Miksi vihervasemmisto menetti kannatustaan eduskuntavaaleissa?

Vihreät ovat lähteneet kerjuulle. Oheiset kuvat ovat Vihreiden viralliselta Twitter-tililtä huhtikuulta 2023 heidän menetettyään useita paikkoja eduskuntavaaleissa. Paikkoja väheni myös Vihreiden kaverilta Vasemmistoliitolta.

Vihervasemmistolla on ollut vaalien jälkeen pienoinen paniikkitila päällä heidän edustajiensa yrittäessä pähkäillä, että mikä meni vikaan ja kuinka kummassa nuo karmeat natsit ja riistokapitalistit onnistuivat molemmat kasvattamaan kannatustaan reilusti (eli siis persut ja kokkarit). Vihreiden Twitter-seinän kommenttiosasto on melkoisen hulvatonta luettavaa. Siellä on lähes yksinomaan kriittisiä kommentteja luokkaa: "Ottakaa lainaa. Sitähän ei tarvii maksaa takaisin. Ei teillä ole aiemminkaan ollut ongelmaa lainan ottamisen kanssa." Kukaan ei ollut kommenteissa edes väittämässä vastaan kriitikoille.

Mutta mistä vihervasemmiston kannattajakato johtuu? Vastaus on todella yksinkertainen, ja vihervasemmiston edustajien kannattaa nyt ottaa se pää pois perseestä (omasta tai jonkun muun) ja kuunnella tarkkaan:

Vihervasemmiston kannattajat kaikkosivat, koska vihervasemmisto on jo kauan sitten lopettanut ajamasta niitä asioita, joita se väittää ajavansa. Esimerkiksi ylläolevissa mainoksissa Vihreät tiivistää, että jos haluat olla taistelemassa luontokatoa ja köyhyyttä vastaan, niin tuet Vihreitä. Eli Vihreät mainostaa itseään nimenomaan luonnonsuojelupuolueena, joka lisäksi on vähäosaisten puolella.

Todellisuudessahan Vihreät, sekä kaverinsa Vasemmistoliitto, ovat viime vuodet voimakkaasti ajaneet kaikkea muuta kuin luontoasioita. Heidän ajamiinsa asioihin kuuluvat esimerkiksi sateenkaarihörhöilyt, sukupuolen itsemääräämisoikeus ja nk. haittamaahanmuuton edistäminen. Transliput kivasti liehuvat tuossa toisessa ylläolevassa rahankeruumainoksessakin. Sateenkaarihörhöilyllä en tarkoita homojen oikeuksia, vaan sateenkaariliikkeen modernia suuntausta, jossa alkuperäiseen sateenkaariliikkeeseen (eli homojen ihmisoikeusliikkeeseen) on änkeytynyt kaikkea sinne kuulumatonta, kuten sukupuolen moninaisuus ja fantasiaseksuaalisuudet, polyamoria ja drag queen-lapset. Sukupuolen moninaisuus ei myöskään ole sama asia kuin klassinen transsukupuolisuus, sillä transsukupuoliset uskovat kahteen sukupuoleen niinkuin kaikki muutkin. Haittamaahanmuutto puolestaan on maahanmuuttoa, joka aiheuttaa vastaanottajamaalle taloudellista ja sosiaalista vahinkoa. Luonnosta kiinnostunut tai luonnonsuojelusta ja köyhistä ihmisistä vakavasti huolestunut henkilö ei ole sama asia kuin sukupuoli- ja seksuaalisuushörhö tai mamufani (tarkemmin islam-fani). Luontoihminen voi oikein hyvin kokea edellä mainitut asiat vahingolliseksi pelleilyksi ja siksi hän ei voisi ikinä tukea Vihreitä eikä myöskään Vasemmistoliittoa. Itsekin kuulun tähän kategoriaan. Olen koko ikäni ollut luontoihminen ja lisäksi olen trans/lesbo, mutta totesin jo päälle 20-vuotiaana (eli reippaasti yli 10 vuotta sitten), että vihervasemmistoa nyt ei ainakaan äänestetä. Syynä tähän oli oma konservatiivinen pohjavireeni sekä se, että cityhippeily ei ole koskaan napostellut (eräjormailu, kerskakulutuksen vastustaminen ja köyhäily kylläkin). Maahanmuuttokysymys katkaisi selän lopullisesti noin vuonna 2012. Siihen loppui minulta kaikki vihersympatiat (joita siis aikaisemmin kyllä oli).

Mutta en tullut tänne puhumaan itsestäni, vaan vihervasemmiston varsinaisista kannattajista. Tai siis entisistä kannattajista. Kuten todettua, heillä on ongelma sen kanssa, että mitä kaikkea huuhaata vihervasemmisto on viime vuosina voimakkaasti ajanut yhteiskunnassa. Entiset kannattajat ovat aiemmin halunneet purkaa yhteiskunnan normeja, mutta vain johonkin rajaan asti: viimevuotiset vihervasemmiston ylilyönnit ovat olleet heille liikaa. He ovat huomanneet, että monet normit ovat itse asiassa hyödyllisiä ja osa jopa suorastaan välttämättömiä. Siksi niitä ei missään nimessä pitäisikään kaataa. Kuulun useaan sellaiseen keskusteluryhmään, jotka ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä kannattaneet vihervasemmistoa sekä äänestäneet joko Vihreitä tai Vasemmistoliittoa kaikissa vaaleissa. Mutta eivätpä äänestä enää. Olen jo pitkään lueskellut heidän ajatuksiaan asiasta. He ovat moneen otteeseen ilmaisseet olevansa aivan täysin järkyttyneitä siitä, että millaiseksi vihervasemmisto on muuttunut viimeisen 10-15 vuoden aikana.

Lisäksi heidän keskuudessaan on erittäin yleistä se, että kun he lähtivät somessa keskustelemaan kannattamiensa järjestöjen tai poliitikkojen kanssa, niin heidät blokattiin. Olen kuullut saman tarinan nyt niin monelta, että tämä on vihervasemmiston keskuudessa varmasti yleisempikin kokemus (kerro omastasi kommenteissa). Eli kun henkilö lähtee keskustelemaan oman viiteryhmänsä edustajien kanssa tai kysyy heiltä kysymyksiä, tulee hän blokatuksi. Tutuistani monet olivat tulleet jonkun aidosti kannattamansa ja ihailemansa poliitikon blokkaamaksi, kun olivat kysyneet tältä tarkentavia kysymyksiä. Erään tuttuni blokkasi poliitikko, jota hän oli äänestänyt uudestaan ja uudestaan usean vuoden ajan. Nämä ihmiset olivat tulleet blokatuiksi myös järjestöjen ja jopa virkamiestenkin taholta.

Ei tarvita mitään suuren suurta empatiakykyä sen ymmärtämiseen, että minkälaisia tuntemuksia tuollainen toiminta kannattajakunnassa herättää ja millaisen signaalin se heille lähettää. Mutta asia ei jää edes tähän, vaan kyseisten järjestöjen ja poliitikkojen oma asenne näitä ihmisiä kohtaan on lähinnä ollut "natsit, foobikot ja uskovaiskonservatiivit ne siellä vaan trollaa ja yrittää häiritä meidän toimintaa". Todellisuudessa viestien takana olivat tahojen omat kannattajat ja äänestäjät, eli pitkänlinjan vihervassarit ja feministit. Samat ihmiset olivat huomanneet, että konservatiivit ja talousoikeistolaiset eivät koskaan blokkaa ketään, vaan ottavat kritiikin vastaan ja osaavat vastata siihen. Heillä on oikeita argumentteja, toisin kuin vihervasemmistolla (joilta saa vain blokkia tai fobiasyytöksiä). Tätä kautta oikeistokonservatiivit ovat saaneet paljon rispektiä vihervasemmistolta viime aikoina.

Ei tarvita suuren suurta empatiakykyä ymmärtämään, että miksi vihervasemmiston (entiset) kannattajat ovat aivan täysin raivoissaan. Olen keskusteluryhmistä seurannut, kuinka vihervassarit ovat ihan suoraan sanoneet, että seurasivat vihervasemmiston vaalitappiota nauttien ja iloiten. He ovat riemuissaan siitä, että vihervasemmisto murenee. He ovat todenneet, että eivät äänestä näitä tahoja enää koskaan.

Eli summa summarum, Vihreät ja Vasemmistoliitto aiheuttivat tämän ihan itse hörhöilyineen, natsihysterioineen ja blokkilistoineen. Kenenkään ei pitäisi olla yllättynyt.

Gay pride on enemmän hanurista kuin koskaan

Pride-kuukausi oli ja pride-kuukausi meni eli olen vähän myöhässä tämän kanssa (olen töissä ulkomailla ja teen jälleen 10-tuntista päivää), mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen tehnyt selväksi mielipiteeni gay pridesta jo aikaisemmin. Eli kyseessä on ihmisoikeustapahtumaksi naamioitu pervokarnevaali, joka ei edistä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia tai julkisuuskuvaa yhtään mitenkään. Päinvastoin. Itse erosin Setasta jo vuosia sitten ja lakkasin tukemasta sitä, koska en pitänyt LGBT-yhteisössä vahvana velloneesta heterovihasta ja misogyniasta/misandriasta (riippuen siitä, onko kyseessä mies- vaiko naisporukka). Mutta lähtöni jälkeen LGBT-yhteisö ja erityisesti Seta on noussut aivan uudelle levelille.

Ilmiö ei koske ainoastaan Suomea, vaan on länsimaille yhteinen. Tässä kohtaa on jo täysin päivänselvää, että koko LGBT-liike ja Seta edustavat intersektionaalista feminismiä kaikkine lieveilmiöineen, kuten sukupuolisekoiluineen, käsitehässimisineen ja rasismi- ja fasismihysterioineen. Gay pride ja Seta eivät enää edusta homoja, lesboja ja transsukupuolisia. Gay pride ja Seta ainoastaan ajavat tietyn poliittisen agendan edistämistä.

Jukka Hankamäki esittelee blogissaan varsin häiritseviä tietoja tämän vuoden Helsinki Pride -tapahtumaan liittyen. Perussuomalaisiin kuuluvat LGBT-ihmiset suunnittelivat osallistumista Prideen, mutta Heseta (Helsingin Seta) käytännössä bännäsi heidän osallistumisensa. Heseta nimittäin vaati Perussuomalaisten homojaostoa sitoutumaan sataprosenttisesti tiettyihin arvoihin ja poliittisiin tavoitteisiin. Mikäli he eivät näihin sitoudu, niin heidän pääsynsä Prideen estetään. Listaan kuului kaikennäköisiä vihervasemmiston ajamia asioita, kuten maahanmuuton edistäminen ja isättömien lasten tuottaminen lesbopareille. Huomatkaa, että Heseta vaati sataprosenttista sitoutumista listaamiinsa asioihin. Ei siis vain yhteen tai kahteen. Eli mikäli olet tietystä poliittisestä agendasta eri mieltä, niin et ole tervetullut gay prideen, vaikka olisit kuinka homo. Lisäksi Heseta vaati edustajansa ja Perussuomalaisten välillä käytyä kirjeenvaihtoa julkiseksi. Minulle tulee sellainen kutina perseeseen, että Heseta halusi jostain syystä todisteena mustaa valkoisella siitä, että Perussuomalaiset sitoutuvat queerfeministiseen moninaisuusideologiaan. Tähän Perussuomalaiset eivät tietenkään voineet suostua.

Meno on samanlaista myös muualla länsimaissa. Yhdysvalloissa Donald Trumpia kannattavat homot bännättiin Charlotte Pride -tapahtumasta Pohjois-Karolinassa. Tässä video eräältä yhdysvaltalaiselta homomieheltä, joka kertoo, että Yhdysvalloissa gay pride-paraatit ovat paikoin menneet pitkälti Donald Trumpin dissaamiseksi ja häntä vastaan marssimiseksi. Vastaavasti Chicagossa järjestetty Gay Pride -tapahtuma Dyke March bännäsi juutalaisten Daavidin tähdellä varustetut sateenkaariliput, koska ne "triggeröivät porukkaa" ja "saavat ihmiset tuntemaan itsensä turvattomiksi". Tässä juutalaisen LGBT-ihmisen kertomus tapahtumasta.

Mutta Hankamäki kertoo muustakin venkuloinnista. Hän kertoo, että pride-kulkueessa ja puistojuhlassa pidettiin useita puheita maahanmuuton puolesta, joista puolet oli (jostain syystä) englanninkielisiä. Puheissa erityisesti solvattiin Jussi Halla-ahoa. Hankamäki kertoo, että sai puistojuhlaan osallistuneilta homomiehiltä pelkästään vihamielisiä avautumisia liittyen siihen, että Seta on luopunut alkuperäisistä periaatteistaan. Hankamäki toteaa, että pian Seta tod näk pääsee myös alkuperäisistä jäsenistään. Eiköhän kato ole jo käynyt. Minä itse lähdin ja aikoja sitten. Hankamäki kirjoittaa:

"Kaava on sama, jolla kantaväestöön kuuluvia ihmisiä syrjitään kaikkialla muuallakin yhteiskunnassamme. Suomalaiset homot ja lesbot pakotetaan väistymään omasta yhdistyksestään aivan samalla tavalla kuin Suomi Ensin -järjestön vastamielenosoitus pakotettiin perääntymään Rautatientorilta pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden telttojen saadessa jäädä vielä hetkeksi paikoilleen ikään kuin valloituksen merkiksi."

Pridessa järjestettiin myös ensimmäistä kertaa tuhannen ja yhden yön bileet (!), joiden puuhamies oli Hesetan afrikkalaistaustainen puheenjohtaja Hassen Hnini. Bileiden takana on Hesetan turvapaikanhakijoille ja pakolaisille suunnattu TOGETHER-toiminta, joka "halusi järjestää juhlat, jotka ovat monille eri taustaisille ihmisille saavutettavat ja joissa voi tuntea olonsa tervetulleeksi". Tapahtuman tarkoitus oli "juhlia Priden moninaisuutta ja yhteisöllisyyttä" ja "juhlia ylpeydellä jokaisen omaa taustaa ja kulttuuria". Bileet järjestettiin hulppeassa Clarion-tornihotellissa. Herää kysymys, että miksi juuri ulkomaalaistaustaiset halusivat omat (paljon hienommissa puitteissa järkätyt) bileet? Pridessa oli tapahtuman ohjelman mukaan jos jonkinlaista bilettä, joihin he olisivat voineet mennä niinkuin kaikki muutkin.

Astetta jännempi meno näyttäisi olevan Turku Pridessa eli Turussa järjestettävässä gay pride -tapahtumassa. Nettisivujensa ja somen perusteella Turku Pride on kunnostautunut oikein kunnolla queerfeministisenä sekoilijana. Etusivulla lukee:

”Turku Priden arvoihin kuuluu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajaminen, tasa-arvo, anti-rasismi, esteettömyys sekä saavutettavuus. Tämä tarkoittaa monikielisyyden (myös viittomakielen) huomiointia, sekä aktiivista tiedottamista mitä tapahtumapaikkojen rakennettujen ympäristöjen saavutettavuuteen tulee.”

Turku Priden sivuilta voit lukea myös tapahtuman arvoista ja periaatteista:

”Priden aloittivat rodullistetut transfeminiiniset henkilöt. Turku Priden fokus onkin ollut vahvasti niin sukupuolen moninaisuudessa kuin antirasistisessa työssä.”

”Vanhemmuudesta unelmoiva transihminen joutuu kulkemaan raskaan tien, jos haluaa lapsen – onhan hänen itsensä oltava steriili. Medikalisoitunut järjestelmä laittaa ihmisen todistelemaan sukupuoltaan ja lääkärillä on valta päättää yksilön puolesta – ilman lääkärin antamaan todistusta ei maistraattiin ei ole asiaa.”

”Antirasistinen työ kulkee käsi kädessä kaiken muun kanssa. Meillä on kaikilla rodullistettu status – joillain meistä vain on etuoikeus siinä, että olemme valkoisia. Maahanmuuttajataustaiset LGBTIQ-henkilöt joutuvat kerrostetun syrjinnän uhriksi, ja Suomessa olemme useampaan otteeseen törmänneet ihmisiin, jotka eivät ole saaneet turvapaikkaa, vaikka ovat kertoneet, että jos he menevät homoina takaisin lähtömaahansa, he kuolevat. Toiset eivät uskalla osallistua pride-ohjelmiin pelosta, että yhteisö sulkee ovensa. Vihapuhe etenkin maahanmuuttajataustaisia kohtaan kukoistaa sosiaalisessa mediassa ja joihinkin kohtaamisiin liittyy väkivalta.”

”Esteettömyys- ja saavutettavuustyö on yhtä lailla kokonaisvaltaista työtä. Pride ei ole pelkästään etuoikeutettujen, hyväosaisten, normatiivisen toimintakyvyn omaavien juhlaa.”

No huhhuijaa, nyt on intersektionaalisen feminismin marxilainen maailmankuva ja kielenkäyttö otettu kunnolla haltuun. Eikä siinä vielä kaikki, tyypit ovat imaisseet amerikkalaisen intersektionalismin sellaisenaan. Oheiset screencäpit ovat Turku Priden Facebookista:

BLM eli Black Lives Matter on amerikkalainen mustaihoisten kansalaisjärjestö. Miten se liittyy Suomeen? Ei mitenkään. Intersektionaalisen feminismin yksi iso ongelma onkin se, että se on vahvasti amerikkalaisvetoista ja muut kuin amerikkalaiset intersektionalistit imevät Amerikasta vaikutteita sellaisinaan tajuamatta, että niillä on vahvasti amerikkalainen pohja ja ajatukset eivät välttämättä lainkaan sovellu Amerikan ulkopuolelle. Olen tarkastellut amerikkalaisten ideoiden soveltamisen ongelmallisuutta Suomeen täällä. Amerikkalaiseen intersektionaaliseen feminismiin liittyy oleellisesti tuo rotukysymys, joka on siellä erittäin iso juttu. Esimerkiksi Amerikassa jo sateenkaarilippukin on pitänyt päivittää mustaksi ja ruskeaksi. On vain ajan kysymys, että milloin sama tulee Suomeen (ellei ole tullut jo).

Screencäppi täällä olevasta artikkelista.

Ja tottakai myös sukupuolisekoilu ja feministien pimppijutut ovat mukana:

Summa summarum: Gay pride on pettänyt homot. Gay pride nykypäivänä länsimaissa ei enää liity homouteen tai transsukupuolisuuteen, vaan se on pelkkää intersektionaalisen feminismin ideologian edistämistä ja priden järjestäjät eivät edes yritä peitellä tätä. Mikäli olet heidän poliittisesta agendastaan eri mieltä, niin et ole tervetullut prideen, vaikka olisit kuinka homo, bi tai transsukupuolinen. Gay pride yrittää naamioida itsensä the ihmisoikeustapahtumaksi, jonka arvostelu on yhtäkuin tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien vastustamista ja täten tekee arvostelijasta pahapahapahan epäihmisen. Eli priden arvostelu ei tee ihmisestä pelkästään homofoobikkoa, vaan myös transfoobikon, maahanmuuttajien vastustajan, ksenofoobikon, rasistin ja natsin. Tämä on taas tätä järkyttävää tunnemanipulaatiota ja massahysteriaa. Gay pride ei ole ihmisoikeuksia, vaan politiikkaa. Susanna Koivula kirjoittaa hyvin postauksessaan Pride ja suuri sumutus.

Minä en ole mielissäni tästä kehityksestä. Sillä hommahan on niin, että homous tai transsukupuolisuus ei ole ideologia eikä maailmankuva. Homous tai transsukupuolisuus on vain hyvin pieni osa sitä suurta kokonaisuutta, joka on ihminen. Homous tai transsukupuolisuus ei kerro ihmisestä yhtään mitään, kuten hänen mielipiteistään, arvoistaan, persoonastaan, mielenkiinnon kohteistaan tai maailmankuvastaan. Gay pride -tapahtumien pitäisi ehdottomasti olla poliittisesti täysin sitoutumattomia päivänselvistä syistä.

Aihetta sivuaa aiempi kirjoitukseni Suvakit ovat paskasakkia ja terroristeja.

Halla-aho kommentoi osuvasti viimeaikaista LGBT-yhteisön rasismifasismi-hysteriaa. Hänen linkkaamansa artikkeli on tämä.

SJW:t ovat roskasakkia ja terroristeja

//EDIT 1.3.2025: Kieliasua muutettu.

Blaire White on yhdysvaltalainen transsukupuolinen nainen (biologinen mies, joka on vaihtanut sukupuolensa naiseksi), joka tekee Yhdysvalloissa vähän samansuuntaista juttua kuin minä Suomessa eli kritisoi feministejä, transsukupuolisuutta ja LGBT-yhteisöä, tunnustautuu konservatiiviksi ja oikeistoon kallellaan olevaksi sekä pyrkii tekemään yhteistyötä perusheteroiden kanssa. Hänen mielipiteensä lähestulkoon kaikesta ovat lähes identtisiä omieni kanssa.

Uusimmalla videollaan Blaire tarjoilee tarinan paikallisten suvakkien hulluudesta (SJW = social justice warrior eli englanninkielinen vastine suvakille). Nimittäin hänen pitkäaikaiset ystävänsä ja kämppäkaverinsa kääntyivät häntä vastaan samantien kuullessaan hänen poliittisista mielipiteistään ja homma eskaloitui niin pitkälle, että Blairea yritettiin puukottaa hänen kotonaan kämppäkaverien toimesta, hän lukitsi itsensä huoneeseensa pitääkseen kaverit loitolla ja joutui soittamaan poliisit avukseen päästäkseen turvallisesti talosta ulos.

Alleviivattakoon, että Blaire on transsukupuolinen ja hänen ystävänsä olivat LGBT-henkisiä feministejä ja suvakkeja, jotka siis meuhkaavat transsukupuolisten ja homojen oikeuksista. Samat ihmiset päätyvät uhkaamaan transsukupuolisen henkeä, kun tämä on heidän kanssaan jostain poliittisesta kysymyksestä eri mieltä.

Mainitussa Blairen videossa on timanttisia kommentteja, joissa ihmiset yhtyvät Blairen näkemyksiin. Ohessa kooste screencäppejä:

Mikä hauskinta, Blairen videoita myös toistuvasti käyvät kommentoimassa heteromiehet, joiden mielestä Blaire on hot siitä huolimatta, että on biologinen mies ja nämä tyypit tietävät sen. Tässä kommentti, jossa henkilö sanoo, että inhoaa transsukupuolisia, mutta oikeastaan inhoaa heitä vain heidän perseilynsä vuoksi, ei siis transsukupuolisuuden vuoksi. Hän vielä lisää, että panisi Blairea kyllä, oli Blairella penis tai ei. Se siitä transfobiasta?

Amerikkalaiset suvakit eli SJW:t ovat degeneroituneet pelkiksi terroristeiksi ja väkivaltaiseksi paskasakiksi, joka käyttäytyy kuin vesikauhuinen apinalauma ja möykkää ja meuhkaa. Kyseessä on siis sama sakki, joka peräänkuuluttaa tasa-arvoa, feminismiä, suvaitsevaisuutta, homojen, transihmisten ja etnisten vähemmistöjen oikeuksia. Heidän suomalaiset aateveljensä ja -sisarensa eivät ole vielä yhtä hulluja, mutta kehitys on valitettavan samansuuntaista. Jos Suomessa tapahtuu jotain vastaavaa, niin en ole lainkaan yllättynyt. Sieltä Ämerikästähän tämä kaikki femmari- ja multikultihullutus on muutenkin lähtöisin. Olen itseasiassa yli vuoden päivät odottanut jotakin tapahtuvaksi.

Amerikkalaisten suvakkien möykkäämisestä on paljon esimerkkejä. Esimerkiksi viime syksynä Toronton yliopistossa järjestettiin tapahtuma sananvapauden puolesta. Tapahtumassa kenellä tahansa oli lupa tulla lavalle, tarttua mikrofoniin ja alkaa puhua omista mielipiteistään mistä tahansa aiheesta. Paikalliset suvakit tulivat paikalle isona laumana ja alkoivat huutaa ja möykätä lavalla olevien ihmisten puheen päälle. He huusivat mm. ”shame, shame” eli ”häpeä, häpeä”. Heille sanottiin, että jos tahdotte puhua, niin olkaa hyvät ja tulkaa tänne lavalle perustelemaan näkemyksenne, me kuuntelemme. Suvakit eivät tehneet niin, vaan ainoastaan häiriköivät.

Eräs naispuolinen reportteri Lauren Southern meni suvakkien joukkoon haastattelemaan heitä ja pyysi heitä kertomaan mielipiteistään omin sanoin. Suvakit yrittivät estää häntä kuvaamasta. Paikalla oli useita USAn SJW-skenessä tunnettuja henkilöitä. Esimerkiksi mustien oikeuksia ajava Yusra Khogali sanoi Southernille ”haista vittu, se on minun mielipiteeni”. Eräs epämääräisesti pukeutunut miesnainen (mikälie transihminen / ei-binäärinen whatever) löi Southernia ja väliin tarvittiin useita ihmisiä erottamaan miesnainen Southernista. Tässä on video, josta voitte katsoa koko tapauksen. Videolla näkyy myös USAssa kuuluisa feministi, joka tunnetaan nimellä Smugglypuff. Poliisit pyytävät häneltä silminnäkijälausuntoa lyömistapauksesta ja hän toteaa leveä omahyväinen virne naamallaan ”minä en nähnyt yhtään mitään”. Ikäänkuin vittuillakseen, että ”siitäs sait, huora”. Se siitä naisten tasa-arvosta ja ruumiillisesta koskemattomuudesta.

Tässä toinen video samasta tapahtumasta. Videolla Lauren Southern menee suvakkien järjestämään vastatapahtumaan, joka järjestettiin sananvapaustapahtumaa vastaan. Vastatapahtuman tarkoitus oli vastustaa yliopiston professoria, joka kieltäytyi käyttämästä yliopiston opiskelijoista muita hän-pronomineja kuin he tai she. USAssa siis pronominit ovat tällä hetkellä iso juttu, koska feministien mielestä ne ovat liian sukupuolitettuja. Feministit haluavat vaihdella omia pronominejaan mielivaltaisesti ja jopa keksivät uusia. Tässä Blaire Whiten video tapahtumaan liittyen. Videolla hän hieman selittää taustoja, jotka eivät tule alkuperäisistä linkkaamistani videoista ilmi.

USAn pressanvaalien jännityksen ollessa kuumimmillaan Donald Trumpin kannattajia terrorisoitiin säälimättömästi. Paikallisilla suvakeilla oli iskulause ”Love Trump's hate” eli rakastakaa Trumpiin kohdistuvaa vihaa. Mm. tämä video kiersi netissä. Videolla kuvaaja huutaa ”hän äänesti Trumpia, hakatkaa hänet” ja kaksi miestä hyökkää kolmannen miehen kimppuun potkien ja lyöden häntä. Tässä toinen video, jossa joukko ihmisiä piirittää Trumpia kannattavan naisen ja heistä yksi saarnaa naiselle ”sinä levität vihaa, joten nyt saat vihaa osaksesi”. Kun Trump valittiin presidentiksi, niin suvakit järjestivät useita väkivaltaisia mellakoita. Ohessa esimerkkivideo.

Myös konservatiivista homoseksuaalia puhujaa Milo Yiannopoulosta vastaan on hyökätty ja hänen esiintymisiään on jouduttu perumaan väkivaltaisten mellakoiden vuoksi. Kuvassa suvakit polttavat Kalifornian Berkeleyssä lipun, jossa lukee ”sananvapaus”. Kuva on käsittääkseni helmikuulta 2017.

Kuvan lähde: http://redstatewatcher.com/article.asp?id=66047

Missäs me nyt taas olemmekaan? Olemmeko länsimaissa vai Lähi-Idässä? Onko nyt sota vai rauha?

Suomessa tilanne ei ole riistäytynyt yhtä pahasti käsistä, mutta meininki on samansuuntaista. Kuulen jatkuvasti tarinoita siitä, miten ihmiset ovat menettäneet työpaikkansa mielipiteittensä vuoksi tai että työpaikkaa on vaikea saada, jos olet julkisesti jotakin mieltä. Jatkuvasti kuulee siitä, miten ihmisten kaverit tai jopa perheenjäsenet ovat katkaisseet välit mielipiteitten vuoksi, ihmiset joutuvat pihalle kaveri- tai harrastusporukoista yms. puhumattakaan kaikesta sanallisesta terrorista ja henkisestä kiusaamisesta tai media-ajojahdista, jota joutuu kokemaan mielipiteittensä vuoksi. Jotkut ovat saaneet tappouhkauksia, jotka ovat kohdistuneet henkilöön itseensä tai hänen läheisiinsä.

Vieläkö joku kehtaa väittää, että emme elä punavihervassarifemmariterrorin alla, jossa sananvapaus on muisto vain? Vieläkö joku kehtaa ihmetellä, kun ihmiset huutelevat mielipiteitään nimimerkin takaa netissä?

Olen ollut huomaavinani, että näkyvimmät ja äänekkäimmät maahanmuuttokriitikot ovat aika epämääräisen oloista sakkia (esimerkiksi Junes Lokka menee minun kirjoissani kategoriaan ”epämääräinen hiippari”). Tämänkaltaisilla ihmisillä ei ole mitään menetettävää, joten siksi he ”uskaltavat” esiintyä omana itsenään omalla nimellään ja omalla naamallaan. Meillä kaikilla muilla on liikaa menetettävää, kuten työpaikka, läheisten turvallisuus tai maine. Tästä syntyy illuusio, että feminismin tai monikulttuurin vastustajia ei juuri olisi. On heitä ja he kannattavat näitä äänekkäitä vastustajia, mutta hiljaa. He eivät yleensä puhu mielipiteistään edes kysyttäessä. Mutta rivien välistä voit lukea paljon. Minun edellisessä työpaikassani ei ollut yhtään suvakkia. Kaikki olivat hyvin maahanmuuttokriittisiä, mutta eivät yleensä puhuneet mielipiteistään paria sanaa enempää. Kahvitunneilla vaan vähän mutistiin ja kommentoitiin uutisia. Tarkastelin heitä tarpeeksi kauan muodostaakseni tämän mielipiteen. Moni asui vastaanottokeskuksen välittömässä läheisyydessä ja heidän mielipiteensä perustuivat heidän omiin arkipäivän kokemuksiinsa (jotka eivät olleet positiivisia). Kysyttäessä he eivät kuitenkaan suostuneet kertomaan enempää ja sanoivat yleensä ”politiikka ei voisi vähempää kiinnostaa minua”. Tämän vuoksi et näe heitä aktiivisina jonkun puolueen äänestäjinä. He haluavat vain elää elämäänsä, eivät sotkeentua poliittisiin valtataisteluihin. He eivät vastusta maahanmuuttajia eivätkä sen puoleen homoja. Heillä ei ole mitään sen ihmeempää ideologiaa. Heillä on vain havaintoja todellisuudesta. He eivät yleensä osaa perustella kantojaan mitenkään supersyvällisesti, vaan heidän perustelunsa ovat ”no niin minä näin ja niin minä koin, tiedän kyllä mitä näin”. Nykyään tämä vaan ei riitä ja heillä ei ole kärsivällisyyttä tai mielenkiintoa jankata päivänselvistä asioista (kuten siitä, että montako sukupuolta on olemassa ja aiheuttavatko vastaanottokeskukset järjestyshäiriöitä). Joten he tyytyvät olemaan hiljaa, avaamaan kaljan ja miettimään jotain muuta. Sosiaalinen lynkkaus on heille liikaa ja välien säilyttäminen heidän ympärillään oleviin ihmisiin merkitsee heille enemmän kuin politiikka tai ns. oikeassa oleminen.

Olen itse pyrkinyt järjestämään elämäni siten, että minulla olisi mahdollisimman vähän menetettävää. Olen varma, että joku minut vielä doxaa ja olen varautunut siihen. Haistatan kyllä sinulle jo valmiiksi paskat, kuka oletkin. Ikäänkuin elämä ei olisi jo valmiiksi tarpeeksi hankalaa huonoine työtilanteineen ja muine syöpineen. Kertoo kaiken oleellisen sinun empatiakyvyttömyydestäsi, suvaitsemattomuudestasi, kusipäisyydestäsi ja pikkusieluisuudestasi.

Otin riskin avaamalla suuni, joten kandee olla munaa kohtaamaan seuraukset. Minun luonteeseeni ei sovi epäkohtien hiljainen sietäminen ja kusipäiden kumartelu. Toivoisin vaan, että elämä olis edes joskus kivaa ja helppoa.

Miksi en pidä gay pridesta, osa 2

Edellinen kirjoitukseni Miksi en pidä gay pridesta on saanut todella paljon huomiota ja sitä on jaettu ympäri ja ämpäri nettiä. Sitä on kommentoitu ja kritisoitu hyvin paljon, mutta harmillisesti valtaosa kaikista kommenteista on tämän blogin ulkopuolella jossakin ihan muualla. Vain pieni joukko porukkaa eksyi tänne asti kommentoimaan, mutta niistä saatte esimakua siitä, että millaisen vastaanoton kirjoitukseni on saanut.

Saamani kommentit voidaan pääasiallisesti tiivistää seuraavasti:

1. Miksi sun persettä kutittaa, että joku haluaa tehdä asiaa x?
2. Onko sun mielestä sambakarnevaalitkin pervoilua? Entä mites kesäisin paidattomina tallustelevat miehet? Vihaatko niitäkin?
3. Helsinki Prideilla oli 30 000 tuhatta tyyppiä ja montako oli tissit paljaana? Kymmenen? Mikä sun ongelmasi on?
4. Miksi olet näiden kymmenen ihmisen perusteella valmis leimaamaan kaikki kulkueessa olleet ihmiset pervoilijoiksi?
5. Miksi haluat pakottaa kaikki muut elämään omien siveyssääntöjesi mukaan ja niinkuin sinä haluat?
6. On se nyt niin hirveetä, kun me kerran vuodessa halutaan vähän irroitella, kun kuitenkin muu osa vuodesta eletään yhtä harmaasti kuin muutkin.
7. Ai sun mielestä on täysin oikeutettua vetää turpaan homoja?

Okei. Kirjoitukseni perimmäinen pointti on mennyt porukalta aivan täysin ohi.

En kritisoinut ensisijaisesti ihmisten pukeutumista tai pukeutumisen puutetta. En kritisoinut värikkäitä asuja ja karnevaalimeininkiä sinänsä. En kritisoinut edes BDSM:ää itseään. Kuten kirjoitin jo alkuperäisessä tekstissä: ”Asiahan olisi aivan toisin, jos gay pride -tapahtumat olisivat ihan rehellisesti erikoisuudentavoittelijoiden pervokarnevaalit, sillä karnevaalithan muuten ovat ihan jees.”
Tekstini ei myöskään käsittele pelkästään Helsinki Pride -tapahtumaa tai minkään muunkaan yksittäisen paikan pride-tapahtumaa. Käsittelen gay pridea maailmanlaajuisena ilmiönä ja minkälaisia ilmiöitä gay prideen kansainvälisesti liittyy.

Olen henkilökohtaisesti suuri erikoisten asujen ystävä ja olen harrastanut kaikennäköisiä erikoisia asuja yli 15 vuotta, rakennellut niitä itsekin, tehnyt niitä tilaustöinä muille, pukenut niitä päälleni ja esiintynyt niissä Suomessa ja ulkomailla, myös julkisilla paikoilla. Olen myös BDSM-harrastaja. Olen kaikkea muuta kuin sellainen ihminen, joka paheksuu vähänkin arkisesta poikkeavia asioita ja haluaa kaikkien pukeutuvan yhtäläisiin harmaisiin säkkeihin.

Mitä minä sitten kritisoin? Totesin sen selvästi jo alkuperäisessä tekstissä:

”No jos jollakulla ei ollut homoja kohtaan ennakkoluuloja, niin prideilla käynnin jälkeen ainakin on.”
”Asiahan olisi aivan toisin, jos gay pride -tapahtumat olisivat ihan rehellisesti erikoisuudentavoittelijoiden pervokarnevaalit, sillä karnevaalithan muuten ovat ihan jees --- Mutta kun ne eivät ole. Tapahtuman takaa löytyy niin paljon muutakin. Pride liittyy kiinteästi ei-heteroiden ja ei-cissukupuolisten ihmisoikeuskysymyksiin.”
”Kaikki ymmärtävät, miksi BDSM-bileet järkätään suljettujen ovien takana, mutta kun on homoista kyse, niin porukalta katoaa yhtäkkiä suhteellisuudentaju. Jos et katso tätä menoa kovin hyvällä, niin olet samantien homofoobikko ja rakkaudenvihaaja ja vastustat ihmisoikeuksia jne jne.”
”Homokulttuuri on aivan ahterista. Pelkkää pervoilua on se.”

Eli summa summarum: Minä kritisoin sitä, että mitä gay pride yrittää viestittää ja millä keinoilla.

Otin lähtökohdaksi sen, että mitä gay pridella yleisesti ottaen tarkoitetaan. Gay pride (tai LGBT pride) tarkoittaa sananmukaisesti ylpeyttä omasta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä. Pride -tapahtumien tarkoituksena on juhlistaa seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteettien monimuotoisuutta sekä ei-heteroiden ja ei-cissukupuolisten ihmisoikeuksia. Gay priden sanoma on, että kaikkien pitää saada olla juuri sellaisia kuin ovat, ja juuri tätä pride-tapahtumat juhlistavat.

Toiseksi lähtökohdaksi otin HeSetan sivuilta löytyvän kuvauksen ”HeSeta pyrkii kitkemään erilaisiin seksuaalisiin suuntautumisiin, sukupuoli-identiteetteihin ja sukupuolen ilmaisuihin kohdistuvia ennakkoluuloja.”

Näin kuvailtuna gay pride on täysin asiallinen. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki. Gay pride ei ole vain konkreettinen festarityylinen tapahtuma tai karnevaalikulkue, vaan se on myös tietynlainen mielentila, ideologia ja alakulttuuri, johon liittyy tietynlaisia lieveilmiöitä.

Minkälaisia nämä lieveilmiöt ovat?

Eräs näkyvä ilmiö on juurikin tämä karnevaalihenkisyys eli gay pride on jotakin värikästä ja visuaalisesti näyttävää. Pride-tapahtumat ovat pukeutumistapahtumia ja niille on sallittua, jopa toivottavaa, pukeutua minkälaisiin erikoisiin virityksiin tahansa tai olla pukeutumatta ollenkaan (=olla lähes alasti). On totta, että valtaosa pride-tapahtumien osanottajista on pukeutunut täysin arkisesti. Erikoisesti pukeutuminen on kuitenkin kiinteä osa pride-tapahtumia ja jokaisessa vähänkään isommassa pride-tapahtumassa on joukossa erikoisesti pukeutuneita tyyppejä. Moni alkaa suunnitella pride-tapahtuman asuaan jo kauan ennen itse tapahtumaa. Pride-asu voi olla erikoiset hiukset tai näyttävät meikit, mutta se voi myös olla näyttävä karnevaali-, cosplay-, alternativemuoti- tai naamiaisasu. Tai BDSM-asu.

Minulle on kommentoitu mm. että ”pride voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, joillekuille se on lateksiasuihin pukeutumista, mutta eipä se minua haittaa mitenkään”. Vaikka valtaosa priden osanottajista on ihan arkisen näköisiä, niin he eivät paheksu näitä puolialasti olevia, fetissikuteissa kulkevia tai muissa oudoissa asuissa olevia. Prideilla on kollektiivisesti hyväksyttävää hillua millaisissa vetimissä tahansa. Se, että montako erikoisesti pukeutunutta tyyppiä prideilla on per jokainen arkisesti pukeutunut tyyppi, on irrelevanttia.

Pride-tapahtumien luonteesta saa hyvän kuvan katsomalla Youtubesta videokuvaa eripuolilla maailmaa järjestetyistä tapahtumista. Alla videokuvaa Helsingin heinäkuun alussa järjestetystä pridesta. Yleiskuva ei ole kauhean ihmeellinen, mutta joukossa kyllä on kaikenlaista jengiä.


Tässä videokuvaa Lontoon gay pride-kulkueesta kesäkuulta 2016. Tässä näkyy paljon kaikenlaisesti pukeutunutta porukkaa ja olen nähnyt juuri tällaista myös Suomen pride-tapahtumissa. Nämä tällaiset eivät ole mitään ihmeellisyyksiä prideilla. Sitä vaan en kykene tässä harmikseni todistamaan, sillä näkemäni kuvat ovat tuttujeni yksityisillä Facebook-sivuilla tai suljetuilla foorumeilla.


Gay pride on myös armotonta bailaamista ja mekkalointia, kuten videolta näkyy. Kokeile tätä vaikka menemällä johonkin homoporukkaan ja huuda ”gay pride!” Millaisen reaktion saat?

Vielä yksi lieveilmiö on ympäröivän yhteiskunnan tahallinen ärsyttäminen. Minulle on tultu kommentoimaan, että pride-tapahtumien ideana on juurikin ”norminpurkutalkoot” ja ”jos joku konservatiivi pöyristyy meidän puuhista, niin hyvä vaan”. Tässä kohtaa astumme jo kokonaan pois homojen ja transsukupuolisten ihmisoikeuksien tai hyväksynnän alueelta ja siirrymme kritisoimaan ympäröivän yhteiskunnan sukupuolirooleja, seksuaalimoraalia, perhearvoja ja uskonnollisia arvoja. Pride ei edes tee sitä kauhean asiallisella tavalla, vaan se tapahtuu juurikin erilaisen teatterin, tahallisen provoamisen ja satiirin avulla. Täten gay pride on myös poliittinen ideologia ja sellaisena nimenomaan ns. suvaitsevaiston jatke.

Tällä videolla myöskin puhutaan siitä, miten gay pride linkittyy vegaaniuteen. Tässä mennään jo aika kauas homojen ihmisoikeuksista.

Gay pride-tapahtumia markkinoidaan koko perheen tapahtumana. Kuitenkin kaiken kuva- ja videomateriaalin perusteella on ilmiselvää, että ainakaan pride-kulkueet eivät ole lapsille sopivia paikkoja. Pride-kulkueet ovat korostetun seksuaalisävytteisiä ja siksi kutsuin niitä ”K-18 -vappuparaateiksi”. Kirjoitin alkuperäisessä tekstissäni: ”Kaikki ymmärtävät, miksi BDSM-bileet järkätään suljettujen ovien takana, mutta kun on homoista kyse, niin porukalta katoaa yhtäkkiä suhteellisuudentaju.” Seksi ja seksuaalisuus on yksityisasia, eikä ole fiksua käytöstä tuoda sitä esiin (=pervoilla) julkisella paikalla keskellä kirkasta päivää. Siinä on kyse muustakin kuin paidattomana olemisesta. Se on kokonaisvaltaista käyttäytymistä ja fetissisälän osalta myös pukeutumista. Kuten jo mainitsin yllä, tällainen käytös pride-tapahtumissa nauttii muiden pride-kävijöiden kollektiivista hyväksyntää, vaikka läheskään kaikki prideilla eivät näin käyttäydy. En tässä kritisoi BDSM:ää tai ”pervoilua” sinänsä, vaan minun mielestäni näille asioille on aikansa ja paikkansa. Se paikka ei ole julkinen paikka keskellä kirkasta päivää kokoperheen ihmisoikeustapahtuman yhteydessä. Ja mikä pahempaa, muut pride-kävijät eivät edes näe tässä ristiriitaa! Mitä tämä kertoo homokulttuurista?

Homokulttuuriin liittyen, YleWatch -blogissa mainitaan: ”Homojen alakulttuurissa on runsaasti piirteitä, jotka mahdollistuvat sillä tai ovat suoraa seurausta siitä, että seksisuhteista ei voi syntyä lapsia.” Täten koko homokulttuuriin liittyy tietynlainen vastuuttomuus ja lapsistapiittaamattomuus, mistä homot ovat käsittääkseni olleet kuuluisia koko historian ajan. Heterosuhteissa tällaiseen ei ole varaa ja sille on yksi syy: lapsi.

Olin aina siinä uskossa, että pride-tapahtumat yrittävät esittää valtaväestölle, että homot ja transsukupuoliset ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kommenttien perusteella asia on juurikin päinvastoin: pride-tapahtumat viestittävät valtaväestölle, miten poikkeavia (eli ei-normaaleja) homot ja transsukupuoliset ovat valtaväestöön nähden. Eli ne siis aivan tarkoituksellisesti kaivavat kuoppaa LGBT-ihmisten ja valtaväestön välille.

Summa summarum: Gay pridessa on kyse helkutin paljon muustakin kuin itsensä ja toisten hyväksymisestä, ihmisoikeuksista tai rakkaudesta.
Gay pride ei ole vain karnevaali, kuten esimerkiksi sambakarnevaali. Gay priden perimmäinen ajatus on tehdä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä näkyväksi ja puolustaa heidän ihmisoikeuksiaan. Gay pride ei kuitenkaan ole vain ihmisoikeuksien puolustamista, vaan siihen liittyy kaikenlaisia muitakin piirteitä.

Vielä kertauksena: Minä kritisoin sitä, että mitä gay pride yrittää viestittää ja millä keinoilla. En kritisoi yksittäisiä ihmisiä tai yksittäisiä priden piirteitä, kuten pukeutumista.
Alkuperäisessä tekstissäni pointtini oli, että miksi valtaväestölle yritetään promota homojen ihmisoikeuksia seksuaalisävytteisen karnevaalin (=pervokarnevaalin) keinoin. Mutta kaikkien saamieni kommenttien jälkeen olen huomannut, että asia onkin vielä pahemmin. Gay priden tarkoitus onkin viestittää, että me olemme seksuaalivähemmistöt, me olemme erilaisia kuin te ja me olemme teidän arvomaailmaanne vastaan, hyväksykää meidät tai olette pahoja.

Tällaisen liikkeen kanssa minä en halua olla yhtään missään tekemisissä, enkä halua tällaista liikettä puolustamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Minä itse kuulun SEKÄ seksuaali- ETTÄ sukupuolivähemmistöön, mutta en halua käydä sotaa valtaväestöä ja sen arvomaailmaa vastaan. En halua osallistua norminpurkutalkoisiin ja kiskoa perinteisiä perhearvoja nurin. En näe näistä mitään edes millään tavalla tarpeellisiksi. Homoilu ei ole tässä maassa kiellettyä, kuten ei ole transsukupuolisuuskaan. Homoilkaa tasan niin paljon kuin haluatte.

Alkuperäisessä tekstissäni totesin myöskin: ”Jos et katso tätä menoa (=gay pridea ja sen lieveilmiötä) kovin hyvällä, niin olet samantien homofoobikko ja rakkaudenvihaaja ja vastustat ihmisoikeuksia jne jne.”
Tämäkin väite on osoitettu todeksi jo monet kerrat. Olen monen sateenkaari-ihmisen silmissä yksiselitteisesti paha.

Vielä lopuksi:
Karnevaalit on jees. Homous on jees. Transsukupuolisuus on jees. Crossdressing on jees. Oudot asut on jees. Seksi on jees. BDSM on jees. Bileet on jees. En kritisoi niitä. Jos jäi epäselväksi, että mitä kritisoin, niin lue teksti uudestaan.
Prideilla on varmasti jees meininki. Ihan kivat bileethän siellä on ja hienoa fiilistä. Mutta kun se olisikin vain tätä.

Vassaria ahdistaa

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt erilaisten vihervasurihenkisten porukoiden pipipäisyyttä. Siellä ovat nimittäin kaikennäköiset mielenterveyshäiriöt erittäin vahvasti yliedustettuina. Oikeastaan kaikki tuttuni ovat olleet yläasteelta asti erityylisiä vihervasureita ja piireissäni oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että lähestulkoon kaikilla oli jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Kun laskeuduin näistä kuvioista ”normaalien” ihmisten keskelle olin hämmästynyt siitä, miten VÄHÄN ns. normaaleilla on mielenterveysongelmia. Mitään ruusuilla tanssimista ei heidänkään elämänsä tietenkään ole ja yhdellä jos toisellakin on ollut elämässään kaikennäköistä kriisiä, mutta se on kuitenkin eri asia kuin varsinaiset mielenterveysongelmat. Se, että elämä joskus heittää kakkaa päin pläsiä, ei ole mielenterveysongelma. Normaalit ihmiset pysyvät kaikesta huolimatta toimivina yksilöinä ja selviävät ongelmista yleensä korkeintaan parin viikon tai kuukauden saikulla, jos saikulle ylipäätään ollenkaan päätyvät. Vihervasuriporukoissa taas pitkäkestoinen työttömyys tai toistuvat saikut ongelmien vuoksi, työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveyssyistä yms. ovat hyvin yleistä.

Paitsi, että olen seurannut kaverieni edesottamuksia, niin olen myös vuosia seurannut useita minulle tuntemattomia ihmisiä netin kautta. Eräs elämäni tärkeimmistä harrastuksista on kuvataide ja eräs suosikkiosa-alueistani on sarjakuvat. Ja noh, kuvataidepiireissä ei vassareita pääse pakoon. Todella monella kuvataiteellisesti suuntautuneella ihmisellä on taide- tai sarjakuvablogi netissä.

Sarjakuvablogit ne vasta aikamoista luettavaa ovatkin. Ne tarjoilevat tirkistysikkunan tekijänsä pään sisään ja pääset niiden kautta mielikuvamatkalle tekijän ajatusmaailmaan.

susiajasoraa.sarjakuvablogit.com

Lähestulkoon kaikki sarjakuvablogit ovat huonoja. Niissä ei juuri koskaan sanota mitään järkevää tai kiinnostavaa, vaan ne ovat pelkkää angstia ja avautumista. Lopetin kokonaan uusien sarjakuvablogien etsimisen sen jälkeen, kun olin vuosia seurannut, miten tyypit ei muusta puhukaan kuin siitä, miten ahdistaa, masentaa, vanhemmat on paskoja, pitäis hakea kouluun, pitäs liikkua, ei oo töitä, ei oo kavereita, sosiaaliset tilanteet ahdistaa, on helvetin tylsää. Tätä vaan jatkuu ja jatkuu ja olen ihmetellyt, että miten noille riittää ollenkaan lukijoita. Huomatkaa, että tekijät eivät ole teinejä, vaan tätä horinaa kuulee myös lähes kolmikymppisiltä. Kuinka saamaton ja tylsämielinen voi ihminen olla? Itse seuraan nykyään yhden käden sormilla laskettavaa määrää sarjisblogeja kahdesta syystä: 1) olen seurannut tyyppiä vuosia, ehkä tavannutkin hänet, joten aina välillä huomaan miettiväni, että mitähän se puuhailee, 2) tyyppi on niin seko, että blogilla on viihdearvoa.

Mutta toisaalta. Kun henkilö omaksuu sortorakenneajattelun, niin eipä ihme, että ahdistaa. Sen jälkeen kaikki maailman asiat (myös ne kaikkein pienimmät ja arkisimmat) muuttuvat jonkintyyliseksi sorroksi.

Tässä kohtaa sopiikin kysyä ”muna vai kana” -tyylinen kysymys: Aiheuttavatko mielenterveysongelmat vasemmistolaisuutta vai vasemmistolaisuus mielenterveysongelmia?

Olen sellaistakin miettinyt, että mahtaakohan monien vassareiden hyvin rajulla taustalla olla jotakin tekemistä heidän nykyisen maailmankuvansa kanssa? Vassareissa on hyvin paljon sellaisia ihmisiä, joilla on hyvin rikkinäinen, väkivaltainenkin, perhetausta ja heistä useita on kiusattu koulussa hyvinkin rajusti. Yhdessä kohtaa tuttavapiirissäni oli lähes yksinomaan koulukiusaamistaustan omaavia ihmisiä. Myös tästä asiasta voi lukea vassareiden blogeista (heistä monet avautuvat tästä hyvin seikkaperäisesti). Heistä myös hyvin suuri prosentti on seksuaaliselta suuntautumiselta muita kuin heteroita. Onko siis vassarius ikäänkuin tällaisen rikkinäisen, turvattoman ja identiteettisotkuisen elämän looginen päätepiste? Vassareissa on paljon kaikenmaailman alakulttuurien edustajia (anime, cosplay, gootti, furry yms.) ja heille on tyypillistä esimerkiksi pukeutua hyvin silmäänpistävällä tavalla (shokkiväriset hiukset, vahvat meikit, lävistykset, tatuoinnit, oudot asut). Onko tällainen erikoisuuden tavoittelu vain looginen seuraus siitä, kun se, mitä olet ja edustat, on koko elämäsi ajan ollut ympäristön mielestä jotakin pahaa ja iljettävää ja sinä huono ihminen (koulukiusaaminen, vanhempien harjoittama kaltoinkohtelu)?

Vassari usein perustelee tätä kaikkea sillä, että hän haluaa vain olla oma itsensä, ihan sama mitä muut sanoo tai ajattelee. Tämän kaiken valossa alan epäillä, että kaiken hänen kokemansa kiusaamisen vuoksi vassarilta on kadonnut kokonaan perspektiivi sen suhteen, että missä kohtaa ”olla oma itsensä” lyö kertakaikkiaan yli. Tottakai sellaiset asiat, kuten ”hyvä maku”, ovat vassarille täysin absurdeja käsitteitä ja edustavat vain sitä, että ”yhteiskunta yrittää pakottaa johonkin muottiin”. Monessa vassarissa yhdistyy ei-hetero seksuaalinen suuntautuminen, rikkinäinen kotitausta ja koulukiusaaminen. Jos et tiedä, mitä esimerkiksi sellaiset asiat kuin turvallisuus, vakaus, lämpimät ihmissuhteet ja hyvä itsetunto tarkoittavat, niin lienee helppoa hurahtaa kaikkiin kivalta ja rakastavalta kuulostaviin hömpsötyksiin, kuten suvaitsevaisuus ja monikulturismi, rasismin vastustaminen, kultalusikka suussa syntyneiden pohattojen vastustaminen ja eläinten oikeudet. Rikkinäisen taustansa vuoksi vassarilla ei välttämättä ole edes mitään edellytyksiä tarkastella näitä asioita (suvaitsevaisuus, monikulturismi, vegaanius, homoagenda, genderideologia) kriittisesti. Tämän vuoksi vassarit ovat niin epäloogisia ja he eivät tunnu tajuavan todellisuudesta mitään ja heiltä menee kaikki järkipuhe aivan ohi korvien.

Summa summarum: joukkona tarkasteltuna vassarit ovat tosi rikkinäistä, turvatonta, pallohukkaista ja surullista joukkoa.

On turhaa odottaa, että vassarin silmät joskus aukeaisivat. Eivät ne aukea. Niillä ei ole edellytyksiä aueta.

surkea.sarjakuvablogit.com

Seikkailuni politiikan ihmemaassa (oikeisto onkin vasemmisto ja semmosta)

Suurimmaksi osaksi elämääni politiikka on ollut minulle ihan täyttä hepreaa. Vuosien varrella useista yrityksistä huolimatta en saanut siitä mitään tolkkua. Asiat ovat alkaneet lopullisesti järjestyä mielessäni vasta viimeisen vuoden sisään ja kaikki poliittiset kantani ovat muodostuneet sen kautta, että mitä *en* kannata. Ei sen kautta, että mitä kannatan. Tajusin jokin aika sitten, että tämä pitkälti johtuu käsitteiden täydellisestä hämärtymisestä. Vaati vuosien aktiivisen lukemisen, että viimein ymmärsin, että mitä oikeasti tarkoittaa vasemmisto, oikeisto ja liberaali/liberalismi. Erityisen vaikeaa minulle oli ymmärtää käsitteitä oikeisto ja liberalismi ja nämä ymmärsin lopullisesti vasta viimeisen puolen vuoden sisään.

Syynä on se, että mediassa käsitteet oikeisto ja liberalismi on hämärretty ihan täysin ja jokapäiväisessä viestinnässä käsitteillä tarkoitetaan jotakin ihan muuta kuin mitä ne oikeasti tarkoittavat. Minä en ole ainoa, kenelle käsitteet ovat epäselviä. Ei tarvitse kauheasti uutisia ja niiden kommenttiosastoja selailla, kun selviää, ettei niitä ymmärrä moni muukaan.

En ole lähtöisin sellaisesta kodista, missä politiikasta olisi aktiivisesti keskusteltu tai missä olisi aktiivisesti osallistuttu jonkin puolueen toimintaan. Ensi kosketukseni politiikkaan oli yläasteella yhteiskuntaopin tunnilla, kun meidän piti ryhmätyönä vierailla suomalaisten puolueiden nettisivuilla, tehdä tiivistelmä heidän ajamistaan asioista ja vertailla puolueita keskenään. Kyseinen ryhmätyö jäi minulle erittäin voimakkaasti mieleen, sillä olin jo ihan alusta asti täysin hämmentynyt. Puolueiden sivuja (pinnallisesti) selailtuani tulin siihen lopputulokseen, että jokaikinen puolue ajaa täysin samoja asioita. Kaikki huutelivat vähäosaisten ja lapsiperheiden puolesta. En ymmärtänyt, että mitä järkeä on edes järjestäytyä puolueiksi, jos kaikki ovat muutenkin samaa mieltä kaikesta. Mitä eroa puolueilla muka edes on? Ainoa poikkeus oli Vihreät, joka ainoana nosti tapetille ympäristöasiat. Siksi vuosia ajattelin olevani Vihreiden semi-kannattaja, sillä luonto on minulle ollut aina tärkeä.

Myöhemmin hämmennyin vain lisää, kun kaikenlaiset punavihreät sateenkaarikaverini kutsuivat itseään liberaaleiksi ja tekivät pesäeron konservatiiveihin. Eli liberaalius ja konservatiivius olisivat jotenkin janan vastakkaiset ääripäät. Olin tässä kohtaa jo huomannut olevani heidän kanssaan siitä ja siitä eri mieltä, joten aloin ajatella, että en taida olla liberaali alkuunkaan. Seuraavaksi ihmettelin sosialismia ja kansallissosialismia. Jos sosialistit ovat vasemmistoa ja kansallissosialistit oikeistoa, niin mitä eroa on sosialismilla ja sosialismilla? Listasin ylös joitakin arvojani ja huomasin, että yksikään puolue ei ole kanssani samoilla linjoilla. Tulin siihen lopputulokseen, että minulle ei ole puoluetta.

Vuonna 2012 törmäsin ensimmäistä kertaa asiablogeihin. Imauduin niiden maailmaan aivan täysin ja joinakin päivinä en tehnyt juuri muuta kuin kahlasin järjestelmällisesti läpi joitakin suosikkiblogejani. Lopun aikaa tuijotin talousdokumentteja Youtubesta. Törmäsin blogeissa myös yleisaiheisiin, kuten filosofian ja politiikan historia, ja jatkoin lukemista kirjastossa lukien näiden aiheiden oppikirjoja sekä muutamien suurien nimien teoksia. Tässä kohtaa minulle tuli aika selväksi, miten vähän ymmärrän mistään mitään ja miten ratkaisevan tärkeää on ymmärtää näistä asioista edes perusteet ennen kuin lähtee mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Kaiken tämän opiskelun lopputuloksena heräsin Matrixista. Tajusin, miten minulle on kersasta asti ainoastaan valehdeltu useiden eri tahojen toimesta useasta eri aihealueesta. Olin hyvin vihainen, enkä sen jälkeen ole voinut voimattomana katsoa sivusta, kuinka hulluus etenee. Liityin erääseen poliittiseen puolueeseen ja olen seurannut aktiivisesti poliittista keskustelua erityisesti lukuisissa Facebookin ryhmissä ja asiablogeissa puolueen sisältä sekä ulkoa.

Kuten kirjoituksen alussa mainitsin, koko poliittinen kantani on muodostunut sitä kautta, että mitä *en* kannata. Ajauduin aika nuorena vihervassari- ja sateenkaariporukoihin ja kannatin heidän juttujaan aikoinaan. Mieleni muuttui, kun opin maailmasta ja ihmiselämästä kasvaessani lisää ja huomasin, että asiat eivät olekaan niinkuin kuvittelemme niiden olevan tai haluaisimme niiden olevan. Minulla ei kuitenkaan ollut monestakaan asiasta kovin vahvoja tai selkeitä mielipiteitä. Vain isot pääpiirteet olivat selkeitä (esim. ateismi ja ei-heterous), mutta siihen se jäikin. Kun yritin tehdä vaalikonekyselyä, niin vastasin yli puoleen kysymyksistä ”en osaa sanoa”. Vasta kasvaessani huomasin tietyt asiat tosiksi tai epätosiksi ja rankan itsetutkiskelun ja filosofian opiskelun jälkeen sain listattua joitakin arvojani. Niiden pohjalta olen sitten kehittynyt. En ole vieläkään mikään politiikan ekspertti ja moneen suureen kysymykseen en voi muuta todeta kuin ottia tuota. Blogosfääri on täynnä minua paljon fiksumpia ja kyvykkäämpiä kirjoittajia. Minulla on vain muutamia hyvin vahvoja mielipiteitä, jotka perustuvat välittömään omaan kokemukseeni, ja huomasin, että juuri niistä asioista puhutaan hyvin vähän tai ei lainkaan. Siksi tämä blogi.

Olen poliittisissa piireissä ihmetellyt sellaisia tyyppejä, jotka ovat vasta teinivuosillaan tai kahdenkympin ihan alkupäässä ja heillä tuntuu olevan hyvin selkeät mielipiteet ja kannanotto jokaiseen asiaan maan päällä. Esimerkiksi Perussuomalaisten Nuorten Tiina Palovuori on tällainen. Kyseinen likka on vasta 21-vuotias ja hän on jo Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja (sitä ennen ollut aluepiirin puheenjohtaja), kirjoitellut painavaa asiaa blogissaan ja edustanut telkkarin keskusteluohjelmissa asti. Itse olen useita vuosia häntä vanhempi ja kantani ovat vasta nyt saavuttaneet sellaisen pisteen, että osaan sanoa jotenkuten, että minkälaiseen suuntaan kallistun ja moneen asiaan en vieläkään suostu ottamaan kantaa (esim. pitäisikö homojen saada mennä naimisiin, vaikka avioliittoasioihin muuten kyllä olen ottanutkin kantaa). Omat kantani ovat pitkällisen oppimisen ja elämänkokemuksen kasaantumisen lopputulos ja minusta on hyvin erikoista, että jollakulla Tiinan ikäisellä voi olla niin selkeät mielipiteet. Koen usein, että olen tavanomaista hitaampi yksilö. Ehkä oikeasti olenkin.

Trendi on ollut koko ajan se, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä konservatiivisemmaksi tulen. Olen huomannut monen asian suhteen, että ihminen on yllättävän biologinen olento eli meillä on oma lajityypillinen käyttäytyminen niinkuin millä tahansa eläinlajilla, vaikka emme suurimman osan aikaa ole tästä edes lainkaan tietoisia. Monet ihmisen kulttuurilliset piirteet pohjautuvat biologiaan eli kulttuuri on ikiaikojen saatossa muovautunut sellaiseksi kuin se on, koska biologiset taipumukset. Kulttuuri ei ole sattumaa ja katsomalla taaksepäin historiaan voimme oppia todella paljon ihmisestä lajina ja siten myös itsestämme. Ihminen ei ole todellakaan tabula rasa ja meitä ei voi ehdollistaa ihan mihin tahansa. Lajityypillinen käyttäytyminen sitten kuitenkin lopulta puskee esiin ja kaikki yrityksemme osoittautuivat täysin turhiksi ja hedelmättömiksi. Joudumme aina lopulta alkupisteeseen, joten paljon järkevämpää olisi vain hyväksyä se, että mitä olemme, ja mennä sen pohjalta, syleillen sitä. Ihminen saattaa aidosti uskoa esimerkiksi ”edistykseen” ja että nyt alkaa ns. uusi aika, jolloin se ja se lakkaa olemasta yms. ja hänen saattaa olla mahdoton hyväksyä omaa biologiaansa. Omaa biologiaa vastaan taisteleminen kuitenkin sitten aiheuttaa hämäriä oireita, jotka tuntuvat mystisiltä ja selittämättömiltä, mutta jotka lopulta selittyvät lajityypillisellä käyttäytymisellä (esim. länsimaalaisten naisten hakeutuminen hyvin patriarkaalisista kulttuureista kotoisin olevien miesten seuraan, masennuksen aalto ja tyhjyyden, tarkoituksettomuuden tunne länsimaissa).

Minulla ei ole koskaan ollut oikeistolaisia tuttavia, mutta vasemmisto on minulle tullut tutuksi käytännön kautta. Minulla on tiettyjä mielenkiinnon kohteita ja hakeuduin jo nuorena niitä harrastavien muiden ihmisten sekaan lähinnä Internetin välityksellä. Jostakin syystä nämä piirit ovat kokonaan vassareiden kansoittamia. Vasemmisto Suomessa tällä hetkellä (Vasemmistoliitto, Vihreät ja ilmeisesti ainakin jossain määrin Piraattipuolue) on pitkälti porukka, jonka ajatusmaailmaan nivoutuu sosialismi, homoagenda, genderideologia, feminismi, monikulturismi sekä ympäristöliike. Ja ainiin, kovin huumemyönteistä jengiä siellä on myöskin. Suurin osa tutuistani ovat juurikin näitä asioita tunnustavia ja jos henkilö ei näistä viidestä tunnusta yhtä tai kahta, niin loput ainakin tunnustaa. Maahanmuuttokriittisiäkin ja feminismivastaisiakin vassareita on olemassa, mutta joukkona tarkasteltaessa he edustavat juurikin noita listaamiani asioita.

Henri Heikkinen on kirjoittanut, että koko Suomessa ei ole oikeistoa sanan varsinaisessa merkityksessä ja kaikki poliitikot häntä itseään, Elina Lepomäkeä ja Wille Rydmania lukuunottamatta ovat erivärisiä sosiaalidemokraatteja. Hän esittää asian hyvin selkeästi blogissaan, joten tutkaile sieltä. Kyllä, edes median niin kovasti parjaavat ”äärioikeistolaiset” Perussuomalaiset eivät ole oikeistolaisia. Tämä aiheutti itsessäni ahaa-elämyksen ja ymmärsin, miksi minun on ollut niin hirveän vaikea ymmärtää, mitä oikeisto tarkoittaa. Sitä ”äärioikeistoa”, mistä mediassa puhutaan, ei ole oikeasti olemassa. Natsit eivät ole oikeistolaisia. He ovat vasemmistolaisia. ”Äärioikeisto” on siis tosiasiassa äärivasemmisto. Natsismin toinen nimitys on kansallissosialismi eli natsismi on nimensä mukaisesti sosialismia, jossa paino on kansakunnassa. Vieraile huviksesi uusnatsien nettisivuilla ja lue sieltä, miten he itseään kuvaavat. Natsismi on sosialismia, jossa painotetaan kansakunnan merkitystä sekä joitakin konservatiivisia arvoja (esim. perhe ja sukupuoliroolit). Vastaavasti esimerkiksi Vihreät ja Vasemmistoliitto edustavat sosialismia, jossa painotetaan eläinten ja homojen oikeuksia sekä kansakunnan merkityksettömyyttä (monikulturismi). Sosialismilla ja sosialismilla on siis vain aste- ja painotuseroja.

Asioita hämärtää vielä se, että ns. vihersosialistit (Henri Heikkiseltä pöllitty termi, erotuksena kansallissosialismille) kutsuvat itseään liberaaleiksi. Wikipedian mukaan: ”Liberalismi (lat. liber ’vapaa’) on ideologia tai poliittinen suuntaus, joka pitää keskeisenä arvonaan vapautta jostakin ja vapautta johonkin.” Täytyy erottaa keskenään talousliberalismi ja arvoliberalismi eli täten vihersosialistit olisivat arvoliberaaleja, sillä he painottavat yksilön oikeutta määritellä itse itsensä ja yksilön vapautta kaikenlaisista ”kahlitsevista” normeista, kuten sukupuoliroolit, heteronormatiivisuus tai perinteinen perhemalli. Mutta Wikipedia jatkaa: ”Liberalismi etsii yhteiskuntaa, jota kuvaa yksilöiden ajatuksenvapaus, rajoitteet hallituksen ja uskonnon vallassa, lain voima, vapaa ajatustenvaihto, vapaaseen yrittäjyyteen perustuva markkinatalous sekä läpinäkyvä hallinto. --- Kaikki liberaalit kuitenkin kannattavat vapausoikeuksia kuten yhdistymisvapautta, laajaa sopimusvapautta ja elinkeinovapautta, sananvapautta, lehdistönvapautta ja liikkumisen vapautta, vapautta orjuudesta, pakkotyöstä ja väkivallasta, uskonnonvapautta ja yksityisomistusoikeuksia eli laajaa henkilökohtaista ja taloudellista vapautta.”
Moni ns. suvaitsevaisten toilailuja seurannut onkin huomannut, että suvakit ovat tosiasiassa äärettömän suvaitsemattomia. ”Suvaitsevaisuus” on ideologia, jossa on selkeät arvot ja ihanteet sekä hyvä/paha -jako. Suvaitsevainen suvaitsee vain niitä, jotka ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Eri mieltä olevat ovat yksinkertaisesti väärässä ja pahoja, eivät pahimmassa tapauksessa edes ihmisiä enää, ja heidät pitää vaientaa ja heille voi tehdä ihan mitä tahansa. Olen nähnyt suvakkien demonisoivan eri mieltä olevat aivan järkyttävällä tavalla. Suvakki ei pelkästään ole kanssasi eri mieltä, vaan hänestä olet paha epäihminen, sinun mielipiteesi tulee lailla ja pakkokeinoilla kieltää ja sinut vaientaa. Tämä ei ole liberalismia, vaan *totalitarismia*. Itseään liberaaliksi kutsuva vihersosialisti ei tiedä, mitä liberalismi on. Hän on totalitaristi. Tästä syystä nykyään törmää käsitteeseen ”klassinen liberalismi”, jolla halutaan tehdä pesäero tähän vääristyneeseen vihervasemmistolaiseen ”liberalismiin”. Amerikassa ns. oikeat liberaalit ovat alkaneet käyttää itsestään nimitystä libertaari eli libertarian.

Itselleni oli hyvin vaikeaa ymmärtää, mitä liberalismi käytännössä tarkoittaa, sillä en ymmärtänyt, mitä vapaus käytännössä tarkoittaa. Ymmärsin sen luettuani Harry Brownen legendaarisen kirjan How I found freedom in an unfree world. Kirjassaan Browne kuvaa konkreettisia vapaita ja epävapaita tilanteita sekä esittää tapoja ratkaista ne. Useimmat epävapautta aiheuttavat asiat ovat Brownen mukaan päämme sisällä eli todellisuudessa meitä ei kahlitse mikään muu kuin oma haluttomuutemme tai kyvyttömyytemme tehdä asioille mitään. Tämän ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää vapauden käsitteen ymmärtämisen kannalta. Kun ymmärrät tämän, niin kaikki sinua tähän asti sitoneet kahleet putoavat pois ja ymmärrät, mistä liberalismissa on loppujen lopuksi kyse. Vassarit toitottavat siitä, miten yhteiskunta yrittää kahlita tai sortaa joitakin ihmisryhmiä, esimerkiksi homoja ja naisia ja köyhiä. Kuitenkin katsomalla ympärillesi tajuat, että jokainen näistä ihmisryhmistä on vapaa tekemään mitä haluaa. Mikään laki ei sido naista, homoa tai köyhää. Nainen voi tehdä ihan samoja asioita kuin mieskin, jos vaan haluaa ja kykenee. Homo saa homoilla. Köyhä voi opiskella uuden parempipalkkaisen ammatin tai lukea netistä, miten osakesijoitus toimii, tai pähkäillä uuden mullistavan bisnesidean. Ei meillä ole mitään yhteiskunnan kahleita. Katsomalla historiaan ymmärrät tätäkin paremmin ja asiat asettuvat perspektiiviin: vielä vähän yli sata vuotta sitten naisella ei ollut samoja yhteiskunnallisia oikeuksia kuin miehellä eli hän oli koko ikänsä vajaavaltainen vähän samaan tapaan kuin lapsi nykyään ja tarvitsi koko ikänsä ”huoltajan” (joka oli isä, veli tai yleisimmin aviomies). Homous oli aikoinaan laitonta, sitä pidettiin sairautena ja homoilusta saattoi joutua vankilaan. Aikoinaan rikkailla oli eri oikeudet kuin köyhillä, esimerkiksi päästäkseen tiettyihin kouluihin tai tiettyihin korkeisiin virkoihin piti sinun olla aatelinen (ja aateluus on synnynnäistä, sinä joko synnyt aateliseksi tai sitten et. Se ei ole valinta- tai kyvykkyyskysymys).

Olen arvokonservatiivi ja talousliberaali. Arvokonservatiivius johtuu siitä, mitä juuri yllä selitin, eli kulttuuri ei ole kehittynyt sattumalta ja ihminen on mitä on. Talousliberaalius johtuu siitä, etten voi mitenkään päin hyväksyä sosialismia. En osaa kunnolla sijoittaa itseäni vasemmisto-keskusta-oikeisto -akselille, mutta sen tiedän, että vasemmistolainen en missään nimessä ole.

Miksi?

Vasemmistolle on tyypillistä ns. herraviha eli rikkaana ja menestyvänä oleminen olisi jotenkin lähtökohtaisesti väärin ja kaikki rikkaat ihmisinä pahoja tai vähintään mulkkuja. Tätä kautta myös kaikki varakkaisiin ihmisiin liitetyt asiat ja ilmiöt (esimerkiksi tietyt harrastukset) ovat lähtökohtaisesti pahoja tai epätoivottavia. Tarkoitan tässä ”herralla” ketä tahansa astetta varakkaampaa ihmistä, en siis varsinaisesti mitään superrikkaita tai ”hienoja” ihmisiä, mukahienoista puhumattakaan.

Toinen vassareiden piirre on jatkuva toisten ihmisten tai ihmisryhmien syyttäminen omista ongelmista. Jos jollakulla menee huonosti, niin se on jonkun sortavan ihmisryhmän, kuten kapitalistien, pörssikeinottelijoiden tai patriarkaatin, syy. Tai sitten vaikka huonojen opettajien, koulukiusaajien tai mulkkujen vanhempien syy. Mutta ei tietenkään ikinä ihmisen itsensä ja hänen huonojen tapojensa ja asenteidensa syy. Ja koska vassari on uhri, tulee jonkun ulkopuolisen, yleensä yhteiskunnan, auttaa häntä tai pelastaa hänet. Tämä on sitä kuuluisaa sortorakenne- ja uhriutumisajattelua eli vassari ajattelee yhteiskunnan rakentuneen siten, että joku ihminen tai ihmisryhmä on aina sorretun asemassa ja joku toinen sortajan asemassa. Minulla on ollut ihan uskomattoman veteliä ja aloitekyvyttömiä tuttuja, jotka eivät laita tikkua ristiin elämänsä eteen. Ovat saattaneet olla vuosikausia työttöminä ja päivästä toiseen valittavat, miten kaikki on paskaa ja perseestä, mutta eivät koskaan tosissaan yritäkään hakea töitä tai keksiä jotakin mielekästä tekemistä. Vassari ei puhu puolella sanalla siitä, että ihminen on vapaa ottamaan vastuun omasta elämästään ja tekemään asioiden parantamiseksi jotain. Sen sijaan, että vassari lopettaisi ajattelemasta itseään uhrina, hän voisi todeta ”paska reissu, mutta tulipahan tehtyä” ja suunnata ajattelunsa kohti sitä, että miten paskasta pääsee eroon. Kuten totesin yllä: kun ymmärrät, että olet ihan oikeasti vapaa tekemään mitä haluat eli olet vapaa tekemään jotakin paskasta poispääsemiseksi, eikä mikään laki tai ihminen oikeasti pakota sinua olemaan siellä, missä nyt olet, niin kaikki sortorakenteet lakkaavat olemasta.

Olen itse ollut koko ikäni köyhä ja minulla on taustalla kaikennäköisiä psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia. Olen tehnyt pelkkää matalapalkkaista paskatyötä ja iso osa energiastani on vuosien ajan mennyt siihen, kun olen yrittänyt olla normaali, toimiva ihminen. Minulla on kuitenkin ollut aina palava halu kehittyä ihmisenä ja menestyä elämässä. En pysty mitenkään ymmärtämään herravihaa. Menestyminen ja rikastuminenhan ovat tavoitteita. Menestyneet ihmiset ovat ihailtavia. En ole ikinä voinut vihata herroja, sillä minä haluan OLLA herra. En vaan tiedä, että miten, mutta minä otan siitä selvää. Tai kuolen yrittäessäni. Olen ala-asteelta asti yrittänyt kuumeisesti miettiä toimivaa bisnesideaa ja minulle on kertynyt erilaisia suunnitelmia useiden kansioiden verran.

Vassarin mielestä rikas on paha ja on oikeudenmukaista, että rikkaat verotetaan kuiviin köyhien puolesta. Ei helvetissä. Ei raha sada taivaalta. Ei vauraus ole mitään sellaista, mikä vaan sattuu putoamaan jonkun syliin ja jonkun toisen ei. Vauraus ei usein ole sattumaa, vaan sen eteen täytyy tehdä hyvinkin paljon töitä. En helvetissä hyväksy sellaista yhteiskuntaa, missä minun olisi kiellettyä tavoitella vaurautta ja sitten se vauraus, jonka puolesta olen taistellut vuosikaudet, otetaan minulta pois, koska on epäoikeudenmukaista, että minulla on rahaa ja jollakulla toisella ei. Olen nähnyt paljon sellaisia ihmisiä, joiden huono talous- tai elämäntilanne on pitkälti heidän itsensä aiheuttamaa. Minä en ole yhtään mitään velkaa noille ihmisille. Jos ei töitä tee, ei syömänkään pidä.

Nallekarkit ei mene tasan joo. Se on valitettava tosiasia, että emme elä täydellisessä maailmassa. Aina on ollut ja tulee aina olemaan niitä, jotka syntyvät huonompiin olosuhteisiin kuin toiset. Se ei kuitenkaan ole kenenkään vika. Ei huono-osaisen ihmisen kuten ei hyväosaisenkaan, eikä yhteiskunnan. Sille ei mahda mitään, että ihmiset ovat erilaisia, ja jonkun äiti on psykoottinen narkkari, kun jonkun toisen äiti on kuningatar. Me emme mahda lähtökohdillemme mitään, mutta meillä on kaikki mahdollisuudet pyrkiä huonoista oloista pois. Se ei aina ole mitenkään helppoa, mutta se on mahdollista. Loppu on sinusta kiinni. Rakastan ”ryysyistä rikkauksiin” -tarinoita. Näitä tapauksia on ollut oikeassa elämässä koko maailman sivu. Tykkään lukea niitä ja ottaa niistä mallia ja toivoa omaan elämääni. Vaikka minulla on ollut ongelmia, niin olen tehnyt hirveästi töitä sen eteen, että pääsisin ongelmista eroon. Se vassarien ajatusmaailma, että jotenkin vaan hyväksytään, että itsellä on kaikki aina vaan paskaa, ollaan täysin sokeita mahdollisuuksille ja ratkaisuille ja joko huudetaan sängynpohjalta yhteiskuntaa apuun tai lähdetään marssimaan jotain kuviteltua sortajaa vastaan, on minulle aivan käsittämätön.

Aikuinen ihminen on kykenevä ottamaan vastuun itsestään. Hänen TÄYTYY ottaa vastuu itsestään. Kukaan muu ei sitä voi tehdä, eikä pidäkään. Kasvakaa vastuullisiksi aikuisiksi, lakatkaa ajattelemasta itseänne uhreina ja alkakaa miettiä, että mitä asioille voisi tehdä. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.