Kun käsitteet menettävät kaiken merkityksensä

Eräs poliitikko kirjoitti Facebook-sivuillaan siitä, että mikä on rasismin määritelmä. Hänen mukaansa rasismin määritelmä on ”viha kaikenlaista toiseutta kohtaan” ja mainitsi vielä, että ei ole parempaakaan määrittelyä vielä nähnyt. Tähän tuli kommentoimaan kaikennäköistä jengiä, jotka sanoivat, että rasismia on vaikea määritellä, sillä se on niin laaja käsite.

Minusta tuntuu, että nykyajan trendi on se, että jokainen saa luoda oman todellisuutensa ihan terminologiaa myöten eli sanojen merkitykset vaihtelevat määrittelijän mukaan. Ei todellisuus noin toimi, vaan termeillä on yleispätevä merkityksensä ja jokainen voi ne tarkistaa. Määritelmä on myös rasismille. Rasismi ei ole laaja käsite, eikä sen määritelmä ole se, jota poliitikko tarjosi. Rasismi ei liity ”vihaan” eikä ”toiseuteen”, vaan rasismi on rotusyrjintää tai rotusortoa. Rasismia on sellainen aate tai sellainen toiminta, jonka mukaan ihmiset ovat eri arvoisia rodun (eli ihonvärin) tai etnisen taustan (kansallisuuden) perusteella.

Rasismi on nykypäivän arkikielenkäytössä menettänyt merkityksensä aivan kokonaan ja rasismia voi olla käytännössä aivan mikä tahansa. Miten määritellään ”viha”? Miten määritellään ”toiseus”? Nämä sanat voivat tarkoittaa aivan mitä tahansa. Jotkut uunot vakavissaan puuhaavat rasismia rikoslakiin eli täten rasismista tulisi rangaistava teko. Kun rasismia voi olla mikä tahansa ja merkitys muuttuu ihmisestä ja tapauksesta toiseen, niin kuka tahansa voi syyttää ketä tahansa rasismista millä verukkeella tahansa. Eli ketä tahansa voidaan syyttää rikoksesta mistä syystä tahansa. Ei oikeusvaltio näin toimi. Tervetuloa Pohjolan-Koreaan. En käsitä, miten kenellekään ei tule mieleen, että yhteiskunnallisessa keskustelussa ei voida käyttää niin epämääräisiä käsitteitä kuin ”viha” tai ”toiseus”.

En saanut vastausta kysymykselleni, että jos rasismi on vihaa kaikenlaista toiseutta kohtaan, niin onko rasismia se, että joku syrjii minua musiikkimakuni takia? Entä onko rasismia se, että joku syrjii minua seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolisen poikkeavuuden takia? Voinko syyttää ihmisiä rikoksesta näillä perusteilla? Minun ei myöskään tarvitse määritellä, että mitä syrjintä käytännössä on, sillä ”viha” on epämääräinen käsite ja voi tarkoittaa mitä tahansa. Mielestäni Suomessa liikutaan jo todella vaarallisilla vesillä.

Mutta mitä tulee sukupuoleen, niin meno on mennyt jo aivan överiksi.
Feminismikriittisen sivun Age of Shitlords kirjoittaja on ottanut asiakseen tehdä listaa kaikista mahdollisista sukupuolista. Lista on aivan hulvaton! Osa ”sukupuolista” on aivan pähkähulluja ja ei tarvitse kauaa kyseistä listaa selailla, kun alkaa miettiä, että mitä ihmeen tekemistä näillä asioilla edes on sukupuolen kanssa. Vastaus: ei yhtään mitään. Sukupuoli on käsitteenä menettänyt kaiken merkityksensä tiettyjen ihmisten mielessä ja he eivät enää ymmärrä, mistä puhuvat. Hulluinta on kuitenkin se, että he ovat ihan oikeasti tosissaan ja kukaan ei enää voi sulkea korviaan heidän hourailuiltaan, sillä kyseinen porukka on saanut todella paljon valtaa yhteiskunnassa. Sukupuolisekoilu liittyy sukupuolineutraaliuteen ja kyseistä tuubaa tihkuu nykyään ovista ja ikkunoista. Koululaitos ja päiväkotikin eli meidän kaikkien lapset ovat tulilinjalla. Nyt on viimeinen mahdollisuus nousta vastustamaan tätä perseilyä ja estää sen eteneminen.

Suosikkini kyseiseltä sukupuolilistalta:

Angeligender: Sukupuoli, jota esiintyy ainoastaan enkeleiden keskuudessa. Vain sellaisille ihmisille, ketkä ovat yhteydessä enkeleihin.
Archaigender: Sukupuoli, joka on muinainen/vanha ja iso, ja jota voi kuvailla ainoastaan näillä sanoilla.
Arithmagender: Numeerinen sukupuoli. Se voi liittyä mihin tahansa numeroon/numeroihin, positiivisiin, negatiivisiin, desimaaleihin, murtolukuihin yms.
Astralgender: Sukupuoli, joka tuntuu olevan yhteydessä ulkoavaruuteen.
Cadensgender: Sukupuoli, joka helposti ottaa vaikutteita musiikista.
Carmigender: Sukupuoli, jonka luonne on runollinen ja rytmikäs.
Cavusgender: Vain masentuneille ihmisille. Masentuneena tunnet olevasi jotakin sukupuolta ja ei-masentuneena jotakin toista.
Deaboy: Sellaisille ihmisille, jotka kokevat itsensä maskuliinisiksi tai osin maskuliinisiksi, mutta jotka silti tuntevat yhteyttä feminiiniseen energiaan hengellisyyden kautta. Tarkoitettu pakanoille, mutta on mahdollinen kenelle tahansa, joka harjoittaa jumalattaren tai naisellisen energian palvontaa.
Effreu: Pelottava ei-binäärinen sukupuoli. Jos se on feminiininen siitä käytetään termiä effrille, jos maskuliininen, niin effron.
Egogender: Sukupuoli, jota vain sen omistaja voi kuvailla. Se on niin henkilökohtainen, ettei sitä voi kuvailla muuna kuin ”minuna”.
Genderflora: Sukupuoli, joka kukkii ja kehittyy sään ja ilmaston mukaan.
Gyragender: Henkilöllä on useita sukupuolia, mutta hän ei ymmärrä niitä.
Imperigender: Muuttuileva sukupuoli, jota sen omistaja voi hallita.
Iragender: Sukupuoli, joka on vihainen ja raivoava.
Lipsigender: Sukupuoli, jonka ajatteleminen aiheuttaa masennuskausia.
Mosaigender: Sukupuoli, joka koostuu useiden sukupuolten ja tuntemusten palasista.
Necrogender: Sukupuoli, joka oli aiemmin olemassa, mutta joka on nyt ”kuollut” ja olematon.
Nocturnalgender: Sukupuoli, joka on intensiivinen yöaikaan, mutta heikko päiväsaikaan.
Perogender: Kun haluat olla jotakin sukupuolta, mutta et ole kyseistä sukupuolta.
Perospike: Kun yleensä olet tyytyväinen sukupuoleesi, mutta aina väliajoin haluat kovasti olla jotakin toista sukupuolta.
Polygenderflux: Kun sinulla on useita sukupuolia, joiden intensiteetti vaihtelee.
Sychnogender: Sukupuoli, joka vaihtuu useita kertoja päivässä.
Virgender: Kun olet sukupuoleton stressin takia / kun sukupuolen ylläpitäminen tai omistaminen on liian stressaavaa.

Feminismi on jo aikaa sitten kadottanut alkuperäisen merkityksensä eli naisten aseman parantamisen. Nykyfeminismi on pelkkää sukupuolisekoilua ja transrummutusta. En ole ekspertti feminismin aalloissa, mutta käsittääkseni tämänhetkinen virta on neljäs aalto ja siinä keskitytään lähinnä sukupuolen hämärtämiseen käsitteenä sekä transsukupuolisten ja muunsukupuolisten asemaan. Feminismin viidennestä aallosta on puhuttu jo pari vuotta sitten, joten minulle on kyllä aika epäselvää, että missä aaltojen rajat menevät. Feministien itsensä mukaan feminismi on kaikenlaisten vähemmistöjen puolesta puhumista. Ei siis vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, vaan myös esim. etnisten vähemmistöjen. Siksi feministit ovat osallistuneet kaikenmaailman rasisminkitkemistalkoisiin. Naisten ja heidän asemansa kanssa tällä ei ole enää mitään tekemistä. Siis myös ”feminismi” itsekin on menettänyt merkityksensä.

Feministien itsensä rivit ovatkin alkaneet rakoilla ja valtavirtafeministeistä ovat irronneet nk. TERFit eli Trans-Exclusionary Radical Feminist. TERFit eivät hyväksy biologisten sukupuolirajojen hämärtämistä. TERFit ovat huolestuneet siitä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, mitä nainen tarkoittaa ja tätä kautta naisen asema ja naisten ongelmat ovat menettäneet merkityksensä. En ole tutustunut TERFeihin kauhean syvällisesti, mutta heidän nettisivullaan TERF is a slur on loistava kokoelma screencäppejä feministien aivopieruista ympäri nettiä. Screencäppien kautta ymmärrät, että mistä tässä transhysteriassa on kyse. Siinä on kyse siitä, että sukupuoli on käsitteenä menettänyt kaiken merkityksensä ja millään ei ole enää mitään väliä, ei edes naisasialla itsellään eli alkuperäisellä feminismillä. Feministit ja transaktivistit ovat samaa joukkoa ja he eivät elä samassa todellisuudessa meidän muiden kanssa. Tämä porukka on aivan täysin sekaisin. Mutta sinä ja minä emme voi huitaista heidän juttujaan sivuun sekopäiden hourailuna. Toistan, että tämä porukka pitää yhteiskuntaa tiukassa otteessa kaikkialla länsimaissa ja ovat jo saaneet vaatimuksiaan läpi. Nyt on viimeinen hetki alkaa tutustua tähän aiheeseen ja pistää heille hanttiin, ettei hulluus enää tästä leviäisi.

Ohessa kokoelma suosikkiscreencäppejäni ”Terf is a slur” -sivustolta. Tämä on vähän pitkä, mutta halusin nyt välttämättä koota nämä samaan postaukseen.

Transfoobinen sivusto.

***

Naisen ruumis on transmisogyniaa.

***

Naisten keskus on cisseksismiä.

***

"Ihmiset, joilla on kuukautiset", ei "naiset".

***

Hupsistakeikkaa, olinpa typerys!

***

Kuukautiset ei kuulu naiseuteen, senkin transfoobinen, cisseksistinen transmisogynisti. LOPETA.

***

Naisten asiat ovat transfoobista väkivaltaa.

***

Älä ole cisseksisti. Älä tee sitä.

***

Joillakin pojilla on kohtu.

***

Tytöillä on kaikenlaisia vartaloita.

***

Tyttöpenis.

***

Lopeta sukupuolittamasta ihmisten sukuelimiä senkin kusipää.

***

Miehet VOIVAT tulla raskaiksi!

***

Miehet VOIVAT imettää vauvoja!

***

Naistentauteihin kuuluu myös eturauhas- ja kivessyövän seulonnat.

***

Transfoobista vihapuhetta!

***

Sukupuoli ei ole objektiivista tiedettä. Sukupuoli on politiikkaa.

***

Miehillä voi olla kuukautiset!

***

Pfffft HAHAHAHA!

***

Ihmisenä pitäminen on cisseksismiä.

***

TÄH???

***

Kolonialistit keksivät biologian.

***

CISSEKSISTI! KOLONIALISTI!

***

Mielestäsi jokaisella on äiti ja isä? HÄPEÄ!

***

Pillufeminismi pelkistää naiset pelkiksi pilluiksi ja on siten naisvihaa.

***

Kun transtermitkin menettävät merkityksensä. Olen nyt cissukupuolinen nainen peniksellä!

***

Kun ei voida sanoa "nainen", vaan pitää sanoa "kohdunkantaja".

***

Sain itseni kiinni ajatusrikoksesta.

***

Apua, olenko cisseksisti???

***

Nainen on lesbo, vaikka ei tykkää pilluista.

***

Cisseksistiset transfoobiset lesbot.

***

Todelliset lesbot ovat kiinnostuneita vain sieluista, senkin pillufetisisti!

***

Voivat cissukupuoliset ihmiset edes oikeasti rakastaa toisiaan???

 ***

Transtermit, kuten "miehestä naiseksi", ovat transmisogyniaa.

***

Lopettakaa olettamasta vauvojen sukupuolta!

***

 

Ajatukset murhaavat transnaisia.

***

Sinä TAPAT transnaisia uskomuksillasi!!!

***

Väärinsukupuolittaminen on väkivaltaa ja siihen pitää vastata väkivallalla.

***

Naisten alistamista ei ole olemassa!

***

"Miesten harjoittama väkivalta" on vain TERFien hevonpaskaa.

***

Raiskauksen määrittely penetraation kautta on cisseksismiä!

***

Väite, että nainen on helpompi raiskata hänen fyysisten ulottuvuuksiensa vuoksi, on naurettava ja cisseksistinen!

***

Viittaaminen "naisten sukuelinten silpomiseen" on cisseksismiä!

***

Cis-ihmiset suuttuvat, kun huomautan, että "naisten ympärileikkaaminen" (FGM) on cisseksististä. Myös "miesten ympärileikkaaminen" on cisseksistä ja transmisogyynistä.

***

Klitoriksen amputoimisen kutsuminen "naisten ympärileikkaamiseksi" on helvetin cisseksististä.

***

Samalla tuli selväksi, että miksi feministit eivät puhu Lähi-Idän ja Afrikan naisten puolesta. ”Transmisogynian” ja ”cisseksismin” vastustaminen on luonnollisesti tärkeämpää kuin naisten oikeudet ja ruumiillinen koskemattomuus. Kuten aina näissä tapauksissa kielenkäyttö on väkivaltaa ja satuttaa enemmän kuin todellinen, konkreettinen väkivalta.

Hetkinen vain, käyn oksentamassa.

Kannattaa myös vilkaista Terf is a slur -sivuston osio, missä on screencäppejä yllytyksestä väkivaltaan TERFejä kohtaan (eli toisinsanoen, kaikkia sellaisia kohtaan, jotka eivät ole transaktivistien kanssa samaa mieltä). En pystynyt lukemaan osiota loppuun.

Villiä menoa Pattayalla

Lupaan, että tämä blogi ei muutu matkapäiväkirjakseni. En kuitenkaan malta olla kirjoittamatta joistakin havainnoistani, joten jonkin verran matkajuttua tulee.

Kerkesin olla Pattayalla kaksi viikkoa ennen kuin menin ensimmäisen kerran baariin. Miten siinä onnistuin? Ensinnäkin, en tullut tänne bilettämään. En tullut tänne tyttöbaarien takia, vaan olen ihan aidosti kiinnostunut thaimaalaisesta kulttuurista juurikin sellaisessa hyvin nörtissä mielessä. Miksi tulin juuri Pattayalle, en enää edes muista. Yksi syy oli se, että täällä on todella paljon turisteja ja halusin jutella heidän kanssaan, sillä en osaa sanaakaan thaikieltä. Ajattelin, että voisin heidän kauttaan helposti oppia asioita. Ajattelin, että täällä luultavasti ollaan totuttu turisteihin ja englannilla voisi jopa pärjätä (Vietnamissa silloin, kun siellä olin, ei pärjännyt englannilla edes isossa kaupungissa). Toinen syy oli se, että thaimaalainen työkaverini kertoi, että hänen sukulaisiaan asuu Pattayalla. Täällä siis ihan oikeasti asuu ja elää paljon myös paikallisia.

Päädyin ihan sattumalta asumaan turistialueen sydämeen. Otin asunnon ihan summanmutikassa sieltä, mistä halvalla sai ja päädyin vahingossa keskelle todella meluisaa baarialuetta rannan läheisyyteen. Täällä on kirjaimellisesti tyttöbaareja aivan vieri vieressä ja niistä ensimmäiset aukeavat jo aamulla, useimmat iltapäivällä. Kun kävelet kadulla ennen puoltapäivää, niin voit jo silloin nähdä turisteja kaljalla baareissa. Kun käppäilet ennen iltapäiväkolmea, niin saat todennäköisesti olla rauhassa. Tämän jälkeen et pääse edes kadun yli ilman, että joku havittelee sinua baariin tai hierontapaikkaan. Varsinkin heti pimeän tultua meno yltyy aivan hulvattomaksi. Täällä tulee pimeä heti kello kuuden jälkeen illalla ja silloin alue herää kunnolla eloon. Joka puolella on bileet ja kadut täyttyvät ruokakojuista ja tavaranmyyjistä. Jokaisella baarilla on sisäänheittäjät ja mitä myöhemmäksi ilta käy sitä aggressiivisemmiksi sisäänheittäjät käyvät. Alkuillasta sinulle ainoastaan huudellaan, mutta siinä kahdeksan-yhdeksän aikoihin sinuun aletaan käydä käsiksi ja yritetään väkisin raahata sisään baariin. Et pääse edes sadan metrin päähän lähikauppaan ilman, että saat hätistellä porukkaa tiehensä.

Juuri tuo jatkuva huutelu on se, mikä minua ottaa tosissaan päähän täällä. Ei oikeastaan edes mikään muu, vaikka täällä kaikki on toisin ja päälaellaan. Jos minä haluan viinaa, menen ostamaan sitä. Jos minä haluan hierontaa, menen ottamaan sitä. Jos minä haluan tytön, menen hakemaan sellaisen. Mutta jos olen tekemässä jotakin muuta, niin haluan, että minut jätetään rauhaan. Täällä on täysin mahdoton tallustella ympäriinsä edes ruokakauppareissulla tai tupakkaa hakemassa ilman, että pahimmillaan kymmenen metrin välein joku on nykimässä hihasta. Ja mitä myöhempi on, sitä härskimmin nyitään. Jo suomalaisittain alkuillasta meno on aivan hulvatonta eli siinä yhdeksän jälkeen illalla. Prostituutio rehottaa täällä joka kulmassa. Sitä ei edes yritetä peitellä. Kymmenen metrin välein sinulle tullaan tarjoamaan hierontaa, tyttöjä, seksiä ja suihinottoja, puhumattakaan kaikesta turhasta roinasta, mitä kuljeskelevat kauppiaat myyvät kärryistään. Se pännii, kun olet vain väsyneenä tulossa himaan ruokaostoksinesi. Otin säännöksi, että illalla en kävele mihinkään. Minähän siis normaalisti kävelen tai fillaroin joka paikkaan. En todellakaan kulje parinsadan metrin tai parin kilsan matkoja autolla tai bussilla. En ikinä. Mutta täällä pimeän tultua ei tule kysymykseenkään, että kävelisin kahta tai edes yhtä kilsaa yhtään mihinkään.

Alan toistaa itseäni, mutta en Aikuisten Oikeasti osaa kuvata menoa muuten kuin sanalla ”hulvaton”. Tulkaa itse katsomaan. En ole nähnyt mitään tällaista missään koko ikänäni. Meno ei ole todellakaan sellaista kuin Suomessa, missä strippibaarit ovat tympeän näköisiä paikkoja mustattuine ikkunoineen jossain takakujalla kaapinkokoisen portsarin seisoessa ovella pelottaen ujoimmat tiehensä ja keräten kaikilta 15-20 euron sisäänpääsymaksun. Jossain baarin takana sitten näet, kun pari tyttöä riisuu tangon edessä hiljaa (nimim. Kokemusta on). E-he-heeei. Täällä tytöt itse seisovat rivissä baarien oven edessä huudellen ohikulkijoille jytämusiikin raikuessa taustalla. Tytöt ovat kaikki bikineihin tai minimekkoon pukeutuneita korkeat piikkikorkkarit jaloissaan ja repivät rumat vanhat ukotkin kädestä baariin sisään. Itse baarit ovat suoraan pääkaduilla, eivät missään takakujilla. Kuvittele kaupunginosa, missä tällaisia baareja on vieri vieressä. Huhheijaa. Mainosvalot vilkkuvat, jytä pauhaa ja tyttöjä ui liiveihin oikealta ja vasemmalta. Tämä seitsemän päivää viikossa. Eroa arkipäivän ja viikonlopun välillä ei ole lainkaan. Joissain ravintoloissa on tarjouksia sunnuntaisin, mutta siinä se.

Tapasin eräässä kahvilassa isäni ikäisiä brittituristeja, jotka sanoivat, että tulevat tänne lomailemaan joka vuosi. Ovat tulleet jo hyvin pitkän ajan. Olen uskaltautunut vasta yhtenä iltana baariin alkuillasta ja tajusin silloin, miksi jotkut jäävät tähän koukkuun. Olen yksin matkassa ja minusta tuntuu, etten uskalla mennä noihin baareihin kunnolla tutustumaan ilman, että olen porukassa. Eli siis bilettämään kunnolla koko yöksi. Meno on sen verran rankkaa. Kaikki tapaamani turistit ovat varoittaneet minua baaritytöistä. Tyttöjen ja baarien kanssa joutuu helposti isoihin ongelmiin.

Mutta siitä koukuttumisesta. Kävin alkuillasta kahdessa baarissa. Ensimmäisessä vanhempi nainen, joka näytti olevan paikan omistaja, tuli heti ovella tervehtimään leveästi hymyillen ja hänen takanaan nuori tyttö alkoi samantien tuijottaa minua. Tilasin lasillisen ja takana ollut tyttö tarjoili sen minulle ja kutsui minut heti luokseen istumaan. Meininki ei ollut ollenkaan ujoa ja vaivaantunutta, vaan sinut samantien imaistaan baarin ilomaailmaan sisään. Menin kuitenkin istumaan kahden vanhan länsimaalaisen turistin väliin, sillä olen kuullut, että baaritytöt laskuttavat ajasta ja tyttöbaarissa pääsee todella nopeasti rahoistaan. Tytöt yrittävät juottaa sinulle drinkkejä ja saada sinut ostamaan drinkkejä heillekin, sillä he saavat provikat jokaisesta myymästään drinkistä. Laskut myös peritään todella aggressiivisesti. Halusin tulla vain pällistelemään menoa, joten en suostunut tytön seuraan. Istuin terassilla kahden turistin välissä ja katselin menoa kadulla. Koko kaupunginosa oli kuin yhdet isot bileet. Kreisiä.

Baareissa on yksi paha vika. Monessa myydään vain kaljaa, jota minä en juo. Halusin erään tietyn cocktailin, joten lähdin etsimään paikkaa, josta voisin sen saada. Kävin läpi monta baaria, joista moni oli vain pelkkä terassi eli jokainen kadullaolija näkee, mitä baarissa tapahtuu. Monta tyttöä oli rivissä keskellä baaria esittämässä eroottista tanssia. Päädyin pieneen lasiseinäiseen cocktail-baariin ja jo ennen kuin ehdin ovelle asti tuli monta tyttöä baarista vastaan avaamaan minulle oven. Baarissa oli enemmän tyttöjä kuin asiakkaita ja yhden asiakkaan kimpussa oli useita tyttöjä. Baaritiski oli ympyrän muotoinen ja ympyrän keskellä oli pieni tanssilava, missä notkui kolme uskomattoman kuumaa vähäpukeista tyttöä. Istumalla baaritiskillä missä tahansa kohdassa siis pystyit katselemaan heitä kaikkia. Istuin siinä ja ihmettelin baarin menoa. Kaikki asiakkaat olivat vanhoja miehiä. Nuoria en ole nähnyt kuin pari kertaa koko alueella. Nuorimmat vastaantulijat näyttävät noin 35-vuotiailta. Joku känninen ukko tuli halailemaan minua ja sain vain hädin tuskin selvää hänen huonosta englannistaan. ”Life is good”, hän sanoi. Totesin, että niin on. Kun baaritytöt huomasivat, että olin yksin, yrittivät he tuppautua seuraani. Baarin ideana luultavasti oli se, että jokainen asiakas saa seuraa ja tyttöjä pitää riittää kaikille enemmän kuin yksi. Kämpille tullessa 10 metriä ulko-oven ulkopuolella tuli vähäpukeinen nainen kysymään, että haluanko, että hän ottaa minulta suihin.

Tämä koko baarialue on kuin jostain toisesta todellisuudesta. Tänne tullessasi astut sisään portaalista ja päädyt rinnakkaisulottuvuuteen. Siltä se tuntuu ja siksi jotkut suorastaan addiktoituvat tähän paikkaan. Baarien työntekijät ovat mestareita luomaan tuon tunnelman. Ehkä Valhalla on tällainen, tosin sillä erotuksella, että täällä kaikki maksaa ja kiva loppuu, kun rahat loppuvat.

Täällä on myös homokaupunginosa, jolla on asianmukainen nimi: Boyztown. Kävin siellä, mutta en viihtynyt siellä lainkaan. Heti sinne tultuani halusin vain hittoon sieltä. Se oli täynnä aivan samanlaisia baareja ja hierontapaikkoja kuin muutkin paikat täällä, mutta tyttöjen tilalla oli poikia. Hierojapojat olivat jopa pukeutuneet samankaltaisesti kuin hierojatytöt. Joka paikka oli täynnä baarien mainoksia ja baareissa esitettävien show:den mainoksia. Kuvissa ei suinkaan ollut mitään lihaksikkaita adoniksia, vaan rimpuloita poikia, jotka näyttivät 12-vuotiailta. Hierojapojat huutelivat minulle ja hekin olivat teinin näköisiä. Minäkin olen lihaksikkaampi kuin nuo pojat. Heitä kävi ainoastaan sääliksi. Olen nähnyt täällä paljon tyttöjä, mutta yhtäkään selvästi pikkutytön näköistä ei ole tullut vastaan. He ovat olleet nuoria, mutta aikuisia kumminkin. Nuo pojat sen sijaan olivat lapsen näköisiä. Hyi helvetti. En käynyt yhdessäkään baarissa sisällä asti, mutta tekisi hieman mieleni jututtaa täällä käyviä homoturisteja. Ei kukaan järjissään oleva aikuinen mies voi viihtyä tuolla.

Brittituristit kertoivat minulle avoimesti seikkailuistaan (kaikki heteroita tosin). Kenellekään ei ole epäselvää, että miksi tänne tullaan. Olivat ihmeissään, kun kerroin, etten sännännyt samantien baariin ja sukeltanut sieltä lakanoihin jonkun tytön kanssa. Minusta tuntuu, etten voisi koskaan ostaa täältä tyttöä. Tiedän ihan liikaa kaikesta siitä, että mitä tapahtuu tyttökaupan kulisseissa. Moni päätyy tänne töihin pakon edessä ja työnä tuommoinen baarikeikistely on äärimmäisen kuluttavaa ja hajottavaa paskaduunia. En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö tykkäisi katsella noita tyttöjä. Jos minulla olisi rahaa, niin kävisin strippibaarissa Suomessakin joka viikko. Katson, mutta en koske. Vain kaikesta autuaan tietämätön tai moraalisesti hyvin paatunut voi ostaa baaritytön. Uskon, että valtaosa kaikista länsimaisista turisteista edustaa ensimmäistä. Minussa on myöskin vähän sellaista hullua, joka haluaa tunkea päänsä jokaiseen paskakoloon silkasta uteliaisuudesta saadakseen tietää, mitä TODELLA tapahtuu.

Kehitysmaat ovat yleisesti ottaen sellaisia paikkoja, missä ihmishenki on halpa ja kaikki on kaupan. Pattayalla on myös viisumikauppoja joka kulmassa ja ns. visa runeja mainostetaan täysin avoimesti, vaikka ne ovat laittomia. Oleskeluluvan voi ostaa, vaikka lain mukaan niitä ei myönnetä kuin erityistapauksissa. Myös ihmiset ovat kaupan, kuten tyttöbaarit osoittavat. Illalla torialueella järkytyksekseni näin myöskin naisen, jolla oli vaatteisiin puettu lori eli uhanalainen puoliapina. Nainen ojensi loria minulle. En tiedä, oliko se myynnissä vai oliko se jonkinlainen sirkuseläin, sillä poistuin paikalta. Kun ihminen on halpa, niin eläin on sitten pelkkä tavara.

Surkeita lapsia täällä sen sijaan ei ole. Kerjäläisen olen nähnyt vain kolme kertaa kahden viikon aikana ja heistä kaksi oli vanhuksia, yksi nuori aikuinen. Kuljeskelevia tavaranmyyjiä on jonkin verran, mutta ei riesaksi asti ja he ovat olleet kaikki aikuisia eivätkä edes mitenkään risaisia tai repaleisia. Eniten on ruokamyyjiä. Vietnamissa likaisia, resuisia pikkulapsia oli joka paikassa jaloissa pyörimässä.

Olen pannut merkille, että Thaimaassa rakastetaan lapsia. Tällä alueella on aika vähän lapsia, mutta niihin, joita olen nähnyt, on suhtauduttu joka paikassa erittäin ystävällisesti, niin paikallisiin kuin turisteihin. Kaupassa ja ravintolassa työntekijät ovat suorastaan innoissaan kaikista lapsista ja kadulla tai muilla julkisilla paikoilla oleviin lapsiin suhtaudutaan ystävällisesti tai heidän ilakointiinsa ei reagoida lainkaan. Suomessa samalla tavalla äänekkäät lapset saavat heti paheksuvia katseita osakseen, mutta täällä tuntuu, että ihmiset eivät edes huomaa sitä mitenkään. Tässä olisi suomalaisille todella paljon opittavaa.

Idän ihmeitä pällistelemässä

Olen nyt ollut Thaikuissa vähän yli viikon. Olen vieläkin ihan äimän käkenä kaikesta vilinästä täällä. Täällä kadut ovat todella sekavia ja alan vasta nyt sopeutua siihen karmeaan informaatiotulvaan, mihin törmään joka kerta, kun menen ulos. Kadut ovat aivan täynnä possea: ruokamyyjiä, taksikuskeja, krääsämyyjiä ym. ja kaupat, ravintolat, myymälät ym. ovat vierivieressä siten, että on vaikea nähdä, mistä yksi alkaa ja mihin se loppuu ja missä on jo seuraava myymälä. On varsinainen painajainen yrittää etsiä tuosta sekasotkusta jotakin tiettyä mestaa. Jalkakäytäviä ei ole, vaan joudut puikkelehtimaan ihmisten, moottoripyörien ja autojen seassa. Tämän vuoksi ihan lyhyidenkin välimatkojen käveleminen kestää todella kauan. Kadun ylittäminen kuumottaa joka kerta, vaikka en ole ekaa kertaa tällaisessa paikassa. Vietnam muutamia vuosia sitten oli vielä pahempi, sillä Vietnamissa kukaan ei noudata edes kaistamerkintöjä, vaan menevät ihan miten sattuu. Thaimaassa kaistamerkintöjä sentään noudatetaan.

Minusta tuntuu, että tunnit vuorokaudessa eivät riitä yhtään mihinkään. Pelkästään tämän pienen alueen, missä nyt olen, tutkimiseen menisi viikkoja. Koko kaupungin tutkimiseen ja syvälliseen ihmisiin tutustumiseen menisi kuukausia. En mitenkään ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä olisin halunnut tehdä, vaan minun on tultava tänne myöhemmin uudestaan ja nimenomaan samaan paikkaan, ei uuteen paikkaan. Katsotaan, mitä kerkeän tutkia tässä parin kuukauden aikana. Uskon, että ehdin vain raapaista pintaa.

Ladyboyta on täällä todella paljon. Niitä on ihan oikeasti joka paikassa. Ladyboyden asema Thaimaassa viimeisen kymmenen vuoden aikana on ilmeisesti muuttunut, sillä katsomieni dokumenttien ja haastattelujen perusteella ladyboy ei yleensä saa mitään työtä (ladyboyden itsensä mukaan) ja siksi heistä niin moni päätyy myymään itseään. Tämä ei kuitenkaan ilmiselvästi pidä enää nykyään paikkaansa, sillä olen nähnyt ladyboyta kahviloiden ja ravintoloiden tarjoilijoina, hierojina, kaupan kassoina, kauppakeskuksen infopisteellä yms. eli heitä on kyllä kaikkialla töissä. Yritän saada noista ainakin yhden haastatteluun, toivottavasti viimeistään ensi kuussa, kun thaimaalaiset ystäväni tulevat Suomesta tänne ja lähden heidän mukaansa. Yksi heidän sukulaisensa on ladyboy. Minua erityisesti kiinnostavat thaimaalaiset transmiehet, sillä heistä ei kukaan puhu mitään ja heitä ei ainakaan täältä katukuvasta tunnista.

Olen tässä viikon aikana ehtinyt ihmettelemään lähinnä ruokakauppoja ja ravintoloita. Eräs brittituristi kertoi, että täällä on jossain kokonainen homokaupunginosa, mutta en ole ehtinyt vielä sinnekään. Aina, kun lähden jonnekin (edes lyhyen matkan päähän), niin saan siihen kulumaan koko päivän. Päivät vaan lentävät ohitse. Vinkkinä kaikille matkustajille siis: älkää hemmetissä tulko tänne viikoksi tai kahdeksi. Siitä tulee vain vihaiseksi. Täällä saa helposti aikaa kulumaan vain istumalla terassilla ja pällistelemällä menoa kadulla. Kaikki on uutta ja outoa. Olen sitä mieltä, että olen ollut liikkeessä aivan liikaa. Voisin vaan istua ja pällistellä enemmän. Sitä nuo brittituristitkin tekevät. Täällä on brittejä ihan hemmetisti. Ne istuvat aamusta iltaan baarin terassilla, juovat euron kaljaa ja syövät kolmen euron annoksia brittiruokaa. Brittisafkaa saa joka paikasta, myös ruokakaupoista. Pikkasen hatuttaa tämmöistä, joka nimenomaan haluaa thaikkusafkaa.

Uimaan en ole uskaltanut mennä, sillä en ole löytänyt uimakenkiä. Rantahiekka on täynnä kaikenlaista kamaa ja pelkään siellä olevan lasinsiruja. Löysin useita kuolleita meduusoita, joten todennäköisesti niitä on vedessä ja paljon. En halua ottaa riskiä, että astun sellaisen päälle paljain jaloin.

Yksi parhaista asioista täällä ovat hedelmät. Ne ovat todella hyviä ja helskutin halpoja. Ostin kolme pakettia valmiiksi leikattuja eksoottisia hedelmiä ja maksoi 2 euroa. Kokonaisina ostetut olisivat vielä halvempia, mutta minulla ei ole leikkuulautaa eikä kunnollista veistä, joten en viitsi alkaa niiden kanssa sähläämään, kun leikattuja saa niin halvalla.

Olen kuitenkin aika yllättynyt, miten länsimaistunut mesta tämä on. Ravintoloissa syödään haarukalla ja veitsellä (Vietnamissa en nähnyt mokomia kuin kerran), kahvia ja kahvidrinkkejä saa joka kahvilasta (kahvi on länsimainen juttu, aasialaiset ovat perinteisesti teenjuojia), kaikkialla on myynnissä samaa tavaraa kuin Suomessa ja ruokakaupat ovat täynnä länsimaista ruokaa ja länsimaisia tuotemerkkejä. Olen suuri aasialaisten perinteisten jälkiruokien ystävä, mutta minulla on ollut oikeasti vaikeuksia löytää niitä täältä, sillä kaikkialla on croisantteja ja länsimaisten suklaatehtaiden tuotteita. Hauskin kokemus oli H&M-myymälä eräässä erittäin kalliissa ostoskeskuksessa. Siellä oli täysin samoja vaatteita kuin Suomessa ja hinnat olivat myös samat kuin Suomessa. Paikallisessa hintatasossa H&M on siis hyvin kallis kauppa. Muovisen H&M-takin hinnalla saan teetettyä takin käsityönä vaatturilla.

Unohdin kokonaan, että Suomessa on nyt kylmä ja kohta alkaa talvi. Täällä aika on ihan pysähtynyt. Kaupat ovat auki 24h ja mitään pyhäpäiviä ei ole olemassakaan. Juuri nyt tuntuu, että en halua kotiin ollenkaan. Suomessa asiat näyttävät menevän vaan hullummiksi koko ajan. Täällä myydään viisumeita joka paikassa, myös oleskelulupia. Eräs britti väitti, että saat oleskeluluvan jos vaan kykenet maksamaan vaaditun rahasumman. Täällä on kaikki kaupan, myös ihmiset. Thaimaalainen ystäväni myös väittää, että täältä saa työtä helposti, vaikka ei osaisi thaikieltä. Täältä turistialueelta varmaan saisinkin, koska puhun englantia. Paikalliset puhuvat todella huonoa englantia ja turistit (joita täällä on pilvin pimein) eivät puhu sanaakaan thaikieltä. Kaikki puhuvat koko ajan, että en minä täältä kotiin lähde, koska menen jonkun paikallisen muijan kanssa naimisiin. Pitäisin sitä epätodennäköisenä, sillä preferoin ehdottomasti eurooppalaisia naisia. Minulla on aiempaa kokemusta seurustelusta vieraan kulttuurin henkilön kanssa ja kyseessä sentään oli suomalaistunut henkilö. Nämä täällä asuvat tyypit ovat ihan täysiä thaimaalaisia ja he eivät tiedä Suomesta tai Euroopasta välttämättä yhtään mitään. Pidän heidät mielelläni kädenmitan päässä. Mutta sitä vastaan minulla ei ole mitään, että lyöttäydyn yhteen jonkun täällä hengailevan eurooppalaisen tai amerikkalaisen kanssa.

Huhheijaa. Vaikea keskittya yhtään mihinkään. Ihan liikaa vilistää asioita päässä.

Väliaikaistietoutta: Thaikkulassa

Aloitin usean kuukauden matkan Aasiassa, mistä kerroin aiemmin. Hengaan nyt Thaimaassa toistaiseksi. Olen ollut täällä kolme päivää ja olen huomannut lähinnä seuraavaa: helvetisti baareja, helvetisti valkoihoisia vanhoja ukkoja ja ladyboy on normaalissa katukuvassa oikeasti yleinen näky. Ei ole niin halpaa kuin luulin.

Kärsin pahasta mielenräjäytyksestä. Täällä on joka paikassa niin hirveästi nähtävää, ettei aivot pysy perässä. Kaikki on uutta ja jännää. Edes Mäkkärissä ei ole muita tuttuja tuotteita kuin Big Mac. Kalja on halpaa, mutta minäpä en sitä juo. Jatkan riisiviinin metsästystä. Olen tähän mennessä nähnyt vain japanilaista riisiviiniä, joka oli sikahintaista.

Täällä on pääosin erittäin miellyttävä ilma. Ei yhtään liian kuuma ja on ollut koko ajan pilvistä, niin aurinkokaan ei kärtsää. Minua häiritsee vaan ilmanlaatu, sillä se on erittäin huono. Sellaista oudon paksua ja vaikeaa hengittää. Ilmastointilaitteet on perseestä, sillä jopa kuumin asetus on hirveän kylmä. Puhaltaa ihan liian lujaa ja surisee äänekkäästi.

Olen ollut poissa netistä, koska täällä on vaan niin hirveästi nähtävää. Täällä saisi helposti kulumaan viikkokausia. Varmaan sallin itselleni tässä muutaman päivän äimänkäkenä olemiseen, sit pitää kyllä koota itsensä ja tehdä muutakin kuin hengailla. Aion esim. opetella paikallista kieltä.

Nämä ukot täällä ei muuta teekään kuin istu baarin terassilla.

Perheettömät perheet ja infantilismi

Päädyin jokin aika sitten kaverini kautta erääseen Internetin sinkkuryhmään, jolla on myös erittäin aktiivinen chätti. Olen seuraillut tätä chättiä päivittäin. Olen aika huolissani siitä, että mitä olen nähnyt.

Ryhmä on täynnä alle 30-vuotiaita yh-mammoja ja -pappoja. Moni heistä on vasta kahdenkympin alkupäässä. Osalla on lapsia usean eri kumppanin kanssa. Monella on jonkun tason mielenterveysongelma- tai päihdetaustaa. Mikäli olen rivien välistä lukenut oikein, niin lähes kaikilla lapsi on ollut vahinko.

En tiedä, miten yleistä tällainen todellisuudessa on, mutta tämänsuuntaista olen nähnyt useassa eri paikassa. Tällaiseen törmää hyvin usein itse asiassa. Ja vaikka henkilö ei olisikaan päihdetaustainen hyvin nuorena vahinkolapsen saanut, niin eronnut hän ainakin todella usein on. Kun katselen itseni ikäisiä tai vähän nuorempia, niin eronneet vanhemmat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Omat vanhempani eivät ole eronneet ja olen usein tuntenut itseni hyvin poikkeavaksi. Rikkinäinen perhetausta on HYVIN yleistä nykyään.

Itse asiassa, rikkinäisestä perheestä (eli oikeastaan ei-perheestä) on tullut uusi normaali. Ei voida enää edes puhua perheestä, vaan on ainoastaan irrallisia ihmisiä, joilla on lapsia sen ja sen kanssa, mutta jotka eivät ole lapsensa äidin tai isän kanssa suhteessa tai aina edes missään väleissä. Eivätkä he varsinkaan asu samassa osoitteessa.

Olen miettinyt, että miltähän mahtaa tuntua olla tällaisen perheettömän perheen lapsi. Tällaisella ei voi olla olematta jotakin syvää vaikutusta ihmisen psyykeen. Tunnen itse henkilökohtaisesti erään hyvin nuoren yh-mamman, jonka lapsen isä ei ole koskaan ollut kuvioissa mukana mitenkään ja kyseisen yh-mamman poikaystävät myös vaihtuvat todella tiuhaan ja hän muuttaa jopa muutaman kuukauden välein uuteen paikkaan uuden miehen kanssa asumaan. Tämän lisäksi hänellä on useita seksikumppaneita. Yhdessä vaiheessa lakkasin kokonaan kaveeraamasta tämän ihmisen kanssa, koska minua alkoi niin hirveästi ahdistaa hänen lapsensa puolesta. Viimeinen tikki minulle oli eräs ilta, kun tämä kyseinen yh-mamma sai hankittua kannabista ja kutsui useita kavereitaan sitä polttamaan. Minä olin yksi heistä. Hän laittoi pienen parivuotiaan lapsensa nukkumaan yksin pimeään huoneeseen ja laittoi oven kiinni. Sitten me "aikuiset" aloimme viettää iltaa. Parin tunnin kuluessa kaikki paitsi minä makoilivat kannabishuuruissa eri puolilla olohuoneen lattiaa. Minä mietin pääni sisällä: "Mitä helvettiä me oikein olemme tekemässä? Mitähän tuo lapsi mahtaa vanhempana ajatella siitä, kun hänet laitettiin yksin nukkumaan ja äiti poltti kukkaa kaveriensa kanssa koko yön?" Eikä muuten ollut ainoa ilta. Kyseinen yh-mamma on myös kova bilehile ja hänen lapsensa on jatkuvasti hoidossa milloin kenenkin luona (tutun tai ei-niin-tutun), jotta hän voi juosta ympäri Suomea ja Eurooppaa bilettämässä.

Vastaavaa näkee joka viikko myös mainitsemassani sinkkuryhmässä. Tämä on todella yleistä. Olen ihan oikeasti aika huolissani siitä, että millaisia aikuisia näistä lapsista kasvaa ja millainen tämä maailma on parinkymmenen vuoden päästä, kun suuret ikäluokat ovat kuolleet, minun vanhempieni ikäluokka on kuolemassa ja itse olen keski-ikäinen. Millaisia ovat näiden perheettömien perheiden lasten lapset? Eiväthän he tiedä perheestä mitään! He eivät tiedä mitään siitä, mitä eheästä perheestä seuraa, kuten tietoisuus omista juuristaan ja alkuperästään, yhteenkuuluvuudesta.

"Transsissa" on erään transnaisen blogi ja hän kuvailee omaa juurettomuuttaan kirjoituksessa "Transsukupuolisen hoidot - mitä ne EI korjaa" (kursivoinnit omat minun):

"Mitä ne hoidot ei siis korjaa? Sun psyykettä. Sitä että oot ollu jotenki kummallisesti rikki jo neljänvanhasta saakka, jolloin ekan kerran osasit sanoa että tahdot kuolla. Sitä että koet itses täysin arvottomaks ja kelvottomaks. Että sun elämä on aivan vitun tyhjää, vaikka sulla olis kuinka paljon ystäviä, rahaa, kuuluisuutta, lapsia, rakkaita... aina on vaan tyhjää. Sitä että sellaset käsitteet kuin ”koti” ja ”perhe” on niin saastuneita ja rikkinäisiä ettet voi tuntea olevas missään kotona, eikä mikään tunnu perheeltä. On vaan paljon rakkaita ja läheisiä ystäviä mistä kaikki koet isoveljiks / -siskoiks... koska haluut että ne pitää susta huolen, kattoo sun perään ja ottaa vastuun, kun sä et osaa etkä halua – et kykene. Ehkä mun aivoissa on konkreettisesti jotain vikaa? Ehkä mä jään ikuisesti 15- - 16-vuotiaan tasolle.. oon kehityshäiriöinen...
---
Arvoton lihakone. Panonukke. Pirunhuora. Tuomittu sieluttomaan rietasteluun ja tyhjiöön."

Tässä tiivistyvät monet omat uumoiluni siitä, että miltä tuntuu olla perheettömän perheen lapsi (en väitä tai tiedä kirjoittajan olevan sellainen, tartun vain hänen kuvailuunsa). Miten voit tietää, mitä perhe tarkoittaa, kun sinulla ei ole koskaan ollut sellaista? Miten voit tietää, mitä parisuhde tai uskollisuus tarkoittaa, kun sinulla ei ole sellaisen mallia ollut koskaan? Miten voit tietää, mitä yhteenkuuluvuus tai yhteistyö tarkoittaa, kun ympärilläsi on pelkkiä atomisoituneita, irrallisia yksilöitä, jotka vain etsivät omaa mielihyvää ja viihdettä? Jokainen näistä perheettömistä lapsista, joita pompotellaan vanhemmalta toiselle ja vahtijalta toiselle, on tulevaisuuden aikuinen. Moni puhuu, ettei halua lapsia, koska ne ovat tiellä ja haittaavat oman elämän kulkua ja vapautta. Olen kuullut niinkin hulluja juttuja, että eronneen vanhemman löydettyä uuden suhteen on edellisestä suhteesta syntyneistä lapsista haluttu eroon, jotta uuden puolison kanssa voi ns. aloittaa alusta. En tiedä, miten lapsista käytännössä hankkiudutaan eroon. Jos tämä on yleinen suhtautuminen lapsiin (lapset ovat ei-toivottuja, ne ovat tiellä, niistä on haittaa yms.), niin miltä tuntuu kasvaa lapsena tällaisessa ympäristössä?

Miten tällaisista yksilöistä koostuva yhteiskunta voi pysyä pystyssä? Miten tällaisen taustan omaava ihminen voi elää edes itsensä kanssa ja ottaa vastuun itsestään tai tekemisistään, lapsistaan tai tulevaisuudestaan puhumattakaan?

Mielestäni tässä on valtava tikittävä aikapommi ja pelkään länsimaiden tulevaisuuden puolesta tosissani.

Olen välistä todella väsynyt nykymaailmaan monestakin syystä ja olen usean vuoden ajan puoliksi tosissani miettinyt, että voisi esimerkiksi vetäytyä johonkin luostariin kokonaan pois tästä sirkuksesta. En halua osallistua mihinkään villiin sinkkumeininkiin, olla ikiteini ja ikisinkku ja vetää päätä täyteen milloin milläkin aineella. Saan tästä hyvästä kuulla olevani tylsä, vaikka en ole mikään hiljainen introvertti, vaan juuri päinvastoin. Olen äänekäs ekstrovertti ja rakastan mm. laulaa ja tanssia. Tämä ikiteiniys ja laaja-alainen peterpan-syndrooma on kai sitä yhteiskunnan lapsistumista eli infantilismia. Vastuu on pelottavaa ja tylsää. Jos joskus vähänkin avaan muille sitä, että miksi haluan kieltäytyä elämästä kuin tyytyväinen sika ja minua kiinnostaa esimerkiksi luostarit ja hyve-etiikka, niin saan osakseni hyvin jyrkkää vastustusta ja "kerranhan sitä vain eletään" -argumentointia. Olen kyllästynyt olemaan ylisuuri kakara. Haluan kasvaa aikuiseksi ja kantaa aikuisen vastuun.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä syvemmin alan uskoa siihen, että maailmassa on asioita, jotka ovat suurempia kuin minä tai sinä. Asioita, jotka ovat suurempia kuin kenenkään yksittäisen ihmisen ego, halut tai tarpeet. Nykyinen yhteiskunta ei halua tunnustaa niitä, koska se inhoaa kaikkea, mikä rajoittaa yksilön egoismia ja hedonismia. Mutta ne asiat ovat tärkeitä, sillä vain niiden kautta tyhjyys katoaa. Olen käsitellyt aiemminkin tätä ikäisteni ihmisten "tyhjyyttä" ja sitä, miten kaikki on aina vaan paskaa ja perseestä, vaikka mitä tekisi. Uskon koko ajan enemmän ja enemmän siihen, että tyhjyys täyttyy vasta sitten, kun ihminen lakkaa ajattelemasta pelkästään omaa egoaan, laittaa sen sivuun ja tarttuu johonkin suurempaan. En tiedä, miksi se on niin, mutta se on niin. Ihminen on jostain syystä ohjelmoitu niin ja me emme pääse pakoon omia lajityypillisiä ominaisuuksiamme. Ihminen on otus, joka tarvitsee alkuperän, suunnan, päämäärän ja tarkoituksen, ja näiden kaikkien täytyy tulla ihmisen itsensä ulkopuolelta. Siksi "jokainen päättää itse oman elämänsä tarkoituksen" ja "kerranhan sitä vain eletään" eivät toimi. Hedonismi on surkea yritys täyttää tyhjyyttä.

Ihmistä suurempia asioita ovat esimerkiksi avioliitto, perhe ja kokonaisvaltaiset aatteet, joihin sisältyy käsitys oikeasta, väärästä, päämäärästä ja tarkoituksesta (joista historiassa yleisin ja kestävin lienee uskonto).

Asiaa kehodysforiasta

Olen tässä viime aikoina löytänyt YouTubesta kokonaan uuden puolen, videobloggaajat eli vloggaajat. Moni nuori ihminen (alle 30 v.) pitää kirjoitetun blogin sijasta videoblogia, jossa kertoo asioista puhuen. Vlogeja on aiheesta kuin aiheesta ja niitä löytyy lukuisilla eri kielillä. Kuten kirjoitetuista blogeista on vlogeistakin valtaosa hömppää, mutta seassa on todellisia helmiä, joiden asiasisältö on yhtä tasokas kuin hyvien kirjoitettujenkin blogien.

Youtubessa surffatessani törmäsin myös transaiheeseen ja katsoin myös mm. oheisen vlogin, missä yhdysvaltalainen transtyttö kertoo, miksi vihaa olla transsukupuolinen. Hän nostaa esiin mm. jatkuvan epävarmuuden, jatkuvan todistelun, tuomitsemisen, kehodysforian ja tietoisuuden siitä, että on erilainen kuin muut. Hän mainitsee, että transsukupuoliselle ihan tavanomaisetkin arkielämän asiat voivat olla vaikeita ja ahdistavia. Hän mainitsee esimerkkinä pukeutumisen. Naisesta mieheksi -tapauksena hänellä on vaikeuksia liian tiukkojen vaatteiden kanssa (esimerkiksi kynämekot ja legginsit), sillä hänellä on ylimääräistä materiaalia jalkovälissä ja hän joutuu menemään äärimmäisyyksiin tämän materiaalin peittämisen kanssa. Vehkeiden piilottamista kutsutaan englanniksi sanalla tucking ja vloggari sanoo teippaavansa vehkeet jesarilla ja hänen mukaansa se on hyvin kivuliasta. Hän selittää itkien, miten järkyttävää on herätä joka aamu, katsoa peiliin ja nähdä siellä jotakin, mitä hänen mielestään ei siellä pitäisi olla.

Noniin. Olen tässä blogissani rajusti kritisoinut transsukupuolisuutta ja LGBT-liikettä ja minua on tästä hyvästä syytetty vaikka millaiseksi trans- ja homovihaajaksi, suvaitsemattomaksi ja sen sellaiseksi. Jengiltä on kuitenkin mennyt jännästi ohi, että MINÄ OLEN TRANSSUKUPUOLINEN. Minä kärsin kehodysforiasta, minut on erikoislääkäri diagnosoinut transsukupuoliseksi ja olen käynyt läpi sukupuolenvaihdosprosessin.

Minä tiedän, miltä tuntuu olla transsukupuolinen. Minä tiedän, miltä tuosta vloggaajasta tuntuu. Minä tiedän, mistä hän puhuu. Hänen videonsa kosketti sisimmässäni jotakin kivuliasta ja päätinkin siksi tulla nyt hieman puhumaan kehodysforiasta ja siitä, mitä se on.

Olen kirjoittanut aiheesta jo aiemmin kirjoituksessa Mitä transsukupuolisuus on ja miltä se tuntuu. Kirjoitin kyseisessä kirjoituksessa mm. seuraavaa:

Transsukupuolisuus tuntuu siltä, kuin ylläsi olisi naamiaisasu, jota et kykene koskaan riisumaan. Tiedät itse, kuka olet ja millainen olet, mutta kukaan muu ei tätä näe eikä usko, vaikka yrittäisit selittää. Tuntemus siitä, kuka olet ja millainen olet, voi olla (ja yleensä onkin) hyvin voimakas, mutta sitten katsot peiliin ja näetkin jotain ihan muuta. Silloin aivot sanovat jursk. Tämä aiheuttaa hyvin ahdistavaa ristiriitaista tunnetta ja voi syvetä pahaksi ahdistuneisuudeksi tai masennukseksi. Et tiedä enää kuka tai mikä olet. Olet kokonaan kadottanut itsesi ja minuutesi. Itse tuijotin itseäni peilistä usein alasti ja yritin ymmärtää näkemääni. Aivot eivät mitenkään suostuneet ymmärtämään, että peilissä oleva henkilö olen minä. Ajatus tuntui täysin epätodelliselta. Koin, että peilistä katsoo vieras ihminen. Se oli äärettömän ahdistavaa. Siinä tuntee tulleensa ihan hulluksi tai olevansa jossain aineissa tms. kun kyllä se henkilö siellä peilissä kuitenkin olen minä. Mutta kun ei ole. Jne. Transsukupuolisuutta voisikin kuvata siten, että kyseessä on ilmiö, missä jokin kytkös aivojen ja mielen sekä kehon välillä on rikki.
---
Transsukupuolisuus on sitä, että yrität kirkua maailmalle naamiaisasusi takaa, mutta maailma ei koskaan kuule. Vaikka selittäisit ihmisille, että miten tunnet, niin he eivät loppupeleissä koskaan ymmärrä. Transsukupuolisuus aiheuttaa jatkuvaa ahdistusta ja hulluksitulemisen tunnetta. Masennus ja jopa itsetuhoisuus ovat transsukupuolisilla erittäin yleisiä. Ahdistuksen sietokyky vaihtelee yksilöstä toiseen. Jotkut se lamaannuttaa ihan täysin ja he eivät kykene normaaliin elämään, kuten käymään töissä tai koulussa, tai tapaamaan ihmisiä. Eräs henkilö raportoi, että ei pysty edes käyttämään julkisia vessoja tai soittamaan puhelimella. Toiset yrittävät sopeutua ja kestää ja kykenevät käymään töissä, mutta kärsivät jollain tasolla ihan jatkuvasti. Joillakuilla kestää kauan tajuta, että mistä heidän tuntemuksensa johtuvat, kun taas jotkut tietävät jo ala-asteiässä.
---
Itsellenikin transsukupuolisuus oli elämän ja kuoleman kysymys, sillä ahdistus ja masennus kehittyivät niin pahoiksi, etten vaan pystynyt jatkamaan elämää entisenlaisena. En vieläkään halua edes ajatella sitä, millainen olin ennen korjaushoitoja. Tuli valvottua monta yötä, kun pelkäsin, että minulle ei myönnettäisi hoitoja, ja kerkesin pyöritellä vaikka mitä skenaarioita päässäni. Olin valmis uhraamaan sukupuolenkorjauksen puolesta ihan kaiken, kaikki rahani, kaikki ihmissuhteet, perheeni... Mikäli hoitojen saaminen olisi edellyttänyt kaikista näistä luopumista (suhteiden katkeaminen perheeseen ja meneminen hoitoon toiselle puolen maailmaa tms.), niin olisin tehnyt niin. Ajattelin, että jos en saa hoitoja, tapan itseni. Olen vieläkin sitä mieltä, että jos en olisi saanut hoitoja, niin olisin tappanut itseni. Voin vaan olla iloinen siitä, että satuin syntymään sellaiseen maailmanaikaan, jolloin sukupuolenkorjaus on teknisesti mahdollista, ja sellaiseen maahan, missä sukupuolenkorjaus on laillista.

Ohessa toinen vloggaus, joss nuori konservatiiviksi itseään kuvaava miespuolinen henkilö kritisoi transsukupuolisuutta. Hän esittää samat argumentit, jotka olen itsekin tässä blogissa esittänyt eli sukupuoltaan ei voi oikeasti vaihtaa, itsensä tunteminen vastakkaisen sukupuolen yksilöksi ei ole normaalia ja transsukupuolisuus on psyykkinen sairaus. Transsukupuoliset ihmiset yleensä suhtautuvat tällaiseen kritiikkiin erittäin voimakkaasti ja he argumentoivat tätä vastaan aina samalla tavalla. Myös ylempänä linkkaamassani vlogissa transtyttö esittää tyypilliset väitteet kritiikkiä vastaan: jalkovälin sisältö ei määritä ihmistä, ihminen saa määritellä itsensä tasan niinkuin itse haluaa, miksi ette voi vaan suvaita ja hyväksyä, kun tämä on jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa ilman teidän vihaanne.

Haluan tarttua viimeiseen pointtiin ja tarkastella asiaa sen läpi. Eli miksi ette voi vaan suvaita ja hyväksyä, kun tämä on jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa ilman teidän vihaanne. Tässä on oikeastaan koko asia tiivistettynä. Transsukupuolisuus on todella vaikea tila jo pelkästään transsukupuolisen itsensä kannalta, puhumattakaan kaikista siitä seuraavista sosiaalisista vaikeuksista. Transsukupuolisuus ei tunnu kivalta. Tunne siitä, että kehosi on väärä, on äärettömän voimakas ja mikään mahti maailmassa ei saa tätä tunnetta katoamaan. Mikään maailman järkeily ei poista sitä tunnetta. Olen tässä blogissa itse esittänyt jyrkkää kritiikkiä sukupuolineutraaliutta ja transsukupuolisuutta vastaan. Minä tiedän, että olen nainen. Minä tiedän, ettei minusta tule ikinä miestä. Minä tiedän, että on täysin älytöntä luulla olevansa vastakkaisen sukupuolen yksilö. Sukupuoli on biologiaa ja sukupuolineutraalia maailmaa ei tule koskaan. Minä tiedän, että olen psyykkisesti sairas yksilö. Kaiken tämän minä tiedän ja voin sen sanoa ääneen. Mutta se ei kuitenkaan mene minulle jakeluun. En kykene mitenkään sisäistämään sitä.

Tätä on kehodysforia. Tämän vuoksi transsukupuoliset menevät äärimmäisyyksiin ja lähtevät vaarallisiin ja peruuttamattomiin hormonihoitoihin ja leikkauksiin. Minun tunteeni siitä, että olen mies, on niin voimakas, että se jyrää kaiken järjen ja todellisuudentajun yli. Kuten kuvasin yllä, transsukupuolisuus on sitä, että joku yhteys mielen ja kehon välillä on rikki. Jokin piuha on irti. Kuvasin sitä, että kun menin peilin eteen alasti, niin en kyennyt mitenkään ymmärtämään, että peilissä olen minä. Kun katsot peilikuvaasi, niin tuntuu, kuin katsoisit jotakin vierasta ihmistä. Katsot itseäsi samoin kuin katsoisit toista ihmistä eli näet kuvassa olevan ihmisen ulkoapäin. En kykene mitenkään sisäistämään, että peilissä näkemäni ihminen olen minä. Tämä menee erittäin jännäksi seksuaalisuuden alueella. Tutkin aikoinaan tätä aluetta itsessäni laittamalla peilin jalkoväliini. Olen seksuaalisesti attraktoitunut naisiin ja pidin suuresti siitä, mitä peilissä näkyi. Se oli vähän kuin minulla olisi aina ollut pornoa mukanani tai että minulla olisi jatkuva pääsy jonkun naisen jalkoväliin. Kuulostaa ihan hullulta, mutta pointti on tämä: en nähnyt peilissä omaa elintäni, vaan jonkun naisen elimen. Peiliin katsominen tuntui samalta kuin pornosivun aukaiseminen Internetistä. Katselin peilissä avautuvaa näkymää ulkoapäin. Samoin näin koko kehoni. Ahdistus tulee siitä, kun tajuat, että peilissä oletkin sinä. Silloin aivot sanovat jursk ja syvä epätoivo ja hulluksitulemisen tunne alkaa. Transsukupuoliset ihmiset yleensä vihaavat yli kaiken vehkeittensä tuijottelua ja välttävät sitä aivan viimeiseen asti. Heistä monella onkin ylitsepääsemättömän suuria vaikeuksia pariutumisessa ja seksuaalisissa suhteissa. Se johtuu juurikin tästä, mitä juuri kuvailin.

Vloggarin sanoma on tämä: kehodysforia on jo valmiiksi niin hirveän vaikeaa, että siihen ei enää tarvitse tai kaipaa lisästressiä eli ulkoapäin tulevaa arvostelua ja kyseenalaistamista. Pelkästään kehodysforian kanssa kamppaileminen on niin kuluttavaa, että transsukupuolisilla ei enää riitä paukut kohtaamaan todellisuutta eli sitä, että se peilikuvan ihminen todellakin olen minä ja mitään muuta ei ole eikä tule. Henkinen jaksaminen ei vaan enää riitä. Sukupuolineutraaliin kuplaan käpertyminen on defenssireaktio, kun voimat yksinkertaisesti loppuvat. On paljon helpompaa uskotella itselleen ja maailmalle, että minä todellakin voin määritellä itse itseni ja maailma on väärässä kuin kohdata todellisuus.

Transsukupuolisuus on asia, jolle on todella helppoa nauraa, sillä se näyttäytyy ilmiötä tuntemattomalle ihmiselle kertakaikkiaan absurdina. Siihen on helppo tarttua ja siitä on helppo heittää läppää. Ymmärrän tämänkin näkökannan. Tarkoitukseni onkin alleviivata sitä, että miten vakavasta ilmiöstä oikeasti on kyse. Kyseessä on henkilön psyykkistä ja fyysistä terveyttä vakavasti uhkaava tila, joka vaatii lääketieteellistä väliintuloa. Kehodysforia, niin naurettavaa kuin se onkin, on transsukupuoliselle itselleen erittäin todellinen. Transsukupuolisuutta on tilana verrattu anoreksiaan eli ulkoapäin tarkkailtuna henkilön kuvitelmat itsestään ovat täysin absurdeja ja vailla todellisuuspohjaa, mutta jotka johtavat erittäin vakaviin seurauksiin, jopa kuolemaan.

En yritä vaatia ketään ymmärtämään transsukupuolisuutta. Kritisoin ehdottomasti niitä yhteiskunnallisia toimia, joita transaktivistit ovat vaatineet. Kritisoin harhaisia todellisuuskäsityksiä sekä joitakin johtopäätöksiä, joita sukupuolen monimuotoisuuteen uskovat ihmiset ovat tehneet. Mutta minä pyydän, että yhteiskunta kokonaisuutena tunnustaa sen, miten vakava ilmiö transsukupuolisuus on ja että tila on ihmiselle itselleen todellinen ja vaatii asianmukaisia toimia. Tämän enempää en vaadi tai tarvitse.

Transsukupuoliset eivät ole mitään sankareita tai suuria vapaustaistelijoita tai jotain vastaavia. He ovat esimerkkejä traagisista ihmiskohtaloista. Kukaan ei valitse olla transsukupuolinen, vaan se on sisäsyntyinen tila, jolle ei mahda mitään ja joka vaatii lääketieteellistä väliintuloa. Jos olet transsukupuolinen, niin et voi koskaan olla normaali tai tavallinen. Jos et lähde sukupuolenvaihdokseen, niin et siltikään tule koskaan olemaan niinkuin muut miehet tai naiset. Outolintu olet silti. Tilanne ei kauheasti muutu, mikäli lähdet sukupuolenvaihdokseen. Sukupuoltaan ei voi oikeasti vaihtaa, joten sukupuolenvaihdoksenkin jälkeen olet se sama mies tai nainen, joksi synnyit. Muutos on vain kosmeettista. Sukupuolenvaihdos helpottaa kehodysforiaa, mutta ei tee sinusta oikeaa vastakkaisen sukupuolen yksilöä. Transsukupuolisuus on tila, johon on vain huonoja ratkaisuja. Tilan kanssa on vain opeteltava elämään, joko leikkauksilla tai ilman. Poispääsyä ei ole.

Miksi en pidä gay pridesta, osa 2

Edellinen kirjoitukseni Miksi en pidä gay pridesta on saanut todella paljon huomiota ja sitä on jaettu ympäri ja ämpäri nettiä. Sitä on kommentoitu ja kritisoitu hyvin paljon, mutta harmillisesti valtaosa kaikista kommenteista on tämän blogin ulkopuolella jossakin ihan muualla. Vain pieni joukko porukkaa eksyi tänne asti kommentoimaan, mutta niistä saatte esimakua siitä, että millaisen vastaanoton kirjoitukseni on saanut.

Saamani kommentit voidaan pääasiallisesti tiivistää seuraavasti:

1. Miksi sun persettä kutittaa, että joku haluaa tehdä asiaa x?
2. Onko sun mielestä sambakarnevaalitkin pervoilua? Entä mites kesäisin paidattomina tallustelevat miehet? Vihaatko niitäkin?
3. Helsinki Prideilla oli 30 000 tuhatta tyyppiä ja montako oli tissit paljaana? Kymmenen? Mikä sun ongelmasi on?
4. Miksi olet näiden kymmenen ihmisen perusteella valmis leimaamaan kaikki kulkueessa olleet ihmiset pervoilijoiksi?
5. Miksi haluat pakottaa kaikki muut elämään omien siveyssääntöjesi mukaan ja niinkuin sinä haluat?
6. On se nyt niin hirveetä, kun me kerran vuodessa halutaan vähän irroitella, kun kuitenkin muu osa vuodesta eletään yhtä harmaasti kuin muutkin.
7. Ai sun mielestä on täysin oikeutettua vetää turpaan homoja?

Okei. Kirjoitukseni perimmäinen pointti on mennyt porukalta aivan täysin ohi.

En kritisoinut ensisijaisesti ihmisten pukeutumista tai pukeutumisen puutetta. En kritisoinut värikkäitä asuja ja karnevaalimeininkiä sinänsä. En kritisoinut edes BDSM:ää itseään. Kuten kirjoitin jo alkuperäisessä tekstissä: ”Asiahan olisi aivan toisin, jos gay pride -tapahtumat olisivat ihan rehellisesti erikoisuudentavoittelijoiden pervokarnevaalit, sillä karnevaalithan muuten ovat ihan jees.”
Tekstini ei myöskään käsittele pelkästään Helsinki Pride -tapahtumaa tai minkään muunkaan yksittäisen paikan pride-tapahtumaa. Käsittelen gay pridea maailmanlaajuisena ilmiönä ja minkälaisia ilmiöitä gay prideen kansainvälisesti liittyy.

Olen henkilökohtaisesti suuri erikoisten asujen ystävä ja olen harrastanut kaikennäköisiä erikoisia asuja yli 15 vuotta, rakennellut niitä itsekin, tehnyt niitä tilaustöinä muille, pukenut niitä päälleni ja esiintynyt niissä Suomessa ja ulkomailla, myös julkisilla paikoilla. Olen myös BDSM-harrastaja. Olen kaikkea muuta kuin sellainen ihminen, joka paheksuu vähänkin arkisesta poikkeavia asioita ja haluaa kaikkien pukeutuvan yhtäläisiin harmaisiin säkkeihin.

Mitä minä sitten kritisoin? Totesin sen selvästi jo alkuperäisessä tekstissä:

”No jos jollakulla ei ollut homoja kohtaan ennakkoluuloja, niin prideilla käynnin jälkeen ainakin on.”
”Asiahan olisi aivan toisin, jos gay pride -tapahtumat olisivat ihan rehellisesti erikoisuudentavoittelijoiden pervokarnevaalit, sillä karnevaalithan muuten ovat ihan jees --- Mutta kun ne eivät ole. Tapahtuman takaa löytyy niin paljon muutakin. Pride liittyy kiinteästi ei-heteroiden ja ei-cissukupuolisten ihmisoikeuskysymyksiin.”
”Kaikki ymmärtävät, miksi BDSM-bileet järkätään suljettujen ovien takana, mutta kun on homoista kyse, niin porukalta katoaa yhtäkkiä suhteellisuudentaju. Jos et katso tätä menoa kovin hyvällä, niin olet samantien homofoobikko ja rakkaudenvihaaja ja vastustat ihmisoikeuksia jne jne.”
”Homokulttuuri on aivan ahterista. Pelkkää pervoilua on se.”

Eli summa summarum: Minä kritisoin sitä, että mitä gay pride yrittää viestittää ja millä keinoilla.

Otin lähtökohdaksi sen, että mitä gay pridella yleisesti ottaen tarkoitetaan. Gay pride (tai LGBT pride) tarkoittaa sananmukaisesti ylpeyttä omasta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä. Pride -tapahtumien tarkoituksena on juhlistaa seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteettien monimuotoisuutta sekä ei-heteroiden ja ei-cissukupuolisten ihmisoikeuksia. Gay priden sanoma on, että kaikkien pitää saada olla juuri sellaisia kuin ovat, ja juuri tätä pride-tapahtumat juhlistavat.

Toiseksi lähtökohdaksi otin HeSetan sivuilta löytyvän kuvauksen ”HeSeta pyrkii kitkemään erilaisiin seksuaalisiin suuntautumisiin, sukupuoli-identiteetteihin ja sukupuolen ilmaisuihin kohdistuvia ennakkoluuloja.”

Näin kuvailtuna gay pride on täysin asiallinen. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki. Gay pride ei ole vain konkreettinen festarityylinen tapahtuma tai karnevaalikulkue, vaan se on myös tietynlainen mielentila, ideologia ja alakulttuuri, johon liittyy tietynlaisia lieveilmiöitä.

Minkälaisia nämä lieveilmiöt ovat?

Eräs näkyvä ilmiö on juurikin tämä karnevaalihenkisyys eli gay pride on jotakin värikästä ja visuaalisesti näyttävää. Pride-tapahtumat ovat pukeutumistapahtumia ja niille on sallittua, jopa toivottavaa, pukeutua minkälaisiin erikoisiin virityksiin tahansa tai olla pukeutumatta ollenkaan (=olla lähes alasti). On totta, että valtaosa pride-tapahtumien osanottajista on pukeutunut täysin arkisesti. Erikoisesti pukeutuminen on kuitenkin kiinteä osa pride-tapahtumia ja jokaisessa vähänkään isommassa pride-tapahtumassa on joukossa erikoisesti pukeutuneita tyyppejä. Moni alkaa suunnitella pride-tapahtuman asuaan jo kauan ennen itse tapahtumaa. Pride-asu voi olla erikoiset hiukset tai näyttävät meikit, mutta se voi myös olla näyttävä karnevaali-, cosplay-, alternativemuoti- tai naamiaisasu. Tai BDSM-asu.

Minulle on kommentoitu mm. että ”pride voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, joillekuille se on lateksiasuihin pukeutumista, mutta eipä se minua haittaa mitenkään”. Vaikka valtaosa priden osanottajista on ihan arkisen näköisiä, niin he eivät paheksu näitä puolialasti olevia, fetissikuteissa kulkevia tai muissa oudoissa asuissa olevia. Prideilla on kollektiivisesti hyväksyttävää hillua millaisissa vetimissä tahansa. Se, että montako erikoisesti pukeutunutta tyyppiä prideilla on per jokainen arkisesti pukeutunut tyyppi, on irrelevanttia.

Pride-tapahtumien luonteesta saa hyvän kuvan katsomalla Youtubesta videokuvaa eripuolilla maailmaa järjestetyistä tapahtumista. Alla videokuvaa Helsingin heinäkuun alussa järjestetystä pridesta. Yleiskuva ei ole kauhean ihmeellinen, mutta joukossa kyllä on kaikenlaista jengiä.


Tässä videokuvaa Lontoon gay pride-kulkueesta kesäkuulta 2016. Tässä näkyy paljon kaikenlaisesti pukeutunutta porukkaa ja olen nähnyt juuri tällaista myös Suomen pride-tapahtumissa. Nämä tällaiset eivät ole mitään ihmeellisyyksiä prideilla. Sitä vaan en kykene tässä harmikseni todistamaan, sillä näkemäni kuvat ovat tuttujeni yksityisillä Facebook-sivuilla tai suljetuilla foorumeilla.


Gay pride on myös armotonta bailaamista ja mekkalointia, kuten videolta näkyy. Kokeile tätä vaikka menemällä johonkin homoporukkaan ja huuda ”gay pride!” Millaisen reaktion saat?

Vielä yksi lieveilmiö on ympäröivän yhteiskunnan tahallinen ärsyttäminen. Minulle on tultu kommentoimaan, että pride-tapahtumien ideana on juurikin ”norminpurkutalkoot” ja ”jos joku konservatiivi pöyristyy meidän puuhista, niin hyvä vaan”. Tässä kohtaa astumme jo kokonaan pois homojen ja transsukupuolisten ihmisoikeuksien tai hyväksynnän alueelta ja siirrymme kritisoimaan ympäröivän yhteiskunnan sukupuolirooleja, seksuaalimoraalia, perhearvoja ja uskonnollisia arvoja. Pride ei edes tee sitä kauhean asiallisella tavalla, vaan se tapahtuu juurikin erilaisen teatterin, tahallisen provoamisen ja satiirin avulla. Täten gay pride on myös poliittinen ideologia ja sellaisena nimenomaan ns. suvaitsevaiston jatke.

Tällä videolla myöskin puhutaan siitä, miten gay pride linkittyy vegaaniuteen. Tässä mennään jo aika kauas homojen ihmisoikeuksista.

Gay pride-tapahtumia markkinoidaan koko perheen tapahtumana. Kuitenkin kaiken kuva- ja videomateriaalin perusteella on ilmiselvää, että ainakaan pride-kulkueet eivät ole lapsille sopivia paikkoja. Pride-kulkueet ovat korostetun seksuaalisävytteisiä ja siksi kutsuin niitä ”K-18 -vappuparaateiksi”. Kirjoitin alkuperäisessä tekstissäni: ”Kaikki ymmärtävät, miksi BDSM-bileet järkätään suljettujen ovien takana, mutta kun on homoista kyse, niin porukalta katoaa yhtäkkiä suhteellisuudentaju.” Seksi ja seksuaalisuus on yksityisasia, eikä ole fiksua käytöstä tuoda sitä esiin (=pervoilla) julkisella paikalla keskellä kirkasta päivää. Siinä on kyse muustakin kuin paidattomana olemisesta. Se on kokonaisvaltaista käyttäytymistä ja fetissisälän osalta myös pukeutumista. Kuten jo mainitsin yllä, tällainen käytös pride-tapahtumissa nauttii muiden pride-kävijöiden kollektiivista hyväksyntää, vaikka läheskään kaikki prideilla eivät näin käyttäydy. En tässä kritisoi BDSM:ää tai ”pervoilua” sinänsä, vaan minun mielestäni näille asioille on aikansa ja paikkansa. Se paikka ei ole julkinen paikka keskellä kirkasta päivää kokoperheen ihmisoikeustapahtuman yhteydessä. Ja mikä pahempaa, muut pride-kävijät eivät edes näe tässä ristiriitaa! Mitä tämä kertoo homokulttuurista?

Homokulttuuriin liittyen, YleWatch -blogissa mainitaan: ”Homojen alakulttuurissa on runsaasti piirteitä, jotka mahdollistuvat sillä tai ovat suoraa seurausta siitä, että seksisuhteista ei voi syntyä lapsia.” Täten koko homokulttuuriin liittyy tietynlainen vastuuttomuus ja lapsistapiittaamattomuus, mistä homot ovat käsittääkseni olleet kuuluisia koko historian ajan. Heterosuhteissa tällaiseen ei ole varaa ja sille on yksi syy: lapsi.

Olin aina siinä uskossa, että pride-tapahtumat yrittävät esittää valtaväestölle, että homot ja transsukupuoliset ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kommenttien perusteella asia on juurikin päinvastoin: pride-tapahtumat viestittävät valtaväestölle, miten poikkeavia (eli ei-normaaleja) homot ja transsukupuoliset ovat valtaväestöön nähden. Eli ne siis aivan tarkoituksellisesti kaivavat kuoppaa LGBT-ihmisten ja valtaväestön välille.

Summa summarum: Gay pridessa on kyse helkutin paljon muustakin kuin itsensä ja toisten hyväksymisestä, ihmisoikeuksista tai rakkaudesta.
Gay pride ei ole vain karnevaali, kuten esimerkiksi sambakarnevaali. Gay priden perimmäinen ajatus on tehdä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä näkyväksi ja puolustaa heidän ihmisoikeuksiaan. Gay pride ei kuitenkaan ole vain ihmisoikeuksien puolustamista, vaan siihen liittyy kaikenlaisia muitakin piirteitä.

Vielä kertauksena: Minä kritisoin sitä, että mitä gay pride yrittää viestittää ja millä keinoilla. En kritisoi yksittäisiä ihmisiä tai yksittäisiä priden piirteitä, kuten pukeutumista.
Alkuperäisessä tekstissäni pointtini oli, että miksi valtaväestölle yritetään promota homojen ihmisoikeuksia seksuaalisävytteisen karnevaalin (=pervokarnevaalin) keinoin. Mutta kaikkien saamieni kommenttien jälkeen olen huomannut, että asia onkin vielä pahemmin. Gay priden tarkoitus onkin viestittää, että me olemme seksuaalivähemmistöt, me olemme erilaisia kuin te ja me olemme teidän arvomaailmaanne vastaan, hyväksykää meidät tai olette pahoja.

Tällaisen liikkeen kanssa minä en halua olla yhtään missään tekemisissä, enkä halua tällaista liikettä puolustamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Minä itse kuulun SEKÄ seksuaali- ETTÄ sukupuolivähemmistöön, mutta en halua käydä sotaa valtaväestöä ja sen arvomaailmaa vastaan. En halua osallistua norminpurkutalkoisiin ja kiskoa perinteisiä perhearvoja nurin. En näe näistä mitään edes millään tavalla tarpeellisiksi. Homoilu ei ole tässä maassa kiellettyä, kuten ei ole transsukupuolisuuskaan. Homoilkaa tasan niin paljon kuin haluatte.

Alkuperäisessä tekstissäni totesin myöskin: ”Jos et katso tätä menoa (=gay pridea ja sen lieveilmiötä) kovin hyvällä, niin olet samantien homofoobikko ja rakkaudenvihaaja ja vastustat ihmisoikeuksia jne jne.”
Tämäkin väite on osoitettu todeksi jo monet kerrat. Olen monen sateenkaari-ihmisen silmissä yksiselitteisesti paha.

Vielä lopuksi:
Karnevaalit on jees. Homous on jees. Transsukupuolisuus on jees. Crossdressing on jees. Oudot asut on jees. Seksi on jees. BDSM on jees. Bileet on jees. En kritisoi niitä. Jos jäi epäselväksi, että mitä kritisoin, niin lue teksti uudestaan.
Prideilla on varmasti jees meininki. Ihan kivat bileethän siellä on ja hienoa fiilistä. Mutta kun se olisikin vain tätä.