Villiä menoa Pattayalla

Lupaan, että tämä blogi ei muutu matkapäiväkirjakseni. En kuitenkaan malta olla kirjoittamatta joistakin havainnoistani, joten jonkin verran matkajuttua tulee.

Kerkesin olla Pattayalla kaksi viikkoa ennen kuin menin ensimmäisen kerran baariin. Miten siinä onnistuin? Ensinnäkin, en tullut tänne bilettämään. En tullut tänne tyttöbaarien takia, vaan olen ihan aidosti kiinnostunut thaimaalaisesta kulttuurista juurikin sellaisessa hyvin nörtissä mielessä. Miksi tulin juuri Pattayalle, en enää edes muista. Yksi syy oli se, että täällä on todella paljon turisteja ja halusin jutella heidän kanssaan, sillä en osaa sanaakaan thaikieltä. Ajattelin, että voisin heidän kauttaan helposti oppia asioita. Ajattelin, että täällä luultavasti ollaan totuttu turisteihin ja englannilla voisi jopa pärjätä (Vietnamissa silloin, kun siellä olin, ei pärjännyt englannilla edes isossa kaupungissa). Toinen syy oli se, että thaimaalainen työkaverini kertoi, että hänen sukulaisiaan asuu Pattayalla. Täällä siis ihan oikeasti asuu ja elää paljon myös paikallisia.

Päädyin ihan sattumalta asumaan turistialueen sydämeen. Otin asunnon ihan summanmutikassa sieltä, mistä halvalla sai ja päädyin vahingossa keskelle todella meluisaa baarialuetta rannan läheisyyteen. Täällä on kirjaimellisesti tyttöbaareja aivan vieri vieressä ja niistä ensimmäiset aukeavat jo aamulla, useimmat iltapäivällä. Kun kävelet kadulla ennen puoltapäivää, niin voit jo silloin nähdä turisteja kaljalla baareissa. Kun käppäilet ennen iltapäiväkolmea, niin saat todennäköisesti olla rauhassa. Tämän jälkeen et pääse edes kadun yli ilman, että joku havittelee sinua baariin tai hierontapaikkaan. Varsinkin heti pimeän tultua meno yltyy aivan hulvattomaksi. Täällä tulee pimeä heti kello kuuden jälkeen illalla ja silloin alue herää kunnolla eloon. Joka puolella on bileet ja kadut täyttyvät ruokakojuista ja tavaranmyyjistä. Jokaisella baarilla on sisäänheittäjät ja mitä myöhemmäksi ilta käy sitä aggressiivisemmiksi sisäänheittäjät käyvät. Alkuillasta sinulle ainoastaan huudellaan, mutta siinä kahdeksan-yhdeksän aikoihin sinuun aletaan käydä käsiksi ja yritetään väkisin raahata sisään baariin. Et pääse edes sadan metrin päähän lähikauppaan ilman, että saat hätistellä porukkaa tiehensä.

Juuri tuo jatkuva huutelu on se, mikä minua ottaa tosissaan päähän täällä. Ei oikeastaan edes mikään muu, vaikka täällä kaikki on toisin ja päälaellaan. Jos minä haluan viinaa, menen ostamaan sitä. Jos minä haluan hierontaa, menen ottamaan sitä. Jos minä haluan tytön, menen hakemaan sellaisen. Mutta jos olen tekemässä jotakin muuta, niin haluan, että minut jätetään rauhaan. Täällä on täysin mahdoton tallustella ympäriinsä edes ruokakauppareissulla tai tupakkaa hakemassa ilman, että pahimmillaan kymmenen metrin välein joku on nykimässä hihasta. Ja mitä myöhempi on, sitä härskimmin nyitään. Jo suomalaisittain alkuillasta meno on aivan hulvatonta eli siinä yhdeksän jälkeen illalla. Prostituutio rehottaa täällä joka kulmassa. Sitä ei edes yritetä peitellä. Kymmenen metrin välein sinulle tullaan tarjoamaan hierontaa, tyttöjä, seksiä ja suihinottoja, puhumattakaan kaikesta turhasta roinasta, mitä kuljeskelevat kauppiaat myyvät kärryistään. Se pännii, kun olet vain väsyneenä tulossa himaan ruokaostoksinesi. Otin säännöksi, että illalla en kävele mihinkään. Minähän siis normaalisti kävelen tai fillaroin joka paikkaan. En todellakaan kulje parinsadan metrin tai parin kilsan matkoja autolla tai bussilla. En ikinä. Mutta täällä pimeän tultua ei tule kysymykseenkään, että kävelisin kahta tai edes yhtä kilsaa yhtään mihinkään.

Alan toistaa itseäni, mutta en Aikuisten Oikeasti osaa kuvata menoa muuten kuin sanalla ”hulvaton”. Tulkaa itse katsomaan. En ole nähnyt mitään tällaista missään koko ikänäni. Meno ei ole todellakaan sellaista kuin Suomessa, missä strippibaarit ovat tympeän näköisiä paikkoja mustattuine ikkunoineen jossain takakujalla kaapinkokoisen portsarin seisoessa ovella pelottaen ujoimmat tiehensä ja keräten kaikilta 15-20 euron sisäänpääsymaksun. Jossain baarin takana sitten näet, kun pari tyttöä riisuu tangon edessä hiljaa (nimim. Kokemusta on). E-he-heeei. Täällä tytöt itse seisovat rivissä baarien oven edessä huudellen ohikulkijoille jytämusiikin raikuessa taustalla. Tytöt ovat kaikki bikineihin tai minimekkoon pukeutuneita korkeat piikkikorkkarit jaloissaan ja repivät rumat vanhat ukotkin kädestä baariin sisään. Itse baarit ovat suoraan pääkaduilla, eivät missään takakujilla. Kuvittele kaupunginosa, missä tällaisia baareja on vieri vieressä. Huhheijaa. Mainosvalot vilkkuvat, jytä pauhaa ja tyttöjä ui liiveihin oikealta ja vasemmalta. Tämä seitsemän päivää viikossa. Eroa arkipäivän ja viikonlopun välillä ei ole lainkaan. Joissain ravintoloissa on tarjouksia sunnuntaisin, mutta siinä se.

Tapasin eräässä kahvilassa isäni ikäisiä brittituristeja, jotka sanoivat, että tulevat tänne lomailemaan joka vuosi. Ovat tulleet jo hyvin pitkän ajan. Olen uskaltautunut vasta yhtenä iltana baariin alkuillasta ja tajusin silloin, miksi jotkut jäävät tähän koukkuun. Olen yksin matkassa ja minusta tuntuu, etten uskalla mennä noihin baareihin kunnolla tutustumaan ilman, että olen porukassa. Eli siis bilettämään kunnolla koko yöksi. Meno on sen verran rankkaa. Kaikki tapaamani turistit ovat varoittaneet minua baaritytöistä. Tyttöjen ja baarien kanssa joutuu helposti isoihin ongelmiin.

Mutta siitä koukuttumisesta. Kävin alkuillasta kahdessa baarissa. Ensimmäisessä vanhempi nainen, joka näytti olevan paikan omistaja, tuli heti ovella tervehtimään leveästi hymyillen ja hänen takanaan nuori tyttö alkoi samantien tuijottaa minua. Tilasin lasillisen ja takana ollut tyttö tarjoili sen minulle ja kutsui minut heti luokseen istumaan. Meininki ei ollut ollenkaan ujoa ja vaivaantunutta, vaan sinut samantien imaistaan baarin ilomaailmaan sisään. Menin kuitenkin istumaan kahden vanhan länsimaalaisen turistin väliin, sillä olen kuullut, että baaritytöt laskuttavat ajasta ja tyttöbaarissa pääsee todella nopeasti rahoistaan. Tytöt yrittävät juottaa sinulle drinkkejä ja saada sinut ostamaan drinkkejä heillekin, sillä he saavat provikat jokaisesta myymästään drinkistä. Laskut myös peritään todella aggressiivisesti. Halusin tulla vain pällistelemään menoa, joten en suostunut tytön seuraan. Istuin terassilla kahden turistin välissä ja katselin menoa kadulla. Koko kaupunginosa oli kuin yhdet isot bileet. Kreisiä.

Baareissa on yksi paha vika. Monessa myydään vain kaljaa, jota minä en juo. Halusin erään tietyn cocktailin, joten lähdin etsimään paikkaa, josta voisin sen saada. Kävin läpi monta baaria, joista moni oli vain pelkkä terassi eli jokainen kadullaolija näkee, mitä baarissa tapahtuu. Monta tyttöä oli rivissä keskellä baaria esittämässä eroottista tanssia. Päädyin pieneen lasiseinäiseen cocktail-baariin ja jo ennen kuin ehdin ovelle asti tuli monta tyttöä baarista vastaan avaamaan minulle oven. Baarissa oli enemmän tyttöjä kuin asiakkaita ja yhden asiakkaan kimpussa oli useita tyttöjä. Baaritiski oli ympyrän muotoinen ja ympyrän keskellä oli pieni tanssilava, missä notkui kolme uskomattoman kuumaa vähäpukeista tyttöä. Istumalla baaritiskillä missä tahansa kohdassa siis pystyit katselemaan heitä kaikkia. Istuin siinä ja ihmettelin baarin menoa. Kaikki asiakkaat olivat vanhoja miehiä. Nuoria en ole nähnyt kuin pari kertaa koko alueella. Nuorimmat vastaantulijat näyttävät noin 35-vuotiailta. Joku känninen ukko tuli halailemaan minua ja sain vain hädin tuskin selvää hänen huonosta englannistaan. ”Life is good”, hän sanoi. Totesin, että niin on. Kun baaritytöt huomasivat, että olin yksin, yrittivät he tuppautua seuraani. Baarin ideana luultavasti oli se, että jokainen asiakas saa seuraa ja tyttöjä pitää riittää kaikille enemmän kuin yksi. Kämpille tullessa 10 metriä ulko-oven ulkopuolella tuli vähäpukeinen nainen kysymään, että haluanko, että hän ottaa minulta suihin.

Tämä koko baarialue on kuin jostain toisesta todellisuudesta. Tänne tullessasi astut sisään portaalista ja päädyt rinnakkaisulottuvuuteen. Siltä se tuntuu ja siksi jotkut suorastaan addiktoituvat tähän paikkaan. Baarien työntekijät ovat mestareita luomaan tuon tunnelman. Ehkä Valhalla on tällainen, tosin sillä erotuksella, että täällä kaikki maksaa ja kiva loppuu, kun rahat loppuvat.

Täällä on myös homokaupunginosa, jolla on asianmukainen nimi: Boyztown. Kävin siellä, mutta en viihtynyt siellä lainkaan. Heti sinne tultuani halusin vain hittoon sieltä. Se oli täynnä aivan samanlaisia baareja ja hierontapaikkoja kuin muutkin paikat täällä, mutta tyttöjen tilalla oli poikia. Hierojapojat olivat jopa pukeutuneet samankaltaisesti kuin hierojatytöt. Joka paikka oli täynnä baarien mainoksia ja baareissa esitettävien show:den mainoksia. Kuvissa ei suinkaan ollut mitään lihaksikkaita adoniksia, vaan rimpuloita poikia, jotka näyttivät 12-vuotiailta. Hierojapojat huutelivat minulle ja hekin olivat teinin näköisiä. Minäkin olen lihaksikkaampi kuin nuo pojat. Heitä kävi ainoastaan sääliksi. Olen nähnyt täällä paljon tyttöjä, mutta yhtäkään selvästi pikkutytön näköistä ei ole tullut vastaan. He ovat olleet nuoria, mutta aikuisia kumminkin. Nuo pojat sen sijaan olivat lapsen näköisiä. Hyi helvetti. En käynyt yhdessäkään baarissa sisällä asti, mutta tekisi hieman mieleni jututtaa täällä käyviä homoturisteja. Ei kukaan järjissään oleva aikuinen mies voi viihtyä tuolla.

Brittituristit kertoivat minulle avoimesti seikkailuistaan (kaikki heteroita tosin). Kenellekään ei ole epäselvää, että miksi tänne tullaan. Olivat ihmeissään, kun kerroin, etten sännännyt samantien baariin ja sukeltanut sieltä lakanoihin jonkun tytön kanssa. Minusta tuntuu, etten voisi koskaan ostaa täältä tyttöä. Tiedän ihan liikaa kaikesta siitä, että mitä tapahtuu tyttökaupan kulisseissa. Moni päätyy tänne töihin pakon edessä ja työnä tuommoinen baarikeikistely on äärimmäisen kuluttavaa ja hajottavaa paskaduunia. En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö tykkäisi katsella noita tyttöjä. Jos minulla olisi rahaa, niin kävisin strippibaarissa Suomessakin joka viikko. Katson, mutta en koske. Vain kaikesta autuaan tietämätön tai moraalisesti hyvin paatunut voi ostaa baaritytön. Uskon, että valtaosa kaikista länsimaisista turisteista edustaa ensimmäistä. Minussa on myöskin vähän sellaista hullua, joka haluaa tunkea päänsä jokaiseen paskakoloon silkasta uteliaisuudesta saadakseen tietää, mitä TODELLA tapahtuu.

Kehitysmaat ovat yleisesti ottaen sellaisia paikkoja, missä ihmishenki on halpa ja kaikki on kaupan. Pattayalla on myös viisumikauppoja joka kulmassa ja ns. visa runeja mainostetaan täysin avoimesti, vaikka ne ovat laittomia. Oleskeluluvan voi ostaa, vaikka lain mukaan niitä ei myönnetä kuin erityistapauksissa. Myös ihmiset ovat kaupan, kuten tyttöbaarit osoittavat. Illalla torialueella järkytyksekseni näin myöskin naisen, jolla oli vaatteisiin puettu lori eli uhanalainen puoliapina. Nainen ojensi loria minulle. En tiedä, oliko se myynnissä vai oliko se jonkinlainen sirkuseläin, sillä poistuin paikalta. Kun ihminen on halpa, niin eläin on sitten pelkkä tavara.

Surkeita lapsia täällä sen sijaan ei ole. Kerjäläisen olen nähnyt vain kolme kertaa kahden viikon aikana ja heistä kaksi oli vanhuksia, yksi nuori aikuinen. Kuljeskelevia tavaranmyyjiä on jonkin verran, mutta ei riesaksi asti ja he ovat olleet kaikki aikuisia eivätkä edes mitenkään risaisia tai repaleisia. Eniten on ruokamyyjiä. Vietnamissa likaisia, resuisia pikkulapsia oli joka paikassa jaloissa pyörimässä.

Olen pannut merkille, että Thaimaassa rakastetaan lapsia. Tällä alueella on aika vähän lapsia, mutta niihin, joita olen nähnyt, on suhtauduttu joka paikassa erittäin ystävällisesti, niin paikallisiin kuin turisteihin. Kaupassa ja ravintolassa työntekijät ovat suorastaan innoissaan kaikista lapsista ja kadulla tai muilla julkisilla paikoilla oleviin lapsiin suhtaudutaan ystävällisesti tai heidän ilakointiinsa ei reagoida lainkaan. Suomessa samalla tavalla äänekkäät lapset saavat heti paheksuvia katseita osakseen, mutta täällä tuntuu, että ihmiset eivät edes huomaa sitä mitenkään. Tässä olisi suomalaisille todella paljon opittavaa.

Suomi ei tarvitse turviksia tai mamuja

Jotkut uunot (ihan liian monet) jaksavat vieläkin uskoa siihen, että Suomi hyötyy turvapaikanhakijoista/maahanmuutosta, tai itseasiassa Suomi TARVITSEE turviksia/mamuja.

Kerro sinä siinä minulle, että millä ihmeen logiikalla? Miten kukaan voi perustella tuollaista väitettä yhtään mitenkään? Luulisi kaikille olevan tässä kohtaa jo aivan selvää, että Suomi hädintuskin selviää omiensakaan kanssa. Mihin liikaväestöä enää tarvitaan? Jostain olen lukenut, että Suomi mukamas tarvitsee lisää työvoimaa, mutta tämähän on aivan bullshittiä. Elät jossain edellisellä vuosituhannella, jos vielä tosissasi uskot, että meillä on joku työvoimapula.

Ei meillä ole työvoimapulaa. Meillä on massatyöttömyys. Työvoimatoimiston ilmoituksen mukaan työvoimatoimiston kirjoilla oli elokuussa 2016 342 500 työtöntä työnhakijaa, kun avoimia työpaikkoja oli 82 500. Eli työttömiä oli neljä kertaa niin paljon kuin avoimia työpaikkoja. Tässä on laskettuna ainoastaan työvoimatoimiston kirjoilla olevat. Todellinen luku on paljon suurempi, sillä ns. piilotyöttömiä ja syrjäytyneitä on todella paljon ja luku on tasaisesti noussut vuosi vuodelta. Vuonna 2015 piilotyöttömiä oli 144 000 eli jos tuon luvun lisää elokuun 2016 työttömyyslukuun, niin saamme 486 500 työtöntä. Uskon todellisen luvun olevan vielä paljon tätäkin suurempi, sillä moni opiskelijan nimikkeellä oleva on todellisuudessa työtön. Olen tuntenut tällaisia ihmisiä henkilökohtaisesti useita. He ovat tyyppejä, jotka eivät saa töitä, joten surffaavat koulusta kouluun eläen opintotuilla vuodesta toiseen. Opiskelevat uusia ammatteja tai jatkotutkintoja, mutta eivät ole päivääkään töissä missään kohtaa. Olen tuntenut jopa yli 30-vuotiaita, jotka eivät ole koskaan olleet töissä.

Kesäkuussa vuonna 1991 eli 90-luvun laman alkaessa työttömusluvut kohosivat ennätyslukemiin, mikä oli tuolloin 340 000. Eli olemme jo ylittäneet tuon luvun! Pahimmillaan työttömänä oli 90-luvun laman aikaan 536 800 henkilöä. En tiedä, miten tuolloin työttömyyslukuja mitattiin ja oliko silloin piilotyöttömiä, mutta jos laskemme piilotyöttömät ja ikiopiskelijat mukaan nykyisiin lukuihin, niin pääsemme varmaan about 90-luvun laman pahimpiin lukuihin.

Ja joku vielä kehtaa sanoa, että tänne tarvitaan ulkomailta vierasta jengiä...

Helpotusta ei ole luvassa, sillä työllisyysaste ei tule enää koskaan olemaan sama kuin se on joskus ollut. Syy on se, että teknologia ja digitalisaatio syö hirveät määrät työpaikkoja. Avoimia työpaikkoja ei enää koskaan tule olemaan niin paljon kuin menneisyydessä. Ne päinvastoin tulevat entisestään vähenemään. Olin aiemmin tänä vuonna kuuntelemassa jonkun digitalisaation asiantuntijan (nimi jo unohtui) esitelmää tulevaisuuden digitalisaatiosta silloisessa kotikaupungissani Etelä-Suomessa. Hän kertoi, että täyden automatisaation mahdollistava teknologia on jo olemassa. Se vaan on tällä hetkellä hyvin kallista, joten siirtyminen sen täyteen käyttöönottoon ei tapahdu ihan heti. Mutta se on olemassa! Hän esimerkiksi kertoi, että tämän vuoden lopussa tulee kyseisessä kaupungissa kokeiluun ensimmäinen kuljettajaton bussi. Kuinka monta vuotta menee siihen, että kaikki bussit ajavat ilman kuljettajaa? Tarjoilijattomia ravintoloita ja kassattomia kauppoja on jo maailmalla.

Se, joka väittää, että tarvitsemme lisää työvoimaa, valehtelee niin, että korvat heiluvat. Hän valehtelee aivan törkeästi, niin törkeästi, että moisesta pitäisi joutua edesvastuuseen.

Päinvastoin, väestöä on jo omasta takaa ihan liikaa. Jotta ne nykyisetkin vähät työpaikat riittäisivät, niin väestöä pitäisi päinvastoin vähentää. Jokainen uusi tulija on pelkkä taakka jo entisestään liitoksissaan natisevalle systeemille.

Katsoin varsin karun dokumentin Britanniasta, missä maahanmuutto on paljon, paljon pitemmällä kuin Suomessa. Dokumentin nimi, Overcrowded Britain (Liikakansoitettu Britannia), viittaa siihen, että vuonna 2010 Britannian väestötiheys per neliökilometri oli suurempi kuin Kiinalla tai Intialla! Britannian väestö on kasvanut huimasti 90-luvulta lähtien ja kasvu on silkkaa maahanmuuttoa! Britanniassa, kuten muuallakin Euroopassa, vallitsee samankaltainen massatyöttömyys kuin Suomessa. Kaikenmaailman valtiontuilla eläjiä on massiiviset määrät ja kaikki turvapaikanhakijat käytännössä tulevat maahan elämään tuilla. Kuka maksaa? Mistä rahat tulevat? Ne rahat revitään brittiläiseltä tavalliselta veronmaksajalta, joita on koko ajan vaan vähemmän. Tavallinen britti joutuu maksamaan satojen tuhansien muukalaisten ylöspidon ja luku senkun vaan nousee. Samaan aikaan syntyperäisiä brittejä elää köyhyydessä eniten sitten sotien. Britanniassa, kuten myös Suomessa, on koko ajan kasvavat leipäjonot. Töitä ei ole, kaikki maksaa helvetisti ja asunnoista on pulaa.

Minä en ihan aikuisten oikeasti ymmärrä, että miksi joillekin ihmisille on niin ylitsepääsemöttämän vaikeaa tajuta, että mitään taikaseinää ei ole olemassa. Raha tulee aina jostain. Se ei ilmesty tyhjästä. Rahaa ei tule ihmemylly Sammosta, joka jauhaa kaikille kolikoita jaettavaksi loputtomasti. Meillä ei ole varaa ottaa tänne yhtään turvapaikanhakijaa. Olemme jo nyt kusessa ja uppoamme syvemmälle vuosi vuodelta. On turha odottaa talouskasvua, sillä automatisaation vuoksi tilanne ei tule enää koskaan olemaan samankaltainen kuin menneisyydessä. Kerro sinä minulle, että miten kukaan voi olla sitä mieltä, että on hyvä idea ottaa tänne satoja tuhansia (tai miljoonia Euroopan mittapuulla) muukalaisia valtion rahoilla elelemään?

Minulla on henkilökohtaista kokemusta työpaikkarallista. Linkin takana on oma tarinani siitä, mitä itse olen nähnyt ja kokenut työmaailmassa. Tilanne on aivan epätoivoinen! Se tulee tulevaisuudessa ainoastaan pahenemaan automatisaation vuoksi ja sitä pahennetaan entisestään siirtämällä tänne väestöä muista maailmankolkista. Irtisanouduin pari kuukautta sitten edellisestä työpaikastani ja tunnen koko ajan vaan voimakkaammin, etten halua enää koskaan tuohon oravanpyörään mukaan. Myöskin asenneilmapiiri Suomessa on totalitarisoitunut koko ajan enemmän ja enemmän ja koko ajan saa lukea kaikenmaailman kannanottoja sananvapauden kaventamiseksi, sensuurin edistämiseksi ja ns. ajatusrikosten rankaisemiseksi. Suomessa saa nykyään oikeasti pelätä työpaikkansa puolesta. Tiedän ihmisiä, keiden työnantajille on soiteltu heidän mielipiteittensä vuoksi ja ovat jopa joutuneet irtisanotuiksi. Tiedän ihmisiä, ketkä eivät enää uskalla puhua, koska pelkäävät työpaikkansa puolesta. Olen täysin kyllästynyt maksamaan kaikesta sikahinnan, asumaan rotankoloissa säästösyistä, sensuroimaan itseäni ja mielipiteitäni ja kiillottamaan hyvekilpeäni pitääkseni yllä suhteita ympärilläni oleviin ihmisiin. Nyt tuntuu, että mieluummin vaikka nukun kadulla kuin menen tuohon takaisin. Kuten linkkaamassani kirjoituksessa kerroin, tekemäni paastokokeilut ovat opettaneet minulle, että ihminen selviää pitkiä aikoja syömättä aivan hyvin. Pisin aika, jonka olen ollut syömättä, on 7 päivää. Tiedän ihmisiä, ketkä ovat olleet syömättä paljon pitempäänkin. Kolme päivää on vielä helppo. Lisäksi vuosia kestäneiden ruokavaliokokeilujen seurauksena olen nykyään vegaani, jonka ruokavalio on todella yksinkertainen. Kyllä minä revin päivän kauraryynit vaikka kiven silmästä ja kestän helposti useamman päivän syömättä.

Huomaa, että Euroopan turvapaikkakriisissä on ollut alusta lähtien kyse jostakin aivan muusta kuin sotaa paenneiden ihmisten väliaikaisesta auttamisesta. Alusta asti on puhuttu ”kotouttamisesta” eli että tulijat eivät ole täällä väliaikaisesti odottamassa kotimaansa tilanteen rauhoittumista, vaan he ovat täällä jäädäkseen ja heidän ”kotouttamiseensa” eli juurruttamiseensa Suomeen on tuhlattu järkyttävät määrät julkisia varoja. Tästä on pakolaisten auttaminen kaukana, vaan tässä on alusta asti ollut kyse massiivisesta väestönsiirrosta vieraasta maasta Suomeen ja Eurooppaan. Kyse on miljoonista vieraiden maiden kansalaisista, jotka otetaan tänne asumaan ilman, että heidän itsensä tarvitsee maksaa yhtään mitään. Heille maksetaan asunnot, ruoat, vaatteet, autokoulut, koulut, lastenhoito, kielikurssit, taksikyydit, tulkkipalvelut ja kaikki mahdollinen. Eli toisinsanoen, he saavat parempaa palvelua vähemmällä rahalla kuin Suomen omat kansalaiset.

Tilanne olisi aivan toinen, jos joku yksityinen järjestö olisi harjoittanut varainkeräystä ja kerännyt vapaaehtoisina lahjoituksina yksityisiltä ihmisiltä rahaa ja käyttänyt nämä rahat pakolaisten auttamiseen katsomallaan tavalla. Auttaminen ei ole kiellettyä tai pahasta, jokainen saa auttaa ja vaikka lahjoittaa koko omaisuutensa turvapaikanhakijoille, jos niin tahtoo. Ongelma on se, että nyt siihen on käytetty pohjattomat määrät julkisia varoja eli Suomen valtio maksaa muukalaisten ylöspidon veroina keräämillään rahoilla ja kansainvälisiltä pankeilta lainaamillaan rahoilla. Joudun osallistumaan näihin talkoisiin väkisin, vaikka en halua.

Tilanne on mennyt sellaiseksi, että isolta osalta Suomen ja Euroopan kansalaisista on loppunut kaikki solidaarisuus kaikkia kohtaan, myös omiaan kohtaan. Kärsimme luottamuskadosta, kun ihmiset maksavat hirveitä määriä veroja joka kuukausi ja sitten näkevät, mihin kaikkeen sontaan ne rahat uppoavat. Minulta loppui kaikki halut maksaa veroja, kun edellisessä työpaikassani katselin kuukausia palkkakuitissani lukevia ennakonpidätyksiä. Palkastani meni joka kuukausi yli 500 euroa ennakonpidätystä ja bruttoni oli alle 2000 euroa. Nettosin siis pahimmillaan vain 1200 euroa kuukaudessa kokopäivätyöstä. Minulta loppui hyvin nopeasti huumorintaju, kun katselin sossupummeja tuttujani ja turvapaikanhakijoita. Minulla olisi todellakin ollut käyttöä sille rahalle, joka minulta verojen muodossa ryöstettiin joka kuukausi. 500 euroa näin minimaalisesta palkasta on hirveä siivu. Olen aina kokenut kunnia-asiakseni ns. yhteiset asiat eli osallistumisen tämän maan rakentamiseen, mutta tuolloin menetin kaiken mielenkiintoni. Mitä varten minä maksan yli 500 euroa kuukaudessa? Mitä varten minä olen maksanut veroja koko elämäni? Sossupummien ja turvisten elättämiseen? Pitäkää tunkkinne. En maksa enää koskaan mitään. Aloin tosissani miettiä kaikenlaisia keinoja kiertää veroja ja aion panna ne täytäntöön. Minä en halua enää maksaa veroja koskaan.

Tiedän, että en ole ainoa.

Idän ihmeitä pällistelemässä

Olen nyt ollut Thaikuissa vähän yli viikon. Olen vieläkin ihan äimän käkenä kaikesta vilinästä täällä. Täällä kadut ovat todella sekavia ja alan vasta nyt sopeutua siihen karmeaan informaatiotulvaan, mihin törmään joka kerta, kun menen ulos. Kadut ovat aivan täynnä possea: ruokamyyjiä, taksikuskeja, krääsämyyjiä ym. ja kaupat, ravintolat, myymälät ym. ovat vierivieressä siten, että on vaikea nähdä, mistä yksi alkaa ja mihin se loppuu ja missä on jo seuraava myymälä. On varsinainen painajainen yrittää etsiä tuosta sekasotkusta jotakin tiettyä mestaa. Jalkakäytäviä ei ole, vaan joudut puikkelehtimaan ihmisten, moottoripyörien ja autojen seassa. Tämän vuoksi ihan lyhyidenkin välimatkojen käveleminen kestää todella kauan. Kadun ylittäminen kuumottaa joka kerta, vaikka en ole ekaa kertaa tällaisessa paikassa. Vietnam muutamia vuosia sitten oli vielä pahempi, sillä Vietnamissa kukaan ei noudata edes kaistamerkintöjä, vaan menevät ihan miten sattuu. Thaimaassa kaistamerkintöjä sentään noudatetaan.

Minusta tuntuu, että tunnit vuorokaudessa eivät riitä yhtään mihinkään. Pelkästään tämän pienen alueen, missä nyt olen, tutkimiseen menisi viikkoja. Koko kaupungin tutkimiseen ja syvälliseen ihmisiin tutustumiseen menisi kuukausia. En mitenkään ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä olisin halunnut tehdä, vaan minun on tultava tänne myöhemmin uudestaan ja nimenomaan samaan paikkaan, ei uuteen paikkaan. Katsotaan, mitä kerkeän tutkia tässä parin kuukauden aikana. Uskon, että ehdin vain raapaista pintaa.

Ladyboyta on täällä todella paljon. Niitä on ihan oikeasti joka paikassa. Ladyboyden asema Thaimaassa viimeisen kymmenen vuoden aikana on ilmeisesti muuttunut, sillä katsomieni dokumenttien ja haastattelujen perusteella ladyboy ei yleensä saa mitään työtä (ladyboyden itsensä mukaan) ja siksi heistä niin moni päätyy myymään itseään. Tämä ei kuitenkaan ilmiselvästi pidä enää nykyään paikkaansa, sillä olen nähnyt ladyboyta kahviloiden ja ravintoloiden tarjoilijoina, hierojina, kaupan kassoina, kauppakeskuksen infopisteellä yms. eli heitä on kyllä kaikkialla töissä. Yritän saada noista ainakin yhden haastatteluun, toivottavasti viimeistään ensi kuussa, kun thaimaalaiset ystäväni tulevat Suomesta tänne ja lähden heidän mukaansa. Yksi heidän sukulaisensa on ladyboy. Minua erityisesti kiinnostavat thaimaalaiset transmiehet, sillä heistä ei kukaan puhu mitään ja heitä ei ainakaan täältä katukuvasta tunnista.

Olen tässä viikon aikana ehtinyt ihmettelemään lähinnä ruokakauppoja ja ravintoloita. Eräs brittituristi kertoi, että täällä on jossain kokonainen homokaupunginosa, mutta en ole ehtinyt vielä sinnekään. Aina, kun lähden jonnekin (edes lyhyen matkan päähän), niin saan siihen kulumaan koko päivän. Päivät vaan lentävät ohitse. Vinkkinä kaikille matkustajille siis: älkää hemmetissä tulko tänne viikoksi tai kahdeksi. Siitä tulee vain vihaiseksi. Täällä saa helposti aikaa kulumaan vain istumalla terassilla ja pällistelemällä menoa kadulla. Kaikki on uutta ja outoa. Olen sitä mieltä, että olen ollut liikkeessä aivan liikaa. Voisin vaan istua ja pällistellä enemmän. Sitä nuo brittituristitkin tekevät. Täällä on brittejä ihan hemmetisti. Ne istuvat aamusta iltaan baarin terassilla, juovat euron kaljaa ja syövät kolmen euron annoksia brittiruokaa. Brittisafkaa saa joka paikasta, myös ruokakaupoista. Pikkasen hatuttaa tämmöistä, joka nimenomaan haluaa thaikkusafkaa.

Uimaan en ole uskaltanut mennä, sillä en ole löytänyt uimakenkiä. Rantahiekka on täynnä kaikenlaista kamaa ja pelkään siellä olevan lasinsiruja. Löysin useita kuolleita meduusoita, joten todennäköisesti niitä on vedessä ja paljon. En halua ottaa riskiä, että astun sellaisen päälle paljain jaloin.

Yksi parhaista asioista täällä ovat hedelmät. Ne ovat todella hyviä ja helskutin halpoja. Ostin kolme pakettia valmiiksi leikattuja eksoottisia hedelmiä ja maksoi 2 euroa. Kokonaisina ostetut olisivat vielä halvempia, mutta minulla ei ole leikkuulautaa eikä kunnollista veistä, joten en viitsi alkaa niiden kanssa sähläämään, kun leikattuja saa niin halvalla.

Olen kuitenkin aika yllättynyt, miten länsimaistunut mesta tämä on. Ravintoloissa syödään haarukalla ja veitsellä (Vietnamissa en nähnyt mokomia kuin kerran), kahvia ja kahvidrinkkejä saa joka kahvilasta (kahvi on länsimainen juttu, aasialaiset ovat perinteisesti teenjuojia), kaikkialla on myynnissä samaa tavaraa kuin Suomessa ja ruokakaupat ovat täynnä länsimaista ruokaa ja länsimaisia tuotemerkkejä. Olen suuri aasialaisten perinteisten jälkiruokien ystävä, mutta minulla on ollut oikeasti vaikeuksia löytää niitä täältä, sillä kaikkialla on croisantteja ja länsimaisten suklaatehtaiden tuotteita. Hauskin kokemus oli H&M-myymälä eräässä erittäin kalliissa ostoskeskuksessa. Siellä oli täysin samoja vaatteita kuin Suomessa ja hinnat olivat myös samat kuin Suomessa. Paikallisessa hintatasossa H&M on siis hyvin kallis kauppa. Muovisen H&M-takin hinnalla saan teetettyä takin käsityönä vaatturilla.

Unohdin kokonaan, että Suomessa on nyt kylmä ja kohta alkaa talvi. Täällä aika on ihan pysähtynyt. Kaupat ovat auki 24h ja mitään pyhäpäiviä ei ole olemassakaan. Juuri nyt tuntuu, että en halua kotiin ollenkaan. Suomessa asiat näyttävät menevän vaan hullummiksi koko ajan. Täällä myydään viisumeita joka paikassa, myös oleskelulupia. Eräs britti väitti, että saat oleskeluluvan jos vaan kykenet maksamaan vaaditun rahasumman. Täällä on kaikki kaupan, myös ihmiset. Thaimaalainen ystäväni myös väittää, että täältä saa työtä helposti, vaikka ei osaisi thaikieltä. Täältä turistialueelta varmaan saisinkin, koska puhun englantia. Paikalliset puhuvat todella huonoa englantia ja turistit (joita täällä on pilvin pimein) eivät puhu sanaakaan thaikieltä. Kaikki puhuvat koko ajan, että en minä täältä kotiin lähde, koska menen jonkun paikallisen muijan kanssa naimisiin. Pitäisin sitä epätodennäköisenä, sillä preferoin ehdottomasti eurooppalaisia naisia. Minulla on aiempaa kokemusta seurustelusta vieraan kulttuurin henkilön kanssa ja kyseessä sentään oli suomalaistunut henkilö. Nämä täällä asuvat tyypit ovat ihan täysiä thaimaalaisia ja he eivät tiedä Suomesta tai Euroopasta välttämättä yhtään mitään. Pidän heidät mielelläni kädenmitan päässä. Mutta sitä vastaan minulla ei ole mitään, että lyöttäydyn yhteen jonkun täällä hengailevan eurooppalaisen tai amerikkalaisen kanssa.

Huhheijaa. Vaikea keskittya yhtään mihinkään. Ihan liikaa vilistää asioita päässä.

Väliaikaistietoutta: Thaikkulassa

Aloitin usean kuukauden matkan Aasiassa, mistä kerroin aiemmin. Hengaan nyt Thaimaassa toistaiseksi. Olen ollut täällä kolme päivää ja olen huomannut lähinnä seuraavaa: helvetisti baareja, helvetisti valkoihoisia vanhoja ukkoja ja ladyboy on normaalissa katukuvassa oikeasti yleinen näky. Ei ole niin halpaa kuin luulin.

Kärsin pahasta mielenräjäytyksestä. Täällä on joka paikassa niin hirveästi nähtävää, ettei aivot pysy perässä. Kaikki on uutta ja jännää. Edes Mäkkärissä ei ole muita tuttuja tuotteita kuin Big Mac. Kalja on halpaa, mutta minäpä en sitä juo. Jatkan riisiviinin metsästystä. Olen tähän mennessä nähnyt vain japanilaista riisiviiniä, joka oli sikahintaista.

Täällä on pääosin erittäin miellyttävä ilma. Ei yhtään liian kuuma ja on ollut koko ajan pilvistä, niin aurinkokaan ei kärtsää. Minua häiritsee vaan ilmanlaatu, sillä se on erittäin huono. Sellaista oudon paksua ja vaikeaa hengittää. Ilmastointilaitteet on perseestä, sillä jopa kuumin asetus on hirveän kylmä. Puhaltaa ihan liian lujaa ja surisee äänekkäästi.

Olen ollut poissa netistä, koska täällä on vaan niin hirveästi nähtävää. Täällä saisi helposti kulumaan viikkokausia. Varmaan sallin itselleni tässä muutaman päivän äimänkäkenä olemiseen, sit pitää kyllä koota itsensä ja tehdä muutakin kuin hengailla. Aion esim. opetella paikallista kieltä.

Nämä ukot täällä ei muuta teekään kuin istu baarin terassilla.