Minulta (sekä myöskin kavereiltani) kysytään usein, että onko minun mielestäni (tai heidän mielestään) transsukupuolisia olemassa. Mitä kysyjä tarkoittaa tällä kysymyksellä? Mihin se on viittaus? Miksi kysyt sitä?
Minä en ole enää varma, mitä "transsukupuolisuus" on. Koko sen ajan, mitä itse olen ollut tekemisissä transsukupuolisuuden käsitteen kanssa, niin se on tarkoittanut ihmistä, jolla on "vastakkaisen sukupuolen aivot". Tätä ei kuitenkaan voida todentaa tai tutkia ihmisestä, joten emme tiedä transsukupuolisiksi itsensä kokevien ihmisten aivorakenteesta yhtään mitään. Siksi siitä on täysin turhaa puhua. Kaikki perustuu henkilön omaan uskomukseen aivojensa rakenteesta.
Väärään kehoon ei voi syntyä, koska aivot ja muu keho eivät ole toisistaan irrallisia, eivätkä voi olla olemassa ilman toista. MIKÄ syntyy väärään kehoon ylipäätään? Mieli? Sielu? Mieli ei ole olemassa ilman kehoa, ja keholla on sukupuoli, jota ei voi muuttaa. Ja vaikka aivot tai mieli olisivatkin eriparia kehon kanssa, niin mitä sitten, sillä keholla on sukupuoli, jota ei voi muuttaa. Ihmisen koko elämä eletään sukupuolisessa kehossa, joten parempi lähestymistapa on opettaa mieli elämään siinä kehossa, johon on syntynyt. Ihminen voi kokea elämässään sietämätöntä ahdistusta monenlaisista asioista, ja terveydenhoidon ammattilaisten tehtävänä onkin ohjata ihmistä olemaan vähemmän ahdistunut, tulemaan toimeen asioiden kanssa ja käsittelemään kokemuksiaan.
Onko olemassa ihmisiä, jotka kokevat olevansa toista sukupuolta? On. Allekirjoitan transsukupuolisuuden käsitteen sellaisena, jona se on psykiatriassa/lääketieteessä ymmärretty. En ole koskaan sanonut, että transhoidot pitäisi kieltää. Sen sijaan olen sanonut, että transtutkimuksia pitäisi tarkentaa. Ei siis "tiukentaa", vaan tarkentaa. Kaikki tiede, myös lääketiede, kehittyy sitä mukaa, kun uutta tietoa ilmaantuu. Minulla on sellainen perskutina, että moni LGBT-yhteisössä ajattelee, että transasioista tiedetään jo kaikki mahdollinen. Olen eri mieltä. Koko transkokemusta pitäisi tutkia paljon enemmän, ja uuden tutkimustiedon pitäisi heijastua siihen, että miten transtutkimukset järjestetään. Esimerkiksi todella monet detransitioituneet ovat kertoneet, että heillä oli dissosiaatio ja post-traumaattinen stressioireyhtymä ilman, että olivat tästä itse tietoisia, eikä heitä hoitanut terveydenhoitohenkilökunta tunnistanut heistä näitä häiriöitä. Heidän paranemisensa alkoi vasta, kun hoidot suunnattiin dissosiaatioon ja traumoihin, ja transjutut unohdettiin. Suomen transpoli ei tunnistanut minusta itsestänikään dissosiaatiota. Se diagnosoitiin vasta, kun itse epäilin sitä itselläni (jo käytyäni sukupuolenvaihdoshoidot läpi) ja hakeuduin psykiatrian polille. Dissosiaation ja post-traumaattisen stressin yhteys transkokemukseen tulisikin tutkia perinpohjin, sekä henkilökunnan pitäisi kiinnittää näihin transtutkimuksissa huomiota. Koko transhoidon pitäisi olla 100% lääketieteellistä (johon myös psykiatria kuuluu), alati uuden tieteellisen tutkimustiedon kautta kehittyvää. Ei poliittista, tai poliittisten ryhmien painostamaa tai ohjailemaa. Koko transasian yhteiskunnassa pitää olla ensisijaisesti siihen erikoistuneiden lääketieteen ammattilaisten käsissä, ei poliitikkojen tai kansalaisjärjestöjen.
En vastusta myöskään juridista sukupuolenvaihdosta, mutta sen pitäisi toimia siten kuin se on aina ennenkin toiminut, eli juridinen sukupuolenvaihdos on yhteiskunnallinen poikkeuslupa yksilöille, jotka elävät 100% ajastaan vastakkaisen sukupuolen sosiaalisessa roolissa ja eivät enää transhoitojen takia muistuta syntymäsukupuolensa yksilöä.
Kannatan varsinaisen transpolin rinnalle perustettavaa "dysforiapolia", joka olisi toiminnaltaan syömishäiriöklinikan kaltainen, ja dysforiapoleja olisi kaikissa suuremmissa sairaaloissa, ja dysforiaa tuntevia terapeutteja saisi olla yksityisilläkin klinikoilla. Dysforiapolilla hoidettaisiin psykoterapian avulla keho- ja sukupuolidysforiaa, ja siellä olisi töissä ihmisiä, jotka oikeasti tuntevat transkokemusilmiötä, sen syntymekanismeja ja hoitoa. Jokainen transsukupuoliseksi itsensä kokeva ohjattaisiin ensiksi dysforiapolille, ja jos siellä tarjottava psykoterapia ei auta, niin vasta sen jälkeen tulisi lähete varsinaiselle transpolille, ja vasta siellä alettaisiin tutkia mahdollisuutta aloittaa lääketieteelliset transhoidot (niinkuin nyt transpolilla tehdään). Dysforiapolilta ei voisi saada "jäähyjä" (=henkilön kohdalla todetaan syystä x, että tutkimuksia ei voida hänen kohdallaan jatkaa, eikä lääketieteellisiä transhoitoja voida aloittaa) ja siellä ei kytättäisi ihmisten pukeutumista, maneereja, aiempaa dysforiahistoriaa, aiempaa mielenterveyshistoriaa, eikä mitään muutakaan, mitä kytätään transpolilla.
HUS:in syömishäiriöyksikkö
Yle: Syömishäiriöklinikka on Iriksen ja Marian koti
Nykysysteemissä dysforiapoli puuttuu, ja henkilö, joka saa "jäähyn" transpolilta, joutuu täysin tyhjän päälle ilman mitään asiantuntevaa tukea. Monet terapeutit, hoitajat ja lääkärit eivät tiedä hevonhulihumpan vertaa transkokemuksesta, sen ilmenemisestä, syntymekanismeista tai hoidosta, joten eivät kykene dysforiapotilaita kunnolla auttamaan. Transkokemus on anoreksian kaltainen, hoitohenkilökunnalta erityisosaamista vaativa, hyvin syvä ja potilaan elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttava häiriö, joka voi olla hengenvaarallinen. Olen nykyään myöskin täysin vakuuttunut siitä, että monet sukupuolenvaihdokseen ryhtyneistä ihmisistä olisivat alunperinkin tarvinneet jotain ihan muuta hoitoa ja apua, mutta jäivät ilman sitä, sillä koko energia keskittyi transsukupuolisuuden vatvomiseen. Olen tuntenut paljon transsukupuolisiksi itsensä kokevia ihmisiä, ja heistä monella on erittäin rankkoja elämänlaatuun vaikuttavia ongelmia sekä traumaattisia kokemuksia, jotka eivät hoituneet yhtään mihinkään transhoidoilla. Dysforiapolilla tällaiset ihmiset saisivat terapiassa käydä läpi asioitaan ja puhua täysin vapaasti ilman tunnetta siitä, että heitä ja heidän kokemuksiaan arvioidaan kriittisesti, ja ilman jännitystä siitä, että heidän täytyy sanoa oikeat asiat tai muuten hoitoa ei tipu. Dysforiapolilla heitä ohjattaisiin käsittelemään kokemuksiaan ja ahdistustaan ja selviämään sen kanssa. Tarvittaessa he saisivat lähetteen jatkohoitoihin muihin yksiköihin, mikäli heidän tilansa sitä vaatii (monilla dysforiapotilailla on myös esim. syömishäiriö).
Ihmiset eivät turhaan sano, että transsukupuolisuus on ainoa lääketieteellinen häiriö, jonka potilas itse diagnosoi ja johon potilas itse määrää hoidot. Mielestäni koko transhoitosysteemin lähtökohdan tulisi olla se, että potilas VÄLTTYISI lääketieteellisiltä transhoidoilta. Jos potilas kykenee löytämään keinon tulemaan toimeen dysforiansa kanssa tai pääsemään siitä yli, niin se on PELKÄSTÄÄN POTILAAN ETU. Meidän tulee tunnustaa se tosiasia, että IHMINEN ON HÄNEN KEHONSA, tuolla keholla on sukupuoli ja sitä kehon sukupuolta EI VOI MUUTTAA. Tämä on aikaisemmin ollutkin transhoidoissa lähtökohtana ja itsestäänselvyytenä, ja transhoitoihin on ymmärtääkseni mennyt pääasiassa vain ne KAIKKEIN DYSFORISIMMAT tapaukset. Jo pelkästään tämän takia transpolille hakeutui aikoinaan vain muutama kymmentä tyyppiä vuodessa ja katujaluvut olivat hyvin alhaiset. Itse tosin olen jäänyt miettimään, että jos näillekin tyypeille olisi ollut saatavilla todella osaava dysforiapoli, niin kuinka moni näistäkin olisi jättänyt menemättä transhoitoihin. En tietenkään ole tavannut kaikkia maailman transsukupuolisia, mutta tapaamistani transsukupuolisista niin hälyttävän suuri prosentti on täysiä mielenterveystapauksia vielä transhoitojen JÄLKEENKIN, että on pakko esittää kysymys: johtuuko henkilön ongelmat transsukupuolisuudesta vai transsukupuolisuus henkilön ongelmista. On huomattava se, että vaikka moni transhoidot läpikäynyt ei päädy katumaan itse hoitoja, niin hänen elämänsä saattaa silti olla onnetonta, vaikeaa ja monien mielenterveysongelmien sävyttämää. Hän tarvitsee apua ja hoitoa näihin asioihin.
Minun ikäisilleni (32 v.) transsukupuolisille varmaan kaikki tässä sanomani onkin ihan selvää pässinlihaa ja heitä varmaan ärsyttää, että miksi louskutan leukojani tästä uudestaan ja uudestaan. Louskutan nuorempien vuoksi. Ilmapiiri yhteiskunnassa koskien sukupuolta on muuttunut. Minusta on erittäin hälyttävää, että eräs yläasteikäisen dysforiasta kärsineen teinitytön äiti kertoi, että hänen tyttärensä oli aidosti uskonut voivansa muuttua transhoidoilla biologiseksi pojaksi. Kun tytär saatiin ymmärtämään, että hän tulee aina olemaan biologisesti tyttö ja että hän saa tyttönä olla juuri sellainen persoona kuin on, niin hän lopulta luopui transidentiteetistä, ja nykyään pitää koko transyhteisöä vahingollisena.
Huomatkaa, että koko transajattelun lähtökohtana on käsitys siitä, että henkilössä on jotain vikaa tai jotakin väärää, ja hänen täytyy muuttua voidakseen tulla onnelliseksi ja voidakseen elää täyttä elämää. Tämä on täysin päinvastaista kuin mitä homoaktivistit ovat yrittäneet yhteiskunnassa saavuttaa, ja syvässä ristiriidassa alkuperäisen homojen oikeuksia ajavan liikkeen kanssa (LGB). "Born this way" -ajattelu koskee siten vain homoja ja biseksuaaleja, EI TRANSSUKUPUOLISIA, ja on tehtävä selvä ero homoaktivistien ja transaktivistien välille. Homot ja biseksuaalit ovat aina halunneet, että yhteiskunta hyväksyisi heidät sellaisina kuin he ovat, eli sukupuolelleen epätyypillisinä naisina tai miehinä. Mutta transsukupuolisen kohdalla ei ole mitään merkitystä sillä, vaikka koko maailma sanoisi hänelle, että olet kaunis, ihana, riittävä, arvokas, rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olet (eli sukupuolelleen epätyypillisenä naisena tai miehenä). Transsukupuolinen on silti ahdistunut ja haluaa muokkautua toisenlaiseksi. Eli kääntäen: transsukupuolinen hylkää kaiken sen, mitä homot, lesbot ja biseksuaalit haluavat ja tavoittelevat.
keskiviikko 16. lokakuuta 2019
tiistai 8. lokakuuta 2019
Uusi suomalainen detransition -blogi
Eräs toinen suomalainen detransitioitunut nainen on julkaissut tarinansa omassa blogissaan.
Olen tavannut tämän ihmisen, ja hänen tarinansa on sikäli kiinnostava, että se on monilta osin täysin eri kuin omani. Käykää lukemassa se hänen blogistaan. Haluan tässä nostaa esiin minua erityisesti koskettavan pätkän hänen tarinansa kolmannesta osasta:
Olen tavannut tämän ihmisen, ja hänen tarinansa on sikäli kiinnostava, että se on monilta osin täysin eri kuin omani. Käykää lukemassa se hänen blogistaan. Haluan tässä nostaa esiin minua erityisesti koskettavan pätkän hänen tarinansa kolmannesta osasta:
Kulttuurimme on hyvin pääkeskeinen ja paljon arvoa annetaan ajatustyölle, kielelle ja rationaalisuudelle. Ihmisinä meissä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vain ajatteleva mielemme ja ajatuksemme: meillä on kehomme kaikkine tunteineen, tuntemuksineen ja kokemuksineen. Teini-ikäisenä minulla ei ollut työkaluja tai esimerkkejä joiden avulla juurtua omaan kehooni. Elinkin pitkälti päässäni, ajatuksissani ja internetissä unelmoiden elämästä ilman kehoa kaikkine kremppoineen ja hankaluuksineen. Näen identiteettikeskeisen sukupuolikäsityksen olevan pitkälti jatketta pääkeskeisestä ihmiskuvasta: ihmisillä nyt vain on jonkinsukupuoliset aivot tai identiteetti, ja keho joko vastaa tai ei vastaa tätä aivojen sukupuolta tai sukupuoli-identiteettiä.
Itse ajattelen sukupuolen olevan monitahoinen ilmiö, joka on pohjimmiltaan todella fyysinen ja kehollinen, mutta johon yhdistyy myös kulttuurimme kehoihin liittämiä käsityksiä ja normeja. Toisin sanoen ajattelen että sukupuolemme johtuu siitä kehosta joka meillä on läpi elämämme kohdusta kuolemaan, sillä se millainen keho meillä on vaikuttaa syvästi siihen millaisia asioita koemme ja kohtaamme.
Minulle kohtu, kyky tulla raskaaksi joko toivoen tai haluamattaan, kehon sisätila joka vuotaa kuukausittain ja jossa piilee mitä erilaisimpia tuntemuksia kivusta hekumalliseen nautintoon ovat olennainen osa naiseutta. Kuukautisten loppuminen tai puuttuminen, keskenmeno, epätoivottu lapsettomuus tai lantionseudun elinten sairaudet ja ongelmat suruineen ja tuskineen ovat myös vahvasti naiseuteen kuuluvia kokemuksia. Mielestäni naiseutta ei tule erottaa näistä syvistä kehollisista kokemuksista, eikä niistä pidä vaieta myöskään identiteettikeskeisen sukupuolikäsityksen vallitessa.
Henkilökohtaisesti en identifioidu täysin naisen enkä miehen sukupuolirooliin, sillä rooleja kun ovat, molemmat tuntuvat kovin kapeilta. Minulla ei ole erityistä, voimakasta sukupuoli-identiteettiä enkä ole enää kovin varma mitä ”kokemus sukupuolesta” edes tarkoittaa. Minussa on miehisiä ja naisellisia aspekteja (kuten kaikissa ihmisissä on, joko piilotettuina tai ilmaistuina) ja molemmat ilmenevät minussa vapaasti ja voimakkaasti. Tietyllä tavalla voisin sanoa, että minulla ei ole sukupuoli-identiteettiä, mutta olen nainen sillä sellainen kehoni on. Yhtä hyvin voisin varmaan edelleenkin identifioitua muunsukupuoliseksi, mutta koen sen nykyään keinotekoiseksi kategoriaksi joka häivyttää yhteyteni muihin samankaltaisia kehoja ja kokemuksia omaaviin ihmisiin eli naisiin. En koe identiteettikeskeistä sukupuolikäsitystä omakohtaisesti tärkeäksi, sillä käsitykseni sekä ihmisyydestä että sukupuolesta on nykyään syvästi kehollinen.
perjantai 4. lokakuuta 2019
Elämänkatsomustiedon opettajien yhdistyksen nolo kannanotto oppikirjakohuun
Edellisessä kirjoituksessani käytiin läpi erästä varsin transideologisesti värittynyttä yläasteen elämänkatsomustiedon oppikirjaa. Kirjan tekijä Feto ry eli elämänkatsomustiedon opettajien yhdistys on ottanut kantaa kirjan aiheuttamaan kohuun. Tässä screencäppi kyseisestä kannanotosta sen varalta, että se poistetaan tai sitä muokataan (klikkaa isommaksi):
Noniin, käydäänpä nyt yhdessä tämä kannanotto läpi ja keskustellaan sen sisällöstä.
Sitten kuitenkin kyseinen oppikirja edustaa aivan selvästi tiettyä ideologiaa, jota ajavat nimenomaan tietyt poliittiset tahot.
Tätä informaatiota ei kirjassa kuitenkaan mainita. Henkilö ei ole mies, hän on transmies. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Transmies on biologinen nainen, joka kokee olevansa mies. Transmiehellä on naisen keho eli siten myös synnyttämiseen soveltuvat biologiset värkit. Biologisella miehellä ei synnytysvärkkejä ole, eikä hänelle niitä myöskään koskaan tule. Juridinen mies, joka on synnyttänyt, ei ole sama asia kuin että mies synnyttää. Kamoon nyt ihan oikeasti. Kyseinen tapaus ei ole esimerkki sen puolesta, että miehetkin voivat synnyttää.
Seli seli.
Kyse ei ole siitä, että joku on ”loukkaantunut”, vaan siitä, että kirjassa puhutaan täyttä liibalaabaa, joka ei missään tapauksessa edusta neutraalia tiedettä, vaan tiettyä ideologiaa. Jos kyseinen kuva olisi ollut kirjassa siten, että asia olisi avattu niinkuin kannanoton alussa kirjoitettiin, tai jos kuvateksti olisi kuulunut esim. ”joidenkin näkemysten mukaan mieskin voi synnyttää”, ja lisäksi kirjassa olisi esitelty muitakin tapoja ymmärtää sukupuoli, niin kenelläkään ei olisi ollut minkään kanssa mitään ongelmaa. Mutta sen sijaan kirjassa esitellään sukupuoli vain siten kuin Seta aiheesta opettaa. Setan ideologia on nimenomaan SETAN IDEOLOGIA, ja kirjassa ei esitellä mitään vaihtoehtoisia näkemyksiä. Eli huomatkaa: jengillä ei ole ongelmaa sen kanssa, että Setankin näkemys kirjassa esitellään JOS se esitellään VAIN YHTENÄ näkemyksenä MONISTA näkemyksistä. Tässä maassa on uskonnon- ja maailmankuvan vapaus, siitä ei ole kukaan eri mieltä, ja tämä vapaus koskee myös setalaista maailmankuvaa. Ongelma on siinä, että kirja edustaa PELKKÄÄ SETALAISTA NÄKEMYSTÄ sukupuoliaiheeseen.
Mitäh? Eihän tuossa puhuttu transideologiasta ja sen sisällöstä yhtään mitään (ja hyvä niin). Miksi kyseistä sisältöä kirjassa siis on? Huomatkaa, että pelkkä transsukupuolisuudesta puhuminen ei ole transideologiaa ja kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa mainitaan transsukupuolisuus, homous tai mitkään muutkaan ilmiöt. Transideologiaa on se, että MITÄ ja MITEN esitetään, ja mitä esitetään totuutena. Olennaista on siis muotoilu, ja se, että mitä nostetaan esiin ja mitä jätetään mainitsematta. Kävin aiheen tarkemmin läpi edellisessä kirjoituksessani.
Seli seli.
Kirjan kyseinen luku ei ”pohdi” yhtään mitään, vaan referoi asiat setalaisen ideologian pohjalta. Kyseinen luku on ERITTÄIN yksipuolinen ja jättää etenkin mies- ja naissukupuolen biologiset/fysiologiset/psykologiset erot mainitsematta. Niinikään luku jättää mainitsematta, että sukupuoliroolit pohjautuvat biologiaan. Luku on kokonaan luettavissa (sekä kommenttini siihen) edellisessä bloggauksessani. Ja edelleen, kirjassa ei avata lainkaan sitä, että kyseinen ”synnyttävä mies” on nimenomaan LAIN EDESSÄ mies. Laki ja fyysinen todellisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Aihe kyllä sellaisenaan on soveltuva elämänkatsomustietoon nimenomaan pohdiskelevalta pohjalta. Aiheesta enemmän kirjoituksessani synnyttävistä miehistä.
Mitäh?
Se, joka tässä sensuroi ja joka edustaa yhtä totuutta olette TE, KIRJAN TEKIJÄT. Nostatte kirjassa esiin VAIN TÄMÄN YHDEN näkemyksen ja jätätte kokonaan mainitsematta muut. Lisäksi ette kirjassa edes yritä nostattaa keskustelua synnyttävistä JURIDISISTA miehistä, vaan toteatte ykskantaan ”nykyään mieskin voi synnyttää”, mikä on täysin eri asia. Toistan: kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa käsitellään eri ilmiöitä, kuten transsukupuolisuutta tai homoutta. Sillä on merkitystä, että MITEN näitä käsitellään, mitä nostetaan esiin ja mistä vaietaan. Asiat voidaan esittää joko objektiivisesti tai asennoidusti. Tämä oppikirja on hyvin asennoitunut, ja SE ON SE ASIA, jonka kanssa ihmisillä on ongelma, ei itse aihe sinänsä. Naisen kehon omaava juridinen mies VOI synnyttää, siitä ei ole kukaan eri mieltä.
”Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä eriävistä näkemyksistä ei kuitenkaan pidä tehdä poliittisia lyömäaseita.” Mitä tämä edes tarkoittaa ja mihin tällä viitataan?
Eipä tässä kirjassa esitellä muita näkökantoja kuin se setalainen.
No miksi sitten itse teette niin?
Onko joku väittänyt, että olisi? Miksi tämä nostetaan kannanotossa esiin ylipäätään?
Kyllä se tietty poliittinen ideologia nyt vaan haisee tänne asti…
Hyvin jännästi olette opetussuunnitelman sisällön tulkinneet (lue: oman poliittisen ideologianne läpi).
HAHHAHHAA! Katsotaan, kauanko Suomen koulumenestys jatkuu, jos kaltaisenne opettajat huseeraavat siellä jatkossakin. Opettajan vahva autonominen asema tulee edukseen juuri silloin, kun poliitikot yrittävät painostaa jotakin tiettyä näkemystä kouluihin, mutta opettaja pistää hanttiin. Nytpä te itse opettajat juurikin opetatte tiettyjä poliittisia näkemyksiä. Käytätte opettajan autonomista asemaa opettaaksenne asioita, joita opetussuunnitelma ei edellytä opettamaan ajaaksenne tiettyä maailmankuvaa oppilaille.
Hienoja periaatteita. Menkää nyt siis ja edistäkää niitä.
On avannut jo, ja propagandisteja olette te itse. Aika paksua tulla julkisesti selittelemään tuollaisia, kun olette jo jääneet kiinni housut kintuissa.
Paitsi, että on jo. Olet(te) poliittisessa ohjauksessa edustaessasi(/nne) tiettyä maailmankuvaa siten, että et(te) ole siitä ilmiselvästi itse lainkaan tietoinen(/sia). Ota jo se pää pois perseestäsi. Tuo on tosi noloa.
Tästä koko kannanotosta paistaa tietynlainen asenteellisuus, sekä myös jonkintasoinen väärinymmärrys siitä, että MIKSI kirja aiheutti kohua ja MISTÄ ihmiset ovat suivaantuneet. Kantaa asiaan on ottanut esimerkiksi Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas tässä Facebook-videossaan ja kyllä jokaiselle terveellä järjellä varustetulle normaalille ihmiselle käy selväksi, että MIKÄ on Peltokankaan mielestä ”paskaa” ja miksi tämä oppikirja pitäisi heivata ”helvettiin”. Paskaa ei ole transsukupuolisten olemassaolo ja sen maininta oppikirjoissa, vaan väite siitä, että miessukupuolta edustava ihminen voi synnyttää (transmies eli biologinen nainen eli JURIDINEN mies sen sijaan kyllä voi, mutta se on ERI ASIA kuin biologinen mies). Olen äimän käkenä siitä, että MIKSI sukupuoleen liittyvät eri ulottuvuudet ovat nykyihmisille niin kauhean vaikeaa ja miksi tästä aiheesta syntyy liian helposti ja aivan täysin yrittämättä aivan typeriä väärinymmärryksiä, kun keskustelun eri osapuolet puhuvat jo lähtökohtaisesti eri asiasta, mutta eivät ymmärrä sitä itse. Erityisen huolestuttavaa tästä tekee se, että Feto ry on filosofian ja elämänkatsomustiedon OPETTAJIEN järjestö, ja myöskin kirjat tekijät ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden PITÄISI olla kykeneviä syvälliseen, objektiiviseen ajatteluun sekä analysointiin. Jaakko Lindfors, yksi kirjan tekijöistä, on itse kaksinkertainen maisteri (tosin myös Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja, hmm…), mutta hänen Mauri Peltokankaalle tekemänsä vastausvideo on suoraan sanoen myötähäpeää herättävä.
Esittelen, määrittelen ja analysoin sukupuolen eri ulottuvuudet tässä aiemmassa kirjoituksessani.
Vielä lopuksi huomauttaisin siitä, että käsitys, jonka mukaan mies EI VOI synnyttää, ei ole konservatiivinen, eikä siten konservatiivisuutta. Se on pelkkää kiistattoman fysiologisen todellisuuden tunnustamista todeksi, ja on siten ei-ideologinen näkemys. Se, että ihmislajilla vain naissukupuolen yksilö synnyttää, on kiistaton tosiasia samaan tapaan kuin se, että painovoima on olemassa ja kuu ei ole juustoa.
Noniin, käydäänpä nyt yhdessä tämä kannanotto läpi ja keskustellaan sen sisällöstä.
”Opetus ei ole puoluepolitiikkaa”
Sitten kuitenkin kyseinen oppikirja edustaa aivan selvästi tiettyä ideologiaa, jota ajavat nimenomaan tietyt poliittiset tahot.
”Elämänkatsomustiedon oppikirjassa Kompassi: 7–9 yläkoulun elämänkatsomustieto on kuva, jossa esiintyy yhdysvaltalainen Thomas Beatie silloisen puolisonsa kanssa. Beatie on transmies eli hänen sukupuolensa on korjattu naisesta mieheksi. Yhdysvalloissa sukupuolenkorjaus ei lain mukaan vaadi sterilointia. Vuonna 2008 Beatiesta tuli tiettävästi myös maailman ensimmäinen juridinen mies, joka on synnyttänyt lapsen. Kirjan kuvateksti toteaa: “Nykyään mieskin voi synnyttää.””
Tätä informaatiota ei kirjassa kuitenkaan mainita. Henkilö ei ole mies, hän on transmies. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Transmies on biologinen nainen, joka kokee olevansa mies. Transmiehellä on naisen keho eli siten myös synnyttämiseen soveltuvat biologiset värkit. Biologisella miehellä ei synnytysvärkkejä ole, eikä hänelle niitä myöskään koskaan tule. Juridinen mies, joka on synnyttänyt, ei ole sama asia kuin että mies synnyttää. Kamoon nyt ihan oikeasti. Kyseinen tapaus ei ole esimerkki sen puolesta, että miehetkin voivat synnyttää.
”Kuvateksti pitää teknisesti ottaen paikkansa, mutta on ymmärrettävää, että se voidaan kokea provokatiiviseksi, koska sellaiseksi se oli tarkoitettukin. Elämänkatsomustiedon perusluonteeseen kuuluu keskustelun herättäminen.”
Seli seli.
”Näyttää kuitenkin siltä, että elämänkatsomustiedon luonnetta tuntematon ja sukupuolten moninaisuutta koskevasta keskustelusta tietämätön saattoi kokea kuvan teksteineen loukkaavaksi.”
Kyse ei ole siitä, että joku on ”loukkaantunut”, vaan siitä, että kirjassa puhutaan täyttä liibalaabaa, joka ei missään tapauksessa edusta neutraalia tiedettä, vaan tiettyä ideologiaa. Jos kyseinen kuva olisi ollut kirjassa siten, että asia olisi avattu niinkuin kannanoton alussa kirjoitettiin, tai jos kuvateksti olisi kuulunut esim. ”joidenkin näkemysten mukaan mieskin voi synnyttää”, ja lisäksi kirjassa olisi esitelty muitakin tapoja ymmärtää sukupuoli, niin kenelläkään ei olisi ollut minkään kanssa mitään ongelmaa. Mutta sen sijaan kirjassa esitellään sukupuoli vain siten kuin Seta aiheesta opettaa. Setan ideologia on nimenomaan SETAN IDEOLOGIA, ja kirjassa ei esitellä mitään vaihtoehtoisia näkemyksiä. Eli huomatkaa: jengillä ei ole ongelmaa sen kanssa, että Setankin näkemys kirjassa esitellään JOS se esitellään VAIN YHTENÄ näkemyksenä MONISTA näkemyksistä. Tässä maassa on uskonnon- ja maailmankuvan vapaus, siitä ei ole kukaan eri mieltä, ja tämä vapaus koskee myös setalaista maailmankuvaa. Ongelma on siinä, että kirja edustaa PELKKÄÄ SETALAISTA NÄKEMYSTÄ sukupuoliaiheeseen.
”Sen sijaan aiheen käsittely oppikirjassa tulee suoraan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Kohdan “3.1 Perusopetuksen tehtävä” mukaan “[p]erusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta.” Kohdassa “4.2 Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet” todetaan, että “Oppiva yhteisö edistää arvoillaan ja käytänteillään sukupuolten tasa-arvoa ja tukee oppilaita oman identiteetin rakentumisessa.” Elämänkatsomustiedon yläkoulun opetussuunnitelmassa mainitaan erikseen kohdassa “15.4.11 S2 Etiikan perusteita” seuraavasti: “Perehdytään sosiaalisessa mediassa ja muissa tiedotusvälineissä esiintyviin ajankohtaisiin kysymyksiin eettisestä näkökulmasta.” Lisäksi kohdassa “S3 Ihmisoikeudet ja kestävä tulevaisuus” lukee: “Perehdytään ihmisarvoon, ihmisoikeuksiin ja ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen[.]” (linkki, sivut 18, 28 ja 412)”
Mitäh? Eihän tuossa puhuttu transideologiasta ja sen sisällöstä yhtään mitään (ja hyvä niin). Miksi kyseistä sisältöä kirjassa siis on? Huomatkaa, että pelkkä transsukupuolisuudesta puhuminen ei ole transideologiaa ja kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa mainitaan transsukupuolisuus, homous tai mitkään muutkaan ilmiöt. Transideologiaa on se, että MITÄ ja MITEN esitetään, ja mitä esitetään totuutena. Olennaista on siis muotoilu, ja se, että mitä nostetaan esiin ja mitä jätetään mainitsematta. Kävin aiheen tarkemmin läpi edellisessä kirjoituksessani.
”Oppimateriaalien sisällöt pyrkivät usein herättämään lukijassa kysymyksiä ja reaktioita. Näiden pohjalta opetustilanteessa käydään aiheeseen liittyvää avointa keskustelua. Kyseessä olevassa tapauksessa luvussa pohditaan sukupuolen biologisia, psykologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Tätä taustaa vasten myös Beatien kuvateksti tulee ymmärrettäväksi: hän on juridisesti mies, vaikka hänellä onkin kohtu ja munasarjat. Lain edessä hän on siis mies, joka on synnyttänyt. Kuvateksti “nykyään mieskin voi synnyttää” ei sano tätä suoraan, mutta asiayhteyden perusteella on ilmeistä, että tarkoituksena on herätellä lukijaa pohtimaan luvuna aihetta eli sukupuolen eri ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija on – ja tulee olla – vapaa muodostamaan aiheesta oma mielipiteensä.”
Seli seli.
Kirjan kyseinen luku ei ”pohdi” yhtään mitään, vaan referoi asiat setalaisen ideologian pohjalta. Kyseinen luku on ERITTÄIN yksipuolinen ja jättää etenkin mies- ja naissukupuolen biologiset/fysiologiset/psykologiset erot mainitsematta. Niinikään luku jättää mainitsematta, että sukupuoliroolit pohjautuvat biologiaan. Luku on kokonaan luettavissa (sekä kommenttini siihen) edellisessä bloggauksessani. Ja edelleen, kirjassa ei avata lainkaan sitä, että kyseinen ”synnyttävä mies” on nimenomaan LAIN EDESSÄ mies. Laki ja fyysinen todellisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Aihe kyllä sellaisenaan on soveltuva elämänkatsomustietoon nimenomaan pohdiskelevalta pohjalta. Aiheesta enemmän kirjoituksessani synnyttävistä miehistä.
”On totta, että esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät kysymykset herättävät tunteita ja jakavat mielipiteitä. Tämä on täysin ymmärrettävää, ovathan ne hyvin henkilökohtaisia asioita. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä eriävistä näkemyksistä ei kuitenkaan pidä tehdä poliittisia lyömäaseita. Jokaisella oppilaalla on oltava oikeus muodostaa niistä vapaasti oma informoitu näkemyksensä. Muuten ajaudumme kohti yhden totuuden yksinkertaistettua ja köyhää maailmaa, jossa opetuksen ammattilaisten perustellut pedagogiset valinnat pyritään sensuroimaan, jos ne eivät vastaa lukijan omaa maailmankuvaa.”
Mitäh?
Se, joka tässä sensuroi ja joka edustaa yhtä totuutta olette TE, KIRJAN TEKIJÄT. Nostatte kirjassa esiin VAIN TÄMÄN YHDEN näkemyksen ja jätätte kokonaan mainitsematta muut. Lisäksi ette kirjassa edes yritä nostattaa keskustelua synnyttävistä JURIDISISTA miehistä, vaan toteatte ykskantaan ”nykyään mieskin voi synnyttää”, mikä on täysin eri asia. Toistan: kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa käsitellään eri ilmiöitä, kuten transsukupuolisuutta tai homoutta. Sillä on merkitystä, että MITEN näitä käsitellään, mitä nostetaan esiin ja mistä vaietaan. Asiat voidaan esittää joko objektiivisesti tai asennoidusti. Tämä oppikirja on hyvin asennoitunut, ja SE ON SE ASIA, jonka kanssa ihmisillä on ongelma, ei itse aihe sinänsä. Naisen kehon omaava juridinen mies VOI synnyttää, siitä ei ole kukaan eri mieltä.
”Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä eriävistä näkemyksistä ei kuitenkaan pidä tehdä poliittisia lyömäaseita.” Mitä tämä edes tarkoittaa ja mihin tällä viitataan?
”Opettaja tai oppimateriaali ei voi kertoa, miltä jokaisesta opiskelijasta pitäisi tuntua, mikä on heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai mitä heidän tulisi ajatella sukupuolen moninaisuudesta. Kuten muissakin kysymyksissä, opettaja esittelee aiheeseen liittyviä näkemyksiä, kysymyksiä ja ongelmia, ja antaa opiskelijalle eväitä muodostaa oma käsityksensä.”
Eipä tässä kirjassa esitellä muita näkökantoja kuin se setalainen.
”Erityisesti ihmistieteissä, jossa näkökulmien moninaisuus on suuri verrattuna luonnontieteisiin, jonkin yksittäisen näkökulman opettaminen ainoana oikeana totuutena olisi ongelmallista.”
No miksi sitten itse teette niin?
”Opettajan tehtävä ei ole kertoa opiskelijalle esimerkiksi, millaista talouspolitiikkaa tai uskontoa hänen tulisi kannattaa.”
Onko joku väittänyt, että olisi? Miksi tämä nostetaan kannanotossa esiin ylipäätään?
”Suomen kouluissa annettava opetus ei lähtökohtaisesti seuraa mitään tiettyä poliittista ideologiaa. Opettaja ei siis pyri tekemään kenestäkään oikeistolaista tai vasemmistolaista, liberaalia tai konservatiivia, ei punavihreää eikä sinivalkoista.”
Kyllä se tietty poliittinen ideologia nyt vaan haisee tänne asti…
”Opetuksen sisällön sanelevat lait ja valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. Opettajan ja oppikirjailijan tehtävä on antaa opetussuunnitelman sisältöjen ja arvopohjan mukaista opetusta käyttäen työkaluinaan pedagogista asiantuntijuutta ja oman oppiainesisällön hallintaa.”
Hyvin jännästi olette opetussuunnitelman sisällön tulkinneet (lue: oman poliittisen ideologianne läpi).
”Suomen koulumenestys perustuu merkittävissä määrin opettajien vahvaan autonomiaan, joka ei ole alisteinen kulloinkin vallassa oleville poliittisille näkemyksille.”
HAHHAHHAA! Katsotaan, kauanko Suomen koulumenestys jatkuu, jos kaltaisenne opettajat huseeraavat siellä jatkossakin. Opettajan vahva autonominen asema tulee edukseen juuri silloin, kun poliitikot yrittävät painostaa jotakin tiettyä näkemystä kouluihin, mutta opettaja pistää hanttiin. Nytpä te itse opettajat juurikin opetatte tiettyjä poliittisia näkemyksiä. Käytätte opettajan autonomista asemaa opettaaksenne asioita, joita opetussuunnitelma ei edellytä opettamaan ajaaksenne tiettyä maailmankuvaa oppilaille.
”Opetussuunnitelman arvoperusta korostaa ihmisyyttä, sivistystä, tasa-arvoa ja demokratiaa. Opetuksen lähtökohtia ovat kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus, kriittinen ajattelu, ihmisarvon loukkaamattomuus sekä katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitoutumattomuus. Tällaisia arvoja on jokaisen opettajan ammatissaan edistettävä.”
Hienoja periaatteita. Menkää nyt siis ja edistäkää niitä.
”Oppimateriaalien sisältöjen alistaminen puoluepolitiikalle avaisi ovet propagandalle.”
On avannut jo, ja propagandisteja olette te itse. Aika paksua tulla julkisesti selittelemään tuollaisia, kun olette jo jääneet kiinni housut kintuissa.
”Sen sijaan että yritettäisiin herättää opiskelijoissa kysymyksiä, kriittistä ajattelua ja antaa eväitä omien perusteltujen mielipiteiden muodostamiselle, poliittinen ohjaus kertoisi kulloinkin vallassa olevien puolueiden näkökulman totuutena. Näin ei onneksi ole, eikä se ole tulevaisuudessakaan oikea tie Suomen koululaitokselle.”
Paitsi, että on jo. Olet(te) poliittisessa ohjauksessa edustaessasi(/nne) tiettyä maailmankuvaa siten, että et(te) ole siitä ilmiselvästi itse lainkaan tietoinen(/sia). Ota jo se pää pois perseestäsi. Tuo on tosi noloa.
Tästä koko kannanotosta paistaa tietynlainen asenteellisuus, sekä myös jonkintasoinen väärinymmärrys siitä, että MIKSI kirja aiheutti kohua ja MISTÄ ihmiset ovat suivaantuneet. Kantaa asiaan on ottanut esimerkiksi Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas tässä Facebook-videossaan ja kyllä jokaiselle terveellä järjellä varustetulle normaalille ihmiselle käy selväksi, että MIKÄ on Peltokankaan mielestä ”paskaa” ja miksi tämä oppikirja pitäisi heivata ”helvettiin”. Paskaa ei ole transsukupuolisten olemassaolo ja sen maininta oppikirjoissa, vaan väite siitä, että miessukupuolta edustava ihminen voi synnyttää (transmies eli biologinen nainen eli JURIDINEN mies sen sijaan kyllä voi, mutta se on ERI ASIA kuin biologinen mies). Olen äimän käkenä siitä, että MIKSI sukupuoleen liittyvät eri ulottuvuudet ovat nykyihmisille niin kauhean vaikeaa ja miksi tästä aiheesta syntyy liian helposti ja aivan täysin yrittämättä aivan typeriä väärinymmärryksiä, kun keskustelun eri osapuolet puhuvat jo lähtökohtaisesti eri asiasta, mutta eivät ymmärrä sitä itse. Erityisen huolestuttavaa tästä tekee se, että Feto ry on filosofian ja elämänkatsomustiedon OPETTAJIEN järjestö, ja myöskin kirjat tekijät ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden PITÄISI olla kykeneviä syvälliseen, objektiiviseen ajatteluun sekä analysointiin. Jaakko Lindfors, yksi kirjan tekijöistä, on itse kaksinkertainen maisteri (tosin myös Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja, hmm…), mutta hänen Mauri Peltokankaalle tekemänsä vastausvideo on suoraan sanoen myötähäpeää herättävä.
Esittelen, määrittelen ja analysoin sukupuolen eri ulottuvuudet tässä aiemmassa kirjoituksessani.
Vielä lopuksi huomauttaisin siitä, että käsitys, jonka mukaan mies EI VOI synnyttää, ei ole konservatiivinen, eikä siten konservatiivisuutta. Se on pelkkää kiistattoman fysiologisen todellisuuden tunnustamista todeksi, ja on siten ei-ideologinen näkemys. Se, että ihmislajilla vain naissukupuolen yksilö synnyttää, on kiistaton tosiasia samaan tapaan kuin se, että painovoima on olemassa ja kuu ei ole juustoa.
maanantai 23. syyskuuta 2019
Transideologia on todellinen asia, ja se leviää yhteiskunnassamme koko ajan
Yllä on erään katsojan kommentti Youtube-videooni (klikkaa isommaksi). Pohdin, että missähän kiven alla kyseinen henkilö on mahtanut lymytä viime vuodet, kun ei näe niin päivänselvän asian, kuin transideologian, olemassaoloa. Hän ei ole edes ainoa, mikä on kummastuttanut minua jo pitkään.
Mietiskelin, että kuinkahan selittäisin asian niin, että kaikenmaailman umpiluupäätkin sen ymmärtäisivät, kunnes konkreettinen esimerkki tippui syliini. Eräs ystäväni oli eräänä kauniina päivänä vilkaissut yläasteikäisen lapsensa elämänkatsomustiedon oppikirjaa ja hän lähetti seuraavat ottamansa kuvat kyseisestä kirjasta:
Jooh elikkäs.
Käyn nyt seuraavassa läpi kirjassa esitettyjä väitteitä ja kommentoin niitä.
Kirjassa sanotaan, että ”perinteisesti” ihmisten ”on ajateltu olevan” sukupuoleltaan joko naisia/tyttöjä tai miehiä/poikia, ja ”tähän näkemykseen” liittyy vahvasti se, että millaiset sukuelimet kyseisellä henkilöllä on. Mutta nykyään ”tästä käsityksestä” on ”kuitenkin lähdetty irtautumaan”. Eli siis fyysisen todellisuuden, jonka jokainen ihminen voi todeta ja jota voidaan empiirisesti tutkia, olemassaolo on ”näkemys” tai ”käsitys”, joka on ”perinteinen”. Nykyään sitten kuitenkin ollaan tällaisesta näkemyksestä siirrytty poispäin, mikä antaa sellaisen mielikuvan, että tämä aikaisempi näkemys olisi jotenkin vanhentunut, koska nykyään tiedetään paremmin. Aihetta sitten perustellaan intersukupuolisten olemassaololla ja ”psyykkisellä sukupuolella”. Intersukupuolisuus ei ole kolmas sukupuoli, vaan se on sukupuolen kehityshäiriö eli siis eräänlainen kehitysvamma. Asiaa on käsitelty tässä blogissa jo aiemmin, joten en mene tässä siihen syvemmin. Intersukupuolisuuskysymyksen voisi tiivistää näin: Ihmisellä on kaksi silmää. Mutta on olemassa myös yksisilmäisiä ja silmättömiä ihmisiä, tai ihmisiä, joiden yksi tai molemmat silmät eivät toimi. Voidaanko siis opettaa, että ihmisillä on kaksi silmää? No voidaan, sillä yksisilmäisyys tai silmättömyys on poikkeustila (ei uusi ihmisyyden muoto), jonka olemassaolo ei vaikuta normaaliin. Intersukupuolisia tiloja on olemassa lukemattomia erilaisia ja osalla niistä on jossain määrin normaalista poikkeavat sukuelimet (esim. epänormaalin pieni penis tai suuri klitoris), mutta ovat kuitenkin normaalisti lisääntymiskykyisiä joko miehenä tai naisena. Osalta tapauksia elimiä puuttuu (esim. nainen, kenelle ei ole koskaan kasvanut kohtua), jolloin henkilö on luonnollisesti lisääntymiskyvytön. Osan sukupuoli on epäselvä, esimerkiksi sellainen muoto, jossa henkilöllä on XY-kromosomit, mutta Y-kromosomi ei toimi, jolloin henkilö on kehittynyt täysin naisen näköiseksi. Tällainen yksilö on myös lisääntymiskyvytön. Nämä kaikki ovat siis fyysisiä poikkeamia joko nais- tai miessukupuoleen. Mikäli sukupuolia on muitakin kuin mies ja nainen, niin mistä vauvat tulevat, ja missä voin tällaisia mystisiä sukupuolia nähdä? Kerro minullekin, niin menen heti katsomaan.
”Psyykkinen sukupuoli” määritellään tarkoittamaan henkilön kokemusta sukupuolestaan. Se on päivänselvää, että yksilöt voivat kokea elämäänsä liittyvät asiat hyvin eri tavoin. Siitä on vaikea olla eri mieltä. Jostain syystä sukupuolikokemukselle on kuitenkin keksitty uusi termi ”psyykkinen sukupuoli” ja jostain syystä tätä käytetään perusteluna sille, että ”perinteinen” sukupuolinäkemys, jonka mukaan sukupuoli määräytyy sukuelinten perusteella ja jonka mukaan sukupuolia on kaksi (mies ja nainen), ei ole enää nykyaikainen.
Minua häiritsee nykykeskustelussa ihmisten kyvyttömyys erottaa toisistaan biologinen sukupuoli (eli fyysinen todellisuus) sekä erilaiset sukupuoleen liittyvät psykologiset ja kulttuuriset ilmiöt, kuten sukupuolirooli ja sukupuoli-identiteetti/kokemus. Nämä kaikki ovat eri asioita, mutta nykyään monet ihmiset sotkevat ne täysin keskenään, eivätkä ymmärrä enää, mikä on ylös ja mikä alas. Olen käsitellyt aihetta laajasti tässä aiemmassa kirjoituksessani, jossa analysoin sukupuolen eri ulottuvuudet sekä määrittelen ne. Tämä oppikirja käyttää määritelmissään sukupuolen eri ulottuvuuksia ristiin ja keksii uuden terminkin. Huomatkaa, että sukupuolten (=miesten ja naisten) fysiologisista eroista ja siitä, miten sukupuoliroolitkin myötäilevät fysiologisia eroja, kirja ei mainitse yhtään mitään, vaan antaa sen käsityksen, että kaikki sukupuoleen liittyvä on vain ihmisen keksintöä eli jonkinlainen ylhäältäpäin tuleva yhteiskunnallinen sopimus (hmm, haisee feminismiltä eli tässä näyttää olevan selvä tietynsuuntainen ideologinen vakaumus). Huomatkaa, että fysiologisiin eroihin kuuluvat myös hormonaaliset erot, kuten suuri perusero temperamentissa, ja näistä seuraavat erilaiset taipumukset ja kiinnostuksenkohteet. Näistä kirja ei mainitse mitään.
Sitten kirja kuitenkin toteaa, että transsukupuolisuus on sitä, että kokemus sukupuolesta ei vastaa SYNTYMÄSSÄ MÄÄRITELTYÄ fyysistä/biologista sukupuolta (huom. korostamani termi ”syntymässä määritelty”, joka on intersektionaalisten feministien kielenkäyttöä puhtaimmillaan). Aiemmassa kohdassa puhuttiin siitä, että psyykkisiä sukupuolia on lukemattomia erilaisia ja seuraavaksi todetaan, että Facebookissakin voi valita 71 sukupuolta (ei kuitenkaan kerrota, että mitä nämä sukupuolet ovat). Tehtävien joukossa on tehtävä, jossa esitetään väittämä, että sukupuolia on yhtä paljon kuin ihmisiä. Eli periaatteessa jokainen maailman ihminen on näillä määritelmillä transsukupuolinen. Öh? Kirjassa myös iloisesti sotketaan sosiaalinen, psyykkinen ja biologinen sukupuoli ja todetaan, että nämä voivat olla samalla ihmisellä kaikki eri sukupuolia. Wattafak? Tässä olisi varsinaisilla transsukupuolisilla huomautettavaa, sillä he ovat aina korostaneet sitä, että KOKEVAT olevansa nimenomaan VASTAKKAISTA sukupuolta ja haluavat tulla SOSIAALISESTI kohdatuiksi juuri VASTAKKAISEN sukupuolen yksilönä. Alunperin koko käsitys lukuisten sukupuolien olemassaolosta ei muutenkaan kuulunut transsukupuolisuuteen, vaan transsukupuolinen kokee nimenomaan, että sukupuolia on kaksi, ja hän itse kokee olevansa vastakkaista sukupuolta kuin mitä hän on biologisesti. Tämä muunsukupuolisuushössötys ja haloo n-määrästä sukupuolia on varsin uusi ilmiö ja muunsukupuoliset hallitsevat koko transkeskustelua nykyään.
Jos ei vielä ollut selvää, että kirjassa on selvä intersektionaalisen feminismin vivahde (jonka osa-alue transideologia on), niin seuraavaksi se tulee aivan selväksi, sillä kirjassa otetaan kantaa yhdenvertaisuuteen (mikä on intersektionaalisen feminismin kulmakivi): yhdenvertaisuus ei voi toteutua, jos ihmiset luokitellaan vain kahteen sukupuoleen. Eli kääntäen: jos ihmiset luokitellaan vain kahteen sukupuoleen, niin syyllistymme syrjintään. Tätä väitettä ei kuitenkaan perustella tai avata sen tarkemmin. Jokatapauksessa tästä voimme päätellä, että kirjassa asetetaan biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen sukupuoli samalle viivalle ja siten samanarvoisiksi ilmiöiksi.
Ja sitten seuraa kirjan rimanalitus, eli suora väittämä siitä, että MIES VOI SYNNYTTÄÄ! Ja nimenomaan NYKYÄÄN, minkä tulkitsen yllä analysoidun perusteella tarkoittamaan sitä, että käsitys siitä, että mies ei voi synnyttää, on vanhanaikainen ja siten jollain tasolla virheellinen. Aihe on käyty tässä blogissa läpi aikaisemmin tässä kirjoituksessa.
Seuraavaksi kirjassa lähdetään ruotimaan seksuaalista suuntautumista ja esitellään varsin liberaaleja kantoja (jotka ovat modernille ajalle yleisesti tyypillisiä). Tästä en lähde sen tarkemmin puhumaan, sillä ihmisen seksuaalisuus on hyvin laaja, monisyinen, syvä ja vaikea aihe, joka on psykologiaa. Se ei ole siis samalla tavoin selvää todennettavissa olevaa materiaalista todellisuutta kuin sukupuoli. Rinnastaisin seksuaalisen suuntautumisen lähinnä persoonallisuuden piirteeseen, vaikka seksuaalisuuteen liittyviä kulttuurisia asioita voidaankin lähteä analysoimaan ja niistä voidaan väitellä. Ihminen voi myös olla seksuaalisuutensa kanssa solmussa hyvin monin eri tavoin, varsinkin jos hänellä on muita psyykkisiä ongelmia (tämä solmuisuus voi ilmetä muullakin tavoin kuin homo-, bi- tai heteroseksuaalisuutena, kuten kaikennäköisinä outoina tai vahingollisina fetisseinä tai jonkinlaisena häiriökäyttäytymisenä, kuten itsensäpaljasteluna). On olemassa myös esimerkiksi pedofiilejä tai zoofiilejä tai jopa objektiseksuaaleja. Seksuaalisen halun kohdistuminen on siis erittäin moninaista ihmislajilla. Tämä oppikirja sanoo (alleviivaukset minun): ”Aiemmin on ajateltu, että on olemassa luonnollinen tapa ilmaista ja harjoittaa seksuaalisuutta. Sittemmin tällainen yhden luonnollisen seksuaalisuuden ajatus on kyseenalaistettu”. Mikä on tietenkin ihan totta. Kirja jatkaa: ”Nykyään tunnetaan monenlaisia seksuaalisuuden muotoja. On vaikea sanoa, onko jokin niistä enemmän luonnollinen kuin toinen”. Mielestäni luonnollisuuteen vetoaminen on hieman vaarallinen argumentti, sillä lopulta luonnollisuudella voidaan perustella vähän mitä vaan. Kun katsomme maailman eri kulttuureja, niin polygamia ja lapsi/teiniavioliitot ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, erityisesti historiassa. Voisimme jopa väittää, että tämä on ihmislajin luonnollinen tila. Meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme näihin kuitenkin suhtaudutaan erittäin kielteisesti. Mutta, noh, yleensä, kun puhumme seksuaalisesta suuntautumisesta, niin tarkoitamme sillä homo-, bi- ja heteroseksuaaleja.
Seuraavaksi kirja kuitenkin sotkee seksuaalisen suuntautumisen käsittelyyn aiemman sukupuolisekasotkuisuuden ja mainitsee erikseen eräänä seksuaalisena suuntautumisena panseksuaalisuuden, jonka määrittelee siten, että henkilö tuntee vetoa KAIKKIA SUKUPUOLIA oleviin ihmisiin. Mitähän tämä nyt sitten käytännössä tarkoittaa ottaen kirjan aiemmat sukupuoleen liittyvät väitteet? Erikseen mainitaan käsite ”sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt” ja sanotaan, että näistä käytetään lyhennettä HLBTIQA. Tämä lyhenne tulee sanoista homo, lesbo, bi, trans, inter, queer, asexual. Eli kirja käyttää LGBT (lesbian, gay, bi, trans)-ihmisistä laajennettua termiä, johon sisällytetään myös ryhmiä, jotka eivät sinne mitenkään kuulu. LGB-liikkeessä on alunperin kyse lesbonaisten, homomiesten ja biseksuaalien yhteiskunnallisista oikeuksista (eli ei-heteroista ihmisistä eli seksuaalivähemmistöistä). Myöhemmin siihen lisättiin T eli transsukupuolisuus (jolla ei ole enää tekemistä kolmen ensimmäisen kanssa). Kirja sisällyttää tähän poppooseen myös intersukupuoliset (wattafak), queerit (mitä ne oikeastaan edes on) ja aseksuaalit (jotka voivat olla myös heteroita). Sitten kirja vielä nostaa erikseen esiin aseksuaalit, joiden olen huomannut ilmaantuneen LGBT-piireihin parin viime vuoden aikana omana korostettuna joukkonaan jostain syystä (mitä en ymmärrä ollenkaan). Aseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että henkilön seksuaalinen halu ei kohdistu mihinkään tai se puuttuu. Tämä voi olla joko pysyvää ja sairaudesta johtumatonta, tai pysyvä tai ohimenevä oire jostakin psyykkisestä tai fyysisestä häiriöstä (kuten hormoniongelmista, stressistä, masennuksesta, traumatisoitumisesta yms). Aseksuaali voi olla myös hetero, joten aseksuaalisuus ei ole mikään homouden kaltainen seksuaalinen suuntautuminen. Väittäisin, että aidolla, sananmukaisella aseksuaalilla hänen tilansa on pysyvä ja ei liity suoraan sairauteen. Aseksuaali on kuitenkin yleensä kiinnostunut muista ihmisistä romanttisessa mielessä, ja tällä perusteella hän voi olla hetero, homo tai bi. Kirjan tehtävissä laitetaan oppilaat opiskelemaan pride-lippuja ja kysellään, että miksi on tärkeää, että lippuja on erilaisia. Itsehän en ymmärrä, että miksi niitä pitää olla niin paljon. Itse olin tänä vuonna vanhapierukavereideni kanssa ihmettelemässä Helsinki Priden menoa ja jouduimme googlaamaan kaikki tsiljoonat liput, joihin kääriytyneinä teinien sankat joukot viilettivät ohitsemme. Istuskelimme orpoina keskellä nurtsia ja pohdimme, että mitä kettua oikein teemme täällä. Lähdimme sitten kaljalle kauas keskustasta. Ja me olimme kaikki homoja siis. Silloin, kun HLBTIQA oli vielä LGB ja nykyinen Pride oli nimenomaan Gay Pride, niin meillä oli tasan yksi lippu, sateenkaarilippu. Tässä kirja siis opettaa seksuaalivähemmistöistä asiaa, josta monet seksuaalivähemmistöihin lukeutuvista ihmisistä ovat jyrkästi eri mieltä, mutta mikä kuitenkin on sopusoinnussa intersektionaalisen feminismin/transideologian kanssa (hmm…). Lopuksi kirjassa vielä intersektionaalisen feminismin hengessä alleviivataan, että ”seksuaalisen suuntautumisen perusteella ei voi mitata kenenkään ihmisarvoa”.
Seuraavaksi laitetaan oppilaat opiskelemaan sitä, miten rasismi, ennakkoluulot ja stereotypiat ovat haitallisia ja tekemään tehtäviä aiheesta. Hmm… Tehtäviä tehdään myös tarinasta, jossa 19-vuotias Vili, biologinen naiseksi pukeutuva mies, kertoo sukupuolikokemuksestaan. Tarinasta ja tehtävistä opitaan transideologian ja intersektionaalisen feminismin keskeisiä käsitteitä: sukupuolittaminen, ”sukupuoli ei määritä minua”, feminiininen ilmaiseminen, sukupuolen moninaisuus. Sen sijaan, että tyydyttäisiin esittelemään Vili miehenä, joka yksinkertaisesti tykkää esiintyä naisena, niin homma esitetään paljon suurempana maailmankuvallisena asiana, jossa Vilin pukeutumistyyli jotenkin muuttaa hänen sukupuoltaan tai vaikuttaa siihen. Todellisuudessahan Vilin kaltaiset ihmiset eivät ole historiassa mitään ennenkuulumatonta, etenkään muotipiireissä. Huomatkaa nettisivu, joka mainitaan Vili-tarinan yhteydessä: Sukupuolena ihminen. Tämä sivu edustaa melkoisen mielenkiintoista käsitystä sukupuolesta (sukupuolen kahtiajakoa kritisoidaan pelkästään intersukupuolisuuden perusteella ja se esitetään pelkästään kulttuurisena konstruktiona).
Lopuksi vielä kyseessä olevan oppikirjan kansi ja julkaisutiedot:
Kustantaja on Otava ja kirjoittajat on lueteltu koulutuksineen tässä. Kirjan sisältö herätti jo aikaisemmin kohua somessa, ja eräs kirjan tekijöistä on ottanut kantaa saamaansa palautteeseen Facebook-sivuillaan. Suosittelenkin nyt itse kutakin lähettämään lisää palautetta sekä tekijöille että kustantajalle. Mikäli lastesi koulussa on käytössä ko. kirja, laita palautetta suoraan kouluun ja elämänkatsomustiedosta vastaavalle opettajalle. Koulussa ei ihan oikeasti voida opettaa kasvaville lapsille ja teineille ihan mitä tahansa puolueellista huuhaapoliittista diipadaapaa. Jos joku vielä tämän jälkeen kehtaa väittää, että transideologia on joku äärioikeiston keksimä salaliittoteoria, niin hahhahhaa ja hohhohhoo. Mahtanet olla kyseisen ideologian niin läpiaivopesemä, että et enää näe metsää puilta.
Aito avioliitto ry:n sivuilla esitellään toinenkin oppikirja, jonka sisältö on samansuuntaista, mutta kyseessä on terveystiedon kirja. Opetushallitus linkkaa sivuillaan tässä bloggauksessa aiemmin mainitun Sukupuolena ihminen -projektin yhtenä terveystiedon oppimateriaaleista.
Kun lähdemme tutkailemaan, että mistä nämä kaikki jutut ovat peräisin, niin kaikki tiet vievät Setaan. Seta yhteistyökumppaneineen ihan oikeasti huseeraa kulisseissa todella aktiivisesti ja ON JO NYT vaikuttanut yhteiskunnan perusrakenteisiin erittäin ratkaisevalla tavalla (kuten koulujärjestelmään). Kyseinen pulju sietäisi kaataa kokonaan, mikäli minulta kysytään. Sain jo pari vuotta sitten yhteydenoton eräältä henkilöltä, joka oli seurannut Setan toimintaa jossakin ihmisoikeusseminaarissa. Seta oli kyseisessä paikassa etsinyt tekijöitä useille suunnitelmissaan oleville projekteille, joista yhden minulle kirjoittanut henkilö mainitsi erityisesti: Seta etsi ohjelmoijaa tietokoneohjelmalle, jonka avulla aiotaan opettaa erilaisia sukupuoli-identiteettejä alakoululaisille. Seta EI EDUSTA seksuaalivähemmistöjä kollektiivina, vaan Seta edustaa tiettyä tarkoin rajattua POLIITTISTA IDEOLOGIAA. Minulla kansallismielisenä konservatiivina ei ole mitään sijaa Setassa tai asiaa heidän piireihinsä, vaikka olen lesbo. Homoseksuaalisuus ei tarkoita, että henkilö olisi sen vuoksi automaattisesti jotakin tiettyä mieltä maailmankuvallisissa tai poliittisissa asioissa.
Tästä voitte lukea elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmasta. Opetussuunnitelmaan ei sisälly mitään mainintaa tässä bloggauksessa esitellyistä asioista. Sen sijaan 7-9 -luokkalaisten opetuksesta todetaan seuraavaa: ”Elämänkatsomustiedon opetuksen ydintehtävänä on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää. Elämänkatsomustiedossa ihmiset ymmärretään kulttuuriaan uusintavina ja luovina toimijoina, jotka kokevat ja tuottavat merkityksiä keskinäisessä toiminnassaan ja kanssakäymisissä ympäröivän maailman kanssa. Katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina. --- Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Tavoitteena on täysivaltainen demokraattinen kansalaisuus globalisoituvassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä edellyttää elämänkatsomustiedon opetukselta monipuolisen katsomuksellisen ja kulttuurisen yleissivistyksen kartuttamisen lisäksi eettisen ja kriittisen ajattelu- ja toimintakyvyn sekä oppimisen taitojen kehittämistä. Elämänkatsomustiedossa kriittinen ajattelu ymmärretään perusteita etsivänä, asiayhteydet hahmottavana ja tilannetajuisena sekä itseään korjaavana. Siihen liittyy avoin ja pohdiskeleva asenne. --- Sisältöjen valinnassa pyrkimys yleissivistävään tietoon yhdistetään oppilaiden kokemusmaailmaan ja identiteetin ja elämänkatsomuksen etsintään. Olennaista on löytää sisältöjä, joiden kanssa työskenteleminen antaa oppilaalle mahdollisuuden rakentaa tiedosta ja omakohtaisesta pohdinnasta katsomuksellista arvostelukykyä.”
Ainakin tämä sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista käsittelevä ”kokonaisuus” jäi, öh, varsin suppeaksi ja tiettyä tarkoin rajattua näkemystä edustavaksi. Tilanne olisi aivan täysin eri, jos kirjassa olisi esitelty transideologian näkemys asiasta vain yhtenä tapana nähdä tämä aihealue muiden katsantotapojen ohella (esim. ”Joidenkin näkemysten mukaan myös mies voi synnyttää”, ja sitten eritelty, että mihin tämä näkemys perustuu, ja vastaavasti esitelty muitakin näkövinkkeleitä asiaan).
Suosittelen ottamaan myös yhteyttä elämänkatsomustiedon opettajien järjestöön Feto ry:hyn. Etusivulla lukee: ”FETO:lla on kolme tehtävää: filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien tukeminen, aineiden opetuksen kehittäminen sekä niiden aseman vahvistaminen suomalaisissa peruskouluissa ja lukioissa.” Tämä järjestö on vastuussa siitä, että mitä ja miten nuorille elämänkatsomustiedon tunneilla opetetaan. Järjestö on Kompassi -kirjan tekijä.
Setan huseeraamisesta, eli siis tietyn ideologian levittämisestä, mainittakoon myös seuraavaa:
Valtioneuvoston sivuilla on luettavissa Sosiaali- ja terveysministeriön tietopaketti sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta oppilaitoksille, työpaikoille ja viranomaisille. Tämä pätkä on etusivulta (lihavoinnit minun): ”Tasa-arvolain uudistus laajensi sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellot koskemaan myös syrjintää sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella. Tietopaketti tarjoaa tasa-arvolain uudistuksen käytäntöön viemisen tueksi tietoa sukupuolen moninaisuuden huomioimiseen ja syrjinnän ennaltaehkäisyyn etenkin oppilaitoksissa, työpaikoilla ja viranomaisten toiminnassa. Tietopaketti esittelee kehittämisehdotuksia työpaikoille, oppilaitoksille ja viranomaisille, sekä kuvaa syrjintätilanteissa toimimista ja syrjinnän ennaltaehkäisyä syrjityksi tulleen kannalta. Tietopaketti myös kertoo tasa-arvolaista ja tasa-arvolain uudistuksesta, sekä havainnollistaa esimerkein sitä, mitä syrjintä sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun perusteella voi olla.”
Itse sisällöstä poimin seuraavaa:
”5.2. Miten sukupuolen moninaisuus huomioidaan oppilaitoksen tasa-arvotyössä. --- 5.2.4 Kehitetään sitä, miten opetuksessa ja oppimateriaaleissa käsitellään sukupuolen moninaisuutta. Eräässä oppilaitoksessa todettiin, että käytetyt oppimateriaalit eivät ota sukupuolen moninaisuutta huomioon kovin hyvin. Tiettyihin kursseihin lisättiin tietoa sukupuolen moninaisuudesta ja sukupuolivähemmistöistä. Lisäksi päätettiin kehittää käytettyä oppimateriaalia jatkossa tästä näkökulmasta systemaattisesti. Luokassa pohdittiin, miten sukupuolistereotypioiden toistaminen opetuksessa ja oppimateriaaleissa vaikuttaa eri sukupuolta oleviin oppilaisiin. Yhdessä päätettiin, että kun joku huomaa sukupuolistereotypian esimerkiksi oppimateriaalissa tai puheessa, siitä saa huomauttaa. Näin vastuullistettiin kaikkia havainnoimaan ympäristöä ja omia tekemisiään ja ottamaan sukupuolen moninaisuus paremmin huomioon arjessa.
Kielenopettajat kerääntyivät yhteen jakaakseen tietoa siitä, miten he opetuksessaan kertovat sukupuolen moninaisuudesta. Puhuttiin esimerkiksi siitä, kuinka eri kielissä muunsukupuolisiksi itsensä kokevat käyttävät pronomineja ja taivuttavat verbejä, tai miten muunsukupuolisesta ihmisestä voi puhua kullakin kielellä. Tehtiin yhteinen moniste, jota voitiin jakaa kaikkien kielten tunneilla. Oppilaitoksessa todettiin, että opettajien jatkokoulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että se tarjoaa opettajille mahdollisuuden myös kehittää taitojaan sukupuolen moninaisuuteen liittyvässä osaamisessa. Oppilaitoksessa kehitettiin normikriittistä pedagogiikkaa. Pohjaksi otettiin Normit nurin! – hankkeessa kehitetty opas, joka löytyy hankkeen sivuilta: linkki. Oppaassa käsitellään erilaisia normeja ja niiden vaikutusta nuorten elämään esimerkkitarinoiden avulla. Oppaassa on myös kehittämisideoita.”
Tähän en voi minä todeta oikein muuta kuin että ”ei saatana”. Aika hiljaiseksi vetää.
Sosiaali- ja terveysministeriön esitteessä ”Tasa-arvolaki, oppilaitokset ja sukupuolen moninaisuus” todetaan (alleviivaukset minun): ”Sukupuoleen perustuva häirintä voi ilmetä esimerkiksi seuraavin tavoin: 1) halventava puhe toisen henkilön sukupuolesta, mukaanlukien hänen sukupuoli-identiteettinsä ja sukupuolen ilmaisunsa, 2) sukupuolivähemmistöjen vähättely.”
Tästä voisimme päätellä, että jos opettaja kieltäytyy transideologisesta opetuksesta, voidaan hänen helposti sanoa syyllistyvän sukupuolivähemmistöjen vähättelyyn eli syrjintään. Opettajilla ja kouluhenkilökunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia transideologian säännöillä. Ihmisoikeusasioihin on vähän kuin salakalavalasti ilmestynyt oikeus ”sukupuoli-identiteettiin” ja ”sukupuolen ilmaisuun”. Vilkaise vaikka tätä Ihmisoikeusliiton sivua. Huomaa, että tällaista materiaalia käytetään pohjana kaikessa keskeisessä yhteiskunnallisessa toiminnassa, kuten opetuksessa ja lainsäädännössä.
Eräs ystäväni löysi joitakin graduja, joissa oli kritisoitu terveystiedon opetuksen hetero- ja penetraatiokeskeisyyttä ja sukupuolen kaksinapaisuutta. Hän huomautti, että nyt pitäisi alkaa erikseen puhua seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Hän ehdotti, että seksuaaliterveystiedolla annettaisiin nuo sateenkarevat seksi- ja ehkäisyvinkit ei-heteroille tai spektrumsukupuolisille. Heteroseksiä ja lisääntymissukupuolia käsiteltäisiin lisääntymisterveyden osalta. Koska onhan ensiarvoisen tärkeää antaa lapsille kasvatusta siihen miten tullaan tai ei tulla raskaaksi ja miten lisääntymisterveydestään voi pitää huolta. Voi herranpieksut, että olemme yhteiskunnallisesti tällaisessa pisteessä, mutta tässähän ystäväni on aivan ehdottomasti oikeassa. Hän linkkasi tämän seksuaali- ja lisäntymisterveyden toimintaohjelman.
On käsittämätöntä, miten syvälle Seta on omaperäisine näkemyksineen penetroitunut koulutusjärjestelmään ja hallintoelimiin. Yllä mainitaan Normit nurin! -hankkeen opas, jota oli jossain oppilaitoksessa käytetty pohjana ”normikriittisen pedagogiikan” kehittämisessä. Kyseisen oppaan ovat tuottaneet yhteistyössä Seta ry, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto SAKKI ry, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL ry ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf. Setan yhteistyöverkostot ovat erittäin laajat ja Seta levittelee näkemyksiään aivan joka puolelle. Seta tekee myös tiivistä yhteistyötä poliittisten järjestöjen kanssa. Itse kävin yliopistoni tapahtumassa, jossa kampusjärjestöt ja poliittiset nuorisojärjestöt esittäytyivät. Niistä osa mainosti suureellisesti olevansa Setan yhteistyöjärjestöjä ja sitoutuneensa Setan politiikkaan. Jätin liittymättä pariin järjestöön jouduttuani erimielisyyteen Setan roolista kyseisessä järjestössä. Sanoin, että minä en tue Setaa, enkä liity yhteenkään puljuun, joka tukee Setaa. Erään järjestön puheenjohtaja totesi kuivasti: ”Me tässä järjestössä tuemme ihmisoikeuksia”. Joo, eli Seta on yhtä kuin ihmisoikeudet. Kaikki tasa-arvokeskustelu käydään Setan asettamilla säännöillä. Jooei. Tässä yksi aika hullu esimerkki. En allekirjoita todella monia Setan näkemyksiä, pidän useita niistä hyvin vaarallisina ja haitallisina, ja en hyväksy sitä, miten kyseinen lafka esiintyy homo- ja transasioiden ylimpänä asiantuntijana ja järjestää aiheeseen liittyviä koulutuksia oppilaitoksille, firmoille, terveydenhoitohenkilökunnalle, kunnallisille elimille yms. Esimerkiksi Setan alaisuudessa toimivaa Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskusta (entinen Transtukipiste) konsultoidaan usein ja transsukupuolisuuteen liittyvissä asioissa, mutta kyseinen lafka on täysi huuhaahömppäjärjestö, joka valitettavasti tuottaa myös oppaita, joita käytetään myös järjestöissä ja terveydenhuollossa. Seta ei ole yhtä kuin homot, transsukupuoliset tai tasa-arvo, vaan Seta järjestönä edustaa pelkästään omaa hyvin rajattua maailmankuvaansa. Setan voidaan sanoa pettäneen homot, sillä mikäli biologisen sukupuolen merkitys häivytetään, niin samalla homouskin lakkaa olemasta. Homot alkavat olla aika saakelin vihaisia.
Minä olen homo, ja vastustan Setan näkemyksiä.
Huomatkaa myös sellainen tärkeä seikka, että nyt ihmisoikeusporukka huseeraa kulisseissa ”antigenderien” eli ”sukupuolten tasa-arvoa vastustavien liikkeiden” pysäyttämiseksi. Täältä voit lukea Valtioneuvoston julkaiseman selvityksen, jossa asia mainitaan. Minun korvaani tuo on melkoista pimeää legendaa, mutta tekijät ovat ilmiselvästi tosissaan. Suomen Aito avioliitto ry mainitaan nimeltä. Minulle tulee tästä sellainen kutina perseeseen, että tulevaisuudessa itse kullakin, minä mukaanlukien, on vaara tulla niputetuksi ”antigenderiksi” ja ties mitä uusia hiljentämislakeja ja rikosnimikkeitä siihen mennessä on ehditty säätää, ja jos et varo suutasi, niin joudut vielä karkotetuksi Siperiaan. Bloggari Anne M on blogissaan referoinut julkaisun sisältöä suomeksi (huomaa, että Anne M on trans- yms. asioista minun kanssani eri mieltä). Elämme joka tapauksessa vähän jänskättäviä aikoja, ihan helvetin outoja ja pähkähulluja aikoja oikeastaan. Mitäs sanotte, vanhapierut siellä ruudun takana, joko alkaa tulla flashbackeja Neukkulasta?
Se, joka hallitsee kieltä, hallitsee yhteiskuntaa jne. Transideologia tulee ja syö sinunkin lapsesi.
P.S: Jakakaa tätä bloggausta somessa niin maan perkeleesti. On aikakin, että jengi saa tietää näistä asioista.
tiistai 26. maaliskuuta 2019
Uusinta: Translakia ei edelleenkään pidä uudistaa
Blogi on saanut viime aikoina paljon uusia lukijoita, joten teenpä temput ja härskisti apinoin eräältä toiselta blogistilta idean uusinnoista. Suurin osa mielipiteistäni ei ole muuttunut mihinkään koko blogin olemassaoloaikana ja olen kirjoittanut monet kantani auki perinpohjaisesti jo pari-kolme vuotta sitten. En kuitenkaan tiedä, selaako juuri kukaan vanhoja kirjoituksiani läpi. Nostan siis joitakin vanhempia kirjoituksiani uudestaan näkyviin.
Tämä on kirjoitukseni, joka on alunperin julkaistu 13.6.2017.
*****
Sain linkkivinkin, että Amnestylla on jälleen kerran käynnissä kampanja translain uudistamiseksi. Linkin takana alkuperäinen sivu, mutta tässä screencäppi siltä varalta, että kampanja poistetaan Amnestyn sivuilta niinkuin edellisen kanssa kävi (klikkaa isommaksi).
Translain uudistamisesta on käyty vääntöä jo useamman vuoden ajan. Asiassa on siis kyse siitä, että transaktivistit kokevat nykyisen translain ihmisoikeuksia syrjiväksi. Nykyisessä laissa siis vaaditaan, että voidakseen ”vahvistaa sukupuolensa” eli siis vaihtaa juridisen sukupuolensa (henkilötunnuksen, passin sukupuolimerkinnän yms.) täytyy henkilön olla 1) lisääntymiskyvytön, 2) täysi-ikäinen, 3) saanut transsukupuolisuusdiagnoosin erikoispsykiatrilta eli toisinsanoen hänen täytyy olla läpikäynyt ns. transtutkimukset, mikä tarkoittaa psykiatrista tutkimusjaksoa sairaalan erikoispoliklinikalla. Transaktivistit vaativat ns. itsemääräämisoikeutta eli he haluavat lakkauttaa sekä lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen, ikävaatimuksen että transtutkimukset.
Vastustan translain muutosta aivan ehdottomasti. Olen kirjoittanut oman kantani selväksi kolmessa aiemmassa kirjoituksessani täällä, täällä ja täällä ja keskustelen aiheesta myös tässä Youtube-videossani. Koska tämä translakiälämölö nyt vaan jatkuu ja jatkuu, niin väännän vielä kerran rautalangasta, että miksi koko tämä älämölö on bullshittiä ja miksi translakia ei pidä missään tapauksessa muuttaa transaktivistien haluamaksi. Eli tämä itsemääräämisoikeus on täyttä bullshittiä ja sen ei pidä missään tapauksessa toteutua.
Käyn nyt Amnestyn vetoomuksen kohta kohdalta läpi ja selitän, että miksi olen sen kanssa eri mieltä.
Kampanjassa puhutaan 21-vuotiaan Sakriksen äänellä. Sakris on mielestään transsukupuolinen, mutta sitä tarina ei kerro, että kumpaa sukupuolta hän on biologisesti ja kummaksi hän haluaa sukupuolensa vaihtaa. Sakris sanoo, että ei halua olla steriili. Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä johtaa pakotettuun ja joskus täysin tarpeettomaan hormonihoitoon ja leikkaukseen. Lisäksi hän toteaa, että transsukupuolisen ei toivota saavan lapsia.
Minulle on täysi mysteeri, että miksi kukaan transsukupuolinen puhuisi vakavissaan jotakin tällaisia. Tämä on suoraansanoen kuin huono trolli. Vedetääs nyt kaikki faktat suoriksi:
Kysyn sadannen kerran: Miksi haluat vaihtaa sukupuolta, jos et halua vaihtaa sukupuolta? Ja mikä olennaisempaa: Jos olet sinut kehosi kanssa, et halua muokata sitä ja koet hormonit ja leikkaukset tarpeettomiksi, niin miksi ihmeessä kutsut itseäsi transsukupuoliseksi? Mikä sinun oikea ongelmasi on? Transsukupuolisuus se ei tämän perusteella ainakaan ole.
Nyt tuli aika paksua puhetta. Väänsin jo yllä rautalangasta, että miksi transsukupuolinen ei voi saada lapsia. Kyse ei ole kenenkään sukupuoli-identiteetin perusteella tehdystä kieltämisestä tai kiristämisestä. Kyse on siitä, että sukupuolenvaihdos nyt vaan paskoo ihmisen lisääntymiselimistön. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Tämä ei ole mitään epäihmiseksi kategorisointia. Miten Sakriksella tai Amnestylla on edes pokkaa väittää jotain näin päätöntä? Transsukupuolisilla on ihmisoikeudet ihan samalla tavalla kuin muillakin ja transsukupuolisen syrjintä on erikseen laissa kielletty.
Sitä paitsi erikoinen tai erilainen identiteetti ei ole millään tavalla laitonta eikä mikään taho voi konkreettisesti puuttua siihen, että miten koet itsesi. Saat kokea itsesi vastakkaisen sukupuolen yksilöksi, Napoleoniksi tai pinkiksi yksisarviseksi. Saat tehdä lapsia tasan silloin kuin haluat ja tasan niin monta kuin haluat.
Jutellaan vähän lisää seuraavasta kohdasta: Muistan sen hetken, kun ymmärsin että minun on oltava steriili vahvistaakseni sukupuoleni juridisesti. Olin vasta lapsi, ja se tuntui musertavalta. Tämä on todella oudosti sanottu. Sakris on jo kersana miettinyt steriiliyttä ja ollut musertunut sen takia. Transsukupuolisilla ei yleensä ole ekana mielessä tällaiset asiat. He haluavat vastakkaisen sukupuolen yksilöksi hinnalla millä hyvänsä (ja tästä syystä he ovat valmiita menemään läpi tulen, veren ja tuskanhien). Itse nimenomaan halusin steriiliksi, koska minulle pelkkä ajatuskin raskaaksi tulemisesta oli aivan kestämätön. Mietin sitä usein ja jo pelkkä ajatus oli aivan hirveää. Olen aina ollut varma, etten olisi ikinä kestänyt raskautta. Se olisi tuhonnut psyykeni lopullisesti. Ja tarkennan nyt vielä, että halusin steriiliksi juuri siksi, että mieheksi minä en voi tulla. Minä en voi saada lasta miehenä, sillä toimivaa vastakkaisen sukupuolen lisääntymiselimistöä ei ole mahdollista saada. Voin saada lapsen ainoastaan naisena ja siihen en olisi ikimaailmassa pystynyt. Transsukupuolisuuteen liittyy kiinteästi kehodysforia ja ahdistuminen oman kehon biologisista sukupuoliominaisuuksista (kuten kuukautisista tai raskaaksi tulemisesta) on erittäin yleistä. Osa transsukupuolisista ei kykene edes harrastamaan seksiä ahdistumatta. Kersana muutenkaan harvemmin miettii perheen perustamista, koska kersat eivät oikein kykene kunnolla edes ymmärtämään koko asiaa. Tuntuu oudolta, että Sakris olisi kersana surrut steriiliyttä. Varsinkin, jos on transsukupuolinen.
Mitä tulee lasten sukupuoli- tai kehodysforiaan, niin sitä ei pitäisi lähtökohtaisesti koskaan ottaa vakavasti. Olen kirjoittanut aiheesta ajatuksella täällä. Transsukupuolisuutta ei voida luotettavasti diagnosoida lapselta. Lapsi ei edes kunnolla ymmärrä, mitä miehenä oleminen tai naisena oleminen oikeastaan tarkoittaa. On yllättävän yleistä, että henkilö kokee lapsena jonkin sortin sukupuolihämmennystä, mutta sitten kuitenkin teininä tai viimeistään nuorena aikuisena kasvaa siitä kokonaan ulos. Tutkimusten mukaan lapsena transtutkimuksissa olleista ihmisistä 80% kasvaa koko hommasta ulos. Ja tässä on mukana vain tutkimuksissa olleet. Maailma on täynnä sukupuolihämmennystä kokevia lapsia, jotka eivät koskaan päädy tutkimuksiin asti. Täten oikea luku uloskasvaneista tapauksista on lähempänä sataa prosenttia. Lapsuuteen ja etenkin murrosikään liittyy tietynlainen eksyneisyys. Sille on syynsä, että miksi jo lain mukaan ihmisen tulee olla 18-vuotias voidakseen tehdä tiettyjä asioita. Lapsen ja teinin identiteetti, minäkuva ja maailmankuva on erittäin kehittymätön. Maailma on täynnä pieleenmenneitä transtapauksia tai tapauksia, joissa henkilö oikeasti luuli olevansa transsukupuolinen, mutta tuli myöhemmin toisiin aatoksiin. Olen kirjoittanut aiheesta täällä. Tästä syystä transtutkimukset ovat oikeasti tarpeelliset. Ne ovat olemassa potilaan turvallisuuden vuoksi. Transtutkimuksen tarkoitus on minimoida katumistapaukset ja seuloa joukosta ne tapaukset, jotka eivät ole oikeasti transsukupuolisia ja tarvitsevat toisenlaista hoitoa. Maailmalla on ennakkotapauksia ihmisistä, jotka kärsivät esimerkiksi dissosiaatiohäiriöstä tietämättään ja luulivat olevansa transsukupuolisia. Kuuluisin tapaus on Walt Heyer, joka biologisena miehenä vaihtoi sukupuolensa naiseksi ja takaisin mieheksi. Kun hänen dissosiaatiohäiriönsä hoidettiin niin hänen sukupuolidysforiansa katosi.
Minulle jäi täysin epäselväksi, että mitä tässä yritetään sanoa. Jos lähdet sukupuolenvaihdosprosessiin, niin saat vaihtaa sen sukupuolimerkinnän. Minäkin olen tehnyt niin. Käsittääkseni tämän translakiuudistuksen takana on ajatus siitä, että kenen tahansa pitäisi pystyä vaihtelemaan henkilöpapereiden sukupuolimerkintöjä milloin tahansa. Vaikka et olisi käynyt transtutkimuksissa etkä olisi aloittanut minkään sortin sukupuolenvaihdoshoitoja, niin sinun pitäisi pystyä vaihtamaan sukupuolimerkintäsi vain soittamalla johonkin virastoon ja sanomalla, että haluat vaihtaa sukupuolimerkinnän. Mikä järki tässä on ja miten se muka vaikuttaa syrjintään positiivisesti? Sukupuolimerkintä tarkoittaa biologista sukupuoltasi. Vaikka kokisit itsesi minkälaiseksi tahansa, niin se biologinen sukupuoli ei muutu. Vaikka olisit pukeutunut androgyynisti tai vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin, niin ihmiset lähes aina pystyvät näkemään, että kumpaa sukupuolta edustat biologisesti. Minkälaiseen syrjintään tässä viitataan? Jos biologinen nainen, joka ei ole käynyt sukupuolenvaihdoshoidoissa, vaihtaa sukupuolimerkinnän mieheksi ja ottaa miehen etunimen, niin miten se poistaa syrjintää? Tämähän vain pahentaa asiaa, koska ihmiset edelleen näkevät päivänselvästi, että henkilö on nainen. Mutta nyt hänen papereissaan lukee mies. Siinähän itse kukin alkaa miettiä, että mitä hittoa, mikäs eläjä tämä nyt on. Sama pätee tietty toisinpäin. Jos henkilö on mies mekossa ja huulipunassa, niin ihmiset edelleen näkevät miehen mekossa ja huulipunassa, vaikka passissa lukisi nainen. Yritäpä tällä päästä läpi passintarkastuksesta jossain vieraassa maassa. Ja mikä vielä pahempaa, jos henkilö on parrakas karvainen köriläs maihareissa ja nahkarotsissa ja passissa lukee nainen... Ei hitto, tämä koko juttu on vain huono vitsi. Tämä translakiuudistus on vain huonoa trollausta. Ei kukaan voi vakavissaan sanoa, että tämä jotenkin poistaisi syrjintää tai parantaisi transsukupuolisten asemaa.
Hormonihoidon aloittamisen pitäisi olla minimivaatimus etunimen ja henkilötunnuksen muuttamiseksi. Niinkuin se nykyään onkin. Nykyään etunimen voi vaihtaa saadessaan transsukupuolisuusdiagnoosin erikoispsykiatrilta ja henkilötunnuksen voi vaihtaa oltuaan hormonihoidolla vähintään vuoden. Eli voidakseen vaihtaa sukupuolimerkinnän täytyy henkilön olla muuttunut ulkonäöltään vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi. Nykysysteemi on järkevä ja se toimii.
Henkilöpapereiden sukupuolimerkintöjen muuttamisilla ei syrjinnän kannalta ole mitään vaikutusta mihinkään, jos henkilön ulkoinen olemus ei samalla dramaattisesti muutu. Amnesty vetoaa matkustamisen vaarallisuuteen. Mutta kuten yllä totesin, sukupuolimerkintöjen mielivaltainen muuttelu vain pahentaa asioita, ei suinkaan helpota. Edes sukupuolenvaihdoksen aloittaminen ei aina muuta henkilön ulkoista olemusta tarpeeksi. Ihmiset eivät ole typeriä tai sokeita, kyllä he näkevät, että mitä sukupuolta edustat ja et voi luritella heille mitä tahansa satuja. Tässä on video eräältä transsukupuoliselta naiselta (biologinen mies), joka käännytettiin Dubain passintarkastuksessa takaisin ja hänen pääsynsä Dubaihin evättiin. Hänelle annettiin selitykseksi ”olet transsukupuolinen ja täällä meillä ei tykätä sellaisesta”. Kuten kuvasta näkyy, hän ainakin yrittää näyttää naiselta ja onnistuu siinä aika hyvin. Tarina ei kerro, että mitä hänen passissaan lukee. Lukeeko siellä nainen vai mies? Jos hän on amerikkalainen, niin hänen olisi pitänyt pystyä vaihtamaan passin sukupuolimerkintä naiseksi (omassa passissani lukee mies, vaikka olen biologinen nainen). Eli näkikö Dubain rajatarkastaja pelkästään hänen naamastaan, että hän on biologinen mies? No miten tämä ylläkuvattu sukupuolimerkintöjen mielivaltainen vaihteleminen olisi muuttanut asiaa? Jos Dubaihin yrittää karvainen äijänköriläs, jonka passissa lukee nainen, niin miten hänelle olisi käynyt? Entäs miten jos Dubaihin yrittää miehen vaatteisiin pukeutunut nainen, jonka passissa lukee mies? Olisiko Dubain rajavartiolaitos pitänyt häntä miehenä? Ei varmasti. Transaktivistit eivät ole miettineet tätä asiaa loppuun asti.
Amnesty vetoaa myös kiusaamiseen: ”---työnhaussa ja koulussa saattaa joutua selittämään tuntemattomille ihmisille sukupuolikokemustaan. Tällaisissa tilanteissa riski joutua kiusaamisen tai jopa väkivallan kohteeksi kasvaa.” Kuten yllä selitin, tällaisissa tapauksissa on kyse siitä, että olet hyvin epäselvä tapaus. Näytät joltakin, mutta väität olevasi jotain muuta. Todellisuutta ei voi pyyhkiä pois ja sukupuolimerkinnän muuttamisella ei ole mitään vaikutusta todellisuuteen. Näissä transaktivistien jutuissa aina vedotaan kiusaamiseen ja väkivaltaan, mutta miten yleistä se on, onkin jo toinen juttu. Minulla on tästä henkilökohtaista kokemusta, kuten kaikilla muillakin sukupuolenvaihdoksen läpikäyneillä ihmisillä. Kun aloitat sukupuolenvaihdoksen, niin muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä. Ne tapahtuvat hitaasti ja muutokseen voi mennä jopa kuukausia. Koko tämän muutosajan joudut elämään arkielämääsi. Itselläni ensimmäinen näkyvä muutos oli ääni. Se madaltui hyvin nopeasti, mutta näytin yhä naiselta. Kun menin miesten vessaan tai pukukoppiin, niin minulle tultiin sanomaan, että mene pois, tämä on miesten huone. Otin tavaksi, että joka kerta mennessäni vessaan tai pukukoppiin morjestin siellä olevia miehiä kovalla äänellä, koska ääneni oli miehen ääni, vaikka naamani oli naisen. Kun hormonien vaikutus eteni, niin aloin näyttää lähinnä ituhippihomolta. Olin hintelä ja pitkätukkainenkin vielä ja ihmiset pitivät minua yleisesti homona ja todella usein myös transnaisena (=biologisena miehenä, joka haluaa vaihtaa sukupuolensa naiseksi). Aiheutin ihan hemmetisti hämmennystä ja ihmetystä kaikkialla, minne menin. Töissä tietenkin jouduin tulemaan ulos kaapista ja koko sukupuolenvaihdokseni aloittamisen ajan kävin töissä. Kaikesta aiheuttamastani hämmennyksestä huolimatta en koskaan kohdannut syrjintää enkä väkivaltaa. Päinvastoin, olin tyrmistynyt siitä, että miten positiivinen vastaanotto oli ja miten paljon ihmiset tukivat minua. Olin odottanut jonkin verran paskaa, mutta sitä ei tullut ollenkaan. Töissä pomoni tuli onnittelemaan minua ja sanoi, että jos joku kiusaa minua, niin minun pitää tulla kertomaan heti. Ja huomatkaa, että olin matalapalkkaisessa duunarityössä ja asuin pikkukaupungissa. Ympärilläni oli siis pelkkiä junttiperusheteroita. Mutta miettikääpäs, jos olisin vaihtanut nimeni ja juridisen sukupuoleni ilman mitään hormonihoitoja. Olisin siis 100% nainen, joka väittää olevansa mies. Miten tämä olisi tehnyt elämääni yhtään helpommaksi? Päinvastoin, olen aika varma, että ihmiset eivät olisi ottaneet minua senkään vertaa vakavasti, koska en olisi edes yrittänyt muuttaa fyysistä sukupuoltani.
Tässä herää kysymys, että minkähäntyylisestä ”ihmisoikeustyöstä” on kysymys. Mikäli kyse on jostain muunsukupuolisuussekoilusta, niin en yhtään ihmettele, jos ihmiset eivät ole ottaneet sitä avosylin vastaan. Tässä kohtaa varmaan alkaa olla kaikille selvää, että minkälaiset psykoosit pahimmillaan näillä sukupuolisekoilijoilla on päällä. On myös todennäköistä, että Sakris on ollut vuoden poissa opinnoistaan, koska on vain pahoittanut mielensä. Lukijoista varmasti kaikki tietävät, miten helposti suvakkien ja feministien mieli pahoittuu. Muistatte ehkä Hesegaten elikkäs Hesburgerin työntekijä oli Twitterissä sanonut halunneensa sylkäistä asiakkaan purilaiseen, koska asiakkaalla oli ollut lippis, jossa luki Make America Great Again. Jengi ei ilahtunut, että ravintolan työntekijä puhuu tällä tavalla asiakkaasta. Noh, homma menikin yhtäkkiä siihen, että työntekijän kritisoiminen olikin transfobiaa, koska työntekijä näköjään oli transsukupuolinen. Koko homma repesi täydelliseksi sekasotkuksi. Hohhoijakata... Suhtaudun nykyään erittäin skeptisesti kaikkiin syrjintä-, häirintä- ja vihamielisyyspuheisiin, sillä sukupuolisekoilijoiden käsitys syrjinnästä on hyvin erilainen kuin meillä kaikilla muilla. Olen kirjoittanut aiheesta täällä ja kirjoituksessa on lukemattomia esimerkkejä. Pelkkien päivänselvien faktojen sanominen voi olla vihaa ja transfobiaa ja pelkästään asiallisesti eri mieltä oleminen voi olla syrjintää. Kaipaisinkin seikkaperäisempää selostusta siitä, että miksi tarkalleen Sakris oli poissa opinnoistaan vuoden ja miksi hän koki, että häntä uhkailtiin ja peloteltiin.
Blaa blaa blaa.
Sen on kylläkin niin, että jos joku ihmisoikeuksia loukkaa, niin se on tämä translakiuudistus. Syystä että se ei suhtaudu transsukupuolisuuteen riittävän vakavasti. Meillä on rutkasti tutkimustietoa ja ennakkotapauksia siitä, että kaikki transsukupuolisena itseään pitävät eivät ole transsukupuolisia ja sukupuolenvaihdoshoitoja ei missään tapauksessa pidä antaa kaikille niitä haluaville, eikä etenkään alaikäisille. Sukupuolenvaihdos on peruuttamaton toimenpide, joka muokkaa ihmisen kehoa ja tekee ihmisen lisääntymiskyvyttömäksi. Leikkauksiin liittyy myös vakavan komplikaation riski, jopa kuoleman riski. Translakiuudistus on äärimmäisen vakava potilasturvallisuusriski. Tätä turvallisuusasiaa ei voida sivuuttaa. Lisäksi, kuten yllä selitin, henkilötunnusten tai etunimien mielivaltainen muuttelu ei todellisuudessa auta ihmistä yhtään ja sen vaikutus syrjintään on tasan nolla.
Minun kaikista suurin ongelmani tämän koko translakiuudistusälämölön kanssa on se, että se on pelkkää tunnemanipulaatiota. Tuo Amnestyn tekstikin on pelkkää tunteisiin vetoavaa propagandaa, jossa vääristellään ja suurennellaan asioita ja saadaan kaikki kuulostamaan paljon pahemmalta kuin mitä se oikeasti edes on. Tekstissä jopa ihan suoranaisesti valehdellaan. Translakiuudistusvetoomukset eivät ole millään tavalla asiapohjaisia ja niissä ei edes kerrota, että mitä oikeastaan vaaditaan ja miksi. Niissä ei kerrota, että mitä konkreettisia muutoksia halutaan ja miksi, miten ne toteutetaan ja mikä vaatijien mielestä on tarkalleen ottaen nykysysteemissä pielessä ja miten asiat heidän mielestään tulisi jatkossa hoitaa. Translakiuudistusälämölön sisältö on silkkaa epämääräisten iskulauseiden hoentaa, kuten ”translaki loukkaa ihmisoikeuksia” ja ”itsemääräämisoikeus, nyt” ja ”kaikilla on oikeus keholliseen koskemattomuuteen”. Mutta mitä näillä tarkalleen ottaen haetaan takaa, sitä tarina ei kerro. Jopa translakiuudistuksen nettisivu on hyvin ympäripyöreää liibalaabaa. Olen kaikki päätelmäni transaktivistien vaatimuksista tehnyt laskemalla rivien välistä 1+1. Selkeitä vaatimuksia tai uudistusehdotuksia ei pysty lukemaan mistään.
Minulla on myös erittäin suuri ongelma sen kanssa, että transaktivistit sanovat transtutkimusten olevan ihmisoikeuksien vastaisia ja että ne pitäisi lakkauttaa, mutta he eivät kerro, että miten transsukupuolisia sitten pitäisi heidän mielestään hoitaa. Mikä tutkimuksissa on tarkalleen vialla ja miksi ("loukkaa ihmisoikeuksia" ei ole mikään selitys)? Jos niissä on vikaa, niin miten ne sitten pitäisi toteuttaa? Miten sukupuolenvaihdoshoidot pitäisi järjestää? En ole nähnyt yhtäkään selvitystä tästä. Kaikki on pelkkää epämääräistä iskulausetta ja propagandaa. Jos siellä ruudun takana on nyt joku, joka kannattaa tätä translakiuudistusta, niin ole hyvä ja tule selittämään kantasi kommentteihin.
Tässä vielä lopuksi kootut sepustukseni, joissa selitän kantani erinäisiin transasioihin:
Translakiuudistus osa 1
Translakiuudistus osa 2
Translakiuudistus osa 3
Transaktivistien paskapuheet syrjinnästä
Lapsen sukupuolidysforia ei välttämättä ole merkki yhtään mistään
Transsukupuoliset, jotka vaihtoivat takaisin syntymäsukupuoleensa
Tarinani transleikkausten riskeistä (omakohtainen kokemukseni)
Jazz Jennings ja transsukupuolisuuden kritiikki
Kun sukupuolenkorjaus ei korjaa mitään
Youtube: Transaktivistit eivät suhtaudu transsukupuolisuuteen tarpeeksi vakavasti
Youtube: Miksi transsukupuoliset vastustavat transaktivismia?
Tämä on kirjoitukseni, joka on alunperin julkaistu 13.6.2017.
*****
Sain linkkivinkin, että Amnestylla on jälleen kerran käynnissä kampanja translain uudistamiseksi. Linkin takana alkuperäinen sivu, mutta tässä screencäppi siltä varalta, että kampanja poistetaan Amnestyn sivuilta niinkuin edellisen kanssa kävi (klikkaa isommaksi).
Translain uudistamisesta on käyty vääntöä jo useamman vuoden ajan. Asiassa on siis kyse siitä, että transaktivistit kokevat nykyisen translain ihmisoikeuksia syrjiväksi. Nykyisessä laissa siis vaaditaan, että voidakseen ”vahvistaa sukupuolensa” eli siis vaihtaa juridisen sukupuolensa (henkilötunnuksen, passin sukupuolimerkinnän yms.) täytyy henkilön olla 1) lisääntymiskyvytön, 2) täysi-ikäinen, 3) saanut transsukupuolisuusdiagnoosin erikoispsykiatrilta eli toisinsanoen hänen täytyy olla läpikäynyt ns. transtutkimukset, mikä tarkoittaa psykiatrista tutkimusjaksoa sairaalan erikoispoliklinikalla. Transaktivistit vaativat ns. itsemääräämisoikeutta eli he haluavat lakkauttaa sekä lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen, ikävaatimuksen että transtutkimukset.
Vastustan translain muutosta aivan ehdottomasti. Olen kirjoittanut oman kantani selväksi kolmessa aiemmassa kirjoituksessani täällä, täällä ja täällä ja keskustelen aiheesta myös tässä Youtube-videossani. Koska tämä translakiälämölö nyt vaan jatkuu ja jatkuu, niin väännän vielä kerran rautalangasta, että miksi koko tämä älämölö on bullshittiä ja miksi translakia ei pidä missään tapauksessa muuttaa transaktivistien haluamaksi. Eli tämä itsemääräämisoikeus on täyttä bullshittiä ja sen ei pidä missään tapauksessa toteutua.
Käyn nyt Amnestyn vetoomuksen kohta kohdalta läpi ja selitän, että miksi olen sen kanssa eri mieltä.
Tämänhetkinen translaki kuitenkin edellyttää, että vahvistaakseen juridisen sukupuolensa on oltava täysi-ikäinen, on oltava diagnoosi transsukupuolisuudesta ja on oltava lisääntymiskyvytön. Minä en ole steriili, enkä haluakaan olla.
Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä johtaa pakotettuun ja joskus täysin tarpeettomaan hormonihoitoon tai leikkaukseen. Lisäksi se sisältää ajatuksen siitä, ettei sukupuoltaan korjaavan ihmisen toivota saavan lapsia tai perhettä. Tämä on vastoin kaikkia ihmisoikeusperiaatteita, joihin Suomi on sitoutunut.
Kampanjassa puhutaan 21-vuotiaan Sakriksen äänellä. Sakris on mielestään transsukupuolinen, mutta sitä tarina ei kerro, että kumpaa sukupuolta hän on biologisesti ja kummaksi hän haluaa sukupuolensa vaihtaa. Sakris sanoo, että ei halua olla steriili. Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä johtaa pakotettuun ja joskus täysin tarpeettomaan hormonihoitoon ja leikkaukseen. Lisäksi hän toteaa, että transsukupuolisen ei toivota saavan lapsia.
Minulle on täysi mysteeri, että miksi kukaan transsukupuolinen puhuisi vakavissaan jotakin tällaisia. Tämä on suoraansanoen kuin huono trolli. Vedetääs nyt kaikki faktat suoriksi:
- Transsukupuolinen ihminen kokee vakavaa kehodysforiaa eli hän kokee fyysisen kehonsa ja kehon sukupuoliominaisuudet vääriksi (sukuelimet, kuukautiset, kykenevyys tai kykenemättömyys raskauteen, sekundääriset sukupuoliominaisuudet kuten ääni, lihasmassa, parta tai sen puute, tissit tai niiden puute, kehon muoto yms.).
- Transsukupuolisuuden hoito on sukupuolenvaihdos (tai ”sukupuolenkorjaus” niinkuin poliittisesti korrekti muoto kuuluu), joka on lääketieteellinen toimenpide, jossa henkilön keho muokataan keinotekoisesti vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi.
- Hormonihoito ja leikkaukset ovat aivan olennainen osa sukupuolenvaihdosprosessia. Transsukupuoliset odottavat etenkin hormonihoitoa kuin kuuta nousevaa, koska hormonihoidolla on henkilön kehoon dramaattisia vaikutuksia ja juuri kehon muutoksia transsukupuoliset haluavat. Esimerkiksi naisesta mieheksi (female to male)-tapauksilla hormonihoito aiheuttaa äänen madaltumisen, parran kasvun, lihasmassan kasvun ja kehossa olevan rasvakudoksen uudelleenjärjestäytymisen, jonka seurauksena kehon muoto muuttuu feminiinisestä maskuliiniseksi.
- Sukupuolenvaihdoksen sivuvaikutus on lisääntymiskyvyttömyys. Sinä et voi vaihtaa sukupuoltasi menettämättä lisääntymiskykyäsi. Jos nainen alkaa nappailla testosteronia, niin häneltä loppuu kuukautiset parissa kuukaudessa kokonaan. Tämä on asia, jota transsukupuoliset miehet (eli biologiset naiset) odottavat kuin kakarat joulua. He haluavat ihan oikeasti, että kuukautiset loppuu. Jos mies alkaa nappailla estrogeeniä ja haluaa estrogeenillä olevan jopa jotain vaikutuksia, niin hänen täytyy samanaikaisesti ottaa lääkettä, joka estää testosteronin vaikutukset. Tämä on kemiallinen kastraatio. Ja tottakai jos johonkin leikkaukseen menet, niin siellähän sinulta leikataan alkuperäiset sukupuolivermeet irti. Minulla ei ole enää kohtua eikä munasarjoja. Miehiltä taas leikataan pallit irti. Ja tätä he haluavatkin.
- Kukaan ei pakota sinua yhtään mihinkään. Koko sukupuolenvaihdos on täysin vapaaehtoinen. Vaikka saisit transklinikalta transdiagnoosin, niin sinun ei ole mikään pakko alkaa vedellä hormoneja tai leikkauttaa ruuminosia irti. Voit myös ottaa pelkät hormonit, mutta jättää menemättä leikkauksiin. Maailmalla on lukemattomia transsukupuolisia, joille ei ole tehty mitään leikkauksia.
- Lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksella ei ole mitään käytännön merkitystä, koska sukupuolenvaihdosprosessiin ryhtyessäsi sinusta tulee lisääntymiskyvytön joka tapauksessa. Miksi takerrutte siihen ja suurentelette siitä jonkun natsi-Hitler -jutun?
- Kukaan ei ole sanonut eikä mikään laki määrää, että transsukupuolisella ei saisi olla lapsia. Mutta sukupuolenvaihdokseen ryhtyessäsi menetät kykysi saada lapsia. Sukupuolenvaihdos on oma valintasi. Jos haluat muksun, niin teet muksun ennen sukupuolenvaihdostasi. Ei tämä ole vaikeaa?
Kysyn sadannen kerran: Miksi haluat vaihtaa sukupuolta, jos et halua vaihtaa sukupuolta? Ja mikä olennaisempaa: Jos olet sinut kehosi kanssa, et halua muokata sitä ja koet hormonit ja leikkaukset tarpeettomiksi, niin miksi ihmeessä kutsut itseäsi transsukupuoliseksi? Mikä sinun oikea ongelmasi on? Transsukupuolisuus se ei tämän perusteella ainakaan ole.
Muistan sen hetken, kun ymmärsin että minun on oltava steriili vahvistaakseni sukupuoleni juridisesti. Olin vasta lapsi, ja se tuntui musertavalta. Hallituksen mukaan minulla ei kuulu olla mahdollisuutta saada lapsia. Minut kategorisoitiin epäihmiseksi sukupuoli-identiteettini perusteella.
Nyt tuli aika paksua puhetta. Väänsin jo yllä rautalangasta, että miksi transsukupuolinen ei voi saada lapsia. Kyse ei ole kenenkään sukupuoli-identiteetin perusteella tehdystä kieltämisestä tai kiristämisestä. Kyse on siitä, että sukupuolenvaihdos nyt vaan paskoo ihmisen lisääntymiselimistön. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Tämä ei ole mitään epäihmiseksi kategorisointia. Miten Sakriksella tai Amnestylla on edes pokkaa väittää jotain näin päätöntä? Transsukupuolisilla on ihmisoikeudet ihan samalla tavalla kuin muillakin ja transsukupuolisen syrjintä on erikseen laissa kielletty.
Sitä paitsi erikoinen tai erilainen identiteetti ei ole millään tavalla laitonta eikä mikään taho voi konkreettisesti puuttua siihen, että miten koet itsesi. Saat kokea itsesi vastakkaisen sukupuolen yksilöksi, Napoleoniksi tai pinkiksi yksisarviseksi. Saat tehdä lapsia tasan silloin kuin haluat ja tasan niin monta kuin haluat.
Jutellaan vähän lisää seuraavasta kohdasta: Muistan sen hetken, kun ymmärsin että minun on oltava steriili vahvistaakseni sukupuoleni juridisesti. Olin vasta lapsi, ja se tuntui musertavalta. Tämä on todella oudosti sanottu. Sakris on jo kersana miettinyt steriiliyttä ja ollut musertunut sen takia. Transsukupuolisilla ei yleensä ole ekana mielessä tällaiset asiat. He haluavat vastakkaisen sukupuolen yksilöksi hinnalla millä hyvänsä (ja tästä syystä he ovat valmiita menemään läpi tulen, veren ja tuskanhien). Itse nimenomaan halusin steriiliksi, koska minulle pelkkä ajatuskin raskaaksi tulemisesta oli aivan kestämätön. Mietin sitä usein ja jo pelkkä ajatus oli aivan hirveää. Olen aina ollut varma, etten olisi ikinä kestänyt raskautta. Se olisi tuhonnut psyykeni lopullisesti. Ja tarkennan nyt vielä, että halusin steriiliksi juuri siksi, että mieheksi minä en voi tulla. Minä en voi saada lasta miehenä, sillä toimivaa vastakkaisen sukupuolen lisääntymiselimistöä ei ole mahdollista saada. Voin saada lapsen ainoastaan naisena ja siihen en olisi ikimaailmassa pystynyt. Transsukupuolisuuteen liittyy kiinteästi kehodysforia ja ahdistuminen oman kehon biologisista sukupuoliominaisuuksista (kuten kuukautisista tai raskaaksi tulemisesta) on erittäin yleistä. Osa transsukupuolisista ei kykene edes harrastamaan seksiä ahdistumatta. Kersana muutenkaan harvemmin miettii perheen perustamista, koska kersat eivät oikein kykene kunnolla edes ymmärtämään koko asiaa. Tuntuu oudolta, että Sakris olisi kersana surrut steriiliyttä. Varsinkin, jos on transsukupuolinen.
Mitä tulee lasten sukupuoli- tai kehodysforiaan, niin sitä ei pitäisi lähtökohtaisesti koskaan ottaa vakavasti. Olen kirjoittanut aiheesta ajatuksella täällä. Transsukupuolisuutta ei voida luotettavasti diagnosoida lapselta. Lapsi ei edes kunnolla ymmärrä, mitä miehenä oleminen tai naisena oleminen oikeastaan tarkoittaa. On yllättävän yleistä, että henkilö kokee lapsena jonkin sortin sukupuolihämmennystä, mutta sitten kuitenkin teininä tai viimeistään nuorena aikuisena kasvaa siitä kokonaan ulos. Tutkimusten mukaan lapsena transtutkimuksissa olleista ihmisistä 80% kasvaa koko hommasta ulos. Ja tässä on mukana vain tutkimuksissa olleet. Maailma on täynnä sukupuolihämmennystä kokevia lapsia, jotka eivät koskaan päädy tutkimuksiin asti. Täten oikea luku uloskasvaneista tapauksista on lähempänä sataa prosenttia. Lapsuuteen ja etenkin murrosikään liittyy tietynlainen eksyneisyys. Sille on syynsä, että miksi jo lain mukaan ihmisen tulee olla 18-vuotias voidakseen tehdä tiettyjä asioita. Lapsen ja teinin identiteetti, minäkuva ja maailmankuva on erittäin kehittymätön. Maailma on täynnä pieleenmenneitä transtapauksia tai tapauksia, joissa henkilö oikeasti luuli olevansa transsukupuolinen, mutta tuli myöhemmin toisiin aatoksiin. Olen kirjoittanut aiheesta täällä. Tästä syystä transtutkimukset ovat oikeasti tarpeelliset. Ne ovat olemassa potilaan turvallisuuden vuoksi. Transtutkimuksen tarkoitus on minimoida katumistapaukset ja seuloa joukosta ne tapaukset, jotka eivät ole oikeasti transsukupuolisia ja tarvitsevat toisenlaista hoitoa. Maailmalla on ennakkotapauksia ihmisistä, jotka kärsivät esimerkiksi dissosiaatiohäiriöstä tietämättään ja luulivat olevansa transsukupuolisia. Kuuluisin tapaus on Walt Heyer, joka biologisena miehenä vaihtoi sukupuolensa naiseksi ja takaisin mieheksi. Kun hänen dissosiaatiohäiriönsä hoidettiin niin hänen sukupuolidysforiansa katosi.
Laki sukupuolen vahvistamisesta eli translaki on monella tapaa merkittävä ihmisille, joille syntymässä määritelty sukupuoli ei vastaa heidän sukupuoli-identiteettiään. Sukupuolen juridisella vahvistamisella tarkoitetaan henkilötodistuksen sukupuolimerkinnän muuttamista henkilön sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi.
Mikäli henkilötunnus ei vastaa sukupuoli-identiteettiä, ihminen altistuu syrjinnälle.
Matkustaminen on hankalaa ja jopa vaarallista, jos passissa oleva sukupuoli ei vastaa ulkoista olemusta; työnhaussa ja koulussa saattaa joutua selittämään tuntemattomille ihmisille sukupuolikokemustaan. Tällaisissa tilanteissa riski joutua kiusaamisen tai jopa väkivallan kohteeksi kasvaa.
Minulle jäi täysin epäselväksi, että mitä tässä yritetään sanoa. Jos lähdet sukupuolenvaihdosprosessiin, niin saat vaihtaa sen sukupuolimerkinnän. Minäkin olen tehnyt niin. Käsittääkseni tämän translakiuudistuksen takana on ajatus siitä, että kenen tahansa pitäisi pystyä vaihtelemaan henkilöpapereiden sukupuolimerkintöjä milloin tahansa. Vaikka et olisi käynyt transtutkimuksissa etkä olisi aloittanut minkään sortin sukupuolenvaihdoshoitoja, niin sinun pitäisi pystyä vaihtamaan sukupuolimerkintäsi vain soittamalla johonkin virastoon ja sanomalla, että haluat vaihtaa sukupuolimerkinnän. Mikä järki tässä on ja miten se muka vaikuttaa syrjintään positiivisesti? Sukupuolimerkintä tarkoittaa biologista sukupuoltasi. Vaikka kokisit itsesi minkälaiseksi tahansa, niin se biologinen sukupuoli ei muutu. Vaikka olisit pukeutunut androgyynisti tai vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin, niin ihmiset lähes aina pystyvät näkemään, että kumpaa sukupuolta edustat biologisesti. Minkälaiseen syrjintään tässä viitataan? Jos biologinen nainen, joka ei ole käynyt sukupuolenvaihdoshoidoissa, vaihtaa sukupuolimerkinnän mieheksi ja ottaa miehen etunimen, niin miten se poistaa syrjintää? Tämähän vain pahentaa asiaa, koska ihmiset edelleen näkevät päivänselvästi, että henkilö on nainen. Mutta nyt hänen papereissaan lukee mies. Siinähän itse kukin alkaa miettiä, että mitä hittoa, mikäs eläjä tämä nyt on. Sama pätee tietty toisinpäin. Jos henkilö on mies mekossa ja huulipunassa, niin ihmiset edelleen näkevät miehen mekossa ja huulipunassa, vaikka passissa lukisi nainen. Yritäpä tällä päästä läpi passintarkastuksesta jossain vieraassa maassa. Ja mikä vielä pahempaa, jos henkilö on parrakas karvainen köriläs maihareissa ja nahkarotsissa ja passissa lukee nainen... Ei hitto, tämä koko juttu on vain huono vitsi. Tämä translakiuudistus on vain huonoa trollausta. Ei kukaan voi vakavissaan sanoa, että tämä jotenkin poistaisi syrjintää tai parantaisi transsukupuolisten asemaa.
Hormonihoidon aloittamisen pitäisi olla minimivaatimus etunimen ja henkilötunnuksen muuttamiseksi. Niinkuin se nykyään onkin. Nykyään etunimen voi vaihtaa saadessaan transsukupuolisuusdiagnoosin erikoispsykiatrilta ja henkilötunnuksen voi vaihtaa oltuaan hormonihoidolla vähintään vuoden. Eli voidakseen vaihtaa sukupuolimerkinnän täytyy henkilön olla muuttunut ulkonäöltään vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi. Nykysysteemi on järkevä ja se toimii.
Henkilöpapereiden sukupuolimerkintöjen muuttamisilla ei syrjinnän kannalta ole mitään vaikutusta mihinkään, jos henkilön ulkoinen olemus ei samalla dramaattisesti muutu. Amnesty vetoaa matkustamisen vaarallisuuteen. Mutta kuten yllä totesin, sukupuolimerkintöjen mielivaltainen muuttelu vain pahentaa asioita, ei suinkaan helpota. Edes sukupuolenvaihdoksen aloittaminen ei aina muuta henkilön ulkoista olemusta tarpeeksi. Ihmiset eivät ole typeriä tai sokeita, kyllä he näkevät, että mitä sukupuolta edustat ja et voi luritella heille mitä tahansa satuja. Tässä on video eräältä transsukupuoliselta naiselta (biologinen mies), joka käännytettiin Dubain passintarkastuksessa takaisin ja hänen pääsynsä Dubaihin evättiin. Hänelle annettiin selitykseksi ”olet transsukupuolinen ja täällä meillä ei tykätä sellaisesta”. Kuten kuvasta näkyy, hän ainakin yrittää näyttää naiselta ja onnistuu siinä aika hyvin. Tarina ei kerro, että mitä hänen passissaan lukee. Lukeeko siellä nainen vai mies? Jos hän on amerikkalainen, niin hänen olisi pitänyt pystyä vaihtamaan passin sukupuolimerkintä naiseksi (omassa passissani lukee mies, vaikka olen biologinen nainen). Eli näkikö Dubain rajatarkastaja pelkästään hänen naamastaan, että hän on biologinen mies? No miten tämä ylläkuvattu sukupuolimerkintöjen mielivaltainen vaihteleminen olisi muuttanut asiaa? Jos Dubaihin yrittää karvainen äijänköriläs, jonka passissa lukee nainen, niin miten hänelle olisi käynyt? Entäs miten jos Dubaihin yrittää miehen vaatteisiin pukeutunut nainen, jonka passissa lukee mies? Olisiko Dubain rajavartiolaitos pitänyt häntä miehenä? Ei varmasti. Transaktivistit eivät ole miettineet tätä asiaa loppuun asti.
Amnesty vetoaa myös kiusaamiseen: ”---työnhaussa ja koulussa saattaa joutua selittämään tuntemattomille ihmisille sukupuolikokemustaan. Tällaisissa tilanteissa riski joutua kiusaamisen tai jopa väkivallan kohteeksi kasvaa.” Kuten yllä selitin, tällaisissa tapauksissa on kyse siitä, että olet hyvin epäselvä tapaus. Näytät joltakin, mutta väität olevasi jotain muuta. Todellisuutta ei voi pyyhkiä pois ja sukupuolimerkinnän muuttamisella ei ole mitään vaikutusta todellisuuteen. Näissä transaktivistien jutuissa aina vedotaan kiusaamiseen ja väkivaltaan, mutta miten yleistä se on, onkin jo toinen juttu. Minulla on tästä henkilökohtaista kokemusta, kuten kaikilla muillakin sukupuolenvaihdoksen läpikäyneillä ihmisillä. Kun aloitat sukupuolenvaihdoksen, niin muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä. Ne tapahtuvat hitaasti ja muutokseen voi mennä jopa kuukausia. Koko tämän muutosajan joudut elämään arkielämääsi. Itselläni ensimmäinen näkyvä muutos oli ääni. Se madaltui hyvin nopeasti, mutta näytin yhä naiselta. Kun menin miesten vessaan tai pukukoppiin, niin minulle tultiin sanomaan, että mene pois, tämä on miesten huone. Otin tavaksi, että joka kerta mennessäni vessaan tai pukukoppiin morjestin siellä olevia miehiä kovalla äänellä, koska ääneni oli miehen ääni, vaikka naamani oli naisen. Kun hormonien vaikutus eteni, niin aloin näyttää lähinnä ituhippihomolta. Olin hintelä ja pitkätukkainenkin vielä ja ihmiset pitivät minua yleisesti homona ja todella usein myös transnaisena (=biologisena miehenä, joka haluaa vaihtaa sukupuolensa naiseksi). Aiheutin ihan hemmetisti hämmennystä ja ihmetystä kaikkialla, minne menin. Töissä tietenkin jouduin tulemaan ulos kaapista ja koko sukupuolenvaihdokseni aloittamisen ajan kävin töissä. Kaikesta aiheuttamastani hämmennyksestä huolimatta en koskaan kohdannut syrjintää enkä väkivaltaa. Päinvastoin, olin tyrmistynyt siitä, että miten positiivinen vastaanotto oli ja miten paljon ihmiset tukivat minua. Olin odottanut jonkin verran paskaa, mutta sitä ei tullut ollenkaan. Töissä pomoni tuli onnittelemaan minua ja sanoi, että jos joku kiusaa minua, niin minun pitää tulla kertomaan heti. Ja huomatkaa, että olin matalapalkkaisessa duunarityössä ja asuin pikkukaupungissa. Ympärilläni oli siis pelkkiä junttiperusheteroita. Mutta miettikääpäs, jos olisin vaihtanut nimeni ja juridisen sukupuoleni ilman mitään hormonihoitoja. Olisin siis 100% nainen, joka väittää olevansa mies. Miten tämä olisi tehnyt elämääni yhtään helpommaksi? Päinvastoin, olen aika varma, että ihmiset eivät olisi ottaneet minua senkään vertaa vakavasti, koska en olisi edes yrittänyt muuttaa fyysistä sukupuoltani.
Ihmisoikeustyöni takia olen joutunut häirinnän, pelottelun, uhkailun ja vihamielisyyden kohteeksi. Tämän takia jouduin olemaan vuoden poissa opinnoistani.
Tässä herää kysymys, että minkähäntyylisestä ”ihmisoikeustyöstä” on kysymys. Mikäli kyse on jostain muunsukupuolisuussekoilusta, niin en yhtään ihmettele, jos ihmiset eivät ole ottaneet sitä avosylin vastaan. Tässä kohtaa varmaan alkaa olla kaikille selvää, että minkälaiset psykoosit pahimmillaan näillä sukupuolisekoilijoilla on päällä. On myös todennäköistä, että Sakris on ollut vuoden poissa opinnoistaan, koska on vain pahoittanut mielensä. Lukijoista varmasti kaikki tietävät, miten helposti suvakkien ja feministien mieli pahoittuu. Muistatte ehkä Hesegaten elikkäs Hesburgerin työntekijä oli Twitterissä sanonut halunneensa sylkäistä asiakkaan purilaiseen, koska asiakkaalla oli ollut lippis, jossa luki Make America Great Again. Jengi ei ilahtunut, että ravintolan työntekijä puhuu tällä tavalla asiakkaasta. Noh, homma menikin yhtäkkiä siihen, että työntekijän kritisoiminen olikin transfobiaa, koska työntekijä näköjään oli transsukupuolinen. Koko homma repesi täydelliseksi sekasotkuksi. Hohhoijakata... Suhtaudun nykyään erittäin skeptisesti kaikkiin syrjintä-, häirintä- ja vihamielisyyspuheisiin, sillä sukupuolisekoilijoiden käsitys syrjinnästä on hyvin erilainen kuin meillä kaikilla muilla. Olen kirjoittanut aiheesta täällä ja kirjoituksessa on lukemattomia esimerkkejä. Pelkkien päivänselvien faktojen sanominen voi olla vihaa ja transfobiaa ja pelkästään asiallisesti eri mieltä oleminen voi olla syrjintää. Kaipaisinkin seikkaperäisempää selostusta siitä, että miksi tarkalleen Sakris oli poissa opinnoistaan vuoden ja miksi hän koki, että häntä uhkailtiin ja peloteltiin.
Voimassa oleva translaki loukkaa oikeutta olla joutumatta epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, oikeutta tasa-arvoiseen kohteluun, yksityis- ja perhe-elämän suojaan ja fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. On korkea aika muuttaaa se.
Seistään Sakriksen rinnalla: muutosta translakiin on vaadittava äänekkäästi ja tinkimättä milliäkään ihmisoikeuslähtökohdista. Allekirjoita vetoomus ja vaadi, että Sipilän hallituksen on uudistettava translaki ihmisoikeuksia kunnioittavaksi!
Blaa blaa blaa.
Sen on kylläkin niin, että jos joku ihmisoikeuksia loukkaa, niin se on tämä translakiuudistus. Syystä että se ei suhtaudu transsukupuolisuuteen riittävän vakavasti. Meillä on rutkasti tutkimustietoa ja ennakkotapauksia siitä, että kaikki transsukupuolisena itseään pitävät eivät ole transsukupuolisia ja sukupuolenvaihdoshoitoja ei missään tapauksessa pidä antaa kaikille niitä haluaville, eikä etenkään alaikäisille. Sukupuolenvaihdos on peruuttamaton toimenpide, joka muokkaa ihmisen kehoa ja tekee ihmisen lisääntymiskyvyttömäksi. Leikkauksiin liittyy myös vakavan komplikaation riski, jopa kuoleman riski. Translakiuudistus on äärimmäisen vakava potilasturvallisuusriski. Tätä turvallisuusasiaa ei voida sivuuttaa. Lisäksi, kuten yllä selitin, henkilötunnusten tai etunimien mielivaltainen muuttelu ei todellisuudessa auta ihmistä yhtään ja sen vaikutus syrjintään on tasan nolla.
Minun kaikista suurin ongelmani tämän koko translakiuudistusälämölön kanssa on se, että se on pelkkää tunnemanipulaatiota. Tuo Amnestyn tekstikin on pelkkää tunteisiin vetoavaa propagandaa, jossa vääristellään ja suurennellaan asioita ja saadaan kaikki kuulostamaan paljon pahemmalta kuin mitä se oikeasti edes on. Tekstissä jopa ihan suoranaisesti valehdellaan. Translakiuudistusvetoomukset eivät ole millään tavalla asiapohjaisia ja niissä ei edes kerrota, että mitä oikeastaan vaaditaan ja miksi. Niissä ei kerrota, että mitä konkreettisia muutoksia halutaan ja miksi, miten ne toteutetaan ja mikä vaatijien mielestä on tarkalleen ottaen nykysysteemissä pielessä ja miten asiat heidän mielestään tulisi jatkossa hoitaa. Translakiuudistusälämölön sisältö on silkkaa epämääräisten iskulauseiden hoentaa, kuten ”translaki loukkaa ihmisoikeuksia” ja ”itsemääräämisoikeus, nyt” ja ”kaikilla on oikeus keholliseen koskemattomuuteen”. Mutta mitä näillä tarkalleen ottaen haetaan takaa, sitä tarina ei kerro. Jopa translakiuudistuksen nettisivu on hyvin ympäripyöreää liibalaabaa. Olen kaikki päätelmäni transaktivistien vaatimuksista tehnyt laskemalla rivien välistä 1+1. Selkeitä vaatimuksia tai uudistusehdotuksia ei pysty lukemaan mistään.
Minulla on myös erittäin suuri ongelma sen kanssa, että transaktivistit sanovat transtutkimusten olevan ihmisoikeuksien vastaisia ja että ne pitäisi lakkauttaa, mutta he eivät kerro, että miten transsukupuolisia sitten pitäisi heidän mielestään hoitaa. Mikä tutkimuksissa on tarkalleen vialla ja miksi ("loukkaa ihmisoikeuksia" ei ole mikään selitys)? Jos niissä on vikaa, niin miten ne sitten pitäisi toteuttaa? Miten sukupuolenvaihdoshoidot pitäisi järjestää? En ole nähnyt yhtäkään selvitystä tästä. Kaikki on pelkkää epämääräistä iskulausetta ja propagandaa. Jos siellä ruudun takana on nyt joku, joka kannattaa tätä translakiuudistusta, niin ole hyvä ja tule selittämään kantasi kommentteihin.
Tässä vielä lopuksi kootut sepustukseni, joissa selitän kantani erinäisiin transasioihin:
Translakiuudistus osa 1
Translakiuudistus osa 2
Translakiuudistus osa 3
Transaktivistien paskapuheet syrjinnästä
Lapsen sukupuolidysforia ei välttämättä ole merkki yhtään mistään
Transsukupuoliset, jotka vaihtoivat takaisin syntymäsukupuoleensa
Tarinani transleikkausten riskeistä (omakohtainen kokemukseni)
Jazz Jennings ja transsukupuolisuuden kritiikki
Kun sukupuolenkorjaus ei korjaa mitään
Youtube: Transaktivistit eivät suhtaudu transsukupuolisuuteen tarpeeksi vakavasti
Youtube: Miksi transsukupuoliset vastustavat transaktivismia?
perjantai 8. maaliskuuta 2019
Vieraskynä: Dysforia, identiteetti ja lapsuus
Näin naistenpäivänä on ilo julkaista teille tämä teksti nimimerkiltä "Tyttö tuonpuoleisesta". Kirjoittaja on itseään aikaisemmin transsukupuolisena miehenä pitänyt nuori lesbonainen. Hänet käytännössä painosti vaihtamaan sukupuolensa mieheksi hänen terapeuttinsa, koska "Tyttö" oli ns. viallinen nainen. "Tyttö" kuitenkin ymmärsi ennen transhoitojen aloittamista olevansa tekemässä virheen. Hänen transhoitojaan ei koskaan päädytty aloittamaan. Kirjoittajan aiempi teksti löytyy tästä. Kirjoittajalle voi esittää kommentteja kirjoituksen kommenttiosiossa.
Hyvää naistenpäivää kaikille lukijoille!
*****
DYSFORIA, IDENTITEETTI JA LAPSUUS
Kirjoittanut: Tyttö tuonpuoleisesta
Varhaisin muistikuvani sukupuoli-identiteetin astumisesta elämääni on, kun hyvää tarkoittava täti kysyy isältäni, onko rattaissa istuva lapsi tyttö vai poika.
"En minä ole tyttö enkä poika! Minä olen hevonen!" huudan isäni päälle.
Tämä voi tosin olla valemuisto. Epäilen nykyään kaikkea, mikä liittyy sukupuoliristiriitaani nuorella iällä.
Vanhemmiltani ei tullut minkäänlaista viestiä sen suhteen, miten minun tulisi tyttönä käyttäytyä suhteessa maailmaan. Minun annettiin leikkiä dinosauruksilla ja autoilla. Olin kyllä hieman kiinnostunut myös niinsanotuista prinsessaleikeistä lyhyen ajan, mutta seikkailut ja tappamisjutut ja tarinat veivät voiton. Jos joku lukee Harry Potteria, olin tyypillinen korpinkynsi. Aina nenä kirjassa tai sitten ulkona telmimässä puiden katveessa mielikuvitusystävieni kanssa.
En vieläkään identifioidu naiseksi. Siitä yksinkertaisesta syystä, etten näe naiseutta identiteettinä vaan sinä kokemuksena, joka johtuu naiskehossa elämisestä. Tunnistan kehoni omakseni. Se vain lienee olemassa tällaisena, identifioiduin siihen tai en. Se, että havainnoin sitä, ei vielä liity identiteettiini mitenkään. Se on tietynlainen kuori, tietty tomumaja, ajatuslaiva jota minä persoonallisuuteni kanssa ohjaan.
Ajatusmaailmani on tietysti muuttunut viime vuosina aika paljon, mutta olen silti sama ihminen. Muistan yhä, miltä kehodysforia tuntuu ja jos ajattelen sitä, voin kääntää sen päälle. Olenko jotenkin ollut epäaito transihmisyyteni kanssa? Mistä sen olisi voinut tietää, kun oireilin tismalleen samalla tavalla vuosia kuin niin useat transitioon asti päätyneet?
Minulla on kuitenkin samanlaista taustaa; mieshahmoihin samaistuminen, poikamainen ulkomuoto ja äänekäs vastustus tytöksi erittelyä kohtaan. En vihannut vaaleanpunaista sen takia, että siinä olisi värinä ollut jotain huonoa, vaan sen takia, että kyseessä oli tytöille tyrkytetty väri. Minä en halunnut olla passiivinen prinsessa vaan seikkailija, aktiivinen toimija, eikä siinä nyt ole mitään erikoista sinällään.
Prinsessa oli muuten sana, jota ensimmäinen terapeuttini rakasti käyttää minua vastaan, antimonarkistista poikatyttöä, joka koki sen turhankin nöyryyttävänä. Kun vertaan nykyiseen minuuteeni, pystyn hyvin kuuntelemaan, kuinka olen hieno neiti tai prinsessa, vaikka kuka hyvänsä minut tunteva tietääkin etten asetu noihin sanoihin mitenkään päin.
Palatakseni asiaan - mikä tekee juuri minun kokemuksestani epätyypillisen? Nuo samat huolet painavat transmiehiä ja -poikia hyvin yleisesti. Lisäksi tietysti kehodysforia, joka alkoi minulla (kuten usein käy) juuri murrosiän kynnyksellä.
Miksi juuri minä paranin dysforiasta miltei kokonaan? Vaikka se oli voimakkaampi kuin mikään muu inhon ja depersonalisaation tunne kehoani kohtaan? Huijaanko itseäni? En mielestäni. Olen aidosti onnellinen, vaikka ahdistun monesti siitä ajasta jonka olisin voinut käyttää itseni rakastamiseen. Minusta nykyinen suhteellisen seestynyt tilanteeni ei sulje pois sitä faktaa, että dysforiani oli aitoa. Se oli keskittynyt nimenomaan naiseuden tuntomerkkeihin. Se oli repivää, ällöttävää ja sairasta. En toivoisi kenenkään ristiksi.
Nyt varmaan joku ajattelee, että patoan vain tunteeni ja minun pitäisi tulla uudestaan itselleni kaapista transmiehenä. Vaan olisihan se näin lesbon näkökulmasta sääli, jos näin hienoa naisen kehoa lähtisi muuttelemaan jonkin periaatekysymyksen vuoksi. Tehkööt muut mitä tahtovat, en jaksa käydä kamppailua kenenkään muun sukupuolesta kuin omastani. Mutta transpolille en mene. Enkä riisu yltäni sen asian tunnustamista, että olen nainen tai tyttö. Olin tyttö kun halusin olla hevonen, olin tyttö kun vihasin rintojani, ja vaikka jonkin aikaa olinkin mielestäni trans, on minun silloinen mielipiteeni herttaisen yhdentekevä sen rinnalla, että tämä ruumis pitää vain hyväksyä. Toista samalaista en saa.
Ei transitio olisi minua auttanut.
Minulta kysytään vieläkin, miksi puhun poikamaisella äänellä. Monet hätkähtävät käytöstäni, vaikken varsinaisesti ole huonotapainen. Voisi kuvitella, että joudun jotenkin uudestaan assertoimaan itselleni ja muille sukupuoleni, kuten olen tässä tekstissä tehnyt. Tosiasiassa minua huvittaa jokainen kerta, kun ajattelen itseäni naisena syystä tai toisesta. Nauran itsekseni sille harhaluulolle, ettei tämä kroppa ole minua varten. Ehkä olisin erilainen, jos olisin syntynyt pojaksi. Mahdotonta sanoa. Siinäkin tapauksessa että minulla olisi miehen mieli, olen sopeutunut jo uskomattoman hyvin elämään tässä varastetussa naiskehossa, eikä kukaan ole pääni sisällä tullut vaatimaan sitä takaisinkaan.
Vika olikin dysforiassa, ei sukupuolessani.
Hyvää naistenpäivää kaikille lukijoille!
*****
DYSFORIA, IDENTITEETTI JA LAPSUUS
Kirjoittanut: Tyttö tuonpuoleisesta
Varhaisin muistikuvani sukupuoli-identiteetin astumisesta elämääni on, kun hyvää tarkoittava täti kysyy isältäni, onko rattaissa istuva lapsi tyttö vai poika.
"En minä ole tyttö enkä poika! Minä olen hevonen!" huudan isäni päälle.
Tämä voi tosin olla valemuisto. Epäilen nykyään kaikkea, mikä liittyy sukupuoliristiriitaani nuorella iällä.
Vanhemmiltani ei tullut minkäänlaista viestiä sen suhteen, miten minun tulisi tyttönä käyttäytyä suhteessa maailmaan. Minun annettiin leikkiä dinosauruksilla ja autoilla. Olin kyllä hieman kiinnostunut myös niinsanotuista prinsessaleikeistä lyhyen ajan, mutta seikkailut ja tappamisjutut ja tarinat veivät voiton. Jos joku lukee Harry Potteria, olin tyypillinen korpinkynsi. Aina nenä kirjassa tai sitten ulkona telmimässä puiden katveessa mielikuvitusystävieni kanssa.
En vieläkään identifioidu naiseksi. Siitä yksinkertaisesta syystä, etten näe naiseutta identiteettinä vaan sinä kokemuksena, joka johtuu naiskehossa elämisestä. Tunnistan kehoni omakseni. Se vain lienee olemassa tällaisena, identifioiduin siihen tai en. Se, että havainnoin sitä, ei vielä liity identiteettiini mitenkään. Se on tietynlainen kuori, tietty tomumaja, ajatuslaiva jota minä persoonallisuuteni kanssa ohjaan.
Ajatusmaailmani on tietysti muuttunut viime vuosina aika paljon, mutta olen silti sama ihminen. Muistan yhä, miltä kehodysforia tuntuu ja jos ajattelen sitä, voin kääntää sen päälle. Olenko jotenkin ollut epäaito transihmisyyteni kanssa? Mistä sen olisi voinut tietää, kun oireilin tismalleen samalla tavalla vuosia kuin niin useat transitioon asti päätyneet?
Minulla on kuitenkin samanlaista taustaa; mieshahmoihin samaistuminen, poikamainen ulkomuoto ja äänekäs vastustus tytöksi erittelyä kohtaan. En vihannut vaaleanpunaista sen takia, että siinä olisi värinä ollut jotain huonoa, vaan sen takia, että kyseessä oli tytöille tyrkytetty väri. Minä en halunnut olla passiivinen prinsessa vaan seikkailija, aktiivinen toimija, eikä siinä nyt ole mitään erikoista sinällään.
Prinsessa oli muuten sana, jota ensimmäinen terapeuttini rakasti käyttää minua vastaan, antimonarkistista poikatyttöä, joka koki sen turhankin nöyryyttävänä. Kun vertaan nykyiseen minuuteeni, pystyn hyvin kuuntelemaan, kuinka olen hieno neiti tai prinsessa, vaikka kuka hyvänsä minut tunteva tietääkin etten asetu noihin sanoihin mitenkään päin.
Palatakseni asiaan - mikä tekee juuri minun kokemuksestani epätyypillisen? Nuo samat huolet painavat transmiehiä ja -poikia hyvin yleisesti. Lisäksi tietysti kehodysforia, joka alkoi minulla (kuten usein käy) juuri murrosiän kynnyksellä.
Miksi juuri minä paranin dysforiasta miltei kokonaan? Vaikka se oli voimakkaampi kuin mikään muu inhon ja depersonalisaation tunne kehoani kohtaan? Huijaanko itseäni? En mielestäni. Olen aidosti onnellinen, vaikka ahdistun monesti siitä ajasta jonka olisin voinut käyttää itseni rakastamiseen. Minusta nykyinen suhteellisen seestynyt tilanteeni ei sulje pois sitä faktaa, että dysforiani oli aitoa. Se oli keskittynyt nimenomaan naiseuden tuntomerkkeihin. Se oli repivää, ällöttävää ja sairasta. En toivoisi kenenkään ristiksi.
Nyt varmaan joku ajattelee, että patoan vain tunteeni ja minun pitäisi tulla uudestaan itselleni kaapista transmiehenä. Vaan olisihan se näin lesbon näkökulmasta sääli, jos näin hienoa naisen kehoa lähtisi muuttelemaan jonkin periaatekysymyksen vuoksi. Tehkööt muut mitä tahtovat, en jaksa käydä kamppailua kenenkään muun sukupuolesta kuin omastani. Mutta transpolille en mene. Enkä riisu yltäni sen asian tunnustamista, että olen nainen tai tyttö. Olin tyttö kun halusin olla hevonen, olin tyttö kun vihasin rintojani, ja vaikka jonkin aikaa olinkin mielestäni trans, on minun silloinen mielipiteeni herttaisen yhdentekevä sen rinnalla, että tämä ruumis pitää vain hyväksyä. Toista samalaista en saa.
Ei transitio olisi minua auttanut.
Minulta kysytään vieläkin, miksi puhun poikamaisella äänellä. Monet hätkähtävät käytöstäni, vaikken varsinaisesti ole huonotapainen. Voisi kuvitella, että joudun jotenkin uudestaan assertoimaan itselleni ja muille sukupuoleni, kuten olen tässä tekstissä tehnyt. Tosiasiassa minua huvittaa jokainen kerta, kun ajattelen itseäni naisena syystä tai toisesta. Nauran itsekseni sille harhaluulolle, ettei tämä kroppa ole minua varten. Ehkä olisin erilainen, jos olisin syntynyt pojaksi. Mahdotonta sanoa. Siinäkin tapauksessa että minulla olisi miehen mieli, olen sopeutunut jo uskomattoman hyvin elämään tässä varastetussa naiskehossa, eikä kukaan ole pääni sisällä tullut vaatimaan sitä takaisinkaan.
Vika olikin dysforiassa, ei sukupuolessani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)