Minä en ymmärrä

Minä en enää ymmärrä mistään mitään. En voi kuin toljottaa monttu auki. Siksi minulla ei ole moneen asiaan mitään sanottavaa enää nykyään, koska en voi kommentoida jotain sellaista, jota en ymmärrä ja josta en tiedä yhtään mitään.

Perustin aikoinaan tämän blogin näyttääkseni maailmalle, että transsukupuolisen tai LGBT-ihmisen ei tarvitse olla setalainen feministinen arvoliberaali ja kaikestaloukkaantuja. Halusin lisätä transsukupuolisuuden ymmärrystä yhteiskunnassa avaamalla keskusteluyhteyden LGBT-ihmisten ja perusheteroiden välille. Tämä blogi on ollut alusta asti suunnattu ensisijaisesti nimenomaan perusheteroille. Kirjoitin aikoinaan, että minä olen yksi LGBT-ihmisistä ja minä olen heidän puolellaan. Aivan erityisesti olen transsukupuolisten puolella. Koin edustavani LGBT-ihmisiä ja transsukupuolisia ja halusin antaa heille vähän toisenlaisenkin äänen.

En ole enää samaa mieltä. Minusta tuntuu, etten enää halua olla transsukupuolisuuden tai transsukupuolisten kanssa missään tekemisissä.

Minulla on vankka käsitys siitä, että mitä transsukupuolisuus on. Olenhan käynyt läpi sukupuolenvaihdoksen naisesta mieheksi ja halusin tässä blogissa kertoa syitä siihen ja selittää, että miksi joku noin päätyy tekemään. Mutta olen huomannut, että viime vuosina koko transsukupuolisuuden käsite on muuttanut muotoaan. Se, mitä nykyään käsitetään transsukupuolisuudeksi ei vastaa lainkaan minun käsitystäni transsukupuolisuudesta. Täten minä puhun oikeastaan kokonaan toisesta asiasta kuin nuo muut. Eli toisin sanoen minä en enää edusta transsukupuolisia. Minun ääneni ei ole transsukupuolisten ääni.

Minä en ole lainkaan samaa porukkaa kuin nuo kaikki muut. Minä edustan vain itseäni. Minun ääneni on vain minun itseni ääni.

En edes haluaisi enää kutsua itseäni transsukupuoliseksi. Minusta tuntuu, että minun kokemus- ja ajatusmaailmani on niin täysin erilainen kuin noilla kaikilla muilla, että en vaan yksinkertaisesti ole samalta planeetalta. Jos tuo, mitä he ovat, on transsukupuolisuutta, niin silloin minä en ole yksi heistä.

Mikä minä sitten olen? En tiedä. En tiedä, miksi minun pitäisi itseäni kutsua. Ehkä olen vain minä. Ehkä en yritäkään antaa asialleni mitään nimitystä. Ehkä minun ei tarvitsekaan lokeroida itseäni mihinkään. Tiedän vain, että olen vaihtanut sukupuoleni naisesta mieheksi. Tiedän, mitä tunnen. Tiedän, mitä ajattelen. Mutta millä sanoilla tai termeillä minun tulisi kuvata näitä ajatuksia, tunteita ja tekoja? En halua lyödä omaan otsaani sellaista leimaa, joka ei kuvaa minua, kokemusmaailmaani tai ajatusmaailmaani yhtään mitenkään.

Olen ollut viimeisen vuoden ajan todella hämmentynyt. Olen sen verran hämmentynyt, etten oikein osaa edes kunnolla purkaa tätä. En tiedä, mistä aloittaa. Olen aina kokenut itseni hyvin liberaaliksi ja vapaamieliseksi, mutta olen huomannut, että minunkin kupissani on pohja. En olisi nuorempana pystynyt edes kuvittelemaan, että pohjani voisi tulla vastaan. Mutta enpä osannut kuvitella sitäkään, että maailmasta tulisi näin hullu paikka ja vieläpä näin nopeasti. Sillä minun pohjani tuli vastaan jo ajat sitten. Olen pohtinut asiaa hyvin paljon ja miettinyt, että miksi näin on. Miksi tunnen niinkuin tunnen ja miksi ajattelen niinkuin ajattelen? Olen huomannut, miten kuukausi kuukaudelta tulen koko ajan vaan väsyneemmäksi ja konservatiivisemmaksi.

Ja sitä mukaa, kun konservatiivistun, haluan koko ajan olla vähemmän ja vähemmän tekemisissä koko transsukupuolisuuden kanssa. En halua ajatella sitä. En halua puhua siitä. En halua ajatella itseänikään transsukupuolisena, vaan haluan vain kadota perusheteroiden sekaan ja olla yksi heistä. En halua kertoa transsukupuolisuudestani kenellekään, enkä halua keskustella siitä.

Mutta samaan aikaan se vain pahentaa hämmennystäni. Sillä en voi kadota perusheteroiden sekaan. En voi olla yksi heistä. Olen transsukupuolinen eli yksi niistä friikeistä ja hämmentyneistä (häiriintyneistä?) ihmisistä. Miten minä koskaan voin olla edes konservatiivi, kun olen mitä olen? Minun on vaikeaa selittää asiaa edes itselleni.

Tiedän vain sen, että en hyväksy tätä meininkiä, mitä näen ympärilläni. Kutsun "sukupuolisekoiluksi" sitä, että yritetään sotkea koko sukupuolen käsite ja selitellään kivenkovaan, että miehet voivat synnyttää ja sen sellaista. Eli nykyään ollaan sitä mieltä, että sukupuoli voi olla mitä tahansa, mitä ihminen päättää sen olevan. Eli käsitteillä "mies" tai "nainen" ei ole toisinsanoen mitään sisältöä. Ne voivat olla mitä tahansa ja tarkoittaa mitä tahansa. Ne ovat vain tyhjiä sanoja, huulien heilumista tuulessa. No, ei se noin ole. Tuollainen maailmankuva on todellisuuden vastainen. Käsitteillä "mies" ja "nainen" on todellakin sisältö ja tuo sisältö ei ole riippuvainen yksilön itsensä päättämästä määritelmästä. En hyväksy sukupuolisekoilua. Nykyään, kun puhutaan transsukupuolisuudesta, niin sillä tarkoitetaan nimenomaan sukupuolisekoilua. En siis ole transsukupuolinen termin tämänhetkisessä merkityksessä. Olin transsukupuolinen termin aikaisemmassa merkityksessä. Mikä olen nykyään? En tiedä. Enkä jaksa miettiä.

Ollakseni täysin rehellinen, niin sukupuolisekoilu herättää minussa lähinnä inhoa. Edellisen kirjoitukseni kommenteissa anonyymi kirjoittaja puhuu amerikkalaisesta "synnyttäneestä miehestä" Evan Hempelistä. Anonyymi kirjoittaa:

"Koska raskaaksi tuleminen edellyttää hormonihoidon keskeyttämistä ja sitä, ettei henkilölle ole tehty genitaalikirurgiaa, raskaaksi tulemisen transmiehen tapauksessa pitäisi tulkita merkiksi siitä, että ko. henkilö on keskeyttänyt hoidot ainakin toistaiseksi ja päättänyt, ettei hän haluakaan enää olla mies vaan nainen. Siksi olisi parempi, jos henkilön juridinen sukupuolimerkintä muutettaisiin takaisin naiseksi, vaikka ylimääräistä byrokraattista rumbaa siitä joka tapauksessa aiheutuu. Raskaana olemisessa ja siittämisessä on kyse miehuuden ja naiseuden fysiologisesti määräävimmästä ominaisuudesta ; siksi niitä ei voida irrottaa toisistaan edes juridiikan tasolla. Raskaana oleminen ja synnyttäminen ovat sen verran raskaita kokemuksia norminaisellekin, että transmiehen kyky sellaiseen toimintaan kielii vain siitä, että kyseessä täytyy olla täysin kehodysforiattoman, korkeintaan non-binäärisen yksilön, joka ei siis ole edes transmies sanan varsinaisessa merkityksessä. Kykyä olla raskaana ja synnyttää pitäisi käyttää erotusdiagnoosina pääteltäessä, että onko henkilö transsukupuolinen vai ei.

Jos kokee olevansa mies vaikka on raskaana, se on merkki siitä, ettei henkilö selkeästi ole sisäistänyt sitä millaista on olla mies ja hänen todellisuuskäsitystään voisi nimittää kauniisti sanottuna horjuvaksi. Yhteenvetona: taas uutisotsikoihin on onnistunut pääsemään joku non-binäärinen lumihiutale, joka on sekaisin kuin seinäkello ja pihalla kuin lumiukko ja jolla on vieläpä otsaa esittää itsensä jonkinlaisena vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän uhrina. Kaikki lapset vaan huostaan tämmöisiltä.

Eräs näistä raskaana olevista "miehistä", Evan Hempel nimeltään, on kitissyt julkisesti siitä, että hänen ollessaan viimeisillään raskaana vieraat ihmiset eivät tulleet pussailemaan ja taputtelemaan hänen vauvamahaansa, vaan huutelivat kadulla hänelle kaljamahasta. Hormonihoidon aiheuttaman parrankasvun takia ihmiset luulivat häntä mieheksi. Kirjoitit, että jos henkilö on muokannut ulkonäköään siten, että ihmiset luulevat häntä mieheksi hän myös jollain tasolla (ainakin sosiaalisesti) on mies; mutta jos tähän miesoletukseen sisältyy myös oletus siitä, ettei henkilö voi olla raskaana, onko henkilön raskaana oleminen silloin myös osin sosiaalisesti konstruoitunutta eli hän ei "sosiaalisella tasolla" ole raskaana, koska toiset luulevat hänen isoa masuaan kaljamahaksi?

Hyvin monet ihan tavalliset ihmiset sekä netissä että IRL:ssä ovat sanoneet, että heidän näkemänsä kuva Evan Hempelistä imettämässä lastaan isoilla roikkutisseillään (linkki) on yksi oksettavimmista joita he koskaan ovat nähneet ja se on lisännyt heidän inhoaan transihmisiä kohtaan yleisemminkin."

Niinpä niin.
Valitettavasti transpiireissä on aina ollut tätä porukkaa, joka haluaa tahallisesti sotkea koko sukupuolen käsitteen sekä kaikki sukupuolen rajat. Olen nähnyt kommentoijan linkkaaman kuvan aikaisemminkin ja olen nähnyt paljon muitakin vastaavia. Minun aikanani tuollaisesta käytettiin termiä genderfuck. Fuck gender oli näillä tyypeillä tapana sanoa ja foorumeilla oli kuvia tyypeistä, jotka näyttivät lähinnä Conchita Wurstilta. En ole ikinä ymmärtänyt, miten tämä liittyy transsukupuolisiin, sillä emmehän me todellakaan halua näyttää miltään parrakkaalta naiselta tai tissilliseltä mieheltä. Minun päähäni ei mahdu, miten Conchita Wurst muka edistää transsukupuolisten oikeuksia. Transsukupuoliset itsekin pitivät Conchitaa ällöttävänä, perusheteroista nyt puhumattakaan. Conchita Wurst ei liity mitenkään transsukupuolisiin, vaan hän on tuota genderfuckia. Aikoinaan tämä porukka oli transpiireissä vähemmistö, mutta nykyään kaikki keskustelu pyörii heidän ympärillään.

Nykyään genderfuck on yhtä kuin transsukupuolisuus. Se tulee selväksi vain seuraamalla jonkin aikaa transkeskustelua sivusta. Ja tässä kohtaa loppuu minulta ymmärrys täysin. Minä en ymmärrä lainkaan noita ihmisiä. En ymmärrä lainkaan, että mitä ihmettä heidän päässään oikein liikkuu. En ymmärrä lainkaan heidän tarkoitusperiään, heidän ajatusmaailmaansa tai heidän kokemusmaailmaansa. En voi tehdä muuta kuin tollottaa monttu auki. En osaa edes sanoa mitään, sillä kaikki, mitä he sanovat tai tekevät, on aivan täysin älytöntä ja menee minulta ohi.

Sukupuolisekoilu ei suinkaan paranna transsukupuolisten asemaa yhteiskunnassa tai saa ihmisiä suhtautumaan transsukupuolisiin suopeammin. Päinvastoin, se saa ihmiset näkemään transsukupuoliset täysinä kajahtaneina pipipäinä. Transsukupuolisuus on jo valmiiksi outo juttu, jota on vaikeaa selittää ihmisille, mutta sukupuolisekoilu vaikeuttaa asioita entisestään. Olen ollut huolissani siitä, että sukupuolisekoilu vie transsukupuolisuudelta kaiken pohjan - eli siis, että ihmiset eivät ota transsukupuolisuutta enää lainkaan vakavasti, vaan pitävät sitä latvalahojen turhana ja ärsyttävänä sekoiluna. Olen itse halunnut aina osoittaa, että transsukupuolisuus on oikea, vakava ilmiö, johon täytyy suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella. Kyseessä on samankaltainen häiriö kuin anoreksia. Mutta nämä sukupuolisekoilijat tekevät kaikki aikaansaannokseni tyhjiksi.

Minä olen jo hävinnyt tämän sodan. Translakiuudistustekstini kommenteissa anonyymi lukija tiivistää kaikki pelkoni täydellisesti:

"Aikaisemmin suhtauduin kaikkiin transsukupuolisiin joko neutraalisti tai positiivisesti, mikäli suhtauduin ollenkaan. Viimeaikaisen yhteiskunnassa framille nousseen transälämölön seuraaminen, johon tämän blogin lukeminen on osaltaan vaikuttanut, on kuitenkin aukaissut silmiä ja muuttanut kantani näistä asioista pysyvästi. On alkanut vaikuttaa siltä, että ns. tyyppitranssukupuolinen olisi hyvin pitkälti jonkun Juudas Kanniston kaltainen. Useimmat transsukupuoliset olisivat loputtomine melttareineen ja draamailuineen pronomineista ja vessoista lähinnä naurettavia tapauksia, mutta fanaattisuudessaan ja aggressiivisuudessaan he ovat aidosti pelottavia ja siksi pyrin välttämään heitä kuin ruttoa (mikäli kyseessä eivät siis ole Blaire Whiten kaltaiset poikkeusyksilöt). Lisäksi heillä on LGBT-aatteen voittokulun myötä kosolti yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, joka vain kasvaa vuosi vuodelta sitä mukaa kuin esim. lasten blokkerihoitoja normalisoidaan ja sukupuolenvaihdoshoitoihin pääsevien määrää tietoisesti kasvatetaan. Mitään tämän lahkon opetuksia ei saa kritisoida ja "sukupuolen moninaisuutta" ajetaan aivottomasti muiden muassa koulutukseen, viranomaistahoihin ja ammattiliittoihin. Koko ideologian perusajatus rakentuu newspeakille ja äärimmäisen poliittisesti korrektin kielenkäytön sävyttämille ideoille, joilla ei ole mitään vastinetta konkreettisessa, fyysisessä todellisuudessa, kuten "setä on täti, koska sukupuoli on mielentila" ja se on soo soo ja hyi häpeä, jos et ajattele näin.

Ylilyöntejä on tullut tässä asiassa viime aikoina niin paljon, ettei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka kauan tämä pelleily vielä tulee jatkumaan ja missä vaiheessa enemmistö, joka edustaa lähes 100 %:a ihmisistä, tulee laittamaan sille stopin. Siinä vaiheessa, kun hommasta on viimeinenkin alkuviehätys karissut ja televisiossa itsekeksityistä pronomineistaan vollottavat uniikit lumihiutaleet sekä mies- ja naisoletetuista puhuminen alkavat vaihteeksi tuntua taas ankeilta? Siinä vaiheessa, kun sukupuolisegregoidut pukukopit ja naisurheilu päätetään vaihteeksi keksiä uudestaan, kun naiset eivät fysiikkansa vuoksi pärjänneetkään itsensä naiseksi kokeville biologisille miehille ja Caster Semenyan kaltaisille intersukupuolisille? Siinä vaiheessa, kun ilman "portinvartiointia" sukupuolenkorjausleikkauksiin hetken massahuumassa menneet ihmiset alkavat joukolla katua leikkauksiaan, tekevät itsemurhan tai detransitioituvat ja menevät tiedotusvälineisiin puhumaan sukupuolenvaihdoksia vastaan, jolloin yleinen ilmapiiri kääntyy siihen suuntaan, että kaikki sukupuolenvaihdosleikkaukset kielletään. Vai onko niin, että koko idea transsukupuolisten hoitamisesta sukupuolenvaihdoksin on kussut jo alusta alkaen ja nämä nykyiset transsukupuolisten yritykset koko yhteiskunnan muuttamiseksi heidän tarpeitaan varten ovat suoraa seurausta heidän ahdistuksestaan ja pahasta olostaan, johon sukupuolenvaihdos ei tuonutkaan toivotunlaista muutosta, vaikka he ovat edelleen sen kannalla ja haluavat sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Olisiko jo silloin vuonna 1950, kun Christine Jorgensen ensimmäisenä sukupuolenvaihdosleikkauksesta henkiin jääneenä ihmisenä leikattiin miehestä naiseksi jonkun ennalta viisaan pitänyt nähdä, että näin ei olisi pitänyt toimia, koska nämä hoidot tulisivat yleistymään ja normalisoitumaan jokaisella tulevalla vuosikymmenellä ainakin 2010-luvulle saakka ja samalla aiheuttaisivat koko yhteiskunnassa vaikuttavan mies- ja naiskäsitysten muokkautumisen epäterveeseen suuntaan, jonka seuraukset ovat pitkälti vasta nyt nähtävissä?"

Tämä anonyymi kirjoittaja ei ole ainoa, jonka olen nähnyt sanovan tällaista. Olen alusta asti toitottanut sitä, että sukupuolisekoilijoiden ja kaikestaloukkaantujien touhut tulevat kääntämään yhteiskunnan kaikkia transsukupuolisia vastaan, jos emme onnistu pysäyttämään kehitystä. Pelkoni ovat käymässä toteen. Minusta tuntuu, etten voi enää tehdä mitään, mikä voisi kääntää kehityksen suunnan. On vain ajan kysymys, että milloin paska osuu tuulettimeen.

Minä en ole yksi noista sukupuolisekoilijoista. Minä en edusta heitä. Minä en edes halua edustaa transsukupuolisia niin kauan kun transsukupuolisuus on yhtä kuin genderfuck. Minä en enää sano puhuvani transsukupuolisena transsukupuolisten puolesta. Minä edustan vain itseäni ja kaikki sanomiseni ja mielipiteeni ovat vain omiani.

Minusta tuntuu, että haluan vain kadota perusheteroiden sekaan ja odottaa hiljaa sitä aikaa, kun valtaväestöltä menee kuppi nurin ja he laittavat stopin tälle pelleilylle.