Mitä "sukupuoli" tarkoittaa? Sukupuolen ulottuvuuksista

Kirjoitin edellisessä kirjoituksessani synnyttävästä miehestä, Facebook-bänneistä ja ihmisten heikentyneestä kyvystä tunnistaa sukupuolen eri ulottuvuuksia. Mainitsin, että sukupuolella on ihmiselämässä ja yhteiskunnassa useita eri ulottuvuuksia ja että sen, mistä ulottuvuudesta on milloinkin puhe, voi päätellä yleensä jo kontekstistä ja siten sitä ei tarvitse, tai ei pitäisi tarvita, alleviivata joka kerta erikseen. Nykyään tosin jostain syystä (kaiketi kaiken tämän sukupuolisekoilun ja aivopesun seurauksena) ihmisten kyky tunnistaa ulottuvuuksia ja päätellä niitä kontekstistä on erittäin pahasti rajoittunut ja monasti näkee keskusteluita, joissa osapuolet puhuvat kokonaan eri asioista ymmärtämättä sitä itse ja koko keskustelu taantuu eipäs-juupas -tasolle ja molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että toinen on idiootti ja/tai kiusaa tahallaan.

Sukupuolella on ihmiselämässä ja ihmisyhteiskunnassa useita eri tasoja tai ulottuvuuksia. Nuo ulottuuudet ovat:

1. biologinen
2. sosiaalinen
3. kulttuurinen
4. yhteiskunnallinen
5. sisäinen eli sukupuoli-identiteetti

Tasot menevät jossain määrin päällekkäin, mutta pääsääntöisesti jako on tämä. Käyn tässä tekstissä kaikki tasot läpi ja selitän, mitä ne tarkoittavat ja mitä ne pitävät sisällään.

Sukupuolen 1. ulottuvuus: biologinen

Sukupuolen biologinen ulottuvuus on kaikessa lyhykäisyydessään ja yksinkertaisuudessaan tämä:

Sukupuoli on ennen kaikkea yksilön lisääntymisbiologinen ominaisuus. Ei enempää eikä vähempää. Olet joko siittävä tai synnyttävä osapuoli. Munasoluja tai siittiöitä tuottava yksilö. XX- tai XY-kromosomi. Jokaikinen ihminen maailmassa on aina jompikumpi ja tätä ominaisuuttaan ihminen ei voi valita eikä vaihtaa. Yksilön lisääntymisbiologia on osa fyysistä todellisuutta samaan tapaan kuin pituus tai paino ja sitä ei voi itsemääritellä toiseksi kuin mitä se on. Biologisessa todellisuudessa sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen, uros ja naaras. Biologinen todellisuus on joko-tai.

Myös sukupuoliroolit ja sukupuolten kognitiiviset erot ja käyttäytymiserot pohjautuvat biologiaan, mutta on olemassa myös hyvin feminiinisiä miehiä ja hyvin maskuliinisia naisia ja se ei tee heistä yhtään vähempää biologisia uroksia tai naaraita, joten siksi rajaan biologisen ulottuvuuden tiukasti lisääntymisbiologiaan ja jätän psykologian alueelle menevät jutut tästä tarkoituksella kokonaan ulos.

Nykyään paljon tapetilla oleva intersukupuolisuus, vanhalta nimitykseltään hermafrodiittisuus, on biologisen sukupuolen kehityshäiriö eli eräänlainen kehitysvamma. Olen kirjoittanut intersukupuolisuuden aiheuttamasta sekaannuksesta aiemmin täällä. Intersukupuolisuutta on olemassa useaa eri lajia. Englanninkielinen Wikipedia listaa intersukupuolisuuden lajeja. Osalla intersukupuolisista on jossain määrin epämuodostuneet sukuelimet, kuten epänormaalin pieni penis tai epänormaalin suuri klitoris, mutta kromosomit ovat joko XX tai XY ja henkilö on normaalisti lisääntymiskykyinen joko miehenä tai naisena. Joillakin intersukupuolisilla on kromosomihäiriö, kuten ylimääräisiä X- tai Y-kromosomeja tai osa kromosomeista ei toimi. Esimerkiksi eräs muoto on yksilö, jolla on XY-kromosomit, mutta Y-kromosomi ei toimi, joten yksilö on kehittynyt naisen näköiseksi. Osalla on epämuodostuneet sukuelimet, esimerkiksi hänellä on naisen ulkoiset elimet, mutta vagina on syvyydeltään hyvin lyhyt, kohtu ja munasarjat puuttuvat ja niiden tilalla on kehon sisällä olevat kivekset. Tällaiset yksilöt ovat kokonaan lisääntymiskyvyttömiä eli he eivät ole biologisesti uroksia eivätkä naaraita. Huomaa, että todellinen hermafrodiittisuus eli yksilön kyky lisääntyä sekä uroksena että naaraana (eli yksilö omaa molemmat toimivat värkit) on ihmisellä tuntematonta. Huomaa myös, että intersukupuolisuus ei ole kolmas sukupuoli eikä se ole sukupuoli-identiteetti, vaan se on kehityshäiriö eli siis poikkeama samaan tapaan kuin Downin syndrooma tai sokeus. Se ei ole myöskään todiste sen puolesta, että sukupuolia olisi enemmän kuin kaksi. Voit tutustua suomalaiseen intersukupuolisten itsensä ylläpitämään nettisivuun täällä. Tässä erään intersukupuolisen Youtube-kanava (englanniksi).

Sukupuolen 2. ulottuvuus: sosiaalinen

Sosiaalinen sukupuoli tarkoittaa sitä, että miten henkilö tulee ympäristössään kohdatuksi. Miehen ja naisen sosiaalinen rooli on erilainen ja ihmiset kohtelevat miehiä ja naisia eri tavalla, vaikka kuinka olisivat ideologisella tasolla sitä mieltä, että sosiaalista sukupuolta ei ole olemassa ja pyrkisivät omassa elämässään ja ympäristössään minimoimaan sukupuolen merkityksen. Olen itse sivunnut aihetta esimerkiksi täällä ja Henry Laasasen Facebook on täynnä esimerkkejä aiheesta. Toinen transsukupuolinen bloggaaja Yön supi on kirjoittanut aiheesta hyvin omassa blogissaan.

Ihmisillä on tietty mielikuva ja käsitys miehestä ja naisesta ja miltä mies ja nainen näyttävät, miten he puhuvat, miten he liikkuvat, mistä he pitävät ja eivät pidä ja miten he käyttäytyvät tai miten heidän tulisi käyttäytyä. Miehiltä ja naisilta odotetaan tietynlaista, toinen toisistaan poikkeavaa käytöstä ja heille sallitaan erilaisia asioita. Näissä mielikuvissa ja odotuksissa voi olla yksilötasolla, ryhmätasolla, kulttuuritasolla yms. paljonkin eroa ja liikkumavaraa, mutta raja menee aina jossain. Kun näet miehen tai naisen, joka näyttää tai käyttäytyy hyvin odotetusta poikkeavasti, niin mielesi sanoo jursk ja pidät näkemääsi omituisena. Nämä odotukset ovat usein alitajuisia eli et ole niistä välttämättä itse tietoinen lainkaan. Miehet ovat pääsääntöisesti asiasta paljon tietoisempia kuin naiset ja esimerkiksi sukupuolten sosiaalista ulottuvutta analysoivia blogeja kirjoittavatkin nimenomaan miehet. Naisten näkee usein kieltävän koko sosiaalisen sukupuolen olemassaolon, vähättelevän sen merkitystä yms. eivätkä he ole tietoisia siitä, että missä määrin heidän oma naiseutensa vaikuttaa heidän kokemuksiinsa ja tulkintoihinsa asioista ja maailmasta. Naisen sosiaalinen rooli on laajempi ja liikkuvampi kuin miehen eli naisen on sosiaalisesti sallitumpaa tehdä tai sanoa kaikennäköistä, mikä on miehelle vähemmän sallittua (=mies saa nopeammin negatiivista palautetta ja häneen aletaan suhtautua negatiivisesti). Uskon tämän olevan iso syy siihen, että niin moni nainen ei osaa lainkaan kuvitella, miltä tuntuu olla mies, joten hän kuvittelee miesten elämän olevan samanlaista kuin hänen omansa. Hauskinta on nähdä itseään maskuliinisena tai miehekkäänä pitäviä naisia, jotka sitten kuitenkin käyttäytyvät stereotyyppisellä naisellisella tavalla. En lähde tässä tarkemmin analysoimaan, että mitä tarkoittaa "stereotyyppinen nainen tai mies" tms. sillä aihe on erittäin laaja. Henry Laasanen on analysoinut aiheen puhki omissa blogeissaan ja jatkaa nykyään päivittäin Facebookissa, joten jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa kahlata hänen kirjoituksensa läpi.

Minä olen biologinen nainen, mutta olen vaihtanut sukupuoleni mieheksi. Eli toisinsanoen olen vaihtanut sosiaalisen sukupuoleni mieheksi. Biologista sukupuolta ei voi vaihtaa. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat aikaansaaneet muutoksia kehossani, mutta ne ovat pelkästään kosmeettisia. Nämä kosmeettiset muutokset ovat kuitenkin aikaansaaneet sen, että ympäristö tulkitsee minua miehenä. Näytän siis ympäristölle ja siinä oleville ihmisille mieheltä, joten he kohtelevat minua niinkuin olisin mies ja odottavat minulta asioita, joita miehiltä odotetaan. He kohtelevat minua miehenä vaikka tietäisivät minun olevan biologinen nainen. Sosiaalisen sukupuolen muuttuminen aiheutti elämääni dramaattisia muutoksia. Olen sivunnut aihetta täällä.

Yksilön ilmiasu ja käytös vaikuttaa siihen, että miten ympäristö häneen suhtautuu. Esimerkiksi jotkut homomiehet ovat varsinkin nuorina tulleet hyväksytyksi tyttöporukoihin ikäänkuin yhtenä tytöistä. Sosiaalista sukupuolta on mahdollista vaihtaa tai muuttaa. Sukupuolen sosiaalisessa merkityksessä ei siis ole olemassa tiukasti rajattuna vain miehiä ja naisia, vaan myös lukemattomia välimuotoja. Sukupuoliroolit ovat osa sosiaalista sukupuolta ja vaikka sukupuoliroolit voivat olla hyvin tiukat, niin sukupuolirooleilla voi myös leikitellä. Niitä voi vaihtaa tai sotkea.

Sukupuolen 3. ulottuvuus: kulttuurinen

Kulttuurinen sukupuoli menee päällekkäin sosiaalisen kanssa, mutta sillä erotuksella, että kulttuuriseen sukupuoleen liittyy sellaisia asioita, jotka ovat aika- ja paikkasidonnaisia. Eli kulttuurisen sukupuolen piirteet voivat vaihdella aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Kulttuuriseen sukupuoleen liittyy erityisesti pukeutumiseen ja koristautumiseen liittyvät visuaaliset piirteet.

Kulttuurinen sukupuoli ja siihen liittyvät osa-alueet eivät ole kiveenkirjoitettuja tai muuttumattomia. Esimerkiksi pukeutuminen tai harrastukset voivat vaihdella hyvin paljon. Parisataa vuotta sitten Euroopassa miehet käyttivät meikkiä, pitkähiuksisia kiharrettuja peruukkeja, korsetteja, sukkahousuja ja korkokenkiä. Nykyään nuo ovat yksinomaan naisten juttuja. Vielä maailmansotien aikaan hevosharrastus oli miehekästä hommaa, nykyään se on tyttöjen juttu. Historiassa punainen on ollut miesten väri ja sininen tyttöjen. Nykyään on päinvastoin. Joissain kulttuureissa myös miehet käyttävät hametta tai mekkoa. Nuorten miesten klassiseen sivistykseen kuului aikoinaan runonlausunta ja tanssi. Nykyään nuo ovat akkojen hapatuksia. Joissain kulttuureissa miehet ovat pukeutuneet näyttäviin ja värikkäisiin sulkakoristeisiin ja päähineisiin. Meidän aikanamme ja meidän kulttuurissamme ne yhdistetään yksinomaan naisiin. Ja niin edelleen.

Miesten asuja eri kulttuureissa eri aikakausina (klikkaa isommaksi).

On kuitenkin ilmiselvää, että sosiaalisen tai kulttuurisen sukupuolen hämärtäminen, sotkeminen tai muuttaminen ei muuta henkilön biologista sukupuolta. Jos poika laittaa päälleen mekon ja leikkii nukeilla, niin hän ei muutu tytöksi. Biologinen sukupuoli ja sosiaalinen sukupuoli ovat kaksi eri asiaa ja ne käsittävät eri asioita. Pystyt erottamaan henkilön puheesta, että kumpaa hän tarkoittaa, kun hän puhuu "sukupuolesta".

Sukupuolen 4. ulottuvuus: yhteiskunnallinen

Sukupuolen yhteiskunnallinen ulottuvuus menee päällekkäin sosiaalisen ja kulttuurisen kanssa ja on varmaan määrittelijästä riippuvaa, että mitä hän luokittelee mihinkin kategoriaan. Itse erotan yhteiskunnallisen sukupuolen sosiaalisesta siinä, että yhteiskunnallisella tasolla asiaan liittyy virallista lainsäädäntöä. Sosiaalinen taso on kokonaan epävirallista.

Sukupuolen yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen liittyy esimerkiksi sukupuolten yhteiskunnallinen asema ja oikeudet. Esimerkiksi naisten asema, juridinen sukupuoli ja homoavioliitto menevät tähän kategoriaan. Historiassa miesten ja naisten juridiset oikeudet ovat eronneet hyvin paljon. Esimerkiksi vielä 1900-luvun alussa Euroopassa naiset eivät saaneet äänestää. Perheessä isällä oli erityisoikeuksia äitiin verrattuna (lapset ja myös lasten äiti olivat miehen omaisuutta ja miehellä oli huomattavaa sanavaltaa heidän ylitseen). Avioerotilanteessa miehellä oli aikoinaan naiseen verrattuna erityisasema (naisen oli paljon vaikeampaa saada ero miehestä kuin päinvastoin). Homoavioliitto eli samaa sukupuolta olevien parien laillinen avioliitto on nykyäänkin avoin kysymys. Historiassa on ollut ja joissain valtioissa nykyäänkin vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuminen tai vastakkaisen sukupuolen yksilönä esiintyminen on laitonta ja rangaistava teko.

Juridinen sukupuoli menee yhteiskunnallisen sukupuolen kategoriaan. Eli mitä sukupuolta henkilö on virallisesti lain edessä. Minä olen biologinen nainen, mutta olen vaihtaut juridisen sukupuoleni mieheksi. Täten olen lain edessä mies ja minua koskee esimerkiksi asevelvollisuus. Voin mennä naisen kanssa naimisiin ja se luetaan heteroavioliitoksi. Juridisen sukupuolen vaihtaminen on eräänlainen yhteiskunnallinen poikkeuslupa sellaisille ihmisille, jotka eivät enää näytä biologisen sukupuolensa yksilöiltä. Vielä nykyäänkin on valtioita, jotka eivät tunnusta juridisen sukupuolen vaihtamista. Esimerkiksi Thaimaa. Thaimaa kieltäytyy itsepäisesti kohtelemasta lääketieteellisen sukupuolenvahdoksen läpikäyneitä ihmisiä minään muuna kuin biologisen sukupuolensa yksilönä, vaikka nämä kuinka olisivat ilmiasultaan vastakkaisen sukupuolen kaltaisia. Thaimaassa juridista sukupuolta ei voi vaihtaa. Esimerkiksi thaimaalainen transnainen (=biologinen mies) Nok Yollada tuomittiin rikoksesta vankilaan ja hänet tuomittiin miesten vankilaan, vaikka häntä ei erota biologisesta naisesta. Nok sanoi pelänneensä vankilassa raiskausta, mutta Thaimaan tuomioistuin ei ottaisi hänen rikosilmoitustaan käsittelyyn, koska itsepäisesti pitävät hänen vaginaansa leikkausarpena. Olen kirjoittanut aiheesta enemmän täällä.

Sukupuolen 5. ulottuvuus: sukupuoli-identiteetti

Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa sitä, että miten henkilö oman sukupuolensa kokee. Se on siis irrallinen asia siitä, että mitä sukupuolta henkilö on. Minä olen biologinen nainen, mutta koen olevani mies. Minä tiedän olevani nainen, mutta en ymmärrä olevani nainen. Sukupuoli on biologiaa ja yksilön lisääntymisbiologinen ominaisuus, mutta sukupuoli-identiteetti on psykologiaa.

Kun henkilö sanoo, että sukupuolia on olemassa lukemattomia erilaisia tai että sukupuolia on 30 tai että sukupuolia on 1396837920 kappaletta tai niin monta kuin maailmassa on ihmisiä, niin hän tarkoittaa, että sukupuoli-identiteettejä tai tapoja kokea oma sukupuolensa on olemassa x kappaletta. Niinkuin onkin. Sukupuolensa voi kokea monella eri tapaa ja sukupuoltaan voi ilmentää monella eri tavalla. Jos henkilö on biologisesti mies tai nainen, niin se ei tarkoita, että hänen täytyisi olla aina sataprosenttisesti feminiininen tai maskuliininen sosiaalisessa tai kulttuurisessa merkityksessä. On myös olemassa hyvin feminiinisiä miehiä ja hyvin maskuliinisia naisia. Henkilö ei myöskään välttämättä koe varsinaisesti olevansa mitään sukupuolta. Hän vain on jotain sukupuolta.

Trassukupuolisuus on sukupuoli-identiteettiin liittyvä psykologinen ilmiö. Minä olen biologinen nainen, mutta koen olevani mies eli minulla on miesidentiteetti. Transsukupuolisuus on ilmiö, jossa henkilö kokee olevansa vastakkaista sukupuolta kuin mitä hän on biologisesti. Transsukupuolinen kokee sukupuoliristiriitaa. Sukupuoli-identiteetti voi myös olla häilyvä, epämääräinen tai muuttuileva. Nykyään niin trendikäs muunsukupuolisuus menee tähän kategoriaan. Huomaa, että intersukupuolisella ihmisellä voi myös olla vahva mies- tai naisidentiteetti, vaikka biologisesti hän ei välttämättä ole mitään sukupuolta.

Cis-sukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka ei koe sukupuoliristiriitaa. Eli toisinsanoen cis-sukupuolinen on ns. normaali ihminen. Lukijat ovat kuvanneet sitä siten, että se ei ole kokemusta sukupuolesta, vaan sitä, että yksinkertaisesti on jotakin sukupuolta.

Henkilön kokemus hänen sukupuolestaan ei muuta hänen biologista sukupuoltaan tai tee sitä olemattomaksi. Henkilön kokemus sukupuolestaan ei myöskään automaattisesti muuta hänen sosiaalista sukupuoltaan eli sitä, miten muut ihmiset hänet näkevät ja kokevat ja miten he häntä kohtelevat. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hänen kokemuksensa olisi totta. Ainakin hänelle itselleen.

Pulinaa ja pölinää

Kun seuraan sukupuoleen liittyvää keskustelua, niin minulle tulee väkisin mieleen, että moni ns. suvaitsevainen tulkitsee muiden puheita tahallaan väärin. Minulta menee täysin ohi, että mikä tässä sukupuoliasiassa on niin hirveän vaikeaa ymmärtää. Kuten olen sanonut monta kertaa, puheenaiheena olevan sukupuolen ulottuvuuden voi päätellä kontekstistä lähes aina, viimeistään kysymällä pari tarkentavaa kysymystä.

On nimittäin aivan täysin päivänselvää, että kun Pera Perushetero puhuu "sukupuolesta", niin hän tarkoittaa 100% ajasta biologista sukupuolta. Kun Pera Perushetero jankkaa sinulle, että sukupuolia on vain kaksi, niin hän tarkoittaa 100% ajasta biologista sukupuolta. Hänelle ei tule edes mieleen miettiä transsukupuolisia tai muunsukupuolisia. Miksi tahallasi haluat uskoa, että sanomalla "sukupuolia on vain kaksi" Pera Perushetero kieltää transsukupuolisten olemassaolon ja että hänellä on jotain transsukupuolisten oikeuksia vastaan?

"Sukupuolia on vain kaksi" on tietysti päivänselvä fakta ja tämän sanoessaan Pera Perushetero on tietysti oikeassa. Faktan toteaminen ei itsessään ole kannanotto yhtään mihinkään, kuten transsukupuolisuuden olemassaoloon. "Voiko henkilö kokea olevansa toista sukupuolta" on jatkokysymys Pera Perusheterolle. Miksi voi? Miksi ei voi? Mitäs noille tyypeille pitäis yhteiskunnassa tehdä? Se, mikä Pera Perusheteroa vituttaa, on se, että niin iso kasa jengiä kieltäytyy tunnustamasta päivänselviä faktoja ja itsepäisesti inttää sukupuolia olevan 4924659 kappaletta ja intersukupuoliset sitä ja tätä. Iso kasa Pera Perusheteroita ei voisi vähempää välittää muiden identiteeteistä. Mikä siis tarkoittaa sitä, että hänen puolestaan saat vapaasti kokea itsesi vaikka pinkiksi yksisarviseksi tai Napoleoniksi. Ei vaikuta hänen elämäänsä eikä kutita hänen pyllyään. Mutta faktat ovat faktoja, piste.

Vai oletko ihan vakavissasi sitä mieltä, että biologisia sukupuolia on enemmän kuin kaksi? Kerro kommenteissa meille muillekin, että mitä ne ylimääräiset sukupuolet ovat ja missä voimme niitä nähdä.

Minä en ymmärrä

Minä en enää ymmärrä mistään mitään. En voi kuin toljottaa monttu auki. Siksi minulla ei ole moneen asiaan mitään sanottavaa enää nykyään, koska en voi kommentoida jotain sellaista, jota en ymmärrä ja josta en tiedä yhtään mitään.

Perustin aikoinaan tämän blogin näyttääkseni maailmalle, että transsukupuolisen tai LGBT-ihmisen ei tarvitse olla setalainen feministinen arvoliberaali ja kaikestaloukkaantuja. Halusin lisätä transsukupuolisuuden ymmärrystä yhteiskunnassa avaamalla keskusteluyhteyden LGBT-ihmisten ja perusheteroiden välille. Tämä blogi on ollut alusta asti suunnattu ensisijaisesti nimenomaan perusheteroille. Kirjoitin aikoinaan, että minä olen yksi LGBT-ihmisistä ja minä olen heidän puolellaan. Aivan erityisesti olen transsukupuolisten puolella. Koin edustavani LGBT-ihmisiä ja transsukupuolisia ja halusin antaa heille vähän toisenlaisenkin äänen.

En ole enää samaa mieltä. Minusta tuntuu, etten enää halua olla transsukupuolisuuden tai transsukupuolisten kanssa missään tekemisissä.

Minulla on vankka käsitys siitä, että mitä transsukupuolisuus on. Olenhan käynyt läpi sukupuolenvaihdoksen naisesta mieheksi ja halusin tässä blogissa kertoa syitä siihen ja selittää, että miksi joku noin päätyy tekemään. Mutta olen huomannut, että viime vuosina koko transsukupuolisuuden käsite on muuttanut muotoaan. Se, mitä nykyään käsitetään transsukupuolisuudeksi ei vastaa lainkaan minun käsitystäni transsukupuolisuudesta. Täten minä puhun oikeastaan kokonaan toisesta asiasta kuin nuo muut. Eli toisin sanoen minä en enää edusta transsukupuolisia. Minun ääneni ei ole transsukupuolisten ääni.

Minä en ole lainkaan samaa porukkaa kuin nuo kaikki muut. Minä edustan vain itseäni. Minun ääneni on vain minun itseni ääni.

En edes haluaisi enää kutsua itseäni transsukupuoliseksi. Minusta tuntuu, että minun kokemus- ja ajatusmaailmani on niin täysin erilainen kuin noilla kaikilla muilla, että en vaan yksinkertaisesti ole samalta planeetalta. Jos tuo, mitä he ovat, on transsukupuolisuutta, niin silloin minä en ole yksi heistä.

Mikä minä sitten olen? En tiedä. En tiedä, miksi minun pitäisi itseäni kutsua. Ehkä olen vain minä. Ehkä en yritäkään antaa asialleni mitään nimitystä. Ehkä minun ei tarvitsekaan lokeroida itseäni mihinkään. Tiedän vain, että olen vaihtanut sukupuoleni naisesta mieheksi. Tiedän, mitä tunnen. Tiedän, mitä ajattelen. Mutta millä sanoilla tai termeillä minun tulisi kuvata näitä ajatuksia, tunteita ja tekoja? En halua lyödä omaan otsaani sellaista leimaa, joka ei kuvaa minua, kokemusmaailmaani tai ajatusmaailmaani yhtään mitenkään.

Olen ollut viimeisen vuoden ajan todella hämmentynyt. Olen sen verran hämmentynyt, etten oikein osaa edes kunnolla purkaa tätä. En tiedä, mistä aloittaa. Olen aina kokenut itseni hyvin liberaaliksi ja vapaamieliseksi, mutta olen huomannut, että minunkin kupissani on pohja. En olisi nuorempana pystynyt edes kuvittelemaan, että pohjani voisi tulla vastaan. Mutta enpä osannut kuvitella sitäkään, että maailmasta tulisi näin hullu paikka ja vieläpä näin nopeasti. Sillä minun pohjani tuli vastaan jo ajat sitten. Olen pohtinut asiaa hyvin paljon ja miettinyt, että miksi näin on. Miksi tunnen niinkuin tunnen ja miksi ajattelen niinkuin ajattelen? Olen huomannut, miten kuukausi kuukaudelta tulen koko ajan vaan väsyneemmäksi ja konservatiivisemmaksi.

Ja sitä mukaa, kun konservatiivistun, haluan koko ajan olla vähemmän ja vähemmän tekemisissä koko transsukupuolisuuden kanssa. En halua ajatella sitä. En halua puhua siitä. En halua ajatella itseänikään transsukupuolisena, vaan haluan vain kadota perusheteroiden sekaan ja olla yksi heistä. En halua kertoa transsukupuolisuudestani kenellekään, enkä halua keskustella siitä.

Mutta samaan aikaan se vain pahentaa hämmennystäni. Sillä en voi kadota perusheteroiden sekaan. En voi olla yksi heistä. Olen transsukupuolinen eli yksi niistä friikeistä ja hämmentyneistä (häiriintyneistä?) ihmisistä. Miten minä koskaan voin olla edes konservatiivi, kun olen mitä olen? Minun on vaikeaa selittää asiaa edes itselleni.

Tiedän vain sen, että en hyväksy tätä meininkiä, mitä näen ympärilläni. Kutsun "sukupuolisekoiluksi" sitä, että yritetään sotkea koko sukupuolen käsite ja selitellään kivenkovaan, että miehet voivat synnyttää ja sen sellaista. Eli nykyään ollaan sitä mieltä, että sukupuoli voi olla mitä tahansa, mitä ihminen päättää sen olevan. Eli käsitteillä "mies" tai "nainen" ei ole toisinsanoen mitään sisältöä. Ne voivat olla mitä tahansa ja tarkoittaa mitä tahansa. Ne ovat vain tyhjiä sanoja, huulien heilumista tuulessa. No, ei se noin ole. Tuollainen maailmankuva on todellisuuden vastainen. Käsitteillä "mies" ja "nainen" on todellakin sisältö ja tuo sisältö ei ole riippuvainen yksilön itsensä päättämästä määritelmästä. En hyväksy sukupuolisekoilua. Nykyään, kun puhutaan transsukupuolisuudesta, niin sillä tarkoitetaan nimenomaan sukupuolisekoilua. En siis ole transsukupuolinen termin tämänhetkisessä merkityksessä. Olin transsukupuolinen termin aikaisemmassa merkityksessä. Mikä olen nykyään? En tiedä. Enkä jaksa miettiä.

Ollakseni täysin rehellinen, niin sukupuolisekoilu herättää minussa lähinnä inhoa. Edellisen kirjoitukseni kommenteissa anonyymi kirjoittaja puhuu amerikkalaisesta "synnyttäneestä miehestä" Evan Hempelistä. Anonyymi kirjoittaa:

"Koska raskaaksi tuleminen edellyttää hormonihoidon keskeyttämistä ja sitä, ettei henkilölle ole tehty genitaalikirurgiaa, raskaaksi tulemisen transmiehen tapauksessa pitäisi tulkita merkiksi siitä, että ko. henkilö on keskeyttänyt hoidot ainakin toistaiseksi ja päättänyt, ettei hän haluakaan enää olla mies vaan nainen. Siksi olisi parempi, jos henkilön juridinen sukupuolimerkintä muutettaisiin takaisin naiseksi, vaikka ylimääräistä byrokraattista rumbaa siitä joka tapauksessa aiheutuu. Raskaana olemisessa ja siittämisessä on kyse miehuuden ja naiseuden fysiologisesti määräävimmästä ominaisuudesta ; siksi niitä ei voida irrottaa toisistaan edes juridiikan tasolla. Raskaana oleminen ja synnyttäminen ovat sen verran raskaita kokemuksia norminaisellekin, että transmiehen kyky sellaiseen toimintaan kielii vain siitä, että kyseessä täytyy olla täysin kehodysforiattoman, korkeintaan non-binäärisen yksilön, joka ei siis ole edes transmies sanan varsinaisessa merkityksessä. Kykyä olla raskaana ja synnyttää pitäisi käyttää erotusdiagnoosina pääteltäessä, että onko henkilö transsukupuolinen vai ei.

Jos kokee olevansa mies vaikka on raskaana, se on merkki siitä, ettei henkilö selkeästi ole sisäistänyt sitä millaista on olla mies ja hänen todellisuuskäsitystään voisi nimittää kauniisti sanottuna horjuvaksi. Yhteenvetona: taas uutisotsikoihin on onnistunut pääsemään joku non-binäärinen lumihiutale, joka on sekaisin kuin seinäkello ja pihalla kuin lumiukko ja jolla on vieläpä otsaa esittää itsensä jonkinlaisena vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän uhrina. Kaikki lapset vaan huostaan tämmöisiltä.

Eräs näistä raskaana olevista "miehistä", Evan Hempel nimeltään, on kitissyt julkisesti siitä, että hänen ollessaan viimeisillään raskaana vieraat ihmiset eivät tulleet pussailemaan ja taputtelemaan hänen vauvamahaansa, vaan huutelivat kadulla hänelle kaljamahasta. Hormonihoidon aiheuttaman parrankasvun takia ihmiset luulivat häntä mieheksi. Kirjoitit, että jos henkilö on muokannut ulkonäköään siten, että ihmiset luulevat häntä mieheksi hän myös jollain tasolla (ainakin sosiaalisesti) on mies; mutta jos tähän miesoletukseen sisältyy myös oletus siitä, ettei henkilö voi olla raskaana, onko henkilön raskaana oleminen silloin myös osin sosiaalisesti konstruoitunutta eli hän ei "sosiaalisella tasolla" ole raskaana, koska toiset luulevat hänen isoa masuaan kaljamahaksi?

Hyvin monet ihan tavalliset ihmiset sekä netissä että IRL:ssä ovat sanoneet, että heidän näkemänsä kuva Evan Hempelistä imettämässä lastaan isoilla roikkutisseillään (linkki) on yksi oksettavimmista joita he koskaan ovat nähneet ja se on lisännyt heidän inhoaan transihmisiä kohtaan yleisemminkin."

Niinpä niin.
Valitettavasti transpiireissä on aina ollut tätä porukkaa, joka haluaa tahallisesti sotkea koko sukupuolen käsitteen sekä kaikki sukupuolen rajat. Olen nähnyt kommentoijan linkkaaman kuvan aikaisemminkin ja olen nähnyt paljon muitakin vastaavia. Minun aikanani tuollaisesta käytettiin termiä genderfuck. Fuck gender oli näillä tyypeillä tapana sanoa ja foorumeilla oli kuvia tyypeistä, jotka näyttivät lähinnä Conchita Wurstilta. En ole ikinä ymmärtänyt, miten tämä liittyy transsukupuolisiin, sillä emmehän me todellakaan halua näyttää miltään parrakkaalta naiselta tai tissilliseltä mieheltä. Minun päähäni ei mahdu, miten Conchita Wurst muka edistää transsukupuolisten oikeuksia. Transsukupuoliset itsekin pitivät Conchitaa ällöttävänä, perusheteroista nyt puhumattakaan. Conchita Wurst ei liity mitenkään transsukupuolisiin, vaan hän on tuota genderfuckia. Aikoinaan tämä porukka oli transpiireissä vähemmistö, mutta nykyään kaikki keskustelu pyörii heidän ympärillään.

Nykyään genderfuck on yhtä kuin transsukupuolisuus. Se tulee selväksi vain seuraamalla jonkin aikaa transkeskustelua sivusta. Ja tässä kohtaa loppuu minulta ymmärrys täysin. Minä en ymmärrä lainkaan noita ihmisiä. En ymmärrä lainkaan, että mitä ihmettä heidän päässään oikein liikkuu. En ymmärrä lainkaan heidän tarkoitusperiään, heidän ajatusmaailmaansa tai heidän kokemusmaailmaansa. En voi tehdä muuta kuin tollottaa monttu auki. En osaa edes sanoa mitään, sillä kaikki, mitä he sanovat tai tekevät, on aivan täysin älytöntä ja menee minulta ohi.

Sukupuolisekoilu ei suinkaan paranna transsukupuolisten asemaa yhteiskunnassa tai saa ihmisiä suhtautumaan transsukupuolisiin suopeammin. Päinvastoin, se saa ihmiset näkemään transsukupuoliset täysinä kajahtaneina pipipäinä. Transsukupuolisuus on jo valmiiksi outo juttu, jota on vaikeaa selittää ihmisille, mutta sukupuolisekoilu vaikeuttaa asioita entisestään. Olen ollut huolissani siitä, että sukupuolisekoilu vie transsukupuolisuudelta kaiken pohjan - eli siis, että ihmiset eivät ota transsukupuolisuutta enää lainkaan vakavasti, vaan pitävät sitä latvalahojen turhana ja ärsyttävänä sekoiluna. Olen itse halunnut aina osoittaa, että transsukupuolisuus on oikea, vakava ilmiö, johon täytyy suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella. Kyseessä on samankaltainen häiriö kuin anoreksia. Mutta nämä sukupuolisekoilijat tekevät kaikki aikaansaannokseni tyhjiksi.

Minä olen jo hävinnyt tämän sodan. Translakiuudistustekstini kommenteissa anonyymi lukija tiivistää kaikki pelkoni täydellisesti:

"Aikaisemmin suhtauduin kaikkiin transsukupuolisiin joko neutraalisti tai positiivisesti, mikäli suhtauduin ollenkaan. Viimeaikaisen yhteiskunnassa framille nousseen transälämölön seuraaminen, johon tämän blogin lukeminen on osaltaan vaikuttanut, on kuitenkin aukaissut silmiä ja muuttanut kantani näistä asioista pysyvästi. On alkanut vaikuttaa siltä, että ns. tyyppitranssukupuolinen olisi hyvin pitkälti jonkun Juudas Kanniston kaltainen. Useimmat transsukupuoliset olisivat loputtomine melttareineen ja draamailuineen pronomineista ja vessoista lähinnä naurettavia tapauksia, mutta fanaattisuudessaan ja aggressiivisuudessaan he ovat aidosti pelottavia ja siksi pyrin välttämään heitä kuin ruttoa (mikäli kyseessä eivät siis ole Blaire Whiten kaltaiset poikkeusyksilöt). Lisäksi heillä on LGBT-aatteen voittokulun myötä kosolti yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, joka vain kasvaa vuosi vuodelta sitä mukaa kuin esim. lasten blokkerihoitoja normalisoidaan ja sukupuolenvaihdoshoitoihin pääsevien määrää tietoisesti kasvatetaan. Mitään tämän lahkon opetuksia ei saa kritisoida ja "sukupuolen moninaisuutta" ajetaan aivottomasti muiden muassa koulutukseen, viranomaistahoihin ja ammattiliittoihin. Koko ideologian perusajatus rakentuu newspeakille ja äärimmäisen poliittisesti korrektin kielenkäytön sävyttämille ideoille, joilla ei ole mitään vastinetta konkreettisessa, fyysisessä todellisuudessa, kuten "setä on täti, koska sukupuoli on mielentila" ja se on soo soo ja hyi häpeä, jos et ajattele näin.

Ylilyöntejä on tullut tässä asiassa viime aikoina niin paljon, ettei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka kauan tämä pelleily vielä tulee jatkumaan ja missä vaiheessa enemmistö, joka edustaa lähes 100 %:a ihmisistä, tulee laittamaan sille stopin. Siinä vaiheessa, kun hommasta on viimeinenkin alkuviehätys karissut ja televisiossa itsekeksityistä pronomineistaan vollottavat uniikit lumihiutaleet sekä mies- ja naisoletetuista puhuminen alkavat vaihteeksi tuntua taas ankeilta? Siinä vaiheessa, kun sukupuolisegregoidut pukukopit ja naisurheilu päätetään vaihteeksi keksiä uudestaan, kun naiset eivät fysiikkansa vuoksi pärjänneetkään itsensä naiseksi kokeville biologisille miehille ja Caster Semenyan kaltaisille intersukupuolisille? Siinä vaiheessa, kun ilman "portinvartiointia" sukupuolenkorjausleikkauksiin hetken massahuumassa menneet ihmiset alkavat joukolla katua leikkauksiaan, tekevät itsemurhan tai detransitioituvat ja menevät tiedotusvälineisiin puhumaan sukupuolenvaihdoksia vastaan, jolloin yleinen ilmapiiri kääntyy siihen suuntaan, että kaikki sukupuolenvaihdosleikkaukset kielletään. Vai onko niin, että koko idea transsukupuolisten hoitamisesta sukupuolenvaihdoksin on kussut jo alusta alkaen ja nämä nykyiset transsukupuolisten yritykset koko yhteiskunnan muuttamiseksi heidän tarpeitaan varten ovat suoraa seurausta heidän ahdistuksestaan ja pahasta olostaan, johon sukupuolenvaihdos ei tuonutkaan toivotunlaista muutosta, vaikka he ovat edelleen sen kannalla ja haluavat sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Olisiko jo silloin vuonna 1950, kun Christine Jorgensen ensimmäisenä sukupuolenvaihdosleikkauksesta henkiin jääneenä ihmisenä leikattiin miehestä naiseksi jonkun ennalta viisaan pitänyt nähdä, että näin ei olisi pitänyt toimia, koska nämä hoidot tulisivat yleistymään ja normalisoitumaan jokaisella tulevalla vuosikymmenellä ainakin 2010-luvulle saakka ja samalla aiheuttaisivat koko yhteiskunnassa vaikuttavan mies- ja naiskäsitysten muokkautumisen epäterveeseen suuntaan, jonka seuraukset ovat pitkälti vasta nyt nähtävissä?"

Tämä anonyymi kirjoittaja ei ole ainoa, jonka olen nähnyt sanovan tällaista. Olen alusta asti toitottanut sitä, että sukupuolisekoilijoiden ja kaikestaloukkaantujien touhut tulevat kääntämään yhteiskunnan kaikkia transsukupuolisia vastaan, jos emme onnistu pysäyttämään kehitystä. Pelkoni ovat käymässä toteen. Minusta tuntuu, etten voi enää tehdä mitään, mikä voisi kääntää kehityksen suunnan. On vain ajan kysymys, että milloin paska osuu tuulettimeen.

Minä en ole yksi noista sukupuolisekoilijoista. Minä en edusta heitä. Minä en edes halua edustaa transsukupuolisia niin kauan kun transsukupuolisuus on yhtä kuin genderfuck. Minä en enää sano puhuvani transsukupuolisena transsukupuolisten puolesta. Minä edustan vain itseäni ja kaikki sanomiseni ja mielipiteeni ovat vain omiani.

Minusta tuntuu, että haluan vain kadota perusheteroiden sekaan ja odottaa hiljaa sitä aikaa, kun valtaväestöltä menee kuppi nurin ja he laittavat stopin tälle pelleilylle.

Voiko mies synnyttää?

Ei kai tässä voi muuta kuin jälleen pahoitella blogin hiljaiseloa. En voi kovin hyvin, se on yksi syy, mutta lisäksi minusta tuntuu, että minulla ei vaan ihan oikeasti ole moneen asiaan enää yhtään mitään sanottavaa. Tämä maailma on niin helskutin sekaisin, etten jaksa enää pöyristyä, provosoitua tai edes muuten vaan reagoida moniin sellaisiin asioihin, joihin ehkä pitäisi reagoida. Meno on niin hullua, etten voi kuin nauraa, ottaa mukavamman asennon tuolissani, vetää syliini kipollisen popcorneja ja nauttia showsta.

Juuri näin päätin tehdä tälläkin viikolla. Tällä hetkellä netissä ja somessa käy kova vääntö uutisesta, jonka mukaan mies on ensimmäistä kertaa Suomessa raskaana. Joop, kaikki tajusivat, että kyseessä oli sontalehdistön sensaatiohakuinen otsikointi, jonka voi ohittaa olankohautuksella. Kaikki tajusivat, että kyseinen mies on biologinen nainen, joka on vaihtanut juridisen sukupuolensa mieheksi eli kyseessä on samanlainen transu kuin itsekin olen. Ei ole eka tämmöinen ”uutinen” maailmassa. Muistan nähneeni tämmöisen jo joskus vuosia sitten. Tosin silloinen tapaus oli jostain ulkomailta.

Homman ydin olikin siinä, että mitä tapahtui sen jälkeen, kun porukka reagoi kyseiseen uutiseen. Facebookissa alkoi levitä Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajan Samuli Voutilan ottama kuvakaappaus ilmoituksesta, jonka hän oli saanut Facebookilta. Voutila oli kirjoittanut Facebook-sivuilleen, että miehet ovat miehiä ja naiset naisia ja miehet eivät voi synnyttää. Facebook poisti Voutilan kirjoituksen yhteisönormien vastaisena ja napsautti Voutilalle tästä hyvästä vielä väliaikaista banaania.

No tästähän repesi aikamoinen sensuuri- ja sananvapaushaloo. Kukaan ei myöskään yllättynyt, että kuoroon liittyivät ne iänikuiset ”sukupuolen määrittely ei ole noin yksioikoista, koska intersukupuoliset sitä ja tätä” -mussuttajat, ”mitä se on sulta pois” -selittelijät, ”transut on mielenvikaisia” -rääväsuut, Aito avioliitto ry:n päivystäjät sekä pöyristyjät, jotka näkevät taas trans- ja homofobiaa kaikkialla. Ei mitään uutta auringon alla siis. Se sama wanha sakki taas äänessä, joka on äänessä kaikilla muillakin kerroilla. Joten minä nauroin, otin mukavamman asennon tuolissani, otin popparit esiin ja nautin showsta.

Mutta sitten päädyin lukemaan someryhmää, jossa olisin kaikkein viimeisiksi odottanut näkeväni pöyristystä ja kävin mietteliääksi. Sille on rajansa, että miten hauskaa jengin pihallaolo on. Edellisenkin haloon yhteydessä olin suorastaan järkyttynyt huomatessani, miten tavallisesti niin fiksut ihmiset alkoivat epäillä todellisuutta. Päätinpä sitten kirjoittaa muutaman lauseen siitä, että mitä ajatuksia minulla on tästä aiheesta ja vääntää taas hieman rautalankaa.

Mitä tulee eräiden tahojen nostamaan sensuuriälämölöön, niin se on täysin oikeutettu älämölön aihe. Niin sitä vaan nykymaailmassa biologisten tosiasioiden sanominen rikkoo sosiaalisessa mediassa yhteisönormeja, ihmisten täysin asiallisia kirjoituksia poistellaan ja banaania jaellaan. Samuli Voutila ei ollut ainoa, joka sai sanktioita päivänselvien faktojen puhumisesta. Facebookissa tuli muillekin bännejä samasta aiheesta ja Uusi Suomi poisti Aito avioliitto ry:n puheenjohtajan Susanna Koivulan kirjoituksen aiheesta. En tiedä, mitä Facebookin kommentoijat olivat tarkalleen sanoneet, mutta Voutilan ja Koivulan kirjoituksissa ei ollut yhtään mitään huomauttamisen saati bännäämisen arvoista. Toistan: ei yhtään mitään. En lainkaan ihmettele, että miksi ihmiset laajenevassa määrin kokevat tulevansa uhatuiksi ja sananvapautensa rajoittuneen. Sukupuolen monimuotoisuus -ideologia alkaa olla virallisesti default-maailmankuva, jonka horjuttaminen on kiellettyä. Todellisuudenkin on taivuttava ja heitettävä voltti. Homma on todellakin lähtenyt aivan lapasesta, erityisesti siitä syystä, että käytännöt eivät ole samat kaikille.

Nykyisen sukupuolikeskustelun yksi pääongelmista on se, että sukupuolen käsite on aivan täysin sotkettu ja kukaan ei enää tajua, että mistä puhutaan. Kun puhumme yhteiskunnassa sukupuolesta, niin täytyy aivan ensiksi ymmärtää, että sukupuolella on luonnossa, ihmiselämässä ja ihmisyhteiskunnassa monia ulottuvuuksia: biologinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen. Sen, että mistä sukupuolen ulottuvuudesta on kyse, pystyy päättelemään yleensä kontekstistä ja sitä ei siten tarvitse erikseen alleviivata. Mutta nykyään porukan kyky ymmärtää ja tunnistaa näitä eri ulottuvuuksia on erittäin pahasti rajoittunut ja usein näkee keskusteluita (tai kiivaita väittelyitä), joissa osapuolet puhuvat täysin eri asioista ymmärtämättä sitä itse. Lopputuloksena keskustelu ei etene yhtään mihinkään ja jää junnaamaan eipäs-juupas -tasolle.

Sukupuoli on ensisijaisesti henkilön lisääntymisbiologinen ominaisuus. Se, että voiko henkilö tulla raskaaksi ja synnyttää jälkeläisen vai ei, ei ole kulttuurinen, sosiaalinen tai yhteiskunnallinen kysymys, eikä se ole identiteetti-, itsemäärittely- tai kokemuskysymys. Se on biologinen kysymys. Sinä et voi mitenkään määritellä tai kokea itseäsi raskaanaolevaksi tai vastaavasti raskaanaolemattomaksi. Sinun raskaanaolosi, raskaanaolemattomuutesi tai potentiaalinen raskaaksitulemisesi/raskaaksitulemattomuutesi riippuu fyysisistä ominaisuuksistasi, jotka ovat muuttumattomia ja katoamattomia.

Ihmislajilla vain nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää. Se on maailman yksinkertaisin ja kiistämättömin fakta. Mies ei voi tulla raskaaksi, eikä mies voi synnyttää. Jokainen raskaanaoleva ja synnyttävä yksilö on biologinen nainen, vaikka kokisi itsensä mieheksi ja olisi muuttanut juridisen sukupuolensa mieheksi. Juridinen sukupuoli ja biologinen sukupuoli ovat kaksi täysin eri asiaa, jotka ovat toisistaan riippumattomia. Toinen ei vaikuta toiseen. Tämän pitäisi olla kaikille selvää. Koko tämä keskustelu synnyttävistä miehistä on aivan täysin älytön. Tunnen itseni täydeksi pelleksi, kun minun täytyy edes alleviivata jotakin näin itsestäänselvää.

Noh, tämä keissi ”raskaanaolevasta miehestä”, eli siis miehen henkilötunnuksella varustetusta biologisesta naisesta, aiheutti byrokraattista päänvaivaa, sillä koskaan aikaisemmin miehen henkilötunnuksella varustettu yksilö ei ole ollut raskaana. Onko hän nyt siis juridisesti isä vai äiti ja mitähäh ja kuuluuko hänelle äitiysrahat jne jne jne. Mainitsin kontekstin tärkeydestä yllä ja tässä on esimerkki asiasta. Suomessa ei ole ensimmäistä kertaa mies raskaana. Suomessa on ensimmäistä kertaa juridinen mies raskaana. Kyseinen henkilö on biologisesti lapsen äiti. Hän ei ole biologisesti lapsen isä. Mutta mitä hän on juridisesti? Siinähän pähkäilette. Tämä on taas näitä poikkeustapausten poikkeustapauksia. Ei kutita minun hanuriani, eikä liity transihmisten oikeuksiin (niin Kova Sana nykyään...) mitenkään. Tosin tajutkaa nyt jo, että juridinen ja biologinen ovat kaksi eri asiaa ja niistä ei voi puhua samassa asiayhteydessä. Tämä tapaus, kuten kaikki muutkin poikkeustapausten poikkeustapaukset, voidaan käsitellä yksittäin tapauskohtaisesti. Lain mukaan äitiysrahaa voi saada vain nainen, mutta raskaana oleva juridinen mies on nainen. Hänhän voisi vain marssia johonkin virastoon, selittää asiansa ja viranomaiset voisivat todeta, että ahaa okei, laitetaan sulle äitiysraha tulemaan (?). Tämä ei ole esimerkki transihmisten epäoikeudenmukaisesta yhteiskunnallisesta asemasta ja on turhaa yrittää vääntää tätä sellaiseksi, niinkuin yritti esimerkiksi Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo A-studiossa.

No voiko juridinen mies synnyttää? Voiko mieheksi itsensä kokeva synnyttää? Voiko transmies synnyttää? Kyllä, kyllä ja kyllä. Henkilö on kuitenkin biologinen nainen ja hänen kokemuksensa sukupuolestaan eivät tätä asiaa muuta. Minulla on miehen nimi, miehen henkilötunnus, näytän ja kuulostan mieheltä, mutta olen biologinen nainen. Minä en voi tulla raskaaksi, koska minulta on leikattu kyseiseen toimitukseen vaadittavat elimet irti. Mutta minulla oli ne kyllä aikaisemmin ja jos olisin niitä käyttänyt, niin olisin pentuni äiti, en isä. Voinko olla isä? En, sillä minulta puuttuu jälkeläisen siittämiseen vaadittavat elimet.

Keskustelu lähti sivuraiteille, sillä porukalta meni juridinen ja biologinen sekaisin. Esimerkkinä tuo A-studion keskustelu. Keskustelun alussa on ärsyttävä pätkä, jossa sukupuolensa naiseksi vaihtanut biologinen mies ja kolmen lapsen isä selittelee siitä, miten yhteiskunnassa transsukupuolisia pidetään ”kelvottomina vanhemmuuteen”, koska ihmisten mielestä henkilö, joka haluaa vaihtaa sukupuolensa, ansaitsee sen, että hän ei voi saada lapsia ja tämä on ”julmaa”. Turhaa säälipisteiden ja sympatioiden kalastelua. Setan pääsihteeri Tarjamo onnistui vetämään keskusteluun mukaan itsemääräämisoikeuden ja pakkosterilisaation ja ”vanhemmuuden kieltämisen” transihmisiltä. Joista yksikään ei liity itse asiaan (raskaana olevaan juridiseen mieheen) yhtään mitenkään. Sitten hän kuitenkin ykskantaan toteaa, että hormonihoito on mahdollista keskeyttää myöhemmin, minkä jälkeen raskaus on mahdollinen (fakta). Eli ketään ei pakkosterilisoitu eikä keneltäkään kielletty vanhemmuutta, kuten ei ole ennenkään tapahtunut. Mikäli käyt sukupuolenvaihdoshoidot loppuun asti, niin sinusta tulee lisääntymiskyvytön niiden seurauksena, piste. Keskustelussa mukana oleva Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri näyttää lähinnä siltä, että haluaisi naamapalmuttaa pöydästä läpi ja toteaakin asiallisesti, että poikkeustapausten kohdalla viranomaisen tehtävä on soveltaa lakia ja hän toteaa, että itse viranomaisena olisi myöntänyt tälle synnyttävälle miehelle äitiysrahan. Kun Tarjamolta kysytään, että voiko mies synnyttää, niin hän sanoo, että kyllä mies voi synnyttää ja lähtee selittelemään yhteiskunnan sortorakenteista ja vanhemmuuden sukupuolittuneisuudesta (sori, mutta wattafak). Noh, se mitä Tarjamo tässä tarkoittaa ”miehellä” tarkoittaa miesidentiteettiä. Jos lähdemme siitä, että ”mies” on identiteetti, niin kyllä silloin mies voi synnyttää. Näiden setalaisten tyyppien mielestä kun miesidentiteetti on yhtä kuin mies ja ajaudut vain turhaan eipäs-juupas -väittelyyn heidän kanssaan, jos et tajua alleviivata, että tarkoitat ”miehellä” tai ”naisella” biologista miestä tai naista ja että et ole kieltämässä kenenkään identiteettiä.

Voiko uutisen raskaana oleva mies olla perheensä arjessa sosiaalisesti lapsen isä? Miksi mun hanuria kutittaa, että miten ihmiset perhe-elämänsä järkkäävät? No ei kutita. None of my business. Se ei tosin liity tähän raskaanaolemis- ja raskaanaolemattomuusasiaan ollenkaan. Se on kokonaan uusi keskustelunaihe, jota en nyt jaksa aloittaa. Winkwink, konteksti. Nyt oli puhe biologiasta, ei kulttuurista tai yhteiskunnasta. Keskustelu biologisen äidin olemisesta isänä hyppää biologiasta arvokeskustelun puolelle. Jatkakaa te tästä.

P.S: Foorumin puolella eräs kommentoija otti puheeksi tämän nykyään niin kuumana käyvän pakkosterilisaatiokeskustelun ja huomautti, että tässä on hyvä esimerkki siitä, että pakkosterilisaatiota ei ole olemassa. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut tässä blogissa: mikään laki ei pakota ketään menemään steriloivaan leikkaukseen. Juridisen sukupuolen muuttamiseen riittää pelkkä hormonihoito, mutta jos tuon hormonihoidon myöhemmin keskeyttää, niin raskaus on mahdollinen. Kuten uutisen tapauksessa oli käynyt. Transaktivistit valehtelevat päin kaikkien naamaa ja tietävät sen itsekin. Foorumin puolella eräs kommentoija on ansiokkaasti kaivellut asiaa.