maanantai 30. lokakuuta 2017

Minä en ymmärrä

Minä en enää ymmärrä mistään mitään. En voi kuin toljottaa monttu auki. Siksi minulla ei ole moneen asiaan mitään sanottavaa enää nykyään, koska en voi kommentoida jotain sellaista, jota en ymmärrä ja josta en tiedä yhtään mitään.

Perustin aikoinaan tämän blogin näyttääkseni maailmalle, että transsukupuolisen tai LGBT-ihmisen ei tarvitse olla setalainen feministinen arvoliberaali ja kaikestaloukkaantuja. Halusin lisätä transsukupuolisuuden ymmärrystä yhteiskunnassa avaamalla keskusteluyhteyden LGBT-ihmisten ja perusheteroiden välille. Tämä blogi on ollut alusta asti suunnattu ensisijaisesti nimenomaan perusheteroille. Kirjoitin aikoinaan, että minä olen yksi LGBT-ihmisistä ja minä olen heidän puolellaan. Aivan erityisesti olen transsukupuolisten puolella. Koin edustavani LGBT-ihmisiä ja transsukupuolisia ja halusin antaa heille vähän toisenlaisenkin äänen.

En ole enää samaa mieltä. Minusta tuntuu, etten enää halua olla transsukupuolisuuden tai transsukupuolisten kanssa missään tekemisissä.

Minulla on vankka käsitys siitä, että mitä transsukupuolisuus on. Olenhan käynyt läpi sukupuolenvaihdoksen naisesta mieheksi ja halusin tässä blogissa kertoa syitä siihen ja selittää, että miksi joku noin päätyy tekemään. Mutta olen huomannut, että viime vuosina koko transsukupuolisuuden käsite on muuttanut muotoaan. Se, mitä nykyään käsitetään transsukupuolisuudeksi ei vastaa lainkaan minun käsitystäni transsukupuolisuudesta. Täten minä puhun oikeastaan kokonaan toisesta asiasta kuin nuo muut. Eli toisin sanoen minä en enää edusta transsukupuolisia. Minun ääneni ei ole transsukupuolisten ääni.

Minä en ole lainkaan samaa porukkaa kuin nuo kaikki muut. Minä edustan vain itseäni. Minun ääneni on vain minun itseni ääni.

En edes haluaisi enää kutsua itseäni transsukupuoliseksi. Minusta tuntuu, että minun kokemus- ja ajatusmaailmani on niin täysin erilainen kuin noilla kaikilla muilla, että en vaan yksinkertaisesti ole samalta planeetalta. Jos tuo, mitä he ovat, on transsukupuolisuutta, niin silloin minä en ole yksi heistä.

Mikä minä sitten olen? En tiedä. En tiedä, miksi minun pitäisi itseäni kutsua. Ehkä olen vain minä. Ehkä en yritäkään antaa asialleni mitään nimitystä. Ehkä minun ei tarvitsekaan lokeroida itseäni mihinkään. Tiedän vain, että olen vaihtanut sukupuoleni naisesta mieheksi. Tiedän, mitä tunnen. Tiedän, mitä ajattelen. Mutta millä sanoilla tai termeillä minun tulisi kuvata näitä ajatuksia, tunteita ja tekoja? En halua lyödä omaan otsaani sellaista leimaa, joka ei kuvaa minua, kokemusmaailmaani tai ajatusmaailmaani yhtään mitenkään.

Olen ollut viimeisen vuoden ajan todella hämmentynyt. Olen sen verran hämmentynyt, etten oikein osaa edes kunnolla purkaa tätä. En tiedä, mistä aloittaa. Olen aina kokenut itseni hyvin liberaaliksi ja vapaamieliseksi, mutta olen huomannut, että minunkin kupissani on pohja. En olisi nuorempana pystynyt edes kuvittelemaan, että pohjani voisi tulla vastaan. Mutta enpä osannut kuvitella sitäkään, että maailmasta tulisi näin hullu paikka ja vieläpä näin nopeasti. Sillä minun pohjani tuli vastaan jo ajat sitten. Olen pohtinut asiaa hyvin paljon ja miettinyt, että miksi näin on. Miksi tunnen niinkuin tunnen ja miksi ajattelen niinkuin ajattelen? Olen huomannut, miten kuukausi kuukaudelta tulen koko ajan vaan väsyneemmäksi ja konservatiivisemmaksi.

Ja sitä mukaa, kun konservatiivistun, haluan koko ajan olla vähemmän ja vähemmän tekemisissä koko transsukupuolisuuden kanssa. En halua ajatella sitä. En halua puhua siitä. En halua ajatella itseänikään transsukupuolisena, vaan haluan vain kadota perusheteroiden sekaan ja olla yksi heistä. En halua kertoa transsukupuolisuudestani kenellekään, enkä halua keskustella siitä.

Mutta samaan aikaan se vain pahentaa hämmennystäni. Sillä en voi kadota perusheteroiden sekaan. En voi olla yksi heistä. Olen transsukupuolinen eli yksi niistä friikeistä ja hämmentyneistä (häiriintyneistä?) ihmisistä. Miten minä koskaan voin olla edes konservatiivi, kun olen mitä olen? Minun on vaikeaa selittää asiaa edes itselleni.

Tiedän vain sen, että en hyväksy tätä meininkiä, mitä näen ympärilläni. Kutsun "sukupuolisekoiluksi" sitä, että yritetään sotkea koko sukupuolen käsite ja selitellään kivenkovaan, että miehet voivat synnyttää ja sen sellaista. Eli nykyään ollaan sitä mieltä, että sukupuoli voi olla mitä tahansa, mitä ihminen päättää sen olevan. Eli käsitteillä "mies" tai "nainen" ei ole toisinsanoen mitään sisältöä. Ne voivat olla mitä tahansa ja tarkoittaa mitä tahansa. Ne ovat vain tyhjiä sanoja, huulien heilumista tuulessa. No, ei se noin ole. Tuollainen maailmankuva on todellisuuden vastainen. Käsitteillä "mies" ja "nainen" on todellakin sisältö ja tuo sisältö ei ole riippuvainen yksilön itsensä päättämästä määritelmästä. En hyväksy sukupuolisekoilua. Nykyään, kun puhutaan transsukupuolisuudesta, niin sillä tarkoitetaan nimenomaan sukupuolisekoilua. En siis ole transsukupuolinen termin tämänhetkisessä merkityksessä. Olin transsukupuolinen termin aikaisemmassa merkityksessä. Mikä olen nykyään? En tiedä. Enkä jaksa miettiä.

Ollakseni täysin rehellinen, niin sukupuolisekoilu herättää minussa lähinnä inhoa. Edellisen kirjoitukseni kommenteissa anonyymi kirjoittaja puhuu amerikkalaisesta "synnyttäneestä miehestä" Evan Hempelistä. Anonyymi kirjoittaa:

"Koska raskaaksi tuleminen edellyttää hormonihoidon keskeyttämistä ja sitä, ettei henkilölle ole tehty genitaalikirurgiaa, raskaaksi tulemisen transmiehen tapauksessa pitäisi tulkita merkiksi siitä, että ko. henkilö on keskeyttänyt hoidot ainakin toistaiseksi ja päättänyt, ettei hän haluakaan enää olla mies vaan nainen. Siksi olisi parempi, jos henkilön juridinen sukupuolimerkintä muutettaisiin takaisin naiseksi, vaikka ylimääräistä byrokraattista rumbaa siitä joka tapauksessa aiheutuu. Raskaana olemisessa ja siittämisessä on kyse miehuuden ja naiseuden fysiologisesti määräävimmästä ominaisuudesta ; siksi niitä ei voida irrottaa toisistaan edes juridiikan tasolla. Raskaana oleminen ja synnyttäminen ovat sen verran raskaita kokemuksia norminaisellekin, että transmiehen kyky sellaiseen toimintaan kielii vain siitä, että kyseessä täytyy olla täysin kehodysforiattoman, korkeintaan non-binäärisen yksilön, joka ei siis ole edes transmies sanan varsinaisessa merkityksessä. Kykyä olla raskaana ja synnyttää pitäisi käyttää erotusdiagnoosina pääteltäessä, että onko henkilö transsukupuolinen vai ei.

Jos kokee olevansa mies vaikka on raskaana, se on merkki siitä, ettei henkilö selkeästi ole sisäistänyt sitä millaista on olla mies ja hänen todellisuuskäsitystään voisi nimittää kauniisti sanottuna horjuvaksi. Yhteenvetona: taas uutisotsikoihin on onnistunut pääsemään joku non-binäärinen lumihiutale, joka on sekaisin kuin seinäkello ja pihalla kuin lumiukko ja jolla on vieläpä otsaa esittää itsensä jonkinlaisena vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän uhrina. Kaikki lapset vaan huostaan tämmöisiltä.

Eräs näistä raskaana olevista "miehistä", Evan Hempel nimeltään, on kitissyt julkisesti siitä, että hänen ollessaan viimeisillään raskaana vieraat ihmiset eivät tulleet pussailemaan ja taputtelemaan hänen vauvamahaansa, vaan huutelivat kadulla hänelle kaljamahasta. Hormonihoidon aiheuttaman parrankasvun takia ihmiset luulivat häntä mieheksi. Kirjoitit, että jos henkilö on muokannut ulkonäköään siten, että ihmiset luulevat häntä mieheksi hän myös jollain tasolla (ainakin sosiaalisesti) on mies; mutta jos tähän miesoletukseen sisältyy myös oletus siitä, ettei henkilö voi olla raskaana, onko henkilön raskaana oleminen silloin myös osin sosiaalisesti konstruoitunutta eli hän ei "sosiaalisella tasolla" ole raskaana, koska toiset luulevat hänen isoa masuaan kaljamahaksi?

Hyvin monet ihan tavalliset ihmiset sekä netissä että IRL:ssä ovat sanoneet, että heidän näkemänsä kuva Evan Hempelistä imettämässä lastaan isoilla roikkutisseillään (linkki) on yksi oksettavimmista joita he koskaan ovat nähneet ja se on lisännyt heidän inhoaan transihmisiä kohtaan yleisemminkin."

Niinpä niin.
Valitettavasti transpiireissä on aina ollut tätä porukkaa, joka haluaa tahallisesti sotkea koko sukupuolen käsitteen sekä kaikki sukupuolen rajat. Olen nähnyt kommentoijan linkkaaman kuvan aikaisemminkin ja olen nähnyt paljon muitakin vastaavia. Minun aikanani tuollaisesta käytettiin termiä genderfuck. Fuck gender oli näillä tyypeillä tapana sanoa ja foorumeilla oli kuvia tyypeistä, jotka näyttivät lähinnä Conchita Wurstilta. En ole ikinä ymmärtänyt, miten tämä liittyy transsukupuolisiin, sillä emmehän me todellakaan halua näyttää miltään parrakkaalta naiselta tai tissilliseltä mieheltä. Minun päähäni ei mahdu, miten Conchita Wurst muka edistää transsukupuolisten oikeuksia. Transsukupuoliset itsekin pitivät Conchitaa ällöttävänä, perusheteroista nyt puhumattakaan. Conchita Wurst ei liity mitenkään transsukupuolisiin, vaan hän on tuota genderfuckia. Aikoinaan tämä porukka oli transpiireissä vähemmistö, mutta nykyään kaikki keskustelu pyörii heidän ympärillään.

Nykyään genderfuck on yhtä kuin transsukupuolisuus. Se tulee selväksi vain seuraamalla jonkin aikaa transkeskustelua sivusta. Ja tässä kohtaa loppuu minulta ymmärrys täysin. Minä en ymmärrä lainkaan noita ihmisiä. En ymmärrä lainkaan, että mitä ihmettä heidän päässään oikein liikkuu. En ymmärrä lainkaan heidän tarkoitusperiään, heidän ajatusmaailmaansa tai heidän kokemusmaailmaansa. En voi tehdä muuta kuin tollottaa monttu auki. En osaa edes sanoa mitään, sillä kaikki, mitä he sanovat tai tekevät, on aivan täysin älytöntä ja menee minulta ohi.

Sukupuolisekoilu ei suinkaan paranna transsukupuolisten asemaa yhteiskunnassa tai saa ihmisiä suhtautumaan transsukupuolisiin suopeammin. Päinvastoin, se saa ihmiset näkemään transsukupuoliset täysinä kajahtaneina pipipäinä. Transsukupuolisuus on jo valmiiksi outo juttu, jota on vaikeaa selittää ihmisille, mutta sukupuolisekoilu vaikeuttaa asioita entisestään. Olen ollut huolissani siitä, että sukupuolisekoilu vie transsukupuolisuudelta kaiken pohjan - eli siis, että ihmiset eivät ota transsukupuolisuutta enää lainkaan vakavasti, vaan pitävät sitä latvalahojen turhana ja ärsyttävänä sekoiluna. Olen itse halunnut aina osoittaa, että transsukupuolisuus on oikea, vakava ilmiö, johon täytyy suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella. Kyseessä on samankaltainen häiriö kuin anoreksia. Mutta nämä sukupuolisekoilijat tekevät kaikki aikaansaannokseni tyhjiksi.

Minä olen jo hävinnyt tämän sodan. Translakiuudistustekstini kommenteissa anonyymi lukija tiivistää kaikki pelkoni täydellisesti:

"Aikaisemmin suhtauduin kaikkiin transsukupuolisiin joko neutraalisti tai positiivisesti, mikäli suhtauduin ollenkaan. Viimeaikaisen yhteiskunnassa framille nousseen transälämölön seuraaminen, johon tämän blogin lukeminen on osaltaan vaikuttanut, on kuitenkin aukaissut silmiä ja muuttanut kantani näistä asioista pysyvästi. On alkanut vaikuttaa siltä, että ns. tyyppitranssukupuolinen olisi hyvin pitkälti jonkun Juudas Kanniston kaltainen. Useimmat transsukupuoliset olisivat loputtomine melttareineen ja draamailuineen pronomineista ja vessoista lähinnä naurettavia tapauksia, mutta fanaattisuudessaan ja aggressiivisuudessaan he ovat aidosti pelottavia ja siksi pyrin välttämään heitä kuin ruttoa (mikäli kyseessä eivät siis ole Blaire Whiten kaltaiset poikkeusyksilöt). Lisäksi heillä on LGBT-aatteen voittokulun myötä kosolti yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, joka vain kasvaa vuosi vuodelta sitä mukaa kuin esim. lasten blokkerihoitoja normalisoidaan ja sukupuolenvaihdoshoitoihin pääsevien määrää tietoisesti kasvatetaan. Mitään tämän lahkon opetuksia ei saa kritisoida ja "sukupuolen moninaisuutta" ajetaan aivottomasti muiden muassa koulutukseen, viranomaistahoihin ja ammattiliittoihin. Koko ideologian perusajatus rakentuu newspeakille ja äärimmäisen poliittisesti korrektin kielenkäytön sävyttämille ideoille, joilla ei ole mitään vastinetta konkreettisessa, fyysisessä todellisuudessa, kuten "setä on täti, koska sukupuoli on mielentila" ja se on soo soo ja hyi häpeä, jos et ajattele näin.

Ylilyöntejä on tullut tässä asiassa viime aikoina niin paljon, ettei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka kauan tämä pelleily vielä tulee jatkumaan ja missä vaiheessa enemmistö, joka edustaa lähes 100 %:a ihmisistä, tulee laittamaan sille stopin. Siinä vaiheessa, kun hommasta on viimeinenkin alkuviehätys karissut ja televisiossa itsekeksityistä pronomineistaan vollottavat uniikit lumihiutaleet sekä mies- ja naisoletetuista puhuminen alkavat vaihteeksi tuntua taas ankeilta? Siinä vaiheessa, kun sukupuolisegregoidut pukukopit ja naisurheilu päätetään vaihteeksi keksiä uudestaan, kun naiset eivät fysiikkansa vuoksi pärjänneetkään itsensä naiseksi kokeville biologisille miehille ja Caster Semenyan kaltaisille intersukupuolisille? Siinä vaiheessa, kun ilman "portinvartiointia" sukupuolenkorjausleikkauksiin hetken massahuumassa menneet ihmiset alkavat joukolla katua leikkauksiaan, tekevät itsemurhan tai detransitioituvat ja menevät tiedotusvälineisiin puhumaan sukupuolenvaihdoksia vastaan, jolloin yleinen ilmapiiri kääntyy siihen suuntaan, että kaikki sukupuolenvaihdosleikkaukset kielletään. Vai onko niin, että koko idea transsukupuolisten hoitamisesta sukupuolenvaihdoksin on kussut jo alusta alkaen ja nämä nykyiset transsukupuolisten yritykset koko yhteiskunnan muuttamiseksi heidän tarpeitaan varten ovat suoraa seurausta heidän ahdistuksestaan ja pahasta olostaan, johon sukupuolenvaihdos ei tuonutkaan toivotunlaista muutosta, vaikka he ovat edelleen sen kannalla ja haluavat sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Olisiko jo silloin vuonna 1950, kun Christine Jorgensen ensimmäisenä sukupuolenvaihdosleikkauksesta henkiin jääneenä ihmisenä leikattiin miehestä naiseksi jonkun ennalta viisaan pitänyt nähdä, että näin ei olisi pitänyt toimia, koska nämä hoidot tulisivat yleistymään ja normalisoitumaan jokaisella tulevalla vuosikymmenellä ainakin 2010-luvulle saakka ja samalla aiheuttaisivat koko yhteiskunnassa vaikuttavan mies- ja naiskäsitysten muokkautumisen epäterveeseen suuntaan, jonka seuraukset ovat pitkälti vasta nyt nähtävissä?"

Tämä anonyymi kirjoittaja ei ole ainoa, jonka olen nähnyt sanovan tällaista. Olen alusta asti toitottanut sitä, että sukupuolisekoilijoiden ja kaikestaloukkaantujien touhut tulevat kääntämään yhteiskunnan kaikkia transsukupuolisia vastaan, jos emme onnistu pysäyttämään kehitystä. Pelkoni ovat käymässä toteen. Minusta tuntuu, etten voi enää tehdä mitään, mikä voisi kääntää kehityksen suunnan. On vain ajan kysymys, että milloin paska osuu tuulettimeen.

Minä en ole yksi noista sukupuolisekoilijoista. Minä en edusta heitä. Minä en edes halua edustaa transsukupuolisia niin kauan kun transsukupuolisuus on yhtä kuin genderfuck. Minä en enää sano puhuvani transsukupuolisena transsukupuolisten puolesta. Minä edustan vain itseäni ja kaikki sanomiseni ja mielipiteeni ovat vain omiani.

Minusta tuntuu, että haluan vain kadota perusheteroiden sekaan ja odottaa hiljaa sitä aikaa, kun valtaväestöltä menee kuppi nurin ja he laittavat stopin tälle pelleilylle.

33 kommenttia:

  1. Tuhkakin on huomannut hieman tätä samaa, vaikka etupäässä Tuhka on seurannut trans-ihmisten näkökantaa Musta Orkidea sivustolta. Tässä on huolestuttavaa se että mitä kovemmin transväki menee tuohon äärikantaan mukaan, se alkaa muodostaa vastaliikettä ja kun transväki on pieni vähemmistö...

    Kyyneliin tämä vain päättyy

    VastaaPoista
  2. Vain vahvimmat pääsevät prosessin loppuun. Itsemurhaprosentti prosessin läpikäyneiden ja siinä reputtaneiden välillä on suurinpiirtein sama. Heikot siis tappavat itsensä ennen leikkausta ja vahvat sen jälkeen...setan transkotkotuksissa olisi syytä kertoa varsin tarkkaan kaikille mtf-kokelaille, että miehet menettävät kiinnostuksensa heihin leikkauksen jälkeen. Miehiä ei kiinnosta transnaiset. Miehiä kiinnostaa ladyboyt ja shemalet.

    VastaaPoista
  3. Miehiä ei kiinnosta transnaiset. Miehiä kiinnostaa ladyboyt ja shemalet.

    Tämä on muuten oikeasti hyvä pointti.

    Olen kuullut, että vastaavasti transmiehillä on lesbopiireissä suosiota (jostain kumman syystä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa ne kokee transmiehet aivan erityisen butcheiksi butch-lesboiksi. Jos toisessa vaakakupissa on ihmisarvo ja toisessa seksiobjekti, niin seksiobjekti voittaa.

      Poista
  4. "Minä en enää ymmärrä mistään mitään. En voi kuin toljottaa monttu auki. Siksi minulla ei ole moneen asiaan mitään sanottavaa enää nykyään, koska en voi kommentoida jotain sellaista, jota en ymmärrä ja josta en tiedä yhtään mitään."

    Sitä sanotaan Vesimiehen ajaksi. Sitä hallitsee radikaali Uranus. Se ajaa teidät konservatiivit hulluksi ennen pitkää. Kalojen aika kuolee teidän ympärillänne ja se korvataan käsittämättömillä asioilla, käsittämättömistä syistä.

    VastaaPoista
  5. En tiedä kenestä kaikista kertoo ja mitä, mutta omassa liberaalissa VLHM:n kuplassa aika vähän törmää mihinkään "sukupuolisekoiluun" liittyviin juttuihin. Ja silloinkin kun aiheiseen törmää netissä, niin usein on kyse jostain konservatiivista, joka valittaa Social justice warrioreista.

    Eikä siinä, ymmärrän että jollekkin tällaiset identiteettipoliittiset jutut voivat tuntua elämän ja kuoleman kysymykseltä, muttei kannata tältä pohjalta välttämättä vetää kauhean laajoja tulkintoja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Kuten joskus aiemmin tätä blogia kommentoidessani sanoin, en erityisemmin ole perehtynyt transuiluun ja "sukupuolisekoiluun", mutta aidosti vaikeuksia ymmärtää blogin angstia.

    Mutta onko blogin kirjoittaja sattumoisin törmännyt Contrapoints-nimiseen youtubettajaan. Tehnyt aika hyviä videoita Amerikan kulttuurisodasta ja myös "sukupuolisekoilusta".
    https://www.youtube.com/watch?v=b_uEXzqW43c
    https://www.youtube.com/watch?v=36egVNVBqZU

    Sikäli jos jaksat vastata, niin kuulisin mielelläni mikä noissa videoissa esityissä ajatuksissa on mielestäsi mahdollisesti väärin tai vahingollista.

    VastaaPoista
  6. Katselin joskus tämän tyypin videoita psykologiaan liittyen. Kaveri on myös transu, joka uskaltaa tunnustaa tosiasiat:

    https://www.youtube.com/watch?v=ssk8i-RrNQg

    Hän ei ole edes minäkään sortin konservatiivi, vaan sillä aidolla tavalla liberaali ettei yritä määräillä muita vain omien tunteidensa pohjalta.

    https://www.youtube.com/watch?v=WwlhYrsenKk

    Tämäkin on liikaa, sillä omien sanojensa mukaan hänen videoitaan on sensuroitu. Transsirkukselle jo maltillinen kritiikki on puolittainen askel voiman pimeälle puolelle.

    VastaaPoista
  7. Isaiah:
    Mahtavatko piirisi sijaita kiven alla, jos olet onnistunut missaamaan kaiken lähes päivittäisen sekoilun, kuten muunsukupuolisten ulostulot, translapsi-ilmiön, koululaitoksen sukupuolineutraalituksen (lue: transuistamisen), translakiuudistuksen, kaikenmaailman maitomainoskohut ja sukupuolineutraalit liikennemerkit (olihan se aprillipila, olihan)? Mikäli olet tämän kaiken noteerannut ja se ei siitä huolimatta aiheuta hälytyskelloissasi pienintäkään kilahdusta, niin herää kysymys, että kuinkahan tolkullinen yksilö mahdat olla alunperinkään.

    Tiedän Contrapointsin. Hän on minusta tyyppi, joka on "vain" transvestiitti ja joka ei jonain muuna maailmanaikana olisi koskaan ollutkaan mitään muuta kuin transvestiitti ja muutenvaan eksentrinen persoona, mutta muunsukupuolisuustrendi on sekoittanut hänen päänsä.

    Mitä tulee juuri noihin linkkaamiisi videoihin, niin niissä on näiden sukupuolisekoilijoiden tyyppivika eli 1) koko sukupuolen käsite väännellään ja käännellään sellaisiin sfääreihin, ettei kukaan enää ymmärrä mistään mitään, 2) biologisesta sukupuolesta tehdään kauhean vaikea asia. Contrapoints siis tekee yksinkertaisesta vaikeaa. Monet hänen sanomansa asiat ovat toki totta, mutta ne pätevät vain sukupuolen sosiaaliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen. Sukupuoli on ennen kaikkea yksilön lisääntymisbiologinen ominaisuus ja se on osa fyysistä todellisuutta samaan tapaan kuin pituus, paino tai painovoima. Sukupuoli fyysisessä, biologisessa merkityksessä ei ole vaikeasti määriteltävä asia. Biologinen sukupuoli ja sosiaalinen/kulttuurinen sukupuoli ovat täysin eri asioita ja minun ongelmani sukupuolisekoilijoiden kanssa on se, että he eivät ymmärrä tätä eroa. Väänsin asian rautalangasta uudemmassa kirjoituksessani.

    Minulla ei ole koskaan ollut yhtään mitään kaikenmaailman genderbendaamista, ristiinpukeutumista yms vastaan. Päinvastoin, olen aina tykännyt siitä. Minulla on ongelma sen kanssa, kun tästä kaikesta tehdään identiteetti ja politiikkaa ja aletaan vaatia sen oman erikoisidentiteetin legitiimiä tunnustamista (kuten nuo kaikenmaailman uuspronominit, juridisen sukupuolen kysymys, vessa- ja pukukoppihaloo ym ym). Tästä sekoilusta on käytännön seurauksia, joista olen kertonut esimerkiksi tässä kirjoituksessa. Suoraa seurausta tästä kaikesta on myös se, että sukupuolidysforian syntyyn ja kehitykseen liittyvät asiat halutaan lakaista maton alle ja pidetään ihmisen transidentiteettiä jotenkin pyhänä ja kyseenalaistamattomana. Tästä sitten seuraa se, että henkilö ei saa oikeanlaista tai asiaankuuluvaa hoitoa. Olen kirjoittanut aiheesta detransitio-kirjoituksissani. Sekoilulla voidaan myös rikkoa muuten terveiden ihmisten sukupuoli-identiteetti. Seurauksena translapsibuumi.

    Minä kun en enää mistään mitään ymmärrä, niin lähestytäänpä asiaa toisesta näkökulmasta: kerro sinä minulle, että miksi asiat eivät ole pielessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni aika monet asiat ovat tällä ovat pielessä ja vähän pelottaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Se että ajattelu sukupuolirooleihin liittyvävästä biologisesta determinismistä vähentyisi, ei ole yleisesti ottaen ongelma ja vaikka reunoilla tapahtuisi ylilyöntejä, niin en näe että nämä olisivat lähelläkään siellä maailman suurimpien ongelmien joukossa.

      Sukupuolen korjaushoidot ovat varmasti yksilötasolla valtaisa juttu ja sitä kautta vakava homma, mutta koko väestöä tarkasteltaessa puhutaan aika marginaalisesta asiasta.

      "Koska kulli on kulli ja pillu on pillu, niin turha keskustella sukupuolesta". Minustakin vähän tuntuu etten yksinkertaisesti ymmmärrä mistään mitään kun yritän tulkita esimerkiksi sinun ajatuksiasi.

      Poista
  8. Mikä minun ajatuksissani on niin kovin vaikeaa? Olen mielestäni ilmaissut itseäni niin selvästi kuin mahdollista.

    Sukupuolirooleista ja sen sellaisesta kyllä voidaan vääntää maailman tappiin saakka, mutta biologisesta sukupuolesta ei. Mikä tässä on vaikeaa?

    VastaaPoista
  9. Minä en ihan hahmottaa, mitä kaikkia johtopäätöksiä haluat vetää siitä aika itsestään selvästä asiasta että "kulli on kulli ja pillu on pillu". Tai mitä hyötyä tarkalleen olisi siitä, että sanaa sukupuoli käytettäisiin lähtökohtaisesti kuvaamaan aina vain biologiaa.

    VastaaPoista
  10. Nyt en ymmärrä, että mitä yrität sanoa. Enhän minä ole missään sanonut, että sanan sukupuoli pitäisi aina vain tarkoittaa biologiaa? Olen yrittänyt alleviivata sitä, että sukupuolella on erilaisia ulottuvuuksia ja niiden ero pitää ymmärtää/tunnustaa.

    VastaaPoista
  11. Ihmislajiin kuuluu uros-ja naaraspuoliset kehot. Niiden pääasiallinen tarkoitus tällä maapallo-nimisellä planeetalla on tuottaa yhtymällä seksuaalisella tavalla jälkeläisiä lajin säilymiseksi. Sinänsä aika yksinkertaista lajin olemassaolon jatkamista.
    Pätee sinänsä muihinkin planeetalla oleviin lajeihin. Poikkeuksiakin on, mutta ne vahvistavat pääasiallisen säännön.

    Vaikka kuinka väääännetään ja käääännetään lauseita mutkille ja asioita solmuun, perustellaan sillä ja tällä ja tuolla, kun se mieli haluaa niin silloin se on sitä ja tätä ja tuota ja evoluutiokin ja planeetallamme vallitseva lajirakennelmakin on väärässä kun ihminen on luomakunnan kruunu ja valtias ja määrää perkele kaikesta ja kun minä niiiin mieleni pahoitin......
    Tällä tavalla tuntuvat transfanaatikot huutavan tätä lajimme perustaan kuuluvaa rakennetta vastaan.

    Tässä huutamisen melskeessä tuntuvat jäävän ihan oikeasti kehoristiriidasta ja sukupuolikriisistä kärsivät ihmiset taustalle ihmettelemään.

    Satojen miljoonien vuosienkaan evoluutiokaaren aikana ei ole ilmestynyt ihmiskehoa joka voisi valita sukupuolensa pelkästään henkisellä tasolla sitä haluamalla.

    Ja transfanaatikot nyrkit pystyssä huutaa tätä lajimme perusrakenteeseen kuuluvaa rakennetta vastaan.

    No, saahan sitä yrittää.

    P.S
    Muutama viikko sitten oli paikallislehdessä juttua 14- vuotiaasta tytöstä joka oli poika omasta mielestään. No, nuorelle joka ei vielä ole murrosikää kunnolla läpikäynyt aloitettiin hormoonihoidot, kuukautiset loppuivat. Hän on omien sanojensa mukaan "niin perusjätkä". Leikkauksiin hän menee heti, kun täyttää 18 vuotta.

    Just. On se yksinkertaista ja niin selvää.

    Yli 80 prosenttia näin ajattelevista nuorista muuttaa mielensä tulevaisuudessa.

    Minkähänlaista kehitystä hormoonitasapainon ronkkiminen aiheuttaa vielä murrosiän läpikäyvässä kehossa?

    Ihmettelee,
    Leviathan

    VastaaPoista
  12. Minkähänlaista kehitystä hormoonitasapainon ronkkiminen aiheuttaa vielä murrosiän läpikäyvässä kehossa?

    Tästähän ei ole olemassa juuri mitään tutkimustietoa, sillä noita murrosiän blokkauksia on tehty vasta niin vähän aikaa. Mutta yllättäviä seurauksia siitä on kyllä. Katselin tuossa muutama viikko sitten I am Jazz-realitysarjan uutta kautta. Ohjelmahan siis kertoo amerikkalaisen teinin Jazz Jenningsin elämästä. Hän on maailman nuorimpia transsukupuolisia ja on ollut hormoniblokkereilla ja naishormoneilla 9-vuotiaasta (hän on biologinen poika). Hän on nyt 17-vuotias ja sarjassa hän käy usealla kirurgilla juttelemassa vaginaleikkauksesta. Noh, sielläpä kävi sitten ilmi, että Jazzille ei voida tehdä vaginaleikkausta vakiintuneilla menetelmillä, koska häneltä puuttuu materiaalia. Hormonihoitojensa vuoksi hänen elimensä eivät ole koskaan kehittyneet pikkulapsitasoa pitemmälle. Eli hänellä on 17-vuotiaana pikkupojan prinssinakki ja pipanat.

    Oli jotenkin... mmmh. Herätti kyllä itselläni kaikennäköisiä ajatuksia ja huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämä oli nostettu jossain järkifemien fb-ryhmässä esille jonkun jenkin toimesta, ei siis Jazzia vaan huoli pienten lasten hormoniblokkereista. Asia oli esitetty siten, että pienet erittäin suurella todennäköisyydellä homoseksuaaliset pojat laitetaan hormoniblokkereille. Näin ollen penis, josta transnaiselle muotoiltaisiin alakertakirurgiassa vaginankorvike, ei kehity. Näin ollen homopojalle tehdää tämä kyseinen aukko peräsuolesta. Aivan helvetillinen homma antaa homon saada dickiä peräsuoleen - that's how they do it in America.

      Poista
  13. Toinen asia, joka luultavasti on suoraa seurausta Jazzin hormonihoidoista on se, ettei hänen seksuaalisuutensa ole herännyt. Hän ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut seksuaalisesti kenestäkään eikä hän tunne lainkaan seksuaalista halua. Hän ei ole kokenut orgasmia. Hän ei tiedä, tykkääkö tytöistä vai pojista. Hän ihmettelee ikätoveriensa obsessiota vastakkaisesta sukupuolesta ja seurustelusta.

    Se voi tosin olla myös Jazzin persoonan piirre, mutta laittaa ihmettelemään kyllä.

    VastaaPoista
  14. Jazz Jenningsin tapaus saa minut äimistelemään tätä aina vaan uudestaan: lapsia suojellaan erityisen ponnekkaasti alkoholilta ja tupakalta - ja jopa sukupuolittavalta kielenkäytöltä - mutta samaan aikaan on ihan ok hormoniblokkereilla estää normaali murrosikä. Ihan vaan siitä syystä, että oma sukupuoli _tuntuu_ vastakkaiselta.

    Ja tämä kaikki tilanteessa, jossa tiedetään moisten tunteiden häviävän murrosiän jälkeen 80% tapauksissa.

    VastaaPoista
  15. Korjaus: nuo tunteet häviävät lähes 100%:lla tapauksista. Sillä tuo 80% on laskettu niistä lapsista, jotka ovat olleet joissain tutkimuksissa sukupuolidysforian vuoksi. Todellisuudessahan maailma on täynnä lapsia, jotka samaistuvat vastakkaiseen sukupuoleen ja haluavat olla vastakkaisen sukupuolen yksilöitä. Mutta he eivät koskaan päädy mihinkään tutkimuksiin asti ja nämä tuntemukset häviävät murrosiän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karmeaa. Todella karmeaa! Mielenkiintoista olisi kuulla,kuinka transaktivisti argumentoivat näiden translapsi-juttujen puolesta. Siis mikä on heidän näkemyksensä sille, että käytännössä kaikki transtuntemukset häviävät iän myötä?

      Poista
    2. Siinäpä kysymys. Tähän asti ovat vaan suorilta käsin kieltäytyneet uskomasta tätä koko asiaa. Paskaa minä täällä vaan puhun ihan tahallani silkasta paskanpuhumisen ilosta.

      Poista
    3. Ainakin HS:n mielipidekirjoituksessa Setalaiset ohittivat pitkäaikaisseurannassa saadut tulokset väittämällä, että kyseiset henkilöt vain sopeutuisivat ympäristön paineessa. Eli se transidentiteetti on aina se ainoa oikea identiteetti, joka vain joko pääsee esille tai ei pääse. Tämä heijastaa tätä kieroutunutta ajatusmaailmaa, jossa transidentiteetti on äärimmäisen romantisoitu. Tieteellisin metodein saadut tuloksetkiin voidaan vain ohittaa koska "yhteiskunnan transfobia". En jaksa etsiä linkkiä mutta ei näiden setalaisten ja muiden sekoilijoiden mielipiteitä ole vaikea löytää, sen verran aktiivista sakkia tuuttaamaan ulos.

      Poista
    4. Setalaisten suurin virhe on siinä, että he eivät kertakaikkiaan ymmärrä, että sukupuolidysforia voi olla traumaperäistä, osa jotakin isompaa mielenterveyden häiriötä tai seurausta jostain hämmennyksestä ja siten hoidettavissa oikeanlaisella terapialla. Ja se EI OLE homojen eheytysterapiaan verrattava asia (conversion therapy).

      On pelkästään yksilön etu, jos hän voi parantua sukupuolidysforiasta ja siten välttyä sukupuolenvaihdoshoidoilta. Se on vähän sama kuin anorektikko parantuisi anoreksiasta tai itsetuhoinen itsetuhoisuudesta.

      Poista
    5. Katsoitteko muuten Pandan haastiksen Päivärinnassa? Lähinnä naamapalmusettiä, mutta jälleen hän kehtasi väittää, että katumiset olisivat vain jäljen katumista, eivät itse operaatioiden katumista. Ilmeisesti ajatus siitä, että kehonsa silpominen kaduttaisi, on vain täysin mahdoton tälle joukolle. Oksettaa, että aidosti katuvien detransitioituneiden kokemukset tuolla tavalla pyyhitään pois tuollaisin valhein. Ja feministien kun piti aina arvottaa kokemusasiantuntijuus ylimmäksi kaikesta...

      Poista
  16. Tuo Jazz Jenningsin tapaus on sellainen, jota useampi ihminen on kertonut seuraavansa kauhulla. Huolestuttaa, että Jazz tässä muutaman vuoden sisään alkaa pohtia elämäänsä vähän syvemmin, toteaa "ei saatana" ja pimahtaa.

    Sillä Jazz ei tietenkään ole tehnyt ratkaisujaan täydessä ymmärryksessä, koska hän on kersa. Hän on ollut blokkereilla ja hormonihoidolla 9-vuotiaasta. Ei sen ikäinen ymmärrä, mitä on tekemässä ja ei osaa lainkaan ennakoida seurauksia. Tuo prinssinakkijuttu oli tullut yllärinä. Hänen vanhempansa vaikuttavat aivan täysin vihjeettömiltä ja tuskin ymmärtävät transsukupuolisuutta ilmiönä kovin syvällisesti. He tietävät vain sen, mitä Jazz ja LGBT-porukka ovat heille kertoneet. Epäilen Jazzin kykyä ymmärtää koko sukupuoli-identiteettiasiaansa, koska hän on hyvin nuori. Lapsi ei ymmärrä, mitä sukupuoli edes tarkoittaa, ja Jazzilla ei ole kokemusta kummankaan sukupuolen yksilön elämästä ja kasvusta, koska hän on ollut koko ikänsä erikoistapaus. Jazzin vanhemmat tietävät vain sen, että Jazz kärsii ja Jazz on itsetuhoinen ja he haluavat epätoivoisesti auttaa häntä. Asiaa sotkevat aikuiset transsukupuoliset, jotka tukevat Jazzin vanhempia sanoen, että teette aivan oikein ja minä itse olisin aina halunnut sellaiset vanhemmat kuin te. Samoin ovat aikuiset transut tukeneet myös Magdaleenan äitiä.

    Luin vähän aikaa sitten jonkun Setan kannanoton, jossa he totesivat suurinpiirtein että "tutkimusten mukaan on lapsia, joiden transidentiteetti on pysyvä ja näitä lapsia täytyy tukea". Tuo oli todella ympäripyöreästi sanottu. On totta, että on lapsia, joiden transsukupuolisuus on pysyvää. Minä olen yksi noista lapsista. Mutta jokaista tällaista lasta kohden on valtaisa kasa sellaisia lapsia, joiden transidentiteetti ei ole pysyvä. Lapsen kohdalla emme voi koskaan tietää mikä on pysyvää, joten riski on aivan liian suuri. Sukupuoliongelmat voivat olla vain oire jostain muusta tai ne voivat kadota kokonaan itsestään. Aikuinen transsukupuolinen on tehnyt ratkaisunsa aikuisena aikuisen ymmärryksellä. Lapsi ei ikinä kykene samaan ja lapsen pää on aivan liian helppoa sekoittaa kaikenmaailman "olet tyttö pojan kehossa" -puheilla. Tuollaisella rikotaan terveenkin lapsen sukupuoli-identiteetti.

    Jazz ei voi enää mennä takaisin tuosta vaan ja peruuttaa transprosessiaan. Hän ei ole koskaan kehittynyt normaalisti ja nyt hän tuntee sen nahoissaan kirjaimellisesti. Hänellä ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa transprosessia. Alusta asti hänen omat vanhempansa ja hänen ympärillään olevat aikuiset transsukupuoliset ovat toimineet takapiruina. Olisi ihme, jos Jazz EI olisi hämmentynyt.

    Jazzin tapaus näyttää koko ajan enemmän ja enemmän vain julmalta ihmiskokeelta, jonka hyväätarkoittavat ihmiset ovat aikaansaaneet. Vanha sanontahan kuuluu, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen varma, että tulevaisuudessa varsinkin lasten transhoitoja katsotaan samalla tavalla kammoksuen kuin nyt katsomme jotain lobotomiaa. lapsiparat. ylempänä joku kirjoitti paikallislehden jutusta, ei kai kyseinen tapaus ollut suomesta? saako suomessa jo tuon ikäisen hormoniblokkereita? kammottavaa. mua inhottaa myös se, että jos olen oikein ymmärtänyt, niin transprosessin läpikäynti ei edes laske vaikkapa itsemurhan todennäköisyyttä. miksi transaktivistit eivät halua löytää oikeasti tehokkaita ja toimivia ja terveydelle haitattomia hoitokeinoja dysforian ja identiteettiongelmien hoitoon? käsittämätöntä touhua imo...

      Poista
    2. Jazzin prinssinakki ei ole ainoa laatuaan. Toinen aikuiseksi kasvanut translapsi https://i.imgur.com/CogSIhh.png

      Poista
    3. *hieroo ohimoitaan*

      Noniin, se alkaa. Kaikki tiesivät, että tässä tulisi käymään näin, mutta on silti hirveää joutua todistamaan tätä kaikkea oikeasti.

      Onko tietoa, missä kuvakaappauksen keskustelu on? Haluan lukea kommentit.

      Poista
    4. en ole tuon kuvakaappaus alkuperäinen lähettäjä, mutta kaikkivaltias google heitti mulle tän: https://www.reddit.com/r/asktransgender/comments/79i5q5/i_have_no_clue_what_to_do_daughter_cant_get_the/

      En kyllä tiedä, kestääkö mielenterveys kommenttien lukemista. muutenkin näitä pitäisi välttää ilta-aikaan. ja oikeastaan mihin tahansa aikaan.

      Poista
    5. Kiitos.
      Et menetä mitään, jos et lue. Siellä ei keskustella itse asiasta, vaan siellä lähinnä käydään läpi erilaisia leikkaustekniikoita + aikuiset transut valittavat ongelmiaan.

      Tuolla porukka syyllistää kirurgeja siitä, kun kirurgit eivät osaa. Heidän mukaansa tekniikat kyllä sallivat prinssinakin operoimisen pimpsaksi. No kirurgit on eri mieltä ja lisäksi aikuisen transun on vähä turha puhua, sillä hänellä kyllä on ollut sitä tarvittavaa materiaalia, josta operoida. Osa porukasta myös ykskantaan sanoo, että koko ketjun aloitus on trollausta ja sen tarkoitus on vaikeuttaa lasten sukupuolenvaihdoksia. No mutta niinpä tietysti on. Mikäs muukaan tässä voisi olla motiivina?

      Osa porukasta sanoo, että onhan noita aseksuaaleja muutenkin ja ymmärtää ketjun aloituksen siten, että kyseisen henkilön itsetuhoisuus johtuu siitä, että hän ei pääse leikkaukseen. Mitäs jos ongelma olisikin se, että kyseinen henkilö ei todellakaan ole aseksuaali, vaan hänen seksuaalisuutensa ja seksuaalinen kehityksensä on keinotekoisesti ja tahallisesti tuhottu? Ja että hän on päätynyt prinssinakilla varustetuksi aikuiseksi, joka ei kykene kokemaan seksuaalista halua, vaikka haluaisi?

      Ketjussa on tasan yksi ihminen, joka kyseenalaistaa koko hormoniblokkerihomman ja ehdottaa ratkaisuksi miehen murrosiän läpikäymistä. Kyseinen henkilö sanoo olevansa samassa veneessä eli myös hänet laitettiin hormoniblokkereille ja päätyi itsekin prinssinakiksi. Katkeraksi ja vanhemmilleen vihaiseksi prinssinakiksi.

      Tää translapsihomma meinaa kyllä mennä minulla kunnolla tunteisiin.

      Poista
    6. Vähän selailin itsekin kommentteja. Tuo oli kyllä taas niin tyyppiesimerkki. Mullakin menee kyllä niin tunteisiin - ja sitten tulee se "miten tämä voi olla mahdollista". Musta on käsittämätöntä, miten transaktivistit saavat käännettyä todellisuuden aivan nurinniskoin. Vaikkapa tuo aseksuaalisuus. Itse en oikein usko, että aseksuaalisuutta olisi välttämättä "oikeasti" olemassa, vaan se johtuu ulkopuolisista seikoista, kuten vaikka hormoneiden sörkkimisestä tai traumatisoitumisesta. Ei tuollainen ominaisuus vain olisi voinut säilyä suvullisesti lisääntyvällä lajilla... No, otetaan ihminen, jonka luonnollinen kehitys on sotkettu ja sössitty todella pahasti muokkaamalla kehon normaaleja toimintoja täysin päälaelleen. Ongelma ei ole transaktivistien (tai suurimman osan ihan ei-aktiivisia transujakin?) mielestä kehon sotkeminen vaan kirurgian puute tai viime kädessä vaikka se mystinen transfobia. Kaikkein ilmeisin vaihtoehto on, että koko transidentiteetin tukeminen ja blokkereiden käyttö ovat ongelmien pahentajia ja osan ongelmia aiheuttajia, mutta tätä täysin päivänselvää vaihtoehtoa ei tämä jengi näe. Uskomatonta. Mä en vain tajua miten tämä jengi voi olla niin puupäistä ja itsekritiikitöntä. Pelkään, että tähän pisteeseen mennään kohta Suomessakin. Eikös jossain Kanadassa tms. ole jo tyyliin lastensuojelun aloittamisen peruste jos ei päästä lastaan transhoitoihin, joita siellä ilmeisesti annetaan nykyään melko kevyesti? Eli näiden sekopäiden liike on jo kaapannut päätäntävallan perheiltä. Sairasta meininkiä.

      Poista
    7. Tuo Kanada taitaa olla transpelleillyssä johtava maa tällä hetkellä. Siellähän juuri tuli laki, että ihmisen "väärinsukupuolittaminen" on rikos ja siten rangaistavaa. Lain piiriin kuuluvat kaikenmaailman lumihiutaleidentiteetit keksittyine pronomineineen. Kanadassa on myös mahdollista olla juridisesti ei-binäärinen.

      Theryn Meyer on kanadalainen transnainen, joka on käynyt oikeudessa asti vastustamassa tätä pelleilyä. Hänen juutuub-kanavaltaan olen jonkun verran seuraillut asioita. Hän on Kanadalle vähän sama kuin Blaire White on USAlle.

      Poista
  17. Transnaisena olen miettinyt samaa, allekirjoitan tekstisi ja jaan huolesi. Uniikkilumihiutalefanatismi on mennyt liian pitkälle ja sukupuolisekoilu ja sateenkaarilipun hinkkaaminen heteron silmään kääntyy itseään transsukupuoisia ja heidän imagoaan vastaan. Mielestäni nuo sekoilijat pitäisi ulossulkea transyhteisöistä, mutta he näkyvät kaapanneen meikäläisten yhteisöt, yhdistykset ja mediahuomion esiintyen "meidän äänenä". Ehkä pitäisi luoda kokonaan uusi transliike, joka ensitöikseen irtisanoutuu sukupuolisekoilusta ja muustakin kulttuurimarxismista? Luin jostain muusta postauksestasi, että sinulla olisi ollut mielessä jokin tämän suuntainen vaihtoehto setalle, - missä vaiheessa tuo projekti on?

    Alkaisi olla mielestäni tilausta transsukupuolisten ryhmittymälle joka sanoo stoppi tuolle sekoilublokille...

    VastaaPoista
  18. Alternative-Seta on työn alla yhä, mutta ongelmana on aktiivien ja erityisesti puheenjohtajan puute. Kannatusjäseniä olisi pilvin pimein, mutta se hallitus pitäisi muodostaa ensin. Tiedän tosin, että eräs toinen porukka miettii yhdistyksen perustamista ensi vuoden alussa. Seuraan mahdollisuutta muodostaa jotain heidän kanssaan. Pysykää kanavalla.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa kenenkään yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa (ei kommentteja luokkaa "tapa ittes", "hevosen kyrpä" tai "neekerineekerineekeri").