lauantai 27. helmikuuta 2021

Vielä seksuaaliterapeuteista

Olen nähnyt eri puolilla nettiä kommentteja, joissa eri ihmiset typistävät edellisen postaukseni sisällön about sellaiseksi, että "seksivastainen konservatiivi siellä vaan kauhistelee, kun toiset ihmiset eivät ole seksivastaisia". Ei ole eka kerta, kun joku minusta sanoo jotain tällaista. Ihmeellistä, miten maailmassa aina riittää umpiluupäitä, jotka eivät tajua pointtia, vaikka se purisi heitä perseeseen. Ja ei, en (edelleenkään) ole siveyden sipuli. Te ette tiedä, vaikka minulla olisi nainen joka sormelle, varpaalle ja viikonpäivälle, kaappi täynnä seksileluja ja salakapakka olohuoneessa, koska minä en kerro tällaisia yksityiskohtia julkisesti. Jotkut jutut ovat yksityisasioita ja nämä ovat niitä juttuja. Mutta ihan sama, vaikka olisin nunna, koska sillä ei ole mitään tekemistä kirjoituksen pointin kanssa.

Kirjoituksen pointti oli esimerkkien avulla osoittaa, että "auktorisoitu seksuaaliterapeutti" ei ole määritelty ammattinimike, vaan sen alla toimii jos jonkinlaista hiihtäjää. Jos siis luulit, että seksuaaliterapeutit ovat neutraaleja terveydenhuollon toimijoita, niin olet väärässä. Bloggauksessa esitellyt terapeutit ovat selvästi hyvin asenteellisia sekä ideologisesti värittyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli itse olet terapeutin tarpeessa, niin sinun on hyvin tarkkaan selvitettävä, että minkälaiseen terapiaan olet menossa ja millaiselle terapeutille. Mikäli oletat saavasi ideologisesti neutraalia terapiaa ja päädyt menemään epäsopivalle terapeutille, niin pahimmassa tapauksessa ongelmasi pahenevat. Vähän näyttää myös siltä, että käsitettä "terapeutti" ja "terapia" käytetään hyvin löyhästi vähän kaikenlaisissa yhteyksissä ja ne eivät välttämättä tarkoita oikein mitään. Tästä kannattaa olla tietoinen.

Olen itse tuntenut pahasti seksuaalisuutensa ja sukupuolensa kanssa solmussa olevia ihmisiä. Kaksi eri ihmistä kertoi identtisen tarinan, että olivat aikoinaan saaneet terveydenhoidosta lähetteen Sexpon terapeutille ja molemmat kertoivat lopettaneensa terapian siellä kesken ja traumatisoituneensa vain lisää. Pidän todennäköisenä, että heistä kumpikin juoksisi kirkuen pakoon esimerkiksi Anna-Riitta Kässin luota vain nähtyään hänen nettisivunsa. Epäilen myöskin vahvasti nyt netissä näkemäni perusteella, että Kässi olisi mitenkään pystynyt terapeuttina kohtaamaan näistä ihmisistä kumpaakaan, eikä auttamaan heitä. En tiedä, että minkälaisia ihmisiä Kässin vastaanotolla ylipäätään käy ja miksi he ovat sinne hakeutuneet, mutta heidän on pakko olla jo lähtökohtaisesti seksuaalisesti avoimia, jos Kässin hyvin revittelevät pillujutut vetoavat heihin. Siksi minua mietityttää, että mihin he seksuaaliterapiaa edes tarvitsevat tai että mitä "seksuaaliterapia" heidän kohdallaan oikeastaan sisältää, mutta se ei ole minun asiani, eikä myöskään pointtini. Kässillä on ehkä tarjottavana jotakin hyvin tiettyä, mitä juuri tietynlaiset ihmiset menevät häneltä hakemaan (fanilauma hänellä selvästi nimittäin on ja kenties joillekin ihmisille on terapiaa katsella pillunkuvia). Pointtini on se, että omat tuttuni eivät olisi koskaan seksuaaliterapian tarpeessa edes olleet, JOS olisivat olleet seksuaalisesti avoimia tai niin sinut sukupuolielimistönsä kanssa, että "Pillupalatsi" olisi herättänyt heissä mitään muuta kuin hyvin vastenmielisiä tuntemuksia. Minun tuttujeni kohdalla revittelevä pillukuvasto olisi saanut, ja saikin, heidät ainoastaan ahdistumaan lisää sekä vihaamaan kehoaan ja sukupuoltaan entistä enemmän (=olisivat traumatisoituneet lisää). Tämä olisi saanut, ja sai, heidät lähtemään terapiasta sekä todennäköisesti saanut heidät sulkeutumaan kotiinsa entistä tiukemmin ja olemaan luottamatta terapiaan ylipäätään (niinkuin esimerkiksi Sexpon terapeuttien luona käyneet tekivät). Myös itse akuuteimpina dysforia-aikoinani olin äärimmäisen herkkä kaikenlaiselle avoimelle pillukuvastolle ja se sai minut vain vihaamaan naiseutta lisää ja solmuuntumaan entistä pahemmin. Kässi on puhunut transasioista somessaan sekä ottanut niihin kantaa, joten tämä luo mielikuvaa, että hän on perehtynyt aiheeseen sekä sukupuolidysforiasta kärsiviin nimenomaan terapeuttina. Tämä saattaa aikaansaada sen, että hänelle (tai jollekulle kaltaiselleen) lähetetään terveydenhuollosta dysforisia potilaita.

Eli: potilaalle epäsopiva terapeutti ihan oikeasti voi pahentaa potilaan ongelmia. Tästä tulee sekä potilaan että terapeutin olla todella tietoinen.

Seksuaalisuus- ja sukupuolisolmuuntumiset ovat aidosti vakava asia, ja jos siinä lähtee leikkimään asioilla sekä potilasryhmällä, jota ei oikeastaan tunne, niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Ja tällä viittaan nyt erityisesti potilaan ajautumiseen pitämään itseään transsukupuolisena traumasyistä ja myöhempään transhoitojen katumiseen, tai potilaan solmuuntumisen muuhun pahenemiseen. Sanon tämän nimenomaan ihmisenä, joka on itse kulkenut vastaavan polun ja nähnyt muille tapahtuvan samankaltaista. Toivon ihan oikeasti, että katumistapauksia tai turhia solmuuntumisia ei tulisi enää lisää ja että terapeutit sekä heidän fanilaumansa alkaisivat ottaa asian vakavasti. Järkkyneiden ihmisten järkkyneen minäkuvan kritiikitön pönkittäminen "ihmisoikeuksien" verukkeella sekä sukupuolen käsitteen sotkeminen eri tavoin ovat myöskin aivan oleellinen osa ongelmaa.

On erittäin valitettavaa, että avun tarpeessa oleva potilas joutuu itse olemaan äärimmäisen varuillaan apua hakiessaan, sillä monella heistä ei yksinkertaisesti riitä voimavarat tai aina edes ymmärrys sellaiseen. On terapeuttien ja muun hoitavan henkilökunnan tehtävä osata käsitellä potilaita oikein, eikä heidän pitäisi ottaa potilasryhmää, jonka käsittelemiseksi heillä ei ole riittävää osaamista (pätee kaikkiin mahdollisiin asioihin, ei vain dysforia-aiheeseen). Muuten leikitään potilaan turvallisuudella. Tämän pitäisi olla aivan itsestäänselvää. Asia on erityisen vakava transkokevien ihmisten kohdalla, sillä heillä on tyypillisesti taustallaan erittäin kirjava joukko vakavia mielenterveysongelmia, jotka ovat joskus diagnosoimattomia (niistä lisää tässä kirjoituksessa). Kirjoituksessani seksuaaliterapeuteista esittelin terapeuttien hyvin yksisilmäisiä näkemyksiä liittyen transaiheeseen, joten tämänkaltainen terapeutti on ilmiselvästi kykenemätön tarkastelemaan aihetta mistään muusta kuin hyvin tietystä, kapeasta näkökulmasta.

Lisäksi nostin kirjoituksessa esiin sen, että luottamusta herättävä ilmaisu "auktorisoitu" tai "sertifioitu" terapeutti on epäselvä ja auktorisoiduksi terapeutiksi itseään tituleeraavan ihmisen koulutuspohja voi olla vähän mitä vaan. Jos siis luulet olevasi menossa ideologisesti neutraalin terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle, niin saatat olla pahasti erehtynyt. Tämänkin asian joudut itse tarkistamaan, mikä on valitettavaa.

Eli summa summarum: Käsitteet "terapia" ja "terapeutti" voivat tarkoittaa vähän mitä tahansa. On erittäin valitettavaa, että niiden sisällön tarkastaminen voi olla aivan kokonaan potilaan itsensä vastuulla, kun hän on jo valmiiksi tilanteessa, missä kaikki on vaikeaa. Olen huolissani mainittujen tuttujeni kaltaisista ihmisistä sekä "seksuaaliterapia" -käsitteen sekä terapeuttien koulutustaustan epämääräisyydestä. Lisäksi terapeuttien naureskeleva suhtautuminen ihmisiin, jotka ovat tästä asiasta huolestuneita, on jo itsessään hyvin huolestuttavaa.

Onko itselläsi kokemusta asenteellisista terapeuteista? Mitä tapahtui? Kerro siitä kommenteissa.

4 kommenttia:

  1. Mitä nyt taas. Seksuaaliterapeutilla on alla joku soveltuva amkkikoulutus + 30 op seksuaalineuvojakoulutusta + 30 op seksuaaliterapeuttikoulutusta + 100 tuntia työkokemusta. Ei se nyt ole sen hämärämpää kuin se että joku raksa-alalla lisäkouluttautuu ilmastointijuttuihin tai kaupallisella alalla johtamiseen. Paitsi tietysti jos mennään foliohattusfääreihin.

    Miltäs koulutuspohjalta ite näiden kaiken maailman hiihtäjien pätevyyttä arvioit?

    VastaaPoista
  2. Disclaimer:
    Minä olen valkoinen lihaasyövä heteroseksuaalinen keski-ikäinen mies.

    Asiaan. Ensinnäkään en tunne blogiemäntäämme sisar Samettia, mutta mikään hänen viestinnässään ei kyllä minuun luo vaikutelmaa seksuaalikielteisyydestä.
    Pitäisikö teidän vain hyväksyä se karu tosiasia, ettei sisar Sametti anna teille koskaan mitään?

    Asian käsitteleminen on vaikeaa, mutta mikäli ammattiapua tarjoaa Pillupalatsi mahdollisine Pilluposteineen...

    VastaaPoista
  3. Terapeutti - niin kuin myöskään seksuaaliterapeutti - ei ole suojattu ja Valviran valvoma ammattinimike, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että seksuaaliterapeutiksi voi julistautua ilman sanktioita kuka tahansa, oli kyseessä oleva seksuaaliterapeutti auktorisoitu tai ei.

    Valviran valvomia suojattuja terapeuttinimikkeitä ovat psykoterapeutti, fysioterapeutti, jalkaterapeutti, toimintaterapeutti, ravitsemusterapeutti ja puheterapeutti.

    Nuo seksuaaliterapeutin koulutukset, joita mm. jotkut ammattikoulut tarjoavat, ovat vain 30 op laajuisia eli varsinaisia pikakursseja. Esimerkiksi maisterintutkintoon (ylempi korkeakoulututkinto) vaaditaan yliopistossa 300 op ja kandidaatintutkintoon (alempi korkeakoulututkinto) 180 op.

    VastaaPoista
  4. Kohtasinpa minäkin jokunen vuosi sitten asenteellisen terapeutin. Päädyin keskusteluihin, koska hakeuduin hänen vastaanotolleen omasta aloitteestani. Ennen näitä keskusteluja sairastuin masennukseen ja jäin sairauslomalle. Kun sain diagnoosin, olin ällistynyt, koska olin ajatellut siihen asti, että minä nyt varmaan olen viimeinen henkilö sairastumaan masennukseen. No oireet olivat kuitenkin selvät ja myönsin sen sitten itselleni.

    Kohti asian tynkää sitten. Jos olen jossakin asiassa ollut koskaan etevä, se on tiedonhaku ja kyky itsetutkiskeluun. Ennen sairastumistani ihmettelin, kun kiinnostuin äkkiä maanjäristyksistä ja tsunameista. Katselin tsunamivideoita tuntikausia. Kun sitten olin saanut diagnoosini ja viruin kotona, oivalsin äkkiä, että miksi niitä tsunamivideoita piti katsella. Unien ja symbolien tasolla vesi viittaa tunne-elämään ja niinpä arvasin, että nyt tulee pintaan tunne-elämään liittyvää materiaalia niin paljon, että viisainta hakeutua terapeutille. Että olisi joku ulkopuolinen taho, joka ikään kuin opastaisi tai auttaisi jäsentämään kaikkea pintaan nousevaa tunnejuttua.

    Tiesin kyllä mihin asiaan kaikki tämä liittyy. Koin joskus nuorukaisena elämänvaiheen, jolloin minut mitätöitiin totaalisesti. Tiesin jo varmaan 20 vuotta sitten, että tämä on se juttu, joka on muovannut minut, mutta en päässyt käsiksi tunteisiini. Jäin siis tavallaan kiinni siihen ikäkauteen enkä tavallaan koskaan kasvanut aikuiseksi. En siis perustanut perhettä, opiskellut tai edes elänyt vakituisessa parisuhteessa.

    Terapeutin kanssa käytiin läpi näitä juttuja ja tein mielestäni selväksi hänelle, että tämä asia on minulle paremminkin eksistentiaalinen kysymys kuin mikään seksiin liittyvä asia. Että kysymys on isommasta asiasta kuin pelkästä seksistä.

    Kävin läpi paperilla menneisyyteni henkilöitä ja heidän suhteitaan ja omaa suhtautumistani heihin. Jututin vanhempiani ja niissä keskusteluissa putkahti pintaan äkkiä avain, mikä avasi solmuni yhdellä iskulla. Edelleen pääni oli pyörällä, kun ihmettelin omia päässäni liikkuvia yllykkeitä ja ajatuksia. Tiesin tavallaan, että avain oli nyt löytynyt, mutta kun pää oli niin sekaisin, niin jatkoin terapeutilla käymistä.

    Hän nosti yhä uudelleen esiin seksuaalsuuden ja seksin, että tarvitsen kumppanin. Kaikenlaisia ideoita erilaisista harrastuksista, joissa kohdata vastakkaisen sukupuolen edustajia, nousi esiin. Ajattelinkin jossain vaiheessa, että eikö tuo ajattele mitään muuta kuin seksiä. Viimeinen käyntini oli taas tällainen tyypillinen. Minulle kysymys oli eksistentiaalisesta asiasta ja hänelle vain seksistä.

    En kommentoinut mitenkään, päätin vain mielessäni että tämä on muuten viimeinen kerta, kun istun tässä puhumassa ihmiselle, joka ei edes kuuntele. Se kerta myös jäi viimeiseksi.

    Terapeutin pätevyydessä sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta ilmeisesti hän edusti sitä koulukuntaa, jonka mukaan kaiken takana on seksi. Tai sitten hän vain oli sellainen ihminen, jolle seksuaalisuus on niin dominoiva piirre, että se jyrää kaiken muun alleen. Että kaikkea katsellaan seksilasien läpi.

    Mitä minulle kuuluu? Avaimen saatuani, lopetin entisen työni, kouluttauduin uudelleen ja ihmettelen entistä enemmän tätä ihmisen monimutkaisuutta.

    VastaaPoista

TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa. Sinun on kyettävä argumentoimaan näkökulmasi.

Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.

Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.

Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.