lauantai 13. joulukuuta 2014
Translakiuudistus (osa 1)
- Transsukupuoliset eivät vaihda sitä, vaan he korjaavat sen.
Joojoo, paskapuheet sikseen. Sosiaalisessa mediassa on kovasti ollut viime aikoina älämölöä translakiuudistuksesta. Olen törmännyt useita kertoja allaolevaan kuvasarjaan, joka yleensä esiintyy Amnestyn translakivetoomuksen sivulle vievän linkin kanssa, mutta kyseinen sivu on tällä hetkellä poistettu, joten en linkitä sinne.
Anteeksi, mutta nyt en ihan ymmärtänyt. Aikuisten oikeesti, mitä HELVETTIÄ mä just luin?
Vaaditaanko tuossa ihan oikeasti vakavalla naamalla, että kaikki transtutkimukset tulisi lakkauttaa ja henkilön pitäisi pystyä muuttamaan virallinen sukupuolensa omalla ilmoituksella eli tyyliin soittamalla lyhyen puhelun johonkin virastoon, että ”hei mä oon sit tästä päivästä lähtien sukupuolta x” ja homma olis niinq sillä selvä? Esitetäänkö tuossa, että kaikkien virallisten dokumenttien sukupuolimerkinnät ovat moraalisesti väärin ja henkilön tulisi saada aina väittää olevansa mitä tahansa sukupuolta milloin tahansa?
Takkiraudan erään kirjoituksen kommenttiosastolla on mielenkiintoinen keskustelu transtutkimusten välttämättömyydestä. Kommenteissa mainitaan mm. se, että tutkimusten eräs tarkoitus on seuloa sellaiset tapaukset, jotka eivät ole oikeasti transsukupuolisia, eivät kestäisi sukupuolenkorjausprosessia tai ovat toisenlaisen hoidon tarpeessa. Tämä on selitys, jonka olen itsekin virallisilta tahoilta saanut. Niille, jotka eivät tiedä: transtutkimukset tarkoittaa kuukausien mittaista psykiatrin ja erikoissairaanhoitajan yhteistyössä tekemää syväanalyysia potilaasta. Suomessa ei ole mahdollista saada mitään korjaushoitoja ilman, että sille ns. saa luvan tutkimuspaikasta (transklinikalta). Tämä pitää sisällään vastakkaisen sukupuolen etunimen ja henkilötunnuksen, kaikki hormonihoidot, kaikki leikkaukset yms. Hoidot voidaan evätä, mikäli psykiatri katsoo, ettei henkilölle voida niitä myöntää syystä x. Tiedän henkilöitä, joilta on hoidot evätty joskus, mutta lisätutkimusten jälkeen hoidot on myönnetty. Tähän voi mennä kuukausi tai vuosi. Joillekuille ei hoitoja myönnetä ollenkaan tai lisätutkimuksiin menee aikaa monta vuotta. Pääsääntöisesti jokainen perusterve yksilö pääsee tutkimuksista läpi. Aika moni transu on kuitenkin pihalla kuin lumiukko ja sekaisin kuin seinäkello. Tästä syystä itse tietoisesti vältän kontaktia toisiin transuihin, enkä reaalielämässä koskaan mainitse olevani transsukupuolinen. Takkiraudan kommenttiosastolla eräs henkilö mainitsee hyvän indikaattorin transujen selväpäisyydelle: jos hänellä on normaali etunimi, kuten Sari tai Niko, on hän normaali, mutta jos hänen nimensä on joku outo, niin häntä kannattaa välttää. Hyvä huomio ja voin vahvistaa, että pitää paikkaansa...
Itse sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneenä ja noihin transtutkimuksiin osallistuneena voin sanoa, että homma ei ole mitään herkkua. Kyseessä on pitkäkestoiset psykiatriset tutkimukset eli siellä pengotaan koko elämäsi läpi ja siellä tökitään ja revitään sellaisia asioita elämässäsi, joista et välttämättä haluaisi keskustella tai joita et haluaisi ajatella. Luultavasti tämä on sitä ”nöyryyttävää tutkimusta”. Transsukupuolisuus on elämän ja kuoleman kysymys ja sitä se oli/on minullekin. Tuntuu maailmanlopulta, jos hoidot evätään, ja jokaisella transsukupuolisella on hirveä kiire saada hoidot. He eivät haluaisi odottaa yhtään ja vatvoa elämäänsä transklinikalla. Siinä ei välttämättä sitten itselle tule mieleen, että tämä maailma kantaa päällään kaikenkarvaista jengiä ja osalla heistä ei ihan oikeasti ole kaikki muumit laaksossa. Mitähän mahtaisi tapahtua, jos kuka tahansa saisi ryhtyä sukupuolenkorjaukseen naps vaan milloin sattuu mieleen juolahtamaan? On myönnettävä, että tietoni aiheesta ovat hyvin vajavaiset. Linkkaamallani kommenttiosastolla kuitenkin mainittiin, että aikoinaan sukupuolenkorjaushoidot olivat kokonaan pannassa vakavien väärinkäytösten vuoksi. Kaipa sellaista sitten oikeasti tapahtuu. Kannattaa muutenkin pitää mielessä, että sukupuolenkorjausprosessi ei ole mikään leppoisa huviretki, vaan kyse on kaunistelematta sanottuna siitä, että lääkkeillä ja kirurgin veitsellä henkilön ruumiista muokataan toisenlainen ja siitä tehdään sellainen, mikä se ei luonnostaan ole. Kun sanotaan, että hoidot ovat erittäin rankkoja, niin se todellakin pitää paikkaansa. Tätä asiaa ei voi paukuttaa liikaa. Lisäksi hommaan liittyy vakavan hoitovirheen riski, jopa kuoleman riski (nimimerkillä sain erääseen leikkaukseen liittyvän vakavan komplikaation, vuosin verta suihkuamalla ja piti soittaa piipaa-auto hakemaan). Sukupuolenkorjausprosessi on mielenterveydeltään tasapainoisellekin ihmiselle todella kova koettelemus, niin miten hommaan mahtaa reagoida tyyppi, jonka elämä on ihan palasina ja joka olisi pahasti sekaisin jopa ilman transsukupuolisuutta? Olen kuullut sellaistakin, että osalla ihmisistä on hyvin harhaiset käsitykset koko sukupuolenkorjausprosessista ja he kuvittelevat, että se on joku taikasauva, joka korjaa heidän koko elämänsä kaikki ongelmat ja he saavat sen jälkeen rikkautta ja rakkautta jne. eivätkä kykene suhtautumaan asiaan realistisesti ja ymmärtämään, että saattavat joutua ojasta allikkoon tai jopa entistä pahempaan kuseen.
Siispä aloin haistamaan palaneen käryä tässä translakiälämölössä.
Tiedän kaksi suomalaista transaktiivia, joilta on transklinikka evännyt hoidot, koska psykiatri katsoi heidän olevan psyykkisesti liian epätasapainoisia. Mahtaako olla tyypeillä oma lehmä ojassa, kun huutelevat siitä, että tutkimukset tulisi lakkauttaa ja sukupuoli pitäisi voida muuttaa omalla ilmoituksella? Yksi syy, miksi alkujaan perustin tämän koko blogin oli saada tervejärkisten transujen ääni kuuluviin näiden sekoboltsien kirkumisen alta. En oikeasti ole ikinä nähnyt (suomalaisessa) mediassa tai edes Internetissä transasioista puhuvaa henkilöä, joka käyttäytyisi kuin normaali fiksu ihminen ja puhuisi esimerkiksi turvallisuudesta ja vastuusta. Ne ovat aina näitä maailmankuvaltaan pikkasen vinksahtaneita yksilöitä huutosakkeineen. Voitte tutustua tyyppien ajatusmaailmaan esimerkiksi tässä blogissa tai tässä samalle tyypille kuuluvassa astetta häiriintyneemmässä blogissa.
Näissä translakiuudistusvetoomuksissa ei mainita, että miten transsukupuolisten hoitaminen sitten pitäisi hoitaa. Jos juridisen sukupuolensa pitää saada muuttaa omalla ilmoituksella (käytännössä miten?), niin mites nyt sitten kaikki hormonihoidot ja leikkaukset ja sellaiset? Pitääkö kenen tahansa saada saapastella sairaalaan ja sanoa, että haluan varata ajan leikkaukseen? Pitäisikö lääkkeitä voida ostaa ilman reseptiä?
En voi tarpeeksi paukuttaa, että TRANSSUKUPUOLISUUS ON SAIRAUS JA SITÄ ON MYÖS KOHDELTAVA SAIRAUTENA. Miksi se on sairaus? No kuule just siks. Miksi päivä ei ole yö? Ei ole normaalia tuntea kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen. Minulla on sairaus nimeltä transsukupuolisuus ja minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin opetella elämään asian kanssa. Tulen aina olemaan erilainen kuin muut ja muihin verrattuna epänormaali. Siitä ei saa normaalia mitenkään. Tämän asian toteaminen ei ole syrjintää tai mollaamista tai vihaamista. Se on vain toteamista. On täysin pähkähullu ajatus ja siten trollaukseen verrattava asia vaatia, että henkilön virallisen sukupuolen tulisi olla merkityksetön. Transkysymys ei ole ihmisoikeuskysymys, eikä se siten kuulu Setalle tai Amnestylle. Se on potilasasia ja kuuluu Potilasliitolle.
Mitä tulee siviilisäädyn muutoksiin ja sellaisiin, niin no... siten makaa miten petaa. Juuri se on osa henkilön vastuuta, että ymmärtää, mitä seuraa siitä, kun tuleekin vastakkaisen sukupuolen yksilöksi. Et voi enää olla sitä, mitä olit ennen, koska et enää ole sitä, mitä olit ennen. Jos esimerkiksi olet nainen ja parisuhteessa miehen kanssa ja muutat sukupuolesi mieheksi, niin olet homo ja sinun tulee olla tietoinen siitä, mitä ja millaista on olla homo. Asiaan saattaa liittyä varjopuolia ja nyt sait ne päällesi muuttumalla mieheksi. Miehenä olemiseen ylipäätään liittyy sellaisia puolia, joita naiseuteen ei liity. Ne kaikki eivät ole kivoja. Jos tämä tulee yllätyksenä, niin olikohan oma sukupuolenkorjaus koskaan edes mietitty loppuun asti? Lisäksi sukupuolenkorjaushoitojen sivuvaikutus on hedelmättömyys. Jos nainen aloittaa korjaushoidon mieheksi ja ottaa hormonia, niin häneltä loppuu kuukautiset parissa kuukaudessa kokonaan. Voidakseen aloittaa sukupuolenkorjauksen naiseksi täytyy miehen ottaa lääkettä, joka estää testosteronin vaikutukset. Se on eräänlainen kemiallinen kastraatio, joka nyt vaan kuuluu asiaan, koska sukupuolenkorjaus ei tee sinusta lisääntymiskykyistä vastakkaisen sukupuolen yksilöä. Turmelet alkuperäisen kroppasi, mutta et saa vastineeksi uutta normaalia kroppaa. Asia on niin ihan pelkistä teknisistä syistä. Ymmärsinkö oikein, että tuossa vetoomuksessa vaaditaan, että henkilön juridisen sukupuolen pitäisi saada olla, mitä henkilö haluaa sen olevan ilman, että henkilö on edes lähtenyt koko sukupuolenkorjausprosessiin? Eli että jos henkilö on nainen ja hän kokee olevansa mies, niin hän tuosta noin vaan voi vaihtaa juridisesti itsensä mieheksi ja olla yhä fyysisesti nainen?
Missä ihmeen maailmassa nämä tyypit oikein elävät? Sukupuoli on selkeä ja ratkaiseva fyysinen ja henkinen ominaisuus, jota ei vaan yksinkertaisesti voi tuosta vaan lakkauttaa tai tehdä merkityksettömäksi. Ei vaan VOI. Jos olet toista mieltä, niin olet ihan oikeasti ihan vitun sekopää. Ai miksikö? Kertoo aika paljon tästä maailmanajasta, että jollekulle ylipäätään tarvitsisi selittää, että miksi. Miksi päivä ei ole yö? Miksi lintu ei ole kala? Lisäksi tätähän olisi äärettömän helppoa väärinkäyttää kaikenlaisissa hämärissä tarkoituksissa.
Esimerkiksi tässä videossa asia saadaan sanavalinnoilla kuulostamaan paljon pahemmalta kuin mitä se oikeasti on. Mielestäni videon tyypeillä on pallo ihan hukassa. Ohessa vielä screencap kommentista eräässä asiaan liittyvässä keskustelussa. Tässä on ajauduttu sivuraiteille aivan tyystin.
Sanon vain sen, että tämä homotransvitunqueerälämölö on karannut täysin lapasesta ja tässä ei ole enää järjen, suhteellisuudentajun tai todellisuudentajun häivääkään.
P.S: Laajempaa yhteiskunnallista keskustelua tästä aiheesta haittaa huomattavasti se, että valtaosalla jengistä menee intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus sekaisin. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Intersukupuolisuus on fyysisen sukupuolen kehityshäiriö, missä henkilön fyysinen sukupuoli on epäselvä. Hänellä esimerkiksi saattaa olla oudosti kehittyneet sukuelimet tai jonkinlainen kromosomihäiriö (esim. hän on XY eli mies, mutta jostain syystä Y-kromosomi ei toimi lainkaan, joten hän on kehittynyt naiseksi).
Transsukupuolisuus on psykologinen häiriö, missä henkilö tuntee olevansa vastakkaista sukupuolta. Toisin kuin intersukupuolinen on transsukupuolinen henkilö normaali fyysisen sukupuolensa yksilö ja hänellä on normaalit, toimivat elimet sekä normaali hormonitoiminta. Ongelma on hänen päänsä sisällä.
Translakivouhotuksessa on kyse nimenomaan transsukupuolisista. Keskustelussa ei voida vedota vaikeasti määriteltävään sukupuoleen, koska transihmisen sukupuoli ei ole epäselvä.
12 kommenttia:
TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa. Sinun on kyettävä argumentoimaan näkökulmasi.
Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.
Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.
Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.
http://yampanprosessi.blogspot.fi/
VastaaPoistaVähän täyspäisemmän oloinen trans-blogi, ollut todella ihana seurata hänen kehitystään tytöstä mieheksi. Alkuvaiheessa teksteistä huomasi että tilanne oli rankka, mutta prosessin edetessä mielialakin nousi koko ajan. Nyt arki sujuu, ulkonäkö miehekäs ja häät tulossa ensi kesänä. En tiedä onko tilannetta auttanut se että hän on pienemmältä paikkakunnalta jossa ei edes ole ollut tarjolla näitä queer-piirejä joissa sekopäät voisivat tukea toistensa villeimpiä aivopieruja? Epäilen että niihin hullunpiinkin juttuihin on helppo mennä varsinkin nuorena ja epävarmana mukaan jos viiteryhmä on se ainoa jossa sinua ei katsota kieroon.
Pitäisi saada enemmän pinnalle näiden ns. tavallisten trans-ihmisten tarinoita. Jotenkin hirveän vaikea kuvitella esim. Marja-Sisko Aaltoa tai juurikin tuon linkkaamani blogin Alexia pitämässä tarkkoja tutkimuksia ihmisoikeusloukkauksena. Eikö pikemminkin niiden puute olisi ihmisoikeusloukkaus? Tuntuu että tässä yrittävät nyt sukupuolenkieltäjät huudella trans-ihmisten suulla.
Ja pakko vielä jatkaa noista sarjakuvamuodossa esiintuoduista "epäkohdista".
VastaaPoistaKolmoskohta poistuu nyt lakiuudistuksen myötä joka tapauksessa. Avioliitto on avioliitto jos sellaisen on solminut vaikka molemmat vaihtaisvat värkkejä ristiin. Tai lesboparista tulisi homopari. Kuten jo jossain toisessa blogissa sanoin, mielestäni tämä ei edes suurimmassa osassa tapauksista ole kovin relevantti ongelma, sillä aniharva liitto kestää pienempiäkään kriisejä ja kumppanin sukupuolen muuttumista voisi jo pitää vähän isompana elämänmuutoksena.
Kakkoskohta...no Suomen olosuhteissa joissa naisille tarjotaan tietyt syöpäseulonnat ja miehille käsittääkseni omansa on asialla jo sinälläänkin merkitystä että ilman vaikkapa niitä rintoja ei seulonnalle ole tarvetta. Tai jos ne rinnat on niin syöpä voi tulla vaikka passissa lukisikin M. Eli ihan kokemuksesta riippumatta se fyysinen kroppa saa täällä tiettyjä palveluita ja vastakkaisen sukupuolen palvelut eivät taasen tulisi tarpeeseen. Lisäksi vuosi on kaikesta huolimatta aika lyhyt aika, ja jos prosessissa ollaan jo niin pitkällä (arkielämä) niin todennäköisesti vaikkapa matkallelähtiessä voi saada passin väliin virallisen selityksen asiantilasta. Jos nyt niiden kaikkien hormonien ja mahdollisten muiden vaiheessa olevien hoitojensa kanssa edes haluaa johonkin lähteä.
Ja ykköskohta...eikös tuo keskimmäinen paneeli jo kerro että kyse ei ole trans-henkilöstä? En muista kertaakaan kuulleeni prosessinkäyneestä transmiehestä joka surisi synnytyskykynsä menettämistä. Useimmille jo pelkkä ajatus raskaudesta on ollut vastenmielinen. Toiseen suuntaan on julkisuudessa ollut vähemmän avoimia henkilöitä, mutta jotenkin hankala uskoa kovin monen transnaisenkaan olevan sinut peniksensä ja kivestensä kanssa. Eli ongelma 1 ei ole ongelma jos olet trans. Lisääntymiskyvyttömyys on sitäpaitsi muutenkin mahdollisesti vain väliaikainen tila. Ruotsissa oli synnytetty onnistuneesti jälkiasennetusta kohdusta. Ja muutenkin sukusolujen tallentaminen myöhempää käyttöä varten ei nykypäivänä edes ole mitenkään hankalaa.
"Kuuluu Potilasliitolle eikä Setalle tai Amnestylle"
VastaaPoistaTosiaankin potilasjärjestö Trasek (Potilasliiton jäsenyhdistys, transsukupuolisten potilasyhdistys) on ollut mukana mm. Setan ja Amnestyn translakiin liittyvissä ulostuloissa. Esim. http://trasek.fi/2014/12/11/jarjestojohtajat-translaki-ja-aitiyslaki-toteutettava-valtapeli-ei-saa-estaa-ihmisoikeuksia/
Potilasjärjestö on siis myös aivan samaa mieltä lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta. Joillekin transihmisille esimerkiksi hormonien käyttäminen on mahdotonta terveydentilan takia, mutta pitäisikö sen estää sukupuolen juridinen vahvistaminen?
Itse tunnen synnyttäneitä transmaskuliinisia henkilöitä ja transfeminiinisiä henkilöitä, jotka ovat ihan sinut peniksensä kanssa. Maailma ei ole aina niin mustavalkoinen. Sukupuolidysforiaa on hyvin eri tasoista. Lisäksi ei-binääriset ihmiset (joskin peniksellinen nainen voi aivan hyvin tuntea olevansa täysin binäärisesti nainen) eivät katoa maailmasta sillä, että päivitellään ja maalaillaan jotain hulluutta. Ei-binäärisiä ihmisiä on esiintynyt maailmassa jo vaikka kuinka kauan, kyseessä ei ole mikään muoti-ilmiö, kuten ei ole transsukupuolisuuskaan.
Nykylain perusteellahan muuten osa klinikoista kieltäytyy säilömästä sukusoluja ja on tuhonnut niitä jälkikäteen saatuaan tietää henkilön transsukupuolisuudesta.
Jos henkilö ei ole binäärisesti mies tai nainen niin miksi hän sitten haluaisi tietyn sukupuolen passiinsa? Jos molemmat ovat väärin niin miten se toinen olisi vähemmän väärin? Mitä väliä normaalissa arkielämässä sillä on onko passissa M vai F jos henkilö on habitukseltaan jotain siltä väliltä eikä edes identifikoidu erityisesti kummaksikaan? Jos henkilö ei mene läpi kokemassaan sukupuolessa niin tuskin se virallisen paperin heilutteleminenkaan sitä läpimenoa auttaa?
VastaaPoistaPassi tai muukaan henkilöllisyystodistus ei noin lähtökohtaisesti ole mikään itseilmaisun väline vaan virallinen asiakirja joka kertoo _yhteiskunnan_ kannalta oleellisia asioita henkilöstä. Kuten aiemmassa kommentissa mainitsin, eivät vaikkapa naisille tyypilliset syövät jää tulematta vain sillä että vaihdetaan asiakirjoihin sukupuoleksi mies. Ne jäävät tulematta jos rinnat ja kohtu on esimerkiksi poistettu.
Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta en ymmärrä miksi parin prosentin vähemmistön henkisen mukavuuden vuoksi pitäisi pistää päreiksi toimiva systeemi jossa henkilötodistukseen on lähtökohtaisesti kirjattu se sukupuoli jolle suunnattuja palveluita kyseisen paperin haltija todennäköisemmin tarvitsee.
Voisitko kertoa nämä lukuisat palvelut jotka maagisesti lakkaavat olemasta saatavilla hetunmuutoksen jälkeen? En aivan ymmärrä logiikkaasi.
PoistaJos henkilö ei ole binäärisesti mies tai nainen, mutta a) lähempänä kuitenkin ns. vastakkaista sukupuolta syntymäsukupuoleen nähden tai, b) arkielämässään tulee tulkituksi ns. vastakkaisen sukupuolen edustajana syntymäsukupuoleen nähden
on hetunmuutos varsin perusteltu. Ei esim. tarvitse riidellä matkalipuntarkastajan, ärrän myyjän, stevarin tms. kanssa siitä onko oikeat paperit...
Eivät palvelut lakkaa olemasta, mutta niihin tällä hetkellä kutstutaan kirjeitse hetun perusteella. Jos hetu on miehen, ei rintasyöpäseulontakutsua tule vaikka ne (biologisen naisen) tissit rintamuksessa keikkuisivatkin. Biologiseen sukupuoleen nähden väärällä hetulla liikkuvialle ei enää tarjottaisi automaattisesti näitä palveluita jotka olisivat hänen biologiselle ruumiilleen varsin tarpeellisia. Sen sijaan kutsukirje tulisi eturauhasseulontoihin joille taas ei ole tarvetta jos ei ole eturauhasta. Palvelut eivät katoaisi minnekään, mutta niiden tarjonta kohdistuisi vartaloon nähden väärin.
PoistaJa juuh, onhan noissa tilanteissa hetunmuutos ihan perusteltu, mutta yleensä jos henkilö menee läpi eri sukupuolessa kuin mikä passissa on hän joko
a) käynyt läpi vähintään perusteelliset hormonihoidot ja on näin ollen hyvin todennäköisesti jo nykylainsäädännölläkin oikeutettu vaihtamaan sitä merkintää passiinkin
tai
b) on sen verran marginaalinen poikkeusyksilö että koko lainsäädännön muuttaminen pelkästään hänen takiaan tuntuu lakimuutoksen sivuvaikutuksiin nähden kohtuuttomalta.
Keskusteluja seuratessani tätä lakimuutosta omien etujensa vuoksi tuntuu haluavan eniten se porukka joka ei nykyseulalla ole hoitoja saanut ja joka ei lähtökohtaisesti mene läpi haluamassaan sukupuolessa. Jos ei seulassa ole päässyt kovin pitkälle niin syynä yleensä on joko se että henkilö ei edes ole trans tai että ihan suvereenilla transhenkilöllä on sellaisia henkisiä tai fyysisiä ongelmia joiden takia prosessiin lähteminen juuri nyt ei olisi hyvä idea. Yleensä prosessi kuitenkin onnistuu jahka ne ongelmat on ensin hoidettu pois alta, eikä tämä mielestäni ole mikään ihmisoikeusloukkaus vaan ihan sekä terveydenhuollon ja potilaiden etujen mukaista toimintaa.
Mutta en vieläkään ole kuullut hyvää syytä miksi sukupuolta pitäisi voida mielivaltaisesti vaihdella virallisiin asiakirjoihin. Toki tämä varmasti helpottaisi noiden alleviivaamiesi marginaalin marginaalissa olevien transihmisten elämää, mutta toisin kuin vaikkapa äskettäin läpi saatu avioliittolain muutos tai muinoin saavutettu kuurojen työssäkäyntioikeus tämä ehdotettu translain muutos vaikuttaisi välillsesti aika moneen muuhunkin asiaan. Haluaisin uskoa että tämän marginaalin ongelmien ratkaisemiseksi olisi olemassa muitakin keinoja kuin ruveta lainsäädännönkin tasolla kieltämään sukupuolen biologinen luonne.
Kiitos loistavista kirjoituksistasi. Pahoittelen, kun en ole niin rohkea, että uskaltaisin jakaa näitä eteenpäin oikein kenellekään. Toivottavasti moni muukin eksyy kuitenkin tänne näitä lukemaan. :)
VastaaPoistaMuutama kommentti aiheeseen.
VastaaPoistaKävin itse tämän prosessin läpi (mtof) 1990-luvulla ja olen siis ollut koko(nainen) liki 20 vuotta. Siinä ajassa ehtii kertyä elämänkokemusta asiasta jos toisestakin. Ikävä kyllä teeässien ongelmat ovat nykyään aivan samat kuin silloinkin, tosin silloin liian moni ratkaisi sukupuolidysforiansa itsemurhan kautta. Nykyään on resursseja aivan eri lailla kuin silloin. Käyttäkää niitä. Tehkää esityö hyvin ennenkuin hakeudutte hoitoon.
Tämä prosessi ei ole formulakisa. Se ei voita, joka tulee ensimmäisenä maaliin ja nopeimmin. Tämä prosessi on romuralli. Se voittaa, joka tulee maaliin ehjimpänä.
Tämä on asia, jonka itse jokaisen tulisi sisäistää itselleen. Sukupuolenkorjausprosessi korjaa ainoastaan psyyken ja ruumiin ristiriidan, mutta se ei korjaa mitään muuta. Tämäkin on asia, jonka jokaisen tulee sisäistää. Eli jos joku saa sivudiagnooseja, niin ne pitää hoitaa erikseen. Jos ei hoida ne jäävät joka tapauksessa jäljelle möröiksi pään sisälle. Minullakin oli yksi sivudiagnoosi. Siitä ei pidä säikähtää eikä masentua. Vaatimus niiden hoidattamiseen ei ole ihmisoikeusloukkaus, vaan olennaista potilaan itsensä oikeusturvan kannalta.
Tämä prosessi ei myöskään ole mikään kiva mutta hiukan eksentrinen elämäntapa. Se on lääketieteellinen hoitoprosessi sairauteen, joka on hyvin harvinainen (1:10 000), joka hoitamatta johtaa katastrofiin (sekoaminen, psykoosi, itsemurha jne) ja jonka hoito tuhoaa pysyvästi kyvyn saada jälkeläisiä. Eli ne jälkeläiset on syytä hankkia ennen tähän prosessiin ryhtymistä. Jos joku TS ihan oikeasti on sujut biologisten sisäisten tai ulkoisten sukuelintensä kanssa, niin minä ainakin olen valmis väittämään, että tällöin hän ei ole TS lainkaan vaan jotain muuta. Mitä, en tiedä. Sen selvittäminen jääköön hoitohenkilökunnan tehtäväksi. Transsukupuolisuuden tärkein anamneesikriteeti on sukupuolidysforia eli oman fysiologian aiheuttama jatkuva paha olo.
Minulle sanottiin aikoinaan: "Ole varovainen sen kanssa mitä haluat. Jos et ole TS ennen leikkaukseen menoa, olet aivan varmasti sellainen sen jälkeen". Sillä erolla, ettei paluuta enää takaisin ole. Tämäkin on asia, jonka itse jokaisen tulisi sisäistää. Se, että sukupuolenkorjausprosessi ei ole leikin asia eikä fantasioimisen. Minulle se oli oikea ratkaisu. Mutta pahin mahdollinen mitä voin kuvitella on, että joku nuori ja viaton sielu toteaa, että "X oli niin rohkea kun se vaihtoi sukupuolta, mäkin haluun olla ja mäkin meen siihen prosessiin" ja sitten tuhoaa itsensä kun huomaa, ettei hän olekaan aito transsukupuolinen. Musta ei olisi kivaa ottaa hänen henkeään tunnolleni.
Jatkoa...
VastaaPoistaSilloin, kun asia oli minulle vielä akuutti, porukoilla oli tapana vitsailla "Mitä useampi itsariyritys, sen primäärimpi TS". Ha ha, oli hauskaa. Mutta siinä on totuuden siemen. Sukupuolidysforia ei mene itsellään pois vaan pahenee ajan myötä ja johtaa lopulta kilahtamiseen. Itse yritin itsaria kahdesti. Sen jälkeen hakeuduin hoitoon. Nykyään onneksi kenelläkään ei tarvitse vetää näin vaikeaksi, mutta liian kepein perustein ei tähän prosessiin pidä hakeutua.
1990-luvulla ei myöskään papereiden vaihtaminen onnistunut kuin pitkällisen rumban jälkeen ja vasta leikkauksen jälkeen. Silloin oli pakko vain opetella tulemaan toimeen. Kun ymmärtää psykasta sen, etteivät ihmiset asiakaspalvelussa todellakaan viitsi katsoa kuvaasi eivätkä nimeäsi, ja että asiakaspalvelijat ovat kiinnostuneita lähinnä siitä, onko dokumentti muodollisesti oikein, niin tilanne ei ole lainkaan niin tukala kuin voi kuvitella. Kun maksaa kaupassa yms paikoissa käteisellä, pankkikorttijutut voi painaa taka-alalle. Nykyään about kaiken voi ostaa enemmän tai vähemmän anonyymisti netissä. Se ei ole ihmisoikeusloukkaus, se on vain shittiä jonka kanssa on pakko opetella tulemaan toimeen.
Itse olin elänyt enemmän tai vähemmän tyttönä jo useamman vuoden ennen kuin aloitin RLT:n. Olin tietoisesti muuttanut pukeutumista sukupuolineutraalimmaksi, poltattanut naamakarvat ja antanut tukan kasvaa ja treenannut ääntäni laulamalla karaokea. RLT:hen ryhtyminen oli minulle lähinnä vain se, että avasin ponnarin ja annoin tukan aueta vapaana. Tällainen pikkuhiljaa-muutos yleensä on parempi idea kuin kaiken tekeminen kertarysäyksellä.
Hei Anonyymi, sulla on kyllä fiksuja ajatuksia ja rutkasti perspektiiviä. Itselläni ei ole juuri mitään tietoa siitä, että miten nämä asiat on hoidettu menneisyydessä, joten kiva kuulla juttuja siitä.
VastaaPoistaHei,
VastaaPoista1990-luku ei ollut pahaa aikaa, toisin kuin 1980-luku, jolloin transsukupuolisuus oli ehdoton no-no. 1990-luvulla asia ymmärrettiin jo, ja silloin luotiin hoitostandardit. Tärkeä tekijä tässä oli Helsingin Lapinlahden sairaalan ylilääkäri Kivi Lydecken, jonka varhainen poismeno oli ikävä takaisku. Hän oli ensimmäinen lääkäri, joka todella ymmärsi, mistä transsukupuolisuudessa on kysymys.
1990-luvulla oli jo internet, ja siellä Usenetin keskusteluryhmät. Siellä tutustuin moneen TS:ään ympäri maailmaa, ja pidän useisiin heihin aina silloin tällöin yhteyttä. Samoin transsukupuolisuutta alettiin tutkia ja siihen alettiin suhtautumaan asiallisesti eikä perversiona tai sosiaalipornona.
Minä sain aikoinaan sen neuvon, että pane jäitä hattuun ja käy opiskelut loppuun ja hanki vakituinen työpaikka ja tee muutos kun olet töissä. Tämä siksi, että tuolloin jouduimme rahoittamaan kaiken itse. Hormonilääkkeet eivät kuuluneet tuolloin korvattavien joukkoon, ja varsinkin Androcur oli hirveän kallista (yli 500 mk/purkki). Leikkauksia ei tehty vielä Suomessa, ja TS:t joutuivat käymään ulkomailla leikkauksessa omilla rahoilla. Minä jouduin säästämään lähes kolme vuotta että sain rahat kasaan, koska en halunnut ottaa kulutusluottoa. Mutta se aika meni joka tapauksessa RLT:hen. Minä olin RLT:llä tarkoituksella vähän pitemmäksi, koska halusin tehdä syvällisen itsetutkiskelun ja olla aivan varma siitä, että tämä ratkaisu on minulle varmasti oikea.
Nykyään nuorilla työtilanne on paljon pahempi kuin meillä. Työpaikat ovat kiven alla, ja mitä nuorempana tämä riesa iskee pintaan, sitä nopeammin se myös pahenee. On aivan eri asia tiedostaa tilansa 17-vuotiaana kuin 25-vuotiaana. Sillä jos transsukupuolisuus todella tulee 17-vuotiaana niin pahaksi että se ei ole enää pelkkää selittämätöntä pahaa oloa ja tuskaa, sekä ulkopuolisuuden tuntemuksia, niin todennäköisesti 25-vuotiaana on jo sairaalakamaa. Jos taas asia selviää 25-vuotiaana, se kehittyy paljon hitaammin ja antaa enemmän "armonaikaa" järjestää elämä ja käydä muutos läpi. Minä olin siitä onnellinen, että oma tilani selkisi minulle vasta 24-vuotiaana. Jos se olisi iskenyt 14-vuotiaana, minä en olisi ikinä selvinnyt siitä hengissä. Sikäli tuo neuvo "hanki itsellesi työpaikka ja tee muutos niin että olet koko ajan töissä" voi olla nykyään vähän ylimitoitettu. Nykyään nuorille on kovin vähän enää sellaisia työpaikkoja, jotka olisivat vakituisia ja jotka maksaisivat hyvää palkkaa. Mutta onneksi teidän ei myöskään enää nykypäivänä tarvitse maksaa kaikkea itse.
Anonyymille (14.12. kello 14:09) sen verran, että me TS:t olemme se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Ilman meitä emme huomaisi, että jako miehiin ja naisiin on sääntö. Luonnossa eläimillä sukupuolijako on täysin binäärinen, ja siitä syystä että se on kaikkein toimivin. Me olemme luonnonoikkuja ja poikkeuksia, emme sääntö itse. Kaikki "genderit" ja "kolmannet sukupuolet" ovat enemmän tai vähemmän keinotekoisia konstruktioita, eikä niitä esiinny luonnossa.
Minä en ainakaan halua olla mitään muuta kuin ihan tavallinen nainen ja elää ihan tavallisen naisen elämää. Tuo kohdunsiirto kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Minä itse tosin taidan siihen olla jo vähän vanha, mutta ainakin nuoremmille mtof:ille tuo luo toivoa äidiksi tulemisesta.
Todella mielenkiintoista, kiitos viestistä. En kyllä tiedä, että miten itseni olisi käynyt ilman Internettiä ja keskusteluryhmiä. Kaikki netin vertaistukiryhmät ja Transtukipisteen keskusteluryhmät olivat itselleni alkuaikoina äärettömän tärkeitä. Kun hakeuduin tutkimuksiin, niin olin jo satavarma transsukupuolisuudestani sekä tiesin kaiken prosessin etenemisestä, lainsäädännöstä, leikkausten kulusta yms.
VastaaPoista