Ensinnäkin, sukupuolenkorjaushoidoilla on erittäin dramaattiset vaikutukset. Ei pelkästään henkilön fyysiseen kehoon ja ulkomuotoon, vaan myös henkiseen puoleen. Hormonihoidolla on dramaattisia henkisiä vaikutuksia. Vaikka henkilön perustemperamentti ja kiinnostuksenkohteet yms. eivät muutu, niin hormonit vaikuttavat paljon tai hyvin paljon siihen, että miten asiat kokee ja miten asioihin reagoi. Tämä vaikuttaa siihen, että minkälainen olet persoonana.
Erittäin tärkeä muutos on myös sosiaalinen ulottuvuus. Se on yksinkertaisesti fakta, että mies ei voi käyttäytyä samalla tavalla kuin nainen, sekä päinvastoin, olematta muiden silmissä kertakaikkiaan kummallinen. Eri sukupuolilla on erilaiset toimintatavat sekä ympäristö asettaa eri sukupuolille dramaattisesti erilaiset odotukset ja paineet. Et voi enää sukupuolenkorjauksen jälkeen jatkaa joitakin toimintatapojasi, vaan sinun on opeteltava uudet.
Löysin eräänä päivänä tietokoneeltani monta vuotta vanhoja sukupuolenkorjaustani edeltäviä valokuvia. Olin kertakaikkiaan järkyttynyt. Apua, kuka toi nainen on??? Kuvat oli otettu eräässä roolipelitapahtumassa ja olin pukeutunut mustaan satiinikorsettiin ja runsaaseen mustaan pitsi- ja samettihameeseen, joka viisti maata. Olen kuvissa noin 21 -vuotias ja tuntui siltä, että katson jotakuta aivan vierasta ihmistä. Tuntui täysin absurdilta ajatella, että kuvissa olen minä. En pysty mitenkään ajattelemaan kuvien henkilöä minuna. Minulla ei ole mitään tekemistä tuon naisen kanssa. En tiedä, kuka hän on.
Hormonihoidon myötä minusta ei tullut könsikästä, mutta se on tästä huolimatta selvästi muuttanut sekä kehoni muotoja että kasvonpiirteitäni. Ennen hormoneja minulla oli pyöreät täyteläiset kasvot, kun nyt olen kulmikas. Ero on aivan selvä. Ennen hormoneja ihoni oli uskomattoman pehmeä, sileä ja se näytti hohtavan. Valokuvissa minulla ei ollut mitään meikkiä ripsiväriä lukuunottamatta, mutta iho oli tästä huolimatta kuin meikkimainoksesta. Hormonien myötä tämä hohtavuus ihostani on kokonaan kadonnut. Olen nyt selvästi rotevampi kuin noissa valokuvissa ja tukkanikin on tummentunut monta astetta.
Ja entäs ääneni sitten... Olen vuosia harrastanut seinille laulamista ja tietokoneellani on useita nauhoittamiani laulupätkiä. Näiden joukossa on muutama pätkä ennen hormonien aloittamista. Kun kuuntelin näitä pätkiä ensi kertaa moneen vuoteen, niin aloin lähes itkeä. Pidin aina ääntäni rumana, mutta nyt kykenen katsomaan itseäni ns. ulkopuolelta ja voin sanoa, että ei hemmetissä ollut. Minulla oli naiseksi matala ääni, mutta tämän lisäksi se oli hyvin kirkas. Minusta olisi tullut loistava laulaja harjoittelemalla. Hormonit muuttivat ääneni aivan toisenlaiseksi. Kun ääneni oli jo valmiiksi matala, niin se madaltui hormonien myötä niin alas, että minulla on nyt matalampi ääni kuin monella biologisella miehellä. En kuulosta lainkaan samalta kuin ennen sukupuolenkorjausta. Ääni on kokonaan toisen ihmisen.
Hormonien henkiset vaikutukset ovat niin laajat, että kirjoitan aiheesta kokonaan oman merkinnän myöhemmin. Isoimpia muutoksia olivat mm. se, että lakkasin tuntemasta pelkoa siinä mielessä kuin olin aiemmin tuntenut, minusta tuli täysi putkiaivo, kadotin lähes kokonaan kyvyn itkeä ja kaikesta seksiin liittyvästä tuli hauskaa ja letkeää ajanvietettä.
Varmaan vaikein asia sukupuolenkorjauksessa on kuitenkin opettelu elämään miehen sosiaalisessa roolissa. Vaikka olen aina tuntenut itseni pojaksi, niin kasvoin kuitenkin tyttönä, eli siis ympäristö kohteli minua tyttönä. En ole täten koskaan oppinut elämään poikana ja se on minun pitänyt erikseen opetella. Sitä sanotaan, että mieheksi ei synnytä, vaan mieheksi tullaan. Kaikki miehet oppivat miehisen todellisuuden jo ihan pieninä pentuina, sillä poikien maailma on varsin kova ja miehuus laitetaan koetukselle jo ennen kouluikää. Minun ei tyttönä tarvinnut koskaan kokea tätä. Lisäksi transsukupuolisena minut vapautettiin armeijasta, joten en ole armeijaakaan (”miesten koulua”) kokenut. Ruukinmatruuna on sanonut osuvasti, että naiset aikuistuvat aikaisemmin, mutta miehet aikuistuvat pitemmälle. Tämä tarkoittaa sitä, että miesten täytyy oppia sellaista oma-aloitteisuutta ja vastuullisuutta, mitä naisten ei tarvitse koskaan osata. Ympäristö ei edellytä sitä heiltä. Tämä tarkoittaa sitä, että nainen voi aina nostaa kädet pystyyn ja todeta, että ei hän tiedä, eikä hän osaa eikä hän pysty tai kykene. Nainen voi heittäytyä avuttomaksi ja odottaa, että joku muu hoitaa. Mies ei voi koskaan tehdä näin, ellei halua nössön leimaa ja päätyä ns. alemman tason mieheksi. Olen tarkkaillut paljon miesten ja naisten käytöstä eri työpaikoillani ja ero on aivan selkeä. On aivan erilaista työskennellä miesten kuin naisten kanssa ja se on myös täysin erilaista riippuen siitä, että oletko itse mies vai nainen. Olen kokenut nämä molemmat ja ero on kuin yöllä ja päivällä. En nyt mene tässä asiaan tämän syvemmin, koska aihe on niin laaja, että siitä pitäisi kirjoittaa oma merkintä.
Miehen täytyy osata paljon sellaista, mitä naisen ei tarvitse, ja miehen täytyy olla aina hyvin oma-aloitteinen ja keksiä ratkaisut pulmiin. En esimerkiksi ollut ikinä tehnyt sähköhommia tai vaihtanut autosta renkaita ennen sukupuolenkorjausta. Aina pystyi heittäytymään avuttomaksi ja joku miespuolinen tuttava tuli ritarillisesti tekemään hommat puolestani. Enää en voi olla avuton, vaan minun on osattava nämä asiat itse. Ei minua tule kukaan tuttava pelastamaan, vaan minulle nauretaan, ja lisäksi ympärilläni olevat naiset odottavat, että tulen auttamaan heitä ja osaan kaikenlaista, mitä en oikeasti osaa. Mies ei saa myöskään koskaan valittaa mistään ja hänen täytyy sietää todella paljon vittuilua ja rajuakin läppää ja vieläpä kyetä vastaamaan siihen samalla mitalla. Kaikki tämä on sellaista, mitä minun ei naisena tarvinnut koskaan kohdata. En olisi ikinä edes tiennyt näistä, ellen olisi lukenut Henry Laasasen tekstejä. Vaikka olinkin lukenut sukupuolieroista monta kirjaa jo ennen sukupuolenkorjauksen aloittamista, niin minulle tuli tästä huolimatta täytenä yllätyksenä rajun kohtelun voimakkuus ja minulta meni kauan tottua siihen. Minulle ei esimerkiksi ollut työ- tai koulukaverien toimesta koskaan huudettu läpällä. Naista ei yksinkertaisesti koskaan kohdella niin. En osaa vieläkään suhtautua asioihin samalla letkeällä asenteella kuin biologinen mies suhtautuu. Olen huomattavan neitimäinen verrattuna biologisiin (hetero)miehiin ja minua luullaan joka paikassa aina homoksi. Olen joutunut muokkaamaan käyttäytymistäni todella rankasti. En vaan yksinkertaisesti enää ole se ihminen, joka olin, enkä edes voi olla. Olin silloin nainen. Nyt olen mies. Ei mies voi olla sellainen kuin nainen.
Nimimerkki ”Wanha Ämmä” summaa asiat hienosti edellisen postaukseni kommenttiosiossa:
”Mitä naisten ja miesten suhteisiin tulee, niin tähän vaikuttaa kaksi harhaa. Ensinnäkin se, että vain pieni osuus miehistä, ehkä noin 1%, on milloinkaan kohonnut mihinkään merkittäviin tai vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa. Tätä maailmaa eivät hallitse miehet, vaan miespuoliset yksilöt. Toinen harha on, että suurimmalle osalle miehistä elämä on ollut äärimmäisen kovaa ja väkivaltaista, ja he ovat kuolleet nuorina. Sodissa, väkivallan uhreina, työtapaturmissa, sairauksissa ja kovan elämän loppuunkuluttamina.
Tietenkin minullekin oli aikoinaan julistettu feminististä propagandaa ja sitä, miten tämä maailma on miesten maailma ja että miten naiset ovat toisen luokan kansalaisia ja hölpötipölpöti... tiedättehän te tuon paasaamisen. Mutta kun itse tein oman metamorfoosini kaksikymmentäjotain-vuotiaana, olin yllättynyt siitä, miten kastini kohosi kuin raketti. Ensimmäistä kertaa elämässäni minun ei tarvinnut pelätä pahoinpitelyä ja turpasaunaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulle oltiin kohteliaita ja hövelejä. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin olevani haluttu ja pidetty. Ensimmäistä kertaa minua kunnioitettiin oman itseni vuoksi, eikä suoritusteni vuoksi. Enkä minä ollut edes kauhean kaunis! Ehkä osa siitä on sitä, että pääsin vihdoin tasapainoon itseni kanssa, mutta tosiasiallisesti naiset dominoivat tätä maailmaa. Mies on ehkä perheen pää, mutta nainen on se kaula, joka sitä kääntää.
Tytöille on vaikeaa kuvitella, miten väkivaltainen ja brutaali on se maailma, jossa pojat elävät. Lapsena ollessani tappelut ja turpasaunat olivat aivan jokapäiväisiä. Kouluun mennessäni opin nopeasti pelon maantieteen, ts. ne reitit ja ne polut, mitä piti kulkea, ellei halunnut tulla hakatuksi ja pahoinpidellyksi. Aina jossain oli joku isompi poika tai jengi, joka odotti väijytyksessä pahoinpidelläkseen jonkun nuoremman lapsen. Jos miehinen etuoikeus on joutua väkivallan kohteeksi ja tapetuksi pelkästään sukupuolensa takia, olisin ollut milloin tahansa luopumaan tästä etuoikeudesta. Ainoa hyvä puoli miehenä olemisessa oli mielestäni se, ettei voinut tulla vahingossa raskaaksi eikä ole kuukautiskiertoa. Mitään muita miehisiä etuoikeuksia en kykene kuvittelemaan.
Kyynisesti jälkikäteen voisi todeta, että sukupuolenvaihdos miehestä naiseksi olisi kannattanut tehdä aivan pelkästään sosiaalisen aseman ja sosiaalisen statuksen vuoksi. Mutta se nyt vain ei käy: jos ihminen ei ole TS alunalkuaan, niin tuolla käytännössä luodaan uusi TS kaikkine dysforioineen.”
Moni nainen on aivan täysin tietämätön siitä, että millaista on olla mies ja millainen miesten maailma oikeasti on. En tiennyt siitä mitään minäkään ennen kuin luin Henry Laasasen juttuja ja tutustuin miesasiaan. Olen aika varma, että tämä mieheyden brutaali todellisuus tulee monelle transsukupuolisellekin yllätyksenä ja he eivät koskaan täysin ymmärrä sitä. Tarkoitan tässä nyt siis naisesta mieheksi itseään korjaavia. Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, että olen hämmästynyt, että millaisia harhaisia sekopääfeministejä transsukupuolisissa on paljon. Tämä johtuu siitä, että nämä henkilöt ovat biologisia naisia eli he ovat kasvaneet tyttöinä ja naisina. Vain naiselle on sosiaalisesti luvallista valittaa kaikesta niinkuin feministi tekee. Kuinka monta transnaista (miehestä naiseksi) olet nähnyt avautumassa? Minä en yhtäkään. Nuo queer-feministit ovat vain rasittavia akkoja rasittavien akkojen joukossa, vaikka kuinka muka kokevat itsensä miehiksi. Heiltä on feminismin sumentamassa maailmankuvassaan mennyt täysin ohi se, että eri sukupuolilla on täysin erilainen sosiaalinen todellisuus. Nämä henkilöt eivät ole koskaan kasvaneet tytöstä mieheksi. Eivät edes tytöstä naiseksi. Minusta on uskomattoman ärsyttävää, että joku, joka muka kokee itsensä mieheksi, käyttäytyy noin.
Sukupuolenkorjaus todellakin muuttaa ihmisen. Sinusta tulee täysin eri yksilö. Ei riitä, että muutut fyysisesti, vaan sinun täytyy myös opetella elämään kokonaan uudessa sosiaalisessa todellisuudessa. Feminismi on tässä(kin) mielessä erittäin vahingollista (eikä vain transsukupuolisten takia, vaan kaikkien ihmisten takia). On anteeksiantamatonta, että niin tärkeä asia kuin sukupuolten erilainen sosiaalinen ulottuvuus on progandalla saatu hävitetyksi ihmisten mielistä. Nämä asiat pitää tunnustaa, jotta niitä voidaan ymmärtää ja jotta niile voitaisiin myös tehdä jotain.
Miehen maailma on kovempi ja raaempi. Näkeehän sen esimerkiksi TV-sarjoista, yleisö ei halua nähdä naisten kärsivän, mutta miehen kiduttaminen ja tappaminen on viihdettä. Jollakin oli liikaa aikaa, ja laski Game of Thrones-sarjan ruumiit. Kaikkiaan sarjassa on tapettu 373 ihmistä, joista valtaosa on miehiä. Mikä naisuhrien osuus sitten oli? Kolmasosa? Neljäsosa? Ei. Seitsemän. Siis 373 ruumista, 366 miestä ja 7 naista. Miesuhrit ovat usein nimettömiä, harmaata massaa, naiset harvemmin, ainakin heillä on nimi ja tarina, miehen osa on vain kärsiä ja kuolla.
VastaaPoistaNo, ei pidä liikaa synkistellä, on miehenä ihan kivaakin, voi pukeutua melkein miten huvittaa, eikä ketään kiinnosta. Voi saunoa yhdessä ja olla ihan hiljaa tai sitren puhua syntyjä syviä,toisten miesten kanssa. Ellet ole nähnyt elokuvaa Miesten vuoro, niin suosittelen, se on erinomainen matka miesten maailmaan ja ajatteluun.
Väkivaltaa historiasta löytyy. Mutta ehkä sitä kannattaisi tutkia historian kirjoista, eikä amerikkalaisen fantasiaviihteen fantasioista? - K
PoistaHistoriaa kannattaa lukea. Voit aloittaa vaikkapa Passchendaelen taistelusta. Montako naista siellä kuoli? Kuoliko yhtään?
PoistaJoo, no. Tosiaan, unohtui että miehet ovat historiansa kirjoittaneet. "HIS story", niin kuin vitsi menee.
PoistaValloittaja ja vahvin kirjoittaa historian. Omasta näkökulmastaan.
Maailmaan ja maailmanhistoriaan mahtuu monenlaista kulttuuria ja monenlaista menoa. Nainen on kuitenkin fyysisesti heikompi ja äitiys rajoittaa. Olisi aika kummallista jos ukot olisivat aina herrasmiesmäisesti tapelleet vain keskenänsä.
Naisissa toki on se puoli, että ovat aina tainneet olla haluttua tavaraa... hyvässä ja pahassa.
Se on varmaan vähän yksilö- ja tapauskohtaista, että olisiko mukavempi vain kuolla, vai nähdä ensin kun omat lapset tapetaan, kenties raiskataan, tulla myös itse raiskatuksi, käytetyksi, pahoinpidellyksi ... myydyksi. Orjuus voi olla aika helvettiä. Tosin kyllä miehiäkin raiskataan, ja orjuutetaan, ei sillä.
- K
Kiitos, tämä oli erinomainen teksti. Aikoinaan kun asia oli minulle akuutti, huomasin itsekin itsestäni aivan samat asiat, mutta toiseen suuntaan. Hormonien vaikutus on äärimmäisen voimakas, ja minusta tuli niiden vaikutuksesta empaattinen ja tunteellinen. Pahinta oli, kun minulle alkoi iskeä vauvakuumeen puuskat, ja sitten tiesin, etten voi koskaan tulla äidiksi.
VastaaPoistaTuo Ruukinmatruunan toteamus siitä, että naiset kypsyvät aikaisemmin mutta miehet pitemmälle, on hyvä. Olen itse käynyt armeijan, ja siellä huomasi, miten tyhmä keskimääräinen suomalainen parikymppinen mies on, verrattuna samanikäisiin naisiin. Mutta kun itse sitten tein muutoksen, huomasin, etteivät kaksiviitoset naiset olleetkaan yhtään fiksumpia ja kypsyneempiä kuin minä itse, ja kolmenkympin korvilla aloin päivitellä, että kuinka bimboja naiset ovat ylipäänsä. Tuntuu, kuin itse pojan menneisyydellä olisin ikäänkuin kovaksikeitetty, liian kova ja katkera sen kaiken jälkeen, mitä sain lapsena ja nuorena kokea. Mutta aika onneksi parantaa haavat. Silti minun on pakko sanoa, että feministit ovat pelkkiä turhanpäiväisiä kitisijöitä. He ovat kuin etuoikeutettuja hemmoteltuja lellipentuja, jotka alkavat kiukutella heti kun kokevat jotain vastoinkäymisiä tai epäoikeudemukaisuuksia. Jokaisen feministin pitäisi oikeastaan yrittää elää kuukausi miehenä. Voisi sen jälkeen kitinä loppua kun kokee, mitä se todellisuudessa on.
Ruukinmatruuna kertoi blogissaan alkaneensa harrastaa laskuvarjohyppyä, ja hän kertoi elävästi, miltä hänestä tuntui hypätessään ensimmäistä kertaa lentokoneesta. Minulle tämä kaikki oli paljon pahempi ja kovempi hyppy tuntemattomaan. Oli kuin oma kotiovieni olisi ollut se hyppyovi, josta sitten ponnistetaan tuntemattomaan. Minua pelotti aivan hirveästi, mutta tuska sisälläni oli vahvempi kuin tuntemattoman pelko. Koskaan ei tiedä, miten siinä hypyssä käy ja miten päin sieltä tullaan alas ja millä tavoin. Ja toimiiko se laskuvarjo kun varavarjoa ei tässä hypyssä ole. Pluppaaminen eli paluu takaisin vanhaan elämään ei ollut minulle vaihtoehto parin itsemurhayrityksen jälkeen, ja tiesin, ettei seuraava enää epäonnistuisi. Mutta kaikki meni lopulta ihan hyvin.
Minua hiukan pelottaa nuorten TS:ien puolesta. Kun tästä prosessista on tehty paljon helpompi kuin mitä se omana aikanani oli, tuntuu kuin he eivät osaisi suhtautua asiaan riittävän vakavasti. Omana aikanani tähän prosessiin mentiin vasta silloin, kun kaikki muu oli jo kokeiltu ja mikään ei auttanut. Nykypäivänä jengi pitää transsukupuolisuutta jonain vaihtoehtoisena elämäntapana, ja vaatii kaiken tässä ja heti. Tosiasiassa omaan sukupuoleen kasvaminen, varsinkin kun on joutunut elämään 20-30 vuotta väärässä, on hyvin pitkällinen ja vaativa prosessi, eikä sitä voi tehdä muutamassa kuukaudessa saati yhdessä ainoassa vuodessa. Minä itse vedin RLT:n omasta valinnastani pitemmäksi kuin olisi ollut tarpeen, siksi että olisin aivan varma, että tämä prosessi oli oikea minulle. Kun lukee Suomi24:n transpalstaa, siellä jengi tuntuu olevan täysin sekaisin.
En ole katunut minuuttiakaan omaa muutostani enkä mieti, miten olisi käynyt jos en sitä olisi tehnyt. Minua vain surettaa se, etten saanut elää normaalin tytön lapsuutta ja nuoruutta. Olisin välttynyt monilta henkisiltä vammoilta ja ruhjeilta. Mutta sitä ei voi muuttaa, eikä elää uudelleen. On vain katsottava kohti tulevaa.
Olen itse hävittänyt kaikki vanhan elämäni valokuvat, vaatteet, muistot, kaiken, mikä muistuttaa minua siitä, etten ole syntynyt tyttönä. Elämäni kaksikymmentäjotain ensimmäistä vuotta kuuluvat vain minulle itselleni. Olen myös katkaissut yhteydet kaikkien lapsuuden- ja nuoruudentuttavieni kanssa enkä ole mennyt ensimmäiseenkään luokkakokoukseen. Tämä siksi, että lapsuuteeni ja nuoruuteeni liittyy liian kipeät ja tuskalliset muistot. Jos joku puhuttelee minua vanhalla nimelläni, se tuntuu kuin lävitseni pistettäisiin tulisella miekalla. Se aivan oikeasti sattuu.
VastaaPoistaItselläni oli kaunis baritoni joskus, ja tykkäsin laulaa karaokea. Nykyään olen kontra-altto, ja laulaminen on jäänyt. Mutta kuuntelen paljon musiikkia, sekä rockia että klassista. Musiikki on tapa tuoda tunteet esiin.
Erinomainen kirjoitus kaiken kaikkiaan.
VastaaPoistaMustaorkidea, luvallasi julkaisisimme tekstin myös www.miesasia.fi sivustolla. Voit lähettää sähköpostia miesasia(at@)gmail.com jos tämä vain suinkin käy sinulle.
Tietenkin lähteeksi merkitsemme sivusi :)
Sitä kun tarpeeksi pitkään elää väkivallan keskellä lapsesta saakka miehenä, siinä alkaa nähdä hyviäkin puolia. Minua on hakattu kaikella mahdollisella, oleen katsonut aseen piippuun ja pari kertaa minua on puukotettu.
VastaaPoistaLähes joka kerta olen ollut kauhuissani - paitsi silloin kun olen ollut jonkinlaisessa testosteroni-adrenaliinipöhnässä. Pelon ja raivon raja on todella epämääräinen.
Se kauhu ei silti ole minulle mikään maailman pahin asia, mikä pitäisi tästä maailmasta kitkeä ja johon kenenkään ei pitäisi joutua.
Tässä maailmassa ei ole mitään turvallisempaa (tai vaarallisempaa) olentoa kuin mies, joka kykenee kontrolloimaan tunteitaan. Toimimaan ja ajattelemaan silloinkin kun ihmiset ympärillä sekoavat, jäätyvät ja hyytyvät.
Se on niin helppo tällaisessa postmodernissa yhteiskunnassa unohtaa.
Lainasin vähän tätä kirjoitusta tuolla Takkirautaa- blogin kommenttiosastolla kun oli niin hyvää settiä.
VastaaPoistaNo. Tämä nyt mennee paikoin alkuperäisten pointtien ohi, mutta koen silti merkitykselliseksi laajentaa muutamaa seikkaa omasta (cisnais)näkökulmastani.
VastaaPoistaMiesten välisistä suhteista minun on paha sanoa...
Naisena toki annettaneen joitain asioita helpommin anteeksi.
Ja jos satut olemaan nuori ja nätti naisihminen...niin pelastajia kyllä löytyy.
Käytännössä kuitenkin, nykypäivänä, omasta kokemuksesta, omassa ikäpolvessani - miehet eivät osaa "miesten juttuja", eivätkä naiset naisten.
Odotuksia ja oletuksia voi toki olla, mutta niitäkin on suuntaan sun toiseen.
Eikä monella naisella kaveriporukka koostu pääosin miehistä, jotka "ritarillisesti" tulisivat pelastamaan.
Ja vaikka miespuoleisia ystäviä olisikin, niin a.) he eivät välttämättä osaa b.) eivät välttämättä ole kiinnostuneita resurssejaan juuri sinuun sijoittamaan c.) ja vaikka olisivatkin, niin sinun vastuusi aikuisena ihmisenä on ymmärtää, että palvelukset sitovat sosiaalisesti ja vaativat vastavuoroisuutta.
Eli käytännössä, apua ei aina voi suorilta käsin ottaa, saatikka vaatia taikka odottaa, ainakaan ihan keneltä tahansa, sarjassa mitä tahansa, vaikka sitä ilmaiseksi tarjottaisiinkin.
Kärjistetysti, "ilmaisia drinkkejä ei ole".
Nykymeno yleisestikin on melkoisen yksilökeskeistä.
En koe että ihmiset samassa määrin auttaisivat toisiansa kuin esim. vanhempieni ikäluokassa.
Itse ainakin koen, ettei semmoinen ole enää normi.
Kun siis omassa ikäluokassani vastakkaisen sukupuolen edustaja tarjoutuu auttamaan... tai naispuoleinen tältä apua pyytää, sitä harvemmin käsittelee _täysin neutraalina vuorovaikutuksena.
"Mies pelastaa", eli "uroslintu tuo naaraalle ruokaa", lienee pohjimmiltaan jonkinlaista pariutumista edeltävää pörhistelyä puolin ja toisin joka tapauksessa.
Eri asia kuinka tietoista ja totista se milloinkin on.
Ja naisiltakin odotettaneen asioita, tietynlaista olemista ja käyttäytymistä... ympäristön, naisten ja miestenkin osalta.
Mistä päästäänkin feminismiin.
Feminismissä nimittäin pätee vähän sama ongelma kuin muidenkin "ismien" kanssa - eli aktiiveiksi päätyy helposti ihmisiä, joilla on omia aktiivisia ongelmiaan ja tarvetta korjata niitä ulkoisen maailman kautta.
Löytyy tietty myös naisihmisiä, jotka eivät (niin sanotusti) pysty kasvamaan naisiksi, tai naiseuteen(sa), muista kuin trans-syistä.
Ongelmia voi olla yksilötasolla, mutta aina? väistämättä? myös yhteiskunnassa ja ympäristössä...
Itse lähden oletuksesta, että "sekopääfeminismin" takana on oikeita yleisiä ongelmia... ei siis pelkistetysti vain tyhmiä pilalle lellittyjä naisyksilöitä.
(Se ei ainakaan ole kaikista rakentavin määrittelytapa.)
Epäilen esim. että sukupuoliroolit ja -odotukset naiseuden suhteen olisivat kärjistyneet, muuttuneet, paikoin myös kaventuneet huomattavasti (täällä Suomessa) suhteellisen lyhyessä ajassa.
Että vallitsevaan nykynaiseuteen on osan naisihmisistä perustellusti vaikeaa kasvaa.
Silloin helposti kenties etsii jonkinlaista konkreettista ratkaisua, tai jotain toista vaihtoehtoa, sen sijaan että osaisi tai kykenisi kyseenalaistamaan jo vallalla olevia muotteja ja käytäntöjä.
Miespuolelle ja miespuoleisille naispuolen ongelmat eivät vastaavasti välttämättä suoraan semmoisinaan näy.
Toisaalta muutokset naiseudessa aiheuttavat muutoksia ja muutospaineita myös mieheydessä. Ja päinvastoin.
- K
Muistuttaisin, että miehen maailmojakin on monenlaisia. Jotkut miehet onnistuvat säilyttämään herkkyytensä sen keskelläkin. Ihanat herkät runoilijapojat ja viisaat humanistimiehet ovat haluttua tavaraa naisten keskuudessa.
VastaaPoistaOletko muuten huomannut tätä viimeisintä trendiä, jossa nuoret (n. 17-20-vuotiaat) kokevat yhtäkkisen "heräämisen" transsukupuoliseksi päädyttyään "tiettyihin" piireihin ja marssivat samantien transpolille? Juttu ei tietenkään ole tässä, vaan yleensä ovat vielä näitä "muunsukupuolisia" ja lukevat netistä ohjeita mitä sanoa, miten pukeutua ja miten elehtiä kehollaan jotta pääsevät leikkauksiin ja/tai hormoneille vaikka ongelmana olisi päässä jokin ihan muu kuin transsukupuolisuus. Yleensä huono itsetunto ja minäkuva jota yritetään paeta muuttamalla se toiseksi. Jotain tällaista oli haastateltukin jossain transprojektissa ja avoimesti myönsi huijanneensa lääkäreitä jotta pääsi vaihtamaan nimensä ja vetämään hormoneita. Jotkut diilaavat vielä laittomia hormoneja ulkomailta.
VastaaPoistaOlen itse nähnyt näitä useita viime aikoina ja mietin, miten he mahdollisesti saattavat vaikuttaa transsukupuolisten asemaan ja hoitoihin pääsyyn. Siinäpä sitten ollaan kun 5-10 vuoden päästä on huomattava määrä detransitionereita uikuttamassa. Omin silmin olen todistanut niitä ohjeita, miten lääkäreitä ja psykologeja hämätään diagnoosin saamiseksi.
Hui.
PoistaEn ole törmännyt. Oisko sinulla jotain linkkivinkkejä antaa?
http://annikapepita.com/Virtually-Invisible-Exploring-the-Non-Binary Tuossa ainakin on yksi "muunsukupuolisiin" keskittyvä suomalainen projekti, joissa eräs valehteli olevansa transgender saadakseen leikkaukset ja hormonit. Noita löytyy "non-binary" sekä "muunsukupuolinen"-hakusanoilla paljonkin, etenkin jenkeissä yleistä että vaihdetaan lääkäriä kunnes löytyy joku joka suostuu kirjoittamaan diagnoosin vaikka ei olisi siihen pätevä. Suomessa "onneksi" on vain kaksi polia jotka näitä tarkkailevat, mutta saattaa niidenkin seulasta joku sukupuolifetisisti päästä läpi.
PoistaHuhhuh. Kiitos linkistä.
PoistaMitä mieltä olet tästä tapauksesta? Pitäisiköhän kaikki transhoidot kieltää kokonaan?
Poistahttp://www.dailymail.co.uk/news/article-3259748/Woman-born-man-changed-gender-three-times.html
Nämä on tosi hankalia juttuja... Mielestäni transhoitoja ei tulisi kieltää, koska silloin evättäisiin myös oikeilta transsukupuolisilta pääsy hoitoihin. Esim. allekirjoittanut saattaisi hyvinkin olla nyt kuollut, jos ei olisi päässyt hoitoihin. Ongelma onkin tuossa, että KENELLE hoitoja myönnetään ja MILLÄ KRITEEREILLÄ. Siinä, että miten hoidot on suunniteltu (miten ne etenevät, ovatko julkisella vai yksityisellä yms), voisi olla parannettavaa. Tuntuu, että nykyinen sukupuolineutraaliusmuoti vain ruokkii kaikenlaisia epämääräisiä tapauksia. Sellaisia, joiden ei olisi koskaan pitänyt hakeutua transhoitoihin, vaan ongelmansa on jossain muualla.
Poistano huh! ihan rautaista kamaa tää blogi. Bloggaatko sä vielä vai katositko? Jolie Petit Venuskin katosi :/ pitää vain yksin natseilla menemään tätä menoa
VastaaPoistaKiitokset! Yhä täällä vielä. Taukoilen vaan vähän, kun elämä tuli tielle.
Poista> Joudumme aina lopulta alkupisteeseen, joten paljon järkevämpää olisi vain hyväksyä se, että mitä olemme, ja mennä sen pohjalta, syleillen sitä.
VastaaPoistaAll hail Nietzsche. Ensimmäinen joka ymmärsi, että ihmisyyden kokemusta ei voi millään mielekkäällä tavalla arvottaa.
Ettäkö naisena ei muka kasvaisi jatkuvan brutaalin väkivallan uhan alla? Itse olen pikkulapsesta asti joutunut elämään maskuliinisen väkivallan varjossa ja se ei ole voinut olla vaikuttamata luonteeni kehittymiseen. Olin lapsena pieni, kiltti ja hentoinen. Viiteen ikävuoteen asti elin väkivaltaisen juoppoisän terrorisoimassa huushollissa. Äidin eron jälkeen vainoaminen ja häiriköinti jatkui vielä vuosikymmeniä. Siitä matkani jatkui uskonnollisen diktaattori-isäpuolen huusholliin, jossa eläminen oli yhtä helvettiä. Henkinen väkivalta oli joka päivä läsnä. Ala-asteella jouduin koulumme urheilijahäirikön hampaisiin ja sain hänen ansiostaan useita tällejä ja loputonta henkistä nöyryytystä. Yläasteella jouduin luikkimaan välituntisin seinänvierustoja pitkin, etten olisi joutunut koulun kingien hampaisiin. Siitä huolimatta minut pahoinpideltiin koulussa, kun en suostunut alistumaan hiljaa kiusantekijöiden mielivaltaan. Aikuisiällä sain kimppuuni vainoavan ex-poikaystävän, jolle virkavaltakaan ei tuntunut mahtavan mitään. Päätin sitten mahtaa itse ja aloitin kamppailulajien harrastamisen. Lopulta onnistuin vetämään kimppuuni käynyttä sinnikästä vainoajaa kunnolla turpiin. Siitä asti hän on vastaan tullessaan väistänyt minua kiltisti.
VastaaPoistaNykyisin kieltäydyn pelkäämästä enää ketään vaikka syytä ehkä olisikin. Olen varustautunut puolustamaan itseäni erittäin brutaalisti, mikäli päälleni käydään vahingoittamistarkoituksessa. Olen kamppaillut määrätietoisesti eroon biologisen sukupuoleni haitoista ja heikkouksista. Tänä päivänä en enää tunne itseäni naiseksi perinteisessä mielessä, enkä anna miesten puolustaa itseäni koska teen sen itse. Käyttäytymispiirteeni tuntuvat hämmentävän ihmispiiriäni.