keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Suomeen tarvitaan transpolin rinnalle dysforiapoli

Minulta (sekä myöskin kavereiltani) kysytään usein, että onko minun mielestäni (tai heidän mielestään) transsukupuolisia olemassa. Mitä kysyjä tarkoittaa tällä kysymyksellä? Mihin se on viittaus? Miksi kysyt sitä?

Minä en ole enää varma, mitä "transsukupuolisuus" on. Koko sen ajan, mitä itse olen ollut tekemisissä transsukupuolisuuden käsitteen kanssa, niin se on tarkoittanut ihmistä, jolla on "vastakkaisen sukupuolen aivot". Tätä ei kuitenkaan voida todentaa tai tutkia ihmisestä, joten emme tiedä transsukupuolisiksi itsensä kokevien ihmisten aivorakenteesta yhtään mitään. Siksi siitä on täysin turhaa puhua. Kaikki perustuu henkilön omaan uskomukseen aivojensa rakenteesta.

Väärään kehoon ei voi syntyä, koska aivot ja muu keho eivät ole toisistaan irrallisia, eivätkä voi olla olemassa ilman toista. MIKÄ syntyy väärään kehoon ylipäätään? Mieli? Sielu? Mieli ei ole olemassa ilman kehoa, ja keholla on sukupuoli, jota ei voi muuttaa. Ja vaikka aivot tai mieli olisivatkin eriparia kehon kanssa, niin mitä sitten, sillä keholla on sukupuoli, jota ei voi muuttaa. Ihmisen koko elämä eletään sukupuolisessa kehossa, joten parempi lähestymistapa on opettaa mieli elämään siinä kehossa, johon on syntynyt. Ihminen voi kokea elämässään sietämätöntä ahdistusta monenlaisista asioista, ja terveydenhoidon ammattilaisten tehtävänä onkin ohjata ihmistä olemaan vähemmän ahdistunut, tulemaan toimeen asioiden kanssa ja käsittelemään kokemuksiaan.

Onko olemassa ihmisiä, jotka kokevat olevansa toista sukupuolta? On. Allekirjoitan transsukupuolisuuden käsitteen sellaisena, jona se on psykiatriassa/lääketieteessä ymmärretty. En ole koskaan sanonut, että transhoidot pitäisi kieltää. Sen sijaan olen sanonut, että transtutkimuksia pitäisi tarkentaa. Ei siis "tiukentaa", vaan tarkentaa. Kaikki tiede, myös lääketiede, kehittyy sitä mukaa, kun uutta tietoa ilmaantuu. Minulla on sellainen perskutina, että moni LGBT-yhteisössä ajattelee, että transasioista tiedetään jo kaikki mahdollinen. Olen eri mieltä. Koko transkokemusta pitäisi tutkia paljon enemmän, ja uuden tutkimustiedon pitäisi heijastua siihen, että miten transtutkimukset järjestetään. Esimerkiksi todella monet detransitioituneet ovat kertoneet, että heillä oli dissosiaatio ja post-traumaattinen stressioireyhtymä ilman, että olivat tästä itse tietoisia, eikä heitä hoitanut terveydenhoitohenkilökunta tunnistanut heistä näitä häiriöitä. Heidän paranemisensa alkoi vasta, kun hoidot suunnattiin dissosiaatioon ja traumoihin, ja transjutut unohdettiin. Suomen transpoli ei tunnistanut minusta itsestänikään dissosiaatiota. Se diagnosoitiin vasta, kun itse epäilin sitä itselläni (jo käytyäni sukupuolenvaihdoshoidot läpi) ja hakeuduin psykiatrian polille. Dissosiaation ja post-traumaattisen stressin yhteys transkokemukseen tulisikin tutkia perinpohjin, sekä henkilökunnan pitäisi kiinnittää näihin transtutkimuksissa huomiota. Koko transhoidon pitäisi olla 100% lääketieteellistä (johon myös psykiatria kuuluu), alati uuden tieteellisen tutkimustiedon kautta kehittyvää. Ei poliittista, tai poliittisten ryhmien painostamaa tai ohjailemaa. Koko transasian yhteiskunnassa pitää olla ensisijaisesti siihen erikoistuneiden lääketieteen ammattilaisten käsissä, ei poliitikkojen tai kansalaisjärjestöjen.

En vastusta myöskään juridista sukupuolenvaihdosta, mutta sen pitäisi toimia siten kuin se on aina ennenkin toiminut, eli juridinen sukupuolenvaihdos on yhteiskunnallinen poikkeuslupa yksilöille, jotka elävät 100% ajastaan vastakkaisen sukupuolen sosiaalisessa roolissa ja eivät enää transhoitojen takia muistuta syntymäsukupuolensa yksilöä.

Kannatan varsinaisen transpolin rinnalle perustettavaa "dysforiapolia", joka olisi toiminnaltaan syömishäiriöklinikan kaltainen, ja dysforiapoleja olisi kaikissa suuremmissa sairaaloissa, ja dysforiaa tuntevia terapeutteja saisi olla yksityisilläkin klinikoilla. Dysforiapolilla hoidettaisiin psykoterapian avulla keho- ja sukupuolidysforiaa, ja siellä olisi töissä ihmisiä, jotka oikeasti tuntevat transkokemusilmiötä, sen syntymekanismeja ja hoitoa. Jokainen transsukupuoliseksi itsensä kokeva ohjattaisiin ensiksi dysforiapolille, ja jos siellä tarjottava psykoterapia ei auta, niin vasta sen jälkeen tulisi lähete varsinaiselle transpolille, ja vasta siellä alettaisiin tutkia mahdollisuutta aloittaa lääketieteelliset transhoidot (niinkuin nyt transpolilla tehdään). Dysforiapolilta ei voisi saada "jäähyjä" (=henkilön kohdalla todetaan syystä x, että tutkimuksia ei voida hänen kohdallaan jatkaa, eikä lääketieteellisiä transhoitoja voida aloittaa) ja siellä ei kytättäisi ihmisten pukeutumista, maneereja, aiempaa dysforiahistoriaa, aiempaa mielenterveyshistoriaa, eikä mitään muutakaan, mitä kytätään transpolilla.
HUS:in syömishäiriöyksikkö
Yle: Syömishäiriöklinikka on Iriksen ja Marian koti

Nykysysteemissä dysforiapoli puuttuu, ja henkilö, joka saa "jäähyn" transpolilta, joutuu täysin tyhjän päälle ilman mitään asiantuntevaa tukea. Monet terapeutit, hoitajat ja lääkärit eivät tiedä hevonhulihumpan vertaa transkokemuksesta, sen ilmenemisestä, syntymekanismeista tai hoidosta, joten eivät kykene dysforiapotilaita kunnolla auttamaan. Transkokemus on anoreksian kaltainen, hoitohenkilökunnalta erityisosaamista vaativa, hyvin syvä ja potilaan elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttava häiriö, joka voi olla hengenvaarallinen. Olen nykyään myöskin täysin vakuuttunut siitä, että monet sukupuolenvaihdokseen ryhtyneistä ihmisistä olisivat alunperinkin tarvinneet jotain ihan muuta hoitoa ja apua, mutta jäivät ilman sitä, sillä koko energia keskittyi transsukupuolisuuden vatvomiseen. Olen tuntenut paljon transsukupuolisiksi itsensä kokevia ihmisiä, ja heistä monella on erittäin rankkoja elämänlaatuun vaikuttavia ongelmia sekä traumaattisia kokemuksia, jotka eivät hoituneet yhtään mihinkään transhoidoilla. Dysforiapolilla tällaiset ihmiset saisivat terapiassa käydä läpi asioitaan ja puhua täysin vapaasti ilman tunnetta siitä, että heitä ja heidän kokemuksiaan arvioidaan kriittisesti, ja ilman jännitystä siitä, että heidän täytyy sanoa oikeat asiat tai muuten hoitoa ei tipu. Dysforiapolilla heitä ohjattaisiin käsittelemään kokemuksiaan ja ahdistustaan ja selviämään sen kanssa. Tarvittaessa he saisivat lähetteen jatkohoitoihin muihin yksiköihin, mikäli heidän tilansa sitä vaatii (monilla dysforiapotilailla on myös esim. syömishäiriö).

Ihmiset eivät turhaan sano, että transsukupuolisuus on ainoa lääketieteellinen häiriö, jonka potilas itse diagnosoi ja johon potilas itse määrää hoidot. Mielestäni koko transhoitosysteemin lähtökohdan tulisi olla se, että potilas VÄLTTYISI lääketieteellisiltä transhoidoilta. Jos potilas kykenee löytämään keinon tulemaan toimeen dysforiansa kanssa tai pääsemään siitä yli, niin se on PELKÄSTÄÄN POTILAAN ETU. Meidän tulee tunnustaa se tosiasia, että IHMINEN ON HÄNEN KEHONSA, tuolla keholla on sukupuoli ja sitä kehon sukupuolta EI VOI MUUTTAA. Tämä on aikaisemmin ollutkin transhoidoissa lähtökohtana ja itsestäänselvyytenä, ja transhoitoihin on ymmärtääkseni mennyt pääasiassa vain ne KAIKKEIN DYSFORISIMMAT tapaukset. Jo pelkästään tämän takia transpolille hakeutui aikoinaan vain muutama kymmentä tyyppiä vuodessa ja katujaluvut olivat hyvin alhaiset. Itse tosin olen jäänyt miettimään, että jos näillekin tyypeille olisi ollut saatavilla todella osaava dysforiapoli, niin kuinka moni näistäkin olisi jättänyt menemättä transhoitoihin. En tietenkään ole tavannut kaikkia maailman transsukupuolisia, mutta tapaamistani transsukupuolisista niin hälyttävän suuri prosentti on täysiä mielenterveystapauksia vielä transhoitojen JÄLKEENKIN, että on pakko esittää kysymys: johtuuko henkilön ongelmat transsukupuolisuudesta vai transsukupuolisuus henkilön ongelmista. On huomattava se, että vaikka moni transhoidot läpikäynyt ei päädy katumaan itse hoitoja, niin hänen elämänsä saattaa silti olla onnetonta, vaikeaa ja monien mielenterveysongelmien sävyttämää. Hän tarvitsee apua ja hoitoa näihin asioihin.

Minun ikäisilleni (32 v.) transsukupuolisille varmaan kaikki tässä sanomani onkin ihan selvää pässinlihaa ja heitä varmaan ärsyttää, että miksi louskutan leukojani tästä uudestaan ja uudestaan. Louskutan nuorempien vuoksi. Ilmapiiri yhteiskunnassa koskien sukupuolta on muuttunut. Minusta on erittäin hälyttävää, että eräs yläasteikäisen dysforiasta kärsineen teinitytön äiti kertoi, että hänen tyttärensä oli aidosti uskonut voivansa muuttua transhoidoilla biologiseksi pojaksi. Kun tytär saatiin ymmärtämään, että hän tulee aina olemaan biologisesti tyttö ja että hän saa tyttönä olla juuri sellainen persoona kuin on, niin hän lopulta luopui transidentiteetistä, ja nykyään pitää koko transyhteisöä vahingollisena.

Huomatkaa, että koko transajattelun lähtökohtana on käsitys siitä, että henkilössä on jotain vikaa tai jotakin väärää, ja hänen täytyy muuttua voidakseen tulla onnelliseksi ja voidakseen elää täyttä elämää. Tämä on täysin päinvastaista kuin mitä homoaktivistit ovat yrittäneet yhteiskunnassa saavuttaa, ja syvässä ristiriidassa alkuperäisen homojen oikeuksia ajavan liikkeen kanssa (LGB). "Born this way" -ajattelu koskee siten vain homoja ja biseksuaaleja, EI TRANSSUKUPUOLISIA, ja on tehtävä selvä ero homoaktivistien ja transaktivistien välille. Homot ja biseksuaalit ovat aina halunneet, että yhteiskunta hyväksyisi heidät sellaisina kuin he ovat, eli sukupuolelleen epätyypillisinä naisina tai miehinä. Mutta transsukupuolisen kohdalla ei ole mitään merkitystä sillä, vaikka koko maailma sanoisi hänelle, että olet kaunis, ihana, riittävä, arvokas, rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olet (eli sukupuolelleen epätyypillisenä naisena tai miehenä). Transsukupuolinen on silti ahdistunut ja haluaa muokkautua toisenlaiseksi. Eli kääntäen: transsukupuolinen hylkää kaiken sen, mitä homot, lesbot ja biseksuaalit haluavat ja tavoittelevat.

24 kommenttia:

  1. Taas pyörii samat kelat joihin on vastattu monta monta kertaa ilman että olisi mennyt jakeluun, mut jos nyt muutamaan taas puuttuu:

    "eräs yläasteikäisen dysforiasta kärsineen teinitytön äiti kertoi, että hänen tyttärensä oli aidosti uskonut voivansa muuttua transhoidoilla biologiseksi pojaksi"

    Uskonut saavansa toimivan peniksen jolla voi siittää lapsia, Y-kromosomin ja isomman kallon ja kropan? Bullshit, ellei tyyppi ollut melkoisen hankalasti kehitysvammainen.

    "Tämä on täysin päinvastaista kuin mitä homoaktivistit ovat yrittäneet yhteiskunnassa saavuttaa, ja syvässä ristiriidassa alkuperäisen homojen oikeuksia ajavan liikkeen kanssa"

    Homoilla ja transsukupuolisilla on erilaiset tarpeet? NO SHIT SHERLOCK. Kuka muka ei ole kartalla siitä että homoille riittää mainiosti yhteiskunnallinen hyväksyntä ja transsukupuoliset tarvitsee sen lisäksi hoitoja? Mikä ei tietenkään tarkoita että transihmiset olisi (ainakaan tästä syystä) homojen aseman parantamista vastaan, onhan moni transkin ei-hetero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys onkin siitä, millaisia hoitoja he tarvitsevat ensisijaisesti. Eroavaisuudet LGBT-yhteisön eri vähemmistöjen välillä aiheuttavat ristiriitaa esimerkiksi monien asioisin perehtymättömän keskuudessa, mikä taas ei palvele yhteisön tarkoitusta. Homoilla ja lesboilla oman itsen, minän ja kehon rakastaminen on tärkeää koska yhteiskunnan asenteet ovat voineet romuttaa tätä suhdetta. Trans-ihmisen kehonkuvan epätasapainoisuus on monesti traumajohteista ja reagointia ympäristöön tai omaan epätyypilliseen sukupuolirooliin joka aiheuttaa hämmennystä.
      Homoja ja lesboja siis yhteisö kannustaa suoraan hyväksymään itsensä, mutta trans-identiteetin omaksuneita (myös homoja ja lesboja) kannustetaan hoitoihin joilla voi muuttaa omaa kehoaan itselle mukavammaksi. Näetkö tässä jotain erikoista? En väitä etteikö hoidot voisi auttaa joitakin ihmisiä, mutta emme saa kieltää sitä tosiasiaa että joitakin ne eivät auta ja paljon jää diagnosoimatta ja hoitamatta henkilöiden todellisia mielenterveysongelmia. Pyrkimys on siis perinpohjaisesti hyvä, miksi suhtautua vihamielisesti?

      Poista
    2. "Eroavaisuudet LGBT-yhteisön eri vähemmistöjen välillä aiheuttavat ristiriitaa esimerkiksi monien asioisin perehtymättömän keskuudessa"

      Joo taviksilla menevät puurot ja vellit sekaisin, joten mitä? Siksikö pitäisi olla jotenkin hyshys transihmisistä tai heittää heidät pellolle sateenkaarijärjestöistä ja prideistä?

      "Näetkö tässä jotain erikoista?"

      En todellakaan! Mitä erikoista sinä näet? Kaikki täällä taitaa olla samaa mieltä siitä että homot ja transihmiset on eri asia joten miksi heillä pitäisi olettaa olevan samanlaiset sosiaaliset jne tarpeet? Siksikö että heitä toimii samoissa yhdistyksissä? Transihmisten lääkitykseen pitäisi suhtautua kriittisesti koska homotkaan ei tarvi lääkitystä? Kuka osaa selittää tämän logiikan?

      Poista
  2. Minusta tuo paljon viljelty transkokemuksen vertaaminen anoreksiaan hieman ontuu. Ihmisiä on miehiä ja naisia ja jokaisen ihmisen erilaiset ominaisuudet luontaisesti sijoittuvat mikä mihinkin pisteeseen janalla miestyypillinen - naistyypillinen. Jos tarpeeksi pitkä bingo ominaisuuksia sijoittuu selvästi vastakkaiselle sukupuolelle tyypillisempään päähän, elämä oman sukupuolen nahoissa ja roolissa voi tuntua vaikealta. Ympäröivä kulttuuri sukupuolikäsityksineen muovaa, miten tähän ristiriitaan suhtaudutaan, henkilö itseensä sekä yhteisö henkilöön. Käytännössä odotukset sukupuolinormatiivisuudesta ovat monessa kulttuurissa vahvat. Transideologia on yksi kulttuurinen tapa jäsentää sitä faktaa, että jotkut ihmiset ovat vähemmän oman sukupuolensa tyyppiesimerkkejä kuin toiset. Anorektikko taas ei ole ihmisen luontainen kehitysmuoto, jonka kaltainen jokainen ihminen enemmän tai vähemmän olisi, jolloin olisi kulttuurista painetta reagoida poikkeavaan sijoittumiseen jatkumolla.

    VastaaPoista
  3. Ano1:
    "Bullshit, ellei tyyppi ollut melkoisen hankalasti kehitysvammainen."

    Hän on teini.

    "Homoilla ja transsukupuolisilla on erilaiset tarpeet? NO SHIT SHERLOCK. Kuka muka ei ole kartalla siitä että homoille riittää mainiosti yhteiskunnallinen hyväksyntä ja transsukupuoliset tarvitsee sen lisäksi hoitoja?"

    Ihmisillä menee jatkuvasti sekaisin se, että mikä on homoseksuaalisuutta, mitä siihen kuuluu ja mitä ei, ja mikä on transsukupuolisuutta, mitä siihen kuuluu ja mitä ei. Miten homo ajattelee ja miksi, mitä trans ajattelee ja miksi. Asiaa ei yhtään auta se, että kasa hyvin erilaisia ihmisryhmiä ja heidän omia etujärjestöjään ja aktivistejaan niputetaan samaan ryhmään eli LGBT tai nykyään yleisimmin LGBTIQA jne. Näen erittäin tarpeelliseksi tässä sekasotkussa eritellä asioita ja ilmiöitä toisistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hän on teini"

      Normi teini joka on tota mieltä mitä kuvasin? Huikean uskottavaa, kerro lisää tapauksesta :D

      "transsukupuolinen hylkää kaiken sen, mitä homot, lesbot ja biseksuaalit haluavat ja tavoittelevat"

      No eihän tämä ole totta. Trans tietää että homot jne tarvii syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta (kuten hän itsekin) mutta ei eheytysterapiaa, homo tietää että trans tarvii transhoitoja. Ei toimi tämä yritys lietsoa kauheaa vastakkainasettelua.

      "Molemmissa on kyse ihmisen minäkuvasta ja kehonkuvasta"

      Mitä kohtaa et ymmärrä siinä faktassa että transsukupuolisella on täysin realistinen käsitys siitä millainen hänen kehonsa on? Eihän hän muuten hoitoihin lähtisi. (Myös anorektikolla voi olla koska taudinkuva ei ole niin yksinkertainen että vain kuvittelisi olevansa lihava. Laihduttaminen voi olla myös mm. pyrkimys siihen että edes joku asia on kontrollissa)

      Poista
  4. Ano2:

    Molemmissa on kyse ihmisen minäkuvasta ja kehonkuvasta, jotka ovat niin pahasti vääristynyneet, että ihmisen koko elämä, ihmissuhteet ja toiminta kärsivät pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta transsukupuolisuuden taustalla voi olla aito ilmiö, jossa suuri osa ihmisen ominaisuuksista on luontojaan tyypillisempiä vastakkaiselle sukupuolelle. Ihmisissä on runsaasti tällaista variaatiota. Silloin voi tuntua helpommalta omaksua kokonaan vastakkaisen sukupuolen rooli, tai jokin välimuoto. Itsekin toivoisin, että eläisimme kulttuurissa, jossa ennemmin hyväksytään paremmin kaikenlaiset tavat olla miehiä ja naisia, jolloin vahvaa ristiriidan kokemusta ei välttämättä syntyisi. Perinteisillä sukupuolirooleilla on taustansa biologiassa, mutta yhtä luonnollista on yksilökohtainen vaihtelu tällä miestyypillinen-naistyypillinen -jatkumolla. Se, millainen sosiaalinen viitekehys siihen päälle rakentuu on oma lukunsa ja sitä vääntöä tässä nyt käydään.

      Poista
  5. "Normi teini joka on tota mieltä mitä kuvasin? Huikean uskottavaa, kerro lisää tapauksesta :D"

    Kyseessä on mielenterveydeltään järkkynyt teini (mikä ei ole yhtä kuin kehitysvammainen). En voi levitellä sen tarkemmin hänen tietojaan, sillä en tiedä, haluaako hän tulla tässä tunnistetuksi henkilönä.

    "Ei toimi tämä yritys lietsoa kauheaa vastakkainasettelua."

    Kyseessä oli ilmiöiden analysointi ja selittäminen.

    "Mitä kohtaa et ymmärrä siinä faktassa että transsukupuolisella on täysin realistinen käsitys siitä millainen hänen kehonsa on?"

    Sitä, että henkilö kokee kehonsa olevan niin väärä, että se aiheuttaa jatkuvaa syvää ahdistusta ja että se pitää muokata toisenlaiseksi, ei voida sanoa kovin realistiseksi minäkuvaksi tai kehonkuvaksi.

    VastaaPoista
  6. "Kyseessä on mielenterveydeltään järkkynyt teini"

    Okei! Jos todellisuudentaju on häiriintynyt niin tosiaan ihminen voi silloin luulla vaikka mitä. Kun et jostain syystä maininnut asiaa niin syntyi sellainen käsitys että suht normikunnossa oleva teini alkaisi kuvitella sellaista.

    "Kyseessä oli ilmiöiden analysointi"

    Huonosti analysoitu ja selitetty. Kun väität oikein boldatulla että transajattelu tms on SYVÄSSÄ RISTIRIIDASSA lgbt-liikkeen kanssa tai että transihmiset HYLKÄÄVÄT KAIKEN niin eikö se ole perusteetonta vastakkainasettelua? Toki trans voi esim vastustaa homoliittoja mutta paljon tavallisempaa on että hän puolustaa homojen oikeuksia varsinkin jos itse on homo.

    "ei voida sanoa kovin realistiseksi minäkuvaksi tai kehonkuvaksi"

    Ei kun häntä ahdistaa juuri silloin jos hänellä on realistinen kehonkuva, esim että hänellä on rinnat jotka aiheuttaa ahdistusta ja ahdistus helpottaa kun ne hoidetaan pois.

    Se on tietty totta että hän tuntee olevansa eri sukupuolta kuin miltä näyttää mutta sehän ei ole mitenkään ristiriidassa meidän yhteiskunnassa ja tieteessä vallitsevien käsitysten kanssa.

    VastaaPoista
  7. "Mutta transsukupuolisuuden taustalla voi olla aito ilmiö, jossa suuri osa ihmisen ominaisuuksista on luontojaan tyypillisempiä vastakkaiselle sukupuolelle. Ihmisissä on runsaasti tällaista variaatiota."

    Niin on. Minä olen itse tuollainen yksilö. Pointti on se, että epätyypillisyys ei ole yhtä kuin trans, eikä epätyypillisyydestä pitäisi heti ruveta tekemään sitä johtopäätöstä, että on trans.

    VastaaPoista
  8. "Huonosti analysoitu ja selitetty. Kun väität oikein boldatulla että transajattelu tms on SYVÄSSÄ RISTIRIIDASSA lgbt-liikkeen kanssa tai että transihmiset HYLKÄÄVÄT KAIKEN niin eikö se ole perusteetonta vastakkainasettelua?"

    Ei ole perusteetonta, sillä kuten sanoin, homot ja transsukupuoliset, intersukupuolisista puhumattakaan, ovat eri eturyhmiä, joilla on eri tilanne ja eri tavoitteet. Valtaväestö ei ihan oikeasti tiedä LGBT-asioista yhtään mitään, eivätkä tiedä, mihin yksi ilmiö loppuu ja mistä seuraava alkaa. Perushetero ei tiedä, että "homo" ei automaattisesti tarkoita sitä, että ollaan jotain Conchita Wurstin kaltaista, ollaan sitä mieltä, että sukupuolia on olemassa n kappaletta ja vaaditaan hormoniblokkereita ja transleikkauksia lapsille ja että pedofilia on vain yksi seksuaalinen suuntautuminen ja siksi ok.

    Eri eturyhmien on syytäkin eritellä ja määritellä itsensä jo ihan selvyyden vuoksi. Minä haluan korostaa sitä, että olen nimenomaan lesbo, en trans, en muusu, en feministi, en pedofiili, en polyamoristi, enkä mikään muukaan, millä ei ole lesbouden kanssa suoraan mitään tekemistä. En tiedä sinusta, mutta itse joudun nykyisessä sekasotkussa jatkuvasti irtisanoutumaan kaikenmaailman LGBT-liikkeeseen pesiytyneistä oheisilmiöistä ja erikseen määrittelemään, että mitä lesbo tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koeta nyt sitten kertoa mikä se syvä ristiriita "transajattelun ja LGB-liikkeen" välillä on. Se että transihmiset tarvitsee hoitoja ja homot hyväksyntää ei ole mikään ristiriita.

      Transihmiset yleensä kannattaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja päinvastoin. Ei tarvitse maalailla mitään ristiriitoja sen selittämiseksi että trans on eri asia kuin homo.

      Poista
    2. "Sinä olet juuri hyvä sellaisena kuin olet" korostetaan LGB-liikkeessä ja transajattelussa taas kannustetaan muuttamaan ja leikkauttamaan omaa kehoansa eli toisin sanoen viestitään, ettet ole hyvä sellaisena kuin olet. Kaikki transsukupuoliseksi itsensä kokevat eivät tarvitse peruuttamattomia leikkauksia ja hoitoja, vaan terapiaa, oman itsensä hyväksymistä. Toki on ihmisiä, jotka hyötyvät hoidoista, mutta kaikkien kohdalla niin ei ole, kuten on nyt huomattu. Tämä on vaiettu, mutta erittäin tärkeä asia, josta täytyy puhuaa ihan nuortenkin terveyden takia.

      Ja en itsekään näin seksuaalivähemmistöön kuuluvana oikein ymmärrä, miksi transsukupuolisuus on ympätty samaan LGB-lyhenteiden kanssa. Ei sen takia, että mua jotenkin haittaisi transihmiset, vaan koska nämä ovat ihan eri ilmiöitä ja asioita. Musta ne olisi hyvä pitää erillään, koska on paljon ihmisiä, joita nämä asiat eivät kosketa eivätkä he tiedä näistä oikein mitään. Se voi myös hämmentää varsinkin lapsia ja nuoria. Eihän se, että nämä asiat pidettäisiin erillään, tarkoita sitä, etteikö homo voisi tukea transihmisten oikeuksia ja päinvastoin.

      Poista
    3. "Sinä olet juuri hyvä sellaisena kuin olet" korostetaan LGB-liikkeessä ja transajattelussa taas kannustetaan muuttamaan ja leikkauttamaan omaa kehoansa eli toisin sanoen viestitään, ettet ole hyvä sellaisena kuin olet."

      Siis en ymmärrä miten onnistut ajattelemaan näin ihmeellisesti ja tuskin olen ainoa. Transihmisetkin ajattelee että LGBt on just hyviä sellaisina kuin on ja LGBt ajattelee että transihmiset tarvitsee hoitoja. Yhtä hyvin voisit sanoa että ADHD-liike ja homoliike on syvässä ristiriidassa koska ADHD:hen saattaa tarvita lääkitystä ja homouteen ei. Kuten itsekin sanot niin trans ja LGB on ihan eri asioita joten miksi pitää tehdä ongelma näihin ryhmiin kuuluvien erilaisista tarpeista. Ja transihmisiä ei todellakaan tarvitse kannustaa hoitoihin jos he niitä tarvitsee.

      "koska nämä ovat ihan eri ilmiöitä"

      Ei kai se mistään erityisestä johdu. Jossain on homoille ja lesboille erilliset järjestönsä, jossain on homoille ja kinkyille yhteiset, jossain transnaisille ja transvestiiteille yhteiset, vasta on ollut vääntöä siitä kuuluuko aseksuaalit näihin porukoihin vai ei. Meinaatko oikeasti että nää asiat olisi taviksille kauhean paljon ymmärrettävämpiä jos prideillä ei olisi transihmisiä tai jos Seta ei ajaisi transihmisten oikeuksia? (Sitä paitsi esim Trasek ei olekaan Setan osa)

      Poista
    4. "transihmiset tarvitsee hoitoja."


      -"Hoitoja" tarkoittaa käytännössä oman kehon muokkausta toisenlaiseksi. Toimivasta ei-toimivaksi. Koska ihminen ei pysty hyväksymään omaa täysin tervettä ja toimivaa kehoaan.

      Poista
    5. "Toimivasta ei-toimivaksi"

      Ihan hyvin keho toimii sen jälkeenkin ja ihminen kokonaisuutena toimii paremmin kuin ennen. Lisääntyminen on vähän hankalampaa mutta konstit on monet.

      Poista
    6. "Vähän" hankalampaa?? :D

      Poista
    7. Miten ihmeessä joku keksi rinnastaa ADHD:n ja homouden toisiinsa??

      Poista
  9. "elävät 100% ajastaan vastakkaisen sukupuolen sosiaalisessa roolissa"

    Miksi niin ja mikä se sellainen rooli on? Nytkö ihmisiltä pitääkin vaatia että sopii johonkin (sterotyyppiseen) rooliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai tässä stereotyyppisistä rooleista puhuttu? Vaan ylipäänsä sos.roolista. Jokainen meistä elää jonkinlaisessa sosiaalisessa roolissa.

      Poista
  10. Kommenttiketjua lukiessani ihmettelen taas kerran, miksi yhdelle erityiselle psykoosille on annettu yhteiskunnassamme(kin) näin käsittämätön asema:

    jos minä alkaisin kokea olevani Suomen Marsalkka Gustaf Mannerheim, ei minulle alettaisi ryhtyä hankkimaan reservin ylennystä sotamarsalkaksi, saati puolustusvoimien ylipäällikön eläkettä.

    Ei, vaan minut otettaisiin psykiatriselle osastolle tahdonvastaiseen hoitoon, jossa ensin yritettäisiin löytää oikea antipsykoottilääkitys saattamaan aivojeni elektrokemiallinen tasapaino pois horjuneesta tilasta tuottamasta harhoja.
    Sen palauduttua alkaisi se vaikein vaihe, eli psykoterapia, jossa minut yritettäisiin saada ymmärtämään, etteivät aiemmat uskomukseni olostani Mannerheimina olleen todellisuutta, vaan aivojeni elektrokemiallisen epätasapainon tuottamaa harhaa.

    Mutta jos julistaisin alkavani uskoa olevanikin nainen, minulle alettaisiin räätälöidä sukupuolenvaihdosta!
    Ei väliä sillä, ettei minulla ole kohtua eikä munasarjoja, enkä sellaisia voi saada.
    Ei väliä sillä, että minulla on Y-kromosomi, eikä se mihinkään katoa.

    Siitä huolimatta minuun alettaisiin suhtautua kuin naiseen.
    Vaikka olisin mieluummin Mannerheim.

    Miksi tähän yhteen psykoosiin suhtaudutaan niin eri tavalla kuin kaikkiin toisiin?
    Se suhtautuminen pakotti sisar Sametin käymään läpi hirvittävän lihamyllyn, ennen kuin sai kirkkaan hetken; senkin oman ajattelunsa kautta.

    Minä en ole Mannerheim eikä sisar Sametti ole mies. Miksi minuun olisi suhtauduttu niin totaalisen eri tavalla kuin sisar Samettiin?

    VastaaPoista
  11. Tervehdys karvakamu,

    Löysin Youtube kanavasi tänään, ja viimeisin videosi (itkuvideo) järkytti minua syvästi.

    Se on ihme, sillä ajattelin ettei minua voisi enää järkyttää mikään muu kuin diagnoosi syövästä tms. tai oman lapseni syövästä tai lapseni kuolema.

    Olen ammatiltani hautausurakoitsija, ja lyhyen tarinan itsestäni voit löytää täältä:
    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/janikuusela11/aamun-avautuminen-kun-kirjoitat-sydamellasi-olet-haavoittuva/

    Myös minä, kuten meistä kaikki, olen tehnyt elämässäni virheitä ja vääriä valintoja.

    Näillä valinnoilla on ollut seurauksensa.

    Se, miksi olen elänyt vastavirrassa, on johtunut perimmältään siitä, että olen kokenut aina syntyneeni maailmaan, perheeseen, ja jopa ruumiiseen, jotka olen kokenut monella tapaa vieraaksi.

    Sukupuoli-identiteetti on ollut ehkä ainoa asia, josta olen ollut aina varma.

    Olen mies. Minussa on paljon feminiinisiä piirteitä, tai sellaisia piirteitä, jotka koetaan feminiinisiksi.

    Se ei ole poistanut kuitenkaan viettiä, joka ohjannut minut aina olemaan kiinnostunut vain naisista.

    Mutta ymmärrän hyvin sinua.

    Koet tulleesi jollakin tavalla huijatuksi. Yhteiskunta johon luotit tavallaan petti sinut.

    Asiantuntijat jotka ovat vaikuttaneet tekemisiisi tai tekemättä jättämisiin, paljastuvat yksi kerrallaan vain hukassa oleviksi ihmisyksilöiksi, vallitsevan liberalismin äänitorviksi, joiden äly on siirtynyt puhelimiin ja muihin älylaitteisiin. Pää on enää hattua varten.

    Kohtalosi on traaginen. Siitä emme pääse mihinkään. Olet osa Kristuksen runneltua ruumista.

    Tai näin minä asian näen.

    Olemme kaikki osa Kristuksen kärsimystä. Toisen osa on mielen sairaudet, toisen fyysinen kipu, halvaus, onnettomuus, toisen, kuten sinulla, osallisuus rikottuun kehoon, ihmiskunnan kollektiiviseen mielisairauteen.

    Olet rohkea, ja maailma tarvitsee ulostuloasi.

    Ehkä olet kuten minä, et lesbo, et homo, et trans, vaan identiteettisi on Kristus.

    Ehkä sinulle on käynyt niin kuin apostoli Paavalille: "Minut on naulattu ristille Kristuksen kanssa, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa."

    Tällöin ei ole merkitystä, millaisessa kehossa elät, onko se revitty rikki, pahoinpidelty, kenties sairas, vammainen tai suhteellisen normaali.

    Henki on näet enemmän kuin ruumis. Se on enemmän kuin vaatteet.

    Seuraa henkeäsi.

    VastaaPoista
  12. Tervehdys Undertaker, ja kiitos viestistäsi. Ei ole helppo monenkaan osa tässä maailmassa. Kävin lukemassa tuon kirjoituksesi sekä sen kommentit, ja näyttää siltä, että omat koettelemuksesi ovat kasvattaneet sinussa aitoa hyväksyntää ja suvaitsevaisuutta, mutta myös selkärankaa. Se on yllättävän harvinainen kombo. Tsemppiä elon tielle sinnekin.

    Itsekin olen elämässäni lillunut monet kerrat kaikenmaailman likakaivoissa ja itselleni se asia, johon kykenin aina tarttumaan, joka oli minulle hyvin selkeä ja josta sain voimaa, oli pukeutumiseni ja hyvät käytöstavat. Jälkimmäisessä en aina onnistunut niinkuin olisi pitänyt, mutta minulla oli erittäin vankka tietämys siitä, että vaikka olisin maailman paskin ihminen, niin minulla on loistava tyylitaju ja osaan halutessani käyttäytyä. Tajusin, että vaikka olisin maailman paskin ja epäonnistunein ihminen, niin näitä kahta asiaa ei voi kukaan koskaan ottaa minulta pois, ja tyylitajussa olen aina keskimääräistä paljon lahjakkaampi. Eikä voi vieläkään, vaikka nykyään olen kirjaimellisesti ja konkreettisesti runnottu epämääräisyksilö. Sentään olen tyylikäs runnottu epämääräisyksilö.

    Muttajoo. Hyviä viikonalkuja itse kullekin.

    VastaaPoista

Tervetuloa kommentoimaan.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa kenenkään yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa (ei kommentteja luokkaa "tapa ittes", "hevosen kyrpä" tai "neekerineekerineekeri").