Transideologia on todellinen asia, ja se leviää yhteiskunnassamme koko ajan

Yllä on erään katsojan kommentti Youtube-videooni (klikkaa isommaksi). Pohdin, että missähän kiven alla kyseinen henkilö on mahtanut lymytä viime vuodet, kun ei näe niin päivänselvän asian, kuin transideologian, olemassaoloa. Hän ei ole edes ainoa, mikä on kummastuttanut minua jo pitkään.

Mietiskelin, että kuinkahan selittäisin asian niin, että kaikenmaailman umpiluupäätkin sen ymmärtäisivät, kunnes konkreettinen esimerkki tippui syliini. Eräs ystäväni oli eräänä kauniina päivänä vilkaissut yläasteikäisen lapsensa elämänkatsomustiedon oppikirjaa ja hän lähetti seuraavat ottamansa kuvat kyseisestä kirjasta:

Jooh elikkäs.
Käyn nyt seuraavassa läpi kirjassa esitettyjä väitteitä ja kommentoin niitä.

Kirjassa sanotaan, että ”perinteisesti” ihmisten ”on ajateltu olevan” sukupuoleltaan joko naisia/tyttöjä tai miehiä/poikia, ja ”tähän näkemykseen” liittyy vahvasti se, että millaiset sukuelimet kyseisellä henkilöllä on. Mutta nykyään ”tästä käsityksestä” on ”kuitenkin lähdetty irtautumaan”. Eli siis fyysisen todellisuuden, jonka jokainen ihminen voi todeta ja jota voidaan empiirisesti tutkia, olemassaolo on ”näkemys” tai ”käsitys”, joka on ”perinteinen”. Nykyään sitten kuitenkin ollaan tällaisesta näkemyksestä siirrytty poispäin, mikä antaa sellaisen mielikuvan, että tämä aikaisempi näkemys olisi jotenkin vanhentunut, koska nykyään tiedetään paremmin. Aihetta sitten perustellaan intersukupuolisten olemassaololla ja ”psyykkisellä sukupuolella”. Intersukupuolisuus ei ole kolmas sukupuoli, vaan se on sukupuolen kehityshäiriö eli siis eräänlainen kehitysvamma. Asiaa on käsitelty tässä blogissa jo aiemmin, joten en mene tässä siihen syvemmin. Intersukupuolisuuskysymyksen voisi tiivistää näin: Ihmisellä on kaksi silmää. Mutta on olemassa myös yksisilmäisiä ja silmättömiä ihmisiä, tai ihmisiä, joiden yksi tai molemmat silmät eivät toimi. Voidaanko siis opettaa, että ihmisillä on kaksi silmää? No voidaan, sillä yksisilmäisyys tai silmättömyys on poikkeustila (ei uusi ihmisyyden muoto), jonka olemassaolo ei vaikuta normaaliin. Intersukupuolisia tiloja on olemassa lukemattomia erilaisia ja osalla niistä on jossain määrin normaalista poikkeavat sukuelimet (esim. epänormaalin pieni penis tai suuri klitoris), mutta ovat kuitenkin normaalisti lisääntymiskykyisiä joko miehenä tai naisena. Osalta tapauksia elimiä puuttuu (esim. nainen, kenelle ei ole koskaan kasvanut kohtua), jolloin henkilö on luonnollisesti lisääntymiskyvytön. Osan sukupuoli on epäselvä, esimerkiksi sellainen muoto, jossa henkilöllä on XY-kromosomit, mutta Y-kromosomi ei toimi, jolloin henkilö on kehittynyt täysin naisen näköiseksi. Tällainen yksilö on myös lisääntymiskyvytön. Nämä kaikki ovat siis fyysisiä poikkeamia joko nais- tai miessukupuoleen. Mikäli sukupuolia on muitakin kuin mies ja nainen, niin mistä vauvat tulevat, ja missä voin tällaisia mystisiä sukupuolia nähdä? Kerro minullekin, niin menen heti katsomaan.

”Psyykkinen sukupuoli” määritellään tarkoittamaan henkilön kokemusta sukupuolestaan. Se on päivänselvää, että yksilöt voivat kokea elämäänsä liittyvät asiat hyvin eri tavoin. Siitä on vaikea olla eri mieltä. Jostain syystä sukupuolikokemukselle on kuitenkin keksitty uusi termi ”psyykkinen sukupuoli” ja jostain syystä tätä käytetään perusteluna sille, että ”perinteinen” sukupuolinäkemys, jonka mukaan sukupuoli määräytyy sukuelinten perusteella ja jonka mukaan sukupuolia on kaksi (mies ja nainen), ei ole enää nykyaikainen.

Minua häiritsee nykykeskustelussa ihmisten kyvyttömyys erottaa toisistaan biologinen sukupuoli (eli fyysinen todellisuus) sekä erilaiset sukupuoleen liittyvät psykologiset ja kulttuuriset ilmiöt, kuten sukupuolirooli ja sukupuoli-identiteetti/kokemus. Nämä kaikki ovat eri asioita, mutta nykyään monet ihmiset sotkevat ne täysin keskenään, eivätkä ymmärrä enää, mikä on ylös ja mikä alas. Olen käsitellyt aihetta laajasti tässä aiemmassa kirjoituksessani, jossa analysoin sukupuolen eri ulottuvuudet sekä määrittelen ne. Tämä oppikirja käyttää määritelmissään sukupuolen eri ulottuvuuksia ristiin ja keksii uuden terminkin. Huomatkaa, että sukupuolten (=miesten ja naisten) fysiologisista eroista ja siitä, miten sukupuoliroolitkin myötäilevät fysiologisia eroja, kirja ei mainitse yhtään mitään, vaan antaa sen käsityksen, että kaikki sukupuoleen liittyvä on vain ihmisen keksintöä eli jonkinlainen ylhäältäpäin tuleva yhteiskunnallinen sopimus (hmm, haisee feminismiltä eli tässä näyttää olevan selvä tietynsuuntainen ideologinen vakaumus). Huomatkaa, että fysiologisiin eroihin kuuluvat myös hormonaaliset erot, kuten suuri perusero temperamentissa, ja näistä seuraavat erilaiset taipumukset ja kiinnostuksenkohteet. Näistä kirja ei mainitse mitään.

Sitten kirja kuitenkin toteaa, että transsukupuolisuus on sitä, että kokemus sukupuolesta ei vastaa SYNTYMÄSSÄ MÄÄRITELTYÄ fyysistä/biologista sukupuolta (huom. korostamani termi ”syntymässä määritelty”, joka on intersektionaalisten feministien kielenkäyttöä puhtaimmillaan). Aiemmassa kohdassa puhuttiin siitä, että psyykkisiä sukupuolia on lukemattomia erilaisia ja seuraavaksi todetaan, että Facebookissakin voi valita 71 sukupuolta (ei kuitenkaan kerrota, että mitä nämä sukupuolet ovat). Tehtävien joukossa on tehtävä, jossa esitetään väittämä, että sukupuolia on yhtä paljon kuin ihmisiä. Eli periaatteessa jokainen maailman ihminen on näillä määritelmillä transsukupuolinen. Öh? Kirjassa myös iloisesti sotketaan sosiaalinen, psyykkinen ja biologinen sukupuoli ja todetaan, että nämä voivat olla samalla ihmisellä kaikki eri sukupuolia. Wattafak? Tässä olisi varsinaisilla transsukupuolisilla huomautettavaa, sillä he ovat aina korostaneet sitä, että KOKEVAT olevansa nimenomaan VASTAKKAISTA sukupuolta ja haluavat tulla SOSIAALISESTI kohdatuiksi juuri VASTAKKAISEN sukupuolen yksilönä. Alunperin koko käsitys lukuisten sukupuolien olemassaolosta ei muutenkaan kuulunut transsukupuolisuuteen, vaan transsukupuolinen kokee nimenomaan, että sukupuolia on kaksi, ja hän itse kokee olevansa vastakkaista sukupuolta kuin mitä hän on biologisesti. Tämä muunsukupuolisuushössötys ja haloo n-määrästä sukupuolia on varsin uusi ilmiö ja muunsukupuoliset hallitsevat koko transkeskustelua nykyään.

Jos ei vielä ollut selvää, että kirjassa on selvä intersektionaalisen feminismin vivahde (jonka osa-alue transideologia on), niin seuraavaksi se tulee aivan selväksi, sillä kirjassa otetaan kantaa yhdenvertaisuuteen (mikä on intersektionaalisen feminismin kulmakivi): yhdenvertaisuus ei voi toteutua, jos ihmiset luokitellaan vain kahteen sukupuoleen. Eli kääntäen: jos ihmiset luokitellaan vain kahteen sukupuoleen, niin syyllistymme syrjintään. Tätä väitettä ei kuitenkaan perustella tai avata sen tarkemmin. Jokatapauksessa tästä voimme päätellä, että kirjassa asetetaan biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen sukupuoli samalle viivalle ja siten samanarvoisiksi ilmiöiksi.

Ja sitten seuraa kirjan rimanalitus, eli suora väittämä siitä, että MIES VOI SYNNYTTÄÄ! Ja nimenomaan NYKYÄÄN, minkä tulkitsen yllä analysoidun perusteella tarkoittamaan sitä, että käsitys siitä, että mies ei voi synnyttää, on vanhanaikainen ja siten jollain tasolla virheellinen. Aihe on käyty tässä blogissa läpi aikaisemmin tässä kirjoituksessa.

Seuraavaksi kirjassa lähdetään ruotimaan seksuaalista suuntautumista ja esitellään varsin liberaaleja kantoja (jotka ovat modernille ajalle yleisesti tyypillisiä). Tästä en lähde sen tarkemmin puhumaan, sillä ihmisen seksuaalisuus on hyvin laaja, monisyinen, syvä ja vaikea aihe, joka on psykologiaa. Se ei ole siis samalla tavoin selvää todennettavissa olevaa materiaalista todellisuutta kuin sukupuoli. Rinnastaisin seksuaalisen suuntautumisen lähinnä persoonallisuuden piirteeseen, vaikka seksuaalisuuteen liittyviä kulttuurisia asioita voidaankin lähteä analysoimaan ja niistä voidaan väitellä. Ihminen voi myös olla seksuaalisuutensa kanssa solmussa hyvin monin eri tavoin, varsinkin jos hänellä on muita psyykkisiä ongelmia (tämä solmuisuus voi ilmetä muullakin tavoin kuin homo-, bi- tai heteroseksuaalisuutena, kuten kaikennäköisinä outoina tai vahingollisina fetisseinä tai jonkinlaisena häiriökäyttäytymisenä, kuten itsensäpaljasteluna). On olemassa myös esimerkiksi pedofiilejä tai zoofiilejä tai jopa objektiseksuaaleja. Seksuaalisen halun kohdistuminen on siis erittäin moninaista ihmislajilla. Tämä oppikirja sanoo (alleviivaukset minun): ”Aiemmin on ajateltu, että on olemassa luonnollinen tapa ilmaista ja harjoittaa seksuaalisuutta. Sittemmin tällainen yhden luonnollisen seksuaalisuuden ajatus on kyseenalaistettu”. Mikä on tietenkin ihan totta. Kirja jatkaa: ”Nykyään tunnetaan monenlaisia seksuaalisuuden muotoja. On vaikea sanoa, onko jokin niistä enemmän luonnollinen kuin toinen”. Mielestäni luonnollisuuteen vetoaminen on hieman vaarallinen argumentti, sillä lopulta luonnollisuudella voidaan perustella vähän mitä vaan. Kun katsomme maailman eri kulttuureja, niin polygamia ja lapsi/teiniavioliitot ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, erityisesti historiassa. Voisimme jopa väittää, että tämä on ihmislajin luonnollinen tila. Meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme näihin kuitenkin suhtaudutaan erittäin kielteisesti. Mutta, noh, yleensä, kun puhumme seksuaalisesta suuntautumisesta, niin tarkoitamme sillä homo-, bi- ja heteroseksuaaleja.

Seuraavaksi kirja kuitenkin sotkee seksuaalisen suuntautumisen käsittelyyn aiemman sukupuolisekasotkuisuuden ja mainitsee erikseen eräänä seksuaalisena suuntautumisena panseksuaalisuuden, jonka määrittelee siten, että henkilö tuntee vetoa KAIKKIA SUKUPUOLIA oleviin ihmisiin. Mitähän tämä nyt sitten käytännössä tarkoittaa ottaen kirjan aiemmat sukupuoleen liittyvät väitteet? Erikseen mainitaan käsite ”sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt” ja sanotaan, että näistä käytetään lyhennettä HLBTIQA. Tämä lyhenne tulee sanoista homo, lesbo, bi, trans, inter, queer, asexual. Eli kirja käyttää LGBT (lesbian, gay, bi, trans)-ihmisistä laajennettua termiä, johon sisällytetään myös ryhmiä, jotka eivät sinne mitenkään kuulu. LGB-liikkeessä on alunperin kyse lesbonaisten, homomiesten ja biseksuaalien yhteiskunnallisista oikeuksista (eli ei-heteroista ihmisistä eli seksuaalivähemmistöistä). Myöhemmin siihen lisättiin T eli transsukupuolisuus (jolla ei ole enää tekemistä kolmen ensimmäisen kanssa). Kirja sisällyttää tähän poppooseen myös intersukupuoliset (wattafak), queerit (mitä ne oikeastaan edes on) ja aseksuaalit (jotka voivat olla myös heteroita). Sitten kirja vielä nostaa erikseen esiin aseksuaalit, joiden olen huomannut ilmaantuneen LGBT-piireihin parin viime vuoden aikana omana korostettuna joukkonaan jostain syystä (mitä en ymmärrä ollenkaan). Aseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että henkilön seksuaalinen halu ei kohdistu mihinkään tai se puuttuu. Tämä voi olla joko pysyvää ja sairaudesta johtumatonta, tai pysyvä tai ohimenevä oire jostakin psyykkisestä tai fyysisestä häiriöstä (kuten hormoniongelmista, stressistä, masennuksesta, traumatisoitumisesta yms). Aseksuaali voi olla myös hetero, joten aseksuaalisuus ei ole mikään homouden kaltainen seksuaalinen suuntautuminen. Väittäisin, että aidolla, sananmukaisella aseksuaalilla hänen tilansa on pysyvä ja ei liity suoraan sairauteen. Aseksuaali on kuitenkin yleensä kiinnostunut muista ihmisistä romanttisessa mielessä, ja tällä perusteella hän voi olla hetero, homo tai bi. Kirjan tehtävissä laitetaan oppilaat opiskelemaan pride-lippuja ja kysellään, että miksi on tärkeää, että lippuja on erilaisia. Itsehän en ymmärrä, että miksi niitä pitää olla niin paljon. Itse olin tänä vuonna vanhapierukavereideni kanssa ihmettelemässä Helsinki Priden menoa ja jouduimme googlaamaan kaikki tsiljoonat liput, joihin kääriytyneinä teinien sankat joukot viilettivät ohitsemme. Istuskelimme orpoina keskellä nurtsia ja pohdimme, että mitä kettua oikein teemme täällä. Lähdimme sitten kaljalle kauas keskustasta. Ja me olimme kaikki homoja siis. Silloin, kun HLBTIQA oli vielä LGB ja nykyinen Pride oli nimenomaan Gay Pride, niin meillä oli tasan yksi lippu, sateenkaarilippu. Tässä kirja siis opettaa seksuaalivähemmistöistä asiaa, josta monet seksuaalivähemmistöihin lukeutuvista ihmisistä ovat jyrkästi eri mieltä, mutta mikä kuitenkin on sopusoinnussa intersektionaalisen feminismin/transideologian kanssa (hmm…). Lopuksi kirjassa vielä intersektionaalisen feminismin hengessä alleviivataan, että ”seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei voi mitata kenenkään ihmisarvoa”.

Seuraavaksi laitetaan oppilaat opiskelemaan sitä, miten rasismi, ennakkoluulot ja stereotypiat ovat haitallisia ja tekemään tehtäviä aiheesta. Hmm… Tehtäviä tehdään myös tarinasta, jossa 19-vuotias Vili, biologinen naiseksi pukeutuva mies, kertoo sukupuolikokemuksestaan. Tarinasta ja tehtävistä opitaan transideologian ja intersektionaalisen feminismin keskeisiä käsitteitä: sukupuolittaminen, ”sukupuoli ei määritä minua”, feminiininen ilmaiseminen, sukupuolen moninaisuus. Sen sijaan, että tyydyttäisiin esittelemään Vili miehenä, joka yksinkertaisesti tykkää esiintyä naisena, niin homma esitetään paljon suurempana maailmankuvallisena asiana, jossa Vilin pukeutumistyyli jotenkin muuttaa hänen sukupuoltaan tai vaikuttaa siihen. Todellisuudessahan Vilin kaltaiset ihmiset eivät ole historiassa mitään ennenkuulumatonta, etenkään muotipiireissä. Huomatkaa nettisivu, joka mainitaan Vili-tarinan yhteydessä: Sukupuolena ihminen. Tämä sivu edustaa melkoisen mielenkiintoista käsitystä sukupuolesta (sukupuolen kahtiajakoa kritisoidaan pelkästään intersukupuolisuuden perusteella ja se esitetään pelkästään kulttuurisena konstruktiona).

Lopuksi vielä kyseessä olevan oppikirjan kansi ja julkaisutiedot:

Kustantaja on Otava ja kirjoittajat on lueteltu koulutuksineen tässä. Kirjan sisältö herätti jo aikaisemmin kohua somessa, ja eräs kirjan tekijöistä on ottanut kantaa saamaansa palautteeseen Facebook-sivuillaan. Suosittelenkin nyt itse kutakin lähettämään lisää palautetta sekä tekijöille että kustantajalle. Mikäli lastesi koulussa on käytössä ko. kirja, laita palautetta suoraan kouluun ja elämänkatsomustiedosta vastaavalle opettajalle. Koulussa ei ihan oikeasti voida opettaa kasvaville lapsille ja teineille ihan mitä tahansa puolueellista huuhaapoliittista diipadaapaa. Jos joku vielä tämän jälkeen kehtaa väittää, että transideologia on joku äärioikeiston keksimä salaliittoteoria, niin hahhahhaa ja hohhohhoo. Mahtanet olla kyseisen ideologian niin läpiaivopesemä, että et enää näe metsää puilta.

Aito avioliitto ry:n sivuilla esitellään toinenkin oppikirja, jonka sisältö on samansuuntaista, mutta kyseessä on terveystiedon kirja. Opetushallitus linkkaa sivuillaan tässä bloggauksessa aiemmin mainitun Sukupuolena ihminen -projektin yhtenä terveystiedon oppimateriaaleista.

Kun lähdemme tutkailemaan, että mistä nämä kaikki jutut ovat peräisin, niin kaikki tiet vievät Setaan. Seta yhteistyökumppaneineen ihan oikeasti huseeraa kulisseissa todella aktiivisesti ja ON JO NYT vaikuttanut yhteiskunnan perusrakenteisiin erittäin ratkaisevalla tavalla (kuten koulujärjestelmään). Kyseinen pulju sietäisi kaataa kokonaan, mikäli minulta kysytään. Sain jo pari vuotta sitten yhteydenoton eräältä henkilöltä, joka oli seurannut Setan toimintaa jossakin ihmisoikeusseminaarissa. Seta oli kyseisessä paikassa etsinyt tekijöitä useille suunnitelmissaan oleville projekteille, joista yhden minulle kirjoittanut henkilö mainitsi erityisesti: Seta etsi ohjelmoijaa tietokoneohjelmalle, jonka avulla aiotaan opettaa erilaisia sukupuoli-identiteettejä alakoululaisille. Seta EI EDUSTA seksuaalivähemmistöjä kollektiivina, vaan Seta edustaa tiettyä tarkoin rajattua POLIITTISTA IDEOLOGIAA. Minulla kansallismielisenä konservatiivina ei ole mitään sijaa Setassa tai asiaa heidän piireihinsä, vaikka olen lesbo. Homoseksuaalisuus ei tarkoita, että henkilö olisi sen vuoksi automaattisesti jotakin tiettyä mieltä maailmankuvallisissa tai poliittisissa asioissa.

Tästä voitte lukea elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmasta. Opetussuunnitelmaan ei sisälly mitään mainintaa tässä bloggauksessa esitellyistä asioista. Sen sijaan 7-9 -luokkalaisten opetuksesta todetaan seuraavaa: ”Elämänkatsomustiedon opetuksen ydintehtävänä on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää. Elämänkatsomustiedossa ihmiset ymmärretään kulttuuriaan uusintavina ja luovina toimijoina, jotka kokevat ja tuottavat merkityksiä keskinäisessä toiminnassaan ja kanssakäymisissä ympäröivän maailman kanssa. Katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina. --- Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Tavoitteena on täysivaltainen demokraattinen kansalaisuus globalisoituvassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä edellyttää elämänkatsomustiedon opetukselta monipuolisen katsomuksellisen ja kulttuurisen yleissivistyksen kartuttamisen lisäksi eettisen ja kriittisen ajattelu- ja toimintakyvyn sekä oppimisen taitojen kehittämistä. Elämänkatsomustiedossa kriittinen ajattelu ymmärretään perusteita etsivänä, asiayhteydet hahmottavana ja tilannetajuisena sekä itseään korjaavana. Siihen liittyy avoin ja pohdiskeleva asenne. --- Sisältöjen valinnassa pyrkimys yleissivistävään tietoon yhdistetään oppilaiden kokemusmaailmaan ja identiteetin ja elämänkatsomuksen etsintään. Olennaista on löytää sisältöjä, joiden kanssa työskenteleminen antaa oppilaalle mahdollisuuden rakentaa tiedosta ja omakohtaisesta pohdinnasta katsomuksellista arvostelukykyä.”
Ainakin tämä sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista käsittelevä ”kokonaisuus” jäi, öh, varsin suppeaksi ja tiettyä tarkoin rajattua näkemystä edustavaksi. Tilanne olisi aivan täysin eri, jos kirjassa olisi esitelty transideologian näkemys asiasta vain yhtenä tapana nähdä tämä aihealue muiden katsantotapojen ohella (esim. ”Joidenkin näkemysten mukaan myös mies voi synnyttää”, ja sitten eritelty, että mihin tämä näkemys perustuu, ja vastaavasti esitelty muitakin näkövinkkeleitä asiaan).

Suosittelen ottamaan myös yhteyttä elämänkatsomustiedon opettajien järjestöön Feto ry:hyn. Etusivulla lukee: ”FETO:lla on kolme tehtävää: filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien tukeminen, aineiden opetuksen kehittäminen sekä niiden aseman vahvistaminen suomalaisissa peruskouluissa ja lukioissa.” Tämä järjestö on vastuussa siitä, että mitä ja miten nuorille elämänkatsomustiedon tunneilla opetetaan. Järjestö on Kompassi -kirjan tekijä.

Setan huseeraamisesta, eli siis tietyn ideologian levittämisestä, mainittakoon myös seuraavaa:

Valtioneuvoston sivuilla on luettavissa Sosiaali- ja terveysministeriön tietopaketti sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta oppilaitoksille, työpaikoille ja viranomaisille. Tämä pätkä on etusivulta (lihavoinnit minun): ”Tasa-arvolain uudistus laajensi sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellot koskemaan myös syrjintää sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Tietopaketti tarjoaa tasa-arvolain uudistuksen käytäntöön viemisen tueksi tietoa sukupuolen moninaisuuden huomioimiseen ja syrjinnän ennaltaehkäisyyn etenkin oppilaitoksissa, työpaikoilla ja viranomaisten toiminnassa. Tietopaketti esittelee kehittämisehdotuksia työpaikoille, oppilaitoksille ja viranomaisille, sekä kuvaa syrjintätilanteissa toimimista ja syrjinnän ennaltaehkäisyä syrjityksi tulleen kannalta. Tietopaketti myös kertoo tasa-arvolaista ja tasa-arvolain uudistuksesta, sekä havainnollistaa esimerkein sitä, mitä syrjintä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella voi olla.”
Itse sisällöstä poimin seuraavaa:
”5.2. Miten sukupuolen moninaisuus huomioidaan oppilaitoksen tasa-arvotyössä. --- 5.2.4 Kehitetään sitä, miten opetuksessa ja oppimateriaaleissa käsitellään sukupuolen moninaisuutta. Eräässä oppilaitoksessa todettiin, että käytetyt oppimateriaalit eivät ota sukupuolen moninaisuutta huomioon kovin hyvin. Tiettyihin kursseihin lisättiin tietoa sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöistä. Lisäksi päätettiin kehittää käytettyä oppimateriaalia jatkossa tästä näkökulmasta systemaattisesti. Luokassa pohdittiin, miten sukupuolistereotypioiden toistaminen opetuksessa ja oppimateriaaleissa vaikuttaa eri sukupuolta oleviin oppilaisiin. Yhdessä päätettiin, että kun joku huomaa sukupuolistereotypian esimerkiksi oppimateriaalissa tai puheessa, siitä saa huomauttaa. Näin vastuullistettiin kaikkia havainnoimaan ympäristöä ja omia tekemisiään ja ottamaan sukupuolen moninaisuus paremmin huomioon arjessa.
Kielenopettajat kerääntyivät yhteen jakaakseen tietoa siitä, miten he opetuksessaan kertovat sukupuolen moninaisuudesta. Puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka eri kielissä muunsukupuolisiksi itsensä kokevat käyttävät pronomineja ja taivuttavat verbejä, tai miten muunsukupuolisesta ihmisestä voi puhua kullakin kielellä. Tehtiin yhteinen moniste, jota voitiin jakaa kaikkien kielten tunneilla. Oppilaitoksessa todettiin, että opettajien jatkokoulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että se tarjoaa opettajille mahdollisuuden myös kehittää taitojaan sukupuolen moninaisuuteen liittyvässä osaamisessa. Oppilaitoksessa kehitettiin normikriittistä pedagogiikkaa. Pohjaksi otettiin Normit nurin! – hankkeessa kehitetty opas, joka löytyy hankkeen sivuilta: linkki. Oppaassa käsitellään erilaisia normeja ja niiden vaikutusta nuorten elämään esimerkkitarinoiden avulla. Oppaassa on myös kehittämisideoita.”
Tähän en voi minä todeta oikein muuta kuin että ”ei saatana”. Aika hiljaiseksi vetää.

Sosiaali- ja terveysministeriön esitteessä ”Tasa-arvolaki, oppilaitokset ja sukupuolen moninaisuus” todetaan (alleviivaukset minun): ”Sukupuoleen perustuva häirintä voi ilmetä esimerkiksi seuraavin tavoin: 1) halventava puhe toisen henkilön sukupuolesta, mukaanlukien hänen sukupuoli-identiteettinsä ja sukupuolen ilmaisunsa, 2) sukupuolivähemmistöjen vähättely.”
Tästä voisimme päätellä, että jos opettaja kieltäytyy transideologisesta opetuksesta, voidaan hänen helposti sanoa syyllistyvän sukupuolivähemmistöjen vähättelyyn eli syrjintään. Opettajilla ja kouluhenkilökunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia transideologian säännöillä. Ihmisoikeusasioihin on vähän kuin salakalavalasti ilmestynyt oikeus ”sukupuoli-identiteettiin” ja ”sukupuolen ilmaisuun”. Vilkaise vaikka tätä Ihmisoikeusliiton sivua. Huomaa, että tällaista materiaalia käytetään pohjana kaikessa keskeisessä yhteiskunnallisessa toiminnassa, kuten opetuksessa ja lainsäädännössä.

Eräs ystäväni löysi joitakin graduja, joissa oli kritisoitu terveystiedon opetuksen hetero- ja penetraatiokeskeisyyttä ja sukupuolen kaksinapaisuutta. Hän huomautti, että nyt pitäisi alkaa erikseen puhua seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Hän ehdotti, että seksuaaliterveystiedolla annettaisiin nuo sateenkarevat seksi- ja ehkäisyvinkit ei-heteroille tai spektrumsukupuolisille. Heteroseksiä ja lisääntymissukupuolia käsiteltäisiin lisääntymisterveyden osalta. Koska onhan ensiarvoisen tärkeää antaa lapsille kasvatusta siihen miten tullaan tai ei tulla raskaaksi ja miten lisääntymisterveydestään voi pitää huolta. Voi herranpieksut, että olemme yhteiskunnallisesti tällaisessa pisteessä, mutta tässähän ystäväni on aivan ehdottomasti oikeassa. Hän linkkasi tämän seksuaali- ja lisäntymisterveyden toimintaohjelman.

On käsittämätöntä, miten syvälle Seta on omaperäisine näkemyksineen penetroitunut koulutusjärjestelmään ja hallintoelimiin. Yllä mainitaan Normit nurin! -hankkeen opas, jota oli jossain oppilaitoksessa käytetty pohjana ”normikriittisen pedagogiikan” kehittämisessä. Kyseisen oppaan ovat tuottaneet yhteistyössä Seta ry, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL ry ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf. Setan yhteistyöverkostot ovat erittäin laajat ja Seta levittelee näkemyksiään aivan joka puolelle. Seta tekee myös tiivistä yhteistyötä poliittisten järjestöjen kanssa. Itse kävin yliopistoni tapahtumassa, jossa kampusjärjestöt ja poliittiset nuorisojärjestöt esittäytyivät. Niistä osa mainosti suureellisesti olevansa Setan yhteistyöjärjestöjä ja sitoutuneensa Setan politiikkaan. Jätin liittymättä pariin järjestöön jouduttuani erimielisyyteen Setan roolista kyseisessä järjestössä. Sanoin, että minä en tue Setaa, enkä liity yhteenkään puljuun, joka tukee Setaa. Erään järjestön puheenjohtaja totesi kuivasti: ”Me tässä järjestössä tuemme ihmisoikeuksia”. Joo, eli Seta on yhtä kuin ihmisoikeudet. Kaikki tasa-arvokeskustelu käydään Setan asettamilla säännöillä. Jooei. Tässä yksi aika hullu esimerkki. En allekirjoita todella monia Setan näkemyksiä, pidän useita niistä hyvin vaarallisina ja haitallisina, ja en hyväksy sitä, miten kyseinen lafka esiintyy homo- ja transasioiden ylimpänä asiantuntijana ja järjestää aiheeseen liittyviä koulutuksia oppilaitoksille, firmoille, terveydenhoitohenkilökunnalle, kunnallisille elimille yms. Esimerkiksi Setan alaisuudessa toimivaa Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskusta (entinen Transtukipiste) konsultoidaan usein ja transsukupuolisuuteen liittyvissä asioissa, mutta kyseinen lafka on täysi huuhaahömppäjärjestö, joka valitettavasti tuottaa myös oppaita, joita käytetään myös järjestöissä ja terveydenhuollossa. Seta ei ole yhtä kuin homot, transsukupuoliset tai tasa-arvo, vaan Seta järjestönä edustaa pelkästään omaa hyvin rajattua maailmankuvaansa. Setan voidaan sanoa pettäneen homot, sillä mikäli biologisen sukupuolen merkitys häivytetään, niin samalla homouskin lakkaa olemasta. Homot alkavat olla aika saakelin vihaisia.

Minä olen homo, ja vastustan Setan näkemyksiä.

Huomatkaa myös sellainen tärkeä seikka, että nyt ihmisoikeusporukka huseeraa kulisseissa ”antigenderien” eli ”sukupuolten tasa-arvoa vastustavien liikkeiden” pysäyttämiseksi. Täältä voit lukea Valtioneuvoston julkaiseman selvityksen, jossa asia mainitaan. Minun korvaani tuo on melkoista pimeää legendaa, mutta tekijät ovat ilmiselvästi tosissaan. Suomen Aito avioliitto ry mainitaan nimeltä. Minulle tulee tästä sellainen kutina perseeseen, että tulevaisuudessa itse kullakin, minä mukaanlukien, on vaara tulla niputetuksi ”antigenderiksi” ja ties mitä uusia hiljentämislakeja ja rikosnimikkeitä siihen mennessä on ehditty säätää, ja jos et varo suutasi, niin joudut vielä karkotetuksi Siperiaan. Bloggari Anne M on blogissaan referoinut julkaisun sisältöä suomeksi (huomaa, että Anne M on trans- yms. asioista minun kanssani eri mieltä). Elämme joka tapauksessa vähän jänskättäviä aikoja, ihan helvetin outoja ja pähkähulluja aikoja oikeastaan. Mitäs sanotte, vanhapierut siellä ruudun takana, joko alkaa tulla flashbackeja Neukkulasta?

Se, joka hallitsee kieltä, hallitsee yhteiskuntaa jne. Transideologia tulee ja syö sinunkin lapsesi.

P.S: Jakakaa tätä bloggausta somessa niin maan perkeleesti. On aikakin, että jengi saa tietää näistä asioista.