Miksi vihervasemmisto menetti kannatustaan eduskuntavaaleissa?

Vihreät ovat lähteneet kerjuulle. Oheiset kuvat ovat Vihreiden viralliselta Twitter-tililtä huhtikuulta 2023 heidän menetettyään useita paikkoja eduskuntavaaleissa. Paikkoja väheni myös Vihreiden kaverilta Vasemmistoliitolta.

Vihervasemmistolla on ollut vaalien jälkeen pienoinen paniikkitila päällä heidän edustajiensa yrittäessä pähkäillä, että mikä meni vikaan ja kuinka kummassa nuo karmeat natsit ja riistokapitalistit onnistuivat molemmat kasvattamaan kannatustaan reilusti (eli siis persut ja kokkarit). Vihreiden Twitter-seinän kommenttiosasto on melkoisen hulvatonta luettavaa. Siellä on lähes yksinomaan kriittisiä kommentteja luokkaa: "Ottakaa lainaa. Sitähän ei tarvii maksaa takaisin. Ei teillä ole aiemminkaan ollut ongelmaa lainan ottamisen kanssa." Kukaan ei ollut kommenteissa edes väittämässä vastaan kriitikoille.

Mutta mistä vihervasemmiston kannattajakato johtuu? Vastaus on todella yksinkertainen, ja vihervasemmiston edustajien kannattaa nyt ottaa se pää pois perseestä (omasta tai jonkun muun) ja kuunnella tarkkaan:

Vihervasemmiston kannattajat kaikkosivat, koska vihervasemmisto on jo kauan sitten lopettanut ajamasta niitä asioita, joita se väittää ajavansa. Esimerkiksi ylläolevissa mainoksissa Vihreät tiivistää, että jos haluat olla taistelemassa luontokatoa ja köyhyyttä vastaan, niin tuet Vihreitä. Eli Vihreät mainostaa itseään nimenomaan luonnonsuojelupuolueena, joka lisäksi on vähäosaisten puolella.

Todellisuudessahan Vihreät, sekä kaverinsa Vasemmistoliitto, ovat viime vuodet voimakkaasti ajaneet kaikkea muuta kuin luontoasioita. Heidän ajamiinsa asioihin kuuluvat esimerkiksi sateenkaarihörhöilyt, sukupuolen itsemääräämisoikeus ja nk. haittamaahanmuuton edistäminen. Transliput kivasti liehuvat tuossa toisessa ylläolevassa rahankeruumainoksessakin. Sateenkaarihörhöilyllä en tarkoita homojen oikeuksia, vaan sateenkaariliikkeen modernia suuntausta, jossa alkuperäiseen sateenkaariliikkeeseen (eli homojen ihmisoikeusliikkeeseen) on änkeytynyt kaikkea sinne kuulumatonta, kuten sukupuolen moninaisuus ja fantasiaseksuaalisuudet, polyamoria ja drag queen-lapset. Sukupuolen moninaisuus ei myöskään ole sama asia kuin klassinen transsukupuolisuus, sillä transsukupuoliset uskovat kahteen sukupuoleen niinkuin kaikki muutkin. Haittamaahanmuutto puolestaan on maahanmuuttoa, joka aiheuttaa vastaanottajamaalle taloudellista ja sosiaalista vahinkoa. Luonnosta kiinnostunut tai luonnonsuojelusta ja köyhistä ihmisistä vakavasti huolestunut henkilö ei ole sama asia kuin sukupuoli- ja seksuaalisuushörhö tai mamufani (tarkemmin islam-fani). Luontoihminen voi oikein hyvin kokea edellä mainitut asiat vahingolliseksi pelleilyksi ja siksi hän ei voisi ikinä tukea Vihreitä eikä myöskään Vasemmistoliittoa. Itsekin kuulun tähän kategoriaan. Olen koko ikäni ollut luontoihminen ja lisäksi olen trans/lesbo, mutta totesin jo päälle 20-vuotiaana (eli reippaasti yli 10 vuotta sitten), että vihervasemmistoa nyt ei ainakaan äänestetä. Syynä tähän oli oma konservatiivinen pohjavireeni sekä se, että cityhippeily ei ole koskaan napostellut (eräjormailu, kerskakulutuksen vastustaminen ja köyhäily kylläkin). Maahanmuuttokysymys katkaisi selän lopullisesti noin vuonna 2012. Siihen loppui minulta kaikki vihersympatiat (joita siis aikaisemmin kyllä oli).

Mutta en tullut tänne puhumaan itsestäni, vaan vihervasemmiston varsinaisista kannattajista. Tai siis entisistä kannattajista. Kuten todettua, heillä on ongelma sen kanssa, että mitä kaikkea huuhaata vihervasemmisto on viime vuosina voimakkaasti ajanut yhteiskunnassa. Entiset kannattajat ovat aiemmin halunneet purkaa yhteiskunnan normeja, mutta vain johonkin rajaan asti: viimevuotiset vihervasemmiston ylilyönnit ovat olleet heille liikaa. He ovat huomanneet, että monet normit ovat itse asiassa hyödyllisiä ja osa jopa suorastaan välttämättömiä. Siksi niitä ei missään nimessä pitäisikään kaataa. Kuulun useaan sellaiseen keskusteluryhmään, jotka ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä kannattaneet vihervasemmistoa sekä äänestäneet joko Vihreitä tai Vasemmistoliittoa kaikissa vaaleissa. Mutta eivätpä äänestä enää. Olen jo pitkään lueskellut heidän ajatuksiaan asiasta. He ovat moneen otteeseen ilmaisseet olevansa aivan täysin järkyttyneitä siitä, että millaiseksi vihervasemmisto on muuttunut viimeisen 10-15 vuoden aikana.

Lisäksi heidän keskuudessaan on erittäin yleistä se, että kun he lähtivät somessa keskustelemaan kannattamiensa järjestöjen tai poliitikkojen kanssa, niin heidät blokattiin. Olen kuullut saman tarinan nyt niin monelta, että tämä on vihervasemmiston keskuudessa varmasti yleisempikin kokemus (kerro omastasi kommenteissa). Eli kun henkilö lähtee keskustelemaan oman viiteryhmänsä edustajien kanssa tai kysyy heiltä kysymyksiä, tulee hän blokatuksi. Tutuistani monet olivat tulleet jonkun aidosti kannattamansa ja ihailemansa poliitikon blokkaamaksi, kun olivat kysyneet tältä tarkentavia kysymyksiä. Erään tuttuni blokkasi poliitikko, jota hän oli äänestänyt uudestaan ja uudestaan usean vuoden ajan. Nämä ihmiset olivat tulleet blokatuiksi myös järjestöjen ja jopa virkamiestenkin taholta.

Ei tarvita mitään suuren suurta empatiakykyä sen ymmärtämiseen, että minkälaisia tuntemuksia tuollainen toiminta kannattajakunnassa herättää ja millaisen signaalin se heille lähettää. Mutta asia ei jää edes tähän, vaan kyseisten järjestöjen ja poliitikkojen oma asenne näitä ihmisiä kohtaan on lähinnä ollut "natsit, foobikot ja uskovaiskonservatiivit ne siellä vaan trollaa ja yrittää häiritä meidän toimintaa". Todellisuudessa viestien takana olivat tahojen omat kannattajat ja äänestäjät, eli pitkänlinjan vihervassarit ja feministit. Samat ihmiset olivat huomanneet, että konservatiivit ja talousoikeistolaiset eivät koskaan blokkaa ketään, vaan ottavat kritiikin vastaan ja osaavat vastata siihen. Heillä on oikeita argumentteja, toisin kuin vihervasemmistolla (joilta saa vain blokkia tai fobiasyytöksiä). Tätä kautta oikeistokonservatiivit ovat saaneet paljon rispektiä vihervasemmistolta viime aikoina.

Ei tarvita suuren suurta empatiakykyä ymmärtämään, että miksi vihervasemmiston (entiset) kannattajat ovat aivan täysin raivoissaan. Olen keskusteluryhmistä seurannut, kuinka vihervassarit ovat ihan suoraan sanoneet, että seurasivat vihervasemmiston vaalitappiota nauttien ja iloiten. He ovat riemuissaan siitä, että vihervasemmisto murenee. He ovat todenneet, että eivät äänestä näitä tahoja enää koskaan.

Eli summa summarum, Vihreät ja Vasemmistoliitto aiheuttivat tämän ihan itse hörhöilyineen, natsihysterioineen ja blokkilistoineen. Kenenkään ei pitäisi olla yllättynyt.

Väliaikaistietoutta: Yritän selvitä ja jatkaa juttuja

Moikka moi,
Blogini on taas ollut erittäin kauan hiljaa, niin kuin se on ollut pääasiassa hiljaa jo usean vuoden. Kuten vanhemmat lukijat tietävät, tein päätöksen detransitiosta vuoden 2018 alussa läpikäytyäni sielun pimeän yön, joka oli tuossa kohtaa jatkunut jo jonkun aikaa. Tuo koko prosessi oli minulle hirveä shokki, ja olenkin detransitioprosessistani puhunut täällä blogissa aikaisemmin. Puituani blogissa jonkun aikaa detransitioon liittyviä akuutteja teemoja olen ollut pääasiassa hiljaa. Detransitioprosessini kanssa samaan aikaan tapahtui toinen iso prosessi: läpikävin erittäin vaikean ja erittäin draamaisan eron silloisesta kihlatustani. Suhde oli melkoinen mylly jo pitkään ennen kuin tein päätöksen lyödä sen poikki. Vaikean eron ja detransition yhteisvaikutus hajotti minut pieniksi sirpaleiksi ja kadotin lähes kokonaan kosketuksen siihen, että kuka oikeastaan olen. Koin aivan totaalisen hermoromahduksen talvella 2018-2019. En ole koskaan aikaisemmin elämässäni ollut yhtä sairas kuin vuoden 2018 lopusta alkaen. Kaikki nämä vuodet tuon 2018 jälkeen olen käyttänyt pääasiassa siihen, että saisin itseni koottua jälleen ihmiseksi. Se on ollut aivan hirveän vaikea prosessi. Melkein kaikki energiani on mennyt pelkästä perusarjesta selviämiseen. Olen tehnyt tätä blogia tai Youtubea silloin, kun minulla on sattunut olemaan vähän ylimääräistä energiaa, mikä ei ole ollut usein. Sanottavaa minulla olisi usean kirjan verran, mutta ei energiaa saattaa pointteja koherenttiin muotoon, eikä seurata aktiivisesti maailman tapahtumia. Minulla ei ole ollut energiaa seurata edes sähköpostiani. Tästä syystä minut on ollut välillä myöskin hyvin vaikea tavoittaa, mikä on tietenkin valitettavaa ja hanurista, mutta tilanteelle ei ole oikein voinut mitään.

Hermoromahduksestani on nyt neljä vuotta. Neljä vuotta olen häilynyt lähinnä jossain elämän ja kuoleman rajamailla. Ensimmäiset kaksi vuotta kuluivat lähes päivittäisen hajoilun parissa. Kaiken energian minulta söi obsessiivinen kokemani analysointi ja kuumeinen prosessipäiväkirjan kirjoittelu. Sitten tuli korona, mikä romautti kuntoni uudestaan. Korona oli minulle todella kova isku, ja kaikki koronaan liittyvät poikkeusolojutut ja rajoitukset aivan ilman muuta pitkittivät toipumistani. Hajoilut ja obsessoinnit kuitenkin vähenivät koko ajan, ja nyt tässä kohtaa Herran vuonna 2023 uskallan sanoa, että pahin on selvästi takanapäin. Lopetin obsessoinnit lopullisesti jo vuosi sitten, mutta hermoromahduksen jälkivaikutukset tuntuvat yhä. Olotilani on kuitenkin stabilisoitunut sen verran, että minulle on tullut vakaa käsitys siitä, että elämä jatkuu. Puolikuntoisena ehkä, mutta jatkuu kumminkin. Minullekin on vielä luvassa kivoja juttuja, vaikkakaan ei ehkä niin paljon kuin olin aikaisemmin ajatellut.

Kaiken tämän hölinän takana minulla oli asiaakin: nyt kun olen jälleen lähempänä ihmistä kuin sirpalekasaa, niin minulla on vakaa aikomus jatkaa tätä blogia, ja lisäksi aion viedä toimintani pitemmälle kuin aikaisemmin. Tein joulukuussa 2022 päätöksen vähän karsia juttuja toisaalla ja järjestellä elämää uusiksi voidakseni vapauttaa aikaa ja energiaa. Kun vakavissani mietin, että mitä oikeastaan haluan tehdä elämälläni, niin kerta toisensa jälkeen tämä bloggaushomma sekä kirjoittaminen ylipäätään ilmestyy prioriteettilistojeni kärkeen. Joten so be it. Tarkoitukseni on aktivoida tämä blogi aivan uudella tavalla ja rakentaa eri sosiaalisen median kanavistani entistä integroidumpi kokonaisuus. Suunnitelmat ovat selvillä ja kirjoitettuna ylös, kestää vaan hetken, että saan näin puolikuntoisena kaiken askarreltua kasaan. Tässä nyt kumminkin alkuun Linktree-sivuni, niin kaikkien on helppoa nähdä, että missäs kaikkialla mä nyt taas olinkaan mölisemässä.

Toinen muutos täällä blogissa on se, että poistan toistaiseksi kommenttien manuaalisen tarkistuksen käytöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että tähän asti yksikään lukijan kommentti ei ole näkynyt blogissa ennen kuin minä käyn sen manuaalisesti hyväksymässä. Tämä käytäntö on jäänyt blogiin ajalta, kun minulla oli huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa käytössäni kuin mitä viime vuosina on ollut. Kun minulta hermoromahduksessa loppui voimat, niin olen ollut välillä todella pitkiä aikoja tarkastamatta kommentteja, joten kommentit tulivat näkyviin pitkällä viiveellä. Tämä rampauttaa keskustelun ja on turhauttavaa lukijoille. Joten tästä päivästä alkaen en enää tarkista kommentteja julkaisuvaiheessa, vaan ne tulevat heti näkyviin ja mikäli jotain perseilyä ilmaantuu, niin tulen poistamaan kommentteja jälkikäteen. Noudata sääntöjä kommentoidessasi. Säännöt näkyvät kommenttikentän yläpuolella, joten et voi missata niitä.

Kolmas muutos, josta ilmoitin Tuben puolella jo viime syksynä, on se, että eri sosiaalisen median kanavillani tulee olemaan hieman eri aihealue. Poistan Tubesta kaikkein raskaimmat ja monisyisemmät aiheet ja siirrän ne tänne blogiin. Syy on se, että tuli havaittua, että Tube soveltuu huonosti hyvin pitkien ja monisyisten aiheiden puintiin ja siellä kannattaa mieluummin tiivistää asioita. Tube siis jatkossa hieman kevenee ja vastaavasti blogi aktivoituu. Mitä tulee Twitteriin ja Instagramiin, niin Twitter on tämän blogin jatke (asia-aiheet) ja Instagram on Tuben jatke (kevyemmät aiheet ja lifestyle-jutut).

Lisäksi tulen hieman siistimään blogia poistamalla joitakin vanhoja kirjoituksia. Kun aloitin blogin vuonna 2014, niin en koskaan uskonut, että minulle tulisi muutamaa tyyppiä enempää lukijoita ja blogin alkuperäinen funktio oli lähinnä olla minulle itselleni anonyymi kanava purkaa ajatuksiani ja turhautumiani. Tämä näkyy varhaisimpien tekstien tyylissä. Niitä ei koskaan ollut tarkoitettu laajemmalle yleisölle ja ne ovat siitä syystä enemmän päiväkirjoja kuin asiatekstejä. Osa vanhimmista teksteistä on niin epäselviä, etten enää muista itsekään, että mitä yritin tekstillä sanoa. Blogin yleinen tyyli ja myös tarkoitus on huomattavasti muuttunut noista ihan alkuajoista, joten selvyyden vuoksi haluan yhtenäistää blogin tyyliä.

Mutta jooh, uuteen nousuun ja silleen. Kestää vaan hetken, että saan näin puolikuntoisena kaiken tämän askarreltua kasaan. Uutta matskua alkaa tykittäytyä lähiaikoina, joten pysykää kuulolla.