Suomeen tarvitaan transpolin rinnalle dysforiapoli

Minulta (sekä myöskin kavereiltani) kysytään usein, että onko minun mielestäni (tai heidän mielestään) transsukupuolisia olemassa. Mitä kysyjä tarkoittaa tällä kysymyksellä? Mihin se on viittaus? Miksi kysyt sitä?

Minä en ole enää varma, mitä "transsukupuolisuus" on. Koko sen ajan, mitä itse olen ollut tekemisissä transsukupuolisuuden käsitteen kanssa, niin se on tarkoittanut ihmistä, jolla on "vastakkaisen sukupuolen aivot". Tätä ei kuitenkaan voida todentaa tai tutkia ihmisestä, joten emme tiedä transsukupuolisiksi itsensä kokevien ihmisten aivorakenteesta yhtään mitään. Siksi siitä on täysin turhaa puhua. Kaikki perustuu henkilön omaan uskomukseen aivojensa rakenteesta.

Väärään kehoon ei voi syntyä, koska aivot ja muu keho eivät ole toisistaan irrallisia, eivätkä voi olla olemassa ilman toista. MIKÄ syntyy väärään kehoon ylipäätään? Mieli? Sielu? Mieli ei ole olemassa ilman kehoa, ja keholla on sukupuoli, jota ei voi muuttaa. Ja vaikka aivot tai mieli olisivatkin eriparia kehon kanssa, niin mitä sitten, sillä keholla on sukupuoli, jota ei voi muuttaa. Ihmisen koko elämä eletään sukupuolisessa kehossa, joten parempi lähestymistapa on opettaa mieli elämään siinä kehossa, johon on syntynyt. Ihminen voi kokea elämässään sietämätöntä ahdistusta monenlaisista asioista, ja terveydenhoidon ammattilaisten tehtävänä onkin ohjata ihmistä olemaan vähemmän ahdistunut, tulemaan toimeen asioiden kanssa ja käsittelemään kokemuksiaan.

Onko olemassa ihmisiä, jotka kokevat olevansa toista sukupuolta? On. Allekirjoitan transsukupuolisuuden käsitteen sellaisena, jona se on psykiatriassa/lääketieteessä ymmärretty. En ole koskaan sanonut, että transhoidot pitäisi kieltää. Sen sijaan olen sanonut, että transtutkimuksia pitäisi tarkentaa. Ei siis "tiukentaa", vaan tarkentaa. Kaikki tiede, myös lääketiede, kehittyy sitä mukaa, kun uutta tietoa ilmaantuu. Minulla on sellainen perskutina, että moni LGBT-yhteisössä ajattelee, että transasioista tiedetään jo kaikki mahdollinen. Olen eri mieltä. Koko transkokemusta pitäisi tutkia paljon enemmän, ja uuden tutkimustiedon pitäisi heijastua siihen, että miten transtutkimukset järjestetään. Esimerkiksi todella monet detransitioituneet ovat kertoneet, että heillä oli dissosiaatio ja post-traumaattinen stressioireyhtymä ilman, että olivat tästä itse tietoisia, eikä heitä hoitanut terveydenhoitohenkilökunta tunnistanut heistä näitä häiriöitä. Heidän paranemisensa alkoi vasta, kun hoidot suunnattiin dissosiaatioon ja traumoihin, ja transjutut unohdettiin. Suomen transpoli ei tunnistanut minusta itsestänikään dissosiaatiota. Se diagnosoitiin vasta, kun itse epäilin sitä itselläni (jo käytyäni sukupuolenvaihdoshoidot läpi) ja hakeuduin psykiatrian polille. Dissosiaation ja post-traumaattisen stressin yhteys transkokemukseen tulisikin tutkia perinpohjin, sekä henkilökunnan pitäisi kiinnittää näihin transtutkimuksissa huomiota. Koko transhoidon pitäisi olla 100% lääketieteellistä (johon myös psykiatria kuuluu), alati uuden tieteellisen tutkimustiedon kautta kehittyvää. Ei poliittista, tai poliittisten ryhmien painostamaa tai ohjailemaa. Koko transasian yhteiskunnassa pitää olla ensisijaisesti siihen erikoistuneiden lääketieteen ammattilaisten käsissä, ei poliitikkojen tai kansalaisjärjestöjen.

En vastusta myöskään juridista sukupuolenvaihdosta, mutta sen pitäisi toimia siten kuin se on aina ennenkin toiminut, eli juridinen sukupuolenvaihdos on yhteiskunnallinen poikkeuslupa yksilöille, jotka elävät 100% ajastaan vastakkaisen sukupuolen sosiaalisessa roolissa ja eivät enää transhoitojen takia muistuta syntymäsukupuolensa yksilöä.

Kannatan varsinaisen transpolin rinnalle perustettavaa "dysforiapolia", joka olisi toiminnaltaan syömishäiriöklinikan kaltainen, ja dysforiapoleja olisi kaikissa suuremmissa sairaaloissa, ja dysforiaa tuntevia terapeutteja saisi olla yksityisilläkin klinikoilla. Dysforiapolilla hoidettaisiin psykoterapian avulla keho- ja sukupuolidysforiaa, ja siellä olisi töissä ihmisiä, jotka oikeasti tuntevat transkokemusilmiötä, sen syntymekanismeja ja hoitoa. Jokainen transsukupuoliseksi itsensä kokeva ohjattaisiin ensiksi dysforiapolille, ja jos siellä tarjottava psykoterapia ei auta, niin vasta sen jälkeen tulisi lähete varsinaiselle transpolille, ja vasta siellä alettaisiin tutkia mahdollisuutta aloittaa lääketieteelliset transhoidot (niinkuin nyt transpolilla tehdään). Dysforiapolilta ei voisi saada "jäähyjä" (=henkilön kohdalla todetaan syystä x, että tutkimuksia ei voida hänen kohdallaan jatkaa, eikä lääketieteellisiä transhoitoja voida aloittaa) ja siellä ei kytättäisi ihmisten pukeutumista, maneereja, aiempaa dysforiahistoriaa, aiempaa mielenterveyshistoriaa, eikä mitään muutakaan, mitä kytätään transpolilla.
HUS:in syömishäiriöyksikkö
Yle: Syömishäiriöklinikka on Iriksen ja Marian koti

Nykysysteemissä dysforiapoli puuttuu, ja henkilö, joka saa "jäähyn" transpolilta, joutuu täysin tyhjän päälle ilman mitään asiantuntevaa tukea. Monet terapeutit, hoitajat ja lääkärit eivät tiedä hevonhulihumpan vertaa transkokemuksesta, sen ilmenemisestä, syntymekanismeista tai hoidosta, joten eivät kykene dysforiapotilaita kunnolla auttamaan. Transkokemus on anoreksian kaltainen, hoitohenkilökunnalta erityisosaamista vaativa, hyvin syvä ja potilaan elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttava häiriö, joka voi olla hengenvaarallinen. Olen nykyään myöskin täysin vakuuttunut siitä, että monet sukupuolenvaihdokseen ryhtyneistä ihmisistä olisivat alunperinkin tarvinneet jotain ihan muuta hoitoa ja apua, mutta jäivät ilman sitä, sillä koko energia keskittyi transsukupuolisuuden vatvomiseen. Olen tuntenut paljon transsukupuolisiksi itsensä kokevia ihmisiä, ja heistä monella on erittäin rankkoja elämänlaatuun vaikuttavia ongelmia sekä traumaattisia kokemuksia, jotka eivät hoituneet yhtään mihinkään transhoidoilla. Dysforiapolilla tällaiset ihmiset saisivat terapiassa käydä läpi asioitaan ja puhua täysin vapaasti ilman tunnetta siitä, että heitä ja heidän kokemuksiaan arvioidaan kriittisesti, ja ilman jännitystä siitä, että heidän täytyy sanoa oikeat asiat tai muuten hoitoa ei tipu. Dysforiapolilla heitä ohjattaisiin käsittelemään kokemuksiaan ja ahdistustaan ja selviämään sen kanssa. Tarvittaessa he saisivat lähetteen jatkohoitoihin muihin yksiköihin, mikäli heidän tilansa sitä vaatii (monilla dysforiapotilailla on myös esim. syömishäiriö).

Ihmiset eivät turhaan sano, että transsukupuolisuus on ainoa lääketieteellinen häiriö, jonka potilas itse diagnosoi ja johon potilas itse määrää hoidot. Mielestäni koko transhoitosysteemin lähtökohdan tulisi olla se, että potilas VÄLTTYISI lääketieteellisiltä transhoidoilta. Jos potilas kykenee löytämään keinon tulemaan toimeen dysforiansa kanssa tai pääsemään siitä yli, niin se on PELKÄSTÄÄN POTILAAN ETU. Meidän tulee tunnustaa se tosiasia, että IHMINEN ON HÄNEN KEHONSA, tuolla keholla on sukupuoli ja sitä kehon sukupuolta EI VOI MUUTTAA. Tämä on aikaisemmin ollutkin transhoidoissa lähtökohtana ja itsestäänselvyytenä, ja transhoitoihin on ymmärtääkseni mennyt pääasiassa vain ne KAIKKEIN DYSFORISIMMAT tapaukset. Jo pelkästään tämän takia transpolille hakeutui aikoinaan vain muutama kymmentä tyyppiä vuodessa ja katujaluvut olivat hyvin alhaiset. Itse tosin olen jäänyt miettimään, että jos näillekin tyypeille olisi ollut saatavilla todella osaava dysforiapoli, niin kuinka moni näistäkin olisi jättänyt menemättä transhoitoihin. En tietenkään ole tavannut kaikkia maailman transsukupuolisia, mutta tapaamistani transsukupuolisista niin hälyttävän suuri prosentti on täysiä mielenterveystapauksia vielä transhoitojen JÄLKEENKIN, että on pakko esittää kysymys: johtuuko henkilön ongelmat transsukupuolisuudesta vai transsukupuolisuus henkilön ongelmista. On huomattava se, että vaikka moni transhoidot läpikäynyt ei päädy katumaan itse hoitoja, niin hänen elämänsä saattaa silti olla onnetonta, vaikeaa ja monien mielenterveysongelmien sävyttämää. Hän tarvitsee apua ja hoitoa näihin asioihin.

Minun ikäisilleni (32 v.) transsukupuolisille varmaan kaikki tässä sanomani onkin ihan selvää pässinlihaa ja heitä varmaan ärsyttää, että miksi louskutan leukojani tästä uudestaan ja uudestaan. Louskutan nuorempien vuoksi. Ilmapiiri yhteiskunnassa koskien sukupuolta on muuttunut. Minusta on erittäin hälyttävää, että eräs yläasteikäisen dysforiasta kärsineen teinitytön äiti kertoi, että hänen tyttärensä oli aidosti uskonut voivansa muuttua transhoidoilla biologiseksi pojaksi. Kun tytär saatiin ymmärtämään, että hän tulee aina olemaan biologisesti tyttö ja että hän saa tyttönä olla juuri sellainen persoona kuin on, niin hän lopulta luopui transidentiteetistä, ja nykyään pitää koko transyhteisöä vahingollisena.

Huomatkaa, että koko transajattelun lähtökohtana on käsitys siitä, että henkilössä on jotain vikaa tai jotakin väärää, ja hänen täytyy muuttua voidakseen tulla onnelliseksi ja voidakseen elää täyttä elämää. Tämä on täysin päinvastaista kuin mitä homoaktivistit ovat yrittäneet yhteiskunnassa saavuttaa, ja syvässä ristiriidassa alkuperäisen homojen oikeuksia ajavan liikkeen kanssa (LGB). "Born this way" -ajattelu koskee siten vain homoja ja biseksuaaleja, EI TRANSSUKUPUOLISIA, ja on tehtävä selvä ero homoaktivistien ja transaktivistien välille. Homot ja biseksuaalit ovat aina halunneet, että yhteiskunta hyväksyisi heidät sellaisina kuin he ovat, eli sukupuolelleen epätyypillisinä naisina tai miehinä. Mutta transsukupuolisen kohdalla ei ole mitään merkitystä sillä, vaikka koko maailma sanoisi hänelle, että olet kaunis, ihana, riittävä, arvokas, rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olet (eli sukupuolelleen epätyypillisenä naisena tai miehenä). Transsukupuolinen on silti ahdistunut ja haluaa muokkautua toisenlaiseksi. Eli kääntäen: transsukupuolinen hylkää kaiken sen, mitä homot, lesbot ja biseksuaalit haluavat ja tavoittelevat.

Uusi suomalainen detransition -blogi

Eräs toinen suomalainen detransitioitunut nainen on julkaissut tarinansa omassa blogissaan.

Olen tavannut tämän ihmisen, ja hänen tarinansa on sikäli kiinnostava, että se on monilta osin täysin eri kuin omani. Käykää lukemassa se hänen blogistaan. Haluan tässä nostaa esiin minua erityisesti koskettavan pätkän hänen tarinansa kolmannesta osasta:

Kulttuurimme on hyvin pääkeskeinen ja paljon arvoa annetaan ajatustyölle, kielelle ja rationaalisuudelle. Ihmisinä meissä on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vain ajatteleva mielemme ja ajatuksemme: meillä on kehomme kaikkine tunteineen, tuntemuksineen ja kokemuksineen. Teini-ikäisenä minulla ei ollut työkaluja tai esimerkkejä joiden avulla juurtua omaan kehooni. Elinkin pitkälti päässäni, ajatuksissani ja internetissä unelmoiden elämästä ilman kehoa kaikkine kremppoineen ja hankaluuksineen. Näen identiteettikeskeisen sukupuolikäsityksen olevan pitkälti jatketta pääkeskeisestä ihmiskuvasta: ihmisillä nyt vain on jonkinsukupuoliset aivot tai identiteetti, ja keho joko vastaa tai ei vastaa tätä aivojen sukupuolta tai sukupuoli-identiteettiä.

Itse ajattelen sukupuolen olevan monitahoinen ilmiö, joka on pohjimmiltaan todella fyysinen ja kehollinen, mutta johon yhdistyy myös kulttuurimme kehoihin liittämiä käsityksiä ja normeja. Toisin sanoen ajattelen että sukupuolemme johtuu siitä kehosta joka meillä on läpi elämämme kohdusta kuolemaan, sillä se millainen keho meillä on vaikuttaa syvästi siihen millaisia asioita koemme ja kohtaamme.

Minulle kohtu, kyky tulla raskaaksi joko toivoen tai haluamattaan, kehon sisätila joka vuotaa kuukausittain ja jossa piilee mitä erilaisimpia tuntemuksia kivusta hekumalliseen nautintoon ovat olennainen osa naiseutta. Kuukautisten loppuminen tai puuttuminen, keskenmeno, epätoivottu lapsettomuus tai lantionseudun elinten sairaudet ja ongelmat suruineen ja tuskineen ovat myös vahvasti naiseuteen kuuluvia kokemuksia. Mielestäni naiseutta ei tule erottaa näistä syvistä kehollisista kokemuksista, eikä niistä pidä vaieta myöskään identiteettikeskeisen sukupuolikäsityksen vallitessa.

Henkilökohtaisesti en identifioidu täysin naisen enkä miehen sukupuolirooliin, sillä rooleja kun ovat, molemmat tuntuvat kovin kapeilta. Minulla ei ole erityistä, voimakasta sukupuoli-identiteettiä enkä ole enää kovin varma mitä ”kokemus sukupuolesta” edes tarkoittaa. Minussa on miehisiä ja naisellisia aspekteja (kuten kaikissa ihmisissä on, joko piilotettuina tai ilmaistuina) ja molemmat ilmenevät minussa vapaasti ja voimakkaasti. Tietyllä tavalla voisin sanoa, että minulla ei ole sukupuoli-identiteettiä, mutta olen nainen sillä sellainen kehoni on. Yhtä hyvin voisin varmaan edelleenkin identifioitua muunsukupuoliseksi, mutta koen sen nykyään keinotekoiseksi kategoriaksi joka häivyttää yhteyteni muihin samankaltaisia kehoja ja kokemuksia omaaviin ihmisiin eli naisiin. En koe identiteettikeskeistä sukupuolikäsitystä omakohtaisesti tärkeäksi, sillä käsitykseni sekä ihmisyydestä että sukupuolesta on nykyään syvästi kehollinen.

Elämänkatsomustiedon opettajien yhdistyksen nolo kannanotto oppikirjakohuun

Edellisessä kirjoituksessani käytiin läpi erästä varsin transideologisesti värittynyttä yläasteen elämänkatsomustiedon oppikirjaa. Kirjan tekijä Feto ry eli elämänkatsomustiedon opettajien yhdistys on ottanut kantaa kirjan aiheuttamaan kohuun. Tässä screencäppi kyseisestä kannanotosta sen varalta, että se poistetaan tai sitä muokataan (klikkaa isommaksi):

Noniin, käydäänpä nyt yhdessä tämä kannanotto läpi ja keskustellaan sen sisällöstä.

”Opetus ei ole puoluepolitiikkaa”

Sitten kuitenkin kyseinen oppikirja edustaa aivan selvästi tiettyä ideologiaa, jota ajavat nimenomaan tietyt poliittiset tahot.

”Elämänkatsomustiedon oppikirjassa Kompassi: 7–9 yläkoulun elämänkatsomustieto on kuva, jossa esiintyy yhdysvaltalainen Thomas Beatie silloisen puolisonsa kanssa. Beatie on transmies eli hänen sukupuolensa on korjattu naisesta mieheksi. Yhdysvalloissa sukupuolenkorjaus ei lain mukaan vaadi sterilointia. Vuonna 2008 Beatiesta tuli tiettävästi myös maailman ensimmäinen juridinen mies, joka on synnyttänyt lapsen. Kirjan kuvateksti toteaa: “Nykyään mieskin voi synnyttää.””

Tätä informaatiota ei kirjassa kuitenkaan mainita. Henkilö ei ole mies, hän on transmies. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Transmies on biologinen nainen, joka kokee olevansa mies. Transmiehellä on naisen keho eli siten myös synnyttämiseen soveltuvat biologiset värkit. Biologisella miehellä ei synnytysvärkkejä ole, eikä hänelle niitä myöskään koskaan tule. Juridinen mies, joka on synnyttänyt, ei ole sama asia kuin että mies synnyttää. Kamoon nyt ihan oikeasti. Kyseinen tapaus ei ole esimerkki sen puolesta, että miehetkin voivat synnyttää.

”Kuvateksti pitää teknisesti ottaen paikkansa, mutta on ymmärrettävää, että se voidaan kokea provokatiiviseksi, koska sellaiseksi se oli tarkoitettukin. Elämänkatsomustiedon perusluonteeseen kuuluu keskustelun herättäminen.”

Seli seli.

”Näyttää kuitenkin siltä, että elämänkatsomustiedon luonnetta tuntematon ja sukupuolten moninaisuutta koskevasta keskustelusta tietämätön saattoi kokea kuvan teksteineen loukkaavaksi.”

Kyse ei ole siitä, että joku on ”loukkaantunut”, vaan siitä, että kirjassa puhutaan täyttä liibalaabaa, joka ei missään tapauksessa edusta neutraalia tiedettä, vaan tiettyä ideologiaa. Jos kyseinen kuva olisi ollut kirjassa siten, että asia olisi avattu niinkuin kannanoton alussa kirjoitettiin, tai jos kuvateksti olisi kuulunut esim. ”joidenkin näkemysten mukaan mieskin voi synnyttää”, ja lisäksi kirjassa olisi esitelty muitakin tapoja ymmärtää sukupuoli, niin kenelläkään ei olisi ollut minkään kanssa mitään ongelmaa. Mutta sen sijaan kirjassa esitellään sukupuoli vain siten kuin Seta aiheesta opettaa. Setan ideologia on nimenomaan SETAN IDEOLOGIA, ja kirjassa ei esitellä mitään vaihtoehtoisia näkemyksiä. Eli huomatkaa: jengillä ei ole ongelmaa sen kanssa, että Setankin näkemys kirjassa esitellään JOS se esitellään VAIN YHTENÄ näkemyksenä MONISTA näkemyksistä. Tässä maassa on uskonnon- ja maailmankuvan vapaus, siitä ei ole kukaan eri mieltä, ja tämä vapaus koskee myös setalaista maailmankuvaa. Ongelma on siinä, että kirja edustaa PELKKÄÄ SETALAISTA NÄKEMYSTÄ sukupuoliaiheeseen.

”Sen sijaan aiheen käsittely oppikirjassa tulee suoraan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Kohdan “3.1 Perusopetuksen tehtävä” mukaan “[p]erusopetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta.” Kohdassa “4.2 Toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavat periaatteet” todetaan, että “Oppiva yhteisö edistää arvoillaan ja käytänteillään sukupuolten tasa-arvoa ja tukee oppilaita oman identiteetin rakentumisessa.” Elämänkatsomustiedon yläkoulun opetussuunnitelmassa mainitaan erikseen kohdassa “15.4.11 S2 Etiikan perusteita” seuraavasti: “Perehdytään sosiaalisessa mediassa ja muissa tiedotusvälineissä esiintyviin ajankohtaisiin kysymyksiin eettisestä näkökulmasta.” Lisäksi kohdassa “S3 Ihmisoikeudet ja kestävä tulevaisuus” lukee: “Perehdytään ihmisarvoon, ihmisoikeuksiin ja ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen[.]” (linkki, sivut 18, 28 ja 412)”

Mitäh? Eihän tuossa puhuttu transideologiasta ja sen sisällöstä yhtään mitään (ja hyvä niin). Miksi kyseistä sisältöä kirjassa siis on? Huomatkaa, että pelkkä transsukupuolisuudesta puhuminen ei ole transideologiaa ja kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa mainitaan transsukupuolisuus, homous tai mitkään muutkaan ilmiöt. Transideologiaa on se, että MITÄ ja MITEN esitetään, ja mitä esitetään totuutena. Olennaista on siis muotoilu, ja se, että mitä nostetaan esiin ja mitä jätetään mainitsematta. Kävin aiheen tarkemmin läpi edellisessä kirjoituksessani.

”Oppimateriaalien sisällöt pyrkivät usein herättämään lukijassa kysymyksiä ja reaktioita. Näiden pohjalta opetustilanteessa käydään aiheeseen liittyvää avointa keskustelua. Kyseessä olevassa tapauksessa luvussa pohditaan sukupuolen biologisia, psykologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Tätä taustaa vasten myös Beatien kuvateksti tulee ymmärrettäväksi: hän on juridisesti mies, vaikka hänellä onkin kohtu ja munasarjat. Lain edessä hän on siis mies, joka on synnyttänyt. Kuvateksti “nykyään mieskin voi synnyttää” ei sano tätä suoraan, mutta asiayhteyden perusteella on ilmeistä, että tarkoituksena on herätellä lukijaa pohtimaan luvuna aihetta eli sukupuolen eri ulottuvuuksia. Jokainen opiskelija on – ja tulee olla – vapaa muodostamaan aiheesta oma mielipiteensä.”

Seli seli.
Kirjan kyseinen luku ei ”pohdi” yhtään mitään, vaan referoi asiat setalaisen ideologian pohjalta. Kyseinen luku on ERITTÄIN yksipuolinen ja jättää etenkin mies- ja naissukupuolen biologiset/fysiologiset/psykologiset erot mainitsematta. Niinikään luku jättää mainitsematta, että sukupuoliroolit pohjautuvat biologiaan. Luku on kokonaan luettavissa (sekä kommenttini siihen) edellisessä bloggauksessani. Ja edelleen, kirjassa ei avata lainkaan sitä, että kyseinen ”synnyttävä mies” on nimenomaan LAIN EDESSÄ mies. Laki ja fyysinen todellisuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Aihe kyllä sellaisenaan on soveltuva elämänkatsomustietoon nimenomaan pohdiskelevalta pohjalta. Aiheesta enemmän kirjoituksessani synnyttävistä miehistä.

”On totta, että esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät kysymykset herättävät tunteita ja jakavat mielipiteitä. Tämä on täysin ymmärrettävää, ovathan ne hyvin henkilökohtaisia asioita. Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä eriävistä näkemyksistä ei kuitenkaan pidä tehdä poliittisia lyömäaseita. Jokaisella oppilaalla on oltava oikeus muodostaa niistä vapaasti oma informoitu näkemyksensä. Muuten ajaudumme kohti yhden totuuden yksinkertaistettua ja köyhää maailmaa, jossa opetuksen ammattilaisten perustellut pedagogiset valinnat pyritään sensuroimaan, jos ne eivät vastaa lukijan omaa maailmankuvaa.”

Mitäh?
Se, joka tässä sensuroi ja joka edustaa yhtä totuutta olette TE, KIRJAN TEKIJÄT. Nostatte kirjassa esiin VAIN TÄMÄN YHDEN näkemyksen ja jätätte kokonaan mainitsematta muut. Lisäksi ette kirjassa edes yritä nostattaa keskustelua synnyttävistä JURIDISISTA miehistä, vaan toteatte ykskantaan ”nykyään mieskin voi synnyttää”, mikä on täysin eri asia. Toistan: kenelläkään ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että oppikirjoissa käsitellään eri ilmiöitä, kuten transsukupuolisuutta tai homoutta. Sillä on merkitystä, että MITEN näitä käsitellään, mitä nostetaan esiin ja mistä vaietaan. Asiat voidaan esittää joko objektiivisesti tai asennoidusti. Tämä oppikirja on hyvin asennoitunut, ja SE ON SE ASIA, jonka kanssa ihmisillä on ongelma, ei itse aihe sinänsä. Naisen kehon omaava juridinen mies VOI synnyttää, siitä ei ole kukaan eri mieltä.

”Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvistä eriävistä näkemyksistä ei kuitenkaan pidä tehdä poliittisia lyömäaseita.” Mitä tämä edes tarkoittaa ja mihin tällä viitataan?

”Opettaja tai oppimateriaali ei voi kertoa, miltä jokaisesta opiskelijasta pitäisi tuntua, mikä on heidän seksuaalinen suuntautumisensa tai mitä heidän tulisi ajatella sukupuolen moninaisuudesta. Kuten muissakin kysymyksissä, opettaja esittelee aiheeseen liittyviä näkemyksiä, kysymyksiä ja ongelmia, ja antaa opiskelijalle eväitä muodostaa oma käsityksensä.”

Eipä tässä kirjassa esitellä muita näkökantoja kuin se setalainen.

”Erityisesti ihmistieteissä, jossa näkökulmien moninaisuus on suuri verrattuna luonnontieteisiin, jonkin yksittäisen näkökulman opettaminen ainoana oikeana totuutena olisi ongelmallista.”

No miksi sitten itse teette niin?

”Opettajan tehtävä ei ole kertoa opiskelijalle esimerkiksi, millaista talouspolitiikkaa tai uskontoa hänen tulisi kannattaa.”

Onko joku väittänyt, että olisi? Miksi tämä nostetaan kannanotossa esiin ylipäätään?

”Suomen kouluissa annettava opetus ei lähtökohtaisesti seuraa mitään tiettyä poliittista ideologiaa. Opettaja ei siis pyri tekemään kenestäkään oikeistolaista tai vasemmistolaista, liberaalia tai konservatiivia, ei punavihreää eikä sinivalkoista.”

Kyllä se tietty poliittinen ideologia nyt vaan haisee tänne asti…

”Opetuksen sisällön sanelevat lait ja valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet. Opettajan ja oppikirjailijan tehtävä on antaa opetussuunnitelman sisältöjen ja arvopohjan mukaista opetusta käyttäen työkaluinaan pedagogista asiantuntijuutta ja oman oppiainesisällön hallintaa.”

Hyvin jännästi olette opetussuunnitelman sisällön tulkinneet (lue: oman poliittisen ideologianne läpi).

”Suomen koulumenestys perustuu merkittävissä määrin opettajien vahvaan autonomiaan, joka ei ole alisteinen kulloinkin vallassa oleville poliittisille näkemyksille.”

HAHHAHHAA! Katsotaan, kauanko Suomen koulumenestys jatkuu, jos kaltaisenne opettajat huseeraavat siellä jatkossakin. Opettajan vahva autonominen asema tulee edukseen juuri silloin, kun poliitikot yrittävät painostaa jotakin tiettyä näkemystä kouluihin, mutta opettaja pistää hanttiin. Nytpä te itse opettajat juurikin opetatte tiettyjä poliittisia näkemyksiä. Käytätte opettajan autonomista asemaa opettaaksenne asioita, joita opetussuunnitelma ei edellytä opettamaan ajaaksenne tiettyä maailmankuvaa oppilaille.

”Opetussuunnitelman arvoperusta korostaa ihmisyyttä, sivistystä, tasa-arvoa ja demokratiaa. Opetuksen lähtökohtia ovat kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus, kriittinen ajattelu, ihmisarvon loukkaamattomuus sekä katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitoutumattomuus. Tällaisia arvoja on jokaisen opettajan ammatissaan edistettävä.”

Hienoja periaatteita. Menkää nyt siis ja edistäkää niitä.

”Oppimateriaalien sisältöjen alistaminen puoluepolitiikalle avaisi ovet propagandalle.”

On avannut jo, ja propagandisteja olette te itse. Aika paksua tulla julkisesti selittelemään tuollaisia, kun olette jo jääneet kiinni housut kintuissa.

”Sen sijaan että yritettäisiin herättää opiskelijoissa kysymyksiä, kriittistä ajattelua ja antaa eväitä omien perusteltujen mielipiteiden muodostamiselle, poliittinen ohjaus kertoisi kulloinkin vallassa olevien puolueiden näkökulman totuutena. Näin ei onneksi ole, eikä se ole tulevaisuudessakaan oikea tie Suomen koululaitokselle.”

Paitsi, että on jo. Olet(te) poliittisessa ohjauksessa edustaessasi(/nne) tiettyä maailmankuvaa siten, että et(te) ole siitä ilmiselvästi itse lainkaan tietoinen(/sia). Ota jo se pää pois perseestäsi. Tuo on tosi noloa.

Tästä koko kannanotosta paistaa tietynlainen asenteellisuus, sekä myös jonkintasoinen väärinymmärrys siitä, että MIKSI kirja aiheutti kohua ja MISTÄ ihmiset ovat suivaantuneet. Kantaa asiaan on ottanut esimerkiksi Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas tässä Facebook-videossaan ja kyllä jokaiselle terveellä järjellä varustetulle normaalille ihmiselle käy selväksi, että MIKÄ on Peltokankaan mielestä ”paskaa” ja miksi tämä oppikirja pitäisi heivata ”helvettiin”. Paskaa ei ole transsukupuolisten olemassaolo ja sen maininta oppikirjoissa, vaan väite siitä, että miessukupuolta edustava ihminen voi synnyttää (transmies eli biologinen nainen eli JURIDINEN mies sen sijaan kyllä voi, mutta se on ERI ASIA kuin biologinen mies). Olen äimän käkenä siitä, että MIKSI sukupuoleen liittyvät eri ulottuvuudet ovat nykyihmisille niin kauhean vaikeaa ja miksi tästä aiheesta syntyy liian helposti ja aivan täysin yrittämättä aivan typeriä väärinymmärryksiä, kun keskustelun eri osapuolet puhuvat jo lähtökohtaisesti eri asiasta, mutta eivät ymmärrä sitä itse. Erityisen huolestuttavaa tästä tekee se, että Feto ry on filosofian ja elämänkatsomustiedon OPETTAJIEN järjestö, ja myöskin kirjat tekijät ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden PITÄISI olla kykeneviä syvälliseen, objektiiviseen ajatteluun sekä analysointiin. Jaakko Lindfors, yksi kirjan tekijöistä, on itse kaksinkertainen maisteri (tosin myös Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja, hmm…), mutta hänen Mauri Peltokankaalle tekemänsä vastausvideo on suoraan sanoen myötähäpeää herättävä.

Esittelen, määrittelen ja analysoin sukupuolen eri ulottuvuudet tässä aiemmassa kirjoituksessani.

Vielä lopuksi huomauttaisin siitä, että käsitys, jonka mukaan mies EI VOI synnyttää, ei ole konservatiivinen, eikä siten konservatiivisuutta. Se on pelkkää kiistattoman fysiologisen todellisuuden tunnustamista todeksi, ja on siten ei-ideologinen näkemys. Se, että ihmislajilla vain naissukupuolen yksilö synnyttää, on kiistaton tosiasia samaan tapaan kuin se, että painovoima on olemassa ja kuu ei ole juustoa.