Vassaria ahdistaa

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt erilaisten vihervasurihenkisten porukoiden pipipäisyyttä. Siellä ovat nimittäin kaikennäköiset mielenterveyshäiriöt erittäin vahvasti yliedustettuina. Oikeastaan kaikki tuttuni ovat olleet yläasteelta asti erityylisiä vihervasureita ja piireissäni oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että lähestulkoon kaikilla oli jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Kun laskeuduin näistä kuvioista ”normaalien” ihmisten keskelle olin hämmästynyt siitä, miten VÄHÄN ns. normaaleilla on mielenterveysongelmia. Mitään ruusuilla tanssimista ei heidänkään elämänsä tietenkään ole ja yhdellä jos toisellakin on ollut elämässään kaikennäköistä kriisiä, mutta se on kuitenkin eri asia kuin varsinaiset mielenterveysongelmat. Se, että elämä joskus heittää kakkaa päin pläsiä, ei ole mielenterveysongelma. Normaalit ihmiset pysyvät kaikesta huolimatta toimivina yksilöinä ja selviävät ongelmista yleensä korkeintaan parin viikon tai kuukauden saikulla, jos saikulle ylipäätään ollenkaan päätyvät. Vihervasuriporukoissa taas pitkäkestoinen työttömyys tai toistuvat saikut ongelmien vuoksi, työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveyssyistä yms. ovat hyvin yleistä.

Paitsi, että olen seurannut kaverieni edesottamuksia, niin olen myös vuosia seurannut useita minulle tuntemattomia ihmisiä netin kautta. Eräs elämäni tärkeimmistä harrastuksista on kuvataide ja eräs suosikkiosa-alueistani on sarjakuvat. Ja noh, kuvataidepiireissä ei vassareita pääse pakoon. Todella monella kuvataiteellisesti suuntautuneella ihmisellä on taide- tai sarjakuvablogi netissä.

Sarjakuvablogit ne vasta aikamoista luettavaa ovatkin. Ne tarjoilevat tirkistysikkunan tekijänsä pään sisään ja pääset niiden kautta mielikuvamatkalle tekijän ajatusmaailmaan.

susiajasoraa.sarjakuvablogit.com

Lähestulkoon kaikki sarjakuvablogit ovat huonoja. Niissä ei juuri koskaan sanota mitään järkevää tai kiinnostavaa, vaan ne ovat pelkkää angstia ja avautumista. Lopetin kokonaan uusien sarjakuvablogien etsimisen sen jälkeen, kun olin vuosia seurannut, miten tyypit ei muusta puhukaan kuin siitä, miten ahdistaa, masentaa, vanhemmat on paskoja, pitäis hakea kouluun, pitäs liikkua, ei oo töitä, ei oo kavereita, sosiaaliset tilanteet ahdistaa, on helvetin tylsää. Tätä vaan jatkuu ja jatkuu ja olen ihmetellyt, että miten noille riittää ollenkaan lukijoita. Huomatkaa, että tekijät eivät ole teinejä, vaan tätä horinaa kuulee myös lähes kolmikymppisiltä. Kuinka saamaton ja tylsämielinen voi ihminen olla? Itse seuraan nykyään yhden käden sormilla laskettavaa määrää sarjisblogeja kahdesta syystä: 1) olen seurannut tyyppiä vuosia, ehkä tavannutkin hänet, joten aina välillä huomaan miettiväni, että mitähän se puuhailee, 2) tyyppi on niin seko, että blogilla on viihdearvoa.

Mutta toisaalta. Kun henkilö omaksuu sortorakenneajattelun, niin eipä ihme, että ahdistaa. Sen jälkeen kaikki maailman asiat (myös ne kaikkein pienimmät ja arkisimmat) muuttuvat jonkintyyliseksi sorroksi.

Tässä kohtaa sopiikin kysyä ”muna vai kana” -tyylinen kysymys: Aiheuttavatko mielenterveysongelmat vasemmistolaisuutta vai vasemmistolaisuus mielenterveysongelmia?

Olen sellaistakin miettinyt, että mahtaakohan monien vassareiden hyvin rajulla taustalla olla jotakin tekemistä heidän nykyisen maailmankuvansa kanssa? Vassareissa on hyvin paljon sellaisia ihmisiä, joilla on hyvin rikkinäinen, väkivaltainenkin, perhetausta ja heistä useita on kiusattu koulussa hyvinkin rajusti. Yhdessä kohtaa tuttavapiirissäni oli lähes yksinomaan koulukiusaamistaustan omaavia ihmisiä. Myös tästä asiasta voi lukea vassareiden blogeista (heistä monet avautuvat tästä hyvin seikkaperäisesti). Heistä myös hyvin suuri prosentti on seksuaaliselta suuntautumiselta muita kuin heteroita. Onko siis vassarius ikäänkuin tällaisen rikkinäisen, turvattoman ja identiteettisotkuisen elämän looginen päätepiste? Vassareissa on paljon kaikenmaailman alakulttuurien edustajia (anime, cosplay, gootti, furry yms.) ja heille on tyypillistä esimerkiksi pukeutua hyvin silmäänpistävällä tavalla (shokkiväriset hiukset, vahvat meikit, lävistykset, tatuoinnit, oudot asut). Onko tällainen erikoisuuden tavoittelu vain looginen seuraus siitä, kun se, mitä olet ja edustat, on koko elämäsi ajan ollut ympäristön mielestä jotakin pahaa ja iljettävää ja sinä huono ihminen (koulukiusaaminen, vanhempien harjoittama kaltoinkohtelu)?

Vassari usein perustelee tätä kaikkea sillä, että hän haluaa vain olla oma itsensä, ihan sama mitä muut sanoo tai ajattelee. Tämän kaiken valossa alan epäillä, että kaiken hänen kokemansa kiusaamisen vuoksi vassarilta on kadonnut kokonaan perspektiivi sen suhteen, että missä kohtaa ”olla oma itsensä” lyö kertakaikkiaan yli. Tottakai sellaiset asiat, kuten ”hyvä maku”, ovat vassarille täysin absurdeja käsitteitä ja edustavat vain sitä, että ”yhteiskunta yrittää pakottaa johonkin muottiin”. Monessa vassarissa yhdistyy ei-hetero seksuaalinen suuntautuminen, rikkinäinen kotitausta ja koulukiusaaminen. Jos et tiedä, mitä esimerkiksi sellaiset asiat kuin turvallisuus, vakaus, lämpimät ihmissuhteet ja hyvä itsetunto tarkoittavat, niin lienee helppoa hurahtaa kaikkiin kivalta ja rakastavalta kuulostaviin hömpsötyksiin, kuten suvaitsevaisuus ja monikulturismi, rasismin vastustaminen, kultalusikka suussa syntyneiden pohattojen vastustaminen ja eläinten oikeudet. Rikkinäisen taustansa vuoksi vassarilla ei välttämättä ole edes mitään edellytyksiä tarkastella näitä asioita (suvaitsevaisuus, monikulturismi, vegaanius, homoagenda, genderideologia) kriittisesti. Tämän vuoksi vassarit ovat niin epäloogisia ja he eivät tunnu tajuavan todellisuudesta mitään ja heiltä menee kaikki järkipuhe aivan ohi korvien.

Summa summarum: joukkona tarkasteltuna vassarit ovat tosi rikkinäistä, turvatonta, pallohukkaista ja surullista joukkoa.

On turhaa odottaa, että vassarin silmät joskus aukeaisivat. Eivät ne aukea. Niillä ei ole edellytyksiä aueta.

surkea.sarjakuvablogit.com