Fuck this shit, I'm outta here

Olen näköjään kirjoittanut aiemmin tänä vuonna, että olen valmis lähtemään sotaan ählyjä vastaan. Kevään aikana vähän lueskelin juttuja ja mietiskelin ja tuloksena muutin mieleni.

Tulin siihen lopputulokseen, että Suomi ei ole puolustamisen arvoinen.

Ymmärsin, että minulla ei ole enää kotia. Minun kotini on tuhottu. Sitä Suomea, jota olin aiemmin valmis puolustamaan, ei ole enää olemassa. Se Suomi, jota olin valmis puolustamaan, on jo tuhottu.

Länsimaiden uusi kulttuurinen piirre on nihilismi. Minun sukupolveni on sisäistänyt arvorelativismin niin täydellisesti, ettei voida enää puhua ”poliittisesta ilmapiiristä”, vaan on jo kyse kulttuurin piirteestä. Tämä tarkoittaa sellaista ajattelutapaa, että yksilö luo oman todellisuutensa ja omat arvonsa ja kukaan ei saa kritisoida, arvostella tai tuomita toisen todellisuutta ja arvoja. Kuinka monta kertaa olet kuullut jonkun huitaisevan keskustelun sivuun toteamalla ”jokainen tyylillään” tai ”jokaisella on oikeus olla mitä mieltä haluaa” ja sitten kaikki keskustelu tyssää siihen? Yksilöllä ei täten saa olla mitään vankkoja arvoja tai vankkaa maailmankuvaa eli toisin sanoen et saa olla sitä mieltä, että jokin asia on väärin tai tuomittavaa. Ihmisiltä on kadonnut käsitys siitä, että mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikki on aina vaan epämääräistä, häilyvää, määrittelemätöntä ja henkilöstä riippuvaa. Meillä ei ole enää mitään, mikä vetäisi ihmisyksilöt yhteen ja mille tämä yhteiskunta rakentuu. Meillä ei ole mitään yhteisiä arvoja. Ei ole mitään tarkoitusta, suuntaa tai päämäärää. Ei mitään, mihin uskoa, ei mitään, mitä toivoa. Ei mitään kiinteää, mihin pyrkiä, mitään, mitä tavoitella. Miksi edes vaivautua, sillä kerranhan sitä vain eletään? Lopputuloksena meillä on kasa eläviä kuolleita, jotka haahuilevat tyhjyydessä. Kasa kidutettuja eläimiä häkissä.

Nimimerkki ”Korppi on oikeus” kuvailee ilmapiiriä osuvasti:

Perheen ideaalista ei todellisuudessa ole mitään jäljellä. Näin ollen homojen adoptio sun muu on aivan merkityksetöntä nappikauppaa, jolla ei ole tilastollista merkitystä. Perhe instituutiona on jo hajalla, avioliittoa ei ole. Lainsäädäntö tuntee molemmat, mutta ne ovat kuolleita kirjaimia; tosiasiallisesti on vain yksilöiden välisiä sopimuksia, joista pidetään kiinni kun huvittaa. Perhe on sentimentaalinen päiväuni isoista häistä ja täydellisistä lapsista. Naisilla on isoin huoli omasta urastaan, miehillä taas lapsien huoltajuudesta. Ainakaan ketään ei kiinnosta perhe, vanhemmat ja lapset yhdessä. Eroaminen on sääntö, ei poikkeus. Kukaan ei edes oleta liittonsa kestävän, alttarilla lausutut sanat eivät merkitse mitään. En voisi kuvitella vannovani rakkautta kuolemaan asti, ellen olisi todella siihen valmis; ilmeisesti siis minä olenkin se typerä sentimentaalinen pelle. Vituttaa ajatella vanhempaa veljeäni, joka liittyi hetkeksi takaisin kirkkoon vain saadakseen hienot häät. Tai no, kai hän halusi miellyttää morsiantaan.

Tätä ihmiset kaiketi halusivatkin, ”tee mitä huvittaa, kunhan et muita vahingoita”. Olisitte edes rehellisiä. Sanokaa siis:

”TEE MITÄ HUVITTAA!”

Kaikki ne asiat, arvot ja instituutiot, joille koko länsimainen yhteiskunta, kulttuuri ja maailmankuva rakentuu, on jo tuhottu. Länsimaisesta kulttuurista on jäljellä enää savuavat rauniot. Näillä raunioilla on sitten hyvä kaikenlaisten mörköjen tanssia. Kun kansakunnan sielu on jo tuhottu, niin siihen on helppoa lähteä kylvämään kaikenlaista. En ole hyvä missään hienoissa teorioissa, sillä en oikein edes ymmärrä, että missä vaiheessa kehitys kääntyi ja miksi ja mitä oikeastaan tapahtui. Nämä jutut ovat itsellenikin aika uusia ja vaikka olenkin tehnyt havaintoja jo vaikka kuinka kauan, niin pystyin vetämään piuhat yhteen vasta varsin myöhään ja olen ymmärtänyt kokonaisuutta vasta pari vuotta. Mutta olen hyvä havainnoimaan omaa ympäristöäni ja tiedän kyllä, mitä näen.

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tunne, että olen loukussa samassa häkissä kirkuvien apinoiden kanssa. Nämä apinat sitten yrittävät viskoa toistensa päälle mahdollisimman paljon tuubaa ja minä olen siinä niiden keskellä ristitulessa. Tällaisena minä tämän nykyisen suomalaisen yhteiskunnan koen. Tämä on ihan täysi hullujenhuone. Maailma on aivan pähkähullu paikka ja hullummaksi vaan menee koko ajan. Olen ollut täysin typertynyt epäuskosta, kun olen tässä pari päivää seurannut tätä ihmeellistä rasismiviharikoskeskustelua Olli Immoseen liittyen ja kaikkea tätä uskomatonta loanheittoa, hulabaloota ja älämölöä. Eikä se ollut edes ensimmäinen tapaus. Oikeastaan kaikki ns. isot kysymykset nyky-yhteiskunnassa (homot ja muut sateenkaariporukat, feministit, rasistit, mamut, monikulttuuri, uskonto äh ja öh) ovat pelkkää raivotautisten apinoiden kiljuntaa ilman mitään todellisuudentajua tai järjellistä perustaa. Se on Joku Juttu nykyään, että todellisuus pitää kieltää. Jos todellisuus ei sovi minun valkohehkuiseen ideologiaani, niin todellisuus on väärässä ja se pitää kieltää tai vääristellä niin, ettei kukaan enää tajua mistään mitään.

Juuri tämä uskomaton todellisuuden, tosiasioiden ja perusteltujen faktojen kieltäminen uskonnollisella raivolla ja vimmalla on tämän hetken maailman erityispiirre. Kukaan ei enää edes ymmärrä mistään mitään, sillä niin täydellisesti on ihmisten ajatusmaailma saatu sotkettua kaikenmaailman uudelleenmäärittelyillä ja sen sellaisilla. Lisäksi sokea usko ”edistykseen” ja siihen, että ollaan rakentamassa uutta ja uljasta maailmaa, antaa vaan lisää potkua persuksiin noille tyypeille. Ryhmäpaine pitää huolen siitä, että kukaan ei halua tai uskalla olla vanhanaikainen, edistyksen jarru, ahdasmielinen tai – GASP – rasisti.

On tapahtunut hiljainen vallankumous. Ilman, että edes tajusimme, vietiin meiltä sananvapaus ja apartheid rakennettiin uudelleen. Suvaitsevaisuuden kaapuun verhoutunut Yhden Totuuden poliittinen korrektius pitää huolen siitä, että aivopesu jatkuu ja kansa pysyy massapsykoosissa. Emme ole enää vapaa maa, vaan Pohjolan-Korea Eurostoliitossa. En tiedä, missä tai miten tämä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta sen tiedän, että minulle on häpeilemättömästi valehdeltu koko ikäni ja kun tämän tajusin, niin tuntui, kuin olisin herännyt Matrixista.

Viime talvena mulla oli aika kurjaa. Lähdin aiemmin vuonna 2014 pois suuresta rivitaloasunnostani ja muutin työn perässä isolle paikkakunnalle halvimpaan mahdolliseen läävään säästääkseni rahaa. Asuin vanhassa ja huonokuntoisessa talossa, missä minulla oli kylppärin kokoinen huone asuntonani. Lämmitys toimi niin kuin toimi ja oli oikeasti kylmä ja oikeasti nälkä. Lisäksi kärsin hyvin pahasta kaamosmasiksesta ja olin aika kurjissa tunnelmissa, kun aivot ei pelanneet ja koko ajan ahdisti. Autokin hajosi, ei ollut varaa korjata sitä, ja sain rämpiä jalan syvässä hangessa. Suomen tämänhetkisestä työllisyystilanteesta ja työmiehen todellisuudesta voisin kirjoittaa kirjan. Luin koko Tikkablogin läpi ja vakuutuin siitä, että Suomi on oikeasti aika paska maa. Sää on perseestä, ihmiset täysin demoralisoituneita, poliittinen tilanne on sirkus, mamu hyppii silmille, töitä ei ole ja vaikka toisin väitetään, niin meillä on ryöstöverotus ja kaiken yritteliäisyyden ja omatoimisuuden tappava säädösviidakko. Paska paikka. Paska maa.

Tämä maa on tuhottu. Moraalinen selkärankamme on mädätetty ja taloustilanne on täysin kestämätön. On vain ajan kysymys milloin koko systeemi sortuu. Analysoin poliittista tilannetta toisaalla ja mielestäni tilanne on jo nyt niin paha, että suuntaa ei voi enää muuttaa mikään muu kuin väkivalta. Kaikki puheet on jo puhuttu aikoja sitten ja siitäkin puheesta suurin osa on kaikunut kuuroille korville. Mitään keskusteluyhteyttä ei ole mihinkään suuntaan. Väkivaltainen konflikti on vain ajan kysymys. Tähän päälle vielä sitten kestämätön taloustilanne ja huono työllisyys.

Tässä maassa ei ole minulle enää mitään. Sitä maata, jota olisin ollut valmis puolustamaan, ei ole enää olemassa. Minulla ei ole mitään syytä jäädä tänne. Joten päätin, että lähden läiskimään. Olen pari kuukautta suunnitellut muuttoa ulkomaille. Mikäli ensi keväänä pari hakemusta menee läpi, niin muutan toiselle puolen maailmaa kesällä 2016. Muutan vieläpä maahan, jota meikäläisittäin kuvataan kehitysmaaksi. Jos muuttoliike suuntautuu aina paskasta paikasta parempaan, niin tämä kertoo aika paljon Suomen nykyisestä tilasta. Enkä ole edes ainoa, vaan somessa tulee tuon tuostakin vastaan porukkaa, joilla on mitta täyttynyt ja ovat lähteneet läiskimään myöskin. Kuka mistäkin syystä. Jos kaikki menee hyvin, niin pidän todennäköisenä, etten tule takaisin. En aio jäädä apinalauman ristituleen odottamaan, että paska vaihtuu luodeiksi. Parempi häipyä hyvän sään aikana ja seurata sirkusta etäältä. Paha sanoa, että mihin tilanne tulee tästä kehittymään lähivuosina, mutta kauhean hyvältä ei näytä. Mulla on kutina perseessä, että romahdus on tulossa. Elämme tällä hetkellä todella epävakaata murroskautta niin työllisyysmielessä kuin poliittisessakin mielessä ja tätä tilannetta ei enää kukaan voi lakaista maton alle. Tietty kuohunta on käsinkosketeltavaa. Tietyt ryhmät eivät lepää ennen kuin ovat saaneet tuhottua viimeisetkin rippeet tästä maasta/maanosasta. Ehkä jossain vaiheessa pöly laskeutuu ja Suomesta tulee taas paras paikka suomalaiselle elää ja olla. Jos ei, niin... noh, jään sitten maailmankansalaiseksi. Ei olisi ikinä uskonut, että elämän onnenpyörässä voisi omalle kohdalle osua rosvosektori. Mutta sellaista se elämä joskus on. Pelkästään edellinen vuosisata on täynnä tapauksia, missä jengi joutui jättämään kotimaansa ja häipymään muualle jääden sille tielleen. Joko pakosta tai muutenvaan paremman elämän perässä. Ei ole historiallisessa viitekehyksessä mitään harvinaista edes. Nykyaika ei ole mikään historian tai kehityksen päätepiste, vaan olemme vain yksi aikakausi muiden joukossa. Historia on sykli, ei alusta loppua kohden kulkeva suora. Kotini edustaa minulle enää maantieteellistä paikkaa, mutta ei mitään muuta. Minun kulttuuriani ja maailmaani edustaa enää se, että edustan biologisesti tiettyä ihmisrotua sekä olen syntynyt tietyssä maantieteellisessä paikassa.

So long, suckers. Lähden sinne, missä ei ole mokutusta eikä homotusta eikä feminatseja eikä demoralisaatiota ja missä työnäkökulmasta on vielä tulevaisuus.

Rautalankaa: Mitä monikulttuuri on ja miksi se on kakka juttu

Katso ylläolevaa kuvaa. Saitko fiiliksiä? Istu nyt perseellesi ja mieti, että mitä fiiliksiä sait. Lyön vaikka äitini vetoa, että sait negatiivisia fiiliksiä. Mieti, että mistä fiilikset johtuvat. Entä, jos kuvassa olisi ollut aasialainen hemmo tai musta hemmo ja teksti ”I love being Asian/black?” Mitä fiiliksiä olisit silloin saanut? Lyön mummoni vetoa, että fiilikset olisivat positiivisia tai vähintään ei-negatiivisia.

Tämä on se juttu, miksi monikulturismi sen tämänhetkisessä muodossa tässä maassa/maanosassa on perseestä ja miksi immoset ja uusnatsit ovat kasvava porukka.

No mut miten tää nyt liittyy yhtään mitenkään mihinkään?

Seurasin jonkin verran Olli Immosen aiheuttamaa vihapuherasismiyhyybyää -älämölöä somessa ja muuallakin ennen kuin olin lukenut Immosen tekstin, joka älämölön aiheutti. Kun sen sitten menin lukemaan, niin reaktioni oli ”no mikäs tässä nyt oli niin ihmeellistä”. Tässä kys. teksti vielä screencäppinä:

Olin aika tyrmistynyt, että millaisia viha- ja rasismisyytöksiä tietyt tahot saivat siitä leivotuksi. Luettuani juttuja vähän lisää ymmärsin yhtäkkiä seuraavaa: todella monella älämölöitsijällä menee sekaisin monikulturismi, monikulttuuri, monietnisyys ja kansainvälisyys, ja siinä samalla ollaan unohdettu, että mitä rasismi edes tarkoittaa. Lopputuloksena keskustelussa ei ole enää paljoa järkeä ja se taantuu hyvin nopeasti molemminpuoliseksi loanheitoksi. Jotkut tahot (etunenässä Ozan Yanar) pyrkivät ihan suoraan kompromettoimaan Immosen. Loput vaan toistelivat kaikenmaailman sloganeita papukaijan lailla ymmärtämättä edes, että mikä Immosen touhuissa on takana. Kompromettointi ja iskulauseiden hokeminen tuntuu olevan kaikessa poliittisessa touhussa kova sana, itse sisällöstä viis. Jengi on ehdollistettu reagoimaan apinanraivolla tiettyihin sanatriggereihin ja jos näitä sanoja tulee vastaan, niin kukaan ei edes pysähdy miettimään, että hetkinen, mikäs tässä nyt onkaan jujun juoni edes. Homma pätee tähän monikulttuurijuttuun kuten myös homoihin ja transuihin.

Menin eräässä nettikeskustelussa päästämään suustani sammakon eli totesin, että monikulttuuri on paskaa. Tuli hyvin nopeasti selväksi, että virke olisi pitänyt muotoilla toisin. Samaan aikaan ärsytti, miten ilmiselvän pihalla jengi on. Olisin voinut sanoa saman tien ”vihaan kaikkia ulkomaalaisia”. Jokainen järkevä tajuaa, ettei näillä kahdella virkkeellä ole mitään tekemistä keskenään, mutta valtaosa porukasta näköjään ei sitten ole järkevää. Mietiskelin itsekseni, että miten monikulturismi, monikulttuuri, monietnisyys ja kansainvälisyys määritellään ja tulin seuraavaan lopputulokseen:

Mielestäni monietnisyys ja kansainvälisyys ovat pitkälti sama asia, mutta sillä erolla, että kansainvälisiä voidaan olla myös abstraktilla eli ajatuksellisella tasolla, kun taas monietnisyys tarkoittaa jotakin fyysistä paikkaa, missä on eri etnisten ryhmien edustajia fyysisesti läsnä. Eli jos samassa koulussa on suomalaisia, ruotsalaisia, venäläisiä, kiinalaisia ja afrikkalaisia opiskelijoita, niin koulu on monietninen. Voisimme myös sanoa, että koulu on kansainvälinen. Kansainvälisyys viittaa myös eri maanosien, maiden ja kulttuurien väliseen yhteistyöhön ja ideoiden vaihtoon. Monietnisyys viittaa ihmisen fyysiseen habitukseen eli rotuun eli siihen, onko hänen ihonsa esimerkiksi valkoinen vai musta. Tämän lisäksi se viittaa jossain määrin henkilön kulttuurilliseen taustaan eli mitä uskontoa hän edustaa tai mitä tapoja noudattaa.

Rasismi tarkoittaa syrjintää, joka kohdistuu henkilöön hänen etnisyytensä vuoksi. Jos suomalainen Jamppa ei halua asua afrikkalaisen Alin naapurissa, koska Ali on neekeri, on Jamppa rasisti. Ja vastaavasti jos Ali ei halua asua Jampan naapurissa, koska Jamppa on spermanaama, on Ali rasisti. Jos joku koulu ottaa opiskelijoiksi vain tietyn rodun edustajia, koska muiden rotujen edustajat ovat tyhmiä tai huonoja, on kyseinen koulu rasistinen. Rasismi viittaa syrjintään, joka perustuu henkilön fyysiselle habitukselle tai biologialle.

Pitäkäämme monikulttuuria (monikulttuurisuutta) ja monikulturismia toistensa synonyymeinä. Näistä jälkimmäinen tuntuu olevan suomenkielinen väännös englannin sanasta multiculturalism, joka ainakin Wikipedian mukaan on sama asia kuin monikulttuurisuus. Monikulttuuri on eräänlainen aate tai ajatus siitä, että keskenään erilaisia kulttuureja tulisi pyrkiä saamaan sekoitetuksi eli siis niitä pyritään haalimaan samaan paikkaan, kuten samaan maahan tai kaupunkiin. Samanaikaisesti pyritään vaalimaan erilaisten kulttuurien ymmärtämistä ja hyväksymistä. Tätä en sitten osaakaan yksiselitteisesti selittää/määritellä, vaan minun on lähestyttävä asiaa sen aiheuttamien lieveilmiöiden kautta.

Monikulttuuri on ajatuksena kaunis ja tunteisiin vetoava ja sen päämääränä on kai joku globaali yhteisymmärrys tai jotain sen tapaista. Se on tätä kuitenkin vain ajatustasolla. Käytännössä se ei ole tätä ja siihen liittyy paljon vakavia lieveilmiöitä.

Mikäli MuTuni on oikea, niin monikulttuuria siinä muodossa, missä se on olemassa Suomessa, esiintyy vain länsimaissa. Tämä taas johtuu länsimaisen kulttuurin tuhoamisesta. Länsimaiset eli valkoiset ihmiset on läpeensä demonisoitu, länsimaalaisten moraalinen selkäranka kauttaaltaan mädätetty, kaikki arvot tuhottu ja kansallinen itsetuntomme pirstottu. Lopputuloksena länsimaiset ihmiset lähinnä vihaavat itseään ja kulttuuriaan ja historiaansa. Meille ei ole edes sallittua olla ylpeitä itsestämme, rodustamme ja kulttuuristamme. Mistä palaamme ylläolevaan kuvaan. Jokainen valkoihoinen, joka sanoo olevansa ylpeä siitä, että on valkoinen ja länsimaalainen, on automaattisesti pahapahapaha kolonialisti, riistäjä, rasisti ja fasisti. Et edes saa kuulla tätä mamuilta, vaan toisilta valkoihoisilta. Minusta tuli alkujaan nuiva 20-vuotiaana, kun tajusin, että ainoa rotu, joka ei saa olla ylpeä itsestään ja olemassaolostaan, on valkoinen rotu. Minun rotuni. Yleisen mielipiteen mukaan kukaan toisenvärinen ei voi olla rasisti valkoihoista kohtaan. Valkoihoisen syrjiminen ei ole koskaan rasismia, vaan se on jopa oikein ja ansaittua. Tämä ei ole mitään tasa-arvoa tai suvaitsevaisuutta. Myös valkoihoisen syrjiminen on rasismia ja maailma ei ole tasa-arvoinen niin kauan kuin valkoisilta riistetään ne oikeudet, mitkä kaikilla muilla roduilla on. Sittemmin nuivuuteni on levinnyt muillekin osa-alueille tajuttuani, miten uskomattoman vinksahtanut tämänhetkinen maailma on, mutta niistä lisää toisissa kirjoituksissa. Valkoihoisen rodun ja länsimaalaisen kulttuurin demonisointi on eräs monikulttuuriin liittyvistä ilmiöistä.

Seuraava lieveilmiö on arvorelativismi. Arvorelativismi on sitä, että mitään absoluuttisia arvoja ei ole olemassa, vaan yksilö määrittelee arvonsa itse siten kuin haluaa. Seurauksena on ilmapiiri, missä ketään tai mitään ei saa koskaan kritisoida tai arvostella ja selkeät mielipiteet ovat aina väärin, ahdasmielisyyttä, syrjintää ja sen sellaista. Ei ole olemassa mitään absoluuttista oikeaa tai väärää ja toisen ihmisen toiminnan tai mielipiteen tuomitseminen vääräksi ei ole sallittua. Tämä on luonut käsinkosketeltavan ahdistuneen ilmapiirin. Ihmiset ovat täysin pallohukkaisia. Kuin kidutettuja eläimiä häkissä. Kaikkialle, minne katson, näen masentuneita ja ahdistuneita ihmisiä. Kaikki alle 30-vuotiaita eli nuoria parhaassa iässään. Ei ole uskoa, ei ole toivoa, ei mitään suuntaa eikä päämäärää. Ei mitään, minkä varaan rakentaa elämänsä.

Mikä erottaa suomipojan mamusta? Mamu uskoo itseensä, suomipoika ei. Mamuilla, erityisesti islaminuskoisilla sellaisilla, on vahva aatemaailma, jonka takana he seisovat ja josta he eivät anna tuumaakaan periksi. Tämä näkyy heidän koko olemuksessaan. Sain itse kokea tämän työssäni. Teen asiakaspalvelutyötä ja parhaimmillaan kohtaan satoja ihmisiä yhden työpäivän aikana. Eräässä toimipisteessä oli suhteellisen paljon islaminuskoisia mamuja. Nämä käyttäytyivät aivan toisella tavalla kuin kukaan suomalainen. Työnteko heidän kanssaan oli jatkuvaa valtataistelua ja tunsin itseni vanginvartijaksi, sillä sain haukkana vahtia, etteivät he yritä kusettaa minua. He nimittäin yrittivät joka kerta. Kun huomautin heille asiasta, niin he alkoivat väittää vastaan. Suomipojatkin kokeilivat rajojaan tämän tästä, mutta he hiljenivät välittömästi, kun heille älähti. He eivät kertaakaan alkaneet väittää vastaan. Mamujen kanssa sen sijaan sai olla äärettömän tiukka. Heille ei voinut antaa milliäkään periksi tai muuten he kävelivät ylitseni. Eivät välittäneet. Pari kertaa toimimme tavalla, joka oli vastoin heidän uskontonsa (islam) sääntöjä. Tulivat huutamaan ja kiroilemaan päin naamaamme. Mitä tekee suomipoika? Suomipoika seisoo mamun selän takana ja räksyttää kuin pieni puudeli, että miksi ette tee niin kuin mamu haluaa. Näiden kokemusten jälkeen ymmärsin, että mitä meillä on vastassamme. Mamulla on arvot ja hänellä on moraali ja hän Aikuisten Oikeasti uskoo niihin. Hän seisoo niiden takana järkähtämättä. Hän ei edes yritä ymmärtää MEIDÄN arvojamme ja kulttuuriamme, vaan vaatii meitä noudattamaan HÄNEN tapojaan. Mamu on uskossaan vahva. Mitä tekee suomipoika? On pelkkä räksyttävä puudeli, joka ei pyri mitenkään kyseenalaistamaan mamua. Suomipoika on kokonaan kadottanut itsensä ja myynyt sielunsa. Monikulttuuri ei täten ole edes mahdollista mamun kotimaassa, sillä mamu ei ymmärrä eikä halua yrittää ymmärtää muita kulttuureja. Mamu uskoo vain omaansa ja puolustaa sitä.

Kirjoitin aiemmin, että miksi olen konservatiivi. Minun maailmankuvassani on kolme kulmakiveä, joista en anna milliäkään periksi ja ne ovat: 1) Minä olen valkoihoinen. 2) Minä olen länsimaalainen. 3) Minä olen kristitty. Minun sukupolveni on menettänyt kosketuksen näihin kaikkiin ja on päätynyt eläväksi kuolleeksi haahuilemaan tyhjyyteen. Minun isovanhempieni ikäpolvella vielä oli luja usko näihin kolmeen ja he ovatkin koko olemukseltaan täysin eri maata kuin minun ikäpolveni. Vanhuksilla on arvot, moraali ja usko. He seisovat näiden takana järkähtämättä. Tämän vuoksi ihailen vanhuksia, vaikka en olekaan heidän kanssaan monessa asiassa samaa mieltä. Lujat periaatteet ja mielen vahvuus ovat ihailtavia piirteitä. Länsimaissa ne ovat katoava luonnonvara.

Länsimaissa vaatimus arvorelativismista koskee ainoastaan valkoihoisia. Se ei koske värillisiä mamuja. Länsimaihin on syntynyt uskomaton poliittinen ilmapiiri, missä mamun tekemisiä ei saa kritisoida missään mielessä. Ei, vaikka kritiikki olisi täysin aiheesta. Homma on mennyt jo niinkin överiksi, että jopa uutisointi tummaihoisten tekemistä rötöksistä voidaan kokea rasismiksi, vaikka kyseessä on vain mamun omien tekemisten objektiivinen kuvailu. Sitten kuitenkin samaan aikaan valkoinen heteromies on syyllinen kaikkeen maailman pahuuteen, vaikka ei tekisi muuta kuin olisi olemassa. Valkoinen heteromies on vapaata riistaa ja häntä saa kuka tahansa vihata, solvata, haukkua ja nöyryyttää vaikka täysin valheellisin perustein. Samaan aikaan tummaihoinen mamu ympärileikkaa tyttärensä ja raiskaa naisia keskellä kirkasta päivää ja hänen tekemisiään pyritään hyssyttelemään kaikin keinoin. Auta armias, jos uskaltaudut kyseenalaistamaan hänen puuhailujaan. Joudut välittömästi median ajojahdin uhriksi.

Monikulttuuri elää siitä ahdingosta, joka on länsimaiden arvorelativismi ja itseviha. Moraalinen selkäranka tekee ihmisen psyykelle jotain. Samoin sen puuttuminen tekee jotain. Paljon on ollut puhetta siitä, että viime vuosikymmeninä masennus ja ahdistusoireet ovat räjähtäneet käsiin ja olen miettinyt, että onko se oikeasti totta, vai onko näiden ilmiöiden hyväksyminen ja parempi ymmärtäminen jotenkin kasvanut eli sitä kautta tapauksia tulee enemmän ilmi, vaikka todellinen määrä on pysynyt koko ajan samana. Alan kallistua siihen suuntaan, että tapauksia todella on enemmän. Seurasin jokin aika sitten itseäni huimasti vanhempien ihmisten nettikeskustelua ja he totesivat, että kun he itse olivat nuoria opiskelijoita eivät he tunteneet ketään, jolla olisi diagnosoitu masennus tai joka olisi viillellyt itseään. Nykyään molemmat ovat arkipäivää. Eräs henkilö sanoi, että kun hän oli jonkin aikaa opettaja ammattikorkeassa oli hän järkyttynyt siitä, mistä opiskelijat puhuivat välitunneilla. Nämä puhuivat masennuslääkkeistä ja siitä, millä napeilla saa nopeimmin ja helpoimmin kiskaistua pollan sekaisin. Tosiaan, ihmisiä, joilla on samanlainen mentaliteetti kuin vanhuksilla, on vaikea kuvitella samaan tilaan. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, minkä luin eräästä blogista: ennenvanhaan puute oli aineellista, kun nykyään se on henkistä. Ennen kärsittiin ruoan puutteesta ja yksinkertaisista asuinoloista. Nykyään meillä on maallista materiaa kaatopaikoille kannettavaksi asti ja ruokaa niin paljon, että olemme lihavampia kuin koskaan, mutta olemme onnettomia.

Kaikenlaiset viime aikoina ilmaantuneet vastarintaliikkeet eivät varsinaisesti vastusta maahanmuuttajia. Ne vastustavat monikulttuurin aatetta sekä siihen liittyviä muita ilmiöitä, joiden syytä länsimaiden nykyinen alennustila on ja joiden tavoite on länsimaisen kulttuurin perinteiden, perinteisten arvojen ja instituutioiden tuhoaminen (mm. feminismi, ateismi ja homotus). Ne eivät vastusta toisia kulttuureja tai kansainvälisyyttä, vaan ne vastustavat länsimaisen ja suomalaisen kulttuurin demonisoimista. Niiden tavoite on puhaltaa tuli siihen sammumaisillaan olevaan hiileen, joka on suomalaisten kansallinen ja kulttuurillinen itsetunto. Osa tätä prosessia on vieraiden vaikutteiden poistaminen. Ylempänä tuli todettua, miten vahvoja tietyt mamut ovat omissa arvoissaan ja sen sijaan, että yrittäisivät elää Suomessa suomalaisen tapaan he yrittävät saada meidät elämään heidän tavoillaan. Omassa maassamme. Maassa maan tavalla tai maasta pois, ja se koskee kaikkia mamuja. En ole vielä nähnyt ketään, joka vastustaisi maahanmuuttajia heidän etnisyytensä vuoksi, vaan heitä vastustetaan heidän käyttäytymisensä vuoksi. He käyttäytyvät tavoilla, jotka eivät kuulu meidän kulttuuriimme ja maahamme, ja nykyinen ilmapiiri on sellainen, että heitä ei edes saisi asiasta kritisoida. Tämä on yksiselitteisesti väärin. Lisäksi tässä tämänhetkisessä vinksahtaneessa ilmapiirissä rasismista on tullut kaikista suurin pääperkele ja kaikki mahdollinen, mikä ei ylistä mamua ja monikulttuuria, on rasismia. Ja kun joku henkilö saa syytökset rasismista, niin voi hyvää päivää, miten on helvetti irti. Mutta kuten yllä totesin, jengi on unohtanut, mitä rasismi edes on. Eri kulttuureissa ei ole samat arvot. Jos kritisoit jotakin kulttuuria, koska he tekevät jotakin, mikä sinun kulttuurisi arvomaailmassa on tuomittavaa, et ole rasisti. Rasismista on tullut samankaltainen blankosana kuin fasismista ja samalla breivik-kortti on uusi natsikortti. Tosin jännästi edelleen vain valkoihoinen on rasisti. Mamu kyllä saa olla ylpeä rodustaan ja kulttuuristaan ja haukkua valkoihoisia sydämensä kyllyydestä ja ylikin. Miten joku voi olla näkemättä tässä ristiriitaa?

Seuraava teksti on screencäppi Takkiraudan erään kirjoituksen kommenttiosastolta:

Monikulttuurin vastustamisessa ei ole pohjimmiltaan kyse vierasmaalaisten ihmisten tai kulttuurien vastustamisesta. Siinä vastustetaan sitä, että valkoihoinen ihminen ei omassa maassaan saa olla ylpeä omasta rodustaan, omasta kulttuuristaan, perinteistään ja historiastaan, ja että valkoihoisen maassa säännöt ja laki eivät saisi perustua valkoihoisen arvomaailmalle. Maassa maan tavalla tai maasta pois.

Tällä hetkellä vellova Immosen puheista johtuva ammattiloukkaantumisen ja lynkkausmielialan aalto on hyvä esimerkki nykyisestä poliittisesta sirkuksesta. Useampi taho on vaatinut Immosen eroa sekä Soinin puuttumista asiaan. Eli toisin sanoen, porukkaa yrittää kieltää Immosen ja hyssytellä ja kompromettoida hänet olemattomiin. Mutta se on aivan väärä tapa ja lisää vain vettä myllyyn. Hyssyttelyjengiltä on jäänyt täysin tajuamatta, että mitä Immonen kritisoi ja mitä vastaan hän taistelee. Tämä on jälleen esimerkki mamujen hyysäämisestä ja mamujen kritisoinnin estämisestä ja iso porukka on niin läpeensä leipääntynyt tähän, että jo pelkkä mamun näkeminen on alkanut potuttaa heitä. Jokainen mamu edustaa heille monikulttuuria, joka yrittää kaikin keinoin tukahduttaa suomalaiset. Suomalainen on kiusallisen tietoinen siitä, että kaikissa tilanteissa mamu tulee jyräämään hänen ylitseen, koska mamu voi. Turhautumisen purkautuminen kaikkia mamuja kohtaan on täysin luonnollinen reaktio ja se oli odotettavissa. Hyssyttely ainoastaan pahentaa asiaa ja jokainen kerta on askel lähemmäs oikeita väkivaltaisia yhteenottoja. Monella suomalaisella ei olisi ikinä ollut mitään mamuja vastaan, mikäli homma ei olisi mennyt mamujen hyysäämiseksi ja suomalaisten demonisoimiseksi.

Toinen vastaava juttu on homot. Joka torvi huutaa nykyään homohomohomohomo ja porukka on tähän niin kyllästynyt, ettei halua enää edes kuulla homoista tai nähdä heitä. Samalle porukalle toisissa olosuhteissa homot olisi olleet täys paskanhailee (mikä siis ei tarkoita sitä, että homoja olisi sallittua sortaa, vaan sitä, että heitä ei yksinkertaisesti lotkauta, että mitä aikuiset ihmiset puuhailevat keskenään, ts. homot homoilkoon, jos homotuttaa). Tämä pätee myös ei-heteroihin, kuten itseeni. En ole hetero enkä ole edes cis-sukupuolinen, mutta olen niin kyllästynyt homotukseen, etten jaksaisi katsella enää yhtään. En ihmettele, jos lähiaikoina alkaisi olemaan jotain iskuja homoja vastaan. Haluan tästedes ympärilleni pelkkiä heteroita enkä halua nähdä enää yhtään sateenkaarilippua. Leikkaan hiuksenikin lyhyiksi, että näyttäisin enemmän perinteiseltä mieheltä. Ja olen tosissani btw.

Elämme hyvin räjähdysherkkiä aikoja. Siitä suvakit syyttäkööt itseään. Mitään keskustelua on mahdotonta edes yrittää aloittaa, katsokaa nyt vaikka tätä tämänhetkistä Immosen noitavainoa. Immosen käyttämät ilmaisut eivät edes olleet mitään ihmeellisiä. Kuten Jussi Halla-aho kirjoitti Facebook-sivuillaan: ”Jos poliitikko kehottaa "taisteluun" x:n puolesta tai y:tä vastaan, onko default-tulkinta oikeasti ja johdonmukaisesti se, että poliitikko tarkoitti kirjaimellista taistelua? Sellaista, jossa veri lentää? Tuleeko esim. "taistelu tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta" tai "taistelu suvaitsemattomuutta vastaan" ymmärtää yllytykseksi väkivaltaan ja valtiojärjestyksen kumoamiseen?”

Minusta näyttää siltä, että tämän maan suunnan muuttamiselle ei yksinkertaisesti enää ole muuta vaihtoehtoa kuin oikea pang-pang -sota.

Viime ajat kuvina

Sorron yöstä nouskaa

Moi.
Pikkasen tuli taukoa kirjoitteluun. Tapahtui sellainen klassinen juttu kuin elämä. Tuli otettua liikaa duunia ja muuta ylimääräistä projektia ja toistuvasti loppui vuorokaudesta tunnit kesken, joten ei jäänyt aikaa millekään ns. turhalle. Tietokoneelleni jäi useita keskeneräisiä kirjoituksia, kun en ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa niitä loppuun.

Tulin takaisin juuri nyt siitä syystä, että olen vihainen. Olen suorastaan vittuuntunut. Meininki tässä ympärilläni on alkanut lievästi sanoen riistäytyä handusta ja olen tyrmistynyt siitä, miten paljon ympärilleni on kerääntynyt sellaista jengiä, keille en voisi ikinä kertoa mitään todellisia mielipiteitäni. Joten vaihdan piirejä ja osa tätä on palaaminen tänne. Multa jäi kirjoittelu aikas vaiheeseen, enkä ehtinyt kertoa edes puolia niistä asioista, mitä suunnittelin kertovani.