraalisti tai positiivisesti, mikäli suhtauduin ollenkaan. Viimeaikaisen yhteiskunnassa framille nousseen transälämölön seuraaminen, johon tämän blogin lukeminen on osaltaan vaikuttanut, on kuitenkin aukaissut silmiä ja muuttanut kantani näistä asioista pysyvästi. On alkanut vaikuttaa siltä, että ns. tyyppitranssukupuolinen olisi hyvin pitkälti jonkun Juudas Kanniston kaltainen. Useimmat transsukupuoliset olisivat loputtomine melttareineen ja draamailuineen pronomineista ja vessoista lähinnä naurettavia tapauksia, mutta fanaattisuudessaan ja aggressiivisuudessaan he ovat aidosti pelottavia ja siksi pyrin välttämään heitä kuin ruttoa (mikäli kyseessä eivät siis ole Blaire Whiten kaltaiset poikkeusyksilöt). Lisäksi heillä on LGBT-aatteen voittokulun myötä kosolti yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, joka vain kasvaa vuosi vuodelta sitä mukaa kuin esim. lasten blokkerihoitoja normalisoidaan ja sukupuolenvaihdoshoitoihin pääsevien määrää tietoisesti kasvatetaan. Mitään tämän lahkon opetuksia ei saa kritisoida ja "sukupuolen moninaisuutta" ajetaan aivottomasti muiden muassa koulutukseen, viranomaistahoihin ja ammattiliittoihin. Koko ideologian perusajatus rakentuu newspeakille ja äärimmäisen poliittisesti korrektin kielenkäytön sävyttämille ideoille, joilla ei ole mitään vastinetta konkreettisessa, fyysisessä todellisuudessa, kuten "setä on täti, koska sukupuoli on mielentila" ja se on soo soo ja hyi häpeä, jos et ajattele näin.

Ylilyöntejä on tullut tässä asiassa viime aikoina niin paljon, ettei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka kauan tämä pelleily vielä tulee jatkumaan ja missä vaiheessa enemmistö, joka edustaa lähes 100 %:a ihmisistä, tulee laittamaan sille stopin. Siinä vaiheessa, kun hommasta on viimeinenkin alkuviehätys karissut ja televisiossa itsekeksityistä pronomineistaan vollottavat uniikit lumihiutaleet sekä mies- ja naisoletetuista puhuminen alkavat vaihteeksi tuntua taas ankeilta? Siinä vaiheessa, kun sukupuolisegregoidut pukukopit ja naisurheilu päätetään vaihteeksi keksiä uudestaan, kun naiset eivät fysiikkansa vuoksi pärjänneetkään itsensä naiseksi kokeville biologisille miehille ja Caster Semenyan kaltaisille intersukupuolisille? Siinä vaiheessa, kun ilman "portinvartiointia" sukupuolenkorjausleikkauksiin hetken massahuumassa menneet ihmiset alkavat joukolla katua leikkauksiaan, tekevät itsemurhan tai detransitioituvat ja menevät tiedotusvälineisiin puhumaan sukupuolenvaihdoksia vastaan, jolloin yleinen ilmapiiri kääntyy siihen suuntaan, että kaikki sukupuolenvaihdosleikkaukset kielletään. Vai onko niin, että koko idea transsukupuolisten hoitamisesta sukupuolenvaihdoksin on kussut jo alusta alkaen ja nämä nykyiset transsukupuolisten yritykset koko yhteiskunnan muuttamiseksi heidän tarpeitaan varten ovat suoraa seurausta heidän ahdistuksestaan ja pahasta olostaan, johon sukupuolenvaihdos ei tuonutkaan toivotunlaista muutosta, vaikka he ovat edelleen sen kannalla ja haluavat sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Olisiko jo silloin vuonna 1950, kun Christine Jorgensen ensimmäisenä sukupuolenvaihdosleikkauksesta henkiin jääneenä ihmisenä leikattiin miehestä naiseksi jonkun ennalta viisaan pitänyt nähdä, että näin ei olisi pitänyt toimia, koska nämä hoidot tulisivat yleistymään ja normalisoitumaan jokaisella tulevalla vuosikymmenellä ainakin 2010-luvulle saakka ja samalla aiheuttaisivat koko yhteiskunnassa vaikuttavan mies- ja naiskäsitysten muokkautumisen epäterveeseen suuntaan, jonka seuraukset ovat pitkälti vasta nyt nähtävissä?"

4 kommenttia:

  1. Feministipiireissä varmasti näin on, mutta hiukan etäämmältä katsoen minusta näyttää, että yleisestä julkisuudesta (Suomessa) tämä keskustelu on hiukan laantunut viimeisen vuoden-parin sisään; tuntuu, että sukupuolen dekonstruktio ja gender-teoria alkaa useimmille ihmisille olla jo vähän passé.

    VastaaPoista
  2. Joo. LGBT-piirien ulkopuoliset ihmiset ja monet siellä sisälläkin ovat aivan leipääntyneet jo ajat sitten. Mutta trans- ja homopiirien sisällä tilanne on eri.

    VastaaPoista
  3. Täyttä asiaa! Ihan sairasta, että nykyään ei voi edes sanoa olevansa lesbo joka pitää pillusta ilman, että kasa muusuja ja transhörhöjä tulee haukkumaan transfoobikoksi. Minkälainen raiskaajamentaliteetti pitää olla ettei hyväksy sitä, että lesbonaisia tai heteromiehiä ei kyrpä kiinnosta?

    Ps. Vihaan sanaa "naispenis" NIIN PALJON.

    VastaaPoista

TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa (ei kommentteja luokkaa "tapa ittes", "hevosen kyrpä" tai "neekerineekerineekeri").

Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.

Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.

Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.