Hyvää uutta vuotta 2015!

Hyvää Uutta Vuotta 2015 kaikille siellä ruudun takana!

Itse vietän tämän illan rennosti yksin kotona. Oishan noita bileitä ollut useita, mutta kaikki toisella puolen Suomea, joten en jaksanut raahautua. Päivällä kelailin, josko sitä baariin, mutta päätin säästää rahani, kun eipä noista kavereista ole seuraksi, kun ovat kaikki siellä toisenpuolen bileissä.

Kävin päivällä kiertelemässä kaupassa ja ostin kahvia, pullaa, uudet tiivisteet oviin, uuden uuninlampun palaneen tilalle yms. sälää. Kävelin Alkon ohi ja mietin, että pitäisikö sitä viskiä, mutta tulin siihen tulokseen, että ilmankin pärjää. Kivasti kerkesin ajoissa pois alta ennen kuin raketit alkoivat räiskyä. En ole ala-asteen jälkeen innostunut raketeista yhtään. Turha tapa tuhlata rahansa ja ääntäkin lähtee enemmän kuin laki sallii.

Siivosin kämpän, treenasin, luin hassuja blogeja ja nyt vois pitää kahvitauon, kun tuli sitä pullaa hankittua. Loppuillan vois harrastaa käsitöitä ja mennä ajoissa nukkumaan. Huomenna sit aikaisin ylös ja asentelemaan oviin ne tiivisteet.

Ehkä sillai uudenvuodenlupauksentyylisesti päätin treenata tammi-helmikuun ajan säännöllisesti ja ihan ohjelman mukaan. Olen sitä nyt tässä tämän viikon ajan noudatellut.

Rutkasti onnea kaikille tulevalle vuodelle. Itse ainakin sitä onnea kaipailisin, kun vuosi 2014 oli kertakaikkiaan hanurista ja jouduin vaan entistä pahempaan kuseen.

Sukupuolenkorjausprosessin eteneminen

Nyt kun transasiat ovat tulleet laajemman yhteiskunnallisen älämölön kohteeksi on varmasti aiheellista selventää sitä, että mitä sukupuolenkorjausprosessi tarkoittaa, mitä se pitää sisällään ja miten se etenee.

Ensimmäiseksi haluan tehdä selväksi, että termi ”sukupuolenkorjaus” on feminististä kikkailua ja sanoilla vammailua. Termi on poliittisesti korrekti vastine sanoille sukupuolenvaihdos tai sukupuolen muuttaminen. Rupesin miettimään, että miksi itse puhun aina korjauksesta enkä vaihdoksesta ja tulin siihen tulokseen, että kyseinen termi on iskostunut päähäni, koska aikoinaan, kun itse tutustuin näihin asioihin ensi kertaa, puhuttiin aina sukupuolenkorjauksesta. Olen oppinut puhumaan näistä asioista tuolla termillä, joten kaikki muut termit tuntuvat epäluontevilta. Siksi puhun jatkossakin korjauksesta enkä vaihdoksesta. Mutta kyllä, sukupuolenvaihdos on terminä kuvaavampi ja yksinkertaisempi, sillä siitä tulee selkeästi ilmi, että mistä tässä on kyse. Sukupuolenkorjaus on terminä epämääräinen. Sen sijaan sanasta transseksuaali en tykkää, koska se taas on terminä harhaanjohtava. Transsukupuolisuus ei ole seksuaalinen suuntautuminen, vaan sukupuoli-identiteetin häiriö.

Olen kirjoittanut jo aiemmin siitä, että mitä transsukupuolisuus on ja miltä se tuntuu. Jos siis koko aihealue lähtökohtaisesti on vieras, niin lue em. teksti. Tarkentavia kysymyksiä on sallittua esittää, sillä itselleni tämä kaikki on niin selvää pässinlihaa, että olen saattanut selittää jotain epämääräisesti tai unohtaa jotakin.

Olen lisäksi aiemmin kirjoittanut sanaston.

Aiheellista on myöskin mainita, että tämä teksti kuvaa sukupuolenkorjaushommien etenemistä 2010-luvulla Suomessa. Käytännöt, lait ja muu todellisuus voivat vaihdella huomattavasti maasta ja aikakaudesta toiseen. Lisäksi puhun ensisijaisesti sukupuolenkorjauksesta naisesta mieheksi, sillä tietoni hommasta toiseen suuntaan ovat olemattomat. Mikäli joku lukija siellä tietää netistä vastaavan lyhyen selostuksen miehestä naiseksi, niin links plz. Tai sit kirjoita oma versio kommenteissa, niin liitän sen tähän.

* * * * *

1. VAIHE: Lähete

• Suomessa transsukupuolisia potilaita tutkitaan ja hoidetaan vain kahdessa sairaalassa koko maassa: Helsingissä HUSissa ja Tampereella TAYSissa. HUSissa hoitava taho on Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka ja TAYSissa TRANS-poliklinikka. Vaikka olisit Sodankylästä, niin voit käydä hoidettavana vain näissä sairaaloissa. Käytännössä jako menee pääsääntöisesti niin, että HUSiin menevät pk-seudun jengi ja TAYSiin kaikki muut. Sukuelinkirurgiaa tehdään vain yhdessä sairaalassa koko maassa, Töölön sairaalassa Helsingissä. Muita prosessiin liittyviä leikkauksia tehdään muuallakin, esim. kohdun tai kivesten poisto.
• Hoitavalla poliklinikalle ei voi vaan marssia sisään, vaan sinne pääsee ainoastaan lääkärin lähetteellä. Käytännössä tämä menee niin, että varaat ajan lääkärille ja kerrot, että koet olevasi transsukupuolinen ja haluat tutkimuksiin. Homma etenee kaikessa yksinkertaisuudessaan näin ja Suomen lain mukaan vain transsukupuolisiin erikoistunut poliklinikka voi tutkia tätä asiaa, joten lääkäri on velvoitettu kirjoittamaan lähetteen. Moni lääkäri on kuitenkin täysin tietämätön tästä asiasta ja ongelmat lähetteen saamisessa ovat yleisiä. Tiedän monta tapausta, missä transsukupuolinen potilas on lähetetty psykiatrian poliklinikalle ja hän on saattanut joutua myllytykseen pitkäksikin ajaksi, sillä hänen asiaansa ei ole ymmärretty. Lisäksi lääkärit eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä heidän tulee lähetteeseen kirjoittaa ja mihin se tulee lähettää. Itse ratkaisin ongelman vakoilemalla eräältä transsukupuolisten foorumilta, että minkä nimiseltä lääkäriltä joku toinen oli saanut lähetteen. Varasin ajan samalle lääkärille ja sain lähetteen ilman ongelmia, sillä kyseinen lääkäri oli jo törmännyt tähän asiaan ennenkin ja tiesi jo ennestään, mitä lähetteeseen tulee laittaa ja että joku transklinikka ylipäätään on oikeasti olemassa.
• Monelle transsukupuoliselle lähetteen hakeminen on kova paikka ja voi muodostua ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Itse olen yleisesti ottaen todella vahva persoona, mutta lähetteen hakeminen oli niin pelottavaa, että minulta meni rohkeuden keräämiseen monta kuukautta.
• Kuten kaikilla muillakin erikoissairaanhoidon poliklinikoilla on transklinikallakin monen kuukauden jonot. Lähetteen hakemisen jälkeen saattaa mennä pitkään aikaa, että klinikalta lopulta tulee ajanvarauskirje kotiin. Itse pääsin sisään yllättävän nopeasti ja ensimmäinen aika oli jo kolmessa kuukaudessa.

2. VAIHE: Transtutkimukset

• Kun pääset poliklinikalle sisään, niin siellä aloitetaan syvälliset psykiatriset tutkimukset, missä kartoitetaan pääkoppasi sisältöä. Ensimmäisellä käynnillä itse tapasin sekä lääkärin (transasioihin erikoistunut psykiatri) että hoitajan (transasioihin erikoistunut erikoissairaanhoitaja) ja minun piti kertoa lyhyesti, että kuka olen ja miksi olen tullut klinikalle ja miten koen sukupuoleni. Tämän jälkeen tapasin hoitajan noin kerran viikossa. Tapaamiset ovat keskustelua ja siellä tongittiin koko elämäni läpi. Itselläni tutkimusvaihe eteni varsin nopeasti, sillä asuin tuolloin HUSin sairaalan läheisyydessä. Joillakuilla saattaa olla välimatkaa kodin ja sairaalan välillä satoja kilometrejä, joten heillä ei ole mahdollisuutta käydä tapaamisissa kuin ehkä kerran kuussa tai jopa harvemmin.
• Tutkimusvaiheen eteneminen on yksilöllistä, sillä ihmisten tausta ja yleinen tilanne voi olla hyvinkin erilainen. Yleensä tutkimukset kestävät noin vuoden. Lyhin tietämäni tutkimusvaihe oli vain 3 kuukautta, pisin monta vuotta. Jotkut ovat huonoja ilmaisemaan itseään, joten hoitajan on vaikeampi saada heistä selvää. Osalla saattaa olla taustalla jo aikaisempaa hoitoa (eräs henkilö oli käynyt puimassa tätä asiaa yleispsykiatrilla jo melkein 10 vuotta ennen kuin hakeutui transklinikalle) ja joidenkin elämä on niin pahasti palasina, ettei tutkimuksissa voida tai haluta edetä.
• Tutkimuksiin kuuluu hoitajan tapaamisten lisäksi muutama tapaaminen lääkärin kanssa, tapaaminen sosiaalityöntekijän kanssa sekä psykologin testit. Hommassa on taustalla se, että transklinikka haluaa sinusta useamman eri ammattilaisen arvion. Tutkimuksissa voi joutua ”jäähylle”, mikäli hoitava taho katsoo, että sinulla on taustalla liikaa muita ongelmia. Esimerkiksi vakava masennus voi estää tutkimusten etenemisen. Jäähy tarkoittaa sitä, että tutkimukset laitetaan tietyksi ajaksi kokonaan tauolle ja niitä jatketaan vasta kun jäähyn aiheuttaneet asiat on hoidettu. Tutkimukset voidaan laittaa jäähylle myös potilaan aloitteesta. Hän voi esimerkiksi kokea, ettei juuri nyt jaksa jatkaa asioiden puimista tai että hän ei jaksa ruveta sukupuolenkorjausprosessiin.
• Tutkimuksiin kuuluu myös läheistapaaminen, missä potilaan täytyy tuoda mukanaan klinikalle haastateltavaksi joku perheenjäsen. Yleensä tapaamiseen tuodaan isä tai äiti, mutta mikäli välit vanhempiin ovat huonot voi tapaamiseen tuoda myös kaverinsa. Itse vein isän, äidin ja veljen (koko kööri), eräs tuttuni vei parhaan ystävänsä.

TRANSSUKUPUOLISUUSDIAGNOOSI:
Transsukupuolisuus kuuluu ICD-10 -tautiluokitukseen tunnuksella F64.0. Suomessa mitään sukupuolenkorjaukseen liittyviä hoitoja ei voi saada, mikäli henkilöä ei ole transklinikan toimesta virallisesti diagnosoitu transsukupuoliseksi. Transtutkimusten tarkoituksena on tutkia, että voidaanko henkilö diagnosoida transsukupuoliseksi eli onko hän todella transsukupuolinen. Tutkimusten avulla joukosta seulotaan sellaiset potilaat, joiden ongelma on jossain muualla ja jotka tarvitsevat toisenlaista hoitoa. Epäselville tapauksille ei aseteta transsukupuolisuusdiagnoosia.

• Transtutkimusten lopuksi järjestetään hoitoneuvottelu, missä tehdään potilaasta yhteenveto ja ilmoitetaan mahdollisesta diagnoosista. Diagnoosin saaminen tarkoittaa oikeutta sukupuolenkorjaushoitojen aloittamiseen sekä etunimen muuttamiseen vastakkaisen sukupuolen etunimeksi. Mikäli lääkäri katsoo, että henkilölle ei syystä tai toisesta voida myöntää oikeutta aloittaa korjaushoitoja, niin häntä ei diagnosoida. Puhutaan ”hoitojen myöntämisestä” ja ”hoitojen eväämisestä”.
• Mikäli potilasta ei diagnosoida, niin jatko riippuu tapauksesta. Tiedän tapauksen, missä henkilö laitettiin kokonaan tutkimuksista pihalle määrittelemättömäksi ajaksi ja tiedän tyyppejä, jotka ovat parin hoitajan tapaamiskerran jälkeen saaneet uuden hoitoneuvottelun, missä heidät on diagnosoitu. Itse sain diagnoosin ensimmäisessä hoitoneuvottelussa.
• Transsukupuolisuusdiagnoosin saaminen tarkoittaa oikeutta aloittaa sukupuolenkorjaushoidot niin halutessaan. Diagnoosin saaminen ei sido potilasta mihinkään ja hän voi aloittaa hoidot tai olla aloittamatta. Joillekuille riittää pelkkä diagnoosin saaminen, jotta heillä on asiasta mustaa valkoisella.

3. VAIHE: Hormonihoito ja tosielämänkoe (real life test)

• Diagnoosin saamisen jälkeen käynnistetaan varsinainen sukupuolenkorjausprosessi, joka aloitetaan hormonihoidolla sekä etunimen muuttamisella vastakkaisen sukupuolen etunimeksi. Tästä eteenpäin prosessin eteneminen on huomattavan erilainen riippuen siitä, että onko henkilö biologisesti mies vai nainen. Tässä tekstissä keskitytään prosessiin naisesta mieheksi, sillä tietoni prosessista miehestä naiseksi ovat erittäin puutteelliset.
• Prosessissa naisesta mieheksi käytettävä lääke on testosteronivalmiste, joita on Suomessa käytössä kolme erilaista:

1. Testogel, joka on hyvin mieto valmiste ja on nimensä mukaisesti geeli. Geeli näyttää ja haisee käsidesiltä ja sitä levitetään iholle kerran päivässä. Yleensä hormonihoito aloitetaan tällä lääkkeellä, sillä se on mieto, lyhytkestoinen lääke, jonka ottaminen on helppoa lopettaa, mikäli jotain ikäviä sivuvaikutuksia tulee.
2. Sustanon, joka on voimakkaampi lääke ja otetaan piikillä lihakseen kerran kahdessa viikossa. Lääke piikitetään yleensä joko olkapäähän tai pakaraan. Sustanon oli aikoinaan yleisin lääke, sillä se on edullinen, mutta se ei ole ollut yleisesti saatavilla apteekista enää pitkään aikaan.
3. Nebido, joka on kaikkein voimakkain lääke ja otetaan piikillä lihakseen kerran kolmessa kuukaudessa. Kerta-annos on niin suuri ja lääkkeen paksu rakenne vaatii kaikkein paksuimman neulan, että lääke voidaan piikittää ainoastaan pakaralihakseen, joka on tarpeeksi suuri lihas. Huomattavasti kalliimpi lääke kuin kaksi muuta.

• Prosessissa miehestä naiseksi käytettävät estrogeenivalmisteet sekä testosteroninsalpaaja ovat pääsääntöisesti suun kautta otettavia tabletteja. Testosteronivalmisteita ei ole olemassa tabletteina, vaan ne ovat lihakseen piikitettäviä aineita.
• Testosteronilääkkeitä saa ainoastaan reseptillä ja reseptin voi saada ainoastaan HUSin tai TAYSin hormonipoliklinikan lääkäriltä (gynekologi). Hormonipoliklinikka on naistenklinikan alainen yksikkö. Resepti on voimassa vuoden kerrallaan ja sen voi uusia ainoastaan varaamalla ajan hormonipoliklinikan lääkärille ja käymällä fyysisesti paikanpäällä.
• Ennen kuin potilaalle määrätään mitään testosteronilääkettä, niin hänen yleinen terveydentilansa tutkitaan tarkasti hormonipoliklinikan gynekologin toimesta. Myöskin potilaan toiveet ja odotukset kartoitetaan. Jotkut haluavat aloittaa hormonihoidon vasta myöhemmin (esimerkiksi lapsen saamisen takia, sillä hormonihoito tekee potilaasta lisääntymiskyvyttömän). Joillekuille hormonihoitoa ei voida terveydellisistä syistä määrätä. Esimerkiksi ylipainoiselle potilaalle ei määrätä hormoneja ja hänen täytyy ensiksi laihduttaa. Hormonihoidon aikana potilaan terveydentilaa seurataan ja hänen täytyy käydä säännöllisesti hormonipoliklinikan gynekologin luona (noin kerran vuodessa).
• Mikäli hormonihoidon aloittamiselle ei ole terveydellistä tai muuta estettä, niin hormonihoito aloitetaan yleensä Testogelillä, josta siirrytään Sustanoniin tai Nebidoon. Hormonihoito aikaansaa vähän kuin uuden murrosiän, missä potilas alkaa pikkuhiljaa muuttumaan mieheksi. Testosteronilla on rankkoja vaikutuksia ja se aikaansaa äänen madaltumisen, parran ja muiden ihokarvojen kasvun, lihasten kasvun ja rasvakudoksen muokkautumisen, minkä seurauksena keho ja kasvot muuttuvat miehekkään kulmikkaiksi. Miehillä esiintyvät ikävät jutut, kuten kaljuuntuminen, tulevat itselle, mikäli niitä esiintyy suvussa. Myös klitoris kasvaa ja muuttuu pienen peniksen näköiseksi. Suurentuneesta klitoriksesta käytetään sanaa dicklet. Kirjoitan testosteronin vaikutuksista kokonaan oman merkinnän myöhemmin.
• Hormonihoidon aloittamisesta alkaa tosielämänkoe, jonka kesto on vuodesta kahteen tapauksesta riippuen. Tosielämänkoe tarkoittaa sitä, että henkilö siirtyy pikkuhiljaa elämään vastakkaisen sukupuolen yksilönä ja hänen kokemuksiaan asiasta kartoitetaan. Kyseessä on myös turvallisuusasia, sillä sukupuolenkorjausprosessi voidaan vielä tässä vaiheessa keskeyttää.
• Tosielämänkokeen aikana on mahdollista mennä ensimmäiseen leikkaukseen, mikä on female-to-male -tapauksilla mastektomia eli rintojen poisto (käytetään myös termiä rintakehäleikkaus). Mastektomia on ainoa transleikkaus, joka on mahdollista tehdä muualla kuin Töölön plastiikkakirurgisessa sairaalassa. Suomessa on yksi yksityinen kirurgi, joka on erikoistunut tähän asiaan ja on leikannut lukemattomia transsukupuolisia potilaita. Hän on Asko Salmi Sairaala-KL:stä ja kävin itsekin hänen operoitavanaan. Töölön sairaalan leikkauksiin on todella pitkät jonot, Asko Salmen leikeltäväksi voi päästä lyhyellä varoitusajalla, mutta operaatiolle kertyy myös aikamoisesti hintaa. Hinnan vuoksi monella ei ole mahdollisuutta mennä Salmen hoidettavaksi. Myöskin erot leikkausten jäljessä voivat olla huimia. Itse päädyin Salmen asiakkaaksi nähtyäni suljetuilla foorumeilla kuvia leikkausten lopputuloksesta.

4. VAIHE: Sukupuolen vahvistaminen

• Sukupuolen vahvistaminen tarkoittaa henkilötunnuksen vaihtamista vastakkaisen sukupuolen tunnukseksi, mikä tekee henkilöstä virallisesti vastakkaisen sukupuolen yksilön. Tästä seuraa joitakin hauskoja juttuja, mm. asevelvollisuus.
• Sukupuolen vahvistamista varten tarvitaan lausunto kahdelta transpotilaita hoitavalta psykiatrilta. Jos siis kävit transtutkimuksissa HUSissa, niin nyt sinun tulee käydä myös TAYSissa tapaamassa heidän lääkäriään, ja päinvastoin. Tosielämänkoe virallisesti päättyy siihen, kun saat lausunnot ja toimitat ne viranomaisille.
• Sukupuolen vahvistaminen avaa ovet seuraaviin leikkauksiin, mikä siis tarkoittaa jalkoväliin tehtäviä operaatioita. Lisäksi saat hormonivalmisteisiin täyskorvauksen Kelalta eli lääkkeistä jää itsellesi maksettavaksi vain hiluja.
• Female-to-male -tapausten jalkovälileikkaukset tehdään useassa erässä. Kyseessä on todella iso operaatio. Ensimmäinen vaihe on ”sisäromppeiden poisto” eli leikkaus, missä poistetaan kohtu ja munasarjat ja emätin ommellaan umpeen. Itselleni on tehty tämä operaatio. Jatko riippuu siitä, että miten jatkoleikkaus aiotaan toteuttaa vai toteutetaanko sitä lainkaan. Moni ei halua tai uskalla mennä jalkovälileikkaukseen ollenkaan siihen liittyvien vakavien riskien vuoksi. Moni ei mene edes sisäromppeiden poistoon. Leikkauksiin liittyy vakavan komplikaation/kuoleman riski.
• Leikkauksilla ei ole mahdollista saada toimivaa, aidonnäköistä penistä. Leikkaus voidaan toteuttaa usealla eri tavalla, mutta niistä jokainen on tavallaan kompromissiratkaisu. Kaksi päälinjaa ovat:

1. Metoidioplastia, missä suurennetaan hormonihoidon vaikutuksesta kasvanutta klitorista tuomalla se paremmin esiin ja muotoillaan häpyhuulista kivekset. Virtsaputkea jatketaan klitoriksen päähän asti. Hyvänä puolena on se, että tällä tavoin muokattu ”penis” on ns. toimiva eli se voi vähän erektoitua ja siinä on tunto ja leikkauksen onnistuessa lopputulos on todella aidon näköinen. Huonona puolena on se, että penis on naurettavan pieni.
2. Phalloplastia, missä potilaan kehosta, yleensä jalasta, irrotetaan materiaalia, mistä rakennetaan täydenkokoinen penis. Hyvänä puolena on se, että näin voi saada lähes täysin aidonnäköisen peniksen ja voi mennä mm. yleiseen suihkuun ilman, että kukaan huomaa mitään. Huonona puolena on se, että penis on täysin toimimaton, käytännössä vain roikkuva palanen lihaa.

• Jalkovälileikkaus miehestä naiseksi onnistuu pääsääntöisesti paremmin ja siitä saa ulkoapäin täysin aidonnäköisen. Siitä minulla ei ole mitään tietoa, että miten toimiva tämä uusi värkki on ja onko siinä tuntoa yms.
• That's it. Hyvää loppuelämää jne.
• Sukupuolenkorjausprosessi kokonaisuudessaan kestää noin 3-5 vuotta tapauksesta riippuen, jopa kauemminkin, jos matkalla on ollut mutkia.

Lienee aiheellista lopuksi mainita, että sukupuolenkorjauksella ei saa toimivaa vastakkaisen sukupuolen kroppaa. Et pysty keinotekoisesti kasvattamaan kiveksiä tai munasarjoja/kohtua. Sukupuolenkorjaus turmelee alkuperäisen kroppasi sekä sen luonnollisen hormonitoiminnan ja jäät ikuisiksi ajoiksi riippuvaiseksi hormonivalmisteista. Ilman niitä hormonitoimintasi on samanlainen kuin kastroidulla ihmisellä. Sukupuolenkorjaus on myöskin peruuttamaton eli sen vaikutuksia ei saa tekemättömäksi. Mikäli mitään leikkauksia ei ole tehty ja lopetat hormonihoidon, niin tässä vaiheessa pystyt vielä menemään taaksepäin ainakin vähäsen (varsinkin, jos olet male-to-female), sillä alkuperäinen hormonitoimintasi on yhä jäljellä ja se pyrkii normalisoitumaan. Omassa tapauksessani, jos haluaisinkin takaisin naiseksi, niin minulle jäisi mm. miehen ääni, joten täysin samanlaiseksi en enää pääsisi. Mutta siinä vaiheessa, kun leikkauksia on jo tehty, niin tough shit. Itse saisin tissit enää laittamalla tekotissit.

Sitä saa mitä tilaa

Taloussanomien haastattelema kaupunkisuunnittelija ja -tutkija Leo Kosonen on huolissaan kaupunkien keskustojen kauppojen hiljenemisestä ja haluaisi alkaa tukea keskusta-alueita lainsäädännöllä.

Jutun kommenttiosasto on 18 sivun pituinen, mutta jo ensimmäisellä sivulla on loistavia kommentteja siitä, että miksi keskusta-alueet autioituvat. Syy on siinä, että keskustoihin on vaivalloista, kallista ja hidasta kulkea. Ihmetellään päättäjien yksisilmäisyyttä, että ensiksi he ovat halunneet autottoman keskustan ja sitten ihmettelevät, kun jengi asioi automarketeissa, eikä keskustassa.

Tosi on.
Itse asuin koko elämäni alun sekä ison osan aikuisikäänikin pk-seudulla. Mutta sen sijaan, että olisin asunut kivasti sikakalliissa kaupunkikämpässä, mistä kivasti käppäilee Stockmannille, niin asuin huokeammin lähiössä. Olen asunut useassa lähiössä eri puolilla pk-seutua ja jokaisesta niistä keskustaan kulkeminen oli tervanjuontia ja hammastenkiristystä. Syynä juurikin liikenne. Julkinen liikenne keskusta-alueella on hanurista. Hirveä ryysis, kuuma, odottelua, odottelua, lisää odottelua. Kanna siinä nyt sitten ostoskasseja. Aikaakin kuluu helposti 3 tuntia. Voin vain kuvitella, miltä moinen tuntuisi, jos mukana olisi n määrä kersoja. Niin ja maksaakin ihan sikana. Kertalipulla kulkeminen Espoon puolelta Helsingin keskustaan yhdeltä aikuiselta maksaa edestakaiselta matkalta yhtä paljon kuin Onnibus-lippu Tampereelta Helsinkiin. Autolla kulkeminen keskustassa on vieläkin enemmän hanurista ja en mene autolla keskustaan, vaikka auto olisikin käytössä. Sen sijaan hurautan kauppakeskukseen, kuten Itikseen, Selloon tai Isoon Omenaan. Kerran laiskuuksissani hairahduin menemään työpäivänä keskustaan autolla ja oli siinä työpäivän päätteeksi ihmettelemistä, kun parkkimaksut olivat yhtä suuret kuin koko päivän palkka. Että kiitti vaan. Lisäksi on ihan hullua, että fillaroin Espoosta Helsingin keskustaan yhtä nopeasti kuin mitä kuljen sinne julkisilla.

Eräs Suomen ulkopuolella asuva henkilö kommentoi:

"Meillä täällä k-euroopassa on lauantaisin ilmainen pysäköinti. Keskustan ulkopuolella olevilta parkkipaikoilta on ilmaiset bussikuljetukset keskustaan. Työpaikan ilmaisella työmatkaan tarkoitetulla bussilipulla voi viikonloppuisin matkustaa kaksi henkilöä."

Jösses. Milloin Suomeen? Hahhah, no ei ikinä. Sen sijaan, että meidän kaupunkisuunnittelijamme löisivät viisaat päänsä yhteen, tarttuisivat härkää sarvinsa ja alkaisivat objektiivisesti kelailemaan, että mikä nyt ihan oikeasti mättää ja miksi tilanne on sellainen kuin se on, niin he katsovat kaikkea vihreiden lasiensa läpi, syyllistävät kansalaiset ja huutavat valtiota apuun tekemään uusia lakeja, säädöksiä ja direktiivejä.

Olen alkanut miettiä, että pitäisikö vaan suosiolla ottaa ja roudata omakin hanurinsa sinne k-eurooppaan.

Vihreä päivä

Hyvää sunnuntaitalvipäivää kaikille.
Tänään palasin kotiin joulusukuloinneiltani ja kotikaupungissani oli leppoisat -20 astetta pakkasta. Kämpässäni on tällä hetkellä lämpöä sisällä +12 astetta. Tänään olen syönyt vain auringonkukansiemeniä ja juonut vettä. Matkustin julkisella liikennevälineellä ja apostolinkyydillä.

Minähän olen varsinainen Vihreän Aatteen perikuva. Tämä kuitenkin siitä huolimatta, että en aatemaailmaltani voisi olla enää kauempana Vihreästä.

Miljoonan taalan kysymys onkin, että onko mulla kivaa. No ei hitossa.

P.S. Tämä kirjoitus ei ole satiiri, vaan kuvaa päivääni täysin totuudenmukaisesti.

Translakiuudistus, osa 2

Feisbuukissa erään tutun seinältä löytyi linkki oheiseen vuodatukseen, jonka kirjoittajana on Vihreä nuori Miikka Keränen Rovaniemen suunnalta. Luin kirjoituksen ja sen kommentit, katsoin kirjoituksessa mainitun Ajankohtaisen Kakkosen jutun translaista sekä luin muutaman muunkin Miikan kirjoittaman jutun.

Olipas turhauttava kokemus. Kirjoitusten kommenttiosastot olivat tasoa alakoulun välitunti ja erityisesti Ajankohtaisen Kakkosen jakso oli todella turhauttavaa katsottavaa. Studioon oli kutsuttu transaktiivi Sade Kondelin (itsekin trans) sekä gynekologi Sari Tanus, kenestä koko homma mahtoi tuntua vain pään hakkaamiselta seinään. Tanus puhui itsestäänselviä biologisia tosiasioita, joista Kondelin oli eri mieltä.

En ihan Aikuisten Oikeasti ymmärrä, että mitä tässä translakiuudistuksessa haetaan takaa. Koko asiassa on takerruttu pelkkiin olemattomiin sivuseikkoihin, joilla on kokonaisuuden kannalta hyvin vähän tai ei mitään merkitystä. Aivan erityisesti on takerruttu transihmisten ”pakkosterilointiin”, mistä on tehty paljon isomman ja pahemman kuuloinen asia kuin mitä se todellisuudessa on. Ajankohtaisessa Kakkosessa haastateltu transmies Elmo puhuu siitä, miten nykyinen translaki on syyllinen siihen, että transihmisiä syrjitään elämässä, transihmisten hoidot pitkittyvät yms. Kondelin mainitsee samat asiat ja lisäksi toteaa, että ajatuksena vaatimus tietyn ihmisryhmän sterilisaatiosta on ”vastenmielinen” ja näistä asenteista ”pitäisi päästä eroon”. Haastattelijan kysyessä gynekologi Tanukselta hänen kantaansa asiaan alkaa Tanus puhua siitä, että synnyttäminen ja äitiys kuuluu naiseuteen (biologinen fakta) ja siittäminen ja isyys mieheyteen (myöskin biologinen fakta) ja ihmettelee, että jos henkilö haluaa vaihtaa sukupuolensa eli luopua alkuperäisen sukupuolensa ominaisuuksista, niin miksei hän halua luopua myöskin tästä ominaisuudesta. Tähän keskustelu sitten jääkin ja juuttuu paikalleen junnaamaan. Kondelin sekä haastattelija alkavat jauhaa pakkosterilisaatiosta ja Tanus toteaa, että eihän lisääntyminen ole transsukupuolisilta kiellettyä ja heillähän on ihan samanlainen oikeus lisääntyä kuin kaikilla muillakin (fakta). Haastattelussa Tanus ei missään vaiheessa tyrmää transsukupuolisten oikeuksia mihinkään tai ota kantaa koko asian oikeellisuuteen tai vääryyteen. Hän ainoastaan puhuu itsestäänselviä faktoja. Tästä huolimatta Miikka Keränen & kumppanit ovat järkyttyneitä hänen puheistaan ja leimaavat hänet ”paatuneeksi”, ”vanhanaikaiseksi” ja ”julmaksi”.

Joka jutussa pääargumentiksi nousee ”pakkosterilointi on ihmisoikeuksien vastaista”. Ennen kuin lähden puimaan Keräsen tekstiä enemmän selitän vielä kerran, että miksi tämä koko pakkosterilointiasia on liioittelua:

1. Mikään laki ei pakota ihmisiä mihinkään sukupuolenkorjaushoitoihin. Koko homma on täysin vapaaehtoista.
2. Sukupuolenkorjaushoitojen sivuvaikutus on lisääntymiskyvyttömyys. Sukupuolenkorjauksen ensimmäinen vaihe on hormonihoito ja pelkästään hormonihoito riittää tekemään ihmisestä lisääntymiskyvyttömän. Jos nainen ottaa mieshormonia, niin häneltä loppuu kuukautiset kokonaan parissa kuukaudessa ihan itsestään. Jos mies ottaa naishormonia ja haluaa, että hormoni vielä aikaansaa jotain, niin hänen täytyy lisäksi ottaa lääkettä, joka estää testosteronin vaikutukset. Tämä on kemiallinen kastraatio. Miksi haluat vaihtaa sukupuolta, jos et halua vaihtaa sukupuolta?
3. Vaikka lähtisit sukupuolenkorjaukseen ja alkaisit hormonihoidolle, niin mikään laki ei pakota sinua menemään mihinkään leikkaukseen. Leikkaukset ovat kuitenkin aivan oleellinen osa sukupuolenkorjausta, joten jos haluat sukupuolenkorjauksen, niin miksi leikkaukset ovat niin kaamea mörkö? Ja sitäpaitsi kukaan ei edelleenkään pakota sinua mihinkään leikkaukseen.
4. Vielä kerran: mikään laki tai mikään taho ei pakota ketään mihinkään, vaan kaikki on vapaaehtoista. Mikään laki ei myöskään määrää, että transihminen ei saisi lisääntyä. Mutta mikäli haluaa sukupuolenkorjaukseen ryhtyä, niin se lisääntymiskyvyttömyys tulee hoitojen sivuvaikutuksena. Kuten gynekologi Tanus Ajankohtaisessa Kakkosessa esittää, mikään ei estä transihmistä tekemästä lapsia ennen sukupuolenkorjaukseen lähtemistä.

Se on kyllä totta, että laissa todella on pykälä, joka erikseen vaatii sukupuoltaan vahvistavalta ihmiseltä, että tämä on lisääntymiskyvytön. Mutta edelleen: mikäli lähdet sukupuolenkorjaukseen, niin sinusta tulee jokatapauksessa lisääntymiskyvytön. Siksi sillä pykälällä ei ole yhtään mitään käytännön merkitystä. Mitä tarkoittaa ”sukupuolen vahvistaminen”? Se tarkoittaa henkilötunnuksen muuttamista vastakkaisen sukupuolen tunnukseksi eli siis juridisen sukupuolen vaihtamista. Mielestäni hormonihoito on minimivaatimus henkilötunnuksen muuttamiselle, sillä sehän olisi ihan hullua, että ihmisten virallinen sukupuoli voisi olla mitä tahansa ja sitä voisi muutella mielivaltaisesti. Ja vielä kerran: jos aloitat hormonihoidon, niin sinusta tulee lisääntymiskyvytön. Laissa ei myöskään ole merkintää, että henkilötunnuksen vaihtaminen olisi transihmisille pakollista. On siis täysin laillista vaihtaa nimensä vastakkaisen sukupuolen nimeksi, alkaa hormonihoidolle ja mennä leikkauksiin, vaikka henkilötunnus pysyy alkuperäisenä.

(Tämä on btw aika sekavaa. Kirjoitan erikseen merkinnän sukupuolenkorjauksen etenemisestä ja siihen liittyvistä jutuista.)
EDIT: Tässä.

Vaikka sieltä laista se pykälä sterilisaatiosta poistettaisiinkin, niin mitä käytännön vaikutusta sillä olisi yhtään mihinkään? No ei mitään. Tämä on pelkkää pilkunnussintaa. Ja mitä vaikutusta sen pykälän poistamisella olisi transihmisten syrjintään tai transihmisten hoitojen etenemiseen? No ei mitään.

No mitäs helkkaria tämä koko haloo nyt sitten on?
Mitä nyt tämän asian ympärillä vellovaa keskustelua seuraa, niin jengin pääargumentti joka asiaan on ”koska uusi uljas maailma”. Mikä ei ole argumentti lainkaan. Keränen kirjoittaa:

”Tanus viittasi jatkuvasti siihen, että naisen rooliin kuuluu, että voi synnyttää. Näin paatunutta ja vanhanaikaista ajattelua en itse voi ymmärtää. Mielestäni sukupuoliroolit ovat ylipäätään paha vitsaus, josta tulisi päästä eroon: sukupuoliroolit kaatamalla rikotaan yhteiskunnan sukupuolettuneet rakenteet, ja edistetään aitoa tasa-arvoa. Voin melkein ymmärtää, että konservatiivin mukaan naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä, mutta synnytysvaatimus on jo röyhkeyden huippu.”

Voi Luoja.
Keräsen ja kumppaneiden ärtymys on ensisijaisesti kielellistä. Teksteissään Keränen takertuu ensisijaisesti kielenkäyttöön, siihen, minkälaisia sanoja mistäkin käytetään, eikä siihen, että mitä henkilö oikeastaan sanoo. Gynekologi Tanuksen suurin synti onkin se, että hän on selkeästi tietämätön sukupuolen monimuotoisuuteen liittyvästä sanastosta. Hän on tietämätön siitä, että näiden ihmisten päissä tietyt sanat laukaisevat apinanraivon ja jos käytät vääriä sanoja, niin nämä ihmiset takertuvat niihin, eivätkä näe niiden taakse. Ymmärrän kyllä, mitä Tanus yritti sanoa, mutta Keränen ja Kondelin eivät ymmärrä.

Tanus sanoo Ajankohtaisessa Kakkosessa:

”Naiseuteen kuuluu raskaus ja synnytys, se perinteisesti kuuluu naisen rooliin---”
”Miehen rooliin on perinteisesti kuulunut lapsen siittäminen, isänä oleminen---”
”Jos lähtee vaihtamaan tätä roolia, sukupuolta, toiseksi---”
”Yhteiskunnassa on tietyt säännöt, tietyt säädökset, ja se on kuitenkin äiti, joka synnyttää, nainen, joka synnyttää, ja se on mies, joka siittää ja on isänä---”

Tanus puhuu ”perinteisestä roolista” ja ”säännöistä” ja ”roolin vaihtamisesta” ja koko haastattelun ajan hän toistaa näitä ilmauksia. Hän kuitenkin selkeästi tarkoittaa näillä biologisia ominaisuuksia, eikä varsinaisesti sukupuolirooleja. Tanus puhuu ”naisen roolista” sen sijaan, että puhuisi ”naarassukupuolen biologisesta ominaisuudesta” ja ”miehen roolista” sen sijaan, että puhuisi ”urossukupuolen biologisesta ominaisuudesta” ja ”roolin vaihtamisesta” sen sijaan, että puhuisi ”sukupuolenkorjauksesta”. Tähän Keränen takertuu ja koko homma ajautuu turhille ja typerille sivuraiteille. Triggerisanat ovat ”perinteinen”, ”rooli”, ”vaihtaminen” ja ”yhteiskunnan säännöt”. Keräsen kirjoitusten kommenteissa tulee porukkaa kyseenalaistamaan hänen näkemyksiään ja kysymään hyvin aiheellisia tarkennuksia, mutta kaikki ”keskustelu” päätyy silkaksi loanheitoksi. Kuten eräs kommentoija tiivistää Keräsen kirjoituksen: "Noiden arvot ovat paskoja, sillä ne ovat eri kuin omani ja ne pitää siksi tuomita ja niiden tunnustajat mielellään hiljentää."

Väännetään rautalangasta: vain nainen/naaras/XX voi synnyttää ja olla äiti, vain mies/uros/XY voi siittää ja olla isä. Tämä ei ole ”vanhanaikaista” eikä se ole ”roolia”, vaan se on biologinen fakta, mitä mikään mahti maailmassa ei tule koskaan muuttamaan. Uskomatonta, että näin päivänselviä juttuja täytyy jatkuvasti vääntää rautalangasta. Onko tullu pössyteltyä kukkaa liikaa, kun aivot on noin pehmenneet?

Kuten kirjoitin aiemmassa tekstissäni, transvouhotuksessa on pitkälti kyse eeppisestä harhaisuudesta. Siinä on myöskin kyse täydestä kyvyttömyydestä ymmärtää, että mikä ero on biologisella sukupuolella sekä yksilön tavalla/oikeudella ilmaista sukupuoltaan tai sukupuoli-identiteettiään. Suvakit sekoittavat nämä kaksi, kaikki muut yrittävät takoa heidän päihinsä, että sukupuolen biologista luonnetta ei voida kiistää. Keränen on kirjoittanut sukupuolioppaan kaikille meille tietämättömille junteille. Hän ei kuitenkaan kirjoituksessaan kerro mitään sellaista, mitä kaikki eivät jo muutenkin tajuaisi. Ei kukaan ole kieltänyt yksilön oikeutta ilmaista sukupuoltaan haluamallaan tavalla. Kyse on biologisten sukupuoliominaisuuksien kiistattomasta olemassaolosta. Näiden kieltäminen on todellisuuden kieltämistä. Voit elää vaikka missä sekasikiöroolissa ja pukeutua tasan miten haluat ja kutsua itseäsi miksi haluat. Tämä on laillista, sen pitääkin olla laillista ja sille voidaan korkeintaan kurtistella kulmia. Mutta sinä olet silti biologisesti joko mies tai nainen ja tätä ei tee olemattomaksi mikään mahti maailmassa. Et vaan VOI mielivaltaisesti määritellä itseäsi johonkin muuhun sukupuoleen. Et pysty kieltämään biologista sukupuoltasi. Tämä on se, mitä me paskat konservatiivijuntit yritämme teille edistyksen airuille sanoa. Ei enempää eikä vähempää. Sukupuolen biologisen luonteen vuoksi virallista sukupuolta ei tule voida mielivaltaisesti vaihdella. Tämän vuoksi mitään kolmatta sukupuolta ei myöskään voi koskaan olla. Mitään kolmatta sukupuolta ei ole biologisesti olemassa. Sukupuolia on vain kaksi.

Keränen kirjoittaa sukupuolioppaassaan:

”Sukupuoli ei ole kaksiarvioinen asia: se ei ole joko-tai -kysymys. Se on pikemminkin sekä-että, vähän sitä ja tuota. Siksi on erittäin perusteltua esittää myös kolmannen tai määrittelemättömän sukupuolen aseman parantamista ja juridista tunnustamista.”

Mutta kun ei ole. Sukupuoli on tasan joko-tai. Olet XX tai XY. Pippeli tai pimpsa. Piste. Mitään määrittelemätöntä sukupuolta ei ole. Siksi sitä ei voida myöskään juridisesti tunnustaa. Mikään ei kuitenkaan edelleenkään kiellä henkilön oikeutta ilmaista sukupuoltaan haluamallaan tavalla tai määritellä itseään päänsä sisällä vaikka pinkiksi yksisarviseksi.

Keränen jatkaa:

”Useimmilla meistä on selkeä biologinen sukupuoli. Näet siis jalkoväliin vilkaisemalla, kumpaan sukupuoleen joku kuuluu. Mutta kuten nyt olet ehkä oivaltanut, se ei kerro vielä kaikkea. Biologinen sukupuoli ei määritä sitä, miten itse oman sukupuolesi koet tai miten sitä ilmaiset. Biologia on vain eroja värkeissä.”

Sukupuoli on biologiaa. Henkilön kokemus sukupuolestaan tai sukupuoliroolistaan ei vaikuta tähän. Henkilön kokemus sukupuolestaan ei tee hänen sukupuoltaan olemattomaksi. Ei näistä voi edes puhua samassa yhteydessä. Seurustelisitko sinä homo-Keränen naisen kanssa, jos tämä nainen määrittelisi itsensä mieheksi? Miksi edes määrittelet itse itsesi homoksi, jos sukupuoli on mielestäsi näin moniselitteinen asia?

Keränen lainaa oman järjestönsä kannanottoa:

"Feministisenä järjestönä ViNO tiedostaa sukupuolten ja seksuaalisuuksien moninaisuuden ja vaatii kaikille samanarvoisuutta. Sukupuolineutraalius ei kuitenkaan tarkoita sukupuolten kieltämistä vaan ainoastaan niiden yhtäläistä kohtelua. Jokaisella on oltava oikeus elää elämäänsä omista lähtökohdistaan eikä ulkoa annettujen roolien mukaan. -- Tasa-arvoa on edistettävä yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Sivistyneenä ja tasa-arvoa vaalivana maana Suomen on aika tunnustaa sukupuolen moninaisuus."

Tämä maailma on hullujenhuone.

Voisko joku nyt jo vihdoin selittää, että jos nykyinen tapa hoitaa transihmisiä on perseestä, niin miten heitä sitten pitäisi hoitaa?

Hauskaa joulua!

Kuvan lähde: katieohagan.co.uk

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille teille siellä ruudun takana! <3

Harhakuvitelmia ja ammattiloukkaantumista

Henry Laasanen on hieno mies. Hän on useita kertoja blogissaan osoittanut yksinkertaisin, konkreettisin esimerkein, että miksi koko sukupuolineutraaliusvouhotus on naurettavaa. Lisäksi hän on taitava kysymään oikeat kysymykset ja pistämään sellaisiin kohtiin, jotka tietyt tahot haluavat pitää näkymättömissä.

Laasanen kysyy kysymyksen, mihin moni transsukupuolinen/muunsukupuolinen ei halua vastata. Laasanen pohtii blogissaan, että mikäli hänellä olisi vapaus/oikeus määritellä itsensä mihin sukupuoleen tahansa, niin miten tämä käytännössä muuttaisi hänen sosiaalista asemaansa esimerkiksi siinä, että millainen vienti hänellä olisi humppatansseissa, deittipalstalla tai mitä pukukoppia hän käyttäisi.

Päivänselvä vastaus tietysti on, että ei mitenkään.

Toinen kysymys, mihin moni transsukupuolinen ei halua vastata, on, että onko sinulla pimpsa vai pippeli.

Laasanen osoittaa toisessa blogikirjoituksessaan yksinkertaisesti, että miksi koko kysymys ihmisen oikeudesta määritellä oma sukupuolensa on naurettava. Laasanen kirjoittaa:

Kuvitellaanpa, että minä valitsen sosiaaliseksi sukupuolekseni naisen:

1. Menen lesbobileisiin ja sanon: "Nyt pidetään kunnon orgiat!"
2. Menen baariin iskemään heteromiehiä ja sanon: "Määrittelin itseni naiseksi, meille vai teille?"
3. Menen naisten suihkuun ja sanon: "Jos herra pippelström herättää teissä ihmetystä, niin ei huolta, sillä määrittelin itseni naiseksi".
4. Liityn Perussuomalaisiin ja vaadin päästä ehdokkaaksi naiskiintiössä, koska naisena ehdokkaaksi pääseminen on paljon helpompaa. Myös perussuomalaisten maine naisvastaisena puolueena helpottuisi.

Kuulostivatko esimerkit siltä, että sosiaalisen sukupuolensa voi valita? Ei minustakaan.

Mistä tässä sukupuolivouhotuksessa on pohjimmiltaan kyse? Niin eeppisestä harhaisuudesta, että se on jo hauskaa. Oheinen esimerkki on erään female-to-male -transsukupuolisen blogista translakiuudistuskeskustelusta:

Okei, mitä helvettiä tässä nyt oikein tapahtuu?
Sini kysyy täysin oleellisen kysymyksen. Olen itsekin ihmetellyt samaa. Mitä tekee Wolf? Vetää härkäpavun nenukkiin ja ihan ekaksi epäilee Siniä trollaamisesta. Loppu on aika pimeää legendaa.

Palaataanpa todellisuuteen ja perusasioihin:

1. Sukupuoli on biologiaa.
2. Sukupuolia on kaksi, mies ja nainen, ja näillä on hyvin selkeät tunnusmerkit.

Jotain pimeää kolmatta sukupuolta tai ihme välimuotoja ei ole. Sukupuoli on ennen kaikkea fyysinen ominaisuus, josta ei tule olematonta selittelyillä, sanavalinnoilla tai ideologisoinneilla. Sulla on joko pimpsa tai pippeli, XX- tai XY-kromosomi. Väännetään rautalangasta: jos sulla on pimpsa ja XX, olet nainen. Jos sulla on pippeli ja XY, olet mies. Ja vielä: jos sulla on pimpsa, niin se ei muutu pippeliksi, vaikka kuinka sitä pippeliksi väittäisit. Ja päinvastoin.

Olen linkannut Wolfin blogiin jo monta kertaa ja siihen on selkeät syyt:

1. Hän on oppikirjaesimerkki transusta, joka ei oikein elä tässä maailmassa (+ hänellä on huutosakki).
2. Hän on aktiivinen ja tuottaa koko ajan uutta materiaalia.
3. Hän kirjoittaa täysin julkisesti, joten en tee mitään hyvien tapojen vastaista screencappailemalla hänen vaahtoamistaan (iso osa tiedoistani on peräisin suljetuilta foorumeilta, yksityisiltä Facebook-sivuilta yms. ja niitä en ala screencappaamaan).

Olen puhunut syrjinnästä pari kertaa aiemmin ja olen väittänyt, että sateenkaariyhteisö on huomattavasti paisutellut asiaa. Väitän, että valtaosa ”syrjinnästä” on ylläolevan screencapin kaltaisia tapauksia eli jengi kieltäytyy elämästä sun unimaailmassasi ja yrittää kiskaista sut todellisuuteen. Wolfin blogeista löytyy muitakin esimerkkejä, mm. raivokohtaus siitä, kun jossain Guardians -elokuvan fanitarinassa oli ollut transmisogyniaa (tsiisus näitä uudissanoja).

En itse juuri koskaan käytä reaalielämässä (tai Internetissäkään, paitsi täällä) itsestäni termiä transsukupuolinen tai transmies. Nämä termit ovat valtaosalle jengiä tuntemattomia ja epämääräisiä ja he eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä ne tarkoittavat. Termeihin liittyy myös paljon stigmaa, sillä iso osa näkyvillä olevista transuista on todella sekaisin ja en missään nimessä halua tulla yhdistetyksi heihin. Lisäksi nämä termit eivät kerro minun fyysisistä ulottuvuuksistani yhtään mitään. Olenko minä nyt kropaltani mies vai nainen? Onko mulla tissit vai ei? Onko mulla parta vai ei? Onko mulla pimpsa vai pippeli vai onko kumpaakaan vai jotain siitä väliltä? Termit transsukupuolinen ja transmies eivät vastaa mihinkään näistä kysymyksistä ja termit voivat tarkoittaa sekä henkilöä, jolle ei ole tehty mitään korjaushoitoja että henkilöä, jolle on tehty kaikki hoidot. Tai sitten henkilöä, jolle on tehty osa hoidoista. Mikä minä nyt sitten olen? Mietitäänpä nyt vaikka sellaista nettisivua kuin deittisaitti tai BDSM-sivusto. Henkilön fyysinen ulottuvuus sekä jalkovälin sisältö ovat aika hemmetin oleellisia juttuja. Vai onko seksuaalinen suuntautuminenkin syrjintää? Parinhaussa etsitään nimenomaan tietynkroppaista yksilöä ja vaikka henkilö olisikin bi- tai panseksuaali, niin hänellä on yleensä aina tietyt preferenssit sekä toisen henkilön kropan sisältöön että seksin sisältöön. Tykkääkö hän laittaa omaa uloketta reikään? Entä mihin reikään? Haluaako hän ottaa uloketta reikään? Mihin reikään? Jne. On naurettavaa ajatella, että sukupuolella ei olisi mitään merkitystä. Sillä on KAIKKI merkitys.

Olen itse transmies, jolle on tehty kaikki korjaushoidot, paitsi että päätin jättää jalkoväliremontin kesken sattuneista syistä (genitaalileikkaus on niin iso operaatio, että se tehdään parissa erässä ja itselleni eka erä oli sen verran hirveä kokemus, että päätin jättää homman toistaiseksi tähän). Olen siis nainen, jota lähdettiin muokkaamaan mieheksi. Näytän mieheltä ja kuulostan mieheltä, tissejä ei ole, mulla kasvaa parta, mutta jalkovälistä puuttuu oleellista materiaalia. Tuntuu siksi hullulta ilmoittaa, että olisin mies. Termiä transmies en halua käyttää sen epämääräisyyden vuoksi. Siksi käytän itsestäni sanaa cuntboy. Se on pornotermi ja tarkoittaa miestä, jolla on vagina. Vastaava termi naisesta, jolla on penis, on shemale tai dickgirl. Ikäväkseni näitä vaihtoehtoja vaan ei löydy nettisivuilta, ei edes niiltä, joilla on useita sukupuolivaihtoehtoja. Valtaosa transsukupuolisista kokee kyseiset termit äärettömän loukkaaviksi ja he suhtautuvat niihin valkohehkuisella apinanraivolla. Minusta se on turhaa skeidaa, sillä sana cuntboy kuvaa yksiselitteisesti sitä, mitä minä olen fyysiseltä ulottuvuudeltani. Se ei jätä mitään epäselväksi. Termin puuttumisen vuoksi olen nettisivuilla jättänyt sukupuoli-kohdan tyhjäksi ja siinä ei siis lue mitään. Harmillista.

Henry Laasanen on ihmetellyt blogissaan, että mihin väliin transsukupuoliset putoavat pariutumismarkkinoilla. Vastaus on, että ehdottomaan marginaaliin. Kaikenlaisille epämääräissukupuolille, kuten cuntboy, shemale/dickgirl, girlyboy, tomboy, androgyyni, herm yms. on oma vankka fanikuntansa, mutta hekin ovat marginaalia. Yleisillä pariutumismarkkinoilla transsukupuolisen asema on todella haastava ja itse en näe siihen oikein mitään ratkaisua. Kyse on vain siitä, että sun täytyy toivoa löytäväsi joku, jolle kelpaa fyysisesti epämääräinen yksilö ja jaksaa jatkaa etsintää. Valtaosa ihmisistä suhtautuu asiaan vähintään varauksella, iso osa inholla. Se jalkovälin sisältö nyt vaan on oleellista, eikä sille mitään mahda. Mahdotonta kumppanin löytäminen ei ole ja olen transpiireissä nähnyt transuja, jotka seurustelivat normihenkilön kanssa. On paljon ihmisiä, jotka sinuun tutustuttuaan alkavat suhtautua sukupuolivammaasi suvaitsevaisemmin ja lopulta hyväksyvät sen. Persoonallasi on todella paljon merkitystä. Esimerkiksi tapasin transmiehen, jolle ei ollut tehty jalkovälileikkausta ja hän seurusteli homomiehen kanssa. Kun ottaa huomioon, millaisia jäätäviä falloksenpalvojia homomiehet yleensä ovat, niin mielestäni tätä suhdetta voi pitää saavutuksena. Se on vähän kuin heteromiehellä olisi tyttöystävänä transnainen, jolle ei olisi tehty leikkausta eli hänen tyttöystävällään olisi penis. Kaikenlaisista pervo- ja alternativepiireistä on helpompi löytää marginaalista tykkäävää porukkaa, koska yleensä noissa porukoissa ei juuri perusheteroita liiku. Se on varmasti yksi syy, että miksi moni trans tai queer on ghettoutunut ihan kokonaan, eikä heillä ole mitään kontaktia valtaväestöön.

YHTEENVETO:
Voisitteko suvakit nyt olla vaan hiljaa ja mennä hoitoon, että me kaikki muut säästyisimme harhaisuudeltanne ja saisimme jatkaa normaalia elämää?

P.S: Olen käynyt sukupuolineutraalissa vessassa kahdesti, kerran homobaarissa Suomessa ja kerran ihan normiravintolassa Ruotsissa. Molemmilla kerroilla olin järkyttynyt. Miten kenellekään voi tulla mieleen edes läpällä esittää ajatus sukupuolineutraaleista suihkuista tai pukukopeista?

Tämä maailma on aivan sekaisin. Tämä on kuin näkisi painajaista ja huomaakin olevansa hereillä.

Translakiuudistus

Kuinka monta transsukupuolista tarvitaan vaihtamaan lamppu?
- Transsukupuoliset eivät vaihda sitä, vaan he korjaavat sen.

Joojoo, paskapuheet sikseen. Sosiaalisessa mediassa on kovasti ollut viime aikoina älämölöä translakiuudistuksesta. Olen törmännyt useita kertoja allaolevaan kuvasarjaan, joka yleensä esiintyy Amnestyn translakivetoomuksen sivulle vievän linkin kanssa, mutta kyseinen sivu on tällä hetkellä poistettu, joten en linkitä sinne.

Anteeksi, mutta nyt en ihan ymmärtänyt. Aikuisten oikeesti, mitä HELVETTIÄ mä just luin?

Vaaditaanko tuossa ihan oikeasti vakavalla naamalla, että kaikki transtutkimukset tulisi lakkauttaa ja henkilön pitäisi pystyä muuttamaan virallinen sukupuolensa omalla ilmoituksella eli tyyliin soittamalla lyhyen puhelun johonkin virastoon, että ”hei mä oon sit tästä päivästä lähtien sukupuolta x” ja homma olis niinq sillä selvä? Esitetäänkö tuossa, että kaikkien virallisten dokumenttien sukupuolimerkinnät ovat moraalisesti väärin ja henkilön tulisi saada aina väittää olevansa mitä tahansa sukupuolta milloin tahansa?

Takkiraudan erään kirjoituksen kommenttiosastolla on mielenkiintoinen keskustelu transtutkimusten välttämättömyydestä. Kommenteissa mainitaan mm. se, että tutkimusten eräs tarkoitus on seuloa sellaiset tapaukset, jotka eivät ole oikeasti transsukupuolisia, eivät kestäisi sukupuolenkorjausprosessia tai ovat toisenlaisen hoidon tarpeessa. Tämä on selitys, jonka olen itsekin virallisilta tahoilta saanut. Niille, jotka eivät tiedä: transtutkimukset tarkoittaa kuukausien mittaista psykiatrin ja erikoissairaanhoitajan yhteistyössä tekemää syväanalyysia potilaasta. Suomessa ei ole mahdollista saada mitään korjaushoitoja ilman, että sille ns. saa luvan tutkimuspaikasta (transklinikalta). Tämä pitää sisällään vastakkaisen sukupuolen etunimen ja henkilötunnuksen, kaikki hormonihoidot, kaikki leikkaukset yms. Hoidot voidaan evätä, mikäli psykiatri katsoo, ettei henkilölle voida niitä myöntää syystä x. Tiedän henkilöitä, joilta on hoidot evätty joskus, mutta lisätutkimusten jälkeen hoidot on myönnetty. Tähän voi mennä kuukausi tai vuosi. Joillekuille ei hoitoja myönnetä ollenkaan tai lisätutkimuksiin menee aikaa monta vuotta. Pääsääntöisesti jokainen perusterve yksilö pääsee tutkimuksista läpi. Aika moni transu on kuitenkin pihalla kuin lumiukko ja sekaisin kuin seinäkello. Tästä syystä itse tietoisesti vältän kontaktia toisiin transuihin, enkä reaalielämässä koskaan mainitse olevani transsukupuolinen. Takkiraudan kommenttiosastolla eräs henkilö mainitsee hyvän indikaattorin transujen selväpäisyydelle: jos hänellä on normaali etunimi, kuten Sari tai Niko, on hän normaali, mutta jos hänen nimensä on joku outo, niin häntä kannattaa välttää. Hyvä huomio ja voin vahvistaa, että pitää paikkaansa...

Itse sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneenä ja noihin transtutkimuksiin osallistuneena voin sanoa, että homma ei ole mitään herkkua. Kyseessä on pitkäkestoiset psykiatriset tutkimukset eli siellä pengotaan koko elämäsi läpi ja siellä tökitään ja revitään sellaisia asioita elämässäsi, joista et välttämättä haluaisi keskustella tai joita et haluaisi ajatella. Luultavasti tämä on sitä ”nöyryyttävää tutkimusta”. Transsukupuolisuus on elämän ja kuoleman kysymys ja sitä se oli/on minullekin. Tuntuu maailmanlopulta, jos hoidot evätään, ja jokaisella transsukupuolisella on hirveä kiire saada hoidot. He eivät haluaisi odottaa yhtään ja vatvoa elämäänsä transklinikalla. Siinä ei välttämättä sitten itselle tule mieleen, että tämä maailma kantaa päällään kaikenkarvaista jengiä ja osalla heistä ei ihan oikeasti ole kaikki muumit laaksossa. Mitähän mahtaisi tapahtua, jos kuka tahansa saisi ryhtyä sukupuolenkorjaukseen naps vaan milloin sattuu mieleen juolahtamaan? On myönnettävä, että tietoni aiheesta ovat hyvin vajavaiset. Linkkaamallani kommenttiosastolla kuitenkin mainittiin, että aikoinaan sukupuolenkorjaushoidot olivat kokonaan pannassa vakavien väärinkäytösten vuoksi. Kaipa sellaista sitten oikeasti tapahtuu. Kannattaa muutenkin pitää mielessä, että sukupuolenkorjausprosessi ei ole mikään leppoisa huviretki, vaan kyse on kaunistelematta sanottuna siitä, että lääkkeillä ja kirurgin veitsellä henkilön ruumiista muokataan toisenlainen ja siitä tehdään sellainen, mikä se ei luonnostaan ole. Kun sanotaan, että hoidot ovat erittäin rankkoja, niin se todellakin pitää paikkaansa. Tätä asiaa ei voi paukuttaa liikaa. Lisäksi hommaan liittyy vakavan hoitovirheen riski, jopa kuoleman riski (nimimerkillä sain erääseen leikkaukseen liittyvän vakavan komplikaation, vuosin verta suihkuamalla ja piti soittaa piipaa-auto hakemaan). Sukupuolenkorjausprosessi on mielenterveydeltään tasapainoisellekin ihmiselle todella kova koettelemus, niin miten hommaan mahtaa reagoida tyyppi, jonka elämä on ihan palasina ja joka olisi pahasti sekaisin jopa ilman transsukupuolisuutta? Olen kuullut sellaistakin, että osalla ihmisistä on hyvin harhaiset käsitykset koko sukupuolenkorjausprosessista ja he kuvittelevat, että se on joku taikasauva, joka korjaa heidän koko elämänsä kaikki ongelmat ja he saavat sen jälkeen rikkautta ja rakkautta jne. eivätkä kykene suhtautumaan asiaan realistisesti ja ymmärtämään, että saattavat joutua ojasta allikkoon tai jopa entistä pahempaan kuseen.

Siispä aloin haistamaan palaneen käryä tässä translakiälämölössä.
Tiedän kaksi suomalaista transaktiivia, joilta on transklinikka evännyt hoidot, koska psykiatri katsoi heidän olevan psyykkisesti liian epätasapainoisia. Mahtaako olla tyypeillä oma lehmä ojassa, kun huutelevat siitä, että tutkimukset tulisi lakkauttaa ja sukupuoli pitäisi voida muuttaa omalla ilmoituksella? Yksi syy, miksi alkujaan perustin tämän koko blogin oli saada tervejärkisten transujen ääni kuuluviin näiden sekoboltsien kirkumisen alta. En oikeasti ole ikinä nähnyt (suomalaisessa) mediassa tai edes Internetissä transasioista puhuvaa henkilöä, joka käyttäytyisi kuin normaali fiksu ihminen ja puhuisi esimerkiksi turvallisuudesta ja vastuusta. Ne ovat aina näitä maailmankuvaltaan pikkasen vinksahtaneita yksilöitä huutosakkeineen. Voitte tutustua tyyppien ajatusmaailmaan esimerkiksi tässä blogissa tai tässä samalle tyypille kuuluvassa astetta häiriintyneemmässä blogissa.

Näissä translakiuudistusvetoomuksissa ei mainita, että miten transsukupuolisten hoitaminen sitten pitäisi hoitaa. Jos juridisen sukupuolensa pitää saada muuttaa omalla ilmoituksella (käytännössä miten?), niin mites nyt sitten kaikki hormonihoidot ja leikkaukset ja sellaiset? Pitääkö kenen tahansa saada saapastella sairaalaan ja sanoa, että haluan varata ajan leikkaukseen? Pitäisikö lääkkeitä voida ostaa ilman reseptiä?

En voi tarpeeksi paukuttaa, että TRANSSUKUPUOLISUUS ON SAIRAUS JA SITÄ ON MYÖS KOHDELTAVA SAIRAUTENA. Miksi se on sairaus? No kuule just siks. Miksi päivä ei ole yö? Ei ole normaalia tuntea kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen. Minulla on sairaus nimeltä transsukupuolisuus ja minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin opetella elämään asian kanssa. Tulen aina olemaan erilainen kuin muut ja muihin verrattuna epänormaali. Siitä ei saa normaalia mitenkään. Tämän asian toteaminen ei ole syrjintää tai mollaamista tai vihaamista. Se on vain toteamista. On täysin pähkähullu ajatus ja siten trollaukseen verrattava asia vaatia, että henkilön virallisen sukupuolen tulisi olla merkityksetön. Transkysymys ei ole ihmisoikeuskysymys, eikä se siten kuulu Setalle tai Amnestylle. Se on potilasasia ja kuuluu Potilasliitolle.

Mitä tulee siviilisäädyn muutoksiin ja sellaisiin, niin no... siten makaa miten petaa. Juuri se on osa henkilön vastuuta, että ymmärtää, mitä seuraa siitä, kun tuleekin vastakkaisen sukupuolen yksilöksi. Et voi enää olla sitä, mitä olit ennen, koska et enää ole sitä, mitä olit ennen. Jos esimerkiksi olet nainen ja parisuhteessa miehen kanssa ja muutat sukupuolesi mieheksi, niin olet homo ja sinun tulee olla tietoinen siitä, mitä ja millaista on olla homo. Asiaan saattaa liittyä varjopuolia ja nyt sait ne päällesi muuttumalla mieheksi. Miehenä olemiseen ylipäätään liittyy sellaisia puolia, joita naiseuteen ei liity. Ne kaikki eivät ole kivoja. Jos tämä tulee yllätyksenä, niin olikohan oma sukupuolenkorjaus koskaan edes mietitty loppuun asti? Lisäksi sukupuolenkorjaushoitojen sivuvaikutus on hedelmättömyys. Jos nainen aloittaa korjaushoidon mieheksi ja ottaa hormonia, niin häneltä loppuu kuukautiset parissa kuukaudessa kokonaan. Voidakseen aloittaa sukupuolenkorjauksen naiseksi täytyy miehen ottaa lääkettä, joka estää testosteronin vaikutukset. Se on eräänlainen kemiallinen kastraatio, joka nyt vaan kuuluu asiaan, koska sukupuolenkorjaus ei tee sinusta lisääntymiskykyistä vastakkaisen sukupuolen yksilöä. Turmelet alkuperäisen kroppasi, mutta et saa vastineeksi uutta normaalia kroppaa. Asia on niin ihan pelkistä teknisistä syistä. Ymmärsinkö oikein, että tuossa vetoomuksessa vaaditaan, että henkilön juridisen sukupuolen pitäisi saada olla, mitä henkilö haluaa sen olevan ilman, että henkilö on edes lähtenyt koko sukupuolenkorjausprosessiin? Eli että jos henkilö on nainen ja hän kokee olevansa mies, niin hän tuosta noin vaan voi vaihtaa juridisesti itsensä mieheksi ja olla yhä fyysisesti nainen?

Missä ihmeen maailmassa nämä tyypit oikein elävät? Sukupuoli on selkeä ja ratkaiseva fyysinen ja henkinen ominaisuus, jota ei vaan yksinkertaisesti voi tuosta vaan lakkauttaa tai tehdä merkityksettömäksi. Ei vaan VOI. Jos olet toista mieltä, niin olet ihan oikeasti ihan vitun sekopää. Ai miksikö? Kertoo aika paljon tästä maailmanajasta, että jollekulle ylipäätään tarvitsisi selittää, että miksi. Miksi päivä ei ole yö? Miksi lintu ei ole kala? Lisäksi tätähän olisi äärettömän helppoa väärinkäyttää kaikenlaisissa hämärissä tarkoituksissa.

Esimerkiksi tässä videossa asia saadaan sanavalinnoilla kuulostamaan paljon pahemmalta kuin mitä se oikeasti on. Mielestäni videon tyypeillä on pallo ihan hukassa. Ohessa vielä screencap kommentista eräässä asiaan liittyvässä keskustelussa. Tässä on ajauduttu sivuraiteille aivan tyystin.

Sanon vain sen, että tämä homotransvitunqueerälämölö on karannut täysin lapasesta ja tässä ei ole enää järjen, suhteellisuudentajun tai todellisuudentajun häivääkään.

P.S: Laajempaa yhteiskunnallista keskustelua tästä aiheesta haittaa huomattavasti se, että valtaosalla jengistä menee intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus sekaisin. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Intersukupuolisuus on fyysisen sukupuolen kehityshäiriö, missä henkilön fyysinen sukupuoli on epäselvä. Hänellä esimerkiksi saattaa olla oudosti kehittyneet sukuelimet tai jonkinlainen kromosomihäiriö (esim. hän on XY eli mies, mutta jostain syystä Y-kromosomi ei toimi lainkaan, joten hän on kehittynyt naiseksi).
Transsukupuolisuus on psykologinen häiriö, missä henkilö tuntee olevansa vastakkaista sukupuolta. Toisin kuin intersukupuolinen on transsukupuolinen henkilö normaali fyysisen sukupuolensa yksilö ja hänellä on normaalit, toimivat elimet sekä normaali hormonitoiminta. Ongelma on hänen päänsä sisällä.
Translakivouhotuksessa on kyse nimenomaan transsukupuolisista. Keskustelussa ei voida vedota vaikeasti määriteltävään sukupuoleen, koska transihmisen sukupuoli ei ole epäselvä.

Oikeaa syrjintää

Kaikessa syrjintään liittyvässä keskustelussa on ajauduttu hakoteille. Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin en ole koskaan joutunut itse syrjinnän kohteeksi, enkä ole koskaan edes nähnyt, että toista olisi syrjitty. Myös ympärilläni olevat ihmiset ovat todenneet samaa ja hekään eivät ole koskaan syrjintää kohdanneet tai todistaneet. Näiden havaintojen vuoksi voidaan väittää, että syrjintä on hyvin harvinaista.

Onkin aiheellista miettiä, että mitä syrjintä oikeastaan on ja miten se ilmenee. Vähän näyttäisi siltä, että yleisen käsityksen mukaan syrjintää on se, minkä henkilö kokee olevan syrjintää. Tässä kuitenkin unohtuu se, että ihmiselämä ei aina ole kivaa ja jokainen saa joskus kuunnella vittuilua ja huutelua. Lisäksi kannattaa muistaa, että ihmiset usein tarttuvat sellaiseen asiaan, johon on helppo tarttua. Jos olet homo, niin siihen homouteen on todella helppo tarttua. Tämä kaikki tuntuu unohtuneen koko syrjintäkeskustelusta. Et voi väittää syrjinnäksi kaikkia sellaisia asioita, joista et pidä tai joista tuli vähän paha mieli.

Haluaisinkin tässä vaiheessa antaa esimerkin oikeasta syrjinnästä. YleAreenassa pyörii tällä hetkellä dokumentti Albiinojahti, jossa kerrotaan Afrikassa elävistä albiinoista ja siitä, miten toiset ihmiset heitä kohtelevat.

Se, mitä dokumentissa kuvataan, on oikeaa, vakavaa syrjintää. Afrikassa pidetään albiinon ruuminosia taikakaluina ja kymmeniä ihmisiä on murhattu ja silvottu tästä syystä. Dokumentissa on tyttö, jonka kotiin hyökättiin yöllä ja häneltä hakattiin käsi irti. Nyt hän asuu albiinolasten erikoiskoulussa. Tyttö uskoo isänsä olevan teon takana ja sanoo, ettei koskaan voi palata kotikyläänsä, sillä hänet tapettaisiin. Dokumentissa on myös poika, jonka äiti oli kehotettu tappamaan pojan tämän synnyttyä. Äiti oli kieltäytynyt ja isä oli hylännyt heidät. Poika ei voi käydä koulua, koska häntä kiusataan siellä niin rajusti. Häntä ajetaan takaa ja häntä hakataan. Hänen täytyi jäädä kotiin ja lukea siellä itsenäisesti. Hän haki albiinojen erikoiskouluun, mutta ei päässyt, sillä koulu on aivan täynnä. Dokumentissa kuvaillaan albiinokoulua. Sen ympärillä on muurit ja sitä vartioidaan öisin, jotta lapset olisivat siellä turvassa. Albiinon kuoltua hänen hautansa täytyy valaa sementtiin, ettei hautaa ryöstettäisi. Haudan suojelemiseksi edes sen olinpaikkaa ei voi kertoa kellekään.

Asiat perspektiiviin. Tässä maassa kaikilla mukamas syrjityillä ryhmillä on ihan samat oikeudet kuin kaikilla muillakin ja heidän turvallisuuttaan ei uhkaa mikään. Valtaosalla ihmisistä ei myöskään ole heistä mitään pahaa sanottavaa, eikä kukaan oikeasti ajattele, että näiden ryhmien ihmiset olisivat jotenkin pahoja tai väärässä tai jotenkin huonompia ihmisiä. Jopa esimerkiksi homoavioliittoja vastustavilla ihmisillä ei ole varsinaista homoutta vastaan mitään, eikä kukaan ole vaatinut missään, että homous pitäisi uudelleenkriminalisoida tai se pitäisi palauttaa tautiluokitukseen. Tai muuta sellaista.

Naisen oikeus olla ei-nainen

Ruukinmatruuna ihmettelee blogissaan, että miksi naisjärjestöt eivät puolusta lapsia.

Olen entinen sateenkaari-ihminen. Olen koko nuoren aikuisikäni liikkunut erilaisissa enemmän tai vähemmän epämääräisissä sateenkaariutta sivuavissa piireissä. Näissä piireissä tapaa kaikennäköistä porukkaa. Yksi porukka on genderqueerit. Genderqueer on transsukupuolisuutta laimeampi sukupuoli-identiteetin häiriö, jossa henkilö ei koe fyysistä sukupuolta oikein omakseen, mutta eipä vastakkaistakaan. Hän juuttuu sukupuolten välimaastoon. Jostakin syystä 100% kohtaamistani genderqueereistä on ollut naiskroppaisia. Heille on tyypillistä kokea eriasteista inhoa tai vihaa kehonsa osia sekä naissukupuoliroolia kohtaan. Heistä moni haluaisi muuttaa etunimensä ei-naisennimeksi sekä käydä leikkauksessa, missä heiltä poistettaisiin rinnat ja sisäiset sukuelimet. Eli he haluaisivat olla rinnattomia ja steriilejä.

Teoriani on, että iso osa feministeistä, erityisesti niistä näkyvimmistä ja äänekkäimmistä, on genderqueerejä ilman, että he välttämättä tajuavat sitä. Siksi he hyökkäävät naiseutta vastaan. Heidän intressinsä ja tavoitteensa ei ole ajaa naisten ja naiseuden asiaa, lasten ja perheiden asiasta puhumattakaan. Heidän tavoitteensa on ajaa naisen oikeutta olla ei-nainen. Tämä tietysti pitää sisällään naisen oikeuden olla ei-äiti.

Tämä ajatus oikeudesta olla ei-nainen on levinnyt todella laajalle ja se on jo nyt iskostettu tavallisten naisten päihin. Kokonainen naisten sukupolvi on jo myrkytetty. Tuloksena on yhteiskunta täynnä täysin pallohukkaisia nuoria naisia, jotka on aivopesty ja ehdollistettu reagoimaan negatiivisesti kaikkeen, mikä perinteisesti liittyy naiseuteen. Moni nuori mieskin on huomannut tämän ja suhtautuu naisiin misogynistisesti. Itsekin vältän naisia tietoisesti, sillä heistä valtaosa on vaan yksinkertaisesti sekaisin. Valtaosa naisista haluaisi perinteisen miehekkään miehen, joka näyttää kaapin paikan, ja olla tämän miehen vietävissä, mutta sitten he kuitenkin yrittävät olla Vahvoja Itsenäisiä Naisia samanaikaisesti. Lopputulos on silkkaa henkistä sekameteliä ja itsepetosta.

On jännä huomata, että nykyään on mahdotonta määritellä, että mistä feminismi alkaa ja mihin se loppuu. Monissa blogeissa käytetään sanaa "feministit" sellaisissa asiayhteyksissä, missä minä olisin käyttänyt sanaa "sateenkaariväki" tai "suvakit". Asia taitaakin nyt olla niin, että näitä ei voi enää erotella toisistaan. Sateenkaari-ideologia ja feminismi ovat nivoutuneet yhdeksi köydeksi. Varsinkin, kun tähän köyteen ovat vielä erottamattomasti nivoutuneet ateismi, hedonismi ja misantropia on köydestä tullut riittävän vahva hirttämään koko sivilisaation.

Emme voi enää puhua feminismistä ja sateenkaariudesta erillisinä asioina. Ne ovat sama asia. Porukasta voitaisiin selvyyden vuoksi ruveta käyttämään uutta termiä. Ehdotan Looney Partya, jonka suomennoksena toimisi tärähtäneistö.

Ohessa ottamani screencap eräästä nettikeskustelusta:

(Tässä puhutaan Vihreistä, mutta pätee kyllä moneen ihan puolueesta riippumatta.)
Hyvät naiset ja herrat, joko uskotte, miten saatanan sairaan sakin olemme päästäneet tämän maan johtoon? Tähän ei enää auta muu kuin vallankumous. Tuon porukan kanssa ei keskustella. Kunpa tarpeeksi moni ymmärtäisi tämän.

Lopuksi vielä kuva, joka kertoo todella paljon nykymaailman henkisestä ilmapiiristä:

Voihan homoavioliitto

Muun muassa oheinen kuva ilmestyi feisbuukin seinälleni erään tutun jakamana. Tämä on vain yksi niistä lukemattomista yhteiskuntaa, systeemiä, kulttuuria ja tiettyjä ihmisryhmiä ja puoleita (lue: heterot, konservatiivit, kristilliset ja persut) pilkkaavista kuvista ja teksteistä, joita tutut jakavat kuin konekiväärin suusta sarjatulena yhtenä rintamana. Siispä jälleen aika pitää muutaman päivän feisbuuklakko.

Lyhyesti sanottuna kantani homoavioliittoasiaan (tai tällai kivasti queerkielellä sukupuolineutraaliavioliitto *tirsk*) on EVVK. Minulla ei ole oikein mitään sanottavaa koko juttuun. En vastusta homoavioliittoja, mutta enpä kannatakaan. Tästä huolimatta mulla palaa päreet tähän asiaan ja eka fiilis homoavioliiton läpimenosta kuultuani oli tyrmistys.

Rupesin sitten kelaamaan, että miksi homoihqutus aiheuttaa minussa vihantunteita:

Oikeastihan minä hyödyn kaikesta queermyönteisyydestä. Olen transsukupuolinen ja ilman oikeutta sukupuolenkorjaukseen olisin aika varmasti nyt kuollut. Koen valtavana siunauksena sen, että Suomessa sukupuolenkorjaus kuuluu julkisen terveydenhuollon piiriin ja pääsin tutkimuksiin sekä lääketieteellisiin toimenpiteisiin ilman, että minun tarvitsi maksaa niistä kymmeniätuhansia euroja (kuten esim. Amerikassa joutuu) ja hormonivalmisteetkin kuuluvat Kela-korvauksen piiriin. Lisäksi ihmiset ovat suhtautuneet sukupuolivammaani pääsääntöisesti positiivisesti. Homo- ja transasiat kulkevat pitkälti käsi kädessä, vaikka nämä kaksi ovat todellisuudessa kaukana toisistaan. Homous on seksuaalinen suuntautuminen, transsukupuolisuus on sukupuoli-identiteetin häiriö. Nämä kuitenkin niputtuvat saman LGBT-asian alle ja Suomessakin sekä homo- että transasioita ajaa sama järjestö eli Seta. Yhteiskunta tuskin olisi transmyönteinen, jos se ei olisi homomyönteinen.

Lisäksi olen panseksuaali, mutta olen huomattavan voimakkaasti suuntautunut naisiin päin. Olen seurustellut miehen kanssa ja seurustelisin uudestaankin. Mieluummin kuitenkin ottaisin naisen ja haluaisin naimisiin nimenomaan naisen kanssa, en miehen. Tästä huolimatta kuitenkin ihastun miehiin voimakkaammin kuin naisiin, vaikka sänkypuuhat ei niin kiinnostakaan, ja varsinkin nuorempana reagoin aika voimakkaasti homovastaisiin mielipiteisiin, koska ”rakkaus ei voi olla koskaan väärin” jne. Tarkastellaanpa tätä oman sukupuoleni kannalta. Olen female-to-male -transu eli biologinen nainen, XX-kromosomipari. Homovastainen yhteiskunta ei olisi myöntänyt minulle oikeutta korjata sukupuoltani mieheksi eli olisin ikuisesti juridisesti nainen. Täten avioliittoni naisen kanssa olisi lesboavioliitto ja olisin oikeastaan lesbo, joka on pikkasen kiinnostunut miehistä sillai söpösti. Eli en saisi mennä naisen kanssa naimisiin ja suhteeni naisen kanssa olisi moraalisesti väärin. Noh, sukupuolenkorjaus on kuitenkin teknisesti mahdollista ja oletetaan, että sain jotenkin korjattua sukupuoleni mieheksi vaikkapa ulkomailla. Näytän ulkoisesti mieheltä, joten ulkopuolisille suhteeni naisen kanssa olisi heterosuhde eli normaalimeininki. Jee. No... Pidän kuitenkin miehistä edelleen ja katselen edelleen miehiä sillä silmällä. Voin sanoa suoraan, että olisi ahdistavaa elää sellaisessa paikassa, missä joutuisin jatkuvasti salaamaan tätä asiaa. Jos lähdetään siitä, että olen mies, niin suhteeni mieheen olisi homosuhde ja homovastaisessa yhteiskunnassa se olisi moraalisesti väärin. Mutta mitä ikinä päätyisinkin tekemään, niin kaikista transhoidoista huolimatta tulisin aina ja ikuisesti olemaan biologinen nainen, vaikka olisinkin juridisesti tai näennäisesti mies.

Näinollen olin sitten nainen tai mies, niin joutuisin aina tilanteeseen, joka olisi minulle epäedullinen, mikäli eläisin homovastaisessa yhteiskunnassa. Saisin aina paskaa niskaan ja vieläpä tuplasti, sillä sitä tulisi sekä transsukupuolisuudesta että seksuaalisesta suuntautumisesta. Mullahan siis pitäisi olla kaikki intressit seistä suvakkien vierellä ihquttamassa homoja ja kaikkea sukupuolineutraaliutta.

Näin ei kuitenkaan ole ja se johtuu siitä, että en voi sietää sateenkaarijengin asennevammaa heteroita ja yhteiskuntaa kohtaan. En vastusta heidän asiaansa, mutta vastustan heidän asennettaan. Olen sivunnut jengin suvaitsemattomuutta jo aiemmin. Sateenkaarijengin puuhastelussa on kyse täydestä vihjeettömyydestä. Se on silkkaa sokeaa edistysuskoa ja uhmaa edistyksen ja uhman itsensä vuoksi. Kaikki paskaksi ja palamaan. Alas patriarkaatti ja ahdasmieliset konservatiivit! Eivät he oikeasti edes tiedä, että mitä tämä kaikki tarkoittaa. Hommassa on kyse pelkästä fiilistelystä. Tämä näkyi erityisen selvästi tuttujeni feisbuuk-kirjoittelussa homoavioliittojen osalta. Olen jo parin kuukauden ajan nähnyt ERITTÄIN myrkyllisiä, vihaa tihkuvia kirjoitteluja siitä, miten perseestä ja väärin on, kun joku vastustaa homoavioliittoja ja kaikki vastustajat pitäisi vaan tuhota. On manattu persut ja konservatiivit syvimpään helvettiin ja peräänkuulutettu väkivaltaisia mielenosoituksia. Ohessa eräs esimerkki vihjeettömyydestä:

Sitten, kun homoavioliitto meni läpi, niin feisbuuk täyttyi kuvista, joissa tutut esiintyivät halaamassa tai suutelemassa saman sukupuolen edustajaa, ja paljon tulvi myös kirjoituksen alussa olevan kuvan tyyppisiä kuvia ja iskulauseita. Rivien välistä saattoi lukea, että ihmiset kokivat voittaneensa taistelun ja kävivät uhmakkaiksi. Toisissa blogeissa on povattu sitä, että homma tulee tästä vaan pahenemaan ja seuraavaksi aletaan vaatia lukumäärä-, laji- ja ikäneutraaleja avioliittoja, koska tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Kyllä, homma todellakin tulee pahenemaan tästä ja seuraava askel tulee olemaan polygamian laillistamisen ajaminen, sillä sitä ajavaa liikehdintää on jo ollut pari vuotta.

Kaikista eniten minua huolestuttaa koko homoasiassa se, että millaiseksi se on vääntänyt yleisen yhteiskunnallisen ilmapiirin. Ilmapiiri on sellainen, että jos:

* homoavioliitto on sinulle yhdentekevä = olet paha ihminen
* et ole liberaali = olet paha ihminen
* käytät itsestäsi sanaa konservatiivi tai tuet konservatiiveja = olet paha ihminen

Nämä kolme asiaa herättävät ihmisissä sellaisen viharyöpyn, ettei tosikaan. En voisi ikinä jakaa tätä blogia tutuilleni ilman, että olisin seuraavana hetkenä lähes kaveriton. Tulee sellainen perstuntuma, että isojen massojen mielestä konservatiivien ruumiillisen koskemattomuuden loukkaaminen on täysin hyväksyttävä asia, koska konservatiivithan on pelkkiä vihaajasyrjijäpaskoja, jotka jarruttavat kehitystä. Kyse on pelkästä massahysteriasta ja noista kukaan ei edes pysähdy ajattelemaan, että hetkinen, mitähän toi edes yritti sanoa. Mistä päästäänkin seuraavaan raivostuttavaan asiaan eli en ole lukenut yhtäkään argumenttia homoavioliiton puolesta, mikä EI OLISI ”edistys”, ”nykyaika”, ”suvaitsevaisuus” tai ”rakkaus”. Sensijaan toiset tahot ovat esittäneet erittäin syvällisiä yhteiskunnallisia analyysejä siitä, että miksi homoavioliitto ei ole hyvä juttu ja miksi siinä on kyse isomman asian oireesta ja nimenomaan yhteiskunnan rappiosta eikä suinkaan uudesta uljaasta yhteiskunnasta. Homoavioliittohössötys on pelkkää fiilistelyä, jota ei edes pystytä perustelemaan. Esitä minulle yhteiskunnallinen analyysi, missä kumoat homoavioliittojen vastustajien argumentit, niin pyörrän sanani.

Kaikessa valkohehkuisessa vihassa jengiltä unohtuu, että homoavioliiton vastustaminen ei ole sama asia kuin homouden vastustaminen. Eikä se ole sama asia kuin rakkauden vastustaminen. Tässä on mennyt puurot ja vellit ihan sekaisin. Kyse ei ole myöskään siitä, että ihmisiä pelottaa tasa-arvo (kuten eräs tuttu asian ilmaisi) tai että homojen avioliitto olisi joltakulta pois tai jotenkin uhkaisi heteroja (myöskin liian paljon käytetty argumentti). Ei homoavioliitto ketään uhkaakaan eikä se ketään pelota henkilökohtaisella tasolla. Kyse on isommasta yhteiskunnallisesta tasosta. Sateenkaarijengi on täysin kyvytön näkemään tätä yhteiskunnallista tasoa. Homoavioliittojen vastustajien argumentti yhteiskunnan rappiosta on erittäin vakuuttava, sillä se tukee omia havaintojani. Näillä asioilla on varmasti ainakin jokin yhteys. Timo Hännikäinen on julkaissut tekstin, jossa hän perustelee, että homoavioliitto on ylipäätään mahdollinen siksi, että avioliitto itsessään on täysin murentunut. Tämä taas liittyy isompaan yhteiskunnalliseen rappioon, jota hieman avataan oheisissa blogikirjoituksissa:
Pyhä perhe
Anakykloosi
Kuinka kansakunta tuhotaan
Sekulaarihumanismin kuolema
Armoton armomurha
Valinta vai henki
Olisiko lukijoilla linkata lisää kirjoituksia? Olen lukenut aiheesta enemmänkin juttuja, mutta en nyt kuolemaksenikaan muista, että missä ne olivat.

En pidä yhtään siitä, että millaiseksi yhteiskunta on kehittymässä. Eräs tuttuni totesi homoavioliitosta ”uskoni tähän maahan alkaa pikkuhiljaa palata”, mutta omalta osaltani voin todeta, että itseltäni on kadonnut melkein kaikki usko. Meininki on niin hullua, että mieluusti jättäisin näkemättä sen, mitä seuraavaksi tulee. On turha edes hakata päätään seinään ja ärsyyntyä suvakeista, koska heitä on aivan kaikkialla. Ainakin minun ikäisissäni. Minun ikäisissäni konservatiivi on outo harvinaisuus ja tässä tuntee itsensä todella surulliseksi ja yksinäiseksi. En voi kuin katsoa, miten maailma palaa. Parasta vaan keskittyä siihen, että varautuu pahimman varalle ja yrittää hitaasti verkostoitua toisten samanmielisten kanssa. Se on vaikeaa, sillä vain hullu puhuu avoimesti suvakkeja vastaan ilman, että hänen takanaan on monia muita. Liian paljon on pelissä.

P.S:
Eräässä feisbuukryhmässä oli oheista pilailua ”politiikan uusista väreistä”:

Tähän joku sitten kommentoi ”ruskee suklaa-aukko olis parempi logo”. Asia herätti hilpeitä mielikuvia itsessäni ja olihan mun sitten pakko toteuttaa ne:

Enjoy.

Oho

Moi.
Pahoittelen blogini hiljaiseloa. Oikea elämä kiskaisi minut hetkeksi kokonaan mukaansa ja kaikki nettijutut pyyhkiytyivät kokonaan mielestä. Nyt tilanne on rauhoittunut ja on aika taas palata kirjoittelun pariin.

Kiitos kommenteistanne ja mielenkiinnosta tätä blogia kohtaan!