Vielä seksuaaliterapeuteista

Olen nähnyt eri puolilla nettiä kommentteja, joissa eri ihmiset typistävät edellisen postaukseni sisällön about sellaiseksi, että "seksivastainen konservatiivi siellä vaan kauhistelee, kun toiset ihmiset eivät ole seksivastaisia". Ei ole eka kerta, kun joku minusta sanoo jotain tällaista. Ihmeellistä, miten maailmassa aina riittää umpiluupäitä, jotka eivät tajua pointtia, vaikka se purisi heitä perseeseen. Ja ei, en (edelleenkään) ole siveyden sipuli. Te ette tiedä, vaikka minulla olisi nainen joka sormelle, varpaalle ja viikonpäivälle, kaappi täynnä seksileluja ja salakapakka olohuoneessa, koska minä en kerro tällaisia yksityiskohtia julkisesti. Jotkut jutut ovat yksityisasioita ja nämä ovat niitä juttuja. Mutta ihan sama, vaikka olisin nunna, koska sillä ei ole mitään tekemistä kirjoituksen pointin kanssa.

Kirjoituksen pointti oli esimerkkien avulla osoittaa, että "auktorisoitu seksuaaliterapeutti" ei ole määritelty ammattinimike, vaan sen alla toimii jos jonkinlaista hiihtäjää. Jos siis luulit, että seksuaaliterapeutit ovat neutraaleja terveydenhuollon toimijoita, niin olet väärässä. Bloggauksessa esitellyt terapeutit ovat selvästi hyvin asenteellisia sekä ideologisesti värittyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli itse olet terapeutin tarpeessa, niin sinun on hyvin tarkkaan selvitettävä, että minkälaiseen terapiaan olet menossa ja millaiselle terapeutille. Mikäli oletat saavasi ideologisesti neutraalia terapiaa ja päädyt menemään epäsopivalle terapeutille, niin pahimmassa tapauksessa ongelmasi pahenevat. Vähän näyttää myös siltä, että käsitettä "terapeutti" ja "terapia" käytetään hyvin löyhästi vähän kaikenlaisissa yhteyksissä ja ne eivät välttämättä tarkoita oikein mitään. Tästä kannattaa olla tietoinen.

Olen itse tuntenut pahasti seksuaalisuutensa ja sukupuolensa kanssa solmussa olevia ihmisiä. Kaksi eri ihmistä kertoi identtisen tarinan, että olivat aikoinaan saaneet terveydenhoidosta lähetteen Sexpon terapeutille ja molemmat kertoivat lopettaneensa terapian siellä kesken ja traumatisoituneensa vain lisää. Pidän todennäköisenä, että heistä kumpikin juoksisi kirkuen pakoon esimerkiksi Anna-Riitta Kässin luota vain nähtyään hänen nettisivunsa. Epäilen myöskin vahvasti nyt netissä näkemäni perusteella, että Kässi olisi mitenkään pystynyt terapeuttina kohtaamaan näistä ihmisistä kumpaakaan, eikä auttamaan heitä. En tiedä, että minkälaisia ihmisiä Kässin vastaanotolla ylipäätään käy ja miksi he ovat sinne hakeutuneet, mutta heidän on pakko olla jo lähtökohtaisesti seksuaalisesti avoimia, jos Kässin hyvin revittelevät pillujutut vetoavat heihin. Siksi minua mietityttää, että mihin he seksuaaliterapiaa edes tarvitsevat tai että mitä "seksuaaliterapia" heidän kohdallaan oikeastaan sisältää, mutta se ei ole minun asiani, eikä myöskään pointtini. Kässillä on ehkä tarjottavana jotakin hyvin tiettyä, mitä juuri tietynlaiset ihmiset menevät häneltä hakemaan (fanilauma hänellä selvästi nimittäin on ja kenties joillekin ihmisille on terapiaa katsella pillunkuvia). Pointtini on se, että omat tuttuni eivät olisi koskaan seksuaaliterapian tarpeessa edes olleet, JOS olisivat olleet seksuaalisesti avoimia tai niin sinut sukupuolielimistönsä kanssa, että "Pillupalatsi" olisi herättänyt heissä mitään muuta kuin hyvin vastenmielisiä tuntemuksia. Minun tuttujeni kohdalla revittelevä pillukuvasto olisi saanut, ja saikin, heidät ainoastaan ahdistumaan lisää sekä vihaamaan kehoaan ja sukupuoltaan entistä enemmän (=olisivat traumatisoituneet lisää). Tämä olisi saanut, ja sai, heidät lähtemään terapiasta sekä todennäköisesti saanut heidät sulkeutumaan kotiinsa entistä tiukemmin ja olemaan luottamatta terapiaan ylipäätään (niinkuin esimerkiksi Sexpon terapeuttien luona käyneet tekivät). Myös itse akuuteimpina dysforia-aikoinani olin äärimmäisen herkkä kaikenlaiselle avoimelle pillukuvastolle ja se sai minut vain vihaamaan naiseutta lisää ja solmuuntumaan entistä pahemmin. Kässi on puhunut transasioista somessaan sekä ottanut niihin kantaa, joten tämä luo mielikuvaa, että hän on perehtynyt aiheeseen sekä sukupuolidysforiasta kärsiviin nimenomaan terapeuttina. Tämä saattaa aikaansaada sen, että hänelle (tai jollekulle kaltaiselleen) lähetetään terveydenhuollosta dysforisia potilaita.

Eli: potilaalle epäsopiva terapeutti ihan oikeasti voi pahentaa potilaan ongelmia. Tästä tulee sekä potilaan että terapeutin olla todella tietoinen.

Seksuaalisuus- ja sukupuolisolmuuntumiset ovat aidosti vakava asia, ja jos siinä lähtee leikkimään asioilla sekä potilasryhmällä, jota ei oikeastaan tunne, niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Ja tällä viittaan nyt erityisesti potilaan ajautumiseen pitämään itseään transsukupuolisena traumasyistä ja myöhempään transhoitojen katumiseen, tai potilaan solmuuntumisen muuhun pahenemiseen. Sanon tämän nimenomaan ihmisenä, joka on itse kulkenut vastaavan polun ja nähnyt muille tapahtuvan samankaltaista. Toivon ihan oikeasti, että katumistapauksia tai turhia solmuuntumisia ei tulisi enää lisää ja että terapeutit sekä heidän fanilaumansa alkaisivat ottaa asian vakavasti. Järkkyneiden ihmisten järkkyneen minäkuvan kritiikitön pönkittäminen "ihmisoikeuksien" verukkeella sekä sukupuolen käsitteen sotkeminen eri tavoin ovat myöskin aivan oleellinen osa ongelmaa.

On erittäin valitettavaa, että avun tarpeessa oleva potilas joutuu itse olemaan äärimmäisen varuillaan apua hakiessaan, sillä monella heistä ei yksinkertaisesti riitä voimavarat tai aina edes ymmärrys sellaiseen. On terapeuttien ja muun hoitavan henkilökunnan tehtävä osata käsitellä potilaita oikein, eikä heidän pitäisi ottaa potilasryhmää, jonka käsittelemiseksi heillä ei ole riittävää osaamista (pätee kaikkiin mahdollisiin asioihin, ei vain dysforia-aiheeseen). Muuten leikitään potilaan turvallisuudella. Tämän pitäisi olla aivan itsestäänselvää. Asia on erityisen vakava transkokevien ihmisten kohdalla, sillä heillä on tyypillisesti taustallaan erittäin kirjava joukko vakavia mielenterveysongelmia, jotka ovat joskus diagnosoimattomia (niistä lisää tässä kirjoituksessa). Kirjoituksessani seksuaaliterapeuteista esittelin terapeuttien hyvin yksisilmäisiä näkemyksiä liittyen transaiheeseen, joten tämänkaltainen terapeutti on ilmiselvästi kykenemätön tarkastelemaan aihetta mistään muusta kuin hyvin tietystä, kapeasta näkökulmasta.

Lisäksi nostin kirjoituksessa esiin sen, että luottamusta herättävä ilmaisu "auktorisoitu" tai "sertifioitu" terapeutti on epäselvä ja auktorisoiduksi terapeutiksi itseään tituleeraavan ihmisen koulutuspohja voi olla vähän mitä vaan. Jos siis luulet olevasi menossa ideologisesti neutraalin terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle, niin saatat olla pahasti erehtynyt. Tämänkin asian joudut itse tarkistamaan, mikä on valitettavaa.

Eli summa summarum: Käsitteet "terapia" ja "terapeutti" voivat tarkoittaa vähän mitä tahansa. On erittäin valitettavaa, että niiden sisällön tarkastaminen voi olla aivan kokonaan potilaan itsensä vastuulla, kun hän on jo valmiiksi tilanteessa, missä kaikki on vaikeaa. Olen huolissani mainittujen tuttujeni kaltaisista ihmisistä sekä "seksuaaliterapia" -käsitteen sekä terapeuttien koulutustaustan epämääräisyydestä. Lisäksi terapeuttien naureskeleva suhtautuminen ihmisiin, jotka ovat tästä asiasta huolestuneita, on jo itsessään hyvin huolestuttavaa.

Onko itselläsi kokemusta asenteellisista terapeuteista? Mitä tapahtui? Kerro siitä kommenteissa.

Millä perusteella minä olen konservatiivi?

//EDIT 21.2.2025: Kieliasua päivitetty.

Olen tässä blogissa ja Youtubessani aiemminkin määritellyt sitä, että miksi olen konservatiivi. Aiemmat määritelmäni ovat pitkälti vastanneet kysymykseen "miksi en samaistu vasemmistolaiseen idealismiin", mutta ne ovat jättäneet etenkin muut konservatiivit raapimaan päätään ja miettimään, että millä perusteella olen konservatiivi käytännössä. Yritän tässä kirjoituksessa lähestyä aihetta siitä näkökulmasta. Yritän kirjoituksella tavoittaa sekä konservatiivit että ei-konservatiivit, joten ajatuksenkulku saattaa vaikuttaa paikoin hyppivältä.

Konservatiivisuuden määrittely ei ole yksinkertaista, koska se ei ole kiveenhakattu, muuttumaton käsite, vaan varsin dynaaminen ja kontekstistä ja aikakaudesta riippuvainen. Konservatiivit tappelevat keskenäänkin siitä, että millainen on "aito" konservatiivi. Esimerkiksi konservatiiviskene on pitkälti jakaantunut kristilliskonservatiiveihin ja ei-kristillisiin konservatiiveihin, ja nämä eivät läheskään aina tule toimeen keskenään. Konservatiivit voivat myös päätyä samoihin johtopäätöksiin aivan täysin eri reittiä, eli perustelut näkemyksille voivat vaihdella ja paljon. Minua ei kiinnosta osallistua mihinkään ns. uskonsotiin ja lähteä kilpailemaan siitä, että kuka on "truu". Aina löytyy niitä tyyppejä, joiden mielestä joku toinen ei ole truu. Näen konservatiivisuuden enemmänkin spektrinä tai kenttänä. Tässä kirjoituksessa yritän kattavasti selittää, että miksi juuri minä samaistun konservatiivisuuteen ja mitä kaikkea siihen liittyy. Määrittelyä toki sotkee se, että en ole "vain" konservatiivi, vaan melko talousoikeistolainen ja kansallisaatteinen sellainen. Kohdallani on välillä hankala erotella näitä kolmea toisistaan, sillä ne nivoutuvat yhteen. En ole siitä liian tarkka tässä kirjoituksessa. Muiden kuin minun kohdallani tilanne voi olla eri: on esimerkiksi mahdollista olla kansallisaatteinen olematta konservatiivi ja konservatiivi olematta kansallisaatteinen.

Löysin konservatiivisuuden ajan kanssa ja pitemmän prosessin kautta. En siis koskaan yhtäkkisesti jotenkin "kääntynyt" siihen tai "hurahtanut" siihen. Kun olin lukiolainen ja parikymppinen, niin pidin itseäni liberaalina. Liikuin nimenomaan liberaaleiksi luokiteltavissa piireissä. Mitä enemmän aikaa kului, niin huomasin yhä suuremmassa määrin, että en ole samaa mieltä asioista tuttujeni kanssa, ja aloin lopulta pohtia, että olenkohan liberaali ollenkaan. Päädyin lopulta siihen, että allekirjoitan klassisen liberalismin käsitteen, mutta tähän päädyin ajatusprosessin kautta. Yksi ensimmäisistä havainnoistani oli, että "edistys" on usein vain asioiden laittamista paskaksi "siksi, koska". Tuttuni eivät osanneet selittää, että miksi joku vanha juttu on huono ja uusi parempi. Kun kyseenalaistin heidät, he suuttuivat. Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän asia minua häiritsi ja päädyin lopulta pääni sisällä lopputulokseen "edistys on kirosana". Eli alkujaan löysin konservatiivisuuden sen kautta, että mitä en kannata. Tämä liittyy alussa mainitun "vasemmistolaisen idealismin" vastustamiseen. Pitääkseni tämän kirjoituksen lyhyenä en käy analysoimaan aihetta syvemmin. Selitän vain sen, että mikä oli/on oma näkökulmani yhteiskuntaan pähkinänkuoressa.

Olen mielestäni sentyylinen ihminen, että kun olet kanssani tekemisissä, niin huomaat kyllä olevasi tekemisissä nimenomaan konservatiivin kanssa. Näin Internetin välityksellä se ei varmastikaan aina välity.

• Biologisen todellisuuden painottaminen ja käytännöllinen näkökulma

Mainittuun vasemmistolaiseen idealismiin kuuluu ihmiseliön biologian kieltäminen, häivyttäminen tai sen merkityksen vähättely, tai ihan silkka outojen johtopäätösten tekeminen. Ihan aluksi konservatiivisuus oli minulle nimenomaan raakojen tosiasioiden ja kylmien faktojen tunnustamista sekä omien näkökantojen ja toimintatapojen mukauttamista näihin faktoihin. Ei siis toisinpäin eli faktojen mukauttamista omiin näkökantoihin (mitä havaitsin tuttujeni tekevän paljon). Ihmiset ovat tietenkin hyvin eri mieltä siitä, että mitä ylipäätään pidetään "faktana", mutta kohdallani pointti olikin siinä, että tuttavapiirini yleiset näkemykset eivät tukeneet omia havaintojani ja jouduin parikymppisenä järjestelemään maailmankuvaani paljon. Pidin paljon konservatiivisista ajattelijoista, koska he tunnustivat ihmislajin biologisen todellisuuden, myös ne raadollisemmat ja ei-kivat puolet, ja ottivat sen huomioon näkemyksissään.

Minkälaisista asioista on kyse? Pitääkseni tämän lyhyenä listaan tähän lyhyesti vain ne asiat, jotka olivat minulle olennaisimpia:

• ihminen on patriarkaalinen eliölaji
• ihminen on tribaalinen laumaeläin
• uskonnollisuus on syväkoodattu ihmiseen
• biologiset sukupuolierot ovat tosiasia ja erot ovat suuria
• biologisilla sukupuolieroilla on syvempi merkitys, joka on arvokas
• perinteiset sukupuoliroolit rakentuvat biologisille eroille
• biologiset perhesuhteet ja tietämys omista biologisista juurista ovat ihmiseliölle mittaamattoman arvokkaita asioita
• valtaosa ihmisyksilöistä on aina ollut ehdottoman heteroseksuaalisia ja tulee aina jatkossakin olemaan
• erirotuisilla ihmisillä on syvempiä eroja kuin pelkkä ihonväri
• ihmislajilla on taipumus vääristää kaikki, koska ihminen on pohjimmiltaan itsekäs, laiska ja nautinnonhaluinen
• aina on olemassa yksilöitä, jotka ovat yksinkertaisesti pahantahtoisia, eivätkä haluakaan olla yhteistyössä muiden kanssa
• aina on olemassa yksilöitä, jotka ovat yksinkertaisesti joko tyhmiä, harhaisia tai jollain tavoin vioittuneita, eivätkä ymmärrä asioita niinkuin muut ne ymmärtävät
• ihmiseliö tarvitsee selkeitä rajoja ja elämänrytmiä
• biologiaa ei voi paeta
• maailma ei ole täydellinen, se ei ole koskaan ollut täydellinen, eikä se tule koskaan olemaan täydellinen

Mielestäni mikään maailmankuva, joka ei ota huomioon tätä biologista todellisuutta tai ikäviä faktoja, ei ole käytännöllinen. Jotta päätyisimme mahdollisimman järkeviin, toimiviin ja tehokkaisiin ratkaisuihin pitkällä tähtäimellä on meidän ymmärrettävä elämän lainalaisuudet. Maailma makaa niinkuin se makaa, halusimme tai emme. Loppujen lopuksi me joko hyväksymme sen tai itkemme ja hyväksymme.

Väännettäköön tässä kohtaa rautalangasta tosin, että minä pääasiassa vastustan ns. luonnollisuusargumenttia, eli mutkien vetämistä suoriksi yhteiskunnallisissa kysymyksissä biologisten tosiasioiden pohjalta. Esimerkki: ihminen on patriarkaalinen eliölaji → naisilla kuuluu olla vähemmän oikeuksia ja heidän ei kuulu päästä johtopaikoille. Toinen esimerkki: homous on poikkeustila → homouden ei tule olla sallittua. Olen klassinen liberaali, en änkyräkonservatiivi. Biologisten tosiasioiden ottaminen huomioon ei ole sama asia kuin hyppääminen johonkin historialliseen yhteiskuntamalliin. Pelkkä jonkun faktan tunnustaminen ei johda siihen, että faktan tunnustavat ihmiset olisivat samaa mieltä siitä, että miten faktan pohjalta kuuluu toimia.

Huomatkaa, että listatut asiat ovat generalisointeja. Ihmiset ovat lisäksi aina myös yksilöitä (fakta) ja aina on olemassa, ja on historiassakin ollut, myös poikkeusyksilöitä (fakta), jotka eivät käyttäydy niinkuin ihmislajin keskiarvo (fakta). Tämän vuoksi minulle on aina ollut täysin itsestäänselvää poikkeusyksilöiden olemassaolo ja osa käytännöllisyyttäni on ottaa nämä yksilöt huomioon. Vaikka ihmislajista voidaan vetää generalisointeja, niin niitä joutuu aina vähän soveltamaan eri yksilöiden kohdalla. Ihmiset ovat erilaisia ja se on täysin normaalia. On täysin epärealistista odottaa, että edes valtaosa ihmisistä olisi sovitettavissa johonkin ahtaaseen ulkoapäin määriteltyyn muottiin, ainakaan ilman mitään ongelmia. Osa sovittuu hyvin, osa sovittuu kipuillen, osa sovittuu huonosti ja osa ei sovitu lainkaan eikä mitenkään päin. Tästä ei tarvitse tehdä yhteiskunnassa ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

Huomatkaa kuitenkin erityisesti se, että poikkeusyksilöiden olemassaolo ei pyyhi pois sitä, että valtaosa ihmisistä ei ole poikkeusyksilöitä ja että generalisointeja voidaan vetää poikkeusyksilöistä huolimatta. Poikkeusyksilöt eivät voi määritellä enemmistöä. Mutta vastaavasti tämä ei tee poikkeusyksilöitä olemattomiksi tai merkityksettömiksi. Kaikille löytyy kyllä yhteiskunnassa jokin rakentava paikka ja tehtävä, ja rooleja ja lokeroita on monenlaisia. Liikkumavaraa on kyllä, ja niin on ollut aikaisemminkin historiassa. Olen huomannut, että ihmisillä on heidän maailmankuvastaan riippumatta usein historiasta kohtuuttoman yksiulotteinen kuva. Tämä pätee myös wanhoja hywiä aicoja ihannoiviin konservatiiveihin. He nimittäin jahtaavat kiiltokuvahistoriaa, jota ei ole koskaan ollutkaan olemassa.

Mainittakoon, että myöhemmin huomasin, että konservatiiviskene on aivan täynnä haihattelijoita, joilla on aivan yhtä harhaiset ideologiat kuin vassareilla/"wokeilla". Konservatiivinen idealismi ja vasemmistolainen idealismi ovat vain saman kolikon kaksi eri puolta. Tämä aiheutti sen, että rupesin yhdessä kohtaa ottamaan etäisyyttä konservatiiviskeneen kollektiivina. Minä olen käytännöllinen, konkreettisiin tosiasioihin keskittyvä, ratkaisukeskeinen ihminen ja minua ei kiinnosta utopistiset ideologiset kiiltokuvat, ihan sama miltä poliittiselta kentältä ne ovat kotoisin.

Minua ei myöskään kiinnosta vähääkään patsastella "hyviksenä". Olen enemmänkin "takapiru" (advocatus diaboli), joka istuu muuten hiljaa takarivissä, mutta jonkin epäjohdonmukaisuuden tai virhearvion huomattuaan alkaa nakella teräviä huomioita ja muita piikkejä, joilta muut haluaisivat sulkea silmänsä ja korvansa, ja jatkaa niin kauan kuin on tarpeen.

• En ole feministi enkä vasemmistolainen

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? No sitä, että en usko feministisiin/vasemmistolaisiin yhteiskuntateorioihin, enkä halua tarkastella asioita heidän määrittelemiensä käsitteiden kautta, kuten luokkajaon tai sortamisen näkökulmasta. Minä hylkään nämä käsitteet kokonaan. Asiaa on tarkasteltu esimerkiksi tällä videollani. Mielestäni oikeistolaiset ajattelijat ovat paljon fiksumpaa sakkia, ja olen saanut todella paljon irti heidän kirjoituksistaan. Esimerkiksi Harry Browne on ihan mahtava, erityisesti kirjansa How I Found Freedom in an Unfree World. Suomalaisista seuraan esimerkiksi Henri Heikkistä. Olen aina ihaillut ns. self-made manejä ja ryysyistä rikkauksiin -tarinoita. En näe yhtään mitään kehittävää uhrihierarkioiden pyörittelyssä (jonka näen pitkälti lähinnä naurettavana), vaan kehittävämpää on tiedostaa vapautensa ja riippumattomuutensa. Tämä näkyy koko elämänasenteessani ja siinä, että miten suhtaudun asioihin tai prosessoin niitä.

Lisäksi mainittakoon, että olen pitkään sympatiseerannut nimenomaan miesasialiikettä. Tämänhetkisissä genderkriittisissä feministeissä on paljon fiksua sakkia, ja heitä seurailen, mutta feminismi kokonaisuutena ei ole ikinä vedonnut minuun mitenkään, enkä ole ikinä kokenut feministisiä käsityksiä erityisen puhutteleviksi. Pärjään hyvin ilmankin. Päädyin genderkriittisen feminismin kautta seuraamaan joitakin feministisiä kanavia, mutta koin ne lähinnä ahdistavina ja dysforiaani triggeröivinä. Minun oli tietoisesti poistuttava niiltä. Olen genderkriittisten feministien tai ns. radfemien kanssa samaa mieltä monista genderideologiaan liittyvistä asioista, mutta siihen samanmielisyydet sitten loppuvatkin.

• Pukeutuminen ja estetiikka

Pukeutuminen on tietysti aika pinnallinen keino mitata yhtään mitään, mutta se on silti olennainen osa konservatiivisuuttani. Pukeutumiseni pohjautuu klassiseen estetiikkaan, joka puolestaan on konservatiivinen arvo. Klassinen estetiikka on minulle hyvin tärkeä asia, on nuoresta lähtien ollut, ja haluan tietoisesti vaalia sitä elämässäni usealla eri tavalla. Täten se on siis myös tietoista postmodernismin vastustamista.

Postmodernismiin kuuluu kaiken "vanhanaikaisen" (konservatiivisen?) vastustaminen ja romuttaminen, ja yksi sen vastustamista asioista on klassinen estetiikka. Siihen kuuluu useita eri osa-alueita, esimerkiksi musiikin, kirjallisuuden ja kuvataiteen perinteisten standardien ja arvojen tietoinen uudelleenmäärittely ja romuttaminen. Olen itse ollut koko ikäni piirtäjä ja kävin kuvataidepainotteisen yläasteen ja lukion. Taidekäsitykseni oli jo tuolloin hyvin klassistinen, ja jouduin sen vuoksi jo 13-vuotiaana törmäyskurssille modernia taidetta ihailevien opettajieni kanssa.

Muistan esimerkiksi jo yläasteelta äärettömän turhauttavat keskustelut aiheesta "miten määritellään musiikki". Opettaja soitatti kaikkea käsittämätöntä mölinää, kuten sahojen kirskuntaa, ja kysyi "millä perusteella tämä ei ole musiikkia". Itse kuuntelin Vivaldia ja Palestrinaa, ja pidin heitä esikuvina, ja sain noista keskusteluista pelkkää päänsärkyä. Tässä ei ollut törmäyskurssilla pelkkä musiikkimaku, vaan laajempi arvomaailma koskien sitä, että mitä musiikki edes on ja mitä voidaan pitää musiikkina. Sama meininki näkyi tietenkin myös kuvaamataidon tunneilla. Minulle jäi ikuisesti mieleen, kun opettaja kertoi käyneensä "taide"näyttelyssä, jossa tekijä oli käyttänyt maalina pelkkiä ruumiineritteitä. Haju oli kuulemma melkoinen. Minulla on ollut tapana sanoa yläasteelta lähtien, että "mikäli venäläiset hyökkäävät Suomeen, niin saavat luvan ihan ekaksi pommittaa paskaksi Kiasman".

Minä pukeudun pääasiassa vain kahdella tavalla: täyspitkään hameeseen tai klassiseen miestenpukuun (hame arkipukuna ja miestenpuku erikoispukuna). Miksi? Koska ne ovat esteettisiä. Mielestäni kuka tahansa nainen näyttää miljoonasti paremmalta täyspitkässä helmassa ja kuka tahansa mies näyttää miljoonasti paremmalta puvussa ja kravatissa. Koska se vaan on niin. En pukeudu farkkuihin enkä lyhyeen hameeseen, koska en halua. Otan paljon mallia mustavalkoisista elokuvista, vanhoista valokuvista ja maalauksista. Pyrin myös sisustamaan samalla periaatteella millä pukeudun. Miksi käytän joskus miestenpukua, jos olen konservatiivi nainen? Koska minulla on elinikäinen viehtymys herrainmuotiin, ja mielestäni pukeutumisella leikittely ei ole mitenkään kiellettyä, eikä sen kuulukaan olla. Mikäli ns. ristiinpukeutuu, niin soveltakoon siinäkin suosiolla klassisen pukeutumisen sääntöjä.

Postmoderni muoti pyrkii tietoisesti ja tarkoituksella repimään perinteisiä näkemyksiä alas ja sotkemaan elementtejä. Mielestäni se on aivan täysin turhaa. Esimerkiksi on nykyään muotia pistää puvun kanssa tennarit. Hyi, yäk. Klassinen pukeutuminen on todella esteettistä, tyylikästä ja toimivaa. Klassisen pukeutumisen sääntöjä seuraamalla aikaansaadaan yksiselitteisesti kaikkein esteettisin mahdollinen kokonaisuus. Ei sitä tarvitse muuttaa tai vaihtaa. Postmodernismin henki on "kapinoidaan pelkästä kapinoimisen ilosta" ja se näkyy muodissakin. Minä sanon: "jos se ei ole rikki, älä yritä korjata sitä".

Tämä on yksi suosikkimeemejäni ikinä.

• Vastuun ja aikuisuuden painottaminen

Ihmisillä ei ole vain vapauksia ja oikeuksia, on myös vastuuta ja velvollisuuksia. Nämä vaihtelevat ikäkaudesta ja elämäntilanteesta toiseen, ja se on normaalia. Vastustan aivan ehdottomasti nykyajan Mikä-mikä-maa -kulttuuria, jossa aikuiset ihmiset haluaisivat ikuisesti keskittyä bilettämiseen, kerskakulutukseen ja keskarin näyttämiseen ympäröivän yhteiskunnan arvomaailmalle.

Lapsille ja nuorille sallitaan sellaista, mikä ei ole enää aikuisiällä hyväksyttävää. Jokaisen ihmisyksilön kuuluu kasvaa aikuiseksi, ja kun ylität tietyn ikävaiheen, niin kapinalliset teiniajat ovat ikuisesti mennyttä, eivätkä ne palaa. Jos menetät lapsuus- ja nuoruusvuotesi jostakin syystä, mistä tahansa syystä, niin et saa niitä enää koskaan takaisin. Aikuisuuteen kuuluu monta osa-aluetta, jotka eivät ole ns. kivaa, mutta ne kuuluu omaksua ja niihin kuuluu kasvaa. Yhteiskunnan ensisijainen tehtävä onkin tukea nuoria kasvamaan aikuisiksi ja omaksumaan aikuisen sosiaalinen rooli, ei todellakaan pistää heitä vellomaan miettimässä jotain sortorakenteita tms.

Aikuinen yksilö on vastuussa paitsi itsestään, niin myös muista. Aikuisen tehtävä on pitää huolta muista ja suojella muita. Aikuisen osa on laittaa toiset etusijalle itsensä ja omien mielihalujensa kustannuksella. Kaikkein yksinkertaisimmillaan tämä on äitinä tai isänä olemista, mutta historiassa on ollut vaikka mitä muitakin vastuullisia rooleja. Ei esimerkiksi ole sattumaa, että luostariyhteisössä käytetään termejä sisar/veli ja äiti/isä. Vastaavia perhedynamiikkaa soveltavia ei-biologisia järjestelmiä on ollut kaikkina aikoina kaikissa kulttuureissa. Luostari on yksi, ja ei-eurooppalainen esimerkki on japanilainen geishojen okiya. Lisäksi entisajan opettajat ja opettajattaret olivat usein hyvin tiukkoja kasvattajia. Aikuinen yksilö ei ole välittömästi vastuussa vain omista kakaroistaan, vaan myös esim. omista ikääntyvistä vanhemmistaan, ja yhteisön asioista ja yhteisöön kuuluvista ihmisistä laajemmassa merkityksessä. Tämän näkemyksen korostaminen näkyy koko elämänasenteessani ja monet näkemykseni ovat sen värittämiä.

• Perinteisten instituutioiden kunnioittaminen

Kunnioitan monia perinteisiä instituutioita, kuten valtiota, kirkkoa, armeijaa ja avioliittoa. Saatan kritisoida niitä, jos havaitsen niiden toiminnassa ristiriitaisuuksia tai epäjohdonmukaisuutta, mutta kunnioitan niitä tästä huolimatta, enkä pyri mitenkään erityisemmin kyseenalaistamaan tai horjuttamaan niiden asemaa. Minulla ei ole ikinä ollut mitään vallankumousfantasioita, enkä pidä sellaisista toimijoista, jotka pyrkivät kaatamaan nämä instituutiot.

Esimerkinomaisesti mainittakoon, että suhtautumiseni homoavioliittoon on hyvin neutraali. Mielestäni homoavioliiton vastustajilla on pääsääntöisesti paljon paremmat argumentit kuin homoavioliiton puoltajilla. Minulle on hyvin epäselvää, että miksi monet homot kokevat tarvitsevansa virallisen avioliiton ylipäätään, jos heillä ei ole kuitenkaan aikomustakaan elää avioliiton periaatteiden mukaisesti (HUOM! Tällä kommentilla en viittaa homouteen itseensä, vaan siihen, että miten jotkut homot liitossaan käyttäytyvät, esimerkiksi elämällä ns. avoimessa suhteessa ja tuomalla suhteeseen jatkuvasti uusia ihmisiä). Tämä tosin pätee moniin heteroihinkin nykyään... Minulla on toki omat ehdotukset kompromissiratkaisuiksi, mutta en nyt lähde tässä käymään niitä läpi. Olen sivunnut aihetta aikaisemmin esimerkiksi täällä.

• Traditioiden ja kansanperinteen kunnioittaminen

Ihmiseliö tarvitsee rytmiä ja vakautta elämään, sekä totuttuja tapoja ja yhteisöllisyyttä. Kaipuu näihin tulee aina takaisin jotakin kautta. Meillä on jo olemassa vuosisataiset perinteet, jotka sitovat modernit yksilöt menneisiin sukupolviin sekä oman kansan historiaan. Samat perinteet sitovat ihmiset toisiinsa. Kuka ääliö joskus keksi, että näissä on muka jotain huonoa ja niistä pitäisi luopua?

Haluan vaalia elämässäni Suomen kansan sekä kristillisiä että esikristillisiä perinteitä niin paljon kuin mahdollista monessa eri muodossa. Monet vanhankansan uskomukset ja vuodenkiertoon liittyvät perinteet ovat uniikki yhdistelmä kristillisiä sekä juuri tähän kansaan ja maailmankolkkaan sidottuja pakanallisia perinteitä. Se on kansani historiaa ja minä olen tämän kansan biologinen jälkeläinen. Olen utelias pallontallaaja, matkustellut paljon, tutustunut vieraisiin maihin ja ottanut sieltä vaikutteitakin, mutta en koskaan unohda juuriani enkä yritä irrottaa itseäni Suomen fyysisestä maasta ja kansasta. Juuriaan ei voi valita, ne annetaan syntymässä. Tykkään seurata monia perinteitä ja osallistua niihin. Esimerkiksi yksi kestosuosikkini on suuri pääsiäispaasto, mutta olen kiinnostunut myös kansanperinteestä. Sellaiset yhdistykset kuin Taivaannaula ja Kalevalaisten Naisten Liitto ovat hienoja.

Otan myös paljon inspiraatiota historiasta ja muusta perinteestä. Esimerkiksi pidän hyve-etiikasta ja mielestäni mm. seitsemän kuolemansyntiä ja muut vastaavat ovat oikeasti fiksuja, elämänläheisiä ja käytännöllisiä katsantotapoja. Entisaikojen ihmiset olivat usein paljon maanläheisempiä kuin nykyihmiset, koska heidän elämänsä oli hyvin konkreettista. Nykyihmiset liihottelevat epäterveellisen paljon abstrakteissa ulottuvuuksissa. Mielestäni nykyaika tarvitsee palautuksen abstraktioista konkretiaan.

• Perinteisten sosiaalisten normien/sääntöjen kunnioittaminen

Tämä pitää sisällään esimerkiksi sellaiset asiat kuin käytöstavat, pukukoodit, hierarkiat, seremoniat, formaliteetit, etiketit ja protokollat. Pidän näitä lähtökohtaisesti hyvinä ja positiivisina asioina. Olen ihminen, joka varsin suuresti rakastaa erilaisia formaliteetteja ja käytössääntöjä ja pyrin viimeiseen asti mukautumaan niihin (mahdollisuuksieni mukaan). Viihdyin esimerkiksi erittäin hyvin töissä puolustusvoimilla, sillä tulin pelkästään hyvälle tuulelle erilaisten kurinalaisten muodostelmien katsomisesta ja asioiden kellontarkasta aikataulutuksesta ja sujuvasta toimituksesta. Nuorempana ihailin armeijaa monesta syystä. Rakastan myös esimerkiksi tanssiaisia ja muita juhlallisuuksia, joissa on tiukka pukukoodi ja protokolla (esim. yliopiston tohtoripromootio oli kiva, samoin vanhojentanssit aikoinaan). Näitä saisi olla paljon enemmän ja paljon yleisemmin, ja sama meininki saisi puolestani ulottua arkielämäänkin.

Nykyajalle on tyypillistä kaikkien tällaisten tarkoituksellinen hajottaminen, mistä en pidä lainkaan. Olen esimerkiksi seurannut sitä, miten presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla näkee vuosi vuodelta enemmän ja enemmän pukukoodia rikkovia asuja. Pukukoodin rikkominen näyttäisi olevan linnanjuhlissa enemmänkin joku trendi. Se ei ole lainkaan tyylikästä, ja henkilö paljastaa sillä huonon makunsa. Tosi väsynyttä myöskin btw. Ovella saisi olla joku tyylipoliisi, joka evää sisäänpääsyn vierailta, jotka eivät ole asianmukaisesti pukeutuneet.

Tiedän, että netin kautta minusta saa jopa anarkistisen kuvan, mutta en ole sellainen jokapäiväisessä elämässä. Olen vahvaluonteinen itsenäinen yksilö, joka ei salli kenenkään kävellä ylitseen, mutta en ole anarkisti missään muodossa. Olen se takarivin hiljainen takapiru - olen vahva ja äänekäs sitten kun minun tarvitsee olla, muutoin juoksen muodostelmassa niinkuin kaikki muutkin ja tottelen johtajaa. En tavallisesti uhmaa yhtäkään auktoriteettia, ellen koe, että minulla on siihen pätevä syy. Täällä blogissa auon päätäni täysin estottomasti ja etenkin blogin varhaisimmat kirjoitukset ovat saaneet alkunsa pelkästä tarpeestani avautua anonyymisti. Olen blogissa useasti myös provonnut harkitusti ja täysin tahallani. Jokapäiväisessä elämässä kuitenkin valitsen taisteluni hyvin tarkkaan ja arvostan käytöstapoja. Olen saanut palautetta, että ihmiset ovat suorastaan yllättyneet siitä, että miten mukautuvaksi ja kohteliaaksi tosielämässä osoittauduin.

• Konservatiiviset parisuhdearvot

Mielestäni parisuhteessa on kyse liitosta, sopimuksesta, ja ajattelutavassani kaikki liitot/sopimukset ovat lähtökohtaisesti sitovia. Liittoon kuuluu tietenkin olennaisesti uskollisuus ja yhteistyö. Parisuhde on kahden ihmisen elinikäinen yhteistyöprojekti, yhteinen kasvumatka, ja parisuhteen tarkoitus on rakentaa luja ja vakaa yhteinen elämä. Eli lähtökohtaisesti parisuhteen solmiminen tehdään siltä pohjalta, että se kestää läpi elämän, sen puolesta tehdään uhrauksia, otetaan toinen aina huomioon ja tuetaan häntä. Molemmat ovat itsensä lisäksi vastuussa myös toisesta. Kun olet sidottu toiseen et ole enää vapaa. Deal with it. Parisuhteen tarkoitus ei ole pitää hetkellisesti hauskaa ilman vastuuta, eikä varsinkaan harrastaa jotain ristiinpaneskelua.

Todellisuus tietenkin on, että kaikki ihmiset eivät sovi yhteen useastakin syystä, ja yhteistyö ei läheskään aina toimi. Aina on myös niitä, joita sitoutuminen ei ihan oikeasti kiinnosta. Se on valitettava reaalitodellisuus, ja sellaista se on aina ollut. Mutta lähtökohta ja pohja, jolta minä toimin, on ylläkuvattu.

SLEY julkaisi 2019 tämän kristilliskonservatiivisen parisuhdeoppaan, jota Seta puolestaan kritisoi jakamalla sille rottapalkinnon. Minä selasin tuon oppaan läpi ja huomasin olevani lähes kaikesta sen kanssa samaa mieltä. Ainoana erona heteroihin on se, että homoseksuaalina minun kohdallani näitä täysin samoja arvoja sovelletaan samaa sukupuolta olevaan kumppaniin.

Liittojen ja sopimusten syvä kunnioittaminen ulottuu myös muuhun ihmistenväliseen yhteistyöhön, kuten bisnessopimuksiin.

• Konservatiiviset perhearvot

Mielestäni se, että mikä perhe lähtökohtaisesti on, ei ole moniulotteinen asia, eikä siitä myöskään kuulu tehdä vaikeaa. Ydinperhe on yhden miespuolison yksilön ja yhden naispuolison yksilön ja heidän biologisten jälkeläistensä muodostama yksikkö, nk. yhteiskunnan perusyksikkö. Ympäröivä suku koostuu miehen ja naisen biologisista sukulaisista. Monet yhteiskunnan perinteiset perusrakenteet ovat lähtökohtaisesti olemassa nimenomaan lasten ja heidän kasvunsa suojelemiseksi. Esimerkiksi avioliittoinstituutio on tällainen. Vakaan ydinperheen merkitys yhteiskunnassa on aivan kiistaton. Rikkinäiset ja epävakaat perheet tuottavat rikkinäisiä ja epävakaita lapsia. Vakaan ydinperheen kautta lapsi myös automaattisesti saa sekä miehen että naisen mallin, ja hän saa elää omien verisukulaistensa ympäröimänä. Ydinperheessä on lähtökohtaisesti kyse lapsen oikeuksista, ei aikuisen.

En hyväksy, enkä ole koskaan ymmärtänyt, tiettyjen tahojen hinkua romuttaa ydinperhe. TämäKIN menee kategoriaan "pistetään paskaksi vain paskaksipistämisen ilosta", mikä on itselleni aivan täysin käsittämätön katsantotapa. Aiheesta olisi paljonkin sanottavaa, mutta pysyn tässä vain pääpointeissa.

Lapsella ei voi olla "kaksi isää" tai "kaksi äitiä", tai useampi kuin kaksi vanhempaa. Sellainen on biologisesti yksinkertaisesti mahdotonta, ja tällaisen terminologian käyttäminen on todellisuudenvastaista. Minä pääsääntöisesti vastustan nykyistä homojen perheaktivismia, jota pidän yksinkertaisesti outona. Kaksi urosta tai kaksi naarasta ei vaan voi saada jälkeläistä. Se on täysin itsestäänselvä tosiasia, joka ei jätä mitään keskusteltavaa. Jos vaikka lesbopari saa lapsen, niin kyseinen lapsi on lesboista toisen ja jonkun miehen jälkeläinen. Hän ei ole lesbojen yhteinen jälkeläinen, ja toinen naisista on aina kolmas pyörä. Naisen ei ole mahdollista saada lasta ilman miestä.

Olen itse lesbona miettinyt tätä skenaariota omalle kohdalleni. En itse ikimaailmassa haluaisi tilanteeseen, jossa minun naiseni saa lapsen jonkun miehen (eli kolmannen osapuolen) kanssa. Syntyvä lapsi on minun naiseni ja jonkun miehen lapsi. He ovat perhe, ja minä itse olen kolmas pyörä. En halua ikinä joutua moiseen tilanteeseen, jo ajatuskin on kauhea. En mitenkään päin kykene ymmärtämään, että miten joku lesbopari voi tällaisessa tilanteessa kokea saavansa yhteisen lapsen. Sen täytyy kertoa aivan uskomattoman eeppisestä harhaisuudesta, ja olenkin seurannut netin eri palstoilla lesbojen (ja homojen) lapsikeskustelua monttu auki. Lapsella on aina isä, ja on ehdottoman väärin sekä kyseistä isää että itse lasta kohtaan selitellä isä olemattomiin ja häivyttää hänet lapsen elämästä. Tilanne on väärin myös lesboäidin naispuolista puolisoa kohtaan, jolle selitellään, että hän on toinen lapsen vanhemmista, kun todellisuudessa hän ei ole lapselle mitään sukua. Homomiesten kohdunvuokrauksesta en tässä edes aloita. Mutta lyhyesti: lapsi ei ole kauppatavara, äitiys (tai isyys) ei ole kauppatavara, lasta ei voi ostaa. Lapsi ei ole aikuisen ihmisoikeus. Lapsi on lahja, ja vanhemmistaan erillinen ihmisyksilö, jolla on omat oikeudet. Minusta on aivan täysin kuvottavaa, että miten jotkut homoseksuaalit puhuvat lapsesta tai lapsen hankkimisesta. Tässä ei ole kyse homojen oikeuksista, vaan lapsen oikeuksista.

Se, että samaa sukupuolta oleva pari ei voi koskaan saada yhteistä lasta eli olla perhe samassa merkityksessä kuin heteropari, on näitä ikäviä elämän tosiasioita, joille ei mahda mitään ja jotka on vaan hyväksyttävä. Se on samaa kategoriaa kuin se, että sukupuolta ei voi oikeasti vaihtaa. Elämä on rajallista. Se nyt vaan on niin, että heteroilla tulee aina olemaan jotain sellaista, mitä homoilla ei voi koskaan olla. Tästä(kin) syystä homosuhde ei voi koskaan olla yhteiskunnassa samassa asemassa kuin heterosuhde. Homosuhde ja heterosuhde ovat yksinkertaisesti eri asia ja siksi niitä ei voi täysin suoraan verrata toisiinsa. Juuri siksihän jotkut homoja ovatkin! He eivät halua heterosuhdetta, eivätkä koe vetoa siihen. Jos väitämme, että homo- ja heterosuhde ovat sama asia, niin mitä väliä kumpi on kumpaa? Koko homous lakkaa silloin olemasta.

Mutta tämä ei ole sama asia kuin se, että homo/lesboparilla ei olisi tai saisi olla lapsia ollenkaan. Meillä on homo/lesbopareja, joilla on lapsia, mutta he eivät ole perhe biologisessa merkityksessä ja juuri sen pitäisi olla itsestäänselvää. Meillä on heteroparejakin, joiden lapset eivät ole biologisia (esim. adoption tai uuden avioliiton kautta) ja on myös heteropareja, jotka joutuvat kipuilemaan lapsettomuuden kanssa ja hyväksymään sen tosiasian, että ovat biologisesti lisääntymiskyvyttömiä. Katsokaa erään nuoren heteronaisen koskettava video kipuilustaan lisääntymiskyvyttömyytensä kanssa. Huomatkaa, että myös homo- tai lesboparilla voi olla lapsia aiemmasta suhteesta (joka ei ole ollut homoseksuaalinen). Ovatko nämä homo- tai heteroperheet perheitä? Ovat. Ovatko ne biologisia perheitä? Eivät. Onko se väärin, että on olemassa ei-biologisia perheitä? Ei.

En vastusta homojen adoptio-oikeutta, sillä adoptiossa annetaan uusi mahdollisuus jo olemassaolevalle epäonniselle lapselle. Adoptiossa on ottoperheelle tietyt kriteerit, ja mikäli homo- tai lesbopari ne täyttää, niin mikä on ongelma? Se, mitä minä vastustan, on juurettomien lasten tahallinen luominen ja jommankumman biologisen vanhemman tahallinen häivyttäminen. Lesboparien lapsettomuushoidot ja kohdunvuokraus homoparille ovat juurettoman lapsen tahallista luomista, missä lisäksi kohdellaan lapsen toista biologista vanhempaa jonkinlaisena työkaluna. Ihmettelen aidosti tällaisiin toimenpiteisiin ryhtyvien ihmisten ajatuksenjuoksua.

Mutta maailma ei ole täydellinen, eikä se ole koskaan ollutkaan täydellinen. Ydinperheidylli jää usein pelkäksi idealistiseksi kiiltokuvaksi useasta syystä. Osa lisääntyvistä yksilöistä on aina ollut läpeensä mätiä vanhempia, tai heidän liittonsa on hajonnut erinäisistä syistä. Joskus ihmiset tekevät myös silkkoja katkeria virheitä, joista viattomat saattavat joutua maksamaan. Esimerkiksi entisaikoina aviottomien lasten kohtalo saattoi olla hyvin surullinen. Aina on ollut lapsettomia pareja ja orpolapsia, hylättyjä lapsia, tai lapsia, joiden biologinen perhe on jollain tavalla lapselle vahingollinen. Koko historian ajan on ollut pareja, yksittäisiä naisia tai yksittäisiä miehiä, jotka ovat ottaneet ottolapsen. Joillekin ihmisille on koko historian ajan muodostunut perhe jostakin ei-biologisesta yhteisöstä, kuten aiemmin mainituista luostarista ja okiyasta, tai vaikka silkasta ammattikunnasta/työpaikasta. Esimerkkejä on maailmanhistoria pullollaan. Tämä on reaalitodellisuus. Näitä ei-biologisia entiteettejä on historiassakin kutsuttu muitta mutkitta perheeksi ja läheisiä yksilöitä sisareksi, veljeksi, sedäksi, tädiksi, äidiksi tai isäksi, vaikka he eivät ole biologisia sukulaisia. "Hän on minulle enemmän isä/äiti kuin oikea isäni/äitini koskaan oli" on maailmankirjallisuudesta varsin tuttu lausahdus. Näen kuitenkin, että nämä muut järjestelyt ovat ydinperheeseen nähden toissijaisia. Niihin joudutaan turvautumaan silloin, kun ydinperhe ei ole jostain syystä toiminut niinkuin sen pitäisi. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että ydinperheen ongelmat ovat yleisiä, koska ihmiset ovat kaikinpuolin rajallisia ja erehtyväisiä, joten vaihtoehtoiset järjestelyt ovat ehdottoman tarpeellisia. Joissakin tilanteissa vaihtoehtoinen järjestely on parempi ja toimivampi kuin ydinperhe. Mutta se, että ydinperhe välillä epäonnistuu, ei ole syy ruveta hajottamaan ydinperhemallia täysin tahallaan.

Ei tämä ole vaikeaa? Minulla on ongelma sen kanssa, että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, riistetään lasta, riistetään lapsen toista biologista vanhempaa tai että yritetään kieltää fyysinen todellisuus. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihmislajin sosiaalinen todellisuus olisi ilman muuta moninaista. Myös sen kieltäminen on harhaista. Joillakin konservatiiveilla on kohtuuttoman ruusunpunaiset käsitykset heteropareista ja heteroperheistä, ja myös se on turhauttavaa. Me elämme moniulotteisessa reaalitodellisuudessa, emme pullantuoksuisessa ja pörröisessä yksiulotteisessa fantasiamaailmassa. Kuinka moni lapsi olisi historian saatossa kuollut vain siksi, että ydinperheideaali petti ja mitään vaihtoehtoa ei olisi ollut? Aika moni. Tässä kontekstissä "kaksi äitiä" tai "kaksi isää" on täysin ok kielikuva, koska se on, noh, kielikuva, ja kaikille on selvää, että sosiaalinen todellisuus ja biologinen todellisuus ovat kaksi eri asiaa. Tällaisena se ei kuitenkaan nykytilanteessa näyttäydy, vaan kyseessä näyttäisi olevan sama sota fyysistä todellisuutta vastaan kuin nykyisessä sukupuolen häivyttämisessä ylipäätään.

Elämänkatsomustiedon opettajien yhdistyksen nolo kannanotto oppikirjakohuun

Edellisessä kirjoituksessani käytiin läpi erästä varsin transideologisesti värittynyttä yläasteen elämänkatsomustiedon oppikirjaa. Kirjan tekijä Feto ry eli elämänkatsomustiedon opettajien yhdistys on ottanut kantaa kirjan aiheuttamaan kohuun. Tässä screencäppi kyseisestä kannanotosta sen varalta, että se poistetaan tai sitä muokataan (klikkaa isommaksi):

Noniin, käydäänpä nyt yhdessä tämä kannanotto läpi ja keskustellaan sen sisällöstä.

”Opetus ei ole puoluepolitiikkaa”

Sitten kuitenkin kyseinen oppikirja edustaa aivan selvästi tiettyä ideologiaa, jota ajavat nimenomaan tietyt poliittiset tahot.

”Elämänkatsomustiedon oppikirjassa Kompassi: 7–9 yläkoulun elämänkatsomustieto on kuva, jossa esiintyy yhdysvaltalainen Thomas Beatie silloisen puolisonsa kanssa. Beatie on transmies eli hänen sukupuolensa on korjattu naisesta mieheksi. Yhdysvalloissa sukupuolenkorjaus ei lain mukaan vaadi sterilointia. Vuonna 2008 Beatiesta tuli tiettävästi myös maailman ensimmäinen juridinen mies, joka on synnyttänyt lapsen. Kirjan kuvateksti toteaa: “Nykyään mieskin voi synnyttää.””

Tätä informaatiota ei kirjassa kuitenkaan mainita. Henkilö ei ole mies, hän on transmies. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Transmies on biologinen nainen, joka kokee olevansa mies. Transmiehellä on naisen keho eli siten myös synnyttämiseen soveltuvat biologiset värkit. Biologisella miehellä ei synnytysvärkkejä ole, eikä hänelle niitä myöskään koskaan tule. Juridinen mies, joka on synnyttänyt, ei ole sama asia kuin että mies synnyttää. Kamoon nyt ihan oikeasti. Kyseinen tapaus ei ole esimerkki sen puolesta, että miehetkin voivat synnyttää.

”Kuvateksti pitää teknisesti ottaen paikkansa, mutta on ymmärrettävää, että se voidaan kokea provokatiiviseksi, koska sellaiseksi se oli tarkoitettukin. Elämänkatsomustiedon perusluonteeseen kuuluu keskustelun herättäminen.”

Seli seli.

”Näyttää kuitenkin siltä, että elämänkatsomustiedon luonnetta tuntematon ja sukupuolten moninaisuutta koskevasta keskustelusta tietämätön saattoi kokea kuvan teksteineen loukkaavaksi.”

Kyse ei ole siitä, että joku on ”loukkaantunut”, vaan siitä, että kirjassa puhutaan täyttä liibalaabaa, joka ei missään tapauksessa edusta neutraalia tiedettä, vaan tiettyä ideologiaa. Jos kyseinen kuva olisi ollut kirjassa siten, että asia olisi avattu niinkuin kannanoton alussa kirjoitettiin, tai jos kuvateksti olisi kuulunut esim. ”joidenkin näkemysten mukaan mieskin voi synnyttää”, ja lisäksi kirjassa olisi esitelty muitakin tapoja ymmärtää sukupuoli, niin kenelläkään ei olisi ollut minkään kanssa mitään ongelmaa. Mutta sen sijaan kirjassa esitellään sukupuoli vain siten kuin Seta aiheesta opettaa. Setan ideologia on nimenomaan SETAN IDEOLOGIA, ja kirjassa ei esitellä mitään vaihtoehtoisia näkemyksiä. Eli huomatkaa: jengillä ei ole ongelmaa sen kanssa, että Setankin näkemys kirjassa esitellään JOS se esitellään VAIN YHTENÄ näkemyksenä MONISTA näkemyksistä. Tässä maassa on uskonnon- ja maailmankuvan vapaus, siitä ei ole kukaan eri mieltä, ja tämä vapaus koskee myös setalaista maailmankuvaa. Ongelma on siinä, että kirja edustaa PELKKÄÄ SETALAISTA NÄKEMYSTÄ sukupuoliaiheeseen.

”Sen sijaan aiheen käsittely oppikirjassa tulee suoraan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Kohdan “3.1 Perusopetuksen tehtävä” mukaan “[p]erusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta.” Kohdassa “4.2 Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet” todetaan, että “Oppiva yhteisö edistää arvoillaan ja käytänteillään sukupuolten tasa-arvoa ja tukee oppilaita oman identiteetin rakentumisessa.” Elämänkatsomustiedon yläkoulun opetussuunnitelmassa mainitaan erikseen kohdassa “15.4.11 S2 Etiikan perusteita” seuraavasti: “Perehdytään sosiaalisessa mediassa ja muissa tiedotusvälineissä esiintyviin ajankohtaisiin kysymyksiin eettisestä näkökulmasta.” Lisäksi kohdassa “S3 Ihmisoikeudet ja kestävä tulevaisuus” lukee: “Perehdytään ihmisarvoon, ihmisoikeuksiin ja ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen[.]” (linkki, sivut 18, 28 ja 412)”

Mitäh? Eihän tuossa puhuttu transideologiasta ja sen sisällöstä yhtään mitään (ja hyvä niin). Miksi kyseistä sisältöä kirjassa siis on? Huomatkaa, että pelkkä transsukupuolisuudesta puhuminen ei ole transideologiaa ja kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa mainitaan transsukupuolisuus, homous tai mitkään muutkaan ilmiöt. Transideologiaa on se, että MITÄ ja MITEN esitetään, ja mitä esitetään totuutena. Olennaista on siis muotoilu, ja se, että mitä nostetaan esiin ja mitä jätetään mainitsematta. Kävin aiheen tarkemmin läpi edellisessä kirjoituksessani.

”Oppimateriaalien sisällöt pyrkivät usein herättämään lukijassa kysymyksiä ja reaktioita. Näiden pohjalta opetustilanteessa käydään aiheeseen liittyvää avointa keskustelua. Kyseessä olevassa tapauksessa luvussa pohditaan sukupuolen biologisia, psykologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Tätä taustaa vasten myös Beatien kuvateksti tulee ymmärrettäväksi: hän on juridisesti mies, vaikka hänellä onkin kohtu ja munasarjat. Lain edessä hän on siis mies, joka on synnyttänyt. Kuvateksti “nykyään mieskin voi synnyttää” ei sano tätä suoraan, mutta asiayhteyden perusteella on ilmeistä, että tarkoituksena on herätellä lukijaa pohtimaan luvuna aihetta eli sukupuolen eri ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija on – ja tulee olla – vapaa muodostamaan aiheesta oma mielipiteensä.”

Seli seli.
Kirjan kyseinen luku ei ”pohdi” yhtään mitään, vaan referoi asiat setalaisen ideologian pohjalta. Kyseinen luku on ERITTÄIN yksipuolinen ja jättää etenkin mies- ja naissukupuolen biologiset/fysiologiset/psykologiset erot mainitsematta. Niinikään luku jättää mainitsematta, että sukupuoliroolit pohjautuvat biologiaan. Luku on kokonaan luettavissa (sekä kommenttini siihen) edellisessä bloggauksessani. Ja edelleen, kirjassa ei avata lainkaan sitä, että kyseinen ”synnyttävä mies” on nimenomaan LAIN EDESSÄ mies. Laki ja fyysinen todellisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Aihe kyllä sellaisenaan on soveltuva elämänkatsomustietoon nimenomaan pohdiskelevalta pohjalta. Aiheesta enemmän kirjoituksessani synnyttävistä miehistä.

”On totta, että esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät kysymykset herättävät tunteita ja jakavat mielipiteitä. Tämä on täysin ymmärrettävää, ovathan ne hyvin henkilökohtaisia asioita. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä eriävistä näkemyksistä ei kuitenkaan pidä tehdä poliittisia lyömäaseita. Jokaisella oppilaalla on oltava oikeus muodostaa niistä vapaasti oma informoitu näkemyksensä. Muuten ajaudumme kohti yhden totuuden yksinkertaistettua ja köyhää maailmaa, jossa opetuksen ammattilaisten perustellut pedagogiset valinnat pyritään sensuroimaan, jos ne eivät vastaa lukijan omaa maailmankuvaa.”

Mitäh?
Se, joka tässä sensuroi ja joka edustaa yhtä totuutta olette TE, KIRJAN TEKIJÄT. Nostatte kirjassa esiin VAIN TÄMÄN YHDEN näkemyksen ja jätätte kokonaan mainitsematta muut. Lisäksi ette kirjassa edes yritä nostattaa keskustelua synnyttävistä JURIDISISTA miehistä, vaan toteatte ykskantaan ”nykyään mieskin voi synnyttää”, mikä on täysin eri asia. Toistan: kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa käsitellään eri ilmiöitä, kuten transsukupuolisuutta tai homoutta. Sillä on merkitystä, että MITEN näitä käsitellään, mitä nostetaan esiin ja mistä vaietaan. Asiat voidaan esittää joko objektiivisesti tai asennoidusti. Tämä oppikirja on hyvin asennoitunut, ja SE ON SE ASIA, jonka kanssa ihmisillä on ongelma, ei itse aihe sinänsä. Naisen kehon omaava juridinen mies VOI synnyttää, siitä ei ole kukaan eri mieltä.

”Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä eriävistä näkemyksistä ei kuitenkaan pidä tehdä poliittisia lyömäaseita.” Mitä tämä edes tarkoittaa ja mihin tällä viitataan?

”Opettaja tai oppimateriaali ei voi kertoa, miltä jokaisesta opiskelijasta pitäisi tuntua, mikä on heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai mitä heidän tulisi ajatella sukupuolen moninaisuudesta. Kuten muissakin kysymyksissä, opettaja esittelee aiheeseen liittyviä näkemyksiä, kysymyksiä ja ongelmia, ja antaa opiskelijalle eväitä muodostaa oma käsityksensä.”

Eipä tässä kirjassa esitellä muita näkökantoja kuin se setalainen.

”Erityisesti ihmistieteissä, jossa näkökulmien moninaisuus on suuri verrattuna luonnontieteisiin, jonkin yksittäisen näkökulman opettaminen ainoana oikeana totuutena olisi ongelmallista.”

No miksi sitten itse teette niin?

”Opettajan tehtävä ei ole kertoa opiskelijalle esimerkiksi, millaista talouspolitiikkaa tai uskontoa hänen tulisi kannattaa.”

Onko joku väittänyt, että olisi? Miksi tämä nostetaan kannanotossa esiin ylipäätään?

”Suomen kouluissa annettava opetus ei lähtökohtaisesti seuraa mitään tiettyä poliittista ideologiaa. Opettaja ei siis pyri tekemään kenestäkään oikeistolaista tai vasemmistolaista, liberaalia tai konservatiivia, ei punavihreää eikä sinivalkoista.”

Kyllä se tietty poliittinen ideologia nyt vaan haisee tänne asti…

”Opetuksen sisällön sanelevat lait ja valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. Opettajan ja oppikirjailijan tehtävä on antaa opetussuunnitelman sisältöjen ja arvopohjan mukaista opetusta käyttäen työkaluinaan pedagogista asiantuntijuutta ja oman oppiainesisällön hallintaa.”

Hyvin jännästi olette opetussuunnitelman sisällön tulkinneet (lue: oman poliittisen ideologianne läpi).

”Suomen koulumenestys perustuu merkittävissä määrin opettajien vahvaan autonomiaan, joka ei ole alisteinen kulloinkin vallassa oleville poliittisille näkemyksille.”

HAHHAHHAA! Katsotaan, kauanko Suomen koulumenestys jatkuu, jos kaltaisenne opettajat huseeraavat siellä jatkossakin. Opettajan vahva autonominen asema tulee edukseen juuri silloin, kun poliitikot yrittävät painostaa jotakin tiettyä näkemystä kouluihin, mutta opettaja pistää hanttiin. Nytpä te itse opettajat juurikin opetatte tiettyjä poliittisia näkemyksiä. Käytätte opettajan autonomista asemaa opettaaksenne asioita, joita opetussuunnitelma ei edellytä opettamaan ajaaksenne tiettyä maailmankuvaa oppilaille.

”Opetussuunnitelman arvoperusta korostaa ihmisyyttä, sivistystä, tasa-arvoa ja demokratiaa. Opetuksen lähtökohtia ovat kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus, kriittinen ajattelu, ihmisarvon loukkaamattomuus sekä katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitoutumattomuus. Tällaisia arvoja on jokaisen opettajan ammatissaan edistettävä.”

Hienoja periaatteita. Menkää nyt siis ja edistäkää niitä.

”Oppimateriaalien sisältöjen alistaminen puoluepolitiikalle avaisi ovet propagandalle.”

On avannut jo, ja propagandisteja olette te itse. Aika paksua tulla julkisesti selittelemään tuollaisia, kun olette jo jääneet kiinni housut kintuissa.

”Sen sijaan että yritettäisiin herättää opiskelijoissa kysymyksiä, kriittistä ajattelua ja antaa eväitä omien perusteltujen mielipiteiden muodostamiselle, poliittinen ohjaus kertoisi kulloinkin vallassa olevien puolueiden näkökulman totuutena. Näin ei onneksi ole, eikä se ole tulevaisuudessakaan oikea tie Suomen koululaitokselle.”

Paitsi, että on jo. Olet(te) poliittisessa ohjauksessa edustaessasi(/nne) tiettyä maailmankuvaa siten, että et(te) ole siitä ilmiselvästi itse lainkaan tietoinen(/sia). Ota jo se pää pois perseestäsi. Tuo on tosi noloa.

Tästä koko kannanotosta paistaa tietynlainen asenteellisuus, sekä myös jonkintasoinen väärinymmärrys siitä, että MIKSI kirja aiheutti kohua ja MISTÄ ihmiset ovat suivaantuneet. Kantaa asiaan on ottanut esimerkiksi Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas tässä Facebook-videossaan ja kyllä jokaiselle terveellä järjellä varustetulle normaalille ihmiselle käy selväksi, että MIKÄ on Peltokankaan mielestä ”paskaa” ja miksi tämä oppikirja pitäisi heivata ”helvettiin”. Paskaa ei ole transsukupuolisten olemassaolo ja sen maininta oppikirjoissa, vaan väite siitä, että miessukupuolta edustava ihminen voi synnyttää (transmies eli biologinen nainen eli JURIDINEN mies sen sijaan kyllä voi, mutta se on ERI ASIA kuin biologinen mies). Olen äimän käkenä siitä, että MIKSI sukupuoleen liittyvät eri ulottuvuudet ovat nykyihmisille niin kauhean vaikeaa ja miksi tästä aiheesta syntyy liian helposti ja aivan täysin yrittämättä aivan typeriä väärinymmärryksiä, kun keskustelun eri osapuolet puhuvat jo lähtökohtaisesti eri asiasta, mutta eivät ymmärrä sitä itse. Erityisen huolestuttavaa tästä tekee se, että Feto ry on filosofian ja elämänkatsomustiedon OPETTAJIEN järjestö, ja myöskin kirjat tekijät ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden PITÄISI olla kykeneviä syvälliseen, objektiiviseen ajatteluun sekä analysointiin. Jaakko Lindfors, yksi kirjan tekijöistä, on itse kaksinkertainen maisteri (tosin myös Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja, hmm…), mutta hänen Mauri Peltokankaalle tekemänsä vastausvideo on suoraan sanoen myötähäpeää herättävä.

Esittelen, määrittelen ja analysoin sukupuolen eri ulottuvuudet tässä aiemmassa kirjoituksessani.

Vielä lopuksi huomauttaisin siitä, että käsitys, jonka mukaan mies EI VOI synnyttää, ei ole konservatiivinen, eikä siten konservatiivisuutta. Se on pelkkää kiistattoman fysiologisen todellisuuden tunnustamista todeksi, ja on siten ei-ideologinen näkemys. Se, että ihmislajilla vain naissukupuolen yksilö synnyttää, on kiistaton tosiasia samaan tapaan kuin se, että painovoima on olemassa ja kuu ei ole juustoa.

Transideologia on todellinen asia, ja se leviää yhteiskunnassamme koko ajan

Yllä on erään katsojan kommentti Youtube-videooni (klikkaa isommaksi). Pohdin, että missähän kiven alla kyseinen henkilö on mahtanut lymytä viime vuodet, kun ei näe niin päivänselvän asian, kuin transideologian, olemassaoloa. Hän ei ole edes ainoa, mikä on kummastuttanut minua jo pitkään.

Mietiskelin, että kuinkahan selittäisin asian niin, että kaikenmaailman umpiluupäätkin sen ymmärtäisivät, kunnes konkreettinen esimerkki tippui syliini. Eräs ystäväni oli eräänä kauniina päivänä vilkaissut yläasteikäisen lapsensa elämänkatsomustiedon oppikirjaa ja hän lähetti seuraavat ottamansa kuvat kyseisestä kirjasta:

Jooh elikkäs.
Käyn nyt seuraavassa läpi kirjassa esitettyjä väitteitä ja kommentoin niitä.

Kirjassa sanotaan, että ”perinteisesti” ihmisten ”on ajateltu olevan” sukupuoleltaan joko naisia/tyttöjä tai miehiä/poikia, ja ”tähän näkemykseen” liittyy vahvasti se, että millaiset sukuelimet kyseisellä henkilöllä on. Mutta nykyään ”tästä käsityksestä” on ”kuitenkin lähdetty irtautumaan”. Eli siis fyysisen todellisuuden, jonka jokainen ihminen voi todeta ja jota voidaan empiirisesti tutkia, olemassaolo on ”näkemys” tai ”käsitys”, joka on ”perinteinen”. Nykyään sitten kuitenkin ollaan tällaisesta näkemyksestä siirrytty poispäin, mikä antaa sellaisen mielikuvan, että tämä aikaisempi näkemys olisi jotenkin vanhentunut, koska nykyään tiedetään paremmin. Aihetta sitten perustellaan intersukupuolisten olemassaololla ja ”psyykkisellä sukupuolella”. Intersukupuolisuus ei ole kolmas sukupuoli, vaan se on sukupuolen kehityshäiriö eli siis eräänlainen kehitysvamma. Asiaa on käsitelty tässä blogissa jo aiemmin, joten en mene tässä siihen syvemmin. Intersukupuolisuuskysymyksen voisi tiivistää näin: Ihmisellä on kaksi silmää. Mutta on olemassa myös yksisilmäisiä ja silmättömiä ihmisiä, tai ihmisiä, joiden yksi tai molemmat silmät eivät toimi. Voidaanko siis opettaa, että ihmisillä on kaksi silmää? No voidaan, sillä yksisilmäisyys tai silmättömyys on poikkeustila (ei uusi ihmisyyden muoto), jonka olemassaolo ei vaikuta normaaliin. Intersukupuolisia tiloja on olemassa lukemattomia erilaisia ja osalla niistä on jossain määrin normaalista poikkeavat sukuelimet (esim. epänormaalin pieni penis tai suuri klitoris), mutta ovat kuitenkin normaalisti lisääntymiskykyisiä joko miehenä tai naisena. Osalta tapauksia elimiä puuttuu (esim. nainen, kenelle ei ole koskaan kasvanut kohtua), jolloin henkilö on luonnollisesti lisääntymiskyvytön. Osan sukupuoli on epäselvä, esimerkiksi sellainen muoto, jossa henkilöllä on XY-kromosomit, mutta Y-kromosomi ei toimi, jolloin henkilö on kehittynyt täysin naisen näköiseksi. Tällainen yksilö on myös lisääntymiskyvytön. Nämä kaikki ovat siis fyysisiä poikkeamia joko nais- tai miessukupuoleen. Mikäli sukupuolia on muitakin kuin mies ja nainen, niin mistä vauvat tulevat, ja missä voin tällaisia mystisiä sukupuolia nähdä? Kerro minullekin, niin menen heti katsomaan.

”Psyykkinen sukupuoli” määritellään tarkoittamaan henkilön kokemusta sukupuolestaan. Se on päivänselvää, että yksilöt voivat kokea elämäänsä liittyvät asiat hyvin eri tavoin. Siitä on vaikea olla eri mieltä. Jostain syystä sukupuolikokemukselle on kuitenkin keksitty uusi termi ”psyykkinen sukupuoli” ja jostain syystä tätä käytetään perusteluna sille, että ”perinteinen” sukupuolinäkemys, jonka mukaan sukupuoli määräytyy sukuelinten perusteella ja jonka mukaan sukupuolia on kaksi (mies ja nainen), ei ole enää nykyaikainen.

Minua häiritsee nykykeskustelussa ihmisten kyvyttömyys erottaa toisistaan biologinen sukupuoli (eli fyysinen todellisuus) sekä erilaiset sukupuoleen liittyvät psykologiset ja kulttuuriset ilmiöt, kuten sukupuolirooli ja sukupuoli-identiteetti/kokemus. Nämä kaikki ovat eri asioita, mutta nykyään monet ihmiset sotkevat ne täysin keskenään, eivätkä ymmärrä enää, mikä on ylös ja mikä alas. Olen käsitellyt aihetta laajasti tässä aiemmassa kirjoituksessani, jossa analysoin sukupuolen eri ulottuvuudet sekä määrittelen ne. Tämä oppikirja käyttää määritelmissään sukupuolen eri ulottuvuuksia ristiin ja keksii uuden terminkin. Huomatkaa, että sukupuolten (=miesten ja naisten) fysiologisista eroista ja siitä, miten sukupuoliroolitkin myötäilevät fysiologisia eroja, kirja ei mainitse yhtään mitään, vaan antaa sen käsityksen, että kaikki sukupuoleen liittyvä on vain ihmisen keksintöä eli jonkinlainen ylhäältäpäin tuleva yhteiskunnallinen sopimus (hmm, haisee feminismiltä eli tässä näyttää olevan selvä tietynsuuntainen ideologinen vakaumus). Huomatkaa, että fysiologisiin eroihin kuuluvat myös hormonaaliset erot, kuten suuri perusero temperamentissa, ja näistä seuraavat erilaiset taipumukset ja kiinnostuksenkohteet. Näistä kirja ei mainitse mitään.

Sitten kirja kuitenkin toteaa, että transsukupuolisuus on sitä, että kokemus sukupuolesta ei vastaa SYNTYMÄSSÄ MÄÄRITELTYÄ fyysistä/biologista sukupuolta (huom. korostamani termi ”syntymässä määritelty”, joka on intersektionaalisten feministien kielenkäyttöä puhtaimmillaan). Aiemmassa kohdassa puhuttiin siitä, että psyykkisiä sukupuolia on lukemattomia erilaisia ja seuraavaksi todetaan, että Facebookissakin voi valita 71 sukupuolta (ei kuitenkaan kerrota, että mitä nämä sukupuolet ovat). Tehtävien joukossa on tehtävä, jossa esitetään väittämä, että sukupuolia on yhtä paljon kuin ihmisiä. Eli periaatteessa jokainen maailman ihminen on näillä määritelmillä transsukupuolinen. Öh? Kirjassa myös iloisesti sotketaan sosiaalinen, psyykkinen ja biologinen sukupuoli ja todetaan, että nämä voivat olla samalla ihmisellä kaikki eri sukupuolia. Wattafak? Tässä olisi varsinaisilla transsukupuolisilla huomautettavaa, sillä he ovat aina korostaneet sitä, että KOKEVAT olevansa nimenomaan VASTAKKAISTA sukupuolta ja haluavat tulla SOSIAALISESTI kohdatuiksi juuri VASTAKKAISEN sukupuolen yksilönä. Alunperin koko käsitys lukuisten sukupuolien olemassaolosta ei muutenkaan kuulunut transsukupuolisuuteen, vaan transsukupuolinen kokee nimenomaan, että sukupuolia on kaksi, ja hän itse kokee olevansa vastakkaista sukupuolta kuin mitä hän on biologisesti. Tämä muunsukupuolisuushössötys ja haloo n-määrästä sukupuolia on varsin uusi ilmiö ja muunsukupuoliset hallitsevat koko transkeskustelua nykyään.

Jos ei vielä ollut selvää, että kirjassa on selvä intersektionaalisen feminismin vivahde (jonka osa-alue transideologia on), niin seuraavaksi se tulee aivan selväksi, sillä kirjassa otetaan kantaa yhdenvertaisuuteen (mikä on intersektionaalisen feminismin kulmakivi): yhdenvertaisuus ei voi toteutua, jos ihmiset luokitellaan vain kahteen sukupuoleen. Eli kääntäen: jos ihmiset luokitellaan vain kahteen sukupuoleen, niin syyllistymme syrjintään. Tätä väitettä ei kuitenkaan perustella tai avata sen tarkemmin. Jokatapauksessa tästä voimme päätellä, että kirjassa asetetaan biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen sukupuoli samalle viivalle ja siten samanarvoisiksi ilmiöiksi.

Ja sitten seuraa kirjan rimanalitus, eli suora väittämä siitä, että MIES VOI SYNNYTTÄÄ! Ja nimenomaan NYKYÄÄN, minkä tulkitsen yllä analysoidun perusteella tarkoittamaan sitä, että käsitys siitä, että mies ei voi synnyttää, on vanhanaikainen ja siten jollain tasolla virheellinen. Aihe on käyty tässä blogissa läpi aikaisemmin tässä kirjoituksessa.

Seuraavaksi kirjassa lähdetään ruotimaan seksuaalista suuntautumista ja esitellään varsin liberaaleja kantoja (jotka ovat modernille ajalle yleisesti tyypillisiä). Tästä en lähde sen tarkemmin puhumaan, sillä ihmisen seksuaalisuus on hyvin laaja, monisyinen, syvä ja vaikea aihe, joka on psykologiaa. Se ei ole siis samalla tavoin selvää todennettavissa olevaa materiaalista todellisuutta kuin sukupuoli. Rinnastaisin seksuaalisen suuntautumisen lähinnä persoonallisuuden piirteeseen, vaikka seksuaalisuuteen liittyviä kulttuurisia asioita voidaankin lähteä analysoimaan ja niistä voidaan väitellä. Ihminen voi myös olla seksuaalisuutensa kanssa solmussa hyvin monin eri tavoin, varsinkin jos hänellä on muita psyykkisiä ongelmia (tämä solmuisuus voi ilmetä muullakin tavoin kuin homo-, bi- tai heteroseksuaalisuutena, kuten kaikennäköisinä outoina tai vahingollisina fetisseinä tai jonkinlaisena häiriökäyttäytymisenä, kuten itsensäpaljasteluna). On olemassa myös esimerkiksi pedofiilejä tai zoofiilejä tai jopa objektiseksuaaleja. Seksuaalisen halun kohdistuminen on siis erittäin moninaista ihmislajilla. Tämä oppikirja sanoo (alleviivaukset minun): ”Aiemmin on ajateltu, että on olemassa luonnollinen tapa ilmaista ja harjoittaa seksuaalisuutta. Sittemmin tällainen yhden luonnollisen seksuaalisuuden ajatus on kyseenalaistettu”. Mikä on tietenkin ihan totta. Kirja jatkaa: ”Nykyään tunnetaan monenlaisia seksuaalisuuden muotoja. On vaikea sanoa, onko jokin niistä enemmän luonnollinen kuin toinen”. Mielestäni luonnollisuuteen vetoaminen on hieman vaarallinen argumentti, sillä lopulta luonnollisuudella voidaan perustella vähän mitä vaan. Kun katsomme maailman eri kulttuureja, niin polygamia ja lapsi/teiniavioliitot ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, erityisesti historiassa. Voisimme jopa väittää, että tämä on ihmislajin luonnollinen tila. Meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme näihin kuitenkin suhtaudutaan erittäin kielteisesti. Mutta, noh, yleensä, kun puhumme seksuaalisesta suuntautumisesta, niin tarkoitamme sillä homo-, bi- ja heteroseksuaaleja.

Seuraavaksi kirja kuitenkin sotkee seksuaalisen suuntautumisen käsittelyyn aiemman sukupuolisekasotkuisuuden ja mainitsee erikseen eräänä seksuaalisena suuntautumisena panseksuaalisuuden, jonka määrittelee siten, että henkilö tuntee vetoa KAIKKIA SUKUPUOLIA oleviin ihmisiin. Mitähän tämä nyt sitten käytännössä tarkoittaa ottaen kirjan aiemmat sukupuoleen liittyvät väitteet? Erikseen mainitaan käsite ”sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt” ja sanotaan, että näistä käytetään lyhennettä HLBTIQA. Tämä lyhenne tulee sanoista homo, lesbo, bi, trans, inter, queer, asexual. Eli kirja käyttää LGBT (lesbian, gay, bi, trans)-ihmisistä laajennettua termiä, johon sisällytetään myös ryhmiä, jotka eivät sinne mitenkään kuulu. LGB-liikkeessä on alunperin kyse lesbonaisten, homomiesten ja biseksuaalien yhteiskunnallisista oikeuksista (eli ei-heteroista ihmisistä eli seksuaalivähemmistöistä). Myöhemmin siihen lisättiin T eli transsukupuolisuus (jolla ei ole enää tekemistä kolmen ensimmäisen kanssa). Kirja sisällyttää tähän poppooseen myös intersukupuoliset (wattafak), queerit (mitä ne oikeastaan edes on) ja aseksuaalit (jotka voivat olla myös heteroita). Sitten kirja vielä nostaa erikseen esiin aseksuaalit, joiden olen huomannut ilmaantuneen LGBT-piireihin parin viime vuoden aikana omana korostettuna joukkonaan jostain syystä (mitä en ymmärrä ollenkaan). Aseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että henkilön seksuaalinen halu ei kohdistu mihinkään tai se puuttuu. Tämä voi olla joko pysyvää ja sairaudesta johtumatonta, tai pysyvä tai ohimenevä oire jostakin psyykkisestä tai fyysisestä häiriöstä (kuten hormoniongelmista, stressistä, masennuksesta, traumatisoitumisesta yms). Aseksuaali voi olla myös hetero, joten aseksuaalisuus ei ole mikään homouden kaltainen seksuaalinen suuntautuminen. Väittäisin, että aidolla, sananmukaisella aseksuaalilla hänen tilansa on pysyvä ja ei liity suoraan sairauteen. Aseksuaali on kuitenkin yleensä kiinnostunut muista ihmisistä romanttisessa mielessä, ja tällä perusteella hän voi olla hetero, homo tai bi. Kirjan tehtävissä laitetaan oppilaat opiskelemaan pride-lippuja ja kysellään, että miksi on tärkeää, että lippuja on erilaisia. Itsehän en ymmärrä, että miksi niitä pitää olla niin paljon. Itse olin tänä vuonna vanhapierukavereideni kanssa ihmettelemässä Helsinki Priden menoa ja jouduimme googlaamaan kaikki tsiljoonat liput, joihin kääriytyneinä teinien sankat joukot viilettivät ohitsemme. Istuskelimme orpoina keskellä nurtsia ja pohdimme, että mitä kettua oikein teemme täällä. Lähdimme sitten kaljalle kauas keskustasta. Ja me olimme kaikki homoja siis. Silloin, kun HLBTIQA oli vielä LGB ja nykyinen Pride oli nimenomaan Gay Pride, niin meillä oli tasan yksi lippu, sateenkaarilippu. Tässä kirja siis opettaa seksuaalivähemmistöistä asiaa, josta monet seksuaalivähemmistöihin lukeutuvista ihmisistä ovat jyrkästi eri mieltä, mutta mikä kuitenkin on sopusoinnussa intersektionaalisen feminismin/transideologian kanssa (hmm…). Lopuksi kirjassa vielä intersektionaalisen feminismin hengessä alleviivataan, että ”seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei voi mitata kenenkään ihmisarvoa”.

Seuraavaksi laitetaan oppilaat opiskelemaan sitä, miten rasismi, ennakkoluulot ja stereotypiat ovat haitallisia ja tekemään tehtäviä aiheesta. Hmm… Tehtäviä tehdään myös tarinasta, jossa 19-vuotias Vili, biologinen naiseksi pukeutuva mies, kertoo sukupuolikokemuksestaan. Tarinasta ja tehtävistä opitaan transideologian ja intersektionaalisen feminismin keskeisiä käsitteitä: sukupuolittaminen, ”sukupuoli ei määritä minua”, feminiininen ilmaiseminen, sukupuolen moninaisuus. Sen sijaan, että tyydyttäisiin esittelemään Vili miehenä, joka yksinkertaisesti tykkää esiintyä naisena, niin homma esitetään paljon suurempana maailmankuvallisena asiana, jossa Vilin pukeutumistyyli jotenkin muuttaa hänen sukupuoltaan tai vaikuttaa siihen. Todellisuudessahan Vilin kaltaiset ihmiset eivät ole historiassa mitään ennenkuulumatonta, etenkään muotipiireissä. Huomatkaa nettisivu, joka mainitaan Vili-tarinan yhteydessä: Sukupuolena ihminen. Tämä sivu edustaa melkoisen mielenkiintoista käsitystä sukupuolesta (sukupuolen kahtiajakoa kritisoidaan pelkästään intersukupuolisuuden perusteella ja se esitetään pelkästään kulttuurisena konstruktiona).

Lopuksi vielä kyseessä olevan oppikirjan kansi ja julkaisutiedot:

Kustantaja on Otava ja kirjoittajat on lueteltu koulutuksineen tässä. Kirjan sisältö herätti jo aikaisemmin kohua somessa, ja eräs kirjan tekijöistä on ottanut kantaa saamaansa palautteeseen Facebook-sivuillaan. Suosittelenkin nyt itse kutakin lähettämään lisää palautetta sekä tekijöille että kustantajalle. Mikäli lastesi koulussa on käytössä ko. kirja, laita palautetta suoraan kouluun ja elämänkatsomustiedosta vastaavalle opettajalle. Koulussa ei ihan oikeasti voida opettaa kasvaville lapsille ja teineille ihan mitä tahansa puolueellista huuhaapoliittista diipadaapaa. Jos joku vielä tämän jälkeen kehtaa väittää, että transideologia on joku äärioikeiston keksimä salaliittoteoria, niin hahhahhaa ja hohhohhoo. Mahtanet olla kyseisen ideologian niin läpiaivopesemä, että et enää näe metsää puilta.

Aito avioliitto ry:n sivuilla esitellään toinenkin oppikirja, jonka sisältö on samansuuntaista, mutta kyseessä on terveystiedon kirja. Opetushallitus linkkaa sivuillaan tässä bloggauksessa aiemmin mainitun Sukupuolena ihminen -projektin yhtenä terveystiedon oppimateriaaleista.

Kun lähdemme tutkailemaan, että mistä nämä kaikki jutut ovat peräisin, niin kaikki tiet vievät Setaan. Seta yhteistyökumppaneineen ihan oikeasti huseeraa kulisseissa todella aktiivisesti ja ON JO NYT vaikuttanut yhteiskunnan perusrakenteisiin erittäin ratkaisevalla tavalla (kuten koulujärjestelmään). Kyseinen pulju sietäisi kaataa kokonaan, mikäli minulta kysytään. Sain jo pari vuotta sitten yhteydenoton eräältä henkilöltä, joka oli seurannut Setan toimintaa jossakin ihmisoikeusseminaarissa. Seta oli kyseisessä paikassa etsinyt tekijöitä useille suunnitelmissaan oleville projekteille, joista yhden minulle kirjoittanut henkilö mainitsi erityisesti: Seta etsi ohjelmoijaa tietokoneohjelmalle, jonka avulla aiotaan opettaa erilaisia sukupuoli-identiteettejä alakoululaisille. Seta EI EDUSTA seksuaalivähemmistöjä kollektiivina, vaan Seta edustaa tiettyä tarkoin rajattua POLIITTISTA IDEOLOGIAA. Minulla kansallismielisenä konservatiivina ei ole mitään sijaa Setassa tai asiaa heidän piireihinsä, vaikka olen lesbo. Homoseksuaalisuus ei tarkoita, että henkilö olisi sen vuoksi automaattisesti jotakin tiettyä mieltä maailmankuvallisissa tai poliittisissa asioissa.

Tästä voitte lukea elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmasta. Opetussuunnitelmaan ei sisälly mitään mainintaa tässä bloggauksessa esitellyistä asioista. Sen sijaan 7-9 -luokkalaisten opetuksesta todetaan seuraavaa: ”Elämänkatsomustiedon opetuksen ydintehtävänä on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää. Elämänkatsomustiedossa ihmiset ymmärretään kulttuuriaan uusintavina ja luovina toimijoina, jotka kokevat ja tuottavat merkityksiä keskinäisessä toiminnassaan ja kanssakäymisissä ympäröivän maailman kanssa. Katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina. --- Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Tavoitteena on täysivaltainen demokraattinen kansalaisuus globalisoituvassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä edellyttää elämänkatsomustiedon opetukselta monipuolisen katsomuksellisen ja kulttuurisen yleissivistyksen kartuttamisen lisäksi eettisen ja kriittisen ajattelu- ja toimintakyvyn sekä oppimisen taitojen kehittämistä. Elämänkatsomustiedossa kriittinen ajattelu ymmärretään perusteita etsivänä, asiayhteydet hahmottavana ja tilannetajuisena sekä itseään korjaavana. Siihen liittyy avoin ja pohdiskeleva asenne. --- Sisältöjen valinnassa pyrkimys yleissivistävään tietoon yhdistetään oppilaiden kokemusmaailmaan ja identiteetin ja elämänkatsomuksen etsintään. Olennaista on löytää sisältöjä, joiden kanssa työskenteleminen antaa oppilaalle mahdollisuuden rakentaa tiedosta ja omakohtaisesta pohdinnasta katsomuksellista arvostelukykyä.”
Ainakin tämä sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista käsittelevä ”kokonaisuus” jäi, öh, varsin suppeaksi ja tiettyä tarkoin rajattua näkemystä edustavaksi. Tilanne olisi aivan täysin eri, jos kirjassa olisi esitelty transideologian näkemys asiasta vain yhtenä tapana nähdä tämä aihealue muiden katsantotapojen ohella (esim. ”Joidenkin näkemysten mukaan myös mies voi synnyttää”, ja sitten eritelty, että mihin tämä näkemys perustuu, ja vastaavasti esitelty muitakin näkövinkkeleitä asiaan).

Suosittelen ottamaan myös yhteyttä elämänkatsomustiedon opettajien järjestöön Feto ry:hyn. Etusivulla lukee: ”FETO:lla on kolme tehtävää: filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien tukeminen, aineiden opetuksen kehittäminen sekä niiden aseman vahvistaminen suomalaisissa peruskouluissa ja lukioissa.” Tämä järjestö on vastuussa siitä, että mitä ja miten nuorille elämänkatsomustiedon tunneilla opetetaan. Järjestö on Kompassi -kirjan tekijä.

Setan huseeraamisesta, eli siis tietyn ideologian levittämisestä, mainittakoon myös seuraavaa:

Valtioneuvoston sivuilla on luettavissa Sosiaali- ja terveysministeriön tietopaketti sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta oppilaitoksille, työpaikoille ja viranomaisille. Tämä pätkä on etusivulta (lihavoinnit minun): ”Tasa-arvolain uudistus laajensi sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellot koskemaan myös syrjintää sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Tietopaketti tarjoaa tasa-arvolain uudistuksen käytäntöön viemisen tueksi tietoa sukupuolen moninaisuuden huomioimiseen ja syrjinnän ennaltaehkäisyyn etenkin oppilaitoksissa, työpaikoilla ja viranomaisten toiminnassa. Tietopaketti esittelee kehittämisehdotuksia työpaikoille, oppilaitoksille ja viranomaisille, sekä kuvaa syrjintätilanteissa toimimista ja syrjinnän ennaltaehkäisyä syrjityksi tulleen kannalta. Tietopaketti myös kertoo tasa-arvolaista ja tasa-arvolain uudistuksesta, sekä havainnollistaa esimerkein sitä, mitä syrjintä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella voi olla.”
Itse sisällöstä poimin seuraavaa:
”5.2. Miten sukupuolen moninaisuus huomioidaan oppilaitoksen tasa-arvotyössä. --- 5.2.4 Kehitetään sitä, miten opetuksessa ja oppimateriaaleissa käsitellään sukupuolen moninaisuutta. Eräässä oppilaitoksessa todettiin, että käytetyt oppimateriaalit eivät ota sukupuolen moninaisuutta huomioon kovin hyvin. Tiettyihin kursseihin lisättiin tietoa sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöistä. Lisäksi päätettiin kehittää käytettyä oppimateriaalia jatkossa tästä näkökulmasta systemaattisesti. Luokassa pohdittiin, miten sukupuolistereotypioiden toistaminen opetuksessa ja oppimateriaaleissa vaikuttaa eri sukupuolta oleviin oppilaisiin. Yhdessä päätettiin, että kun joku huomaa sukupuolistereotypian esimerkiksi oppimateriaalissa tai puheessa, siitä saa huomauttaa. Näin vastuullistettiin kaikkia havainnoimaan ympäristöä ja omia tekemisiään ja ottamaan sukupuolen moninaisuus paremmin huomioon arjessa.
Kielenopettajat kerääntyivät yhteen jakaakseen tietoa siitä, miten he opetuksessaan kertovat sukupuolen moninaisuudesta. Puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka eri kielissä muunsukupuolisiksi itsensä kokevat käyttävät pronomineja ja taivuttavat verbejä, tai miten muunsukupuolisesta ihmisestä voi puhua kullakin kielellä. Tehtiin yhteinen moniste, jota voitiin jakaa kaikkien kielten tunneilla. Oppilaitoksessa todettiin, että opettajien jatkokoulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että se tarjoaa opettajille mahdollisuuden myös kehittää taitojaan sukupuolen moninaisuuteen liittyvässä osaamisessa. Oppilaitoksessa kehitettiin normikriittistä pedagogiikkaa. Pohjaksi otettiin Normit nurin! – hankkeessa kehitetty opas, joka löytyy hankkeen sivuilta: linkki. Oppaassa käsitellään erilaisia normeja ja niiden vaikutusta nuorten elämään esimerkkitarinoiden avulla. Oppaassa on myös kehittämisideoita.”
Tähän en voi minä todeta oikein muuta kuin että ”ei saatana”. Aika hiljaiseksi vetää.

Sosiaali- ja terveysministeriön esitteessä ”Tasa-arvolaki, oppilaitokset ja sukupuolen moninaisuus” todetaan (alleviivaukset minun): ”Sukupuoleen perustuva häirintä voi ilmetä esimerkiksi seuraavin tavoin: 1) halventava puhe toisen henkilön sukupuolesta, mukaanlukien hänen sukupuoli-identiteettinsä ja sukupuolen ilmaisunsa, 2) sukupuolivähemmistöjen vähättely.”
Tästä voisimme päätellä, että jos opettaja kieltäytyy transideologisesta opetuksesta, voidaan hänen helposti sanoa syyllistyvän sukupuolivähemmistöjen vähättelyyn eli syrjintään. Opettajilla ja kouluhenkilökunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia transideologian säännöillä. Ihmisoikeusasioihin on vähän kuin salakalavalasti ilmestynyt oikeus ”sukupuoli-identiteettiin” ja ”sukupuolen ilmaisuun”. Vilkaise vaikka tätä Ihmisoikeusliiton sivua. Huomaa, että tällaista materiaalia käytetään pohjana kaikessa keskeisessä yhteiskunnallisessa toiminnassa, kuten opetuksessa ja lainsäädännössä.

Eräs ystäväni löysi joitakin graduja, joissa oli kritisoitu terveystiedon opetuksen hetero- ja penetraatiokeskeisyyttä ja sukupuolen kaksinapaisuutta. Hän huomautti, että nyt pitäisi alkaa erikseen puhua seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Hän ehdotti, että seksuaaliterveystiedolla annettaisiin nuo sateenkarevat seksi- ja ehkäisyvinkit ei-heteroille tai spektrumsukupuolisille. Heteroseksiä ja lisääntymissukupuolia käsiteltäisiin lisääntymisterveyden osalta. Koska onhan ensiarvoisen tärkeää antaa lapsille kasvatusta siihen miten tullaan tai ei tulla raskaaksi ja miten lisääntymisterveydestään voi pitää huolta. Voi herranpieksut, että olemme yhteiskunnallisesti tällaisessa pisteessä, mutta tässähän ystäväni on aivan ehdottomasti oikeassa. Hän linkkasi tämän seksuaali- ja lisäntymisterveyden toimintaohjelman.

On käsittämätöntä, miten syvälle Seta on omaperäisine näkemyksineen penetroitunut koulutusjärjestelmään ja hallintoelimiin. Yllä mainitaan Normit nurin! -hankkeen opas, jota oli jossain oppilaitoksessa käytetty pohjana ”normikriittisen pedagogiikan” kehittämisessä. Kyseisen oppaan ovat tuottaneet yhteistyössä Seta ry, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL ry ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf. Setan yhteistyöverkostot ovat erittäin laajat ja Seta levittelee näkemyksiään aivan joka puolelle. Seta tekee myös tiivistä yhteistyötä poliittisten järjestöjen kanssa. Itse kävin yliopistoni tapahtumassa, jossa kampusjärjestöt ja poliittiset nuorisojärjestöt esittäytyivät. Niistä osa mainosti suureellisesti olevansa Setan yhteistyöjärjestöjä ja sitoutuneensa Setan politiikkaan. Jätin liittymättä pariin järjestöön jouduttuani erimielisyyteen Setan roolista kyseisessä järjestössä. Sanoin, että minä en tue Setaa, enkä liity yhteenkään puljuun, joka tukee Setaa. Erään järjestön puheenjohtaja totesi kuivasti: ”Me tässä järjestössä tuemme ihmisoikeuksia”. Joo, eli Seta on yhtä kuin ihmisoikeudet. Kaikki tasa-arvokeskustelu käydään Setan asettamilla säännöillä. Jooei. Tässä yksi aika hullu esimerkki. En allekirjoita todella monia Setan näkemyksiä, pidän useita niistä hyvin vaarallisina ja haitallisina, ja en hyväksy sitä, miten kyseinen lafka esiintyy homo- ja transasioiden ylimpänä asiantuntijana ja järjestää aiheeseen liittyviä koulutuksia oppilaitoksille, firmoille, terveydenhoitohenkilökunnalle, kunnallisille elimille yms. Esimerkiksi Setan alaisuudessa toimivaa Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskusta (entinen Transtukipiste) konsultoidaan usein ja transsukupuolisuuteen liittyvissä asioissa, mutta kyseinen lafka on täysi huuhaahömppäjärjestö, joka valitettavasti tuottaa myös oppaita, joita käytetään myös järjestöissä ja terveydenhuollossa. Seta ei ole yhtä kuin homot, transsukupuoliset tai tasa-arvo, vaan Seta järjestönä edustaa pelkästään omaa hyvin rajattua maailmankuvaansa. Setan voidaan sanoa pettäneen homot, sillä mikäli biologisen sukupuolen merkitys häivytetään, niin samalla homouskin lakkaa olemasta. Homot alkavat olla aika saakelin vihaisia.

Minä olen homo, ja vastustan Setan näkemyksiä.

Huomatkaa myös sellainen tärkeä seikka, että nyt ihmisoikeusporukka huseeraa kulisseissa ”antigenderien” eli ”sukupuolten tasa-arvoa vastustavien liikkeiden” pysäyttämiseksi. Täältä voit lukea Valtioneuvoston julkaiseman selvityksen, jossa asia mainitaan. Minun korvaani tuo on melkoista pimeää legendaa, mutta tekijät ovat ilmiselvästi tosissaan. Suomen Aito avioliitto ry mainitaan nimeltä. Minulle tulee tästä sellainen kutina perseeseen, että tulevaisuudessa itse kullakin, minä mukaanlukien, on vaara tulla niputetuksi ”antigenderiksi” ja ties mitä uusia hiljentämislakeja ja rikosnimikkeitä siihen mennessä on ehditty säätää, ja jos et varo suutasi, niin joudut vielä karkotetuksi Siperiaan. Bloggari Anne M on blogissaan referoinut julkaisun sisältöä suomeksi (huomaa, että Anne M on trans- yms. asioista minun kanssani eri mieltä). Elämme joka tapauksessa vähän jänskättäviä aikoja, ihan helvetin outoja ja pähkähulluja aikoja oikeastaan. Mitäs sanotte, vanhapierut siellä ruudun takana, joko alkaa tulla flashbackeja Neukkulasta?

Se, joka hallitsee kieltä, hallitsee yhteiskuntaa jne. Transideologia tulee ja syö sinunkin lapsesi.

P.S: Jakakaa tätä bloggausta somessa niin maan perkeleesti. On aikakin, että jengi saa tietää näistä asioista.

Voiko mies synnyttää?

Ei kai tässä voi muuta kuin jälleen pahoitella blogin hiljaiseloa. En voi kovin hyvin, se on yksi syy, mutta lisäksi minusta tuntuu, että minulla ei vaan ihan oikeasti ole moneen asiaan enää yhtään mitään sanottavaa. Tämä maailma on niin helskutin sekaisin, etten jaksa enää pöyristyä, provosoitua tai edes muuten vaan reagoida moniin sellaisiin asioihin, joihin ehkä pitäisi reagoida. Meno on niin hullua, etten voi kuin nauraa, ottaa mukavamman asennon tuolissani, vetää syliini kipollisen popcorneja ja nauttia showsta.

Juuri näin päätin tehdä tälläkin viikolla. Tällä hetkellä netissä ja somessa käy kova vääntö uutisesta, jonka mukaan mies on ensimmäistä kertaa Suomessa raskaana. Joop, kaikki tajusivat, että kyseessä oli sontalehdistön sensaatiohakuinen otsikointi, jonka voi ohittaa olankohautuksella. Kaikki tajusivat, että kyseinen mies on biologinen nainen, joka on vaihtanut juridisen sukupuolensa mieheksi eli kyseessä on samanlainen transu kuin itsekin olen. Ei ole eka tämmöinen ”uutinen” maailmassa. Muistan nähneeni tämmöisen jo joskus vuosia sitten. Tosin silloinen tapaus oli jostain ulkomailta.

Homman ydin olikin siinä, että mitä tapahtui sen jälkeen, kun porukka reagoi kyseiseen uutiseen. Facebookissa alkoi levitä Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajan Samuli Voutilan ottama kuvakaappaus ilmoituksesta, jonka hän oli saanut Facebookilta. Voutila oli kirjoittanut Facebook-sivuilleen, että miehet ovat miehiä ja naiset naisia ja miehet eivät voi synnyttää. Facebook poisti Voutilan kirjoituksen yhteisönormien vastaisena ja napsautti Voutilalle tästä hyvästä vielä väliaikaista banaania.

No tästähän repesi aikamoinen sensuuri- ja sananvapaushaloo. Kukaan ei myöskään yllättynyt, että kuoroon liittyivät ne iänikuiset ”sukupuolen määrittely ei ole noin yksioikoista, koska intersukupuoliset sitä ja tätä” -mussuttajat, ”mitä se on sulta pois” -selittelijät, ”transut on mielenvikaisia” -rääväsuut, Aito avioliitto ry:n päivystäjät sekä pöyristyjät, jotka näkevät taas trans- ja homofobiaa kaikkialla. Ei mitään uutta auringon alla siis. Se sama wanha sakki taas äänessä, joka on äänessä kaikilla muillakin kerroilla. Joten minä nauroin, otin mukavamman asennon tuolissani, otin popparit esiin ja nautin showsta.

Mutta sitten päädyin lukemaan someryhmää, jossa olisin kaikkein viimeisiksi odottanut näkeväni pöyristystä ja kävin mietteliääksi. Sille on rajansa, että miten hauskaa jengin pihallaolo on. Edellisenkin haloon yhteydessä olin suorastaan järkyttynyt huomatessani, miten tavallisesti niin fiksut ihmiset alkoivat epäillä todellisuutta. Päätinpä sitten kirjoittaa muutaman lauseen siitä, että mitä ajatuksia minulla on tästä aiheesta ja vääntää taas hieman rautalankaa.

Mitä tulee eräiden tahojen nostamaan sensuuriälämölöön, niin se on täysin oikeutettu älämölön aihe. Niin sitä vaan nykymaailmassa biologisten tosiasioiden sanominen rikkoo sosiaalisessa mediassa yhteisönormeja, ihmisten täysin asiallisia kirjoituksia poistellaan ja banaania jaellaan. Samuli Voutila ei ollut ainoa, joka sai sanktioita päivänselvien faktojen puhumisesta. Facebookissa tuli muillekin bännejä samasta aiheesta ja Uusi Suomi poisti Aito avioliitto ry:n puheenjohtajan Susanna Koivulan kirjoituksen aiheesta. En tiedä, mitä Facebookin kommentoijat olivat tarkalleen sanoneet, mutta Voutilan ja Koivulan kirjoituksissa ei ollut yhtään mitään huomauttamisen saati bännäämisen arvoista. Toistan: ei yhtään mitään. En lainkaan ihmettele, että miksi ihmiset laajenevassa määrin kokevat tulevansa uhatuiksi ja sananvapautensa rajoittuneen. Sukupuolen monimuotoisuus -ideologia alkaa olla virallisesti default-maailmankuva, jonka horjuttaminen on kiellettyä. Todellisuudenkin on taivuttava ja heitettävä voltti. Homma on todellakin lähtenyt aivan lapasesta, erityisesti siitä syystä, että käytännöt eivät ole samat kaikille.

Nykyisen sukupuolikeskustelun yksi pääongelmista on se, että sukupuolen käsite on aivan täysin sotkettu ja kukaan ei enää tajua, että mistä puhutaan. Kun puhumme yhteiskunnassa sukupuolesta, niin täytyy aivan ensiksi ymmärtää, että sukupuolella on luonnossa, ihmiselämässä ja ihmisyhteiskunnassa monia ulottuvuuksia: biologinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen. Sen, että mistä sukupuolen ulottuvuudesta on kyse, pystyy päättelemään yleensä kontekstistä ja sitä ei siten tarvitse erikseen alleviivata. Mutta nykyään porukan kyky ymmärtää ja tunnistaa näitä eri ulottuvuuksia on erittäin pahasti rajoittunut ja usein näkee keskusteluita (tai kiivaita väittelyitä), joissa osapuolet puhuvat täysin eri asioista ymmärtämättä sitä itse. Lopputuloksena keskustelu ei etene yhtään mihinkään ja jää junnaamaan eipäs-juupas -tasolle.

Sukupuoli on ensisijaisesti henkilön lisääntymisbiologinen ominaisuus. Se, että voiko henkilö tulla raskaaksi ja synnyttää jälkeläisen vai ei, ei ole kulttuurinen, sosiaalinen tai yhteiskunnallinen kysymys, eikä se ole identiteetti-, itsemäärittely- tai kokemuskysymys. Se on biologinen kysymys. Sinä et voi mitenkään määritellä tai kokea itseäsi raskaanaolevaksi tai vastaavasti raskaanaolemattomaksi. Sinun raskaanaolosi, raskaanaolemattomuutesi tai potentiaalinen raskaaksitulemisesi/raskaaksitulemattomuutesi riippuu fyysisistä ominaisuuksistasi, jotka ovat muuttumattomia ja katoamattomia.

Ihmislajilla vain nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää. Se on maailman yksinkertaisin ja kiistämättömin fakta. Mies ei voi tulla raskaaksi, eikä mies voi synnyttää. Jokainen raskaanaoleva ja synnyttävä yksilö on biologinen nainen, vaikka kokisi itsensä mieheksi ja olisi muuttanut juridisen sukupuolensa mieheksi. Juridinen sukupuoli ja biologinen sukupuoli ovat kaksi täysin eri asiaa, jotka ovat toisistaan riippumattomia. Toinen ei vaikuta toiseen. Tämän pitäisi olla kaikille selvää. Koko tämä keskustelu synnyttävistä miehistä on aivan täysin älytön. Tunnen itseni täydeksi pelleksi, kun minun täytyy edes alleviivata jotakin näin itsestäänselvää.

Noh, tämä keissi ”raskaanaolevasta miehestä”, eli siis miehen henkilötunnuksella varustetusta biologisesta naisesta, aiheutti byrokraattista päänvaivaa, sillä koskaan aikaisemmin miehen henkilötunnuksella varustettu yksilö ei ole ollut raskaana. Onko hän nyt siis juridisesti isä vai äiti ja mitähäh ja kuuluuko hänelle äitiysrahat jne jne jne. Mainitsin kontekstin tärkeydestä yllä ja tässä on esimerkki asiasta. Suomessa ei ole ensimmäistä kertaa mies raskaana. Suomessa on ensimmäistä kertaa juridinen mies raskaana. Kyseinen henkilö on biologisesti lapsen äiti. Hän ei ole biologisesti lapsen isä. Mutta mitä hän on juridisesti? Siinähän pähkäilette. Tämä on taas näitä poikkeustapausten poikkeustapauksia. Ei kutita minun hanuriani, eikä liity transihmisten oikeuksiin (niin Kova Sana nykyään...) mitenkään. Tosin tajutkaa nyt jo, että juridinen ja biologinen ovat kaksi eri asiaa ja niistä ei voi puhua samassa asiayhteydessä. Tämä tapaus, kuten kaikki muutkin poikkeustapausten poikkeustapaukset, voidaan käsitellä yksittäin tapauskohtaisesti. Lain mukaan äitiysrahaa voi saada vain nainen, mutta raskaana oleva juridinen mies on nainen. Hänhän voisi vain marssia johonkin virastoon, selittää asiansa ja viranomaiset voisivat todeta, että ahaa okei, laitetaan sulle äitiysraha tulemaan (?). Tämä ei ole esimerkki transihmisten epäoikeudenmukaisesta yhteiskunnallisesta asemasta ja on turhaa yrittää vääntää tätä sellaiseksi, niinkuin yritti esimerkiksi Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo A-studiossa.

No voiko juridinen mies synnyttää? Voiko mieheksi itsensä kokeva synnyttää? Voiko transmies synnyttää? Kyllä, kyllä ja kyllä. Henkilö on kuitenkin biologinen nainen ja hänen kokemuksensa sukupuolestaan eivät tätä asiaa muuta. Minulla on miehen nimi, miehen henkilötunnus, näytän ja kuulostan mieheltä, mutta olen biologinen nainen. Minä en voi tulla raskaaksi, koska minulta on leikattu kyseiseen toimitukseen vaadittavat elimet irti. Mutta minulla oli ne kyllä aikaisemmin ja jos olisin niitä käyttänyt, niin olisin pentuni äiti, en isä. Voinko olla isä? En, sillä minulta puuttuu jälkeläisen siittämiseen vaadittavat elimet.

Keskustelu lähti sivuraiteille, sillä porukalta meni juridinen ja biologinen sekaisin. Esimerkkinä tuo A-studion keskustelu. Keskustelun alussa on ärsyttävä pätkä, jossa sukupuolensa naiseksi vaihtanut biologinen mies ja kolmen lapsen isä selittelee siitä, miten yhteiskunnassa transsukupuolisia pidetään ”kelvottomina vanhemmuuteen”, koska ihmisten mielestä henkilö, joka haluaa vaihtaa sukupuolensa, ansaitsee sen, että hän ei voi saada lapsia ja tämä on ”julmaa”. Turhaa säälipisteiden ja sympatioiden kalastelua. Setan pääsihteeri Tarjamo onnistui vetämään keskusteluun mukaan itsemääräämisoikeuden ja pakkosterilisaation ja ”vanhemmuuden kieltämisen” transihmisiltä. Joista yksikään ei liity itse asiaan (raskaana olevaan juridiseen mieheen) yhtään mitenkään. Sitten hän kuitenkin ykskantaan toteaa, että hormonihoito on mahdollista keskeyttää myöhemmin, minkä jälkeen raskaus on mahdollinen (fakta). Eli ketään ei pakkosterilisoitu eikä keneltäkään kielletty vanhemmuutta, kuten ei ole ennenkään tapahtunut. Mikäli käyt sukupuolenvaihdoshoidot loppuun asti, niin sinusta tulee lisääntymiskyvytön niiden seurauksena, piste. Keskustelussa mukana oleva Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri näyttää lähinnä siltä, että haluaisi naamapalmuttaa pöydästä läpi ja toteaakin asiallisesti, että poikkeustapausten kohdalla viranomaisen tehtävä on soveltaa lakia ja hän toteaa, että itse viranomaisena olisi myöntänyt tälle synnyttävälle miehelle äitiysrahan. Kun Tarjamolta kysytään, että voiko mies synnyttää, niin hän sanoo, että kyllä mies voi synnyttää ja lähtee selittelemään yhteiskunnan sortorakenteista ja vanhemmuuden sukupuolittuneisuudesta (sori, mutta wattafak). Noh, se mitä Tarjamo tässä tarkoittaa ”miehellä” tarkoittaa miesidentiteettiä. Jos lähdemme siitä, että ”mies” on identiteetti, niin kyllä silloin mies voi synnyttää. Näiden setalaisten tyyppien mielestä kun miesidentiteetti on yhtä kuin mies ja ajaudut vain turhaan eipäs-juupas -väittelyyn heidän kanssaan, jos et tajua alleviivata, että tarkoitat ”miehellä” tai ”naisella” biologista miestä tai naista ja että et ole kieltämässä kenenkään identiteettiä.

Voiko uutisen raskaana oleva mies olla perheensä arjessa sosiaalisesti lapsen isä? Miksi mun hanuria kutittaa, että miten ihmiset perhe-elämänsä järkkäävät? No ei kutita. None of my business. Se ei tosin liity tähän raskaanaolemis- ja raskaanaolemattomuusasiaan ollenkaan. Se on kokonaan uusi keskustelunaihe, jota en nyt jaksa aloittaa. Winkwink, konteksti. Nyt oli puhe biologiasta, ei kulttuurista tai yhteiskunnasta. Keskustelu biologisen äidin olemisesta isänä hyppää biologiasta arvokeskustelun puolelle. Jatkakaa te tästä.

P.S: Foorumin puolella eräs kommentoija otti puheeksi tämän nykyään niin kuumana käyvän pakkosterilisaatiokeskustelun ja huomautti, että tässä on hyvä esimerkki siitä, että pakkosterilisaatiota ei ole olemassa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut tässä blogissa: mikään laki ei pakota ketään menemään steriloivaan leikkaukseen. Juridisen sukupuolen muuttamiseen riittää pelkkä hormonihoito, mutta jos tuon hormonihoidon myöhemmin keskeyttää, niin raskaus on mahdollinen. Kuten uutisen tapauksessa oli käynyt. Transaktivistit valehtelevat päin kaikkien naamaa ja tietävät sen itsekin. Foorumin puolella eräs kommentoija on ansiokkaasti kaivellut asiaa.