Minähän en tiedä yhtään mitään siitä, että minkälaista oli ennen, mutta olen huomannut, että nykyään moni yhteiskunnallinen keskustelu on hyvin polarisoitunutta. Olet kanssamme samaa mieltä tai olet meitä vastaan. Esimerkiksi avioliiton tai sukupuolen merkityksestä on hyvin hankala edes aloittaa rakentavaa keskustelua, koska jo erilaiset alkuasetelmat tulkitaan sellaiseksi, että toisen kanta tai ajama asia tulisi kieltää.
Todellisuudessa alkuasetelma sekä lopputulos/ratkaisuehdotus ovat kaksi eri asiaa. Moni asia ei ole kyllä/ei -kysymys, vaan asiaan liittyy hyvin paljon muutakin ja kahden ääripään (kyllä-ei) väliin jää hirveä kasa harmaata aluetta. Vaikka henkilöt olisivat samaa mieltä alkuasetelmasta, eivät he välttämättä ole samaa mieltä lopputuloksesta. Ja mielestäni lopputulos on se, mikä ratkaisee, ja henkilö ja hänen mielipiteensä tulee tuomita lopputuloksen perusteella, ei alkuasetelman.
Alkuasetelma on esimerkiksi havainto todellisuudesta tai henkilön tulkinta todellisuudesta. Esimerkiksi se, että sukupuolia on kaksi tai että sukupuolia ei ole olemassa. Lopputulos on johtopäätös tai ratkaisu asiaan. Esimerkki: Sukupuolia on kaksi (alkuasetelma/havainto). Onko transsukupuolisuus todellinen ilmiö? Kyllä/ei (lopputulos/johtopäätös). Pitäisikö sukupuolenvaihdoshoidot kieltää? Kyllä/ei (ratkaisu/lopputulos/johtopäätös).
Todella paljon näkee sitä, että henkilö luulee tietävänsä toisen johtopäätökset pelkän alkuasetelman perusteella ja yleensä vielä ylitulkitsee ne. Tämän vuoksi esimerkiksi homoavioliitto-, sukupuoli- ja maahanmuuttokeskusteluita on usein tuskaisaa seurata. Esimerkki: Minun mielestäni sukupuolia on kaksi (alkuasetelma). Täten olen ultrakonservatiivinen fundamentalistikristitty ja minusta transut ovat friikkejä ja homostelu pitäisi kieltää (alkuasetelman perusteella tehty virheellinen johtopäätös, joka ei perustu mihinkään, mitä olen sanonut).
Avioliitto-, sukupuoli- ja maahanmuuttokeskustelua vaivaa se, että ihmisten mielissä jo tietyt alkuasetelmat ovat automatic pahaa ja väärin. Ilman, että on edes kuultu henkilön perusteluita tai johtopäätöksiä. Tämä on erittäin huono ilmiö ja aikaansaa HYVIN mustavalkoisen maailmankuvan, missä on vain kyllä/ei -kantoja, mutta ei lainkaan harmaata. Todellisuus ei ole koskaan niin yksinkertaista ja käsitellessämme hankalia aiheita tulee meidän ymmärtää kaikki harmaan sävyt.
Minusta on mielettömän hauskaa, että minulle sanotaan, etten ole oikeasti transsukupuolinen, tai että trollaan. Miten transsukupuolisella voi olla konservatiiviset sukupuolikäsitykset? Siksi, että minulla on silmät päässä! Ei enempää eikä vähempää. Kritiikkini onkin koko ajan ensisijaisesti kohdistunut ihmisten muodostamiin alkuasetelmiin. Jos lähdemme siitä, että sukupuoli on vain harhaa, sukupuolia ei ole oikeasti olemassa ja kuka tahansa voi määritellä sukupuolensa milloin tahansa, ovat tämän alkuasetelman pohjalta tehdyt johtopäätökset myöskin sen mukaisia. Eli yhtä harhaisia kuin itse alkuasetelma. Hommasta ei tee yhtään helpompaa se, että kyseisen alkuasetelman puolesta puhuvat ihmiset eivät kykene vastaanottamaan yhtään mitään kritiikkiä ja porukka on kaivautunut pitkälti kyllä/ei -poteroihin ja keskustelu ei etene mihinkään.
Vaikka minä olen transsukupuolinen ja biseksuaali (käytännössä lesbo), niin se ei poista maailmasta sukupuolen ja heteronormatiivisuuden merkitystä. Minusta sellainen ajatusmaailma, että olisi muka loogista, että kaikki ei-cissukupuoliset kannattaisivat genderideologiaa ja ei-heterot homoagendaa, on kertakaikkiaan outo. Se, että sukupuolia on kaksi ja että heteronormatiivisuus on ihmisen normaalitila, ovat vasta tosiasioiden toteamisia eli alkuasetelmia. Ne eivät ole itsessään kannanottoja mihinkään eli ne eivät ole johtopäätöksiä. Minä en ole toistaiseksi ottanut juurikaan kantaa johtopäätöksiin. Aion tulevassa esittää enemmän johtopäätöksiä.
Vakuutan, että olen kaikkien transsukupuolisten puolella ja minä ajan heidän etuaan. Mutta minä en hyväksy tosiasioiden kieltämistä. Se ei hyödytä ketään, ei transsukupuolisiakaan, kuten olen aiemmin perustellut. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja pyritään ymmärtämään asioista kaikki puolet, myös ne ei-kivat. Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Pidetään se mielessä aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa. Sinun on kyettävä argumentoimaan näkökulmasi.
Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.
Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.
Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.