Vieraskynä: Queer - Uuden ajan seksuaalimoraali (ja sen evankelistat), osa 1

Näin sopivasti pride-viikolla alkaa täällä blogissa nykyisen pride-liikkeen ymmärtämisen kannalta hyvin keskeistä asiaa käsittelevä bloggaussarja. Kyseessä on queerteorian / queerfeminismin opinkappaleita analysoiva esseekokoelma, jossa vieraskynäkirjoittaja Vergiliuksen arkku, keski-ikäinen homomies, valottaa meille esimerkkien avulla, että minkätyyppisistä asioista queerteoriassa on kyse ja miksi. Mikäli olet seurannut aiempia tekstejäni tai Youtube-kanavaani, niin tiedät, että itse kohdistan pride-liikkeeseen kritiikkiä nimenomaan siitä syystä, että queerfeministit ovat kokonaan vallanneet koko liikkeen ja muuttaneet sen ajamaan omaa ideologiaansa (esim. tässä ja tässä). Mutta mitä tämä queerfeminismi oikein on? Vergiliuksen arkku kertoo meille. Suosittelen myös tutustumaan hänen muunsukupuolisuutta analysoivaan kirjoitussarjaansa, joka paraikaa ilmestyy osissa Laventeliveikkosen blogissa.

************

Queer - Uuden ajan seksuaalimoraali (ja sen evankelistat)

Osa 1: ”Kukaan ei halua vain yhtä makua”

Kirjoittanut: Vergiliuksen arkku

”Konservatiivit ovat raivostuneita Rachel Bloomin seksilaulusta”, pauhasi yhdysvaltalainen suoratoisto-opaspalvelu Decider huhtikuussa 2017. Kyseessä oli jälleen yksi episodi – nyt jo lähes unohdettu – polarisoituneen länsimaisen kulttuurimme päättymättömässä kulttuurisodassa, joka oli kerännyt vain muutama kuukausi aiemmin aivan uusia kierroksia Donald Trumpin tullessa valituksi Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi.

Silloinen kohu koski entisen suositun lastenohjelman juontajan – harmittoman nörtähtävän ”Bill Nye the Science Guyn” – uutta Netflix-sarjaa Bill Nye pelastaa maailman. Tiedettä viihteellisesti (ja kuten edeltäjänsä, lapsenuskoisen innokkaasti) käsittelevä sarja oli tuotantokaudella 2 omistanut kokonaisen jakson modernin tiedostavalle seksi- ja sukupuolivalistukselle otsikolla ”Seksuaalisuuden kirjo”. Tulos oli nykyilmapiirin huomioon ottaen ennalta-arvattava.

Kyseinen jakso (tai se sarjan, johon se kuuluu) ei itsessään ole millään tavalla kestävästi kulttuurisesti merkittävä, pikemminkin päinvastoin. Sen tähdetkin, muinainen lastenohjelmien ikoni Bill Nye ja Crazy Ex-Girlfriend -sarjasta tuttu näyttelijä Rachel Bloom lienevät Suomessa lähinnä Ö-tason julkkiksia. Mutta juuri ylikansallisen suuryhtiön suurella rahalla tuottamana tusinatuotteena Seksuaalisuuden kirjo on mitä oivin analyysin kohde, kun haluamme tutkia kyseisenä aikakautena tuputettua seksuaalikulttuuria: mitkä rivien väliset viestit, painotukset ja tavat hahmottaa seksuaalisuutta katsottiin keväällä 2017 tarpeeksi ideologisesti turvallisiksi ja ongelmattomiksi, jotta ne uskallettaisiin sisällyttää suuren yleisön ”seksuaalivalistusviihteen” antimiin?

Jakson oudon, kenties peräti kajahtaneen annin taustalla vaikutti kansainvälisen LGBT-liikkeen uusi tilanne. 2010-luvun puolivälin tienoilla liikkeen edellinen suuri tavoite, tasa-arvoinen avioliittolaki oli viety läpi - tai sitä oltiin viemässä läpi - yhdessä länsimaassa toisensa perään. Tarvittiin uusia, uhkeita ja näyttäviä tavoitteita, jotta LGBT-veteraanijärjestöt ja niiden aktiivit säilyttäisivät paikkansa julkisuuden valokeilassa (ja jotta molempien nauttimat rahavirrat jatkaisivat estotonta pulppuamistaan). Vastaukseksi löytyi, juuri pohjaoletuksiltaan mullistuneen gender-ajattelun lisäksi (jota käsittelen lähemmin tässä toisessa juttusarjassani) suurkaupunkien yliopistokampuksilla ja hipsterikeskittymissä hiljalleen muhinut poliittinen queer-teoria ja siitä versonut eriskummallinen alakulttuuri.

Eipä aikaakaan, kun tuo omalaatuinen, täysivaltaista seksuaali- ja sukupuoliradikalismia peräänkuuluttava alakulttuuri erinäisine sisäisine uskomuksineen ja kehotuksineen alkoi jättää erehtymättömät jälkensä kaikkein valtavirtaisimpiinkin kulttuurituotteisiin, kuten kohua herättäneeseen Netflix-sarjan jaksoon. Ero 90-luvun ja 2000-luvun alun maltillisempaan, suvaitsevaisuuteen ja liberaaliin tasa-arvoon kannustavaan henkeen oli ilmeinen.

Suurimman huomion jakson antimista sai Deciderinkin kauhistelema, näyttelijä Bloomin kappale My Sex Junk, jonka videotallenne oli yhdessä vaiheessa kerännyt Youtubessa yli 41 000 alapeukkua suhteessa piskuiseen alle 700:aan yläpeukkuun. Yleisön kauhun ja epäuskon tunnot kiteytti jäljellä olevan Youtube-tallenteen suosituin kommentti: ”Leave it to Bill Nye to send atheists to church.”

Laulun epänormatiivisesti normatiivinen, jäsentymätön sekamelska eri seksiakteja, preferenssejä ja apuvälineitä oli taattua queer-eetosta. Musiikkiesityksensä aikana sukkahousuasuinen Bloom mm. pohti, täytyykö hänen valita ”vain kovan ja märän välillä”, ilmoitti että hänen vaginallaan ”on oma äänensä”, että se on maukkaampi kuin ”bagel savulohen kera” ja esitti retorisen kysymyksen, ”kuka nauttii Fleshlight-masturbointivälineestä kolean kuunvalon alla?”

Opettavaisessa, mutta kaiketi ”rohkeassa ja voimaantuneessa” esityksessä oli samalla tavalla voimakasta myötähäpeää herättävää energiaa kuin amerikkalaisten konservatiivievankelistojen puhjetessa räppäämään osoittaakseen nuorisolle, kuinka ”hip” ja ”cool” he (ja heidän uskonlahkonsa) ovat. Bloomin seksipositiivisen tanssiesityksen tapauksessa opettavaiseen kukkahattu-gängstäilyyn oli yhdistetty uutena pikanttina lisänä ainoastaan itsetarkoituksellinen rypeminen erinäisissä navanaluisissa mahdollisuuksissa (tai ”seksikeitoissa”, kuten Bloom asian laulussa ilmaisi).

Kaiken kaikkiaan, 2010-luku oli hämmästyttävän hedelmätön, mitä tulee aidosti uusiin ja kestäviin kulttuurisiin muotoihin – musiikkigenreihin, muodin suuntauksiin, jatko-osia poikiviin hittielokuviin jne. – mutta ainakin tästä yhdestä, kukkahattuenergian ja itsetarkoituksellisen pervoilun ennennäkemättömästä yhdistelmästä on meidän kyseistä vuosikymmentä kiittäminen. Alun perin anarkistishenkinen ja maksimaalisen vapauden puolesta liputtava queer-eetos oli (ilmeisesti heti valtaapitävien suosioon astuttuaan) jotenkin onnistunut, vastoin kaikkia odotuksia, saavuttamaan paradoksaalisesti omanlaisensa konformismiin painostavan ja holhoavan imelän, opettavaisen hengen.

Muu jakson anti koostuu gender-ideologian opinkappaleista ja muusta queer-henkisestä kategoriakaaoksesta.

Sen aikana saamme kuulla, että lähes 30% ihmisistä olisi jonkinasteisesti intersukupuolisia (3:00 jälkeen). Toisaalla myötäiltiin postmodernistista käsitystä, jonka mukaisesti homoseksuaalisuus olisi ilmaantunut maailmaan kuin taikasauvan heilautuksella sinä hetkenä, kun termi muotoiltiin Preussissa 1800-luvun loppupuolella (kultturiantropologi 13:00 eteenpäin). Jossain vaiheessa jostain syystä pakkaan sekoitetaan K-popin ällistyttävän rohkeasti meikkaavat pojat. Kirsikaksi kakun päälle saamme sen viime minuuteilla vielä kuulla, että jo jokainen 4-vuotias lapsi ”identifioituisi genderin (=sosiaalisen sukupuolen) kanssa” - kyse ei suinkaan voisi olla vain siitä, että he yksinkertaisesti tietäisivät, mitä sukupuolta he ovat.

”Meidän täytyy kuunnella tiedettä”, taattuun tyyliinsä lapsenomaisen innostunut Bill Nye valistaa meitä. Ja näin Tiede meitä ilmeisesti valistaa.

Eräs muutaman minuutin segmentti jakson lopusta on erityisen mielenkiintoinen siitä näkökulmasta, miten siinä kiteytyy viime vuosikymmenen yhtäkkinen muutos seksuaalikeskustelumme rivien välisissä viesteissä, arvoissa ja painotuksissa. Kyseessä on verrattomia ja lystikkäitä jäätelöpiirroshahmoja hyödyntävä valistuspiirretty, joka päättyy ajallemme hyvin ominaiseen viestiin.

Piirretyn alkupuoli myötäilee vielä nuoruuteni 90-luvun ja 2000-luvun alun seksuaalikeskustelun suvaitsevaisuuteen kannustavaa, maltillisen liberaalia henkeä (vaikkakin niin tökerösti, että se sai uusateismiin aikoinaan hurahtaneen allekirjoittaneenkin jälleen sävähtämään myötähäpeästä): piirretty alkaa kuvan keskipistettä hallitsevan vaniljajäätelön harjoittamasta ”jäätelöeheytysterapiasta”, jonka aikana toksisen itsevarma miespuolinen vaniljajäätelö saarnaa värikkäämmille ja moninaisemmille jäätelöille oman makunsa ylivertaisuutta. Saamme kuulla, että vanilja on ”luonnollisin” maku, joka sattuu olemaan myös ”yläkerran suuren jäätelön” mieleen. Muiden jäätelöiden olisi hyvä teeskennellä vaniljaa, vanilja jatkaa, kunnes he ”eivät enää haluaisi olla mitään muuta”.

Vielä tässä vaiheessa värikkäämpien jäätelöiden vasta-argumentit kertaavat kömpelösti, vaikkakin periaatteessa harmittomasti, menneiden vuosien keskustelun tunnettuja vasta-argumentteja: Vaniljan tieteellisesti määritelty ylivertaisuus ja luonnollisuus kyseenalaistetaan. Pistaasijäätelö ei voi päättää ryhtyä vaniljaksi sen enempää kuin alun perinkään pystyi päättää ryhtyvänsä pistaasiksi, jne.

Kymmenen vuotta sitten valistuspiirretty olisi kenties jo lähennellyt loppuaan. Ehkä vanilja ei olisi täysin vakuuttunut, mutta toisten jäätelöiden argumentit – niin tunteelliset kuin loogisetkin - olisivat kenties juuri ja juuri tarpeeksi vahvoja vakuuttaakseen hänet, ellei muusta, niin ainakin oman jäätelömakunsa tuputtamisen liiallisuudesta. Kenties jokin sovitteleva ”vähemmistöjäätelöille” suunnattu hyväntahdon elekin olisi mahdollinen, kuten meidän parin kymmenen vuoden takainen parisuhdelakimme.

”Eläköön kukin jäätelö makunsa mukaan. Jos pistaasi elää pistaasina, kenties se ei ole vaniljalta pois…” jne.

Me elimme kuitenkin jo uhkean 2010-luvun loppupuolta, johon kuuluivat uudet kujeet: Kun rohkea ja voimaantunut minttusuklaa, joka on ”kahta mahtavaa asiaa samaan aikaan”, astuu kehiin, voimasuhteet kääntyvät. Saamme nähdä, että vanilja on yhtäkkiä auttamattoman out. ”Kukaan ei halua vain yhtä jäätelömakua”, edistyksellinen minttusuklaa toteaa ja iskostaa vaniljaan epävarmuuden. ”Etkö ole ikinä halunnut olla osa Trio-jäätelöä?”

Kärvisteltyään silmänräpäyksen muiden jäätelöiden seksuaalisen painostuksen alaisena (ja aneltuaan turhaan apua yläkerran suurelta jäätelöltä) vanilja tulee kuin tuleekin lopulta nuolaisseeksi vieressään seisovaa kinuskia. Ja niin, maistettuaan kerran tuota kiellettyä jäätelöhedelmää hänen kääntymyksensä on salamannopea ja kokonaisvaltainen: seuraa sarja kuvaotoksia, jossa yhtäkkisen kiiman haltuun ottama valkoinen jäätelöpallo maistaa milloin kutakin moninaisista tovereistaan.

Tarinan päätteeksi koko porukka heittäytyy yhteen isoon jäätelökulhoon peuhaamaan. Kyseisen dionyysisen riehan jälkeistä, yhteen muussattua jäätelölitkua voimme vain kuvitella.

Homomiehenä, joka tietää jotain pitkästä ja kivikkoisesta tiestämme kohti nykyistä, haurasta suvaitsevaisuuden aikakauttamme, valistustarina seksuaalisesta joukkopainostamisesta ja hurmiohenkisestä kääntymyksestä - vaikkakin heteron sijaan jonkinlaiseksi yleispervoksi - ei hirveästi naurata. Ne kehykset, joiden läpi me yhteiskunnallisella tasolla tarkastelemme (esimerkiksi) seksuaalisuutta muuttuvat oikukkaasti – ensin hitaasti, sitten kenties rymisten – eikä niillä siten tulisi varomattomasti leikitellä.

Joku arvon lukijoista saattaa tässä kohdin toki väittää vastaan, että koska piirretyn vanilja edustaa ”heteroseksuaalista valtavirtaa”, se ei ole niin tarkkaa, miten hänen hahmoaan tulisi käsitellä. Kuuluuhan aikakautemme (intersektionaaliseen) henkeen ylipäätään menneiden vuosikymmenten johdonmukaisen tasa-arvoisen kohtelun ideaalin sijaan pikemminkin revanssihenkinen, suorastaan nautinnollinen heittäytyminen johdonmukaisiin kaksoisstandardeihin. Ollaanhan sitä sentään ”historian oikealla puolella” jne. Ja sitä paitsi, ehkäpä sen vaniljan kannattaisi ylipäätään vähän relata estojensa kanssa, vai mitä?

Mutta johdonmukaisen tasa-arvon ideaali on lopultakin, pitkällä aikajänteellä vähemmistöjen varmin ja kestävin turva. Enemmistö kun saattaa hyvin nopeasti kyllästyä revanssihenkisiin kaksoisstandardeihin. Ja opettavaisen piirroselokuvan hahmo tekee paljon enemmänkin kuin vain rentoutuu estojensa suhteen. Valistuspiirretyssä esitetyn muutoksen yhtäkkisyys ja kokonaisvaltaisuus kertoo meille paljon Netflixin ja muiden tarjoaman uuden seksuaalimoraalin totalisoivasta ja radikaalista luonteesta. Pelkkä suvaitsevaisuus ei enää riitä, kaikki pitää viedä toiseen ääripäähän.

Julkaisuajankohtanaan yli viisi vuotta sitten jakso oli vielä helppo kuitata vain yhtenä rapakon takaisena erikoisuutena, esimerkkinä tiedostavan vasemmiston uusimmasta (ja takuuvarmana ohimenevästä, eikös vain?) ylilyönnistä. Mutta kuten amerikkalaiset kenties sanoisivat, the joke's on us. Kaikki nämä vuodet queer-seksivalistusjuna on jatkanut eteenpäin puksuttamistaan, niin Jenkeissä kuin meidän omien jalkojemmekin alla, kunnes seksuaalikulttuurimme on erehtymättömästi muuttunut.

Nyt meillä Suomessakin, Seksuaalisuuden kirjon kaoottiseen, kategorioiden rajat liuottavaan henkeen opetushallitus ohjeistaa valistamaan meidän pikku pilttejämme, että ”joillakin pojilla on pimppi”. Juuri tällä viikolla, epäilemättä Helsinki Priden juhlistamiseksi Yle julkaisi nuorille, queereille ihmisille (kuinka nuorille?) suunnatun ”kreisin LGBTQIA+ -pelin”, joka lupaa osanottajilleen mm. ”liukuvoiteella kuorrutettua painiottelua kotibileissä hyvien ystävien kanssa” ja ”ajelua legendaarisella strippiratikalla”. Edellä mainitun, viime vuosina koko kansan juhlaksi korotetun Helsinki Priden ohjelmisto kink-henkisine ihmiskoirineen ansaitsisi tietysti kokonaan oman analyysinsä. Samaan aikaan queer-termiä on alettu käyttää yhä enenevissä määrin pelkkänä synonyyminä koko sateenkaariväelle, vaikka läheskään kaikki (todennäköisesti suurin osa) meistä eivät allekirjoita sen erikoista radikaalia ja anarkistista näkemystä seksuaalisuudesta ja sukupuolesta.

Jäätelöpiirretyn ei-lainkaan-hienovarainen kehotus seksuaaliseen rajattomuuteen ja Bloomin musiikkiesityksen jäsentymätön luettelo seksiakteja, -välineitä ja preferenssejä näyttäytyivät satunnaiskatsojalle kenties pelkältä viihdeteollisuuden huomionkipeältä erikoisuudenhakuisuudelta – mutta meille myytyyn uuden ajan seksuaalimoraaliin haudattujen reunaehtojen, kehotusten ja ennakko-oletusten johdonmukaiset piirteet alkavat hahmottua, kun tiedämme jotain sen teoreettisesta ja maailmankatsomuksellisesta taustasta.

Kun tiedämme jotain niistä, se mikä näytti kerran pelkältä umpimähkäiseltä erikoisuudenhakuisuudelta alkaa yhtäkkiä paljastua osaksi ymmärrettävää, jäsenneltävää ja poliittisesti suuntautunutta kokonaisuutta. Tämän kirjoitussarjan seuraavassa osassa kurkistamme siihen, mitä itse poliittinen queer-teoria pitää sisällään. Sen kahdessa viimeisessä osassa tutkimme sen inspiroimia, suomalaisia kulttuurituotoksia. Millaisia hedelmiä queer kantaa?

Kirjoitussarja jatkuu osassa 2.

Mitä se tarkoittaa, että en ole feministi? Ihmislajin pariutumisesta, osa 1

Käsittelen tässä bloggauksessa oikeastaan kahta aihetta, mutta antaa mennä nyt, kun kerran aloitin. Olen tässä muutaman vuoden aikana lukenut useita varsin, öh, värikkäitä nettikeskusteluita liittyen siihen, kun olen sanonut, että en ole feministi. En ole edes ex-feministi, vaan en ole ikinä ollut feministi alunperinkään. Olen avannut tätä asiaa aiemmin Youtubessa tässä erittäin pitkässä livestreamissä, mutta jälkikäteen totesin, että tuo keskustelu oli oikeastaan aika huono, sillä rönsyilin siinä kaikenlaista, mutta jätin sanomatta kaikkein olennaisimman. Syy sille, että en ole feministi, on nimittäin erittäin yksinkertainen. Se on seuraava:

En ole feministi, koska en halua ajatella, tai katsoa maailmaa, feminististen teorioiden läpi.

ja

En ole koskaan ollut feministi, koska feministiset teoriat eivät ole koskaan vedonneet minuun mitenkään.

Yllätyn kerta toisensa jälkeen siitä, että miten moni ihminen sukupuolesta riippumatta ajattelee, että feministi tarkoittaa henkilöä, jonka mielestä naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Täten ”en ole feministi” tulkitaan seuraavasti: ”en kannata naisten ja miesten tasa-arvoa”. Mutta tämähän ei pidä paikkaansa. Feminismi on todella paljon suurempi kokonaisuus kuin pelkästään ajatus siitä, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Feminismi on yhteiskuntateoria ja filosofia, jopa maailmankuva. Siihen kuuluu paljon värikkäitä teorioita, villejä näkövinkkeleitä ja aivan kummallisia tulkintoja ilmiöistä. Lisäksi ei ole olemassa vain yhtä feminismiä, vaan on monia feminismejä. Feminismi on osin elänyt ajassa ja puhutaankin feminismin aalloista: ensimmäinen aalto oli se, kun 1800-luvulla naisasianaiset lähtivät ajamaan naisille äänioikeutta ja muita yhtäläisiä yhteiskunnallisia oikeuksia miehiin nähden. Nykyinen meno taitaa olla neljäs tai viides aalto. Jokaisessa aallossa on painopisteet ja näkökulmat olleet eri asioissa, hyvinkin eri asioissa, ja teorioita on niissä kehitelty uusiin suuntiin. Se liike, jota nykyään kutsutaan feminismiksi, on siis hyvin eri asia kuin alkuperäinen ensimmäisen aallon feminismi, ja lisäksi nykyfeminismikin jakautuu koulukuntiin. Esimerkiksi intersektionaalinen feminismi ja radikaalifeminismi ovat painopisteiltään erilaisia ja eri koulukuntaan kuuluvat ajattelevat, että nuo toiset eivät ole feministejä ollenkaan. Ja niin edelleen. Feministit siis tappelevat keskenäänkin siitä, että mitä feminismi on, tai mitä feministinen ajattelu on. Näin on käynyt juurikin siksi, että feminismi on teorioiden ja näkökulmien kokonaisuus: eräänlainen kokonaisvaltainen ideologia siis.

Tässä kohtaa toistan: minä en ole feministi, koska en halua ajatella feminististen teorioiden kautta. Olen aina ajatellut, että feministiset teoriat ovat täysin käsittämättömiä, jopa pähkähulluja. Minulla on oma tapani ajatella ja haen tietolähteeni ja inspiraationi muualta. En tässä bloggauksessa mene tarkemmin siihen, että mitä nuo käsittämättömät teoriat sitten käytännössä ovat, koska niihin palataan myöhemmin. Keskityn tässä bloggauksessa muuhun.

Mitä siis käytännössä tarkoittaa, että en ole feministi? Miten se käytännössä näkyy?

Aloitetaan tarkastelu kysymyksestä ”kannatanko naisten ja miesten tasa-arvoa”. Kyllä ja ei. Miksi siinä on ”ei”? Koska sillä on merkitystä, että mitä ”tasa-arvo” tarkoittaa, eli miten se määritellään. Mitä katsotaan tasa-arvoksi? Onko jotain, mitä ei voida pitää tasa-arvona, vaan kyse on jostakin muusta? Omasta mielestäni ihmiset usein pitävät tavoiteltavaan tasa-arvoon kuuluvana sellaisia asioita, jotka omasta mielestäni eivät sinne kuulu, ja kun näitä asenteita on lähdetty yhteiskuntaan ajamaan, niin ne ovat tosiasiassa vahingoittaneet ihmisiä (sekä naisia että miehiä).

Mutta mites helsvettiä mä nyt oikein tarkoitan tällä? Lähdetään tarkastelemaan asiaa lähemmin, ja ihan ensimmäisenä totean, että aivan ehdottomasti kannatan naisten ja miesten yhteiskunnallista tasa-arvoa. Yhteiskunnallinen tasa-arvo tarkoittaa tasa-arvoa lain edessä. Kun feminismin ensimmäinen aalto syntyi 1800-luvulla, niin naiset ja miehet eivät olleet tasa-arvoisia lain edessä, vaan miehillä oli naisiin nähden lukemattomia laillisia erioikeuksia. Seuraavassa kuva, jonka minä otin eräässä tapahtumassa siellä olleesta esitelmästä:

Kuvassa on hyvä tiivistys siitä, että minkälaisista asioista on kyse naisten ja miesten eriarvoisuudessa lain edessä. Näin transaktivismin aikakaudella itseäni erityisesti huvittaa muotoilu ”vapautus sukupuolesta”. Kyseisestä aiheesta voit oppia lisää esimerkiksi tästä.

Kannatanko feminismin ensimmäisen aallon tavoitteita? Kyllä. Olenko feministi, jos feminismi määritellään ensimmäisen aallon tavoitteiden kautta? Kyllä.

No mihinkä sitten tyssää minun feminismini? No niihin teorioihin, joita ensimmäisen aallon jälkeen lähdettiin kehittelemään. Nykyfeminismi on täysin eri asia kuin sadan vuoden takainen feminismi. Tässä bloggauksessa en kuitenkaan mene niihin teorioihin, vaan haluan keskittyä tasa-arvon käsitteeseen itseensä.

Ongelmani uudemman feminismin kanssa on nimittäin se, että mielestäni naiset ja miehet ovat yhteiskunnallisesti tasa-arvoisia lain edessä, mutta he eivät milloinkaan voi olla tasapäisiä muilla tavoin. Tähän on monta syytä, ja esittelen tässä nyt pari näkökulmaa.

Ensimmäinen syy on se, että naiset ja miehet ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia. Pelkästään tästä syystä heitä ei voida kohdella samalla tavalla tai laittaa samaan kategoriaan, missä olisi yhtäläiset kriteerit, vaikka yksilötasolla eroja toki onkin. Helpoin esimerkki on fyysinen voima ja fyysinen koko. Esimerkiksi työmaailmassa on sellaisia työtehtäviä, joissa henkilön sukupuoli on tästä näkökulmasta oikeasti otettava huomioon. Jos meillä on joku fyysinen työtehtävä X, jolle on määritelty kriteerit ABC (eli työntekijän on pystyttävä suoriutumaan vaatimuksesta A, vaatimuksesta B ja vaatimuksesta C, ja usein tietyssä rajatussa ajassa ja tietyillä rajatuilla työvälineillä), niin on täysin itsestäänselvää, että miehiä ja naisia ei voida laittaa samalle viivalle tämän työtehtävän tekemisessä ja odottaa heidän suoriutuvan tehtävästä keskimäärin yhtä tehokkaasti. Urheilu on tietenkin toinen itsestäänselvä yhteiskunnallinen osa-alue, jossa meidän vaan kertakaikkiaan on todettava se, että miehet ja naiset eivät ole tasapäisiä, vaan on luotava kategoria ”miehet” ja kategoria ”naiset”, ja luotava näille kategorioille erilliset kriteerit (kuten erilaiset vaatimukset). Lisäksi naisten ja miesten lisääntymisbiologia on hyvin erilaista ja naiset tulevat aina ja ikuisesti ja tappiin saakka olemaan haavoittuvaisempia potentiaalisen raskaaksitulemisen takia. Tästä fyysisestä erilaisuudesta seuraa sitten se, että esimerkiksi jotkut työt vaan kertakaikkiaan soveltuvat lähes yksinomaan ainoastaan toiselle sukupuolelle. Mielestäni tämän myöntämisessä on kyse ainoastaan realiteettien ymmärtämisestä ja realiteettien tunnustamisesta, sekä myöskin työntekijän suojelemisesta. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että toiselta sukupuolelta pitäisi kategorisesti kieltää pääsy jonnekin. Kuten todettua, yksilötasolla voi olla isoja eroja ja asiasta riippuen ihmisten yksilöllisyys pitää pystyä ottamaan huomioon.

Toinen syy on se, että miehet ja naiset ovat keskimäärin kiinnostuneet hyvin erilaisista asioista ja suuntautuneet erilaisia asioita kohti. Heti alkuun jälleen korostan, että yksilötasolla erot voivat olla valtavia ja joskus sukupuolen sisällä hajonta on suurempaa kuin sukupuolten välillä. Mutta silloin, kun tarkastellaan miehiä keskimäärin ja naisia keskimäärin, niin yleistysten tekeminen ei ole edes vaikeaa, sillä erot ovat niin selvästi havaittavissa. Se, että miehissä ja naisissa on keskimäärin selkeitä eroja ei kiellä poikkeusyksilöiden olemassaoloa (terv. poikkeusyksilö). Meillä on esimerkiksi miesvaltaisia aloja ja naisvaltaisia aloja yksinkertaisesti siitä syystä, että miehiä ja naisia keskimäärin kiinnostaa hyvin eri asiat. Jos poimit kadulta satunnaisen miehen, niin kuinka suurella todennäköisyydellä hän olisi kiinnostunut työskentelemään lastenhoitajana tai meikkitaiteilijana tai lukemaan sisustuslehtiä? Jos poimit kadulta satunnaisen naisen, niin kuinka suurella todennäköisyydellä hän olisi kiinnostunut työskentelemään autonkorjaajana tai varusmiesten kouluttajana tai pelaamaan nettipelejä joukkueessa? Jos miehiä ja naisia yritetään väkisin saada kiinnostumaan jostakin, mikä ei heitä kiinnosta, niin tuloksena on pelkkää mielipahaa. Annetaan heidän vaan olla.

Kolmas syy, ja kenties kaikkein suurin syy, on se, että heteroseksuaaliset naiset ja miehet, eli siis väestön enemmistö, ei todellisuudessa edes halua olla tasapäinen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että vastakkaiselta sukupuolelta haetaan, ja heiltä myös odotetaan, eri ominaisuuksia kuin omalta sukupuolelta. Henkilö ei välttämättä myönnä tätä ja saattaa sen jopa suoraan kieltää, mutta hänen käytöstään tarkkailemalla voi sitten havaita jotakin ihan muuta. Silloin on kyse itsepetoksesta, ja ainakaan minä en pidä sitä yhtään terveenä. Parempi sinunkin on olla rehellinen itsellesi ja muille. Mitä tarkoittaa eri ominaisuuksien hakeminen vastakkaiselta sukupuolelta kuin omalta? Noh, lähtökohtaisesti heteroseksuaali ei koe seksuaalista kiinnostusta omaa sukupuoltaan kohtaan. Heteroseksuaalia kiinnostaa vastakkaisen sukupuolen ominaisuudet. Kuinka monen heteronaisen olet kuullut sanovan, että ”miehen täytyy pystyä olemaan mies”? Jokainen mies kuitenkin on mies, eli siis sukupuoleltaan mies. Ei mies voi olla olematta mies, koska hän on syntynyt mieskehoiseksi yksilöksi ja sellaisena pysyy hamaan tappiin saakka. Mutta tämä ei heteroseksuaaliselle naiselle riitä. ”Olla mies” tarkoittaa siis jotakin muuta kuin sitä, että henkilö on sukupuoleltaan mies. Kyse on luonneominaisuuksista, kyvyistä ja taidoista. Miessukupuoliselta yksilöltä täten vaaditaan jotain ylimääräistä, jotakin sellaista, mitä naissukupuoliselta ei vaadita. Heteroseksuaalinen nainen syttyy seksuaalisesti usein esimerkiksi siitä, että mies on kooltaan häntä suurempi ja fyysisiltä voimiltaan häntä niin paljon vahvempi, että kykenee esimerkiksi nostamaan hänet ilmaan ja kantamaan häntä käsivarsillaan. Myös luonneominaisuuksilla on todella paljon väliä, kuten tahdonvoimalla. Toisilta naisilta tällaista ei vaadita, eikä edes odoteta, ja lisäksi heteroseksuaaliset miehet eivät vaadi tai odota vastaavaa toisiltaan. Kyse on heteroseksuaalisen naisen odotuksista ja vaatimuksista miehille. Sanon ”vaatimuksista”, koska monen naisen kohdalla suhde mieheen jää kokonaan muodostumatta tai se muodostuttuaan lopahtaa, jos nämä ominaisuudet puuttuvat, koska mies ei kykene sytyttämään naista seksuaalisesti tai emotionaalisesti. Oman kokemukseni mukaan naisten yleisimpiä turhautumisen syitä parisuhteissaan on se, että miehet ovat ”aikuisvauvoja” (manbabies) tai muulla tavoin lapsellisia tai vässyköitä, tai liikaa kiinnostuneita vain omista harrastuksistaan ja omista asioistaan, ja sitä kautta naiset kokevat tulevansa eri tavoin laiminlyödyiksi.

Sama meininki pätee myös toiseen suuntaan. Eräs pitkäaikainen kiinnostuksenkohteeni on heteromiesten seksiturismi sekä miesten seksuaalisuuden erityispiirteet naisiin verrattuna. Olen esimerkiksi psykologisessa ja kulttuurisessa mielessä hyvin kiinnostunut Thaimaan Pattayalle suuntautuvasta miesten turismista ja olen käynyt sitä myös paikanpäällä ihmettelemässä, sekä seuraan Pattayan miesten omia chättiryhmiä. Näiden miesten keskuudessa on erittäin yleistä suhtautua länsimaisiin naisiin negatiivisesti, jopa äärimmäisen negatiivisesti, ja he ovat keskenään analysoineet näitä asenteitaan ja sitä, että mistä ne johtuvat. Eräs usein esiintuleva näkökulma on se, että länsimaalaiset naiset ovat niin epäfeminiinisiä yleiseltä olemukseltaan, että heteroseksuaalinen mies menettää seksuaalisen ja emotionaalisen kiinnostuksensa heitä kohtaan. Jotkut miehet ovat aivan suoraan myöntäneet, että kun he saapuivat Thaimaahan ja näkivät ensimmäistä kertaa naisia, jotka olivat aidosti klassisessa mielessä feminiinisiä, niin miehet menivät aivan sekaisin. Huomatkaa ilmaisu ”näkivät ensimmäistä kertaa”. Minusta on oleellista ja mielenkiintoista, että länsimaalaisen miehen kokemus on tuo. Pattayan miesten ryhmät ovat aivan täynnä eeppisiä tarinoita siitä, että mitä tapahtui, kun mies meni naisesta aivan täydellisen sekaisin. Kyse on siis tapauksista, joissa mies menetti koko omaisuutensa, jopa henkensä. Tämä on erittäin klassinen tarina myös vanhassa länsimaalaisessa kirjallisuudessa. Monet miehet ovat ensivisiittinsä jälkeen jääneet Pattayaan aivan täysin koukkuun ja minäkin reissuillani tapasin IRL sellaisia miehiä, jotka sanoivat, että ovat käyttäneet jo vuosien ajan kaikki lomansa ja kertyneet säästönsä siihen, että tulevat Pattayalle. Thaimaalaiset naiset ovat paitsi naisellisesti pukeutuneita (pitkä tukka, hameita, mekkoja, röyhelöitä, korkokenkiä, isoja koruja), niin sen lisäksi he ovat ”kodin hengettäriä”, eli täysin pyytämättä laittavat ruokaa, siivoavat, pyykkäävät yms. Lisäksi thaimaalainen nainen pitää itsestäänselvänä sitä, että mies johtaa sosiaalisia tilanteita esimerkiksi pitämällä huolen kyydityksistä, maksamalla ravintolalaskut, varaamalla hotellihuoneet, ostamalla naiselle laukkuja ja koruja yms. Thaimaalainen nainen siis lähtökohtaisesti asettuu miehen huollettavaksi ja johdettavaksi, ja tämä saa miehet tuntemaan itsensä tärkeiksi. Miehistä monet ovat sanoneet, että eivät halua enää olla missään tekemisissä länsimaalaisten naisten kanssa, koska he yksinkertaisesti eivät ole feminiinisiä, eli länsimaalaiset naiset eivät ole heteroseksuaaliselle miehelle haluttavia. Toisin sanoen, myöskään heteroseksuaaliselle miehelle ei riitä, että partneri on naissukupuolinen. Seksuaaliseen ja emotionaaliseen kiinnostukseen vaaditaan naiselta jotakin ylimääräistä, jotakin sellaista, mitä miessukupuoliselta ei vaadita. Pattayan seksituristit ovat toki täysin spesifi oma ryhmänsä, mutta olen ihan vastaavia ajatuksia kuullut miehiltä myös muualla. Erona muihin miehiin Pattayan miehet ovat tehneet jotakin hyvin konkreettista eli yksinkertaisesti hylänneet oman maansa naiset ja lähteneet hakemaan naisensa muualta.

Mitä siis tulee ihmislajin heteroseksuaaliseen pariutumiseen, niin tämä osa-alue on aivan äärimmäisen epätasa-arvoinen jo perusolemukseltaan. Kun miehiä ja naisia liikaa tasapäistetään, niin he menettävät seksuaalisen ja emotionaalisen kiinnostuksensa toisiaan kohtaan. Toisinsanoen: miehet ja naiset eivät milloinkaan voi olla täysin tasa-arvoisia, mikäli halutaan ihmisten enemmistön pysyvän tyytyväisinä. Heteroseksuaalisuus ei lähde valtaväestöstä edes aivopesemällä tai hakkaamalla.

Tästä pariutumisaiheesta voisin jatkaa kokonaisen kirjan verran, joten en jatka tässä enää syvällisemmin. Nimeän tämän pariutumisosa ykköseksi ja jatkan lisää tulevissa bloggauksissa. Vedän nyt lopuksi vielä piuhat yhteen, että miten ihmeessä tämä kaikki liittyy siihen, että en ole feministi.

Moderni feminismi on pyrkinyt nimenomaan tasapäistämään naiset ja miehet, ja tähän kuuluu suurena osa-alueena sukupuolten erilaisuuden kieltäminen. Eli naisten ja miesten erilaiset toiveet ja tarpeet on selittelöity olemattomiin, todettu, että mitään eroja ei ole ja saatu heteroseksuaaliset naiset ja miehet dissosioitumaan pariutumisen ja yhteiselämän lainalaisuuksista. Eli toisinsanoen, heteroseksuaaliset naiset ja miehet on saatu dissosioitumaan myös omasta seksuaalisuudestaan ja siitä, että mikä oikeastaan saa heidät motivoitumaan. Homma on jo vuosikaudet, ellei vuosikymmenet, ollut jo niin typerällä tasolla, että naurattaisi ellei itkettäisi.

Minä kannatan ensimmäisen aallon feminismin tavoitteita naisten ja miesten tasa-arvoisuudesta lain edessä. Tämä tavoite saavutettiin, mutta sitten tapahtui jotakin outoa ja työ jäi kesken. Sen sijaan, että olisi pyritty saamaan naiset ja miehet työskentelemään yhdessä entistä tehokkaammin ja kunnioittamaan toinen toistaan enemmän, niin homma lähti oudoille sivuraiteille ja syntyi ns. sukupuolten sota, jossa naiset ja miehet ovat entistä enemmän toisiaan vastaan eri tavoin.

Omasta mielestäni tasa-arvo lain edessä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että voidaan samaan aikaan tunnustaa sukupuolten erilaisuus tietyillä osa-alueilla ja kunnioittaa tätä erilaisuutta. Sukupuolten erilaisuuden tunnustaminen ei tarkoita automaattista hyppäystä ajassa jonnekin sadan vuoden taakse. Itse näen, että tämä kunnioitus voitaisiin saavuttaa puolin ja toisin paremmalla kommunikaatiolla. Jostain syystä parempaa kommunikaatiota ja tehokkaampaa molempia kunnioittavaa yhteistyötä ei lähdetty rakentamaan, vaan kommunikaatiokatkos ja kytevä epäluulo, jopa viha, toista osapuolta kohtaan on pelkästään kärjistynyt eri tavoin. Feministinaisten miesviha on varmaan kaikille tuttua, mutta myös miesten keskuudessa on viime vuosina alkanut syntyä erilaisia liikehdintöjä, kuten incel, MGTOW ja alpha male. Tässä kohtaa omasta mielestäni monet nuolet osoittavat ensimmäisen aallon jälkeiseen feminismiin, sen asenteisiin ja teorioihin. En pidä niitä millään tavoin hyvinä asenteina tai ajatuksina. Ne eivät ole rakentavia eivätkä pyri muodostamaan yhteistyötä ja entistä tyydyttävämpää yhteiseloa miesten ja naisten välille, vaan ne ainoastaan lyövät isompaa kiilaa miesten ja naisten väliin. Myöskään lesbonaisena minua ei feministiset teoriat auta enkä saavuta niiden avulla mitään, koska kuten todettua, oma ajatteluni on erilaista.

Miksi lesbona olen tässä kirjoituksessa hölissyt pitkät pätkät nimenomaan heteroista? Koska maailman ihmisistä ylivoimainen enemmistö on aina ollut heteroita, ja tulee jatkossakin olemaan. Minä elän heteroiden keskuudessa joka ikinen päivä. Jos haluan olla osa yhteiskuntaa (joka on heteroiden kansoittama), niin minun on ajateltava heteroita ja otettava heidät huomioon. Minulla on toimivat silmät, joita käytän ympäristössäni tapahtuvien ilmiöiden havainnointiin, sekä toimivat aivot, joita käytän ympäristöni analysointiin.

Omasta mielestäni kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa ja politiikassa on lähtökohtaisesti kysymys harmonian luomisesta ja yhteistyön vahvistamisesta eri ihmisryhmien välillä, jotta olisimme yhteiskuntana entistä tehokkaampi ryhmittymä ("tehokkuus" voi tarkoittaa monia eri asioita, kuten vaikka tehokkaampaa kommunikaatiota). Tähän on pyrittävä ensisijaisesti toisten ryhmien tarpeiden ymmärtämisen sekä neuvottelutaitojen kautta. Tähän olisi aikoinaan ollut aivan mielettömän hyvät mahdollisuudet, kun moderni tasa-arvoinen ja vapaa yhteiskunta saatiin rakennettua. Minä en tue yhtäkään sellaista ideologiaa tai tahoa, joka ajattelee tästä harmonia-asiasta eri tavoin kuin mitä äsken kuvasin. Yhteiskunnallisen toiminnan yleinen päämäärä ei milloinkaan tule olla jonkinlainen vallankumous. Vallankumous on äärimmäinen keino, johon saatetaan ajautua äärimmäisessä, kärjistyneessä tilanteessa, jossa jokin taho kertakaikkiaan on haluton tai kyvytön mihinkään yhteistyöhön. Tavoiteltava yhteiskunnallinen päämäärä on harmonia. Harmonia saavutetaan yhteistyöllä. Miten se yhteistyö sitten saavutetaan, niin noh, siihen on yritysmaailmasta, politiikasta ja viestinnästä paljon todella pätevää tutkimustietoa ja menetelmiä saatavilla, ja ne taidot on jokaisen opeteltavissa ja niitä voidaan myös edelleen opettaa muille. Mikäli sinua kiinnostaa, että mitä tarkoitan, niin etsi käsiisi esimerkiksi kirja "Effective group discussion: Theory and practice". Mielestäni näistä menetelmistä pitäisi ylipäätään puhua enemmän ja ne voitaisiin myös ottaa kouluihin pakolliseksi oppiaineeksi. Tällaisen yleishyödyllisen asian sijaan kouluihin on lähdetty ajamaan kaikenlaista huuhaata, kuten oppia useista sukupuolista ja synnyttävistä miehistä yms. Arvovalintahan se sekin on.

Moderni feminismi siinä muodossa millaiseksi se kehittyi on usein täysin sysipaska työkalu: 

1. harmonian luomiselle naisten ja miesten välille.
2. analysoimaan sitä, että mistä tietyissä ilmiöissä on oikeasti kysymys. Joskus ilmiön ymmärtäminen vaatii sitä, että kaikki olemassaolevat teoriat ja ennakkokäsitykset pudotetaan pois: on osattava omaksua kokonaan uusi näkökulma, mikäli evidenssi osoittaa johonkin uuteen suuntaan. Teoriat pitää sovittaa tosiasioiden mukaan, ei päinvastoin (eli tosiasiat yritetään sovittaa vanhaan teoriaan, esimerkiksi kaikkia ilmiöitä yritetään katsoa sortorakenteiden tai etuoikeushierarkioiden kautta). Kun tosiasiat yritetään sovittaa teoriaan, niin tullaan sokeiksi ja ajattelu alkaa yhä enemmän ja enemmän muistuttaa lähinnä uskontoa.

Kohdasta 2 on media ja some esimerkkejä täynnä, mutta kuten totesin tekstin alussa en mene tässä bloggauksessa niihin. Jatketaan aiheesta lisää myöhemmin.

Miksi vihervasemmisto menetti kannatustaan eduskuntavaaleissa?

Vihreät ovat lähteneet kerjuulle. Oheiset kuvat ovat Vihreiden viralliselta Twitter-tililtä huhtikuulta 2023 heidän menetettyään useita paikkoja eduskuntavaaleissa. Paikkoja väheni myös Vihreiden kaverilta Vasemmistoliitolta.

Vihervasemmistolla on ollut vaalien jälkeen pienoinen paniikkitila päällä heidän edustajiensa yrittäessä pähkäillä, että mikä meni vikaan ja kuinka kummassa nuo karmeat natsit ja riistokapitalistit onnistuivat molemmat kasvattamaan kannatustaan reilusti (eli siis persut ja kokkarit). Vihreiden Twitter-seinän kommenttiosasto on melkoisen hulvatonta luettavaa. Siellä on lähes yksinomaan kriittisiä kommentteja luokkaa: "Ottakaa lainaa. Sitähän ei tarvii maksaa takaisin. Ei teillä ole aiemminkaan ollut ongelmaa lainan ottamisen kanssa." Kukaan ei ollut kommenteissa edes väittämässä vastaan kriitikoille.

Mutta mistä vihervasemmiston kannattajakato johtuu? Vastaus on todella yksinkertainen, ja vihervasemmiston edustajien kannattaa nyt ottaa se pää pois perseestä (omasta tai jonkun muun) ja kuunnella tarkkaan:

Vihervasemmiston kannattajat kaikkosivat, koska vihervasemmisto on jo kauan sitten lopettanut ajamasta niitä asioita, joita se väittää ajavansa. Esimerkiksi ylläolevissa mainoksissa Vihreät tiivistää, että jos haluat olla taistelemassa luontokatoa ja köyhyyttä vastaan, niin tuet Vihreitä. Eli Vihreät mainostaa itseään nimenomaan luonnonsuojelupuolueena, joka lisäksi on vähäosaisten puolella.

Todellisuudessahan Vihreät, sekä kaverinsa Vasemmistoliitto, ovat viime vuodet voimakkaasti ajaneet kaikkea muuta kuin luontoasioita. Heidän ajamiinsa asioihin kuuluvat esimerkiksi sateenkaarihörhöilyt, sukupuolen itsemääräämisoikeus ja nk. haittamaahanmuuton edistäminen. Transliput kivasti liehuvat tuossa toisessa ylläolevassa rahankeruumainoksessakin. Sateenkaarihörhöilyllä en tarkoita homojen oikeuksia, vaan sateenkaariliikkeen modernia suuntausta, jossa alkuperäiseen sateenkaariliikkeeseen (eli homojen ihmisoikeusliikkeeseen) on änkeytynyt kaikkea sinne kuulumatonta, kuten sukupuolen moninaisuus ja fantasiaseksuaalisuudet, polyamoria ja drag queen-lapset. Sukupuolen moninaisuus ei myöskään ole sama asia kuin klassinen transsukupuolisuus, sillä transsukupuoliset uskovat kahteen sukupuoleen niinkuin kaikki muutkin. Haittamaahanmuutto puolestaan on maahanmuuttoa, joka aiheuttaa vastaanottajamaalle taloudellista ja sosiaalista vahinkoa. Luonnosta kiinnostunut tai luonnonsuojelusta ja köyhistä ihmisistä vakavasti huolestunut henkilö ei ole sama asia kuin sukupuoli- ja seksuaalisuushörhö tai mamufani (tarkemmin islam-fani). Luontoihminen voi oikein hyvin kokea edellä mainitut asiat vahingolliseksi pelleilyksi ja siksi hän ei voisi ikinä tukea Vihreitä eikä myöskään Vasemmistoliittoa. Itsekin kuulun tähän kategoriaan. Olen koko ikäni ollut luontoihminen ja lisäksi olen trans/lesbo, mutta totesin jo päälle 20-vuotiaana (eli reippaasti yli 10 vuotta sitten), että vihervasemmistoa nyt ei ainakaan äänestetä. Syynä tähän oli oma konservatiivinen pohjavireeni sekä se, että cityhippeily ei ole koskaan napostellut (eräjormailu, kerskakulutuksen vastustaminen ja köyhäily kylläkin). Maahanmuuttokysymys katkaisi selän lopullisesti noin vuonna 2012. Siihen loppui minulta kaikki vihersympatiat (joita siis aikaisemmin kyllä oli).

Mutta en tullut tänne puhumaan itsestäni, vaan vihervasemmiston varsinaisista kannattajista. Tai siis entisistä kannattajista. Kuten todettua, heillä on ongelma sen kanssa, että mitä kaikkea huuhaata vihervasemmisto on viime vuosina voimakkaasti ajanut yhteiskunnassa. Entiset kannattajat ovat aiemmin halunneet purkaa yhteiskunnan normeja, mutta vain johonkin rajaan asti: viimevuotiset vihervasemmiston ylilyönnit ovat olleet heille liikaa. He ovat huomanneet, että monet normit ovat itse asiassa hyödyllisiä ja osa jopa suorastaan välttämättömiä. Siksi niitä ei missään nimessä pitäisikään kaataa. Kuulun useaan sellaiseen keskusteluryhmään, jotka ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä kannattaneet vihervasemmistoa sekä äänestäneet joko Vihreitä tai Vasemmistoliittoa kaikissa vaaleissa. Mutta eivätpä äänestä enää. Olen jo pitkään lueskellut heidän ajatuksiaan asiasta. He ovat moneen otteeseen ilmaisseet olevansa aivan täysin järkyttyneitä siitä, että millaiseksi vihervasemmisto on muuttunut viimeisen 10-15 vuoden aikana.

Lisäksi heidän keskuudessaan on erittäin yleistä se, että kun he lähtivät somessa keskustelemaan kannattamiensa järjestöjen tai poliitikkojen kanssa, niin heidät blokattiin. Olen kuullut saman tarinan nyt niin monelta, että tämä on vihervasemmiston keskuudessa varmasti yleisempikin kokemus (kerro omastasi kommenteissa). Eli kun henkilö lähtee keskustelemaan oman viiteryhmänsä edustajien kanssa tai kysyy heiltä kysymyksiä, tulee hän blokatuksi. Tutuistani monet olivat tulleet jonkun aidosti kannattamansa ja ihailemansa poliitikon blokkaamaksi, kun olivat kysyneet tältä tarkentavia kysymyksiä. Erään tuttuni blokkasi poliitikko, jota hän oli äänestänyt uudestaan ja uudestaan usean vuoden ajan. Nämä ihmiset olivat tulleet blokatuiksi myös järjestöjen ja jopa virkamiestenkin taholta.

Ei tarvita mitään suuren suurta empatiakykyä sen ymmärtämiseen, että minkälaisia tuntemuksia tuollainen toiminta kannattajakunnassa herättää ja millaisen signaalin se heille lähettää. Mutta asia ei jää edes tähän, vaan kyseisten järjestöjen ja poliitikkojen oma asenne näitä ihmisiä kohtaan on lähinnä ollut "natsit, foobikot ja uskovaiskonservatiivit ne siellä vaan trollaa ja yrittää häiritä meidän toimintaa". Todellisuudessa viestien takana olivat tahojen omat kannattajat ja äänestäjät, eli pitkänlinjan vihervassarit ja feministit. Samat ihmiset olivat huomanneet, että konservatiivit ja talousoikeistolaiset eivät koskaan blokkaa ketään, vaan ottavat kritiikin vastaan ja osaavat vastata siihen. Heillä on oikeita argumentteja, toisin kuin vihervasemmistolla (joilta saa vain blokkia tai fobiasyytöksiä). Tätä kautta oikeistokonservatiivit ovat saaneet paljon rispektiä vihervasemmistolta viime aikoina.

Ei tarvita suuren suurta empatiakykyä ymmärtämään, että miksi vihervasemmiston (entiset) kannattajat ovat aivan täysin raivoissaan. Olen keskusteluryhmistä seurannut, kuinka vihervassarit ovat ihan suoraan sanoneet, että seurasivat vihervasemmiston vaalitappiota nauttien ja iloiten. He ovat riemuissaan siitä, että vihervasemmisto murenee. He ovat todenneet, että eivät äänestä näitä tahoja enää koskaan.

Eli summa summarum, Vihreät ja Vasemmistoliitto aiheuttivat tämän ihan itse hörhöilyineen, natsihysterioineen ja blokkilistoineen. Kenenkään ei pitäisi olla yllättynyt.

Väliaikaistietoutta: Yritän selvitä ja jatkaa juttuja

Moikka moi,
Blogini on taas ollut erittäin kauan hiljaa, niin kuin se on ollut pääasiassa hiljaa jo usean vuoden. Kuten vanhemmat lukijat tietävät, tein päätöksen detransitiosta vuoden 2018 alussa läpikäytyäni sielun pimeän yön, joka oli tuossa kohtaa jatkunut jo jonkun aikaa. Tuo koko prosessi oli minulle hirveä shokki, ja olenkin detransitioprosessistani puhunut täällä blogissa aikaisemmin. Puituani blogissa jonkun aikaa detransitioon liittyviä akuutteja teemoja olen ollut pääasiassa hiljaa. Detransitioprosessini kanssa samaan aikaan tapahtui toinen iso prosessi: läpikävin erittäin vaikean ja erittäin draamaisan eron silloisesta kihlatustani. Suhde oli melkoinen mylly jo pitkään ennen kuin tein päätöksen lyödä sen poikki. Vaikean eron ja detransition yhteisvaikutus hajotti minut pieniksi sirpaleiksi ja kadotin lähes kokonaan kosketuksen siihen, että kuka oikeastaan olen. Koin aivan totaalisen hermoromahduksen talvella 2018-2019. En ole koskaan aikaisemmin elämässäni ollut yhtä sairas kuin vuoden 2018 lopusta alkaen. Kaikki nämä vuodet tuon 2018 jälkeen olen käyttänyt pääasiassa siihen, että saisin itseni koottua jälleen ihmiseksi. Se on ollut aivan hirveän vaikea prosessi. Melkein kaikki energiani on mennyt pelkästä perusarjesta selviämiseen. Olen tehnyt tätä blogia tai Youtubea silloin, kun minulla on sattunut olemaan vähän ylimääräistä energiaa, mikä ei ole ollut usein. Sanottavaa minulla olisi usean kirjan verran, mutta ei energiaa saattaa pointteja koherenttiin muotoon, eikä seurata aktiivisesti maailman tapahtumia. Minulla ei ole ollut energiaa seurata edes sähköpostiani. Tästä syystä minut on ollut välillä myöskin hyvin vaikea tavoittaa, mikä on tietenkin valitettavaa ja hanurista, mutta tilanteelle ei ole oikein voinut mitään.

Hermoromahduksestani on nyt neljä vuotta. Neljä vuotta olen häilynyt lähinnä jossain elämän ja kuoleman rajamailla. Ensimmäiset kaksi vuotta kuluivat lähes päivittäisen hajoilun parissa. Kaiken energian minulta söi obsessiivinen kokemani analysointi ja kuumeinen prosessipäiväkirjan kirjoittelu. Sitten tuli korona, mikä romautti kuntoni uudestaan. Korona oli minulle todella kova isku, ja kaikki koronaan liittyvät poikkeusolojutut ja rajoitukset aivan ilman muuta pitkittivät toipumistani. Hajoilut ja obsessoinnit kuitenkin vähenivät koko ajan, ja nyt tässä kohtaa Herran vuonna 2023 uskallan sanoa, että pahin on selvästi takanapäin. Lopetin obsessoinnit lopullisesti jo vuosi sitten, mutta hermoromahduksen jälkivaikutukset tuntuvat yhä. Olotilani on kuitenkin stabilisoitunut sen verran, että minulle on tullut vakaa käsitys siitä, että elämä jatkuu. Puolikuntoisena ehkä, mutta jatkuu kumminkin. Minullekin on vielä luvassa kivoja juttuja, vaikkakaan ei ehkä niin paljon kuin olin aikaisemmin ajatellut.

Kaiken tämän hölinän takana minulla oli asiaakin: nyt kun olen jälleen lähempänä ihmistä kuin sirpalekasaa, niin minulla on vakaa aikomus jatkaa tätä blogia, ja lisäksi aion viedä toimintani pitemmälle kuin aikaisemmin. Tein joulukuussa 2022 päätöksen vähän karsia juttuja toisaalla ja järjestellä elämää uusiksi voidakseni vapauttaa aikaa ja energiaa. Kun vakavissani mietin, että mitä oikeastaan haluan tehdä elämälläni, niin kerta toisensa jälkeen tämä bloggaushomma sekä kirjoittaminen ylipäätään ilmestyy prioriteettilistojeni kärkeen. Joten so be it. Tarkoitukseni on aktivoida tämä blogi aivan uudella tavalla ja rakentaa eri sosiaalisen median kanavistani entistä integroidumpi kokonaisuus. Suunnitelmat ovat selvillä ja kirjoitettuna ylös, kestää vaan hetken, että saan näin puolikuntoisena kaiken askarreltua kasaan. Tässä nyt kumminkin alkuun Linktree-sivuni, niin kaikkien on helppoa nähdä, että missäs kaikkialla mä nyt taas olinkaan mölisemässä.

Toinen muutos täällä blogissa on se, että poistan toistaiseksi kommenttien manuaalisen tarkistuksen käytöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että tähän asti yksikään lukijan kommentti ei ole näkynyt blogissa ennen kuin minä käyn sen manuaalisesti hyväksymässä. Tämä käytäntö on jäänyt blogiin ajalta, kun minulla oli huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa käytössäni kuin mitä viime vuosina on ollut. Kun minulta hermoromahduksessa loppui voimat, niin olen ollut välillä todella pitkiä aikoja tarkastamatta kommentteja, joten kommentit tulivat näkyviin pitkällä viiveellä. Tämä rampauttaa keskustelun ja on turhauttavaa lukijoille. Joten tästä päivästä alkaen en enää tarkista kommentteja julkaisuvaiheessa, vaan ne tulevat heti näkyviin ja mikäli jotain perseilyä ilmaantuu, niin tulen poistamaan kommentteja jälkikäteen. Noudata sääntöjä kommentoidessasi. Säännöt näkyvät kommenttikentän yläpuolella, joten et voi missata niitä.

Kolmas muutos, josta ilmoitin Tuben puolella jo viime syksynä, on se, että eri sosiaalisen median kanavillani tulee olemaan hieman eri aihealue. Poistan Tubesta kaikkein raskaimmat ja monisyisemmät aiheet ja siirrän ne tänne blogiin. Syy on se, että tuli havaittua, että Tube soveltuu huonosti hyvin pitkien ja monisyisten aiheiden puintiin ja siellä kannattaa mieluummin tiivistää asioita. Tube siis jatkossa hieman kevenee ja vastaavasti blogi aktivoituu. Mitä tulee Twitteriin ja Instagramiin, niin Twitter on tämän blogin jatke (asia-aiheet) ja Instagram on Tuben jatke (kevyemmät aiheet ja lifestyle-jutut).

Lisäksi tulen hieman siistimään blogia poistamalla joitakin vanhoja kirjoituksia. Kun aloitin blogin vuonna 2014, niin en koskaan uskonut, että minulle tulisi muutamaa tyyppiä enempää lukijoita ja blogin alkuperäinen funktio oli lähinnä olla minulle itselleni anonyymi kanava purkaa ajatuksiani ja turhautumiani. Tämä näkyy varhaisimpien tekstien tyylissä. Niitä ei koskaan ollut tarkoitettu laajemmalle yleisölle ja ne ovat siitä syystä enemmän päiväkirjoja kuin asiatekstejä. Osa vanhimmista teksteistä on niin epäselviä, etten enää muista itsekään, että mitä yritin tekstillä sanoa. Blogin yleinen tyyli ja myös tarkoitus on huomattavasti muuttunut noista ihan alkuajoista, joten selvyyden vuoksi haluan yhtenäistää blogin tyyliä.

Mutta jooh, uuteen nousuun ja silleen. Kestää vaan hetken, että saan näin puolikuntoisena kaiken tämän askarreltua kasaan. Uutta matskua alkaa tykittäytyä lähiaikoina, joten pysykää kuulolla.

Vasemmistolainen poliitikko valehtelee silmät ja suun täyteen

Translakiuudistuksen käsittely eduskunnassa on herättänyt viime aikoina erittäin paljon keskustelua. Yksi viimeisimmistä käänteistä on se, että genderkriittinen homojärjestö LHB-Liitto sekä genderkriittinen naisjärjestö Naisten Rintama on molemmat kutsuttu eduskuntaan esittämään translakiin liittyen oma lausuntonsa. Sekä media- että somekeskustelu on näiden molempien järjestöjen ympärillä lähtenyt keulimaan ihan uskomattomalla tavalla ja joidenkin ihmisten osalta mopo on karannut käsistä aivan kertakaikkiaan.

Tässä bloggauksessa haluan keskittyä Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon uskomattomiin valheisiin, joita hän on esittänyt omassa somessaan. Seuraavassa screenshotteja:

Viimeisimmässä screenshotissa Honkasalo jakaa tämän Transfeminiinit ry:n postauksen:

Facebookin puolella Honkasalo postailee seuraavaa:

Jooh elikkäs.
LHB-Liitto kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen LGB-Allianceen. LHB-Liitto on transfobinen. LHB-Liitto sekä Naisten Rintama verhoutuvat tasa-arvon, naisten aseman ja transihmisten puolustajiksi, mutta vain asiaan syvästi perehtyneet tietävät, että mikä järjestöjen oikea agenda on. Veronika etsi järjestöjen yhteystietoja, mutta henkilöistä ei ollut mitään tietoa saatavilla.

Ennen kuin jatkan, niin linkkaan tähän kyseessä olevien järjestöjen viralliset vastineet syytöksiin:
LHB-Liiton vastine
Naisten Rintaman vastine

Aloitetaan Veronikan valheiden purkaminen siitä, että hän väittää, ettei järjestöissä toimivien henkilöiden mitään tietoja ole saatavilla. Molempien järjestöjen yhteystiedot ovat kuitenkin olleet niiden sivuilla ihan koko ajan. Tässä linkit sivuille, joilla kyseiset tiedot ovat olleet koko ajan:
LHB-Liiton toimijat
Naisten Rintaman toimijat

Kun lähdemme kaivelemaan LHB-Liiton taustoja, niin mitäs sieltä löytyykään? Antaakseni esimerkin varsin tyypillisestä henkilöstä, joka on mukana näissä järjestöissä, niin vilkaistaanpa LHB-Liiton nykyisen varapuheenjohtajan ja entisen puheenjohtajan Iiris Vesalan taustoja. Tässä on hänen nettisivunsa ja tällä sivulla hän listaa poliittisen taustansa. Tästä voit lukea kyseisen henkilön kirjoittaman artikkelin LHB-Liiton blogiin. Suosittelen erityisesti vilkaisemaan bloggauksen lopussa listattuja lähteitä sekä linkkejä varsinkin, jos "anti-gender" ihmetyttää.

Eipä ole yhtään mitään konservatiivikytköksiä hänellä. Päinvastoin, kyseessä on pitkänlinjan vihreä feministi. Artikkelissaan Vesala viittaa nk. "anti-choice" -liikkeeseen, jonka nimi jostain syystä on viimeaikaisessa tutkimuksessa vaihdettu "anti-genderiksi". Anti-gender -liike on siis sama asia kuin anti-choice -liike, joka on uskonnollisten tahojen abortinvastainen liike. Toisinsanoen siis ns. anti-gender -liike on ehdottomasti olemassa ja siten todellinen, mutta on todella kaukaahaettua olettaa, että homojärjestö tai naisasiajärjestö olisi osana siinä. Nämä järjestöthän ovat nimittäin varmasti ensimmäisinä oikeiden uskonnollisten abortinvastustajien uunituslistalla. En usko, että mitään oikeita poliittisia yhteistyökuvioita olisi edes mahdollista muodostaa homojärjestön, naisasiajärjestön sekä uskonnollisen anti-choicen välillä.

Nk. genderkritiikki (engl. gender critical) on täysin eri asia kuin anti-gender/anti-choice. Genderkritiikki on kattotermi sellaiselle ajattelulle, jossa yksinkertaisesti kyseenalaistetaan usko sisäisiin sukupuoliin, eli siis siihen, että ihminen voisi olla sisäisesti eri sukupuolta kuin mitä hän kehollisesti on, tai että ihmisen kokemus hänen sukupuolestaan määrittää hänen sukupuolensa. Genderkritiikki ei ole yhtenäinen poliittinen tai vakaumuksellinen liike, vaan se on vain yksittäinen ominaisuus henkilön ajattelussa ja maailmankuvassa. Lisäksi genderkriittisten ihmisten asenteet transsukupuolisuutta ja transhoitoja kohtaan vaihtelevat hyvin suuresti. Osa genderkriittisistä haluaisi kieltää transhoidot lailla kokonaan, kun taas osa on itse transhoitoja läpikäyneitä transihmisiä. Osa uskoo, että on olemassa ns. "aitoja transsukupuolisia", joiden ihan oikeasti täytyy saada transhoidot ja he haluavat tukea hoitoja tarvitsevia transihmisiä. Genderkritiikkiaihe vaatii oman bloggauksen, joten en lähde sitä tässä syvemmin ruotimaan. Mikäli aihe kiinnostaa, niin voit tutustua esimerkiksi tähän kirjoitukseen Radikaalifeministi -blogissa, jossa kirjoittaja tarkastelee Setan sivuilla olevia tekstejä sekä niissä esitettyjä näkemyksiä sukupuolesta. Nk. genderistiset käsitykset sukupuolesta ovat varsin, noh, värikkäitä, kuten Setan omista teksteistä havaitaan. Mikäli aihe ei ole sinulle tuttu ja olet nyt ulapalla kuin merirosvo, niin ymmärrän oikein hyvin. Palaan aiheeseen myöhemmin täällä blogissa sekä Youtuben puolella. Sitä odottaessa voit tutustua esimerkiksi tähän bloggaukseeni, jossa on lisää esimerkkejä genderismistä ja siitä, miten se ilmenee. Genderkritiikki on yksinkertaisesti näiden värikkäiden näkemysten kyseenalaistamista.

LHB-Liitto ja Naisten Rintama kertovat olevansa genderkriittisiä. He esittävät yllälinkatuissa vastineissaan, että heidän mielestään biologinen sukupuoli on hyvin keskeinen naisten ja homojen asemaan liittyvissä kysymyksissä.

Mutta jatketaan järjestöjen taustojen kaivelua. Veronika Honkasalo väittää, että LHB-Liitto kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen LGB Allianceen. LHB-Liitto toteaa vastineessaan, että sillä ei ole kattojärjestöä ja se on siten itsenäinen suomalainen toimija. Mitähän mahtavat olla ne toisten ihmisten oikeudet, joita LHB-Liitto ja LGB Alliance vastustavat? Olisiko esimerkkejä antaa? Sekä LHB-Liitossa että LGB Alliancessa on mukana transihmisiä, jotka eivät itsekään kannata genderismin varsin vinkeitä näkemyksiä. Genderismin käsitykset kyseenalaistavia transihmisiä on Suomessakin esimerkiksi minä itse sekä Tulenhenki ja Kyrpäjooseppi. Tulenhenki sekä hänen transsukupuoliset tuttavansa ovat jopa lähettäneet kaikille kansanedustajille kirjeen, jossa he kyseenalaistavat translakiuudistuksen transnäkökulmasta.

Entä mikä on tämä itse pääpiru eli LGB Alliance? Se on alkujaan brittiläinen homojärjestö, joka perustettiin vuonna 2019 Lontoossa siitä syystä, että alkuperäiset homojärjestöt ovat nykyään kaikki genderistejä (mukaanlukien Suomen Seta). Genderismi on uudelleenmääritellyt seksuaalisen suuntautumisen siten, että se tarkoittaa kiinnostusta toisten sukupuoli-identiteetteihin. Ei siis biologiseen sukupuoleen, sillä järjestöjen kielenkäytössä "sukupuoli" tarkoittaa ensisijaisesti henkilön identiteettiä, ei kehollisia ulottuvuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näiden järjestöjen maailmankuvassa aito homoseksuaalisuus, eli kiinnostuksen kohdistuminen yksinomaan samaa biologista sukupuolta olevien ihmisten välillä, on joko lakannut olemasta tai sitä pidetään tuomittavana. Mikäli kieltäydyt deittaamasta vastakkaisen biologisen sukupuolen edustajaa, jos tämä ilmoittaa kokevansa olevansa samaa sukupuolta kuin sinä, niin syyllistyt transfobiaan (mikä on tietenkin järjestöjen maailmankuvassa erittäin, erittäin tuomittavaa). Lisäksi entiset homojärjestöt ovat kaikkialla maailmassa keskittyneet viime vuosina huomattavan paljon nimenomaan transsukupuolisuuteen sekä genderististen käsitysten levittämiseen. Homot ovat siis tulleet puserretuiksi ulos omista järjestöistään. Lisäksi se, minkä vuoksi homoaktivistit alkujaan taistelivat eli oikeus olla romanttisessa ja seksuaalisessa suhteessa (yksinomaan) samaa biologista sukupuolta olevan yksilön kanssa ilman syrjintää ja vihamielisyyttä toisten taholta, ei enää toteudu järjestöissä, jotka alkuperäiset homoaktivistit perustivat tätä asiaa ajamaan. Sateenkaariliikkeessä mukana olevien ihmisten vihamielisyys homoja kohtaan on ollut paikka paikoin aivan päätähuimaavaa (myös täällä Suomessa). Esimerkkejä tästä on koottu esimerkiksi tälle sivulle. Täten siis homot kokivat tarpeelliseksi perustaa uuden homojärjestön, joka ei kannata genderismiä (eli siis sukupuolen määrittelyä kokemuksen kautta) ja haluaa keskittyä transasioiden sijaan nimenomaan homoasioihin. Suosittelen tutustumaan LGB Alliancen About- ja Purpose -sivuihin. Homojen oikeuksien toteutumisen kannalta biologinen sukupuoli on keskeisessä asemassa. Homous on siis luonnostaan "eksklusiivista"! LGB Alliancen sivuhaaroja on alkanut ilmestyä kaikkialla länsimaissa.

Tässä kohtaa otetaan pieni breikki ja loikataan itseään "valtakunnan ykköshomoksi" tituleeranneen Eino Nurmiston Twitteriin. Nurmisto kirjoittaa LHB-Liitosta seuraavaa:

Niille, joille QX ei ole tuttu: kyseessä on homojen nettilehti, jota ainakaan minä en menisi kutsumaan konservatiiviseksi. Lehti on viime aikoina kyseenalaistanut genderismiä homonäkökulmasta (esim. tässä) ja siitä syystä lehti on saanut genderisteiltä vihaista palautetta.

Katsotaanpa seuraavaa kommenttia, jonka Nurmisto on jättänyt Annika Mutasen kolumniin, jossa Mutanen käsittelee biologisen sukupuolen merkitystä:

Eli siis valtakunnan ykköshomo ei ole edes homo, koska hänelle genitaaleilla (=kehon fyysisillä sukupuoliominaisuuksilla) ei ole merkitystä? Tätenkö siis Nurmiston seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu myös biologisiin naisiin (ei pelkästään biologisiin miehiin), eikä tarina edes pääty siihen: hän lisäksi tuomitsee "genitaalifetisisteinä" aidot homot eli ne ihmiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu ainoastaan omaan biologiseen sukupuoleen. Tämmöisiä homoikoneita meillä, ihanaa.

Sivuhuomautus: "genitaalifetisismi" koskee tämän porukan ajatusmaailmassa myös heteroita. Eli vaatimus siitä, että kumppanin on oltava jotakin tiettyä biologista sukupuolta, jotta hänet koettaisiin kiinnostavana, on genitaalifetisismiä ja tuomittavaa. Genderistien mielestä siis homouden lisäksi myös heteroseksuaalisuus on tuomittavaa. Homouden lailla myös heterous on luonnostaan "eksklusiivista". Miksi siis kukaan heterokaan kannattaisi genderistisiä näkemyksiä sukupuolesta? Ihanko vakavissasi muka väität, että heterona sinulle ei kumppanin biosukupuolella ole merkitystä?

Mutta jatketaan, ja kaivetaan syvemmälle. Mitäs mahtaa löytyä pääpirun eli LGB Alliancen taustalta? No esimerkiksi tämä wanha homoherra, joka on yksi alkuperäisen pride-liikkeen perustajista 60- ja 70-luvuilla:



Kyseinen herra Fred Sargeant on siis alkuperäisiä homoaktivisteja siltä maailmanajalta, kun homous oli lain mukaan rangaistava teko ja maasta riippuen siitä saattoi länsimaissakin saada melkoisen ikäviä tuomioita. Hän on yksi niistä ihmisistä, jotka aloittivat alkuperäisen homojen oikeuksia ajavan liikkeen 60-luvun lopulla. Ylläolevalla videolla hän kertoo, että miksi hän lähti mukaan USAn LGB Alliancen haaraan: nykyinen pride-liike on homoja kohtaan niin vihamielinen, että Sargeantin kimppuun hyökättiin fyysisesti pride-kulkueessa syyskuussa 2022, kun hän oli puolustanut homouden alkuperäistä määritelmää eli sitä, että homoseksuaalisuus on kiinnostusta samaa biologista sukupuolta olevien ihmisten välillä. Tällä videolla on videoevidenssiä siitä, että mitä tapahtui. Juontajan näkemyksistä voi olla montaa mieltä, mutta videomateriaalista kyllä selvästi näkee, että miten Sargeantiin pride-kulkueessa suhtauduttiin.

Tähän on tultu.

Ystävälliset terveiseni Veronika Honkasalolle, hänen puolueelleen, hänen kannattajilleen sekä puolueensa kannattajille on, että lopettakaa välittömästi alhaisten valheiden levittäminen ja asioiden vääristely. Suorittakaa ne faktantarkistuksenne ennen kuin alatte julkisesti suoltaa jaskaa.

Laventeliveikkonen, genderkriittinen homomies, kirjoittaa omassa Honkasaloa käsittelevässä bloggauksessaan seuraavaa:

Vasemmistolaiset pyrkivät aina ja joka tilanteessa näyttäytymään Parempina Ihmisinä, jotka ovat laupiaalla tasa-arvotyöllään ja joka pieraisullaan rakentamassa parempaa maailmaa ja luhistamassa vanhaa sen tieltä.--- Vasemmistoaktiivien maailmankuva on monessa mielessä kuin tuuliviiri: heidän aktivisminsa ja (väitetty) maailmankuvansa kääntyilee ja muovautuu aina sen mukaisesti, mikä milloinkin sattuu olemaan trendikästä ja jotenkin tapetilla ja minkä kautta voi edistää omia poliittisia tavoitteitaan ja siten kiillottaa omaa julkisuuskuvaansa, olla kaikkien silmissä the hyvä ihminen. 
---
Vasemmistoaktiivit ovat tunnepohjaisella propagandalla lietsottavissa huutamaan minkä tahansa "ihmisoikeuksia" ajavan liikkeen tai ideologian nimeen, kunhan liikkeen agenda on korvamerkitty "tasa-arvolla", "yhdenvertaisuudella" ja "ihmisoikeuksilla". Siinä hötäkässä he hylkäävät kaikki aiemmat arvonsa (oliko niitä koskaan edes?) ja siirtyvät täysillä mukaan uuteen huutokuoroon louskuttamaan leukojaan sen ja sen marginalisoidun ihmisryhmän oikeuksista, vaikka nuo oikeudet olisivat äärimmäisen räikeässä ristiriidassa muiden, päivänselvästi heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien oikeuksien kanssa (transvouhotus on tästä tyylipuhtain mahdollinen esimerkki).
---
Vasemmistoaktiivit (sekä radikaalitapaukset että nämä hurskastelevat Honkasalon kaliiperin pöyristelijäpoliitikot) ovat aivan yhtä itsekkäitä, tekopyhiä, omaa etuaan tavoittelevia ja wokepointseja keräileviä sädekehän kiillottelijoita kuin niiden ääripäätahojen edustajat, joita he väittävät kritisoivansa; tarkoitan tällä nyt nimenomaan niitä edustajia, joita on aihettakin kritisoida samoista helmasynneistä. Pahempia jopa, koska he esittävät olevansa laupiaita hyviksiä ja hyväntekijöitä. Vasemmistoaktiivit naamioivat todelliset (itsekkäät) motiivinsa hurskaaseen lässytykseen ihmisoikeuksista, tasa-arvosta jne. Käsikassaraksi näihin ihmisoikeussotiinsa he valjastavat aina jonkin ihmisryhmän, joka on (tai jonka väitetään olevan) syrjitty, sorrettu, marginalisoitu ja vailla heille kuuluvia oikeuksia.
---
Nykyvasemmisto paljastaa todellisen karvansa juuri siinä, miten he puhuvat niistä tahoista ja ihmisryhmistä, joiden oikeuksia he ovat aikaisemmin olleet aktiivisesti ajamassa (onnistuneesti). Vasemmisto on ollut, jos nyt ei aivan etunenässä, niin joka tapauksessa varsin näkyvästi puolustamassa homoseksuaalien oikeuksia ja ajamassa tasa-arvoisen avioliittolain ja äitiyslain jne. toteutumista. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki ja äitiyslaki toteutuivat ja homoseksuaalien oikeuksien ajamisesta tuli hiljalleen last season ja se haaltui pois muodista, tilalle tarvittiin viitekehykseksi uusi marginalisoitu ihmisryhmä, jonka asioiden ajamiseen fokusoitua ja jonka kautta päästä räkyttämään ummehtuneelle konservatiivioikeistolle heidän paskuuttaan – mukaan lukien kuka tahansa, joka ei ole transien poliittisten pyrkimysten kanssa samoilla linjoilla 110 %.
---
Vasemmisto julisti aikanaan homoseksuaalien oikeuksien ja turvallisuuden nimeen. Nyt, kun homoista on tullut tylsiä ja ummehtuneita konservatiiveja eikä meitä käsikassarana käyttämällä voi enää edistää omaa radikaaliliberaalia maailmankuvaansa ja esiintyä the hyvänä ihmisenä oman statuksensa kohottamiseksi, vasemmisto puhuu homoseksuaalien asioihin keskittyvästä ryhmittymästä "transfobisena järjestönä" ja "yhdistyksenä, joka kuuluu transoikeuksia vastustavaan ja konservatiiviseen kansainväliseen LGB Allianceen".
---
Minäpä kerron teille salaisuuden: sinä silmänräpäyksenä, kun transien asioista tulee samalla tavalla last season kuin homojen asioista on tullut, vasemmistoaktiivit droppaavat transit ihan yhtä kylmäverisesti kuin nyt naiset ja homot ja hyppäävät päistikkaa sen uuden ihmisoikeusvouhotuksen kelkkaan, vaikka se olisi heidän nyt palvomilleen transeille vahingoksi. Eivät transien asiat ja "oikeudet" vasemmistoaktiiveja oikeasti kiinnosta vittuakaan. Jollain tavalla heikommassa asemassa oleva ihmisryhmä (oli se heikkoasemaisuus sitten todellista tai kuviteltua) on vasemmistoaktiiveille aina heidän politiikkansa ajamisessa pelkkä pelinappula ja käsikassara.

Aamen ja silleen. Näiden asioiden vuoksi moni homo, bi tai transsukupuolinen on viime vuosina mennyt takaisin kaappiin, koska ei halua tulla yhdistetyksi genderismiin ja sen levittäjien ylilyönteihin. Genderismin voittokulku läpi puolueiden ja järjestöjen on ilman muuta aiheuttanut homoasialle suurta hallaa. Minusta on ollut jo kauan aivan ilmiselvää, että eivät vasemmisto eikä Seta eivätkä näiden kannattajat välitä homoista tai heidän oikeuksistaan ja hyvinvoinnistaan. Eivätkä ne välitä myöskään detransitioitujista tai niistä varsin ikävistä syistä, jotka voivat vaikuttaa transhoitoihin hakeutumisen taustalla. En ymmärrä, että miten voi olla niin paljon homoja ja transihmisiä, jotka kannattavat ja äänestävät näitä tahoja. Nehän ovat heittäneet teidät aivan susille.

Missä olen ollut

Tervehdys kaikille lukijoille pitkästä aikaa. Miten olette voineet?

Katosin yli vuosi sitten yllättäen netistä. Youtube-kanavallani on nyt video, jolla selitän, että mitä tapahtui:



Videon sisältö lyhyesti: minulla on pitkään ollut meneillään juttuja ja yliarvioin jaksamiseni.

Tubessani on myös toinen video, jolla kerron tulevista suunnitelmistani:



Videon sisältö lyhyesti: vaihdan hieman Tube-kanavan teemaa ja uusi teema on ”elämää detransition jälkeen”. Täten Tubeen tulee jatkossa enemmän lifestyle-sisältöä sekä yleistä juttua siitä, että millaista elämä detranssina on. Syvemmät ja raskaammat aiheet keskitetään enemmän tänne blogiin.

Hyvää syksyä kaikille, ja jatketaan tästä.

Vielä seksuaaliterapeuteista

Olen nähnyt eri puolilla nettiä kommentteja, joissa eri ihmiset typistävät edellisen postaukseni sisällön about sellaiseksi, että "seksivastainen konservatiivi siellä vaan kauhistelee, kun toiset ihmiset eivät ole seksivastaisia". Ei ole eka kerta, kun joku minusta sanoo jotain tällaista. Ihmeellistä, miten maailmassa aina riittää umpiluupäitä, jotka eivät tajua pointtia, vaikka se purisi heitä perseeseen. Ja ei, en (edelleenkään) ole siveyden sipuli. Te ette tiedä, vaikka minulla olisi nainen joka sormelle, varpaalle ja viikonpäivälle, kaappi täynnä seksileluja ja salakapakka olohuoneessa, koska minä en kerro tällaisia yksityiskohtia julkisesti. Jotkut jutut ovat yksityisasioita ja nämä ovat niitä juttuja. Mutta ihan sama, vaikka olisin nunna, koska sillä ei ole mitään tekemistä kirjoituksen pointin kanssa.

Kirjoituksen pointti oli esimerkkien avulla osoittaa, että "auktorisoitu seksuaaliterapeutti" ei ole määritelty ammattinimike, vaan sen alla toimii jos jonkinlaista hiihtäjää. Jos siis luulit, että seksuaaliterapeutit ovat neutraaleja terveydenhuollon toimijoita, niin olet väärässä. Bloggauksessa esitellyt terapeutit ovat selvästi hyvin asenteellisia sekä ideologisesti värittyneitä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli itse olet terapeutin tarpeessa, niin sinun on hyvin tarkkaan selvitettävä, että minkälaiseen terapiaan olet menossa ja millaiselle terapeutille. Mikäli oletat saavasi ideologisesti neutraalia terapiaa ja päädyt menemään epäsopivalle terapeutille, niin pahimmassa tapauksessa ongelmasi pahenevat. Vähän näyttää myös siltä, että käsitettä "terapeutti" ja "terapia" käytetään hyvin löyhästi vähän kaikenlaisissa yhteyksissä ja ne eivät välttämättä tarkoita oikein mitään. Tästä kannattaa olla tietoinen.

Olen itse tuntenut pahasti seksuaalisuutensa ja sukupuolensa kanssa solmussa olevia ihmisiä. Kaksi eri ihmistä kertoi identtisen tarinan, että olivat aikoinaan saaneet terveydenhoidosta lähetteen Sexpon terapeutille ja molemmat kertoivat lopettaneensa terapian siellä kesken ja traumatisoituneensa vain lisää. Pidän todennäköisenä, että heistä kumpikin juoksisi kirkuen pakoon esimerkiksi Anna-Riitta Kässin luota vain nähtyään hänen nettisivunsa. Epäilen myöskin vahvasti nyt netissä näkemäni perusteella, että Kässi olisi mitenkään pystynyt terapeuttina kohtaamaan näistä ihmisistä kumpaakaan, eikä auttamaan heitä. En tiedä, että minkälaisia ihmisiä Kässin vastaanotolla ylipäätään käy ja miksi he ovat sinne hakeutuneet, mutta heidän on pakko olla jo lähtökohtaisesti seksuaalisesti avoimia, jos Kässin hyvin revittelevät pillujutut vetoavat heihin. Siksi minua mietityttää, että mihin he seksuaaliterapiaa edes tarvitsevat tai että mitä "seksuaaliterapia" heidän kohdallaan oikeastaan sisältää, mutta se ei ole minun asiani, eikä myöskään pointtini. Kässillä on ehkä tarjottavana jotakin hyvin tiettyä, mitä juuri tietynlaiset ihmiset menevät häneltä hakemaan (fanilauma hänellä selvästi nimittäin on ja kenties joillekin ihmisille on terapiaa katsella pillunkuvia). Pointtini on se, että omat tuttuni eivät olisi koskaan seksuaaliterapian tarpeessa edes olleet, JOS olisivat olleet seksuaalisesti avoimia tai niin sinut sukupuolielimistönsä kanssa, että "Pillupalatsi" olisi herättänyt heissä mitään muuta kuin hyvin vastenmielisiä tuntemuksia. Minun tuttujeni kohdalla revittelevä pillukuvasto olisi saanut, ja saikin, heidät ainoastaan ahdistumaan lisää sekä vihaamaan kehoaan ja sukupuoltaan entistä enemmän (=olisivat traumatisoituneet lisää). Tämä olisi saanut, ja sai, heidät lähtemään terapiasta sekä todennäköisesti saanut heidät sulkeutumaan kotiinsa entistä tiukemmin ja olemaan luottamatta terapiaan ylipäätään (niinkuin esimerkiksi Sexpon terapeuttien luona käyneet tekivät). Myös itse akuuteimpina dysforia-aikoinani olin äärimmäisen herkkä kaikenlaiselle avoimelle pillukuvastolle ja se sai minut vain vihaamaan naiseutta lisää ja solmuuntumaan entistä pahemmin. Kässi on puhunut transasioista somessaan sekä ottanut niihin kantaa, joten tämä luo mielikuvaa, että hän on perehtynyt aiheeseen sekä sukupuolidysforiasta kärsiviin nimenomaan terapeuttina. Tämä saattaa aikaansaada sen, että hänelle (tai jollekulle kaltaiselleen) lähetetään terveydenhuollosta dysforisia potilaita.

Eli: potilaalle epäsopiva terapeutti ihan oikeasti voi pahentaa potilaan ongelmia. Tästä tulee sekä potilaan että terapeutin olla todella tietoinen.

Seksuaalisuus- ja sukupuolisolmuuntumiset ovat aidosti vakava asia, ja jos siinä lähtee leikkimään asioilla sekä potilasryhmällä, jota ei oikeastaan tunne, niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Ja tällä viittaan nyt erityisesti potilaan ajautumiseen pitämään itseään transsukupuolisena traumasyistä ja myöhempään transhoitojen katumiseen, tai potilaan solmuuntumisen muuhun pahenemiseen. Sanon tämän nimenomaan ihmisenä, joka on itse kulkenut vastaavan polun ja nähnyt muille tapahtuvan samankaltaista. Toivon ihan oikeasti, että katumistapauksia tai turhia solmuuntumisia ei tulisi enää lisää ja että terapeutit sekä heidän fanilaumansa alkaisivat ottaa asian vakavasti. Järkkyneiden ihmisten järkkyneen minäkuvan kritiikitön pönkittäminen "ihmisoikeuksien" verukkeella sekä sukupuolen käsitteen sotkeminen eri tavoin ovat myöskin aivan oleellinen osa ongelmaa.

On erittäin valitettavaa, että avun tarpeessa oleva potilas joutuu itse olemaan äärimmäisen varuillaan apua hakiessaan, sillä monella heistä ei yksinkertaisesti riitä voimavarat tai aina edes ymmärrys sellaiseen. On terapeuttien ja muun hoitavan henkilökunnan tehtävä osata käsitellä potilaita oikein, eikä heidän pitäisi ottaa potilasryhmää, jonka käsittelemiseksi heillä ei ole riittävää osaamista (pätee kaikkiin mahdollisiin asioihin, ei vain dysforia-aiheeseen). Muuten leikitään potilaan turvallisuudella. Tämän pitäisi olla aivan itsestäänselvää. Asia on erityisen vakava transkokevien ihmisten kohdalla, sillä heillä on tyypillisesti taustallaan erittäin kirjava joukko vakavia mielenterveysongelmia, jotka ovat joskus diagnosoimattomia (niistä lisää tässä kirjoituksessa). Kirjoituksessani seksuaaliterapeuteista esittelin terapeuttien hyvin yksisilmäisiä näkemyksiä liittyen transaiheeseen, joten tämänkaltainen terapeutti on ilmiselvästi kykenemätön tarkastelemaan aihetta mistään muusta kuin hyvin tietystä, kapeasta näkökulmasta.

Lisäksi nostin kirjoituksessa esiin sen, että luottamusta herättävä ilmaisu "auktorisoitu" tai "sertifioitu" terapeutti on epäselvä ja auktorisoiduksi terapeutiksi itseään tituleeraavan ihmisen koulutuspohja voi olla vähän mitä vaan. Jos siis luulet olevasi menossa ideologisesti neutraalin terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle, niin saatat olla pahasti erehtynyt. Tämänkin asian joudut itse tarkistamaan, mikä on valitettavaa.

Eli summa summarum: Käsitteet "terapia" ja "terapeutti" voivat tarkoittaa vähän mitä tahansa. On erittäin valitettavaa, että niiden sisällön tarkastaminen voi olla aivan kokonaan potilaan itsensä vastuulla, kun hän on jo valmiiksi tilanteessa, missä kaikki on vaikeaa. Olen huolissani mainittujen tuttujeni kaltaisista ihmisistä sekä "seksuaaliterapia" -käsitteen sekä terapeuttien koulutustaustan epämääräisyydestä. Lisäksi terapeuttien naureskeleva suhtautuminen ihmisiin, jotka ovat tästä asiasta huolestuneita, on jo itsessään hyvin huolestuttavaa.

Onko itselläsi kokemusta asenteellisista terapeuteista? Mitä tapahtui? Kerro siitä kommenteissa.

Vieraskynä: Onko transliike kultti?

Tämänkertainen vieraskynä on sähköpostiviesti, jonka eräs lukija lähetti minulle. Pyysin saada julkaista sen blogissani, sillä kyseessä on mielenkiintoinen yhteenveto modernin transliikkeen kulttimaisista piirteistä.


********

ONKO TRANSLIIKE KULTTI?


Minusta tämä on pohtimisen arvoista, sillä olen nähnyt kuinka lahkoihin joku sekoaa ja tämä on kyllä lahko, ei ehkä uskonnollinen siinä mielessä, mutta ihan puhdas lahko. Ja sitä se on myös lahkomittareilla ja vielä erittäin vaarallinen sellainen. Kulttimaisuutta löytyy monista kohtaa, käytän tässä ihan Uskontojen Uhrien Tuki ry:n listaa, mistä voi pohtia kuinka paljon yhtäläisyyksiä tähän muodostuu.

Liike on kansainvälinen, joten siinä liikkuu satoja miljoonia rahaa. Esimerkiksi puberteettiblokkereiden, naisten endometrioosilääkityksen, myynti on moninkertaistunut kun valtiot ostavat niitä lasten ”terveydenhuoltoon”. Kun WHO ja YK suosittelee, ei ole väliä, ettei tiedetä oikeasti edes, mitä kaikkea ihmisen normaalin kehityksen estäminen tekee. Sukupuolen kehityshän ei vaikuta pelkästään sukuelimiin, seksiin tai lisääntymiseen vaan sukupuolihormonit ja puberteetti vaikuttaa mm. aivojen, lihaksiston, pituuden, sisäelinten, keuhkojen, sydämen, luuston tiheyden ja nivelten kehitykseen.

On syytä epäillä vahvasti, että raha tähän ainakin liittyy, vahva poliittinen valta sekä järjestäytyneisyys ja moniulotteiset lonkerot. Mikä tämän liikkeen todellinen alkuperä on, on vaikea tietää, ottaen huomioon millä volyymilla se tehtailee pseudotiedettä esim. internettiin. Mutta kun miettii tätä vaikutusvaltaa mikä tällä transaktivismiliikkeellä on, se on älytön.

Olen pitänyt tätä kulttimaisena ja olen alkanut epäillä johtaako sitä kultti oikeasti vai vaan rahakultti. Resurssit tuskin riittää tavallisella pulliaisella koskaan saamaan selville, mutta nämä Suomenkin transaktivistit vaikuttavat olevan pelkkiä pelinappuloita. Tässä koko liikkeessä ei ole kenenkään terveydestä ja hyvinvoinnista kysymys, eikä edes transsukupuolisista. Sen huomaa jo siitä, että ”väärien” transsukupuolistenkin suut tukitaan: kuinka voi olla transsukupuolisten asialla, kun on valmis heittämään heidät junan alle eri mielipiteistä?

"Uskon vapaus sallitaan kunhan uskot, kuten me sanellaan."

Tässä kohtaa, kun tätä listaa tarkastelee, "johtajan" tilalle voi vaihtaa useammin ”aatteen” mutta epäilen että näissä järjestöissä toimii juuri (monen näkyvimmän aktivistin kaltaisia) joko mielenterveysongelmaisia tai narsistisia henkilöitä jotka julistautuvat ylijumaliksi ihmisoikeuksien (aatteen) puolesta ja heiltä sitten kysytään neuvoa ja opastusta.

Tässä kuitenkin listaa mihin saa tutustua. Sivuilla on nämä kohdat ja laitan tuohon omia huomioita kohtien jälkeen.

”Amerikkalainen psykoterapeutti Steven Hassan esittelee kirjassaan Combatting cult mind control esimerkkien avulla vaikutusjärjestelmää, jota Hassan kutsuu henkiseksi kontrolliksi (mind control). Jos uskonnollinen yhteisö pyrkii vaikuttamaan jäseniinsä näiden vaikutusjärjestelmien avulla, on syytä huolestua. Tämän vaikutusjärjestelmän ja henkisen kontrollin neljä vaihetta ovat:
1. käytöksen valvonta (Toteutuu niin ettei riitä, että olet muka transmyönteinen. Sinun on oltava liittolainen. Sinun ei tarvitse ajatella, koska kaikki vastaukset löytyvät aatteesta.)
2. ajattelun valvonta (On yksi ainoa totuus ja mielipide, kaikki muu on fobiaa ja äärioikeistolaisuutta. Todellisuus tulkitaan. Kaikki hyvä on aatteessa.)
3. tunteiden valvonta (Käyttää syyllistämistä ja pelottelua.)
4. informaation valvonta (Estää oikean informaation, kaikki tieto saadaan yhteisön omista julkaisuista: transaktivistit vääristelevät tiedettä ja tutkimuksia jne...)
Jokainen elementti vaikuttaa toisiinsa. Jos esimerkiksi pystyt muuttamaan ihmisen käyttäytymistä, hänen ajattelunsa ja tunteensa pyrkivät muuttumaan vastaavasti, koska ihminen pyrkii luontaisesti välttämään tekojensa ja ajatuksiensa välistä ristiriitaa (Hassan 1988, 59-67).”

Onko siis syytä huoleen, jos katsotaan 16 kohdan lista? Jos järjestö saa jokaisesta pisteitä 1-5 voidaan laskea kuinka vaarallinen se on. Sanan johtaja tilalla pääosin Aate.

1. Sisäinen kontrolli: miten paljon yhteisö määrää jäseniensä henkilökohtaisista asioista, jäsenen velvollisuus raportoida tekemisistään ylemmässä asemassa oleville.

Tästä en tiedä, mutta ainakin sisäinen valvonta toimii nettisivujen valvontana, ryhmämobbauksina ja twitterhyökkäyksinä. Ilmeisesti jokaisella on velvollisuus valvoa näitä ja ilmoitella näistä.

2. Johdon autoritaarisuus: kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä, suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle. Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä.

Aate on täysin erehtymätön. Transaktivistijohtajat ovat täysin erehtymättömiä.

3. Opillinen dogmaattisuus: todellisuuskäsityksen ja oppien jäykkyys. Suvaitsemattomuus erilaista ajattelua kohtaan. Kuinka pitkälle oppi ajattelee jäsenen puolesta tarjoten valmiit mielipiteet.

Mikä suvaitsevaisuus erilaista ajattelua kohtaan? Transaktivismi ei suvaitse edes TIEDETTÄ mikä ei ole mitään asennetta. Kaikki nämä hokemat ovat kuin mantroja, mitä aatteen kannattajat hokee. Mikään ei ole edes harkittavissa, mitään keskusteluyhteyttä ei välttämättä saa: faktat ei mene jakeluun edes perustelemalla ja näyttämällä.

4. Syyllistäminen: onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön.

Tämä on intersektionaalisen feminismin perusperiaate. Joko olet ymmärtämätön, tietämätön ja sinua pitää opettaa tai olet osa ongelmaa, etuoikeutettu joka ei tunnista etuoikeuksiaan. Sinussa on aina lähtökohtainen vika, se on synnynnäinen, sitä ei voi poistaa tai korjata.

5. Vainoharhaisuus: kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede, ja ennen kaikkea yhteisöstä lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.

Niin, transaktivistille lääkärit ovat hirviöitä ja portinvartioita, tiedettä hallitsee äärioikeistolaiset, Setan kritisoijat ovat rikollisia, viranomaiset ja lainsäätäjät ääriuskovaisia ja kuinka lempeästi he taas suhtautuukaan teihin detransitioitujiin...?

6. Maailmankielteisyys: näkeekö yhteisö maallisen elämän yhteisön ulkopuolella täysin arvottomana. Väittääkö se yhteisöön kuulumattomien ihmisten joutuvan kuoleman jälkeen helvettiin tai syntyvän uudestaan huonoihin oloihin. Onko sillä apokalyptinen visio, jossa maailmanloppu on lähellä ja vain yhteisöön sitoutuneet jäsenet pelastuvat.

No ehkei näin uskonnollisessa merkityksessä, mutta transaktivistithan levittävät tietoa, mikä on joku kauhea maailmanloppu, missä joka päivä joku transsukupuolinen hakataan kadulle, vaikka ihmiset ovat suvaitsevaisempia kuin koskaan. Pääosin jokaisessa sivistysmaassa on hyvin turvallista ja transsukupuolisten kuolemat USA:ssakin on todettu pääosin olevan seurausta joko ihan samanlaisesta huonosta tuurista kuin muillakin TAI tiettyjen ryhmien ollessa kyseessä, yhteisössä on hirveän iso huume ja prostituutio-ongelma, mikä valitettavasti nostaa riskin aivan valtavaksi. Tätä pelotetta sitten käytetään, vaikka maailma on pääosin ihan rauhassa, heillä on Suomessakin yhteiskunnan maksamat hoidot ja suomalainen yhteiskunta on hyvin rauhallinen ylipäätään.

7. Sensuuri: missä määrin yhteisö rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin yhteisöstä. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa maallisiin tai demonisiin tiedonlähteisiin.

Niinpä. Saako transaktivistit kuunnella muiden näkemyksiä? Etsiä muuta tietoa?

8. Ihmissuhteiden rajoittaminen: onko painetta hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura, entinen elämä harrastuksineen ja ilonaiheineen.

Kyllä. Nykyään neuvotaan jopa hylkäämään oma perhe (nuorille netissä) jos he vastustavat. Käsketään hankkiutua väärämielisistä ystävistä eroon ja transvihan levittäjistä.

9. Uusien jäsenien värväys: kuinka paljon painoa annetaan uusien jäsenien hankkimiselle ja lähetystyölle.

Paljon etenkin netissä, missä groomataan lapsia transkulttuuriin, annetaan neuvoja mitä sanoa transpolilla jne.

10. Peiteryhmät: kuinka suuri määrä yhteisöllä on sen määräysvaltaan kuuluvia ryhmiä, joilla on toinen nimi kuin yhteisöllä, esim. peiteyhtiöt ja ”hyväntekeväisyysjärjestöt”, joiden tosiasiallinen tarkoitus on tuoda lisää kannattajia ja rahaa.

Ai kuten hallituksen työryhmät, mitkä lopulta kaikki ovat transaktivismityöryhmiä? Ai kuten Amnesty Suomi? Että jos lahjoitan rahaa maailman ihmisoikeusjärjestölle, lahjoitankin rahaa transaktivisteille! Mietipä hetki miten valtava organisaatio tämän on pakko olla ja miten täysin törkeää manipulaatiota tämän AATTEEN taakse kätkeytyy, ei tämä ole enää mikään tavallinen aktivismi, tässä on takana hyvin, hyvin vaikutusvaltaista porukkaa.

11. Varakkuus: kuinka paljon rahaa tai omaisuutta yhteisöllä on käytössään tai se pyrkii haalimaan; miten paljon jäseniä painostetaan lahjoittamaan omaisuuttaan yhteisölle (esim. kymmenykset tuloista, erikoiskolehdit, yhteisölle testamentatut perinnöt).

No ilmeisen paljon kun se voi haalia sitä valtioltakin...

12. Poliittinen vaikutusvalta: kuinka paljon poliittista vaikutusvalta yhteisö haluaa tai on pystynyt hankkimaan esim. sijoittamalla jäseniään vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa.

Vihreät ja vasemmisto: aivan täysin aatteen vallassa. Vihreät etenkin, sisäministeri on jo hehkuttanut intersektionaalista feminismiä aina netissä asti ja hallituksen tasa-arvo-ohjelma on sen varassa: hallituksen polvella istuu ”sateenkaariverkosto” missä kaikki ovat transaktivisteja. Ai onko tällä poliittista valtaa? Enemmän kuin kenelläkään. Räsänen on VIIDESSÄ syyteharkinnassa. Jos Räsänen tuomitaan, kaikki tämä muuttuu laittomaksi.

13. Seksuaalinen manipulaatio: kuinka tarkkaan johtajat määräävät alaistensa seksielämästä.

Sitä en tiedä kuinka tarkkaan, mutta tämä seksuaalinen painostus ja painostus seksuaaliseen kanssakäymiseen transihmisten kanssa seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta on tasan tätä.

14. Eroa harkitsevien painostus: kuinka voimakkaasti jäseniä pyritään estämään lähtemästä liikkeestä tai kuinka paljon entisiä jäseniä painostetaan liittymään takaisin lahkoon, esim. yöllisten puhelinsoittojen avulla.

Detransitioituneita uhkaillaan, mollataan, ahdistellaan. Ihmiset eivät uskalla olla eri mieltä, puhua, sanoa mielipiteitään järjestöjen sisällä. Jopa tutkijat pelkää. Lääkärit on hiljaa.

15. Väkivallan hyväksyminen: kun johto harjoittaa sitä tai on kyse liikkeen edusta.

Tästä en tiedä enkä usko että fyysistä väkivaltaa on, mutta henkinen väkivalta on väkivaltaa.

16. Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua.

Niin, kuinka huumorintajuisia transaktivistit ja intersektionaaliset feministit taas onkaan??? He eivät siedä ryhmään, aatteeseen eikä oppeihin kohdistuvaa huumoria mutta eivät edes muihin kohdistuvaa huumoria jonka luulevat kohdistuvan itseensä (Kontulan tapaus). Heillä ei ole yksinkertaisesti mitään huumorintajua ja kaikki, joka ikinen asia, on vihaa, fobiaa ja aggressiota.

PISTEITÄ JOKA OSIOSTA, TÄYDET PISTEET USEASTA.
Jos tällä mennään, kyseessä on erittäin vaarallinen aate. Minusta tämän tajuaminen oli todella mielenkiintoista, joskin melko kauhistuttavaa. Tämä ON lahko. Siinä, että mikäli tämän sallitaan jatkuvan, seuraukset ovat yhteiskunnalle melko huonot.