Väliaikaistietoutta: Jaksamisen rajoilla

Moikka moi. Olen ollut pitkään poissa, joten ajattelin tulla vähän kertomaan kuulumisia.

Olen ollut koko kesän ja osan kevättäkin avaamatta sähköpostiani lainkaan ja lukematta mitään blogin kommentteja. Siksi viimeisimpien kirjoitusten kommenttimäärät näyttävät nollaa. Blogissa on käytössä manuaalinen kommenttien tarkistus, joten mitään kommentteja ei tule näkyviin ennen kuin manuaalisesti hyväksyn ne. Katosin myös Instagramista, Youtubesta ja Twitteristä, joissa olen jo pitempään ollut seuraamatta mitään kommentteja muutenkaan. Olen koko tämän vuoden kirjoitellut välillä jotain, jos on tullut juttuja mieleen, mutta en ole jäänyt seuraamaan kirjoitusten mahdollisesti aiheuttamaa keskustelua. Olen ottanut paljon etäisyyttä kaikkeen nettielämään myös ihan tietoisesti, koska voimavarani ovat olleet aivan minimissä.

Kun vuoden 2018 alussa detransitioiduin, niin elämäni hajosi sirpaleiksi ja en ole vieläkään toipunut siitä. Tuolloin kokemani järkytys oli niin suuri, että se vaikutti elämääni hyvin monella tasolla ja hyvin syvällisesti. Tämän te kaikki blogia yhtään pitempään lukeneet tosin jo tiesittekin. Myös koronakevät oli minulle hyvin vaikeaa aikaa, kun jouduin matkustusrajoitusten yms. vuoksi pitkäksi aikaa eristyksiin kavereistani ja sukulaisistani.

On kuitenkin olemassa vielä yksi asia, joka oli minulle vielä detransitiotanikin suurempi isku, ja se on yksinkertaisuudessaan tämä: olin kihloissa, mutta en ole enää. Kyseiseen tapaukseen liittyy intergalaktinen määrä draamaa, jonka silkkaa mainitsemistakin olen tähän asti välttänyt kokonaan. Minulta meni kirjaimellisesti koko vuosi 2019 tapahtuneen prosessoimiseen. Välillä 90% kaikesta energiastani kului tapahtuneen ajattelemiseen ja jäljellejääneen 10% yritin epätoivoisesti käyttää siihen, että saisin yliopisto-opintoni etenemään edes alhaisimmilla arvosanoilla. Mikäli kuvailisin viimeistä puoltatoista vuotta "kamppailuksi", niin vähättelisin tilannetta huomattavasti. Kaikki kihlaukseeni liittyvä draama tapahtui samanaikaisesti detransitiooni liittyvän kipuiluni kanssa, ja olin hyvin lähellä vetää itseni kiikkuun. Ja tämä ei ole läpändeerosta btw.

Nyt on syyskuu 2020 eli detransitioni aloittamisesta on nyt kulunut noin kaksi ja puoli vuotta, ja olen nähnyt ex-kihlattuni viimeisen kerran alkuvuodesta 2019 eli yli puolitoista vuotta sitten. Alan olla vasta nyt yli tästä kaikesta. Vasta nyt olen alkanut pikkuhiljaa palailla normaaliin elämään ja kykenen taas käymään töissä ja keskittymään opintoihin. Kaikenlainen nettivaikuttamiseni on siis ollut asioiden prioriteettilistassa varsin hännillä ja tästä syystä monet kaavailemani blogikirjoitukset tai muut uudistukset ovat jääneet toteuttamatta. En ole unohtanut niitä. Minulla on paljon suunnitelmia, joita haluan lähteä toteuttamaan, mutta minun on ihan ensiksi vakautettava elämäni ja tehtävä se kunnolla, jollen halua, että kaikki hajoaa pian uudestaan.

Mikäli olet laittanut minulle sähköpostia ja et ole saanut vastausta, niin se johtuu siitä, että en ole nähnyt viestiäsi. Pahoittelen tilannetta, mutta en nyt oikeasti mahda sille mitään. Palaan jossakin kohtaa takautuvasti sähköposteihin ja samoin myös blogin kommentteihin. Blogissa on todella iso läjä julkaisemattomia (ja lukemattomia) kommentteja, jotka käyn läpi jossakin kohtaa.

Tässä samalla otan käyttöön seuraavan uudistuksen blogissa: kaikki, siis aivan kaikki, blogiin kirjoitetut kommentit ovat julkisia. Tiedoksi siis kaikille stalkkereille, että en tule enää jatkossa hyväksymään sitä, että blogini kommenttimoderointiominaisuutta käytetään yksityisviestiväylänä kiertämään muualla asettamiani blokkauksia ja bännejä. Kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosioon, on julkista. Tulen siis jatkossa kylmästi sivuuttamaan kaikki kommenteissa olevat "älä julkaise tätä blogiin" -pyynnöt. Julkaisen myös kaikki, aivan kaikki, kirjoittelemanne henkilökohtaiset vuodatukset. Mikäli sinulla on minulle yksityistä asiaa, niin laitat sähköpostia. Mikäli olen blokannut sinut, niin sille on jokin syy ja en halua olla kanssasi tekemisissä. Jatka elämääsi muualla.

Tulen jatkossa keskittymään enemmän tähän blogiin. En pidä siitä, että millaisen yleisön päädyin Youtube-kanavani kautta keräämään alkuvuonna 2019. Olen alusta asti ollut nimenomaan anonyymi asiabloggaaja ja minulla ei koskaan ole ollut halua tai tarvetta koota itselleni jonkinlaista fanilaumaa tai kerätä huomiota persoonalleni. Haluan kerätä huomiota asialleni, ja Youtubessa tein sen käyttämällä itseäni esimerkkinä, mutta tämä ei ihan onnistunut niinkuin olisin halunnut, koska Youtuben kulttuuri on tietynlainen. Jatkan Youtubessa, mutta tulen puuttumaan kaikenlaiseen fanitukseen, harhakäsityksiin yms. paljon rankemmin, sekä keskityn enemmän tekstipohjaiseen viestintään täällä blogissa sekä kirjoissa, joita suunnittelen kirjoittavani lähitulevaisuudessa, sekä tulevaan nettisivuuni, jolla esittelen näkemyksiäni pähkinänkuoressa.

Vieläkö täällä blogissa käy lukijoita? Miten teidän syksynne on lähtenyt käyntiin?