Miksi vastustan Setaa (itse homona)

Se olis taas kesäkuu, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkialla maailmassa sateenkaarikansa viettää taas pride-kuukautta (pride month). Pride-tapahtumat on tältä vuodelta koronan vuoksi peruttu, mutta se ei estä viettämästä pride-kuukautta esim. netin välityksellä. Minulla on ollut tapana kritisoida pridea juuri kesäkuussa pidettävän Helsinki Priden aikaan, joten jatketaanpa perinnettä.

Olen eri puolilla Internettiä useasti sanonut vastustavani Setaa. Perustelut tälle ovat olleet ripoteltuina eri puolille blogiani ja somekanaviani. Tässä kirjoituksessa vedän piuhat yhteen, että miksi tarkalleen ottaen mielestäni koko Seta pitäisi räjäyttää. Kritiikkini on jaettu kahteen kirjoitukseen ja tämä on niistä ensimmäinen. Tsekkaa jatko-osa TÄÄLTÄ.

• Seta on queerfeministinen järjestö

Setan koko maailmankuva perustuu intersektionaalisen feminismin maailmankuvalle sekä queerfeministisille teorioille. Seta katselee ihmisiä, maailmaa, ilmiöitä ja yhteiskuntaa intersektionaalisen feminismin läpi. Tämä siis vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että miten Seta suhtautuu ihmisiin, maailmaan, ilmiöihin ja yhteiskuntaan, miten se niistä keskustelee, mitä se pitää faktoina ja millaiset arvot ovat sille tärkeitä. Se käyttää ilmiöiden kuvaamisessa ja niistä keskustellessa intersektionaalisen feminismin kieltä ja käsitteitä.

Seta ei siis millään tasolla ole neutraali toimija. Se on voimakkaan ideologinen toimija, ja jokainen ihminen, joka olisi vaikka kuinka homo tai transsukupuolinen, ei ole tervetullut Setan piiriin, jos ei ole itsekin intersektionaalinen feministi. Seta ei missään tapauksessa edusta homoja tai transsukupuolisia kollektiivina, sillä homot ja transsukupuoliset voivat edustaa vaikka minkälaisia maailmankuvia, uskontoja tai poliittisia näkemyksiä. Seta ei ole täten homojärjestö, vaan se on queerfeministijärjestö, joka edustaa nimenomaan queerfeministejä.

Olen itse konservatiivi ja kallellaan talousoikeistoon. Minulla ei ole sen takia mitään asiaa Setaan, vaikka olen lesbo (sekä ns. transtaustainen). En ole Setan kanssa samaa mieltä oikeastaan mistään. Seta ajaa yhteiskunnassa ensisijaisesti nimenomaan queerfeministien arvoja, joista minä olen konservatiivina ehdottomasti eri mieltä. Seta ei missään tapauksessa ole eri taustoista tulevia homoja yhteenliittävä yleiskattojärjestö, eikä se edes yritä olla sellainen. Se on ehkä ollut tällainen joskus menneisyydessä, mutta ei ole enää. Meiltä siis nykyään kokonaan puuttuu ei-ideologinen homojärjestö. Minun puolestani meillä saa olla Queerfeministiset Homot ry ja Kansallismieliset Konservatiivihomot ry ja nämä olkoon tukkanuottaisilla niin paljon kuin ikinä jaksavat, mutta se poliittisesti sitoutumaton kaikkien homojen asioita valtakunnallisesti ajava kattojärjestö tarvitaan erikseen.

Eräs tapa havainnollistaa sitä, että miltä maailma näyttää feminististen lasien läpi katsottuna.

• Seta ei ole homojärjestö

Setan painopiste on viimeisen 5 vuoden aikana siirtynyt homoista lähes kokonaan genderideologiaan. Seta nykyään toitottelee nimenomaan trans- ja muunsukupuolisuusjuttuja, ja niitäkin intersektionaalisen feminismin näkökulmasta, eli siis genderideologiaa, eikä keskity homojen asioihin. Käytännössä aito homojärjestö puuttuu meiltä kokonaan. Seta suorastaan häivyttää sitä, että mikä homo edes on, koska genderideologiassa transhenkilön rajaaminen pois deittipoolista on "fobiaa" ja "vihaa", ja täten Setan piirissä homoilla ja lesboilla on painostus hyväksyä kumppaniksi vastakkaisen biologisen sukupuolen yksilöitä (eli olla heterosuhteessa). Tämä on saanut monet homot ja lesbot raivostumaan Setaan ja eroamaan siitä.

Seta saattaa järjestää toimintaa, joka nimen perusteella kuulostaa homotoiminnalta, mutta kun otat selvää, että mitä oikeasti tapahtuu, niin selviää, että kyse on nimenomaan jostakin yleis-queertoiminnasta. Esimerkiksi "naisten tukiryhmä" ei todellakaan ole lesboryhmä, vaan "feminiiniseksi itsensä kokevien" ryhmä, mikä tarkoittaa sitä, että siellä on myös joko transhoidot läpikäyneitä tai läpikäymättömiä biologisia miehiä, ja kun huomautat asiasta, niin seuraa ulinaa. Kävin itse tällaisessa ryhmässä. Itselläni on täysi nollatoleranssi miehille naisryhmissä. Minun ja muiden naisten kokemukset naiskehossa elämisestä, tyttönä kasvamisesta ja lesbouteen heräämisestä sekä näihin liittyvät kipuilut ovat täysin eri asia kuin jonkun ukkelin mekko, meikki ja kenkäfetissit. Lisäksi haluan tavata muita lesbonaisia ja keskustella yhteisistä kokemuksista, en naisten vaatteisiin pukeutuneita miehiä. Tyttöilyfetisistit tavatkoon omissa tukiryhmissään, naisryhmään he eivät kuulu. Lesbous ei ole identiteetti, koska sukupuoli ei ole identiteetti. Minua ei kiinnosta mitkään queer-hommat lainkaan. Olen lesbo, en queer. Tunkekaa queer hanuriinne tai tavatkaa kokonaan omissa ryhmissänne.

Lesbojen mielenosoitus Isossa-Britanniassa.

Poliittisesti neutraalin yleiskattojärjestön puuttuminen on saanut monet homot ja lesbot tuntemaan itsensä viime aikoina hyvin orvoiksi. Jos et halua olla Setan kanssa tekemisissä, niin saatat kokonaan menettää kanavan olla yhteydessä muihin ei-heteroihin. Setalle ei ole olemassa mitään vaihtoehtoa. Homoilla voi olla useita syitä, että miksi he eivät halua olla Setan kaltaisen järjestön kanssa tekemisissä. Yhteyskanavan katkeaminen muihin homoihin voi olla ikävä asia etenkin pikkupaikkakuntalaisille, vaikeasta perhetaustasta tuleville tai muille vertaistukea tarvitseville. Tämä voi aiheuttaa sen, että henkilö jää Setaan roikkumaan sitten kuitenkin, koska yhteyskanavasta luopumisella on liian kova hinta.

• Seta levittää yhteiskunnassa genderideologiaa

Genderideologia on käsitys, jonka mukaan sukupuolia on enemmän kuin kaksi, eli miehen ja naisen lisäksi on olemassa muitakin sukupuolia. Genderideologian mukaan ihmisen sukupuoli määräytyy ensisijaisesti identiteetin perusteella, ei jalkovälin perusteella, ja jos koet olevasi jotakin sukupuolta, niin silloin myös olet jotakin sukupuolta. Lisäksi tämä koettu sukupuoli on aidompi kuin fyysinen, biologinen sukupuoli, ja sen merkitys on suurempi kuin fyysisen, biologisen sukupuolen. Kyseessä on siis usko biologisesta sukupuolesta irrallisiin "sisäisiin" sukupuoliin (sukupuoli-identiteetteihin eli gendereihin).

Tämä on silkka uskonnolliseen näkemykseen vertautuva hörhöoppi, johon liittyy iso liuta ikäviä lieveilmiöitä, kuten esimerkiksi käsitys, jonka mukaan jokainen ihminen, joka saa päähänsä olevansa trans- tai muunsukupuolinen myös on sitä, ja hänen pitäisi heti saada joko juridisia tai lääketieteellisiä transhoitoja riippumatta siitä, että onko hän aikuinen vai alaikäinen ja onko hänet tutkittu asiaan erikoistuneen terveydenhoitohenkilökunnan puolesta vai ei (esimerkiksi vaihtaa nimensä tai henkilötunnuksensa tai aloittaa hormonihoito). Genderideologia kokonaan pyyhkii pois homoseksuaalisuuden sekä ymmärryksen biologisista sukupuolieroista, myös fyysisistä sellaisista. Genderistit esimerkiksi ihan pokkana selittelevät, että penis on naisen sukupuolielin, ja jotkut heistä uhkailevat väkivallalla ihmisiä, jotka ovat eri mieltä. Kaikkien tähän liittyvien ilmiöiden käyminen läpi tässä on kuitenkin aivan liian pitkä juttu, joten en edes aloita. Jotakin käsitystä aiheeseen saat esimerkiksi tästä tai tästä kirjoituksestani.

"Tyttöpenis" tai "girl dick" on jo ihan oikeasti käsite. Kelatkaa.

Nuorille suunnattua genderideologiaa Väestöliiton Instagramissa. Klikkaa isommaksi. Keltaiset merkinnät minun.

• Seta levittää yhteiskunnassa "tietoa" mielikuvitusseksuaalisuuksista

Koska genderideologian mukaan sukupuolia on olemassa muitakin kuin mies ja nainen, niin tästä on sitten johdettu varsin vekkuleita "seksuaalisia suuntautumisia". Eli kuvitelluille sukupuolille pohjautuu kuviteltuja seksuaalisia suuntautumisia. Nauraisin niille, ellei Seta vakavissaan järjestäisi niihin liittyviä "koulutuksia" opettajia ja terveydenhuoltohenkilökuntaa myöten, ja ellen olisi nähnyt Setan ulkopuolisten toimijoiden suhtautuvan niihin vakavasti ja levittävän niitä eteenpäin (usein vieläpä nuorille). Tässä yksi esimerkki.

Kutsun näitä outoja sukupuoli- ja seksuaalisuusoppeja "genderteologiaksi" ja niitä levitteleviä ihmisiä "genderteologeiksi". Sillä tämähän on aivan samanlaista uskomusoppien pyörittelyä kuin teologiset pohdinnat siitä, että mitä ainetta Pyhä henki on ja onko Poika samaa olemusta kuin Isä ja montako eri enkelialakategoriaa on olemassa. Eli pyöritellään kirjavia ajatuksia, joilla ei ole minkäänlaista konkreettista, havaittavissa tai mitattavissa olevaa vastinetta todellisuudessa.

Genderteologisilla hörhöopeilla ei ole hevonhulihumpan vertaa tekemistä homojen oikeuksien tai aidon transsukupuolisuuden kanssa (transsukupuolisuus on oikea, vakava psykiatrinen ilmiö, joka on sukua anoreksialle).

Nuorille suunnattua genderteologiaa Väestöliiton Instagramissa. Klikkaa kuvat isommiksi. Kuvakaappaukset ovat Instagramin "tarinassa" olleesta videosarjasta. Sinuiksi on Setan alaisuudessa toimiva palvelu ja Outi Santavuori on sen genderteologi (työntekijä).

Genderteologi esittelyssä. Kuvakaappaus Sinuiksi-palvelun sivulta. Klikkaa isommaksi.

• Seta ei erota seksuaalista suuntautumista ja fetissiä toisistaan

Ilmeisesti genderoppien luonnollinen seuraus on se, että ei enää tajuta, mitä seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa, kun peruskäsitteet (kuten sukupuoli) on sotkettu ihan täysin. Ihmisen seksuaalisuushan on tavattoman laaja kenttä, johon liittyy erittäin laaja skaala kaikennäköisiä ilmiöitä homoudesta kakkafetisseihin. Homojärjestön tehtävä ei ole edustaa niitä kaikkia.

Fetissi ei ole seksuaalinen suuntautuminen. Kakkafetisistit eivät ole seksuaalivähemmistö. Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa, että kumman sukupuolen yksilöihin romanttiset ja seksuaaliset tunteesi kohdistuvat. Koska sukupuolia on kaksi (mies ja nainen), niin seksuaalisia suuntautumisia on tasan kolme:

1. heteroseksuaalisuus: kokee vetoa vastakkaiseen sukupuoleen
2. homoseksuaalisuus: kokee vetoa omaan sukupuoleen
3. biseksuaalisuus: kokee vetoa sekä vastakkaiseen että omaan sukupuoleen

Koska ylivoimainen valtaosa väestöstä on heteroita, niin seksuaalivähemmistöjä on tasan kaksi:

1. homoseksuaalit
2. biseksuaalit

Minun aikanani eroteltiin näiden kolmen seksuaalisen suuntautumisen lisäksi joskus vielä neljäs suuntautuminen, panseksuaalisuus, joka oli eräänlainen biseksuaalisuuden "laajennos", joka piti sisällään myös kiinnostuksen transsukupuolisiin (sillä sukupuolenvaihdoshoidot läpikäynyt ihminen on sukupuolinen rajatapaus), mutta todellisuudessa transsukupuolisen hyväksyminen kumppaniksi on monisyinen ilmiö ja kaikki transsukupuolisen kanssa suhteessa olevat eivät todellakaan ole panseksuaaleja. Mainittakoon, että nykyään panseksuaalisuuden merkitys on huomattavasti muuttunut minun ajoistani, ja lakkasin aikanaan kokonaan käyttämästä tätä käsitettä. On kuitenkin totta, että ihmisen seksuaalisuus on hyvin laaja kenttä, joten joskus jonkun henkilön kategorisointi suoraviivaisesti joko hetero-, homo- tai biseksuaaliksi voi olla hankalaa, mutta en mene tässä siihen. Esimerkki: on olemassa (hetero)miehiä, jotka preferoivat transnaisia (=biologisia miehiä) biologisten naisten yli. Eli ovat siis muuten täysin heteroita ja kokevat olevansa heteroita, mutta jostain syystä transnaiset kiinnostaa.

Vaikka henkilöllä olisi minkälaisia fetissejä tahansa sitomisleikeistä, keskitysleirifantasioista ja kumipuvuista pissakakkajuttuihin saakka, niin hän on seksuaaliselta suuntautumiseltaan silti aina joko hetero, homo tai bi. Jos sinulla on fetissi, niin oikea osoite on lähin BDSM-yhdistys. Ei homojärjestö!

Jotkut ihmisen fetissit ovat vaarallisia, kuten nekrofilia (seksuaalinen kiinnostus kuolleisiin ruumiisiin) ja pedofilia (seksuaalinen kiinnostus esimurrosikäisiin lapsiin). Fetissin ja seksuaalisen suuntautumisen sekoittuminen on aiheuttanut sen, että jengi on alkanut vakavasti puhua pedofiliasta seksuaalisena suuntautumisena ja pedofiilit ovat maailmalla alkaneet hivuttautua LGBT-liikkeeseen seksuaalisen suuntautumisen verukkeella ja ruvenneet vaatimaan "oikeuksia". Kun homot sai oikeuksia, niin meidänkin kuuluu saada. Me ollaan synnytty tällaisiksi. Pedofilialle on jo keksitty uusi, poliittisesti korrekti termi "lapsikohtainen seksuaalisuus" ja "minor attracted people" eli MAP. "Minor-attracted" on muunnos homoutta tarkoittavasta termistä "same-sex attracted".

Pedofilia ei ole seksuaalinen suuntautuminen. Pedofiilin seksuaalinen suuntautuminen on joko hetero, homo tai bi. Pedofilia on fetissi, jonka harjoittaminen on ehdottoman laitonta useasta eri syystä. Pedofilia on ehdottoman moraalisesti väärin useasta eri syystä ja se aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä vahinkoa sen kohteelle. Pedofiliaa ei voi missään tapauksessa verrata homouteen. Homoudessa on kyse kahden aikuisen yksilön tasavertaisesta, suostumuksellisesta, riippumattomasta suhteesta, ja he ovat molemmat mukana siinä omasta aloitteestaan ja omasta vapaasta tahdostaan, ja he ymmärtävät mitä ovat tekemässä. Homoudessa ei ole kyse pelkästä seksiaktista, vaan myös syvän emotionaalisen siteen ja tasavertaisen ihmissuhteen muodostamisesta toiseen (aikuiseen) ihmisyksilöön. Mikään näistä ei toteudu eikä voikaan toteutua pedofiilisessa kuviossa aikuisen ja lapsen erilaisen psykologian ja fysiologian vuoksi. Tämän kaiken pitäisi olla kaikille ihan itsestäänselvää. Ihmisen on mahdollista olla pedofiili ja homo, jolloin hän on siis kiinnostunut oman sukupuolensa lapsista vastakkaisen sijaan. Homoista ehdoton enemmistö kuitenkaan ei ole pedofiilejä. Ei ole väliä, onko pedofiili homo, bi vai hetero - hän on silti pedofiili ja kajotessaan lapseen hän tekee rikoksen, josta hänet kuuluu tuomita.

Homoliikkeessä on kyse ei-heteroiden aikuisten oikeudesta olla sitä mitä ovat ilman, että heidät kivitetään siitä hyvästä tai asetetaan yhteiskunnassa jollain tavalla ikävään asemaan (kuten vaikeutetaan työpaikan saantia tai estetään se, vangitaan tai pakotetaan hormonihoitoihin). Homoliikkeessä ei ole kyse kaikenlaisten fetisistien oikeuksista. Homoilla voi olla fetissejä (tai olla olematta), koska he ovat ihmisiä. Useimmilla ihmisillä on jonkinlaisia fetissejä, vaikka olisi perushetero. Mutta homoliikkeessä ei ole kyse näistä fetisseistä, vaan homoudesta. Ne ovat kaksi eri asiaa. Homoliikkeessä ei ole myöskään kyse muista seksuaalisista ilmiöistä kuin homo- ja biseksuaalisuudesta, eli siis pysytään tiukasti nimenomaan seksuaalisessa suuntautumisessa ja ihmislajin sisäpuolella. On olemassa ihmisiä, jotka kokevat seksuaalista tai romanttista vetoa eläimiin tai elottomiin esineisiin. Tässä tarina "objektiseksuaalista", joka meni naimisiin Eiffelin tornin kanssa ja oli rakastunut giljotiiniin. Objektiseksuaalisuus kenties on seksuaalinen suuntautuminen, mikäli henkilö ei koe mitään vetoa ihmislajiin lainkaan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Ei objektiseksuaalisuus kuulu homoliikkeeseen, koska eihän sillä ole yhtään mitään tekemistä homouden kanssa. Se on aivan täysin eri ilmiö. Silti Seta puuhailee tukiryhmiä objektiseksuaaleille (linkin takana myös erittäin huolestuttavaa suhtautumista pedofiliaan). Objektiseksuaalit perustakoon kokonaan omat järjestönsä, mikäli kokevat tarvetta verkostoitua. Minä en heidän tekemisiinsä puutu, mutta homojärjestöön he eivät kuulu, piste.

Homojärjestöjen olisi pitänyt jo ajat sitten tehdä selväksi, että mitä ne edustavat ja mitä eivät, ja vetää erittäin tiukka raja genderideologiaan, pedofiileihin, objektiseksuaaleihin ja muuhun ei-homouteen. Me olemme homoja, emme pedofiilejä, emme zoofiilejä, emme nekrofiilejä, emmekä mitään muitakaan vastaavia, ja meidän järjestömme ajaa homojen asiaa. Homojärjestön ei kuulu suojella pedofiilejä mistään syystä, edes siksi, että sattuisivat olemaan homoja. Homojärjestön kuuluu monottaa pedofiilihomot keskuudestaan viereiseen galaksiin ja lähettää terkkuja, että täällä meillä ei suvaita tätä rikollista toimintaa tippaakaan. LGBT-liike on jostain syystä vuosien varrella koko ajan vaan laajentunut ja laajentunut, paisunut ja paisunut, ja siihen lisätään koko ajan uusia käsitteitä/kirjaimia. Alkuun se oli LGB eli Lesbian Gay Bi, sitten siitä tuli LGBT (Lesbian Gay Bi Trans) ja nykyään se on yleisesti jo LGBTQIA (Lesbian Gay Bi Trans Queer/questioning Intersex Asexual) tai LGBTIQ+, ja olen nähnyt niinkin kamalia kirjainhirviöitä kuin LGBTTQQIAAP ja LGBTTIQQ2SA. LGBT-liike ei ole enää pitkään aikaan ollut homoliike, vaan siitä on tullut yleisfriikkisirkus, johon yritetään ympätä kaikki mahdolliset "peruscisheteroudesta" jotenkin poikkeavat ilmiöt, ja sitten juhlitaan "suvaitsevaisuutta" ja "inklusiivisuutta" hyvin yleistetyllä tasolla. Viime vuosina yhä useampi homo on täysin kyllästynyt tähän meininkiin ja on päättänyt ns. keksiä homouden uudelleen, eli juuria homoliikkeestä kaikki gendersekoilu pois. Tästä on syntynyt LGB-liikehdintä eli "Drop the T" -liikehdintä, jossa myös transsukupuolisuus rajataan tiukasti homoudesta erilliseksi ilmiöksi (mitä se aivan ehdottomasti onkin). Kuulun itse netissä useaan kansainväliseen Drop the T -ryhmään. Suomessa ei ole ainakaan avoimia tai millään tasolla virallistettuja ryhmiä. Esimerkiksi Britanniassa on aiheen ympärillä isompaa toimintaa, esimerkiksi LGB Alliance ja lesbofeministien Get The L Out.

Suomessa konservatiivipiireissä liikkui yhdessä kohtaa läppä "LGBTiiTyy", joka valitettavasti on aika osuva. Olisi kiva, jos voisimme jälleen olla pelkkä LGB.

Meillä täällä Suomessa Seta valitettavasti edustaa genderteologista lahkoa, joka on täysin pihalla siitä, että mikä sukupuoli on ja mitä seksuaalinen suuntautuminen on, ja on täysin vieraantunut alkuperäisistä jäsenistään eli tavan homppeleista. Silti jengi yhäkin tiukasti assosioi Setan nimenomaan homoihin. Näen tämän erittäin suurena ongelmana homojen kannalta.

Älkää kompastuko tähän kaikkeen käsitehässintään! Teitä manipuloidaan.

• Seta on perverssien järjestö

Olen usein käyttänyt teksteissäni sanoja "pervo" tai "perverssi". Nämä ovat epämääräisiä, tunnelatautuneita, monitulkintaisia sanoja, eli siten siis aika huonoja asiatekstiin. Olen käyttänyt niitä siksi, koska en ole keksinyt parempaa. Käytän näitä sanoja eräänlaisina yleiskattotermeinä kuvaamaan sellaista seksuaalissävytteistä käytöstä, joka on
1) estotonta
2) epäasianmukaista, tilanteeseen sopimatonta
3) ylimitoitettua

Totuus on, että osa ihmisistä on seksihulluja, tai jollain tasolla obsessoituneita joko seksistä itsestään tai seksuaalissävytteisistä asioista. Näillä asioilla voi olla heidän elämässään erittäin iso ja näkyvä asema, isompi ja näkyvämpi kuin mitä voitaisiin pitää "normaalina", ja he saattavat käyttää aikaa näiden asioiden ajattelemiseen tai niiden parissa puuhastelemiseen paljon enemmän kuin mitä voitaisiin pitää "normaalina". Osalla ihmisistä siinä samalla sitten katoaa koko käsitys normaalin rajoista ja heille voi olla vaikea ymmärtää, että missä kohtaa hommat ns. lähti lapasesta. Heiltä saattaa kadota kosketus siihen, että missä menee hänen itsensä ja muiden ihmisten raja tai hänen omien fetissiensä ja ulko/reaalimaailman raja. Hän saattaa päätyä katselemaan koko maailmaa oman yliseksuaalisen todellisuutensa läpi. Häneltä saattaa kadota osittain tai jopa kokonaan ymmärrys siitä, että muut ihmiset eivät jaa hänen innostuksiaan ja voivat kokea hänet innostuksineen hyvin vaivaannuttavana, ahdistavana tai jopa traumaattisena. Hänelle voi muodostua näkemys, että hän on käsityksineen jotenkin "enemmän oikeassa" kuin muut, ja jos muut omaksuisivat hänen näkemyksiään, niin heillä olisi parempi olla. Tämä ei ole enää tervettä seksuaalisuutta, ihan sama mitä seksuaalista suuntautuneisuutta henkilö edustaa, ja tällaista henkilöä minä kutsun "perverssiksi". Perverssi ei välttämättä omaa kaikkia edelläkuvattuja piirteitä, mutta saitte varmasti about käsityksen, että mitä haen takaa. Kyseessä on spektri, ja osalla perversseistä piirteet ovat paljon voimakkaampia kuin toisilla. Osalla piirteet ovat niin voimakkaita, että heidän todellisuudentajunsa on hämärtynyt. Jotkut perverssit ovat aidosti vaarallisia, etenkin, jos 1) siihen yhdistyy jokin persoonallisuushäiriö tai paha mielialahäiriö, 2) henkilö pääse asemaan, jossa hänellä on jotakin kautta valtaa muihin ihmisiin. Olen itse tuntenut ison kasan perverssejä ja omannut nuorempana joitakin edelläkuvattuja piirteitä itsekin, kunnes ymmärsin, ettei käytökseni tai tuttujeni käytös ole normaalia tai tervettä, ja kävin läpi rankan itsetutkiskelun ja maailmankuvan uudelleenjärjestelyn.

Ja ennen kuin joku änkyrä ruudun takana alkaa keulimaan, niin todettakoon seuraavaa: ylivoimainen enemmistö maailman perversseistä on heteroita, koska heterous on yleisin seksuaalinen suuntautuminen. Perverssiyttä esiintyy kaikilla seksuaalisuuksilla (hetero, homo, bi) ja molemmilla sukupuolilla.

Setalla ja sen yhteistyöjärjestöillä on todella epäterveitä näkemyksiä seksuaalisuuteen liittyviin asioihin. Esimerkiksi Sexpon hallituksessa on varsin, öh, persoonallista porukkaa. Puheenjohtaja on lisäksi itse prostituoitu ja toiminnanjohtaja on... öh. Lukekaa tyypin ajatusmaailmasta lisää hänen omasta blogistaan. Tyypistä on jonkinasteinen tiivistelmä Wikipediassa. Myös polyamoriayhdistys on nykyään Setan jäsenjärjestö (kun se oli aiemmin kokonaan erillinen klubi) ja Väestöliitto on viime aikoina tehnyt somessa useita huolestuttavia ulostuloja.

Väestöliitto tuputtaa nuorille pervoilua ja pornoilua Instagramissa.

Myös transaktivistit ovat meillä ja ulkomailla olleet seksuaalisesti varsin, öh, vapaita, ja ovat erittäin tyypillisesti kiinnostuneita polyamoriasta, BDSM:stä, pornografiasta, "kehopositiivisuudesta" ja "seksipositiivisuudesta". Haluan esimerkkinä nostaa tähän espanjalaisen transaktivistin Virutan, jonka tekemä musiikkivideo on varsin kuvaava ja sisältää useita intersektionaalisen feminismin piirissä yleisiä teemoja. Tyyppi myös kiertelee kouluissa puhumassa transsukupuolisuudesta. Ei ole sellainen ihminen, kenet minä haluaisin päästää alaikäisten lähelle.

Tuntuu, että joka ikinen järjestö tai taho, joka on jollakin tavoin tekemisissä sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvien asioiden kanssa, on nykyään kaapattu gendersekoilijoiden ja ihme seksihullujen toimesta ja järjestön toiminta muutettu sitten sen mukaiseksi. Kun seuraa Setan, Sexpon ja Väestöliiton toimintaa, niin alkaa hahmottua jonkinlainen synkkä kolmio. Nämä ovat isoja järjestöjä, joilla on oikeaa vaikutusvaltaa sekä omanlaisensa auktoriteettiasema. On vaikea sanoa, että mikä niistä alkujaan aloitti tämän, mutta ne kyllä ovat kytköksissä toisiinsa, tekevät yhteistyötä ja vaikuttavat yhteiskunnassa taustalla kaiken aikaa. Tällä puolestaan on yhteiskuntaan laajempia sivuvaikutuksia, joista esimerkkinä tämä Turvallinen Oulu -hanke, jonka materiaalit olivat uskomattoman hämäriä. Ei tässä oikein voi muuta kuin raapia päätään ja miettiä, että mitä hemmettiä tässä yhteiskunnassa oikein tapahtuu. Tässä on nyt taustalla jotakin isompaa. Tämä ei ole todellakaan normaalia, eikä varmasti ilmestynyt yhtäkkiä tyhjästä.

Setan nimi tarkoittaa SEksuaalinen TAsavertaisuus. Tämähän alunperin on viitannut nimenomaan homoseksuaalisuuteen. Mutta näköjään siinä samalla, kun LGBTIQ+ -liike on laajentunut sisällyttämään itseensä jos jonkinlaista hiihtäjää, niin osa jengistä on ymmärtänyt "seksuaalisen tasavertaisuuden" vähän omalla tavallaan, eli koskemaan kaikenmaailman fetisistijengiä ja yleistä "seksipositiivisuutta" (joka tosin merkitsee näiden järjestöjen kontekstissä perverssipositiivisuutta, eli myönteistä suhtautumista perverssien impulsseihin). Mielestäni seksuaalisuuden pitäminen kauniina, sensuellina asiana on täysin eri asia kuin näiden pervojärjestöjen määrittelemä seksipositiivisuus. Se, että esim. minä konservatiivina kritisoin seksihullujen puuhia, ei ole merkki siitä, että olen joku kitkerän katkera Raamatulla päähän lyövä kuivakka neitsyt peräkammarista (vinkki: en ole). Positiivinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ei ole sama asia kuin olla avoimia suhteita harrastava pornohullu perverssi. Kertoo jotain tämän yhteiskunnan huolestuttavasta polarisoitumisesta, että ihmisten mielissä on olemassa vain kaksi suhtautumistapaa seksuaalisuuteen: olla pervo- ja pornohakuinen TAI olla jotenkin itsensä kieltävä ja ylipidättyvä. Tämä polarisoituminen on jo itsessään ongelma.

Setan olisi pitänyt jo vuosia sitten asettaa tarkka rajaus sille, että mitä "seksuaalinen tasavertaisuus" heidän kontekstissään tarkoittaa. He eivät tehneet niin, ja lopputulos on tässä.

• Seta tukee translapsi-ilmiötä

Translasten ja -nuorten perheet ry on myöskin Setan jäsenjärjestö. Jäsensivulla lukee: "Translasten ja –nuorten perheiden yhdistys on tarkoitettu sukupuolen moninaisuuden kysymyksiä pohtivien lasten ja nuorten perheiden ja lähi-ihmisten yhdistykseksi. Yhdistys on myös kaikille sellaisille, jotka haluavat tukea translapsia ja -nuoria, sekä olla parantamassa heidän tulevaisuuttaan."

Alaikäiseltä ei voida diagnosoida transsukupuolisuutta. Piste. Se, että lapsi käyttäytyy biologiselle sukupuolelleen epätyypillisellä tavalla ei ole välttämättä merkki yhtään mistään. Mitään "translapsia" ei ole olemassa. Asiaa on puitu blogissa aikaisemmin esimerkiksi täällä. Jos alaikäinen sanoo olevansa homo, niin sekään ei ole välttämättä merkki yhtään mistään, eikä hän välttämättä ole homo. Aikuisten homojen ja homojärjestöjen pitää olla tietoisia siitä, että homous yhä edelleenkin nähdään yhteiskunnassa jotenkin kapinoivana ja jotkut nuoret voivat käyttää homoutta ja homokulttuuria pelkästään kapinoimisen välineenä, ikäänkuin jonain "coolina" alakulttuurina. Sama pätee transsukupuolisuuteen. Homoilla onkin aika ajoin ollut keskuudessaan ongelmia homokulttuurista kiinnostuneiden heteroiden kanssa. Tässä erään vanhemman homomiehen Youtube-video, jolla hän kertoo 90-luvun "bistraightual" -ilmiöstä, jossa nuoret heterot käyttivät homokulttuuria lähinnä nuoruuden kapinoinnin välineenä. Homot eivät tästä diganneet, koska he itse olivat oikeasti homoja ja homous oli heille oikea, konkreettinen asia, jonka kanssa he joutuivat konkreettisesti diilaamaan ja jolla oli/on heidän elämässään dramaattiset seuraukset.

Lisäksi aikuisten reaktiot tai hysteria voivat ihan hyvin olla kaiken lapsen dysforian ja hämmennyksen syy. Aikuinen voi helposti lietsoa lapseen dysforiaa ja eri tavoin aivopestä lapsen kokemaan olevansa trans, myös ymmärtämättään ja hyvää tarkoittaen. Lapset ja nuoret ovat vaikutuksille hyvin alttiita, heidän identiteettinsä kehitys on täysin kesken, ja on normaalia olla nuoruudessa hämmentynyt ja kokeilla erilaisia identiteettejä ja rooleja. Se, että tästä aletaan tekemään johtopäätöksiä lapsen oletetusta transsukupuolisuudesta (tai edes homoudesta) tarkoittaa sitä, että ymmärrys lapsuus- ja nuoruusiän peruspsykologiasta on vedetty vessasta alas. Se asettaa lapset ja nuoret suureen vaaraan. Aikuisen ei pidä ikinä lähteä lietsomaan nuoreen hämmennystä.

Mediassa näkee välillä aikuisia transsukupuolisia selittelemässä, että kunpa olisivat itse saaneet mahdollisuuden käydä sukupuolenvaihdoshoidot läpi jo alle kaksikymppisinä, ja transjärjestöt sitten ottavat tästä kipinää ja ratsastavat näillä tarinoilla. Osa selittelijöistä on vasta kypsällä aikuisiällä transhoidot aloittaneita, kun ovat jo eläneet biologisen sukupuolensa yksilönä, luoneet uran, olleet naimisissa ja saaneet lapsia. Heidän tilannettaan ei voi edes verrata hämmentyneen alaikäisen tilanteeseen! Kyseinen aikuinen on tehnyt päätöksensä aikuisena, kun on jo pitempään miettinyt asioita. Alaikäisellä ei ole hänen elämänkokemustaan. Itse aloitin transhoidot 25-vuotiaana kärsittyäni dysforiasta koko ikäni lapsesta saakka, ja päädyin silti detransitioitujaksi.

Jos alamme pitämään jokaista hämmentynyttä tai dysforista nuorta mahdollisena transsukupuolisena, niin pelaamme venäläistä rulettia. Meillä ei ole mitään keinoa selvittää, että kuinka monella vastaantulevalla lapsella ja nuorella hämmennys jää nuoruusikään ja lakkaa ihan itsestään heidän kasvettuaan aikuisiksi, ja kuinka moni saa ajan ja avun kanssa setvittyä sotkunsa ilman mitään transhoitoja. Tutkimusten mukaan ylivoimainen enemmistö nuorista kasvaa koko dysforiasta ulos ihan itsestään, paitsi niissä tapauksissa, joissa nuoren transidentiteettiä on lähdetty aikuisten taholta pönkittämään. Blokkereille laitetuilla nuorilla transidentiteetti jatkuu murrosiän jälkeen 100% tapauksista. Lue lisää esimerkiksi GENIDin sivuilta. Kyseessä on skandinaavinen "transnuorten" vanhempien verkosto, joka on lääkäri- ja tutkijavetoinen.

Tästä syystä puhutaan ns. kasvurauhasta. Eli lapsille ei todellakaan pidä edes ehdottaa, että he voisivat mahdollisesti olla transsukupuolisia. Transsukupuolisuuden diagnosointia voidaan edes harkita ainoastaan aikuiselta, ja heidänkin kohdallaan pitää olla todella varovainen. Kyseessä on äärettömän vakava asia, jossa voi helposti mennä paljon pieleen. Seta ja sen jäsenjärjestöt eivät suhtaudu aiheeseen asiaankuuluvalla vakavuudella.

Asiaan liittyy vielä sekin aspekti, että nimenomaan homoseksuaaleilla, oli kyseessä sitten homomies tai lesbonainen, on näkemäni perusteella yleistä sukupuoli- ja identiteettihämmennys, etenkin nuorina. Se on ollut näin kautta historian. Moni homo ja lesbo on pohtinut tai kyseenalaistanut sukupuoltaan nuorena. Homomiehet ja lesbonaiset ovat tyypillisesti erilaisia kuin heteromiehet ja heteronaiset, ja he joutuvat välillä kärsimään tästä erittäin paljon ja kipuilemaan seksuaalisuutensa ja identiteettinsä kanssa, koska heille ei ole ympäristössä samaistumiskohteita. Se synnyttää heille kokemuksen erilaisuudesta ja eristyneisyydestä, mikä on psykologisesti erittäin raskasta. Koska transsukupuolisuus on nykyään niin kauhean paljon pinnalla, niin he helposti omaksuvat transidentiteetin ja alkavat pitää itseään transsukupuolisena, sillä transnarratiivi tarjoaa heidän ongelmilleen loogisen selityksen. Lisäksi transsukupuolisuus tarjoaa heidän psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiinsa näppärän, suoraviivaisen ratkaisun: sukupuolenvaihdoshoidot. Eli transrummutus hämmentää heidän jo olemassaolevaa identiteettisotkuaan vain lisää sen sijaan, että heitä pyrittäisiin auttamaan esimerkiksi tarjoamalla psykoterapiaa. Valtaosa detransitioituneista naisista on lesboja, minä mukaanlukien, ja olen itsekin saanut tuntea tämän kuvatun identiteetti- ja seksuaalisuuskipuilun nahoissani.

Jotkin tahot ovatkin alkaneet maailmalla pitää transilmiötä uutena, salakavalana, julmana homojen eheytymishoidon muotona. Sukupuolensa vastakkaiseksi vaihtanut homoseksuaali on nimittäin sosiaalisesti hetero. Samalla kätevästi saadaan steriloitua ei-toivottu yhteiskunnallinen aines. Transhoidot nimittäin tekevät ihmisen pysyvästi lisääntymiskyvyttömäksi (minä olen sellainen). Tämä on alaikäisten kohdalla täysin anteeksiantamatonta. Nk. "translapsi" eli todennäköinen homoseksuaali (tutkimuksen mukaan transkokevista pojista 94% ja tytöistä 100% koki vetoa oman biologisen sukupuolensa yksilöitä kohtaan) laitetaan ensiksi esimurrosiässä blokkereille eli myrkyille, jotka estävät hänen luonnollisen murrosikänsä, ja tämän jälkeen hänen kehonsa muokkaillaan vastakkaisen sukupuolen hormoneilla ja kirurgialla. Tunnetuin tällainen tapaus on amerikkalainen Jazz Jennings. Tällainen ihminen ei tiedä lainkaan, millaista on olla normaalikehoinen mies tai nainen, koska hän ei ole koskaan kasvanut kummaksikaan. Hän ei ole koskaan kehittynyt biologisen sukupuolensa aikuiseksi, eikä koskaan kokenut normaalia seksuaalisuutta miehenä eikä naisena. Kirurgia tarjoaa vain irvokkaan jäljitelmän vastakkaisen sukupuolen vermeistä. Hänet on pysyvästi ja peruuttamattomasti steriloitu jo alaikäisenä, ennen kuin hänen elämänsä on kunnolla edes alkanut. Mitä enemmän tätä ajattelee, sitä hirveämmältä se kuulostaa. Miten tällaisen mengelemäisen toiminnan annetaan yhteiskunnassamme tapahtua? Näinkö paljon ihmiskunta vihaa sukupuolelleen epätyypillisiä ihmisiä (eli pääasiassa homoja ja lesboja, sillä homoseksuaalisuus on jo itsessään sukupuolista epätyypillisyyttä)? Herätkää, pahvit, nyt on tosi kyseessä. Lakatkaa tukemasta transliikettä ja genderideologiaa ennen kuin on liian myöhäistä.

• Summa summarum

Kaiken tässä kirjoituksessa esitellyn perusteella Seta on siis oikeille, tavallisille homppeleille ja lepakoille nykyhetken kontekstissa yhteiskunnallisesti yksinomaan vahingollinen järjestö. Setan vastustaminen järjestönä ei ole sama asia kuin homojen tai transsukupuolisten vastustaminen ihmisinä tai ilmiöinä. Setan vastustaminen järjestönä ei ole sama asia kuin homofobia tai transfobia. Ymmärtäkää nyt jo viimein ero näiden välillä. Seta ei ole yhtä kuin homot/transsukupuoliset.

Kirjoituksen jatko-osa: Miksi vastustan LGBT-liikettä (itse homona)