keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Miksi vastustan LGBT-liikettä (itse homona)

 

Aiemmassa kirjoituksessani selostin kohta kohdalta, että miksi vastustan Setaa. Syyt sille, että miksi vastustan LGBT-liikettä suurempana kokonaisuutena menevät todella paljon päällekkäin sen kanssa, että miksi vastustan Setaa, koska Seta edustaa LGBT-liikettä. LGBT-liikkeeseen suurempana kokonaisuutena kuuluu kuitenkin vielä muitakin piirteitä, joita vastustan. Tämä kirjoitus on siis suoraa jatkoa Seta-kirjoitukselleni ja ensimmäiset 7 syytä, miksi vastustan LGBT-liikettä, ovat samat kuin miksi vastustan Setaa. Lue näille syille perustelut aiemmasta kirjoituksestani.

  1.  LGBT-liike on queerfeministinen liike.
  2.  LGBT-liike ei ole homoliike.
  3.  LGBT-liike levittää yhteiskunnassa genderideologiaa.
  4.  LGBT-liike levittää yhteiskunnassa "tietoa" mielikuvitusseksuaalisuuksista.
  5.  LGBT-liike ei erota seksuaalista suuntautumista ja fetissiä toisistaan.
  6.  LGBT-liike on perverssien liike.
  7.  LGBT-liike tukee translapsi-ilmiötä.

 
Seuraavassa käyn läpi loput 7 syytä, että miksi vastustan LGBT-liikettä. Nämä kaksi kirjoitusta luettuasi ymmärrät, että miksi nykymuotoisen LGBT-liikkeen vastustajissa on yhä etenevissä määrin nimenomaan homoja ja miksi siinä ei ole edes mitään omituista.

  • LGBT-liike on mielestään jatkoa Stonewallin riehumisille

LGBT-liike katsoo usein itsensä perustetuksi Stonewallin riehumisessa vuonna 1969. Tapahtumasta käytetään nimitystä "Stonewallin mellakat" tai englanniksi "Stonewall riots". Stonewall Inn oli homobaari Yhdysvaltojen New Yorkissa aikana, kun maan lait olivat hyvin homovastaisia ja ravintolat eivät tykänneet homoista asiakkaina. Oli yleistä, että ravintolat kokonaan kieltäytyivät tarjoilemasta homoille. Joitakin homobaareja oli olemassa, mutta poliisi teki niihin usein ratsioita ja kohteli niissä käyviä ihmisiä nöyryyttävästi. Stonewall Inn:ssä eräänä yönä poliisi tuli tekemään ratsiaa, mutta baarin asiakkaat saivat tarpeekseen poliisin käytöksestä ja nousivat kapinaan, jonka seurauksena poliisi menetti tilanteen hallinnan. Ilta eskaloitui avoimeen mellakkaan ja mellakointi jatkui pari päivää. Tästä tapahtumasta saivat muutkin homot myös muualla maailmassa inspiraatiota nousta avoimeen kapinaan.

Illan tapahtumista on olemassa useita versioita, mutta meillä ei ole pomminvarmaa tietoa siitä, että mitä tarkalleen tapahtui, koska dokumentaatiota ei ole. Kyseessä oli tosiaan aamuyön baaririehuminen. Mielestäni on aivan outoa, että miten paljon jotkut ihmiset glorifioivat tätä tapahtumaa. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa eräs suomalainen transnainen suorastaan ylistää tapahtumaa. Hän tosin sepittää tapahtumista oman version, jonka mukaan Marsha P. Johnson, transvestiitti prostituoituna työskennellyt homomies (jota kirjoittaja kutsuu kuitenkin transnaiseksi), olisi ollut tapahtumissa pääosassa ja käynyt ensimmäisenä poliiseja vastaan. Mainittu henkilö kuitenkin muiden lähteiden mukaan on itse sanonut, ettei ollut mellakan alussa edes paikalla, vaan liittyi mukaan vasta myöhemmin. On myös ylitulkinta sanoa häntä transnaiseksi, sillä muiden lähteiden mukaan hän oli drag queen. Drag on teatteria ja transvestisismi fetissiluonteista, se ei ole sama asia kuin olla transsukupuolinen. Henkilö voi olla transvestiitti tai olla kiinnostunut dragistä olematta transsukupuolinen.

Kuvausten perusteella Stonewall Inn oli aivan jäätävä räkälä. Se oli mafian omistuksessa ja siellä hengaili huumejengiä ja kodittomia. Stonewallin mellakka oli aamuyön baaririehuminen. Tämmöisen paikan ja tapahtuman nostaminen koko homoliikkeen pyhäksi ikoniksi on vastenmielistä. Kykenen kyllä ymmärtämään, että mitä kyseisenä iltana paikalla olleet ihmiset ovat mahdollisesti kokeneet ja miksi he ovat mellakan aloittaneet, mutta tämä yksittäinen tapahtuma jääköön vain osaksi historiaa. Sen nostaminen koko homoliikkeen esikuvaksi on mautonta, enkä koe yhtään mitään yhteenkuuluvuutta räkäläbaarin riehujiin. On totta, että tämä tapahtuma kyseiseen maailmanaikaan jostain syystä inspiroi homoja ja siitä lähti maailmanlaajuinen lumipalloefekti. En kiellä sitä, etteikö tämä olisi ollut jostain syystä merkityksellistä tuohon aikaan eläneille ihmisille, koska ajat olivat silloin oikeasti erilaisia, mutta baarimellakan henki olisi saanut jäädä tuohon aikakauteen. Tuona aikakautena oli muutakin yleistä levottomuutta esimerkiksi Vietnamin sodan ja kylmän sodan vuoksi. Myös hippiliike oli iso juttu tuolloin. Kuuluisa "rakkauden kesä" oli ollut 1967 eli vain kaksi vuotta aikaisemmin.

Olen usein kuullut väittämän, että ilman Stonewallin riehumisia mitään homojen oikeuksia ei nykyäänkään olisi. Rohkenen epäillä. Kun lähdin tonkimaan asiaa, niin yllätyin, että tuohon samaan aikaan oli olemassa useita muitakin homojen oikeuksia ajaneita ihmisiä ja ryhmittymiä. Jostain syystä niistä ei yleisesti puhuta ollenkaan ja en ollut aikaisemmin edes kuullut niistä. En esimerkiksi ollut kuullutkaan 1950-luvun homofiiliaktivisteista. Ensimmäiset homojärjestöt perustettiin jo 1800-luvun puolella, mutta niiden toiminta katosi pitkäksi aikaa natsi-Saksan nousun vuoksi. San Franciscossa oli toiminut jo vuodesta 1955 lähtien lesbojärjestö Daughters of Bilitis, jonka tarkoituksena oli integroida lesboparit yhteiskuntaan, tukea lesboja ja levittää tietoa lesbouden historiasta. Tämä heidän tekemänsä suunnitelma lesbojen integroimiseksi on mielenkiintoinen. Vuonna 1950 perustettu Mattachine Society oli järjestänyt mielenosoituksia Valkoisen talon edustalla vuonna 1965 eli kaksi vuotta ennen Stonewallin riehuntaa. Jotkut ajan homoaktivistit olivat häpeissään Stonewallin riehumisista. Mattachine Societyn mielenosoituksiin osallistunut ja omiakin tempauksia järjestänyt homoaktivisti Randy Wicker oli niin häpeissään Stonewallin takia, että etäännytti itsensä koko homoliikkeestä hetkeksi.

Kun homoavioliitto laillistettiin Yhdysvaltojen Kaliforniassa vuonna 2004 Del Martin ja Phyllis Lyon, Daughter of Bilitis -järjestön perustajalesbopari, menivät heti naimisiin. He olivat olleet pariskunta vuodesta 1952 saakka. Kuvan lähde: Wikipedia

Homoseksuaalien mielenilmaus Philadelphiassa Yhdysvalloissa vuonna 1965. Mielenilmauksen sääntönä oli asetettu, että osallistujien on pukeuduttava siistiin pukuun. Huomioni kiinnittyi vasemmalla olevan miehen kyltin tekstiin: "Homosexual citizens want: Their right to make their maximum contribution to society". Vapaa suomennos: "Homoseksuaaliset kansalaiset haluavat: Heidän oikeutensa antaa maksimaalisen panostuksensa yhteiskunnalle". Tämä mielenosoitus on ajalta, kun homoilta oli evätty pääsy armeijaan ja valtion työpaikkoihin, ja pelkkä homous oli riittävä irtisanomisperuste missä tahansa työssä. Kuvan lähde: LGBTQNation


Rauhanomaista homoaktivismia siis oli olemassa vaikka kuinka paljon. Edellä on kuvattu vain tiettyjä ryhmittymiä Yhdysvalloissa. Stonewallin merkitys tässä kokonaisuudessa tuntuu aivan liioitellulta ja ylikorostuneelta. Lukemieni tekstien perusteella kyseisen aikakauden ihmiset todellakin saivat jotakin boostia siitä, että homoryhmä oli avoimesti uhmannut poliisia, mutta toistan: tämä avoin mellakointi ja keskarinnäyttely olisi saanut jäädä tuohon aikakauteen. Koko homoliikkeen ei todellakaan pidä olla joku yleinen keskarinnäyttelyliike, joka pohjimmiltaan perustuu juuri keskarinnäyttelyyn.

LGBT-liike kokonaisuudessaan tuntuu olevan nimenomaan anarkistiliike. Jotkut ihmiset jostain syystä tuntevat suurta vetoa anarkismiin. Siksi meillä on olemassa talonvaltaajia, kettutyttöjä, Varisverkosto ja Pinkkimusta blokki. En ole ikinä ymmärtänyt näitä ihmisiä ja heidän ajatusmaailmaansa, mutta noh, heitä nyt vaan on olemassa. LGBT-liike tuntuu näiden ihmisten valtaamalta. En tiedä, miten siinä niin kävi, vai oliko LGBT-liike jo alkujaankin sellainen, sillä sehän katsoo tulleensa perustetuksi Stonewallin mellakoissa.

Jostain syystä homofiililiike ajan kuluessa hiipui, ja kaikki homoaktivismi kulminoitui LGBT-liikkeeseen ja ajan kanssa homoaktivismi muuttui luonteeltaan nimenomaan eräänlaiseksi anarkismiksi. LGBT-liikkeelle ei ole enää meidän aikanamme vaihtoehtoa ja LGBT-liikkeen asema on niin vahva, että useimpien ihmisten mielissä LGBT-liike on yhtä kuin homoseksuaalisuus. Tämä ei tarkoita sitä, että homous on yhtä kuin anarkismi, tai että LGBT-liikkeelle ei voisi olla olemassakaan vaihtoehtoa. Anarkistien tapa nähdä maailma on vain yksi monesta. On muitakin tapoja katsoa maailmaa, ja sen tietää teistä lukijoista joka ikinen. LGBT-liike ei edusta homoseksuaalisia ihmisiä kollektiivina, vaan se edustaa vain tiettyä joukkoa heistä. Minä itse en halua olla missään tekemisissä anarkistien ja räkäläbaarin riehujien kanssa. Aion omalta osaltani vaikuttaa siihen, että LGBT-liikkeelle ja Setalle saadaan muodostettua vaihtoehto. Tässä kirjoitukseni "Millä perusteella minä olen konservatiivi", jossa avaan omaa maailmankuvaani hieman enemmän.

  • En pidä pride-tapahtumista

"LGBT pride" (aikaisemmin "gay pride") on nimenomaan LGBT-liikkeen tapahtuma/käsite. Ensimmäiset pride-marssit järjestettiin Yhdysvalloissa vuonna 1970 nimenomaan Stonewallin mellakoiden muistoksi. Tunnen huonosti priden historiaa, mutta ymmärtääkseni se on alusta saakka ollut nimenomaan karnevaalihenkinen tapahtuma. Karnevaali se on kuitenkin ollut koko sen ajan, kun minä olen aihetta aikanamme seurannut, ja nimenomaan voimakkaan seksuaalissävytteinen ja fetisistinen sellainen, johon myös liittyy mielenosoituksen piirteitä. Se ei siis ole puhtaasti vain jonkinlainen juhla- tai muistotilaisuus, vaan se on nimenomaan poliittinen tapahtuma.

Olen voimakkaasti kritisoinut pridea blogini alkuajoista saakka ja kutsunut pridea "pervokarnevaaliksi". En ole itse kertaakaan marssinut pride-kulkueessa. Voit lukea lisää aikaisemmista kirjoituksista täältä, täältä ja täältä. En ole koskaan pitänyt siitä, että muun väestön silmissä homous tai transsukupuolisuus tiivistyy tai kiteytyy nimenomaan tähän pervokarnevaaliin. Se on varsin paskaa PR:ää etenkin nykytilanteessa, kun jengiltä alkaa tulla LGBTiiTyy -hommat urakalla korvista. Nykyään kuvailisin asiaa juurikin siten, että LGBT-liike on anarkistiliike ja pride on kyseisen anarkistiliikkeen mielenosoitus.

Homoliike ei tarvitse karnevaaleja ja kulkueita. Niiden ei tarvitse olla automaattisesti homoliikkeeseen kuuluva asia tai kiinteä osa sitä. Pride-marssit ja pervokarnevaalit ovat nimenomaan erään tietyn homoliikkeen, LGBT-liikkeen, tapahtumia. Koko "pride" käsitteenä liittyy kiinteästi nimenomaan erään tietyn homoliikkeen, LGBT-liikkeen, ajatusmaailmaan ja toimintaan. Alleviivaan EDELLEEN, että LGBT-liike on VAIN YKSI TAPA ajatella homoasiat. Myös muita tapoja on olemassa.

Jotkut ovat ihmetelleet, että miksi minä joskus hillun prideilla. No seuraamassa omin silmin, että mitä siellä konkreettisesti tapahtuu. Seuraan skeneä omakohtaisesti ja tutustun ilmiöihin.

  • Pride on lähtenyt aivan lapasesta

Pridessa ei ole enää pitkään aikaan ollut kyse homojen oikeuksista, vaan siitä on tullut outoa yleistä maailmanhalailua ja "identiteettien" juhlintaa, ja "pride-identiteeteistä" on muodostunut valtava bisnes. Näin ei ollut vielä minun aikanani. Kaikkea pride-krääsää on nykyään saatavilla vaikka millä mitalla ja vaikka missä muodossa, ja uusia identiteettejä sekä niiden "pride-lippuja" syntyy kuin sieniä sateella. Kuka tahansa voi periaatteessa suunnitella oman pride-identiteetin ja sille lipun, ja pistää sen jakoon. Alkujaan oli vain yksi lippu eli sateenkaarilippu, joka edusti kaikkia LGB-ihmisiä eli ei-heteroita (Lesbian Gay Bi). LGBT-liikkeen symboliksi valikoitui alkujaan nimenomaan sateenkaari juuri siksi, että sen tarkoitus oli kuvata koko spektriä.

Priden käsiinleviäminen näkyy jostain syystä erityisen selvästi monissa nörtähtävissä tapahtumissa, kuten animeconeissa ja roolipelitapahtumissa. Näissä tapahtumissa on kiinteänä osana käsityöläisten myyntipöydät sekä ns. taidekuja, jolla piirtäjät voivat esitellä ja myydä töitään. Pride-krääsä ilmestyi näihin paikkoihin yhdessä kohtaa ja sen määrä on vuosien mittaan vain lisääntynyt, samoin muut LGBT-sivuilmiöt, kuten sukupuolineutraalit vessat. Kun minä aloitin nörttitapahtumien harrastamisen vuonna 2000, niin mistään pride- tai trans-jutuista ei ollut merkkiäkään. Nämä tapahtumat ovat aina olleet liberaaleja, joten ei niissä ollut aiemmin edes tarvetta alleviivata näitä asioita. Ihmettelen, että mistä se tarve yhtäkkiä ilmaantui. Taitaa olla koko juttu keinotekoisesti luotu.

Naurahdin eräänä päivänä Facebookissa, kun eräs henkilö kommentoi osuvasti, että homokulttuurissa harrastetaan "huiviviestintää", jossa erivärisillä hihamerkeillä ilmaistaan toisille "alakulttuurinen suuntaus". Tähän tekisi mieli todeta LGBT-liikkeestä kolmannella kotimaisella: "He is not a clown, he is the whole circus."

Moderneja pride-identiteettejä ja niiden lippuja. Klikkaa isommaksi.


Pridesta on nykyään tullut lähinnä erikoinen, värikäs, nörtähtävä nuorten alakulttuuri. Osa homoista/transsukupuolisista tykkää siitä ja osa vihaa sitä valkohehkuisella raivolla, eikä halua olla sen kanssa missään tekemisissä. Osa suhtautuu välinpitämättömästi. Valtaväestö saisi aikuisten oikeasti lakata assosioimasta kaikkea ei-perusheteroutta pride-kulttuuriin.

Yön supi, suomalainen transbloggaaja, kirjoittaa suhteestaan prideen:

Jos minä osallistuisin Prideen, haluaisin osallistua johonkin sukupuoleni on Mies, ei trans -henkiseen ryhmään, mutta luulen, että sellainen todennäköisesti nähtäisiin jotenkin hyökkäävänä ja tulkittaisiin niin, että joku tulee viestittämään miehisellä, heteroseksuaalisella ja ylpeällä maskuliinisuudellaan kuinka transeus, homous, feminiinisyys ja mekkoon pukeutuminen on noloa, vaikka en ajattele niin. Aikanaan, kun yritimme kaverini kanssa osallistua transihmisille tarkoitettuun pienempään tapahtumaan, minua ja kaveriani tuijotettiin sateenkaarilippujen keskeltä tylysti saapuessamme paikalle. Yksi pinkkitukkainen tyyppi huomautti minulle, että tämä miitti on transihmisille. Minua pidettiin cismiehenä ulkomuotoni perusteella. En jaksanut selitellä mitään, joten häivyimme kaljalle.

Transsukupuolisuuteni ei ole minulle asia, jossa olisi juhlittavaa. Se ei ole minulle asia, josta olisin ylpeä tai josta näkisin edes mitään syytä olla ylpeä. Minulle henkilökohtaisesti transsukupuolisuus on kipeä ja minua ja elämääni paljon rajoittanut ominaisuus. En koskaan olisi transmies, jos saisin olla cismies. Tähän vaikuttavat fysiologiset syyt ja se, että transmiehistä oletetaan hyvin usein naisellisia asioita, oli olettaja sitten joku, joka pitää miehen näköisenä naisena tai feministi, joka haluaa korostaa menneisyyttäni ja kasvatustani, jonka olettaa tehneen minut naisenkaltaiseksi. Avoimesti transmiehenä on vaikeaa saada olla vain mies.

Minä voisin kyllä juhlia sitä, että minä selvisin ja elän, vaikka olen trans ja meitä kohdellaan miten kohdellaan. Niin monet muut ympäri maailmaa eivät selvinneet. Haluaisin tuoda sen esille ennemmin kuin juhlia rakkautta. Minä voisin myös osallistua johonkin raadollisen synkkään kulkueeseen, jossa tuotaisiin ilmi, että kaikki sukupuolen moninaisuus ei suinkaan ole iloista. On monia, joille oma intersukupuolisuus tai transsukupuolisuus on loppuelämän mittainen kipu.


  • LGBT-liike korostaa "identiteettejä"

Homoseksuaalisuus tai sukupuoli eivät ole jotain hämäriä "identiteettejä". Sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei voi omaksua. Sukupuoli on yksilön lisääntymisbiologinen, fyysinen ominaisuus. Sinä olet mies tai et ole. Sinä olet nainen tai et ole. Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa, että kumpaan sukupuoleen yksilön seksuaaliset ja romanttiset tuntemukset kohdistuvat. Homon/lesbon/heteron mielenkiinto ei kohdistu ihmisten identiteetteihin, vaan biologiseen sukupuoleen. Minä lesbona olen kiinnostunut biologisista naisista, en ukkelien "naisidentiteeteistä". Lesbo ei ole identiteetti, koska sukupuoli ei ole identiteetti.

Mitä sukupuoli tarkoittaa

Nykyinen LGBT-liike korostaa nimenomaan "identiteettiä" biologian yli. LGBT-liike on genderideologian läpikyllästämä, eli sen ajatusmaailman mukaan ihmisen "koettu" sukupuoli on todellisempi kuin biologinen sukupuoli, eli esimerkiksi itsensä mieheksi "kokeva" biologinen nainen myös "on" mies, ja täten jos homomies ei hyväksy häntä (eli biologista naista) kumppanikseen, niin kyseinen homomies syyllistyy transfobiaan ja syrjintään. Sama pätee toisinpäin, eli lesbonaisen odotetaan haluavan deittailla biologisia miehiä, mikäli kyseinen mies "kokee" olevansa nainen. Näin LGBT-liike siis täysin kieltää koko homoseksuaalisuuden olemassaolon ja painostaa homoja heterosuhteisiin. Tämä näkyy konkreettisesti sellaisissa tiloissa, joiden voisit kuvitella tai odottaa olevan nimenomaan homopaikkoja. Eräs homomieskaverini on ottanut paljon screenshotteja käyttämästään homomiehille tarkoitetusta deittisovelluksesta ja lähetellyt niitä minulle. Siellä nimittäin tulee jatkuvalla syötöllä vastaan ilmiselviä biologisia naisia, jotka ovat mielestään "homomiehiä" ja ovat tunkeutuneet homomiesten deittitilaan. Oikeasti he ovat hetero- tai bi-naisia. Nyt he olettavat/odottavat homomiesten olevan seksuaalisesti tai romanttisesti heistä kiinnostuneita. Olen itse käyttänyt lesbonaisten deittisovellusta, jossa vastaavasti tulee vastaan biologisia miehiä. Jatkuvasti myös kuulee ikäviä tarinoita siitä, miten nämä "homot" ja "lesbot" ovat meillä tai maailmalla vetäneet jäätäviä kilareita esimerkiksi "men only"- tai "women only" -bileissä, kun heille on ovella sanottu, että tämä on vain miehille/naisille. Transaktivistien raivareiden pelossa ei enää juuri uskalleta järjestää aitoja homobileitä (eli men only tai women only). Vielä minun aikanani women/men only -bileitä järjestettiin. Kävin aikoinaan women only -bileissä ja silloin ne olivat ihan oikeasti women only.

Kuvakaappaus Grindr:sta, homomiesten deittisovelluksesta, kesältä 2020.

Edellisessä kirjoituksessa nostin esiin Setan järjestämän "lesbojen" tukiryhmän, joka siis nimellisesti on ei-heteroiden naisten keskusteluryhmä, mutta oikeasti sinne tulee myös biologisia miehiä "identiteetin" verukkeella. Sama todennäköisesti tapahtuu myös toisinpäin, eli homomiesten ryhmään tunkee biologisia naisia. Edes homojen omat järjestöt eivät voi enää transaktivistien raivareiden vuoksi järjestää aitoja tukiryhmiä, jotka olisi suunnattu tietyn biologisen sukupuolen yksilöille ja joissa olisi tarjolla vertaistukea ja keskusteluapua kyseisen sukupuolen yksilöille heidän kipuilussaan. Huomautan, että homoseksuaalisuus on jo itsessään sukupuolista epätyypillisyyttä ja aiheuttaa siten kummajaiskokemusta, sosiaalisia ristiriitatilanteita ja sosiaalista eristäytyneisyyttä heterokeskeisen maailman keskellä. Tukiryhmissä ei voida genderideologian vuoksi enää lainkaan keskustella tietyn biologisen sukupuolen kokemusmaailmasta sekä kasvamisesta tietyn sukupuolen yksilöksi, koska sukupuolen liittäminen biologiaan on kiellettyä. Ryhmässä saattaa nimittäin olla joku identiteettivammainen vastakkaisen sukupuolen yksilö, joka sitten vetää kilarit siitä, että hänen "identiteettiään" ei ole otettu huomioon ja sukupuolesta on kehdattu puhua biologisena ilmiönä ja miten "sukuelimet ei liity henkilön sukupuoleen" ja muuta tätä perus gendershittiä. Eli täten tukiryhmissä ei voida lainkaan puhua niistä aiheista, joiden vuoksi ne on ylipäätään alunperin perustettu. Täten homojen oma järjestö estää homoja saamasta sitä vertaistukea ja keskusteluapua, jonka tarpeessa he ovat.

Ymmärrän, että myös transporukka tarvitsee tukiryhmänsä (kävin aikoinaan itse transryhmässä), mutta heidän pitää kokoontua omissa ryhmissään ja keskustella siellä identiteeteistä. He eivät voi pelmahtaa homomiesten tai lesbonaisten tukiryhmään ja sitten vaatia, että niissä keskustellaan vain (trans)identiteeteistä. Transidentiteetti on täysin eri asia kuin homomiehen tai lesbonaisen konkreettinen kasvukipuilu. Ei tämä ole vaikeaa?

Koko LGBT-/pride -liike on siis hyvin perustavanlaatuisella tavalla kääntynyt homoja vastaan! Kyseessä ei ole homoliike, vaan joku queerfeminismin outo jatke. Aitoja nimenomaan homoseksuaaleille tarkoitettuja tiloja ei ole enää olemassa! Homojen entiset omat piirit painostavat heitä heteroseksuaalisuuteen ja aito homoseksuaalisuus koetaan transfobiana! Koko nykyinen LGBT-liike on käytännössä narsistisen transväen kiukkuiluliike. Oma hypoteesini on, että valtaosalla transaktivisteista on jokin B-klusterin persoonallisuushäiriö ja juuri sen vuoksi ja siitä johtuen heidän käytöksensä on niin läpeensä kusipäistä. En ole ainoa tämän havainnon tehnyt ihminen ja viime aikoina LGBT-liikkeen vastustus on alkanut nousta nimenomaan homojen itsensä keskuudesta. Ihan turhaan siis ihmettelette LGBT-vastaisia homoja. Heillä on aika helkkarin hyvä syy vastustaa tätä läpeensä homofoobista muka-positiivista "ihmisoikeus"liikettä.

Älkää kompastuko tuohon "ihmisoikeus" -jauhantaan. Se on vain manipulointitaktiikka, jonka tarkoitus on verhota kaikki se skeida, mikä oikeasti tapahtuu. Mikäli B-klusterin persoonallisuushäiriöt ovat sinulle jotakin kautta ennestään tuttuja, niin suosittelen tarkastelemaan transaktivisteja juuri siitä näkökulmasta. Tunnistat kyllä oireet.

  • LGBT-liike edistää lasten seksualisointia

Pedofiliasta ja lasten "transidentiteetin" pönkittämisestä puhuin jo edellisessä kirjoituksessa, mutta asiaan liittyy vielä kolmaskin aspekti. LGBT-liike suhtautuu yleisellä tasolla epäterveesti siihen, että miten ja missä määrin alaikäiset osallistuvat tai voivat osallistua siihen. Esimerkiksi millä ihmeen perusteella tämä 16-vuotias poika on "vuoden homo"? Millä ihmeen perusteella yhtäkään alaikäistä voidaan varmuudella kutsua homoksi? Onko hän edes harrastanut seksiä ikinä? Tiedän kyllä, että joillekin homoille on ollut jo varhaisesta teini-iästä saakka selvää, että he ovat homoja, mutta siitä huolimatta näillä alaikäisillä ei ole mitään asiaa vuoden homoiksi tai LGBT-ikoneiksi. Alaikäiset kuuluu pitää erossa kaikista aikuisten seksuaalisuuteen liittyvistä jutuista, ihan sama onko hän homo tai hetero. Yhtä väärin olisivat vaikka 16-vuotiaiden missikisat, joissa on aikuisia katsomossa (kisa voisi olla joko tytöille tai pojille, ei merkitystä, sillä alaikäisten hyväksikäyttö ei ole miesten yksinoikeus, sillä sitä tekevät myös naiset), tai vaikka jonkinlainen "vuoden vaimo" -nimitys, johon valittaisiin 16-vuotias tyttö.

Kun itse kävin Helsinki Pridella vuonna 2019, niin olin todella ihmeissäni, että miten nuoria osallistujat olivat. Tuntui, että suorastaan valtaosa kulkueen marssijoista sekä puistojuhlan osallistujista oli alle 20-vuotiaita. Tuntui todella oudolta ja epäsopivalta, että ilmiselvät yläasteikäiset hilluvat pridessa erilaisiin seksuaalisuuslippuihin kääriytyneinä. Tämä on aikuisten juttu.

Maailmalla kuohuttavat tällä hetkellä erityisesti lapsi-drag-queenit. Jopa alle 10-vuotiaat lapset ovat olleet mukana pride-tapahtumissa ja muuallakin drag-releisiin sonnustautuneina leikkimässä olevansa drag queen. Näillä lapsilla voi olla todella irvokkaita taiteilijanimiä, kuten Lactatia (joka viittaa naisen rintojen maidontuotantoon). En usko, että lapsi on todellakaan itse keksinyt tuota nimeä. Drag on aikuisviihdettä, eräänlaista seksuaalisesti vihjailevaa teatteria, ja siihen voi yhdistyä myös strip-tease. Erään 11-vuotiaan pojan, jonka drag-nimi on "Desmond is Amazing", annettiin jopa vetää oma drag-show homobaarissa eli paikassa, minne hänellä ei ole ikänsä vuoksi koskaan yhtään mitään asiaa. Aikuiset baarin asiakkaat ojensivat pojalle rahaa katsomosta kuin jollekin stripparille.

Ei lapsi ymmärrä, mitä drag on! Hän ehkä näkee siinä vain hassuja pukuja ja tanssia, ja haluaa tehdä perässä. Missä itsessään ei ole mitään väärää. Lapsen on ok leikkiä drag queeniä kotonaan, mutta oikeaan drag-skeneen tai baarin näyttämölle hänellä ei ole yhtään mitään asiaa. Sen pitäisi olla kaikille aivan itsestäänselvää. Lapsi voi LEIKKIÄ olevansa drag queen samalla tavalla kuin lapsi voi leikkiä olevansa vaikka poliisi tai sotilas, mutta lapsi ei OLE drag queen. Näistä drag-lapsista on Youtubessa äärettömän hyviä videoita, jotka sisältävät videomateriaalia, kaikenlaista taustatietoa sekä huolenaiheita. Katso esimerkiksi seuraavat videot:

Hunter Avallone: Exposing 'Desmond is Amazing' child drag queen
READY TO GLARE: Lactatia needs help
Blaire White: The disturbing truth about drag kid "Desmond is Amazing" 

LGBT-liikkeen degeneraatio (klikkaa isommaksi)


  • LGBT-liike on tullut tiensä päähän

Yhteenvedonomaisesti totean lopuksi, että LGBT-liike on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. Me emme ole enää 60-70 -luvuilla ja ajat ovat ihan oikeasti muuttuneet sellaisiksi, että tuon ajan homoaktivistit olisivat tuskin ikinä osanneet kuvitellakaan, että miltä 2020-luvulla näyttää. Koko LGBT-liike on irvokkaasti vääristynyt siitä, että minkä vuoksi se alunperin perustettiin. Lisäksi 60-luvun lopun baaririehujien ajat ovat kaukana takanapäin ja baaririehumisen henkeä ei tarvita enää. Me emme tarvitse yhdysvaltalaisen baaririehuntaliikkeen maailmankuvaa ja arvomaailmaa enää yhtään mihinkään. Se ei ole enää järkevä, käytännöllinen eikä ajankohtainen. Olemme aivan tyystin uudenlaisten haasteiden edessä. Nykyaika tarvitsee aivan uudenlaisen homoliikkeen, joka pohjautuu aivan toiselle maailmankuvalle ja arvomaailmalle ja lähtee liikkeelle uudesta lähtökohdasta ja perspektiivistä. Olemme suorastaan siinä pisteessä, että gendersekoilun vuoksi tarvitsee keksiä koko homous uudelleen, ja palauttaa mieleen, että mitä se on ja mitä se ei ole.

Mutta olemme niinkin hullussa tilanteessa, että meidän tarvitsee keksiä koko sukupuoli uudelleen, ja sen myötä myös transsukupuolisuus tarvitsee keksiä uudelleen. Aito transsukupuolisuus on oikea, olemassaoleva, vakava psykiatrinen häiriö, joka on sukua anoreksialle. Lääketieteen maailmassa tarvitsee tehdä iso palautus ilmiön juurille ja lähteä systemaattisesti tutkimaan ilmiötä ilman minkäänlaista transaktivistien asettamaa poliittista ja ideologista taakkaa harteilla. Transsukupuolisuuden tutkiminen ilmiönä sekä hoidon ja hoitokäytäntöjen kehittäminen ei ole kansalaisaktivistien vaan lääketieteen ammattilaisten tehtävä. Nykyinen transaktivismi vertautuu lähinnä pro-ana - liikkeeseen (eli sairaat ihmiset glorifioivat sairautta). Kuvitelkaa sellainen tilanne, että pro-ana -aktivisteilla olisi niskalenkki siitä, että miten yhteiskunnassa anoreksiasta puhutaan ja miten lääketieteen ammattilaiset saavat anoreksiaa hoitaa. Mikäli pro-ana tai syömishäiriömaailma ei ole sinulle tuttu, niin suosittelen, että käyt kääntymässä siellä kaninkolossa. Siitä saa melkoista perspektiiviä transasioihin.

Nykyinen LGBT-liike lähinnä aiheuttaa vahinkoa aidoille homoseksuaaleille ja transsukupuolisille tekemällä koko asiasta ideologista sirkusta ja saamalla valtaväestön assosioimaan nämä ihmisryhmät kaikenlaisiin vahingollisiin ilmiöihin, jotka eivät suoraan heihin liity, mutta jotka LGBT-liike on jostain syystä adaptoinut. LGBT-liikkeen vastustaminen ei ole sama asia kuin homojen tai transsukupuolisten vastustaminen ihmisinä tai ilmiöinä. LGBT-liikkeen vastustaminen ei ole yhtä kuin homofobia tai transfobia. LGBT-liike ei ole yhtä kuin homot tai transsukupuoliset. Tajutkaa nyt jo viimein ero asioiden välillä.

Näkisin, että homoasioissa yhteiskunnallinen kehitys kävi liian nopeasti ja liian radikaalien tapahtumien kautta. Seurauksena emme kulttuurina pysyneet perässä ja lopputuloksena meiltä yhteiskuntana katosi perspektiivi monien asioiden kanssa. Meidän kulttuurissamme homot eivät ole koskaan voineet olla avoimesti homoja koko historian aikana. Täten myöskään homouteen liittyvät yhteiskunnalliset instituutiot eivät ole koskaan päässeet kehittymään. Katsoisinkin, että nyt on tarpeellista nimenomaan saada tilanne tasapainotettua ja stabilisoitua, ja se tehdään nimenomaan kitkemällä kaikki radikalismi kokonaan pois. Koko LGBT-liike ponnistaa nimenomaan anarkistisista ja queerfeministisistä lähtökohdista, ja juuri siinä päädyttiin minun näkökulmastani katsoen menemään perse edellä puuhun, minkä aiheuttamaa vahinkoa nyt joudutaan korjaamaan. En näe, että olisi mitenkään mahdollista saavuttaa kestävää, rauhanomaista yhteiseloa sellaiselta pohjalta, jossa jo lähtökohtaisesti pyritään luomaan vastakkainasettelua valtaväestön kanssa, eli siis toisinsanoen olemaan tarkoituksellisesti jatkuvassa sodassa valtakulttuurin kanssa.

Aion tulevissa kirjoituksissa määritellä tarkemmin, että millainen uuden homo/transliikkeen kuuluisi minun mielestäni olla. Olen hahmotellut sille mielessäni karkeat raamit. Olen käsitellyt aihetta aiemmin lyhyesti tässä kirjoituksessa ja tällä videolla. Copypaste linkatusta aiemmasta kirjoituksesta:

Yksi syy, miksi vastustan pride-liikettä, on se, että siinä on aina ollut sisäänrakennettuna kapinameininki ja keskarin näyttely, minkä tosin uskon liittyvän kiinteästi siihen, että varsinkin menneinä aikoina pride-liikkeen syntyaikoina homoutta ei ole ihan oikeasti hyväksytty yhteiskunnassa, ja homot ja lesbot ovat ihan oikeasti ja konkreettisesti joutuneet kärsimään siitä. Tämä on sitten purkautunut uhona, vihamielisyytenä ja kapinana ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan, ja saanut homot ja lesbot ghettoutumaan yhteen. Mikä on menneiden aikojen kontekstissä ymmärrettävää, sillä olivathan he kirjaimellisesti taistelussa elämästään. Henki on kuitenkin jäänyt elämään pride-liikkeeseen, vaikka ajat ovat muuttuneet. Mielestäni tämä ei ole millään tavalla rakentavaa, ja vaikka pride-liikkeelle varmasti onkin ollut tilausta joskus menneisyydessä (lukekaa huviksenne vaikka, että mitä Alan Turingille, brittiläiselle matemaatikolle, tehtiin vuonna 1952), niin kyseinen liike on tullut nyt kokonaan tiensä päähän. Tarvitaan aivan uudenlainen homoliike, joka vastaa juuri tämänhetkisen yhteiskunnan tarpeita. Ei ole millään tavalla rakentavaa ruokkia (tai lietsoa!) ihmisten teiniuhoa, katkeruutta tai kapinamieltä, vaan heitä pitää ohjata käsittelemään nuo tunteet, pääsemään niistä yli, etsimään rakentavia elämänhallintakeinoja ja kasvamaan tasapainoisiksi aikuisiksi. Pride-liike on minun silmissäni vain yksi iso penskojen uholiike. Ei-heterona olemisen ei todellakaan tarvitse (eikä pidä) olla sellaista. Pride-liike tuntuu jämähtäneen ajattelussaan jonnekin menneisiin aikoihin. Tilanne on hieman sama kuin joidenkin feministien kohdalla, kun he vuosikymmeniä sitten kirjoitettuja feminismin klassikkoteoksia lukiessaan jotenkin kuvittelevat, että yhteiskunta on yhä samanlainen kuin 1950-luvulla (minkäaikaista yhteiskuntaa ja ajattelua nuo teokset kritisoivat). Paljon on kuitenkin kerennyt vettä virrata Kymijoessa, ja ajat ovat oikeasti muuttuneet. Uskon, että monet nuoret ei-heterot ovat nimenomaan pride-liikkeen ajattelutavan uhreja monella tasolla. Eli he ovat jossain kohtaa hakeutuneet hakemaan apua ja tukea tilanteessaan, päätyneet pride-liikkeen vaikutuksen piiriin ja sitten omaksuneet sieltä ajattelutapoja ja toimintatapoja ns. sosiaalisena kontagiona. Uskon, että monet nuoret ei-heterot eivät todennäköisesti olisi koskaan päätyneet harkitsemaan esim. kaikenmaailman transidentiteettejä tai polyamoriaa, jos niitä ei olisi heille pride-liikkeen toimesta tyrkytetty joka puolelta.

Konservatiivien näkee usein kritisoivan homoja ja pride-liikettä juuri holtittomasta seksuaalisuudesta. No, milläs heterot ovat laittaneet holtittoman seksuaalisuuden (eli lähinnä miehet) kuriin kautta historian? Pakottamalla heidät omaksumaan aikuisen, vastuullisen, muita ajattelevan ihmisen roolin. Tämä on usein ollut isän/äidin rooli, mutta se ei ole ainoa olemassa oleva vastuullinen rooli. Mies tai nainen voi olla monenlaisissa vastuullisissa rooleissa yhteiskunnassa (esimerkkejä: suvun vanhin, kylän vanhin, hallitsija, armeijan komentaja, opettaja, lastentarhanhoitaja, työpaikan pomo, jonkin yleishyödyllisen järjestön hallituksen jäsen, luostarin apotti/abbedissa). Näissä rooleissa voi ihan hyvin olla myös homo tai lesbo. Toisin kuin Mikä-mikä-maa -kulttuuri kuvittelee, sikailu ei itsessään voi olla elämän tarkoitus kenellekään. Ihmiseliö tarvitsee itsekuria ja jotakin syvällisempää sisältöä elämälleen pitkällä tähtäimellä.
 
Kautta historian ihmiset ovat kipuilleet aikuiseksi kasvamisessa sekä aikuisen roolin omaksumisessa. Kautta historian monet ovat myös epäonnistuneet tuon roolin täyttämisessä, tai pelänneet sen omaksumista ja siten pakoilleet sitä. Ei tarvitse kauaa historiankirjoja tai vaikka menneiden aikojen romaaneja selailla, kun tämä asia tulee konkreettisesti selväksi, ja että mitä seurauksia esimerkiksi suvulle tai avioliitolle tai lapsille on ollut siitä, kun mies tai nainen on pakoillut vastuun ottamista. Yhteisön tehtävä on ennen kaikkea auttaa ja tukea nuoria kasvamaan aikuisiksi. Nyky-yhteiskunta, ja pride-liike, epäonnistuu tässä aivan kokonaan.

Mielestäni se on tragedia, joka meidän pitäisi kollektiivina lähteä tietoisesti muuttamaan.

7 kommenttia:

  1. Muutamia kertoja blogiasi lukeneena; Kiitos, että uskallat sanoa tämän kaiken ääneen. Ajattelen ihan samoin näin nuorena heteronaisena. Iiiiiiiso peukku ylös.

    VastaaPoista
  2. Ei kenenkään ole pakko olla kenenkään kaveri, ei tietenkään, siinä olet oikeassa. Ja jos mä oisin sä, en mäkään kyl haluaisi olla mun kanssa. Mutta sun julkaisujen perusteella sulla ei ole aavistustakaan keskiverto-transnaisen sielunelämästä.

    Transnainenkin haluaa kuulua joukkoon, ja se joukko ei ole trans eikä mies. Jos tämä ihminen on kiinnostunut naisista hän mahdollisesti kaipaisi naisista kiinnostuneiden naisten juttuseuraa. Mutta hän tietääkin jo sen ettei hänestä oikein pidetä siellä ja se on aika paska tunne se.

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus juuri niistä asioista mitä (heterona) itse inhoan LGBT liikkeestä

    VastaaPoista
  4. Miksi ihmeessä roikut noin kiinni "LGBT-liikkeessä" ja prideissa? Toisin kuin kuvittelet suuri osa sateenkaariväestä ei taida olla kovinkaan kiinnostunut prideista tai Setasta tai mistään erityisestä aktivismista, mutta ei he / me kirjoittele valtavia tekstiseiniä siitä että en tykkää, yhyy, lopettakaa koko touhu.

    Ihan naurettavaa väittää ettei (Setan edustamalle) LGBT-liikkeelle olisi vaihtoehtoa, kun nykyäänhän suurin osa eduskuntapuolueistakin, ihmisoikeusjärjestöistä sun muista yhdistyksistä pyrkii edistämään vähemmistöjen yhdenvertaisuutta. On mistä valita. Ja jos haluaa vastustaa yhdenvertaisuutta niin voi vapaasti liittyä vaikka Aito avioliittoon tai perussuomalaisiin.

    VastaaPoista
  5. "LGBT-liike" edustaa sitä, että miten homous tai transsukupuolisuus yhteiskunnassa yleisesti ymmärretään. Sillä on merkitystä.

    Eduskuntapuolueet, järjestöt yms. edustavat nimenomaan setalaista katsantotapaa trans- ja homoasioihin.

    Minä en vastusta "yhdenvertaisuutta". Vastustan tässä ja edellisessä kirjoituksessa esiteltyjä asioita sekä sitä, että homous tai transsukupuolisuus käsitetään yleisesti liittymään juuri tiettyihin poliittisiin tai maailmankuvallisiin näkemyksiin. Aito avioliitto tai persut eivät ole homojärjestöjä eivätkä edusta homoseksuaaleja. Miksi liittyisin niihin, jos haluan ei-vassarilaisen homojärjestön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "miten homous tai transsukupuolisuus yhteiskunnassa yleisesti ymmärretään"

      Ehkä sen ymmärtää priden kautta ne hihhulit jotka lähettelee toisilleen jotain Folsom Street kuvia ja kauhistelee että tuommoista siellä prideillä on. Normaali enemmistö tietää ettei Suomen prideillä kovin villiä ole ja on lisäksi nähnyt mediassa kaikkea muutakin kuin pridet, maatalon isäntäparista poppariin ja keskustan kansanedustajasta lastenkirjailijaan. Ja lisäksi useimmat tuntee ihmisiä livenäkin.

      Kyllähän homoja yms. nyt on persuissa ja kokoomuksessakin ja heillä on varmaan eri poliittiset näkemykset kuin kommunisteilla.

      Hassua kun puhut kuin suuren joukon puolesta. Kun ne "setalaiset" arvot on tosiaan melkein kaikkien mahdollisten poppoiden toimintaohjelmissa ja nykyään pridet pidetään vähän joka kylässä, niin eikö se kerro siitä että niistä tykätään? Jos ei tykkää niin saa olla menemättä.

      Vassarilla et varmaan tarkoita talouspoliittista tossa yhteydessä. Mitä se ei-vassari homojärjestö tekisi? Vastustaisi translakia, paheksuisi bdsm-tyyppejä ja koulujen seksivalistusta ja olisi järjestämättä pridejä? Luuletko tosiaan, että sellaiselle olisi iso kysyntä?

      Poista
    2. "Kun ne "setalaiset" arvot on tosiaan melkein kaikkien mahdollisten poppoiden toimintaohjelmissa ja nykyään pridet pidetään vähän joka kylässä, niin eikö se kerro siitä että niistä tykätään?"

      Setalaiset arvot esiintyvät nykyään kaikissa toimintaohjelmissa, koska niille ei käytännössä ole Suomessa mitään muuta vaihtoehtoa. Seta esiintyy Suomessa jonain seksuaalisuus- ja sukupuoliasioiden ylimpänä asiantuntijana ja jättää kaikissa materiaaleissaan huolellisesti kertomatta, että sen valistus ja opetukset eivät perustu neutraaliin tieteelliseen tutkimukseen tai kriittiseen näkökulmaan vaan poliittisesti hyvin tarkoin rajattuun, ideologisesti motivoituneeseen tapaan hahmottaa sukupuoli ja puhua sukupuolesta yhteiskunnallisena ilmiönä. Seta on käärinyt opetuksensa riemunkirjavasti sateenkaari- ja translippuihin, yksisarvisiin, glitteriin ja mukavanpehmoisiin puheisiin tasa-arvosta, ja se pakkosyöttää näitä opetuksiaan kaikkiin yhteiskunnan toimielimiin ja instansseihin koulutuksesta terveydenhuoltoon, höystettynä kaiken maailman sanahelinällä "ihmisoikeuksista". Suomessa on paljon meitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, jotka EMME JAA Setan näkemyksiä tai hyväksy Setan despoottina esiintymistä LGBT-asioissa. Useimmat meistä eivät vain uskalla sanoa mielipidettämme ääneen julkisesti, koska transaktivistit ovat kaikkialla länsimaissa (myös Suomessa) luoneet sellaisen myrkyllisen keskusteluilmapiirin, että vähänkään asioista eri mieltä olevat leimataan välittömästi transfobisiksi, tasa-arvon vastustajiksi, ahdasmielisiksi, TERFeiksi ja herra ties miksi. Transaktivistit myös pyrkivät konkreettisesti hankaloittamaan näiden väärinajattelijoiksi luokittelemiensa ihmisten elämää mm. häiriköimällä, mustamaalaamalla ja doksaamalla heitä, kantelemalla heistä heidän lähipiirilleen ja työnantajilleen, pyrkimällä hankaloittamaan heidän liiketoimintaansa jne.

      Eikö sinulla yhtään hälytyskellot soi, kun meillä hääräilee yhteiskunnassa lähes täydellisen monopoliaseman LGBT-asioissa saavuttanut järjestö, jonka opetuksia edes seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin itse kuuluvat eivät saa kritisoida?

      Mitä tulee näistä LGB- ja T-asioista kriittisesti puhumiseen yleensä, niin jos me LGB- ja T-ihmiset emme itse näistä meitä koskevista asioista puhu, kriittisestikin, niin kuka sitten? Kenellä siihen on oikeus?

      Terv. Vuosia sitten Setan hourailuista tarpeekseen saanut ja koko lafkasta eronnut homoseksuaali

      Poista

TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa (ei kommentteja luokkaa "tapa ittes", "hevosen kyrpä" tai "neekerineekerineekeri").

Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.

Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.

Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.