lauantai 27. helmikuuta 2021

Vielä seksuaaliterapeuteista

Olen nähnyt eri puolilla nettiä kommentteja, joissa eri ihmiset typistävät edellisen postaukseni sisällön about sellaiseksi, että "seksivastainen konservatiivi siellä vaan kauhistelee, kun toiset ihmiset eivät ole seksivastaisia". Ei ole eka kerta, kun joku minusta sanoo jotain tällaista. Ihmeellistä, miten maailmassa aina riittää umpiluupäitä, jotka eivät tajua pointtia, vaikka se purisi heitä perseeseen. Ja ei, en (edelleenkään) ole siveyden sipuli. Te ette tiedä, vaikka minulla olisi nainen joka sormelle, varpaalle ja viikonpäivälle, kaappi täynnä seksileluja ja salakapakka olohuoneessa, koska minä en kerro tällaisia yksityiskohtia julkisesti. Jotkut jutut ovat yksityisasioita ja nämä ovat niitä juttuja. Mutta ihan sama, vaikka olisin nunna, koska sillä ei ole mitään tekemistä kirjoituksen pointin kanssa.

Kirjoituksen pointti oli esimerkkien avulla osoittaa, että "auktorisoitu seksuaaliterapeutti" ei ole määritelty ammattinimike, vaan sen alla toimii jos jonkinlaista hiihtäjää. Jos siis luulit, että seksuaaliterapeutit ovat neutraaleja terveydenhuollon toimijoita, niin olet väärässä. Bloggauksessa esitellyt terapeutit ovat selvästi hyvin asenteellisia sekä ideologisesti värittyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli itse olet terapeutin tarpeessa, niin sinun on hyvin tarkkaan selvitettävä, että minkälaiseen terapiaan olet menossa ja millaiselle terapeutille. Mikäli oletat saavasi ideologisesti neutraalia terapiaa ja päädyt menemään epäsopivalle terapeutille, niin pahimmassa tapauksessa ongelmasi pahenevat. Vähän näyttää myös siltä, että käsitettä "terapeutti" ja "terapia" käytetään hyvin löyhästi vähän kaikenlaisissa yhteyksissä ja ne eivät välttämättä tarkoita oikein mitään. Tästä kannattaa olla tietoinen.

Olen itse tuntenut pahasti seksuaalisuutensa ja sukupuolensa kanssa solmussa olevia ihmisiä. Kaksi eri ihmistä kertoi identtisen tarinan, että olivat aikoinaan saaneet terveydenhoidosta lähetteen Sexpon terapeutille ja molemmat kertoivat lopettaneensa terapian siellä kesken ja traumatisoituneensa vain lisää. Pidän todennäköisenä, että heistä kumpikin juoksisi kirkuen pakoon esimerkiksi Anna-Riitta Kässin luota vain nähtyään hänen nettisivunsa. Epäilen myöskin vahvasti nyt netissä näkemäni perusteella, että Kässi olisi mitenkään pystynyt terapeuttina kohtaamaan näistä ihmisistä kumpaakaan, eikä auttamaan heitä. En tiedä, että minkälaisia ihmisiä Kässin vastaanotolla ylipäätään käy ja miksi he ovat sinne hakeutuneet, mutta heidän on pakko olla jo lähtökohtaisesti seksuaalisesti avoimia, jos Kässin hyvin revittelevät pillujutut vetoavat heihin. Siksi minua mietityttää, että mihin he seksuaaliterapiaa edes tarvitsevat tai että mitä "seksuaaliterapia" heidän kohdallaan oikeastaan sisältää, mutta se ei ole minun asiani, eikä myöskään pointtini. Kässillä on ehkä tarjottavana jotakin hyvin tiettyä, mitä juuri tietynlaiset ihmiset menevät häneltä hakemaan (fanilauma hänellä selvästi nimittäin on ja kenties joillekin ihmisille on terapiaa katsella pillunkuvia). Pointtini on se, että omat tuttuni eivät olisi koskaan seksuaaliterapian tarpeessa edes olleet, JOS olisivat olleet seksuaalisesti avoimia tai niin sinut sukupuolielimistönsä kanssa, että "Pillupalatsi" olisi herättänyt heissä mitään muuta kuin hyvin vastenmielisiä tuntemuksia. Minun tuttujeni kohdalla revittelevä pillukuvasto olisi saanut, ja saikin, heidät ainoastaan ahdistumaan lisää sekä vihaamaan kehoaan ja sukupuoltaan entistä enemmän (=olisivat traumatisoituneet lisää). Tämä olisi saanut, ja sai, heidät lähtemään terapiasta sekä todennäköisesti saanut heidät sulkeutumaan kotiinsa entistä tiukemmin ja olemaan luottamatta terapiaan ylipäätään (niinkuin esimerkiksi Sexpon terapeuttien luona käyneet tekivät). Myös itse akuuteimpina dysforia-aikoinani olin äärimmäisen herkkä kaikenlaiselle avoimelle pillukuvastolle ja se sai minut vain vihaamaan naiseutta lisää ja solmuuntumaan entistä pahemmin. Kässi on puhunut transasioista somessaan sekä ottanut niihin kantaa, joten tämä luo mielikuvaa, että hän on perehtynyt aiheeseen sekä sukupuolidysforiasta kärsiviin nimenomaan terapeuttina. Tämä saattaa aikaansaada sen, että hänelle (tai jollekulle kaltaiselleen) lähetetään terveydenhuollosta dysforisia potilaita.

Eli: potilaalle epäsopiva terapeutti ihan oikeasti voi pahentaa potilaan ongelmia. Tästä tulee sekä potilaan että terapeutin olla todella tietoinen.

Seksuaalisuus- ja sukupuolisolmuuntumiset ovat aidosti vakava asia, ja jos siinä lähtee leikkimään asioilla sekä potilasryhmällä, jota ei oikeastaan tunne, niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Ja tällä viittaan nyt erityisesti potilaan ajautumiseen pitämään itseään transsukupuolisena traumasyistä ja myöhempään transhoitojen katumiseen, tai potilaan solmuuntumisen muuhun pahenemiseen. Sanon tämän nimenomaan ihmisenä, joka on itse kulkenut vastaavan polun ja nähnyt muille tapahtuvan samankaltaista. Toivon ihan oikeasti, että katumistapauksia tai turhia solmuuntumisia ei tulisi enää lisää ja että terapeutit sekä heidän fanilaumansa alkaisivat ottaa asian vakavasti. Järkkyneiden ihmisten järkkyneen minäkuvan kritiikitön pönkittäminen "ihmisoikeuksien" verukkeella sekä sukupuolen käsitteen sotkeminen eri tavoin ovat myöskin aivan oleellinen osa ongelmaa.

On erittäin valitettavaa, että avun tarpeessa oleva potilas joutuu itse olemaan äärimmäisen varuillaan apua hakiessaan, sillä monella heistä ei yksinkertaisesti riitä voimavarat tai aina edes ymmärrys sellaiseen. On terapeuttien ja muun hoitavan henkilökunnan tehtävä osata käsitellä potilaita oikein, eikä heidän pitäisi ottaa potilasryhmää, jonka käsittelemiseksi heillä ei ole riittävää osaamista (pätee kaikkiin mahdollisiin asioihin, ei vain dysforia-aiheeseen). Muuten leikitään potilaan turvallisuudella. Tämän pitäisi olla aivan itsestäänselvää. Asia on erityisen vakava transkokevien ihmisten kohdalla, sillä heillä on tyypillisesti taustallaan erittäin kirjava joukko vakavia mielenterveysongelmia, jotka ovat joskus diagnosoimattomia (niistä lisää tässä kirjoituksessa). Kirjoituksessani seksuaaliterapeuteista esittelin terapeuttien hyvin yksisilmäisiä näkemyksiä liittyen transaiheeseen, joten tämänkaltainen terapeutti on ilmiselvästi kykenemätön tarkastelemaan aihetta mistään muusta kuin hyvin tietystä, kapeasta näkökulmasta.

Lisäksi nostin kirjoituksessa esiin sen, että luottamusta herättävä ilmaisu "auktorisoitu" tai "sertifioitu" terapeutti on epäselvä ja auktorisoiduksi terapeutiksi itseään tituleeraavan ihmisen koulutuspohja voi olla vähän mitä vaan. Jos siis luulet olevasi menossa ideologisesti neutraalin terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle, niin saatat olla pahasti erehtynyt. Tämänkin asian joudut itse tarkistamaan, mikä on valitettavaa.

Eli summa summarum: Käsitteet "terapia" ja "terapeutti" voivat tarkoittaa vähän mitä tahansa. On erittäin valitettavaa, että niiden sisällön tarkastaminen voi olla aivan kokonaan potilaan itsensä vastuulla, kun hän on jo valmiiksi tilanteessa, missä kaikki on vaikeaa. Olen huolissani mainittujen tuttujeni kaltaisista ihmisistä sekä "seksuaaliterapia" -käsitteen sekä terapeuttien koulutustaustan epämääräisyydestä. Lisäksi terapeuttien naureskeleva suhtautuminen ihmisiin, jotka ovat tästä asiasta huolestuneita, on jo itsessään hyvin huolestuttavaa.

Onko itselläsi kokemusta asenteellisista terapeuteista? Mitä tapahtui? Kerro siitä kommenteissa.

torstai 18. helmikuuta 2021

Vieraskynä: Onko transliike kultti?

Tämänkertainen vieraskynä on sähköpostiviesti, jonka eräs lukija lähetti minulle. Pyysin saada julkaista sen blogissani, sillä kyseessä on mielenkiintoinen yhteenveto modernin transliikkeen kulttimaisista piirteistä.


********

ONKO TRANSLIIKE KULTTI?


Minusta tämä on pohtimisen arvoista, sillä olen nähnyt kuinka lahkoihin joku sekoaa ja tämä on kyllä lahko, ei ehkä uskonnollinen siinä mielessä, mutta ihan puhdas lahko. Ja sitä se on myös lahkomittareilla ja vielä erittäin vaarallinen sellainen. Kulttimaisuutta löytyy monista kohtaa, käytän tässä ihan Uskontojen Uhrien Tuki ry:n listaa, mistä voi pohtia kuinka paljon yhtäläisyyksiä tähän muodostuu.

Liike on kansainvälinen, joten siinä liikkuu satoja miljoonia rahaa. Esimerkiksi puberteettiblokkereiden, naisten endometrioosilääkityksen, myynti on moninkertaistunut kun valtiot ostavat niitä lasten ”terveydenhuoltoon”. Kun WHO ja YK suosittelee, ei ole väliä, ettei tiedetä oikeasti edes, mitä kaikkea ihmisen normaalin kehityksen estäminen tekee. Sukupuolen kehityshän ei vaikuta pelkästään sukuelimiin, seksiin tai lisääntymiseen vaan sukupuolihormonit ja puberteetti vaikuttaa mm. aivojen, lihaksiston, pituuden, sisäelinten, keuhkojen, sydämen, luuston tiheyden ja nivelten kehitykseen.

On syytä epäillä vahvasti, että raha tähän ainakin liittyy, vahva poliittinen valta sekä järjestäytyneisyys ja moniulotteiset lonkerot. Mikä tämän liikkeen todellinen alkuperä on, on vaikea tietää, ottaen huomioon millä volyymilla se tehtailee pseudotiedettä esim. internettiin. Mutta kun miettii tätä vaikutusvaltaa mikä tällä transaktivismiliikkeellä on, se on älytön.

Olen pitänyt tätä kulttimaisena ja olen alkanut epäillä johtaako sitä kultti oikeasti vai vaan rahakultti. Resurssit tuskin riittää tavallisella pulliaisella koskaan saamaan selville, mutta nämä Suomenkin transaktivistit vaikuttavat olevan pelkkiä pelinappuloita. Tässä koko liikkeessä ei ole kenenkään terveydestä ja hyvinvoinnista kysymys, eikä edes transsukupuolisista. Sen huomaa jo siitä, että ”väärien” transsukupuolistenkin suut tukitaan: kuinka voi olla transsukupuolisten asialla, kun on valmis heittämään heidät junan alle eri mielipiteistä?

"Uskon vapaus sallitaan kunhan uskot, kuten me sanellaan."

Tässä kohtaa, kun tätä listaa tarkastelee, "johtajan" tilalle voi vaihtaa useammin ”aatteen” mutta epäilen että näissä järjestöissä toimii juuri (monen näkyvimmän aktivistin kaltaisia) joko mielenterveysongelmaisia tai narsistisia henkilöitä jotka julistautuvat ylijumaliksi ihmisoikeuksien (aatteen) puolesta ja heiltä sitten kysytään neuvoa ja opastusta.

Tässä kuitenkin listaa mihin saa tutustua. Sivuilla on nämä kohdat ja laitan tuohon omia huomioita kohtien jälkeen.

”Amerikkalainen psykoterapeutti Steven Hassan esittelee kirjassaan Combatting cult mind control esimerkkien avulla vaikutusjärjestelmää, jota Hassan kutsuu henkiseksi kontrolliksi (mind control). Jos uskonnollinen yhteisö pyrkii vaikuttamaan jäseniinsä näiden vaikutusjärjestelmien avulla, on syytä huolestua. Tämän vaikutusjärjestelmän ja henkisen kontrollin neljä vaihetta ovat:
1. käytöksen valvonta
(Toteutuu niin ettei riitä, että olet muka transmyönteinen. Sinun on oltava liittolainen. Sinun ei tarvitse ajatella, koska kaikki vastaukset löytyvät aatteesta.)
2. ajattelun valvonta (On yksi ainoa totuus ja mielipide, kaikki muu on fobiaa ja äärioikeistolaisuutta. Todellisuus tulkitaan. Kaikki hyvä on aatteessa.)
3. tunteiden valvonta (Käyttää syyllistämistä ja pelottelua.)
4. informaation valvonta (Estää oikean informaation, kaikki tieto saadaan yhteisön omista julkaisuista: transaktivistit vääristelevät tiedettä ja tutkimuksia jne...)
Jokainen elementti vaikuttaa toisiinsa. Jos esimerkiksi pystyt muuttamaan ihmisen käyttäytymistä, hänen ajattelunsa ja tunteensa pyrkivät muuttumaan vastaavasti, koska ihminen pyrkii luontaisesti välttämään tekojensa ja ajatuksiensa välistä ristiriitaa (Hassan 1988, 59-67).”

Onko siis syytä huoleen, jos katsotaan 16 kohdan lista? Jos järjestö saa jokaisesta pisteitä 1-5 voidaan laskea kuinka vaarallinen se on. Sanan johtaja tilalla pääosin Aate.

1. Sisäinen kontrolli: miten paljon yhteisö määrää jäseniensä henkilökohtaisista asioista, jäsenen velvollisuus raportoida tekemisistään ylemmässä asemassa oleville.
Tästä en tiedä, mutta ainakin sisäinen valvonta toimii nettisivujen valvontana, ryhmämobbauksina ja twitterhyökkäyksinä. Ilmeisesti jokaisella on velvollisuus valvoa näitä ja ilmoitella näistä.
2. Johdon autoritaarisuus: kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä, suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle. Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä.
Aate on täysin erehtymätön. Transaktivistijohtajat ovat täysin erehtymättömiä.
3. Opillinen dogmaattisuus: todellisuuskäsityksen ja oppien jäykkyys. Suvaitsemattomuus erilaista ajattelua kohtaan. Kuinka pitkälle oppi ajattelee jäsenen puolesta tarjoten valmiit mielipiteet.
Mikä suvaitsevaisuus erilaista ajattelua kohtaan? Transaktivismi ei suvaitse edes TIEDETTÄ mikä ei ole mitään asennetta. Kaikki nämä hokemat ovat kuin mantroja, mitä aatteen kannattajat hokee. Mikään ei ole edes harkittavissa, mitään keskusteluyhteyttä ei välttämättä saa: faktat ei mene jakeluun edes perustelemalla ja näyttämällä.
4. Syyllistäminen: onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön.
Tämä on intersektionaalisen feminismin perusperiaate. Joko olet ymmärtämätön, tietämätön ja sinua pitää opettaa tai olet osa ongelmaa, etuoikeutettu joka ei tunnista etuoikeuksiaan. Sinussa on aina lähtökohtainen vika, se on synnynnäinen, sitä ei voi poistaa tai korjata.
5. Vainoharhaisuus: kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede, ja ennen kaikkea yhteisöstä lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.
Niin, transaktivistille lääkärit ovat hirviöitä ja portinvartioita, tiedettä hallitsee äärioikeistolaiset, Setan kritisoijat ovat rikollisia, viranomaiset ja lainsäätäjät ääriuskovaisia ja kuinka lempeästi he taas suhtautuukaan teihin detransitioitujiin...?
6. Maailmankielteisyys: näkeekö yhteisö maallisen elämän yhteisön ulkopuolella täysin arvottomana. Väittääkö se yhteisöön kuulumattomien ihmisten joutuvan kuoleman jälkeen helvettiin tai syntyvän uudestaan huonoihin oloihin. Onko sillä apokalyptinen visio, jossa maailmanloppu on lähellä ja vain yhteisöön sitoutuneet jäsenet pelastuvat.
No ehkei näin uskonnollisessa merkityksessä, mutta transaktivistithan levittävät tietoa, mikä on joku kauhea maailmanloppu, missä joka päivä joku transsukupuolinen hakataan kadulle, vaikka ihmiset ovat suvaitsevaisempia kuin koskaan. Pääosin jokaisessa sivistysmaassa on hyvin turvallista ja transsukupuolisten kuolemat USA:ssakin on todettu pääosin olevan seurausta joko ihan samanlaisesta huonosta tuurista kuin muillakin TAI tiettyjen ryhmien ollessa kyseessä, yhteisössä on hirveän iso huume ja prostituutio-ongelma, mikä valitettavasti nostaa riskin aivan valtavaksi. Tätä pelotetta sitten käytetään, vaikka maailma on pääosin ihan rauhassa, heillä on Suomessakin yhteiskunnan maksamat hoidot ja suomalainen yhteiskunta on hyvin rauhallinen ylipäätään.
7. Sensuuri: missä määrin yhteisö rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin yhteisöstä. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa maallisiin tai demonisiin tiedonlähteisiin.
Niinpä. Saako transaktivistit kuunnella muiden näkemyksiä? Etsiä muuta tietoa?
8. Ihmissuhteiden rajoittaminen: onko painetta hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura, entinen elämä harrastuksineen ja ilonaiheineen.
Kyllä. Nykyään neuvotaan jopa hylkäämään oma perhe (nuorille netissä) jos he vastustavat. Käsketään hankkiutua väärämielisistä ystävistä eroon ja transvihan levittäjistä.
9. Uusien jäsenien värväys: kuinka paljon painoa annetaan uusien jäsenien hankkimiselle ja lähetystyölle.
Paljon etenkin netissä, missä groomataan lapsia transkulttuuriin, annetaan neuvoja mitä sanoa transpolilla jne.
10. Peiteryhmät: kuinka suuri määrä yhteisöllä on sen määräysvaltaan kuuluvia ryhmiä, joilla on toinen nimi kuin yhteisöllä, esim. peiteyhtiöt ja ”hyväntekeväisyysjärjestöt”, joiden tosiasiallinen tarkoitus on tuoda lisää kannattajia ja rahaa.
Ai kuten hallituksen työryhmät, mitkä lopulta kaikki ovat transaktivismityöryhmiä? Ai kuten Amnesty Suomi? Että jos lahjoitan rahaa maailman ihmisoikeusjärjestölle, lahjoitankin rahaa transaktivisteille! Mietipä hetki miten valtava organisaatio tämän on pakko olla ja miten täysin törkeää manipulaatiota tämän AATTEEN taakse kätkeytyy, ei tämä ole enää mikään tavallinen aktivismi, tässä on takana hyvin, hyvin vaikutusvaltaista porukkaa.
11. Varakkuus: kuinka paljon rahaa tai omaisuutta yhteisöllä on käytössään tai se pyrkii haalimaan; miten paljon jäseniä painostetaan lahjoittamaan omaisuuttaan yhteisölle (esim. kymmenykset tuloista, erikoiskolehdit, yhteisölle testamentatut perinnöt).
No ilmeisen paljon kun se voi haalia sitä valtioltakin...
12. Poliittinen vaikutusvalta: kuinka paljon poliittista vaikutusvalta yhteisö haluaa tai on pystynyt hankkimaan esim. sijoittamalla jäseniään vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa.
Vihreät ja vasemmisto: aivan täysin aatteen vallassa. Vihreät etenkin, sisäministeri on jo hehkuttanut intersektionaalista feminismiä aina netissä asti ja hallituksen tasa-arvo-ohjelma on sen varassa: hallituksen polvella istuu ”sateenkaariverkosto” missä kaikki ovat transaktivisteja. Ai onko tällä poliittista valtaa? Enemmän kuin kenelläkään. Räsänen on VIIDESSÄ syyteharkinnassa. Jos Räsänen tuomitaan, kaikki tämä muuttuu laittomaksi.
13. Seksuaalinen manipulaatio: kuinka tarkkaan johtajat määräävät alaistensa seksielämästä.
Sitä en tiedä kuinka tarkkaan, mutta tämä seksuaalinen painostus ja painostus seksuaaliseen kanssakäymiseen transihmisten kanssa seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta on tasan tätä.
14. Eroa harkitsevien painostus: kuinka voimakkaasti jäseniä pyritään estämään lähtemästä liikkeestä tai kuinka paljon entisiä jäseniä painostetaan liittymään takaisin lahkoon, esim. yöllisten puhelinsoittojen avulla.
Detransitioituneita uhkaillaan, mollataan, ahdistellaan. Ihmiset eivät uskalla olla eri mieltä, puhua, sanoa mielipiteitään järjestöjen sisällä. Jopa tutkijat pelkää. Lääkärit on hiljaa.
15. Väkivallan hyväksyminen: kun johto harjoittaa sitä tai on kyse liikkeen edusta.
Tästä en tiedä enkä usko että fyysistä väkivaltaa on, mutta henkinen väkivalta on väkivaltaa.
16. Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua.
Niin, kuinka huumorintajuisia transaktivistit ja intersektionaaliset feministit taas onkaan??? He eivät siedä ryhmään, aatteeseen eikä oppeihin kohdistuvaa huumoria mutta eivät edes muihin kohdistuvaa huumoria jonka luulevat kohdistuvan itseensä (Kontulan tapaus). Heillä ei ole yksinkertaisesti mitään huumorintajua ja kaikki, joka ikinen asia, on vihaa, fobiaa ja aggressiota.

PISTEITÄ JOKA OSIOSTA, TÄYDET PISTEET USEASTA.
Jos tällä mennään, kyseessä on erittäin vaarallinen aate. Minusta tämän tajuaminen oli todella mielenkiintoista, joskin melko kauhistuttavaa. Tämä ON lahko. Siinä, että mikäli tämän sallitaan jatkuvan, seuraukset ovat yhteiskunnalle melko huonot.

tiistai 16. helmikuuta 2021

Seksuaaliterapeutit ovat genderistejä

Tervehdys tänne bloginkin puolelle. Olen ollut viime aikoina varsin kiinnittyneenä Youtuben puolelle livestriimeihin, joita syksyllä pidin joka viikko ja nyt keväällä joka toinen viikko. Keväällä striimien teemana on käydä läpi erilaisia Setan materiaaleja, joita se on tuottanut eri tahoja varten, kuten opettajia ja terveydenhoitohenkilökuntaa varten. Setan materiaaleja ihan oikeasti käytetään laajasti ympäri yhteiskuntaa ja juuri "tasa-arvo-", "ihmisoikeus-" ja "moninaisuuskoulutusten" muodossa Setan omituiset näkemykset ovat levinneet todella, todella laajalle. Jos luulit Setan olevan yksittäisen hörhöilevän pikkuporukan juttu, niin olet pahasti erehtynyt. Seta ei ole enää sama järjestö kuin se on ennen ollut, eikä edusta homoja. Seta on brändännyt itsensä ihmisoikeuksien erityisasiantuntijaksi ja se on ihan oikeasti lonkeroitunut aivan kaikkialle. Tästä soittolistasta pääset katsomaan livestriimieni tallenteita. Tilaa Youtube-kanavani, jotta saat tiedon uusista striimeistä, joissa sukelletaan syvemmälle hulluuteen.

Setan näkemykset putkahtavat sielläkin, missä niitä vähiten luulisi olevan. Eräs tällainen taho on seksuaaliterapeutit. Eräs ystäväni seuraa useita seksuaaliterapeutteja somessa ja on jo pitemmän aikaa lähetellyt aivan uskomattomia screenshotteja ympäri somea. Tässä kirjoituksessa haluan nostaa aiheen esille tiettyjen valittujen screenshottien kautta. Näytän konkreettisten esimerkkien avulla, että miten genderopit käytännössä ilmenevät.

Olen ilmaissut, että olen aivan erityisesti huolissani
1) lapsista ja nuorista
2) mielenterveydeltään järkkyneistä.
Sukupuoli- ja seksuaalisuussekoilu, käsitteiden hämärtäminen sekä epäterveet näkemykset koskettavat aivan erityisesti niitä, joiden kasvu on vielä pahasti kesken sekä niitä, joilla on jotakin erityistä ongelmaa seksuaalisuuden alueella tai sukupuoli-identiteetissä ja kehonkuvassa. Sukupuolikipuilu on hyvin yleisinhimillinen kokemus ja siitä kärsivät jossain määrin ihan kaikki ihmiset sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Myös perusheterot siis. Kaikki ihmiset tarvitsevat tukea sukupuoleensa kasvamisessa. Epäterveet näkemykset häiritsevät tätä kasvua turhaan ja ovat omiaan aiheuttamaan ongelmia, ei ratkomaan niitä. Jos sukupuolensa ja seksuaalisuutensa kanssa kipuileva ihminen ajautuu esimerkiksi koulukuraattorin tai lääkärin lähettämänä seksuaaliterapeutille, joka alkaa suoltaa hänelle genderhömppää, niin potilas menee entistä pahemmin solmuun.

Mutta. Katsotaanpa minkälaisia näkemyksiä terapeutit levittelevät. Klikkaa kuvat isommiksi.

Ensimmäinen esimerkki on doulaksi ja seksologiksi (whatever that means, siinä voi olla vähän mikä vaan koulutus alla) itseään tituleeraavan Anna-Riitta Kässin Instagram-tililtä.



Näit ehkä (ihan hemmetin tyhmän ja turhan) mediakohun Pekka Poudan Twitter-päivitykseen liittyen (Poudan seinällä kävivät aktivistit sankoin joukoin möykkäämässä). Kässi kommentoi Instagramissaan:



Jooh elikkäs. Genitaalipreferenssejä. Cis-sukupuolisia. Ulkonäöstä ei voi "olettaa" (eli päätellä) kenenkään sukupuolta. Ei-binäärisiä sukupuolia. Väärinsukupuolittamista. Pitää lopettaa toisten ihmisten sukupuolen arvuuttelu. Syntymässä määritelty sukupuoli, joka "arvataan" ja joka voidaan arvata väärin. Sukupuoli on itsemäärittelykysymys. Vieraskieliset persoonapronominit aikaansaavat turvallista oloa (miten?). Kaikkien pitäisi merkitä vieraskieliset persoonapronominit someprofiileihinsa, koska se on "reilua" (miten?) ja jotta joidenkin uniikkien lumihiutaleiden leima hälvenee (miten? Tämmöinen hölmöilyhän vain lisää leimaa...).

Hieraisin silmiäni ja lähdin tutkimaan Kässin omaa nettisivua:



Öööööö pillupostia???

Kässi kertoo itsestään:





Öööööö pillupalatsi??? Onko tämä ihminen tosissaan, vai olenko Little Britain -sketsissä? Tämähän näyttää seksuaaliterapeutin parodialta.





Kässin CV on pikaisella vilkaisulla vakuuttava. Ollaan maisteria, opettajaa, ohjaajaa ja auktorisoitua sitä sun tätä. Myöskin työkokemusta ihmisten kanssa työskentelystä yli 10 vuotta. Mutta MITÄ Kässi on tarkalleen ottaen opiskellut ja MISSÄ? KUKA hänet on auktorisoinut? Hänen CV:nsä ei kerro lisätietoa siitä, että mitä ja missä hän on tarkalleen opiskellut ja minkä laajuisesti (maisteri poislukien). Huomatkaa, että terapeutiksi Kässi ei ole vielä edes valmistunut (hän mainitsee valmistumisajankohdaksi 6/2021, nyt on 2/2021), mutta silti hän pitää vastaanottoa ja ottaa asiakkaita. Missä hän tarkalleen ottaen opiskelee terapeutiksi ja mikä koulutuksen sisältö on? Somehölmöilyt eivät vakuuta, eivätkä pillujutut.

Mutta jatketaan seuraavaan esimerkkiin. Otetaan tarkasteluun toinen Instagram-tili nimeltä Selkoseks. Selkoseksin takana on ryhmä ihmisiä ja he esittelevät itsensä seuraavasti:



Seuraavat ovat kuvakaappauksia Instagramin tarinasta kohdasta "Keitä olemme?":



No huhhuh. Kuulostipa melkoisen rautaiselta ammattilaistiimiltä, miinus random mekkomies-kuvataiteilija, mutta ehkä hän on lähinnä ryhmän graafikko (?).

Noniin, katsotaanpa minkätyyppisiä juttuja selkoseksit kirjoittelevat Instagram-tilillään. Seuraava on kuuden kuvan sarja, jossa on yhteinen kuvateksti:



Niin siis MITÄ mä just luin? TRANSFOOBEJA JA TERFFEJÄ??? Biologinen sukupuoli ei ole sidottu kromosomeihin, vaan se on "diversiteetti eri tekijöitä" (mitä siis)? Biologinen sukupuoli ei ole kaksijakoinen? Kromosomit ja fyysiset piirteet eivät määritä sukupuolta? On olemassa "geneettinen" ja "hormonaalinen" sukupuoli, jotka voivat olla eri paria samalla ihmisellä ja myös ei-binäärisiä??? Lopuksi ihme hölinää siitä, että tiedätkö omien reseptoriesi toiminnan. Jos en ole intersukupuolinen, eli kehoni toimii abouttiarallaa niinkuin biologisen sukupuoleni yksilöllä toimii, niin ei ole mitään aihetta epäillä, että reseptoreissani tai kromosomeissani olisi häikkää...?

Siis MISTÄ puhutte? Puhuitteko transsukupuolisuudesta vai intersukupuolisuudesta? Tiedättekö itsekään? Miten "transfoobit" tai "terffit" liittyvät mitenkään mihinkään, etenkin, jos puhutaan nimenomaan intersukupuolisuudesta (mikä on eri asia kuin transsukupuolisuus)?

Olen käynyt livestriimeissäni läpi Setan koulutusmateriaaleja esimerkiksi täällä, täällä ja täällä. Kaikille materiaaleille on ominaista se, että niissä menee transsukupuolisuus (= psykiatrinen häiriö) ja intersukupuolisuus (= fyysinen kehityshäiriö) iloisesti sekaisin aivan kaiken aikaa. Materiaaleissa harvoin eritellään, että kummasta milloinkin puhutaan ja näistä kahdesta puhutaan myös täysin ristiin. Lukijan itsensä täytyy ymmärtää, että milloin puhutaan mistäkin, mikä on äärettömän huonosti kirjoitetun materiaalin merkki. Tämä on omiaan aiheuttamaan koulutettaville valtavaa hämmennystä siitä, että mistä on edes kyse. Hulluintahan on, että vuoden 2021 alussa ilmestyneen oppaan (jota luetaan tässä livestriimissäni) kirjoittaja on Maarit Huuska, joka on ollut Setalla töissä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksessa (ent. Transtukipiste) iät ja ajat. Hänen luulisi ymmärtävän intersukupuolisuuden ja transsukupuolisuuden erot oikein hyvin ja osaavan myös kirjoittaa niistä selkeästi, kun hänhän tekee asiakastyötä heidän kanssaan ja antaa asiantuntijakonsultaatioita. Herää epäilys, että asioiden sekoittaminen materiaalissa on ollut täysin tarkoituksellista.

Transsukupuolisuus ja intersukupuolisuus ovat kaksi aivan täysin eri ilmiötä, joita ei voi edes verrata toisiinsa. Olen puhunut aiheesta aiemmin blogissa täällä ja Youtubessa täällä. Selkoseksin seksuaaliterapeutit käyttävät intersukupuolisuutta vasta-argumenttina transkokemuksen kritiikille, jota kutsuvat kaiken kukkuraksi "fobiaksi". "Terf" on lyhenne sanoista "Trans-Exclusionary Radical Feminist" eli suomeksi radikaalifeministi. Kyseessä ovat feministit, jotka eivät hyväksy genderoppeja. Voit tutustua heihin suomeksi esimerkiksi tässä ja tässä  blogissa.

Seuraava esimerkki on Tasaseks -yrityksen verkkosivuilta. Tasaseks pyrkii kehittämään lasten ja nuorten seksuaalikasvatusta ja tarjoaa koulutuksia opettajille. Tasaseksin kouluttaja on luokanopettaja ja "auktorisoitu seksuaalikasvattaja" (mikälie koulutus siinä alla).



Kuulostaa siis hyvin pätevältä, mutta kun tarkastelemme Tasaseksin sivuja, niin törmäämme intersektionaalisen feminismin peruskuvastoon.



Kuvassa näkyy pakollinen huivipää ja pakollinen pyörätuoli-ihminen, jotka ovat juuri intersektionaaliselle feminismille tyypillisiä. Kun jatkamme sivulle, jossa kerrotaan "Vuokko-klubista", niin havaitsemme seuraavaa:



Tätä murrosiän muutoksiin liittyvää lasten materiaalia ei siis jaeta tytöille, vaan "tytöiksi rekistereihin merkityille". Vuokkoset on siis kuukautissuojien valmistaja, jos joku ei tajunnut. En tiedä, mitä itse vihkosessa tarkalleen käsitellään, mutta huomatkaa kielenkäyttö.

Noniin. Tässä vain muutama esimerkki, mutta saitte varmasti käsityksen, että mistä on kyse. Varsin asenteellista settiä. Vastaavia sekoiluja löytyy eri seksuaalitetapeuttien sosiaalisesta mediasta sekä verkkosivuilta pilvin pimein. Voitte itse lähteä kaivamaan lisää.

Itselläni huomio kiinnittyi useiden terapeuttien mainintaan siitä, miten hän on "sertifioitu" se-ja-se tai "auktorisoitu" se-ja-se. Mitä tämä tarkoittaa? Missä he opiskelevat? Kuka heitä kouluttaa? Kuka heidät auktorisoi? Onko jossain olemassa erityinen seksuaaliterapeutin korkeakoulututkinto? Mitä auktorisointi edes käytännössä tarkoittaa? Onko se about sama kuin lääkärin toimilupa?

Pikaisella haulla löysin tälle sivulle, eli Suomen Seksologisen Seuran sivulle, jossa puhutaan auktorisoinnin hakemisesta. Eli auktorisointi on jonkinlainen Seksologisen Seuran myöntämä tunnustus, jossa on tietyt kriteerit ja jota täytyy heiltä erikseen hakea?



Seuraavaksi pohdiskelin, että missä seksuaaliterapeutit opiskelevat ja mikä on koulutuksen eksakti sisältö. Löysin tälle sivulle, jolla Suomen Seksologinen Seura listaa joitakin opiskelupaikkoja:



Listassa on useita hyvinkin erilaisia paikkoja, joiden koulutusten sisältöjä en toistaiseksi ehtinyt lähteä tutkimaan. Listan lopussa kuitenkin oli mainittuna kaksi entuudestaan tuttua paikkaa:



Well, well, well.
Sexpon ja Väestöliiton pervoiluja ja sukupuolisekoiluja olen käsitellyt aiemmin tämän kirjoituksen yhteydessä. Copypastetan heitä koskevat kohdat selvyyden vuoksi vielä tähän:

******


  • Seta levittää yhteiskunnassa genderideologiaa

Genderideologia on käsitys, jonka mukaan sukupuolia on enemmän kuin kaksi, eli miehen ja naisen lisäksi on olemassa muitakin sukupuolia. Genderideologian mukaan ihmisen sukupuoli määräytyy ensisijaisesti identiteetin perusteella, ei jalkovälin perusteella, ja jos koet olevasi jotakin sukupuolta, niin silloin myös olet jotakin sukupuolta. Lisäksi tämä koettu sukupuoli on aidompi kuin fyysinen, biologinen sukupuoli, ja sen merkitys on suurempi kuin fyysisen, biologisen sukupuolen. Kyseessä on siis usko biologisesta sukupuolesta irrallisiin "sisäisiin" sukupuoliin (sukupuoli-identiteetteihin eli gendereihin).

Tämä on silkka uskonnolliseen näkemykseen vertautuva hörhöoppi, johon liittyy iso liuta ikäviä lieveilmiöitä, kuten esimerkiksi käsitys, jonka mukaan jokainen ihminen, joka saa päähänsä olevansa trans- tai muunsukupuolinen myös on sitä, ja hänen pitäisi heti saada joko juridisia tai lääketieteellisiä transhoitoja riippumatta siitä, että onko hän aikuinen vai alaikäinen ja onko hänet tutkittu asiaan erikoistuneen terveydenhoitohenkilökunnan puolesta vai ei (esimerkiksi vaihtaa nimensä tai henkilötunnuksensa tai aloittaa hormonihoito). Genderideologia kokonaan pyyhkii pois homoseksuaalisuuden sekä ymmärryksen biologisista sukupuolieroista, myös fyysisistä sellaisista. Genderistit esimerkiksi ihan pokkana selittelevät, että penis on naisen sukupuolielin, ja jotkut heistä uhkailevat väkivallalla ihmisiä, jotka ovat eri mieltä. Kaikkien tähän liittyvien ilmiöiden käyminen läpi tässä on kuitenkin aivan liian pitkä juttu, joten en edes aloita. Jotakin käsitystä aiheeseen saat esimerkiksi tästä tai tästä kirjoituksestani.

"Tyttöpenis" tai "girl dick" on jo ihan oikeasti käsite. Kelatkaa.


Nuorille suunnattua genderideologiaa Väestöliiton Instagramissa. Klikkaa isommaksi. Keltaiset merkinnät minun.


  • Seta levittää yhteiskunnassa "tietoa" mielikuvitusseksuaalisuuksista

Koska genderideologian mukaan sukupuolia on olemassa muitakin kuin mies ja nainen, niin tästä on sitten johdettu varsin vekkuleita "seksuaalisia suuntautumisia". Eli kuvitelluille sukupuolille pohjautuu kuviteltuja seksuaalisia suuntautumisia. Nauraisin niille, ellei Seta vakavissaan järjestäisi niihin liittyviä "koulutuksia" opettajia ja terveydenhuoltohenkilökuntaa myöten, ja ellen olisi nähnyt Setan ulkopuolisten toimijoiden suhtautuvan niihin vakavasti ja levittävän niitä eteenpäin (usein vieläpä nuorille). Tässä yksi esimerkki.

Kutsun näitä outoja sukupuoli- ja seksuaalisuusoppeja "genderteologiaksi" ja niitä levitteleviä ihmisiä "genderteologeiksi". Sillä tämähän on aivan samanlaista uskomusoppien pyörittelyä kuin teologiset pohdinnat siitä, että mitä ainetta Pyhä henki on ja onko Poika samaa olemusta kuin Isä ja montako eri enkelialakategoriaa on olemassa. Eli pyöritellään kirjavia ajatuksia, joilla ei ole minkäänlaista konkreettista, havaittavissa tai mitattavissa olevaa vastinetta todellisuudessa.

Genderteologisilla hörhöopeilla ei ole hevonhulihumpan vertaa tekemistä homojen oikeuksien tai aidon transsukupuolisuuden kanssa (transsukupuolisuus on oikea, vakava psykiatrinen ilmiö, joka on sukua anoreksialle).

Nuorille suunnattua genderteologiaa Väestöliiton Instagramissa. Klikkaa kuvat isommiksi. Kuvakaappaukset ovat Instagramin "tarinassa" olleesta videosarjasta. Sinuiksi on Setan alaisuudessa toimiva palvelu ja Outi Santavuori on sen genderteologi (työntekijä).
Genderteologi esittelyssä. Kuvakaappaus Sinuiksi-palvelun sivulta. Klikkaa isommaksi.

  • Seta on perverssien järjestö

Olen usein käyttänyt teksteissäni sanoja "pervo" tai "perverssi". Nämä ovat epämääräisiä, tunnelatautuneita, monitulkintaisia sanoja, eli siten siis aika huonoja asiatekstiin. Olen käyttänyt niitä siksi, koska en ole keksinyt parempaa. Käytän näitä sanoja eräänlaisina yleiskattotermeinä kuvaamaan sellaista seksuaalissävytteistä käytöstä, joka on
1) estotonta
2) epäasianmukaista, tilanteeseen sopimatonta
3) ylimitoitettua

Totuus on, että osa ihmisistä on seksihulluja, tai jollain tasolla obsessoituneita joko seksistä itsestään tai seksuaalissävytteisistä asioista. Näillä asioilla voi olla heidän elämässään erittäin iso ja näkyvä asema, isompi ja näkyvämpi kuin mitä voitaisiin pitää "normaalina", ja he saattavat käyttää aikaa näiden asioiden ajattelemiseen tai niiden parissa puuhastelemiseen paljon enemmän kuin mitä voitaisiin pitää "normaalina". Osalla ihmisistä siinä samalla sitten katoaa koko käsitys normaalin rajoista ja heille voi olla vaikea ymmärtää, että missä kohtaa hommat ns. lähti lapasesta. Heiltä saattaa kadota kosketus siihen, että missä menee hänen itsensä ja muiden ihmisten raja tai hänen omien fetissiensä ja ulko/reaalimaailman raja. Hän saattaa päätyä katselemaan koko maailmaa oman yliseksuaalisen todellisuutensa läpi. Häneltä saattaa kadota osittain tai jopa kokonaan ymmärrys siitä, että muut ihmiset eivät jaa hänen innostuksiaan ja voivat kokea hänet innostuksineen hyvin vaivaannuttavana, ahdistavana tai jopa traumaattisena. Hänelle voi muodostua näkemys, että hän on käsityksineen jotenkin "enemmän oikeassa" kuin muut, ja jos muut omaksuisivat hänen näkemyksiään, niin heillä olisi parempi olla. Tämä ei ole enää tervettä seksuaalisuutta, ihan sama mitä seksuaalista suuntautuneisuutta henkilö edustaa, ja tällaista henkilöä minä kutsun "perverssiksi". Perverssi ei välttämättä omaa kaikkia edelläkuvattuja piirteitä, mutta saitte varmasti about käsityksen, että mitä haen takaa. Kyseessä on spektri, ja osalla perversseistä piirteet ovat paljon voimakkaampia kuin toisilla. Osalla piirteet ovat niin voimakkaita, että heidän todellisuudentajunsa on hämärtynyt. Jotkut perverssit ovat aidosti vaarallisia, etenkin, jos 1) siihen yhdistyy jokin persoonallisuushäiriö tai paha mielialahäiriö, 2) henkilö pääse asemaan, jossa hänellä on jotakin kautta valtaa muihin ihmisiin. Olen itse tuntenut ison kasan perverssejä ja omannut nuorempana joitakin edelläkuvattuja piirteitä itsekin, kunnes ymmärsin, ettei käytökseni tai tuttujeni käytös ole normaalia tai tervettä, ja kävin läpi rankan itsetutkiskelun ja maailmankuvan uudelleenjärjestelyn.

Ja ennen kuin joku änkyrä ruudun takana alkaa keulimaan, niin todettakoon seuraavaa: ylivoimainen enemmistö maailman perversseistä on heteroita, koska heterous on yleisin seksuaalinen suuntautuminen. Perverssiyttä esiintyy kaikilla seksuaalisuuksilla (hetero, homo, bi) ja molemmilla sukupuolilla.

Setalla ja sen yhteistyöjärjestöillä on todella epäterveitä näkemyksiä seksuaalisuuteen liittyviin asioihin. Esimerkiksi Sexpon hallituksessa on varsin, öh, persoonallista porukkaa. Puheenjohtaja on lisäksi itse prostituoitu ja toiminnanjohtaja on... öh. Lukekaa tyypin ajatusmaailmasta lisää hänen omasta blogistaan. Tyypistä on jonkinasteinen tiivistelmä Wikipediassa. Myös polyamoriayhdistys on nykyään Setan jäsenjärjestö (kun se oli aiemmin kokonaan erillinen klubi) ja Väestöliitto on viime aikoina tehnyt somessa useita huolestuttavia ulostuloja.

Väestöliitto tuputtaa nuorille pervoilua ja pornoilua Instagramissa.

Myös transaktivistit ovat meillä ja ulkomailla olleet seksuaalisesti varsin, öh, vapaita, ja ovat erittäin tyypillisesti kiinnostuneita polyamoriasta, BDSM:stä, pornografiasta, "kehopositiivisuudesta" ja "seksipositiivisuudesta". Haluan esimerkkinä nostaa tähän espanjalaisen transaktivistin Virutan, jonka tekemä musiikkivideo on varsin kuvaava ja sisältää useita intersektionaalisen feminismin piirissä yleisiä teemoja. Tyyppi myös kiertelee kouluissa puhumassa transsukupuolisuudesta. Ei ole sellainen ihminen, kenet minä haluaisin päästää alaikäisten lähelle.

Tuntuu, että joka ikinen järjestö tai taho, joka on jollakin tavoin tekemisissä sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvien asioiden kanssa, on nykyään kaapattu gendersekoilijoiden ja ihme seksihullujen toimesta ja järjestön toiminta muutettu sitten sen mukaiseksi. Kun seuraa Setan, Sexpon ja Väestöliiton toimintaa, niin alkaa hahmottua jonkinlainen synkkä kolmio. Nämä ovat isoja järjestöjä, joilla on oikeaa vaikutusvaltaa sekä omanlaisensa auktoriteettiasema. On vaikea sanoa, että mikä niistä alkujaan aloitti tämän, mutta ne kyllä ovat kytköksissä toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja vaikuttavat yhteiskunnassa taustalla kaiken aikaa. Tällä puolestaan on yhteiskuntaan laajempia sivuvaikutuksia, joista esimerkkinä tämä Turvallinen Oulu -hanke, jonka materiaalit olivat uskomattoman hämäriä. Ei tässä oikein voi muuta kuin raapia päätään ja miettiä, että mitä hemmettiä tässä yhteiskunnassa oikein tapahtuu. Tässä on nyt taustalla jotakin isompaa. Tämä ei ole todellakaan normaalia, eikä varmasti ilmestynyt yhtäkkiä tyhjästä.

Setan nimi tarkoittaa SEksuaalinen TAsavertaisuus. Tämähän alunperin on viitannut nimenomaan homoseksuaalisuuteen. Mutta näköjään siinä samalla, kun LGBTIQ+ -liike on laajentunut sisällyttämään itseensä jos jonkinlaista hiihtäjää, niin osa jengistä on ymmärtänyt "seksuaalisen tasavertaisuuden" vähän omalla tavallaan, eli koskemaan kaikenmaailman fetisistijengiä ja yleistä "seksipositiivisuutta" (joka tosin merkitsee näiden järjestöjen kontekstissä perverssipositiivisuutta, eli myönteistä suhtautumista perverssien impulsseihin). Mielestäni seksuaalisuuden pitäminen kauniina, sensuellina asiana on täysin eri asia kuin näiden pervojärjestöjen määrittelemä seksipositiivisuus. Se, että esim. minä konservatiivina kritisoin seksihullujen puuhia, ei ole merkki siitä, että olen joku kitkerän katkera Raamatulla päähän lyövä kuivakka neitsyt peräkammarista (vinkki: en ole). Positiivinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ei ole sama asia kuin olla avoimia suhteita harrastava pornohullu perverssi. Kertoo jotain tämän yhteiskunnan huolestuttavasta polarisoitumisesta, että ihmisten mielissä on olemassa vain kaksi suhtautumistapaa seksuaalisuuteen: olla pervo- ja pornohakuinen TAI olla jotenkin itsensä kieltävä ja ylipidättyvä. Tämä polarisoituminen on jo itsessään ongelma.

Setan olisi pitänyt jo vuosia sitten asettaa tarkka rajaus sille, että mitä "seksuaalinen tasavertaisuus" heidän kontekstissään tarkoittaa. He eivät tehneet niin, ja lopputulos on tässä.



******


Summa summarum:

Teoriani on, että kaikissa seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvissä ammattilaiskoulutuksissa käytetään materiaaleina Setan tuottamia oppaita sekä Setalla työskenteleviä kouluttajia (joiden koulutustausta on mitä?). Setan materiaalit ovat penetroituneet mukaan "tasa-arvon", "moninaisuuden" ja "ihmisoikeuksien" verukkeella sekä Seta on myös brändännyt itsensä näiden erityisasiantuntijaksi. Kaikki nämä kuulostavat nopealla silmäyksellä kauniilta, mutta kun lähdemme tarkemmin tarkastelemaan, niin huomaamme, että alta paljastuu jotain ihan muuta. Seta ja sen jäsenjärjestöt ovat äärettömän tehokkaasti verkostoituneet aivan kaikkialle yhteiskunnassa ja niitä myös konsultoidaan ihmisoikeuksiin, vähemmistöryhmiin ja tasa-arvoasioihin liittyvissä asioissa.

Teitä manipuloidaan. Älkää menkö tähän "ihmisoikeus" -vipuun.


EDIT 19.2.2021//
Eräs kritisoimistani terapeuteista luki tämän bloggauksen ja postasi Instagramiinsa seuraavaa:
Kirjoittaako tässä aikuinen asiakasvastaanottoa pitävä terapeutti, vai delegoiko hän tuona päivänä somepostailun 14 wee yläasteteinilleen? Jos reaktio kritiikkiin on tämä, niin herää kysymys, että kuinka laadukasta terapiaa tämä henkilö kykenee ylipäätään tarjoamaan.

Miksi nillitän tästä? Koska seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin alueella liikutaan hyvin herkällä, ja siten vaarallisella, alueella. Potilaat voivat olla aidosti hyvin, hyvin haavoittuvaisessa tilassa ja asenteellinen terapeutti voi liiankin helposti päätyä ainoastaan pahentamaan heidän tilaansa. Sanon nimenomaan ihmisenä, joka on omassa elämässään aidosti kärsinyt ongelmista ja solmuisuudesta seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin alueella ja joka meni paljon pahemmin solmuun kuin olisi tarvinnut mennä.

Toivon terapeuttien heräävän genderpsykoosista heidän luokseen tulevien apuatarvitsevien potilaiden turvallisuuden vuoksi.


EDIT 27.2.2021//
Jatkan aiheesta uudessa kirjoituksessa täällä.

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Vieraskynä: Ajatuksiani työpaikkojen Pride-koulutuksista

Tämänkertaisen vieraskynän kirjoittaja on nimettömänä pysyttelevä julkisen sektorin työntekijä, joka on kyllästynyt Setan järjestämiin koulutuksiin työpaikallaan. Tässä kirjoituksessa hän hieman kertoo siitä, että minkälaisia koulutuksia Seta järjestää hänen työpaikallaan.

Kirjoittaja näytti minulle ottamiaan kuvia koulutusmateriaalista, mutta ei halunnut minun liittävän niitä tähän, sillä hän oli epävarma siitä, että minkälaisia sääntöjä työpaikan sisäisten koulutusten materiaalien julkiseen jakamiseen liittyy, ja hän pelkäsi saavansa osakseen jonkinlaisia sanktioita. Hän tässä kirjoituksessa kuvailee kuitenkin koulutusten sisältöä omin sanoin. Materiaalien luulisi olevan saatavissa Setalta, mikäli joku lukija on niistä kiinnostunut, sillä Seta käyttää niitä koulutuksissaan muutenkin.

Kirjoittaja linkkasi tämän sivuston, jolla kyseinen koulutus mainitaan, mutta itse latauslinkki ei toimi. Sivulla kuitenkin mainitaan Setan koulutussunnitelija Marita Karvinen nimeltä, sekä hänen yhteystietonsa. Koulutuksesta on juttua myös Helsinki Pride -yhteisön sivuilla.

ONKO SETA KÄYNYT KOULUTTELEMASSA SINUN TYÖPAIKALLASI? Esitän yleisen vieraskynäkutsun kaikille lukijoille. Voit kirjoittaa omista kokemuksistasi nimellä, nimimerkillä tai täysin anonyyminä. Lähetä tekemäsi vieraskynäkirjoitus osoitteeseen samettiorkidea@gmail.com.

On aikakin, että suuri yleisö saa tietää, että minkälaista tuubaa Seta levittelee hömppäkoulutuksiensa muodossa ja mukamas asiantuntijana. Lisäksi olen aika varma, että valtaosa homoista/transsukupuolisista ei hyväksy sitä, että minkälaista shittiä heistä selitellään valtaväestölle. Sinun homona/transsukupuolisena kannattaa tiedostaa tämä.



********


AJATUKSIANI TYÖPAIKKOJEN PRIDE-KOULUTUKSISTA
Kirjoittanut: Liittoutumaton rivityöntekijä


Valtioneuvostossa perustettiin kaikessa hiljaisuudessa syksyllä 2019 sateenkaariyhteistyöverkosto, jonka alkuperäinen nimi oli Valtioneuvoston HLBTI-verkosto. Toimintaa koordinoivat oikeusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Verkoston kaikista jäsenistä ei ole tietoa eikä myöskään siitä, miten sitä rahoitetaan. Lokakuussa 2020 Kristillisdemokraattien kansanedustaja Antero Laukkanen kysyi eduskunnan kyselytunnilla pääministeri Sanna Marinilta, onko hallitus antanut tällaisen verkoston kautta erityisaseman joillekin ryhmille. Marin sanoi, ettei ollut tietoinen verkostosta, vaikka hän oli juuri kuukautta aiemmin syyskuussa Helsinki Priden virallisena suojelijana kertonut siitä ja sen tarkoituksista (halu parantaa sateenkaariyhteistyötä ja tavoitteena edistää sateenkaaripolitiikkaa). Marin kiisti, että kyseessä olisi ns. salaseura.

Omassa työyhteisössäni järjestettiin Helsinki Priden yhteydessä Seta:n Working with Pride-teemainen koulutus, jossa käytiin läpi mm. aiheeseen liittyvää termistöä, lainsäädäntöä, LHBTIQ-historiaa, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä työpaikoilla sateenkaarinäkökulmasta ja ”hyviä inklusiivisia käytäntöjä”. Henkilöstökoulutuksen lisäksi LHBTIQ-aihe tulisi Seta:n mukaan huomioida ja saada näkyvyyttä vähemmistöille sopivina työvaatteina, WC-tilojen järjestelyissä, palavereissa, arvoissa, viestinnässä, työnantajatahon kannanotoissa aiheeseen liittyviin uutisiin, lomakkeissa, sähköisissä uutiskirjeissä, ilmoitustauluilla jne. Käytännössä siis vähän kaikkialla. Oli hämmentävää lukea samaan aikaan vastamedian uutisointia Helsinki Priden epämääräisiltä kuulostavista ohjelmanumeroista: mm. kemikaaliseksi-luennosta, lasten drag queen-työpajasta, dildobingosta. Äkkiseltään ei tule mieleen, mitä näillä on tekemistä mainostetun yhdenvertaisuuden edistämisen kanssa. Mitä tapahtuu tällaista toimintaa yhteistyöllään tukevien työnantajatahojen arvokkuudelle ja uskottavuudelle?

Mielestäni on kyseenalaista, että ideologisesti värittynyttä koulutusta järjestetään työpaikoilla. Osa ihmisistä, erityisesti perinteisiä arvoja kannattavat, alkavat olla jo lopen kyllästyneitä tähän sateenkaariaatteen ja intersektionaalisen feminismin väkipakolla tuputtamiseen. Erityisesti julkisen sektorin kuuluisi pysyä neutraalina, eikä esimerkiksi liputtaa vuosittain sateenkaarilipuilla tai osallistua marsseille. Eihän samainen taho liputa esimerkiksi vammaisjärjestöjen tai romanienkaan lipuilla säännöllisesti. Muille vähemmistöille tai valtaväestölle voi muodostua käsitys, että tiettyä vähemmistöryhmää suositaan, vaikka hallintolaki velvoittaa jo lähtökohtaisesti kohtelemaan ihmisiä tasaveroisesti.

Koulutuksen yhteydessä tuli esille, että työyhteisössämme ei ollut tiettävästi esiintynyt niin yhteisön sisällä kuin sieltä ulospäinkään seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistunutta syrjintää. Olemme itse asiassa olleet käytäntöinemme ihmisiä yhdenvertaisesti kohteleva taho jo ammoisista ajoista. Missä siis ongelma? Keskustelu harhautui sitten sivuraiteille, alettiin puhua esimerkiksi ikä- tai ihonvärisyrjinnästä. Tulee väistämättä vaikutelma lapsenomaisesta huomionhakuisuudesta. Joillakin mieli vain pahoittuu toistuvasti arjessa. Koetaan ja haetaan syrjintää sieltä, missä sitä ei edes ole - edes niissä rakenteissa - ja jostain syystä tarvitaan kuitenkin erityiskohtelua. Aktivistipiireissä tuntuu olevan myös tarvetta määritellä, mitä muut ihmiset saavat asioista ajatella ja sanoa. Tähän törmäsi hiljattain esimerkiksi kansanedustaja Anna Kontula julkaistessaan Twitterissä satiirisen sarjakuvan, jonka joukko transaktivisteja tulkitsi transmisogyyniseksi ja odotti myös Kontulan ja muidenkin tekevän niin.

Unisex-WC:t kuulemma tarvitaan, koska ”jotkut joutuvat koulussa tai työpaikallaan olemaan juomatta koko päivän, jottei tarvitsisi mennä normaalivessoihin”. Esimerkiksi eräässä ison suomalaisen kaupungin sairaalassa jouduttiin unisex-WC:t palauttamaan takaisin sukupuolitetuiksi, koska asiakkaat (siis enemmistö = ei seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat) kokivat yhteisvessat kiusallisiksi. Joissakin kouluissa on toimittu samoin, koska monet tytöt joutuivat pidättelemään koko päivän uskaltamatta mennä poikien kanssa samaan vessaan. Jos sukupuolitetut vessat eivät sateenkaariväelle kelpaa, voi käyttää  invavessoja. Vessojen remontointi unisex-versioiksi ei ole ilmaista sekään.

Pride-viikon yhteydessä keskusteltiin myös palaverikäytännöistä. Niissähän pitäisi kuulemma esittelykierroksella ja työkavereita puhutellessa noudattaa jotakin lumihiutale-säännöksiä persoonapronominien suhteen, jottei kukaan vaan loukkaannu. Tämä on ainakin suomenkielisiä palavereita pitäville työyhteisöille täysin turhaa vouhkaamista, koska meidän persoonapronominimme hän on sukupuolineutraali ja ihmisiä kutsutaan etunimillä. Tai vaikka lempinimillä. Seta:n väen mielestä inklusiivisuus tulisi ottaa huomioon palavereja pidettäessä. Eräs osallistuja kysyi, miten se heidän tapauksessaan otetaan, kun aihepiiri on koko lailla täysin eri sfääreistä eikä siihen oikein saa inklusiivisuutta mitenkään ympättyä mukaan. Kouluttajan mielestä palavereissa on hyvä puhua välillä muustakin kuin työasioista. ”Olisiko teillä hetki aikaa keskustella inklusiivisuudesta?” Ei, ei ole aikaa eikä suurinta osaa taida oikein kiinnostaakaan.

Koulutusmateriaalin mukaan mikroaggressio voi työpaikalla ilmetä mm. niin, että todetaan työkaverille: ”En olisi uskonut, että olet homo.” Miten usein tällaisia kommentteja oikeasti kuulee? Omassa työyhteisössäni en ole kuullut koskaan. Tavallisia ihmisiä ei työpaikoilla yleensä kiinnosta pätkääkään muiden työkavereiden seksuaalinen suuntautuminen ja mahdollinen vähemmistöön kuuluminen. Ehkä pienen väestönosan ajatusmaailma pyörii toistuvasti sukupuoliin ja seksielämään liittyvien teemojen ympärillä, mutta valtaosaa ihmisiä taasen ei juurikaan kiinnosta muiden makuukammarielämä. Tavallisesti työpaikoille mennään ensisijaisesti tekemään töitä, ei pohdiskelemaan muiden suuntautumista. Jos jotakuta esimerkiksi avoimesti nimitellään halventavasti seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, tulee se tietysti selvittää ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin työpaikkakiusaamistapaukset. Koko mikroaggressio-keskustelu sen sijaan vaikuttaa neuroottiselta muiden ihmisten eleiden, ilmeiden, asentojen ja lauseiden pilkun paikkojen kyttäämiseltä. Moni kysyy jo aiheellisesti: uskaltaako työpaikoilla enää mistään puhua, ettei vain joku loukkaannu?

Edelleen koulutuksen mukaan työyhteisön yhteiskuvissa tulisi ilmetä monimuotoisuus eli esillä olisi oltava kaikennäköistä, ei vain yhdennäköistä väkeä. Hetkinen. Kaikkihan me olemme erinäköisiä, vaikka työyhteisö nyt sattuisi koostumaan vaikkapa valkoihoisista nuorista naisihmisistä. Kuten esimerkiksi tämän sateenkaariverkoston alulle pannut Suomen valtioneuvoston viisikko ennen Kulmunin vaihtumista Vanhaseen. Mikä ihmeen itseisarvo se on, että työyhteisön yhteiskuvissa esiintyy erirotuisia, eri seksuaalisesti suuntautuvia, eri ikäisiä, terveitä ja vammaisia jne?  Työyhteisöähän ei pitäisi koota ulkoisten seikkojen vaan henkilöiden pätevyyden perusteella. Seta:n kouluttajan mukaan työryhmän koostuminen esimerkiksi vain valkoisista miehistä on merkki siitä, ”ettei ole annettu tilaa kaikille”. Tervetuloa todellisuuteen, kaikki eivät voi päästä kaikkiin työpaikkoihin. Jotkut alat ja työtehtävät nyt vain ovat luontaisempia miehille tai naisille.  Intersektionaalisen feminismin ajaminen työpaikoille johtaa siihen, että työyhteisöt alkavat vähitellen koostua työtehtäviin inkompetenteista yksilöistä, jotka täyttävät kylläkin ulkoisilta ominaisuuksiltaan jonkun uhripisteytysjärjestelmän kriteerit.

Koulutuksessa annettiin myös vinkkejä ”LHBTIQ-liittolaisille” työyhteisössä. Liittolainen-sanasta ainakin itselleni tulee mielleyhtymä jonkinlaisesta sodankäynnistä. Onko Seta ja transaktivistijoukko sodassa? Ketä vastaan ja miksi?  ”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!”-ajattelua? Työyhteisöjen johto ei aina näemmä uskalla vastustaa tällaista painostusta, koska pieni mutta äänekäs vähemmistö aloittaisi välittömästi massiivisen maalittamiskampanjan verkossa, puolueellisen valtamedian tukemana. Oli suorastaan säälittävää seurata esimerkiksi erään ison vaatefirman ryömimistä transaktivistien vaatimusten mukaan, kun lupasivat poistaa verkkokaupastaan kahteen sukupuoleen perustuvan binäärisen hakujaottelun. Yrityksillä on melkoinen tasapainotteleminen tässä "sodassa", jossa lopputuloksena voi olla osan asiakaskunnan menettäminen.

Mielestäni ihmisten työpaikat tulee jättää trans- ja miltä tahansa aktivismeilta rauhaan, koska suurin osa haluaa vain keskittyä tavanomaiseen arkiseen työntekoon. Kohtaamaan erilaiset ihmiset ihmisinä, hyviä käytöstapoja noudattaen. Ilman sekavan oloisia selvityksiä esimerkiksi useista kymmenistä eri sukupuolen kokemuksista ja vaatimuksista, miten ne tulisi muiden CIS-ihmisten (!) osata sensitiivisesti ottaa huomioon. Vetoan myös julkisen ja yksityisen puolen työnantajiin. Uskaltakaa suhtautua kriittisesti ja vastustaa tätä kehitystä. Työyhteisössä ei alaisten pidä joutua sosiaalisen paineen alla  tekemisiin minkään aatteiden kanssa, varsinkaan sellaisten, jotka ovat mahdollisesti omaa arvomaailmaa vastaan. Jotkut voivat kokea epämiellyttävänä, jos heidät työajan ulkopuolella leimataan olevan jollain lailla kytköksissä esimerkiksi Seta:an työpaikkansa Pride-hypetyksen kautta. Politiikka ja ideologiat kuuluvat vapaa-ajalle.

keskiviikko 14. lokakuuta 2020

Video: Oudot seksuaaliset suuntautumiset ja seksuaalisen suuntautumisen häivyttäminen



Eilisen livestreamin tallenne nyt katsottavissa Youtubessa. Jutellaan siitä, miten sukupuolisekoilu vaikuttaa siihen, miten seksuaalinen suuntautuminen ymmärretään ja miten siitä puhutaan.

Tilanne on nykyään niin käsiinlevinnyt, että koskettaa KAIKKIA ihmisiä, myös perusheteroita. En yhtään ihmettelisi, jos tällä hetkellä koulua käyvät tai LGBT-piireissä pyörivät nuoret tulevat seuraavan 10-15 vuoden aikana joukolla esiin sen kanssa, että traumatisoituivat syvästi seksuaalisen painostuksen vuoksi. Kehitys voidaan pysäyttää pelkästään sillä, että aikuiset laittavat sille heti stopin!

STREAMISSÄ LÄPIKÄYTYJÄ LINKKEJÄ:

* Outoja seksuaalisia suuntautumisia
* Toinen seksuaalisia suuntautumisia listaava sivu

* Setan teksti, jossa häivyttävät seksuaalisen suuntautumisen
* Pirkanmaan Setan seksuaalisuussanasto
* Helsinki Pride -yhteisön sanasto
* Aseksuaalien nettisivu

* Sukupuolisekoilua elämänkatsomustiedon oppikirjassa
* Sukupuolisekoilua terveystiedon oppikirjassa

* LGBT-liike/Seta painostaa homoja ja lesboja heterosuhteisiin sekä häivyttää homouden olemassaolon
* Screencäppejä Väestöliiton sukupuolisekoilusta

* Bigoreksia (eräs kehonkuvahäiriö eli dysmorfia)
* Kattava lista ihmislajin fetisseistä

tiistai 6. lokakuuta 2020

LIVESTREAM: Miksi en ole feministi, ja mitä olen sen sijaan



Tämän viikon livestream pidetään poikkeuksellisesti KESKIVIIKKONA, eli 7.10. klo 19. Paikkana totutusti Youtube-kanavani. Tällä viikolla keskustellaan feminismistä, tasa-arvosta ja konservatiivisuudesta.

EDIT//
Livestreamin tallenne katsottavissa Youtube-kanavallani:



Striimissä keskustellaan feminismistä, tasa-arvosta, feminismin teorioista ja maailmankuvasta, sukupuolirooleista, konservatiivisuudesta ja miesten tasa-arvo-ongelmista.


STREAMISSÄ LÄPIKÄYDYT LINKIT:

* Screencäpit feministiryhmästä

* Henry Laasasen blogi
* Henry Laasasen pitkä miesten tasa-arvokirjoitus
* Henry Laasasen lyhyt miesten tasa-arvokirjoitus
* Atte Kalevan kirjoitus "Miksi en ole intersektionaalinen feministi"
* Neil Straussin "Pelimies" -kirja

* Videoni uhriutumisesta
* Millä perusteella minä olen konservatiivi

lauantai 3. lokakuuta 2020

Vieraskynä: Transsukupuolisuuden perusteella ei ole steriloitu ketään

Tämänkertaisen vieraskynäkirjoituksen takana on Antero Säämäki, joka on omalta osaltaan kaivellut pakkosterilisaatioasiaa. Olen itse ihmetellyt transaktivistien pakkosterilisaatiopuheita jo blogini alkuajoista saakka, sillä Suomessa ei yksinkertaisesti pakkosterilisoida yhtään ketään. Kyseessä on härski kusetus, vääristely ja tunnemanipulaatio. Lue aiemmat bloggaukseni täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä. Tämän vieraskynän kirjoittaja esittää asialle vielä lisää todisteita.

********

TRANSSUKUPUOLISUUDEN PERUSTEELLA EI OLE STERILOITU KETÄÄN
Kirjoittanut: Antero Säämäki

Transaktivistit, ihmisoikeusjärjestöt, tiedotusvälineet ja poliitikot puhuvat yleisesti transihmisten pakkosteriloinneista ja translain väitetään loukkaavan heidän kehollista koskemattomuuttaan ja kieltävän heiltä perheen perustamisen. Asia yhdistetään jopa eugeniikkaan ja kidutukseen. Tämän vuoksi monet luulevat, että transihmiset pakotetaan sterilisaatioleikkaukseen.

Todellisuudessa Suomessa ei ole transsukupuolisten pakkosterilisaatiota, vaan lisääntymiskyvyttömyysvaatimus, joka täyttyy hormonihoitojen vaikutuksesta.

Suomen translaki tuli voimaan vuoden 2003 alussa ja siinä määritellään:
"1) esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön;"

Lisääntymiskyvyttömyysvaatimus on perusteltu lainvalmistelussa vuonna 2001:
”Edellytyksenä olisi myös lääketieteellinen selvitys lisääntymiskyvyttömyydestä, koska muussa tapauksessa saattaisi syntyä tilanteita, joissa henkilö, jonka sukupuoli on vahvistettu naiseksi, siittäisi lapsen tai henkilö, jonka sukupuoli on vahvistettu mieheksi, tulisi raskaaksi."
Lisääntymiskyvyttömyysvaatimus oli silloin yleinen käytäntö monissa maissa. Nykyään sitä pidetään ihmisoikeusloukkauksena.

Steriloimislakiin lisättiin vuodesta 2003 alkaen translain vuoksi oikeus sterilointiin transsukupuolisuuden perusteella:
"7) kun henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa." ...
Steriloimiseen voidaan ryhtyä: ...
4) 1 §:n 7 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kahden lääkärin päätöksellä."

Tätä lainkohtaa ei ole sovellettu kertaakaan.
THL:n rekisteriin ei ole raportoitu yhtään sterilisaatiota transsukupuolisuuden perusteella koko lainkohdan voimassaoloaikana 2003 alkaen. THL:n erikoissuunnittelija vastasi kysymykseen transsukupuolisten steriloimismääristä: "steriloimisrekisteriin ei ole ilmoitettu yhtään sterilointia tällä perusteella. Tätä kuitenkin selittää juuri se, että lain vaatima lisääntymiskyvyttömyys saavutetaan lääkkeillä ja siksi näitä tapauksia ei ilmoiteta meidän rekisteriin."

Transihmiset käyttävät omasta halustaan ulkonäön muuttamiseen hormoneja, joilla on ehkäisyvaikutus, ja monet heistä haluavat lisääntymiselinten leikkauksia.
Jos joku yksittäinen transihminen on hakenut sterilisaatiota, on käytetty muuta perustetta kuin transsukupuolisuus. Ne ovat steriloimislaissa kolme lasta, 30 vuoden ikä, ehkäisyongelmat, oma tai periytyvä sairaus.
Translaki ei edellytä sukupuolen vahvistamiseen hormonien käyttöä eikä leikkauksia, vaan transsukupuolisuusdiagnoosin ja koetun sukupuolen mukaisessa roolissa elämisen, ja hedelmättömyystodistuksen. Mutta koska useimmat haluavat hormoneja, kukaan ei ole hakenut sterilointia transsukupuolisuuden perusteella saadakseen hedelmättömyystodistuksen.
Transklinikan mukaan kierukan käyttö hyväksytään hedelmättömyystodistuksen perusteeksi.
Jos haluaa lapsia, voi lopettaa hormonien käytön ja kokeilla palautuuko hedelmällisyys, jos ole poistattanut lisääntymiselimiä. Tämä on harvinaista, joten ei ole tutkimuksia, miten pitkäaikainen hormonien käyttö vaikuttaa hedelmällisyyteen.
Muutaman vuoden ajan on ollut mahdollista tallentaa transklinikalla sukusoluja hedelmöityshoitojen varalle.

Translain lisääntymiskyvyttömyysvaatimus on esitetty isona ihmisoikeusloukkauksena, joka pakottaa transihmiset lapsettomuuteen.
Todellisuudessa lainmuutos koskisi vain niitä harvoja transihmisiä, jotka yrittävät elää kehoinhon eli dysforian kanssa ilman hormonihoitoja ja leikkauksia.
Toivottavasti nykyinen hallitus muuttaa pian translakia, jotta meteli tästä periaatteellisesta asiasta loppuisi.


Lähteet:

Translaki

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta eräissä tapauksissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, 2001

Steriloimislaki

THL: Steriloinnit 2018 Tilastoraportti liitteineen

"toisin kuin julkisuudessa usein esitetään, sterilisaatiota ei edellytetä (muuntohormonihoidot tuottavat infertiliteettiä, ja fertiliteetti saattaa palautua, jos hoidon keskeyttää)."
Kun sukupuoli on nuorelle ongelma LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM 2018

"Suomessa vakiintuneen hoitokäytännön mukaan lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksen on katsottu täyttyvän henkilön käyttäessä itselleen oikeaksi kokemia sukupuolihormoneja eikä varsinaisia sterilisointitoimenpiteitä ole tehty kuin muutamissa tapauksissa, joissa hormonihoito ei ole potilaan muun terveydentilan vuoksi ollut mahdollinen."
Lääkärilehti, Sukupuolen moninaisuus – lähestymistapa sukupuoleen muuttumassa? Katsausartikkeli 9.11.2018

"Vakiintuneen käytännön mukaan lain vaatima hedelmättömyys saavutetaan kuitenkin henkilön itsensä toivoman hormonihoidon ”sivuvaikutuksena”, eikä varsinaisia sterilisaatiotoimenpiteitä edellytetä."
Transsukupuolisuus, Lääkärikirja Duodecim 8.8.2017

"Sukupuolen lääketieteelliseen korjaukseen kuuluvan hormonihoidon sivuvaikutuksena aiheutuvan hedelmättömyyden on Suomessa vakiintuneesti tulkittu täyttävän translaissa säädetyn lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen siitäkin huolimatta, että hormonihoidon vaikutukset ovat yleensä palautuvia. Translaissa ei nimenomaisesti säädetä, että lisääntymiskyvyttömyyden tulisi olla pysyvää. Sukupuolen korjaus sukuelinkirurgisin hoidoin puolestaan johtaa pysyvään lisääntymiskyvyttömyyteen. ...
Sterilisaatioita on Suomessa tehty sukupuolen vahvistamisen vuoksi tiettävästi vain yksittäistapauksissa silloin, kun henkilön terveydentila on estänyt hormoni- tai sukuelinkirurgiset hoidot."

Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:23, SUKUPUOLEN OIKEUDELLISEN VAHVISTAMISEN EDELLYTYKSET, Työryhmän loppuraportti Helsinki 2015

"Käytännössä lisääntymiskyvyttömyys täyttyy monilla sillä perusteella, että henkilö katsotaan lisääntymiskyvyttömäksi, kun hän on käyttänyt vuoden ajan hormonihoitoa."
Sukupuolen vahvistaminen, Trasek ry
Muualla Trasekin sivuilla on kuitenkin kirjoitettu pakkosteriloinneista:
Hakusana: pakkosterilisaatio
Hakusana: pakkosterilointi

maanantai 21. syyskuuta 2020

Viikottaiset livestreamit alkavat Youtubessa

Ompelin huivin vanhasta kimonosta ja lähdin ulos hillumaan.

 

Syksy on alkanut ja koronarajoitukset sen kun vaan jatkuvat, joten pakko se on myöntää, että on opittava huvittamaan itse itseään. Kokeilen aloittaa Youtube-kanavallani viikottaiset, tai ainakin säännölliset, livestreamit. Streamissä on vaihtuvia aiheita, joista keskustelen yleisön kanssa, ja minulle voi myös esittää kysymyksiä. Huomenna tiistaina 22.9. on ensimmäinen streami klo 19. Sen aiheesta on äänestys käynnissä huomiseen iltapäivään saakka Youtube-kanavallani yhteisösivulla sekä Twitterissä.

Tervetuloa seuraamaan streamiä!

MITÄ: Livestream äänestetystä aiheesta
MISSÄ: Youtube-kanavalla
MILLOIN: 22.9. klo 19


EDIT\\ Livestreamin tallenne katsottavissa kanavalla:

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Miksi vastustan LGBT-liikettä (itse homona)

 

Aiemmassa kirjoituksessani selostin kohta kohdalta, että miksi vastustan Setaa. Syyt sille, että miksi vastustan LGBT-liikettä suurempana kokonaisuutena menevät todella paljon päällekkäin sen kanssa, että miksi vastustan Setaa, koska Seta edustaa LGBT-liikettä. LGBT-liikkeeseen suurempana kokonaisuutena kuuluu kuitenkin vielä muitakin piirteitä, joita vastustan. Tämä kirjoitus on siis suoraa jatkoa Seta-kirjoitukselleni ja ensimmäiset 7 syytä, miksi vastustan LGBT-liikettä, ovat samat kuin miksi vastustan Setaa. Lue näille syille perustelut aiemmasta kirjoituksestani.

  1.  LGBT-liike on queerfeministinen liike.
  2.  LGBT-liike ei ole homoliike.
  3.  LGBT-liike levittää yhteiskunnassa genderideologiaa.
  4.  LGBT-liike levittää yhteiskunnassa "tietoa" mielikuvitusseksuaalisuuksista.
  5.  LGBT-liike ei erota seksuaalista suuntautumista ja fetissiä toisistaan.
  6.  LGBT-liike on perverssien liike.
  7.  LGBT-liike tukee translapsi-ilmiötä.

 
Seuraavassa käyn läpi loput 7 syytä, että miksi vastustan LGBT-liikettä. Nämä kaksi kirjoitusta luettuasi ymmärrät, että miksi nykymuotoisen LGBT-liikkeen vastustajissa on yhä etenevissä määrin nimenomaan homoja ja miksi siinä ei ole edes mitään omituista.

  • LGBT-liike on mielestään jatkoa Stonewallin riehumisille

LGBT-liike katsoo usein itsensä perustetuksi Stonewallin riehumisessa vuonna 1969. Tapahtumasta käytetään nimitystä "Stonewallin mellakat" tai englanniksi "Stonewall riots". Stonewall Inn oli homobaari Yhdysvaltojen New Yorkissa aikana, kun maan lait olivat hyvin homovastaisia ja ravintolat eivät tykänneet homoista asiakkaina. Oli yleistä, että ravintolat kokonaan kieltäytyivät tarjoilemasta homoille. Joitakin homobaareja oli olemassa, mutta poliisi teki niihin usein ratsioita ja kohteli niissä käyviä ihmisiä nöyryyttävästi. Stonewall Inn:ssä eräänä yönä poliisi tuli tekemään ratsiaa, mutta baarin asiakkaat saivat tarpeekseen poliisin käytöksestä ja nousivat kapinaan, jonka seurauksena poliisi menetti tilanteen hallinnan. Ilta eskaloitui avoimeen mellakkaan ja mellakointi jatkui pari päivää. Tästä tapahtumasta saivat muutkin homot myös muualla maailmassa inspiraatiota nousta avoimeen kapinaan.

Illan tapahtumista on olemassa useita versioita, mutta meillä ei ole pomminvarmaa tietoa siitä, että mitä tarkalleen tapahtui, koska dokumentaatiota ei ole. Kyseessä oli tosiaan aamuyön baaririehuminen. Mielestäni on aivan outoa, että miten paljon jotkut ihmiset glorifioivat tätä tapahtumaa. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa eräs suomalainen transnainen suorastaan ylistää tapahtumaa. Hän tosin sepittää tapahtumista oman version, jonka mukaan Marsha P. Johnson, transvestiitti prostituoituna työskennellyt homomies (jota kirjoittaja kutsuu kuitenkin transnaiseksi), olisi ollut tapahtumissa pääosassa ja käynyt ensimmäisenä poliiseja vastaan. Mainittu henkilö kuitenkin muiden lähteiden mukaan on itse sanonut, ettei ollut mellakan alussa edes paikalla, vaan liittyi mukaan vasta myöhemmin. On myös ylitulkinta sanoa häntä transnaiseksi, sillä muiden lähteiden mukaan hän oli drag queen. Drag on teatteria ja transvestisismi fetissiluonteista, se ei ole sama asia kuin olla transsukupuolinen. Henkilö voi olla transvestiitti tai olla kiinnostunut dragistä olematta transsukupuolinen.

Kuvausten perusteella Stonewall Inn oli aivan jäätävä räkälä. Se oli mafian omistuksessa ja siellä hengaili huumejengiä ja kodittomia. Stonewallin mellakka oli aamuyön baaririehuminen. Tämmöisen paikan ja tapahtuman nostaminen koko homoliikkeen pyhäksi ikoniksi on vastenmielistä. Kykenen kyllä ymmärtämään, että mitä kyseisenä iltana paikalla olleet ihmiset ovat mahdollisesti kokeneet ja miksi he ovat mellakan aloittaneet, mutta tämä yksittäinen tapahtuma jääköön vain osaksi historiaa. Sen nostaminen koko homoliikkeen esikuvaksi on mautonta, enkä koe yhtään mitään yhteenkuuluvuutta räkäläbaarin riehujiin. On totta, että tämä tapahtuma kyseiseen maailmanaikaan jostain syystä inspiroi homoja ja siitä lähti maailmanlaajuinen lumipalloefekti. En kiellä sitä, etteikö tämä olisi ollut jostain syystä merkityksellistä tuohon aikaan eläneille ihmisille, koska ajat olivat silloin oikeasti erilaisia, mutta baarimellakan henki olisi saanut jäädä tuohon aikakauteen. Tuona aikakautena oli muutakin yleistä levottomuutta esimerkiksi Vietnamin sodan ja kylmän sodan vuoksi. Myös hippiliike oli iso juttu tuolloin. Kuuluisa "rakkauden kesä" oli ollut 1967 eli vain kaksi vuotta aikaisemmin.

Olen usein kuullut väittämän, että ilman Stonewallin riehumisia mitään homojen oikeuksia ei nykyäänkään olisi. Rohkenen epäillä. Kun lähdin tonkimaan asiaa, niin yllätyin, että tuohon samaan aikaan oli olemassa useita muitakin homojen oikeuksia ajaneita ihmisiä ja ryhmittymiä. Jostain syystä niistä ei yleisesti puhuta ollenkaan ja en ollut aikaisemmin edes kuullut niistä. En esimerkiksi ollut kuullutkaan 1950-luvun homofiiliaktivisteista. Ensimmäiset homojärjestöt perustettiin jo 1800-luvun puolella, mutta niiden toiminta katosi pitkäksi aikaa natsi-Saksan nousun vuoksi. San Franciscossa oli toiminut jo vuodesta 1955 lähtien lesbojärjestö Daughters of Bilitis, jonka tarkoituksena oli integroida lesboparit yhteiskuntaan, tukea lesboja ja levittää tietoa lesbouden historiasta. Tämä heidän tekemänsä suunnitelma lesbojen integroimiseksi on mielenkiintoinen. Vuonna 1950 perustettu Mattachine Society oli järjestänyt mielenosoituksia Valkoisen talon edustalla vuonna 1965 eli neljä vuotta ennen Stonewallin riehuntaa. Jotkut ajan homoaktivistit olivat häpeissään Stonewallin riehumisista. Mattachine Societyn mielenosoituksiin osallistunut ja omiakin tempauksia järjestänyt homoaktivisti Randy Wicker oli niin häpeissään Stonewallin takia, että etäännytti itsensä koko homoliikkeestä hetkeksi.

Kun homoavioliitto laillistettiin Yhdysvaltojen Kaliforniassa vuonna 2004 Del Martin ja Phyllis Lyon, Daughter of Bilitis -järjestön perustajalesbopari, menivät heti naimisiin. He olivat olleet pariskunta vuodesta 1952 saakka. Kuvan lähde: Wikipedia

Homoseksuaalien mielenilmaus Philadelphiassa Yhdysvalloissa vuonna 1965. Mielenilmauksen sääntönä oli asetettu, että osallistujien on pukeuduttava siistiin pukuun. Huomioni kiinnittyi vasemmalla olevan miehen kyltin tekstiin: "Homosexual citizens want: Their right to make their maximum contribution to society". Vapaa suomennos: "Homoseksuaaliset kansalaiset haluavat: Heidän oikeutensa antaa maksimaalisen panostuksensa yhteiskunnalle". Tämä mielenosoitus on ajalta, kun homoilta oli evätty pääsy armeijaan ja valtion työpaikkoihin, ja pelkkä homous oli riittävä irtisanomisperuste missä tahansa työssä. Kuvan lähde: LGBTQNation


Rauhanomaista homoaktivismia siis oli olemassa vaikka kuinka paljon. Edellä on kuvattu vain tiettyjä ryhmittymiä Yhdysvalloissa. Stonewallin merkitys tässä kokonaisuudessa tuntuu aivan liioitellulta ja ylikorostuneelta. Lukemieni tekstien perusteella kyseisen aikakauden ihmiset todellakin saivat jotakin boostia siitä, että homoryhmä oli avoimesti uhmannut poliisia, mutta toistan: tämä avoin mellakointi ja keskarinnäyttely olisi saanut jäädä tuohon aikakauteen. Koko homoliikkeen ei todellakaan pidä olla joku yleinen keskarinnäyttelyliike, joka pohjimmiltaan perustuu juuri keskarinnäyttelyyn.

LGBT-liike kokonaisuudessaan tuntuu olevan nimenomaan anarkistiliike. Jotkut ihmiset jostain syystä tuntevat suurta vetoa anarkismiin. Siksi meillä on olemassa talonvaltaajia, kettutyttöjä, Varisverkosto ja Pinkkimusta blokki. En ole ikinä ymmärtänyt näitä ihmisiä ja heidän ajatusmaailmaansa, mutta noh, heitä nyt vaan on olemassa. LGBT-liike tuntuu näiden ihmisten valtaamalta. En tiedä, miten siinä niin kävi, vai oliko LGBT-liike jo alkujaankin sellainen, sillä sehän katsoo tulleensa perustetuksi Stonewallin mellakoissa.

Jostain syystä homofiililiike ajan kuluessa hiipui, ja kaikki homoaktivismi kulminoitui LGBT-liikkeeseen ja ajan kanssa homoaktivismi muuttui luonteeltaan nimenomaan eräänlaiseksi anarkismiksi. LGBT-liikkeelle ei ole enää meidän aikanamme vaihtoehtoa ja LGBT-liikkeen asema on niin vahva, että useimpien ihmisten mielissä LGBT-liike on yhtä kuin homoseksuaalisuus. Tämä ei tarkoita sitä, että homous on yhtä kuin anarkismi, tai että LGBT-liikkeelle ei voisi olla olemassakaan vaihtoehtoa. Anarkistien tapa nähdä maailma on vain yksi monesta. On muitakin tapoja katsoa maailmaa, ja sen tietää teistä lukijoista joka ikinen. LGBT-liike ei edusta homoseksuaalisia ihmisiä kollektiivina, vaan se edustaa vain tiettyä joukkoa heistä. Minä itse en halua olla missään tekemisissä anarkistien ja räkäläbaarin riehujien kanssa. Aion omalta osaltani vaikuttaa siihen, että LGBT-liikkeelle ja Setalle saadaan muodostettua vaihtoehto. Tässä kirjoitukseni "Millä perusteella minä olen konservatiivi", jossa avaan omaa maailmankuvaani hieman enemmän.

  • En pidä pride-tapahtumista

"LGBT pride" (aikaisemmin "gay pride") on nimenomaan LGBT-liikkeen tapahtuma/käsite. Ensimmäiset pride-marssit järjestettiin Yhdysvalloissa vuonna 1970 nimenomaan Stonewallin mellakoiden muistoksi. Tunnen huonosti priden historiaa, mutta ymmärtääkseni se on alusta saakka ollut nimenomaan karnevaalihenkinen tapahtuma. Karnevaali se on kuitenkin ollut koko sen ajan, kun minä olen aihetta aikanamme seurannut, ja nimenomaan voimakkaan seksuaalissävytteinen ja fetisistinen sellainen, johon myös liittyy mielenosoituksen piirteitä. Se ei siis ole puhtaasti vain jonkinlainen juhla- tai muistotilaisuus, vaan se on nimenomaan poliittinen tapahtuma.

Olen voimakkaasti kritisoinut pridea blogini alkuajoista saakka ja kutsunut pridea "pervokarnevaaliksi". En ole itse kertaakaan marssinut pride-kulkueessa. Voit lukea lisää aikaisemmista kirjoituksista täältä, täältä ja täältä. En ole koskaan pitänyt siitä, että muun väestön silmissä homous tai transsukupuolisuus tiivistyy tai kiteytyy nimenomaan tähän pervokarnevaaliin. Se on varsin paskaa PR:ää etenkin nykytilanteessa, kun jengiltä alkaa tulla LGBTiiTyy -hommat urakalla korvista. Nykyään kuvailisin asiaa juurikin siten, että LGBT-liike on anarkistiliike ja pride on kyseisen anarkistiliikkeen mielenosoitus.

Homoliike ei tarvitse karnevaaleja ja kulkueita. Niiden ei tarvitse olla automaattisesti homoliikkeeseen kuuluva asia tai kiinteä osa sitä. Pride-marssit ja pervokarnevaalit ovat nimenomaan erään tietyn homoliikkeen, LGBT-liikkeen, tapahtumia. Koko "pride" käsitteenä liittyy kiinteästi nimenomaan erään tietyn homoliikkeen, LGBT-liikkeen, ajatusmaailmaan ja toimintaan. Alleviivaan EDELLEEN, että LGBT-liike on VAIN YKSI TAPA ajatella homoasiat. Myös muita tapoja on olemassa.

Jotkut ovat ihmetelleet, että miksi minä joskus hillun prideilla. No seuraamassa omin silmin, että mitä siellä konkreettisesti tapahtuu. Seuraan skeneä omakohtaisesti ja tutustun ilmiöihin.

  • Pride on lähtenyt aivan lapasesta

Pridessa ei ole enää pitkään aikaan ollut kyse homojen oikeuksista, vaan siitä on tullut outoa yleistä maailmanhalailua ja "identiteettien" juhlintaa, ja "pride-identiteeteistä" on muodostunut valtava bisnes. Näin ei ollut vielä minun aikanani. Kaikkea pride-krääsää on nykyään saatavilla vaikka millä mitalla ja vaikka missä muodossa, ja uusia identiteettejä sekä niiden "pride-lippuja" syntyy kuin sieniä sateella. Kuka tahansa voi periaatteessa suunnitella oman pride-identiteetin ja sille lipun, ja pistää sen jakoon. Alkujaan oli vain yksi lippu eli sateenkaarilippu, joka edusti kaikkia LGB-ihmisiä eli ei-heteroita (Lesbian Gay Bi). LGBT-liikkeen symboliksi valikoitui alkujaan nimenomaan sateenkaari juuri siksi, että sen tarkoitus oli kuvata koko spektriä.

Priden käsiinleviäminen näkyy jostain syystä erityisen selvästi monissa nörtähtävissä tapahtumissa, kuten animeconeissa ja roolipelitapahtumissa. Näissä tapahtumissa on kiinteänä osana käsityöläisten myyntipöydät sekä ns. taidekuja, jolla piirtäjät voivat esitellä ja myydä töitään. Pride-krääsä ilmestyi näihin paikkoihin yhdessä kohtaa ja sen määrä on vuosien mittaan vain lisääntynyt, samoin muut LGBT-sivuilmiöt, kuten sukupuolineutraalit vessat. Kun minä aloitin nörttitapahtumien harrastamisen vuonna 2000, niin mistään pride- tai trans-jutuista ei ollut merkkiäkään. Nämä tapahtumat ovat aina olleet liberaaleja, joten ei niissä ollut aiemmin edes tarvetta alleviivata näitä asioita. Ihmettelen, että mistä se tarve yhtäkkiä ilmaantui. Taitaa olla koko juttu keinotekoisesti luotu.

Naurahdin eräänä päivänä Facebookissa, kun eräs henkilö kommentoi osuvasti, että homokulttuurissa harrastetaan "huiviviestintää", jossa erivärisillä hihamerkeillä ilmaistaan toisille "alakulttuurinen suuntaus". Tähän tekisi mieli todeta LGBT-liikkeestä kolmannella kotimaisella: "He is not a clown, he is the whole circus."

Moderneja pride-identiteettejä ja niiden lippuja. Klikkaa isommaksi.


Pridesta on nykyään tullut lähinnä erikoinen, värikäs, nörtähtävä nuorten alakulttuuri. Osa homoista/transsukupuolisista tykkää siitä ja osa vihaa sitä valkohehkuisella raivolla, eikä halua olla sen kanssa missään tekemisissä. Osa suhtautuu välinpitämättömästi. Valtaväestö saisi aikuisten oikeasti lakata assosioimasta kaikkea ei-perusheteroutta pride-kulttuuriin.

Yön supi, suomalainen transbloggaaja, kirjoittaa suhteestaan prideen:

Jos minä osallistuisin Prideen, haluaisin osallistua johonkin sukupuoleni on Mies, ei trans -henkiseen ryhmään, mutta luulen, että sellainen todennäköisesti nähtäisiin jotenkin hyökkäävänä ja tulkittaisiin niin, että joku tulee viestittämään miehisellä, heteroseksuaalisella ja ylpeällä maskuliinisuudellaan kuinka transeus, homous, feminiinisyys ja mekkoon pukeutuminen on noloa, vaikka en ajattele niin. Aikanaan, kun yritimme kaverini kanssa osallistua transihmisille tarkoitettuun pienempään tapahtumaan, minua ja kaveriani tuijotettiin sateenkaarilippujen keskeltä tylysti saapuessamme paikalle. Yksi pinkkitukkainen tyyppi huomautti minulle, että tämä miitti on transihmisille. Minua pidettiin cismiehenä ulkomuotoni perusteella. En jaksanut selitellä mitään, joten häivyimme kaljalle.

Transsukupuolisuuteni ei ole minulle asia, jossa olisi juhlittavaa. Se ei ole minulle asia, josta olisin ylpeä tai josta näkisin edes mitään syytä olla ylpeä. Minulle henkilökohtaisesti transsukupuolisuus on kipeä ja minua ja elämääni paljon rajoittanut ominaisuus. En koskaan olisi transmies, jos saisin olla cismies. Tähän vaikuttavat fysiologiset syyt ja se, että transmiehistä oletetaan hyvin usein naisellisia asioita, oli olettaja sitten joku, joka pitää miehen näköisenä naisena tai feministi, joka haluaa korostaa menneisyyttäni ja kasvatustani, jonka olettaa tehneen minut naisenkaltaiseksi. Avoimesti transmiehenä on vaikeaa saada olla vain mies.

Minä voisin kyllä juhlia sitä, että minä selvisin ja elän, vaikka olen trans ja meitä kohdellaan miten kohdellaan. Niin monet muut ympäri maailmaa eivät selvinneet. Haluaisin tuoda sen esille ennemmin kuin juhlia rakkautta. Minä voisin myös osallistua johonkin raadollisen synkkään kulkueeseen, jossa tuotaisiin ilmi, että kaikki sukupuolen moninaisuus ei suinkaan ole iloista. On monia, joille oma intersukupuolisuus tai transsukupuolisuus on loppuelämän mittainen kipu.


  • LGBT-liike korostaa "identiteettejä"

Homoseksuaalisuus tai sukupuoli eivät ole jotain hämäriä "identiteettejä". Sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei voi omaksua. Sukupuoli on yksilön lisääntymisbiologinen, fyysinen ominaisuus. Sinä olet mies tai et ole. Sinä olet nainen tai et ole. Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa, että kumpaan sukupuoleen yksilön seksuaaliset ja romanttiset tuntemukset kohdistuvat. Homon/lesbon/heteron mielenkiinto ei kohdistu ihmisten identiteetteihin, vaan biologiseen sukupuoleen. Minä lesbona olen kiinnostunut biologisista naisista, en ukkelien "naisidentiteeteistä". Lesbo ei ole identiteetti, koska sukupuoli ei ole identiteetti.

Mitä sukupuoli tarkoittaa

Nykyinen LGBT-liike korostaa nimenomaan "identiteettiä" biologian yli. LGBT-liike on genderideologian läpikyllästämä, eli sen ajatusmaailman mukaan ihmisen "koettu" sukupuoli on todellisempi kuin biologinen sukupuoli, eli esimerkiksi itsensä mieheksi "kokeva" biologinen nainen myös "on" mies, ja täten jos homomies ei hyväksy häntä (eli biologista naista) kumppanikseen, niin kyseinen homomies syyllistyy transfobiaan ja syrjintään. Sama pätee toisinpäin, eli lesbonaisen odotetaan haluavan deittailla biologisia miehiä, mikäli kyseinen mies "kokee" olevansa nainen. Näin LGBT-liike siis täysin kieltää koko homoseksuaalisuuden olemassaolon ja painostaa homoja heterosuhteisiin. Tämä näkyy konkreettisesti sellaisissa tiloissa, joiden voisit kuvitella tai odottaa olevan nimenomaan homopaikkoja. Eräs homomieskaverini on ottanut paljon screenshotteja käyttämästään homomiehille tarkoitetusta deittisovelluksesta ja lähetellyt niitä minulle. Siellä nimittäin tulee jatkuvalla syötöllä vastaan ilmiselviä biologisia naisia, jotka ovat mielestään "homomiehiä" ja ovat tunkeutuneet homomiesten deittitilaan. Oikeasti he ovat hetero- tai bi-naisia. Nyt he olettavat/odottavat homomiesten olevan seksuaalisesti tai romanttisesti heistä kiinnostuneita. Olen itse käyttänyt lesbonaisten deittisovellusta, jossa vastaavasti tulee vastaan biologisia miehiä. Jatkuvasti myös kuulee ikäviä tarinoita siitä, miten nämä "homot" ja "lesbot" ovat meillä tai maailmalla vetäneet jäätäviä kilareita esimerkiksi "men only"- tai "women only" -bileissä, kun heille on ovella sanottu, että tämä on vain miehille/naisille. Transaktivistien raivareiden pelossa ei enää juuri uskalleta järjestää aitoja homobileitä (eli men only tai women only). Vielä minun aikanani women/men only -bileitä järjestettiin. Kävin aikoinaan women only -bileissä ja silloin ne olivat ihan oikeasti women only.

Kuvakaappaus Grindr:sta, homomiesten deittisovelluksesta, kesältä 2020.

Edellisessä kirjoituksessa nostin esiin Setan järjestämän "lesbojen" tukiryhmän, joka siis nimellisesti on ei-heteroiden naisten keskusteluryhmä, mutta oikeasti sinne tulee myös biologisia miehiä "identiteetin" verukkeella. Sama todennäköisesti tapahtuu myös toisinpäin, eli homomiesten ryhmään tunkee biologisia naisia. Edes homojen omat järjestöt eivät voi enää transaktivistien raivareiden vuoksi järjestää aitoja tukiryhmiä, jotka olisi suunnattu tietyn biologisen sukupuolen yksilöille ja joissa olisi tarjolla vertaistukea ja keskusteluapua kyseisen sukupuolen yksilöille heidän kipuilussaan. Huomautan, että homoseksuaalisuus on jo itsessään sukupuolista epätyypillisyyttä ja aiheuttaa siten kummajaiskokemusta, sosiaalisia ristiriitatilanteita ja sosiaalista eristäytyneisyyttä heterokeskeisen maailman keskellä. Tukiryhmissä ei voida genderideologian vuoksi enää lainkaan keskustella tietyn biologisen sukupuolen kokemusmaailmasta sekä kasvamisesta tietyn sukupuolen yksilöksi, koska sukupuolen liittäminen biologiaan on kiellettyä. Ryhmässä saattaa nimittäin olla joku identiteettivammainen vastakkaisen sukupuolen yksilö, joka sitten vetää kilarit siitä, että hänen "identiteettiään" ei ole otettu huomioon ja sukupuolesta on kehdattu puhua biologisena ilmiönä ja miten "sukuelimet ei liity henkilön sukupuoleen" ja muuta tätä perus gendershittiä. Eli täten tukiryhmissä ei voida lainkaan puhua niistä aiheista, joiden vuoksi ne on ylipäätään alunperin perustettu. Täten homojen oma järjestö estää homoja saamasta sitä vertaistukea ja keskusteluapua, jonka tarpeessa he ovat.

Ymmärrän, että myös transporukka tarvitsee tukiryhmänsä (kävin aikoinaan itse transryhmässä), mutta heidän pitää kokoontua omissa ryhmissään ja keskustella siellä identiteeteistä. He eivät voi pelmahtaa homomiesten tai lesbonaisten tukiryhmään ja sitten vaatia, että niissä keskustellaan vain (trans)identiteeteistä. Transidentiteetti on täysin eri asia kuin homomiehen tai lesbonaisen konkreettinen kasvukipuilu. Ei tämä ole vaikeaa?

Koko LGBT-/pride -liike on siis hyvin perustavanlaatuisella tavalla kääntynyt homoja vastaan! Kyseessä ei ole homoliike, vaan joku queerfeminismin outo jatke. Aitoja nimenomaan homoseksuaaleille tarkoitettuja tiloja ei ole enää olemassa! Homojen entiset omat piirit painostavat heitä heteroseksuaalisuuteen ja aito homoseksuaalisuus koetaan transfobiana! Koko nykyinen LGBT-liike on käytännössä narsistisen transväen kiukkuiluliike. Oma hypoteesini on, että valtaosalla transaktivisteista on jokin B-klusterin persoonallisuushäiriö ja juuri sen vuoksi ja siitä johtuen heidän käytöksensä on niin läpeensä kusipäistä. En ole ainoa tämän havainnon tehnyt ihminen ja viime aikoina LGBT-liikkeen vastustus on alkanut nousta nimenomaan homojen itsensä keskuudesta. Ihan turhaan siis ihmettelette LGBT-vastaisia homoja. Heillä on aika helkkarin hyvä syy vastustaa tätä läpeensä homofoobista muka-positiivista "ihmisoikeus"liikettä.

Älkää kompastuko tuohon "ihmisoikeus" -jauhantaan. Se on vain manipulointitaktiikka, jonka tarkoitus on verhota kaikki se skeida, mikä oikeasti tapahtuu. Mikäli B-klusterin persoonallisuushäiriöt ovat sinulle jotakin kautta ennestään tuttuja, niin suosittelen tarkastelemaan transaktivisteja juuri siitä näkökulmasta. Tunnistat kyllä oireet.

  • LGBT-liike edistää lasten seksualisointia

Pedofiliasta ja lasten "transidentiteetin" pönkittämisestä puhuin jo edellisessä kirjoituksessa, mutta asiaan liittyy vielä kolmaskin aspekti. LGBT-liike suhtautuu yleisellä tasolla epäterveesti siihen, että miten ja missä määrin alaikäiset osallistuvat tai voivat osallistua siihen. Esimerkiksi millä ihmeen perusteella tämä 16-vuotias poika on "vuoden homo"? Millä ihmeen perusteella yhtäkään alaikäistä voidaan varmuudella kutsua homoksi? Onko hän edes harrastanut seksiä ikinä? Tiedän kyllä, että joillekin homoille on ollut jo varhaisesta teini-iästä saakka selvää, että he ovat homoja, mutta siitä huolimatta näillä alaikäisillä ei ole mitään asiaa vuoden homoiksi tai LGBT-ikoneiksi. Alaikäiset kuuluu pitää erossa kaikista aikuisten seksuaalisuuteen liittyvistä jutuista, ihan sama onko hän homo tai hetero. Yhtä väärin olisivat vaikka 16-vuotiaiden missikisat, joissa on aikuisia katsomossa (kisa voisi olla joko tytöille tai pojille, ei merkitystä, sillä alaikäisten hyväksikäyttö ei ole miesten yksinoikeus, sillä sitä tekevät myös naiset), tai vaikka jonkinlainen "vuoden vaimo" -nimitys, johon valittaisiin 16-vuotias tyttö.

Kun itse kävin Helsinki Pridella vuonna 2019, niin olin todella ihmeissäni, että miten nuoria osallistujat olivat. Tuntui, että suorastaan valtaosa kulkueen marssijoista sekä puistojuhlan osallistujista oli alle 20-vuotiaita. Tuntui todella oudolta ja epäsopivalta, että ilmiselvät yläasteikäiset hilluvat pridessa erilaisiin seksuaalisuuslippuihin kääriytyneinä. Tämä on aikuisten juttu.

Maailmalla kuohuttavat tällä hetkellä erityisesti lapsi-drag-queenit. Jopa alle 10-vuotiaat lapset ovat olleet mukana pride-tapahtumissa ja muuallakin drag-releisiin sonnustautuneina leikkimässä olevansa drag queen. Näillä lapsilla voi olla todella irvokkaita taiteilijanimiä, kuten Lactatia (joka viittaa naisen rintojen maidontuotantoon). En usko, että lapsi on todellakaan itse keksinyt tuota nimeä. Drag on aikuisviihdettä, eräänlaista seksuaalisesti vihjailevaa teatteria, ja siihen voi yhdistyä myös strip-tease. Erään 11-vuotiaan pojan, jonka drag-nimi on "Desmond is Amazing", annettiin jopa vetää oma drag-show homobaarissa eli paikassa, minne hänellä ei ole ikänsä vuoksi koskaan yhtään mitään asiaa. Aikuiset baarin asiakkaat ojensivat pojalle rahaa katsomosta kuin jollekin stripparille.

Ei lapsi ymmärrä, mitä drag on! Hän ehkä näkee siinä vain hassuja pukuja ja tanssia, ja haluaa tehdä perässä. Missä itsessään ei ole mitään väärää. Lapsen on ok leikkiä drag queeniä kotonaan, mutta oikeaan drag-skeneen tai baarin näyttämölle hänellä ei ole yhtään mitään asiaa. Sen pitäisi olla kaikille aivan itsestäänselvää. Lapsi voi LEIKKIÄ olevansa drag queen samalla tavalla kuin lapsi voi leikkiä olevansa vaikka poliisi tai sotilas, mutta lapsi ei OLE drag queen. Näistä drag-lapsista on Youtubessa äärettömän hyviä videoita, jotka sisältävät videomateriaalia, kaikenlaista taustatietoa sekä huolenaiheita. Katso esimerkiksi seuraavat videot:

Hunter Avallone: Exposing 'Desmond is Amazing' child drag queen
READY TO GLARE: Lactatia needs help
Blaire White: The disturbing truth about drag kid "Desmond is Amazing" 

LGBT-liikkeen degeneraatio (klikkaa isommaksi)


  • LGBT-liike on tullut tiensä päähän

Yhteenvedonomaisesti totean lopuksi, että LGBT-liike on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Me emme ole enää 60-70 -luvuilla ja ajat ovat ihan oikeasti muuttuneet sellaisiksi, että tuon ajan homoaktivistit olisivat tuskin ikinä osanneet kuvitellakaan, että miltä 2020-luvulla näyttää. Koko LGBT-liike on irvokkaasti vääristynyt siitä, että minkä vuoksi se alunperin perustettiin. Lisäksi 60-luvun lopun baaririehujien ajat ovat kaukana takanapäin ja baaririehumisen henkeä ei tarvita enää. Me emme tarvitse yhdysvaltalaisen baaririehuntaliikkeen maailmankuvaa ja arvomaailmaa enää yhtään mihinkään. Se ei ole enää järkevä, käytännöllinen eikä ajankohtainen. Olemme aivan tyystin uudenlaisten haasteiden edessä. Nykyaika tarvitsee aivan uudenlaisen homoliikkeen, joka pohjautuu aivan toiselle maailmankuvalle ja arvomaailmalle ja lähtee liikkeelle uudesta lähtökohdasta ja perspektiivistä. Olemme suorastaan siinä pisteessä, että gendersekoilun vuoksi tarvitsee keksiä koko homous uudelleen, ja palauttaa mieleen, että mitä se on ja mitä se ei ole.

Mutta olemme niinkin hullussa tilanteessa, että meidän tarvitsee keksiä koko sukupuoli uudelleen, ja sen myötä myös transsukupuolisuus tarvitsee keksiä uudelleen. Aito transsukupuolisuus on oikea, olemassaoleva, vakava psykiatrinen häiriö, joka on sukua anoreksialle. Lääketieteen maailmassa tarvitsee tehdä iso palautus ilmiön juurille ja lähteä systemaattisesti tutkimaan ilmiötä ilman minkäänlaista transaktivistien asettamaa poliittista ja ideologista taakkaa harteilla. Transsukupuolisuuden tutkiminen ilmiönä sekä hoidon ja hoitokäytäntöjen kehittäminen ei ole kansalaisaktivistien vaan lääketieteen ammattilaisten tehtävä. Nykyinen transaktivismi vertautuu lähinnä pro-ana - liikkeeseen (eli sairaat ihmiset glorifioivat sairautta). Kuvitelkaa sellainen tilanne, että pro-ana -aktivisteilla olisi niskalenkki siitä, että miten yhteiskunnassa anoreksiasta puhutaan ja miten lääketieteen ammattilaiset saavat anoreksiaa hoitaa. Mikäli pro-ana tai syömishäiriömaailma ei ole sinulle tuttu, niin suosittelen, että käyt kääntymässä siellä kaninkolossa. Siitä saa melkoista perspektiiviä transasioihin.

Nykyinen LGBT-liike lähinnä aiheuttaa vahinkoa aidoille homoseksuaaleille ja transsukupuolisille tekemällä koko asiasta ideologista sirkusta ja saamalla valtaväestön assosioimaan nämä ihmisryhmät kaikenlaisiin vahingollisiin ilmiöihin, jotka eivät suoraan heihin liity, mutta jotka LGBT-liike on jostain syystä adaptoinut. LGBT-liikkeen vastustaminen ei ole sama asia kuin homojen tai transsukupuolisten vastustaminen ihmisinä tai ilmiöinä. LGBT-liikkeen vastustaminen ei ole yhtä kuin homofobia tai transfobia. LGBT-liike ei ole yhtä kuin homot tai transsukupuoliset. Tajutkaa nyt jo viimein ero asioiden välillä.

Näkisin, että homoasioissa yhteiskunnallinen kehitys kävi liian nopeasti ja liian radikaalien tapahtumien kautta. Seurauksena emme kulttuurina pysyneet perässä ja lopputuloksena meiltä yhteiskuntana katosi perspektiivi monien asioiden kanssa. Meidän kulttuurissamme homot eivät ole koskaan voineet olla avoimesti homoja koko historian aikana. Täten myöskään homouteen liittyvät yhteiskunnalliset instituutiot eivät ole koskaan päässeet kehittymään. Katsoisinkin, että nyt on tarpeellista nimenomaan saada tilanne tasapainotettua ja stabilisoitua, ja se tehdään nimenomaan kitkemällä kaikki radikalismi kokonaan pois. Koko LGBT-liike ponnistaa nimenomaan anarkistisista ja queerfeministisistä lähtökohdista, ja juuri siinä päädyttiin minun näkökulmastani katsoen menemään perse edellä puuhun, minkä aiheuttamaa vahinkoa nyt joudutaan korjaamaan. En näe, että olisi mitenkään mahdollista saavuttaa kestävää, rauhanomaista yhteiseloa sellaiselta pohjalta, jossa jo lähtökohtaisesti pyritään luomaan vastakkainasettelua valtaväestön kanssa, eli siis toisinsanoen olemaan tarkoituksellisesti jatkuvassa sodassa valtakulttuurin kanssa.

Aion tulevissa kirjoituksissa määritellä tarkemmin, että millainen uuden homo/transliikkeen kuuluisi minun mielestäni olla. Olen hahmotellut sille mielessäni karkeat raamit. Olen käsitellyt aihetta aiemmin lyhyesti tässä kirjoituksessa ja tällä videolla. Copypaste linkatusta aiemmasta kirjoituksesta:

Yksi syy, miksi vastustan pride-liikettä, on se, että siinä on aina ollut sisäänrakennettuna kapinameininki ja keskarin näyttely, minkä tosin uskon liittyvän kiinteästi siihen, että varsinkin menneinä aikoina pride-liikkeen syntyaikoina homoutta ei ole ihan oikeasti hyväksytty yhteiskunnassa, ja homot ja lesbot ovat ihan oikeasti ja konkreettisesti joutuneet kärsimään siitä. Tämä on sitten purkautunut uhona, vihamielisyytenä ja kapinana ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan, ja saanut homot ja lesbot ghettoutumaan yhteen. Mikä on menneiden aikojen kontekstissä ymmärrettävää, sillä olivathan he kirjaimellisesti taistelussa elämästään. Henki on kuitenkin jäänyt elämään pride-liikkeeseen, vaikka ajat ovat muuttuneet. Mielestäni tämä ei ole millään tavalla rakentavaa, ja vaikka pride-liikkeelle varmasti onkin ollut tilausta joskus menneisyydessä (lukekaa huviksenne vaikka, että mitä Alan Turingille, brittiläiselle matemaatikolle, tehtiin vuonna 1952), niin kyseinen liike on tullut nyt kokonaan tiensä päähän. Tarvitaan aivan uudenlainen homoliike, joka vastaa juuri tämänhetkisen yhteiskunnan tarpeita. Ei ole millään tavalla rakentavaa ruokkia (tai lietsoa!) ihmisten teiniuhoa, katkeruutta tai kapinamieltä, vaan heitä pitää ohjata käsittelemään nuo tunteet, pääsemään niistä yli, etsimään rakentavia elämänhallintakeinoja ja kasvamaan tasapainoisiksi aikuisiksi. Pride-liike on minun silmissäni vain yksi iso penskojen uholiike. Ei-heterona olemisen ei todellakaan tarvitse (eikä pidä) olla sellaista. Pride-liike tuntuu jämähtäneen ajattelussaan jonnekin menneisiin aikoihin. Tilanne on hieman sama kuin joidenkin feministien kohdalla, kun he vuosikymmeniä sitten kirjoitettuja feminismin klassikkoteoksia lukiessaan jotenkin kuvittelevat, että yhteiskunta on yhä samanlainen kuin 1950-luvulla (minkäaikaista yhteiskuntaa ja ajattelua nuo teokset kritisoivat). Paljon on kuitenkin kerennyt vettä virrata Kymijoessa, ja ajat ovat oikeasti muuttuneet. Uskon, että monet nuoret ei-heterot ovat nimenomaan pride-liikkeen ajattelutavan uhreja monella tasolla. Eli he ovat jossain kohtaa hakeutuneet hakemaan apua ja tukea tilanteessaan, päätyneet pride-liikkeen vaikutuksen piiriin ja sitten omaksuneet sieltä ajattelutapoja ja toimintatapoja ns. sosiaalisena kontagiona. Uskon, että monet nuoret ei-heterot eivät todennäköisesti olisi koskaan päätyneet harkitsemaan esim. kaikenmaailman transidentiteettejä tai polyamoriaa, jos niitä ei olisi heille pride-liikkeen toimesta tyrkytetty joka puolelta.

Konservatiivien näkee usein kritisoivan homoja ja pride-liikettä juuri holtittomasta seksuaalisuudesta. No, milläs heterot ovat laittaneet holtittoman seksuaalisuuden (eli lähinnä miehet) kuriin kautta historian? Pakottamalla heidät omaksumaan aikuisen, vastuullisen, muita ajattelevan ihmisen roolin. Tämä on usein ollut isän/äidin rooli, mutta se ei ole ainoa olemassa oleva vastuullinen rooli. Mies tai nainen voi olla monenlaisissa vastuullisissa rooleissa yhteiskunnassa (esimerkkejä: suvun vanhin, kylän vanhin, hallitsija, armeijan komentaja, opettaja, lastentarhanhoitaja, työpaikan pomo, jonkin yleishyödyllisen järjestön hallituksen jäsen, luostarin apotti/abbedissa). Näissä rooleissa voi ihan hyvin olla myös homo tai lesbo. Toisin kuin Mikä-mikä-maa -kulttuuri kuvittelee, sikailu ei itsessään voi olla elämän tarkoitus kenellekään. Ihmiseliö tarvitsee itsekuria ja jotakin syvällisempää sisältöä elämälleen pitkällä tähtäimellä.
 
Kautta historian ihmiset ovat kipuilleet aikuiseksi kasvamisessa sekä aikuisen roolin omaksumisessa. Kautta historian monet ovat myös epäonnistuneet tuon roolin täyttämisessä, tai pelänneet sen omaksumista ja siten pakoilleet sitä. Ei tarvitse kauaa historiankirjoja tai vaikka menneiden aikojen romaaneja selailla, kun tämä asia tulee konkreettisesti selväksi, ja että mitä seurauksia esimerkiksi suvulle tai avioliitolle tai lapsille on ollut siitä, kun mies tai nainen on pakoillut vastuun ottamista. Yhteisön tehtävä on ennen kaikkea auttaa ja tukea nuoria kasvamaan aikuisiksi. Nyky-yhteiskunta, ja pride-liike, epäonnistuu tässä aivan kokonaan.

Mielestäni se on tragedia, joka meidän pitäisi kollektiivina lähteä tietoisesti muuttamaan.