Villiä menoa Pattayalla

Lupaan, että tämä blogi ei muutu matkapäiväkirjakseni. En kuitenkaan malta olla kirjoittamatta joistakin havainnoistani, joten jonkin verran matkajuttua tulee.

Kerkesin olla Pattayalla kaksi viikkoa ennen kuin menin ensimmäisen kerran baariin. Miten siinä onnistuin? Ensinnäkin, en tullut tänne bilettämään. En tullut tänne tyttöbaarien takia, vaan olen ihan aidosti kiinnostunut thaimaalaisesta kulttuurista juurikin sellaisessa hyvin nörtissä mielessä. Miksi tulin juuri Pattayalle, en enää edes muista. Yksi syy oli se, että täällä on todella paljon turisteja ja halusin jutella heidän kanssaan, sillä en osaa sanaakaan thaikieltä. Ajattelin, että voisin heidän kauttaan helposti oppia asioita. Ajattelin, että täällä luultavasti ollaan totuttu turisteihin ja englannilla voisi jopa pärjätä (Vietnamissa silloin, kun siellä olin, ei pärjännyt englannilla edes isossa kaupungissa). Toinen syy oli se, että thaimaalainen työkaverini kertoi, että hänen sukulaisiaan asuu Pattayalla. Täällä siis ihan oikeasti asuu ja elää paljon myös paikallisia.

Päädyin ihan sattumalta asumaan turistialueen sydämeen. Otin asunnon ihan summanmutikassa sieltä, mistä halvalla sai ja päädyin vahingossa keskelle todella meluisaa baarialuetta rannan läheisyyteen. Täällä on kirjaimellisesti tyttöbaareja aivan vieri vieressä ja niistä ensimmäiset aukeavat jo aamulla, useimmat iltapäivällä. Kun kävelet kadulla ennen puoltapäivää, niin voit jo silloin nähdä turisteja kaljalla baareissa. Kun käppäilet ennen iltapäiväkolmea, niin saat todennäköisesti olla rauhassa. Tämän jälkeen et pääse edes kadun yli ilman, että joku havittelee sinua baariin tai hierontapaikkaan. Varsinkin heti pimeän tultua meno yltyy aivan hulvattomaksi. Täällä tulee pimeä heti kello kuuden jälkeen illalla ja silloin alue herää kunnolla eloon. Joka puolella on bileet ja kadut täyttyvät ruokakojuista ja tavaranmyyjistä. Jokaisella baarilla on sisäänheittäjät ja mitä myöhemmäksi ilta käy sitä aggressiivisemmiksi sisäänheittäjät käyvät. Alkuillasta sinulle ainoastaan huudellaan, mutta siinä kahdeksan-yhdeksän aikoihin sinuun aletaan käydä käsiksi ja yritetään väkisin raahata sisään baariin. Et pääse edes sadan metrin päähän lähikauppaan ilman, että saat hätistellä porukkaa tiehensä.

Juuri tuo jatkuva huutelu on se, mikä minua ottaa tosissaan päähän täällä. Ei oikeastaan edes mikään muu, vaikka täällä kaikki on toisin ja päälaellaan. Jos minä haluan viinaa, menen ostamaan sitä. Jos minä haluan hierontaa, menen ottamaan sitä. Jos minä haluan tytön, menen hakemaan sellaisen. Mutta jos olen tekemässä jotakin muuta, niin haluan, että minut jätetään rauhaan. Täällä on täysin mahdoton tallustella ympäriinsä edes ruokakauppareissulla tai tupakkaa hakemassa ilman, että pahimmillaan kymmenen metrin välein joku on nykimässä hihasta. Ja mitä myöhempi on, sitä härskimmin nyitään. Jo suomalaisittain alkuillasta meno on aivan hulvatonta eli siinä yhdeksän jälkeen illalla. Prostituutio rehottaa täällä joka kulmassa. Sitä ei edes yritetä peitellä. Kymmenen metrin välein sinulle tullaan tarjoamaan hierontaa, tyttöjä, seksiä ja suihinottoja, puhumattakaan kaikesta turhasta roinasta, mitä kuljeskelevat kauppiaat myyvät kärryistään. Se pännii, kun olet vain väsyneenä tulossa himaan ruokaostoksinesi. Otin säännöksi, että illalla en kävele mihinkään. Minähän siis normaalisti kävelen tai fillaroin joka paikkaan. En todellakaan kulje parinsadan metrin tai parin kilsan matkoja autolla tai bussilla. En ikinä. Mutta täällä pimeän tultua ei tule kysymykseenkään, että kävelisin kahta tai edes yhtä kilsaa yhtään mihinkään.

Alan toistaa itseäni, mutta en Aikuisten Oikeasti osaa kuvata menoa muuten kuin sanalla ”hulvaton”. Tulkaa itse katsomaan. En ole nähnyt mitään tällaista missään koko ikänäni. Meno ei ole todellakaan sellaista kuin Suomessa, missä strippibaarit ovat tympeän näköisiä paikkoja mustattuine ikkunoineen jossain takakujalla kaapinkokoisen portsarin seisoessa ovella pelottaen ujoimmat tiehensä ja keräten kaikilta 15-20 euron sisäänpääsymaksun. Jossain baarin takana sitten näet, kun pari tyttöä riisuu tangon edessä hiljaa (nimim. Kokemusta on). E-he-heeei. Täällä tytöt itse seisovat rivissä baarien oven edessä huudellen ohikulkijoille jytämusiikin raikuessa taustalla. Tytöt ovat kaikki bikineihin tai minimekkoon pukeutuneita korkeat piikkikorkkarit jaloissaan ja repivät rumat vanhat ukotkin kädestä baariin sisään. Itse baarit ovat suoraan pääkaduilla, eivät missään takakujilla. Kuvittele kaupunginosa, missä tällaisia baareja on vieri vieressä. Huhheijaa. Mainosvalot vilkkuvat, jytä pauhaa ja tyttöjä ui liiveihin oikealta ja vasemmalta. Tämä seitsemän päivää viikossa. Eroa arkipäivän ja viikonlopun välillä ei ole lainkaan. Joissain ravintoloissa on tarjouksia sunnuntaisin, mutta siinä se.

Tapasin eräässä kahvilassa isäni ikäisiä brittituristeja, jotka sanoivat, että tulevat tänne lomailemaan joka vuosi. Ovat tulleet jo hyvin pitkän ajan. Olen uskaltautunut vasta yhtenä iltana baariin alkuillasta ja tajusin silloin, miksi jotkut jäävät tähän koukkuun. Olen yksin matkassa ja minusta tuntuu, etten uskalla mennä noihin baareihin kunnolla tutustumaan ilman, että olen porukassa. Eli siis bilettämään kunnolla koko yöksi. Meno on sen verran rankkaa. Kaikki tapaamani turistit ovat varoittaneet minua baaritytöistä. Tyttöjen ja baarien kanssa joutuu helposti isoihin ongelmiin.

Mutta siitä koukuttumisesta. Kävin alkuillasta kahdessa baarissa. Ensimmäisessä vanhempi nainen, joka näytti olevan paikan omistaja, tuli heti ovella tervehtimään leveästi hymyillen ja hänen takanaan nuori tyttö alkoi samantien tuijottaa minua. Tilasin lasillisen ja takana ollut tyttö tarjoili sen minulle ja kutsui minut heti luokseen istumaan. Meininki ei ollut ollenkaan ujoa ja vaivaantunutta, vaan sinut samantien imaistaan baarin ilomaailmaan sisään. Menin kuitenkin istumaan kahden vanhan länsimaalaisen turistin väliin, sillä olen kuullut, että baaritytöt laskuttavat ajasta ja tyttöbaarissa pääsee todella nopeasti rahoistaan. Tytöt yrittävät juottaa sinulle drinkkejä ja saada sinut ostamaan drinkkejä heillekin, sillä he saavat provikat jokaisesta myymästään drinkistä. Laskut myös peritään todella aggressiivisesti. Halusin tulla vain pällistelemään menoa, joten en suostunut tytön seuraan. Istuin terassilla kahden turistin välissä ja katselin menoa kadulla. Koko kaupunginosa oli kuin yhdet isot bileet. Kreisiä.

Baareissa on yksi paha vika. Monessa myydään vain kaljaa, jota minä en juo. Halusin erään tietyn cocktailin, joten lähdin etsimään paikkaa, josta voisin sen saada. Kävin läpi monta baaria, joista moni oli vain pelkkä terassi eli jokainen kadullaolija näkee, mitä baarissa tapahtuu. Monta tyttöä oli rivissä keskellä baaria esittämässä eroottista tanssia. Päädyin pieneen lasiseinäiseen cocktail-baariin ja jo ennen kuin ehdin ovelle asti tuli monta tyttöä baarista vastaan avaamaan minulle oven. Baarissa oli enemmän tyttöjä kuin asiakkaita ja yhden asiakkaan kimpussa oli useita tyttöjä. Baaritiski oli ympyrän muotoinen ja ympyrän keskellä oli pieni tanssilava, missä notkui kolme uskomattoman kuumaa vähäpukeista tyttöä. Istumalla baaritiskillä missä tahansa kohdassa siis pystyit katselemaan heitä kaikkia. Istuin siinä ja ihmettelin baarin menoa. Kaikki asiakkaat olivat vanhoja miehiä. Nuoria en ole nähnyt kuin pari kertaa koko alueella. Nuorimmat vastaantulijat näyttävät noin 35-vuotiailta. Joku känninen ukko tuli halailemaan minua ja sain vain hädin tuskin selvää hänen huonosta englannistaan. ”Life is good”, hän sanoi. Totesin, että niin on. Kun baaritytöt huomasivat, että olin yksin, yrittivät he tuppautua seuraani. Baarin ideana luultavasti oli se, että jokainen asiakas saa seuraa ja tyttöjä pitää riittää kaikille enemmän kuin yksi. Kämpille tullessa 10 metriä ulko-oven ulkopuolella tuli vähäpukeinen nainen kysymään, että haluanko, että hän ottaa minulta suihin.

Tämä koko baarialue on kuin jostain toisesta todellisuudesta. Tänne tullessasi astut sisään portaalista ja päädyt rinnakkaisulottuvuuteen. Siltä se tuntuu ja siksi jotkut suorastaan addiktoituvat tähän paikkaan. Baarien työntekijät ovat mestareita luomaan tuon tunnelman. Ehkä Valhalla on tällainen, tosin sillä erotuksella, että täällä kaikki maksaa ja kiva loppuu, kun rahat loppuvat.

Täällä on myös homokaupunginosa, jolla on asianmukainen nimi: Boyztown. Kävin siellä, mutta en viihtynyt siellä lainkaan. Heti sinne tultuani halusin vain hittoon sieltä. Se oli täynnä aivan samanlaisia baareja ja hierontapaikkoja kuin muutkin paikat täällä, mutta tyttöjen tilalla oli poikia. Hierojapojat olivat jopa pukeutuneet samankaltaisesti kuin hierojatytöt. Joka paikka oli täynnä baarien mainoksia ja baareissa esitettävien show:den mainoksia. Kuvissa ei suinkaan ollut mitään lihaksikkaita adoniksia, vaan rimpuloita poikia, jotka näyttivät 12-vuotiailta. Hierojapojat huutelivat minulle ja hekin olivat teinin näköisiä. Minäkin olen lihaksikkaampi kuin nuo pojat. Heitä kävi ainoastaan sääliksi. Olen nähnyt täällä paljon tyttöjä, mutta yhtäkään selvästi pikkutytön näköistä ei ole tullut vastaan. He ovat olleet nuoria, mutta aikuisia kumminkin. Nuo pojat sen sijaan olivat lapsen näköisiä. Hyi helvetti. En käynyt yhdessäkään baarissa sisällä asti, mutta tekisi hieman mieleni jututtaa täällä käyviä homoturisteja. Ei kukaan järjissään oleva aikuinen mies voi viihtyä tuolla.

Brittituristit kertoivat minulle avoimesti seikkailuistaan (kaikki heteroita tosin). Kenellekään ei ole epäselvää, että miksi tänne tullaan. Olivat ihmeissään, kun kerroin, etten sännännyt samantien baariin ja sukeltanut sieltä lakanoihin jonkun tytön kanssa. Minusta tuntuu, etten voisi koskaan ostaa täältä tyttöä. Tiedän ihan liikaa kaikesta siitä, että mitä tapahtuu tyttökaupan kulisseissa. Moni päätyy tänne töihin pakon edessä ja työnä tuommoinen baarikeikistely on äärimmäisen kuluttavaa ja hajottavaa paskaduunia. En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö tykkäisi katsella noita tyttöjä. Jos minulla olisi rahaa, niin kävisin strippibaarissa Suomessakin joka viikko. Katson, mutta en koske. Vain kaikesta autuaan tietämätön tai moraalisesti hyvin paatunut voi ostaa baaritytön. Uskon, että valtaosa kaikista länsimaisista turisteista edustaa ensimmäistä. Minussa on myöskin vähän sellaista hullua, joka haluaa tunkea päänsä jokaiseen paskakoloon silkasta uteliaisuudesta saadakseen tietää, mitä TODELLA tapahtuu.

Kehitysmaat ovat yleisesti ottaen sellaisia paikkoja, missä ihmishenki on halpa ja kaikki on kaupan. Pattayalla on myös viisumikauppoja joka kulmassa ja ns. visa runeja mainostetaan täysin avoimesti, vaikka ne ovat laittomia. Oleskeluluvan voi ostaa, vaikka lain mukaan niitä ei myönnetä kuin erityistapauksissa. Myös ihmiset ovat kaupan, kuten tyttöbaarit osoittavat. Illalla torialueella järkytyksekseni näin myöskin naisen, jolla oli vaatteisiin puettu lori eli uhanalainen puoliapina. Nainen ojensi loria minulle. En tiedä, oliko se myynnissä vai oliko se jonkinlainen sirkuseläin, sillä poistuin paikalta. Kun ihminen on halpa, niin eläin on sitten pelkkä tavara.

Surkeita lapsia täällä sen sijaan ei ole. Kerjäläisen olen nähnyt vain kolme kertaa kahden viikon aikana ja heistä kaksi oli vanhuksia, yksi nuori aikuinen. Kuljeskelevia tavaranmyyjiä on jonkin verran, mutta ei riesaksi asti ja he ovat olleet kaikki aikuisia eivätkä edes mitenkään risaisia tai repaleisia. Eniten on ruokamyyjiä. Vietnamissa likaisia, resuisia pikkulapsia oli joka paikassa jaloissa pyörimässä.

Olen pannut merkille, että Thaimaassa rakastetaan lapsia. Tällä alueella on aika vähän lapsia, mutta niihin, joita olen nähnyt, on suhtauduttu joka paikassa erittäin ystävällisesti, niin paikallisiin kuin turisteihin. Kaupassa ja ravintolassa työntekijät ovat suorastaan innoissaan kaikista lapsista ja kadulla tai muilla julkisilla paikoilla oleviin lapsiin suhtaudutaan ystävällisesti tai heidän ilakointiinsa ei reagoida lainkaan. Suomessa samalla tavalla äänekkäät lapset saavat heti paheksuvia katseita osakseen, mutta täällä tuntuu, että ihmiset eivät edes huomaa sitä mitenkään. Tässä olisi suomalaisille todella paljon opittavaa.