Vasemmistolainen poliitikko valehtelee silmät ja suun täyteen

Translakiuudistuksen käsittely eduskunnassa on herättänyt viime aikoina erittäin paljon keskustelua. Yksi viimeisimmistä käänteistä on se, että genderkriittinen homojärjestö LHB-Liitto sekä genderkriittinen naisjärjestö Naisten Rintama on molemmat kutsuttu eduskuntaan esittämään translakiin liittyen oma lausuntonsa. Sekä media- että somekeskustelu on näiden molempien järjestöjen ympärillä lähtenyt keulimaan ihan uskomattomalla tavalla ja joidenkin ihmisten osalta mopo on karannut käsistä aivan kertakaikkiaan.

Tässä bloggauksessa haluan keskittyä Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon uskomattomiin valheisiin, joita hän on esittänyt omassa somessaan. Seuraavassa screenshotteja:

Viimeisimmässä screenshotissa Honkasalo jakaa tämän Transfeminiinit ry:n postauksen:

Facebookin puolella Honkasalo postailee seuraavaa:

Jooh elikkäs.
LHB-Liitto kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen LGB-Allianceen. LHB-Liitto on transfobinen. LHB-Liitto sekä Naisten Rintama verhoutuvat tasa-arvon, naisten aseman ja transihmisten puolustajiksi, mutta vain asiaan syvästi perehtyneet tietävät, että mikä järjestöjen oikea agenda on. Veronika etsi järjestöjen yhteystietoja, mutta henkilöistä ei ollut mitään tietoa saatavilla.

Ennen kuin jatkan, niin linkkaan tähän kyseessä olevien järjestöjen viralliset vastineet syytöksiin:
LHB-Liiton vastine
Naisten Rintaman vastine

Aloitetaan Veronikan valheiden purkaminen siitä, että hän väittää, ettei järjestöissä toimivien henkilöiden mitään tietoja ole saatavilla. Molempien järjestöjen yhteystiedot ovat kuitenkin olleet niiden sivuilla ihan koko ajan. Tässä linkit sivuille, joilla kyseiset tiedot ovat olleet koko ajan:
LHB-Liiton toimijat
Naisten Rintaman toimijat

Kun lähdemme kaivelemaan LHB-Liiton taustoja, niin mitäs sieltä löytyykään? Antaakseni esimerkin varsin tyypillisestä henkilöstä, joka on mukana näissä järjestöissä, niin vilkaistaanpa LHB-Liiton nykyisen varapuheenjohtajan ja entisen puheenjohtajan Iiris Vesalan taustoja. Tässä on hänen nettisivunsa ja tällä sivulla hän listaa poliittisen taustansa. Tästä voit lukea kyseisen henkilön kirjoittaman artikkelin LHB-Liiton blogiin. Suosittelen erityisesti vilkaisemaan bloggauksen lopussa listattuja lähteitä sekä linkkejä varsinkin, jos "anti-gender" ihmetyttää.

Eipä ole yhtään mitään konservatiivikytköksiä hänellä. Päinvastoin, kyseessä on pitkänlinjan vihreä feministi. Artikkelissaan Vesala viittaa nk. "anti-choice" -liikkeeseen, jonka nimi jostain syystä on viimeaikaisessa tutkimuksessa vaihdettu "anti-genderiksi". Anti-gender -liike on siis sama asia kuin anti-choice -liike, joka on uskonnollisten tahojen abortinvastainen liike. Toisinsanoen siis ns. anti-gender -liike on ehdottomasti olemassa ja siten todellinen, mutta on todella kaukaahaettua olettaa, että homojärjestö tai naisasiajärjestö olisi osana siinä. Nämä järjestöthän ovat nimittäin varmasti ensimmäisinä oikeiden uskonnollisten abortinvastustajien uunituslistalla. En usko, että mitään oikeita poliittisia yhteistyökuvioita olisi edes mahdollista muodostaa homojärjestön, naisasiajärjestön sekä uskonnollisen anti-choicen välillä.

Nk. genderkritiikki (engl. gender critical) on täysin eri asia kuin anti-gender/anti-choice. Genderkritiikki on kattotermi sellaiselle ajattelulle, jossa yksinkertaisesti kyseenalaistetaan usko sisäisiin sukupuoliin, eli siis siihen, että ihminen voisi olla sisäisesti eri sukupuolta kuin mitä hän kehollisesti on, tai että ihmisen kokemus hänen sukupuolestaan määrittää hänen sukupuolensa. Genderkritiikki ei ole yhtenäinen poliittinen tai vakaumuksellinen liike, vaan se on vain yksittäinen ominaisuus henkilön ajattelussa ja maailmankuvassa. Lisäksi genderkriittisten ihmisten asenteet transsukupuolisuutta ja transhoitoja kohtaan vaihtelevat hyvin suuresti. Osa genderkriittisistä haluaisi kieltää transhoidot lailla kokonaan, kun taas osa on itse transhoitoja läpikäyneitä transihmisiä. Osa uskoo, että on olemassa ns. "aitoja transsukupuolisia", joiden ihan oikeasti täytyy saada transhoidot ja he haluavat tukea hoitoja tarvitsevia transihmisiä. Genderkritiikkiaihe vaatii oman bloggauksen, joten en lähde sitä tässä syvemmin ruotimaan. Mikäli aihe kiinnostaa, niin voit tutustua esimerkiksi tähän kirjoitukseen Radikaalifeministi -blogissa, jossa kirjoittaja tarkastelee Setan sivuilla olevia tekstejä sekä niissä esitettyjä näkemyksiä sukupuolesta. Nk. genderistiset käsitykset sukupuolesta ovat varsin, noh, värikkäitä, kuten Setan omista teksteistä havaitaan. Mikäli aihe ei ole sinulle tuttu ja olet nyt ulapalla kuin merirosvo, niin ymmärrän oikein hyvin. Palaan aiheeseen myöhemmin täällä blogissa sekä Youtuben puolella. Sitä odottaessa voit tutustua esimerkiksi tähän bloggaukseeni, jossa on lisää esimerkkejä genderismistä ja siitä, miten se ilmenee. Genderkritiikki on yksinkertaisesti näiden värikkäiden näkemysten kyseenalaistamista.

LHB-Liitto ja Naisten Rintama kertovat olevansa genderkriittisiä. He esittävät yllälinkatuissa vastineissaan, että heidän mielestään biologinen sukupuoli on hyvin keskeinen naisten ja homojen asemaan liittyvissä kysymyksissä.

Mutta jatketaan järjestöjen taustojen kaivelua. Veronika Honkasalo väittää, että LHB-Liitto kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen LGB Allianceen. LHB-Liitto toteaa vastineessaan, että sillä ei ole kattojärjestöä ja se on siten itsenäinen suomalainen toimija. Mitähän mahtavat olla ne toisten ihmisten oikeudet, joita LHB-Liitto ja LGB Alliance vastustavat? Olisiko esimerkkejä antaa? Sekä LHB-Liitossa että LGB Alliancessa on mukana transihmisiä, jotka eivät itsekään kannata genderismin varsin vinkeitä näkemyksiä. Genderismin käsitykset kyseenalaistavia transihmisiä on Suomessakin esimerkiksi minä itse sekä Tulenhenki ja Kyrpäjooseppi. Tulenhenki sekä hänen transsukupuoliset tuttavansa ovat jopa lähettäneet kaikille kansanedustajille kirjeen, jossa he kyseenalaistavat translakiuudistuksen transnäkökulmasta.

Entä mikä on tämä itse pääpiru eli LGB Alliance? Se on alkujaan brittiläinen homojärjestö, joka perustettiin vuonna 2019 Lontoossa siitä syystä, että alkuperäiset homojärjestöt ovat nykyään kaikki genderistejä (mukaanlukien Suomen Seta). Genderismi on uudelleenmääritellyt seksuaalisen suuntautumisen siten, että se tarkoittaa kiinnostusta toisten sukupuoli-identiteetteihin. Ei siis biologiseen sukupuoleen, sillä järjestöjen kielenkäytössä "sukupuoli" tarkoittaa ensisijaisesti henkilön identiteettiä, ei kehollisia ulottuvuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näiden järjestöjen maailmankuvassa aito homoseksuaalisuus, eli kiinnostuksen kohdistuminen yksinomaan samaa biologista sukupuolta olevien ihmisten välillä, on joko lakannut olemasta tai sitä pidetään tuomittavana. Mikäli kieltäydyt deittaamasta vastakkaisen biologisen sukupuolen edustajaa, jos tämä ilmoittaa kokevansa olevansa samaa sukupuolta kuin sinä, niin syyllistyt transfobiaan (mikä on tietenkin järjestöjen maailmankuvassa erittäin, erittäin tuomittavaa). Lisäksi entiset homojärjestöt ovat kaikkialla maailmassa keskittyneet viime vuosina huomattavan paljon nimenomaan transsukupuolisuuteen sekä genderististen käsitysten levittämiseen. Homot ovat siis tulleet puserretuiksi ulos omista järjestöistään. Lisäksi se, minkä vuoksi homoaktivistit alkujaan taistelivat eli oikeus olla romanttisessa ja seksuaalisessa suhteessa (yksinomaan) samaa biologista sukupuolta olevan yksilön kanssa ilman syrjintää ja vihamielisyyttä toisten taholta, ei enää toteudu järjestöissä, jotka alkuperäiset homoaktivistit perustivat tätä asiaa ajamaan. Sateenkaariliikkeessä mukana olevien ihmisten vihamielisyys homoja kohtaan on ollut paikka paikoin aivan päätähuimaavaa (myös täällä Suomessa). Esimerkkejä tästä on koottu esimerkiksi tälle sivulle. Täten siis homot kokivat tarpeelliseksi perustaa uuden homojärjestön, joka ei kannata genderismiä (eli siis sukupuolen määrittelyä kokemuksen kautta) ja haluaa keskittyä transasioiden sijaan nimenomaan homoasioihin. Suosittelen tutustumaan LGB Alliancen About- ja Purpose -sivuihin. Homojen oikeuksien toteutumisen kannalta biologinen sukupuoli on keskeisessä asemassa. Homous on siis luonnostaan "eksklusiivista"! LGB Alliancen sivuhaaroja on alkanut ilmestyä kaikkialla länsimaissa.

Tässä kohtaa otetaan pieni breikki ja loikataan itseään "valtakunnan ykköshomoksi" tituleeranneen Eino Nurmiston Twitteriin. Nurmisto kirjoittaa LHB-Liitosta seuraavaa:

Niille, joille QX ei ole tuttu: kyseessä on homojen nettilehti, jota ainakaan minä en menisi kutsumaan konservatiiviseksi. Lehti on viime aikoina kyseenalaistanut genderismiä homonäkökulmasta (esim. tässä) ja siitä syystä lehti on saanut genderisteiltä vihaista palautetta.

Katsotaanpa seuraavaa kommenttia, jonka Nurmisto on jättänyt Annika Mutasen kolumniin, jossa Mutanen käsittelee biologisen sukupuolen merkitystä:

Eli siis valtakunnan ykköshomo ei ole edes homo, koska hänelle genitaaleilla (=kehon fyysisillä sukupuoliominaisuuksilla) ei ole merkitystä? Tätenkö siis Nurmiston seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu myös biologisiin naisiin (ei pelkästään biologisiin miehiin), eikä tarina edes pääty siihen: hän lisäksi tuomitsee "genitaalifetisisteinä" aidot homot eli ne ihmiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu ainoastaan omaan biologiseen sukupuoleen. Tämmöisiä homoikoneita meillä, ihanaa.

Sivuhuomautus: "genitaalifetisismi" koskee tämän porukan ajatusmaailmassa myös heteroita. Eli vaatimus siitä, että kumppanin on oltava jotakin tiettyä biologista sukupuolta, jotta hänet koettaisiin kiinnostavana, on genitaalifetisismiä ja tuomittavaa. Genderistien mielestä siis homouden lisäksi myös heteroseksuaalisuus on tuomittavaa. Homouden lailla myös heterous on luonnostaan "eksklusiivista". Miksi siis kukaan heterokaan kannattaisi genderistisiä näkemyksiä sukupuolesta? Ihanko vakavissasi muka väität, että heterona sinulle ei kumppanin biosukupuolella ole merkitystä?

Mutta jatketaan, ja kaivetaan syvemmälle. Mitäs mahtaa löytyä pääpirun eli LGB Alliancen taustalta? No esimerkiksi tämä wanha homoherra, joka on yksi alkuperäisen pride-liikkeen perustajista 60- ja 70-luvuilla:



Kyseinen herra Fred Sargeant on siis alkuperäisiä homoaktivisteja siltä maailmanajalta, kun homous oli lain mukaan rangaistava teko ja maasta riippuen siitä saattoi länsimaissakin saada melkoisen ikäviä tuomioita. Hän on yksi niistä ihmisistä, jotka aloittivat alkuperäisen homojen oikeuksia ajavan liikkeen 60-luvun lopulla. Ylläolevalla videolla hän kertoo, että miksi hän lähti mukaan USAn LGB Alliancen haaraan: nykyinen pride-liike on homoja kohtaan niin vihamielinen, että Sargeantin kimppuun hyökättiin fyysisesti pride-kulkueessa syyskuussa 2022, kun hän oli puolustanut homouden alkuperäistä määritelmää eli sitä, että homoseksuaalisuus on kiinnostusta samaa biologista sukupuolta olevien ihmisten välillä. Tällä videolla on videoevidenssiä siitä, että mitä tapahtui. Juontajan näkemyksistä voi olla montaa mieltä, mutta videomateriaalista kyllä selvästi näkee, että miten Sargeantiin pride-kulkueessa suhtauduttiin.

Tähän on tultu.

Ystävälliset terveiseni Veronika Honkasalolle, hänen puolueelleen, hänen kannattajilleen sekä puolueensa kannattajille on, että lopettakaa välittömästi alhaisten valheiden levittäminen ja asioiden vääristely. Suorittakaa ne faktantarkistuksenne ennen kuin alatte julkisesti suoltaa jaskaa.

Laventeliveikkonen, genderkriittinen homomies, kirjoittaa omassa Honkasaloa käsittelevässä bloggauksessaan seuraavaa:

Vasemmistolaiset pyrkivät aina ja joka tilanteessa näyttäytymään Parempina Ihmisinä, jotka ovat laupiaalla tasa-arvotyöllään ja joka pieraisullaan rakentamassa parempaa maailmaa ja luhistamassa vanhaa sen tieltä.--- Vasemmistoaktiivien maailmankuva on monessa mielessä kuin tuuliviiri: heidän aktivisminsa ja (väitetty) maailmankuvansa kääntyilee ja muovautuu aina sen mukaisesti, mikä milloinkin sattuu olemaan trendikästä ja jotenkin tapetilla ja minkä kautta voi edistää omia poliittisia tavoitteitaan ja siten kiillottaa omaa julkisuuskuvaansa, olla kaikkien silmissä the hyvä ihminen. 
---
Vasemmistoaktiivit ovat tunnepohjaisella propagandalla lietsottavissa huutamaan minkä tahansa "ihmisoikeuksia" ajavan liikkeen tai ideologian nimeen, kunhan liikkeen agenda on korvamerkitty "tasa-arvolla", "yhdenvertaisuudella" ja "ihmisoikeuksilla". Siinä hötäkässä he hylkäävät kaikki aiemmat arvonsa (oliko niitä koskaan edes?) ja siirtyvät täysillä mukaan uuteen huutokuoroon louskuttamaan leukojaan sen ja sen marginalisoidun ihmisryhmän oikeuksista, vaikka nuo oikeudet olisivat äärimmäisen räikeässä ristiriidassa muiden, päivänselvästi heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien oikeuksien kanssa (transvouhotus on tästä tyylipuhtain mahdollinen esimerkki).
---
Vasemmistoaktiivit (sekä radikaalitapaukset että nämä hurskastelevat Honkasalon kaliiperin pöyristelijäpoliitikot) ovat aivan yhtä itsekkäitä, tekopyhiä, omaa etuaan tavoittelevia ja wokepointseja keräileviä sädekehän kiillottelijoita kuin niiden ääripäätahojen edustajat, joita he väittävät kritisoivansa; tarkoitan tällä nyt nimenomaan niitä edustajia, joita on aihettakin kritisoida samoista helmasynneistä. Pahempia jopa, koska he esittävät olevansa laupiaita hyviksiä ja hyväntekijöitä. Vasemmistoaktiivit naamioivat todelliset (itsekkäät) motiivinsa hurskaaseen lässytykseen ihmisoikeuksista, tasa-arvosta jne. Käsikassaraksi näihin ihmisoikeussotiinsa he valjastavat aina jonkin ihmisryhmän, joka on (tai jonka väitetään olevan) syrjitty, sorrettu, marginalisoitu ja vailla heille kuuluvia oikeuksia.
---
Nykyvasemmisto paljastaa todellisen karvansa juuri siinä, miten he puhuvat niistä tahoista ja ihmisryhmistä, joiden oikeuksia he ovat aikaisemmin olleet aktiivisesti ajamassa (onnistuneesti). Vasemmisto on ollut, jos nyt ei aivan etunenässä, niin joka tapauksessa varsin näkyvästi puolustamassa homoseksuaalien oikeuksia ja ajamassa tasa-arvoisen avioliittolain ja äitiyslain jne. toteutumista. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki ja äitiyslaki toteutuivat ja homoseksuaalien oikeuksien ajamisesta tuli hiljalleen last season ja se haaltui pois muodista, tilalle tarvittiin viitekehykseksi uusi marginalisoitu ihmisryhmä, jonka asioiden ajamiseen fokusoitua ja jonka kautta päästä räkyttämään ummehtuneelle konservatiivioikeistolle heidän paskuuttaan – mukaan lukien kuka tahansa, joka ei ole transien poliittisten pyrkimysten kanssa samoilla linjoilla 110 %.
---
Vasemmisto julisti aikanaan homoseksuaalien oikeuksien ja turvallisuuden nimeen. Nyt, kun homoista on tullut tylsiä ja ummehtuneita konservatiiveja eikä meitä käsikassarana käyttämällä voi enää edistää omaa radikaaliliberaalia maailmankuvaansa ja esiintyä the hyvänä ihmisenä oman statuksensa kohottamiseksi, vasemmisto puhuu homoseksuaalien asioihin keskittyvästä ryhmittymästä "transfobisena järjestönä" ja "yhdistyksenä, joka kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen kansainväliseen LGB Allianceen".
---
Minäpä kerron teille salaisuuden: sinä silmänräpäyksenä, kun transien asioista tulee samalla tavalla last season kuin homojen asioista on tullut, vasemmistoaktiivit droppaavat transit ihan yhtä kylmäverisesti kuin nyt naiset ja homot ja hyppäävät päistikkaa sen uuden ihmisoikeusvouhotuksen kelkkaan, vaikka se olisi heidän nyt palvomilleen transeille vahingoksi. Eivät transien asiat ja "oikeudet" vasemmistoaktiiveja oikeasti kiinnosta vittuakaan. Jollain tavalla heikommassa asemassa oleva ihmisryhmä (oli se heikkoasemaisuus sitten todellista tai kuviteltua) on vasemmistoaktiiveille aina heidän politiikkansa ajamisessa pelkkä pelinappula ja käsikassara.

Aamen ja silleen. Näiden asioiden vuoksi moni homo, bi tai transsukupuolinen on viime vuosina mennyt takaisin kaappiin, koska ei halua tulla yhdistetyksi genderismiin ja sen levittäjien ylilyönteihin. Genderismin voittokulku läpi puolueiden ja järjestöjen on ilman muuta aiheuttanut homoasialle suurta hallaa. Minusta on ollut jo kauan aivan ilmiselvää, että eivät vasemmisto eikä Seta eivätkä näiden kannattajat välitä homoista tai heidän oikeuksistaan ja hyvinvoinnistaan. Eivätkä ne välitä myöskään detransitioitujista tai niistä varsin ikävistä syistä, jotka voivat vaikuttaa transhoitoihin hakeutumisen taustalla. En ymmärrä, että miten voi olla niin paljon homoja ja transihmisiä, jotka kannattavat ja äänestävät näitä tahoja. Nehän ovat heittäneet teidät aivan susille.

Missä olen ollut

Tervehdys kaikille lukijoille pitkästä aikaa. Miten olette voineet?

Katosin yli vuosi sitten yllättäen netistä. Youtube-kanavallani on nyt video, jolla selitän, että mitä tapahtui:



Videon sisältö lyhyesti: minulla on pitkään ollut meneillään juttuja ja yliarvioin jaksamiseni.

Tubessani on myös toinen video, jolla kerron tulevista suunnitelmistani:



Videon sisältö lyhyesti: vaihdan hieman Tube-kanavan teemaa ja uusi teema on ”elämää detransition jälkeen”. Täten Tubeen tulee jatkossa enemmän lifestyle-sisältöä sekä yleistä juttua siitä, että millaista elämä detranssina on. Syvemmät ja raskaammat aiheet keskitetään enemmän tänne blogiin.

Hyvää syksyä kaikille, ja jatketaan tästä.

Vielä seksuaaliterapeuteista

Olen nähnyt eri puolilla nettiä kommentteja, joissa eri ihmiset typistävät edellisen postaukseni sisällön about sellaiseksi, että "seksivastainen konservatiivi siellä vaan kauhistelee, kun toiset ihmiset eivät ole seksivastaisia". Ei ole eka kerta, kun joku minusta sanoo jotain tällaista. Ihmeellistä, miten maailmassa aina riittää umpiluupäitä, jotka eivät tajua pointtia, vaikka se purisi heitä perseeseen. Ja ei, en (edelleenkään) ole siveyden sipuli. Te ette tiedä, vaikka minulla olisi nainen joka sormelle, varpaalle ja viikonpäivälle, kaappi täynnä seksileluja ja salakapakka olohuoneessa, koska minä en kerro tällaisia yksityiskohtia julkisesti. Jotkut jutut ovat yksityisasioita ja nämä ovat niitä juttuja. Mutta ihan sama, vaikka olisin nunna, koska sillä ei ole mitään tekemistä kirjoituksen pointin kanssa.

Kirjoituksen pointti oli esimerkkien avulla osoittaa, että "auktorisoitu seksuaaliterapeutti" ei ole määritelty ammattinimike, vaan sen alla toimii jos jonkinlaista hiihtäjää. Jos siis luulit, että seksuaaliterapeutit ovat neutraaleja terveydenhuollon toimijoita, niin olet väärässä. Bloggauksessa esitellyt terapeutit ovat selvästi hyvin asenteellisia sekä ideologisesti värittyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli itse olet terapeutin tarpeessa, niin sinun on hyvin tarkkaan selvitettävä, että minkälaiseen terapiaan olet menossa ja millaiselle terapeutille. Mikäli oletat saavasi ideologisesti neutraalia terapiaa ja päädyt menemään epäsopivalle terapeutille, niin pahimmassa tapauksessa ongelmasi pahenevat. Vähän näyttää myös siltä, että käsitettä "terapeutti" ja "terapia" käytetään hyvin löyhästi vähän kaikenlaisissa yhteyksissä ja ne eivät välttämättä tarkoita oikein mitään. Tästä kannattaa olla tietoinen.

Olen itse tuntenut pahasti seksuaalisuutensa ja sukupuolensa kanssa solmussa olevia ihmisiä. Kaksi eri ihmistä kertoi identtisen tarinan, että olivat aikoinaan saaneet terveydenhoidosta lähetteen Sexpon terapeutille ja molemmat kertoivat lopettaneensa terapian siellä kesken ja traumatisoituneensa vain lisää. Pidän todennäköisenä, että heistä kumpikin juoksisi kirkuen pakoon esimerkiksi Anna-Riitta Kässin luota vain nähtyään hänen nettisivunsa. Epäilen myöskin vahvasti nyt netissä näkemäni perusteella, että Kässi olisi mitenkään pystynyt terapeuttina kohtaamaan näistä ihmisistä kumpaakaan, eikä auttamaan heitä. En tiedä, että minkälaisia ihmisiä Kässin vastaanotolla ylipäätään käy ja miksi he ovat sinne hakeutuneet, mutta heidän on pakko olla jo lähtökohtaisesti seksuaalisesti avoimia, jos Kässin hyvin revittelevät pillujutut vetoavat heihin. Siksi minua mietityttää, että mihin he seksuaaliterapiaa edes tarvitsevat tai että mitä "seksuaaliterapia" heidän kohdallaan oikeastaan sisältää, mutta se ei ole minun asiani, eikä myöskään pointtini. Kässillä on ehkä tarjottavana jotakin hyvin tiettyä, mitä juuri tietynlaiset ihmiset menevät häneltä hakemaan (fanilauma hänellä selvästi nimittäin on ja kenties joillekin ihmisille on terapiaa katsella pillunkuvia). Pointtini on se, että omat tuttuni eivät olisi koskaan seksuaaliterapian tarpeessa edes olleet, JOS olisivat olleet seksuaalisesti avoimia tai niin sinut sukupuolielimistönsä kanssa, että "Pillupalatsi" olisi herättänyt heissä mitään muuta kuin hyvin vastenmielisiä tuntemuksia. Minun tuttujeni kohdalla revittelevä pillukuvasto olisi saanut, ja saikin, heidät ainoastaan ahdistumaan lisää sekä vihaamaan kehoaan ja sukupuoltaan entistä enemmän (=olisivat traumatisoituneet lisää). Tämä olisi saanut, ja sai, heidät lähtemään terapiasta sekä todennäköisesti saanut heidät sulkeutumaan kotiinsa entistä tiukemmin ja olemaan luottamatta terapiaan ylipäätään (niinkuin esimerkiksi Sexpon terapeuttien luona käyneet tekivät). Myös itse akuuteimpina dysforia-aikoinani olin äärimmäisen herkkä kaikenlaiselle avoimelle pillukuvastolle ja se sai minut vain vihaamaan naiseutta lisää ja solmuuntumaan entistä pahemmin. Kässi on puhunut transasioista somessaan sekä ottanut niihin kantaa, joten tämä luo mielikuvaa, että hän on perehtynyt aiheeseen sekä sukupuolidysforiasta kärsiviin nimenomaan terapeuttina. Tämä saattaa aikaansaada sen, että hänelle (tai jollekulle kaltaiselleen) lähetetään terveydenhuollosta dysforisia potilaita.

Eli: potilaalle epäsopiva terapeutti ihan oikeasti voi pahentaa potilaan ongelmia. Tästä tulee sekä potilaan että terapeutin olla todella tietoinen.

Seksuaalisuus- ja sukupuolisolmuuntumiset ovat aidosti vakava asia, ja jos siinä lähtee leikkimään asioilla sekä potilasryhmällä, jota ei oikeastaan tunne, niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Ja tällä viittaan nyt erityisesti potilaan ajautumiseen pitämään itseään transsukupuolisena traumasyistä ja myöhempään transhoitojen katumiseen, tai potilaan solmuuntumisen muuhun pahenemiseen. Sanon tämän nimenomaan ihmisenä, joka on itse kulkenut vastaavan polun ja nähnyt muille tapahtuvan samankaltaista. Toivon ihan oikeasti, että katumistapauksia tai turhia solmuuntumisia ei tulisi enää lisää ja että terapeutit sekä heidän fanilaumansa alkaisivat ottaa asian vakavasti. Järkkyneiden ihmisten järkkyneen minäkuvan kritiikitön pönkittäminen "ihmisoikeuksien" verukkeella sekä sukupuolen käsitteen sotkeminen eri tavoin ovat myöskin aivan oleellinen osa ongelmaa.

On erittäin valitettavaa, että avun tarpeessa oleva potilas joutuu itse olemaan äärimmäisen varuillaan apua hakiessaan, sillä monella heistä ei yksinkertaisesti riitä voimavarat tai aina edes ymmärrys sellaiseen. On terapeuttien ja muun hoitavan henkilökunnan tehtävä osata käsitellä potilaita oikein, eikä heidän pitäisi ottaa potilasryhmää, jonka käsittelemiseksi heillä ei ole riittävää osaamista (pätee kaikkiin mahdollisiin asioihin, ei vain dysforia-aiheeseen). Muuten leikitään potilaan turvallisuudella. Tämän pitäisi olla aivan itsestäänselvää. Asia on erityisen vakava transkokevien ihmisten kohdalla, sillä heillä on tyypillisesti taustallaan erittäin kirjava joukko vakavia mielenterveysongelmia, jotka ovat joskus diagnosoimattomia (niistä lisää tässä kirjoituksessa). Kirjoituksessani seksuaaliterapeuteista esittelin terapeuttien hyvin yksisilmäisiä näkemyksiä liittyen transaiheeseen, joten tämänkaltainen terapeutti on ilmiselvästi kykenemätön tarkastelemaan aihetta mistään muusta kuin hyvin tietystä, kapeasta näkökulmasta.

Lisäksi nostin kirjoituksessa esiin sen, että luottamusta herättävä ilmaisu "auktorisoitu" tai "sertifioitu" terapeutti on epäselvä ja auktorisoiduksi terapeutiksi itseään tituleeraavan ihmisen koulutuspohja voi olla vähän mitä vaan. Jos siis luulet olevasi menossa ideologisesti neutraalin terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle, niin saatat olla pahasti erehtynyt. Tämänkin asian joudut itse tarkistamaan, mikä on valitettavaa.

Eli summa summarum: Käsitteet "terapia" ja "terapeutti" voivat tarkoittaa vähän mitä tahansa. On erittäin valitettavaa, että niiden sisällön tarkastaminen voi olla aivan kokonaan potilaan itsensä vastuulla, kun hän on jo valmiiksi tilanteessa, missä kaikki on vaikeaa. Olen huolissani mainittujen tuttujeni kaltaisista ihmisistä sekä "seksuaaliterapia" -käsitteen sekä terapeuttien koulutustaustan epämääräisyydestä. Lisäksi terapeuttien naureskeleva suhtautuminen ihmisiin, jotka ovat tästä asiasta huolestuneita, on jo itsessään hyvin huolestuttavaa.

Onko itselläsi kokemusta asenteellisista terapeuteista? Mitä tapahtui? Kerro siitä kommenteissa.

Vieraskynä: Onko transliike kultti?

Tämänkertainen vieraskynä on sähköpostiviesti, jonka eräs lukija lähetti minulle. Pyysin saada julkaista sen blogissani, sillä kyseessä on mielenkiintoinen yhteenveto modernin transliikkeen kulttimaisista piirteistä.


********

ONKO TRANSLIIKE KULTTI?


Minusta tämä on pohtimisen arvoista, sillä olen nähnyt kuinka lahkoihin joku sekoaa ja tämä on kyllä lahko, ei ehkä uskonnollinen siinä mielessä, mutta ihan puhdas lahko. Ja sitä se on myös lahkomittareilla ja vielä erittäin vaarallinen sellainen. Kulttimaisuutta löytyy monista kohtaa, käytän tässä ihan Uskontojen Uhrien Tuki ry:n listaa, mistä voi pohtia kuinka paljon yhtäläisyyksiä tähän muodostuu.

Liike on kansainvälinen, joten siinä liikkuu satoja miljoonia rahaa. Esimerkiksi puberteettiblokkereiden, naisten endometrioosilääkityksen, myynti on moninkertaistunut kun valtiot ostavat niitä lasten ”terveydenhuoltoon”. Kun WHO ja YK suosittelee, ei ole väliä, ettei tiedetä oikeasti edes, mitä kaikkea ihmisen normaalin kehityksen estäminen tekee. Sukupuolen kehityshän ei vaikuta pelkästään sukuelimiin, seksiin tai lisääntymiseen vaan sukupuolihormonit ja puberteetti vaikuttaa mm. aivojen, lihaksiston, pituuden, sisäelinten, keuhkojen, sydämen, luuston tiheyden ja nivelten kehitykseen.

On syytä epäillä vahvasti, että raha tähän ainakin liittyy, vahva poliittinen valta sekä järjestäytyneisyys ja moniulotteiset lonkerot. Mikä tämän liikkeen todellinen alkuperä on, on vaikea tietää, ottaen huomioon millä volyymilla se tehtailee pseudotiedettä esim. internettiin. Mutta kun miettii tätä vaikutusvaltaa mikä tällä transaktivismiliikkeellä on, se on älytön.

Olen pitänyt tätä kulttimaisena ja olen alkanut epäillä johtaako sitä kultti oikeasti vai vaan rahakultti. Resurssit tuskin riittää tavallisella pulliaisella koskaan saamaan selville, mutta nämä Suomenkin transaktivistit vaikuttavat olevan pelkkiä pelinappuloita. Tässä koko liikkeessä ei ole kenenkään terveydestä ja hyvinvoinnista kysymys, eikä edes transsukupuolisista. Sen huomaa jo siitä, että ”väärien” transsukupuolistenkin suut tukitaan: kuinka voi olla transsukupuolisten asialla, kun on valmis heittämään heidät junan alle eri mielipiteistä?

"Uskon vapaus sallitaan kunhan uskot, kuten me sanellaan."

Tässä kohtaa, kun tätä listaa tarkastelee, "johtajan" tilalle voi vaihtaa useammin ”aatteen” mutta epäilen että näissä järjestöissä toimii juuri (monen näkyvimmän aktivistin kaltaisia) joko mielenterveysongelmaisia tai narsistisia henkilöitä jotka julistautuvat ylijumaliksi ihmisoikeuksien (aatteen) puolesta ja heiltä sitten kysytään neuvoa ja opastusta.

Tässä kuitenkin listaa mihin saa tutustua. Sivuilla on nämä kohdat ja laitan tuohon omia huomioita kohtien jälkeen.

”Amerikkalainen psykoterapeutti Steven Hassan esittelee kirjassaan Combatting cult mind control esimerkkien avulla vaikutusjärjestelmää, jota Hassan kutsuu henkiseksi kontrolliksi (mind control). Jos uskonnollinen yhteisö pyrkii vaikuttamaan jäseniinsä näiden vaikutusjärjestelmien avulla, on syytä huolestua. Tämän vaikutusjärjestelmän ja henkisen kontrollin neljä vaihetta ovat:
1. käytöksen valvonta (Toteutuu niin ettei riitä, että olet muka transmyönteinen. Sinun on oltava liittolainen. Sinun ei tarvitse ajatella, koska kaikki vastaukset löytyvät aatteesta.)
2. ajattelun valvonta (On yksi ainoa totuus ja mielipide, kaikki muu on fobiaa ja äärioikeistolaisuutta. Todellisuus tulkitaan. Kaikki hyvä on aatteessa.)
3. tunteiden valvonta (Käyttää syyllistämistä ja pelottelua.)
4. informaation valvonta (Estää oikean informaation, kaikki tieto saadaan yhteisön omista julkaisuista: transaktivistit vääristelevät tiedettä ja tutkimuksia jne...)
Jokainen elementti vaikuttaa toisiinsa. Jos esimerkiksi pystyt muuttamaan ihmisen käyttäytymistä, hänen ajattelunsa ja tunteensa pyrkivät muuttumaan vastaavasti, koska ihminen pyrkii luontaisesti välttämään tekojensa ja ajatuksiensa välistä ristiriitaa (Hassan 1988, 59-67).”

Onko siis syytä huoleen, jos katsotaan 16 kohdan lista? Jos järjestö saa jokaisesta pisteitä 1-5 voidaan laskea kuinka vaarallinen se on. Sanan johtaja tilalla pääosin Aate.

1. Sisäinen kontrolli: miten paljon yhteisö määrää jäseniensä henkilökohtaisista asioista, jäsenen velvollisuus raportoida tekemisistään ylemmässä asemassa oleville.

Tästä en tiedä, mutta ainakin sisäinen valvonta toimii nettisivujen valvontana, ryhmämobbauksina ja twitterhyökkäyksinä. Ilmeisesti jokaisella on velvollisuus valvoa näitä ja ilmoitella näistä.

2. Johdon autoritaarisuus: kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä, suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle. Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä.

Aate on täysin erehtymätön. Transaktivistijohtajat ovat täysin erehtymättömiä.

3. Opillinen dogmaattisuus: todellisuuskäsityksen ja oppien jäykkyys. Suvaitsemattomuus erilaista ajattelua kohtaan. Kuinka pitkälle oppi ajattelee jäsenen puolesta tarjoten valmiit mielipiteet.

Mikä suvaitsevaisuus erilaista ajattelua kohtaan? Transaktivismi ei suvaitse edes TIEDETTÄ mikä ei ole mitään asennetta. Kaikki nämä hokemat ovat kuin mantroja, mitä aatteen kannattajat hokee. Mikään ei ole edes harkittavissa, mitään keskusteluyhteyttä ei välttämättä saa: faktat ei mene jakeluun edes perustelemalla ja näyttämällä.

4. Syyllistäminen: onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön.

Tämä on intersektionaalisen feminismin perusperiaate. Joko olet ymmärtämätön, tietämätön ja sinua pitää opettaa tai olet osa ongelmaa, etuoikeutettu joka ei tunnista etuoikeuksiaan. Sinussa on aina lähtökohtainen vika, se on synnynnäinen, sitä ei voi poistaa tai korjata.

5. Vainoharhaisuus: kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede, ja ennen kaikkea yhteisöstä lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.

Niin, transaktivistille lääkärit ovat hirviöitä ja portinvartioita, tiedettä hallitsee äärioikeistolaiset, Setan kritisoijat ovat rikollisia, viranomaiset ja lainsäätäjät ääriuskovaisia ja kuinka lempeästi he taas suhtautuukaan teihin detransitioitujiin...?

6. Maailmankielteisyys: näkeekö yhteisö maallisen elämän yhteisön ulkopuolella täysin arvottomana. Väittääkö se yhteisöön kuulumattomien ihmisten joutuvan kuoleman jälkeen helvettiin tai syntyvän uudestaan huonoihin oloihin. Onko sillä apokalyptinen visio, jossa maailmanloppu on lähellä ja vain yhteisöön sitoutuneet jäsenet pelastuvat.

No ehkei näin uskonnollisessa merkityksessä, mutta transaktivistithan levittävät tietoa, mikä on joku kauhea maailmanloppu, missä joka päivä joku transsukupuolinen hakataan kadulle, vaikka ihmiset ovat suvaitsevaisempia kuin koskaan. Pääosin jokaisessa sivistysmaassa on hyvin turvallista ja transsukupuolisten kuolemat USA:ssakin on todettu pääosin olevan seurausta joko ihan samanlaisesta huonosta tuurista kuin muillakin TAI tiettyjen ryhmien ollessa kyseessä, yhteisössä on hirveän iso huume ja prostituutio-ongelma, mikä valitettavasti nostaa riskin aivan valtavaksi. Tätä pelotetta sitten käytetään, vaikka maailma on pääosin ihan rauhassa, heillä on Suomessakin yhteiskunnan maksamat hoidot ja suomalainen yhteiskunta on hyvin rauhallinen ylipäätään.

7. Sensuuri: missä määrin yhteisö rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin yhteisöstä. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa maallisiin tai demonisiin tiedonlähteisiin.

Niinpä. Saako transaktivistit kuunnella muiden näkemyksiä? Etsiä muuta tietoa?

8. Ihmissuhteiden rajoittaminen: onko painetta hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura, entinen elämä harrastuksineen ja ilonaiheineen.

Kyllä. Nykyään neuvotaan jopa hylkäämään oma perhe (nuorille netissä) jos he vastustavat. Käsketään hankkiutua väärämielisistä ystävistä eroon ja transvihan levittäjistä.

9. Uusien jäsenien värväys: kuinka paljon painoa annetaan uusien jäsenien hankkimiselle ja lähetystyölle.

Paljon etenkin netissä, missä groomataan lapsia transkulttuuriin, annetaan neuvoja mitä sanoa transpolilla jne.

10. Peiteryhmät: kuinka suuri määrä yhteisöllä on sen määräysvaltaan kuuluvia ryhmiä, joilla on toinen nimi kuin yhteisöllä, esim. peiteyhtiöt ja ”hyväntekeväisyysjärjestöt”, joiden tosiasiallinen tarkoitus on tuoda lisää kannattajia ja rahaa.

Ai kuten hallituksen työryhmät, mitkä lopulta kaikki ovat transaktivismityöryhmiä? Ai kuten Amnesty Suomi? Että jos lahjoitan rahaa maailman ihmisoikeusjärjestölle, lahjoitankin rahaa transaktivisteille! Mietipä hetki miten valtava organisaatio tämän on pakko olla ja miten täysin törkeää manipulaatiota tämän AATTEEN taakse kätkeytyy, ei tämä ole enää mikään tavallinen aktivismi, tässä on takana hyvin, hyvin vaikutusvaltaista porukkaa.

11. Varakkuus: kuinka paljon rahaa tai omaisuutta yhteisöllä on käytössään tai se pyrkii haalimaan; miten paljon jäseniä painostetaan lahjoittamaan omaisuuttaan yhteisölle (esim. kymmenykset tuloista, erikoiskolehdit, yhteisölle testamentatut perinnöt).

No ilmeisen paljon kun se voi haalia sitä valtioltakin...

12. Poliittinen vaikutusvalta: kuinka paljon poliittista vaikutusvalta yhteisö haluaa tai on pystynyt hankkimaan esim. sijoittamalla jäseniään vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa.

Vihreät ja vasemmisto: aivan täysin aatteen vallassa. Vihreät etenkin, sisäministeri on jo hehkuttanut intersektionaalista feminismiä aina netissä asti ja hallituksen tasa-arvo-ohjelma on sen varassa: hallituksen polvella istuu ”sateenkaariverkosto” missä kaikki ovat transaktivisteja. Ai onko tällä poliittista valtaa? Enemmän kuin kenelläkään. Räsänen on VIIDESSÄ syyteharkinnassa. Jos Räsänen tuomitaan, kaikki tämä muuttuu laittomaksi.

13. Seksuaalinen manipulaatio: kuinka tarkkaan johtajat määräävät alaistensa seksielämästä.

Sitä en tiedä kuinka tarkkaan, mutta tämä seksuaalinen painostus ja painostus seksuaaliseen kanssakäymiseen transihmisten kanssa seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta on tasan tätä.

14. Eroa harkitsevien painostus: kuinka voimakkaasti jäseniä pyritään estämään lähtemästä liikkeestä tai kuinka paljon entisiä jäseniä painostetaan liittymään takaisin lahkoon, esim. yöllisten puhelinsoittojen avulla.

Detransitioituneita uhkaillaan, mollataan, ahdistellaan. Ihmiset eivät uskalla olla eri mieltä, puhua, sanoa mielipiteitään järjestöjen sisällä. Jopa tutkijat pelkää. Lääkärit on hiljaa.

15. Väkivallan hyväksyminen: kun johto harjoittaa sitä tai on kyse liikkeen edusta.

Tästä en tiedä enkä usko että fyysistä väkivaltaa on, mutta henkinen väkivalta on väkivaltaa.

16. Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua.

Niin, kuinka huumorintajuisia transaktivistit ja intersektionaaliset feministit taas onkaan??? He eivät siedä ryhmään, aatteeseen eikä oppeihin kohdistuvaa huumoria mutta eivät edes muihin kohdistuvaa huumoria jonka luulevat kohdistuvan itseensä (Kontulan tapaus). Heillä ei ole yksinkertaisesti mitään huumorintajua ja kaikki, joka ikinen asia, on vihaa, fobiaa ja aggressiota.

PISTEITÄ JOKA OSIOSTA, TÄYDET PISTEET USEASTA.
Jos tällä mennään, kyseessä on erittäin vaarallinen aate. Minusta tämän tajuaminen oli todella mielenkiintoista, joskin melko kauhistuttavaa. Tämä ON lahko. Siinä, että mikäli tämän sallitaan jatkuvan, seuraukset ovat yhteiskunnalle melko huonot.

Seksuaaliterapeutit ovat genderistejä

Tervehdys tänne bloginkin puolelle. Olen ollut viime aikoina varsin kiinnittyneenä Youtuben puolelle livestriimeihin, joita syksyllä pidin joka viikko ja nyt keväällä joka toinen viikko. Keväällä striimien teemana on käydä läpi erilaisia Setan materiaaleja, joita se on tuottanut eri tahoja varten, kuten opettajia ja terveydenhoitohenkilökuntaa varten. Setan materiaaleja ihan oikeasti käytetään laajasti ympäri yhteiskuntaa ja juuri "tasa-arvo-", "ihmisoikeus-" ja "moninaisuuskoulutusten" muodossa Setan omituiset näkemykset ovat levinneet todella, todella laajalle. Jos luulit Setan olevan yksittäisen hörhöilevän pikkuporukan juttu, niin olet pahasti erehtynyt. Seta ei ole enää sama järjestö kuin se on ennen ollut, eikä edusta homoja. Seta on brändännyt itsensä ihmisoikeuksien erityisasiantuntijaksi ja se on ihan oikeasti lonkeroitunut aivan kaikkialle. Tästä soittolistasta pääset katsomaan livestriimieni tallenteita. Tilaa Youtube-kanavani, jotta saat tiedon uusista striimeistä, joissa sukelletaan syvemmälle hulluuteen.

Setan näkemykset putkahtavat sielläkin, missä niitä vähiten luulisi olevan. Eräs tällainen taho on seksuaaliterapeutit. Eräs ystäväni seuraa useita seksuaaliterapeutteja somessa ja on jo pitemmän aikaa lähetellyt aivan uskomattomia screenshotteja ympäri somea. Tässä kirjoituksessa haluan nostaa aiheen esille tiettyjen valittujen screenshottien kautta. Näytän konkreettisten esimerkkien avulla, että miten genderopit käytännössä ilmenevät.

Olen ilmaissut, että olen aivan erityisesti huolissani
1) lapsista ja nuorista
2) mielenterveydeltään järkkyneistä.
Sukupuoli- ja seksuaalisuussekoilu, käsitteiden hämärtäminen sekä epäterveet näkemykset koskettavat aivan erityisesti niitä, joiden kasvu on vielä pahasti kesken sekä niitä, joilla on jotakin erityistä ongelmaa seksuaalisuuden alueella tai sukupuoli-identiteetissä ja kehonkuvassa. Sukupuolikipuilu on hyvin yleisinhimillinen kokemus ja siitä kärsivät jossain määrin ihan kaikki ihmiset sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Myös perusheterot siis. Kaikki ihmiset tarvitsevat tukea sukupuoleensa kasvamisessa. Epäterveet näkemykset häiritsevät tätä kasvua turhaan ja ovat omiaan aiheuttamaan ongelmia, ei ratkomaan niitä. Jos sukupuolensa ja seksuaalisuutensa kanssa kipuileva ihminen ajautuu esimerkiksi koulukuraattorin tai lääkärin lähettämänä seksuaaliterapeutille, joka alkaa suoltaa hänelle genderhömppää, niin potilas menee entistä pahemmin solmuun.

Mutta. Katsotaanpa minkälaisia näkemyksiä terapeutit levittelevät. Klikkaa kuvat isommiksi.

Ensimmäinen esimerkki on doulaksi ja seksologiksi (whatever that means, siinä voi olla vähän mikä vaan koulutus alla) itseään tituleeraavan Anna-Riitta Kässin Instagram-tililtä.

Näit ehkä (ihan hemmetin tyhmän ja turhan) mediakohun Pekka Poudan Twitter-päivitykseen liittyen (Poudan seinällä kävivät aktivistit sankoin joukoin möykkäämässä). Kässi kommentoi Instagramissaan:

Jooh elikkäs. Genitaalipreferenssejä. Cis-sukupuolisia. Ulkonäöstä ei voi "olettaa" (eli päätellä) kenenkään sukupuolta. Ei-binäärisiä sukupuolia. Väärinsukupuolittamista. Pitää lopettaa toisten ihmisten sukupuolen arvuuttelu. Syntymässä määritelty sukupuoli, joka "arvataan" ja joka voidaan arvata väärin. Sukupuoli on itsemäärittelykysymys. Vieraskieliset persoonapronominit aikaansaavat turvallista oloa (miten?). Kaikkien pitäisi merkitä vieraskieliset persoonapronominit someprofiileihinsa, koska se on "reilua" (miten?) ja jotta joidenkin uniikkien lumihiutaleiden leima hälvenee (miten? Tämmöinen hölmöilyhän vain lisää leimaa...).

Hieraisin silmiäni ja lähdin tutkimaan Kässin omaa nettisivua:

Öööööö pillupostia???

Kässi kertoo itsestään:

Öööööö pillupalatsi??? Onko tämä ihminen tosissaan, vai olenko Little Britain -sketsissä? Tämähän näyttää seksuaaliterapeutin parodialta.

Kässin CV on pikaisella vilkaisulla vakuuttava. Ollaan maisteria, opettajaa, ohjaajaa ja auktorisoitua sitä sun tätä. Myöskin työkokemusta ihmisten kanssa työskentelystä yli 10 vuotta. Mutta MITÄ Kässi on tarkalleen ottaen opiskellut ja MISSÄ? KUKA hänet on auktorisoinut? Hänen CV:nsä ei kerro lisätietoa siitä, että mitä ja missä hän on tarkalleen opiskellut ja minkä laajuisesti (maisteri poislukien). Huomatkaa, että terapeutiksi Kässi ei ole vielä edes valmistunut (hän mainitsee valmistumisajankohdaksi 6/2021, nyt on 2/2021), mutta silti hän pitää vastaanottoa ja ottaa asiakkaita. Missä hän tarkalleen ottaen opiskelee terapeutiksi ja mikä koulutuksen sisältö on? Somehölmöilyt eivät vakuuta, eivätkä pillujutut.

Mutta jatketaan seuraavaan esimerkkiin. Otetaan tarkasteluun toinen Instagram-tili nimeltä Selkoseks. Selkoseksin takana on ryhmä ihmisiä ja he esittelevät itsensä seuraavasti:

Seuraavat ovat kuvakaappauksia Instagramin tarinasta kohdasta "Keitä olemme?":

No huhhuh. Kuulostipa melkoisen rautaiselta ammattilaistiimiltä, miinus random mekkomies-kuvataiteilija, mutta ehkä hän on lähinnä ryhmän graafikko (?).

Noniin, katsotaanpa minkätyyppisiä juttuja selkoseksit kirjoittelevat Instagram-tilillään. Seuraava on kuuden kuvan sarja, jossa on yhteinen kuvateksti:

Niin siis MITÄ mä just luin? TRANSFOOBEJA JA TERFFEJÄ??? Biologinen sukupuoli ei ole sidottu kromosomeihin, vaan se on "diversiteetti eri tekijöitä" (mitä siis)? Biologinen sukupuoli ei ole kaksijakoinen? Kromosomit ja fyysiset piirteet eivät määritä sukupuolta? On olemassa "geneettinen" ja "hormonaalinen" sukupuoli, jotka voivat olla eri paria samalla ihmisellä ja myös ei-binäärisiä??? Lopuksi ihme hölinää siitä, että tiedätkö omien reseptoriesi toiminnan. Jos en ole intersukupuolinen, eli kehoni toimii abouttiarallaa niinkuin biologisen sukupuoleni yksilöllä toimii, niin ei ole mitään aihetta epäillä, että reseptoreissani tai kromosomeissani olisi häikkää...?

Siis MISTÄ puhutte? Puhuitteko transsukupuolisuudesta vai intersukupuolisuudesta? Tiedättekö itsekään? Miten "transfoobit" tai "terffit" liittyvät mitenkään mihinkään, etenkin, jos puhutaan nimenomaan intersukupuolisuudesta (mikä on eri asia kuin transsukupuolisuus)?

Olen käynyt livestriimeissäni läpi Setan koulutusmateriaaleja esimerkiksi täällä, täällä ja täällä. Kaikille materiaaleille on ominaista se, että niissä menee transsukupuolisuus (= psykiatrinen häiriö) ja intersukupuolisuus (= fyysinen kehityshäiriö) iloisesti sekaisin aivan kaiken aikaa. Materiaaleissa harvoin eritellään, että kummasta milloinkin puhutaan ja näistä kahdesta puhutaan myös täysin ristiin. Lukijan itsensä täytyy ymmärtää, että milloin puhutaan mistäkin, mikä on äärettömän huonosti kirjoitetun materiaalin merkki. Tämä on omiaan aiheuttamaan koulutettaville valtavaa hämmennystä siitä, että mistä on edes kyse. Hulluintahan on, että vuoden 2021 alussa ilmestyneen oppaan (jota luetaan tässä livestriimissäni) kirjoittaja on Maarit Huuska, joka on ollut Setalla töissä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksessa (ent. Transtukipiste) iät ja ajat. Hänen luulisi ymmärtävän intersukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden erot oikein hyvin ja osaavan myös kirjoittaa niistä selkeästi, kun hänhän tekee asiakastyötä heidän kanssaan ja antaa asiantuntijakonsultaatioita. Herää epäilys, että asioiden sekoittaminen materiaalissa on ollut täysin tarkoituksellista.

Transsukupuolisuus ja intersukupuolisuus ovat kaksi aivan täysin eri ilmiötä, joita ei voi edes verrata toisiinsa. Olen puhunut aiheesta aiemmin blogissa täällä ja Youtubessa täällä. Selkoseksin seksuaaliterapeutit käyttävät intersukupuolisuutta vasta-argumenttina transkokemuksen kritiikille, jota kutsuvat kaiken kukkuraksi "fobiaksi". "Terf" on lyhenne sanoista "Trans-Exclusionary Radical Feminist" eli suomeksi radikaalifeministi. Kyseessä ovat feministit, jotka eivät hyväksy genderoppeja. Voit tutustua heihin suomeksi esimerkiksi tässä ja tässä  blogissa.

Seuraava esimerkki on Tasaseks -yrityksen verkkosivuilta. Tasaseks pyrkii kehittämään lasten ja nuorten seksuaalikasvatusta ja tarjoaa koulutuksia opettajille. Tasaseksin kouluttaja on luokanopettaja ja "auktorisoitu seksuaalikasvattaja" (mikälie koulutus siinä alla).

Kuulostaa siis hyvin pätevältä, mutta kun tarkastelemme Tasaseksin sivuja, niin törmäämme intersektionaalisen feminismin peruskuvastoon.

Kuvassa näkyy pakollinen huivipää ja pakollinen pyörätuoli-ihminen, jotka ovat juuri intersektionaaliselle feminismille tyypillisiä. Kun jatkamme sivulle, jossa kerrotaan "Vuokko-klubista", niin havaitsemme seuraavaa:

Tätä murrosiän muutoksiin liittyvää lasten materiaalia ei siis jaeta tytöille, vaan "tytöiksi rekistereihin merkityille". Vuokkoset on siis kuukautissuojien valmistaja, jos joku ei tajunnut. En tiedä, mitä itse vihkosessa tarkalleen käsitellään, mutta huomatkaa kielenkäyttö.

Noniin. Tässä vain muutama esimerkki, mutta saitte varmasti käsityksen, että mistä on kyse. Varsin asenteellista settiä. Vastaavia sekoiluja löytyy eri seksuaalitetapeuttien sosiaalisesta mediasta sekä verkkosivuilta pilvin pimein. Voitte itse lähteä kaivamaan lisää.

Itselläni huomio kiinnittyi useiden terapeuttien mainintaan siitä, miten hän on "sertifioitu" se-ja-se tai "auktorisoitu" se-ja-se. Mitä tämä tarkoittaa? Missä he opiskelevat? Kuka heitä kouluttaa? Kuka heidät auktorisoi? Onko jossain olemassa erityinen seksuaaliterapeutin korkeakoulututkinto? Mitä auktorisointi edes käytännössä tarkoittaa? Onko se about sama kuin lääkärin toimilupa?

Pikaisella haulla löysin tälle sivulle, eli Suomen Seksologisen Seuran sivulle, jossa puhutaan auktorisoinnin hakemisesta. Eli auktorisointi on jonkinlainen Seksologisen Seuran myöntämä tunnustus, jossa on tietyt kriteerit ja jota täytyy heiltä erikseen hakea?

Seuraavaksi pohdiskelin, että missä seksuaaliterapeutit opiskelevat ja mikä on koulutuksen eksakti sisältö. Löysin tälle sivulle, jolla Suomen Seksologinen Seura listaa joitakin opiskelupaikkoja:

Listassa on useita hyvinkin erilaisia paikkoja, joiden koulutusten sisältöjä en toistaiseksi ehtinyt lähteä tutkimaan. Listan lopussa kuitenkin oli mainittuna kaksi entuudestaan tuttua paikkaa:

Well, well, well.
Sexpon ja Väestöliiton pervoiluja ja sukupuolisekoiluja olen käsitellyt aiemmin tämän kirjoituksen yhteydessä. Copypastetan heitä koskevat kohdat selvyyden vuoksi vielä tähän:

******

• Seta levittää yhteiskunnassa genderideologiaa

Genderideologia on käsitys, jonka mukaan sukupuolia on enemmän kuin kaksi, eli miehen ja naisen lisäksi on olemassa muitakin sukupuolia. Genderideologian mukaan ihmisen sukupuoli määräytyy ensisijaisesti identiteetin perusteella, ei jalkovälin perusteella, ja jos koet olevasi jotakin sukupuolta, niin silloin myös olet jotakin sukupuolta. Lisäksi tämä koettu sukupuoli on aidompi kuin fyysinen, biologinen sukupuoli, ja sen merkitys on suurempi kuin fyysisen, biologisen sukupuolen. Kyseessä on siis usko biologisesta sukupuolesta irrallisiin "sisäisiin" sukupuoliin (sukupuoli-identiteetteihin eli gendereihin).

Tämä on silkka uskonnolliseen näkemykseen vertautuva hörhöoppi, johon liittyy iso liuta ikäviä lieveilmiöitä, kuten esimerkiksi käsitys, jonka mukaan jokainen ihminen, joka saa päähänsä olevansa trans- tai muunsukupuolinen myös on sitä, ja hänen pitäisi heti saada joko juridisia tai lääketieteellisiä transhoitoja riippumatta siitä, että onko hän aikuinen vai alaikäinen ja onko hänet tutkittu asiaan erikoistuneen terveydenhoitohenkilökunnan puolesta vai ei (esimerkiksi vaihtaa nimensä tai henkilötunnuksensa tai aloittaa hormonihoito). Genderideologia kokonaan pyyhkii pois homoseksuaalisuuden sekä ymmärryksen biologisista sukupuolieroista, myös fyysisistä sellaisista. Genderistit esimerkiksi ihan pokkana selittelevät, että penis on naisen sukupuolielin, ja jotkut heistä uhkailevat väkivallalla ihmisiä, jotka ovat eri mieltä. Kaikkien tähän liittyvien ilmiöiden käyminen läpi tässä on kuitenkin aivan liian pitkä juttu, joten en edes aloita. Jotakin käsitystä aiheeseen saat esimerkiksi tästä tai tästä kirjoituksestani.

"Tyttöpenis" tai "girl dick" on jo ihan oikeasti käsite. Kelatkaa.

Nuorille suunnattua genderideologiaa Väestöliiton Instagramissa. Klikkaa isommaksi. Keltaiset merkinnät minun.

• Seta levittää yhteiskunnassa "tietoa" mielikuvitusseksuaalisuuksista

Koska genderideologian mukaan sukupuolia on olemassa muitakin kuin mies ja nainen, niin tästä on sitten johdettu varsin vekkuleita "seksuaalisia suuntautumisia". Eli kuvitelluille sukupuolille pohjautuu kuviteltuja seksuaalisia suuntautumisia. Nauraisin niille, ellei Seta vakavissaan järjestäisi niihin liittyviä "koulutuksia" opettajia ja terveydenhuoltohenkilökuntaa myöten, ja ellen olisi nähnyt Setan ulkopuolisten toimijoiden suhtautuvan niihin vakavasti ja levittävän niitä eteenpäin (usein vieläpä nuorille). Tässä yksi esimerkki.

Kutsun näitä outoja sukupuoli- ja seksuaalisuusoppeja "genderteologiaksi" ja niitä levitteleviä ihmisiä "genderteologeiksi". Sillä tämähän on aivan samanlaista uskomusoppien pyörittelyä kuin teologiset pohdinnat siitä, että mitä ainetta Pyhä henki on ja onko Poika samaa olemusta kuin Isä ja montako eri enkelialakategoriaa on olemassa. Eli pyöritellään kirjavia ajatuksia, joilla ei ole minkäänlaista konkreettista, havaittavissa tai mitattavissa olevaa vastinetta todellisuudessa.

Genderteologisilla hörhöopeilla ei ole hevonhulihumpan vertaa tekemistä homojen oikeuksien tai aidon transsukupuolisuuden kanssa (transsukupuolisuus on oikea, vakava psykiatrinen ilmiö, joka on sukua anoreksialle).

Nuorille suunnattua genderteologiaa Väestöliiton Instagramissa. Klikkaa kuvat isommiksi. Kuvakaappaukset ovat Instagramin "tarinassa" olleesta videosarjasta. Sinuiksi on Setan alaisuudessa toimiva palvelu ja Outi Santavuori on sen genderteologi (työntekijä).

Genderteologi esittelyssä. Kuvakaappaus Sinuiksi-palvelun sivulta. Klikkaa isommaksi.

• Seta on perverssien järjestö

Olen usein käyttänyt teksteissäni sanoja "pervo" tai "perverssi". Nämä ovat epämääräisiä, tunnelatautuneita, monitulkintaisia sanoja, eli siten siis aika huonoja asiatekstiin. Olen käyttänyt niitä siksi, koska en ole keksinyt parempaa. Käytän näitä sanoja eräänlaisina yleiskattotermeinä kuvaamaan sellaista seksuaalissävytteistä käytöstä, joka on
1) estotonta
2) epäasianmukaista, tilanteeseen sopimatonta
3) ylimitoitettua

Totuus on, että osa ihmisistä on seksihulluja, tai jollain tasolla obsessoituneita joko seksistä itsestään tai seksuaalissävytteisistä asioista. Näillä asioilla voi olla heidän elämässään erittäin iso ja näkyvä asema, isompi ja näkyvämpi kuin mitä voitaisiin pitää "normaalina", ja he saattavat käyttää aikaa näiden asioiden ajattelemiseen tai niiden parissa puuhastelemiseen paljon enemmän kuin mitä voitaisiin pitää "normaalina". Osalla ihmisistä siinä samalla sitten katoaa koko käsitys normaalin rajoista ja heille voi olla vaikea ymmärtää, että missä kohtaa hommat ns. lähti lapasesta. Heiltä saattaa kadota kosketus siihen, että missä menee hänen itsensä ja muiden ihmisten raja tai hänen omien fetissiensä ja ulko/reaalimaailman raja. Hän saattaa päätyä katselemaan koko maailmaa oman yliseksuaalisen todellisuutensa läpi. Häneltä saattaa kadota osittain tai jopa kokonaan ymmärrys siitä, että muut ihmiset eivät jaa hänen innostuksiaan ja voivat kokea hänet innostuksineen hyvin vaivaannuttavana, ahdistavana tai jopa traumaattisena. Hänelle voi muodostua näkemys, että hän on käsityksineen jotenkin "enemmän oikeassa" kuin muut, ja jos muut omaksuisivat hänen näkemyksiään, niin heillä olisi parempi olla. Tämä ei ole enää tervettä seksuaalisuutta, ihan sama mitä seksuaalista suuntautuneisuutta henkilö edustaa, ja tällaista henkilöä minä kutsun "perverssiksi". Perverssi ei välttämättä omaa kaikkia edelläkuvattuja piirteitä, mutta saitte varmasti about käsityksen, että mitä haen takaa. Kyseessä on spektri, ja osalla perversseistä piirteet ovat paljon voimakkaampia kuin toisilla. Osalla piirteet ovat niin voimakkaita, että heidän todellisuudentajunsa on hämärtynyt. Jotkut perverssit ovat aidosti vaarallisia, etenkin, jos 1) siihen yhdistyy jokin persoonallisuushäiriö tai paha mielialahäiriö, 2) henkilö pääse asemaan, jossa hänellä on jotakin kautta valtaa muihin ihmisiin. Olen itse tuntenut ison kasan perverssejä ja omannut nuorempana joitakin edelläkuvattuja piirteitä itsekin, kunnes ymmärsin, ettei käytökseni tai tuttujeni käytös ole normaalia tai tervettä, ja kävin läpi rankan itsetutkiskelun ja maailmankuvan uudelleenjärjestelyn.

Ja ennen kuin joku änkyrä ruudun takana alkaa keulimaan, niin todettakoon seuraavaa: ylivoimainen enemmistö maailman perversseistä on heteroita, koska heterous on yleisin seksuaalinen suuntautuminen. Perverssiyttä esiintyy kaikilla seksuaalisuuksilla (hetero, homo, bi) ja molemmilla sukupuolilla.

Setalla ja sen yhteistyöjärjestöillä on todella epäterveitä näkemyksiä seksuaalisuuteen liittyviin asioihin. Esimerkiksi Sexpon hallituksessa on varsin, öh, persoonallista porukkaa. Puheenjohtaja on lisäksi itse prostituoitu ja toiminnanjohtaja on... öh. Lukekaa tyypin ajatusmaailmasta lisää hänen omasta blogistaan. Tyypistä on jonkinasteinen tiivistelmä Wikipediassa. Myös polyamoriayhdistys on nykyään Setan jäsenjärjestö (kun se oli aiemmin kokonaan erillinen klubi) ja Väestöliitto on viime aikoina tehnyt somessa useita huolestuttavia ulostuloja.

Väestöliitto tuputtaa nuorille pervoilua ja pornoilua Instagramissa.

Myös transaktivistit ovat meillä ja ulkomailla olleet seksuaalisesti varsin, öh, vapaita, ja ovat erittäin tyypillisesti kiinnostuneita polyamoriasta, BDSM:stä, pornografiasta, "kehopositiivisuudesta" ja "seksipositiivisuudesta". Haluan esimerkkinä nostaa tähän espanjalaisen transaktivistin Virutan, jonka tekemä musiikkivideo on varsin kuvaava ja sisältää useita intersektionaalisen feminismin piirissä yleisiä teemoja. Tyyppi myös kiertelee kouluissa puhumassa transsukupuolisuudesta. Ei ole sellainen ihminen, kenet minä haluaisin päästää alaikäisten lähelle.

Tuntuu, että joka ikinen järjestö tai taho, joka on jollakin tavoin tekemisissä sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvien asioiden kanssa, on nykyään kaapattu gendersekoilijoiden ja ihme seksihullujen toimesta ja järjestön toiminta muutettu sitten sen mukaiseksi. Kun seuraa Setan, Sexpon ja Väestöliiton toimintaa, niin alkaa hahmottua jonkinlainen synkkä kolmio. Nämä ovat isoja järjestöjä, joilla on oikeaa vaikutusvaltaa sekä omanlaisensa auktoriteettiasema. On vaikea sanoa, että mikä niistä alkujaan aloitti tämän, mutta ne kyllä ovat kytköksissä toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja vaikuttavat yhteiskunnassa taustalla kaiken aikaa. Tällä puolestaan on yhteiskuntaan laajempia sivuvaikutuksia, joista esimerkkinä tämä Turvallinen Oulu -hanke, jonka materiaalit olivat uskomattoman hämäriä. Ei tässä oikein voi muuta kuin raapia päätään ja miettiä, että mitä hemmettiä tässä yhteiskunnassa oikein tapahtuu. Tässä on nyt taustalla jotakin isompaa. Tämä ei ole todellakaan normaalia, eikä varmasti ilmestynyt yhtäkkiä tyhjästä.

Setan nimi tarkoittaa SEksuaalinen TAsavertaisuus. Tämähän alunperin on viitannut nimenomaan homoseksuaalisuuteen. Mutta näköjään siinä samalla, kun LGBTIQ+ -liike on laajentunut sisällyttämään itseensä jos jonkinlaista hiihtäjää, niin osa jengistä on ymmärtänyt "seksuaalisen tasavertaisuuden" vähän omalla tavallaan, eli koskemaan kaikenmaailman fetisistijengiä ja yleistä "seksipositiivisuutta" (joka tosin merkitsee näiden järjestöjen kontekstissä perverssipositiivisuutta, eli myönteistä suhtautumista perverssien impulsseihin). Mielestäni seksuaalisuuden pitäminen kauniina, sensuellina asiana on täysin eri asia kuin näiden pervojärjestöjen määrittelemä seksipositiivisuus. Se, että esim. minä konservatiivina kritisoin seksihullujen puuhia, ei ole merkki siitä, että olen joku kitkerän katkera Raamatulla päähän lyövä kuivakka neitsyt peräkammarista (vinkki: en ole). Positiivinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ei ole sama asia kuin olla avoimia suhteita harrastava pornohullu perverssi. Kertoo jotain tämän yhteiskunnan huolestuttavasta polarisoitumisesta, että ihmisten mielissä on olemassa vain kaksi suhtautumistapaa seksuaalisuuteen: olla pervo- ja pornohakuinen TAI olla jotenkin itsensä kieltävä ja ylipidättyvä. Tämä polarisoituminen on jo itsessään ongelma.

Setan olisi pitänyt jo vuosia sitten asettaa tarkka rajaus sille, että mitä "seksuaalinen tasavertaisuus" heidän kontekstissään tarkoittaa. He eivät tehneet niin, ja lopputulos on tässä.

******

Summa summarum:

Teoriani on, että kaikissa seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvissä ammattilaiskoulutuksissa käytetään materiaaleina Setan tuottamia oppaita sekä Setalla työskenteleviä kouluttajia (joiden koulutustausta on mitä?). Setan materiaalit ovat penetroituneet mukaan "tasa-arvon", "moninaisuuden" ja "ihmisoikeuksien" verukkeella sekä Seta on myös brändännyt itsensä näiden erityisasiantuntijaksi. Kaikki nämä kuulostavat nopealla silmäyksellä kauniilta, mutta kun lähdemme tarkemmin tarkastelemaan, niin huomaamme, että alta paljastuu jotain ihan muuta. Seta ja sen jäsenjärjestöt ovat äärettömän tehokkaasti verkostoituneet aivan kaikkialle yhteiskunnassa ja niitä myös konsultoidaan ihmisoikeuksiin, vähemmistöryhmiin ja tasa-arvoasioihin liittyvissä asioissa.

Teitä manipuloidaan. Älkää menkö tähän "ihmisoikeus" -vipuun.


EDIT 19.2.2021//
Eräs kritisoimistani terapeuteista luki tämän bloggauksen ja postasi Instagramiinsa seuraavaa:

Kirjoittaako tässä aikuinen asiakasvastaanottoa pitävä terapeutti, vai delegoiko hän tuona päivänä somepostailun 14 wee yläasteteinilleen? Jos reaktio kritiikkiin on tämä, niin herää kysymys, että kuinka laadukasta terapiaa tämä henkilö kykenee ylipäätään tarjoamaan.

Miksi nillitän tästä? Koska seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin alueella liikutaan hyvin herkällä, ja siten vaarallisella, alueella. Potilaat voivat olla aidosti hyvin, hyvin haavoittuvaisessa tilassa ja asenteellinen terapeutti voi liiankin helposti päätyä ainoastaan pahentamaan heidän tilaansa. Sanon nimenomaan ihmisenä, joka on omassa elämässään aidosti kärsinyt ongelmista ja solmuisuudesta seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin alueella ja joka meni paljon pahemmin solmuun kuin olisi tarvinnut mennä.

Toivon terapeuttien heräävän genderpsykoosista heidän luokseen tulevien apuatarvitsevien potilaiden turvallisuuden vuoksi.


EDIT 27.2.2021//
Jatkan aiheesta uudessa kirjoituksessa täällä.

Vieraskynä: Ajatuksiani työpaikkojen Pride-koulutuksista

Tämänkertaisen vieraskynän kirjoittaja on nimettömänä pysyttelevä julkisen sektorin työntekijä, joka on kyllästynyt Setan järjestämiin koulutuksiin työpaikallaan. Tässä kirjoituksessa hän hieman kertoo siitä, että minkälaisia koulutuksia Seta järjestää hänen työpaikallaan.

Kirjoittaja näytti minulle ottamiaan kuvia koulutusmateriaalista, mutta ei halunnut minun liittävän niitä tähän, sillä hän oli epävarma siitä, että minkälaisia sääntöjä työpaikan sisäisten koulutusten materiaalien julkiseen jakamiseen liittyy, ja hän pelkäsi saavansa osakseen jonkinlaisia sanktioita. Hän tässä kirjoituksessa kuvailee kuitenkin koulutusten sisältöä omin sanoin. Materiaalien luulisi olevan saatavissa Setalta, mikäli joku lukija on niistä kiinnostunut, sillä Seta käyttää niitä koulutuksissaan muutenkin.

Kirjoittaja linkkasi tämän sivuston, jolla kyseinen koulutus mainitaan, mutta itse latauslinkki ei toimi. Sivulla kuitenkin mainitaan Setan koulutussunnitelija Marita Karvinen nimeltä, sekä hänen yhteystietonsa. Koulutuksesta on juttua myös Helsinki Pride -yhteisön sivuilla.

ONKO SETA KÄYNYT KOULUTTELEMASSA SINUN TYÖPAIKALLASI? Esitän yleisen vieraskynäkutsun kaikille lukijoille. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi nimellä, nimimerkillä tai täysin anonyyminä. Lähetä tekemäsi vieraskynäkirjoitus osoitteeseen samettiorkidea@gmail.com.

On aikakin, että suuri yleisö saa tietää, että minkälaista tuubaa Seta levittelee hömppäkoulutuksiensa muodossa ja mukamas asiantuntijana. Lisäksi olen aika varma, että valtaosa homoista/transsukupuolisista ei hyväksy sitä, että minkälaista shittiä heistä selitellään valtaväestölle. Sinun homona/transsukupuolisena kannattaa tiedostaa tämä.



********


AJATUKSIANI TYÖPAIKKOJEN PRIDE-KOULUTUKSISTA
Kirjoittanut: Liittoutumaton rivityöntekijä


Valtioneuvostossa perustettiin kaikessa hiljaisuudessa syksyllä 2019 sateenkaariyhteistyöverkosto, jonka alkuperäinen nimi oli Valtioneuvoston HLBTI-verkosto. Toimintaa koordinoivat oikeusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Verkoston kaikista jäsenistä ei ole tietoa eikä myöskään siitä, miten sitä rahoitetaan. Lokakuussa 2020 Kristillisdemokraattien kansanedustaja Antero Laukkanen kysyi eduskunnan kyselytunnilla pääministeri Sanna Marinilta, onko hallitus antanut tällaisen verkoston kautta erityisaseman joillekin ryhmille. Marin sanoi, ettei ollut tietoinen verkostosta, vaikka hän oli juuri kuukautta aiemmin syyskuussa Helsinki Priden virallisena suojelijana kertonut siitä ja sen tarkoituksista (halu parantaa sateenkaariyhteistyötä ja tavoitteena edistää sateenkaaripolitiikkaa). Marin kiisti, että kyseessä olisi ns. salaseura.

Omassa työyhteisössäni järjestettiin Helsinki Priden yhteydessä Seta:n Working with Pride-teemainen koulutus, jossa käytiin läpi mm. aiheeseen liittyvää termistöä, lainsäädäntöä, LHBTIQ-historiaa, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä työpaikoilla sateenkaarinäkökulmasta ja ”hyviä inklusiivisia käytäntöjä”. Henkilöstökoulutuksen lisäksi LHBTIQ-aihe tulisi Seta:n mukaan huomioida ja saada näkyvyyttä vähemmistöille sopivina työvaatteina, WC-tilojen järjestelyissä, palavereissa, arvoissa, viestinnässä, työnantajatahon kannanotoissa aiheeseen liittyviin uutisiin, lomakkeissa, sähköisissä uutiskirjeissä, ilmoitustauluilla jne. Käytännössä siis vähän kaikkialla. Oli hämmentävää lukea samaan aikaan vastamedian uutisointia Helsinki Priden epämääräisiltä kuulostavista ohjelmanumeroista: mm. kemikaaliseksi-luennosta, lasten drag queen-työpajasta, dildobingosta. Äkkiseltään ei tule mieleen, mitä näillä on tekemistä mainostetun yhdenvertaisuuden edistämisen kanssa. Mitä tapahtuu tällaista toimintaa yhteistyöllään tukevien työnantajatahojen arvokkuudelle ja uskottavuudelle?

Mielestäni on kyseenalaista, että ideologisesti värittynyttä koulutusta järjestetään työpaikoilla. Osa ihmisistä, erityisesti perinteisiä arvoja kannattavat, alkavat olla jo lopen kyllästyneitä tähän sateenkaariaatteen ja intersektionaalisen feminismin väkipakolla tuputtamiseen. Erityisesti julkisen sektorin kuuluisi pysyä neutraalina, eikä esimerkiksi liputtaa vuosittain sateenkaarilipuilla tai osallistua marsseille. Eihän samainen taho liputa esimerkiksi vammaisjärjestöjen tai romanienkaan lipuilla säännöllisesti. Muille vähemmistöille tai valtaväestölle voi muodostua käsitys, että tiettyä vähemmistöryhmää suositaan, vaikka hallintolaki velvoittaa jo lähtökohtaisesti kohtelemaan ihmisiä tasaveroisesti.

Koulutuksen yhteydessä tuli esille, että työyhteisössämme ei ollut tiettävästi esiintynyt niin yhteisön sisällä kuin sieltä ulospäinkään seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistunutta syrjintää. Olemme itse asiassa olleet käytäntöinemme ihmisiä yhdenvertaisesti kohteleva taho jo ammoisista ajoista. Missä siis ongelma? Keskustelu harhautui sitten sivuraiteille, alettiin puhua esimerkiksi ikä- tai ihonvärisyrjinnästä. Tulee väistämättä vaikutelma lapsenomaisesta huomionhakuisuudesta. Joillakin mieli vain pahoittuu toistuvasti arjessa. Koetaan ja haetaan syrjintää sieltä, missä sitä ei edes ole - edes niissä rakenteissa - ja jostain syystä tarvitaan kuitenkin erityiskohtelua. Aktivistipiireissä tuntuu olevan myös tarvetta määritellä, mitä muut ihmiset saavat asioista ajatella ja sanoa. Tähän törmäsi hiljattain esimerkiksi kansanedustaja Anna Kontula julkaistessaan Twitterissä satiirisen sarjakuvan, jonka joukko transaktivisteja tulkitsi transmisogyyniseksi ja odotti myös Kontulan ja muidenkin tekevän niin.

Unisex-WC:t kuulemma tarvitaan, koska ”jotkut joutuvat koulussa tai työpaikallaan olemaan juomatta koko päivän, jottei tarvitsisi mennä normaalivessoihin”. Esimerkiksi eräässä ison suomalaisen kaupungin sairaalassa jouduttiin unisex-WC:t palauttamaan takaisin sukupuolitetuiksi, koska asiakkaat (siis enemmistö = ei seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat) kokivat yhteisvessat kiusallisiksi. Joissakin kouluissa on toimittu samoin, koska monet tytöt joutuivat pidättelemään koko päivän uskaltamatta mennä poikien kanssa samaan vessaan. Jos sukupuolitetut vessat eivät sateenkaariväelle kelpaa, voi käyttää  invavessoja. Vessojen remontointi unisex-versioiksi ei ole ilmaista sekään.

Pride-viikon yhteydessä keskusteltiin myös palaverikäytännöistä. Niissähän pitäisi kuulemma esittelykierroksella ja työkavereita puhutellessa noudattaa jotakin lumihiutale-säännöksiä persoonapronominien suhteen, jottei kukaan vaan loukkaannu. Tämä on ainakin suomenkielisiä palavereita pitäville työyhteisöille täysin turhaa vouhkaamista, koska meidän persoonapronominimme hän on sukupuolineutraali ja ihmisiä kutsutaan etunimillä. Tai vaikka lempinimillä. Seta:n väen mielestä inklusiivisuus tulisi ottaa huomioon palavereja pidettäessä. Eräs osallistuja kysyi, miten se heidän tapauksessaan otetaan, kun aihepiiri on koko lailla täysin eri sfääreistä eikä siihen oikein saa inklusiivisuutta mitenkään ympättyä mukaan. Kouluttajan mielestä palavereissa on hyvä puhua välillä muustakin kuin työasioista. ”Olisiko teillä hetki aikaa keskustella inklusiivisuudesta?” Ei, ei ole aikaa eikä suurinta osaa taida oikein kiinnostaakaan.

Koulutusmateriaalin mukaan mikroaggressio voi työpaikalla ilmetä mm. niin, että todetaan työkaverille: ”En olisi uskonut, että olet homo.” Miten usein tällaisia kommentteja oikeasti kuulee? Omassa työyhteisössäni en ole kuullut koskaan. Tavallisia ihmisiä ei työpaikoilla yleensä kiinnosta pätkääkään muiden työkavereiden seksuaalinen suuntautuminen ja mahdollinen vähemmistöön kuuluminen. Ehkä pienen väestönosan ajatusmaailma pyörii toistuvasti sukupuoliin ja seksielämään liittyvien teemojen ympärillä, mutta valtaosaa ihmisiä taasen ei juurikaan kiinnosta muiden makuukammarielämä. Tavallisesti työpaikoille mennään ensisijaisesti tekemään töitä, ei pohdiskelemaan muiden suuntautumista. Jos jotakuta esimerkiksi avoimesti nimitellään halventavasti seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, tulee se tietysti selvittää ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin työpaikkakiusaamistapaukset. Koko mikroaggressio-keskustelu sen sijaan vaikuttaa neuroottiselta muiden ihmisten eleiden, ilmeiden, asentojen ja lauseiden pilkun paikkojen kyttäämiseltä. Moni kysyy jo aiheellisesti: uskaltaako työpaikoilla enää mistään puhua, ettei vain joku loukkaannu?

Edelleen koulutuksen mukaan työyhteisön yhteiskuvissa tulisi ilmetä monimuotoisuus eli esillä olisi oltava kaikennäköistä, ei vain yhdennäköistä väkeä. Hetkinen. Kaikkihan me olemme erinäköisiä, vaikka työyhteisö nyt sattuisi koostumaan vaikkapa valkoihoisista nuorista naisihmisistä. Kuten esimerkiksi tämän sateenkaariverkoston alulle pannut Suomen valtioneuvoston viisikko ennen Kulmunin vaihtumista Vanhaseen. Mikä ihmeen itseisarvo se on, että työyhteisön yhteiskuvissa esiintyy erirotuisia, eri seksuaalisesti suuntautuvia, eri ikäisiä, terveitä ja vammaisia jne?  Työyhteisöähän ei pitäisi koota ulkoisten seikkojen vaan henkilöiden pätevyyden perusteella. Seta:n kouluttajan mukaan työryhmän koostuminen esimerkiksi vain valkoisista miehistä on merkki siitä, ”ettei ole annettu tilaa kaikille”. Tervetuloa todellisuuteen, kaikki eivät voi päästä kaikkiin työpaikkoihin. Jotkut alat ja työtehtävät nyt vain ovat luontaisempia miehille tai naisille.  Intersektionaalisen feminismin ajaminen työpaikoille johtaa siihen, että työyhteisöt alkavat vähitellen koostua työtehtäviin inkompetenteista yksilöistä, jotka täyttävät kylläkin ulkoisilta ominaisuuksiltaan jonkun uhripisteytysjärjestelmän kriteerit.

Koulutuksessa annettiin myös vinkkejä ”LHBTIQ-liittolaisille” työyhteisössä. Liittolainen-sanasta ainakin itselleni tulee mielleyhtymä jonkinlaisesta sodankäynnistä. Onko Seta ja transaktivistijoukko sodassa? Ketä vastaan ja miksi?  ”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!”-ajattelua? Työyhteisöjen johto ei aina näemmä uskalla vastustaa tällaista painostusta, koska pieni mutta äänekäs vähemmistö aloittaisi välittömästi massiivisen maalittamiskampanjan verkossa, puolueellisen valtamedian tukemana. Oli suorastaan säälittävää seurata esimerkiksi erään ison vaatefirman ryömimistä transaktivistien vaatimusten mukaan, kun lupasivat poistaa verkkokaupastaan kahteen sukupuoleen perustuvan binäärisen hakujaottelun. Yrityksillä on melkoinen tasapainotteleminen tässä "sodassa", jossa lopputuloksena voi olla osan asiakaskunnan menettäminen.

Mielestäni ihmisten työpaikat tulee jättää trans- ja miltä tahansa aktivismeilta rauhaan, koska suurin osa haluaa vain keskittyä tavanomaiseen arkiseen työntekoon. Kohtaamaan erilaiset ihmiset ihmisinä, hyviä käytöstapoja noudattaen. Ilman sekavan oloisia selvityksiä esimerkiksi useista kymmenistä eri sukupuolen kokemuksista ja vaatimuksista, miten ne tulisi muiden CIS-ihmisten (!) osata sensitiivisesti ottaa huomioon. Vetoan myös julkisen ja yksityisen puolen työnantajiin. Uskaltakaa suhtautua kriittisesti ja vastustaa tätä kehitystä. Työyhteisössä ei alaisten pidä joutua sosiaalisen paineen alla  tekemisiin minkään aatteiden kanssa, varsinkaan sellaisten, jotka ovat mahdollisesti omaa arvomaailmaa vastaan. Jotkut voivat kokea epämiellyttävänä, jos heidät työajan ulkopuolella leimataan olevan jollain lailla kytköksissä esimerkiksi Seta:an työpaikkansa Pride-hypetyksen kautta. Politiikka ja ideologiat kuuluvat vapaa-ajalle.