Transsukupuolisuus ja kehonkuva

Heitin Facebookissa pilluvitsin. Eräs naispuolinen kaverini otti tämän kovasti itseensä. Ihmettelin hänen reaktiotaan, mihin hän totesi: ”En näe pillujuttuja hauskoina, koska itsellänikin on sellainen. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku nauraisi transvermeille?”

Rupesin sitten miettimään, että niin.
En oikeastaan osaa kuvitella, että miten joku onnistuisi minua oikeasti loukkaamaan tässä asiassa. Voiko joku sanoa enää mitään yhtään pahempaa kuin mitä olen jo itse sanonut tai mikä edes erityisesti hätkähdyttäisi minua suuntaan tai toiseen?

Miten koen kehoni? Millaiset ovat fyysiset ulottuvuuteni ja miten niihin suhtaudun?

En allekirjoita sukupuolen monimuotoisuus -ideologiaa. Se on vain ideologia ja varsin hölmö sellainen, koska se ei pohjaudu todellisuuteen. Ihmisen kokemus sukupuolestaan voi olla vähän mitä vaan, mutta se ei missään tilanteessa muuta hänen biologista sukupuoltaan. Sukupuolen monimuotoisuutta puoltavat ihmiset käytännössä sekoittavat biologisen sukupuolen sekä sukupuolen kokemuksen ja tässä he menevät metsään. Olen käsitellyt aihetta aiemmissa teksteissäni. Myöskään transsukupuolisen sukupuolenkorjaushoidot eivät muuta hänen sukupuoltaan toiseksi. Ei ole fyysisesti mahdollista muuttua vastakkaisen sukupuolen yksilöksi, vaan transsukupuolinen tulee aina ja ikuisesti olemaan sitä sukupuolta, johon hän on syntynyt. Ainoastaan hänen ilmiasuaan eli fyysistä olemustaan voidaan jossain määrin keinotekoisesti muutella, jolloin hän voi tulla sosiaalisesti hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen yksilönä. Tulla sosiaalisesti hyväksytyksi on kuitenkin eri asia kuin henkilön biologinen ulottuvuus. Biologiaa ei voida koskaan muuttaa. Minä synnyin naiseksi ja tulen aina ja ikuisesti olemaan biologisesti nainen. Olen nainen, joka on keinotekoisesti muokannut kehoaan miehekkääseen suuntaan. Tämä ei kuitenkaan koskaan, milloinkaan tee minusta oikeaa miestä. Ei koskaan. Ei, vaikka sitä kuinka koko sydämestäni toivoisin ja haluaisin.

Transsukupuolisuus on sairaus. Sitä ei koskaan pidä ajatella minään muuna kuin sairautena. Ei ole millään mittapuulla normaalia kokea olevansa vastakkaisen sukupuolen yksilö ja olevansa väärässä kehossa.

Kun käsittelemme transasioita on ehdottoman tärkeää ihan ensiksi tunnustaa kaksi ehdotonta faktaa:

1. Ihmisen kokemus sukupuolestaan ei ole sama asia kuin hänen biologinen sukupuolensa.
2. Transsukupuolisuus on sairaus ja sitä tulee lähestyä ja käsitellä sairauden näkökulmasta.

Vasta, kun nämä asiat hyväksytään, saadaan aikaiseksi järkevää keskustelua. Muussa tapauksessa päädytään olemaan jonkinväriset lasit silmillä. Transsukupuolisille ihmisille itselleen nämä kaksi asiaa ovat usein hirvittävän vaikeita myöntää tai tunnustaa. Trust me, olen ollut siellä. En voi vieläkään puhua tästä tuntematta jonkin tasoista tuskaa sisimmässäni. Mutta minkäs teet. Kyse on siitä, että sinun on hyväksyttävä, että et voi koskaan saada asiaa, mitä tahdot eniten koko maailmassa ja sinun on vain tyydyttävä siihen, mitä sinulla on. Tämän hyväksyminen on vaikeaa ja on helpompaa kapinoida sitä vastaan. Itse kykenin tähän vasta sukupuolenkorjaushoitojen aloittamisen jälkeen muututtuani selvästi ei-naiseksi ja saatuani sitä kautta etäisyyttä naiseuteen. Vasta sen jälkeen kykenin tarkastelemaan omaa sukupuoltani ja sukupuolta käsitteenä ikäänkuin ulkopuolelta. Tätä ennen olin jatkuvasti henkisesti rikki ja sain itkuraivarit joka kerta, kun joku viittasi minuun naisena tai että en olisi mies. Menin useammin kuin kerran itkemään nurkkaan, kun jossain sosiaalisessa tilanteessa joku sanoi minua naiseksi. Enää en tee niin, mutta en voi vieläkään olla tuntematta pistoa, kun joku puhuu minusta naisena. Vaikka tiedän oikein hyvin, miten asiat ovat ja voin itsekin sanoa ääneen ”olen nainen”, niin kehodysforia on niin vahva, että on kuin isku naamaan kuulla se joltakulta toiselta. Sanokoot vaikka transuksi tai miksi tahansa muuksi, kunhan eivät naiseksi. En ole mies, eikä minusta koskaan tule, mutta haluan silti aina olla vähintään ei-nainen. Olen mieluummin vaikka olio tai olento tai mörkö kuin nainen.

Transsukupuolisuus on tragedia. En näe siihen mitään muuta suhtautumistapaa, kuin että ”paska juttu, mutta minkäs teet”. Se menee vähän samaan kategoriaan kuin sellainen, että on vaikka sokea tai pyörätuolissa tai omaa jonkun muun vamman, joka tekee normaalista elämästä vaikeaa tai mahdotonta. Mikään mahti maailmassa ei saa vammaasi katoamaan. Mikään mahti maailmassa ei tule koskaan parantamaan sinua ja tekemään sinusta normaalia ja tervettä. Paska juttu, mutta minkäs teet. Sillä erotuksella tosin, että transsukupuolinen on fyysisesti normaali. Vika on hänen korviensa välissä. Vasta sukupuolenkorjaushoidot tuhoavat hänen kehonsa ja tekevät hänestä omalla tavallaan vammaisen. Surullista tässä on se, että kyse on tavallaan valinnasta. Kukaan ei pakota ketään näihin hoitoihin. Niihin mennään vapaaehtoisesti. Hoitojen jälkeen et kuitenkaan tule enää koskaan olemaan normaali fyysisesti, vaikka ennen olit. Erityisen surullista on se, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Transsukupuolisuus itsessään ei ole valinta, vaikka hoitoihin meneminen on. Itse olisin satavarmasti tehnyt itsemurhan, jos hoitoihin ei olisi päässyt. Tuntuu kauhean rumalta sanoa näin, mutta on tosiasia, että olen fyysisesti epänormaali, vammainen, tuhottu. Ennen tätä olin normaali, kaunis nainen. Hoitojen seurauksena minusta ei tullut normaalia, komeaa miestä, vaan runnottu nainen.

Lisää transsukupuolisuuden kokemisesta voi lukea kirjoituksestani ”mitä transsukupuolisuus on ja miltä se tuntuu”.

Sukupuolenkorjaushoidoilla ei saa toimivaa vastakkaisen sukupuolen kroppaa. Erityisesti jalkovälialue jää epämääräiseksi ja pitkälle sukupuolenkorjaushoidoissa edenneet ovat aina lisääntymiskyvyttömiä. Itse en enää pysty mitenkään saamaan lasta, sillä asiaan tarvittavat ruumiinosat on leikattu irti ja uusia on täysin mahdotonta rakentaa. Toimivia miehen elimiä ei pysty saamaan, vaan kaikki leikkaukset ovat tavallaan kompromissiratkaisuja. Kaksi päälinjaa ovat:

1. Phalloplastia, missä jostain päin kehoa (yleensä jalasta) irrotetaan materiaalia ja tästä tehdään penis. Hyvänä puolena on se, että lopputulos on nopeasti vilkaistuna aidonnäköinen ja voit mennä vaikka yleiseen saunaan herättämättä huomiota. Huono puoli on se, että tämä elin on vain roikkuva palanen lihaa, jossa ei ole sen ihmeempiä tuntoherkkyyksiä eikä se tietenkään mitenkään erektoidu.
2. Metoidioplastia, missä tuodaan esiin hormonihoidon suurentamaa klitorista, jatketaan virtsaputkea klitoriksen päähän asti ja muotoillaan häpyhuulista kivekset. Hyvänä puolena on se, että tunneherkkyys säilyy ja elin voi vähän erektoitua. Huonona puolena on se, että penis on naurettavan pieni tappi ja leikkauksen lopputulos ja aidonnäköisyys riippuu täysin kirurgin taidoista.

Moni transsukupuolinen (niin miehet kuin naisetkin) eivät mene jalkovälileikkaukseen ollenkaan, sillä kyseiset operaatiot ovat erittäin isoja ja niihin liittyy vakavan komplikaation, vammautumisen tai kuoleman riski. Meillä on siis paljon peniksellisiä naisia ja pillullisia miehiä. Itse olin menossa metoidioplastiaan. Kyseinen operaatio suoritetaan kahdessa tai kolmessa osassa, sillä leikkaus on niin iso, ja sain ensimmäisessä vaiheessa niin pelottavan komplikaation, että päätin jättää homman kesken, enkä usko, että jatkan moneen vuoteen tai sitten en jatka ollenkaan. Eli toisinsanoen, olen itsekin pillumies eli siis miehenä vajaa, sillä minulta puuttuu erittäin oleellinen ruumiinosa. Lisäksi en ole alakerrasta normaalin naisenkaan näköinen, koska hormonihoito ja leikkauksen ensimmäinen vaihe.

Tällai pillumiehenä minun on oltava hyvin varovainen sen kanssa, että missä näyttäydyn puolipukeissa tai alasti. En voi lähteä kotoa ulos ilman, että minulla on täytettä housuissani (minulla on tekopenis sekä sitä varten tehdyt erikoisvalmisteiset alkkarit) ja minun on oltava varovainen sen kanssa, että missä asennossa olen alkkarisillani, sillä en näytä jalkovälistä täysin luonnolliselta. En voi mennä yleiseen saunaan tai suihkuun eli kaikki kylpylät ja uimahallit ovat aluetta, minne en voi ikinä mennä. En voi mennä näissä paikoissa kummallekaan puolelle. Julkiset vessat ovat lähinnä painajainen, koska tällai letkuttomana en voi käyttää pisuaaria ja kopissa pöntöllä en kuulosta siltä, miltä pitäisi... Ihan liian usein vessoissa on kopit, joiden seinät ovat paperia ja seinien ja ovien alaosat niin avonaisia, että niiden alta mahtuisi ryömimään. Sieltä kuuluu äänet niin hyvin, että sama kuin seiniä ei olisi ollenkaan. Vessat ovat niin ahdistavia, että käytän härskisti invavessaa aina, kun voin. Myös kaikki pariutumiskuviot ovat hyvin haasteellisia, enkä ole toistaiseksi keksinyt mitään järkevää ratkaisua, mikä tuntuisi itsestäni hyvältä tai oikealta. En haluaisi sellaiseen tilanteeseen, että tapaan jonkun kivan tyypin ja päädyn hänen kanssaan intiimiin tilanteeseen ja kiskaisen housut alas ja, niin... Etukäteenkään ei oikein voi kertoa aiheuttamatta hämmennystä ja vaivaannusta. En voi edetä spontaanisti ja luonnollisesti, sillä koko ajan tavallaan joudun peittelemään. Lisäksi itse puuhat vaativat suunnittelua ja keskustelua, koska minulla on vajavaiset fyysiset ulottuvuudet. Se on aika äh. Yksi (ja ehkä paras) ratkaisu olisi vaan lähteä kokeilemaan. Jos tulee takkiin, niin sittenhän tulee.

Olisi absurdia sanoa, että minulla on miehen keho. Ei minulla ole. Homma ei edes rajaannu pelkästään jalkovälialueelle. Sukupuolenkorjauksen yleiseen lopputulokseen vaikuttaa alkuperäinen lähtökohta eli se, että miten naisellinen tai miehekäs olit jo valmiiksi. Kulmikkaasta naisesta tulee yleensä suht miehekäs mies ja androgyynistä tyttöpojasta naisellinen nainen, mutta miehekkäästä miehestä ei saa kaunista naista eikä naisellisesta naisesta könsikästä. Itse olin pahin mahdollinen eli naisellinen kaunis nainen päärynävartalolla ja täyteläisillä pyöreillä kasvoilla. Olen ollut kolme vuotta hormoneilla ja olen yhä hintelä ja pehmeähkö ja minulla on miehelle luonnottoman leveä lantio ja isot pyöreät pakarat. Minulla on niin kapea rinnanympärys ja niin pienet kädet ja jalat, että en yleensä löydä vaatekaupoista mitään, sillä pienimmät kengät ovat kolme kokoa liian isot ja kaikki takit ja paidat telttoja. Naisellisuus ei tunnu lähtevän minusta edes hakkaamalla. Luultavasti pääsisin tästä vasta ryhtymällä kunnolla bodariksi ja tiputtamalla rasvaprosentit niin alas kuin mahdollista. Moni muu sen sijaan on menettänyt kaiken naisellisen pyöreyden pelkillä hormoneilla ja muuttunut täysin kulmikkaaksi.

Mielestäni tähän tilanteeseen ei ole muuta järkevää asennetta kuin ”paska juttu, mutta minkäs teet”. Tällainen minä olen, deal with it. Ei tästä ole mitään poispääsyä. On vain elettävä tällaisena ja porskutettava eteenpäin. Olen outo ja epätavallinen ja epäluonnollinen ja se on vain silkka kylmä fakta. Jos joku siitä minulle huomauttaa, niin totean vaan hymyillen, että ”niin olenkin, normipäivä”. Ei tähän auta kuin suhtautua huumorilla. En koe mitään tarvetta tai syytä olla kauhean vakavana.

Mitä tulee kehoni mahdolliseen ällöttävyyteen, niin noh, en siinä eroa mitenkään kenestäkään muusta. Seksuaalinen suuntautuminen on sitä, että koet vetoa tietynlaisia fyysisiä ulottuvuuksia kohtaan. Kaikki tietävät heteromiesten inhon pienintäkin homoilua kohtaan. Eikä heteronaisetkaan toisten naisten jalkovälejä millään ilolla ja innolla tiiraile. Homma toimii myös ei-heteroilla. Olen nähnyt lukemattomia kertoja homomiehen sanovan naisen värkkiä rumaksi ja inhottavaksi ja ällöttäväksi. Homomies haluaa koskea naiseen yhtä vähän kuin heteromies toiseen mieheen. Olen nähnyt myös miten lesbo järkyttyy nähdessään peniksen ja yökkää kuin olisi nähnyt jonkun järkyttävän näyn. Usein pelkkä oikea sukupuoli ei riitä, vaan kiinnostukseen vaaditaan muutakin. Minulla oli kaverina homomies, joka fanitti karhuhomoja eli hän tykkäsi lihavista karvaisista miehistä. Hänellä oli säätöä erään miehen kanssa, mutta kyseinen mies oli hintelä ja täysin karvaton eli twinkki. Hän kertoi minulle, ettei kykene mitenkään kiihottumaan tästä hoikasta miehestä ja katkaisi välit. Ei siis riittänyt, että hänellä oli mies, vaan miehen piti olla myös tietyn tyylinen.

Jos siis ottaisin kovasti itseeni sen, että joku ei koe minun fyysisiä ulottuvuuksiani haluttavina, niin olisin aika hölmö. Sellaista se elämä on. Tällaista ”syrjintää” saavat kokea ihan kaikki. Kuinka moni homomies on särkenyt sydämensä ihastuessaan heteromieheen? Kuinka moni heteronainen on särkenyt sydämensä ihastuessaan homomieheen? Kuinka moni mies on särkenyt sydämensä ihastuessaan naiseen, jonka mielestä hän on liian hintelä tai liian lyhyt tai hänen peniksensä on liian pieni? Kuinka moni nainen on särkenyt sydämensä ihastuessaan mieheen, jonka mielestä hän on liian lihava tai liian maskuliininen? Välillä pelkkä tukan väri riittää siihen, että joku ei sinua halua. Ei kannata takertua omaan transsukupuolisuuteen.

Jos nyt olisin kovin herkkä fyysisistä ulottuvuuksistani, niin se vetäisi minut henkisesti kumaraan ja vaikuttaisi sekä minäkuvaani että kaikkiin ihmissuhteisiini ja niiden sujuvuuteen. Mitä tulee henkilön haluttavuuteen ja kiinnostavuuteen, niin siihen yleensä vaikuttaa todella paljon kaikki muukin kuin pelkkä fyysisyys eli se, että millainen olet henkilönä ja miten esimerkiksi suhtaudut vastaantuleviin asioihin. Korkea itsetunto, huumorintaju, avoimuus ja helppo lähestyttävyys usein riittävät counteroimaan joitakin fyysisiä puutteita tai jopa ne kaikki, sillä nämä persoonallisuuden piirteet saavat ihmiset kokemaan sinut miellyttävänä. Kun ihmiset kokevat sinut miellyttävänä, niin he usein alkavat kiinnostua sinusta myös muussa mielessä. Kenenkään ei kannata takertua siihen, että on transsukupuolinen, rampa, lihava tai ruma kuin petolinnun perse, sillä jos nämä asiat vaivaavat sinua, niin se näkyy sinusta ulospäin yleensä hyvin selkeästi ja nimenomaan negatiivisessa mielessä. Ja vastaavasti vaikka olisit Mister Universum, niin se ei sinua auta, jos istut hiljaa nurkassa, et puhu kenellekään ja tuijotat lattiaa ja et vastaa, jos joku puhuu sinulle, tai haastat koko ajan riitaa kaikkien kanssa. Millainen ikinä oletkaan, niin pyri hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja ole avoin. Silloin muutkin hyväksyvät sinut.

Joo mulla on pillu. Mitä siitä? Ei se ole niin vakavaa, etteikö siitä voisi läppää heittää. Pilluhan on itse asiassa aika hauska juttu.