lauantai 10. helmikuuta 2018

Viimeisen muurin takana on totuus

Nyt ollaan totisesti jännän äärellä.
Blogi on elänyt hiljaiseloa viime ajat, koska olen ollut uimassa ihmisyyden haisevimmassa sontaviemärissä. Olen nyt kuitenkin palannut sieltä ja minulla on vähän tarinaa kerrottavana. Varoitan kuitenkin ennakkoon, että tämä ei ole lainkaan kiva tarina. Kerron tämän silti, koska tästä pitää ehdottomasti puhua ja, noh, siksihän minä täällä olen, että puhun asioista, joista kukaan muu ei halua puhua. Teitä on varoitettu.

Aiemmassa kirjoituksessani kerroin Viivi Luomasta, joka aiheutti viime marraskuussa kohua Ylen Perjantai-ohjelmassa. Kyseessä on itsensä mieheksi kokeva biologinen nainen, joka kävi läpi transtutkimukset ja sai transsukupuolisuusdiagnoosin, mutta päätti olla menemättä transhoitoihin. Minä tutustuin kyseiseen henkilöön IRL. Tällä tuttavuudella oli kannaltani dramaattiset seuraukset. Kyseinen henkilö oli minulle peili ja hänen kauttaan sisäistin monta asiaa, joita olin pyöritellyt jo jonkin aikaa, mutta joiden kanssa en ollut jotenkin päässyt edemmäs. Tämä koko blogihan on alunperinkin lähtöisin skeptisyydestä ja ajan kuluessa kävin koko ajan vain entistä skeptisemmäksi tietojeni karttuessa. Olen aiemminkin kirjoittanut omista kokemuksistani, epäilyistäni ja fiiliksistäni ja tämän blogin olemassaolon aikana olen muuttanut kantaani transsukupuolisuudesta ja kallistuin voimakkaasti sen kannalle, että sukupuoliristiriitakokemukset selittyvät traumoilla ja muilla päävammoilla ja että koko transsukupuolisuuden olemassaolo voidaan kyseenalaistaa.

Olen potenut outoa, selittämätöntä ristiriitaa jo pitemmän aikaa. Puhutaan useammasta vuodesta. Yllä linkatut kirjoitukset ilmentävät tätä ristiriitaa varsin julmalla tavalla. Olen pystynyt alusta asti myöntämään itselleni ja maailmalle, että olen nainen ja että transhoidot eivät ole tehneet minusta miestä, vaan ainoastaan muokkaillun naisen. Olen kyseenalaistanut oman transsukupuolisuuteni ja kritisoinut voimakkaasti transaktivisteja. Olen sanonut olevani niin kyllästynyt transrummutukseen, että haluan irtisanoutua koko transsukupuolisuudesta. Tästä huolimatta olen kuitenkin itse transsukupuolinen ja en voi lakata kokemasta keho- ja sukupuolidysforiaa. Dysforiani on niin paha, että se aikoinaan ajoi minut lähes itsemurhaan ja kaikesta tästä julmasta itsekritiikistä huolimatta olen aina kokenut, että sukupuolenvaihdos pelasti henkeni. Mutta silti jokin on hiertänyt minua aina. Olen aina sanonut, että en kaikesta itsekritiikistäni huolimatta ole koskaan katunut transhoitoja, enkä halua palata takaisin siihen, mitä joskus olin. Tämä on totuus, sillä tämä on sitä, mitä olen aina oikeasti kokenut. Tiedostin friikkiyteni, mutta siitä huolimatta pidin muutoksista kehossani ja en halunnut luopua niistä. En koskaan kokenut minkäänlaista katumusta tai kaipuuta entiseen. En yhtään minkäänlaista. Mutta silti jokin hiersi yhä vain. Tuo hiertäminen alkoi vaivata minua. Se vaivasi lopulta niin paljon, että en voinut enää jättää sitä huomiotta, vaan se oli pakko kohdata. Aikani mietittyäni ymmärsin, että en ole tosiaan koskaan ollut katuja, enkä ole kaivannut entistä minääni, vaan ongelma on kokemus siitä, että valehtelen. Minä tiesin aina olevani nainen. Minä tiesin aina, että minusta ei voi tulla koskaan miestä. Tiesin, mutta en sisäistänyt, ja tämänkin ristiriidan minä aina ymmärsin. Tietoisuus oikeasta sukupuolestani alkoi vaivata minua, sillä tiesin myös, että esiintyessäni miehenä minä valehtelen. Minä valehtelen itselleni ja minä valehtelen muille. Uskottelen muille olevani jotakin, mitä en ole. Minun nimeni ei ole oikea nimeni. Minulla on väärät paperit. Minun identiteettini on keksitty identiteetti. Tuota ihmistä ei ole olemassa, vaan minun oikea nimeni on se nimi, jonka sain syntymässä vanhemmiltani, ja tuo nimi on tytön nimi. Minä elän valheessa ja yhteiskunta on legitimisoinut tuon valheen. Tietoisuus valehtelustani alkoi painaa minua ja siitä muodostui lopulta vyyhti sisimpääni ja paino hartioilleni. Tästä huolimatta olin yhä transsukupuolinen ja koin aina, että sukupuolenvaihdos oli oikea ratkaisu. Tämä kaikki ei ole katumusta, vaan sillä on enemmän tekemistä sen kanssa, että millainen persoona olen. Minä vihaan valehtelua ja kartan sitä tietoisesti. Mutta jotenkin koko elämästäni oli tullut valhe. Elämääni miehenä liittyi muutakin salailua. En esimerkiksi voinut mennä saunaan tai uimahalliin kummallekaan puolelle, koska näytin mieheltä, jolla on naisen jalkoväli. Tätä juttua sain aina salailla myös esimerkiksi työpaikan pukuhuoneessa ja minun piti joka ikinen päivä tunkea alkkareihini täytettä ja joskus kauhuissani tarkistin monta kertaa päivässä, että täyte on varmasti paikoillaan, sillä säikähdin unohtaneeni sen. Ja joskus unohdinkin. Jouduin keskusteluissa kiertämään joitakin kysymyksiä tai kertomaan puolitotuuksia, sillä minä en koskaan ole ollut poikalapsi tai teinipoika ja siten minulta puuttuu monet miesten kasvuun liittyvät tyypilliset kokemukset. Koin, että olen mies ilman menneisyyttä, mutta olen samaan aikaan myös nainen, joka on kuollut. Tämä oli hyvin hämmentävä ajatus.

Olen viime vuodet kehittynyt huimasti ihmisenä ja olen päässyt yli lähes kaikista ongelmistani ja saanut kaikki lukkoni auki. Koin erityisesti Suomeen palattuani viime vuoden lopulla, että elämäni on nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin, koska kaikki lukkoni ovat avautuneet. Olin vuosia ja vuosia aikaisemmin rakentanut ympärilleni muureja tiedostamattani ja havahduin muurien olemassaoloon vasta niiden alettua aiheuttaa ongelmia. Vietin vuosia repien näitä muureja yksi kerrallaan alas. Suomeen palattuani koin, että viimeinenkin muuri on kaadettu ja niitä ei enää ole. Olen puhdas. Sitten elämässäni tapahtui muutoksia, joiden seurauksena järkytykseksekseni huomasin, että vielä yksi muuri on jäljellä ja että minä en näe sen taakse lainkaan. Sisuksissani oli vielä yksi lukko, mutta en jostain syystä saanut siitä mitään otetta ja en käsittänyt, mitä sen takana voisi olla. Ymmärsin vain, että sen takana oli jotakin hyvin pelottavaa. Siellä oli jotakin niin pelottavaa, että mieleni kytkeytyi pois päältä yrittäessäni saada siitä otetta. Asia alkoi vaivata minua enemmän ja enemmän.

Samaan aikaan, kun aktiivisesti hengailin Viivi Luoman kanssa, kuuntelin hänen näkemyksiään ja peilasin itseäni häneen, aloitin vanhan päiväkirjani järjestelmällisen läpilukemisen, sillä halusin tutkia menneisyyttäni. Ajattelin, että sieltä ehkä löytyy vastaus siihen, mikä minua hiertää. Pidin hyvin aktiivisesti päiväkirjaa vuodesta 2007 vuoteen 2015 ja kirjoitin sinne paitsi ajatuksiani ja fiiliksiäni lähes päivittäin, niin myös kokonaisia esseitä erilaisista aihealueista. Kyseiseen päiväkirjaan on kokonaan dokumentoitu transprosessini, sitä edeltävä aika ja sen jälkeinen aika, elämäni synkin ajanjakso sekä myös ideologiset ja maailmankuvalliset heräämiseni. Kaivoin tämän kaiken esiin ja aloitin lukemisen aivan alusta. Olin järkyttynyt siitä, mitä löysin. Päiväkirjasta paljastui asioita, jotka olin aivan kokonaan unohtanut tai joiden merkitystä en joko muistanut tai ollut ymmärtänyt. Päiväkirjan lukeminen sai minut ymmärtämään elämääni aivan uudella tasolla. Kaiken tämän peilaamisen ja vanhojen kirjoitusteni lukemisen kautta asiat kirkastuivat, palaset loksahtivat paikoilleen, sisäistin kunnolla asiat, joita olin pyöritellyt tai yrittänyt pyöritellä jo useamman vuoden. Silmäni aukenivat.

Lopputulos tästä kaikesta oli se, että ymmärsin tehneeni hirvittävän, kammottavan, brutaalin virheen.

Viivi Luoma on lähestulkoon julmuuteen asti rehellinen henkilö. Eli siis samanlainen kuin minä. Hän sanoi minulle monta asiaa, jotka olen sanonut itselleni, mutta joita en ollut koskaan aiemmin kuullut toisen ihmisen suusta ja nimenomaan päin naamaa sanottuina. Toisen ihmisen sanomina ja hänen reaktioillaan höystettyinä nuo asiat, jotka tiesin ja jotka olin itselleni myöntänyt, saivat jotenkin ihan uudenlaisen merkityksen ja kolahtivat paljon kovempaa. Jouduin ensimmäistä kertaa sellaiseen tilanteeseen, jossa minun piti ihan oikeasti, ja Aikuisten Oikeasti, kohdata oma kehoni ja sen rajat. Minun piti kohdata se, että mitä kehoni on ja mitä se ei ole. Katsoin peiliin ja ensimmäistä kertaa näin itseni sellaisena kuin olen. En nähnyt jotakin oman mieleni vääristymää, niinkuin tähän asti, ja mikä tärkeintä, en pystynyt enää pakenemaan harhoihini, vaan näin oikean, todellisen itseni sellaisena kuin se on. Katsoin peiliin ja ymmärsin, että viimeisen muurin takana on totuus. Peilistä katsoi takaisin nainen, sillä nainen minä olen, ja minulla on XX-kromosomit ja naisen vermeet. Minulle valkeni tuhannen auringon voimalla, että miten käsittämättömän harhainen ihminen minä olen ollut. Katsoin peilin naista ja viimeinkin sisäistin, että tuo nainen olen minä. Mutta en ole mikä tahansa nainen, vaan rikottu, silvottu, muokkailtu nainen. Minulta on leikattu ruumiinosia irti. Minulla ei ole rintoja, sillä ne on leikattu irti, ja alavatsassani on arpia, jotka ovat olleet haavoja, joiden kautta muutakin kehooni luonnollisesti kuuluvaa on leikattu irti. Kasvonpiirteeni ovat muuttuneet. Naamassani kasvaa karvaa. Ääneni on täysin tunnistamattomaksi muuttunut. Eikä pillu muutu kyrväksi vain tahtomalla niin. En voi siittää lasta ja olen steriili naisenakin. Minä en ole mies. Minä en ole lähelläkään miestä. Minusta ei koskaan tule miestä. Yritin ja epäonnistuin surkeasti ja tein vain itsestäni täyden pellen. Nykyinen nimeni ei ole oikea nimeni. Identiteettini on keksitty identiteetti ja minulla on väärät paperit. En ole mies, vaan olen silvottu nainen, outo nainen, friikki nainen, ruma ja kammottava nainen, kuvottava ja luotaantyöntävä nainen, jota kaikki katsovat oudoksuen, kammoksuen ja inhoten. Olen elänyt vuosia valheessa ja uskotellut itselleni olevani jotakin, mitä en ole, ja uskonut voivani saada asioita, joita en voi koskaan saada. Katsoin itseäni ja luhistuin täysin. Kysyin itseltäni ja ensimmäistä kertaa kysyin täysin tosissani: "Voi hyvä Luoja, mitä minä olen tehnyt?" Sitten kuulin sanat: "Ihmisessä, joka tekee itselleen jotain tuollaista, on pakko olla jotain outoa. Sinä sait, mitä halusit. Olisit tyytyväinen!" Mieleni kirkui. Minä sain, mitä halusin. Mutta en koskaan ymmärtänyt, mitä halusin. En koskaan oikeasti ymmärtänyt, mitä olin tekemässä, minne olin pyrkimässä. Se tässä onkin kaikkein traagisinta. Olen hyvin harhainen, sairas ihminen. Olen sairas lesbonainen, jolla on vääristynyt käsitys molemmista sukupuolista ja tämän kautta vääristynyt käsitys myös omasta sukupuolestaan. Olen friikki yksilö, jolla on vääristynyt käsitys maailmasta ja ihmisistä. Vanhasta päiväkirjastani paljastui asioita, jotka olin unohtanut, ja joiden perusteella päättelin näin jälkikäteen kärsineeni vuosia post-traumaattisesta stressioireyhtymästä täysin tietämättäni. Kaikkien näiden asioiden kautta pääni on sanonut poks. En koskaan ymmärtänyt sitä. En ennen kuin nyt. Mutta nyt on jo liian myöhäistä. Minä hyppäsin kaninkoloon. Olen mennyt yli siitä rajasta, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. En saa koskaan takaisin jotakin sellaista, joka on kerran leikattu irti. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat peruuttamattomia. Kun ruumis kerran rikotaan, niin sitä ei enää koskaan saada ehjäksi. Minä olen aivan täysin korjauskelvoton. Mitään ei ole enää tehtävissä.

Minä olen vain rikkinäinen ja hämmentynyt lesbotyttö. En mitään muuta. En ole koskaan ollut mitään muuta. Enkä voi koskaan tulevaisuudessakaan olla mitään muuta. En voi koskaan olla mitään muuta kuin nainen, vaikka kuinka itseni mieheksi kokisin tai haluaisin olla mies. Muun väittäminen tai uskotteleminen on silkkaa paksua valhetta ja siinä valehtelen ennen kaikkea itselleni, sillä minä kyllä tiedän totuuden, vaikka muut eivät tietäisi. Se, että ylipäätään päädyin tähän pisteeseen asti, johtuu omasta harhaisuudestani ja sairaalloisuudestani. Se, että päädyin tänne asti, johtuu siitä, että olen hyvin sairas. Minulla ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, mitään muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se, että kuka ja mikä olen, sillä en voi ikimaailmassa tulla toiseksi ihmiseksi. Traagista tässä on se, että minun piti käydä lihamyllyn läpi sen ymmärtääkseni. Mutta samanaikaisesti the truth will set you free. Kun minä ensimmäisen kerran kaiken tämän vuosien transuilun (ja kaiken siihen liittyvän salailun) jälkeen laitoin mekon päälleni ja totesin, että nyt olen nainen, niin tunsin silkkaa helpotusta. Nyt olen viimein lakannut valehtelemasta maailmalle ja ennen kaikkea itselleni. Se tuntui ainoastaan hyvältä. Olen tässä kahlannut läpi detransitioituneiden (=vaihtaminen takaisin alkuperäiseen sukupuoleen) naisten blogeja oppiakseni keinoja tulla toimeen uudessa tilanteessani ja heistä eräs sanoi osuvasti: sukupuolenvaihdoshoitojen perimmäinen tarkoitus ja päätepiste on aina detransitio. Sillä silloin hoidoista on ollut henkilölle jotakin todellista hyötyä, sillä hän on oppinut hyväksymään kehonsa ja sukupuolensa ja siten päässyt ongelmastaan (sukupuoliristiriidasta) yli. Minullekin sukupuolenvaihdos oli ennen kaikkea irtiotto naiseudesta. Pääsin sukupuolenvaihdoshoitojen aiheuttamien muutosten myötä tarkastelemaan naiseutta hieman ulkopuolelta käsin ja kykenin siten katselemaan asioita uudesta vinkkelistä. Tämän vuoksi olen tässäkin blogissa aiemmin puhunut siitä, että koin hyötyneeni sukupuolenvaihdoksesta aivan ehdottomasti. Olin alkujani hirveä räjähdysherkkä draamapesäke ja angstipallo. Sukupuolenvaihdos ratkaisi kaikki nuo ongelmat, rauhoituin ja pääsin elämässä eteenpäin. Löysin aiemmin mainitusta vanhasta päiväkirjastani vuodelta 2010 tekstin, jossa pohdin sukupuolijuttuja ja kirjoitin siinä, että haluan vain olla oma itseni. Nyt olen löytänyt sen oman itseni ja naisena oleminen on osa tuota itseä. Se henkilö, joka minä olen, on nainen. Miljoonan taalan kysymys kuitenkin on, että olisiko näitä ongelmia ollut mahdollista hoitaa ja ratkaista jollain muulla tavoin kuin hormoneilla ja leikkauksilla, esimerkiksi terapialla. Muihinkin vaikeisiin mielenterveyshäiriöihin on olemassa toimiva terapiamuoto (kuten anoreksiaan). Miksei siis sukupuoli-identiteettivammaankin? On paljon toistettu klisee, että kukaan ei hoida anoreksiaa rasvaimuilla. Minun kohdallani on tosin jo myöhäistä. Minua ei koskaan edes yritetty hoitaa terapialla, joten emme saa koskaan tietää, että olisiko se auttanut. Minä olen jo mennyt yli sen rajan, jonka jälkeen ei ole enää paluuta.

Omat epäilyni ja skeptisten ajatusten pyörittelyt eivät ole uusi juttu, kuten jo tässäkin blogissa aiemmin julkaissut tekstit osoittavat. Olin yli vuoden putkeen ulkomailla syksystä 2016 loppuvuoteen 2017. Otin viimeisen hormonipiikkini ennen lähtöä. Olen tässä kohtaa (10.2.2018) ollut ilman hormonihoitoa lähes puolitoista vuotta. Huomasin jo alkuvuodesta 2017, että hormonien vaikutuksen hälvettyä oloni alkoi muuttua ja muutokset kävivät koko ajan vahvemmiksi. Isoin muutos oli itkuherkkyyden palautuminen. Minähän olen alkujani suorastaan itkupilli, sillä taidehomona minussa on voimakasta herkkyyttä. Näen merkityksiä ja kauneutta sielläkin, missä niitä ei ole, ja reagoin niihin voimakkaasti. Mutta hormonihoidon aloittamisen myötä kadotin kokonaan kyvyn itkeä. En pystynyt itkemään, vaikka olisin halunnut ja vaikka olo olisi ollut aivan hirveä. Minusta tuli jotenkin emotionaalisesti turta ja itkuherkkyyden alkaessa palailla hormonitauon vuoksi huomasin kadottaneeni jonkun yhteyden tunteisiini ja sisimpääni. Tuo yhteys alkoi palailla itkuherkkyyden myötä. Olin järkyttynyt huomatessani, että olin unohtanut, miltä monet tunteet tuntuvat. Kadotin yhteyden sisimpääni ja minuuteeni, koska menetin kyvyn tuntea ja käsitellä tunteita. Ymmärsin tuolloin, että minulla oli alun alkaenkin jo ennen transhoitoja emotionaalisia lukkoja, joita en ollut pystynyt käsittelemään. Hormonihoito pahensi tätä ongelmaa katkaisemalla yhteyden tunteisiini. Aloin jo keväällä ja alkukesästä 2017 miettiä hormonihoidon lopettamista kokonaan, kun ymmärsin, mitä se oli minulle tehnyt. Näiden emotionaalisten muutosten lisäksi minulle alkoi ilmestyä enemmän ja enemmän fyysisiä oireita, joista näkyvimpänä hiusrajan yhtäkkinen nopea vetäytyminen. Luin hormonivalmisteen pakkausselostetta ja tunnistin haittavaikutuslistasta useita oireita, joita en ollut aiemmin osannut yhdistää hormoneihin, mutta joiden tajusin ilmaantuneen vasta hormonihoidon aloittamisen jälkeen. Olin jo aiemmin perseillyt leikkausten kanssa ja hormonien jatkaminen alkoi hirvittää. Aloin miettiä, että mitä helvettiä oikein teen itselleni. Mitä helvettiä olen jo tehnyt itselleni? Sen minä olin jo vaikeimman kautta oppinut, että leikkaus ei ole huviretki, mutta nyt sain tuntea nahoissani, että hormonit eivät todellakaan ole karkkia. Kun tulin tietoiseksi emotionaalisista lukoistani ja kun jouduin vastatusten tuon aiemmin mainitun viimeisen muurin kanssa, niin minun oli aivan pakko myöntää itselleni, että minulla on todella, todella suuri ongelma. En voinut enää ignoorata sitä tai edes yrittää selitellä sitä olemattomiin. Sitä oli pakko lähteä tutkimaan. Aikani räpiköityäni sain revittyä viimeisen muurin alas. Lopputulos on tässä. Muurin romahtaminen avasi semmoiset syöverit, ettei tosikaan, ja imeydyin ihmisyyden pimeimpiin ja likaisimpiin viemäreihin useaksi viikoksi. Tässä kohtaa olen jo pureksinut asiaa jonkun aikaa, mutta kovin paljon helpommaksi tämä ei ole käynyt. Voisin vieläkin hyppiä seinille lähes päivittäin. Ja matka on vasta alussa kaikinpuolin. En ole tehnyt mitään satunnaista vaatteidenvaihtoa ja lääkärille avautumista konkreettisempia toimenpiteitä.

Ei ole mahdollista syntyä väärään kehoon. Ihmisen keho on ollut olemassa jo kauan ennen kuin tietoisuus tai identiteetti ovat muotoutuneet. Keho ja mieli eivät ole toinen toisistaan irrallisia tai olemassa erillisinä tai yksittäisinä. Ne ovat aina yhtä. Ajatuskin siitä, että joku voisi olla sisäisesti vastakkaista sukupuolta, on aivan täysin naurettava. Transsukupuolisuus on identiteettihäiriö ja tämä häiriö on korvien välissä, ei kehossa. Sukupuoli on kehon fyysinen ominaisuus samaan tapaan kuin pituus, kengänkoko tai hiusten väri. Sukupuolta ei voi vaihtaa yhtään sen enempää kuin vaikka rotua tai pituutta voi vaihtaa. Ei ole millään tasolla normaalia vihata omaa kehoaan tai tuntea, että oma keho on väärä. Transsukupuolisuus muistuttaa kaikin puolin hyvin läheisesti anoreksiaa. Kyseessä on ikäänkuin samankaltaisen oireilun eri ilmenemismuoto. Transsukupuolisuus on erittäin vakava, täysin vittumainen sairaus. Maailma meni metsään siinä kohtaa, kun T sisällytettiin LGBT:hen (lesbian gay bi trans). LGB ovat seksuaalisia suuntautumisia, transsukupuolisuus on mielenterveyshäiriö. Transsukupuolisuus ei ole mitään sukua homoudelle. Kyse on aivan täysin eri ilmiöistä ja niistä ei voida puhua samassa kontekstissä. Transsukupuolisuuden samaistaminen homouteen on ainoastaan vääristänyt ja sotkenut asioita ja tehnyt niistä vaikeammin ymmärrettäviä. Olen varma, että saan nyt kuulla paljon siitä, että en ole "oikeasti" trans. Mikä on "oikea" trans? Ei ole olemassa oikeita tai vääriä transsukupuolisia, kuten ei ole oikeita tai vääriä anorektikkojakaan. On vain ihmisiä, joita yhdistää sama tietty ongelma, eli tässä tilanteessa sukupuolidysforia ja siihen liittyvä psyykkinen oireilu. "Transsukupuolisuus" on täten psykiatriaan liittyvä lääketieteellinen termi, joka tarkoittaa ihmistä, jolla on hyvin pahasti vääristynyt kehonkuva ja identiteetti sukupuoleen liittyen. Tässä kontekstissä minä olen "oikea" transsukupuolinen, sillä kehonkuvani on syvästi vääristynyt ja kärsin syvästä kehodysforiasta, niin syvästä, että päädyin menemään leikkauksiin ja juridiseen sukupuolenvaihdokseen asti. Kärsin vakavasta dysforiasta yhä, mutta ero entiseen on se, että nyt jokin lukko päässäni on avautunut ja olen lopputuloksena vähemmän harhainen kuin aiemmin. Sen sijaan, että ruokkisin sairauttani tai kieltäisin sen olemassaolon, niin myönnän, että miten paha ongelma minulla on ja yritän parantua siitä. Käyttääkseni jälleen kerran anoreksiaa esimerkkinä: sen sijaan, että anorektikkona käyttäisin aikani pro-ana -sivustoilla ja foorumeilla ihannoimassa sairauttani ja rinkirunkkaamassa muiden yhtä sairaiden ihmisten kanssa, niin myönnän, että minulla on paha mielenterveysongelma, jolle täytyy tehdä jotakin. Helppoa tämä ei ole tosin vieläkään, kaukana siitä. Lähdin eräänä päivänä kauppakeskukseen hameessa ja muissa naisten vaatteissa ja dysforia iski minua naamaan kuin pirun rautainen, piikikäs nyrkki. Olin jo unohtanut, miltä dysforia voi tuntua ja miten hirvittävän paha ja syvä minun dysforiani on. Olen tuosta päivästä lähtien kärsinyt päivittäisestä pakokauhuun asti menevästä ahdistuksesta. Sillä nyt minä viimein ymmärrän olevani nainen, rikottu nainen, mutta mieleni ei vieläkään täysin sisäistä sitä ja siksi tuo ymmärrys aiheuttaa lähinnä kauhistuneita "ei vittu, ei jumalauta" -reaktioita. Minusta tuntuu välillä, että olen tullut aivan hulluksi. En enää tiedä, kuka olen. En enää tiedä, mikä olen. En tiedä, mitä tehdä, miten puhua, miten käyttäytyä. En tiedä, miten olla.

Olen löytänyt itseni kammottavasta limbosta. Täten minusta on tullut varoittava esimerkki. En olisi ikinä voinut villeimmissä kuvitelmissanikaan ajatella, että päätyisin joskus tähän tilanteeseen. Se hirvittää minua ihan oikeasti. Se hirvittää niin paljon, että en kykene kunnolla edes ajattelemaan koko asiaa. Mieleni sanoo kertakaikkiaan jursk.

Olen tällä hetkellä kaikinpuolin hyvin ikävässä paikassa. Olen aikamoinen raunio ja olen alkanut miettiä, että kuinkahan paljon minulla on ylipäätään elinaikaa jäljellä. Olen ollut jo pitkään vain haamu entisestä minästäni. Tai en edes sitä, vaan entisen minäni haamun varjo. Olisin raunio jo muutenkin muista syistä, mutta nyt olen tämän transperseilyn myötä herännyt aivan uuden kaliiberin painajaiseen vain todetakseni, että kyseessä ei ole painajainen, vaan oikea, todellinen elämä. Minun elämäni. Minun ainoa elämäni, jota en voi paeta ja josta en pääse mihinkään, ja en tiedä jaksanko tai kykenenkö elämään sitä näiden haavojen ja arpien kanssa. Ei ihme, että transsukupuolisten itsemurhaluvut ovat niin korkeita ja ne ovat by the way aivan yhtä korkeita myös sukupuolenvaihdoshoitojen jälkeen. Tässä tilassa se jorpakko alkaa näyttää ihan oikeasti kutsuvalta ja armolliseltakin. Me transut olemme ihan oikeasti kaikinpuolin aivan vitun sairasta sakkia. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Säästäkää siis minut jaxuhaleiltanne ja keskittykää sen sijaan korjaamaan oma päänne. Sillä ihan yhtä sekaisin ja rikottuja kummajaisia te kaikki muutkin sukupuolivammaiset olette.

Minusta tuntuu tällä hetkellä kaikinpuolin siltä, kuin olisin herännyt jostakin unesta. Tai psykoosista. Tai ehkä tämä on Matrix, en tiedä. Koko elämäni tuntuu aivan epätodelliselta, niin mennyt kuin nykyinenkin. Mutta aivan erityisesti mennyt. Minusta tuntuu kuin olisin jotenkin omasta elämästäni irrallinen. Minusta tuntuu, että olen todellinen vasta nyt. Sen on pakko liittyä siihen, että olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ihan uudella tavalla läsnä kehossani. Ja koska olen nyt läsnä kehossani, niin ymmärrän ihan uudella tavalla myös sen, että mitä olen keholleni tehnyt.

Viivi Luoma on kuvannut transsukupuolisuutta käärmeenä, joka kuiskuttelee korvaan valheita ja kiusauksia. Käärme sanoo, että kun uskallat mennä rajan yli ja hypätä kaninkoloon, eli siis ryhtyä sukupuolenvaihdosprosessiin, niin tulet joksikin paremmaksi ja todemmaksi ja elämäsi muuttuu hienompaan suuntaan. Ymmärrän hyvin, mitä hän tuolla tarkoittaa, sillä olenhan kokenut tuon saman itse ja enemmänkin, sillä minä menin lihamyllyyn, mutta Viivi ei. Oma käärmeeni on nyt kuollut, eikä se kuiski enää mitään. Nyt minulla on vain totuus, joka on ruma ja kauhistuttava, ja pääni ei meinaa kestää sitä.

P.S: Jakakaa tätä tekstiä somessa niin maan perkeleesti.

200 kommenttia:

  1. Kirjoita se kirja, hyvä nainen.

    VastaaPoista
  2. Se on suunnitelmissa kyllä.

    VastaaPoista
  3. Joo mutta luuletko oikeasti, että näillä äärimmäisen subjektiivisilla näkemyksillä ja kokemuksilla on minkäänlaista yleisempää merkitystä tai pätevyyttä? Ylläolevan (ylipitkän) vuodatuksen paikka poliittisten blogien joukossa on kovin kyseenalainen.

    VastaaPoista
  4. No tämä on (jälleen) yksi esimerkki siitä, että translandia on kaikkea muuta kuin juhlaa ja glitteriä. Lisäksi en tiedä Suomesta ketään toista, joka olisi näitä puhunut tai ylipäätään tullut esiin tällaisessa asiassa kuin mitä itse tässä tulin.

    VastaaPoista
  5. En lähetä jaxuhalia, vaan haluan vain sanoa, että -jos tämä nyt yhtään sinua lohduttaa- rehellisyytesi, rohkeutesi ja halusi etsiä määrätietoisesti totuutta on kuin valo tässä pimeässä maailmassa (anteeksi kliseinen ilmaisu!) Kaltaisiasi ihmisiä ei todellakaan ole liikaa. En voi edes teeskennellä, että ymmärtäisin puoltakaan siitä tuskasta, mitä käyt läpi. Voin vain luvata sinulle, että sinua tarvitaan ja et ole syntynyt turhaan.

    VastaaPoista
  6. Syvän rehellistä pohdintaa.Arvostan sitä ja sinua.

    VastaaPoista
  7. Nyt, kun katsot elämääsi ja käymääsi prosessia taaksepäin, onko mitään mitä läheisesi (perhe, ystävät, opettajat jne) olisivat voineet tehdä toisin?

    VastaaPoista
  8. Huh, vapisin tätä lukiessani. Neuroosini, joiden kanssa kipuilen, ovat aika kevyttä kamaa tämän rinnalla. Olen yrittänyt pyöritellä tässä tunnin ajan kommenttia, mutta en oikein tiedä mitä sanoa. Voin ytimekkäästi yhtyä anonyymiin: Sinua tarvitaan ja et ole syntynyt turhaan.

    En lähetä jaxuhaleja.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi:
    En oikein osaa sanoa. Sitä olen jäänyt miettimään, että jos olisin kuullut detransitiosta ja muista vastaavista asioista, joista olen täällä puhunut, ennen omaa transprosessiani, niin olisivatko ne vaikuttaneet ajatteluuni. Minähän kuulin kaikista blogissani esittelemistäni asioista vasta jälkikäteen.

    Korppi on oikeus:
    Kiitos. Ei kai tähän oikein voi mitään sanoa ja ei kai tarvitsekaan. Nauroin linkillesi ääneen.

    VastaaPoista
  10. Edellisvuoden puolella kommentoin, että testosteronikorvaushoitosi annostus on kirjoitustesi sisällöstä päätellen selvästi riittämätöntä, kehottaen sinua vaatimaan sen korottamista. Sanoisin samaa nytkin, jos olisit edelleen naisesta mieheksi muuttumisen polulla, mutta nyt...

    Mitähän tässä nyt oikein voisi sanoa?
    Luettuani kuvauksesi rintojen ja kohdunpoistoista oli varsin ymmärrettävää, ettet halunnut sukuelimiäsi leikeltävän, kun lopputuloksena olisi ollut vain testoa tuottamattomat tekomunat ja tekomulkku jolla ei voisi edes kusta.
    Mutta enpä kyllä voisi kokea itseänikään mieheksi, jos jalkojeni välissä olisi koko elämäni ajan ollut pillu.

    Kovasti sitä toivoisi, että olisit päässyt psykiatrian asiantuntijoiden hoitoon ennen kuin aloit teettää itsellesi korjaamatonta vahinkoa. Vielä enemmän toivoisi, että pääsisit sellaiseen viimeistään nyt:
    kun kaiken naisesta mieheksi -kipuilun jälkeen koet itsesi nyt lopultakin lesbotytöksi, miten se eroaa aiemmasta vakuuttuneisuudestasi siitä, että oletkin mies?
    Mitä tapahtuu, jos lähitulevaisuudessa havaitset kokevasi olevasi sittenkin mies, mutta olet ehtinyt ryhtyä estrogeenihoitoihin ja ehkä jopa kumitissikirurgiaan?

    Vielä vähän aikaa sitten olisin voinut kompata, että koitas nyt poika ryhdistäytyä! Nyt tuntuu vähän samalta kuin varsin tunnetun Marjaana-pastorittaren kohdalla, että koittaisit nyt tyttörassukka pieni hoitaa itsesi kuntoon?

    VastaaPoista
  11. En ole aloittamassa mitään uusia hoitoja. Olen perseillyt leikkausten ja hormonien kanssa niin paljon, että nyt en ota niitä enää mihinkään tarkoitukseen. Lekuri ehdotti estrogeenihoitoa. Kieltäydyin.

    Mitä psykiatreihin tulee, niin olen sellaiselle nyt menossa.

    VastaaPoista
  12. Nyt pitää toki myös muistaa, että "taidehomona" sinulla on taipumusta sukeltaa asioissa vähän turhan syvälle. Aika usein syöksyt pohjamutiin ja alat sitten ruopata sitä. Aivan yhtä hyvin, kuin osaat vastustaa niitä, jotka sinuun eivät tee vaikutusta, niin aivan yhtä huono olet vastustamaan niitä, jotka sinuun vaikutuksen tekevät. Minä joskus jotain taiteilijoita olen tuntenut ja niille välillä on pitänyt kertoa tämä. Nyt taisi olla sinun vuorosi.
    Aivan ensiksi rauhoitut ja sitten alat taas luovimaan takaisin OMALLE väylällesi. Ei sinun peliäsi vielä mitään pelattu ole. Ei ole peli ylipäätään. Yhdellä hyvällä oivalluksella saat taas oman elämäsi hallintaan.

    VastaaPoista
  13. Pantalone:
    Saattaapi olla juuri noin. Ja joo, enhän mä kuolemassa ole tai mitään, työkykyinenhän minä olen ja töissä tälläkin hetkellä ja silleen. Eiköhän tästä jotain kehitellä. Kiitos.

    VastaaPoista
  14. Olipa silmiä avaava juttu, toivottavasti tämän lukee mahdollisemman moni, joka harkitsee tai on aloittanut jo hormonihoitoja, mutta älyäisi perääntyä leikkausta ennen. Mitä tuskaa nämä väärät valinnat ja hoidot saavat aikaan ihmiselle itselleen, mutta myös heidän vanhemmilleen jne... Kiitos rohkeudestasi ja rehellisyydestäsi, voimia ja paljon valoa sekä toivonsäteitä elämääsi

    VastaaPoista
  15. Rakas ihminen. Olet kaunis. Sinulla on tulevaisuus ja toivo. En mitään jaxuhaleja toivota mutta jos olisi mahdollista, tahtoisin halata sinua ja sanoa että olet rakas, kaunis ja rohkea ihminen. Tiedätkö, KAIKKI järjestyy vielä parhain päin. En tiedä miten mutta kyllä järjestyy.

    Terveisin lukemastaan syvästi vaikuttunut Jani Katupaimen Liukkonen

    VastaaPoista
  16. Kiitos kaikille. Tässähän alkaa jo liikuttua.

    Scars to your beautiful ja silleen.

    VastaaPoista
  17. Olen suorastaan epäuskoinen. En olisi ikinä osannut tällaista odottaa. Olet vaikuttanut niin tervejärkiseltä ja itsesi perusteellisesti tuntevalta, ja transsukupuolisuudestasi varmalta, että ensin tätä lukiessani tämä tuntui lähinnä joltain keksityltä käänteeltä (tulevan kirjamyynnin edistämiseksi tms. Minkäs teet, olen erittäin skeptinen kaikkea netissä lukemaani kohtaan :P) Sun blogiahan toistuvasti myös epäillään feikiksi, koska ilmiselvästi jollakulla olisi niin kova vastustus transsukupuolisia kohtaan että pitäisi alkaa tällaista keksiä ja käyttää aikaa ja energiaa. Voin vain kuvitella tämän leirin reaktiot, koska mikäs sen parempaa transkritiikkiä kuin detransitio/katuminen. Tai vaihtoehtoisesti voin kuvitella myös "sisäistetty transfobia" -teemaisen paskamyrksyn. Mutta nämä ressukat eivät voi kestää todellisuutta, joka aiheuttaisi pientäkään säröä heidän kaikkivoipaan Totuuteensa.

    Mikä sai sut lopulta päättämään, että dysforian kanssa kamppailu on pienempi paha kuin valheessa eläminen? Varsinkin kun olet jo ylittänyt sen rajan jolta ei ole enää paluuta entiseen sellaisena kuin se oli, eli käynyt jo hoidot läpi? Liittyykö se tuohon yhteyden kadottamiseen sisimpään, ja onko se yhteys ollut kadoksissa testosteronin vai myös valheen takia? Näihin kysymyksiin ei toki tarvitse vastailla. On vain niin hurjan mielenkiintoista. Pitänee lukea teksti myöhemmin uudestaan.

    Mielestäni on äärimmäisen traagista, että huolimatta ilmeisen tarkoista seuloista jotka käydään transdiagnoosin saamiseksi, ensisijaisena hoitona ei ole esim. psykoterapiaa tai psyykenlääkitystä vaan juuri nuo somaattiset hoidot. Se on suorastaan häkellyttävä ja karmivakin ajatus. Miksi terveitä kehoja mutiloidaan ennen muiden keinojen kokeilemista?

    Tiedän, että kun on kyse noin isoista jutuista kuin kehon peruuttamattomasta silpomisesta, niin tällainen ei varmaan paljoa auta, mutta uskon kyllä aivan vilpittömästi että sun blogilla on erittäin tärkeä merkitys. Suomessa ei yksinkertaisesti ole mitään näin perusteellista ja asiansa tuntevaa transkritiikkiä. Ainakin oma ajatteluni on muuttunut todella paljon sun blogin lukemisen myötä (eikä pelkästään transasioissa vaan yleisemmin esim. siinä, että olen tullut häpeilemättömästi ylpeäksi suomalaisuudestani, mikä on TOSI iso juttu). En voi uskoa, että olisin ainoa. Itsehän irtaannuin sekofemipiireistä suurelta osin sun blogin ansiosta, joka on ollut parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Toivoa sopii, että joku transkulttiin kaapattu nuori eksyisi tännekin joskus ja vaikka kyseenalaistaisi kulttinsa dogmeja :D Täydellä teholla vain eteen päin kunhan oma polla kestää ja oma hyvinvointi on riittävässä kunnossa. Lupaudun tukijoukoksi ;)

    Muuten, tämä antoi uuden tulkintamahdollisuuden translakisekoilulle. Mä olen yrittämästä päästyänikin yrittänyt ymmärtää yksittäisten ihmisten vakuutteluita siitä, miten se juridisen sukupuolen vaihtaminen olisi se kaikkein tärkein juttu - jos nyt jätetään tästä pois laajempi analyysin taso, minkä mä katson olevan postmodernistien yritystä pomputtaa yhteiskuntaa mielivaltaisten valtapeliensä mukaan, vaan kohdistaa analyysin yksilön tasolle ja olettaa, että tämä ilmaistu tuntemus ei ole pelkkää ideologisesti motivoitunutta valehtelua vaan ihminen ainakin jollain tasolla uskoo itse siihen aidosti. Niin ehkä kyse ei olekaan siitä, että he tarvitsisivat valtion legitimoimaan "todellisen itsensä" vaan he tarvitsevatkin valtion legitimoimaan harhansa. Heillä itselläänkin on tuo sama valheessa elämisestä johtuva hierto, mitä kuvaat tässä tekstissä, jota on ilmeisen vaikea kestää - sillä valhe monesti on. Ja silloinhan harhamaailma tunnustetaan vähän kuin todellisuudeksi, kun sillä on ihan juridinen tunnustus... Musta tuntuu, että en osaa muotoilla mitä haen takaa, mutta nyt mä ainakin olen saanut yhden selityksen täysin käsittämättömältä tuntuvalle asialle.

    Tsemppiä. Olet kyllä poikkeuksellisen sitkeä ja rohkea - sopiiko nyt siis sanoa jo sisarellisesti nainen?

    VastaaPoista
  18. Tämmönen satunnainen kulkija luki jutun ja jäi sua paljon ajattelemaan...ja aattelen jatkossakin, jos sopii!

    VastaaPoista
  19. Hei Sametti!

    En ole blogiasi koskaan lukenut, koska vasta löysin sen ystäväni linkattua tämän tekstisi. Työskentelen aikuispsykiatriassa ja olen miettinyt näitä asioita aika paljon, vaikka ammtillisesti olen halunnut pysyä niistä aika kaukana. Toki olen muutamiin korjausprosessia oleviin potilaisiin vuosien aikana törmännyt ilman että itse työskentelisin transpolilla tai vastaavassa paikassa.

    Lapsena minua itseäni kutsuttiin poikatytöksi ja tapasin aina leikkiä poikien kanssa. Kuitenkin rakastin mekkoja ja pitkiin hiuksiin laitettuja kampauksia leikkien kuitenkin enemmän autoilla kuin nukeilla. Minua ei mielestäni koskaan painostettu tai ohjattu lähipiirin toimesta mihinkään. Päin vastoin sain tutuilta lahjaksikin autoja, koska nämä olivat huomanneet minun pitävän niistä. Sain kyllä ihania mekkojakin. Myös lapsuuden monet valokuvat rodistavat tällaista vapaata ja avointa linjaa kasvuttani. Vasta kouluun mennessä ikätoverien paineiden ja varmaan perinteisten sukupuolijakojen ("tytöt menevät rättikässään jne." myötä tyttöydyin enemmän ja siiryin leikkimään tyttöjen kanssa. Silti tein paljon poikamaisia juttuja (esim. harrastin tietokoneita, puukässää ja olin kiinnostunut historiasta sotineen), eikä niitä ihmetelty. Edelleen tulin poikkeuksellisen hyvin toimeen luokan poikien kanssa. Murrosiästä lähtien läheisimmät ystäväni ovat olleet poikia ja miehiä. (Todettakoon, että yh-äitini kasvatti minut, mutta mm. vaari oli elämässäni paljon mukana.) Ikinä en kokenut itseäni muuksi kuin heteroksi ja minulla oli lyhyiksi jääneiden tapailusuhteiden lisäksi muutama pitkä suhde miesten kanssa. Siitä huolimatta elämässäni on ollut kuin veljinä muutamia läheisimpiä ystäviä, jotka ovat miehiä. Joku heistä on heteroavioliitossa, toinen ns. ikisinkku. Naisten kanssa minulle ei jostain syystä ole syntynyt yhtä läheisiä ja pitkiä ystävyyssuhteita. Sukupuoleni koen 100% naiseksi, eikä minulla ole mielestäni koskaan ollut sen kanssa ongelmia. Ennen murrosikää en ollut tippaakaan kiinnostunut ulkonäöstä, mutta murroiästä lähtien aihe on minua kiinnostanut. En ole koskaan halunnut olla ulkoisesti poikamainen, ns. metroseksuaali enkä prinsessamainen nainen. Ulkoisesti minua voisi varmaan kuvailla sporttiseksi tavisfemmeksi. Hiukseni ovat pitkähköt ja naamassani lähes aina meikkiä. Vaatetukseni on selvän naisellinen olematta silti mitään pissis- tai bimbo-osastoa. Seksuaali-indentiteetin puolella koin kuitenkin murrosta vasta noin 30-vuotiaana, kun koin ensimmäistä kertaa ihastusta naiseen, jonka tiesin lesboksi ja joka viestitti ihastustaan minua kohtaan. Nuo tunteet olivat aika lyhytaikaisia enkä miettinyt niitä enempää. Vaikka koin jonkinlaista ihastusta ja fyysistäkin kiinnostusta kyseistä naista kohtaan, minua jollain tavalla myös ällötti hänen naisellinen vartalonsa ja feminiinisyytensä. Unohdinkoko jutun, enkä pitänyt itseäni muuna kuin 100% heterona cis-naisena. Meni useita vuosia, kunnes ihastuin ihan uudella tavalla erääseen toiseen lesboon. Sen ihastuksen kautta ymmärsin olevani bi-seksuaalinen nainen. Joka tapauksessa ihan itsenikin kautta (mikä on toki mahdottoman pieni koehenkilöiden joukko, hehheh) ajattelen, ettei sukupuolisuus tai seksuaalisuus oli aivan yksiselitteisä tai helposti määriteltävää.

    VastaaPoista
  20. (jatkoa äskeiseen)

    Kun Suomessa alettiin enemmän puhua trans-asioista, olin jo mukana mielenterveysasioiden parissa sekä opintojen että töiden vuoksi. Koska suomenkielinen materiaali aiheista oli niin valtavan suppeaa, aloin lukea englanninkielistä materiaalia netistä. Törmäsin jo kymmenisen vuotta sitten detransitio-ilmiöön ja aloin kysellä, miksi suomenkielisissä materiaaleissa ei koskaan edes mainita kyseistä sanaa tai ilmiötä. Sain raivokkaita vastauksia, joiden mukaan kaikki detransitio-jutut ovat yksittäisten hullujen propagandajuttuja eivätkä ne siksi kosketa trans-ihmisiä. Kuitenkin oman työni puolestakin tiesin Suomesta useamman yksittäisen tapauksen, joissa sukupuolen korjauksen läpikäyneen ihmisen kohtalo oli hyvin surullinen. Yritin nostaa detransitiota ilmiönä esiin mm. mielenterveystyön ammattilaisten suljetuilla nettikeskustelupalstoilla ja ihan omalla nimelläni. Liitin viesteihini linkkejä, jotka johtivat mielestäni asiallisiksi kokemiini juttuihin. Ensimmäisinä vuosina minut joukkolynkattiin mm. suvaitsemattomana äärikonservatiivina. En halunnut hypätä omalla nimelläni isoissa ammatillisissa ryhmissä bi-kaapistani ulos toitottamalla, että olen kyllä itsekin sateenkaariväkeä. Yritin tuoda esiin, että olen aidosti huolestunut trans-ihmisistä ja sukupuolen korjausprosesseista. Välillä linkitin suomalaisille muissa maissa tehtyjä tutkimuksia tai esiin tulleita surullisia tapauksia, koska halusin herättää keskustelua siitä, voisiko Suomen nykyisiä trans-hoitoja kehittää esimerkiksi niin, että potentiaaliset detransitioon haluavat tai prosessia katuvat voitaisiin tunnistaa jo ennen prosessia. Mietin myös, miksi edes de-transition ilmiöstä ei puhuta Suomessa. Suomen terveydenhoitolakikin toteaa, että potilaan kanssa on keskusteltava myös hoidon riskeistä. Väsyin toitottamaan torveani. Viimeisimmistä detransitiota koskevista viesteistä on kulunut jo varmaan vuosi. Silloin viesteihin ei aluksi vastattu ja sitten kun niihin (trans-asioihin perehtyneet mielenterveystyön ammattilaiset) useamman pyyntöni jälkeen vastasivat, he totesivat että heidän "täytyy miettiä asiaa". Minun teki mieleni ravistella heitä omin käsin, kun samaan aikaan mietin, kuinka montaa ihmistö Suomessakin leikellään ja hoidetaan hormonein sekä muilla hoidoilla.

    Eräs melko läheinen ystäväni on transseksuaali. Hänen kanssaan olen käynyt syvällisiä ja rehellisiä keskusteluita. Sanoin etten voi varmaan koskaan ymmärtää, miltä trans-ihmisistä tuntuu, mutta heidän puolestaan pelkään korjausprosessiin liittyviä somaattisia hoitoja. Ihmisen keho on hieno mutta herkkä kapine. Itse en uskaltaisi ottaa vastaan somaattisia trans-hoitoja. Voisin kyllä kuvitella meneväni puheterapiaan, teettäväni karvojen poisto-operaatioita yms.

    Olen toisaalta pohtinut myös sukupuolen korjausprosesseja siitä näkökulmasta, että eikö muuten saa olla miehekäs nainen, naisellinen mies, poikatyttö tai tyttömäinen poika. Hyväksyn mielestäni sukupuolen psyykkisen moninaisen, eikä minua haittaa, jos miehetkin haluavat meikata tai käyttää hameita tai korkokenkiä. Kehoon kajoaminen on minusta kuitenkin hyvin arveluttavaa, koska leikkelyillä ei miehestä saada naista eikä naisesta miestä. Ei myöskään hormooneilla. Tiedän senkin, että jotkut ihmiset syntyvät intersukupuolisina. Minusta heistäkään ei saada lääketieteen avulla tehtyä naisia tai miehiä, vaan he ovat luonnostaan jotain siltä väliltä. Minä koen, että naisellisen ulkomuodon alla on biseksuaali nainen, joka kokee edelleen itsensä jollain ihanalla tavalla poikatytöksi. Tahtoisin kaikkien saavan osakseen hyväksyntää ja rakkautta sellaisina kuin ovat.

    VastaaPoista
  21. (jatkoa äskeiseen)

    Eräs melko läheinen ystäväni on transseksuaali. Hänen kanssaan olen käynyt syvällisiä ja rehellisiä keskusteluita. Sanoin etten voi varmaan koskaan ymmärtää, miltä trans-ihmisistä tuntuu, mutta heidän puolestaan pelkään korjausprosessiin liittyviä somaattisia hoitoja. Ihmisen keho on hieno mutta herkkä kapine. Itse en uskaltaisi ottaa vastaan somaattisia trans-hoitoja. Voisin kyllä kuvitella meneväni puheterapiaan, teettäväni karvojen poisto-operaatioita yms.

    Olen toisaalta pohtinut myös sukupuolen korjausprosesseja siitä näkökulmasta, että eikö muuten saa olla miehekäs nainen, naisellinen mies, poikatyttö tai tyttömäinen poika. Hyväksyn mielestäni sukupuolen psyykkisen moninaisen, eikä minua haittaa, jos miehetkin haluavat meikata tai käyttää hameita tai korkokenkiä. Kehoon kajoaminen on minusta kuitenkin hyvin arveluttavaa, koska leikkelyillä ei miehestä saada naista eikä naisesta miestä. Ei myöskään hormoneilla. Tiedän senkin, että jotkut ihmiset syntyvät intersukupuolisina. Minusta heistäkään ei saada lääketieteen avulla tehtyä naisia tai miehiä, vaan he ovat luonnostaan jotain siltä väliltä. Minä koen, että naisellisen ulkomuodon alla on biseksuaali nainen, joka kokee edelleen itsensä jollain ihanalla tavalla poikatytöksi. Tahtoisin kaikkien saavan osakseen hyväksyntää ja rakkautta sellaisina kuin ovat.

    Sametille tahdon sanoa, että älä keskity arpiisi, vaan kaikkeen muuhun itsessäsi. Olen voimakkaasti allerginen monille ruoka-aineille, mutta minun on vaikea luetella niitä ulkomuistista esim. lääkäreille. Siksi minulla on niistä lista puhelimessani. Koska en saa syödä kyseisiä ruoka-aineita, en ajattelekaan niitä. Ajattelen ja näenkin kaupassa vain ne ruoka-aineet, jotka ovat minulle sallittuja ja terveellisiä. Monilla ihmisillä on arpia ja pysyviä jälkiä kehossaan sairauksien, onnettomuuksien tai vastaavien vuoksi. Eräs tuntemani ihminen on hurjan näköinen, koska eräässä elämänsä vaikeassa hetkessä hän yritti itsemurhaa itsensä bensan avulla polttaen. Minulla on huomattavan näkyvä jälki kehossani sairauteni johdosta. Sinun kehosi kertoo elämänhistoriastasi. Toivottavasti hyväksyt eletyn elämäsi ja löydät rakkauden omaa kehoasi kohtaan.

    VastaaPoista
  22. En olisi ikinä osannut tällaista odottaa. Olet vaikuttanut niin tervejärkiseltä ja itsesi perusteellisesti tuntevalta---

    Eiköhän kyse ole juuri siitä, että nimenomaan olen tervejärkinen (niissä rajoissa, missä joku näin sairas voi olla). Kukaan oikeasti tervejärkinen ei ikinä niele transpropagandaa, sillä sukupuolen biologinen, kaksinapainen luonne on niin ilmiselvä fakta, ettei sitä vaan voida kieltää. Itse olen sairas, mutta en tarpeeksi sairas uskoakseni tai lähteäkseni mukaan transkulttiin. Olen pohtinut tässä viime aikoina paljon noita julkisuudessa esiintyneitä transuja, kuten Amanda Majasaarta, ja olen miettinyt, että heidän harhaisuutensa on paljon, paljon syvempää kuin omani. Olen itse aina ollut kuin anorektikko, joka tiedostaa olevansa sairas, mutta ei pysty lopettamaan, kun taas nuo muut ovat sitä kaikkein hulluinta pro-ana -sakkia, joka ihailee anoreksiaa, haluaa olla anorektisia ja ei pidä anoreksiaa sairautena tai edes ongelmallisena.

    Mikä sai sut lopulta päättämään, että dysforian kanssa kamppailu on pienempi paha kuin valheessa eläminen? Varsinkin kun olet jo ylittänyt sen rajan jolta ei ole enää paluuta entiseen sellaisena kuin se oli, eli käynyt jo hoidot läpi? Liittyykö se tuohon yhteyden kadottamiseen sisimpään, ja onko se yhteys ollut kadoksissa testosteronin vai myös valheen takia?

    Yhteys ei katkennut testosteronin takia, vaan yhteys katkesi aikoinaan, koska olen sairas. Testosteroni pahensi ongelmaa ja ymmärsin yhteyden puuttumisen vasta lopetettuani testosteronin käytön. Suurin syy transuilun lopettamiseen on juurikin tuo valhe. Minä en vaan yksinkertaisesti ole mies, piste. Sukupuoli ei ole jotain, mitä koetaan, vaan se on jotain, mitä ollaan. Minä ehkä koen olevani mies, mutta minä olen nainen. Sukupuoli ei ole ensisijaisesti identiteettikysymys, vaan se on olemiskysymys. Naiseus on minun kehoni konkreettinen, fyysinen ominaisuus, samaan tapaan kuin ihonväri. Voin muuttaa sukupuoltani yhtä vähän kuin ihonväriäni. Päätin lopettaa kokemusten miettimisen ja keskittyä vain olemaan. Olen kyllästynyt valehteluun. Olen kyllästynyt salailuun. Olen kyllästynyt uskotteluun. Olen kyllästynyt perseilyyn. En voi koskaan olla mies. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Koen olevani mies, koska olen sairas. Mainitsin päätekstissä vanhan päiväkirjani, joka auttoi minua ymmärtämään itseäni, ja ymmärsin sen kautta liian kirkkaasti, että minulle menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat nyrjäyttäneet jotain päästäni ja tuo nyrjäytys on syy siihen, että miksi päädyin sinne, minne päädyin. Transsukupuolisuus on mielenterveyshäiriö.

    Mielestäni on äärimmäisen traagista, että huolimatta ilmeisen tarkoista seuloista jotka käydään transdiagnoosin saamiseksi, ensisijaisena hoitona ei ole esim. psykoterapiaa tai psyykenlääkitystä vaan juuri nuo somaattiset hoidot.

    Nyt olet asian ytimessä. En itsekään ymmärrä, miksi se on noin. Aion kysyä asiaa suoraan transpolilta ja vähän hiillostaa heitä. Kävin lekurissa avautumassa ja pyysin lähetettä psykiatriaan. Lekuri halusi ehdottomasti kierrättää minut transpolin kautta, joten minulla on nyt sinne uusi lähete. Haluan nähdä jo ihan silkasta mielenkiinnosta, että miten minut siellä kohdataan.

    ---uskon kyllä aivan vilpittömästi että sun blogilla on erittäin tärkeä merkitys.

    Kiitos. Olen oikeasti iloinen, jos olen sinunkin silmiäsi onnistunut avaamaan. Tiedän muistakin. Esimerkiksi tekstissä mainittu Viivi Luoma on suoraan sanonut, että minun blogillani oli hänen omaan ajatteluunsa ratkaiseva vaikutus ja hän on sanonut, että blogini pelasti hänen henkensä. Hiljaiseksi kyllä vetää tuollainen ja näin varoittavana esimerkkinä olemisen kestää nimenomaan muiden ihmisten takia. Jos voin omalla perseilylläni pelastaa muita lihamyllystä, niin sitten perseilyni ei ole mennyt hukkaan.

    VastaaPoista
  23. Niin ehkä kyse ei olekaan siitä, että he tarvitsisivat valtion legitimoimaan "todellisen itsensä" vaan he tarvitsevatkin valtion legitimoimaan harhansa.

    Bingo. Naulan kantaan. Se noiden "todellinen minä" on vain sairaan mielen tuottamaa harhaa.

    Jotkut transut ovat kuvanneet sukupuolenvaihdosta metamorfoosina rumasta toukasta kauniiksi perhoseksi. Koin aiemmin itsekin noin, mutta nyt ymmärrän, että metamorfoosi on tapahtunut vasta nyt: olen löytänyt todellisen minäni luopumalla harhasta ja syleilemällä sitä, mitä olen. Olen nainen.

    Olet kyllä poikkeuksellisen sitkeä ja rohkea - sopiiko nyt siis sanoa jo sisarellisesti nainen?

    Kiitos. Sano minua miksi haluat - mieheksi, naiseksi, ihmiseksi, transuksi, whatever. Mutta nainen minä olen nyt ja nainen olen aina ollut.

    En tiedä, olenko sitkeä tai rohkea, poikkeuksellisesta puhumattakaan. Minä vain vihaan valehtelua. Siksi olen nytkin avoimesti rikottu nainen. Ystäväni ehdotti topattujen liivien käyttöä sen peittämiseksi, ettei minulla ole lainkaan rintoja. Kieltäydyin, sillä tuokin on valehtelua ja uskottelua. Olen liian kauan uskotellut, että minulla on ruumiinosia, joita minulla ei ole. En tee sitä enää koskaan.

    VastaaPoista
  24. Ari Saikkonen:

    Tervetuloa. Ajattele minua juuri niin usein kuin haluat.

    VastaaPoista
  25. Viivi Luoma lanseerasi termin "pitkinhampainnainen". Se on parodia noista lukemattomista sukupuoli-identiteeteistä ja muista termeistä (transnainen, deminainen, naisoletettu yms.). Jos minun pitäisi joku termi itselleni valita, niin enköhän minäkin ole pitkinhampainnainen. Kun ei siitä naiseudesta vaan pääse pois ikinä. Joten paskaakos tässä.

    VastaaPoista
  26. Nyt kun tuli mainittua aiemmin tuo Amanda Majasaari, niin linkkaanpa tähän vielä hänestä kertovan lyhytdokumentin.

    VastaaPoista
  27. Hieno teksti. Kiitos tästä.

    VastaaPoista
  28. Moikka! Täällä toinen detransitioituva naisihminen. Löysin tämän sun blogin joskus viime keväänä ja sen ansiosta aloin konkreettisesti miettimään että en halua enää jatkaa miehenä. Olin sitä ennenkin jo ajatellut asiaa, mutta en näin totisesti. Oon ollut jotain runsaat kolme vuotta hormoneilla ja viimeisen piikin otin joskus toukokuussa. Etumusta on leikelty, mutta muihin leikkauksiin en onneksi mennyt. Mietin että jos nyt olisin aloittamassa hormoneja, en varmaankaan sitä tekisi koska olen nykyään aika luonnonmukainen ihminen. Kaduttaa että lähdin tähän koko juttuun mukaan, mutta ajattelen nyt että silloin se oli mulle tarpeen koska se paha olo kehosta oli niin suuri. Nykyään en kylläkään enää haluaisi olla mies jos niin voisi oikeasti valita. Naisena oleminen tuntuu kyllä vaikealta, mutta ehkä se johtuu vaan näistä kaikista hiton ulkonäköpaineista mitä nykyään on. Ulkonäkö on ollut mulle aina aika korostunut asia, mietin aina kamalasti millasena muut mut näkevät ja tietty vertailen itseäni muihin ihan liikaa. Luulen että mun inho naiseutta kohtaan ja halu olla mies johtui siitä että en mielestäni ollut hyväksytty naisena. En tarpeeksi nätti, hoikka ym. verrattuna muihin tyttöihin. Olin koulussa aina se ällöttävä läski ja ruma tyttö jota kukaan ei halua ja se leima jollakin tavalla seuraa mua vieläkin, ainakun mun omassa mielessä. Itse oon menossa huomenna transpolille, saa nähdä mitä siellä ajatellaan. Jotenkin mua hävettää tämä koko juttu kun äitikin varoitteli että älä tee mitään peruuttamatonta tai mene mihinkään leikkauksiin...Noh, mutta täytyy vaan yrittää mennä eteenpäin eikä murehtia näitä asioita liikaa (itse olenkin tosi hyvä tässä pläh). Mutta kiitos vielä tästä hyvästä blogista, oon suurella kiinnostuksella näitä juttuja lukenut :) Hyvää tulevaa kevättä T: Nica

    VastaaPoista
  29. Mieleenkiintoinen kirjoitus, joka laittoi miettimään. Hienoa, että kirjoitit rohkeasti. Arvostan! Uskon, että olet oikealla tiellä (ei määränpäässä, mutta matkalla oikeaan suuntaan), koska haluat kohdata totuuden (valheessa elämisen sijaan) ja elää niinkuin todellisuus on. Yläkuvassa luki, että ateisti, mutta kestät varmasti sen, että eräs mies - ihminen - sanoi olevansa "tie, totuus ja elämä", eikä tuominnut aikansa hyljeksittyjäkään. Hänen nimensä oli Jeesus. Hän paransi ja nosti hylytkin arvoonsa eläessään. Hän myös sanoi, että "luomakunnan alusta Jumala on luonut heidät mieheksi ja naiseksi". Jos hän voitti kuolemankin - niinkuin luvataan - hänessä on todellisuuden lisäksi kuolemanvoittanut elämä, joka voi vallata meidän olemuksemme, alkaa parantaa meitä, nostamaan elämään ja elämäntehtäväämme. Siinä hyvä tulevaisuus.

    VastaaPoista
  30. Oot mukava ihminen. Sitä oon vähän kaltaisesi eli siskoni kanssa miettiny että vaatteet ja harrastukset yms ei tee kenestäkään miestä tai naista. Naisena voi eräillä ja ajaa harrikalla koittaa näyttää vaikka maskuliinilta jos siltä tuntuu. Mutta jos ajattelee että elämä olisi parempaa miehenä niin tulee nähtävästi pettymään. Niillä korteilla on pelattava mitkä sattuu saamaan. Voimia.

    VastaaPoista
  31. "Olen pohtinut tässä viime aikoina paljon noita julkisuudessa esiintyneitä transuja, kuten Amanda Majasaarta, ja olen miettinyt, että heidän harhaisuutensa on paljon, paljon syvempää kuin omani."

    Elämme oikeasti omituisuuden aikaa siinä, miten ainoa (monissa piireissä) sosiaalisesti hyväksytty suhtautumistapa on leikkiä mukana harhassa täysin kritiikittä. Varmasti osa selittyy tietämättömyydellä, jolloin voi oikeasti niellä ajatuksen "ohoh, tyttöaivot syntyi vahingossa poikakehoon" ja mennä mukaan, mutta musta on viime aikoina alkanut tuntua yhä vahvemmin siltä, että olemme aivan huomaamatta ajautuneet niljaista rinnettä pitkin valehtelun kulttuuriin, jossa voidaan elää missä tahansa joukkopsykoosissa kunhan jokin pintapuolinen lyhyen aikavälin tunne on että on kivaa, jeejee!

    "Nyt olet asian ytimessä. En itsekään ymmärrä, miksi se on noin. Aion kysyä asiaa suoraan transpolilta ja vähän hiillostaa heitä. Kävin lekurissa avautumassa ja pyysin lähetettä psykiatriaan. Lekuri halusi ehdottomasti kierrättää minut transpolin kautta, joten minulla on nyt sinne uusi lähete."

    Päivitä toki tännekin, mitä siellä sanotaan. Jos mä olisin lääkäri, jonka hyväksynnällä oltaisiin tehty peruuttamattomia silvontoja terveeseen kehoon, ja tämä henkilö ajautuisi sen takia ilmeisesti kammottavaan, lähes sietämättömään katumukseen, niin tulisi siinä melkoinen itsereflektion paikka. Toivottavasti saat myös muuta psykiatrista apua ja pääset lopulta myös osaavalle psykoterapeutille. Jos PTSD:tä sairastat, niin se on kyllä viheliäinen tila. Siinä jännittävää on, että sitä ei edes tajua, kuinka paljon se vaikuttaa ihan koko elämään, kaikkeen, mitä on, miten käsittää itsensä, muut, miten elää ja hengittää (mä luulen, että sillä todella on solutason vaikutuksia). On kuin sulle olisi yht' äkkiä heitetty jokin todellisuudenvääristyskoje päälle, johon kuuluu milloin mitäkin - painot jaloissa, himmentävät ja vääristävät lasit, jatkuvalla syötöllä aivojen kemiallista tasapainoa häiritsevää lääkitystä - ja sun aivot bloggaisi enimmäkseen millaista elämä oli ilman sitä, jolloin et edes tajua, että sulla on se. Ehkä joinain onnekkaina hetkinä verho aukeaa ja saat tuntumaa siihen, millaista elämä olisi ilman sitä. Näin siis itselläni, ja oma tapaukseni on kyllä pitkittynyt ja vaikea.

    "En tiedä, olenko sitkeä tai rohkea, poikkeuksellisesta puhumattakaan. Minä vain vihaan valehtelua."

    Jos et olisi rohkea ja sitkeä, uppoaisit huomaamattasi takaisin valhemaailmaan. Kannattaa antaa itselleen krediittiäkin silloin kun aihetta on. Kyllä mä näkisin, että epämiellyttävän totuuden kohtaaminen on jo itsessään jonkinasteinen ponnistus.

    "Hiljaiseksi kyllä vetää tuollainen ja näin varoittavana esimerkkinä olemisen kestää nimenomaan muiden ihmisten takia. Jos voin omalla perseilylläni pelastaa muita lihamyllystä, niin sitten perseilyni ei ole mennyt hukkaan."

    Ehdottomasti olet avannut.

    Mieti! Olet tehnyt maailmasta oikeasti vähemmän kaoottisen ja vähemmän kamalan paikan!! Se on aika mieletöntä kun sitä miettii. Hinta on erittäin kova, mutta mulla on sellainen tunne, että myös vaikutukset ovat suuremmat kuin mitä vielä on näkyvissä.

    VastaaPoista
  32. Kun Suomessa alettiin enemmän puhua trans-asioista, olin jo mukana mielenterveysasioiden parissa sekä opintojen että töiden vuoksi. Koska suomenkielinen materiaali aiheista oli niin valtavan suppeaa, aloin lukea englanninkielistä materiaalia netistä. Törmäsin jo kymmenisen vuotta sitten detransitio-ilmiöön ja aloin kysellä, miksi suomenkielisissä materiaaleissa ei koskaan edes mainita kyseistä sanaa tai ilmiötä. Sain raivokkaita vastauksia, joiden mukaan kaikki detransitio-jutut ovat yksittäisten hullujen propagandajuttuja eivätkä ne siksi kosketa trans-ihmisiä. Kuitenkin oman työni puolestakin tiesin Suomesta useamman yksittäisen tapauksen, joissa sukupuolen korjauksen läpikäyneen ihmisen kohtalo oli hyvin surullinen. Yritin nostaa detransitiota ilmiönä esiin mm. mielenterveystyön ammattilaisten suljetuilla nettikeskustelupalstoilla ja ihan omalla nimelläni. Liitin viesteihini linkkejä, jotka johtivat mielestäni asiallisiksi kokemiini juttuihin. Ensimmäisinä vuosina minut joukkolynkattiin mm. suvaitsemattomana äärikonservatiivina.

    Ohoh. Todella kiinnostavaa. Kiitos viestistäsi. Tervetuloa kertomaan lisää. Jos vaan suinkin haluat tai jaksat, niin olet tervetullut kirjoittamaan tähän blogiin vieraskynäpostauksen joko nimelläsi tai nimimerkillä. Voit laittaa s-postilla samettiorkidea@gmail.com ja julkaisen kirjoituksen täällä. Erityisesti kiinnostaa tuo, että mitä opit detransitiosta ja miten mielenterveyden ammattilaiset siihen suhtautuivat. Itsehän en tiedä Suomesta yhtäkään detransitiotapausta, mutta minä en itse vaan voi olla ensimmäinen tai ainoa.

    VastaaPoista
  33. Täällä toinen detransitioituva naisihminen.

    Holy shit. Onko meitä enemmänkin? Kiitos viestistäsi ja tervetuloa kommentoimaan. Miten sinuun transpolilla suhtauduttiin, kun menit sinne detransitioasioissa? Oma aikani sinne on joskus hamassa tulevaisuudessa.

    Kuulisin erittäin mielelläni lisää kokemuksistasi. Voit kommentoida tähän tai jos yhtään inspaa, niin olet tervetullut kirjoittamaan vieraskynäpostauksen blogiin. Sen ei tarvitse olla edes pitkä. Voit laittaa s-postiin samettiorkidea@gmail.com ja julkaisen sitten sen blogissa.

    VastaaPoista
  34. Wanha Ämmä13.2.2018 16.35

    Luin taas pitkästä aikaa blogiasi, ja päätin kommentoida.

    Silloin kun asia oli itselleni akuutti, minulle sanottiin: "Ennenkuin menet leikkaukseen, varmistu satavarmasti että todella olet transsukupuolinen. Jos et ole sellainen ennen leikkausta, olet varmasti sitä sen jälkeen." Ja se on sanasta sanaan totta.

    Olen iloinen puolestasi, että löysit itsesi, hyväksyit itsesi ja ettei lopullista, peruuttamatonta, kirurgista toimenpidettä tarvittu. Sinulle riitti vähemmän kuin itselleni vuosia sitten, ja pääsit helpommalla. Oikeastaan mikä tahansa vähempi kuin sukupuolenvaihdos on parempi kuin käydä koko hoitorumba läpi, jos se vain auttaa.

    Samalla osoitit myös omalta osaltasi, että Suomessa ollaan hoidon osalta oikeilla jäljillä. Seula ei ole liian kireä eikä liian harva, ja on hyvä, että ne joille täydellinen sukupuolenvaihdos ei ole oikea ratkaisu, sitten päätyvät johonkin muuhun.

    Nyt seuraava kysymyksesi luonnollisesti on: jos se ei ollut transsukupuolisuutta, niin mitä se on? Toivon, että löydät tähän kysymykseen sellaisen vastauksen, jonka kanssa kykenet olemaan tasapainossa. Samalla mielestäni olisi hyvä, jos olisi mahdollista tehdä yhteistyötä terveydenhoitojärjestelmän kanssa, että mihin ja miten ohjataan ne, jotka tulevat toisiin ajatuksiin? Meillä tilanne on TS:ien kanssa hyvä, mutta entäpä ne, joilla on jokin transssukupuolisuuden kaltainen tilanne, joka ei sitä kuitenkaan ole?

    Kaikkea hyvää sinulle. Älä missään tapauksessa lopeta blogiasi!

    VastaaPoista
  35. Päivitä toki tännekin, mitä siellä sanotaan. Jos mä olisin lääkäri, jonka hyväksynnällä oltaisiin tehty peruuttamattomia silvontoja terveeseen kehoon, ja tämä henkilö ajautuisi sen takia ilmeisesti kammottavaan, lähes sietämättömään katumukseen, niin tulisi siinä melkoinen itsereflektion paikka.

    Päivitän. Minua on kiinnostanut jo pitemmän aikaa, että mitähän helvettiä transpolilla oikein ajatellaan jo ihan yleiselläkin tasolla ja miksi transsukupuolistem hoito on ylipäätään järjestetty niinkuin on järjestetty. Luulisi, että sellaiset pitkän kliinisen osaamisen omaavat erityisasiantuntijat kuin Veronica Pimenoff ja Aino Mattila, tietäisivät, mitä ovat tekemässä.

    Mieti! Olet tehnyt maailmasta oikeasti vähemmän kaoottisen ja vähemmän kamalan paikan!!

    Uh, en tiedä, voinko ottaa krediittiä tuosta. Vetää hiljaiseksi, jos joku oikeasti noin ajattelee. Olen vain random paska ihminen, joka on vähän avautunut netissä.

    VastaaPoista
  36. "Minua on kiinnostanut jo pitemmän aikaa, että mitähän helvettiä transpolilla oikein ajatellaan jo ihan yleiselläkin tasolla ja miksi transsukupuolistem hoito on ylipäätään järjestetty niinkuin on järjestetty. Luulisi, että sellaiset pitkän kliinisen osaamisen omaavat erityisasiantuntijat kuin Veronica Pimenoff ja Aino Mattila, tietäisivät, mitä ovat tekemässä."

    Jos olen ymmärtänyt oikein, niin transsukupuolisuutta ja sen aiheuttajaa ei ymmärretä vielä kovin syvällisesti. Ehkä kukaan ei todella tiedä, mitä tekee. Luottoni länsimaista lääketiedettä ja myös psykiatriaa kohtaan on toki vankka, mutta varsinkin psykiatriaa olen kuullut myös pitkän linjan psykiatrian parissa toimineiden ammattilaisten taholta kritisoitavan kovastikin esim. siitä, että somatiikasta otetaan liikaa mallia. Toisaalta taas onhan tiedekin alati kehittyvää, ja virheille altista - ja vaikuttaa, että sukupuoleen liittyvissä asioissa hyvinkin poliittiselle ilmapiirille altista ja järjestöjen lobbaukselle altista (tulee mieleen DSM5 ja esim. Transgender Kids -dokkarissa esitetyt väitteet tutkimuskeskuksen lopettamisesta jne). Lisäksi ihmisen mieli on oikeasti ihan järisyttävän ihmeellinen siinä, miten altis se on virheille, olipa kyse psykiatrista tai kenestä tahansa, sopivan ympäristön sattuessa kohdalle. Varmasti nämä lääkärit hoitavat parhaan osaamisensa ja tutkimuksen mukaan, mutta ehkä aiheen ympärillä on vain paljon epäselvyyttä eikä hyvästä hoidosta oikein ole vahvaa tutkimusnäyttöä mihinkään suuntaan, jos aiheuttajaakaan ei ymmärretä täysin?

    Sun tapaus saa kauhistumaan entisestään mahdollisten uusien ICD-kriteerien löystymistä. En ole kyllä seuraillut tilannetta. ICD-10:n esipuheessa todetaan näin: "Otamme mielellämme
    vastaan ehdotuksia ICD-11 luokituksen
    kehittämiseksi (koodistopalvelu@thl.fi)" Ehkä teidän detransitioituvien kannattaisi ottaa yhteyttä että älkää nyt missään nimessä ainakaan helpottako kirurgian saantia :D Yksikin detransitio on mielestäni liikaa.

    Lisäksi musta tuntuu yhä pahemmalta translapsi-ilmiö tässä valossa, että aikuisenakin päätöksen tehnyt voi katua... Toivottavasti tämä bloggaus osuu mahdollisimman monen "translapsen" vanhemman silmiin.

    "Uh, en tiedä, voinko ottaa krediittiä tuosta. Vetää hiljaiseksi, jos joku oikeasti noin ajattelee. Olen vain random paska ihminen, joka on vähän avautunut netissä"

    Sun blogi oli mulle merkittävin yksittäinen pelastusköysi pois sjw-ideologian helvetillisestä liejukuopasta jossa olin niin syvällä, etten henkeä saanut. Sillä on mulle henkilökohtaista merkitystä, mutta haluan ajatella, että edes pikkuisen laajempaa merkitystä, koska nyt keskityn kaaoksen luomisen sijasta siihen, että tulisin paremmaksi ja yhteisölle hyödylliseksi ihmiseksi. Ympäristön tarkkailu ja totuuden puhuminen ovat todella voimakkaita aseita kaaosta vastaan (hahah, olen myös katsonut jonkin verran Jordan Petersonia :D), ja mun mielestä tässä on kyse juuri siitä. Ihmiset helposti aliarvioivat tekojensa, niin hyvien kuin pahojen, vaikutukset.

    VastaaPoista
  37. Muutama sananen, jos ”normaali” heteronainenkin saa osallistua keskusteluun (no normaali en ole siinä mielessä, että en ole halunnut perhe-elämää). En tunne yhtään trans-ihmistä, mutta olen aina ollut kiinnostunut erilaisten ihmisten sisäisestä kokemusmaailmasta ja sen ilmenemisestä ulkonäössä ja käyttäytymisessä. Koska oikean elämän ihmiskirjo tuppaa kovasti painottumaan keskivertoihin ”normaaleihin”, niin laajempaa valikoimaa olen etsinyt elokuvista ja varsinkin kirjallisuudesta, erityisesti elämäkerroista ja taidolla kirjoitetuista henkilöhistorioista. Minua ovat nuoresta asti kiinnostaneet niin murhaajat, varkaat, homot, skitsofreenikot, neurootikot, juopot, nerot, vammaiset ym.

    Transseksuaalisuuden idea on aina ihmetyttänyt minua ja olen aina ihmetellyt juuri tuota valheelle rakentamista. Olen ajatellut esim. murhaajiin liittyen, että murhaaja surmaa teollaan tavallaan myös itsensä, vaikka jääkin fyysisesti henkiin. Näin siis aina silloin kun murhaaja ei suostu myöntämään, että on itse syyllinen tekoonsa. Syntyy elämänvalhe, jonka seurauksena koko ihmisestä tulee perustavalla tavalla valheellinen, vaikka hän kaikessa muussa olisikin rehellinen. Valhe syö ihmisen ontoksi sisältä käsin. Tämä on todella kova hinta maksettavaksi kyvystä (fyysisesti) jatkaa elämää. Samalla se on hyvin ymmärrettävää, ehkä jopa biologiaamme rakentunut mekanismi, jonka tarkoituksena on mahdollistaa yksilön eloonjääminen ja mahdollisuus lisääntyä (=lajin kannalta tärkein). Mikä voisi olla vaikeampaa kuin katsoa itseään peilistä ja myöntää täydestä sydämestään, että MINÄ olen murhaaja? MINÄ olen rikkonut äärimmäisen tabun, tappanut toisen ihmisen, ja siten ajanut itseni yhteiskunnan ulkopuolelle, yhteisyyden ulkopuolelle, yksinäisyyteen, jota ei ehkä koskaan voi korjata, vaikka tekonsa pystyisikin lopulta ottamaan vastuulleen? Ei olisi enää niitä, joita voi osoittaa sormella ja todeta ”joku muu”, vaan itsestä olisi tullut se ”muu”, ikuinen muukalainen.

    Transsukupuolisuus ei tietenkään ole mikään rikos, joka pitäisi yhteisölle tunnustaa. Myötätunnolla olen ajatellut sukupuolensa kanssa vuosikausia kamppailevia ja surrut ihmiselämän (niin tarpeettomalta näyttävää) kovuutta. Mutta en ole pystynyt nielemään totuudenmukaisena sitä, että naiseuden voisi jollekin pojan ruumiiseen ja pojan elämään syntyneelle leikkauksella ja sotu-muutoksella noin vain myöntää. Toden totta se tuntuu elämänvalheelta enkä haluaisi yhteiskunnan tukevan kenenkään elämänvalhetta. ELÄMÄNVALHEEN TUKEMINEN ON RIKOS YKSILÖÄ JA HÄNEN KASVUAAN KOHTAAN! Tätä on ollut mahdotonta sanoa ääneen, koska heti tulee epäillyksi uskovaiseksi (en ole!), leimatuksi konservatiiviksi ja patriarkaalisen yhteiskunnan indoktrinoimaksi, ties miksi. Pojaksi syntynyt trans-nainen ei ole kokenut kasvatusta tytöksi eikä ruumiin (ei minkään sievistelevän ”kehon”!) kehittymistä naiseksi. Nämä ovat syvällisiä ja monisyisiä asioita ihmisen psykologisessa ja yhteiskunnallisessa kypsymisessä. En voi käsittää, että tätä eroa on niin vaikea valtakulttuurissa myöntää. Trans-leikkaukset saattavat olla paras ratkaisu joillekin ja jos sotu-muutos halutaan, niin luotakoon trans-henkilöille oma trans-sotu (tai eri trans-tyypeille omansa nainen>mies, mies>nainen, kromosomipoikkeavat jne. tarpeen mukaan). Totuudenmukaisuudessa ei pitäisi olla mitään toisarvoistavaa. Ei pitäisi olla millään tavalla arvokkaampaa kuulua norminaisiin kuin johonkin muuhun viiteryhmään. Ei pitäisi olla mitään syytä häivyttää trans-prosessin läpikäymistä sotu-kikkailulla, ei mitään häpeää siihen liittyen. Ja minusta naisen/miehen kategoriaan tulisi kyllä voida mahtua hyvin monenlaisia naisia/miehiä. Ei kukaan voi toiselta naiseksi syntyneeltä viedä naiseutta vaikka tämä kuinka näyttäisi mieheltä, kipuilisi sukupuolituntemustensa kanssa ja olisi mieltyneempi miesmäiseen pukeutumiseen. Joka tällaisen naisen naiseuden kiistää tai sitä halventaa, tekee hölmön lähinnä itsestään.

    Terv. "Normi"nainen

    VastaaPoista
  38. Huhu...
    Omat arkiset ongelmat menee kivasti oikeisiin mittasuhteisiin kun luki tän.

    Mutta se ei ollut tekstin trkoutus, tekstiä jaettu eteenpäin. Tsemppiä ja siunausta

    VastaaPoista
  39. Kiitos kun kirjoitit! Näin hoitavan ihmisen näkökulmasta erittäin tärkeää asiaa

    VastaaPoista
  40. Kiitos rehellisyydestä! Näitä ääniä kaivataan Suomessa enemmän...

    VastaaPoista
  41. ”Normi”nainen tässä taas. Hieman ajatuksia valheista, joihin suomalaiset yhä suhtautuvat usein hirveän kirkasotsaisen tuomitsevasti ja naiivistikin. Suomalaisten tärkeimpiä arvoja on rehellisyys, minkä moni ymmärtää jotenkin mustavalkoisen absoluuttisesti ja autoritaarisesti kuin lapsi, jonka on käsketty puhua aina totta. Bullshit! Tällaisen ajattelun soisi jo joutuvan roskakoriin. Henkilö, joka puhuu aina totta, on julmuri.

    Valehtelu ei mielestäni ole moraalinen ongelma lainkaan, niin kauan kun kyse ei ole tietoisesta manipulatiivisesta valehtelusta jonkin asian saavuttamiseksi tai vääristämiseksi. Muissa tapauksissa valehtelu on ihmisen psykologisen ja sosiaalisen työkalupakin välttämättömiä välineitä. Arvelen, että jokainen ihminen valehtelee joka päivä. Useimmin itselleen. Valheen tehtävä on suojata psyykeä, joka ei tiettyjä asioita vielä pysty käsittelemään. Valehtelussa yhteisön tehtävä olisi osoittaa, milloin valhe on kasvanut patologisiin mittoihin ja alkanut saada laajenevia kerrannaisvaikutuksia. Valhe onkin miltei aina myös yhteisöllinen asia, ei siis vain yksilön omalla vastuulla. Ongelmamme on liian individualisoitunut elämäntapa, jolloin yhteisöllä ei ole mahdollisuutta vaatia valheen korjaamista, tai edes tietää valheen vaikutuksen muuttumisesta suojaavasta haitalliseksi. Yksilöllistyneen elämäntavan heikkouksia on myös tietty henkinen laiskuus, jossa itselle valehtelusta helpommin muodostuu tapa. Tästä syntyvät erilaiset addiktiot. Elämänvalhe kuulostaa raskaalta asialta ja onkin sitä, mutta luulisin, että jonkinlaista elämänvalhetta kantaa jokainen jossakin vaiheessa, vieläpä pitkään, kunnes jokin kriisi sen puhkaisee. Yhteisön osallistuminen elämänvalheen ylläpitoon on usein merkittävää. Siksi sen tulisi myös kantaa huomattava osa valheen purkautumisen seurauksista.

    VastaaPoista
  42. Hei come oon! Jos kerran olet maskuliinen ämmä, niin heitä se mekko helvettiin. Kuten itsekin sanoit tuubivideossasi, todellista vahvuutta on olla sellainen nainen/mies kun on. Ei ehkä kovinkaan seksikäs totuus, jos päähän on kiven kovaan hakattu, että naiseuteen kuuluu tapa pukeutua mekkoihin 24h/7. Älä nyt vedä övereitä toiseen ääripäähän. Paris Hilton look kuuluu kuolleisiin ja kuopattuihin.

    VastaaPoista
  43. "Uh, en tiedä, voinko ottaa krediittiä tuosta. Vetää hiljaiseksi, jos joku oikeasti noin ajattelee. Olen vain random paska ihminen, joka on vähän avautunut netissä."

    Ihminen on langennut olento, joten kaikki me täällä olemme enemmän tai vähemmän paskoja. Älä turhaan hylkää kiitosta sitä saadessasi, vaikka on toki kovin suomalaista ainakin julkisesti vakuutella omaa ansiottomuuttaan (ainakin ennen kuin kaiken maailman jarisararasvuot tänne tulivat). Kaiken voi redusoida osatekijöihinsä, joten et sinä noin vähällä pääse.

    Kuten moni muukin täällä, myös minä olen muuttanut kuvaani tästä trans-asiasta (josta en toisaalta paljoa tiennyt) sinun tekstiesi myötä. Kun ennen tuumailin että ei savua ilman tulta - eli että kyllä kai y:ksi sitten jotenkin voi todella kasvaa päänsä sisällä vaikka x:n värmeet onkin - niin tätä blogia luettuani nyt muutamien vuosien ajan alan olla yhä vakuuttuneempi että tässä tehdään kärpäsestä härkästä. Jos ennen tuntui, että on epäreilua vaatia 99.9% porukasta säätämään kaikkiin vaikuttavia lakeja sen yhden promillen maailmankuvan takia, alkaa nyt kaiken päälle sen promillen argumentinkin pohja tuntua aikas hataralta.

    Niin, mitä sinulle nyt sanoisi alkavalla cursus detransitiollasi? Paljon pitää näemmä ihmisen kärsiä, ennen kuin alkaa päivä kirkastua, mutta onneksi totuus ei tulessakaan pala - siitä sinäkin kävelet omasta infernostasi meille todistamaan!

    VastaaPoista
  44. Wanha Ämmä15.2.2018 12.36

    Haluan vielä jatkaa tästä aiheesta.

    Transsukupuolisuus on helvetin ikävä juttu kohdalle osuessaan. Vielä ikävämpää on, että maailmassa ensinnäkin on paljon sellaisia tiloja, jotka muistuttavat transsukupuolisuutta, mutta eivät sitä ole, ja toiseksi se että vaikka kyseessä olisi 'aito' transsukupuolisuus, se mikä kullekin 'riittää', on kovin yksilöllistä.

    Olen itse aina sanonut, että älkää ryhtykö tähän prosessiin ellei se ole ehdottoman välttämätöntä hengissä selviämiselle. Toisin sanoen: jos millään kykenette löytämään minkään sellaisen tavan, jolla kykenette edes jotenkin elämään syntymäsukupuolessanne, tehkää se. Transsukupuolisuus ei ole mikään muotijuttu eikä yhteiskunnallinen kannanotto. Se on psykofyysinen aivojen rakenteen anomalia, joka johtaa hoitamattomana psykoosiin ja hoidettuna pysyvään hedelmättömyyteen.

    Maailmassa on ihmisiä, joille sukupuolenvaihdos on oikea ratkaisu. Olen itse tästä elävä esimerkki. Mutta on aivan yhtä lailla sellaisia, joille se ei sitä ole, vaan joille se on varma tie helkkarinmoiseen katumukseen. Siksi sen itsetutkimuksen pitäisi aina olla niin läpikotainen kuin mahdollista, ja jos tämän katumuksen löytää ennen kuin on tehnyt mitään peruuttamatonta, se on aina parempi kuin jos sen löytää vasta sen jälkeen kun on tehnyt jotain peruuttamatonta.

    Tiedostin itse omana aikanani liiankin hyvin, miten hirveästä asiasta oli kyse. Niinpä nuorena yritin tehdä itsestäni miehen vaikka väkisin, ja pieleenhän se meni. Minun piti yrittää itsemurhaa ennenkuin tajusin, mistä on kyse. Edes se, että olen lievästi intersukupuolinen ei tuonut varmuutta. Vasta sen jälkeen, kun olin omaehtoisesti aloittanut arkielämäkokeen ja pitkittänyt sitä kolmeen vuoteen, ymmärsin että minulle sukupuolenvaihdos olisi oikea ratkaisu. Ja vasta silloinkin lopullisen niitin antoi se, kun lopetin HRT:n ennen leikkausta ja kehon oma hormonitoiminta alkoi elpyä, painajaiset palasivat. Oma kehoni kertakaikkiaan myrkytti minut. Omat painajaiseni ovat jo onneksi olleet jo pitkään ohi, ja elän normaalin naisen elämää.

    Minulla on ollut tapana kysyä jokaiselta transsukupuolisuutta arvelevalta: No montako kertaa olet yrittänyt tappaa itsesi? Tämä on julma kysymys, mutta se erottaa jyvät akanoista. Jos vastaus oli kaksi tai enemmän, ko. ihminen todennäköisesti on tosissaan. Jos vastaus oli "en kertaakaan", hän todennäköisesti ei ollut aito, ja hänelle joku muu ratkaisu toimii paremmin.

    Ei ole häpeä eikä petturuutta detransitioitua. Se osoittaa, että systeemi toimii. Itse asiassa suurimman osan itseään transsukupuoliseksi epäilevistä kuuluisikin karsiutua. Ja se myös osoittaa, että löysit itsesi ennemmin etkä myöhemmin. Se merkitsee vain sitä, että olet todella tehnyt matkan psyykeesi ja tunnet itsesi. Maksoit siitä hirveän hinnan, mutta mikään vähempi ei riittänyt. Olet nyt paljon vahvempi ja tunnet itsesi paremmin kuin sitä ennen. Ria Cooper teki sen saman.

    Minua ihan oikeasti huolettaa Jazz Jennings. Transsukupuolisuus voidaan luotettavasti diagnosoida vain aikuiselta, ja noin 80% lapsuuden ja nuoruuden sukupuoli-identiteettihäiriöistä häviää iän myötä. Minulla on tunne, että hän tulee itkemään vielä pitkään ja paljon.

    VastaaPoista
  45. Itse olen ihan heteromies ja tuttavapiiriin kuuluu homoja ja lesboja eikä heidän suuntautumisensa mitenkään minua ole häirinnyt.

    Sensijaan joskus olen ollut tekemisissä transsujen kanssa ja rehellisesti täytyy myöntää että jotenkin olen kokenut oloni heidän seurassaan hyvin vaivaantuneeksi. Johtunee juuri tuosta blogistin mainitsemasta valheesta. Ei edessäni ole ollut naista vaan tädiksi pukeutunut setä, enkä oikein ole tiennyt miten häneen nyt pitäisi suhtautua.

    VastaaPoista
  46. Wanha Ämmä, mulle ei aukea sun ajattelu tässä kohtaa: "Ei ole häpeä eikä petturuutta detransitioitua. Se osoittaa, että systeemi toimii."

    Viittaatko systeemillä siis hoitojärjestelmään? Eikö tuo pikemminkin kerro siitä, että seula on nyt liian löysällä? Varmasti on kaltaisia esim. intersukupuolisia ihmisiä, joille kehoon kohdistuvat hoidot ovat välttämättömyys. Silti mielestäni yksikin detransitio osoittaa, että seula hoitoihin on liian löysällä ja olisi kaikin tavoin parempi, että ensin hoitona kokeiltaisiin vaikka psykoterapiaa. Vai enköhän mä aivan saa kiinni, mitä tarkoitat?

    VastaaPoista
  47. Sinä Olet Maailman Valo. Sinulla on aivan erityinen merkitys ja tarkoitus tässä elämässä. Tulet eheytymään vielä enemmän ja opit rakastamaan itseäsi. Siitäkään ei ole epäilystä etteikö löytyisi ihmisiä jotka sinua rakastaisivat. Lihamylly ei vienyt tärkeintäsi- Sinua itseäsi, Sisintä sitä, Mieltä ja Sydäntäsi. Kaikki tulee olemaan vielä varsin hyvin. Jaksa Ystäväni vielä tämä viimeinen koettelemus. Ps. Olet huippuälykäs ja osaat kirjoittaa niin että mieleni räjähti ja olet yksinkertaisesti aivan mahdottoman rakastettava ihminen ilmiselvästi.

    VastaaPoista
  48. Oh-hoh, varsin yllättävä käänne! Ainakin minulle on tätä blogia lukiessani jäänyt sellainen mielikuva, että olet ns "aito" trassukupuolinen - jota on lääketiede auttanut lähemmäksi "oikeaa" sukupuoltasi. Mutta eipä siinä mitään, totuus meille ihmisille voi valjeta vasta hyvin pitkän ja kivisen polun kulkemisen jälkeen.

    Tsemit kuitenkin ja mielenkiinnolla seuraan kuinka asiat etenevät!

    VastaaPoista
  49. Tästä nouseekin sitten esiin se kysymys, että olisiko ollut parempi jos yhteiskunta ei olisi missään määrin hyväksynyt ajatusta sukupuolen vaihtamisesta vaan olisit vain aikoinasi joutunut sopeutumaan siihen että olet mies naisen ruumiissa?

    VastaaPoista
  50. Jos eheytymisellä tarkoittaa, että tästä pitäisi vielä kieltää seksuaalinen suuntautumisensa, niin nyt on kyllä liikoja toivottu.
    Eheytymistä uskoon? Usko on kunkin asia, mutta jos haluaa elää, kyseenalaistan uskon tuonpuoleisesta satuiluihin. Elämän jälkeinen elämä voi kuulostaa siunaukselta, mutta eikö silloin ole lunastanut matkalippunsa kuolemaan? Valmiuden kuolemaan eli tässä tapauksessa itsemurhaan, koska valheellisesti uskoo, että elämän jälkeen tulee toinen oli se sitten kurimus tai taivas? Totuus on julma ja niin myös sattuman hyväksyminen, ikuiseen pimeyteen ja olemassa olonsa tiedostamattomuuteen päätyminen voivat tuntua hirvittävältä, mutta sitä se on. Eikä siinä ole mitään sen ihmeellisempää. Kuolema on hirvittävä ja siksi siitä on tehty lohdullista. Ole varovainen, kun luet näitä kommentteja. Tänne kirjoittaa nyt toisenlaisesta totuudesta satuilijoita.
    Jumalat ovat menneiden aikojen rakentama perusta maailman ymmärtämiseksi ja rakennuspalikoita niinä aikoina toimineen yhteiskunnan rakentamiseksi. Nyörä kiitos sille psykoosille, mutta nykyään on parempi keskittyä todellisuuteen.
    En todellakaan usko, että itsemurhaan päädyt sen verta fiksu ja vahva olet. Oli se lohtu sitten mikä tahansa joka auttaa sinut takaisin raiteillesi, varo ettei se ole korttisi itsemurhaan. Elämä on käsittämätön sattuma, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Niin kärsimykset kuin ilotkin.

    Transsukupuolisuus on minullekin rasite. Pitkinhampaisena elin 15 vuotta todetakseni, että paras keino itselleni rämpiä vielä jonkin aikaa on, että perkele valehdellaan biologisesta totuudesta sitten. Minulle toisi lohtua, jos transsukupuolisia tutkittaisiin lisää. Ei tarvitse löytyä mitään vihreää valoa, että oolrait saat leikellä, koska tämä fakta. Vaan syy sille, mistä tämä alkaa ja miksi. Eihän kaikki intersukupuolisetkaan tähän jojoiluun lähde. Minä en usko, että transsukupuolisuudessa ei ole kyse siitä, mitä on harrastanut tai ketä nuolenut ja missä iässä. Se on lommo ja jomotus. Se on myös tuo käärme. Ja kaiken tämän järjettömyyden keskellä palaa siltikin halu elää edes jotenkin järjissään.

    Oon se sama ihminen joka aikaisemmin varoitti toiseen ääripäähän menemistä. Niitä naisia on olemassa ja monenlaisia. Myös julmien sattumusten luomia pöpejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höts nyt tuli ajatusvirhe. Piti kirjoittaa tokavika kappale näin: "minä en usko, että transsukupuolisuudessa olisi kysymys siitä, että mitä on harrastanut tai ketä nuolenut ja missä iässä." Koska jos silloin olisi kyse harrastuksista tai siitä kumpaa sukupuolta on lempinyt, ollaan minun mielestäni vaarallisen lähellä ulkomailla suoritettavia eheytyshoitoja. Toki transsukupuolisuudessa on kyse genitaaleista ja muusta kehosta, kun tulee seksuaalisuuteen. Siksi sitä uumoillaankin, onko tässä kyse siitä, että ihminen haluaa nauttia seksielämästä kehossa, jossa on sinut itsensä kanssa. Mutta onko silloin kyse perverssiosta vai todellisesta henkisestä hädästä? Milloin perverssion tukeminen ei ole oikea ratkaisu? Miten potilasta(tässä tapauksessa transsukupuolista) voidaan tukea tuntemaan kehonsa omakseen ja olisiko mahdollista päästä sinuiksi itsensä kanssa ilman leikkauksia tai hormooneita? Mutta ensisijaisesti minusta tulisi transsukupuolisten joukosta ottaa alussa erilleeen muusta porukasta seksuaalisen hyväksikäytön uhrit ja auttaa heitä tulemaan sinuiksi ruumiinsa kanssa. Kuin ensikättelyssä hyväksyä heillä se kuinka hän haluaa hirveän kokemuksensa takia kieltää biologisen totuutensa ja toteuttaa se toive. Seksuaalinen hyväksikäyttö on järkyttävä arpi ja pitkään pysyvä, kuten äitini on kuvaillut omaa kokemustaan tästä. Hänen kanssaan olen pystynyt kriittisesti ajattelemaan omaa pöpipäisyyttäni johon tämä transsukupuolisuus kuuluu. Hän ei ääneen kerro, kuin arasti sen, että sen mitä hän koki lapsena, hän sen jälkeen monta vuotta haaveili muuttuvansa mieheksi. Ehkä miehenä hänelle ei olisi tehty näin. Omalla kohdalla koen sen kieroutunutta kyllä pelottavaksi, että minulla ei ole mitään hirveää traumaa, josta pitäisi, pahoitteluni seuraavista sanoista jotka kirjoitan, päästä yli transsukupuolisuuden avulla. On vaan tämä järjetön tunne, että asia on toisin kuin biologiani väittää. Siksi. Lisää niitä tutkimuksia meikäläisistä. Tää on järjetön combo.

      Tervehdys myös sinullekin Sametti. Vaikenemista suosiva kulttuuri on myrkkyä eikä auta ketään.

      Poista
  51. Tervehdys kaikille, ja kiitos kommenteistanne. On lämmittävää lukea näitä.

    VastaaPoista
  52. Tästä nouseekin sitten esiin se kysymys, että olisiko ollut parempi jos yhteiskunta ei olisi missään määrin hyväksynyt ajatusta sukupuolen vaihtamisesta vaan olisit vain aikoinasi joutunut sopeutumaan siihen että olet mies naisen ruumiissa?

    En ole "mies naisen ruumiissa". Olen nainen. Nainen naisen ruumiissa. Ei ole olemassa yhtään ihmistä, joka on "x y:n ruumiissa".

    Olen viimeisen vuoden-parin sisään muuttanut kantaani transsukupuolisuudesta. Aiheesta täytyy kirjoittaa kokonaan oma postaus, mutta kommentoin nyt tässä lyhyesti.

    Olen tullut siihen lopputulokseen, että ei ole olemassa mitään "aitoja" transsukupuolisia. On olemassa vain eriasteista dysforiaa ja ihmisiä, joilla on erilaiset kyvyt selviytyä dysforian (eli epämukavuuden ja sekavuuden) kanssa. Sukupuolenvaihdokseen ryhtyneillä ja dysforisilla syntymäsukupuolensa lopulta hyväksyneillä on identtinen kokemushistoria. Eroa on elämänhallinnassa ja ajattelutavassa. Transsukupuolisuus ei vertaudu homouteen. Transsukupuolisuus vertautuu anoreksiaan. On lievemmin anorektisia ja on erittäin syvästi anorektisia, mutta he ovat kaikki yhä anorektisia. Minä tiedän olevani nainen ja ymmärsin olevani sairas. Se, että olen nainen, on yksinkertaisesti totuus ja ainoa totuus.

    VastaaPoista
  53. Wanha Ämmä viittaa kommenteissaan siihen, että on olemassa "oikeita" transsukupuolisia, joille transhoidot eli hormonit ja leikkaukset ovat täysin välttämättömiä, ja vastaavasti on olemassa "feikkejä" tai "epäaitoja" transsukupuolisia, joiden ongelma on joku muu. Eli täten minä menen jälkimmäiseen kategoriaan ja täten minulla on "virheellinen" diagnoosi.

    Tämä on juurikin iso ongelma nyky-yhteiskunnan ajattelutavassa. Tällä ajattelulla tehdään ensinnäkin täysin tyhjiksi minun kaikki kokemukseni ja ajatukseni ja vastaavasti taas ylläpidetään ajatusta, että maailmassa on ihmisiä, joiden ainoa hoito ja pelastus on silvotuttaa itsensä. Tämä myös ylläpitää sen kuiskuttelevan käärmeen olemassaoloa, sillä totta hemmetissä jokainen dysforiaa kokeva on vakuuttunut siitä, että on "aito" transsukupuolinen ja tarvitsee hoidot. Tämä vaikeuttaa henkilön tilannetta vain lisää.

    Ihminen ei voi syntyä väärään kehoon. Se on täysin mahdotonta. Jos joku noin kokee, niin hän on tukevissa psykooseissa. Piste. Kokemus siitä, että oma keho on väärä, on mielenterveyshäiriö ja se pitäisi kohdata sellaisena. Sanooko joku, että osa anorektikoista on "aitoja" anorektikkoja, joiden on aivan välttämätöntä paskoa kehonsa? Sitä paitsi se teoria "aivosukupuolista" on vain teoria. Kenenkään transun aivojen rakennetta ei muutenkaan mitata yhtään mitenkään. Kaikki on pelkkää arvuuttelua.

    Ja vaikka aivojen rakennetta mitattaisiinkin ja sieltä paljastuisi poikkeamia, niin mitä sitten? Sukupuoli on ihmisen kehon fyysinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa. Aivot eivät ole muusta kehosta irralliset eikä aivojen rakenne muutenkaan vaikuta muuhun kehoon (jonka ominaisuus sukupuoli on). Mieli ja keho ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta. Minun aivoni ovat naisen kehossa ja siten ne ovat naisen aivot, vaikka niissä olisikin jotain maskuliinisia piirteitä. Kuten jo päätekstissä totesin, minun ainoa vaihtoehtoni on hyväksyä se, että olen nainen. Se on aina ollut ainoa vaihtoehtoni, koska minä en vaan voi koskaan olla mitään muuta. Naiseuteni ei ole kokemuksistani tai aivoistani riippuvainen.

    Olen seurannut aika paljon transsukupuolisia sekä IRL että netissä. Huomasin yhdessä kohtaa, että heissä on lähes kaikissa jotain outoa. Monissa on silmäänpistävästi outoa tai ovat jopa täysiä kilareita. Tämä alkoi vaivata minua ja aloin miettiä, että tuollainenko minäkin olen. Ja jos olen, niin miksi. Sekin oli sysäys rajulle itsetutkiskelulleni, jonka lopputulos on nyt tässä. Olen kysynyt tässäkin blogissa useaan kertaan, että johtuvatko henkilön ongelmat transsukupuolisuudesta vai transsukupuolisuus henkilön ongelmista. Vastaus on tietysti jälkimmäinen.

    VastaaPoista
  54. Täytyy myös pitää mielessä, että Wanha Ämmä on intersukupuolinen. Täten hän on jo lähtökohtaisesti eri kategoriassa kuin minä ja kaikki muut ei-intersukupuoliset.

    VastaaPoista
  55. Pakko nyt sanoa Sinulle hyvä ihminen sellainen asia, että onko tuo Viivi oikeasti hyvää seuraa ja tuoko hän ja hänen vahvat mielipiteet sinulle oikeasti mitään hyvää, vai pelkkää ahdistusta? Onko mahdollista, että Viivi Luoma onkin itse se korvaan kuiskutteleva käärme- ja saa kenties jotakin sairaalloista,jopa sadistista nautintoa tuottaessaan muillekin saman pahan olon joka itsellään on. Voisiko olla näin? Jumalan siunausta Sinulle. Ihminen on ateisti niin kauan kunnes huomaa Jumalan vaikutuksen ja rakkauden elämässään. Omassa elämässäni Jumala pääsi näyttämään väkevyytensä vasta kun olin ihan oikeasti kunnolla rikki ja rikottu- en vaan meinannut millään särkyä. Onneksi sekin päivä lopulta koitti ja nyt Jumala luo koko ajan uutta. Rukoilen että Sinunkin viimeinen koettelemuksesi olisi nyt vihdoin. Jumala kutsuu sinua ja vastaa ihan Aikuisten Oikeasti kun huudat hänen puoleen. Kokeile edes;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin pohtimaan samaa. Toivottavasti sinulla on tarpeeksi tilaa käsitellä asiaa ja kuunnella omaa ääntäsi. Voi olla hyvä ottaa vähän etäisyyttä vahvasti jotain totuutta toitottaviin tahoihin ja identiteettikriisin katalyyttiin ja yrittää tunnustella, mitä todella itse asiasta ajattelet. Kaikki ei ole niin mustavalkoista, kuin uuden oivalluksen äärellä voi tuntua.

      Poista
    2. Vähän silmiinpistävää esimerkiksi samanlainen pukeutuminen Viivillä ja Sametilla, sekä uskonnon roolin korostuminen Viiviin tutustumisen myötä. Toivottavasti yhden ihmisen näkemykset eivät nyt vaikuta liikaa minäkuvaan...

      Poista
    3. Viivi apinoi pukeutumisensa minulta, eikä päinvastoin. Minä olen ollut koko ikäni hyvin kiinnostunut uskonnosta. Se ei ole Viivin vaikutusta.

      Mutta mitä tulee vahvasti totuutta toitottaviin tahoihin, niin olette oikeassa.

      Poista
    4. Siis että noihin totuutta toitottaviin tahoihin kannattaa pitää etäisyys. Monestakin syystä.

      Poista
  56. "Ihminen ei voi syntyä väärään kehoon. Se on täysin mahdotonta. Jos joku noin kokee, niin hän on tukevissa psykooseissa. Piste. Kokemus siitä, että oma keho on väärä, on mielenterveyshäiriö ja se pitäisi kohdata sellaisena. Sanooko joku, että osa anorektikoista on "aitoja" anorektikkoja, joiden on aivan välttämätöntä paskoa kehonsa?"

    Mielenkiintoisia näkemyksiä. Itse olen aina ajatellut, että transsukupuolisuus on vakava mielisairaus. Olen sama kommentoija, joka ihmetteli Wanhan Ämmän kommenttia ja kun mainitsin jotain ihmisistä, joille hoidot ovat välttämättömyys, niin ajattelin lähinnä että kai hoidot sitten edes joillakin tekevät arkielämän siedettäväksi, ei kai niitä muuten annettaisi? Mielestäni aikuisten ihmisten on myös voitava tehdä kehoilleen mitä tykkäävät, tosin yhteiskunnan varoista näitä hoitoja, joiden vaikuttavuuskin näyttää kyseenalaiselta, ei tarvitsisi kustantaa.

    Aiheesta hieman toiseen. Mielenkiintoista on myös se, että alaikäisten tutkimuksiin hakeutuvista huomattava (n. 90 %) enemmistö on tyttöjä, ja tämä on ilmeisesti suomalainen erityisilmiö, muualla tyttöjä ja poikia on noin puolet ja puolet. Olet toki vanhempaa ikäluokkaa ja saanut kasvaa ennen somen vouhkaa, mutta olisi todella, todella mielenkiintoista kuulla joskus tarkemmin, mitä juttuja koet vaikuttimina että asiat ovat menneet kuten ovat menneet. Miksi juuri tytöt? Onko Suomessa niin paljon sukupuolittunutta pahoinvointia, joka oirehtii syystä tai toisesta näin? Itsekin olen kyllä kaikki syömishäiriöt ja sukupuolisekoilut käynyt läpi, mutta olen luullut olevani harvinaisen epäonninen poikkeustapaus. Haluan vastauksia, ja transsekoilu ei niitä tarjoa. Mielestäni transvouhkaajat toimivat suorastaan edesvastuuttomasti, on kyse ihmisten elämistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Aiheesta hieman toiseen. Mielenkiintoista on myös se, että alaikäisten tutkimuksiin hakeutuvista huomattava (n. 90 %) enemmistö on tyttöjä, ja tämä on ilmeisesti suomalainen erityisilmiö, muualla tyttöjä ja poikia on noin puolet ja puolet. "

      Ei pidä paikkaansa, että maissa, joissa naisten asema on hyvä, ei olisi transsukupuolisuutta. Olen törmännyt sellaiseen ilmiöön, että juurikin niissä maissa, joissa naisten asema on huono, on enemmän transnaisia. Monesti olin ihmeissäni, että eikö sellaisissa maissa olisi parempi olla transmies kuin biologinen nainen.

      Monesti olen miettinyt, että miten näin vapaamielisessä ja suvaitsevaisessa maassa miehillä on rajoittuneempi pukeutumis-, väri- ja käyttäytymiskoodi, mutta sitten kun menee hyvin konservatiiviseen Thaimaahan tai Japaniin ,niin siellä miehille naisten vaatteisiin pukeutuminen on sallitumpaa kuin Suomessa.

      Esimerkkinä japanilaisessa populaarikulttuurissa näkee paljon miesmuusikkoja, jotka pukeutuu naisten vaatteisiin, meikkaavat ja käyttävät peruukkeja.

      Poista
  57. Wanha Ämmä17.2.2018 21.30

    Minun on pakko olla eri mieltä siitä, etteikö aitoja transsukupuolisia (= sellaisia, jotka todella hyötyvät sukupuolenvaihdoksesta ja joille se on oikea ratkaisu) olisi olemassa. Tästä on olemassa yli viidenkymmenen vuoden empiirinen kokemus: maailmassa on valtavasti ihmisiä, jotka ovat siitä hyötyneet. Mutta samaan hengenvetoon on myös pakko todeta, että omana aikanani amerikkalaisessa hoitojärjestelmässä oletettiin noin 90% itseään transsukupuolisiksi epäilevistä karsiutuvan hoitoprosessissa pois, ja vain noin 10% jatkavan loppuun asti. Eli että noin 90%:lle itseään transsukupuolisiksi epäileville sukupuolenvaihdos olisi väärä ratkaisu.

    Transsukupuolisuutta on menneiden vuosikymmenten aikana tutkittu paljon, ja konsensus on, että se on aivojen tiettyjen rakennealueiden kehityshäiriö, anomalia. Eli että kyse on pikemminkin kehitysvammaisuuteen kuin anoreksiaan suhtautuva tila. Ks. https://www.scientificamerican.com/article/is-there-something-unique-about-the-transgender-brain/

    Tuo aivoalue on paikallistettu, ja se on aivokurkiaisen BSTc. Tuo alue on sukupuolesta riippuva ja erilainen miehillä ja naisilla. Transsukupuolisilla se on vastakkaisen sukupuolen kaltainen. Se havaittiin ensimmäisen kerran 1995, ja tutkimustulos on vahvistettu neljässä seurantatutkimuksessa (2004, 2006, 2008 ja 2010). Vuonna 2002 tehdyssä toisessa tutkimuksessa vahvistettiin, että tuo alue muotoutuu lopulliseen muotoonsa vasta aikuisiässä.

    Aito transsukupuolisuus siis todella on anomaliana olemassa ja se on havaittavissa aivojen rakenteessa. Pahaksi onneksi se voidaan havaita vain kuolleelta ihmiseltä, sillä analyysimenetelmä tuhoaa näytteen. Mutta samalla tuo vuoden 2002 tutkimus vahvistaa sen, että transsukupuolisuus voidaan luotettavasti diagnosoida vasta aikuisiässä. Noin 80% (!) lapsuus- ja nuoruusiän sukupuoli-identiteettihäiriöistä häviää aikuisuuteen mennessä. Siksi kenellekään lapselle tai nuorelle ei pitäisi antaa hormoneja lainkaan vaan heidän tulisi aloittaa arkielämäkokeella.

    Mutta koska kyse on aivojen sukupuolidimorfisesta alueesta, ja koska kyse ei ole on-off -tilanteesta, vaan pikemminkin jatkumosta, voidaan hyvin olettaa, että suuri osa "epäaidoista" on ihmisiä, joilla tuo kyseinen BSTc-alue on jossain määrin vastakkaisen sukupuolen kaltainen mutta ei täysin vaan pikemminkin siinä rajalla. Voisin olettaa, että sinulla on tämä tilanne.

    En missään tapauksessa kiellä sinun kokemustasi, mutta en myöskään kiellä niiden tuhansien ihmisten kokemusta, joille sukupolenvaihdos on selkeästi ollut oikea ratkaisu. Heistä vain yleensä ei kuulla jälkeenpäin. He häviävät valtaväestön sekaan, menevät naimisiin ja elävät normaalia elämää. He eivät pahemmin toitota itsestään, vaadi etuoikeuksia tai hyväksyntää tai pidä mekkalaa.

    Suurin osa metelöijistä ja transaktivisteista on pre-oppeja, joille koko sukupuolikysymys on pikemminkin ideologiaa kuin mielenterveyden pelastamista. Juuri he ovat pääsääntöisesti todella outoja ja selkeästi kilareita. Ja tässä suhteessa asiat ovat selkeästi menneet huonompaan kuin mitä ne olivat 1980- ja 1990-luvuilla. Tuntuu, että nykypäivänä kuka tahansa erikoisuudentavottelija pääsisi hoitoon "jos siltä tuntuu" ja että ihmiset osaisivat vain vaatia mutta eivät sopeutua. Tuntuu, että ne standardit, jotka tuolloin luotiin, olisi ajettu nyt alas.

    Sinulla ei ole virheellistä diagnoosia vaan pikemminkin epätarkka. Et ole "aito" siinä mielessä että hyötyisit "itsesi silvotuttamisesta" tai sukupuolenvaihdoksesta, mutta et myöskään "epäaito" sikäli, että eläisit psykoosissa tai olisit itsesi kieltävä transvestiitti, erikoisuudentavoittelija, skitso tai jotain muuta. Sinulla on sukupuolidysforia, mutta ei niin vaikea että se vaatisi äärimmäisiä toimenpiteitä.

    VastaaPoista
  58. Wanha Ämmä17.2.2018 21.43

    Miten koit hormonien vaikutuksen? Rauhoittivatko ne sinua, tasapainottivatko ne sinua ja tuntuivatko ne miellyttäviltä, vai koitko itsesi kireäksi, jännittyneeksi tai pahanoloiseksi? Miten koit kuukautisten loppumisen, parran kasvun ja ruumiinkarvoituksen? Entä miten sinulla sujui arkielämäkoe? Kykenitkö RLT:n aikana sosiaalistumaan riittävän hyvin miehenä ja elämään miehen elämää, vai koitko sen vaikeana ja vaivalloisena?

    Yrititkö ennen hoitoon hakeutumistasi koskaan elää naisena? Siis naisen sosiaalisessa roolissa ja sitä etsien ja itseäsi kokeillen? Yrititkö koskaan seurustella, perustaa perhettä, pohtia äitiyttä? Itse yritin olla mies kaikin keinoin, vaikka hampaat irvessä. Minut oli vauvana korjattu pojaksi, joten yritin kaikin keinoin vakuuttaa itselleni että olin mies ja tehdä itsestäni miestä vaikka väkisin ja hyväksyä itseni. Kun hakeuduin hoitoon, olin kerta kaikkiaan loppu. Itsemurhayritys riitti vakuuttamaan, etten kertakaikkiaan kykene elää miehenä.

    Tämä on se syy, miksi olen vakaasti sitä mieltä, että sukupuolenvaihdoksen pitäisi aina olla se viimeinen, ei koskaan ensimmäinen, ratkaisu ja että mikä tahansa vähempi mikä riittää itsensä hyväksymiseen, siihen että voi olla itsensä kanssa sujut ja olla itsensä kanssa tasapainossa, mikä riittää on aina se pienempi paha ja sen tulisi aina olla se ensisijainen ratkaisu. Tähän liittyy se kysymys "no montako itsemurhayritystä sinulla on". Sillä oikeastaan minkään sitä vähemmän ei pitäisi ikinä olla syy sukupuolenvaihdokseen.

    Jos itse nyt näiden vuosien jälkeen joutuisin detransitioitumaan, minä en kertakaikkiaan kestäisi sitä. Vaikka en koskaan saanut elää normaalin tytön lapsuutta enkä nuoruutta ja vaikka elämäni ensimmäiset 25 vuotta olivat yhtä helvettiä, vuodet sen jälkeen ovat olleet onnellisia ja olen sen jälkeen saanut elää normaalin naisen elämää ja identifioitua heihin. Jos nyt joutuisin palaamaan elämään miehenä, todennäköisesti ajautuisin jälleen itsemurhan partaalle.

    Silloin, jos dysforiaa epäilevä ihminen on vakuuttunut että "totta hemmetissä minä olen aito ja tarvitsen kaikki hoidot", hän erittäin todennäköisesti ei sitä ole. Sensijaan jos hän on liikkeellä sillä mielellä, että "selvitetään nyt perinpohjin mitä tämä on ja edetään täsmälleen niin pitkälle mikä on minimissään tarvis", on erittäin todennäköistä, että hän on aito tapaus.

    VastaaPoista
  59. Rohkea kirjoitus, nostan virtuaalista hattuani.
    Muuta en osaa sanoa kuin että olet mitä tahansa ja tunnet mitä tahansa, niin ensisijaisesti olet ihminen.
    Voimia eloon.

    VastaaPoista
  60. Sä oot hyvä esimerkki siitä, miksi tämä suomen portinvartijasysteemi pitäisi laukkauttaa. Se on täyttä humpuukia ja verovarojen tuhlausta. Ei siellä löydetä yhtään mitään, ei löydetty sinun perimmäistä ongelmaasi eikä löydetty sitä yhden wannabe kouluampujan pöpiyttä. Parempi olisi lakkauttaa tuo nöyryyttävä portinvartijasysteemi ja antaa ihmisille oma valinnanvapaus. Nyt sieltä portinvartija päästää läpi transihmiset ja hullut, kuten sinut...joten minkä takia noita poleja edes tarvitaan? Rahat vois käyttää johonkin muuhun. Mutta kirjoituksesi on aika hyvä esimerkki siitä mitä käy, jos ei asioita ajattele etukäteen loppuun asti. Polin hoitajan kanssa joskus tästä juttelin ja sanoin sille, että minä en pysty valehtelemaan itselleni niin kuin tuntuu, että suurin osa transihmisistä pystyy. Minä olen syntynyt vammaiseksi ja kuolen vammaisena. Kaikki mitä hormonit tekee ja mitä kirurgin veitsi tekee on vain koristetta vailla tarkoitusta. Tämä keho oli kuollut ja syntyessä ja vaikka prosessi olisi aloitettu samalla hetkellä kun synnyin, niin se ei olisi muuttanut mitään. Ulkonäöllisesti olisi nyt varmasti parempi, mutta muilta osilta keho olisi edelleen kuollut. Rinnat koristeena ilman minkäänlaista tarkoitusta ja jalkojen välissä onkalo, jota nyt hyvällä tahdolla voi neovaginaksi nimittää, mutta mikä ei ole lähelläkään vaginaa. Tämä keho ei tule näkemään koskaan mitään mikä muistuttaa naisen kehoa enkä minä tule koskaan tietämään minkälaista olisi elää naisena. Minä tulen tietämään minkälaista on omata transnaisen keho ja minkälaista on olla transnainen. Polin hoitaja vastasi minull että: Hyvä, että olet käsitellyt tämän asian jo tässä vaiheessa. Moni ei sitä käsittele etukäteen, mutta jossain kohtaa se todellisuus iskee ja valitettavasti nämä ihmiset sitten tippuvat todella korkealta ja todella lujaa.

    VastaaPoista
  61. Minun on pakko olla eri mieltä siitä, etteikö aitoja transsukupuolisia (= sellaisia, jotka todella hyötyvät sukupuolenvaihdoksesta ja joille se on oikea ratkaisu) olisi olemassa.

    Olen tietoinen ihmisistä, jotka kokevat sukupuolenvaihdoksen olleen heille paras koskaan tapahtunut asia ja kokivat sen pelastaneen henkensä. Se miljoonan taalan kysymys kuitenkin yhä on, että olisiko heidät ollut mahdollista hoitaa oireettomiksi terapialla. Olisiko transsukupuolisuuteen mahdollista kehittää toimiva terapiamuoto niinkuin anoreksiaan?

    Aito transsukupuolisuus siis todella on anomaliana olemassa ja se on havaittavissa aivojen rakenteessa.

    En kiellä aivojen mahdollisia rakennepoikkeamia. Toistan: mitä sitten, vaikka niitä olisikin? Sukupuoli on ihmisen kehon fyysinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa. Aivot eivät ole muusta kehosta irralliset eikä aivojen rakenne muutenkaan vaikuta muuhun kehoon (jonka ominaisuus sukupuoli on). Mieli ja keho ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta. Minun aivoni ovat naisen kehossa ja siten ne ovat naisen aivot, vaikka niissä olisikin jotain maskuliinisia piirteitä. Minun ainoa vaihtoehtoni on hyväksyä se, että olen nainen. Se on aina ollut ainoa vaihtoehtoni, koska minä en vaan voi koskaan olla mitään muuta. Naiseuteni ei ole kokemuksistani tai aivoistani riippuvainen.

    Mutta koska kyse on aivojen sukupuolidimorfisesta alueesta, ja koska kyse ei ole on-off -tilanteesta, vaan pikemminkin jatkumosta, voidaan hyvin olettaa, että suuri osa "epäaidoista" on ihmisiä, joilla tuo kyseinen BSTc-alue on jossain määrin vastakkaisen sukupuolen kaltainen mutta ei täysin vaan pikemminkin siinä rajalla. Voisin olettaa, että sinulla on tämä tilanne.

    Minä en tiedä aivojeni rakenteesta mitään. Sinä et tiedä aivojeni rakenteesta mitään. Kukaan ei tiedä minun tai kenenkään (elävän) transun aivojen rakenteesta mitään. Lopetetaan jo turha arvuuttelu. Minulla saattaa jopa olla enemmän miehen aivot kuin sinulla naisen aivot. Kukaan ei tiedä.

    Se, mitä minä tässä olen tekemässä, on kohdata todellisuus ja yrittää sopeutua siihen. Koska todellisuutta ei voi muuttaa. Se kertoo enemmän asenteistani ja ajattelutavastani kuin dysforiani voimakkuudesta tai aivojeni sukupuolirakenteesta.

    VastaaPoista
  62. Miten koit hormonien vaikutuksen? Rauhoittivatko ne sinua, tasapainottivatko ne sinua ja tuntuivatko ne miellyttäviltä, vai koitko itsesi kireäksi, jännittyneeksi tai pahanoloiseksi?

    Kuten totesin jo päätekstissä, sukupuolenvaihdoksen aloittaminen ratkaisi kaikki silloiset akuutit ongelmani. Rauhoituin aivan silmiinpistävästi ja lakkasin kokonaan olemasta itsetuhoinen ahdistusvyyhti. Hormonit tuntuivat pelkästään hyvältä.


    Miten koit kuukautisten loppumisen, parran kasvun ja ruumiinkarvoituksen? Entä miten sinulla sujui arkielämäkoe? Kykenitkö RLT:n aikana sosiaalistumaan riittävän hyvin miehenä ja elämään miehen elämää, vai koitko sen vaikeana ja vaivalloisena?

    Olin helpottunut ja riemuissani kaikista hormonien vaikutuksista. Odotin niitä kuin kakarat joulua ja seurasin innoissani ja helpottuneena vaikutusten etenemistä. Kuukautisten puuttumisesta olen edelleen helpottunut. Koin arkielämänkokeen pelkästään positiivisena. Minulla ei ollut mitään, minkä olisin kokenut erityisesti ongelmaksi. Ongelmia alkoi ilmetä vasta myöhemmin.

    Yrititkö ennen hoitoon hakeutumistasi koskaan elää naisena? Siis naisen sosiaalisessa roolissa ja sitä etsien ja itseäsi kokeillen? Yrititkö koskaan seurustella, perustaa perhettä, pohtia äitiyttä?

    Minä en koskaan ollut yksi niistä transpojista, jotka jo nuorena uskottelevat olevansa poikia. Minä tiesin olevani tyttö. Minun tarvitsi vain kurkata housuihini. Minä elin tyttönä ja naisena koko ikäni, vaikka varsinkin nuorena olin hyvin androgyyni. Dysforiani voimistui huomattavasti ikääntyessäni ja yritin päästä siitä eroon yrittäen tosissani olla nainen. Minulla oli hienoja mekkoja, korsetteja ja korkokenkiä. Kävin treffeillä miesten kanssa ja annoin heidän viedä minua yms. Seurustelin monta kertaa. Pohdin äitiyttä paljon, mutta perhettä en koskaan yrittänyt perustaa, koska olen aina tiennyt, että en pysty siihen. Raskaus on aina ollut täysin kestämätön ajatus. Se on yhä täysin kestämätön ajatus. Minä en pystynyt olemaan nainen. Kaikki tuo, mitä yllä kuvasin, oli hirveää. Se on vieläkin hirveää. Siksi minä vakuutuinkin transsukupuolisuudestani, koska kaikki naiseus oli niin hirveää ja tuntui hirveältä.

    VastaaPoista
  63. Wanha Ämmä, en edelleenkään pääse oikein ajatteluusi sisälle.

    "Itse yritin olla mies kaikin keinoin, vaikka hampaat irvessä. Minut oli vauvana korjattu pojaksi, joten yritin kaikin keinoin vakuuttaa itselleni että olin mies ja tehdä itsestäni miestä vaikka väkisin ja hyväksyä itseni. Kun hakeuduin hoitoon, olin kerta kaikkiaan loppu."

    Eikö tuo kerro ennemmin siitä, että jos nyt jonkun puolesta pitäisi pitää mekkalaa niin intersukupuolisten lasten oikeuksien? Eikö intersukupuolisuus ole nyt kuitenkin aivan eri asia kuin transsukupuolisuus? Koska eikö olisi mahdollista, että et edes olisi transsukupuolinen jos sinua ei olisi "korjattu pojaksi" (kuten itse asian ilmaiset), vaan olisit saanut tehdä itsellesi sopivat ratkaisut riittävän kypsässä iässä? Uskon todella, että sinulle on ollut oikea ratkaisu transitioitua, mutta mielestäni intersukupuolisen ihmisen kohdalla keskustelu on pidettävä erillään muusta transsukupuolisuuskeskustelusta. Jotenkin mua myös huvittaa kun transaktivistit syyttelevät muita bioessentialismista jos yhdistää sukupuolielimen ja muut normaalisti kehittyneen yksilön sukupuoliominaisuudet sukupuoleen, mutta sitten jokin aivokuoren oletettu rakenne onkin hyvää ja oikeaa bioessentialismia... Ja toisaalta, vaikka jotain poikkeavaa aivorakennetta olisikin - niin mitä sitten? Entä jos anorektikkojen aivoja alettaisiin tutkia ja löydettäisiin heiltä jokin anoreksiaa selittävä poikkeava aivorakenne, tarkoittaisiko se, että sitten rasvaimut ja kylkiluiden poistot olisivat ihan hyväksyttäviä hoitokeinoja? Itsekin olen elämää halvaannuttavasta dysforiasta parantunut, tosin korkean riskin keinoin, joten pidän kyllä paranemista mahdollisena. En usko hetkeäkään, että transsukupuolisuutta olisi sen "oikeampana" kuin vaikkapa Sametilla (pidetään edelleen intersukupuolisuus erillään keskustelusta) ja etteikö dysforiasta olisi mahdollista parantua muilla keinoin.

    "Parempi olisi lakkauttaa tuo nöyryyttävä portinvartijasysteemi ja antaa ihmisille oma valinnanvapaus."

    Ja senkö jälkeen näitä detransitioita ei muka tulisi, koska ihmiset ovat niii-iin kykeneväisiä syvälliseen harkintaan ja itsetutkiskeluun? No, olen kyllä samaa mieltä että systeemi pitäisi lakkauttaa ja samalla lakkauttaa julkisesti kustannettavat hoidot. Varmaan siinä vaiheessa kun pitäisi itse kerätä tuhansittain egejä kirurgin pöytään iskettäväksi, saattaisi todella olla se itsereflektion paikka...

    VastaaPoista
  64. Entä jos anorektikkojen aivoja alettaisiin tutkia ja löydettäisiin heiltä jokin anoreksiaa selittävä poikkeava aivorakenne, tarkoittaisiko se, että sitten rasvaimut ja kylkiluiden poistot olisivat ihan hyväksyttäviä hoitokeinoja?

    Nyt olet asian ytimessä. Anorektikoilla nimittäin on yhteneviä, muista ihmisistä poikkeavia piirteitä. Anoreksiaan on synnynnäinen taipumus ja siihen sairastuu vain tietynlainen ihminen.

    VastaaPoista
  65. Ei kai tässä voi translakia tai tutkivia lääkäreitä syyttää siitä että olet ollut huonosti perillä omasta itsestäsi ja valehdellut sekä itsellesi että lääkäreille. Jos moni asia sinulle on selvinnyt vasta tämän kaiken jälkeen niin huonosti olet tutkiskellut itseäsi ja ottanut asioista selvää. Elämäsi tuntuu äärimmäisen sekavalta ja sinä hukassa olevalta. Et pystynyt olemaan nainen et mies. Ehkä ajatusmaailmasi jä käsitys mieheydestä/naiseudesta on vääristynyt etkä lopulta pysty sovittaman itseäsi kumpaankaan sukupuolirooliin. Jatkossa mieti ennen kuin toimit, ainakin kolme kertaa koska itsetuntemuksesi heiluu kuin tuuliviiri.

    VastaaPoista
  66. Voi voi voi,toinen anonyymi siellä joka väität ettei blogin "Sametti" ole ollut riittävän perillä omasta itsestään...huoh...kyllä tämä blogi jo pelkästään todistaa että tämä ko.henkilö on todella syvällisesti asioita pohdiskeleva henkilö. Hän on täysin loogisesti ajatteleva, työkykyinen, itseään erittäin selkeästi ilmaiseva ja häkellyttävän perinpohjaisesti asioita kuvaava järkevä ihminen. Älä helvetissä tule sanomaan ainakaan sellaista sontaa, etteikö on kypsästi asioista ajatteleva henkilö olisi todella TODELLA miettinyt ja pohtinut asioita, yhtäkään kiveä kääntämättä, ennenkuin on ryhtynyt niinkin rankkoihin toimenpiteisiin kuin menemään lihamyllyyn. Jos et itse ole kykenevä lukemaan ja ymmärtämään kirjoitettua niin ole hyvä ja pidä turpasi ummessa ja mene ite tutkiskelemaan itseäsi, sen sijaan että kaivelet roskaa toverin silmästä. Haluan kiittää Samettia rohkeudestasi kertoa näin arkalup toisista asioista, itseäsi säästelemättä. Osoitat todellista lähimmäisen rakkautta varoittaessasi muita samojen asioiden kanssa kamppailevia- Nimenomaan sanot että harkitse- Harkitse vielä kerran ja harkitse vielä harkitsemasta päästyäsi. Ja mitä itse olen ymmärtänyt, niin Sametti nimenomaan kertoo Oman Kokemuksensa, eikä täysin kiellä sitäkään etteikö jotkut olisi hyötyneet sukupuolenkorjausleikkauksesta(tai miksi ikinä sitä kutsutaankaan) Heterona sanon myös että juuri tällaisten Sametin kaltaisten ihmisten vuoksi, olen itse aikanaan oppinut hyväksymään homot ja muut "erilaiset"- Jossain vaiheessa tosin rupesi ottamaan aivoon juuri tämä muodikas sukupuolisekoilu ja ihmisten silmille pornoa sylkevä yleinen sateenkaarihullutus. Teidän hyväksytään kyllä ihmisinä, kun käyttäydytte niinkuin tavalliset ihmiset ilman eläimellistä älämölöä. Drag-queen Shownkin ymmärrän, mutta se on Showta ja pidettäköön sellainen sellaiseen kuuluvalla areenalla, Kuten sirkus pidetään sirkusteltassa, jonne sellaisesta pitävät ihmiset voivat sellaista mennä katselemaan. Jos haluatte olla tavallisia ihmisiä ja tulla sillä tavoin kohdelluksi- KÄYTTÄYTYKÄÄ SEN MUKAISESTI AAMEN. (Pahoittelen kirjoitusvirheitä, en nyt jaksa niitä korjailla, osaatte varmasti oikolukee:))

    VastaaPoista
  67. Haukut transaktivisteja, vaikka itse olet ihan samanlainen aktivisti. Samanlaista mustavalkoista ajattelua kummallakin osapuolella, eikä kumpikaan osapuoli pysty järkevään keskusteluun. Tuskin maltan odottaa kirjaasi, se kun pitää julkaista omalla nimellä...ainakin jos sille mitään uskottavuutta haluaa. Mielenkiintoista nähdä minkälainen henkilö oikeasti olet...ja mitä sinun taustoistasi löytyy. Veikkaan kyllä, että olit ongelmissa jo kauan ennenkuin keksit olevasi mies. Esimerkki siitä, että se transpoli on hyödytön kapistus. Sekin on toki transaktivistien kovasti puolustama instituutio, kun ne siellä polilla ovat "niin päteviä". Paskan marjat. Humpuuki psykiatria on. Sinä ja moni muu on loistava esimerkki siitä.

    VastaaPoista
  68. Mielenkiintoista on myös se, että alaikäisten tutkimuksiin hakeutuvista huomattava (n. 90 %) enemmistö on tyttöjä, ja tämä on ilmeisesti suomalainen erityisilmiö, muualla tyttöjä ja poikia on noin puolet ja puolet.

    Olen itse kuullut, että ainakin englanninkielisessä maailmassa on valtaosa tyttöjä myös. Englanninkielisissä lähteissä toistuvasti törmää tähän asiaan.

    VastaaPoista
  69. "Tuskin maltan odottaa kirjaasi, se kun pitää julkaista omalla nimellä..."

    Kehnosti verhottu uhkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sametti parka. Hän ei voi todellakaan julkaista kirjaansa nimimerkillä, toisin kuin esim.

      Aapeli (Simo Puupponen)
      Agapetus (Yrjö Soini)
      Samuel Josef Agnon (Shmuel Yosef Czaczkes)
      Sivar Ahlrud (Ivar Ahlstedt ja Sid Roland Rommerud)
      H. Ahtela (Einar Reuter)
      Pierre Andrézel (Karen Blixen)
      Peter Anthony (Peter Shaffer ja Anthony Shaffer)
      Esa Anttala (Urpo Lempiäinen)
      Arijoutsi (Heikki Sakari Marttila)
      Leo Arne (Mika Waltari)
      Ursula Auer (Anja Angel ja Pentti Kirstilä)
      Dominique Aury (Anne Desclos)
      Antero Avomieli (Ilmari Kianto)
      Bisquit (Seppo Ahti)
      Madeleine Brent (Peter O'Donnell)
      Pearl S. Buck (Pearl Comfort Sydenstricker)
      John le Carré (David Cornwell)
      Lewis Carroll (Charles Lutwidge Dodgson)
      Louis-Ferdinand Céline (Louis-Ferdinand Destouches)
      Colette (Sidonie-Gabrielle Colette)
      Joseph Conrad (Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski)
      Jason Dark (Helmut Rellergerd)
      Isak Dinesen (Karen Blixen)
      Emma Å (Leila Tuure)
      Erkki-Mikael (Erkki Mikael Salmi)
      Esko (Reino Palmroth)Anatole France (Jacques Anatole François Thibault)
      Haavi (Unto Kupiainen)
      Hergé (Georges Remi)
      Reino Hirviseppä (Reino Palmroth)
      Evan Hunter (Salvatore Lombino)
      Luigi Hämeenoja (Harri Rinne)
      Veli Itäläinen (Antti Rautiainen)
      Janne (Fredrika Wilhelmina Carstens)
      Kai de Puu (Matti Almila)
      Uuno Kailas (Frans Salonen)
      Kakkonen (Unto Kupiainen)
      Kalle Kakkonen (Unto Kupiainen)
      Jukka Kangas (Lassi Nummi)
      Olavi Karela (Pentti Kaartinen)
      Kauppis-Heikki (Heikki Kauppinen)
      Lars Kepler (Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril)
      Esaijas Kohennuskeppi (Urho Kekkonen)
      Olavi Kokko (Matti Rossi)
      Kristian Korppi (Mika Waltari)
      Jukka Kontio (Arvi Jonne Aikomus)
      Känä (Urho Kekkonen)
      Leena Lander (Leena Orvokki Silander, o.s. Pöyhönen)
      Maiju Lassila (Algot Untola)
      Esko Laukko (Mauri Sariola)
      Olavi Lauri (Olavi Paavolainen)
      Eino Leino (Armas Einar Leopold Lönnbohm)
      Samuel Lewis (Jiří Gruša)
      Anders Lieksman (Paavo Haavikko)
      Hilja Liinamaa (Hilja Pärssinen)
      Rosa Liksom (Anni Ylävaara)
      Johannes Linnankoski (Vihtori Peltonen)
      Ed McBain (Salvatore Lombino)
      Stéphane Mallarmé (Étienne Mallarmé)
      Sulevi Manner (Juha Numminen ja Eero J. Tikka)
      Molière (Jean-Baptiste Poquelin)
      Toni Morrison (Chloe Anthony Wofford)
      P. Mustapää (Martti Haavio)
      Mikko Naula (Unto Kupiainen)
      Nauticus (Mika Waltari)
      Hj. Nortamo (Frans Hjalmar Nordling myöh. Frans Hjalmar Nortamo)
      Novalis (Friedrich Leopold)
      Nenä (Pentti Saarikoski)
      Pablo Neruda (Neftali Ricardo Reyes Basoalto)
      Olli (Väinö Nuorteva)
      Raimo Ontronen (Seppo Heikinheimo)
      George Orwell (Eric Blair)
      Outsider (Aarne Haapakoski)
      Palle (Reino Palmroth)
      Palle-setä (Reino Palmroth)
      Palmroth R. (Reino Palmroth)
      Pecka (Katri Vala)
      Pekka Peitsi (Wolf H. Halsti), (Urho Kekkonen)
      Saint-John Perse (Alexis Léger)
      A. U. Pirkkala (Asko Martinheimo ja Uolevi Nojonen)
      Jussi Porilainen (Algot Untola)
      Sully Prudhomme (René-François-Armand Prudhomme)
      Ellery Queen (Frederic Dannay ja Manfred Bennington Lee)
      Kapteeni Leo Rainio (Armas J. Pulla ja Mika Waltari)
      Irmari Rantamala (Algot Untola)
      Aki Rautala (Hannu Salama)
      Pauline Réage (Anne Desclos)
      Ilkka Remes (Petri Pykälä)
      R.H. (Reino Palmroth)
      R.H:ppä (Reino Palmroth)
      Nemo Rossi (Mika Rissanen ja Juha Tahvanainen)
      J. K. Rowling (Joanne Rowling)
      R.W.P:th (Reino Palmroth)
      Markiisi de Sade (Donatien-Alphonse-François de Sade)

      Poista
    2. Qroquius, et nyt kehtaisi pilata hyvää nillitystä sellaisella tylsällä asialla kuin faktoilla...

      Poista
  70. "Olen itse kuullut, että ainakin englanninkielisessä maailmassa on valtaosa tyttöjä myös. Englanninkielisissä lähteissä toistuvasti törmää tähän asiaan."

    Ah, voi olla. Oma väitteeni oli niinkin luotettavasta lähteestä kuin iltasanomista peräisin :D (http://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201802162200749342_we.shtml, ja Mediauutisten juttu: https://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/alaikaisten-transtutkimusten-maara-moninkertaistui-6702321). Silti mielenkiintoista. Voiko naisilla esim. sen kaltaisten identiteettiongelmien esiintyvyys olla suurempaa, joihin liittyy helpommin myös sukupuoli-identiteetin ongelmia? Käsittääkseni esim. asperger on naisilla alidiagnosoitu, kun taas moni itseään muunsukupuolisena pitävä vaikuttaisi olevan asperger-nainen. Voiko näillä asioilla olla yhteys? (esim. tytöillä tietyt mt/persoonaongelmat pysyvät paremmin piilossa -> tulevat esille sukupuoli-identiteettiongelmina) Noh, tämä on vain maallikon mutuilua, arvailua ja halua ymmärtää monimutkaista ilmiötä.

    "Haukut transaktivisteja, vaikka itse olet ihan samanlainen aktivisti. Samanlaista mustavalkoista ajattelua kummallakin osapuolella, eikä kumpikaan osapuoli pysty järkevään keskusteluun."

    En ole Sametti, mutta mielestäni Sametin kirjoitukset ovat poikkeuksellisen hyvin perusteltuja ja itse ajattelen monissa asioissa hyvin samalla tavoin kuin hän, siksi ihan kiinnostaa, että miten Sametin ajatukset ovat mustavalkoisia ja miten hän on kykenemätön järkevään keskusteluun? Itse olen miljoonaan kertaan turhautunut transaktivistien ja heidän ajatteluaan tukevien kanssa keskusteluun, koska siinä vaiheessa, kun omat argumentit on tuomittu häviämään, vedetäänkin koko pohja keskustelulta yrittämällä manipuloida todellisuutta kielessä, eli kielletään vaikka todellisuus. Esim. keskustelussa aletaankin kysellä että niin, mitäs se fyysinen todellisuuskaan loppujen lopuksi on, eikä keskustelu tietenkään voi siitä edetä kun yksinkertaisesti ei ole mitään jaettua todellisuutta mistä voitaisiin keskustella, tai vastapuoli kieltää sen olemisen (halpamainen postmodernistien taktiikka). Olisi siis mielenkiintoista kuulla perusteluita missä kohtaa Sametin kirjoitukset edustavat sitä, että järkevään keskusteluun ei kyetä, siinä saattaisin saada itsekin näkemystä miten joku muu kokee oman keskustelutyylini. (Vaikka yleensähän näille väitteille ei perusteluita vaivauduta antamaan...)

    VastaaPoista
  71. Olen pitkään ihmetellyt sitä, että moni LBGT***** (lisää haluamasi kirjaimet) -aktivisti vaahtoaa siitä, että ei saa lokeroida ihmisiä. Ja että sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio.

    Ja silti tuohon kirjainyhdistelmään tuntuu "koko ajan" tulevan lisää kirjaimia, koska ei koeta sovittavan johonkin tiettyyn lokeroon, ja pitää löytää termi kuvaamaan omaa itseä.

    Ihmisen kasvuun kuuluu erilaisia vaiheita, ja on ihan normaalia, että teini-iässä ollaan hukassa omasta seksuaali-identiteetistä. Se kuuluu siihen, että lapsen aivot kehittyvät aikuisen aivoiksi! Ihminen kyselee ja etsii itseään todella paljon teininä, ja yrittää löytää omaa lokeroaan, jossa kasvaa.

    Aiemmin tilanne oli paljon selkeämpi, koska teini tajusi, että vaikka nyt ei ihan täysin tunnukaan sellaiselta supermaskuliiniselta kuin noi ympärillä olevat äijät ovat, niin se on kuitenkin se suunta, mihin minunkin "kuuluu" kehittyä. Tai tyttöjen tapauksessa taas superfeminiiniseltä. Aika paljon helpompaa suunnata jotain selkeästi näkyvää määränpäätä kohti silloin kun on muuten ihan hukassa keskellä sumua... Lasten ja nuortena sioita kohtuullisen tiiviisti seuraavana minua oikeasti pelottaa, että miten tämä nykyinen tilanne tulee näkymään jatkossa. Ei se ainakaan helpota teinin aikuiseksi kasvamista, kun viesti on 'Saat olla mitä haluat, ja sukupuoli on vain tunnekysymys.' Ihmisen pitää pystyä peilaamaan omia tunteitaan ja käyttäytymismallejaan johonkin selkeään, että oppii elämää niiden kanssa ja oppii, mitä aikuistuminen tarkoittaa.

    Ongelma toki on, että meistä jokainen on uniikki yksilö, joka ei kuitenkaan sovi siihen keskivertomuottiin, mikä niin helposti rakennetaan. Vaimoni esimerkiksi turhautui minulle taannoin "Mikset voi olla sellainen normaali mies, joka lojuu sohvalla, kittaa kaljaa ja katsoo urheilua?!??!??" Olen siis ulkoistanut urheilun seuraamisen talon rouvalle.

    Tiedostan myös, että jos miespuolinen henkilö sattuu tykkäämään meikkaamisesta, käsilaukuista ja hameista, niin voi olla vaikea löytää sitä omaa elinpiiriä, jossa hyväksyttäisiin sellaisenaan. Jostain kumman syystä kuitenkin moottoriurheilua tai metsästystä rakastava maskuliinisia piirteitä korostava nainen tunnutaan hyväksyvän paljon helpommin...

    Mutta olen täysin samaa mieltä blogistin kanssa siitä, että tuntuipa meistä miltä hyvänsä, niin biologiaa on kohtuullisen haastava lähteä kiistämään. Kromosomit kertovat aika selkeästi, että kumpaanko sukupuoleen sitä kuulutaan, vaikka niiden kromosomien omistajasta tuntuisi miltä. Toki aina löytyy kromosomipoikkeuksia ja muita kehityshäiriöitä, mutta nämä tapaukset pitäisi käsitellä ominaan, kuten täällä kommenteissa on jo todettu.

    Loppukaneettina todettakoon, että haluaisin kaikkien voivan elää omaa elämäänsä juuri sellaisessa lokerossa kuin hyvältä tuntuu. Mielestäni tärkeämpää olisi pystyä levittämään niitä lokeron rajoja kuin hypätä toiseen lokeroon. Se ei vain käytännössä ole toimiva ratkaisu.

    VastaaPoista
  72. Ja Wanha Ämmä (ja muutkin kirurgiaa "hoitona" puolustavat): entäs sitten vaikka tällaiset tapaukset:

    https://www.youtube.com/watch?v=YfdLYq_m1oQ&feature=youtu.be

    Itsestäänselväähän on, että jotain on erittäin pahasti tuonkin tytön päässä rikki. Tarkoittaako se, että yhteiskunnan pitäisi maksella hänellekin tekotissejä ja -perseitä ja mitä ikinä hän nyt sattuisikaan keksimään? Jos ei, niin miksi ihmeessä transut olisivat jokin poikkeus? Samalla tavalla kuin tuo tyttö tarvitsisi psykiatria, ja helvetin hyvää sellaista ja terapiaa eikä kirurgiaa, niin sama juttu se on transuillekin. Toivottavasti tähän hommaan tulisi joku järki ennen kuin liian moni kulkee aivan turhaan Sametinkin kulkeman kivisen ja traagisen tien.

    Sametti, aiotko vaihtaa juridisen sukupuolesi takaisin naiseksi? Olisi huikaisevaa (sori kökkö sanavalinta, ymmärrän, miten herkällä alueella tässä ollaan mutta hopeareunuksia, vai mitä?) jos Suomeen tulisi sellainen etukäteistapaus. Ainakin transaktivistien loruilta "katumistapaukset ovat tulosten katumista, eivät transition katumista" menisi taas jälleen vähän pohjaa.

    VastaaPoista
  73. Sametti, aiotko vaihtaa juridisen sukupuolesi takaisin naiseksi?

    Olen ollut tarkoituksella miettimättä tuota asiaa. Haluan odottaa tämän shokin lieventymistä ennen kuin teen mitään konkreettista.

    Mutta eiköhän vastaus tuohon ole jokatapauksessa "kyllä". Aion ottaa myös alkuperäisen nimeni takaisin. Olen jo joillekin uusille tapaamilleni ihmisille esittäytynyt alkuperäisellä (naisen) nimelläni, en nykyisellä virallisella (miehen) nimelläni.

    VastaaPoista
  74. Mielenkiintoista. Olemme Ykän sivuilla pohtineet syvällisesti sukupuolimonioita ja tulleet siihen tulokseen että korvien välissähän se. Itse olin A-curling joukkueessa n. 10 vuotta ja kerron sen vain sen vuoksi että kyllä vaikeastakin voi selvitä hengissä. Kokemuksesi auttaisi melko varmasti henkilöitä, jotka ovat epävarmoja mitä tehdä ja että heidän ei tarvitsisi käydä läpi samaa helvettiä minkä sinä olet käynyt. Kommenteista päätellen on olemassa sellaisia henkilöitä joiden mielestä sukupuolenkorjaus on onnistunut toimenpide ja toisten mielestä taas ei. Vastakkaisia mielipiteitä siis, joten kolikolla on ainakin kaksi puolta. He jotka ovat sitä mieltä että korjaus on paras toimenpide, niin he saavat tietysti olla sitä mieltä. Sinun kohdallasi asia on toinen ja jos kirjoitat vaikka kirjan tai kommunikoit jollain muulla tapaa, niin en yhtään ihmettele jos sinua tullaan kiittämään tulevaisuudessa.

    VastaaPoista
  75. Olen kamala ihminen ja kerron oman kokemukseni.... olen 35v transnainen (mieluummin nainen kiitos)
    Ja minulla ei ikinä eläissäni ole ollut mitään dysforiaa.. olen vain havahtunut muutamia vuosia sitten tähän ja sen jälkeen kaikki meni täydellisesti omalla painollaan leikkauksia myöten joita lykkäsin myöhemmäksi kun oli kiire tehdä asioita eikä jaksanu sit potilaana miettiä tekemisiä.

    Monet on suuttuneet minulle siitä ku oon vähätellyt heidän mielestään tätä dysforiaa ... jos sitä ei ole niin pitäisikö se sitten olla väkisin??.. no ei se väkisinkään tullut :D rupesi lähinnä naurattamaan...

    Olen post-op... kaiken käyny läpi yms.. Edelleen teen täysin samoja juttuja kuin "vanhassa" elämässä.. rassailen siis autoja ja teen vähän kaikkea "miehekästä" ... mut mä vaan OLEN ... en ees tunne päässäni mitään sen ihmeellisempää tunnetta vaikka pitäisi hyppiä uskomuksien mukaan ruusukedolla... vain olen .. en enempää, en vähempää.

    Siinä vaiheessa voisin sanoa tätä mielenterveyshäiriöksi jos se aiheuttaa sekoilua ja hulluja päähänpistoja tai haluaa toteuttaa jotain helvetin fetismiä tämän varjolla...

    Minulle tämä on vain elämä, perheellisenä äitinä ja tadaa.. ei oikeasti tunnu missään :D olen siis tyytyväinen elämääni enkä edes mieti mitään muuta kuin ainoastaan sitä et "kuis tässä ny näin kävi... huuupsista" ...

    ja mietin että miltähän ne orgasmit kuuluis tuntua post op tilassa ku ei tiä ees mitä ne oli pre-op tilassa :D no.. kai seki tulee joskus testattua tarkemmin tai sitten ei.. kaksi tähän mennessä joten... ei ole ollut kovin tarpeellista sekään.


    Siinäpä se ... katson peiliin ja näen naisen joka lähinnä naurattaa ku on kauheesti selluliittia :D

    VastaaPoista
  76. Qroquius Kad....ja kaikista nimimerkeistä tiedetään oikea nimi. Mutta juu, mielenkiinnolla odotan käänteitä tässä blogissa, kun tätä pidemmän aikaa lukeneena on tullut aika selväksi, ettei kirjoittajalla nyt aivan kaikki ole kunnossa korvien välissä. Jutuissa on juoni kyllä ja asiaa, mutta se aina hajoaa jonkinlaiseksi yksinpuheluksi mikä kyllä muistuttaa hyvinkin paljon tietyn mielenterveydenhäiriön omaavia ihmisiä...joita on tullut hoidettua...ihan sama käyttäytymismalli.

    VastaaPoista
  77. Anonyymi, mikä se "tietty mielenterveydenhäiriö" on?

    VastaaPoista
  78. Valitsin sanat väärin itse asiassa ja pyydän anteeksi. Ajattelin kahta, toinen joka ei ole mielenterveyshäiriö, eli aspergeri. Heissä on sinun kanssa todella paljon samaa, riippuen vaikeusasteesta. Heidän juttunsa on järkeenkäypiä, fiksuja (minua paljon paljon_paljon_ fiksumpia) ja he tietävät todella paljon, kapealta aihealueelta. Jossain kohtaa kuitenkin tällainen tavallinen ihminen tippuu juttukärrystä pois, ja jutut jäävät henkilön omaksi yksinpuheluksi johon ei enää pääse mukaan. Samantyyppistä keskustelutyyliä on havaittavissa niissä skitsofreenikoissa, joiden tauti pysyy lääkityksellä oireettomana ja elävät normaalia elämää, mutta joilla myös useasti on joku yksittäinen asia mistä he pystyvät juttua luomaan loputtomasti ja niissä jutuissa on kyllä asia ja juoni, mutta nekin hajoavat jossain kohtaa sellaiseksi, ettei siinä mukana pysy.

    Ja ihan oikeasti, minä en sinua inhoa tai vihaa vaan olen ihan oikeasti sinun kanssasi samaa mieltä aika monesta, en sano kaikesta, mutta melko monesta ellen kaikesta samaa mieltä hieman lievemmin esitettynä kuin mitä sinä sanot.

    Jos itsestäni kerron, niin minä olen viimeisen 20 vuoden aikana syönyt _aivan kaikki_ psyykelääkkeet läpi...aivan kaikki. Etsien lääkettä, joka vie kokemuksen itsestä pois. Ei ole sellaista lääkettä löytynyt ja transpolilla sanoin, että jos teillä on se ihmepilleri, niin minä otan sen tässä paikassa ja heti, ei minun tarvitse miettiä jos teillä on sellainen pilleri, että kun katson peiliin niin näen miehen ja hyväksyn, että se olen minä. Otan heti sen pillerin! Ei ollut sellaista, eikä sellaista tule.

    Terapiassa olen nyt käynyt 4 vuotta ja vuosi on jäljellä. Sitä ennen takana yksi 3 vuoden terapia ja muutama lyhyempi. Ei ole sellaista terapiaa saatavilla mikä auttaisi. Ehkä jenkeissä eheytysterapiat, mutta tietynlaista huuhaata sekin on.

    Oloani olen helpottanut pistämällä tätä kroppaa paskaksi oikein tehokkaasti.

    Lopulta totesin, että tää elämä tais olla tässä. Lopetin vakuutukset ja listasin perikunnalle lasku, raha ym asiat, että on helpompi minun poistuttua järjestellä asiat. Yksi aamu heräsin kuitenkin ajatukseen, että jos nyt tapan itseni (psykiatrien ystävällisellä avustuksella, kun määrätään tappavat annokset lääkkeitä kotiin), niin jätin kääntämättä viimeisen kortin enkä edes yrittänyt elää omana itsenäni.

    En minä tiedä onko minun joku helvetin aivokurkiainen etc. naisen, miehen vai gerbiilin. En tiedä eikä kiinnosta tai jäikö kohdussa saamatta testoa vai tuliko sitä liikaa vai oliko tähdet väärässä asennossa. En tiedä ja ei kiinnosta.

    Sen minä tiedän, että minun on parempi elää näin. Transnaisena. Ei mulla ole koskaan ollut ystäviä eikä sosiaalista elämää, ei mitään. Nyt on, suurin osa muita kuin transihmisiä. Ei mulla ole mitään syytä enää palata mieheksi, ei siellä ollut minulla mitään.

    Voi olla, että tää johtuu jostain traumasta, en tiedä ja paskanko sillä väliä oikeasti. Mä oon kokeillut kaikki mahdolliset jutut ja ei niistä mitään apua ole. Nykyinen terapeutti nimenomaan on traumaterapeutti.

    Ei tää oo keneltäkään pois. Mä oon itte silponut tätä kroppaa muutenkin. Joten eipä tästä hirveästi jäljellä ole mitä esitellä. Ihan sama sitten antaa kirurgin silpoa loputkin, ei oo mitään voitettavaa eikä hävittävää...kunhan nyt on kivempi työpaikalla vaihtaa vaatteita.

    Että sellasta tänne. Sekasin se minäkin olen, mutta sentään elossa ja olen lisännyt muutaman veroeuron valtion kirstuun eläessäni transnaisena. Ja se veroeurot on ainoa millä on väliä :)

    Jos oisin tappanut itseni, niin ois taas jäänyt muutama päiväkotipaikka maksamatta :)

    VastaaPoista
  79. Jäin miettimään tätä: "Tämä on juurikin iso ongelma nyky-yhteiskunnan ajattelutavassa. Tällä ajattelulla tehdään ensinnäkin täysin tyhjiksi minun kaikki kokemukseni ja ajatukseni ja vastaavasti taas ylläpidetään ajatusta, että maailmassa on ihmisiä, joiden ainoa hoito ja pelastus on silvotuttaa itsensä. Tämä myös ylläpitää sen kuiskuttelevan käärmeen olemassaoloa, sillä totta hemmetissä jokainen dysforiaa kokeva on vakuuttunut siitä, että on "aito" transsukupuolinen ja tarvitsee hoidot. Tämä vaikeuttaa henkilön tilannetta vain lisää."

    Tuli mieleen, kun joitain vuosia sitten luin nuoresta naisesta, jolle myönnettiin eutanasia seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvien mielenterveysongelmien takia. En muista valitettavasti missä, kenties Hollannissa. Mun mielestä se oli silloin ja on edelleen kammottava rikos ihmisyyttä vastaan. Ja vielä tehty lääketieteen nimissä! Kärsin tuolloin itsekin voimakkaasta itsetuhoisuudesta juuri traumatisoitumiseen liittyen. Vaikka tajusin jo tuolloin, kuinka sairasta ja väärin tuo eutanasia oli, se myös vahvisti tuota omaa itsetuhokäärmeeni kuiskuttelua. Olet menetetty tapaus, sori, ei ole muita vaihtoehtoja, se sanoi. Tietysti transhoidot jättävät ihmisen eloon, mutta silti ne menevät musta vähän samaan kategoriaan. Terve, toimiva keho silvotaan kammottavalla tavalla. Eikä se edes koskaan tule siksi, mihin sitä yritetään muuttaa, lähinnä halvaksi imitaatioksi. Kun olen itsekin kokenut myös sukupuolidysforiaa ja haaveillut transitiosta, niin en itse pidä itsetuhokäärmettä ja transitiokäärmettä lainkaan erilaisina, vaan ennemmin saman käärmeen kahtena päänä. Ehkä joku raukka kuvittelee, että myöntymällä transitiokäärmeen vaatimuksiin saa karistettua itsetuhokäärmeen kannoiltaan, mutta transujen itsemurhatilastot taitavat kertoa aivan muuta toista.

    "Olen ollut tarkoituksella miettimättä tuota asiaa. Haluan odottaa tämän shokin lieventymistä ennen kuin teen mitään konkreettista."

    Kuulostaa viisaalta. Onhan sulla aikaa pohtia, mitkä on sulle parhaita ratkaisuja. Turha ahnehtia liikaa kerralla, vaan antaa mielen sopeutua askel kerrallaan. Jos saa nyt jatkaa vielä uteluita (tosiaan ei ole pakko vastailla jos menee liian yksityiselle alueelle, olen vain utelias), niin miten sun lähipiiri, esim. vanhemmat on ottaneet vastaan tämän detransitiouutisen? Muistaakseni äitisi ainakin on vastustanut transitiota. Voisi kuvitella, että se on perheellekin melkoinen shokki katsoa oman lapsen/sisaruksen tarpovan tällaista tietä.

    Vielä lopuksi: toivottavasti osaat jättää muutaman anonyymin paskalänkytykset omaan arvoonsa etkä päästä niitä yhtään vähää ihon alle. Jos jollakulla on oikeaa asiaa, kommentoidaan selväsanaisesti eikä tuolla tavalla vihjailevaan sävyyn, joten lienee jollakulla vaan tarve viihdyttää itseään yrittämällä luoda vähän hermostusta suhun ja kommentoijiin. Ihmettelen todella ihmisten motivaatioita kommentoida noin, mutta niin, onhan tämä internet, ja ihmiset nyt ovat aika pimeitä.

    Tsemit vielä kertaalleen.

    VastaaPoista
  80. Ajattelin kahta, toinen joka ei ole mielenterveyshäiriö, eli aspergeri. Heissä on sinun kanssa todella paljon samaa, riippuen vaikeusasteesta.

    Kommentoijat ovat epäilleet minulla aspergeria aiemminkin. Epäilin myös parikymppisenä itsekin aspergeria, mutta tulin siihen lopputulokseen, että en ole assi. Tätä asiaa ei ole kuitenkaan koskaan tutkittu. Myöskään transpolilla eivät kertaakaan epäilleet aspergeria ja luotin siihen, että siellä kyllä huomattaisiin mahdolliset häiriöt.

    Mitä tulee skitsofreniaan, niin olen epäillyt itselläni lievää psykoosia. Juuri tällä hetkellä yritän hakea apua juuri siihen.

    Kun olen itsekin kokenut myös sukupuolidysforiaa ja haaveillut transitiosta, niin en itse pidä itsetuhokäärmettä ja transitiokäärmettä lainkaan erilaisina, vaan ennemmin saman käärmeen kahtena päänä.

    Noin se juuri yleensä menee. Merkittävää on myös se, että monet detransitioituneet ihmiset ovat sanoneet dysforian olevan dissosiaation muoto. Eli siis sukupuoli- ja kehodysforia OVAT dissosiaatiota. Eräs detransitioitunut nainen sanoi, että hän käytti sukupuolenvaihdosta osittaisena itsemurhana.

    Jos saa nyt jatkaa vielä uteluita ---, niin miten sun lähipiiri, esim. vanhemmat on ottaneet vastaan tämän detransitiouutisen?

    En ole pitänyt mitään älämölöä aiheesta. En ole kertonut asiasta vielä juuri kenellekään (vanhemmille ja parille kaverille). Kaikki ovat olleet hämmentyneitä ja eivät ole kommentoineet juuri mitään. Äitini kehotti miettimään tarkkaan ja olemaan tekemättä mitään hätiköityä. Sitä linjaa olen tässä noudattanutkin ja ottanut askelia hyvin, hyvin hitaasti.

    Vielä lopuksi: toivottavasti osaat jättää muutaman anonyymin paskalänkytykset omaan arvoonsa etkä päästä niitä yhtään vähää ihon alle.

    Olen sellaisessa tilanteessa, että en voi kuin hymyillä kaikenlaiselle kommentoinnille. Olen jumissa silvotussa kehossa ja en saa mitenkään piiloon sitä, mitä olen tehnyt. Ihmiset saavat olla siitä mitä mieltä haluavat ja minä en mahda sille mitään. "Nöyränä katselen kuin kidutettu koira" vai miten se Turmion kätilöiden biisi meni. Kiitos tsemeistä.

    VastaaPoista
  81. Kokemuksia ruumiinkuvasta ja tuntemuksista, mutta nyt ”pinnallisemmin” ja arkipäivän valossa. Minulle on tässä asiassa ilmeisesti jaettu erityisen hyvät kortit, koska valtaosa ihmisistä näyttää olevan jollain tavalla tyytymättömiä fyysiseen olemukseensa. Itse olen koko elämäni (50++) ollut enimmäkseen tyytyväinen. Seuraavassa hahmottelen syitä, joiden ansiosta näin on käynyt. Kasvoin miesvaltaisessa perheessä, joten samaistuin poikiin/miehiin siinä mielessä, että heidän ruumiinsa ei ollut ongelma, oli sitten ylipainoinen, karvainen, pitkä tai pätkä. Miehet olivat itseoikeutetusti olemassa sellaisina kuin olivat. Elettiin muutenkin 70-lukua, jolloin unisex-ajattelu oli voimissaan. Tv:ssä oli vain kaksi kanavaa eikä ihmisiä kilpailutettu reality-ohjelmissa. Tärkeämpää kuin miltä ruumis näyttää, oli se miten se toimii. Vapaa-aikana hiihdettiin, luisteltiin ja ajettiin polkupyörällä. Kouluun käveltiin urheiluvälineitä raahaten pidempiäkin matkoja; minulla vain 3 km yhteen suuntaan.

    Olin lapsena aika herkistynyt pohtimaan sairautta ja vammaisuutta, jotka koin pelottavina. Katsoin dokumenttiohjelmia ja luin kirjoja, joissa näiden kanssa pyrittiin selviämään. Opin ajattelemaan, että olenpa onnekas, kun olen saanut niin hyvän ruumiin. Koskaan ei edes luita murtunut, vaikka kaaduin polkupyörällä tai täräytin pulkkamäessä puuta päin. Todella syvä kiitollisuus ruumiini toimivuudesta on kantanut minua koko elämän. Ajattelen sitä usein pihatöitä tehdessäni kun työnnän painavia kottikärryjä tai sahaan koristepensasta. Minusta on hyvä olla ruumiissani, joka pystyy tehtäviin, joita haluan tehdä. En ollut luokan ykköskaunotar, muttei sellaisia ollut moni muukaan. Ulkonäkö oli toissijaista. 30-vuotiaaksi tullessa olin oppinut ajattelemaan tietoisestikin, että jos joku ei pidä ulkonäöstäni, se on hänen ongelmansa, ei minun. Hä hää!

    Suhteeni ruokaan hoitui yhtä onnekkaasti. Jouduin lapsesta asti tekemään usein perheemme ruokaostokset ja huolehtimaan ateriasta (lähinnä lämmittämisestä). Ruoka-ajat olivat säännölliset; se oli itsestäänselvyys. Mitään terveysideologiaa ei meillä ollut. Syötiin tavallisesti. Ei laihdutettu (ei ollut tarvetta). Välipala-sanaa ei ollut vielä keksitty. Kaupat olivat kiinni sunnuntaisin. Viikkorahat olivat niukkoja ja epäsäännöllisiäkin. Aina ei jaksanut kinuta. Elokuvissa käytiin harvoin eikä niissä mutusteltu. Ennen elokuvaa saatettiin jotain karkkia syödä, muttei enää filmin aikana. Minusta varttui nautiskeleva minimalisti. Ruokamieltymykseni ovat hyvin yksinkertaiset, mutta nautin syömisestä todella todella paljon. Minulle kaurapuuro, perunamuusi tai juustovoileipä ovat suuria elämyksiä, joista olen kiitollinen – päivittäin. Ateriani ovat säännölliset enkä napostele tai syöpöttele koskaan. Ei ole tarvetta. Tuntuu hyvältä syödä juuri siten kuin syön. Kahvin kanssa nautin aina jotain herkkua, mutta pari keksiä riittää. Kahvia juon kupin tai kaksi päivässä.

    Siis kun kohtaan jatkuvasti ihmisten tyytymättömyyttä ruumiiseensa, ihmettelen etteivätkö he koe onnea siitä, että ruumis on terve, se toimii ja kokee nautintoa mm. ruuasta. Suurimmalle osalle ruumis tuntuu olevan jatkuva uhka, joka saattaa retkahtaa ahmimaan. Tai jatkuva tyytymättömyyden aiheuttaja, koska peilikuva ei vastaa omassa mielessä kummittelevaa ”parempaa minää”. Itse koen suoranaista euforiaa vaatimattomista aterioistani ja tyytyväisyyttä fyysisestä raadannasta, johon ruumiini pystyy. Lisäksi ruumiillani on tarkka kello, joka ilmoittaa, milloin on aika syödä ja kuinka paljon. Se huolehtii itse itsestään; voin luottaa siihen. Eivätkö nykyihmiset koe mitään onnea ruumiistaan tai luottamusta siihen, edes ajoittain?

    T: "Normi"nainen

    VastaaPoista
  82. Tervehdys, norminainen. Olipa hyvä kommentti. Nykyihmiset tuntuvat kyllä olevan isommassakin mittasuhteessa jotenkin ruumiistaan irrallisia. Siitä todistavat monet nimenomaan nykyajalle tyypilliset ilmiöt, kuten syömishäiriöt ja hirveä dieettivimma (johon kuuluvat myös nuo lukemattomat erityisruokavaliot). Monien vanhempien ihmisten kuulee usein puhuvan neurooseista ja neurootikoista. Siinä on minusta iso kasa totuutta. Ennen on ollut moni asia oikeasti terveemmin ja paremmin. Kunpa pääsisin tästä kaikesta irti itsekin.

    VastaaPoista
  83. Wanha Ämmä20.2.2018 11.59

    "Eikö tuo kerro ennemmin siitä, että jos nyt jonkun puolesta pitäisi pitää mekkalaa niin intersukupuolisten lasten oikeuksien?"

    Juuri näin. Olen monta kertaa miettinyt, että miten olisi käynyt jos minua ei lapsena olisi väkisin korjattu. Onneksi nykypäivänä ollaan valistuneempia, ja inter-lapsia ei enää korjausleikata heti syntymän jälkeen.

    "Eikö intersukupuolisuus ole nyt kuitenkin aivan eri asia kuin transsukupuolisuus? Koska eikö olisi mahdollista, että et edes olisi transsukupuolinen jos sinua ei olisi "korjattu pojaksi" (kuten itse asian ilmaiset), vaan olisit saanut tehdä itsellesi sopivat ratkaisut riittävän kypsässä iässä? Uskon todella, että sinulle on ollut oikea ratkaisu transitioitua, mutta mielestäni intersukupuolisen ihmisen kohdalla keskustelu on pidettävä erillään muusta transsukupuolisuuskeskustelusta."

    Minä itse näen inter- ja transsukupuolisuuden toisiaan sivuavina tai overlapping-ilmiöinä. Suurin sukupuolielinhän kuitenkin on aivot. Ja koska aivoista kuitenkin on löydetty alueita, jotka ovat sukupuolisesti eroavia, on luontevaa ajatella, että asiat voivat toisinaan mennä pieleen. Intersukupuolisuushan on kehityshäiriö, vamma. Olisi luontevaa tällöin myös ajatella, että transsukupuolisuuskin on samanlainen kehityshäiriö. Esimerkiksi Klinefelterin syndroomalla (47-XXY) joka on yksi intersukupuolisuuden lievä muoto, on miehestä naiseksi -transsukupuolisten keskuudessa selkeä yliedustus. Kaiken järjen mukaanhan kun minut korjattiin pojaksi (koska muistutin enemmän poikaa), asian olisi pitänyt olla sillä hyvä. Mutta toisin kävi.

    Olet siinä oikeassa, että jos minua ei aikoinaan olisi korjattu, vaan olisin saanut vanhempana tehdä itse päätökseni, olisin nyt erilainen kuin mitä olen. Nykypäivänä onneksi näin ei enää tehdä. Olen samoin ehdottomasti vastaan että transsukupuolisuushoitoja aletaan tyrkyttämään kenellekään tai markkinoimaan ehdottomasti oikeana ratkaisuna, ja olen myös sitä vastaan, että niitä tyrkytetään teineille. Minua pelottavat Jazz Jennginsin kaltaiset tapaukset.

    "Ja toisaalta, vaikka jotain poikkeavaa aivorakennetta olisikin - niin mitä sitten?"

    Tällöin löydetään selkeä selitys sille, miksi asiat ovat kuin ne ovat ja miksi tällöin sukupuoli-identiteetti on vinksahtanut vastakkaiseksi. Ja tällöin myös voidaan alkaa miettiä toimivaa hoitokeinoa.

    "Entä jos anorektikkojen aivoja alettaisiin tutkia ja löydettäisiin heiltä jokin anoreksiaa selittävä poikkeava aivorakenne, tarkoittaisiko se, että sitten rasvaimut ja kylkiluiden poistot olisivat ihan hyväksyttäviä hoitokeinoja?"

    Transsukupuolisuuden hoitamista hormoneilla ja leikkauksin voidaan puolustaa ainoastaan siksi, että se todella toimii. Jos nykystandardien mukainen hoitaminen ei toimisi vaan jokainen TS päätyisi samaan tilanteeseen kuin Sametti, niin olisin ehdottomasti vastaan.

    Kysymyksesi on hyvä. Vastausta joudutaan etsimään tällöin hoitotuloksista: saavutettaisiinko tällöin rasvaimulla ja kylkiluiden poistolla positiivisia tuloksia ja hyvä potilastyytyväisyys? Vastaus kuitenkin kokemuksen valossa on kielteinen. Tällöin tätä ei voida missään tapauksessa suositella.

    Itse en ole käynyt läpi mitään muita kirurgisia operaatioita kuin genitaalikirurgian, ja olen siihen tyytyväinen. Rintani ovat täysin luomua, minulla oli A-kuppi jo ennenkuin hakeuduin hormoneille, ja ne kasvoivat pieneen C:hen hormoneilla. Ruumiinkarvoitusta minulla oli vähemmän kuin normaaleilla luomunaisilla. Kaiken kaikkiaan olen nyt kehooni tyytyväinen.

    VastaaPoista
  84. Wanha Ämmä20.2.2018 12.00

    "Itsekin olen elämää halvaannuttavasta dysforiasta parantunut, tosin korkean riskin keinoin, joten pidän kyllä paranemista mahdollisena. En usko hetkeäkään, että transsukupuolisuutta olisi sen "oikeampana" kuin vaikkapa Sametilla (pidetään edelleen intersukupuolisuus erillään keskustelusta) ja etteikö dysforiasta olisi mahdollista parantua muilla keinoin."

    No, montako itsemurhayritystä?

    Olen iloinen sen suhteen, että sinä selvisit vähemmällä. Se ei kuitenkaan kaikille ole oikea ratkaisu, samoin kuin koko ruljanssin läpikäyminen ei sekään ole kaikille oikea ratkaisu. Jos minulle itselleni mikään vähempi olisi riittänyt, niin toki tällöin olisin tyytynyt siihen.

    VastaaPoista
  85. Wanha Ämmä20.2.2018 12.16

    "Sä oot hyvä esimerkki siitä, miksi tämä suomen portinvartijasysteemi pitäisi laukkauttaa. Se on täyttä humpuukia ja verovarojen tuhlausta."

    1970-luvulla meno oli täysin vapaata ja villiä ilman mitään portinvartijasysteemiä. Silloin luotettiin siihen, että aikuinen ihminen osaa päättää itse omista asioistaan. Lopputulos oli koko joukko tragedioita ja ainakin seitsemän itsemurhaa.

    1980-luvulla sitten väännettiin ruuvi kiinni ja koko transsukupuolisuuden hoito kiellettiin eikä ketään hoidettu. Lopputulos oli, että neljä yritti itse silpoa itsensä, ja kaksi heistä kuoli. Yksi saatiin pelastettua hengissä. Tunnen hänet henkilökohtaisesti. 1980-luvun lopulla asiaan alettiin saada jotain järjestystä, ja 1990-luvulla otettiin käyttöön amerikkalaisperäiset hoitostandardit. Nykyjärjestelmä perustuu niihin.

    "Ei siellä löydetä yhtään mitään, ei löydetty sinun perimmäistä ongelmaasi eikä löydetty sitä yhden wannabe kouluampujan pöpiyttä. Parempi olisi lakkauttaa tuo nöyryyttävä portinvartijasysteemi ja antaa ihmisille oma valinnanvapaus. "

    Siis takaisin villille 1970-luvulle, vai? Teinithän varsinkin ovat niin kypsiä ja fiksuja ja tuntevat itsensä niin hyvin? Kuinka monta itsemurhaa olet valmis sietämään sen vuoksi, että joku haluaa toteuttaa fantasioitaan ja pettyykin niissä?

    Jokainen joutuu sen työstämisen kuitenkin itse tekemään, oman päänsä sisällä. Portinvartijan tehtävä on auttaa tässä työstämisessä ja tehdä erotusdiagnoosi ja ohjata selkeästi jotain muuta kuin transsukupuolisuutta edustavat muualle. Tavoite olisi, että mahdollisimman moni ei-aito karsiutuisi ennen kirurgiaa ja mahdollisimman moni pääsisi. Ongelmana ovat juuri ne ihmiset, joilla selkeästi on dysforia, mutta joille koko ruljanssin läpikäyminen, ml. sosiaalinen sukupuolenvaihdos ja leikkaus, ei olekaan oikea ratkaisu. Ja heitäkin on. Heitä oli jo silloin, kun asia oli itselleni akuutti.

    VastaaPoista
  86. Wanha Ämmä20.2.2018 12.32

    "Ja Wanha Ämmä (ja muutkin kirurgiaa "hoitona" puolustavat): entäs sitten vaikka tällaiset tapaukset: https://www.youtube.com/watch?v=YfdLYq_m1oQ&feature=youtu.be"

    Maailma on täynnä erikoisuudentavoittelijoita ja ihmisiä, jotka ovat sekaisin kuin seinäkello, ja jotka ovat valmiita menemään vaikka mihin äärimmäisyyksiin toteuttaakseen fantasiansa: http://www.dailymail.co.uk/femail/article-4057782/Body-modification-fanatic-ears-reshaped-look-like-ELF.html Eli siis tontun korvat!

    Ja nykyinen "portinvartijaprosessi" on olemassa juuri heidän takiaan. Sen vuoksi, että juuri he karsiutuisivat pois ennenkuin he ehtivät tehdä itselleen mitään peruuttamatonta vahinkoa. He eivät tule hyötymään transsukupuolisuushoidoista mitenkään ja he olisivat juuri niitä, jotka tulisivat katumaan ja katkerasti.

    "Itsestäänselväähän on, että jotain on erittäin pahasti tuonkin tytön päässä rikki. Tarkoittaako se, että yhteiskunnan pitäisi maksella hänellekin tekotissejä ja -perseitä ja mitä ikinä hän nyt sattuisikaan keksimään? "

    Kuten aiemmin totesin, transsukupuolisuushoitoja (hormonit ja kirurgia) voidaan perustella ainoastaan siksi, että ne todella toimivat. Niillä saadaan transsukupuolisuus hoidettua oireettomaksi. Erikoisuudentavoitteluun puolestaan mikään kehonmuokkaus ei auta. Viittaan tuohon linkkiin tontunkorvakirurgiasta. Jos joku haluaa olla tonttu, hänellä aivan samoin viiraa pahasti. Vastaus on yksiselitteinen 'ei'.

    "Jos ei, niin miksi ihmeessä transut olisivat jokin poikkeus?"

    Termillä "transu" tarkoitetaan yleensä transvestiittia. He ovat juuri niitä, joita ei kertakaikkiaan missään tapauksessa tulekaan mihinkään leikkaukseen päästää. Mutta jos tarkoitat transsukupuolisuuttta, niin asiaa on tutkittu jo 1960-luvulta asti, ja konsensus on, että hormonit ja kirurgia todella toimivat, ja kaikkien ei myöskään edes tarvitse mennä niinkään pitkälle. Mikä tahansa sellainen tilanne, jossa ihminen kykenee olemaan sujut itsensä kanssa, on aina paras.

    "Samalla tavalla kuin tuo tyttö tarvitsisi psykiatria, ja helvetin hyvää sellaista ja terapiaa eikä kirurgiaa, niin sama juttu se on transuillekin."

    Transsukupuolisuutta on yritetty hoitaa jo 1960-luvulta lähtien terapian keinoin, huonoin tuloksin. Mutta ei kirurgiakaan ole mikään itsestäänselvä kaikille sopiva yleislääke, vaan se sopii vain joillekuille, niille jotka eivät kertakaikkiaan kykene tulemaan toimeen oman syntymäsukupuolen kroppansa kanssa. Onko itsensä silpominen kotikonstein tai itsemurha sitten hyvä ratkaisu? Tai tönkkösuolaaminen psyykenlääkkein?

    VastaaPoista
  87. Wanha Ämmä20.2.2018 13.27

    "Olen tietoinen ihmisistä, jotka kokevat sukupuolenvaihdoksen olleen heille paras koskaan tapahtunut asia ja kokivat sen pelastaneen henkensä. Se miljoonan taalan kysymys kuitenkin yhä on, että olisiko heidät ollut mahdollista hoitaa oireettomiksi terapialla. Olisiko transsukupuolisuuteen mahdollista kehittää toimiva terapiamuoto niinkuin anoreksiaan?"

    Ikävä kyllä vastaus on nykytiedon valossa kielteinen. Sitä on yritetty 1960-luvulta 1980-luvulle, huonoin tuloksin. Terapiasta voi kyllä olla hyötyä itsensä sorttaamisessa ja silloin, jos ihminen on todella pahasti sekaisin. Mutta tulokset transsukupuolisuuden hoitamisesta terapialla eivät ole rohkaisevia.

    Samalla on pakko myös sanoa, että niille, joille koko prosessin läpikäyminen leikkausrumba mukaanlukien ei ole oikea vaihtoehto vaan joille riittää vähemmänkin, terapiasta voi olla huomattavasti hyötyä juuri sen kanssa, että pääsee itsensä kanssa tasapainoon.

    "En kiellä aivojen mahdollisia rakennepoikkeamia. Toistan: mitä sitten, vaikka niitä olisikin?"

    Tällöin transsukupuolisuus käytännössä on yksi intersukupuolisuuden muoto. Tällöin tiedetään, mistä se johtuu ja miten asian kanssa tulee toimia, ja voidaan kehittää hoitokeinoja muutoinkin kuin vain kokeilemalla että mikä toimii. Samoin tällöin voidaan miettiä hoitokeinoja, millä transsukupuolisuuden puhkeaminen voitaisiin estää.

    "Sukupuoli on ihmisen kehon fyysinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa. Aivot eivät ole muusta kehosta irralliset eikä aivojen rakenne muutenkaan vaikuta muuhun kehoon (jonka ominaisuus sukupuoli on). Mieli ja keho ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta."

    Tuosta on jälleen pakko olla eri mieltä, ja viittaan tässä interien kokemuksiin. En ole ainoa, joka on lapsena korjattu väärään suuntaan ja jota on jouduttu paikkaamaan jälkeen päin. Vian ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä, vauriolla tai kehityspoikkeamalla jossain aivoalueilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

    "Minä en tiedä aivojeni rakenteesta mitään. Sinä et tiedä aivojeni rakenteesta mitään. Kukaan ei tiedä minun tai kenenkään (elävän) transun aivojen rakenteesta mitään."

    https://www.newscientist.com/article/dn20032-transsexual-differences-caught-on-brain-scan/

    Eli tämä on erittäin rohkaiseva uutinen tältä saralta. Me ehkä kykenemme tulevaisuudessa kehittämään diagnoosimenetelmiä niin, että nykymuotoisesta "arvuuttelusta" (jota transsukupuolisuuden diagnosointi hyvin usein on) voidaan luopua.

    VastaaPoista
  88. väsynyt25v20.2.2018 13.39

    Tuntemistani muista nuoremmista transtytöistä suuri osa lääkitsee tai on lääkinnyt itseään hormoneilla jo pitkään ennen kuin on aloittanut mitään virallista prosessia, kuten minäkin jo 6 kk.
    Tunnen kuitenkin että tämä riittää minulle dysforian hoitoon, enkä tarvitse leikkauksia tai suurempaa elämänmuutosta.
    En ole kuitenkaan kertonut tästä mistään kenellekään muualla kuin netissä, koska en ole varma uskoisiko tai ymmärtäisikö kukaan että voi olla "trans" muttei silti tunne tarvetta täydelliseen muutokseen.

    VastaaPoista
  89. Wanha Ämmä20.2.2018 17.23

    Väsynyt25v, jos pelkkä HRT riittää sinulle, niin älä missään tapauksessa etene pitemmälle.

    VastaaPoista
  90. "Esimerkiksi Klinefelterin syndroomalla (47-XXY) joka on yksi intersukupuolisuuden lievä muoto, on miehestä naiseksi -transsukupuolisten keskuudessa selkeä yliedustus."

    Hmm, olen itse ajatellut että intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus olisivat toisensa poissulkevia, eli "aito trans" olisi nimenomaan henkilö, joka ei ole intersukupuolinen. Aina oppii uutta! Tuo, että KS-miehillä on yliedustus male-to-trans-ihmisissä oli sen sijaan kuumottava tieto; heidän riskinsähän esim. seksuaalirikoksiin on huomattavasti kohonnut. Alan yhä vahvemmin kallistua sille kannalle, että mitään juridisen sukupuolen vaihteluita ei tarvitsisi myöntää kenellekään, harmi, ettei asia ole minun käsissäni... Ainakin tiedän, ketä äänestän lähitulevaisuuden vaaleissa - mahdollisimman transkielteistä ehdokasta.

    "Ja tällöin myös voidaan alkaa miettiä toimivaa hoitokeinoa."

    Kyllä, tässä olen samaa mieltä. Ajattelen kuitenkin, että varsinkaan kun diagnostiikassa ei tällä hetkellä ole mahdollista käyttää mitään aivokuvantamista, olisi järkevämpää pyrkiä kehittämään terveydelle vähemmän haitallisia keinoja kuin somaattiset hoidot. Ihmisen aivot ovat hyvin neuroplastiset ja terapiamenetelmät ovat kehittyneet sitten 60-luvun. Samaten muihinkin mielenterveyden vakaviinkin ongelmiin ollaan löytämässä yhä parempia hoitokeinoja. Eräs mielenkiintoinen on MDMA PTSD:n hoidossa, josta on tehty todella lupaavia tutkimuksia. Jos olisi vahva epäily, että traumatisoitumisella saattaisi olla osaa sukupuoli-identiteetin ongelmien kanssa, niin eikö voisi ensin kokeilla istuntoa MDMA-terapiaa, jos ei auta, niin katsoa tilanne uudestaan niiden somaattisten hoitojen kanssa? Noin esimerkkinä.

    "Transsukupuolisuuden hoitamista hormoneilla ja leikkauksin voidaan puolustaa ainoastaan siksi, että se todella toimii. Jos nykystandardien mukainen hoitaminen ei toimisi vaan jokainen TS päätyisi samaan tilanteeseen kuin Sametti, niin olisin ehdottomasti vastaan."

    Noh, toimivia ja toimivia. Luin metatutkimuksesta, jonka mukaan korjaushoidot eivät laskeneet itsemurhan todennäköisyyttä ainakaan merkittävästi. Muistaakseni ruotsalaistutkimuksen mukaan itsemurhariski oli jopa kohonnut. Joten mistä tämä toimivuus tulee? Ihmisten kokemuksistako? Entä jos minulla olisi nuhakuume ja henkilöllä Y syöpä, mutta meille molemmille annettaisiin sama diagnoosi ja hoidoksi sokeripillereitä. Minä parantuisin pillereistäni joko plasebon takia tai olisin parantunut muutenkin, kun taas Y jäi ilman asianmukaista hoitoa virheellisen diagnoosinsa takia, ja kuolee. Minä uskon parantuneeni sokeripilleristä. Paransiko sokeripilleri minut? Ja jos juttua soveltaa vielä laajempaan joukkoon, jossa syöpäsairaita on 40% ja he eivät saa muuta kuin sokeripillereitä ja kuolevat, vaikka oikealla hoidolla kuolleisuus olisi vaikka 5%, ja 60% jotka itse kokevat parantuvansa sokeripillereistä, niin tarkoittaako se, että sokeripilleri on hyvä ja toimiva hoitomuoto tälle diagnoosille jonka vain oletetaan olevan olemassa, mutta jota ei voida tieteellisesti todentaa?

    Ja ennen kuin joku siellä huokailee että postop-itsemurhariski on niin korkea koska sorto ja yhteiskunnan transfobia, niin... ei. Ensinnäkään tästä sorrosta ei ole mitään todisteita, toisekseen kautta historian millään ryhmällä ei ole itsemurhaluvut noin korkeat (tai no ehkä joillain keskitysleirivangeilla). Ihanko totta suomalaisten transsukupuolisten asiat ovat heikommin kuin vaikka Amerikassa orjien? Syrjinnän yhteyttä itsemurhariskiin ei myöskään ole todistettu, esim. Jenkeissä valkoiset tekevät enemmän itsemurhia kuin mustat, vaikka mustat kokevat kohtaavansa enemmän syrjintää kuin valkoiset - joka toki on vielä eri asia kuin tosiasiallinen syrjintä. Ovatko valkoiset siis syrjitympiä kuin mustat?

    Entä jos katumisen esiintyvyyteen vaikuttaa muita tekijöitä, kuten vaikka mielen suojamekanismit? Ihmiset sopeutuvat mitä ihmeellisimpiin kamaluuksiin, mutta se ei tarkoita, että se olisi optimaalista olemista.

    VastaaPoista
  91. "No, montako itsemurhayritystä?"

    Äh, tämäkin on niin monimutkaista. En sano, etteikö itsemurhayritys olisi aina merkki vakavasta mielenterveysongelmasta, mutta niitä yrityksiäkin on niin erilaisia. On eri asia vetää itsensä kaulakiikkuun jolloin peli on kerrasta selvä kuin vaikka vetää purkki turvallisia nykylääkkeitä ja soittaa hätäkeskuksesta kivat ambulanssisedät paikalle. Itsemurhayritys kertoo ehkä ennemmin keinojen puutteesta/huonoudesta kuin ongelman suuruudesta, joten siinä mielessä en pidä kysymystä keskeisenä. Mutta pari, ja ekalla kerralla oli vielä ihme, että selvisin hengissä, koska ei ollut leikistä kyse. Naisethan yleensä puuhastelevat tämänkin asian kanssa, miesten onnistumisprosentti itsemurhissa on selvästi korkeampi. Mielenkiintoista sekin.

    "Kuten aiemmin totesin, transsukupuolisuushoitoja (hormonit ja kirurgia) voidaan perustella ainoastaan siksi, että ne todella toimivat. Niillä saadaan transsukupuolisuus hoidettua oireettomaksi."

    Emme me voi tietää, miten suurta helpotusta tuon jättirintatytön elämään silikonit ovat tuoneet. Ainakin hän on valmis jopa henkensä kaupalla käymään leikkauksissa. En näe eroa transsukupuolisten hoitoihin.

    VastaaPoista
  92. Belgiassahan oli myös tämä eutanasiatapaus, missä transmiehelle myönnettiin eutanasia, kun tämä oli pettynyt transitioon ja koki olevansa lopullisesti tuhottu leikkausten jälkeen. Toki hänelläkin oli varsin karmaiseva lapsuus ja perhetausta. Silti mä jäin sitä miettimään; nykyään varsinkin nuorille suunnilleen mainostetaan transitiota, ja tuntuu, että kuva lopputuloksesta on pirun epärealistinen (kts. esim. brittitransnainen Lily M., joka uskoo, että hän synnyttää vielä biologisia omia lapsia). Kun sitten huomaa, ettei olekaan kuvitelmiensa valmis nainen tai mies, voi pudotus olla paha.

    VastaaPoista
  93. Belgiasta ja eutanasiasta kuuluu tällaista: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802202200759159_ul.shtml. Siellä ollaan todella vaarallisilla jäljillä.

    VastaaPoista
  94. Wanha Ämmä21.2.2018 10.37

    "Emme me voi tietää, miten suurta helpotusta tuon jättirintatytön elämään silikonit ovat tuoneet. Ainakin hän on valmis jopa henkensä kaupalla käymään leikkauksissa. En näe eroa transsukupuolisten hoitoihin. "

    Kuten tuolla aikaisemmin jo sanoin, maailma on täynnä kaiken sorttisia erikoisuudentavoittelijoita ja fetisistejä, ja transsukupuolisuushoitojen ja tutkimusten tavoitteena on juurikin karsia heidät pois sillä he eivät hyödy hoidoista tippaakaan vaan heille ne merkitsevät katastrofia. Ja tuo esimerkkisi, samoin kuin se tontunkorvatyttö, on esimerkki juuri tällaisesta erikoisuudentavoittelijasta. Mitä hän tuumii sitten, kun joku kertoo sille tontunkorvatytölle, ettei Joulupukkia ole olemassa?

    Tämä erikoisuudentavoittelijoiden seulominen pois kuuluu osana erotusdiagnoosiin ja se on kuulunut Standards of Careen jo siitä lähtien kun tuo portinvartijasysteemi 1970-luvulla luotiin USA:ssa.

    Olen aina sanonut jokaiselle TS:ksi itseään epäilevälle, että mitä vähemmällä selviätte, sen parempi ja varokaa käymästä missään muussa kirurgiassa kuin genitaalirempassa ellette ehdottomasti tarvitse (kuten jos naama todella on kuin petolinnun perse). Syy on siinä, että kosmeettinen kirurgia on kalteva pinta. Siinä tehdään rahaa ihmisten epävarmuudella ja turhamaisuudella. Joka kerran sille tielle lähtee, haaskaa siihen omaisuuksia. Pelkästään jo rintaimplantit ovat useimmille transnaisille täysin tarpeettomat - hormonit kyllä ajan kanssa hoitavat asian.

    VastaaPoista
  95. Wanha Ämmä21.2.2018 11.04

    "Hmm, olen itse ajatellut että intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus olisivat toisensa poissulkevia, eli "aito trans" olisi nimenomaan henkilö, joka ei ole intersukupuolinen. Aina oppii uutta!"

    'Aito TS' tarkoittaa kielenkäytössä sellaista ihmistä, jonka dysforia on aitoa (ei teeskenneltyä, näyteltyä tai muutoin epäaitoa) ja joka todennäköisesti hyötyy transhoidoista. Nykytiedon valossa siis sellainen ihminen, jolla aivokurkiaisen BSTc on vastakkaisen sukupuolen kaltainen. Koska sitä ei voida diagnosoida elävältä ihmiseltä ja koska aivoskannaus ei ole yleisessä käytössä, 'aidon TS':n diagnoosin voi saada vasta portinvartijarumban ja erotusdiagnoosin jälkeen.

    "Tuo, että KS-miehillä on yliedustus male-to-trans-ihmisissä oli sen sijaan kuumottava tieto; heidän riskinsähän esim. seksuaalirikoksiin on huomattavasti kohonnut."

    Sekoitat nyt Klinefelterin eli XXY:n (joilla on hyvin alhainen testosteronitaso) Jakobsin oireyhtymään eli XYY:hyn, joilla puolestaan on hyvin korkea testosteronitaso. Todennäköisyys syyllistyä seksuaalirikoksiin korreloi testosteronitason kanssa, ja Jakobsit, eivät suinkaan Klinefelterit, ovat niissä yliedustettuja. Useimmilla Klinefeltereillä on hyvin alhainen seksuaalivietti, mutta sensijaan kohonnut todennäköisyys autismin spektrin oireyhtymiin.

    "Kyllä, tässä olen samaa mieltä. Ajattelen kuitenkin, että varsinkaan kun diagnostiikassa ei tällä hetkellä ole mahdollista käyttää mitään aivokuvantamista, olisi järkevämpää pyrkiä kehittämään terveydelle vähemmän haitallisia keinoja kuin somaattiset hoidot."

    Ongelma on siinä, että niitä on jo yritetty, ja dysforialla on taipumus pahentua iän myötä, ja mitä nuorempana se iskee, sitä nopeammin. Eli aikaikkuna, jossa niitä voidaan kokeilla, on hyvin kapea.

    "Ihmisen aivot ovat hyvin neuroplastiset ja terapiamenetelmät ovat kehittyneet sitten 60-luvun."

    Oma kysymyksensä on, voidaanko millään terapiamenetelmillä muuttaa aivojen sukupuolispesifisien alueiden solurakennetta vastakkaisen kaltaisiksi - tai estää niiden muuttumista sellaisiksi lapsuus- ja nuoruusiässä. Jos löydät sellaisen terapian, se on melkein lääketieteen Nobelin paikka.

    "Samaten muihinkin mielenterveyden vakaviinkin ongelmiin ollaan löytämässä yhä parempia hoitokeinoja. Eräs mielenkiintoinen on MDMA PTSD:n hoidossa, josta on tehty todella lupaavia tutkimuksia. Jos olisi vahva epäily, että traumatisoitumisella saattaisi olla osaa sukupuoli-identiteetin ongelmien kanssa, niin eikö voisi ensin kokeilla istuntoa MDMA-terapiaa, jos ei auta, niin katsoa tilanne uudestaan niiden somaattisten hoitojen kanssa? Noin esimerkkinä."

    Toki. Ongelma on siinä, että asiaa on tutkittu jo 1960-luvulta, ja traumatisoitumisella ei ole löydetty olevan syy-yhteyttä transsukupuolisuuden kehitysmekanismin kanssa. MDMA on mielenkiintoinen aine, mutta epäilen aika monen nuoren TS:n kokeilleen sitä jo ekstaasin muodossa ilman vaikutusta.

    VastaaPoista
  96. Wanha Ämmä21.2.2018 11.30

    "Noh, toimivia ja toimivia. Luin metatutkimuksesta, jonka mukaan korjaushoidot eivät laskeneet itsemurhan todennäköisyyttä ainakaan merkittävästi. Muistaakseni ruotsalaistutkimuksen mukaan itsemurhariski oli jopa kohonnut."

    Olen lukenut tämän saman tutkimuksen (http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0016885), ja siinä on kategorinen virhe. Tutkimus on ulotettu 1970-luvulle asti eli aikaan ennen hoitostandardien luomista. Siihen on siis ulotettu kaikki Ruotsissa operoidut TS:t, myös ennen nykyisiä hoitostandardeja ja nykyisiä leikkaustekniikoita. Suurin osa itsemurhista on koitunut niille, jotka on hoidettu ja hutiloitu ennen nykyisten standardien käyttöönottoa ja eniten itsemurhia on tehty ryhmässä 1973-1988 leikatut. Tämä on samalla myös varoittava esimerkki niille, jotka vaativat standardien ja "portinvartijasysteemin" purkua. Tässä abstrakti aiheesta: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2265.2009.03625.x/abstract

    "Joten mistä tämä toimivuus tulee? Ihmisten kokemuksistako? "

    Hollannissa asiaa on tutkittu enemmänkin: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10340231 ja todettu, että oikein asetettuna toimii.

    On myös muistettava, että ainoa mitä transsukupuolisuuden hoitoprosessi ratkaisee, on tuo psyyken ja ruumiin ristiriidan ja dysforian. Kaikki muut mielen möröt ja mielenterveyshäiriöt jäävät yhä sinne kummittelemaan. Jos olet pöpi ryhtyessäsi muutokseen, olet aivan yhtä pöpi yhä sen jälkeen kun kirurgin veitsi on tehnyt työnsä. Sukupuolenvaihdos ei ole mikään ihmelääke. Nuo jutut pitää työstää ennen muutokseen ryhtymistä. Se parantaa kuntoutumistodennäköisyyttä huomattavasti.

    "Ja ennen kuin joku siellä huokailee että postop-itsemurhariski on niin korkea koska sorto ja yhteiskunnan transfobia, niin... ei. "

    No ei tietenkään. Aikuisen ihmisen tuntee siitä, että hän osaa ottaa itse vastuun omista tekemisistään ja valinnoistaan eikä käy vinkumaan yhteiskunnan sortomekanismeista. Itse en ole huomannut mitään sellaista viimeisen 30 vuoden aikana. En myöskään tiedä tuona aikana kenenkään suomalaisen post-opin päätyneen itsemurhaan.

    Näin näppituntumalta veikkaisin post-oppien itsemurhariskiä lisäävän eniten se, että on lähdetty soitellen sotaan eikä ole tehty esityötä kunnolla ja todella mietitty, että mistä muusta voisi olla kyse ja voisiko olla muita selityksiä tai on ollut jokin fiksaatio, erikoisuudentavoittelu tai fetissi sukupuolenvaihdoksesta (heidät olisi pitänyt karsia suoralta kädeltä). Toinen suuri riskitekijä on se, että hoidossa on oikaistu mutkissa. Tiedän USA:ssa tällaista tapahtuneen omana aikanani. On laiminlyöty arkielämäkoe ja menty heti leikkaukseen kun on saatu rahat kokoon. Kolmas suuri tekijä on yleinen elämäntilanne, syrjäytyminen, seksuaalinen holtittomuus ja päihderiippuvuus. Ne lisäävät itsemurhariskiä rajusti ihan cis-ihmisilläkin. Neljäs suuri tekijä on yleisen elämänkokemuksen puute ja nuori ikä. Yleensä yhtyneenä kolmoseen. Nyrkkisääntö on, että mitä paremmin asiat ovat ennen muutokseen ryhtymistä, sitä paremmin itse muutoskin tulee onnistumaan.

    VastaaPoista
  97. "Kuten tuolla aikaisemmin jo sanoin, maailma on täynnä kaiken sorttisia erikoisuudentavoittelijoita ja fetisistejä, ja transsukupuolisuushoitojen ja tutkimusten tavoitteena on juurikin karsia heidät pois sillä he eivät hyödy hoidoista tippaakaan vaan heille ne merkitsevät katastrofia."

    Mä en usko, että aivot ja keho voivat olla eri sukupuolta keskenään. Samalla tavalla kokemus "minulla on liian pienet rinnat" voi olla yhtä halvaannuttava kuin MtT:n kokemus "minulla ei ole rintoja". Emme voi koskaan tietää, mikä sen kokemuksen aiheuttaa. Transsukupuolisuus hoitoineen on siis ihan yhdenlaista erikoisuuden tavoittelua kuin mikä tahansa muukin itsensä leikkely. Tai päin vastoin, mikä tahansa muu leikkely yhtä tarpeellista. Katsoin vasta Elossa 24h -jakson jossa tukevissa psykooseissa oleva mies selitti kuinka hänen kehonsa kehitys on mennyt väärään suuntaan ja se on biologinen kehityshäiriö eli hups, nainen syntyi miehen kehoon, joten hänen on nyt vain ihan pakko saada ne silikonit. Jep. Juuri niinhän se sukupuoli määräytyy ja toimii... Ei esim. hedelmöityksen hetkellä vaan ihan vain "kehitys meni väärään suuntaan" -periaatteella. Ja edelleen: aikuiset tehkööt kehoilleen mitä tahtovat, mutta en aio leikkiä hetkeäkään siinä psykoosimaailmassa mukana. On se jännittävää, että ennen tätä transtrendiä suhtautumiseni transseksuaaleihin oli ihan neutraali ja jopa positiivinen, nyt varmaan parempi jättää sanomatta mitkä ajatukset tästä sekojengistä ovat. Voin sanoa, että päällimmäinen tunne on inho. Ei siinä mitään, jokainen eläköön tavallaan, mutta tälle kun koko yhteiskunnan pitäisi nöyristellä tämän psykoosiporukan edessä...

    VastaaPoista
  98. Wanha Ämmä21.2.2018 13.56

    "Mä en usko, että aivot ja keho voivat olla eri sukupuolta keskenään."

    Se ei nykytiedon valossa ole uskonasia: https://www.scientificamerican.com/article/is-there-something-unique-about-the-transgender-brain/

    Minulle aikoinaan sanottiin että "sinuthan on aikoinaan korjattu pojaksi, miksi et ole siihen tyytyväinen?" Juuri se, että aikoinaan interit korjausleikattiin heti syntymän jälkeen ja iso osa heistä korjattiin väärään suuntaan, on osoitus siitä, että näin todella voi käydä ja että sukupuoli-identiteetti todella on aivoissa, ei ruumiissa.

    "Samalla tavalla kokemus "minulla on liian pienet rinnat" voi olla yhtä halvaannuttava kuin MtT:n kokemus "minulla ei ole rintoja"."

    Jokainen MtF tietää, että ne rinnat kyllä kasvavat hormoneilla.

    "Emme voi koskaan tietää, mikä sen kokemuksen aiheuttaa. Transsukupuolisuus hoitoineen on siis ihan yhdenlaista erikoisuuden tavoittelua kuin mikä tahansa muukin itsensä leikkely."

    Tästä on yli 50 vuoden kokemus että näin ei ole, ja yksi diagnostinen kriteeri nimenomaan on, että kyseessä ei ko. ihmisen osalta ole erikoisuudentavoittelu.

    "Tai päin vastoin, mikä tahansa muu leikkely yhtä tarpeellista. Katsoin vasta Elossa 24h -jakson jossa tukevissa psykooseissa oleva mies selitti kuinka hänen kehonsa kehitys on mennyt väärään suuntaan ja se on biologinen kehityshäiriö eli hups, nainen syntyi miehen kehoon, joten hänen on nyt vain ihan pakko saada ne silikonit. Jep. Juuri niinhän se sukupuoli määräytyy ja toimii... "

    Tällaisen miehen tulisi karsiutua hoitoprosessissa pois välittömästi. Se, mitä hän tarvitsisi, olisi oikein annosteltu psyykenlääkitys. Psykoosi on myös kontraindikaatio transsukupuolisuudelle.

    "On se jännittävää, että ennen tätä transtrendiä suhtautumiseni transseksuaaleihin oli ihan neutraali ja jopa positiivinen, nyt varmaan parempi jättää sanomatta mitkä ajatukset tästä sekojengistä ovat. Voin sanoa, että päällimmäinen tunne on inho. Ei siinä mitään, jokainen eläköön tavallaan, mutta tälle kun koko yhteiskunnan pitäisi nöyristellä tämän psykoosiporukan edessä..."

    Tämä on myös syy, miksen itsekään pidä transyhteisöön juurikaan yhteyttä. Siellä on liikaa todella sekopäisiä ja rikkinäisiä ihmisiä, jotka vain imevät kaiken energian.

    Jotenkin tuntuu, että nuoren polven TS:t ovat paljon pahemmin kujalla kuin silloin, kun asia oli itselleni akuutti. Pelkään, että systeemimme on toiminut liian hyvin. Eli että aitojen kanssa on onnistuttu, ja se on sitten rohkaissut sellaisia vipeltäjiä ja vinkujia, joilla ei pitäisi olla transhoitoihin mitään asiaa, hakeutumaan tutkimuksiin - ja sitten parkumaan kun hoitohenkilökunta ei suostukaan tanssimaan heidän pillinsä mukaan vaan portinvartijat määräävät puoli vuotta lisää arkielämäkoetta.

    Olen aina sanonut, että sellainen hoitohenkilökunta, joka ei saa tutkittavaa itkemään, ei ole tehtäviensä tasalla. Transhoitojen ideana tulisi nimenomaan olla kertakaikkiaan repiä psyyke auki ja hajalle niin, että todella saadaan selville että onko kyse aidosta asiasta, vai jostain erikoisuudentavoittelusta tai psykoosista tai fetisismistä tai onko tutkittava yksinkertaisesti sekaisin.

    Että tällaista.

    VastaaPoista
  99. väsynyt25v21.2.2018 14.17

    Onneksi transhoito Suomessakin perustuu kansainvälisiin standardeihin eikä kenenkään uskomuksiin ja vakaumuksiin.

    VastaaPoista
  100. "Sekoitat nyt Klinefelterin eli XXY:n (joilla on hyvin alhainen testosteronitaso) Jakobsin oireyhtymään eli XYY:hyn, joilla puolestaan on hyvin korkea testosteronitaso."

    Nopealla googlauksella: http://bmjopen.bmj.com/content/2/1/e000650 jossa todetaan mm. "Using a nationwide approach, we show that men diagnosed with KS (47,XXY) and 47,XYY are more frequently convicted for sexual abuse, burglary, arson and other reasons." ja " Convictions of sexual abuse, burglary, arson and ‘other’ were moderately increased in persons with KS". En usko, että pelkillä hormonitasoilla voidaan selittää rikollisia taipumuksia...

    "Kolmas suuri tekijä on yleinen elämäntilanne, syrjäytyminen, seksuaalinen holtittomuus ja päihderiippuvuus."

    Pitää perehtyä tuohon linkkaamaasi tutkimukseen transition hyödyllisyydestä ajan kanssa. Ihan heti en ole valmis hylkäämään ilmeisen pitkältä ajalta kertynyttä tutkimusnäyttöä hoitojen toimimattomuudesta yhden tutkimuksen edessä... Mutta tässä taas ei aukea. Jos yleinen elämäntilanne on post-opien itsemurhasyy, niin miksi sen ei voida olettaa olevan sitä myös pre-opeilla? Eli pre-op-itesmurhamäärä selittyy dysforian sietämättömyydellä, mutta post-opien elämänhallintaongelmilla, ja taianomaisesti tuo luku on suunnilleen yhtä suuri. Ei kuulosta kovin uskottavalta.

    "Ne lisäävät itsemurhariskiä rajusti ihan cis-ihmisilläkin."

    Valitettavasti sellaista asiaahan kuin "cis-ihmiset" ei ole olemassakaan kuin transujen psykoottisissa maailmankuvissa. Setan mukaan: "Sanaa cis käytetään kuvaamaan sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset."

    Ensinnäkään kenenkään sukupuolta ei määritellä syntymässä vaan se määräytyy hedelmöittymisen hetkellä. Toisekseen sukupuoli-identiteetti tarkoittaa lähinnä jotain järjenköyhiä stereotypioita, joihin ei kukaan yllä. Kolmanneksi, kun olen yrittänyt selvittää että mitä tämä "sukupuolen ilmaisu on", niin sehän tarkoittaakin, yllätys yllätys: muotia! Minullakin siis tuo jatkuva housujen käyttö sulkee siis cissukupuolisuuden ovet nenäni edestä. Cisihmisiä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan, koska kukaan ei ole sukupuolistereotypia ja harva ainakaan naisista kokee ahtaita sukupuolirooleja ja odotuksia omikseen. "Cis" on ihan transaktivistisanastoa ja saisi sinne jäädäkin. Siinä vaiheessa kun sana cis vilahtaa tekstissä voi tehdä jo päätelmät kirjoittajan mielenmaisemasta...

    Transsukupuolisten itsemurhat ovat kuitenkin huomattavasti yleisempiä kuin muiden. Mielestäni siitä voi päätellä lähinnä että erittäin pahoihin ongelmiin, jotka altistavat itsemurhille, liittyy myös kipuilua sukupuoli-identiteetin kanssa.

    VastaaPoista
  101. Wanha Ämmä21.2.2018 17.24

    "Pitää perehtyä tuohon linkkaamaasi tutkimukseen transition hyödyllisyydestä ajan kanssa. Ihan heti en ole valmis hylkäämään ilmeisen pitkältä ajalta kertynyttä tutkimusnäyttöä hoitojen toimimattomuudesta yhden tutkimuksen edessä..."

    Siinä onkin juuri tuo "pitkältä ajalta" eli vanhalta huonolta ajalta ennen Standards of Carea.

    Ensimmäinen vedos Standards of Caresta julkaistiin USA:ssa 1979. Sitä ennen tilanne oli aivan täysin villi ja mitään hoitostandardeja ei ollut. Standards of Care tuli yleiseen käyttöön vasta 1980-luvun lopulla, ja Suomessa se otettiin käyttöön 1990-luvun vaihteessa. Vaikka transaktivistit ovat parjanneet ja vinkuneet Standards of Caren tiukkuudesta ja vaikeudesta ja "portinvartijoista", se on kuitenkin toiminut ja estänyt ne tragediat, joita ennen sen käyttöönottoa tapahtui.

    Se, että Samettiorkidea itse pudottautui pois, on osoitus siitä, että Standards of Care todella toimii. Suuren osan itseään TS:iksi epäilevistä kuuluukin pudota pois.

    "Mutta tässä taas ei aukea. Jos yleinen elämäntilanne on post-opien itsemurhasyy, niin miksi sen ei voida olettaa olevan sitä myös pre-opeilla? "

    Niin se onkin, höystettynä vielä siihen päälle dysforialla. Se pahentaa tilannetta pre-opeilla ennestäänkin. Goorenin ja Cohen-Kettenisin tutkimuksen mukaan hollantilaisilla transsukupuolisilla 1986 noin 40% hoitamattomista transsukupuolisista päätyy lopulta itsemurhaan.

    Kuten aiemmin totesin: aidolle TS:lle(kin) sukupuolenvaihdos parantaa ainoastaan dysforian, ei mitään muuta. Ne kaikki möröt siellä ohessa pitää hoitaa erikseen. Toki niiden hoitaminen on paljon helpompaa kun energia ei kulu itsensä kanssa tappelemiseen.

    Tässä vielä linkki hollantilaiseen tutkimukseen vuodelta 1998 hollantilaisista katujista. Tekstin mukaan suurin osa sikäläisistä TS:istä kokee elämäntilanteensa parantuneen. Mutta aina joku katuu.

    https://www.atria.nl/ezines/web/IJT/97-03/numbers/symposion/ijtc0502.htm

    (Kyseisestä tutkimuksesta vielä yksi henkilö re-transitiotui uudelleen. Mielenkiintoista sinänsä, henkilö 10:n tarina muistuttaa suuresti Samettiorkidean tarinaa.)

    "Valitettavasti sellaista asiaahan kuin "cis-ihmiset" ei ole olemassakaan kuin transujen psykoottisissa maailmankuvissa. Setan mukaan: "Sanaa cis käytetään kuvaamaan sitä, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset.""

    Seta on Seta, eli Sekopäiden Tappeluareena, ja itse olen pitänyt Setaan niin pitkää etäisyyttä kuin mahdollista. Siellä ne pahimmat meuhkaajat ovat. Trasek ry. on trans- ja intersukupuolisten potilasetujärjestö, ja siellä asioiden käsittely on paljon asiallisempaa. Trasek kuuluu Potilasliittoon, ei Setaan.

    Cisgendered on sen verran vanha termi, että muistan sitä käytetyn silloisessa Usenetissa jo omalta ajaltani kuvaamaan normaali-ihmistä.

    "Ensinnäkään kenenkään sukupuolta ei määritellä syntymässä vaan se määräytyy hedelmöittymisen hetkellä."

    Näinhän se normaalisti on. Luonto vain ei ole erehtymätön. Minä olen siitä itse elävä esimerkki. Cis-sukupuolinen tarkoittaa yksinkertaisesti "normaalia" ihmistä.

    "Transsukupuolisten itsemurhat ovat kuitenkin huomattavasti yleisempiä kuin muiden."

    Ja ne olisivat vielä paljon yleisempiä, ellei nykyisiä hoitosysteemejä ja -standardeja olisi.

    "Mielestäni siitä voi päätellä lähinnä että erittäin pahoihin ongelmiin, jotka altistavat itsemurhille, liittyy myös kipuilua sukupuoli-identiteetin kanssa."

    Päätelmä menee toisin päin: kipuilu sp-identiteetin kanssa altistaa erittäin pahoille ongelmillle jotka altistavat itsemurhalle. Tässäpä vielä amerikkalainen tutkimus asiasta. http://williamsinstitute.law.ucla.edu/wp-content/uploads/AFSP-Williams-Suicide-Report-Final.pdf Sen mukaan pre-opeista liki 40% on yrittänyt itsemurhaa vähintään yhden kerran, mutta post-opeista vain harva.

    VastaaPoista
  102. Ei nimeä, ei naamaa, ei mitään nähtävää. Tämä voi olla ja todennäköisesti onkin pelkkä valemedia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa'a Stacy hyvä,jos tämä on tosiaan valemedia niin hyvinpä tuntuu aikaansaavan kommentointia ja keskustelua asioista. Itse olen saanut kyseisistä asioista tietoa ja imformaatiota täällä vierailtuani parissa tunnissa enemmän kuin parissa vuodessa normaaleja mediakanavia myöten. Kiitosta vaan Sametille, olevalle tai olemattomalle, miten vain.

      Jatkan seurailua.

      Leviathan

      Poista
  103. Minä vaan21.2.2018 19.02

    "Seta on Seta, eli Sekopäiden Tappeluareena, ja itse olen pitänyt Setaan niin pitkää etäisyyttä kuin mahdollista. Siellä ne pahimmat meuhkaajat ovat. Trasek ry. on trans- ja intersukupuolisten potilasetujärjestö, ja siellä asioiden käsittely on paljon asiallisempaa. Trasek kuuluu Potilasliittoon, ei Setaan."

    Et näköjään ole seurannut Trasekin kehitystä viime vuosien aikana? Nykyään se on pelkkä "muunsukupuolisen" Panda Erikssonin johtama translakimuutosuudistus- ja muunsukupuolisuussekoiluareena ja eräänlainen Setan jatke. Siihen voi tutustua vaikkapa täällä:

    https://twitter.com/trasekry?lang=fi

    "Tällaisen miehen tulisi karsiutua hoitoprosessissa pois välittömästi. Se, mitä hän tarvitsisi, olisi oikein annosteltu psyykenlääkitys. Psykoosi on myös kontraindikaatio transsukupuolisuudelle."

    Nykyään suomalaisissa transaktivistipiireissä yleisesti hoetaan, että kaikki post-opit transsukupuoliset ovat ikuisesti psyykkisesti täysin ongelmattomia, sillä täkäläinen portinvartijasysteemi on niin tehokas, että kaikki vähänkin ongelmaiset tapaukset seuloutuvat välittömästi pois. Post-opeilla transsukupuolisilla on niin sanotusti "terveen paperit".

    Sitten vastaan tulee sellaisia tapauksia kuin vaikkapa alla olevan blogin kirjoittaja, joka on post-operoitu MtF ja silti aivan sekaisin kuin seinäkello. Blogissaan hän kertoo halunneensa kuolla n. 4-vuotiaasta saakka eli jo kauan ennen kuin hänellä alkoi ilmetä mitään taipumuksia transsukupuolisuuteen ja hän on viillellyt itseään säännöllisesti mattoveitsellä yläasteikäisestä saakka. En tiedä, että miksi hän on ollut itsetuhoinen 4-vuotiaasta saakka - tapahtuiko hänelle tuolloin jotain traumaattista vai onko hän saanut elää ulkoisesti suhteellisen normaalin ja ongelmattoman lapsuuden. Joka tapauksessa hänen ongelmansa eivät ole helpottuneet mihinkään sukupuolenvaihdoksen myötä, vaan ennemminkin pahentuneet. Blogin uusimmat postaukset käsittelevät hänen hiljattain tekemiään lukuisia itsemurhayrityksiä kaameiden kuvien kera ja niitä seurannutta ajanjaksoa psykiatrisella osastolla. Kaverilla on myös jonkin sortin alkoholiongelma.

    (jatkuu seuraavassa viestissä...)

    VastaaPoista
  104. Minä vaan21.2.2018 19.04

    (jatkoa:)

    Transitioitumistaan seuranneiden itsemurhayritysten jälkeen hän on saanut aikaisemman transsukupuolisuusdiagnoosinsa seuraksi pari uutta diagnoosia, jotka ovat epävakaa persoonallisuushäiriö sekä vakava masennus psykoosioireilla. Tämä siis osoittaa, että Suomessakin post-opeilla transsukupuolisilla saattaa esiintyä psykoottista oireilua, eli nykyinen järjestelmä ei osaa karsia heitä pois ennen kuin he saavat transsukupuolisuusdiagnoosin ja ehtivät tehdä mitään peruuttamattomia muutoksia kehoonsa. Muutenkin kyseinen tapaus on saanut uskoni romahtamaan Suomen nykyiseen portinvartijasysteemiin enkä kykene käsittämään, että miten yksikään tuollainen tapaus voi pujahtaa mistään systeemistä läpi. Eikö transpolilla kiinnitetty mitään huomiota hänen räikeisiin viiltelyarpiinsa joita on kaikkialla niin paljon, ettei mikään vaatetus pysty niitä kätkemään? Kaikki persoonallisuushäiriöt epävakaa persoonallisuus mukaan lukien ovat pitkäaikaisia ja jokseenkin pysyviä haitallisia käyttäytymismalleja, joten senkin oireet olisivat pitäneet olla transpolin nähtävillä hänen diagnosointinsa aikaan. Teksteistä ja kuvista saa sen vaikutelman, ettei nykyään mikään henkinen ongelma ole riittävä este transhoitojen epäämiselle, joten koko nykyinen "portinvartijajärjestelmä" taitaa olla käytännössä pelkkää silmänlumetta ja korkeintaan veroeuroja säästettäisiin, mikäli se lakkautettaisiin kokonaan. Bloginsa FAQ-sivulla tyyppi kertoo, ettei hän koskaan ole kärsinyt minkäänlaisesta sukupuolidysforiasta, joten edes sen puuttuminen ei ole este hoitoihin pääsemiselle. Voisi itse asiassa kysyä, että yritetäänkö sukupuolidysforian läsnäoloa tai sen puuttumista transpolin tutkimuksissa nykyään kartoittaa mitenkään.

    https://transsissa.vuodatus.net/

    Jos tämä henkilö ei ole nk. "aito transsukupuolinen" eli sellainen, jonka sukupuolidysforia on aitoa ja jonka voidaan olettaa hyötyvän transhoidoista, niin tämä saa kysymään kaksi kysymystä:

    1. Kuinka nykyisiin kansainvälisiin hoitostandardeihin nojaava portinvartijajärjestelmä kykenee erottamaan "aidot transsukupuoliset" epäaidoista eli muuten vain psykoottisista, traumatisoituneista, erikoisuutta tavoittelevista jne. yksilöistä, jos se ei pystynyt siihen tämänkään yksilön kohdalla?

    2. Kohdasta 1 seuraa, että jos nykyinen systeemi ei kykene erottelemaan niitä, jotka todennäköisesti hyötyisivät hoidoista niistä, jotka eivät niistä hyötyisi, niin eikö järjestelmä silloin ole epäonnistunut? Mitä virkaa silloin on nykyisellä järjestelmällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän psykoosin nuorempana sairastaneen henkilön joka aloitti nuo hoidot. Olen yrittänyt selvitellä miten tuo on mahdollista, mutta turhaan. Eli joko a) kyseinen henkilö valehteli minulle ja aika helvetin monelle muulle tai b), sille Suomen ah, niin tiukalle seulalle kävi paha moka.

      Poista
  105. Minä vain21.2.2018 19.32

    ""Ensinnäkään kenenkään sukupuolta ei määritellä syntymässä vaan se määräytyy hedelmöittymisen hetkellä."

    Näinhän se normaalisti on. Luonto vain ei ole erehtymätön. Minä olen siitä itse elävä esimerkki. Cis-sukupuolinen tarkoittaa yksinkertaisesti "normaalia" ihmistä."

    Sekoitat nyt sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin keskenään (mikä vaikuttaa olevan transaktivismissa aika keskeistä). Aivoilla ei voi olla muusta kehosta eriävää sukupuolta, sillä sukupuoli on kaksijakoinen lisääntymisbiologinen ominaisuus, jonka määrittävät primääriset sukupuoliominaisuudet (ulkoiset sukupuolielimet, sisäiset sukupuolielimet, sisäiset sukurauhaset ja kromosomit). Vain jos samassa henkilössä ilmenee kahden sukupuolen primäärisiä sukupuoliominaisuuksia yhtäaikaisesti, kyseessä on intersukupuolinen yksilö.

    Muut sukupuoliominaisuudet, kuten henkiset eroavuudet mahdollinen sukupuoli-identiteetti mukaan lukien luetaan sekundäärisiin sukupuoliominaisuuksiin, jotka eivät itsessään määrää kenenkään sukupuolta vaan ovat nimensä mukaisesti toissijaisia ensiksi mainittuihin verrattuna.

    "Hollannissa asiaa on tutkittu enemmänkin: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10340231 ja todettu, että oikein asetettuna toimii."

    Tuon tutkimuksen ingressissä todetaan seuraavaa:

    "Transsexualism is considered to be the extreme end of the spectrum of gender identity disorders characterized by, among other things, a pursuit of sex reassignment surgery (SRS). The origins of transsexualism are still largely unclear. A first indication of anatomic brain differences between transsexuals and nontranssexuals has been found. Also, certain parental (rearing) factors seem to be associated with transsexualism. Some contradictory findings regarding etiology, psychopathology and success of SRS seem to be related to the fact that certain subtypes of transsexuals follow different developmental routes."

    Eli suomeksi sanottuna "transsukupuolisuuden syyt ovat yhä laajalti tuntemattomia", "jotkut vanhemmuuteen liittyvät tekijät näyttävät liittyvän transsukupuolisuuteen" ja "jotkin etiologiaa, psykopatologiaa ja sukupuolenkorjausleikkauksen menestyksellisyyttä koskevat vastakkaiset löydökset näyttävät liittyvän siihen tosiasiaan, että tietyt transsukupuolisten alalajit noudattavat erilaisia kehityksellisiä reittejä". Se ei siis anna tukea väitteellesi, että nykyään varmuudella tiedettäisiin kaiken transsukupuolisuuden olevan bstc:n (stria terminaliksen, joka sijaitsee hypothalamuksessa eikä aivokurkiaisessa) kehityksellisistä eroavaisuuksista johtuvaa, vaan se on vain yksi teoria muiden joukossa, ja se mahdollisesti selittää vain osan ilmenevästä transsukupuolisuuden kirjosta.

    VastaaPoista
  106. Wanha Ämmä21.2.2018 20.18

    "Jos tämä henkilö ei ole nk. "aito transsukupuolinen" eli sellainen, jonka sukupuolidysforia on aitoa ja jonka voidaan olettaa hyötyvän transhoidoista, niin tämä saa kysymään kaksi kysymystä:

    1. Kuinka nykyisiin kansainvälisiin hoitostandardeihin nojaava portinvartijajärjestelmä kykenee erottamaan "aidot transsukupuoliset" epäaidoista eli muuten vain psykoottisista, traumatisoituneista, erikoisuutta tavoittelevista jne. yksilöistä, jos se ei pystynyt siihen tämänkään yksilön kohdalla?"

    Aito transsukupuolisuus ja muut mielenterveyden häiriöt eivät ole toisiaan poissulkevia ilmiöitä. Itse sain sivudiagnoosina vaativan persoonallisuuden. Ihminen voi olla TS ja hänellä voi olla itsetuhoisuuden oireita ja epävakaa persoonallisuus siitäkin huolimatta.

    Blogin mukaan Tähtisilmä on pre-op. Syyskuussa 2017 hän kirjoitti olevansa vielä "tyttö, jolla on penis".

    Kuten tuolla aikaisemmin sanoin, transsukupuolisuuden hoitorumba ratkaisee ainoastaan psyyken ja kehon ristiriidan. Se ei ratkaise mitään muuta. Ne muut möröt, jotka ovat olleet siellä taustalla, kummittelevat siellä yhä, kuten tässäkin tapauksessa. Ne on syytä hoitaa ensin alta pois.

    Ja määrätietoista typeryyttä vastaan koko hoitojärjestelmä on voimaton. Mainitsin tuolla aiemmin hoitoprosessissa oikaisemisesta, ml. hoitohenkilökunnan vedättäminen tai arkielämäkokeessa luistaminen. Vaikka itselle ja toisille valehtelulla voikin nopeuttaa asioita, siinä viime kädessä vain pettää itseään. Pahimmillaan lopputulos voi olla pimahtaminen ja itsemurha.

    "2. Kohdasta 1 seuraa, että jos nykyinen systeemi ei kykene erottelemaan niitä, jotka todennäköisesti hyötyisivät hoidoista niistä, jotka eivät niistä hyötyisi, niin eikö järjestelmä silloin ole epäonnistunut? Mitä virkaa silloin on nykyisellä järjestelmällä?"

    On todennäköistä, että tuon blogin pitäjä on hyötynyt hoidoista ainakin dysforiansa helpottamisen verran. Ei diabetestäkään jätetä hoitamatta siksi, että potilaalla on syöpä. Voidaan perustellusti kysyä, kuinka pahassa jamassa hän olisi ilman transhoitoja.

    Maailmaan mahtuu joka sortin vipeltäjää, ja kyseinen ihminen vaikutti pintapuolisen lukaisun perusteella olevan kaupan päälle HSP. Eli kaikki ikävyyksien ainekset ovat kasassa.

    VastaaPoista
  107. Tietysti jokin mvlehtikin saa paljon keskustelua aikaan. Musta Orkidea on kuitenkin lähtenyt persukelkkaan Tossavaisen sukupuolikirjaan ja kehottaa nyt tätäkin jakamaan ihan hikenä. Miksi tämä poleemisuus, miksi tätä pitää jakaa. Jos minua ahdistaisi noin turkaisesti, niin en minä haluaisi jakaa omaa tragediaani koko maailman tietoon. Jos esimerkiksi minulla olisi jotain päsäyttävää uutta tietoa asiasta, jakaisin omalla nimelläni ja naamalla. Ruotsalaistutkimus ei lainkaan tue väitettä transsukupuolisten itsetuhoisuudesta leikkaushoitojen jälkeen. Sori nyt vaan, näyttää ihan vain trollaamiselta.
    Minä tulin tänne, koska kaveri lähetti linkin ja halusi minun kommenttiani asiasta.
    Itsetuhoisuus on ihan matemaattinen asia, mutta se nyt sattuu olemaan näiden tutkijoiden suosiossa. Jos nyt irrotetaan tämä just tästä transasiasta ja otetaan mikä tahansa hoito A, jonne otetaan jollain kriteerillä ihmisiä ja hoidetut asettuvat hyvinvoinniltaan tiettyyn hahloon, niin mitä väljemmin kriteerein hoidetaan, sitä enemmän on ihmisiä, joiden saama hyöty hoidoista on marginaalinen. Sametti saattaa itsekin kuulua niihin. Se, mistä ei puhuta sen sijaan on ne, jotka jäävät kokonaan ilman hoitoja ja heidän hyvinvointinsa ja jatkonsa.



    VastaaPoista
  108. Stacy.. Sametti ei olekaan niinkuin sinä, joka pitäisit tragedian omana tietojasi, etkä uskaltaisi varoittaa muita. Onneksi kaikki eivät ole Stacy sinun kaltaisiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varottamisen pitäisi tapahtua aiheesta, perustua faktoihin, eikä yleiseen älämölöämiseen. Netti on täynnä tieteellisiä artikkeleita aiheesta, myöskin siitä, että hoitojen jälkeen monella on psyykkisiä ongelmia. Tiedetään, mitä ne ongelmat ovat ja kuinka paljon niitä on. Tutkimuksissa ne pitäisi vielä käydä ilmi. Harvan ihmisen psyyke on niin perusteellisesti Suomessa tutkittu kuin sen, joka pyrkii sukupuolenkorjaushoitoihin.

      Poista
    2. Okei,Stacy. Jos kerran netti on jo pullollansa tietoa asiasta niin mitä häiritsevää Mustan Orgidean blogissa on? Eikö nyt kuitenkin ole niin, että tässä blogissa tuntuu nyt tulevan mielestäsi sen verran "vaarallista" ja ei niin yleistä tietoa esille, että haluaisit mielelläsi hiljentää koko blogin ja tukkia Sametin esiin tuoman viiltävän totuuden? Voin kertoa sinulle jotain yllättävää: Tämä kaikki on Sinunkin parhaaksesi,vaikkei nyt siltä tuntuisikaan. Totuutta ei pidä koskaan piilottaa, vaikkei se hyvältä ensin tuntuisikaan. Näin se vaan on, tiedät sen itsekin ja pelkäät:(

      Poista
    3. "Jos kerran netti on jo pullollansa tietoa asiasta niin mitä häiritsevää Mustan Orgidean blogissa on? "

      No, se on tietysti häiritsevää, ettei ihmiset lue tieteellisiä tutkimuksia. Toinen, mikä on häiritsevää on se, että tieteelliset tutkimukset keskittyvät pakonomaisesti tutkimaan yhtä asiaa. Se avaa sitten mahdollisuuden anonyymille blogisteille väittää, että kuu onkin juustoa. Tämähän on tyypillinen mitävittuistin strategia.
      Eniten minua kiusaa tässä tuo viimeinen lause. "Jakakaa tätä tekstiä somessa niin maan perkeleesti." Miksi hän haluaa, että tätä jaettaisiin?

      "Eikö nyt kuitenkin ole niin, että tässä blogissa tuntuu nyt tulevan mielestäsi sen verran "vaarallista" ja ei niin yleistä tietoa esille, että haluaisit mielelläsi hiljentää koko blogin ja tukkia Sametin esiin tuoman viiltävän totuuden?"

      Viiltävä totuus, niinsanottu, pelaa aitoavioliitto-hihhuleiden pussiin. Se on nähty tuhansissa eheytysjutuissa niin monta kertaa, että uskon Sametinkin kokemusten sieltä olevan. Siksi haluaisin nimen ja naaman näinkin raflaaville kokemuksille. Jos ne löytyvät, voisin ehkä sanoa hänelle, että se, mitä sä näet peilistä ei ole se, mitä muut näkevät, vaan sun oma seksistinen ja kriittinen katseesi. Se on sama kuin anorektikko, joka näkee itsensä lihavana. Mutta hän tietää sen. Ehkäpä hän kaipaa vain rohkaisua, ehkä terapiaa. Vaikea sanoa, kun en tiedä, onko taustalla muuta kuin Aito Avioliitto -ryhmän keksimä trollihahmo.

      "Totuutta ei pidä koskaan piilottaa, vaikkei se hyvältä ensin tuntuisikaan. Näin se vaan on, tiedät sen itsekin ja pelkäät:( "

      Mikä on totuus? Totuus kai tässä on, ettei sukupuolenkorjaushoidoista kannata odottaa mitään pelastusta omalle elämälleen. Vau. Tuon tiesin jopa minä jo 1990-luvulla, jolloin olin Setan kouluttaja. Olisin voinut kertoa, että ennen hoitoja mahkut suikkariin olivat 40% luokkaa, hoitojen jälkeen ehkä 8% luokkaa, mikä silti on aivan tolkuton luku. Uskon, että tuo 40% on nyt vuosien varrella tullut alemmaksi, mutta minä en ole seurannut tätä kuviota kymmenluvulla, joten minä olen vähän pihalla viimeaikaisesta kehityksestä. Sen minä vain tiedän, että tuon blogin jakamiskäskyn ansiosta tämä tupsahti minullekin ja saatteena henkilö kysyi minun kantaani asiaan. Kantani on, että nimimerkillä kirjoittava Sametti on minulle kuin mvlehti tai Paavo Tajukangas tai kuka tahansa muu nimimerkillä kirjoittava eli ei-uskottava, valemedia.

      Poista
    4. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä kenen pussiin on mennäkseen, jos totuus on totuus niin se ei voi mennä "väärään pussiin" tai on aika vaihtaa joukkuetta. Ymmärrän hyvin miksi tällaisen asian kanssa on vaikea tulla ulos kasvoineen ja oikeine nimineen, kun jo näissä kommenteissa on niin vihamielistä suhtautumista."Teikäisillä" kun ei muutenkaan ole helppoa, mutta tulla sitten vielä vihatuksi jo valmiiksi vihatun(onko sellaista vihaa?en tiedä)ryhmän sisällä, ns.omien keskuudessa, niin joo, en suosittele naamaa ja nimeä julki- kaikella rakkaudella. Kirjan kirjoittamista toivon kyllä Sametti, JOS se onnistuu peitenimellä. Mielestäni et ole kenellekään velkaa sitä että asuisit julkisuuteen omalla nimellä. Kun kirjoitat rehellisesti ja pysyt totuudessa niin asian ottaa kyllä korviinsa henkilöt joille asialla on merkitys ja toivottavasti siitä on apua(en voi sanoa monelle, koska Suomi on pieni maa-Itse asia tosin on iso!) Ne joita Sametin kirja häiritsee, voivat kirjoittaa sitten oman kirjan- Tai vaikkapa tusinan omia. Niin ja totuutta tässä asiassa tarkoitan sillä, että ei yritetä piilottaa ja hyssytellä. Yksikään ihminen ei saa joutua kokemaan samaa helvettiä jonka Sametti on läpi käynyt- Eikä varsinkaan sen takia että asiasta kyllä tiedettiin mutta kukaan ei uskaltanut kertoa koska yleinen ilmapiiri keskuudessanne on että kerrotaan vain kivat pusipusi bumtsibum jutut ja tsempataan kaveria vaikka sitten hyppäämään sinne kaivoon. Olkaa hyviä ja ajatelkaa muitakin kuin itseänne vaikka joo, se ei ole aina se helpoin tie.

      Poista
  109. Wanha Ämmä21.2.2018 20.46

    Minä vain, jos huomasit niin tutkimus oli vuodelta 1999. Sen jälkeen tutkimus on edistynyt varsin paljon, ja asioista tiedetään enemmän kuin 18 v sitten. Brainsex-teoria, joka oli vain hypoteesi vuonna 1999, on vuonna 2018 vallitseva paradigma. http://sitn.hms.harvard.edu/flash/2016/gender-lines-science-transgender-identity/

    Tuo yhteys BSTc:hen huomattiin ensimmäisen kerran 1995, ja se vahvistettiin vasta 2000 (Zhou, Gooren et al) ja jokainen seurantatutkimus on vahvistanut sen. Voimmehan toki sanoa myös, että evoluutiokin on "vain" teoria muiden joukossa.

    Tässä Wikipediasta: "The most studied factors are biological. Studies beginning with Zhou in 1995 have found that trans women's brain structure (volume and density of neurons) is similar to cisgender (cis) women's and unlike cis men's, and trans men's is similar to cis men's, even when controlling for hormone use. A 2002 study by Chung suggested significant sexual dimorphism in the BSTc did not become established until adulthood, theorizing that either changes in fetal hormone levels produce changes in BSTc synaptic density and other factors which later lead to the observed differences in BSTc, or the differences are affected by the generation of a gender identity inconsistent with assigned sex. Studies in 2004 (Swaab), 2006 (Gooran), 2008 (Garcia-Falgueras), and 2010 (Rametti) confirmed earlier research finding that gender identity is influenced by brain structure."

    Täällä vielä lisää: https://www.reuters.com/article/us-usa-lgbt-biology/born-this-way-researchers-explore-the-science-of-gender-identity-idUSKBN1AJ0F0

    Tuo vuonna 1999 esitetty vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvä tekijä on osoitettu paikkaansapitämättömäksi. Itse asiassa aika ikävällä tavalla, eli John/Joan -tapaus.

    VastaaPoista
  110. Minä vain21.2.2018 21.24

    "Aito transsukupuolisuus ja muut mielenterveyden häiriöt eivät ole toisiaan poissulkevia ilmiöitä. Itse sain sivudiagnoosina vaativan persoonallisuuden. Ihminen voi olla TS ja hänellä voi olla itsetuhoisuuden oireita ja epävakaa persoonallisuus siitäkin huolimatta.

    Blogin mukaan Tähtisilmä on pre-op. Syyskuussa 2017 hän kirjoitti olevansa vielä "tyttö, jolla on penis".

    Kuten tuolla aikaisemmin sanoin, transsukupuolisuuden hoitorumba ratkaisee ainoastaan psyyken ja kehon ristiriidan. Se ei ratkaise mitään muuta. Ne muut möröt, jotka ovat olleet siellä taustalla, kummittelevat siellä yhä, kuten tässäkin tapauksessa. Ne on syytä hoitaa ensin alta pois."

    Aikaisemmassa viestissäsi, johon vastasin edellisessä viestissäni, kirjoitit että psykoottinen oireilu on kontraindikaatio transsukupuolisuudelle. Tähtisimmulla on psykoottista oireilua, sillä yksi hänen diagnooseistaan on vakava masennus psykoottisilla oireilla, kuten jo aikaisemmin kirjoitin.

    Ymmärtääkseni post-opilla tarkoitetaan transsukupuolista, jolle on tehty ainakin jotakin hoitoja vs. pre-op, jolle ei ole vielä tehty mitään hoitoja. Hoidoilla voidaan tarkoittaa genitaalikirurgian lisäksi hormonihoitoja (Tähtisimmu on hormoneilla) ja muita kirurgisia toimenpiteitä, kuten aataminomenan höyläystä, rintakehäkirurgiaa, karvojenpoistoon tähtäävää epilaatiota jne. Kannattaa muistaa, ettei genitaalikirurgiaan vaadita mitään hormonihoitoihin oikeuttavasta diagnoosista erillistä transsukupuolisuusdiagnoosia, joten Tähtisimmu voisi noine hyvine ihan hyvin mennä sinne psykoottisine oireineen ja luultavasti meneekin, mikäli hän elää siihen saakka.

    Miksei Tähtisimmun tapauksessa noita "muita mörköjä" ensin hoidettu alta pois? Mikäli hänen sukupuoli-identiteettihäiriönsä johtuvat mahdollisesti hänen muista ongelmistaan, ne olisivat varmasti helpottaneet ilman mitään transhoitojakin. Tässä vaikuttaa olevan koko nykyisen transhoitojärjestelmän keskeinen ongelma: sukupuoli-identiteetin saralla oireileva potilas halutaan ohjata aina ensisijaisesti transhoitoihin, sillä ei haluta tunnustaa, että joissakin tapauksissa sukupuoli-identiteettiongelmat voisivat myös olla seurausta muista ongelmista eivätkä muut ongelmat vain siitä / täysin siitä erillisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wanha Ämmä22.2.2018 8.46

      "Aikaisemmassa viestissäsi, johon vastasin edellisessä viestissäni, kirjoitit että psykoottinen oireilu on kontraindikaatio transsukupuolisuudelle. "

      Jos dysforian tai sukupuoliristiriidan oireet johtuvat psykoosista, näin onkin.

      Sensijaan muunlaiset psykoosit eivät välttämättä sitä ole. Oireilu psykoosissa voi olla monenlaista ja Tähtisimmun tapauksessa kyse on ilmeisimmin transsukupuolisuudesta erillisestä oireilusta.

      "Tähtisimmulla on psykoottista oireilua, sillä yksi hänen diagnooseistaan on vakava masennus psykoottisilla oireilla, kuten jo aikaisemmin kirjoitin."

      Se ei ole kontraindikaatio transsukupuolisuudelle.

      "Ymmärtääkseni post-opilla tarkoitetaan transsukupuolista, jolle on tehty ainakin jotakin hoitoja vs. pre-op, jolle ei ole vielä tehty mitään hoitoja."

      Olet ymmärtänyt täysin väärin.

      Post-op tarkoittaa transsukupuolista, joka on läpikäynyt genitaalikirurgian. Jos ihmisellä on syntymässä saadut värkit, hän on pre-op vaikka olisi ollut kuinka kauan tahansa hormoneilla, tehty mitä tahansa epilaaatiota, masektomiaa jne. Jos ihminen päättää olla menemättä genitaalikirurgiaan, hän on non-op.

      "Kannattaa muistaa, ettei genitaalikirurgiaan vaadita mitään hormonihoitoihin oikeuttavasta diagnoosista erillistä transsukupuolisuusdiagnoosia, joten Tähtisimmu voisi noine hyvine ihan hyvin mennä sinne psykoottisine oireineen ja luultavasti meneekin, mikäli hän elää siihen saakka."

      Jokainen vastuunsa tunteva kirurgi vaatii sinne hoitohenkilökunnan lähetteen, jossa on kerrottu että hän on täysipäinen ja että hän on transsukupuolinen ja että hän on onnistunut arkielämäkokeessa. Tämä kuuluu Standards of Careen ja on kuulunut sinne siitä lähtien kun nuo standardit laadittiin. Tiedän sen, koska olen sen rumban itse käynyt läpi.

      Toki jos haluaa mennä johonkin kehitysmaahan silvottavaksi, niin sinne pääsee kun lyö rahat tiskiin. Lääketieteellä on oma alamaailmansa. Mutta on todennäköistä, ettei Tähtisimmu pääse missään sivistysmaassa leikkaukseen ennenkuin hänen mörkönsä on hoidettu alta pois. Ihminen, joka puskee hommat läpi väkisin tai vetää mutkat suoriksi, tekee viime kädessä vahingon vain itselleen.

      "Miksei Tähtisimmun tapauksessa noita "muita mörköjä" ensin hoidettu alta pois?"

      Sitä kannattanee kysyä ko. ihmiseltä itseltään.

      "Mikäli hänen sukupuoli-identiteettihäiriönsä johtuvat mahdollisesti hänen muista ongelmistaan, ne olisivat varmasti helpottaneet ilman mitään transhoitojakin."

      Mikäli.

      Ja mikäli hänellä on sekä transsukupuolisuus riesanaan että myös muita mt-häiriöitä, niin hänellä on käynyt todella ikävä tuuri. Jos ihmisellä on syöpä, jätetäänkö diabetes tällöin hoitamatta?

      Poista
  111. Minä vain21.2.2018 21.25

    "Ja määrätietoista typeryyttä vastaan koko hoitojärjestelmä on voimaton. Mainitsin tuolla aiemmin hoitoprosessissa oikaisemisesta, ml. hoitohenkilökunnan vedättäminen tai arkielämäkokeessa luistaminen. Vaikka itselle ja toisille valehtelulla voikin nopeuttaa asioita, siinä viime kädessä vain pettää itseään. Pahimmillaan lopputulos voi olla pimahtaminen ja itsemurha."

    Mitä todisteita sinulla on sen puolesta, että kyseinen tyyppi on joko oikaissut hoitoprosessissa ml. hoitohenkilökunnan vedättäminen tai arkielämästäkokeesta luistaminen? Ilmeisesti tuollaisilla toteennäyttämättömillä olettamuksilla halutaan säilyttää oman maailmankuvan säröttömyys ja usko siihen, että nykykäytäntö pohjimmiltaan toimii, vaikka muut seikat puhuisivat sitä vastaan. Lisäksi palataan vielä siihen vanhaan kysymykseen: jos kuka tahansa voi käyttää systeemiä väärin ja saada transsukupuolisuusdiagnoosin niin halutessaan sekä kaikki hoidot, joihin diagnoosi oikeuttaa täysin riippumatta siitä, mikä hänen perimmäinen ongelmansa on ja mitä muita psyykkisiä häiriöitä hänellä esiintyy, niin mikä silloin on systeemin kyky erotella "aidot" (sukupuolidysforiasta kärsivät ja hoidoista hyötyvät) "epäaidoista" (sukupuolidysforiattomista tai niistä, joiden ongelmiin transhoidot eivät muuten vain tehoa). Jos jokainen voi periaatteessa saada transsukupuolisuusdiagnoosin eikä systeemi kykene erottamaan aitoja ja epäaitoja toisistaan, se on silloin toimimaton ja yhtä tyhjän kanssa.

    "On todennäköistä, että tuon blogin pitäjä on hyötynyt hoidoista ainakin dysforiansa helpottamisen verran."

    Tuntuu ihan siltä kuin et lukisi kokonaisuudessaan läpi viestejä joihin olet vastaamassa, sillä juurihan kirjoitin, että omien sanojensa mukaan tuon blogin kirjoittajalla ei ole koskaan ollut minkäänlaista sukupuolidysforiaa.

    "Ei diabetestäkään jätetä hoitamatta siksi, että potilaalla on syöpä."

    Jos diabetes rinnastuu tässä sukupuolidysforiaan ja syöpä muihin henkisiin ongelmiin, niin tällä syöpäpotilaalla ei ainakaan ole diabetesta (ks. edellä). Muutenkin tuo on rinnastuksena toimimaton, sillä diabetes ei johdu syövästä, mutta halu vaihtaa sukupuoltaan saattaa hyvinkin johtua muista henkisistä ongelmista (eivätkä muut henkiset ongelmat siitä tai että ne olisivat toisistaan täysin erillisiä). Luultavasti hänen halunsa vaihtaa sukupuoltaan johtuu hänen psykoottisuudestaan.

    "Voidaan perustellusti kysyä, kuinka pahassa jamassa hän olisi ilman transhoitoja."

    Hän on hyvin lyhyen ajan sisällä yrittänyt itsemurhaa useita kertoja, viillellyt kehonsa hajalle ja ollut psykiatrisessa laitoshoidossa. En pysty kuvittelemaan, että miten ihminen enää voisi olla mitenkään pahemmassa jamassa. Tällä hetkellä hänen jaksamisensa on täysin toisten ihmisten varassa, koska hän ei pysty ottamaan itse minkäänlaista vastuuta omasta elämästään.

    "Maailmaan mahtuu joka sortin vipeltäjää, ja kyseinen ihminen vaikutti pintapuolisen lukaisun perusteella olevan kaupan päälle HSP."

    Lääketiede, psykologia sen enempää kuin muutkaan tieteet eivät tunne käsitettä HSP (=highly sensitive person). Mitään sitä koskevaa tutkimusta ei näytä olevan olemassa. Se on vailla minkäänlaista tieteellistä taustaa olevan kliinisen psykologi Elaine Aronin luoma käsite, jonka ympärille hän on luonut itse kirjoittamiensa elämäntaito-oppaiden markkinat. Kaikki hänen kirjoissaan esittämänsä väitteet HSP:stä ovat vailla ulkopuolisia lähteitä. HSP:hen pätee Forrer-efekti, eli sen "diagnostiset kriteerit" ovat riittävän löyhät, jotta kuka tahansa pystyy halutessaan sovittamaan ne itseensä. Yksi monista viime vuosien aikaisista huuhaa-itsediagnosointitrendeistä.

    VastaaPoista
  112. "Se, että Samettiorkidea itse pudottautui pois, on osoitus siitä, että Standards of Care todella toimii. Suuren osan itseään TS:iksi epäilevistä kuuluukin pudota pois."

    Pudottautui pois silvottuaan itsensä leikkauttamalla rintansa ja sisäsynnyttimensä lähes henkensä kaupalla, ja vetämällä vuosia mitä ilmeisimmin päätä vielä pahemmin sekoittavia hormoneja, joiden pitkäaikaisvaikutukset ovat täysin hämärän peitossa, jotka ovat muuttaneet hänen äänensä pysyvästi miehen ääneksi, ja joilla on ties mitä haittavaikutuksia. Tämä on varmaan jokin näkemysero, jossa emme vain pääse yhteisymmärrykseen: mun mielestä yksikin katuminen on liikaa ja osoittaa, että systeemi EI toimi.

    Tässäkin kommenttiketjussa, samaten ympäri verkkoa on MtT-tyyppejä jotka kertovat, etteivät ole mitään dysforiaa koskaan tunteneetkaan. Mulla on eräs ystävä, joka on transvestiitti. Hän on aivan helvetin sekaisin päästään traumaattisen lapsuutensa ja tukevan päihteiden käytön takia. Hänelle transvestiittiys vaikuttaa olevan lähinnä fetisismiä. Hiljattain hän on keksinyt, kiitos somen ja transhypen, että hänen ongelmansa johtuvatkin siitä, että hän on muunsukupuolinen. Luoja yksin tietää, mitä tapahtuisi, jos hän keksisi - dysforiaton ihminen, joka on vakuuttunut muunsukupuolisuudestaan löydettyään itsestään sisäisen naisen peruukkien ja meikkien myötä - mennä transtutkimuksiin, jos diagnoosin saamiseksi ei edes tarvita sitä dysforiaa. En ole oikein vakuuttunut, että systeemi toimii. Tiedän myös MtT-tyyppejä, joilla on diagnoosi mutta ei pienintäkään aikomusta käydä genitaalikirurgiassa, ei siksi, että riskit pelottaisi vaan siksi, kun tarvetta ei ole. Ilmeisesti transdiagnoosin saaminen perustuu siis lähinnä henkilön omaan ilmoitukseen ja valistuneisiin arvauksiin.

    " Trasek ry. on trans- ja intersukupuolisten potilasetujärjestö, ja siellä asioiden käsittely on paljon asiallisempaa. Trasek kuuluu Potilasliittoon, ei Setaan."

    Itse en kyllä näe Trasekia minään asiallisuuden huipentumana, päin vastoin. Jossain vaiheessa seurailin Trasekia aika aktiivisesti ja sitä samaa muusurummutusta ja translain lobbaamista se oli kuin muukin transaktivismi, mikä kyllä valitettavasti entisestään heikentää transsukupuolisten uskottavuutta ainakin omissa silmissäni.

    "Se ei nykytiedon valossa ole uskonasia: https://www.scientificamerican.com/article/is-there-something-unique-about-the-transgender-brain/"

    Ilmaisin itseäni huonosti (kuten nämä muutkin kommenttini ovat valitettavan vasemmalla kädellä kirjoitettuja, ei ole aikaa eikä jaksamista panostaa). Mitä tarkoitin, oli että sukupuoli on kehon lisääntymisbiologinen ominaisuus. Silloin aivot ja keho eivät yksinkertaisesti voi olla eri sukupuolta. Minun maailmankuvaani ei siis ole mahdollista survoa tätä "sukupuolia on yhtä monta kuin ihmisiä" -ajattelua, jossa sana sukupuoli voi tarkoitta oikeastaan ihan mitä tahansa, lähinnä kai tunnetta, jotain myyttistä tietoa joka tunnetaan syvällä sisimmässä. Uskolla viittasin että en kuulu tähän gender-uskomuskulttiin :D

    VastaaPoista
  113. Vaikuttaa siltä, että transsukupuoliset ovat järjestään myös intersektionaalisia feministejä. Kysytään siis intersektionaalisen feminismin raamatulta everyday feminismiltä, mitä se sukupuoli-identiteetti oikein on:

    https://everydayfeminism.com/2017/09/gender-is-kinda-like-ice-cream/

    Jeh. Lumihiutaleiden jätskiin verrattavia identiteettejä. Lumihiutaleet saavat olla sitä ihan rauhassa, mutta on ihan puppua alkaa väittää sitä jollain tapaa todelliseksi.

    "Kuten tuolla aikaisemmin jo sanoin, maailma on täynnä kaiken sorttisia erikoisuudentavoittelijoita ja fetisistejä, ja transsukupuolisuushoitojen ja tutkimusten tavoitteena on juurikin karsia heidät pois sillä he eivät hyödy hoidoista tippaakaan vaan heille ne merkitsevät katastrofia."

    Miten sä voit järkähtämättömällä varmuudella sanoa, että näiden ns. erikoisuuden tavoittelijoiden (pl. transsukupuoliset) aivoistakin ei löydy jotain selittäviä tekijöitä? Miksi tällöin vain transsukupuolisuus olisi vakavastiotettavaa?

    VastaaPoista
  114. "Transsukupuolisuus ei ole mitään sukua homoudelle. Kyse on aivan täysin eri ilmiöistä ja niistä ei voida puhua samassa kontekstissä."

    Tämä aivopieru vei koko tekstiltä uskottavuuden.

    Homoseksuaalisuudesta on TÄYSIN mahdollista parantua. Enkä nyt moralisoi. Olen libertaarinen ateisti. Sairaushan se kuitenkin on, paitsi jos määritellään termi "sairaus" uudestaan.

    Tässä wikipedian määritelmä sairaudesta: Sairaus (lat. morbus, kreik. nosos) on fyysisen rakenteen tai toiminnan tai psyykkisen tilan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta.

    Homoseksuaalisuuden aiheuttama haitta on ehkä pahin mitä keksin. Eli vaikeuttaa ja saattaa jopa tehdä mahdottomaksi suvun ja rodun jatkamisen ja säilymisen.

    Tässä yksi esimerkki https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/amadeus_oilinki_eheydyin_homosta_heteroksi

    VastaaPoista
  115. Mukavaa että olet selvinnyt tuosta "käärmeestäsi" ja pystyt myöntämään sukupuoliluulosi olleen luuloa, on varmasti vaikeaa myöntää itselleen olleensa väärässä, puhumattakaan sen tuomisesta esiin.

    Trigger warning, seuraa todella pahaa tekstiä, ts. omia mielipiteitäni.

    Kohtaamani transhenkilöt ovat olleet pääosin mukavia ihmisiä joita haluaisin parhaan kykyni mukaan auttaa voittamaan dysforiansa, koska se varjostaa kaikkea muuta elämistä ja lahjakkuudet jäävät identiteettikriisin, tai, millä synonyymillä transsukupuolisuutta kutsuisi toiston vähentämiseksi, varjoon.

    Voisin kirjoittaa omista kohtaamisistani transhenkilöiden kanssa vaikka kuinka pitkän tarinan, mutta jääköön se johonkin myöhäisempään ajankohtaan joskus.
    Useamman transhenkilön avattua tarinaansa ja heidän käytöstään sivusta seuranneena olen varma että sukupuolidysforian tunteeseen pystyttäisiin kehittämään terapiamalli jolla saataisiin ihminen tuntemaan itsensä omaan vartaloonsa sopivaksi, ei tietenkään ole mikään tunnin tai päivän homma puhumattakaan tuon "viimeisen muurin" kaatamisesta, varsinkaan niin että kaatuu vain se muuri eikä koko ihminen.
    Sitten mutuosuus.
    Asiaa varmasti auttaisi se, että käytösmallit ja mielipiteet eivät usein juurikaan poikkea toisistaan ja kaava vaikuttaa mielestäni monen kohdalla samanlaiselta, esimerkkeinä tällaisista mm;
    >toisten transsukupuolisten välttely
    Johtuu varmaan siitä että oma uniikki lumihiutale -efekti kärsisi huomatessaan toisen olevan hyvin samankaltaisessa tilassa
    >toisten kutsuminen "ei oikeiksi transsukupuolisiksi"
    Tämä varmaan selittyy osittain kateudella ja sillä että toisen transsukupuolisen pohtiessa omaa dysforiaansa, voisi se horjuttaa toistenkin samanlaisessa tilanteessa olevan muureja.
    >polilla käymättömyys ja hormonien tilaaminen ominpäin
    Syyksi usein kerrotaan että polilla esitetyt kysymykset ja koko prosessi on nöyryyttävä ja kestää "vuosia", enemmän kuitenkin tuntuu siltä että syy on pelko siitä että joutuu tyytymään alkuperäiseen sukupuoleensa ja lopulta oman kuplan puhkeaminen ja/tai siitä johtuva totaalinen romahdus.
    >hormonien terveyshaittojen vähättely koska mieluummin kuolevat yrittäessään muuttaa omin päin sukupuoltaan kuin käyvät polilla
    >ovat tunteneet olevansa vastakkaista sukupuolta varhaislapsuudesta lähtien
    Tämän kyllä todella kyseenalaistan joidenkin kohdalla (en mä voi sanoo näin jne.) erään traumoista alkaneen loogisen tapahtumaketjun takia. (Tapahtumaketju ei ollut minun keksimäni.)
    >sukupuolenvaihdosleikkauksien ylistäminen kuinka lääkärit osaavat tehdä vastakkaisen sukupuolen toimivat vehkeet

    Vaikka kyse on prosentuaalisesti suhteellisen pienestä ihmisjoukosta, olisi yksilötasolla loistavaa jos sukupuolidysforiaan olisi tarjolla jotain helposti lähestyttäviä hoitokeinoja.
    Mutta eipä ole mielestäni moneen muuhunkaan konkreettiseen asiaan vaivauduttu pureutumaan tehokkaasti.

    Miksi avauduin asiasta tänne?
    Koska uskon vahvasti että ymmärrät mistä puhun kun eheytyneitä, (jos sellaisesta voi kohdallasi puhua kun vaikutat olevan lopullisesti hajalla) ei tunnu mistään löytyvän ja jos löytyy niin asia painaa jälkeenpäinkin mieltä niin ettei tee mieli asiasta keskustella. Moni ei myöskään usko eheytymisen olevan ollenkaan mahdollista ja se haittaa eheytymisprosessin alkua.

    VastaaPoista
  116. Nykymeno näiden transhoitojen kanssa on mennyt jo niin villiksi, että nyt muunsukupuoliset uniikit lumihiutaleetkin (joista kukaan ei ollut vielä muutama vuosi sitten koskaan kuullutkaan) saavat ainakin Tampereella verorahoilla maksettuja mastektomioita ja hormonikorvaushoitoja:

    http://voima.fi/artikkeli/2016/pikkujoulut-ilman-tisseja/

    Muunsukupuolisuutta hoidetaan somaattisesti siitä huolimatta, ettei hoitavilla lekureillakaan ole mitään tutkimustietoa tai käsitystä ilmiön alkuperästä tai siitä, ettei sille ole olemassa virallista määritelmää:

    http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk01196

    VastaaPoista
  117. Wanha Ämmä22.2.2018 9.43

    "Mitä todisteita sinulla on sen puolesta, että kyseinen tyyppi on joko oikaissut hoitoprosessissa ml. hoitohenkilökunnan vedättäminen tai arkielämästäkokeesta luistaminen? "

    Sanoinkin "mikäli". Jos kyseessä on 'epäaito' tapaus, niin erittäin todennäköisesti.

    Hormonit ja arkielämäkoe ovat lahjomaton testi. Hormoneilla on hyvin voimakkaat psykofyysisest ominaisuudet, ja ne aiheuttavat epäaidoille erittäin pahan ja vaikean olon, kun taas aito kokee ne helpottavina ja rauhoittavina. Samoin arkielämäkoe ei ole aidolle Test, vaan Real Life, kun taas epäaito pyrkii lintsaamaan siitä sen jälkeen, kun alkuviehätys latistuu.

    "Ilmeisesti tuollaisilla toteennäyttämättömillä olettamuksilla halutaan säilyttää oman maailmankuvan säröttömyys ja usko siihen, että nykykäytäntö pohjimmiltaan toimii, vaikka muut seikat puhuisivat sitä vastaan."

    Olen nähnyt liian monta keissiä mihin prosessissa luistaminen ja mutkien oikominen johtaa. En tosin Suomessa, mutta USA:ssa kyllä.

    "Lisäksi palataan vielä siihen vanhaan kysymykseen: jos kuka tahansa voi käyttää systeemiä väärin ja saada transsukupuolisuusdiagnoosin niin halutessaan sekä kaikki hoidot, joihin diagnoosi oikeuttaa täysin riippumatta siitä, mikä hänen perimmäinen ongelmansa on ja mitä muita psyykkisiä häiriöitä hänellä esiintyy, niin mikä silloin on systeemin kyky erotella "aidot" (sukupuolidysforiasta kärsivät ja hoidoista hyötyvät) "epäaidoista" (sukupuolidysforiattomista tai niistä, joiden ongelmiin transhoidot eivät muuten vain tehoa)."

    Niin, mitä virkaa millään lääketieteellä on kun sitä voidaan väärinkäyttää? Viime kädessä tällainen ihminen tekee vahingon vain itselleen.

    "Tuntuu ihan siltä kuin et lukisi kokonaisuudessaan läpi viestejä joihin olet vastaamassa, sillä juurihan kirjoitin, että omien sanojensa mukaan tuon blogin kirjoittajalla ei ole koskaan ollut minkäänlaista sukupuolidysforiaa."

    Itsepetoksella ihminen tekee itselleen suurimman vahingon. Ei kenellekään muulle.

    "Jos diabetes rinnastuu tässä sukupuolidysforiaan ja syöpä muihin henkisiin ongelmiin, niin tällä syöpäpotilaalla ei ainakaan ole diabetesta (ks. edellä)."

    Oletko harkinnut vakuutuslääkärin uraa? Hekin kykenevät tekemään diagnoosin ja päätöksen näkemättä potilasta henkilökohtaisesti.

    "Luultavasti hänen halunsa vaihtaa sukupuoltaan johtuu hänen psykoottisuudestaan."

    Voi olla, ja voi olla olemattakin. En ole nähnyt enkä tavannut häntä, joten en voi sanoa mitään. Katsotaan, kuinka hyvin hänen HRT:nsä ja arkielämäkokeensa onnistuu.

    "Hän on hyvin lyhyen ajan sisällä yrittänyt itsemurhaa useita kertoja, viillellyt kehonsa hajalle ja ollut psykiatrisessa laitoshoidossa. En pysty kuvittelemaan, että miten ihminen enää voisi olla mitenkään pahemmassa jamassa. Tällä hetkellä hänen jaksamisensa on täysin toisten ihmisten varassa, koska hän ei pysty ottamaan itse minkäänlaista vastuuta omasta elämästään."

    Jos epäillään, että halu vaihtaa sukupuolta johtuu psykoosista, oikea ratkaisu tällöin on tarkkailla, ovatko hormonit pahentaneet tilaa vai helpottaneet, ja lopettaa HRT joksikin aikaa kunnes kehon oma hormonitoiminta elpyy, ja katsoa miten tilanne muuttuu. Joka tapauksessa hengen pelastaminen menee kaiken muun edelle.

    Jos kyseessä on epäaito tapaus, niin tällöin HRT:n lopettamisen pitäisi helpottaa tilannetta. Jos kyseessä on aito, niin silloin ei.

    "Lääketiede, psykologia sen enempää kuin muutkaan tieteet eivät tunne käsitettä HSP (=highly sensitive person). Mitään sitä koskevaa tutkimusta ei näytä olevan olemassa."

    Aikoinaan ei ollut myöskään ADD:ta eikä ADHD:ta. Oli vain huonosti käyttäytyviä häirikkökakaroita, joita sopi opettajan läimäistä koulussa karttakepillä sormille. Kas kummaa, havaittiinkin että kyseessä ei olekaan pahankurisuus vaan psykofysiologinen häiriö, johon tietyt lääkkeet, kuten Concerta ja Ritalin, auttavat.

    VastaaPoista
  118. Wanha Ämmä22.2.2018 10.12

    "Pudottautui pois silvottuaan itsensä leikkauttamalla rintansa ja sisäsynnyttimensä lähes henkensä kaupalla, ja vetämällä vuosia mitä ilmeisimmin päätä vielä pahemmin sekoittavia hormoneja, joiden pitkäaikaisvaikutukset ovat täysin hämärän peitossa, jotka ovat muuttaneet hänen äänensä pysyvästi miehen ääneksi, ja joilla on ties mitä haittavaikutuksia."

    Mutta hän löysi itsensä. Eikö tämä ole se kaikkein tärkein asiassa?

    Ei kaikki sukupuolidysforia ole transsukupuolisuutta eikä edes jokaiselle transsukupuoliselle täydellinen sukupuolenvaihdos ole oikea ratkaisu. Joku voi kärsiä dysforiasta ja yrittää ollaa kumpaa tahansa, kun kukaan ei ole sanonut että voi olla siinä välissäkin. Nimimerkki Väsynyt25v sanoi, että hänelle riittää pelkkä HRT oireiden kurissapitämiseen. Moni TS yrittää väkisin mennä äärimmäisyydestä toiseen, vain harvalla se onnistuu, ainakaan pitemmän päälle.

    Olennaista on löytää tasapaino itsensä kanssa ja sellainen tila, jossa voi olla sujut. Vaikka se merkitsisi kalliin hinnan maksamista, kuten Sametti on maksanut.

    Mutta itsensä kieltäminen (= se, että yrittää väkisin olla syntymäsukupuoltaan vaikka ei siihen kykene) tai itsepetos (= se, että pakkomielteen lailla yrittää vakuuttaa itselleen että on TS vaikkei ole) on varma tie ongelmiin. Kun mukaan vielä sotketaan kapeakatseinen ideologia, mahdollinen ahdasmielinen uskonnollinen vakaumus ja vinksahtanut filosofia, voi tuloksena olla vielä sen tasoinen umpisolmu, että loppu voi tulla oman käden kautta. Kaikkein pahin taistelu käydään itseään vastaan ja siinä pelissä voi häviölle joutunut puoli viheltää pelon poikki lopullisesti.

    "Tässäkin kommenttiketjussa, samaten ympäri verkkoa on MtT-tyyppejä jotka kertovat, etteivät ole mitään dysforiaa koskaan tunteneetkaan. Mulla on eräs ystävä, joka on transvestiitti."

    Transvestiittien ei missään tapauksessa pidä hakeutua transsukupuolisuushoitoihin. Heitä ne eivät hyödytä lainkaan, ja pahimmillaan johtavat tragediaan.

    "Hän on aivan helvetin sekaisin päästään traumaattisen lapsuutensa ja tukevan päihteiden käytön takia. Hänelle transvestiittiys vaikuttaa olevan lähinnä fetisismiä. Hiljattain hän on keksinyt, kiitos somen ja transhypen, että hänen ongelmansa johtuvatkin siitä, että hän on muunsukupuolinen."

    Kyllä maailmaan vipeltäjää mahtuu. Juuri tätä olen pelännyt tuon transhypetyksen takia. Minulla on fiilis, että nuoren polven TS:t ovat itse paskoneet juttunsa.

    VastaaPoista
  119. Wanha Ämmä22.2.2018 10.12

    "Se ei nykytiedon valossa ole uskonasia: https://www.scientificamerican.com/article/is-there-something-unique-about-the-transgender-brain/

    Ilmaisin itseäni huonosti (kuten nämä muutkin kommenttini ovat valitettavan vasemmalla kädellä kirjoitettuja, ei ole aikaa eikä jaksamista panostaa). Mitä tarkoitin, oli että sukupuoli on kehon lisääntymisbiologinen ominaisuus."

    Entä silloin, kun se on alusta alkaen jotain siltä väliltä kuten omani? Luonto ei ole erehtymätön. Tiedän, se on lisääntymiskyvytön anomalia. Mutta sellaistakin tapahtuu.

    "Silloin aivot ja keho eivät yksinkertaisesti voi olla eri sukupuolta."

    Tuo on vähän niinkuin yrittäisi kiistää evoluution vetoamalla siihen, että eliöt eivät kertakaikkiaan voi muuttua. Me tiedämme, että shit happens ja että kehityshäiriöitä tapahtuu, ja ne voivat johtua geeneistä, vierasaineista tai mistä tahansa muusta. Omalla äidilläni oli raskausmyrkytys hänen odottaessaan minua, ja itse epäilen, että tuolla saattaa olla oma osuuteni omaan tilanteeseeni. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4987404/

    "Minun maailmankuvaani ei siis ole mahdollista survoa tätä "sukupuolia on yhtä monta kuin ihmisiä" -ajattelua, jossa sana sukupuoli voi tarkoitta oikeastaan ihan mitä tahansa, lähinnä kai tunnetta, jotain myyttistä tietoa joka tunnetaan syvällä sisimmässä. Uskolla viittasin että en kuulu tähän gender-uskomuskulttiin :D"

    Minun maailmankuvaani taas kuuluu se, että sukupuolia on kaksi, mutta luonto ei ole erehtymätön, ja asiat voivat mennä pieleen, ja aina joku vetää sen mustan helmen maljasta. Tuo koko muunsukupuolisuus-juttu puolestaan menee yli ymmärryskykyni. Kun itse on joutunut elämään parikymmentä ensimmäistä vuottaan hämmennyksessä, tuskassa ja tietoisuudessa siitä, että jotain on pielessä, ja kun sen jälkeen saa asiansa kuntoon, niin miksi kukaan ylipäänsä haluaisi olla muuta kuin mies tai nainen?

    VastaaPoista
  120. Wanha Ämmä22.2.2018 10.18

    "Kuten tuolla aikaisemmin jo sanoin, maailma on täynnä kaiken sorttisia erikoisuudentavoittelijoita ja fetisistejä, ja transsukupuolisuushoitojen ja tutkimusten tavoitteena on juurikin karsia heidät pois sillä he eivät hyödy hoidoista tippaakaan vaan heille ne merkitsevät katastrofia."

    Miten sä voit järkähtämättömällä varmuudella sanoa, että näiden ns. erikoisuuden tavoittelijoiden (pl. transsukupuoliset) aivoistakin ei löydy jotain selittäviä tekijöitä? Miksi tällöin vain transsukupuolisuus olisi vakavastiotettavaa? "

    Transsukupuolisuudesta on lääketieteellisellä yhteisöllä liki 60 vuoden kokemus ja samoin siitä, miten se ilmenee, mikä siihen on käypä hoito, ja miten se ilmentää itsensä. Aivotutkimuksissa on ollut verrokkiryhmissä transvestiitteja, homoja jne ja mitään vastaavaa heidän aivoistaan ei ole löydetty.

    VastaaPoista
  121. Välikommentti: kiitos Wanhalle Ämmälle erittäin asiallisista ja informatiivisista viesteistä, jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  122. Mitä on arkielämäkoe, ja miten siinä voi epäonnistua? Mies larppaamassa omia seksistisiä stereotypioitaan naisista lääkäreiden valvovan silmän alla?

    Mitä on "naisena eläminen" vs. naisena oleminen (bionaiset)? Tietääkö transu, mikä on väärä tapa elää naisena myös oikealle naiselle eli "cis-naiselle"?

    Meikattu mekkoleikkimies peruukissa ja piikkikorkkareissa huutamassa oikeille naisille: "Hei sinä siellä! Olet väärällä tavalla nainen! Korkeammat korot ja lisää pakkelia naamaan!"

    VastaaPoista
  123. Hsp-kommentteihin liittyen: "Minä uskon mihin haluan, oli se tieteellisesti todistettua tai ei!" - terv. "Wanha ämmä", karikatyyrimäinen mekkoleikkiukko jo neljännesvuosisadan elämänkokemuksella ja Jumalan armosta.

    VastaaPoista
  124. Wanha Ämmä22.2.2018 13.46

    "Mitä on arkielämäkoe, ja miten siinä voi epäonnistua? Mies larppaamassa omia seksistisiä stereotypioitaan naisista lääkäreiden valvovan silmän alla?"

    Tämä on määritetty Standards of Caressa. Se on, kuten nimi sanoo, elämistä jokapäiväisessä elämässä 24/7 vastakkaisen sukupuolen roolissa, josta pukeutuminen on vain pieni ja suhteellisen merkityksetön osa. Siihen kuuluvat, paitsi vastakkaisen sukupuolen nimen omaksuminen, myös normaalit sosiaaliset kanssakäymiset, ihmissuhteet, töissäkäyminen tai opiskelu ja yleensäkin jokapäiväinen arkielämä vastakkaisen sukupuolen jäsenenä. Siis samalla tavalla kuin cis-naiset yleensäkin. Ks. https://en.wikipedia.org/wiki/Real-life_experience_(transgender)

    Siihen EI kuulu sukupuolisten stereotypioiden larppaaminen eikä kekkalointi mekossa, peruukissa ja korkkareissa tai toiseen suuntaan nahkarotsissa ja buutseissa ja omien fantasioiden toteuttaminen. Mekkoleikit siis eivät siihen kuulu.

    Arkielämäkokeen voi epäonnistua joko lintsaten siitä tai kykenemättä elämään täyspäiväisesti naisena/miehenä muutoinkin kuin pelkän pukeutumisen osalta. Voidaan sanoa, että Samettiorkidea 'epäonnistui' arkielämäkokeessa koska hän tässä vaiheessa tajusi olevansa omien sanojensa mukaan maskuliininen lesbo, ei mies, ja keskeytti sen.

    Tässä vielä lisää asiasta englanniksi: http://www.tmap.net/wiki/real-life-test-rlt

    Itse asian ollessa minulle akuutti omaksuin sen nimen, jonka vanhempani olisivat minulle antaneet, jos olisin syntynyt tyttönä, ja pukeuduin lähinnä paitiksiin ja naisten farkkuihin. Siis samalla tavoin kuin kuka tahansa ikäiseni nainen.

    VastaaPoista
  125. Wanha Ämmä22.2.2018 14.15

    Suurin osa syrjinnästä, mitä TS:t joutuvat kokemaan, ei suinkaan tule valtion eikä ympäröivän yhteiskunnan taholta. Suurin osa siitä tulee omaisten, varsinkin primääriperheen, taholta. Suuri osa siitä ahdistuksesta, epätoivosta ja hylkäämisen tunteesta, mitä monet TS:t joutuvat kokemaan, tulee perheenjäseniltä: vanhemmilta, sisaruksilta, puolisolta, omilta lapsilta. Tiedän yhden suomalaisen MtF:n, jonka isä pahoinpiteli tämän rengasraudalla kun tämä oli tullut ulos TS:nä. Vanhemmat osaavat olla aivan uskomattoman kylmäkiskoisia ja vihamielisiä omia lapsiaan kohtaan silloin, kun lapset eivät täytä vanhempiensa heille asettamia odotuksia. Sopii yrittää sitten siinä rakentaa tervettä ja ehjää psyykeä.

    Tuossa ruotsalaistutkimuksessa, johon täällä on viitattu, todettiin että itsemurhakuolleisuus oli valtaväestöön nähden merkittävää vain ennen 1989 hoidetuilla, ja suurin osa itsemurhista oli tapahtunut heille. Tämä ajankohta sopii melko hyvin yksiin Standards of Caren käyttöönoton kanssa ja sen tosiasian kanssa, että hoitoon pääsy oli melko villiä.

    Mutta jos mietitään asiaa pitemmälle, kuvio voi olla kiemurainen. Jos muutosprosessissa kaikki ei menekään hyvin, tulee työttömyys, menee asunto alta, kaikki turvaverkot repeävät ja olo tuntuu muutoinkin kurjalta, omien vanhempien tai sisarusten vihamielinen suhtautuminen voi olla se viimeinen oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Silloin itsemurhaan päätyminen on täysi looginen joskin murheellinen ratkaisu. Kuitenkaan tällöin primäärisyy ei ole transsukupuolisuus sinänsä, vaan se on monen tekijän yhteisvaikutus.

    VastaaPoista
  126. Wanha Ämmä, minkälaista intersukupuolisuuden laatua olet? Olen kuullut että on paljon harvinaisempaa se, että vauvoja korjattaisiin pojiksi kuin tytöiksi koska penis on huomattavasti hankalampi rakentaa kuin vagina.

    VastaaPoista
  127. Erään sukupuolikriittisen intersukupuolisen naisen ajatuksia intersukupuolisuudesta: https://inferior-mirage.tumblr.com/tagged/intersex

    VastaaPoista
  128. "Niin, mitä virkaa millään lääketieteellä on kun sitä voidaan väärinkäyttää?"

    Mikä muu lääketieteen ala on sellainen, että sitä voitaisiin väärinkäyttää? Vaikka miten miettisin ja pohtisin, niin eipä kyllä tule mieleen mitään, sillä kaikessa paitsi psyykkeen liittyvissä asioissa lääkärit aina haluavat jonkin perustan hoidolle: labrakokeen, röntgenin, magneettikuvauksen... Mitä tahansa. Kuten eräs lääkäri mulle totesi: ensin tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Päin vastoin lääkärit ovat hyvinkin nihkeitä edes tutkimaan, saati hoitamaan. Miten ihmeessä muka Suomessa voisi väärinkäyttää lääketiedettä?

    "Mutta hän löysi itsensä. Eikö tämä ole se kaikkein tärkein asiassa?"

    Heh, vähän nihkeää alkaa kommentoida tällain, koska enhän mä tiedä Sametista ja siitä mikä hänelle on tärkeintä muuten kuin mitä olen blogiaan lukenut. Mutta jos ajatellaan yleisellä tasolla, ja irrotetaan tämä tapaus tietystä henkilöstä. Hänelle olisi ensin pitänyt kokeilla muita keinoja, kuten terapiaa. Vaikka puoli vuotta hyvässä, toimivassa terapiasuhteessa. Esim. KAT on tehokas, hyvä terapiamuoto. En ihan ymmärtänyt tuota sun aikaikkunajuttua, että hoidot pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain. Tarkoitatko, että jos henkilö ei pääse hoitoon heti just kun tahtoo, niin itsemurha on väistämätön seuraus - vaikka henkilöllä olisi toimiva, tiivis hoitosuhde jossa myös mahdolliset olotilamuutokset olisi mahdollista huomata siten, että tilanteen käydessä pahaksi mentäisiin M1-lähetteellä pöpilään?

    "Transsukupuolisuudesta on lääketieteellisellä yhteisöllä liki 60 vuoden kokemus ja samoin siitä, miten se ilmenee, mikä siihen on käypä hoito, ja miten se ilmentää itsensä. Aivotutkimuksissa on ollut verrokkiryhmissä transvestiitteja, homoja jne ja mitään vastaavaa heidän aivoistaan ei ole löydetty."

    Eipä taida olla sellaista kuvantamismenetelmää, jolla voitaisiin täydellä varmuudella erotella ne, jotka hyötyvät kirurgiasta ja ne, jotka eivät hyödy. Jos tällainen menetelmä on, miksi sitä ei käytetä?

    "Minun maailmankuvaani taas kuuluu se, että sukupuolia on kaksi, mutta luonto ei ole erehtymätön, ja asiat voivat mennä pieleen, ja aina joku vetää sen mustan helmen maljasta."

    "Entä silloin, kun se on alusta alkaen jotain siltä väliltä kuten omani?"

    En ole missään vaiheessa kieltänyt intersukupuolisuuden olemassaoloa, ja kirjoituksissani tarkoitan vain ja ainoastaan ei-intersukupuolisia ihmisiä.

    "Tuo koko muunsukupuolisuus-juttu puolestaan menee yli ymmärryskykyni."

    No eiköhän se ole ihan samanlaista sukupuoli-identiteetin häiriöisyyttä kuin mikä tahansa muukin transsukupuolisuuden muoto. Itse näkisin, että se johtuu sopeutumattomuudesta sukupuolirooliin ja kenties yleisen pahan olon tai muiden mielenterveysongelmien kanavoinnista helppoon selitykseen. En ymmärrä, miten sun mielestä aivot on ihan pätevä selitysmalli muulle transsukupuolisuudelle mutta tässä tulee raja vastaan. Eikö silloin voisi selittää, että muunsukupuolisen aivot ovat vähän miehen, vähän naisen, tai ehkä eivät kummankaan? Selvennyksenä, itse en siis näin missään nimessä ajattele.

    VastaaPoista
  129. "Ongelma on siinä, että asiaa on tutkittu jo 1960-luvulta, ja traumatisoitumisella ei ole löydetty olevan syy-yhteyttä transsukupuolisuuden kehitysmekanismin kanssa. MDMA on mielenkiintoinen aine, mutta epäilen aika monen nuoren TS:n kokeilleen sitä jo ekstaasin muodossa ilman vaikutusta."

    Ensinnäkin, mä kyseenlaistan edelleen sun lähtöoletuksen, että "oikeaa" transsukupuolisuutta olisi. Mutta oletetaan, että olisi. Mutta jotkin muutkin tilat voivat joka tapauksessa oirehtia sukupuoli-identiteetin häiriöinä, eräänlaisena dissosiaationa, se on täysi fakta. Näitä ihmisiä pitäisi hoitaa muutoin, ja näitä ihmisiä ei hoitojärjestelmä ilmiselvästi pysty karsimaan, mistä Sametti on elävä esimerkki. Mä olen myös itse saanut eräältä lääkäriltä vakavan diagnoosin, hän piti mua aivan varmana tapauksena. Myöhemmin pääsin vähän paremmin kartalla olevan lääkärin luo ja diagnoosini erittäin huolellisen tutkimisen jälkeen kumottiin. Lääkäri sanoi, että alunperin mut diagnosoinut oli oikein erikoistunut kyseiseen sairauteen, ja että silloin sitä sairautta voi nähdä vaikka keittiönpöydässä. Kuka sanoo, että transpolin lääkärit, inhimillisinä erehtyväisinä ihmisinä eivät olisi alttiita tällaiselle? Toiseksi, puhdas MDMA ja ekstaasi ovat kaksi eri asiaa. Puhdasta MDMA:ta ei saa katukaupasta tai ainakin se on harvinaista herkkua. Toisekseen kaikissa psykedeeliterapioissa tärkeintä on SET JA SETTING. Näin ollen ekstaasin bilekäytön ottaminen esille kun puhutaan psykedeeliavusteisesta terapiasta on täysin irrelevanttia.

    VastaaPoista
  130. Wanha Ämmä22.2.2018 19.21

    Ano: osittainen androgeeni-insensitiivisyysoireyhtymä. (PAIS) http://intersukupuolisuus.fi/2015/10/24/androgeeni-insensitiivisyys-syndrooma/. Syntyessäni olin enemmän pojan oloinen kuin tytön, ja minulla oli epämuodostuneet sukuelimet. Koska siellä kuitenkin oli jonkinlainen peniksen alku ja elimeni muistuttivat enemmän pojan kuin tytön elimiä, minut korjattiin pojaksi. Lapsena muistan kaksi korjausleikkausta lisää. Jouduin lisäksi ottamaan mieshormoneja. Kivekseni eivät koskaan laskeutuneet, eikä minulla ole koskaan ollut ruumiinkarvoitusta. Kainalo-, sääri- ja käsivarsikarvoitukseni on vähäisempää kuin synnynäisillä naisilla.

    Androgeeni-insensitiivisyysoireyhtymän esiintyvyys on noin 1:13,000 ja siitä on kaksi muotoa: täydellinen ja osittainen. Täydellisessä (CAIS) XY-kromosomit omaava ihminen on muutoin tytön kaltainen, mutta hänellä ei ole kohtua, munasarjoja eikä kuukautisia. Osittaisessa (PAIS), kuten minulla, hän on kehittynyt osittain pojaksi, mutta yleensä sukuelimet ovat epämuodostuneet ja hän ei saa koskaan murrosikää ilman hormonihoitoa. Intersukupuolisia on laskutavasta riippuen noin 1/2000 - 1/10 000 elävänä syntyneistä. https://en.wikipedia.org/wiki/Intersex Jos Klinefelter (XXY) ja Turner (X0) lasketaan mukaan, luku nousee noin 1/500.

    Lisää epämuodostumista täällä: https://en.wikipedia.org/wiki/Disorders_of_sex_development

    Sukupuoli on äärimmäisen herkkä asia, ja sen kehityksessä niin moni asia voi mennä pieleen, joko virheellisten geenien, virusten, lääkeaineiden, hormonien tai muiden syiden vuoksi. Tämän vuoksi olen taipuvainen pitämään transsukupuolisuutta yhtenä intersukupuolisuuden muotona, ja samasta syystä myöskään en oikein ymmärrä asiasta vouhkaamista tai muunsukupuolisuutta tai asiaan suhtautumista kevytmielisesti.

    VastaaPoista
  131. Pitää jatkaa vielä tästä:

    "Mutta hän löysi itsensä. Eikö tämä ole se kaikkein tärkein asiassa?"

    Tosiaan... mun mielestä hinta, minkä kirurgian ja hormonihoidot läpikäynyt ihminen on joutunut itsensä löytämisestä maksamaan on todella kova. Entä jos mielenterveysongelmien lievennettyä hän olisikin (en siis puhu Sametista vaan yleisesti) halunnut biologisia lapsia? Ja eikö olisi kuitenkin helpompi elää kehossa, jota olisi rakastanut ja josta olisi pitänyt huolta parhaalla mahdollisella tavalla? Lisäksi se tunne katumuksen tunne, että on tehnyt itselleen jotain kamalaa itsetuhoisuudessaan, on jotain hirveää. Ihme, ettei siinä vaiheessa pää leviä lopullisesti. Jos tällainen henkilö oltaisiin voitu säästää peruuttamattomilta toimilta, eikö sitä olisi pitänyt yrittää ensin?

    VastaaPoista
  132. Wanha Ämmä,

    Transsukupuolisuuden aivoteoriasta. Vaikka transsukupuolisten aivoissa olisikin selviä poikkeamia ns. normaali-ihmisiin verrattuna (ja näin varsin todennäköisesti nykytiedon valossa onkin, vaikka aiheen tutkimuksissa onkin puutteita ja kritisoitavaa, eikä lopullista totuutta ole vielä saavutettu), niin en vieläkään ihan ymmärrä, miksi sillä on niin suuri merkitys. (Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa ja olen uskoakseni lukenut koko kommenttiketjun.)

    Valtaosaan mielenterveyden häiriöistä liittyy aivopoikkeamia (esim. skitsofrenia, masennus), ja tämä on varsin ymmärrettävää, sillä ihmisen mieli "asuu" aivoissa. Kuitenkin esimerkiksi skitsofreniaa pidetään mielenterveyshäiriönä, ja sitä hoidetaan pääosin psyykelääkkein. Masennukseen saa aivokemiaan vaikuttavia lääkkeitä ja terapiaa. Samalla periaatteella sukupuoli-identiteetin häiriö on mielen sairaus, jonka ensisijainen hoito kuuluisi olla psykiatrinen (eikä somaattinen, ts. hormonihoidot ja kirurgiset hoidot, lisäksi juridiset muutokset).

    Aivot ovat myös äärimmäisen monimutkainen rakenne, jonka toiminnasta edelleenkään ei tiedetä läheskään kaikkea, ja on melko epätodennäköistä, että yksittäinen rakennepoikkeamakohta (kuten BSTc) voisi selittää tyhjentävästi sukupuoli-identiteettipoikkeamat. Varsinkin, kun aivojen rakennetta voidaan tutkia parhaiten vasta kuoleman jälkeen, ja on aika hankalaa saada riittävää (useita satoja) tutkimusaineistoa sellaisista menehtyneistä transseksuaaleista, jotka eivät ole käyttäneet vuosikausia aivorakenteisiin vaikuttavaa hormonihoitoa, ja joilla ei ole todettu mitään intersukupuolisuuteen viittaavaa muualla kehossa tai kromosomitasolla. Toki aivokuvantaminen kehittyy koko ajan, mutta kuvantamismenetelmät eivät ainakaan vielä voi millään tasolla korvata laajaa kuolemanjälkeistä neuropatologista tutkimusta.

    Ainoa syy käyttää transsukupuolisuuteen somaattisia hoitoja on se, että ne on todettu tehokkaaksi (esim. terapiaan verrattuna), kuten itsekin toit esille. Tässä on vain se ongelma, että transsukupuolisille tarjotaan sitten nykyään lähinnä vain niitä somaattisia hoitoja diagnoosin teon jälkeen. Tarvittaisiin laaja, pitkäkestoinen tutkimus siitä, miten nykymenetelmin ja riittävin resurssein annettava terapia (psyykelääkitykseen tapauskohtaisesti yhdistäen) auttaisi. Ja sen terapian pitäisi olla oikeasti laadukasta, ja tähdätä siihen, että ihminen kykenee hyväksymään itsensä ja elämään omassa "luomukehossaan" ilman juridisia muutoksia, hormoneja ja leikkauksia. Ei siinä ole pakko "eheytyä" mieheksi tai naiseksi, vaan oppia pärjäämään sellaisena kuin on - hyväksyä olevansa sitten vaikka kovin miehekäs biologinen nainen tai feminiininen mies. Kyllä ne terapiamenetelmät ja lääkkeet ovat kehittyneet aika paljon viimeisen 30 vuoden aikana.

    Aivoteoriasta myös sen verran vielä, että jos ymmärsin oikein, niin ajattelet aivopoikkeamien osoittavan, että mies voi syntyä naisen kehoon. (Ja tässä tarkoitan keholla täysin normaalia, toimivaa naisen kehoa.) Tämä ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa, sillä ehdoton valtaosa (tai kaikki) tähän mennessä tehdyt aiheeseen liittyvät tutkimukset on tehty aikuisille. Aivot muokkautuvat syntymän jälkeen vielä todella paljon, joten on täysin mahdollista, että kyseiset aivomuutokset syntyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana, jolloin yksi selittävä tekijä voi olla traumat (ainakin osalla transsukupuolisista).

    VastaaPoista
  133. (Jatkoa edelliseen, Wanhalle Ämmälle.)

    "Sukupuoli on äärimmäisen herkkä asia, ja sen kehityksessä niin moni asia voi mennä pieleen, joko virheellisten geenien, virusten, lääkeaineiden, hormonien tai muiden syiden vuoksi. Tämän vuoksi olen taipuvainen pitämään transsukupuolisuutta yhtenä intersukupuolisuuden muotona, ja samasta syystä myöskään en oikein ymmärrä asiasta vouhkaamista tai muunsukupuolisuutta tai asiaan suhtautumista kevytmielisesti."

    Kyllä, sukupuoli on herkkä asia, mutta sikiönkehityksen aikana ihan joka ikinen ihmiselimistön kohta on todella herkkä, ja mikä tahansa voi mennä pieleen. Sukuelimet, aivot, sydän, maksa, munuaiset, suolisto... Ei sukupuoli ole muista kehityshäiriöistä irrallinen, ja tämän vuoksi minun mielestäni intersukupuolisuus tulee ehdottomasti erottaa sellaisesta transsukupuolisuudesta, jolle ei ole todettu mitään somaattista pohjaa (on siis tutkittu huolellisesti ja poissuljettu mm. kromosomaaliset häiriöt ja erinäiset tunnetut intersukupuolisuussyndroomat). Intersukupuoliset tarvitsevat erilaisia hoitoja kuin transsukupuoliset; heillä ongelma on somaattinen - sukupuolielinepämuodostumia, hormonihäikkää, puberteettiongelmia - kun taas trans-ihmisillä on täysin toimivat sukupuolielimet ja oman kehon hormonitoiminta on normaalia.

    VastaaPoista
  134. Transsukupuolinen ”tietää” olevansa toista sukupuolta kuin biologinen ruumiinsa, koska hän on tarkkaillut toista sukupuolta, tämän käyttäytymistä. Hän siis ”tietää” oikeasti olevansa tuota toista sukupuolta. Hän hankkii diagnoosin ja korjaustoimet alkavat. Sitten kuitenkin onkin ihmetyksen aihetta kun mies>naisella rinnat aristavat, orgasmit tuntuvat erilaisilta, naisen sanaa ei oteta todesta jne. Olikin siis fantasia naiseudesta. Todellisuus on hyvin erilainen. Eikä ole mitenkään mitattavasti todistettavissa, että trans-naisen kokemus toteutuneesta ”oikeasta” sukupuolesta olisi sama kuin vertailukohteilla eli luomunaisilla. Missä ovat vertailevat aivotutkimukset?

    On aina tuntunut kummalliselta tuo valtava vuosikausien uhraaminen sukupuolen rakentamiseen pala palalta. Eikö rakennelma kuitenkin aina ole vain rakennelma? Eikö ole epärehellistä kutsua sitä joksikin muuksi? Jos tavoitteena on luoda ehyt ihminen, niin miksi tulos on kuitenkin niin arkaluontoinen, ettei sen rakennelmallista luonnetta saa puheessa tuoda esiin? Korkein palkinto prosessille on se, että rakennelma on niin hieno, että läpäisee valtaväestön arviot ikään kuin synnynnäisenä sukupuolena. ”Normaalit” eivät saa kokea vierautta siitä, jos tulevat yllätetyiksi kun vaikka pidemmän ajan jälkeen ilmenee, että henkilö on trans-ihminen eikä syntyperäinen. Eikö sellaiseen saa reagoida mitenkään, että toisella onkin takanaan vuosia kestänyt muutosprosessi, jollaiselle ei ole vertailukohtaa syntyperäisten kehityshistoriassa? Eikö ole pikemminkin outoa, jos tällaisen seikan äkilliseen paljastumiseen ei reagoisi?

    Ihmettelen.

    T. ”Normi”nainen

    VastaaPoista
  135. "Eikö sellaiseen saa reagoida mitenkään, että toisella onkin takanaan vuosia kestänyt muutosprosessi, jollaiselle ei ole vertailukohtaa syntyperäisten kehityshistoriassa? Eikö ole pikemminkin outoa, jos tällaisen seikan äkilliseen paljastumiseen ei reagoisi?"

    Ei tietenkään, koska transihmisten tunteet (ainakin silloin kun he edustavat oikeaa ideologiaa eli osaavat pelata uhrikorttinsa oikein, ja varsinkin jos he ovat miehiä eli "transmisogynian" kohteita, koko yhteiskunnan sorretuin ryhmä - omasta mielestään siis) ovat pyhintä, mitä tässä maailmankaikkeudessa on. On oikeastaan vihamielistä edes puhua "transnaisista" tai "transihmisistä", pitäisi vain leikkiä harhassa mukana, että male-to-trans on "nainen" (lol). Mikään tämän kyseenalaistaminen on kamalaa kamalaa transfobiaa. Nämä tyypit eivät välitä pätkääkään siitä, että he tallovat ja hiljentävät naiset, ja aiheuttavat oikeaa vahinkoa naisille. Vain ideologian mukaisella valheella on väliä.

    Olen todella iloinen Sametin puolesta, sillä hän vaikuttaa oikeasti hyvältä tyypiltä. On ilo, että valehtelu loppui. Aito merkityksellisyys voi löytyä vain totuudesta. Sitä eivät nämä ideologiset valehtelijat ymmärrä, ja se tulee vielä maksamaan heille kalliin hinnan. Samoin hyväntahtoiset hölmöt, jotka leikkivät menossa mukana "koska tunteet" tekevät lähinnä karhunpalveluksen näille tyypeille.

    Transsukupuolisuus ei voi kadota riittävän nopeasti.

    Lueskelin muuten Minä vaan linkittämää Tähtisimmun blogia. Sekin tyyppi on ehtinyt lisääntyä. Siitä lisääntymättömyyspykälästä pitäisi pitää kynsin hampain kiinni (ei sillä, että sen alkuperäinen tarkoitus olisi mikään "rodunjalostuksellinen" vaan miehen ja naisen raja on vain ollut vedettävä johonkin). Yksikään lapsi ei ansaitse niin sekopäistä vanhempaa kuin jok' ikinen transsukupuolinen on. http://thefederalist.com/2016/10/11/transgender-mans-child-hurt-will-hurt-kids/

    Muuten, loistavia kommentteja aivoteoriaan anonyymilta. Kiitos.

    VastaaPoista
  136. Kun oli puhetta sukupuolen herkkyydestä ja intersukupuolisuudesta, niin tuli mieleen, että eikö lapsien oikeuksien puolestakin olisi hyvä, että varsinkin female-to-male-ihmiset olisivat oikeast steriilejä? Ilmeisesti hormonihoitoja annetaan aika heppoisi perustein (anonyymin linkkaama voiman juttu). Kukaan ei tiedä, miten äidin ottamat testosteronit vaikuttavat kehittyvään sikiöön. Katson juuri "dokumenttia" (eli sosiaalipornofriikkisirkuspläjäystä) transpariskunnasta, jossa nainen on ottanut testosteronia myös raskauden aikana, sillä ei ole tiennyt olevansa raskaana. Eikö siis transvanhemmuus ole aika epäeettistä syntyvää lasta kohtaan ihan kehityksellisestä näkökulmasta, jos se nostaa riskiä kehityshäiriöille? Hämmentää kyllä tämä meno. Tuntuu, etteivät lääkäritkään oikein piittaa näinkin isoista asioista...

    VastaaPoista
  137. Ano: "Lueskelin muuten Minä vaan linkittämää Tähtisimmun blogia. Sekin tyyppi on ehtinyt lisääntyä. Siitä lisääntymättömyyspykälästä pitäisi pitää kynsin hampain kiinni..."

    No noh, eipä nyt mennä äärimmäisyyksiin. Muistaakseni Tähtisimmu oli saanut lapsen eläessään parisuhteessa miehenä. Eikä nyt oikein ole kohtuullista puida jonkun yhden henkilön elämää TOISEN henkilön blogissa. Julkisuuden henkilöt voivat sitten olla asia erikseen. Totuudellisuuteen pitäisi hoitokäytäntöjen perustua, mutta en nykytiedon valossa lähtisi väittämään, että transsukupuolisuudesta olisi suurta vaaraa jälkipolven mielenterveydelle. Epäilen, ettei aiheesta ole paljon tutkimusta, minkä lisäksi syy-suhteen selvittäminen mielenterveysongelmissa on tunnetusti hankalaa. Skitsofreniasta on jonkinlaista tietoa kohonneesta sairastumisalttiudesta jälkipolvissa, muttei siinäkään mitään keinoa tietää, kuka sairastuu, kuka ei. Ihmisen psyyke on erittäin monimutkainen, itse asiassa se näyttäytyy sitä monimutkaisempana, mitä enemmän tutkimustietoa saadaan.

    T. "Normi"nainen

    VastaaPoista
  138. Joi, luin itsekin erään nimeltä mainitsemattoman trans-henkilön blogia ja silmäänpistävintä (tarinan järkyttävän lisäksi( minkä itse panin merkille, oli että niin kovin paljon kun hlö itse kokikin itsensä naiseksi, ko.henkilö kuitenkin oli käytökseltään ja ulosanniltaan "miesmäinen". Oli koko ajan tunne lukiessani että luen miehen, nuoren angsti miehen ajatuksia. ERITYISESTI hänen suhtautuminen jälkikasvuunsa,(omien sanojensa mukaan tuohon "olioon") oli erittäin tyypillinen miehen stereotyyppinen suhtautuminen omaan lapseen. Nainen ei ikimaailmassa käyttäytyisi noin. Täytyy kuitenkin sanoa, että ehkä johtuu persoonan kehittymättömyydestä nämä seikat ja ihminenhän voi muuttua,kasvaa ja kehittyä. Sen sijaan Sametin ajatuksia lukiessani, tulee vahvasti tunne että "luen tässä miehen kirjoittamaa tekstiä"(jos taidehomoilupläjäyksiä ei lasketa mukaan, mutta taiteilun nimissä katsottakoon tämä läpi sormien:D) Tällaisia huomioita tässä, sivuten aihetta Millainen on nainen? Miltä tuntuu olla nainen? Itse luulen cisnaisena tietäväni ja sen vuoksi havainnoin automaattisesti tällaisia seikkoja.

    VastaaPoista
  139. Wanha Ämmä25.2.2018 13.45

    "Tosiaan... mun mielestä hinta, minkä kirurgian ja hormonihoidot läpikäynyt ihminen on joutunut itsensä löytämisestä maksamaan on todella kova."

    You tell me.

    Jos TS:illä on vaikeaa, intereillä ei ole juurikaan sen helpompaa. Australialaistutkimuksen mukaan intereistä noin 19% yrittää itsemurhaa joskus elämänsä vaiheessa, ja huomattava määrä syrjäytyy tai tulee päihderiippuvaisiksi. Ja silti intereillä on selkeä somaattinen poikkeavuus joka tekee kirurgiasta 'oikeutettua'.

    Ja pahinta tilanne on niillä, kuten minulla, jotka on korjausleikattu vauvoina. Saman tutkimuksen mukaan vain noin 67% vauvoina leikatuista kokee olevansa edes osittain sitä sukupuolta, johon heidät on korjattu, ja loput kokevat olevansa väärää sukupuolta. Minulla se johti aikuisiällä sukupuolenvaihdokseen, mukaanlukien genitaalikirurgia. Julmasti sanottuna: minä olen yksi niitä syitä, miksi intereitä ei enää korjausleikata vauvoina. Koska minut oli jo leikattu pojaksi, jouduin käymään armeijan ja jouduin sitten aikuisena myös käymään läpi täyden transsukupuolisuuden hoitorumban.

    Se hinta on ollut hirvittävä. Mutta jälkeenpäin arvioituna se hinta oli pakko maksaa ja se kannatti maksaa.

    Ja voi olla, että Samettiorkidean taistelu jatkuu yhä. Transsukupuolisuus, samoin kuin intersukupuolisuus, on ikävimmillään silloin, kun ollaan "juuri" siinä sukupuolen rajalla, mutta ei selkeästi kumpaakaan, ja juuri siinä, kun ollaan juuri sillä rajalla, tuoko kirurgia korjauksen tilanteeseen vaiko ei. Sen enempää trans- kuin intersukupuolisuuskaan eivät ole on-off -tiloja, ja kuten nimimerkki Väsynyt25v totesi, hänelle riittävät pelkät hormonit.

    "Entä jos mielenterveysongelmien lievennettyä hän olisikin (en siis puhu Sametista vaan yleisesti) halunnut biologisia lapsia? Ja eikö olisi kuitenkin helpompi elää kehossa, jota olisi rakastanut ja josta olisi pitänyt huolta parhaalla mahdollisella tavalla?"

    Tämän pitäisi olla se tavoitetila. Juuri siksi olen aina itse painottanut sen introspektion ja itsetutkiskelun tärkeyttä. On aina parempi idea löytää jokin sellainen tilanne jossa kykenee olemaan itsensä kanssa jonkinlaisessa tasapainossa kuin puskea prosessi loppuun saakka väkisin.

    "Lisäksi se tunne katumuksen tunne, että on tehnyt itselleen jotain kamalaa itsetuhoisuudessaan, on jotain hirveää. Ihme, ettei siinä vaiheessa pää leviä lopullisesti. Jos tällainen henkilö oltaisiin voitu säästää peruuttamattomilta toimilta, eikö sitä olisi pitänyt yrittää ensin?"

    Tämän vuoksi se transsukupuolisuuden hoitoprosessi ja standardit ovat niin kovat ja julmat kuin ne ovat. Että niiltä peruuttamattomilta toimilta vältyttäisiin.

    VastaaPoista
  140. Wanha Ämmä25.2.2018 14.12

    "(Jatkoa edelliseen, Wanhalle Ämmälle.)

    Kyllä, sukupuoli on herkkä asia, mutta sikiönkehityksen aikana ihan joka ikinen ihmiselimistön kohta on todella herkkä, ja mikä tahansa voi mennä pieleen. Sukuelimet, aivot, sydän, maksa, munuaiset, suolisto... Ei sukupuoli ole muista kehityshäiriöistä irrallinen, ja tämän vuoksi minun mielestäni intersukupuolisuus tulee ehdottomasti erottaa sellaisesta transsukupuolisuudesta, jolle ei ole todettu mitään somaattista pohjaa (on siis tutkittu huolellisesti ja poissuljettu mm. kromosomaaliset häiriöt ja erinäiset tunnetut intersukupuolisuussyndroomat)."

    Itse asiassa tilanne ei ole näin yksiselitteinen. Se aivokurkiaisen BSTc kummittelee siellä yhä, ja sen yhteys transsukupuolisuuteen on selviö. Samoin kaksostutkimuksista tiedetään varmuudella, että transsukupuolisuus on voimakkaasti perinnöllistä: identtisistä kaksosista (joilla siis on samat geenit) joista toinen on TS, noin 33% tapauksissa myös toinenkin on TS, kun taas epäidenttisistä (joilla on 50% geeneistä samoja) vain 6%:lla on tämä tilanne. Vuonna 2008 Australiassa osoitettiin syy-yhteys MtoF -transsukupuolisuuden ja viallisen CYP17 -geenin välillä. https://geneticliteracyproject.org/2017/03/09/is-transgender-identity-linked-to-genetics/

    Tämä on se syy, miksi itse pidän transsukupuolisuutta yhtenä intersukupuolisuuden muotona: sellaisena, joka ilmentää itsensä vain aivorakenteessa. Samoin jouduin itse läpikäymään täyden transsukupuolisuuden hoitorumban ikäänkuin rangaistuksena siitä etten ollut tyytyväinen siihen, millaiseksi minut oli aikoinaan vauvana leikattu.

    Korjausleikkaukset vauvana ovat olleet aivan täyttä lantinheittoa. Jos Australiassa vain hiukan yli puolet intereistä ovat olleet tyytyväisiä, niin mikä on tilanne Suomessa?

    "Intersukupuoliset tarvitsevat erilaisia hoitoja kuin transsukupuoliset; heillä ongelma on somaattinen - sukupuolielinepämuodostumia, hormonihäikkää, puberteettiongelmia - kun taas trans-ihmisillä on täysin toimivat sukupuolielimet ja oman kehon hormonitoiminta on normaalia."

    Itse asiassa ei ole. Joudun käyttämään naishormoneja koko ikäni ja kohdunkaulan jälkeen sukuelimissäni ei ole mitään. Tulen olemaan pelkkä muka-naisen kuvatus koko ikäni. Mutta sekin on parempi asia kuin joutua elämään siinä sukupuolihelvetissä, jossa elin elämäni 25 ensimmäistä vuotta.

    En tiedä, millaiseksi elämäni olisi muodostunut, jos silloin olisi tiedetty asioista se, mitä tiedetään nyt. "Oikeaa", äitiytyeen kykenevää naista, minusta ei siltikään olisi saatu. Mutta olisin saanut elää tytön lapsuuden ja nuoruuden ja minusta olisi varmasti kasvanut paljon sydämellisempi ja tasapainoisempi ja ennenkaikkea vähemmän kova kuin mitä nyt olen.

    Tietyllä tavalla CAIS (Complete Androgen Insensitivity Syndrome) on helpompi tilanne kuin PAIS: CAIS-vauvoista kasvaa muutoin normaaleja mutta hedelmättömiä naisia. Tunnettu näyttelijä Jamie Lee Curtis on esimerkki CAIS-naisesta.

    Todennäköisesti niillä TS:illä, joilla on epänormaali hormonitoiminta, jokin hormonaalinen häiriö tai vaikkapa Klinefelterin oireyhtymä (tunnen itse kaksi tällaista) on helpompaa: heillä murrosikä ei kohtele yhtä murjovasti ja psyykkisesti tuhoisasti kuin niillä, joilla se on normaali.

    VastaaPoista
  141. Wanha Ämmä25.2.2018 14.42

    "Wanha Ämmä,

    Transsukupuolisuuden aivoteoriasta. Vaikka transsukupuolisten aivoissa olisikin selviä poikkeamia ns. normaali-ihmisiin verrattuna (ja näin varsin todennäköisesti nykytiedon valossa onkin, vaikka aiheen tutkimuksissa onkin puutteita ja kritisoitavaa, eikä lopullista totuutta ole vielä saavutettu), niin en vieläkään ihan ymmärrä, miksi sillä on niin suuri merkitys. (Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa ja olen uskoakseni lukenut koko kommenttiketjun.)"

    Sillä on niin suuri merkitys siksi, että jos teoria olisi väärä, minun kaltaisiani ihmisiä ei kertakaikkiaan pitäisi olla olemassa. Eli sen, että minut vauvana korjattiin pojaksi, olisi pitänyt ratkaista ja parantaa kaiken. Onhan minulla miehen muut kromosomit ja geenit. "Sinuthan on jo korjausleikattu pojaksi, miksi haluat muuttaa sitä?" Vaikka kysymys oli kohtelias, se oli äärimmäisen loukkaava.

    Kuitenkin on havaittu, että interien korjausleikkaukset vauvoina ovat olleet lähinnä höpsismiä. Vain hiukan yli puolet kokee olevansa sitä sukupuolta, johon heidät on korjattu. Tulos on vain hiukan parempi kuin lantinheitolla. https://www.buzzfeed.com/lanesainty/largest-ever-survey-of-intersex-australians-shows-high-rates?utm_term=.fxP0yDAA1O#.qvQLGO22rw

    Minulla itselläni ovat selkeästi aivot ja ruumis olleet eri paria. Olen myrkyllisesti sanonut, että minä olen yksi niitä syitä, miksi intereitä ei enää leikata vauvoina.

    "Valtaosaan mielenterveyden häiriöistä liittyy aivopoikkeamia (esim. skitsofrenia, masennus), ja tämä on varsin ymmärrettävää, sillä ihmisen mieli "asuu" aivoissa. Kuitenkin esimerkiksi skitsofreniaa pidetään mielenterveyshäiriönä, ja sitä hoidetaan pääosin psyykelääkkein. Masennukseen saa aivokemiaan vaikuttavia lääkkeitä ja terapiaa. "

    Kyseessä ovat aivokemian häiriöt, eivät aivorakenteen. Jos keksit jonkin sellaisen hoitomuodon, millä kyetään muuttamaan aivojen sukupuolispesifisiä alueita vastakkaisen kaltaiseksi aikuisiällä, se olisi Nobelin paikka, sillä se olisi todella toimiva parannuskeino transsukupuolisuuteen.

    "Samalla periaatteella sukupuoli-identiteetin häiriö on mielen sairaus, jonka ensisijainen hoito kuuluisi olla psykiatrinen (eikä somaattinen, ts. hormonihoidot ja kirurgiset hoidot, lisäksi juridiset muutokset)."

    Niin tulisi. Sellaista hoitomuotoa vain ei ole. Jos sellainen kyettäisiin kehittämään, se varmasti olisi paljon pienemmän harmin ja ikävyyksien tie kuin somaattinen. Sukupuolenvaihdoksia voidaan puolustaa ainoastaan sillä syyllä, että ne toimivat.

    "Aivot ovat myös äärimmäisen monimutkainen rakenne, jonka toiminnasta edelleenkään ei tiedetä läheskään kaikkea, ja on melko epätodennäköistä, että yksittäinen rakennepoikkeamakohta (kuten BSTc) voisi selittää tyhjentävästi sukupuoli-identiteettipoikkeamat."

    Viittaan jälleen interien kokemuksiin. En ole ainoa, joka on aikuisiällä hakeutunut sukupuolenvaihdokseen kun vauvana on leikattu pieleen. Ja ehkäpä kaikkein dramaattisin tapaus on ollut John/Joan -tapaus http://www.isna.org/faq/reimer. Se on ehkä kaikkein vakuuttavin (ja traagisin) näyttö brainsex-teorian puolesta.

    "Toki aivokuvantaminen kehittyy koko ajan, mutta kuvantamismenetelmät eivät ainakaan vielä voi millään tasolla korvata laajaa kuolemanjälkeistä neuropatologista tutkimusta."

    https://www.newscientist.com/article/dn20032-transsexual-differences-caught-on-brain-scan/
    https://www.newscientist.com/article/mg23230954-600-transgender-people-have-different-brain-activity-when-touched/

    VastaaPoista
  142. Wanha Ämmä25.2.2018 14.43

    "Tässä on vain se ongelma, että transsukupuolisille tarjotaan sitten nykyään lähinnä vain niitä somaattisia hoitoja diagnoosin teon jälkeen. Tarvittaisiin laaja, pitkäkestoinen tutkimus siitä, miten nykymenetelmin ja riittävin resurssein annettava terapia (psyykelääkitykseen tapauskohtaisesti yhdistäen) auttaisi."

    Aidolle TS:lle psyykenlääkkeet voivat helpottaa muita mielenterveyden oireita, mutta dysforiaa ne eivät saa häviämään. Toki ihminen voidaan tönkkösuolata zombiksi psyykenlääkkein, mutta hän ei ikinä kuntoudu siitä työkykyiseksi.

    Asialla on tuo ikävä puoli, ja se on työelämä. Se, että ihminen on psyykenlääkkeillä, nostaa aika monessa työurassa tien pystyyn, ja työnantajille se on ehdoton no-no. Useimmat 'aidot' TS:t eivät tarvitse hormonien ja kirurgian ohella muuta lääkitystä. He pääsääntöisesti kuntoutuvat työkykyisiksi. Olen itse työelämässä. Jos minut olisi pantu psyykenlääkkeille silloin parikymppisenä, olisin nykyään todennäköisesti syrjäytynyt.

    Ei-aidolle TS:lle tai sellaiselle, jolla tilanne ei ole niin paha että se vaatisi hormoneja ja/tai kirurgiaa, terapiasta varmasti on hyötyä. Mutta itse sen kaiken työn terapiassakin joutuu tekemään. Luulen, että Väsynyt25v valitsee tämän reitin.

    "Aivoteoriasta myös sen verran vielä, että jos ymmärsin oikein, niin ajattelet aivopoikkeamien osoittavan, että mies voi syntyä naisen kehoon. (Ja tässä tarkoitan keholla täysin normaalia, toimivaa naisen kehoa.)"

    Luonto ei ole erehtymätön. Jos minun kaltaisiani voi syntyä, niin miksei sitten sellaisia, joilla on vain tuo aivopoikkeama?

    "Aivot muokkautuvat syntymän jälkeen vielä todella paljon, joten on täysin mahdollista, että kyseiset aivomuutokset syntyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana, jolloin yksi selittävä tekijä voi olla traumat (ainakin osalla transsukupuolisista)."

    Tätä on tutkittu, ja se on selitysmallina suljettu pois: http://sitn.hms.harvard.edu/flash/2016/gender-lines-science-transgender-identity/

    Sensijaan traumat voivat olla yksi 'epäaidon' tai 'muka-transsukupuolisuuden' laukaisijoista. Tällöin luonnollisestikaan hormoneista ja/tai kirurgiasta ei ole hyötyä.

    VastaaPoista
  143. En ole aivoteoriaa kritisoinut anonyymi, mutta osallistun silti keskusteluun.

    "Se, että ihminen on psyykenlääkkeillä, nostaa aika monessa työurassa tien pystyyn, ja työnantajille se on ehdoton no-no."

    Missä ammatissa sun työnantaja saa tietää käytätkö psyykenlääkkeitä vai et? Minusta tuntuu, että et muutenkaan ole ihan perillä siitä, millaisia psyykenlääkkeet nykyään ovat. Parillakin tuttavallani on esim. psykoosinestolääkitys, jotka ovat verrattuna vaikka masennuslääkkeisiin aika hc-kamaa, mutta lääkitys ei mitenkään "tönkkösuolaa" heitä, sitä ei voi mitenkään huomata heistä, heidän ajattelu- ja tunne-elämänsä ovat kovin normaaleja ja tasapainoisia jne. Enemmän musta tuntuu, että heijastelet tässä omaa ennakkoluuloista ja mitä ilmeisimmin vanhentunutta käsitystäsi mielenterveysongelmien hoidosta. Aika ikävää, sillä yhtäkään lääkettä ei päästetä markkinoille ilman perusteellista tutkimusta ja lääkkeet ovat nykyään tehokkaita ja hyvin siedettyjä.

    "Tunnettu näyttelijä Jamie Lee Curtis on esimerkki CAIS-naisesta."

    Mistä tiedät, että JLC olisi CAIS? Voihan ei-intersex naisiakin olla monenlaisia, myös vähän maskuliinisemmat piirteet omaavia...

    Mun mielestä tuo blogipostaus (between gender lines) ei vaikuta kovin uskottavalta. Kritiikkiä löytyy helposti, esim. http://rodfleming.com/wp-content/uploads/2016/07/A-Critique-of-the-Brain-Sex-Theory-of-Transsexualism-2007.pdf Perustelen jossain vaiheessa paremmin jos aika antaa myöden, tällä hetkellä on lähinnä intuitiivinen tunne että vaikka sinne olikin saatu uskottavuutta äkkiseltään nostava sana Harvard lätkäistyä, niin vaikutti aika ennakkoasenteiselta kyhäelmältä :) Cherry pickingillä saa vaikka minkälaisia tuloksia aikaan. Teksti oli myös blogipostaus, ei tainnut olla mikään vertaisarvioitu artikkeli... Mutta jep, vaikeita asioita nämä ovat.

    VastaaPoista
  144. ”Tämä on se syy, miksi itse pidän transsukupuolisuutta yhtenä intersukupuolisuuden muotona: sellaisena, joka ilmentää itsensä vain aivorakenteessa.”

    On varmaan mahdollista, että biologisesti täysin normaalilla miehellä voi olla naisen aivot, en minä sitä voi 100 % varmasti kiistää. Pidän sitä vain vähän epätodennäköisenä, koska hormonitoiminta muokkaa aivoja niin paljon. Toki aina voi kyseeseen tulla jokin aiemmin tuntematon harvinainen geenivirhe, joka olisi esim. CAIS:n kaltainen ja vaikeuttaisi testosteronin toimintaa. Näitä varmasti löytyy ajoittain, lääketiede ei ole erehtymätöntä ja uutta opitaan koko ajan.

    (Ja toisaalta sinäkään et voi kiistää varmasti sitä, etteikö esimerkiksi F-kupin silikonirintoja ja kylkiluun poistoja epätoivoisesti havittelevalla naisella voisi olla vinksallaan olevat, hyperfeminiiniset aivot.)

    Aivoteorian todistaminen vaatisi oikeasti laajan tutkimusaineiston ihmisistä, joilla ei ole nykytiedon valossa todettavissa mitään intersukupuolisuutta ja jotka eivät ole käyttäneet hormoneja. Ja tutkimus onnistuu luotettavasti vasta kuoleman jälkeen. Hankala homma, siis.

    ”Sillä on niin suuri merkitys siksi, että jos teoria olisi väärä, minun kaltaisiani ihmisiä ei kertakaikkiaan pitäisi olla olemassa. Eli sen, että minut vauvana korjattiin pojaksi, olisi pitänyt ratkaista ja parantaa kaiken. Onhan minulla miehen muut kromosomit ja geenit.”

    Sinähän olet intersukupuolinen. Ei sukupuolielinten leikkaus paranna Klinefelteriä ja PAIS:ia. Menee toki täysin hypoteettiseksi, mutta eikö ole todennäköistä, että PAIS:n ja Klinefelterin vuoksi kehossasi on ollut sikiökauden ja lapsuuden sekä nuoruuden ajan hormonihäikkää sen verran, että testosteroni ei ole päässyt vaikuttamaan kunnolla, ja siksi sinulle on kehittynyt naisen identiteetti (mukaanlukien aivorakenne)? Hormoneilla on niin suuri merkitys, eikä testosteronihoito (jos olet sellaista saanut) ole ollenkaan sama asia kuin oman kehon luonnollinen hormonisykli sikiönkehityksestä puberteetin loppuun ja eteenpäinkin.

    Olipa aivoteoria siis väärässä, oikeassa tai mitä vain, niin monella intersukupuolisella ihmisellä tulee olemaan jatkossakin hankala sukupuoli-identiteetti, ellei heitä kyetä hoitamaan, tutkimaan ja tukemaan oikealla tavalla lapsesta saakka. Ja varmaan siitäkin huolimatta…

    ”Kyseessä ovat aivokemian häiriöt, eivät aivorakenteen. Jos keksit jonkin sellaisen hoitomuodon, millä kyetään muuttamaan aivojen sukupuolispesifisiä alueita vastakkaisen kaltaiseksi aikuisiällä, se olisi Nobelin paikka, sillä se olisi todella toimiva parannuskeino transsukupuolisuuteen.”

    Skitsofreniassa kyllä on aivojen makroskooppisten rakenteiden häiriöitä (esim. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3181763/). Tai masennuksessa (esim. tässä artikkelissa viitataan tutkimukseen hippokampuksen koosta: https://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/what-causes-depression)

    Ja joka tapauksessa aivokemia ja aivorakenteet liittyvät saumattomasti yhteen. Aivot ovat monimutkainen kokonaisuus, aivorakenteet tuottavat sitä aivokemiaa ja reagoivat siihen. Häiriöitä voi olla makroskooppisella, mikroskooppisella ja solutasolla.

    VastaaPoista
  145. (Jatkoa edelliseen)

    ”Niin tulisi. Sellaista hoitomuotoa vain ei ole. Jos sellainen kyettäisiin kehittämään, se varmasti olisi paljon pienemmän harmin ja ikävyyksien tie kuin somaattinen. Sukupuolenvaihdoksia voidaan puolustaa ainoastaan sillä syyllä, että ne toimivat.”

    Niin, siksi kirjoitinkin, että tarvittaisiin kunnollista nykymenetelmin toteutettua tutkimusta terapia- ja psyykelääkehoidosta, eikä pelkästään niitä somaattisia hoitoja. Voitaisiin löytää vielä parempi hoitomenetelmä kuin nykyinen sukupuolenvaihdoshoito. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä vain ei ole kovin todennäköistä, että kukaan lähtisi ajamaan ja tukemaan tällaista tutkimusta.

    "John/Joan -tapaus”

    Hän oli siis biologisesti kaikin puolin mies, jolta leikattiin sukupuolielimet naisen vastaaviksi ja joka sai estrogeenihoitoa. Ei kai tuo tapaus muuta todista kuin sen, että kasvatus ei ole ainoa sukupuolta määrittävä tekijä. Varmasti testosteroniakin on kehossa ollut vaihtelevia määriä estrogeenihoidosta huolimatta, ja aivot ovat kehittyneet miten ovat, ilmeisesti miehiseen suuntaan.

    ”https://www.newscientist.com/article/dn20032-transsexual-differences-caught-on-brain-scan/
    https://www.newscientist.com/article/mg23230954-600-transgender-people-have-different-brain-activity-when-touched/”

    Niin, kuten sanoin, menetelmät kehittyvät ja tutkimuksia tehdään, mutta kuvantaminen ei ole vielä lähelläkään neuropatologista tutkimusta. Ja esim. tuossa toisessa artikkelissa sanotaan: ”It is difficult to tell whether these brain differences are innate causes of feelings of discomfort towards gendered body parts, or whether a trans person’s aversion to a body part could have caused changes like these to occur in the brain over time.” Eli mistäpä sen tietää, kumpi on muna ja kumpi kana, sukupuolidysforia vai aivomuutos.

    ”Aidolle TS:lle psyykenlääkkeet voivat helpottaa muita mielenterveyden oireita, mutta dysforiaa ne eivät saa häviämään. Toki ihminen voidaan tönkkösuolata zombiksi psyykenlääkkein, mutta hän ei ikinä kuntoudu siitä työkykyiseksi.”

    Nykyiset psyykelääkkeet kyllä harvemmin tönkkösuolaavat ihmistä, tai ainakin silloin ne pitää vaihtaa parempiin. (Joo, en kiistä että on esim. vaikeita skitsofreniatapauksia, jotka eivät pärjää mitenkään muuten kuin niillä zombilääkkeillä ja silloinkin huonosti, mutta nämä ovat vähemmistössä.) Työelämässä on valtavasti psyykelääkkeitä käyttäviä ihmisiä, eikä lääkityksestä tiedä työnantaja saati työkaverit yhtään mitään.

    ”Tätä on tutkittu, ja se on selitysmallina suljettu pois: http://sitn.hms.harvard.edu/flash/2016/gender-lines-science-transgender-identity/”

    Ei traumoja kyllä niin helposti ja tyhjentävästi voi poissulkea sukupuolidysforian aiheuttajana. Transsukupuolisia on niin monenlaisia ja niin monenlaisista taustoista, että aivan varmasti ainakin osalla on esim. seksuaalista hyväksikäyttöä tai muita hirveyksiä lapsuudessa, joka on edesauttanut dysforian syntyä. Mutta ei tietenkään kaikilla.

    VastaaPoista
  146. Sametti, naisten asperger on keskimäärin huomattavasti hankalampi diagnosoida kuin miesten vastaava tilanne, koska naiset yleensä selviytyvät tilansa kanssa tavalla tai toisella. Useimiten miimikoimalla kanssasisariaan.

    Aspergeria on kuvattu joissain yhteyksissä 'extreme male brain'-hommilla, ja miesten osalta tämä pitääkin paikkaansa ja oireisto on helpommin todennettavissa. Naisilla hormonit ja sosiaalinen paine aiheuttavat sen, että vaikka naisburgeri useimiten tiedostaa, että on jollain tavoin erilainen, hän ensisijaiseti vain yrittää sopeutua. Ja ympäristö useimiten palkitsee feikkauksen. Miesburgerit taasen hyväksytään helpommin viiteryhmäänsä vaikka he olisivat juuri niin obsessiivisia ja outoja kuin ovat, joten heillä ei ole samanlaista painetta rakentaa selviytymismalleja jotka peittäisivät ongelman.

    VastaaPoista
  147. "Aspergeria on kuvattu joissain yhteyksissä 'extreme male brain'-hommilla, ja miesten osalta tämä pitääkin paikkaansa ja oireisto on helpommin todennettavissa. Naisilla hormonit ja sosiaalinen paine aiheuttavat sen, että vaikka naisburgeri useimiten tiedostaa, että on jollain tavoin erilainen, hän ensisijaiseti vain yrittää sopeutua. Ja ympäristö useimiten palkitsee feikkauksen. Miesburgerit taasen hyväksytään helpommin viiteryhmäänsä vaikka he olisivat juuri niin obsessiivisia ja outoja kuin ovat, joten heillä ei ole samanlaista painetta rakentaa selviytymismalleja jotka peittäisivät ongelman."

    En ole Sametti, mutta... Minä ainakin olen outo ja obsessiivinen, vaikka minut on "syntymässä määritelty tytöksi" =( Enkä ole koskaan yrittänyt feikata tai matkia muita ihmisiä... Syytöskin moisesta tuntuu äärimmäisen loukkaavalta. Mihinpä sitä diagnoosia tarvitsisi, jos tilansa kanssa selviää ilmankin.

    Olisivatkohan nämä "naisiin ympäristön kohdistamat tiukemmat sosiaaliset paineet" samanlaista diibadaabaa kuin patriarkaaliset valtarakenteetkin, eli niitä huomaa vain jos niihin tahtoo uskoa?

    Miksi tällä palstalla varsinkin jollakin anonyymillä tuntuu olevan hirveä pakkomielle uskoa, että Sametti on jonkin sortin asperger?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on sitten eri anonyymi, oma kiinnostukseni aiheeseen liittyy lähinnä sukutaustaan. Lähimmissä polvissa on diagnosoituja AS tapauksia sen verran, että asiasta on pakko olla edes jotkut tiedot.

      Sosiaalinen paine liittyy tässä tapauksessa (erityisesti) lapsuus- ja nuoruusiän ryhmädynamiikkaan, ei patriarkaattiin. Tyttöjen ystävyyssuhteet pohjaavat usein jakamiseen ja toisaalta ryhmään sitouttamiseen erilaisten ulkoisten asioiden (kuten tietyt lelut, vaatemerkit) tai tietynlaisten käytössääntöjen noudattamiseen. Tytöillä on hyvin usein bestis, ja/tai ydinporukka jonka kanssa pyöritään. Ulossulkeminen on yleinen tapa rangaista 'väärästä' käytöksestä. Poikien sosiaaliset kuviot ovat joustavampia ja ryhmästä toiseen liikkuminen helpompaa. Porukat muodostuvat enemmän asioiden kuin ihmisten ympärille.

      Joillakin on sitä evvk:ta (tai AS piirteitä, ihan miten haluaa ilmaista) riittävästi, että ei tarvitse lähteä tuohon junaan, mutta niillä joilla ei alkavat ongelmat yleensä pintautua myöhemmin. Itsensä voi kieltää vain johonkin rajaan asti ja etenkin AS:n kanssa kyse ei ole asioista jotka paranisivat. Taipumus esimerkiksi väsyä sosiaalisista tilanteista on homma joka ei harjoittelemalla helpota.

      Outo ja obsessiivinen voi olla ilman että on AS ja AS ei ole sairaus siinä mielessä, että siihen olisi edes tarjolla mitään hoitoa jota varten diagnoosi olisi hyvä saada. Joskus diagnoosi auttaa etenkin lähipiiriä hyväksymään tilanteen ja saattaa olla hyödyllinen työnhaussa, koska silloin on ihan paperi siitä, että suuren yleisön silmissä tökerölle käytökselleen ei aina mahda mitään. Ja että ihan oikeasti saattaa tarvita sen lepotauon keskellä päivää tai muita erityisjärjestelyjä.

      Poista
  148. Intersukupuolisille vauvana tehtyihin korjausleikkauksiin liittyen: Vuonna 2010 julkaistun seitsemänosaisen norjalaisen Hjernevask-dokumenttisarjan viimeisessä osassa käsitellään intersukupuolista Victor-nimistä nuorta aikuista (ent. nimeltään Victoria), joka leikattiin pikkuvauvana tytöksi synnynnäisesti epämuodostuneiden sukupuolielimiensä takia. Epämuodostuneista sukuelimistään huolimatta hänellä oli XY-kromosomit ja normaalisti toimivat kivekset. Tuohon aikaan (1980-luvun puolivälissä) intersukupuolisten hoidossa noudatettiin yleisesti John Moneyn John/Joan -tapaukseen perustuvaa paradigmaa, jonka mukaan sukupuoli-identiteetti on ainoastaan kasvatuksen tulosta. Victoria alkoi kuitenkin kasvaessaan kokea itsensä pojaksi, ja se johti pahenevaan kehodysforiaan sekä sukupuolenkorjausleikkaukseen aikuisiällä.

    Victoria hoitaneen lastenpsykiatri Trond Disethin kuitenkin kuullaan ohjelmassa puolustavan intersukupuolisten lasten vauvaiässä tehtäviä korjausleikkauksia. Tätä hän perustelee sillä, että enää lasta ei vain leikata johonkin sukupuoleen ja odoteta sen jälkeen hänen sopeutuvan siihen, vaan nykyään ennen leikkausta potilaasta otetun solunäytteen avulla tutkitaan, että onko sikiö altistunut raskausaikanaan mieshormoneille. Mieshormoneille altistuminen kertoo aivojen maskulinisoitumisesta ja niille altistumattomuus taasen feminisoitumisesta. Disethin mukaan tämä uusi menetelmä on osoittautunut hyvin tehokkaaksi ja sen vuoksi vauvana korjausleikatuilla intereillä ei enää ilmene kasvaessaan sukupuoli-identiteettiongelmia.

    Ohjelma on katsottavissa täältä:

    http://www.dailymotion.com/playlist/x1xv47_Brainwashin-/1#video=xp14wz

    Intersukupuolisuutta käsitellään kohdasta 15:10 alkaen.

    VastaaPoista
  149. Wanha Ämmä27.2.2018 9.54

    "Missä ammatissa sun työnantaja saa tietää käytätkö psyykenlääkkeitä vai et?"

    Kaikissa sellaisissa, joissa ollaan vastuussa toisen ihmisen terveydestä tai hengestä, kuten liikenne, terveydenhoito jne.

    "Minusta tuntuu, että et muutenkaan ole ihan perillä siitä, millaisia psyykenlääkkeet nykyään ovat. Parillakin tuttavallani on esim. psykoosinestolääkitys, jotka ovat verrattuna vaikka masennuslääkkeisiin aika hc-kamaa, mutta lääkitys ei mitenkään "tönkkösuolaa" heitä, sitä ei voi mitenkään huomata heistä, heidän ajattelu- ja tunne-elämänsä ovat kovin normaaleja ja tasapainoisia jne."

    Siitä on pian jo kolmattakymmenettä vuotta, kun asia itselleni oli akuutti, eli varmasti on tässäkin asiassa menty eteenpäin. Mutta tällaista löytyi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Antipsykoottiset_l%C3%A4%C3%A4kkeet

    "Mun mielestä tuo blogipostaus (between gender lines) ei vaikuta kovin uskottavalta. Kritiikkiä löytyy helposti, esim. http://rodfleming.com/wp-content/uploads/2016/07/A-Critique-of-the-Brain-Sex-Theory-of-Transsexualism-2007.pdf"

    Kirjoittajana on Anne Lawrence. Say no more.

    Hänen kritiikkinsä pohjaa Ray Blanchardin 1988 esittämään "autogynefilia-hypoteesiin" joka on debunkattu jo aika moneen kertaan, mutta kummittelee yhä. Tuo autogynefilia on ihan hauska hypoteesi, mutta siinä on pahuksen monta heikkoutta. Ensinnäkään se ei selitä lainkaan FtM -transsukupuolisuutta. Toiseksi se kuvaa normaalin naisen normaalia sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta. Kolmanneksi, se ei ota lainkaan huomioon biseksuaalisuuden mahdollisuutta. Ja neljänneksi se ei selitä intereitä ja heidän tuntemuksiaan lainkaan. Siinä on niin paljon aukkoja, että se on nykypäivänä hylätty hypoteesi.https://en.wikipedia.org/wiki/Blanchard's_transsexualism_typology

    "On varmaan mahdollista, että biologisesti täysin normaalilla miehellä voi olla naisen aivot, en minä sitä voi 100 % varmasti kiistää. Pidän sitä vain vähän epätodennäköisenä, koska hormonitoiminta muokkaa aivoja niin paljon."

    Kuten totesin: vian ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä. Pienelläkin virheellä aivorakenteessa voi olla kauaskantoiset seuraukset. Ja vaikka tuo BSTc on hyvin minimaalinen osa aivoissa, se kuitenkin on selkeä osoitus asiasta.

    "Toki aina voi kyseeseen tulla jokin aiemmin tuntematon harvinainen geenivirhe, joka olisi esim. CAIS:n kaltainen ja vaikeuttaisi testosteronin toimintaa. Näitä varmasti löytyy ajoittain, lääketiede ei ole erehtymätöntä ja uutta opitaan koko ajan."

    Jos tällainen löytyisi, se olisi läpimurto. Tällöin transsukupuolisuus kyettäisiin skannaamaan geenitestein ja hoitamaan geeniterapialla jo ennenkuin se edes puhkeaisi.

    VastaaPoista
  150. Wanha Ämmä27.2.2018 9.55

    "(Ja toisaalta sinäkään et voi kiistää varmasti sitä, etteikö esimerkiksi F-kupin silikonirintoja ja kylkiluun poistoja epätoivoisesti havittelevalla naisella voisi olla vinksallaan olevat, hyperfeminiiniset aivot.)"

    Tuonkaltainen kehonmuokkaus on tila, jolla joku tekee isot rahat ja ihmiselle itselleen se on tila, jota ei koskaan voi tyydyttää.

    "Aivoteorian todistaminen vaatisi oikeasti laajan tutkimusaineiston ihmisistä, joilla ei ole nykytiedon valossa todettavissa mitään intersukupuolisuutta ja jotka eivät ole käyttäneet hormoneja. Ja tutkimus onnistuu luotettavasti vasta kuoleman jälkeen. Hankala homma, siis."

    Kyllä. Siihen asti meidän on vain tultava toimeen hollantilaisten tutkimusten tuloksilla. Mutta aineistoa onneksi (?) kertyy koko ajan.

    "Sinähän olet intersukupuolinen. Ei sukupuolielinten leikkaus paranna Klinefelteriä ja PAIS:ia."

    Ei, mutta se parantaa kehon ja psyyken ristiriidan ja mahdollistaa seksuaalisuuden naisena.

    "Menee toki täysin hypoteettiseksi, mutta eikö ole todennäköistä, että PAIS:n ja Klinefelterin vuoksi kehossasi on ollut sikiökauden ja lapsuuden sekä nuoruuden ajan hormonihäikkää sen verran, että testosteroni ei ole päässyt vaikuttamaan kunnolla, ja siksi sinulle on kehittynyt naisen identiteetti (mukaanlukien aivorakenne)?"

    Lisää siihen vielä äidin odotusaikainen raskausmyrkytys, niin saadaan sellainen hormonicocktail, ettei ole tosikaan.

    Tämä on erittäin todennäköinen tilanne.

    "Hormoneilla on niin suuri merkitys, eikä testosteronihoito (jos olet sellaista saanut) ole ollenkaan sama asia kuin oman kehon luonnollinen hormonisykli sikiönkehityksestä puberteetin loppuun ja eteenpäinkin."

    Juuri noin. Ja kehoni oma hormonitoiminta (= ne pikkuiset kivekset jotka eivät ikinä laskeutuneet) kertakaikkiaan myrkytti minut. Kun jouduin menemään pois naishormoneilta ennen leikkausta (veritulppariski) ja oma hormonitoiminta elpyi, olin kertakaikkiaan seota - tuloksena oli todella hirveä ahdistus. Jouduin pyytämään reseptin psyykenlääkkeisiin että en hajoaisi.

    "Olipa aivoteoria siis väärässä, oikeassa tai mitä vain, niin monella intersukupuolisella ihmisellä tulee olemaan jatkossakin hankala sukupuoli-identiteetti, ellei heitä kyetä hoitamaan, tutkimaan ja tukemaan oikealla tavalla lapsesta saakka. Ja varmaan siitäkin huolimatta…"

    Tästä voimme olla yhtä mieltä.

    VastaaPoista
  151. Perehdyin osittain sellaisiin uusimpiin katsausartikkeleihin transsukupuolisuudesta ja aivomuutoksista, jotka onnistuin löytämään. Minulla ei ole ainakaan nyt aikaa perehtyä tämän tarkemmin, joten tämä teksti on aika pintapuolinen (ja saattaa sisältää virheitä), mutta ajattelin lyhyesti kuitenkin tänne kommentoida kyseisiä artikkeleja, mikäli joku muu haluaa yrittää etsiä ne käsiinsä ja lukea ne tarkemmin. Pahoittelen paikoittain esiintyvää kökkösuomea.

    Aivoteorian histologiset tutkimukset (eli kuoleman jälkeen tehdyt tutkimukset):

    Smith et al., The transsexual brain – A review of findings on the neural basis of transsexualism, Neuroscience & Biobehavioral Reviews, Volume 59, 2015, Pages 251-266.

    Luin lähinnä kappaletta 2.2. (osia) ja taulukon 1, koska etsin tietoa tuosta usein mainitusta BSTc:stä.

    Histologisia tuloksia on saatu aivorakenteista BSTc ja INAH3. Näillä on todettu selvä sukupuoliero - molemmat alueet ovat kookkaampia miehillä naisiin verrattuna ja lisäksi somatostatiinineuronimäärä on suurempi. Transsukupuolisille tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että molemmat alueet muistuttavat enemmän transsukupuolisen henkilön koettua sukupuolta kuin syntymäsukupuolta. Otoskoot tutkimuksissa: v. 1995 6 MtF-henkilöä, v. 2000 7 MtF sekä yksi FtM ja v. 2008 11 MtF sekä yksi FtM. Huomattavaa on, että FtM-henkilöitä on tutkittu siis vain kaksi (!) kappaletta, eikä MtF-henkilöitäkään ole kuin päälle 20. Lisäksi ongelmana on, että lähes kaikki olivat saaneet elinaikanaan hormonihoitoa.

    Suora lainaus katsausartikkelista: ”According to the authors, the observed pattern appears to be independent from changes in sex hormone levels and sexual orientation, but it is actually not possible to definitely state whether the differences reflect initial differences between transsexuals and non-transsexuals or result from hormonal treatment, for the investigated individuals had been treated with cross-sex hormones. If the former was the case, the altered number of neurons and size of the BSTc and INAH3 could serve as a marker for atypical sexual differentiation of the brain in transsexualism. The exact role of the BSTc and INAH3 in transsexualism still needs to be delineated.”

    Kappaleen 2.2 (jossa käsiteltiin myös muita aivorakennemuutoksia edellä mainittujen lisäksi, kuvantamisen perusteella) lopusta suora lainaus:

    ”In summary, the brains of MtF and FtM transsexuals do not seem to be entirely feminised or masculinised. Instead, some of the typically sexually dimorphic structures seem to be feminised/incompletely masculinised or masculinised/incompletely feminised. Unfortunately, the studies on structural characteristics of the transsexual subjects’ brains also yielded conflicting results, which are in many cases difficult to interpret and compare due to potential confounds of hormone replacement therapy and sexual orientation. Hence, it is not possible to define a neuroanatomical marker for transsexualism. The literature available suggests that there are certain neuroanatomical differences between transsexuals and same-sex controls, but these are, however, only detectable at the group level.”

    Lyhyesti yhteenvetona: ko. katsausartikkelin mukaan ei ole olemassa sellaista aivorakennetta, joka toimisi transsukupuolisuuden osoittajana. Tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia ja vaikeasti tulkittavia. Sekoittavia tekijöitä on paljon, erityisesti hormonihoito ja seksuaalinen suuntautuminen. Aivomuutoksia on kyllä todettu, mutta selvää ”MtF -> perinteiset naisen aivot tai FtM -> perinteiset miehen aivot” -tyyppistä mustavalkoista aivoteoriaa ei ole voitu osoittaa.

    VastaaPoista
  152. (Jatkoa edelliseen)

    Aivokuvantaminen, eli elävien ihmisten tutkiminen:

    Baudewijntje ja Guillamon, Neuroimaging studies in people with gender incongruence, International Review of Psychiatry, 2016, Vol. 28, No. 1, 120-128.

    Luin lähinnä tiivistelmän ja diskussion, tarkoituksenani saada yleiskäsitys tähänastisesta aivojen kuvantamistutkimustuloksista trans-aivoihin liittyen. Suorat lainaukset on lainausmerkein erotettu.

    -Tutkimusmenetelmät, tutkimussuunnitelma ja tutkittavat henkilöt olivat varsin monimuotoisia tutkimuksesta toiseen, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa ja vertailua. Tulevaisuudessa pitäisi pyrkiä saamaan mahdollisimman samankaltaisia ihmisiä samaan tutkimukseen (ikä, trans-oireiden alkuikä, seksuaalinen suuntautuminen).

    -Nuorella iällä alkava androfiilinen (miehistä kiinnostunut) MtF ja gynefiilinen (naisista kiinnistunut) FtM -henkilöillä on todettavissa koetun sukupuolen tyyppisiä aivomuutoksia valkeassa aineessa. Aivokuoressa muutokset eivät ole yhtä selkeitä tai ne muistuttavat syntymäsukupuolta (tämä kohta oli kyllä jotenkin epäselvästi ilmaistu, en ole ihan varma ymmärsinkö oikein).

    -”It is clear that there is not a complete sex reversal in brain structures in people with gender incongruence. This latter point is also supported by the GM [gray matter] study in adolescents with GI [gender incongruence], which shows that their volumes are, at a whole brain level, in line with their natal sex.”

    -Androfiilisiä FtM-henkilöitä ei ole tutkittu. Gynefiiliset MtF:t vaikuttavat eroavan androfiilisistä FtM:istä. Yhdessä tutkimuksessa ei havaittu aivomuutoksia, kun tutkittiin vain gynefiilisiä MtF:iä.

    -Transsukupuolisilla todettavat aivomuutokset viittaavat siihen, että aivojen kehitys on epätyypillistä. Jää kuitenkin avoimeksi, onko aivomuutosten alkusyy vain sikiökautinen, vai syntyykö muutoksia myös lapsuuden ja nuoruuden aikana.

    -Hormonihoidoilla on iso vaikutus aivorakenteeseen. ”After no more than seven months of cross-sex hormone treatment, we see decreased intracranial brain volume in MtF compared to controls, a generalized decrease in CTh [cortical thickness] and an expansion of the ventricles. After androgenization, an increase in intracranial volume and hypothalamus volumes and increases in CTh have been found in FtM.” (Poistin lainauksesta viitteet luettavuuden parantamiseksi.)

    Yhteenvetona: aivomuutoksia on todettu, osin koetun sukupuolen tyyppisesti, mutta ei nytkään mustavalkoista, selkeää ”naisen aivot miehen ruumiissa”-tyyppistä tilannetta. Transsukupuoliset ovat myös niin heterogeeninen porukka, että tarvittaisiin enemmän tutkimuksia, joissa otetaan huomioon mm. oireiden alkamisikä ja seksuaalinen suuntautuminen.

    Omaa pohdintaa: Transseksuaaleilla on aivomuutoksia, jotka osin muistuttavat koetun sukupuolen aivoja, mutta eivät kokonaisuutena. Lisäksi tutkimuksissa on paljon sekoittavia tekijöitä ja hankalasti tulkittavia löydöksiä. Harmaan sävyjä ja yksilöllistä varianssia piisaa. Popularisoitua käsitystä siitä, että miehen ruumiissa olisi naisen aivot tai toisinpäin, ei nykytutkimusten valossa voida pitää läheskään toteen näytettynä. Varsin monenlaisia aivomuutoksia esiintyy myös muissa mielenterveyden häiriöissä, ja silti niiden ensisijainen hoito on psykiatrinen, joten aivomuutosten olemassaolo ei ole mikään oikeutus hoitaa transsukupuolisia eri tavalla kuin muita psykiatrisia potilaita. Tarvittaisiin kriittisempää suhtautumista somaattisiin sukupuolenvaihdoshoitoihin ja laadukkaita psykiatrisia hoitovaihtoehtoja, mutta nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä puhutaan ennemminkin somaattisiin hoitoihin pääsyn helpottamisesta ja juridisten muutosten vapauttamisesta.

    VastaaPoista
  153. väsynyt25v27.2.2018 22.17

    Aloitin hormonihoidon itsekseni alunperinkin juuri siksi, että halusin tietää onko dysforiaa mahdollista lievittää ilman, että siitä tarvitsee kertoa kenellekään ja tehdä asiasta mitenkään "virallista".

    Olen keskustellut tästä netissä kansainvälisillä palstoilla jo jonkin aikaa enkä usko, että saisin terapiasta irti muuta kuin mahdollisen psyykelääkereseptin (josta en usko että se auttaisi, ainakaan enemmän kuin aiheuttaisi haittaa) tai ehdotuksen täydellisestä transitiosta (jota en halua tai tarvitse).

    Ei tämä varmaan täydellinen ratkaisu loppuiäksi ole ja joudun luultavasti lopettamaan HRT:n pian jo ihan käytännön syistä. En kuitenkaan yhtään kadu sen aloittamista, koska estrogeeni on auttanut niin monella tavalla, ei pelkästään dysforiaan, vaan myös (lieviin) masennukseen, ahdistukseen ja depersonalisaatioon. Kuukauden jälkeen tuntui kuin henkisen palapelin palaset olisivat loksahtaneet yhteen ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntui "normaalilta". Olisin tietysti lopettanut heti, jos olo olisi pahentunut, mutta kaikki vaikutukset tuntuvat minusta positiivisilta.

    https://genderanalysis.net/2017/06/depersonalization-in-gender-dysphoria-widespread-and-widely-unrecognized/

    Tuon artikkelin alussa oleva lista täsmäsi minuun paria kohtaa lukuunottamatta täysin, ennen kuin aloitin hormonit.

    VastaaPoista
  154. Aiheesta hieman sivuun. Taas Ylellä oli Lampinen ja Aapalahti julistamassa omaa totuuttaan. Ja aiheena oli tietenkin trans- ja muunsukupuoliset lapset. Mua oikeasti pelottaa ja hirvittää todella pahasti tämä keskusteluilmapiiri, koska kaikki, mitä Seta sanoo, otetaan ainoana faktana ja totuutena. En edes tajua, miten se on mahdollista. Joka tapauksessa, olisipa hienoa, jos tämän blogauksen teemoille saisi näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Jos kerta Suomessa alaikäiset saavat jo hormoniblokkereita, ei olla kovin kaukana alaikäisten täystransitioista.

    VastaaPoista
  155. Alaikäiset eivät vielä saa hormoniblokkereita Suomessa, vaikka Aapalahti & co. intohimoisesti sen puolesta lobbaavatkin.

    VastaaPoista
  156. "Alaikäiset eivät vielä saa hormoniblokkereita Suomessa, vaikka Aapalahti & co. intohimoisesti sen puolesta lobbaavatkin."

    Sanomalehtijuttuja, joissa väitetään toista, on kyllä julkaistu... Kuka kokisi tarvetta valehdella tuollaisessa asiassa? En tiedä, hakevatko nämä jollain kepulikonsteilla ulkomailta blokkerinsa vai mistä on kyse.

    VastaaPoista
  157. Väsynyt25v, sullako ei ole esim. virallista diagnoosia? Depersonalisaatio ja derealisaatio kuuluvat moniinkin eri mielentervyesongelmiin. Mielenkiintoista on myös se, että mielenterveysongelmainenkin voi olla hyvinkin sairaudantunnoton tai vaihtoehtoisesti ei ymmärrä, mikä ongelma on. Itsekin siis koin dysforian olevan ongelma, kun oikea diagnoosi olikin ptsd. En myöskään olisi uskonut, että terapiasta on mitään hyötyä, olin todella, todella hoitovastainen. Mutta niinpäs vain olikin. Älä hyvä ihminen tee tuollaisia päätelmiä joidenkin kansainvälisten nettipalstojen perusteella.

    VastaaPoista
  158. Lääkärilehti 15. 9. 2017:

    https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/miksi-transnuori-saa-blokkerihoitoa-niin-myohaan/

    "Miksi transnuori saa blok­ke­ri­hoitoa niin myöhään?
    Mo­nen trans­lapsen per­he kri­tisoi murro­sikää siir­tävän blok­ke­ri­hoidon vai­keaa saata­vuutta. Suo­messa trans­nuori saa lääke­hoitoa useim­miten vas­ta noin 16-vuo­tiaana, jol­loin hän on jo kehit­tynyt fyysi­sesti.
    --
    "Saa­ko trans­nuori halu­tessaan blok­ke­ri­hoitoa en­nen kuin murro­sikä on pit­källä, HUS:n naisten­tautien ja synny­tysten eri­kois­lää­käri Elina Holo­painen?
    – Biolo­gisen mur­rosiän tu­lee ol­la käynnis­tynyt, ja nor­maalin mur­rosiän alka­misen vaihte­lu­väli on suu­ri, 8–13,5-vuotta. Toistai­seksi näin var­hain ei nuo­ria ole hoi­dettu. Pää­syy on se, et­tä näin nuo­ret ei­vät ole vie­lä käy­neet ko­ko trans­tut­ki­musp­ro­sessia lä­pi. Kansain­vä­listen suosi­tusten mu­kaan blok­ke­ri­hoito aloi­tetaan vas­ta, kun trans­diag­noosi vai­kuttaa var­malta ja muu psy­ko­fyy­sinen koko­naisuus on riit­tävä hoi­don aloit­ta­mi­selle.
    – Nuoruu­si­käisen koh­dalla tar­vitaan usein ai­kaa, jot­ta voi­daan var­mistua suku­puo­li-iden­ti­teetin vakiin­tu­mi­sesta jo kes­ken kehi­tysiän niin vah­vasti, et­tä se edel­lyttää fyy­sisiä hoi­toja. Diag­noosi on nuori­sop­sy­kiatrien aset­tama, ja pääsään­töi­sesti nuori­sop­sy­kiatrian alai­kä­raja on 14 vuot­ta.
    --
    TAYS:ssa trans­nuo­rille ei ole an­nettu blok­ke­ri­hoi­toja. On­ko HYKS:ssa?
    – Olemme käyt­täneet GnRH-ana­logia hy­vin tu­loksin mur­rosiän myöhäi­sessä vai­heessa, jol­loin es­tetään oman suku­rau­hasen hormo­ni­tuo­tanto sa­malla kun aletaan hoi­taa vastak­kaisen suku­puolen hormo­neilla. Nuor­ta voi­daan tut­kia ja tu­kea jo var­hemmin.

    ...elikkä Suomessa hormoniblokkereita ei saa ennen kuin murrosiän myöhäisessä vaiheessa, useimmiten vasta 16-vuotiaana. Nuorisopsykiatrista transdiagnoosia ei aseteta alle 14-vuotiaille. Hormoniblokkereita ei ole annettu niille lapsille, joiden murrosikä ei ole vielä käynnistynyt.

    VastaaPoista
  159. "Suomessa hormoniblokkereita ei saa ennen kuin murrosiän myöhäisessä vaiheessa, useimmiten vasta 16-vuotiaana. Nuorisopsykiatrista transdiagnoosia ei aseteta alle 14-vuotiaille."

    Minusta 18-vuotiaskin on vielä erittäin nuori. Missä määrin vielä silloinkaan oma ruumis on "oma". Itsetuntemus aika raakile vielä pitkään yli 20-vuotiaanakin.

    VastaaPoista
  160. Uimahallissa voit mennä miesten puolelle. Omasta menneisyydestään voi kertoa niin kuin asia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä kenelle tämä kommentti oli suunnattu. Jos Sametille, niin ainakin henkilökohtaisen kokemukseni perusteella kyllä:

      kun kävin viime vuosituhannen puolella Radanvarsikaupungin punttisalilla ja uimassa (tämä jäi, kun vaurastuin riittävästi investoidakseni omistusasuntoon ja kotisaliin, jossa ei tarvitse jonottaa penkille, kyykkyräkkiin eikä mavealustalle) kohtasin melkeinpä joka toinen kerta pukuhuoneessa naissiivoojia.

      Asianomaiset olivat toki poikkeuksetta iäkkäämmänpuoleisia ja pitivät katseensakin korostetusti lattiassa, mutta en minä eikä kukaan kanssani saunatiloihin mennyt ja sieltä tullut koskaan kokenut heitä millään tavalla häiritseviksi. He tekivät siellä työtään, me olimme siellä peseytymässä ja pukeutumassa, that's all folks.

      Ei siellä kukaan olisi Samettiinkaan erityisempää huomiota kiinnittänyt, ja jos olisi, olisi asianomaiseen itseensä saatettu alkaa kiinnittää epämieluisaa huomiota.

      Mutta mikäli olen nyt kaiken aivan oikein ymmärtänyt, kysymystähän ei todellakaan voitu osoittaa Sametille? Hänhän on ymmärtänyt lopultakin olevansa nainen, eikä siis voi kokea mitään tarvetta pyrkiä miesten saunaan enempää kuin minä voisin kuvitella voivani edes astua naisten pukuhuoneeseen vaikka vain uimahallin siivoojana?

      Sametti ON sairas tyttörassukka, johon meidän kaikkien pitäisi suhtautua samanlaisella huolenpidolla ja ymmärtämyksellä kuin vaikkapa itseeni, jos alkaisin kokea olevani marsalkka Mannerheim. Aivan samanlaisesta psykoosistahan on kyse, jos tyttö alkaa luulla itseään pojaksi.

      Se kauhea ero siinä on, että jos minä alan luulla itseäni Mannerheimiksi, ei minulle myönnetä marsalkan sauvoja eikä ylipäällikkyyttä. Mutta jos alan luulla, etten olekaan mies vaikka minulla on Y-kromosomi ja jalkovälissäni heppi ja pallit, minulle aletaan touhuta sukupuolenvaihdosta!

      Miksi näin? mIksi ei yhtä hyvin marsalkkaylennystä ja ylipäälliköksi nimitystä? Miksi kaikki psykosit eivät ole samalla viivalla?

      Poista
  161. Hei.
    Paikoin tosi hyviä kommentteja täällä.
    En tiedä bloggaajan tilanteesta, toivottavasti asiantuntijat voisivat auttaa.
    Kuitenkin muutama sananen oman elämäni kokemuksista.

    Aiemmissa kommenteissa oli puhetta seksuaalisesta suuntautumisesta trans-tilan yhteydessä.
    Seksuaalinen suuntautuminenkaan ei ole niin yksiselitteinen juttu, kuin mitä ihmiset monesti haluaisivat kuvitella.
    Olen esim. asunut naisen kanssa, joka oli aiemmin määritelly itsensä lesboksi ja ollut toisen naisen kanssa jopa ”naimisissa”. Nykyään hän on (omien sanojensa mukaan) suuntautumiseltaan ”vain hetero”. Hänelle niin sanottu lesbovaihe oli jonkinlaista yritystä korostaa maskuliinisuutta (ja siten nousta naiseuden yläpuolelle). Sanoipa muuten jopa, että jos hänen nuoruudessaan olisi ollut trans-jutut pinnalla niin kuin nyt, hän luultavasti olisi pyrkinyt käsittelemään ongelmiaan ei pelkästään perinteisellä kehonmuokkauksella (tatuoinnit yms.), ja seksuaalisuudella (lesbous ja fetissit) vaan trans-prosesseilla myöskin.

    Kyseessä on siinä mielessä ehkä poikkeustapaus, että tätä kys. henkilöä oli seksuaalisesti hyväksikäytetty (miesten puolesta) hänen lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa. Joka tapauksessa, vaikeissa tilanteissa ihminen käyttää niitä välineitä mitä käsiinsä saa. Ei moni halua myöntää, saatikka kykene kohtaamaan henkisen puolen traumoja ja solmukohtia (tietoisesti). Ennemmin ihminen turvautuu konkreettisiin muutoksiin….

    Esim. joissain persoonallisuushäiriöissä esiintyy tavallista enempi ei-heteroa käyttäytymistä. Syy tähän oletettavasti juurikin on yksilön vaikea elämäntilanne, jolloin seksuaalisuudesta muodostuu ikään kuin väline (henkisten) ongelmien ja (henkisten) tarpeiden purkamiseen…. homosuhteet kun ovat luonteeltaan vähän erilaisia kuin heterosuhteet. Ihminen voi ongelmiinsa liittyen olla myös niin tukossa, tai rikki, ettei seksuaalisuus pääse purkautumaan ns. luonnollista reittiä, kyseiselle henkilölle ominaisemmilla tavoin - ei-hetero käyttäytyminen onkin joissain tapauksissa jonkinlaista korvikekäyttäytymistä.

    Nämä kuitenkin helposti mielletään nykyisessä ilmapiirissä vääriksi näkemyksiksi, sillä ihmisillä tuntuisi olevan tarvetta uskoa, että seksuaalisuus olisi selkeästi rajattavaa, ja toisekseen, että halumme olisivat automaattisesti hyviä ja oikein. Siihen päälle vielä se, että sateenkaariväelle on luonnollisestikin ongelmallista, että heidän puolelleen linkittyvä käyttäytyminen olisikin joissain tapauksissa ”epäaitoa” tai jotenkin ”epätervettä”.

    Selvennettäköön vielä, etten kiellä lesbojen, biseksuaalejen ynnä muiden olemassaoloa, tai esim. väitä että kaikki ei-heterot olisivat rikki tai sekaisin.
    Se miksi ns. normaalit ihmiset lähtevät mukaan Setan ja kumppaneiden juttuihin, lienee hyväntahtoisuutta ja tietämättömyyttä… jonkinlaista halua olla hyvä (mikä monesti liitetään nykyään edistysmielisyyteen).
    Valitettavasti elämä ei monestikaan ole hirveän yksioikoista, ja hyvää tarkoittamalla voikin saada pahaa aikaan.

    Tsemppiä Sametille, mitä hänen suunnalta ilmeneekään.
    Kaikilta meiltä löytyy ongelmia, mutta ehkä niitä työstämällä, rakennamme jotain parempaa.

    - K

    VastaaPoista
  162. Juu, hulluina olen teitä aina pitänyt. Ehkä vielä löydät jotain elämäntarkoitusta puhumalla noista asioista. Voit pelastaa vaikka jonkun hengen, mikä on aika hieno juttu.

    VastaaPoista
  163. Rohkea ja tärkeä kirjoitus. 5/5

    VastaaPoista
  164. Kiitos rohkeasta avautumisesta. Luin kirjoituksesi juuri Oikeassa Mediassa ja panin jakoo myös Facebookiin. Huomaan, että profiilissasi lukee "ateisti", joten en ole täällä tyrkyttämässä sinulle Raamattua tai väittelemässä Jumalan olemassaolosta. Kristittynä haluan vain sanoa sinulle rohkaisuksi, että ihmisen koko identiteetti ei ole hänen identiteettinsä miehenä tai naisena eikä myöskään hänen seksuaalinen suuntautuneisuutensa lesbona tai heterona (uskon homoseksuaalisuuden olevan yhtälailla identiteettihäiriö siinä missä transsukupuolisuus). Me olemme myös Jumalan lapsia, jotka Jumala loi omaksi kuvakseen. Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi, aviomieheksi ja vaimoksi, joiden liitto heijastaa Kristuksen ja Hänen seurakunta-morsiamensa rakkaussuhdetta. Joten Hän halua että muutamme sitä miksi Hän on meidät luonut. Tästä huolimatta Jumala rakastaa sinua Hänen lapsenaan huolimatta siitä mitä ikinä oletkin tehnyt kehollesi. Rukoilin puolestasi sillä uskon Jeesuksen Kristuksen olevan ainut tie todelliseen eheytymiseen niin lesboudestasi kuin transsukupuolisuudestasikin. Ja vaikket sitten eheytyisikään, niin Jumala rakastaa sinua siitäkin huolimatta. Hän rakastaa sinua yhtälailla kuin ketä tahansa Hänen lastaan. Hän vain odottaa, että vastaat Hänen rakkauteensa ja rukoilet Häntä tulemaan sinun elämääsi, niin että Hän voisi parantaa kaikki menneisyytesi haavat ja traumat. Jos teet niin vilpittömin sydämin, olen 100% varma että Hän vastaa sinulle enemmin tai myöhemmin. "Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." Gal. 3:26-28

    VastaaPoista
  165. "Olen tällä hetkellä kaikinpuolin hyvin ikävässä paikassa. Olen aikamoinen raunio ja olen alkanut miettiä, että kuinkahan paljon minulla on ylipäätään elinaikaa jäljellä. Olen ollut jo pitkään vain haamu entisestä minästäni. Tai en edes sitä, vaan entisen minäni haamun varjo. Olisin raunio jo muutenkin muista syistä, mutta nyt olen tämän transperseilyn myötä herännyt aivan uuden kaliiberin painajaiseen vain todetakseni, että kyseessä ei ole painajainen, vaan oikea, todellinen elämä."

    Tämä viimeisin postauksesi pysäytti todella. Tämä on Iso Tarina oikeasta elämästä, joka on mun mielestä lääketieteellisesti merkittävä ja ansaitsisi tulla julki. Olisi sääli jos tekisit itsemurhan vaikka kaikenlaisia aineksia sen tekemiseen olisikin. Voihan sitä aina ajatella että jollain on asiat vielä pahemmin, onnettomuuden kautta tai jonkun muun sairauden kautta. Sinulla on kuitenkin lahja, joka ei suinkaan ole mikään vähäpätöinen lahja. Osaat kirjoittaa tunteistasi ja analysoida asioita tavalla, josta moni muu vain haaveilee ja tekstisi ja tarinasi on traagisuudessaan todella kiehtova ja pysäyttävä. Ei kannata luovuttaa, elämällä voi olla sulle vielä paljon tarjottavaa, ja sinulla annettavaa. Tämän tarinan julkituominen kirjan muodossa olisi merkittävää senkin takia, että lääketieteessä on kertakaikkiaan ryhdyttävä tutkimaan transsukupuolisia siitäkin näkökulmasta että kyseessä on päänsisäinen sairaus, samoin kuin itse vertasit anoreksiaan. Tällä voitaisiin säästää monta ihmistä ja tiedä vaikka se olisi jonkinlainen lähtölaukaus, joka herättäisi yleistä keskustelua ja ohjaisi asioita siihen suuntaan että näitä ongelmia pitäisi lähtökohtaisesti hoitaa pitkäkestoisella terapialla leikkausten sijaan. Odottelen kirjaasi ja toivotan tsemppiä terapiaan, olet arvokas ihminen!
    Täydet supportit täältä!

    T.Perusheteronainen

    VastaaPoista
  166. J. Salomaa12.3.2018 21.37

    Ottamatta kantaa transsukupuolisuuden lääketieteellisiin ulottuvuuksiin, Setan toimintamalli on aivan selkeästi ajatella, että historian kuuluu mennä niin, että ensin lakattiin syrjimästä ja saatiin oikeuksia X:lle, sitten Y:lle, sitten Z:lle, joten trans- ja muunsukupuolisten oikeuden saada passiin sukupuoleksi "Genderfluid: androgyne and female" on oltava samaa jatkumoa kuin homoseksuaalien oikeus olla joutumatta rikosoikeudelliseen vastuuseen seksin harrastamisesta, tai samaa sukupuolta olevien parien oikeus avioliittoa vastaavaan rekisteröityyn parisuhteeseen.

    Ongelma on, että passiin vastakkaisen sukupuolen merkintä ja trans- ja muunsukupuolisuus noin yleensä *eivät* ole lainsäädännöllisesti syrjittyjä vähemmistöjä miltään muilta osin kuin oikeudelta saada haluamansa merkintä passiin. Koko syrjitty vähemmistö nimeltä muunsukupuoliset alkoi olla olemassa vasta silloin kun sukupuolentutkimus alkoi kategorisoida sukupuolisuuden ilmenemisen muotoja ja teki oudon, oudon johtopäätöksen, että on olemassa kolmaskin sukupuoli... Ja neljäs... Ja yli 30.

    Kenellekään ei ole mitään hyötyä siitä, että itsensä ei täysin naiseksi kokevalle kerrotaan että hän ei olekaan sukupuoleltaan nainen vaan "Genderfluid: intergender and neutrois." Julkisessa keskustelussa ei edes puhuta siitä, että sukupuolentutkijoiden sukupuolet eivät ole mitään sukupuolia vaan sukupuoli-identiteettikategorioita, joissa on päällekkäisyyksiä, jotka ovat huonosti määriteltyjä, ja joissa ihan tosissaan on sukupuolet Butch ja Femme.

    Minua ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä miten aikuiset ihmiset voivat ihan tosissaan ajatella, että eri kulttuureissa on vähän erilaiset sukupuolet, mutta kaikissa niitä on enemmän kuin kaksi paitsi muslimeilla, ja siitä ei sitten puhuta hyshys muslimeilla on oikeus olla kivikaudella arvojensa suhteen. Otetaan esimerkiksi Samoan fa'afafine-sukupuoli, https://en.wikipedia.org/wiki/Fa%27afafine . Tuosta on todella vähän tietoa muuten kuin että heitä näemmä kasvatetaan lapsesta asti fafafafafafiineiksi ja Samoalla sukupuolia on tasan 3.

    MITEN tuo eroaa transsukupuolisuudesta ja feminiinisistä miehistä täällä? MITEN siellä ei ole sukupuolta naisille, jotka kokevat itsensä miehiksi? MITEN voi olla että samaan aikaan ostetaan jenkkien keksimät "sukupuolet" mutta ei kuitenkaan vaadita, että lesbonaisten sukupuoli ei ole enää nainen vaan Butch tai Femme?

    Mitä enemmän olen lukenut tästä aiheesta - ja myönnän suoraan, että kiinnostukseni on herännyt paljolti tämän blogin ansiosta - sitä enemmän olen tullut siihen tulokseen, että kolmannen aallon feministien sukupuolentutkimuksen tulokset pitäisi äkkiä siirtää takaisin sosiologiaan, psykologiaan ja käyttäytymistieteeseen, ja pitää valistuskampanja mallia "toivottavasti ette ottaneet tosissanne sitä että 5-vuotias lapsi voi olla sukupuoleltaan hyökkäyshelikopteri."

    Näitä ei muuten kannata sanoa Setan FB-sivuilla, kommentit vain ihan suorilta deletoidaan yleensä.

    VastaaPoista
  167. Onko sulla lähdettä tolle et seta tai traksek olisi vaatinut virallisesti juuri tuota, vai käytätkö kärjistystä olkiukkona? Olen käsityksessä et näistä, translain hedelmättömyyspykälä on ensisijainen lainmuutoksellinen tavoite ja sitten tasan yhden termin, "muu", virallistaminen vaihtoehdoksi..

    VastaaPoista
  168. J. Salomaa17.3.2018 23.55

    Ei kun en välitä pelleilyn yksityiskohdista. Vaatikoon passiin sukupuoleksi vaikka hevonen minun puolestani, toivon vain ettei mene koskaan läpi eduskunnassa.

    VastaaPoista
  169. J. Salomaa19.3.2018 16.22

    Kun siis, ei tämä yhteiskunta toimi siten, että ensin Seta päättää että jotain pitää tehdä, sitten Seta nalkuttaa vähän aikaa eduskunnalle, sitten tehdään niin. Ennen askelta 1 pitää tehdä tarkistus onko mitään vitun järkeä, sitten vasta aletaan nalkuttaa. Muuten voi käydä niin että on vaatinut jotain ihan naurettavan absurdia kuten että kavereillani ja minulla alkaa skaba siitä, kuka vaihtaa sukupuoltaan useimmin kalenterivuoden aikana.

    Kun ei ketään kiinnosta se että sinä koet sukupuoleksesi sähkövatkain kun se on sinun ongelmasi eikä lainsäätäjien. Hommaa hoitoa jos olet muunsukupuolinen tai päde sillä Nallebaarissa mutta älä tuo ensimmäisen maailman keksintöjäsi siitä että olet syrjittyä vähemmistöä aikuisten Eduskuntaan. Siitä tästä on kyse.

    VastaaPoista
  170. J. Salomaa20.3.2018 8.33

    Ja nyt kun pääsin vauhtiin niin Rosa Meriläinen voisi vähitellen siirtyä pornoon niiden pimppusupervoimiensa kanssa. Maailma tarvitsee enemmän videoita, joissa naiset ammuskelevat kamaa vaginastaan. Noin muuten suosittelisin olemaan ihan tosi hiljaa yhtään mistään kun on niin vitun tyhmä.

    VastaaPoista
  171. Kyllä me artistisielut voidaan olla kunnolla sekaisin päästämme, älä sitä häpeä, vaan sukella entistä syvemmälle artistihommiin. Liha on vaate, teknisesti hiukan kehnosti vaan toistaiseksi manipuloitavissa, mutta ehkä toivottavasti joskus tulevaisuudessa sitä voi itse kukin veistellä omia ihanteitaan vastaavaksi. Valheessa eläminen on raskasta, tiedän sen kokemuksesta erittäin hyvin ja samaistun myös perustavan laatuiseen kuormitukseesi, vaikkakin aivan eri syistä. Kiitos muutenkin rehellisestä kirjoituksestasi, sain siitä jollain tavalla terapeuttista voimaa.

    VastaaPoista
  172. Miten menee, Sametti? Kirjoittelehan taas fiiliksiäsi pommin pudottamisen jäljiltä. Kaiken tekstin ei tarvitse muuten aina olla niin loppuunsa hiottuakaan :)

    VastaaPoista
  173. Et sinä mikään perusnainen ole, jos hameessa kulkeminen ahdistaa ja parta naamassa ei ahdista. Sanoisin, että olet enemmän siellä miehen puolella. Itse olen tavannut pitää kaikkia parrakkaita ihmisiä miehinä.

    Anyways, minusta sinun on turhaa ahdistua tästä itsesi luokittelemisesta ja valehtelemisesta. Jos valehtelu ahdistaa, niin kerro totuus. Tuskin muut siihen muuten reagoivat kuin ihmettelemällä ja käsiä levittelemällä. Yhteiskunnalle sinä olet pelkkä veroeurojen tuottaja ja sillä ei ole merkitystä että onko pääsi jotenkin traumaantunut taikka sairas. Se pää pitää saada tuottamaan veroeuroja yhteiseksi hyväksi ja yhteiskunnan kannalta kaikki keinot käy.

    "Mutta hormonihoidon aloittamisen myötä kadotin kokonaan kyvyn itkeä. En pystynyt itkemään, vaikka olisin halunnut ja vaikka olo olisi ollut aivan hirveä. Minusta tuli jotenkin emotionaalisesti turta ja itkuherkkyyden alkaessa palailla hormonitauon vuoksi huomasin kadottaneeni jonkun yhteyden tunteisiini ja sisimpääni. Tuo yhteys alkoi palailla itkuherkkyyden myötä. Olin järkyttynyt huomatessani, että olin unohtanut, miltä monet tunteet tuntuvat. Kadotin yhteyden sisimpääni ja minuuteeni, koska menetin kyvyn tuntea ja käsitellä tunteita."

    Minä väitän ettet ollut turta, vaan että sinulla oli miehiset testosteroonin kyllästämät tunteet.

    Naiset ovat herkäntuntuisia, näennäisesti empaattisia, mutta pohjimmiltaan uskollisia vain omalle jälkikasvulleen. (Usein ihan viaksi asti. Lapsen puolta pidetään, vaikka hän olisi murhamies taikka muu rikollinen.)

    Testosteroonin muovaama tunneskaala on paljon syvempi ja pidempi. Siinä on seos kunnianhimoa, uhrautumista, häpeää, pelkoa epäonnistumisesta ja vastuuntuntoa sikin sokin. Miehiä usein syytetään empatian puutteesta, mutta jos näin on, niin miksi miehet sitten suostuvat kuolemaan sodassa?

    VastaaPoista
  174. Mielenkiintoinen artikkeli dementiasta transsukupuolisilla:

    http://www.bbc.com/news/uk-wales-43365446

    Jos transsukupuolisten sukupuoli-identiteetti on synnynnäinen niin kuin väitetään, miksi nämä dementoituneet transnaiset järkyttyvät niin pahasti huomatessaan olevansa naisten vaatteissa ja hormonein ja leikkauksin muokatuissa kehoissaan? Tulee väkisinkin mieleen, etteivät he ehkä ole aina olleetkaan sisäisesti naisia.

    Katsoin tähän ketjuun linkatun videon Amanda Majasaaresta. Hän perustelee itsensä tuntemista naiseksi sillä, että on hulluna naisten vaatteisiin, laukkuihin, kenkiin ja meikkeihin ja on muutenkin äärimmäisen turhamainen ja narsistinen ulkonäöstään. Tämäkö on nykyään naisen virallinen määritelmä? Taitaa transnaisten käsitys naiseudesta pohjautua kokonaisuudessaan stereotypioihin, ulkonäköön ja naistenvaatteisiin pukeutumiseen. Heille koko elämä on barbie-nukelta näyttämistä ja drag-hörhelöitä irtoripsien, parituumaisten rakennekynsien ja glitterpiikkikorkokenkien kera. Esim. Caitlyn Jenner, Laverne Cox ja mitä näitä nyt onkaan. En ole ikinä missään olosuhteissa nähnyt kuvaa butch-tyyppisestä meikittömästä ja housupukuisesta, lyhyttukkaisesta transnaisesta, joka käyttäisi tasapohjaisia kenkiä. Jos joku jonkun tällaisen tapauksen väittää tietävänsä, linkittäköön siitä tänne.

    VastaaPoista
  175. Arvostan sinua todella paljon. Olet rohkea ja mitä ilmeisimmin fiksu nainen. Toivon todella, että saat elämäsi järjestykseen!

    VastaaPoista
  176. Anonyymi-DID20.9.2018 17.02

    Anonyymi-DID pitkästä aikaa hei. En lukenut kommentteja tässä, mutta tulin jälleen kiittämään blogistasi. En ole vieläkään hoidoissa enkä aio mennä. Päädyin lopulta siihen tulokseen, ettei kehossani ole mitään vikaa, se toimii lähes moitteettomasti. Vika on päässäni ja se ei korjaannu kehoa silpomalla. Jos en olisi ikinä törmännyt blogiisi, en olisi tarkastellut näitä asioita järkevästi ja olisin tullut taatusti manipuloiduiksi hoitoihin, joihin minua yritetään muutenkin jatkuvasti manipuloida. Olen hyväksynyt, että sukupuoli-identiteetissäni on häiriö, mutta ratkaisu ei ole silpoa tervettä kehoa sairaaksi. Ratkaisu on oppia elämään asian kanssa jotenkin muuten. Tästä kiitän pitkälti sinua. Olen pyöritellyt näitä asioita paljon ja tuntuu, että olen jonkinlaisen rauhan löytänyt identiteettiongelmaani. Se nyt on olemassa häiriötilana sisäisenä kokemuksenani ja minä joudun sen kanssa elämään. En halua "hoitoja", jotka tekevät minusta vielä enemmän friikin kuin nyt olen. Yritän hoitaa pääni kuntoon ja sopeutua. Ei se helppoa tule olemaan, mutten halua mennä silpomaan itseäni ja alkaa tosielämän teatteriklovniksi. Kiitos blogistasi. Sen avulla itse säästyn kaikelta siltä turhalta tuskalta, mitä sinä valitettavasti jouduit kokemaan. Ei tässä sanat riitä kuvaamaan kiitollisuutta. Jatka taisteluasi ja huuda kokemuksiasi kansalle. Varmasti se auttaa muitakin, etteivät he tee samaa virhettä, minkä itse teit.

    VastaaPoista
  177. Anonyymi-DID21.9.2018 13.41

    Kommentoin lisää näin ajan kanssa. Lueskelen kommentteja läpi osissa ja tartun nyt muutamaan pointtiin tässä. Pahoittelen sekavaa otettani keskusteluun ja sitä, että heitän palasia kesken kommenttien lukemisen. Ehkä näistä saa jotakin irti, ehkä ei. Tulen palaamaan tänne taas löpinöineni, kunhan saan loputkin kommentit luettua. Kirjoitan kännykällä, joten viesti on siksikin sekava.

    "Voiko naisilla esim. sen kaltaisten identiteettiongelmien esiintyvyys olla suurempaa, joihin liittyy helpommin myös sukupuoli-identiteetin ongelmia? Käsittääkseni esim. asperger on naisilla alidiagnosoitu, kun taas moni itseään muunsukupuolisena pitävä vaikuttaisi olevan asperger-nainen. Voiko näillä asioilla olla yhteys? (esim. tytöillä tietyt mt/persoonaongelmat pysyvät paremmin piilossa -> tulevat esille sukupuoli-identiteettiongelmina) Noh, tämä on vain maallikon mutuilua, arvailua ja halua ymmärtää monimutkaista ilmiötä."

    Tartun tähän. Olen itse tutkinut mm. Apergeria naisilla ja törmännyt useinkin siihen liittyen sukupuoli-identiteetin häiriöiden yleisyyteen assinaisilla. Sitä selitetään aivojen maskuliinisemmalla rakenteella verrattuna neurotyypilliseen keskivertonaiseen. Asperger-nainen siis on lähempänä keskivertomiestä kuin neurotyypillinen nainen. Toisaalta miesassi taas ei ole neurotyypillistä miestä feminiinisempi aivorakenteeltaan, ainakaan tällaiseen en ole törmännyt. Sametti voisitko tutkia asiaa? Asperger naisilla on myös tosiaan alidiagnosoitu.

    Tässä tuli mieleen, kun itselläni aspergeria epäillään. Kerroin tämän aivoteorian ja sukupuoli-identiteetin häiriötilan muuta aspergeroireistoa selittäessäni ja niitä äitini kanssa pohtiessani. No, ovat kuulemma vuosia ihmetelleet isäni kanssa tätä sukupuolisekoiluani. En ole tästä heille juurikaan puhunut sen syvällisemmin, että kipuilua on paljon, mutta ilmeisesti se on näkynyt ja lujaa. Meille kaikille oli hyvä, että tämä aspergerepäily ilmestyi mukaan palapeliin ja oireistossa on myös selitys sukupuoli-identiteetin häiriölle. Tajusin, että se häiriö voi olla tietynlainen ominaisuus muutenkin kummallisessa paketissa, joka olen minä. Ja sille ei tarvitse tehdä mitään (ainakaan radikaaleja kehohoitoja). Voin olla ja olen varmasti paremmin minä tässä kehossa kuin jos silpoisin sen rikki. Ei ole mukavaa kärsiä sukupuoli-identiteetin ongelmista, mutta uskon, että meille häiriöisille sukupuolisekoilijoille on olemassa muitakin ratkaisuja kuin lihamylly. Itse olen ajatellut,, että voin olla avoimesti häiriöinen tässäkin asiassa, kun muutoinkin olen. Ei minun tarvitse tätä kehoa muuttaa. En oikeastaan tiedä, muuttaisiko kehon leikkely mitään vai tekisikö se vain asemastani entistä tukalamman. Vihaan itsekin valehtelua. Vaihtoehtoni ovat siis olla friikki identiteettiongelmainen luonnollisessa naisen kehossa tai friikki identiteettiongelmainen leikellyssä naisen kehossa. Ne ovat aika pirullisen huonot vaihtoehdot, mutta niillä korteilla pelataan, mitä on annettu. Kehoni toimii ja on aivan käyttökelpoinen. Ongelmat ovat päässäni enkä halua mennä silpomaan tervettä kehoa kosmeettisista syistä. Voin aivan varmasti toteuttaa maskuliinisuuttani jotenkin muutenkin ja hyväksyä synnyinkehoni ja olla minä tällaisena ja tässä kehossa. Helppoa se tuskin on ja kipeää tulee tekemään, mutta muutamia vuosia asioita pohtineena uskon, että se on paras ratkaisu. Liityn siis pitkinhampainnainen -kerhoon. (Jatkuu..)

    VastaaPoista
  178. Anonyymi-DID21.9.2018 13.42

    Traumaoireiluista sen verran, että esimerkiksi dissosiatiivisessä persoonan lohkoutumisessa on todellakin tyypillistä, että jos persoona lohkoutuu mielen suojamekanismina erillisiin yksiköihin, joissa palasilla saattaa olla tietynlaisena kokemuksena mm. eri ikä, ulkonäkö ja sukupuoli. Se voi transkeskustelun ollessa vallalla hämmentää jo valmiiksi dissosiaatio- ja suggestioherkkää traumaoireilevaa. Kukaan ei voi kiistää tosissaan kehon fyysistä ikää tai ulkonäköä (jonka voi kokea huomattavastikin erilaiseksi, mitä se oikeasti on), mutta nykyisessä keskustelussa on helppo kyseenalaistaa "todellinen" sukupuoli. Keskimääräisellä vakava-asteisesta dissosiaatiohäiriöstä (joka muistuttaa/on dissosiatiivinen identiteettihäiriö) on tyypillistä, että osa persoonanosista on vastakkaista sukupuolta kokemuksellisesti. Tietenkään näitä persoonanosia ei ole olemassa kuin henkilön sisäisenä kokemuksena ja harva disso on niin sekaisin, että tosissaan kehtaisi kiistää tosiasiat esim. kehon iän, ulkoisen olemuksen (esim. keho on blondi, hoikka nainen, jolla on silmälasit, mutta persoonanosa tuntuu lihaksikkaalta mieheltä, jolla on kalju ja ei laseja), mutta nykyisessä sukupuolisekoilua tukevassa keskustelussa voi tulla temmatuksi harhaan, että sukupuoli osana tätä häiriötä olisi eri asia. Harva disso todella kuvittelee olevansa oikeasti usea ihminen (kyse on muutenkin vain yhdestä persoonallisuudesta, joka on lohkoutunut pitkäaikaisen, vakavan traumatisaation seurauksena omiin "yksiköihinsä", mikä on mielen nerokas puolustusjärjestelmä) vaan oireilu ymmärretään oireiluksi ja sisäiseksi kokemukseksi ja sellaisena se otetaan. Sukupuolisekoilu voi hämmentää pahastikin herkkää mieltä. Tällähän ei toki ole käytännössä juuri mitään tekemistä transsukupuolisuuden kanssa, mutta se muuttuu ongelmaksi siinä kohtaa, jos tällä tavalla oireilevan on mahdollista päästä hoitoihin asti. Ja satun tietämään, että tätäkin tapahtuu. Siihen en ota kantaa, olisiko hoito yksilön selviytymisen kannalta oleellisen tärkeää lopulta, mutta ainakaan näin akuutin oireilun keskellä se ei missään tapauksessa saisi olla mahdollinen toteuttaa, sillä tällaisesta rajusta dissosta kärsivä ihminen on aivan helvetin sekaisin. Ja olen siis itse juuri näin oireileva, joten tiedän, mistä puhun. Oireistoon kuuluu myös kehon depersonalisaatio ja derealisaatio oireet sekä laaja skaala kehotuntemuksia. Myös tunteiden välttelyä ja valtava määrä muita defenssejä ovat yleensä melko vahvana oirekuvaa. Kyse on hyvin laajasta skaalasta monenlaisia oireita ja sen paketin keskellä on vaarallista, jos kukaan lähtee tukemaan transteoriaa ennen kuin traumaoireet on hoidettu pois alta. On täysin vastuutonta edes harkita tarjoavansa kehosilpomista tai hormoneja ratkaisuksi ihmiselle, joka on niin sekaisin ja valmiiksi hämmentynyt. (Jatkuu..)

    VastaaPoista
  179. Anonyymi-DID21.9.2018 13.43

    Ja anoreksiavertaukset ovat mielestäni ihan osuvia. Mekaniikka on hieman erilainen, mutta riittävän lähellä, jotta vertaukset uppoavat. Pro-anailua pidetään yleisesti naurettavana, ettäkö sairaus olisi minkään sorttinen elämäntapa. Valitettavasti äänekkäistä transaktivisteista tulee sama fiilis. Toisaalta on otettava huomioon, että anoreksia on tappava sairaus, jos sitä saa toteuttaa vapaasti ja siihen ihan oikeasti kuolee. Sukupuolisekoilun toteuttamiseen ei kuole, mutta sehän ei toki tee vertausta käyttökelvottomaksi, sillä kummassakin tapauksessa pitäisi keskittyä enemmin opettelemaan eroon dysforiasta. Ja se on raskas tie se. Sametti sen haluan sulle sanoa vielä, että älä lopeta puhumista. Tämä, mitä teet, on tärkeää ja arvokasta. Pelastat ihmisiä turhalta kärsimykseltä. Valistat ja neuvot ja opastat. Vaikka tuntuisi, että huudat kuuroille korville, on aina myös meitä, joita olet ihan oikeasti auttanut.

    En ota kantaa, mitä muiden pitää tai ei pidä tehdä identiteettikriisiensä suhteen, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että transseulaa ei pidä höllentää vaan tiukentaa. Hoidot ovat äärimmäinen keino ja hyvin brutaali tapa hoitaa päänsisäisiä ongelmia ja niitä ei missään tapauksessa tulisi tarjota niin helposti kuin käsittääkseni nyt tarjotaan. En ole varma, pitäisikö niitä tarjota lainkaan, mutta nykyinen systeemi ainakaan ei tällaisenaan toimi.

    P.S. Luin tuolta jonkun epäilevän sulla , Sametti olevan itselläsi asperger. En ota asiaan muuten kantaa kuin sanomalla, että jos sattuisi olemaan niin, että oletkin aspergernainen ja tämä sukupuoli/transasia olisi sinun erityismielenkiinnonkohteesi eli ekko niin sehän ei missään tapauksessa mitätöi havaintojasi vaan päinvastoin. Yleensä nimittäin aspergerit tietävät hyvin syvällisesti omasta ekkostaan heillä on aiheesta sellaista tietoa ja perehtymistä, joka on harvinaislaatuista erityisosaamista. Joten tälle kritisoijalle. Jos Sametilla olisikin asperger, se ei toimi vasta-argumenttina eikä sillä näin ollen ole juurikaan asian kannalta merkitystä. Ratkaisevaa on tieto.

    VastaaPoista
  180. Wanha Ämmä21.9.2018 15.43

    "Mielenkiintoinen artikkeli dementiasta transsukupuolisilla:

    http://www.bbc.com/news/uk-wales-43365446

    Jos transsukupuolisten sukupuoli-identiteetti on synnynnäinen niin kuin väitetään, miksi nämä dementoituneet transnaiset järkyttyvät niin pahasti huomatessaan olevansa naisten vaatteissa ja hormonein ja leikkauksin muokatuissa kehoissaan? Tulee väkisinkin mieleen, etteivät he ehkä ole aina olleetkaan sisäisesti naisia."

    Jos luit artikkelin ajatuksella, huomasit, että siinä vain _spekuloitiin_ asialla. Tästä asiasta meillä ei ole ennakkotapauksia. Lääketiede ei vielä tunne miten muistisairaudet vaikuttavat transsukupuolisiin.

    Mutta jos noin todella kävisi, toivoisin kaikesta sydämestäni että minulla olisi tällöin keino armokuolemaan tai itsemurhaan. En todellakaan halua niiden painajaisten enää palaavan takaisin. Siinä tilanteessa ei enää Helvetillä uhkailu pelota, koska olisin _jo_ Helvetissä.

    Samoin voisi olettaa, että tilanne olisi kaikkein vaikein niillä, jotka ovat tehneet oman metamorfoosinsa vanhemmalla iällä. Heillä olisi kaikkein eniten muistikuvia syntymäsukupuolestaan. Itselläni se alkaa olla enää vain paha uni, ja suunnilleen kaikki omat muistikuvani ovat elämästäni naisena.

    "Katsoin tähän ketjuun linkatun videon Amanda Majasaaresta. Hän perustelee itsensä tuntemista naiseksi sillä, että on hulluna naisten vaatteisiin, laukkuihin, kenkiin ja meikkeihin ja on muutenkin äärimmäisen turhamainen ja narsistinen ulkonäöstään."

    Tuon luulisi herättävän myös tutkimushenkilökunnan mielenkiinnon. Eli että onko kysymys sittenkin överiksi vedetystä transvestismista ja fantasioista. Jos on, niin tällaista ihmistä ei ikinä pitäisi päästää muutokseen.

    "En ole ikinä missään olosuhteissa nähnyt kuvaa butch-tyyppisestä meikittömästä ja housupukuisesta, lyhyttukkaisesta transnaisesta, joka käyttäisi tasapohjaisia kenkiä. Jos joku jonkun tällaisen tapauksen väittää tietävänsä, linkittäköön siitä tänne."

    Minä olen tällainen. Samoin kaikki ne TS- ja inter-ystäväni, joihin vielä pidän yhteyttä. Meille kaikille on yhteistä se, että heti kun saimme oman juttumme valmiiksi, hävisimme valtaväestön sekaan vähin äänin. Käytän lisäksi myös farkkuja ja T-paitoja. Mutta tukkani on kyllä pitkä.

    VastaaPoista

TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa. Sinun on kyettävä argumentoimaan näkökulmasi.

Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.

Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.

Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.