keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Katujissa tikittää aikapommi

Moi kaverit.
Vielä minussa henki pihisee ja silleen. Elän tällä hetkellä koko tähänastisen elämäni vaikeinta ajanjaksoa, joten kuntoni on mitä on ja hommat vähän takkuaa. Kiitos kaikille, jotka kommentoivat edelliseen postaukseeni tai laittoivat sähköpostia. En tiedä, mitä tehdä, mutta päivä kerrallaan jne. Yritän kestää sen ajatuksen voimalla, että 1) tästä on suunta vain ylöspäin, 2) kesään ei ole mahdottoman pitkä aika ja silloin pääsee nostamaan kytkintä.

Kirjoitan nyt jonkin verran detransitioprosessistani, kun siitä oli moni kiinnostunut. Elikkäs hakeuduin jo vuosi sitten takaisin transpolille uusiin tutkimuksiin saadakseni itseni takaisin naiseksi. Prosessi on ollut todella, todella hidas, sillä transpoli on nykyään hyvin ruuhkautunut. Sain ensimmäisen ajan polille vasta viime elokuulle ja vasta nyt tammikuussa 2019 kävin ensimmäisillä uusilla tutkimuskäynneillä.

Eli minulle haluttiin järjestää uudet psykologin tutkimukset. Ne on nyt saatu päätökseen, ja ne toteutettiin haastatteluna ja erilaisten paperitestien tekemisenä. Tietoni menevät seuraavaksi transpolin lääkärille ja hän päättää jatkosta. Sitä odotellessa. Pari kuukautta nyt menee kuulemma ainakin.

Itse tutkimuksista minulla ei ole juuri sanottavaa, sillä siinä tosiaan lähinnä vain läpikäytiin elämäni tapahtumia sekä mittailtiin nykyisen mielenterveystilani vakavuutta. Mutta se, mikä järisytti minua näissä tutkimuksissa, oli saamani psykologin lausunto. Sain siis luettavakseni psykologin laatiman lausunnon minusta ennen kuin hän lähetti sen eteenpäin lääkärille. Psykologi oli liittänyt lausuntoon pätkiä aikaisemmista saamistani lausunnoista eri ammattilaisilta, ja hän oli liittänyt mukaan pätkän alkuperäisistä transtutkimuksistani peräisin olevasta senaikaisesta psykologin lausunnosta. Transtutkimuksiin siis kuuluu osana psykologin tutkimukset ja kävin alkuperäisten transtutkimusteni osana noissa psykologisissa tutkimuksissa.

Tuo ensimmäinen psykologi oli osannut lukea minua hämmästyttävän tarkasti ja hän oli listannut lausuntoonsa asiat, joista tulin itse tietoiseksi vuosia myöhemmin ja jotka johtivat detransitiooni. Olen kuvaillut detransitiooni johtaneita syitä esimerkiksi tässä kirjoituksessani. Tuo alkuperäinen lausunto on vuodelta 2010. Psykologi listasi hämmästyttävän tarkasti minussa havaitsemiaan ongelmia ja myös totesi näiden ongelmien olevan todennäköisesti osasyynä sukupuoli-identiteettiongelmiini. Hänen listaamansa ongelmat olivat täsmälleen sitä, mitä ymmärsin itse itsestäni vuosia myöhemmin. Tämä kaikki ryönä on siis ollut havaittavissa minusta jo vuonna 2010.

Muistan tuon lausunnon ja muistan reaktion, jonka se minussa vuonna 2010 aiheutti, vaikka en muistanutkaan sen yksityiskohtia. Muistan olleeni ahdistunut noista psykologin tutkimuksista ja olin myös lausunnosta hyvin ahdistunut. Psykologin listaamat asiat olivat sellaisia, joita en kyennyt kohtaamaan enkä käsittelemään vuonna 2010. Olen kuvaillut tässä blogissa aiemmin, että olin ennen sukupuolenvaihdostani lukkiutunut ahdistuspallo ja sukupuolenvaihdos ratkaisi tuon ongelman, joten pääsin elämässä eteenpäin. Nyt ymmärrän, että sukupuolenvaihdos ei ratkaissut ongelmiani, vaan mahdollisti emotionaalisen etääntymisen ongelmista. Seurauksena kykenin tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta ja prosessoimaan niitä. Niin tapahtuikin. Mutta kyettyäni tekemään tuon vaadittavan prosessoinnin olivat ne alkuperäiset ongelmat jälleen edessäni. Kun jouduin kohtaamaan ne, mihin nyt näiden vuosien jälkeen kykenin, niin lopputuloksena oli detransitio.

Se, mikä on minusta aivan päräyttävää, on se, että noihin alkuperäisen psykologin havaitsemiin ongelmiin ei transpolilla tartuttu yhtään mitenkään, eikä niihin puututtu. Tämän uudelle psykologilleni sanoinkin, ja hän kertoi miettineensä samaa. Kyseinen psykologi otti minut lähtökohtaisesti hyvin vakavasti ja sain hänestä sellaisen kuvan, että hän suhtautuu transpoliin aika kriittisesti. Hän kertoi, että hänen vastaanotollaan on käynyt useita transhoitoja katuneita ihmisiä. Myös transpolin lääkäri kertoi minulle viime elokuussa, että katujaluvut ovat nousussa. Psykologini sanoi, että nuo niin usein mainitut pienet katujaluvut ovat pahasti vanhentunutta tietoa. Nykyiset katujaluvut ovat moninkertaiset. Itselleni on jäänyt aikoinaan transpolilta saamistani dokumenteista mieleen luku 3%, mutta esimerkiksi Walt Heyer on sanonut tutkimustensa perusteella, että todelliset katujaluvut ovat yli 20%. Tämäkin luku on todennäköisesti vanhentunut ja tämänhetkisiä tai tulevia lukuja voidaan toistaiseksi vain arvailla.

Muistan, kun vuonna 2010 kerroin transpolilla hoitajalleni psykologin lausunnon aiheuttamasta ahdistuksesta, niin hän totesi rauhoitellen, että nuo psykologit nyt vaan on tuollaisia negatiivisia ja siitä ei tarvitse välittää. Kaiken tämänhetkisen tiedon valossa tuo on ollut aivan uskomaton reaktio! Jäin miettimään, että mitä helsvettiä transpolilla ylipäätään oikein tutkitaan, vai tutkitaanko mitään. Olen nyt menossa psykoterapiaan käymään läpi elämäni scheissea, mutta minut olisi pitänyt passittaa sinne transpolin toimesta jo vuonna 2010. Kaltaisiani tapauksia on varmasti pilvin pimein, sillä minä itse tiedän useita sellaisia transtapauksia, joiden sukupuoli-identiteettiongelmat ovat niin ilmiselvää seurausta heidän elämänsä muista (vakavista) ongelmista, että en voi kuin monttu auki ihmetellä, että miten heidät on ikinä voitu päästää transtutkimuksista läpi silvotuttamaan itsensä. Minusta on myös aika järkyttävää, että kuinka moni ihminen on tullut sanomaan minulle, että ovat luopuneet sukupuolenvaihdosaikomuksistaan vain luettuaan minun blogiani. Miten voi olla mahdollista, että tähän asiaan erikoistunut sairaanhoitoyksikkö ei onnistu seulomaan näitä tapauksia ja ohjaamaan heitä tarvittavaan jatkohoitoon? Miten voi olla mahdollista, että usean ammattilaisen erikoishoitotiimi ei ole kyennyt havaitsemaan minun dissosiaatiohäiriötäni?

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että Suomen koko transhoitojärjestelmä kaikkine rakenteineen pitäisi laittaa aivan kokonaan uusiksi, ja mitä enemmän itselleni selviää asioita, niin sitä vahvemmin olen sitä mieltä. Näyttää vaan entistä vahvemmin siltä, että meillä on transhoitoja läpikäyneissä ihmisissä aivan järkyttävä tikittävä aikapommi.

13 kommenttia:

  1. "Minusta on myös aika järkyttävää, että kuinka moni ihminen on tullut sanomaan minulle, että ovat luopuneet sukupuolenvaihdosaikomuksistaan vain luettuaan minun blogiani." -En ole oikeastaan yllättynyt tästä, mutta onhan se järkyttävää, ja huolestuttavaa mihin pelkän transpolin kautta kulkevat voivat joutua. Kiitos postauksesta, ja siitä että kerrot omista kokemuksistasi. Ja siitä että ylipäätään kirjoitat, se voi olla monelle reitti sekoilusta suoralle tielle.
    Voimia. Uskon ja toivon, että kaikki asettuu paikoilleen ja saat rauhan.

    VastaaPoista
  2. Johan on kivinen polku sinulla. Mutta hyvä että edes nyt tuo kaikki "ryönä" on tullut tietoisuuteesi. Parempi myöhään kun ei silloinkaan, vaikka toki olisit paljolta säästynyt jos se ryönä olisi käsitelty ennen transitiota.

    Voimia!

    VastaaPoista
  3. Huh, mitä settiä. Kertomasi perusteella transpolin toiminta kuulostaa täysin epäeettiseltä ja kaikkien kuviteltavissa olevien hyvien hoitokäytäntöjen ja eettisten ohjeiden vastaiselta. Pistää vihaksi, että sinä ja erittäin todennäköisesti monet muutkin joudutte maksamaan siitä niin järkyttävän kovan hinnan. Jos olisin toimittaja, kirjoittaisin aiheesta jutun ja toivoisin sormet ristissä, että joku valtamedia ottaisi sen. Kaiken transrummuttelun ja sukupuolisekoiluaivopesun vastapainoksi. Ihmisillä olisi oikeus kuulla myös tämä puoli tarinaa, ettei yksikään silvotuttaisi turhaan itseään. Onhan se nyt täysin käsittämätöntä, että joku on YHTÄ BLOGIA LUKEMALLA pyörtänyt päätöksensä, jolla on jo ollut "äärimmäisen tiukan seulan" kautta saatu hyväksyntä. Ja jos joku sut tutkinut ammattilainen on jo nähnyt nuo psyykkiset oireet, miten on mahdollista, että sun on annettu tehdä peruuttamattomat somaattiset hoidot itsellesi ennen kuin ne on hoidettu kuntoon? Transpoli alkaa näyttää huonommalta ja huonommalta.

    Valtavasti voimia.

    - E

    VastaaPoista
  4. Kiitos sanoistanne.

    Jooh, on tämä maailma kyllä sekaisin. Eniten pelkään noiden "translasten" puolesta...

    VastaaPoista
  5. Tuossa oli hyvin sanoiksi muotoiltuna se mitä olen itsekin pitkään pohtinut. Asenneongelmahan on juuri siinä kun liian monet transihmiset kuvittelevat että siinä oltaisiin ikäänkuin heitä VASTAAN jos transidentiteettiä ei kirjata heti siitä vaan kyseenalaistamatta kaikkialle ja suututaan verisesti jos heidät ohjataan tutkituttamaan pääkoppaansa. Ja vedotaan siihen että "kyllä ihminen itse tietää parhaiten". Mutta kun ei aina oikeasti tiedä.
    Olen surullinen ja huolissani siitä että transpolille hakeutuu nykyään niin paljon mieheksi haluavia nuoria naisia. Uskon että monet näistä ovat pohjimmiltaan vaan hyvin maskuliinisia naisia. Kai se naisen "muotti" koetaan niin ahdistavaksi

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa siltä, että transpolin tutkimukset ovat melkomoista verovarojen haaskausta, jos kerran esim. psykologin tutkimusten tulokset eivät käytännössä merkkaa mitään. Miksi sitten ylipäätään tehdään psykologin tutkimukset, jos niiden tulokset kuitataan tyyliin: "psykologit nyt vaan ovat sellaisia ja sellaisia". Paljon kuulee kyllä että yleisesti hyvin tunnetut vakavat psyk. diagnoosit, esim. skitsofrenia, huomataan kyllä transtutkimuksissa ja ne ovat pääsääntöisesti este hoidoille. Mutta surullista että esim. juuri dissosiatiivinen identiteettihäiriö jää tällä tavoin noteeraamatta ja että siitä sitten aiheutuu peruuttamatonta harmia.

    VastaaPoista
  7. Sen verran tarkennusta, että itselläni ei ole dissosiatiivinen identiteettihäiriö (DID), vaan derealisaatio ja depersonalisaatio. Tosin tähän blogiin on tullut kommentteja tyypeiltä, joilla on DID, ja heidän mukaansa sitä ei olla huomattu transpolilla.

    VastaaPoista
  8. Olen tuo joka ihmetteli verovarojen haaskuuta tutkimuksiin, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Siis pointtini oli, että on paljon psykiatrisia häiriöitä, joita ei osata tunnistaa ja diagosoida transpolilla. Oli sitten tarkka dg DID, depersonalisaatio, derealisaatio tai vaikka joku muu traumaperäinen häiriö.

    VastaaPoista
  9. Jep, kuulemani mukaan juuri näin. Kuulemma transpolilla ei ole mitään traumaosaamista.

    VastaaPoista
  10. Eksyin lukemaan blogiasi, ja kokemasi pimeys sai minut surulliseksi. Vaikka sukupuolidysforia ei ole minulle läheinen asia, halusin rohkaista kertomalla että kehollasi on katoamaton arvo. Loistava arvo, jota ei ole kiinni ihmisten hyväksynnästä ja jota ei veitset voi millään viedä. Armon ja totuuden Jumala näkee sinutkin. Terveisin Armi

    VastaaPoista
  11. Olen useamman vuoden lukenut tätä blogiasi. Se tarjoaa sitä valtavirtadiskurssista puuttuvaa kritiikkiä sukupuolenkorjaus(/-muutos)hoitoja kohtaan. Pidän oikeasti pelottavana ja tieteen etiikan kannalta täysin kestämättömänä, että meillä vaikutetaan ideologisilla perusteilla lääketieteellisiin hoitoihin. Veikkaan että 10 vuoden päästä tai hieman myöhemmin suuri kupla puhkeaa ja joudutaan kohtaamaan ideologisten hoitojen eettiset seuraukset. Jos jonkun olotilan voi tehdä vakaaksi ja edes siedettäväksi aina elinpäiviensä loppuun asti näillä kirurgisilla "korjauksilla", niin ymmärrän että joskus se voi olla äärimmäinen viimeinen kompromissi hoidossa. Jos siis kaikki muut vaihtoehdot on suljettu pois ja yritetty oikeasti tehokkaasti hoitaa vuosia pois tuloksetta. On kuitenkin pelottavaa ajatella, että esim. dissosiaatiohäiriön kanssa voisi humahtaa onnistuneesti transpolin "seulan" läpi.

    Mietin joskus lueskellessani teksteistäsi kriittistä suhtautumista mielenterveysongelmia kohtaan että oliko kyse jonkinlaisesta sisäisestä defenssistä? Olet aika ankara itseäsi kohtaan ja vaadit itseltäsi paljon. Mielenterveysongelmat yhdistetään ikävä kyllä vieläkin joskus heikkouteen tai siihen, ettei yksilö kykenisi ajattelemaan myös järjellä ja loogisesti. En voi edes kuvitella miltä tuntuu vuosien ja transformaation jälkeen todeta oman identiteetin ja ehkä jopa minuuden olleen harhaa. Toivon ettet sinä tai kukaan muukaan olisi ikinä joutunut tai joutuisi tulevaisuudessa enää kokemaan tällaista. Samalla se kuitenkin kasvatti sinusta erittäin erityisen ja tärkeän ihmisen. Yhteiskunnallinen taistelu näissä asioissa on vasta alussa. Juuri sinunlaisiasi ihmisiä tarvitaan äänitorviksi ja muutoksentekijöiksi.

    VastaaPoista
  12. Moi, löysin blogisi youtuben kautta. Olet todella rohkea kun kerrot asioista näin avoimesti. Toivon että löydät onnen ja et kadu tekemisiä päätöksiä loputtomasti. Et voi niille enää mitään etkä ole niihin syyllinen. Ehdit vielä kokea vaikka mitä hyvää elämässäsi vaikka sanot tuhlanneesi aikaa. Itsekin olen vasta nyt 30 vuotiaana alkanut elää elämääni. Asiat ovat toki pikkumaisia tällaiseen prosessiin verrattuna mutta koen myös tuhlanneeni aikaa koska en aiemmin ikinä ole hyväksynyt itseäni. En tietenkään tuntemattomana ja uutena lukijana voi tietää miltä sinusta tuntuu. Halusin vain kannustaa ja toivoa sulle kaikkea hyvää.

    Olet varmasti saanut paljon aikaan tuomalla aiheen esille. Itse esim en ole koskaan ajatellut että näissä trans asioissa ei ole tällaista osaamista yhteiskunnannassamme. Lähinnä olen miettinyt, että on vaikea saada korjattua sukupuoli jos niin halua. Toivottavasti julkitulosi herättä keskustelua enemmänkin.

    VastaaPoista
  13. Kiitos kommenteistanne <3

    VastaaPoista

TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa (ei kommentteja luokkaa "tapa ittes", "hevosen kyrpä" tai "neekerineekerineekeri").

Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.

Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.

Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.