Miten on mahdollista olla konservatiivi homoseksuaali? Heteroiden väärinkäsityksistä yms

Tässä kirjoituksessa nivon useita aihealueita yhteen (ehkä vähän sekavastikin, mutta menköön), ja kritisoin pornon naiskuvaa, joitakin konservatiivien näkemyksiä homoihin liittyen, genderideologiaa sekä gay pride-liikettä. Aloitan kertomalla tästä artikkelista, jossa lesbo peligraafikko Emma Kantanen kertoo miesten työpaikalla häneen kohdistamasta seksuaalisesta, fetisoivasta häirinnästä:

Jutussa kerrotaan:

Peligraafikko Emma Kantanen, 30, oli lähtenyt kollegoidensa kanssa baariin työpäivän päätteeksi. Hän istui ravintolan yläkerrassa tutun miespuolisen kollegansa kanssa, kun muut vielä odottivat juomiaan alakerrassa.

– Mitäpä sanot, jos tulen joku kerta sinun ja tyttöystäväsi kanssa pitämään hauskaa? Taloyhtiön sauna ja työpaikan vessakin käyvät. Kotiini ei voi tulla, koska siellä ovat vaimo ja lapset, mies yllättäen ehdotti.

Emma järkyttyi ja kieltäytyi ehdotuksesta. Silloin työkaveri tarttui Emman käteen ja kiskaisi sen omien alushousujensa sisälle. Onneksi toinen kollega saapui yläkertaan. Emma sai vedettyä kätensä pois.

---

– Töissä viihtymisen ja uran etenemisen kannalta on joskus parempi olla hiljaa yksityiselämästään. Tuntuu siltä, että seksuaalisen suuntautumisen mainitseminen heti kättelyssä voidaan kokea provosoivana. It-ala on surullisenkuuluisa naisten lähentelyistä, ja joskus naisilta on evätty työmahdollisuuksia, jos lähentelyn kohde ei ole ollut kiinnostunut lähentelijästä, Emma kertoo.

Hän on kokenut kähmintää usein pelifirmojen bileissä, joissa on tarjottu reippaalla kädellä ilmaista alkoholia.

– Lähentelyissä ärsyttää sekin, että minun oletetaan olevan kiinnostunut miesten huomiosta.

Kun luin tämän jutun, niin ensimmäinen reaktioni oli valkohehkuinen raivo. Miksi? Koska kuvittelin itseni Kantasen asemaan ja mietin, että miltä itsestäni olisi tuntunut. Nimittäin jos olisin itse joutunut kuvatunlaiseen tilanteeseen, niin olisin raivostunut ja räjähtänyt. Aivan täysin. Kyseisen miehen vihjailu oli niin ala-arvoista ja loukkaavaa, että olisin laittanut hänet maksamaan tuosta heitosta. Antaapahan mahdollisille uusille sivustaseuraaville pervoilijoille oikeanlaisen signaalin.

Rauhoituttuani aloin miettiä, että monet heteromiehet eivät ihan oikeasti ymmärrä, että mikä lesbo on. Se sitten heijastuu siihen, että miten he lesboihin suhtautuvat. Tässä kirjoituksessa hieman selvennän asiaa sekä sitä, että millaisia väärinkäsityksiä ihmisillä lesboista on.

Lesbo tarkoittaa homoseksuaalia naista. Homoseksuaalisuus tarkoittaa yksilön seksuaalisten ja romanttisten tuntemusten suuntautumista oman sukupuolen yksilöihin, mutta ei vastakkaisen. Se, että heteromies menee ehdottelemaan juttuja lesbonaiselle, on yhtä älytöntä kuin se, että heteronainen menisi ehdottelemaan homomiehelle. Tai että homomies menisi ehdottelemaan heteromiehelle. Kiinnostaa kuin kilo paskaa, ja turpaankin tulee. Lesbous ilmenee siten, että nainen ei ole kiinnostunut minkäänlaisista suhteista miesten kanssa edes teoriassa. Lesbonainen ei reagoi samoihin ärsykkeisiin tai samalla tavalla kuin heteronainen.

Jotkut lesbot ovat kertoneet minulle, että ihmiset reagoivat usein lesboihin todella voimakkaasti, etenkin miehet. Jotkut miehet tuijottavat lesboja täysin häpeilemättä ja jotkut suorastaan vihastuvat pelkästä lesbojen läsnäolosta ja menevät erikoisella tavalla hämmennyksiin. Tämä hämmennys voi sitten purkautua aggressiona. Eräs lesbo selitti minulle, että heteromiehet pelkäävät lesbonaisten vievän heiltä naiset. Kyseisen lesbon käsityksen mukaan heteromiehet ottavat tämän uhkan tosissaan, koska sisimmässään tietävät, että toinen nainen ymmärtää naista ja hänen tarpeitaan aivan eri tavalla kuin mies voisi ikinä ymmärtää. Itse sanoisin, että pelko on irrationaalinen ja siten turha, sillä lesbot ja heteromiehet eivät lähtökohtaisesti kilpaile samoista naisista. Heteronainen haluaa miehen, jollainen lesbonainen ei voi koskaan olla, vaikka olisikin pukeutunut miesten vaatteisiin ja esiintyisi jollain tavalla maskuliinisesti. Maskuliininen nainen ei ole mies. Lesbonainen ei voi siten ikinä olla minkäänlainen aito uhka heteromiehelle, vaan koko homma perustuu väärinkäsitykselle (jonka kumoamisessa lesboilla olisi oma vastuunsa). Oman lukunsa tosin tietenkin muodostavat biseksuaalit naiset, mutta noh, he eivät ole heteroita, vaan biseksuaaleja. Oman havaintoni mukaan tosin heistäkin ehdoton enemmistö on miehiin päin suuntautuneita, eli valitsevat miehen lopulta sitten kuitenkin, vaikka heillä olisikin joskus ollut naissuhteita. Tässäkin pelissä siis heteromies selviää voittajana pitkällä tähtäimellä. Heteromies ei siis menetä mitään siinä, että jättää lesbot lesboilemaan keskenään. Valtaosa maailman naisista kun ei ole lesboja eli heteromiehen apajat ovat isot, vaikka lesboja pieni määrä siellä joukossa onkin.

Juuri biseksuaalisuus on ymmärrykseni mukaan tässä kaikessa hämmentävä tekijä. Moni perushetero ei tunnu noteeraavan biseksuaalisuuden olemassaoloa ollenkaan. Moni perushetero kykenee ymmärtämään homouden konseptina, mutta biseksuaalisuutta ei. Biseksuaalisuuden olemus aiheuttaa hämmennystä. Tässä kohtaa siten myös joillakin heteromiehillä menee lesbous ja biseksuaalisuus sekaisin. Uskon, että hämmentävyyden lähde on lesboporno.

Mielestäni on oikeutettua sanoa, että kaikki miehet katsovat pornoa. Hyvin harva mies ei koskaan katso pornoa, ja vaikka olisikin jostakin syystä nykyään lopettanut, niin on taatusti katsonut sitä jossakin kohtaa aiemmassa elämässään. Erittäin iso ja suosittu pornogenre on lesboporno. Iso kasa miehiä saa jäätävät kiksit siitä, kun katsoo kahden tai useamman naisen puuhailevan keskenään. Teoriani on, että iso kasa perusheteromiehiä yhdistää käsitteen "lesbo" suoraan näkemäänsä lesbopornoon. Tässä on kuitenkin ongelma: lesbopornon "lesbot" toimittavat puuhailuaan miehen mieliksi ja miestä viihdyttääkseen, sekä odottavat miehen hyppäävän seuraan ja tyydyttävän molemmat naiset. Koko juttu liittyy heteromiesten ryhmäseksi- ja haaremifantasioihin. Täten siis miesten mielissä käsite "lesbo" yhdistyy suoraan myös heidän haaremifantasioihinsa, ja he kuvittelevat tosielämän lesbojen olevan sama asia kuin pornolesbot. Tosiasiassa yksikään tosielämän lesbo ei halua miestä sänkyynsä edes ajatuksen tasolla. Jos haluaisi, hän ei olisi lesbo!

Myös jotkut biseksuaalit naiset ovat sanoneet, että joidenkin miesten mielestä naisen biseksuaalisuus on heti merkki siitä, että nyt saadaan sänkyyn toinen nainen kolmen kimppaan. Ikäänkuin naisen biseksuaalisuus muka tarkoittaisi automaattisesti sitä, että hän haluaisi jakaa puolisonsa jonkun kolmannen kanssa. Sama se, onko kolmas henkilö mies vai nainen. Tässä siis mies projektoi omat haaremifantasiansa naiseen. Kuulemieni keskustelujen perusteella ryhmäseksi kahden naisen kanssa on heteromiesten yleisimpiä seksifantasioita, ja lukemieni pelimieskertomusten mukaan jotkut miehet suorastaan opettelemalla opettelevat keinoja manipuloida naisia ryhmäsessioihin, joissa on kaksi naista ja yksi mies (esimerkiksi tässä kirjassa kuvaillaan moista toimintaa sekä motivaatiota sen takana). Lisäksi lesbojen seuranhakukanavilla tulee jatkuvasti vastaan heteropareja, jotka etsivät ylimääräistä naista ryhmäseksiin (ilmiö, jota itse vihaan patologisella raivolla, ja mikäli minusta riippuisi, niin monottaisin heidät kaikki hemmettiin sukkelammin kuin heteromies klikkaa itsensä nettipornoon).

Moni lesbo on sanonut minulle, että he vihaavat lesbopornoa eivätkä koskaan katso sitä. Miksi? Koska lesbopornolla ei ole mitään tekemistä aidon lesbouden kanssa, eikä se kuvaa aitoja lesbonaisten välisiä kontakteja. Lesboporno ei ole tuotettu lesbonaisia ajatellen, vaan se on tarkoitettu heteromiehille. Täten lesbopornossa ei ole aidolle lesbolle mitään samaistumispintaa. Kyse on heteromiesten naisia koskevista seksifantasioista, ei realistisesta lesbouden kuvaamisesta, tai edes naisista yleisesti. Sillä homma pätee muuhunkin pornon naiskuvaan. Pornossa ei kuvata naisia sellaisina kuin he aidosti ovat (oli kyse sitten lesboista tai heteroista), vaan pornossa kuvataan heteromiesten fantasioita naisista. Näillä kahdella on koko maailma eroa.

Lesbopornossa lesbonaiset alennetaan ja yksinkertaistetaan heteromiesten fetissiksi. Se on erittäin alentavaa, nöyryyttävää ja loukkaavaa, sillä itselleni lesboudessa on kyse ERITTÄIN todellisesta ilmiöstä, jolla on ollut, ja on, elämääni dramaattiset seuraukset.

Ilmeisesti jotkut miehet ovat niin uppoutuneet pornon maailmaan, etteivät enää erota sitä todellisuudesta. Samalla he ovat esineellistäneet naiset henkilökohtaisiksi seksileluikseen, eivätkä enää pidä naisia omina, itsellisinä, miesten mielihaluista riippumattomina olentoina. Mikä on aika perseestä, ja huolestuttavaa.

Pornolesboja
(kuva on bestlesbianpornpics -pornosivustolta)

Oikeita lesboja
(kuva on lesbonaisten aitoja hääkuvia sisältävästä Instagramista @dancingwithher)

Toivon oikeasti, että te tyypit siellä ruudun takana osaatte jatkossa tehdä tämän olennaisen eron pornolesbon ja aidon lesbon välille. Vastaavasti toivon, että tajuatte eron lesbonaisen ja homomiehen välillä. Vaikka lesbonainen on lesbo, niin hän on silti nainen. Homomies on homoudestaan huolimatta mies. Miksi tämä on tärkeää? No siksi, että miehen ja naisen seksuaalisuus ovat ratkaisevalla tavalla erilaisia. Monet homomiesten puuhat, joita hämäriksikin voitaisiin kuvata, eivät johdu siitä, että he ovat homoja, vaan siitä, että he ovat miehiä.

Kun häivytämme ymmärryksen sukupuolieroista, niin kadotamme kosketuksen todellisuuteen todella olennaisella tavalla. Genderideologiasta, eli sukupuolisekoilusta niinkuin minä sitä kutsun, kärsivät kaikki, myös homot ja lesbot. Olen esimerkiksi ollut näkevinäni, että jotkut lesbot ovat lähteneet matkimaan homomiehiä, ja sitten ihmetelleet, kun siitä seurasi draamaa ja pahaa mieltä. Niin, miksiköhän... Tässä on kyse juuri sen seurauksista, kun biologisia sukupuolieroja ei ole ymmärretty. Lesbosuhteet toimivat aivan eri perusdynamiikalla kuin homomiesten suhteet, koska lesbot ovat naisia ja homot miehiä. Nainen hakee parisuhteessa jo lähtökohtaisesti pääasiassa eri asioita kuin mies, tai vähintään eri tärkeysjärjestyksessä (on tietenkin sanomattakin selvää, että yksilölliset erot voivat olla suuria, ja vaikka biologiset erot tunnustetaan, niin nämä asiat joutuu soveltamaan jokaisen yksilön kohdalla hieman uusiksi).

Tähän välin sivuhuomautus, joka auttanee laittamaan asioita perspektiiviin: olen kuullut (konservatiivisen) näkemyksen, jonka mukaan avioliitto on olemassa siksi, että promiskuiteettiin taipuvainen mies saadaan sitoutumaan naiseen, jolle on tuottanut jälkeläisiä. Eli toisinsanoen, koko avioliittolaitos on olemassa, jotta naisia ja lapsia suojeltaisiin miesten (luonnolliselta!) seksuaalisuudelta. Kaikenlaiset seksuaalisuuteen liittyvät hämäräpuuhat eivät ole homomiesten yksinoikeus, vaan kyse on miessukupuolen tyypillisestä toiminnasta (Pattaya, anyone?). Esimerkiksi seksi- ja pornoaddiktio, sekä niistä seuraavat ongelmat, ovat nimenomaan miesten ongelma (lukekaa sivut linkkien takana, oikeasti).

Se, mikä mahdollistaa homomiesten puuhat, on se, että heidän toimintansa kohdistuu toisiin miehiin, jotka luonnollisesti haluavat täsmälleen samoja asioita. Heteromiesten puuhia hillitsee voimakkaasti se, että naiset eivät halua samoja juttuja kuin miehet, eivätkä samalla tavalla. Päinvastoin, naisille monet miesten fantasiat ja mielihalut ovat suorastaan kauhistus. Täten heteromiehen on usein turvauduttava johonkin välikäteen, kuten rahaan tai manipulointiin, saadakseen sen mitä haluaa, ja moni mies (keneltä rahat, kyvyt, tai pelkkä häikäilemättömyys puuttuvat) jää myös kokonaan ilman naista. Homomiehelle riittää, että hän lähestyy toista homomiestä ja kysyy "pano?" Vastaus tähän on yksinkertainen kyllä tai ei, ja mikäli vastaus on ei, niin yksinkertaisesti siirrytään seuraavaan homomieheen, jolle kysymys toistetaan. Homomiehet ovat kertoneet, että seksiä saa aina ja erittäin helposti, ja ennenkaikkea täysin ilmaiseksi. On mielenkiintoista, että eräs seksuaalisesti todella aktiivinen homomieskaverini kertoi katsovansa todella vähän pornoa.

Uskon monien heteromiesten homovihan rakentuvan pohjimmiltaan:
1) kateellisuudesta,
2) toisen miehen himoitsevaan katseeseen liittyvästä seksiobjektina olemisen ahdistuksesta (monet tuntemani homomiehet ovat fyysisesti niin isoja, että pystyisivät halutessaan perseraiskaamaan valtaosan heteromiehistä).

Minulta on useasti kysytty, että jos olen lesbo(/trans), niin miten voin olla konservatiivi. Helposti. Seuraavassa lyhyt katsaus aiheeseen tiettyjen valittujen pointtien kautta:

1. Vankka osa maailmankuvaani on biologisiin sukupuolieroihin uskominen. Vaikka homot ja lesbot ovat jossain suhteessa muista miehistä ja naisista poikkeavia, niin he ovat silti miehiä tai naisia. Homoseksuaalisuus ei muuta homomiehiä ja lesbonaisia kokonaisvaltaisesti muusta väestöstä poikkeaviksi olennoiksi. Biologisen sukupuolen ja sen erityispiirteiden ottaminen huomioon on homo- ja lesbosuhteissakin olennaisen tärkeä osa.
2. Minulla on erittäin konservatiiviset parisuhdearvot. Seta jakoi SLEY:lle ns. rottapalkinnon vuonna 2019 heidän parisuhdeoppaastaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”. Selailin oppaan läpi ja totesin olevani oppaan kanssa lähes täysin samaa mieltä suurinpiirtein kaikesta. Minun kohdallani ainoa ero heteroihin on se, että minun kohdallani näitä täysin samoja arvoja sovelletaan samaa sukupuolta olevaan kumppaniin. Miten se on mahdollista, jos suhteessa on kaksi naista? Koska minä olen friikki, ja asetun täysin luonnostani ja mielelläni maskuliiniseen rooliin. Tämä jättää toiselle tilaa ns. ”olla nainen”, koska minulla on vähemmän tarvetta sellaiseen. Lisäksi olen täysin lesbo, mikä ilmenee mm. siten, että yksinkertaisesti rakastan naisia ja naiseutta ja haluan nähdä toisen suorastaan kukoistavan naisena, haluan myös auttaa häntä siinä. Toinen nainen ei ole minulle millään tavalla ”kilpailija”, enkä ole koskaan kokenut toisia naisia kilpailijoiksi kanssani. Olen yksinkertaisesti eri kategoriassa kuin he, ja toinen nainen ei vaan voi triggeröidä minussa jonkinlaista huonommuuden tunnetta (niin ei ole koskaan tapahtunut koko 33-vuotiaan elämäni aikana, joten tuskin tulee tapahtumaan jatkossakaan). Päässäni on pari piuhaa kytketty ratkaisevasti eri tavalla kuin perusheteronaisilla.
3. Vastustan hyvin kokonaisvaltaisesti nykyajan ”Mikä-mikä-maa -kulttuuria”, missä aikuisiän saavuttaneet ihmiset haluaisivat vaan loputtomasti keskittyä bilettämiseen, kerskakulutukseen ja keskarin näyttämiseen ympäröivälle yhteiskunnalle ja sen arvoille ilman huolta huomisesta kuin jotkut ylikasvaneet yläasteteinit. Jokaisen ihmisyksilön kuuluu kasvaa aikuiseksi. Kun se tapahtuu, niin kapinalliset yläasteteiniajat ovat kokonaan ohi, eivätkä ne palaa. Aikuistumiseen kuuluu oleellisena osana aikuisen sosiaalisen roolin omaksuminen, eli siis ohjaajana, kasvattajana, rajanvetäjänä, suojelijana ja vastuunottajana toimiminen. Aikuisen ihmisen tehtävä on pitää muista huolta ja suojella muita. Aikuisuudessa on monta osa-aluetta, jotka eivät ole ns. ”kivaa”. Sivuhuomautuksena monille tätä lukeville konservatiiveille, että Mikä-mikä-maa -kulttuuri ei ole homouden tai lesbouden mukana kylkiäisenä tuleva piirre, vaan se on suurempaa yhteiskunnallista liikehdintää, joka vaikuttaa ihan kaikkien ihmisten ajatusmaailmaan (ja siten tietenkin myös homoihin, koska homot sisältyvät ”kaikkiin”). Homot ja lesbot voivat ihan hyvin irtisanoutua koko roskasta ja olla silti täysin homoja/lesboja. Setalainen ajattelu tai pride-liike ei ole ainoa näkökulma näihin asioihin tai ainoa mahdollinen suhtautumistapa.
4. Yksi syy, miksi vastustan pride-liikettä, on se, että siinä on aina ollut sisäänrakennettuna kapinameininki ja keskarin näyttely, minkä tosin uskon liittyvän kiinteästi siihen, että varsinkin menneinä aikoina pride-liikkeen syntyaikoina homoutta ei ole ihan oikeasti hyväksytty yhteiskunnassa, ja homot ja lesbot ovat ihan oikeasti ja konkreettisesti joutuneet kärsimään siitä. Tämä on sitten purkautunut uhona, vihamielisyytenä ja kapinana ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan, ja saanut homot ja lesbot ghettoutumaan yhteen. Mikä on menneiden aikojen kontekstissä ymmärrettävää, sillä olivathan he kirjaimellisesti taistelussa elämästään. Henki on kuitenkin jäänyt elämään pride-liikkeeseen, vaikka ajat ovat muuttuneet. Mielestäni tämä ei ole millään tavalla rakentavaa, ja vaikka pride-liikkeelle varmasti onkin ollut tilausta joskus menneisyydessä (lukekaa huviksenne vaikka, että mitä Alan Turingille, brittiläiselle matemaatikolle, tehtiin vuonna 1952), niin kyseinen liike on tullut nyt kokonaan tiensä päähän. Tarvitaan aivan uudenlainen homoliike, joka vastaa juuri tämänhetkisen yhteiskunnan tarpeita. Ei ole millään tavalla rakentavaa ruokkia (tai lietsoa!) ihmisten teiniuhoa, katkeruutta tai kapinamieltä, vaan heitä pitää ohjata käsittelemään nuo tunteet, pääsemään niistä yli, etsimään rakentavia elämänhallintakeinoja ja kasvamaan tasapainoisiksi aikuisiksi. Pride-liike on minun silmissäni vain yksi iso penskojen uholiike. Ei-heterona olemisen ei todellakaan tarvitse (eikä pidä) olla sellaista. Pride-liike tuntuu jämähtäneen ajattelussaan jonnekin menneisiin aikoihin. Tilanne on hieman sama kuin joidenkin feministien kohdalla, kun he vuosikymmeniä sitten kirjoitettuja feminismin klassikkoteoksia lukiessaan jotenkin kuvittelevat, että yhteiskunta on yhä samanlainen kuin 1950-luvulla (minkäaikaista yhteiskuntaa ja ajattelua nuo teokset kritisoivat). Paljon on kuitenkin kerennyt vettä virrata Kymijoessa, ja ajat ovat oikeasti muuttuneet. Uskon, että monet nuoret ei-heterot ovat nimenomaan pride-liikkeen ajattelutavan uhreja monella tasolla. Eli he ovat jossain kohtaa hakeutuneet hakemaan apua ja tukea tilanteessaan, päätyneet pride-liikkeen vaikutuksen piiriin ja sitten omaksuneet sieltä ajattelutapoja ja toimintatapoja ns. sosiaalisena kontagiona. Uskon, että monet nuoret ei-heterot eivät todennäköisesti olisi koskaan päätyneet harkitsemaan esim. kaikenmaailman transidentiteettejä tai polyamoriaa, jos niitä ei olisi heille pride-liikkeen toimesta tyrkytetty joka puolelta.

Summa summarum: nykyinen pride -liike on genderideologia (sukupuolisekoilu) yhdistettynä ikuiseen kapinamielialaan ja Mikä-mikä-maa -kulttuuriin. Oma arvomaailmani ja maailmankuvani on ratkaisevalla tavalla erilainen. Ongelma on se, että pride-liikkeellä on tällä hetkellä homoasioiden monopoli. Pride-liikkeelle ei yksinkertaisesti ole yhtäkään vaihtoehtoa. Näkisin mielelläni muutoksen tähän niin pian kuin mahdollista ja tahdon omalta osaltani osallistua muutoksen aikaansaamiseen.

Konservatiivien näkee usein kritisoivan homoja ja pride-liikettä juuri holtittomasta seksuaalisuudesta. No, milläs heterot ovat laittaneet holtittoman seksuaalisuuden (eli lähinnä miehet) kuriin kautta historian? Pakottamalla heidät omaksumaan aikuisen, vastuullisen, muita ajattelevan ihmisen roolin. Tämä on usein ollut isän/äidin rooli, mutta se ei ole ainoa olemassa oleva vastuullinen rooli. Mies tai nainen voi olla monenlaisissa vastuullisissa rooleissa yhteiskunnassa (esimerkkejä: suvun vanhin, kylän vanhin, hallitsija, armeijan komentaja, opettaja, lastentarhanhoitaja, työpaikan pomo, jonkin yleishyödyllisen järjestön hallituksen jäsen, luostarin apotti/abbedissa). Näissä rooleissa voi ihan hyvin olla myös homo tai lesbo. Toisin kuin Mikä-mikä-maa -kulttuuri kuvittelee, sikailu ei itsessään voi olla elämän tarkoitus kenellekään. Ihmiseliö tarvitsee itsekuria ja jotakin syvällisempää sisältöä elämälleen pitkällä tähtäimellä.

Konservatiivit usein myös kritisoivat homoja sanoen, että he eivät voi koskaan tullakaan vastuullisiksi aikuisiksi, koska eivät voi saada lapsia (biologisesti). Tämä ei pidä paikkaansa. Historia on täynnä lapsettomia ihmisiä, jotka ottivat itselleen jonkin muun vastuullisen aikuisen roolin kuin isän tai äidin roolin, tai löysivät elämälleen jonkin muun syvällisen merkityksen. Argumentti on nk. olkiukko. Puhun aiheesta tällä videollani. Muistutan erityisesti kristilliskonservatiiveja siitä, että esimerkiksi sellaiset henkilöt kuin Johannes Kastaja, Jeesus ja Paavali olivat kaikki lapsettomia.

Kautta historian ihmiset ovat kipuilleet aikuiseksi kasvamisessa sekä aikuisen roolin omaksumisessa. Kautta historian monet ovat myös epäonnistuneet tuon roolin täyttämisessä, tai pelänneet sen omaksumista ja siten pakoilleet sitä. Ei tarvitse kauaa historiankirjoja tai vaikka menneiden aikojen romaaneja selailla, kun tämä asia tulee konkreettisesti selväksi, ja että mitä seurauksia esimerkiksi suvulle tai avioliitolle tai lapsille on ollut siitä, kun mies tai nainen on pakoillut vastuun ottamista. Yhteisön tehtävä on ennen kaikkea auttaa ja tukea nuoria kasvamaan aikuisiksi. Nyky-yhteiskunta, ja pride-liike, epäonnistuu tässä aivan kokonaan.

Mielestäni se on tragedia, joka meidän pitäisi kollektiivina lähteä tietoisesti muuttamaan.