keskiviikko 8. marraskuuta 2017
Keisarin uudet vaatteet
Ihan ensiksi, ohjelmassa haastateltavana ollut Viivi Luoma on kiinnostavin näkemäni henkilö hetkeen. Hänen esittämänsä ajatukset muistuttavat kovasti omiani, tosin sillä erotuksella, että minä hyppäsin kaninkoloon, mutta Viivi ei. Viivi kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja sieltä tuli aivan tyypillistä transsukupuolisten settiä. Eli biologisena tyttönä Viivi ei lapsuudessaan koskaan kokenut tyttöyttä tai naiseutta omakseen, hän tykkäsi lukea Tarzaneita, meni kouluun pojaksi pukeutuneena ja murrosikä kehonmuutoksineen oli hänelle hyvin vaikeaa aikaa. Hän oli kilpapainija ja treenasi niin paljon, että kuukautiset jäivät pois, mistä hän oli riemuissaan. Kova treenaus myös piti hänen kehonsa kulmikkaana. Hän oli yksinäinen, sillä hänellä ei ollut tyttöjen kanssa mitään yhteistä, mutta pojat eivät ottaneet häntä mukaan. Hän päätyi transpoliklinikalle sukupuolidysforian vuoksi ja hänet diagnosoitiin siellä transsukupuoliseksi. Lääketieteellistä sukupuolenvaihdosprosessia mieheksi Viivi ei kuitenkaan koskaan aloittanut. Ohjelmassa hän on niin miehen näköinen, että luulin häntä mieheksi. Naiseksi hänet paljasti vain hänen äänensä. Myös hänen puhetapansa on hyvin epänaisellinen. Minulla on miespuolinen tuttava, joka näyttää Viiviltä ja puhuukin ihan samalla tyylillä. Hämmentävää.
Kiinnostavaa tässä on se, että Viivi ei ikinä aloittanut transprosessia. Minusta on hämmästyttävää, että miten samanlaisia kaikkien sukupuolidysforiaa jossain muodossa kokeneiden ihmisten lapsuus- ja nuoruuskokemukset ovat. Olen kirjoittanut tässä blogissa aiemmin ihmisistä, jotka pitivät itseään transsukupuolisina, mutta eivät aloittaneet transprosessia sekä ihmisistä, jotka aloittivat transprosessin, mutta keskeyttivät tai peruuttivat sen. Sitten on vielä se porukka, joka käy sukupuolenvaihdoksen läpi eli ns. varsinaiset transsukupuoliset. Kaikilla näillä kolmella ryhmällä on aivan samanlaiset kokemukset. He kaikki päätyvät pitämään itseään transsukupuolisina samoista syistä. Eroa on vain siinä, että miten he käsittelevät noita kokemuksia, tuntemuksia ja ajatuksia. Aiemmassa kirjoituksessani esittelin kolme biologista naista, jotka pitivät itseään transsukupuolisina, mutta eivät aloittaneet transprosessia. Tässä vielä heidän tarinansa uudestaan. Nämä ovat lyhyitä tiivistelmiä pitemmistä jutuista, jotka ovat ilmestyneet 4th Wave Now -blogissa englanniksi. Klikkaa linkeistä itsesi täysipituiseen kirjoitukseen.
Charlie Rae oli tyttö, joka rakasti pelata jalkapalloa ja harrasti tae kwon do:ta, eikä ymmärtänyt muita tyttöjä ollenkaan. Hän halusi leikkiä vain poikien kanssa. Hän halusi olla poika, mutta hänen äitinsä oli todella jalat maassa, eikä hyväksynyt ollenkaan tällaista puhetta. Hänen äitinsä oli ns. vahva nainen, eikä ottanut sukupuolidysforiaa lainkaan vakavasti. Hän oli sitä mieltä, että tyttö voi tehdä tasan mitä haluaa, eikä se tee hänestä poikaa. Hän ei suostunut kutsumaan Charlieta poikatytöksi. Äiti sanoi: "Mitä helvettiä oikein puhut? Ei, sinä olet tyttö". Teini-iässä Charlie löysi uuden kaveripiirin, missä oli hänenkaltaisiaan poikamaisia tyttöjä. Hän tunsi viimein yhteenkuuluvuutta toisiin tyttöihin ja tuli siihen tulokseen, että hänen äitinsä oli aina ollut oikeassa. Charlien viesti sukupuolisesti poikkeavien lasten vanhemmille on: älkää ottako sitä niin kauhean vakavasti.
Juniper oli tyttö, jolla oli hyvin herkkä kaksoisveli, kun Juniper itse oli voimakasluonteinen. Lapsina he katsoivat itseään peilistä ja veli sanoi: "Minun olisi pitänyt olla tyttö ja sinun poika, koska minä olen meistä kauniimpi". Koulussa veljeä kiusattiin ja veli juoksi Juniperin luo turvaan. Lopulta toisetkin pojat tulivat Juniperin luo turvaan, jos heitä kiusattiin. Juniperin veli piti Juniperiä veljenä eikä siskona. Juniper koki, että Jumala oli tehnyt virheen ja hän rukoili, että heräisi aamulla poikana. Hän koki murrosiässä kehonsa muutokset todella ahdistavina ja hänestä tuli itsetuhoinen. Hänen veljensä oli teininä ristiinpukeutuja (crossdresser) eli käytti mekkoja ja meikkiä. 18-vuotiaana Juniper ymmärsi olevansa lesbo ja se oli hänelle todella vaikea asia. Hän tapasi transsukupuolisia ja vakuuttui siitä, että hän oli itsekin transsukupuolinen. Myöhemmin hän ymmärsi, että hän ei ole mies, vaan hän on vahva maskuliininen nainen ja se on täysin ok. Hän on helpottunut, ettei koskaan ryhtynyt mihinkään sukupuolenvaihdoshoitoihin ja on huolestunut nykymeiningistä, missä sukupuolisesti poikkeavia lapsia pidetään heti transsukupuolisina ja heitä rohkaistaan sukupuolenvaihdokseen. Hänen veljensä lakkasi ristiinpukeutumasta myöhäisteini-iässä. Juniperin mielestä hänen ja hänen veljensä pitäminen transsukupuolisina lapsina olisi ollut tuhoisaa, sillä hänestä heidän molempien ongelmat olivat traumaperäisiä.
Dot oli lapsena poikamaisella tavalla aggressiivinen tyttö. Hän leikki poikien kanssa tappeluleikkejä, metsästi ötököitä, vihasi mekkoja ja repi barbie-nukeilta päät irti. Hän samaistui voimakkaasti miehiin sekä elokuvien ja TV-sarjojen miespuolisiin hahmoihin. Hän ei tullut tyttöjen kanssa toimeen ja vihasi tyttöjä. 10-vuotiaana hän koki, että hänen kehonsa on väärä. Hän häpesi kehoaan ja sulkeutui omiin fantasiamaailmoihinsa, jotta hänen ei tarvitsisi kohdata todellisuutta ja omaa kehoaan. Eräs sukulaismies käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen ja Dot alkoi unelmoida mieheksi muuttumisesta, omasta peniksestä ja fyysisestä voimasta. Teininä hän koki voimakasta tarvetta olla yksi pojista ja tulla hyväksytyksi yhtenä pojista. Hänen oli vaikeaa suhtautua tyttöihin. 18-vuotiaana hän tuli tietoiseksi seksismistä ja että pojat näkivät hänet yhtenä tytöistä ja siten seksiobjektina. 20-vuotiaana hän löysi feministiset yhteiskuntateoriat ja nämä ohjasivat hänet tarkastelemaan omaa naiseuttaan ja naiseutta ylipäätään erilaisista näkökulmista. Vuosien tutkiskelun jälkeen hän lopulta hyväksyi naiseutensa.
Nämä kaikki ovat aivan tyypillisiä transsukupuolisten kokemuksia. Transfoorumit ovat vastaavaa täynnä ja olen lukenut samaa settiä lukemattomilta ihmisiltä, jotka menivät sukupuolenvaihdosprosessiin. Jos kokemukset ovat identtisiä, niin miksi joku käy sukupuolenvaihdosprosessin läpi ja joku toinen ei? Minusta tämä on äärettömän tärkeä kysymys etenkin näinä nykyisinä transhypetyksen aikoina. Se, että henkilöllä on sukupuolidysforiaa, kehodysforiaa, kuulumattomuuden tunnetta, vastakkaisen sukupuolen piirteitä tai kiinnostuksenkohteita tai muita transsukupuolisten tyypillisiä kokemuksia, ei välttämättä tarkoita yhtään mitään. Detransitiotapaukset eli ihmiset, jotka halusivat peruuttaa sukupuolenvaihdoksensa osoittavat, että henkilön pitäminen transsukupuolisena liian heppoisin perustein on katastrofaalista. Transsukupuolisuus ei ole yksiselitteinen tai yksinkertainen asia. Se ei ole sellaista niinkuin homous - sinä joko olet homo tai et ole. Sukupuoli-identiteettiongelmat ovat hyvin, hyvin monimutkainen vyyhti, johon voi olla monia syitä ja myös monia ratkaisuja. Kuka siis lopulta on trans ja kuka ei?
Suosittu selitys transsukupuolisuudelle on elimellinen syy eli että transsukupuolisten aivojen rakenteessa on jotakin poikkeavaa, heillä on vastakkaisen sukupuolen aivot yms. Wikipedia kertoo aiheesta hyvin. Ehkä näin onkin joidenkin ihmisten kohdalla, mutta me emme tiedä, että millaiset aivot kenelläkin on. Aivojen rakennetta ei voida tuosta vaan tutkia elävältä ihmiseltä ja transtutkimuksissakaan kenenkään aivoja ei skannata. Minäkään en tiedä omien aivojeni rakenteesta yhtään mitään. Kaikki on silkkaa arvailua. Olen siksi hylännyt tämän aivoteorian ja tullut siihen tulokseen, että meillä on erilaisia ihmisiä, joilla on erilaiset taidot selviytyä ongelmiensa kanssa. Ihmisillä on myös huomattavan erilaiset kyvyt selviytyä arkielämässä kehodysforian kanssa. Osan se lamaannuttaa aivan täysin ja nämä yksilöt eivät kykene käyttämään julkista vessaa, harrastamaan seksiä tai edes puhumaan puhelimessa. He tyypillisesti eristävät itsensä neljän seinän sisään ja ovat kaikinpuolin syrjäytyneitä ja onnettomia. Osa kykenee jatkamaan arkielämää, kuten työssäkäyntiä ja solmimaan parisuhteitakin, mutta kärsivät sisäisesti ja lopulta katkeavat. Olen seurannut sivusta useaa sellaista tapausta, joka harkitsi sukupuolenvaihdosprosessia tai jopa palavasti halusi siihen, mutta vuosien varrella oppikin hyväksymään kehonsa ja lakkasi kokonaan pitämästä itseään transsukupuolisena, vaikka dysforia olisi aiemmin aiheuttanut heille erittäin suuria ongelmia. Sitten on tämä sakki, joka omien sanojensa mukaan olisi tappanut itsensä, jos ei olisi pystynyt aloittamaan transprosessia. He tyypillisesti sanovat, että sukupuolenvaihdos pelasti heidän henkensä ja että se on paras heille koskaan tapahtunut asia. Osan kohdalla helpotus sitten kuitenkin jää vain väliaikaiseksi ja he haluavat vaihtaa takaisin alkuperäiseen sukupuoleen. Pelkkä henkilön kokemus siitä, että hänen sukupuolensa on väärä, ei siis määritä sitä, että mitä asialle tulisi tehdä, vaikka dysforia olisi kuinka syvä. Raja transsukupuolisuuden ja ei-transsukupuolisuuden välillä on veteen piirretty viiva. Missä se raja menee? Se ei ole mikään yksinkertainen kysymys ja sen pitäminen yksinkertaisena tai joko-tai -asiana on vakava virhe. Tai mitä jos sitä rajaa ei olekaan?
Transperjantai-ohjelman osana näytetään lyhyt dokumentti translapsista ja nuorista. Dokumentin loputtua toimittaja kysyy Viiviltä ja Amandalta heidän kokemuksistaan. Viivi sanoo, että maailmasta on tullut satu, mutta se ei ole prinsessasatu. Se on "keisarin uudet vaatteet" ja jonkun pitää sanoa, että tämä touhu ei ole totta. Viivi toteaa myös, että hän on kyllästynyt itseensä ja omiin kokemuksiinsa. Hän sanoo haluavansa keskittyä siihen, että mikä on totuus. Totuus ei ole sitä, mitä ihmisellä on sisällään, vaan totuus on jotain sellaista, mikä annetaan ulkoapäin. Viivin mielestä hänen omat kokemuksensa ovat vähäpätöisiä - maailmassa on jotakin suurempaa kuin hän ja tuo suurempi on se, mikä lopulta todella on tärkeää.
Tässä taitaa olla tiivistettynä se, että miksi Viivi ei lähtenyt sukupuolenvaihdosprosessiin. Hänen ajattelunsa on analyyttistä ja hän keskittyy koviin ja kylmiin faktoihin. Identiteetti- tai tuntemuskysymykset eivät kiinnosta häntä. Viivi tietää olevansa biologinen nainen, joten hänen kokemuksensa siitä, että hän on jotain muuta, on merkityksetöntä tämän totuuden edessä. Hän sanoo, että koki sukupuolenvaihdoksen vievän hänet vain ojasta allikkoon. Jos hän on nyt masentunut ja yksinäinen kääpiökokoinen nainen, niin onko hänen muka parempi olla masentunut ja yksinäinen kääpiökokoinen eunukki? Tämä ajattelu kertoo paljon siitä, että millainen persoona Viivi on. Hänen ajattelunsa on hyvin samanlaista kuin omani ja hän on päätynyt monen asian suhteen kanssani lähes identtisiin johtopäätöksiin. Mutta sillä erotuksella, että minun piti ensiksi hypätä kaninkoloon ymmärtääkseni tämän kaiken. Viivi kykeni samaan hyppäämättä.
Ohjelman toinen haastateltava Amanda Majasaari on täysin toisenlainen persoona. Amanda toistelee transaktivistien perussettiä. Kätilö "määritteli" hänet pojaksi. Hänen sisällään oli aina nainen ja tuo nainen on se henkilö, joka Amanda todella on. Hänen entinen minänsä on kuollut. Voi olla olemassa "chicks with dicks". Transsukupuolisten pakkosterilointi on ihmisoikeuksien vastaista. Ja niin edelleen. Amanda suorastaan sädehtii ja hän tsemppaa translapsia ja transnuoria. Yleisössä olevilla yläasteikäisille "transnuorille" hän sanoo olevansa ylpeä heistä ja miten ihanaa on se, että näiden nuorten ei tarvitse olla kaapissa niinkuin hän itse joutui olemaan. Kiinnostavaahan tässä on se, että Amanda itse oli täysin kaapissa pitkälle aikuisikään saakka ja vaihtoi sukupuolensa miehestä naiseksi vasta yli nelikymppisenä. Hänessä on sellaista lapsekasta vapautta ja riemua, jota tuntee ihminen, joka on ollut koko ikänsä sidottuna pimeässä ja joka vihdoin on rikkonut kahleensa ja voi levittää siipensä ja lentää valoa kohti ilman mitään esteitä, hengittää vapaasti ja olla vapaa. Amandaa ei kiinnosta, että hän on biologinen mies. Hän kokee olevansa nainen ja tuo kokemus on ainoa, millä on merkitystä.
Amanda kompastuu samaan asiaan kuin moni muukin translapsia tsemppaava aikuinen transsukupuolinen. Hän ei ymmärrä, että hän teki oman ratkaisunsa kypsällä aikuisiällä ja aikuisen ymmärryksellä vuosien ja vuosien pohdinnan jälkeen. Hän oli mennyt naimisiin miehenä ja saanut lapsia miehenä. Hänellä oli vuosia aikaa pohtia elämäänsä, peilata kokemuksiaan ja lopulta tehdä ratkaisunsa. Hän tykkäsi pukeutua naisten vaatteisiin jo lapsena ja piilotti asian kaikilta (hän kertoo, miten kirjaimellisesti meni kaappiin piiloon isäänsä). Hän yritti vuosia "parantua" naisidentiteetistään, tuloksetta, ja piilotti sen ympäristöltään ja läheisiltään koko ikänsä. Hän tsemppaa translapsia, koska ei halua näiden joutuvan kokemaan samaa kuin hän. Hän ei ymmärrä, että lapsen tai nuoren tilannetta ei voida edes verrata hänen omaansa. Lapsella tai nuorella ei ole hänen elämänkokemustaan. Lisäksi toinen ihminen ei ole hän. Se, mikä oli ratkaisu hänelle ei ole välttämättä ratkaisu toiselle ja päinvastoin. Olen ollut huomaavinani, että juuri Amandan kaltaiset ihmiset haluavat kaikkein sinnikkäimmin sulkea korvansa transkokemukseen liittyviltä ongelmilta, kuten detransitiolta, traumaperäiseltä dissosiaatiolta tai transsukupuolisten mielenterveysongelmilta (joihin sukupuolenvaihdoshoidot eivät merkittävästi auta). Hän ei tykkää ikävien totuuksien myöntämisestä. Hän ei ymmärrä, että vaikka hänen kohdallaan sukupuolenvaihdos oli oikea ratkaisu, niin monen muun kohdalla se ei ole oikea ratkaisu, oli dysforia miten syvä tahansa, kuten yllä selitin. Monet sukupuolenvaihdoksensa peruuttaneet ovat nimenomaan hyvin nuoria. Aiemmassa kirjoituksessani kerroin myös ihmisistä, jotka vaihtoivat sukupuolensa vanhemmalla iällä, mutta vaihtoivat takaisin alkuperäiseen sukupuoleen sitten kuitenkin.
Kirjoitin aiemmin purkauksen, jossa kerroin fiiliksiäni sukupuolestani. Ajatteluni on samansuuntaista kuin Viivi Luomalla eli minua vaivaa tietoisuus siitä, että olen biologinen nainen. Minä tiedän olevani nainen ja voin sen myöntää maailmalle ilman mitään ongelma, mutta samaan aikaan tiedostan, että en ymmärrä olevani nainen. Olen miettinyt paljon niitä asioita, joita transprosessista luopuneet ihmiset ja sukupuolenvaihdoksen peruuttaneet ihmiset ovat sanoneet ja ongelmakseni on muodostunut nimenomaan tietoisuus biologisesta sukupuolestani sekä sen muuttumattomuudesta ja vahva tunne siitä, että valehtelen koko maailmalle. Asiasta on tullut suorastaan möykky sisuksiini, sillä minä en pidä valehtelusta ylipäätään ja vältän elämässäni valehtelua tietoisesti. Minulla on samanlainen halu ja taipumus keskittyä totuudellisuuteen niinkuin Viivi Luomalla. Oli tuo totuus miten ruma tai epämukava tahansa. Maailma makaa niinkuin se makaa. Se on mitä se on ja se ei muuksi muutu, vaikka kuinka itkisimme ja parkuisimme ja yrittäisimme sitä muuttaa. Me ihmiset olemme pieniä ja voimattomia ja voimme vain nöyrästi ja alistuen hyväksyä sen, mikä on totuus.
Lisäksi olen vaan niin hemmetin väsynyt kaikkeen transpelleilyyn ja sukupuolisekoiluun, että haluan vain lopettaa. Usein en halua edes ajatella tätä koko asiaa. Olen usein leikitellyt ajatuksella, että vaihtaisin sukupuoleni takaisin naiseksi. Sillä vain siten voin lakata valehtelemasta maailmalle ja olla sitä, mitä todellisuudessa olen (eli nainen). Mutta minun ei tarvitse miettiä asiaa minuuttiakaan, kun ymmärrän, että en voi mennä takaisin ja että miksi en voi mennä takaisin. Sille on syy, miksi sukupuolenvaihdokseen lähdin. Sukupuolenvaihdos aikoinaan ratkaisi kaikki suurimmat ja akuuteimmat ongelmani ja hyödyin sukupuolenvaihdoksesta ihan oikeasti. En tiedä, olisinko tässä ilman sukupuolenvaihdosta. En halua takaisin siihen, mitä joskus olin. Pidän ihan oikeasti transhoitojen aikaansaamista muutoksista kehossani ja en halua luopua niistä. Minä en ole koskaan kaivannut alkuperäistä kehoani. Minä en oikeasti kadu sukupuolenvaihdosta. Mutta minua jostain syystä vaivaa kauheasti ajatus siitä, että valehtelen. Valehtelen maailmalle. Valehtelen yhteiskunnalle. Valehtelen ympärilläni oleville ihmisille. Valehtelen itselleni. Minähän en halua valehdella. Haluaisin, että kaikki ihmiset tietäisivät, että mikä minä olen. Mutta samaan aikaan en halua. Haluan olla vain tavallinen mies ja kadota perusheteroiden sekaan. Tästä kaikesta kokemastani ristiriidasta on muodostunut vyyhti sisimpääni.
Jotkut transsukupuoliset ovat kuvanneet, että sukupuolenvaihdos on ollut heille ikäänkuin perhosen metamorfoosi rumasta toukasta kauniiksi lentäväksi perhoseksi. Voisin kuvitella, että tämä olisi jotain sellaista, mitä Amanda Majasaarikin voisi sanoa. Tämä tämmöinen on kuitenkin ns. ideaalitapaus, jossa asiat ovat menneet putkeen, ainakin suurimmaksi osin. Jokaista tällaista tapausta kohden on kuitenkin iso kasa tapauksia, joissa hommat eivät ole menneet ihan niin putkeen tai jossa hommat ovat menneet suorastaan täysin vituralleen. On julkinen salaisuus, että transsukupuolisilla on hyvin paljon mielenterveysongelmia, jotka jatkuvat myös sukupuolenvaihdoksen jälkeen. Transsukupuolisten itsemurhatilastot myös sukupuolenvaihdoksen jälkeen ovat moninkertaiset muuhun väestöön verrattuna. Seuraan netin kautta useita transsukupuolisia ympäri maailman ja sieltä voi mitä suurimmassa määrin lukea rivien välistä, että he kokevat kaikennäköistä ristiriitaa vähän samaan tyyliin kuin minäkin, vaikka eivät sitä aina avoimesti myönnäkään.
Sukupuolenvaihdos ei ole mikään metamorfoosi toukasta perhoseksi. Se on kompromissiratkaisu: luovut jostain saadaksesi jotain. Lopputulos on yhä epätäydellinen, mutta vaa’an painot ovat siirtyneet vähän toiseen suuntaan. On yksilön itsensä ratkaisu, että miten hän painonsa punnitsee. Mutta voidakseen punnita mahdollisimman oikein täytyy hänellä olla oikeanlaista tietoa. Nuo metamorfoosijutut ovat suoranaista asiansivuun johtavaa propagandaa, joka ainoastaan vaikeuttaa ja häiritsee punnitusta.
Olen itse kuvannut transsukupuolisuutta elämän rosvosektorina. Transsukupuolisuus on onnettomuus. Se on hyvin vaikea hoitaa ja siitä voi olla mahdotonta päästä eroon. Transhoidot ovat erittäin raskaita myös silloin, kun menevät putkeen. On ainoastaan ihmisen itsensä etu, jos hän voi välttyä sukupuolenvaihdokselta ja oppia hyväksymään kehonsa ja sukupuolensa. Sukupuoli- ja kehodysforian ensisijainen hoitomuoto tulisi olla terapia, jossa ohjataan ihminen näkemään kehonsa toisenlaisessa valossa. Transaktivistit ovat verranneet tällaista terapiaa homojen eheytyshoitoon, mikä on minun näkökulmastani aivan käsittämätön aivopieru. Dysforiattomuushan on tavoiteltava tila. Dysforia on mielenterveyshäiriö samaan tapaan kuin vaikka masennus. Masennuttomuus on myös tavoiteltava tila. Terapia ei ole eheytyshoitoa minkään mielenterveysongelman kohdalla.
Transsukupuolisuus muistuttaa hyvin paljon anoreksiaa ja anoreksiasta on mahdollista parantua terapialla. Eräs suurimmista mielenkiinnonkohteistani koko maailmassa on syömishäiriöt ja nimenomaan anoreksia. Olen lukenut hyvin paljon anorektikoiden foorumeita ja blogeja ja katsonut kaikki dokumentit, jotka vaan olen onnistunut löytämään. Anorektikon kehodysforia, ahdistus ja masennus muistuttavat hyvin paljon transsukupuolisuutta. Anoreksia on hyvin vaikea sairaus ja se voi tuhota ihmisen täysin. Sitä voidaan kuitenkin hoitaa ja siitä voi parantua. Olen miettinyt, että transsukupuolisuuteen voisi ehkä olla mahdollista kehittää toimiva terapiahoito. Transaktivismi muistuttaa minusta pro-ana -liikettä eli anoreksiaa glorifioivaa porukkaa. Pro-ana -porukka pitää anoreksiaa tavoiteltavana tilana, he eivät pidä sitä sairautena ja he eivät halua parantua siitä. Sukupuolisekoilu on luonteeltaan samankaltaista. Olen nähnyt pro-ana -ihmisten haastatteluja ja lukenut heidän sivujaan ja kyseessä on ilmiselvästi hyvin pahasti mielenterveydeltään järkkynyt porukka. Kukaan normaali ihminen ei päädy tuollaiseksi. Pro-ana -porukalla on tyypillisesti kaikennäköisiä mielenterveysongelmia, sosiaalisia ongelmia ja sopeutumisongelmia. Myös tässä suhteessa he muistuttavat sukupuolisekoilijoita. Kyseessä on ikäänkuin samankaltaisen oireilun eri ilmenemismuoto. Minusta tästä asiasta pitäisi ehdottomasti puhua yhteiskunnassa enemmän, mutta transaktivistit ovat kaikkialla läntisessä maailmassa kääntäneet yhteiskunnallisen ja poliittisen ilmapiirin sellaiseksi, että tästä ei voida puhua ollenkaan. Sillä ei voi olla olematta hyvin vakavia seurauksia (kuten translapsi-ilmiö, mutta siitä lisää myöhemmin). Kaikki olisi ollut estettävissä, mikäli transsukupuolisuutta olisi aina kohdeltu sellaisena kuin se on eli sairautena. Yhteiskunta ei ole koskaan pitänyt anoreksiaa minään muuna kuin sairautena. Miettikää, mitä seurauksia sillä voisi olla, jos pro-ana -porukka saisi yhteiskunnasta samanlaisen kuristusotteen kuin mitä transaktivistit ovat saaneet.
111 kommenttia:
TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa. Sinun on kyettävä argumentoimaan näkökulmasi.
Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.
Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.
Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.
Arvoisa Idolini,
VastaaPoistaOlisin ehkä hypännyt kaninkoloon, ellen olisi aikoinani löytänyt sinun blogiasi ja sitä kautta muuta transkriittistä virtuaalimaailmaa (Heyer, McHugh ym.). (Toki olen sittemmin änkyröitynyt vielä konservatiivisempiin ja kirkollisempiin positioihin.) Olisin enemmän kuin mielelläni nähnyt sinut paikallani ohjelmassa! Olen itse suulliselta ilmaisukyvyltäni nolostuttavan heikko, enkä ole enää aikoihin edes jaksanut perehtyä tähän jo väsyttäväksi käyneeseen transproblematiikkaan ja siihen liittyvään ideologiseen viemärikuonaan. Toisaalta olin aika joutavanpäiväinen kamikaze, sillä ei minulla ole tämän inhottavan, elämää tuhoavan sairauden kanssa enää paljoakaan menetettävää. Menkööt kasvot ja kunnia. Tappakoot jos tapattaa.
Kiitollisin terveisin,
Pitkinhampainnainen Viivi Luoma
Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle. Toivottavasti löytyy rauha vielä jostain.
VastaaPoistaSitä jäin miettimään, että minkä ikäinen olet? Tuo Majasaari tosiaan oli lähes tuplasti minun ikäiseni transprosessiin lähtiessään.
Vaikutit todella jännittyneeltä Viivi siinä live showssa mutta en yhtään ihmettele: Studio täynnä ihmisiä, jotka ovat varmaan yleisössä 100 % eri mieltä kuin sinä ja todennäköisesti täynnä inhaa psykologisointia, miksi et ole kanssaan samaa mieltä.
VastaaPoistaVaikutti tosiaan siltä, että kaikki olivat toimittelijoita myöten Amandan ja transteinien puolella ja heidän kanssaan samaa mieltä.
VastaaPoistaMinut kutsuttiin ohjelman yleisöön, mutta en päässyt, koska olin/olen ulkomailla. Ohjelman katsottuani toivoin, että olisin voinut olla siellä vain voidakseni halata Viiviä ja tarjota paukun (tai vaikka kahvin, jos Kuningas Alkoholi ei ole kaveri).
(Paukkutarjous on tosin yhä voimassa. Meilillä saa yhteyden.)
VastaaPoistaOlin tosiaan jännityksestä jokseenkin syväjäässä ja tönkkösuolattu. Onneksi älysin kiskaista viskin sen lohduttoman ja kaamean minidokumentin aikana ja sain vähän terävöitettyä ilmaisuani loppukeskusteluun. Ei näitä asioita selvin päin kestä. (Paukkutarjous siis hyväksytty, laitan meiliä tulemaan!) Olisi pitänyt olla vieläkin kärkkäämpi siinä lopussa ja karjua häröilyn päälle että nyt loppuu tuo lunaattinen paskapuhe, faktat ovat nämä ja nämä. Vanha haaska alan jo olemaan - tai ainakin väsynyt, joo-o, tuon farssin jälkeen väsyneempi kuin koskaan; ikää 24.
VastaaPoistaT. PHN Viivi
Viivi Luomalle iso peukku! Ainoa siitä ohjelmasta, jolla oli järki päässä!
VastaaPoistaSen Amanda Sofia Majasaaren julkisessa Facebook-postauksessa ruotivat mm. Viivin "epätasapainoisuutta”.
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/amanda.kaunolaakso/posts/1664444656964276?comment_id=1664909690251106&comment_tracking=%7B%22tn%22%3A%22R9%22%7D
https://www.facebook.com/amanda.kaunolaakso/posts/1664444656964276?comment_id=1665036210238454&comment_tracking=%7B%22tn%22%3A%22R8%22%7D
Keskustelijat ovat hyvä esimerkki siitä, ettei yksinkertaisesti haluta kuulla vastaväitteitä edes sellaiselta henkilöltä jota asia kuitenkin henkilökohtaisesti koskee, koska mielessä heräävä ristiriitaisuus ja toisaalta vahva halu uskoa oman kannan olevan se ainoa oikea, estää asianmukaisen ajatusprosessoinnin. Mukana on samoja vivahteita kuin joidenkin uskovien keskustelussa, joskin hieman hillitymmin. Tämä osoittaa sen tekopyhyyden ja kaksinaismoralismin kun kuvitellaan olevansa niin suvaitsevaisia, mutta todellisuudessa ei haluta edes miettiä asioita toisesta vinkkelistä. Sitten kun ei kyetä ymmärtämään niin mennään henkilökohtaisuuksiin ja arvostellaan henkilön mielenterveyttä ja pyritään mitätöimään hänet ja kokemuksensa, koska ei siedetä kuulla omista ajatuksista poikkeavia asioita. Ihmetellään sitä miksi oli pyydetty koko ohjelmaan ja valitellaan kun ei saatu kuulla lisää enemmän miellyttäviä puheenvuoroja ns. soveliaimmilta henkilöiltä. Herkkiä olivat näköjään kun mielensä pahoittivat siitä, etteivät saaneet pelkkiä pro-transpuheenvuoroja.
Hermoja kiehuttaa tämä näkemys, että jos henkilö ei ole 100% vihervasemmistolainen arvoliberaali itsensä ja jonkin vähemmistöominaisuutensa kanssa täysin sinut oleva henkilö, niin hän on puolitiessä, vajaa ja hänen ajatuksensa ovat sopimattomia, kelvottomia ja arvottomia, joita ei pitäisi päästä julkiseen keskusteluun ollenkaan. En itse pidä seksuaalisesta suuntautumisestani ja esim. HS poistaa aina seksuaalivähemmistöjä koskevien uutisten kommenttikentästä mielipiteeni kun tuon esille toisenlaisen näkemyksen seksuaalivähemmistössä elävältä. Minulle on myös monet pikku LGBT-aktivistit sanoneet, että pitäisi olla hiljaa, koska näkemykseni ei hyödytä ketään, koska en ole sitä mieltä, että homous on aina yksilölle itselleen lahja, voimavara, autuus ja jotain niiin absoluuttisen ihanaa, ettei sille saa esitää pienen pientäkään kritiikkiä. Sitten kun toinen vetää herneen nenään niin saan kuulla olevani vajaa, mielisairas ja täyspaska muutenkin. Ammattilaisten mielestä identiteettini on kesken, koska en hyväksy homouttani. Miksi en saa itse määrittää tavoitteekseni sitä, että kykenisin elämään yksin enkä kaipaisin parisuhdetta tai toteuttaisi homouttani ilman, että olen siinä tapauksessa keskeneräinen ja vajaa. Varsinkin psykologien ideologiset asennoitumiset ovat niin selviä ja miten he ovatkaan keskenään niin samanlaisia, vaikka ovatkin eri persoonia.
Ei enää huvita maksattaa yhteiskunnalla kallista Kelan tukemaa terapiaa, kun ei löydy seksuaaliasioissa puolueetonta psykoterapeuttia pk-seudulla ja koska näkemys on se, että voin olla kokonainen ihminen ainoastaan jos juoksen perse pystyssä hinttiparaatissa juhlistaen homouden ihanuutta hyväksyen itseni sataprosenttisesti. Hyväksyn itseni muuten, mutta en sitä pientä hinttiosuutta, joka teki elämästäni helvettiä lapsena ja nuorena ja tekee edelleenkin. Homous ei ole kuitenkaan yhtä kuin minä itse kokonaisuutena. Se on vain vammautunut ominaisuus itsessäni. Itseä häiritsevä homoseksuaalisuus F66.11 on kuitenkin ICD-luokituksessa, mutta lääkärit ja psykologit kieltäytyvät kirjaamasta sitä ylös seurantakäyntien yhteydessä, vaikka B-lausuntoihin se on laitettu. Muutaman kerran psykologi sen laittoi, koska mainitsin närkästymiseni asiasta. Jossain vaiheessa kuitenkin vaihtoi aiempaan, koska ohjeistus on, että käynnin syyksi laitetaan masennus, sillä F66.11 ei voi esiintyä yksinään vaan on seurausta pääsairaudesta (masennus). En sitä näkökantaa tue, koska mielestäni homous voi hyvinkin aiheuttaa masennusta silloin kun se on epätoivottua. Oma homouteni on kehitysvamma, en ota kantaa muiden seksuaalisuuteen.
https://www.facebook.com/yleperjantai/posts/1934428693476994:0
PoistaMyös tuolla oli inhottavaa keittiöpsykologiointia. Itseä inhotti, että ah-niin-ihana-ja-kannustava Amanda oli tykännyt kommentista "Ehkä hän toimi esimerkkinä siitä, minkälaiseen tilaan hoitamaton transsukupuolisuus ihmisen ajaa." Se, ettei esiinny tv-kameroiden edessä iloisen pulputtavana, ei tarkoita ahdistuneisuutta saati "hoitamatonta" transsukupuolisuutta. Muutoinkin koen törkeänä keskustella kenenkään mielenterveyden tilasta yksittäisen tv-esiintymisen perusteella.
Kiitos Viivi meilistäsi. Naputtelen vastauksen tässä. Saat laittaa jatkossakin meiliä asiasta kuin asiasta. Pidin sinusta heti, kun näin sinut Perjantai-ohjelmassa. Tsemppiä sinulle kaikinpuolin. Voin vaan kuvitella, että mitä kaikkea paskaa selkäsi takana puhutaan kun kehtasit olla eri mieltä asioista.
VastaaPoistaAnonyymi:
VastaaPoistaEipä yllätä ollenkaan tuo Amandan feisbuukissa oleva keskustelu. Arvasin, että ihmiset sanoisivat jotain tuollaista.
Amanda on hyvin säkenöivä ja pulppuava ihminen. Hän suorastaan sädehtii valoa ympärilleen. Hän luo dramaattisen kontrastin Viiviin, joka on vetäytyvän ja melankolisen, suorastaan ahdistuneen, oloinen. Amanda hallitsee yleisöä säkenöinnillään ja ihmisten on niin kovin helppoa pitää hänestä ja päätyä tukemaan häntä ja hänen asiaansa ja vastaavasti sivuuttaa Viivi kokonaan. Transperjantai loi transhypettäjistä ja transkriittisistä tietyt karikatyyrit: oletko säkenöivien ja hyväntuulisten transsukupuolisten puolella vai ahdistuneiden ja jurnuttavien transkriittisten puolella? On sanomattakin selvää, että kumpaan laariin pisteet satavat. Arvasin, että ihmiset muodostaisivat tästä lyömäaseen vedoten Viivin ahdistuneisuuteen. "Katso nyt, miten sinunkin käy, jos et vaihda sukupuolta. Haluatko olla Viivi vai Amanda?"
(Disclaimer: En yritä haukkua tai lytätä Viiviä tässä. Minä pidin Viivistä heti hänet nähtyäni. Kunhan havainnoin tässä asioita.)
Ihmiset puhuvat tuolla Feisbuukissa siitä, miten Viivillä on vaan paha olla ja miten hän on eksyksissä ja ei ole vielä löytänyt itseään. Niinkuin hänellä varmasti onkin (hän kirjoitti sensuuntaisesti tuossa yllä itse). Eksyksissä hän varmaan myöskin on, mutta se ei ole ihme, sillä hänellä on ikää vasta 24 vuotta. Amanda on tarpeeksi vanha ollakseen Viivin isä ja iän tuoma varmuus näkyy hänessä selvästi. Mutta Viivin paha olo tai eksyneisyys ei ole se pointti. Pointti on se, että olisiko sukupuolenvaihdos auttanut Viiviä vai ei. Viivi päätyi ratkaisuun, että sukupuolenvaihdos ei olisi auttanut, vaan se olisi vienyt hänet vain ojasta allikkoon. Ymmärsin niin, että sukupuolidysforia on Viivin ongelmista vain yksi. Hänellä on muita paljon suurempia ongelmia ja nämä muut ongelmat ovat se syy, että miksi hänellä on paha olla. Sukupuolenvaihdos ei ratkaise näitä muita ongelmia. Se ratkaisee vain sen sukupuolidysforian. Ongelmien laittaminen kokonaan sukupuolidysforian piikkiin olisi ongelmien mitätöimistä ja niiden lakaisua maton alle. Sukupuolenvaihdoksella ei siten hoideta niitä oikeita ongelmia, vaan Viivi olisi saattanut päätyä entistä huonompaan jamaan.
Tämä on asia, joka menee Amandan huutosakilta kokonaan ohi. Tämä on asia, jota olen yrittänyt tässä blogissa paukuttaa. Johtuvatko ihmisen ongelmat transsukupuolisuudesta vai transsukupuolisuus ihmisen ongelmista? Amandan tarina saattaa olla menestystarina, ja hyvä niin, mutta jokaista menestystarinaa kohden on iso kasa surullisia tarinoita ja ne menestystarinatkin voivat olla menestystä vain pinnasta. Alla saattaa olla paljon tuskaa ja surua onnistuneen sukupuolenvaihdoksen jälkeenkin. Walt Heyerin löytämän tiedon mukaan 20% prosenttia sukupuolenvaihdoksen läpikäyneistä katuu prosessia ja päätekstissä linkkaamani ruotsalaisen tutkimuksen mukaan transsukupuolisten itsemurhariski on 20-kertainen valtaväestöön nähden myös sukupuolenvaihdoksen jälkeen. Ja tämä siis Ruotsissa, ei suinkaan missään Saudi-Arabiassa!
Tämä on asia, joka ihmisten pitäisi kertakaikkiaan sisäistää.
Minustakin tuo transhypeporukka on maalaillut vihaisen, ahdistuneen ja katkeroituneen kuvan. Ihan kuin itkisin kaikki päivät pimeässä nurkassa yksin sitä, kun elämä on niin paskaa. En toisaalta ihmettele sitä, kun noilla on minuun ainoa kosketus tämän blogin kautta ja monella ei näköjään ole oikein ymmärrystä siitä, että mikä on asiablogin tarkoitus. Näin, kun minun blogiani verrattiin noihin transsukupuolisten lifestyle-blogeihin. Niihin verrattuna tämä nyt varmasti onkin ankea blogi, mutta minä nimenomaan en koskaan halunnut pitää lifestyle-blogia. Niitä on jo ihan tarpeeksi. En ole puhunut tässä blogissa itsestäni tai henkilökohtaisesta elämästäni juuri ollenkaan ja olen tehnyt sen täysin tahallani. Olen puhunut vain tietystä ahdistuksestani perustellakseni jonkun pointtini.
VastaaPoistaVälillä minun tekee mieli astua kunnolla julkisuuteen vain osoittaakseni kaikki nuo syytteet täysin vääriksi. Haluaisin nähdä tuon porukan naaman, kun he näkevät, miten värikäs ja räiskähtelevä persoona voin olla. Tyydyn nyt kuitenkin käytännön syistä korkeintaan taidehomoilemaan kasvottomana täältä etäältä.
Haluaisin nähdä tuon porukan naaman, kun he näkevät, miten värikäs ja räiskähtelevä persoona voin olla.
PoistaShow-entrance Milo Yiannopoulos -tyylisessä kuosissa olisi 5/5. Jos ujostuttaa, voisin tulla tueksi käsikynkkään provokaation maksimoimiseksi.
Anonyymi, kantasi omaan homouteesi on jännä. En ole kuullut tuollaista aiemmin. Viitsisitkö tässä avata tarkemmin, että mitä tarkalleen koet ja miksi koet?
VastaaPoista"Anonyymi, kantasi omaan homouteesi on jännä. En ole kuullut tuollaista aiemmin. Viitsisitkö tässä avata tarkemmin, että mitä tarkalleen koet ja miksi koet?"
PoistaTämä on yleensä aihe, joka lähes kaikkien kanssa johtanut riitaisiin keskusteluihin ja myös joidenkin mielenterveyspuolen työntekijöiden kanssa, joten mietin jonkun aikaa vastaanko tähän edes. Meitä ei Suomessa varsinkaan hirveästi tosiaan ole, joilla on ihan diagnosoituna kyseessä oleva häiriö, joten siksi sitä ei edes monet ammattilaisetkaan kohtaa koskaan, mutta monien itsensä hyväksymättömyys ei tule esille tilastoihin ellei se häiritse elämää niin vakavasti, että joutuu hakemaan apua. Itselläni on taustalla useampi itsemurhayritys, joiden vuoksi seksuaalisuuteni hyväksymättömyys on tullut "väkisin" terveydenhuollon tietoon.
En ole kokenut syrjintää enkä ole kaapissa, joten ongelmassani ei ole kyse toisten ihmisten suhtautumisesta homouteeni. Tuon diagnoosin F66.11 taustalla on toki se ajatus, että ympäröivä yhteiskunta on syypää sille tunteelle, ettei homoseksuaali hyväksy homouttaan. Ajatusmaailmani on ollut monille hyvin vaikea ymmärtää ja siksi minut usein leimataan mieleltäni niin pahasti häiriintyneeksi, ettei tuntemuksillani ole väliä, koska sama kuin keskustelisi psykoosia potevan kanssa hänen aistiharhojensa todellisuudesta. Minulle ongelmani on silti totta.
Jos nyt kuitenkin luettelisin tässä ihan konkreettisia syitä sille miksi en hyväksy homouttani, mutta huomautan, että pitää ymmärtää tilanteen kokonaisuus eikä takertua yksittäiseen seikkaan.
Ensinnäkin ihan se perus anatominen ristiriita seksiin liittyen eli en koe homoseksiä itselleni optimaaliseksi siitä huolimatta, että olen sitä harrastanut. Ihminen tekee sitä mitä voi silloinkin kun ei ole tyytyväinen. Kun joutuu rajaamaan seksitapoja niin jäljelle jää säälittävää räpläämistä ja yksipuolisuutta; vammautunutta seksiä. Mistään häpeällisyydestä ei ole kyse. Minusta on silti väärin, että miehenä, jolla on kuitenkin seksuaalinen tarve penetroitua ja siihen toimintaan sopiva elin, ainoa vaihtoehtoni yhdynnälle on ulostusaukko, koska naista en kykene kokemaan seksuaalisesti viehättävänä. Siksi tunnen olevani vammainen. Luonnottomuus tai voisiko puhua nyt epäbiologisuudesta tulee ihan siitä, että anaaliyhdyntä ei onnistu ilman keinotekoista liukastetta. Toki jotkut sylkevät partnerinsa aukon täyteen, mutta se ei tee asiasta yhtään sen viehättävämpää. Toisinpäin tehtynä oma suoleni suorastaan vastustaa sisääntyöntyvää liikettä, vaikka kuinka olisi rentona. Viestittää selvästi, ettei kyseinen toiminta ole niin tarkoitettua kuin mitä monet haluaa uskoa.
Toki tiedostan eturauhasen stimulaation vaikutukset, mutten siltikään usko biologian ”suunnitelleen” sitä yhdynnällä stimuloitavaksi. Toki voidaan spekuloida maailman ääriin asti luonnollisuudesta, että esim. kaikki mitä ihminen tekee luonnossa on loppujen lopuksi luonnollista; myös se synteettinen liukastekin. Myöskin se, että jos haluaa hommista mahdollisimman hajuttomia ja tahrattomia, on etukäteen suoli huuhdeltava ja tämä tappaa spontaaniuden. Voi sitä likaiseen ja jopa osittain täynnä olevaankin suoleen lykkiä, mutta minun ei varmaankaan tarvitse mennä yksityiskohtiin miksi tämä ei ole mukavaa. Sen verran sanon, että tuollainen seksi on ollut niitä hetkiä, jolloin homous on erityisesti vituttanut. Tiedän toki, ettei naisenkaan paikat ole aina hajuttomia ja tahrattomia, mutta tuskin tarvitsee vertailla luontaisia sukuelinten ja konkreettisen paskan hajuja keskenään. Joskus olen miettinyt, että olisiko transmies, jolle ei ole tehty sukuelinkirurgiaa, tähän ratkaisu, mutta toisaalta sitten puuttuisi penis, jolloin seksistä jäisi silti pois jotain. Ärsyttävää ristiriitaa siis se, että samaan aikaan pitäisi kumppanilla olla penetraatioon tarkoitettu aukko (peräreikä se ei ole) sekä penetroiva elin, koska kiinnostus penistä kohtaan ei häviä, vaikka itse haluaisi penetroitua. Kenties jollain intersukupuolisella olisi tämmöinen ”järjestelmä”, mutta kerkeän kuolla varmasti ennen kuin sellaista tulisi vastaan.
Sitten varmaan se kivuliain seikka eli perheen perustamisen vaikeus varsinkin homomiehenä. Tapoja on monia, mutta mikään niistä ei miellytä minua. Olen itse kasvanut isättömänä enkä siksi haluaisi kasvattaa lapsia ilman äitiä, koska uskon lapsilta jäävän silloin jotain pois, vaikken tiedäkään miltä äidittömyys tuntuu. Isättömyys oli kuitenkin itselleni todella raskasta ja vaikuttaa varmasti hautaan asti. Siinä ei olisi auttanut, vaikka äidillä olisi ollut naiskumppani, jos siis hän olisi ollut lesbo, koska kaipasin konkreettisesti miespuolista vanhempaani. Sitä tunnetta toki vähätellään sillä, että sosiaalinen kontruktio ohjasi lapsen aivoni uskomaan siihen, että tarvitsen isää, koska muillakin on isä eli jos ympäristö olisi viestittänyt minulle äidin olevan täysin riittävä niin en olisi kaivannut isää. Tätä ideologiaahan nyt syötetään, jotta saadaan poistettua se isättömyyden tai äidittömyyden tuntemuksen riski, jonka tietoinen aiheuttaminen tulee silloin kyseeseen kun on kyseessä samaa sukupuolta oleva pariskunta, joka hankkii lapsia tai kun lapsia hankitaan yksin. Sitä potaskaa en usko, että yhteiskunta aiheutti isättömyyden kipuilun itselleni, koska kukaan ei tullut syöttämään minulle sitä tunnetta, että tarvitsen isää vaan kyllä se kumpusi ihan sisältäni, luonnolliselta tuntuvasta tarpeesta. Ympärilläni oli paljon vahvoja naisia esim. äitini sisaria ja myöskin miespuolisia sukulaisia, mutta ei se silti poistanut sitä tunnetta, että kaipasin läheisen aikuisen miehen tukea. Ei vanhemman ja lapsen välistä tunnesidettä muodosteta jonkun Eki-enon tai naapurin Peran kanssa.
PoistaKuulostan varmasti myös itsekkäältä paskalta kun sanon, etten halua adoptoida lapsia vaan olisin halunnut biologisesti omia. En halua adoptoida vain sen vuoksi, ettei ”kehitysvammani” vuoksi "normaalin" perheen perustaminen onnistu. Tiedostan kuitenkin, että on paljon lapsettomia heteropareja tai sellaisai missä toinen on hedelmätön, joten ongelmani ei ole seksuaalisuuteen sidottu. En halua mitään kikkailuperhettä. Ajatus sijainsynnytyksestä ja naisen kehon käyttämisestä synnytyskoneena ei tunnu oikealta, koska näen itseni viemässä lapsen äitinsä tai synnyttäjänsä rinnalta. Kehdonryöstäjä saa uuden merkityksen kun asiaa katsoo sillä tavalla. En halua myöskään olla mikään viikonloppuiskä, että lapset olisi tyyliin äitinsä tai äitiensä kanssa viikot ja minulla viikonloput. Olisi tietenkin yksi vaihtoehto muodostaa suurpehe saman katon alle, jossa kaksi homomiestä + nainen tai naispariskunta ja siten lapsilta ei puuttuisi kumpaakaan biovanhempaa. Tämä järjestely ei myöskään miellytä. Ihan sama mitä vippaskonstia käyttää. Eikä se lapsi tietenkään koskaan tulisi olemaan minun ja miespuolisen kumppanin yhteinen siis biologisesti. Moni varmasti miettii, että mitä väliä sillä olisi kun vanhemmuus on muutakin kuin biologiaa, mutta en osaa täysin selittää miksi koen miten koen. Kai sekin, että jos itse yrittäisin muodostaa tunnesidettä kumppanin lapseen, joka ei kuitenkaan ole minun, niin se tuntuu jo ajatuksena oudolta. Olen vaikea ihminen enkä sille voi mitään. Toisaalta ehkä epäitsekkäin ja rakkaudellisin teko on tässä se, että lapseni jäävät syntymättä tähän julmaan ja pahasti sekaisin olevaan maailmaan, vaikka olisin tehnyt tietysti kaikkeni ollakseni hyvä isä.
Kolmas syy homouteni hyväksymättömyydelle on myöskin monien mielestä absurdi eli se, että kun on lapsesta lähtien kokenut epänormaaliutta niin olisi edes halunnut normaalimman aikuisuuden. Homous on kuitenkin poikkeama siinä mielessä, että merkittävästi suurin osa ihmisistä on kuitenkin heteroseksuaaleja. En halunnut olla ”erityinen”. En koe homoutta tavoiteltavana asiana tai jonain ihanana lahjana. Kärsimystä siitä on kuitenkin koitunut paljon varsinkin kun homot syrjivät toisiaan vähemmistön sisällä. Homomiesten pinnallisuus on myöskin erittäin syvällä, vaikka kyse on pintapuolen asioista eikä se varmaan tule muuttumaan vuosikymmeniin jos koskaan. Kun et vastaa kauneusihanteita, niin jo valmiiksi pienessä vähemmistössä oikean kumppanin löytäminen on todella vaikeaa.
Heterojen kohdalla on helpompi sanoa, että kaloja riittää meressä, mutta tiedostan tässäkin tapauksessa sen, että moni hetero kärsii myös kumppanin löytämisen vaikeudesta.
PoistaLapsena ajattelin, että sitten kun olen aikuinen niin asiat on toisin. Se friikin leima tuntuu olevan sydämeeni kaiverettu iäksi. Teininä olin värikkäämpi, suorastaan oksettava ja lähinnä siis ulkonäöllisesti. Kesti liian pitkään ennen kuin löysin sellaisen ”miesidentiteetin”, joka ei ole liian naisellinen, mutta ei pakottavan maskuliininenkaan. Siltikään en tule koskaan olemaan tyytyväinen. Koen itseni kuitenkin atm:ksi eli alemman tason mieheksi. Minua voisi Viivin sanoin kuvailla kääpiökokoiseksi mieheksi. Toki liian tiukat miesmuotit ovat vahingollisia, mutta aina kun kohtaan itseäni paljon pidemmän miehen joudun kokemaan alemmuudentuntoa, vaikka kyllähän pienikin mies voi pärjätä fyysisesti. Toisaalta on joitakin asioita kehossani ja itsessäni ylipäätänsä joiden vuoksi ei tarvitse tuntea surkeutta toisia miehiä kohtaan, joten en kärsi tästä tunteesta niin hirveästi kuin mitä ehkä kertomastani voi tulkita. Toisaalta miesten hierarkiaan kuuluva vertailu ja paremuudentunnon tarve on varmasti sitä sosiaalisesti konstruoitunutta myrkkyä, sillä se aiheuttaa ongelmia yhden jos toisenkin miehen psyykeelle. Kaikki kun ei vaan voi olla hypermaskuliinisia soturiuroksia.
En ole koskaan pystynyt muodostamaan kestäviä ystävyyssuhteita toisten miesten kanssa ja koen, että homouteni vaikuttaa siihenkin. Homojen kanssa on vaikeaa ja heteromiesten kanssa ei ole usein mitään puhuttavaa tai mitään yhteistä. Tämänkin vuoksi koen itseni vialliseksi varsinkin kun vertaan itseäni sellaisin miehiin, joilla on se oma kaveriporukka, jonka kanssa touhuta kaikkea. Naisten kanssa olen katkaissut ystävyyssuhteita vain ja ainoastaan sen vuoksi, etten enää sietänyt sitä ”me and the girls” stereotyyppistä kuviota, jossa homo on integroitunut tyttöporukan osaksi. Myöhemmin palautin muutaman merkityksellisimmän ystävyyssuhteen, koska eihän homouteni ole heidän tai itsenikään vika. Silti kieltäydyn viettämästä mitään ”tyttöjen ja homojen iltoja”. Olen joutunut välttämään häitä ja esim. sisarusteni lasten ristiäisiä, koska olen kuitenkin hyvin katkera enkä osaa nauttia toisten onnesta tai nähdä sitä liikaa.
Terapioista eikä masennuslääkityksistä ole tosiaan ollut mitään hyötyä ja olen psykiatrisen hoidon piirissä ollut niin monta vuotta, että jos jotain helpostusta kalliilla paskanjauhannalla olisi pitänyt olla niin se näkyisi nyt. Olisin toki ihanaa jos joku kaunis päivä homoseksuaalisuuden ”korjaamiseen” heteroseksuaalisuudeksi löytyisi keino. Huvittavaa on ammattilaistenkin mielipiteissä se, että transsukupuolisen toive saada mieleisensä kroppa sen sijaan, että hyväksyisi itselleen epämiellyttävät sekundaariset sukupuoliominaisuudet, on hyväksyttävämpää kuin se, että homo toivoo itselleen sopivampaa seksuaalista suuntautumista. Jos seksuaalinen suuntautuminen voitaisiin leikata ihmiseen uusiksi niin kenties suhtautuminen olisi toisin. Joskus elämä toki on kamppailua loppuun asti ja näin varmasti itseni kohdalla tulee olemaan.Jokaisen ikävuoden kertymisen jälkeen sitä kuitenkin huomaa, (vaikka olen vielä suht nuori) että alkaa hiljalleen tyytyä siihen, että on jatkuvasti tyytymätön, mutta kuolema korjaa joskus pois oli se sitten luonnollista tietä tai oman käden kautta. Sen jälkeen homoutenikin hajoaa pois. Sitä usein harmittelenkin, etten voi tappaa homoutta ilman, että kuolen itse samalla. Elämässä lohdullisin asia itselleni onkin se, ettei elämä ole ikuista vaan se päättyy. Siksi en todellakaan tule tavoittelemaan mitään sateenkaaren sävyisiä asioita, vaan yritän tällä hetkellä sopeutua siihen, että elän yksin huolimatta läheisyydenkaipuusta. Tuli ehkä ”pikkasen” liikaa tekstiä. Pahoittelen.
Kiitos, että päätit vastata kuitenkin. Ihan kiinnostavaa näkökulmaa tuo. Eniten kyllä itseä raastoi tuo, että joku ihan ammatti-ihminen on vedonnut isäsuhteen olevan sosiaalinen konstruktio. :/ Että mitähän helevettiä?
PoistaViivi oli loistava tässä. Todella mielenkiintoinen, rohkea ja raikas. Maailmassa on se ongelma, että ihmiset ovat juuttuneet egoon, identiteettiin, hädissään takertuvat itsessä vellomiseen. Mun mielestä Viivi puhui todella upeasti totuudesta. Ihan mieletöntä. Kiitos Sametille että kirjoitit tästä jutun, muuten olisi jäänyt näkemättä.
VastaaPoistaKun miettii tätä keskustelukulttuuria (kokemus, psykologisointi, "tuota vaan ahdistaa"), niin alkaa epätoivo iskeä. Todella upeaa että joku uskaltaa noin suoraan ja rohkeasti puhua jostain syvemmästä ja kestävämmästä.
Jep, täyttä asiaa Viivi puhui, kun Amanda vaan toisteli sitä samaa mitä muutkin. Mutta ihmiset ovat sellaisia urpoja, että heitä kiinnostaa enemmän se, että miten sanotaan kuin se, että mitä sanotaan.
VastaaPoistaTodella monen olen kyllä nähnyt sanoneen, että Viivi oli porukan ainoa täysipäinen henkilö, joten kyllä hänen esiintymisensä on kolahtanut.
"Todella monen olen kyllä nähnyt sanoneen, että Viivi oli porukan ainoa täysipäinen henkilö, joten kyllä hänen esiintymisensä on kolahtanut."
PoistaVau, oikeasti? En ole törmännyt, mutta jos näin on, niin toivoa vielä on näinä sekaannuksen aikoina. Jos Viivi luet näitä kommentteja niin haluan välittää sulle tätä kautta kiitokseni. Upea, rohkea teko. Ja sori Sametti että spammaan sun kommenttilootaa tällaisella :D En nyt jaksanut miettiä miten muuten saisi mahdollisesti Luoman nähtäville kiitoksen.
Saa täällä spämmätä. :3
Poista"Olen ollut huomaavinani, että juuri Amandan kaltaiset ihmiset haluavat kaikkein sinnikkäimmin sulkea korvansa transkokemukseen liittyviltä ongelmilta, kuten detransitiolta, traumaperäiseltä dissosiaatiolta tai transsukupuolisten mielenterveysongelmilta"
VastaaPoistaTämä on niin, niin totta. Mun mielestä on jotenkin oksettavaa, että AIKUISET miehet tsemppaavat jotain pikkutyttöjä tällaisessa asiassa. Olen törmännyt aivan poskettomiin juttuihin koskien varsinkin nuorten tyttöjen sukupuolidysforiaa. Mielestäni monesti on kyse juurikin vaikka anoreksian kaltaisesta oirehdinnasta. Miksi tyttöjen pahoinvoinnista ei olla enemmän huolissaan? Itse olin äärimmäisen dysforinen "transpoika" teininä ja nuorena aikuisena. Johtui tasan tarkkaan seksuaalisesta traumasta ja esim. siitä, että olin todella muodokas jo teininä ja sain aivan poskettomat määrät ahdistelua ja huutelua osakseni. Kuka hullu nyt EI haluaisi sitä helvettiä pakoon keinolla millä hyvänsä? Ja sitten nämä nelikymppis setäset kilpaa huutavat pikkutytöille että menkää ja tehkää. Oksettavaa. Kunpa olisi mahdollista tuoda tätä näkökulmaa anonyymisti esille. Säälin näitä nuoria tyttöjä, jotka eivät saa tämän hypen ja älämölön alta oikeasti tarvitsemaansa tukea ja apua. En voi muuta kuin olla kiitollinen, että olen näinkin vanha ja itsekin kokenut pahimmat kipuiluni Viivin osuvasti kuvaamana aikana "kun suurinta sukupuoliroolien heiluttamista olivat pipoja virkkaavat lumilautailijapojat" (sori jos ei mennyt oikein sanasta sanaa.) Voin vain kuvitella mitä tuhoa olisi syntynyt, jos olisin joutunut ottamaan tuon roolin ja saanut tuen muka omana itsenäni... Suretti näiden ohjelmassa esiintyneiden tyttöjen puolesta.
On totta, että olisin varmasti päästäni pipi myös ilman tätä transproblematiikkaa jo ihan perimäni takia. Suvussani on todella paljon masentunutta ja muuten mielenterveysongelmaista jengiä, omat vanhempani mukaan luettuina, mistä saadaan huonoille geeneilleni kaveriksi vielä huono kasvuympäristö. Minulla on diagnoosit masennuksesta, ahdistuksesta ja vaativasta persoonallisuudesta, nuorempana harrastin myös tyttömäistä syömishäiriöilyä. Mutta tällaisia moniongelmaisia me sukupuolikipuilevat nyt aika usein olemme. Minulla kuitenkin tämä transongelma on ollut mukana niin kauan kuin olen itse ollut kuvioissa. Se ei ole lähtenyt liikkeelle mistään teini-iän angstiperformanssista vaan palautuu, niin no minne? Kohtuun? Vauvaikään? Varhaislapsuuteen? Tuon kun tietäisi. Tietenkin kehodysforia ja sosiaalinen syrjäytyneisyys ovat osaltaan ruokkineet masennusta ja ahdistusta ja toisinpäin. Olen silti vuosien varrella joutunut nöyrtyneenä toteamaan, etten ole Aleksanteri Suuri vaan Viivi Pieni, eikä tätä Gordionin solmua avata kirurginveitsen heilahduksella vaan pitkäjänteisellä ja inhorehellisellä purkamistyöllä. Haluaisin pysähtyä tarkastelemaan naiseuttani tasan yhtä vähän, kuin haluaisin pitää kädessäni tarantellaa tai käärmettä. Mutta minkäs teet! Parempi tuo nöyryytys on kohdata nyt öbaut ehjänä kuin joskus myöhemmin keho täynnä kutisevaa arpikudosta ja kirvelevää valhetta.
VastaaPoistaAikuisten ihmisten vauhtisokeilu teinisopuleiden suhteen on tosiaan äärimmäisen irvokasta ja vastuutonta. Tulee jotenkin mieleen se puoliksi myyttinen Blue Whale -itsemurhapeli.
T. Pitkari Viivi
Olen tähän asti miettinyt nuorten transhoitoja lähinnä siltä kannalta, miten voidaan varmistaa, että hoidettava todella on hoitoa kaipaava trans ja mitä jos ei ole. Tästä kirjoituksesta aukesi myös kiinnostava näkökulma siitä, onko transsukupuolisena aikuistuminen oikeastaan välttämätöntä, jotta voi transition jälkeen (ainakin joissain tapauksissa) olla varma siitä, että hoidot olivat oikea ratkaisu. Eli jos translapsen transitio ajoitetaan niin, ettei hän ehdi juuri ahdistua biologiastaan, seuraako siitä välttämättä se, että aikuisena alkaa miettiä, olisiko elämä ollut parempaa syntymäsukupuolessa?
VastaaPoistaItse olen vasta yli kolmekymppisenä hoitoihin lähtenyt transmies. Olen kyllä teini-iän alusta asti kokenut olevani poika, mutta käyttänyt sitten parikymmentä vuotta sen pohtimiseen, tekisivätkö hoidot elämästäni kokonaisuutena arvioiden helpompaa vai vaikeampaa. Uskoakseni minulla on ollut hyvät eväät ja selviytymismekanismit, koska olen pystynyt asiaa niinkin pitkään harkitsemaan ja elämään silti varsin täysipainoista, onnellista elämää samalla. Lopulta päätin, että hoidoista on minulle niin paljon hyötyä, että haitat jäävät pienemmiksi. Ennen tuota päätöstä niin ei ollut, vaan mm. omat pelot, ympäristön suhtautuminen ja sosiaalistaloudellinen tilanne nostivat riskit hyötyjä suuremmiksi.
Pitkästä ja perusteellisesta harkinta-ajasta huolimatta epäilyksiä on välillä tullut. Erityisesti aina siinä kohtaa, kun jokin asia on ollut peruuttamattomasti muuttumassa: läheisille kertoessa, vähemmän läheisille kertoessa, hormonihoitoja aloittaessa, leikkauksiin mennessä. Epäilykset ovat siis olleet pelkoa siitä, että mitä jos joskus huomaankin olleeni väärässä. Silloin on helpottanut, kun on ollut takana elettyä (aikuis)elämää, yrityksiä elää naisena ja vuosia "naisennimisenä miehenä" ulkopuolisten silmissä. Voin kuvitella, että ellei minulla olisi sitä historiaa joka on, saattaisivat tällaiset pelot ja epäilykset jäädä kaihertamaan.
Ymmärrän jokseenkin ongelman siinä, että kokee transition jälkeen valehtelevansa. Oma ratkaisuni ongelmaan on sosiaalisen ja biologisen sukupuolen ymmärtäminen eri asioina. Olen korjannut sosiaalisen sukupuoleni vastaamaan kokemustani. En väitä biologiastani mitään. On tulkitsijan oma moka, jos hän tekee virheellisen päätelmän biologiastani ulkonäköni perusteella. Tämä tulkintaongelma ei ainakaan omalla kohdallani edes syntynyt transprosessin myötä vaan jo lapsuudessa minua pidettiin usein poikana. Toisaalta biologiset yksityiskohdat ovat muutenkin mielestäni yksityisasioita, joten minulla ei ole mitään velvollisuutta niitä jokaiselle vastaantulijalle kuuluttaa.
Ajattelen, että joidenkin muunsukupuolisten kokemus on ehkä samankaltainen kuin sinun, Sametti: he eivät koe, että voisivat rehellisesti sanoa olevansa miehiä, koska biologia on naisen, joten heidän ratkaisunsa on kutsua itseään muunsukupuolisiksi, sukupuolettomiksi, monisukupuolisiksi jne. En tokikaan usko, että he ainakaan myöntäisivät ajattelevansa näin, eivätkä ehkä tietoisella tasolla ajattelekaan. Ehkä tätäkin voisi nimittää sisäistetyksi cis-seksismiksi (jos olen termin sisällön oikeansuuntaisesti ymmärtänyt).
Mitä mieltä olette seuraavista videoista?
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=vylLsZi99dc
Turhan julkkistyrkky Elena Vikströmin, joka on itsekin trans, triggeröityminen yllä olevasta videosta:
https://www.youtube.com/watch?v=FlWafxbbpRc
Alkuperäisen videon lähettäjän pitkähkö vastine edelliseen videoon:
https://www.youtube.com/watch?v=2E9wWAHONww
Kolmas vastine:
https://www.youtube.com/watch?v=c2-3MUWXw_c
Kommentit on tietenkin sitä itseään eli täyttä paskaa. Sitä perus "transut on mielisairaita, jotka pitäis tappaa" ja toisaalta "yhyy byää, miks te vihaatte kaikkii transui kun te vastustatte Jani Toivolan politiikkaa, mä niinq nauran teil vedet silmis ku te ootte niin saatanan tyhmii ja vammassii ja hei ettekste te tajuu et nyt on vuosi 2017" -ulinaa.
Ajattelen, että joidenkin muunsukupuolisten kokemus on ehkä samankaltainen kuin sinun, Sametti: he eivät koe, että voisivat rehellisesti sanoa olevansa miehiä, koska biologia on naisen, joten heidän ratkaisunsa on kutsua itseään muunsukupuolisiksi, sukupuolettomiksi, monisukupuolisiksi jne.
VastaaPoistaMagdaleenan äiti ehdotti, että ehkä minä olen sittenkin muunsukupuolinen. Olen tästä ehdottomasti eri mieltä.
Muunsukupuolisethan nimenomaan tyypillisesti kritisoivat transhoitoja ja sanovat niitä mm. turhiksi ja tarpeettomiksi. He sanovat, että eivät halua muokata kehoaan. Tämähän siis tarkoittaa, että heillä ei ole kehodysforiaa. Minä en koe olevani sukupuoleton tai monisukupuolinen. Minä koen olevani mies ja minä haluan olla mies ja tulla mieheksi biologiaa myöten. Minulla on erittäin syvä kehodysforia. Minua auttoi nimenomaan kehonmuokkaus. Joku pelkkä nimen tai juridisen sukupuolen muuttaminen ei olisi auttanut minua mitenkään. En edes ajatellut juridista sukupuolta hoitoihin lähtiessäni ja miehen nimeä olin käyttänyt epävirallisesti jo jonkun aikaa ennen virallista nimenmuutosta.
Mutta minä tiedän olevani biologinen nainen. Se ei ole identiteettiasia, vaan se on fyysinen todellisuus samaan tapaan kuin pituus, paino tai painovoima. Fyysisen todellisuuden ja kokemuksen ristiriita vaivaa minua.
En ole todellakaan seurannut millään tavalla aktiivisesti transuilua ja suhtautunut ehkä aika kriittisesti translapsista puhumiseen, mutta näin Pertti Perusheterona tuon pätkän katselu vei sympatioita enemmmän translapsien suuntaan. Tai juuri ehkä omasta näkökulmasta vaikea miettiä, että monet lähtivät millään lailla heppoisin perustein mukaan transuiluun.
VastaaPoistaEn tosiaankaan pidä mitenkään mahdottamana että jotkut mentaalipuolen ongelmat saattaisivat jopa korreloida transuilun kanssa, mutta kieltämättä vaikea nähdä miten nykykontekstissa liberaalimpi suhtauutminen transuiluun ja transuiluun taipuvaisiin ihmiseen olisi negatiivinen juttu.
Anonyymi:
VastaaPoistaNuo videot kommentteineen ovat juuri tätä perusscheissea eli joku asiallisesti vähän kritisoi ja siitä sitten riemastuvat kaksi ääripäätä eli sukupuolisekoilijat ja oikeat transfoobikot. Nämä kaksi ryhmää sitten päätyvät heittämään kakkaa toistensa niskaan. Ja tavallinen tolkun ihminen siinä sitten seuraa sivusta päätään pyöritellen ja naamapalmuttaen.
Tuonen Joutsenen alkuperäinen video on täysin asiallinen ja hän nostaa esiin transideologian isoimpia ongelmia, joita olen itsekin käsitellyt tässä blogissa. Olen suurinpiirtein kaikesta samaa mieltä (Tuonen Joutsen on väärässä vain sukuelinleikkausten teknisistä yksityiskohdista, mutta se on sivuseikka). Noista Jani Toivolan esittämistä uudistuksista piti minunkin kirjoittaa aikoinaan, mutta se jäi ajanpuutteen vuoksi. Mutta lyhyesti: ihan täyttä tuubaahan ne ja Tuonen Joutsen selitti hyvin, että miksi.
Elenan vastausvideo oli tolkuttoman huono ja sen voi tiivistää "vittu nää ihmiset on TYHMIÄ, aaaaarrrrggghh!" Hän ei sano yhtään mitään järkevää tai kiinnostavaa. Lisäksi häneltä ja hänen kommentoijiltaan menee aivan täysin ohi, että mitä Tuonen Joutsen yritti edes sanoa. He saivat tuosta väännettyä jotenkin, että Tuonen Joutsen vihaa transuja ja homoja ja hänen mielestään näitä ryhmiä kuuluu ja pitää sortaa ja heidän oikeutensa kieltää. Joutsen ei tietenkään sanonut mitään tähän suuntaan.
Juuri tämän vuoksi koko transkeskustelu on niin hemmetin turhauttavaa. Monet transut eivät tunnu olevan erityisen älykkäitä ihmisiä, joilla ei ole mitään syvällisempää ymmärrystä yhteiskunnasta tai psykologiasta eikä siten mitään järkeviä argumenttejakaan. He ovat lähinnä tulisieluisia tunneihmisiä ja kommentointi ja asenteet sen mukaisia. "Olet meidän puolellamme tai meitä vastaan." Minuakin on sanottu transvihaajaksi ja kuulemma en ole transsukupuolinen ollenkaan, vaan pelkkä cisheterotrolli.
Ei ihmekään, jos ihmiset suhtautuvat transsukupuolisiin nihkeästi tuollaisten urpojen kohtaamisen jälkeen. Eihän noiden kanssa voi käydä yhtään mitään keskustelua. Jos tuo on ihmisten ainoa kosketus transsukupuolisiin, niin eipä yhtään ihmetytä, jos oikea transfobia on nousussa.
En ole vielä kertaakaan nähnyt, että joku transhypettäjä olisi yrittänyt kritisoida minun näkemyksiäni. Minua henkilönä he kyllä kritisoivat ja maalailevat minusta kuvaa katkeroituneena ja masentuneena sekopäänä. Itse argumenttejani he ei koskaan haasta.
Itse ihan perusheteronaisena heitän tänne elämäni ekan kommentin. Katsoin tuon tranperjantai-lähetyksen ja Viivin haastattelu oli varsinainen vau! Jännitykset sikseen mutta se mitä Viivi puhui oli jäätävän raakaa faktaa. Helkkarin rohkeeta ja pysäyttävää. Kontrasti oli aikamoinen verrattuna transhypettäjiin. Viivi ilmaisi asiat koruttomasti. Sitä ohjelmaa katsoessa ajattelin että ainoo järkevä tyyppi joka ei edes yritä esittää yhtään mitään muuta kuin on. Mun siskon kollega tekee sukupuolenkorjausleikkauksia ja on todennut samaa kuin täälläkin Sametin blogista olen lukenut. Ongelmat ei suurimmalla osalla korjaannu vaan isolla osalla jopa pahenee. Päänsisäiset ongelmat nimittäin pitäis hoitaa terapialla eikä leikkauksilla. Tällaisia ne lääkärit kahvitauoilla puhelee kun eivät mielellään leikkaisi. Tsemppiä bloginpitäjälle ja upeelle, koko trans-illan rohkeimmalle Viiville. Sisäisesti aitoja ihmisiä, niitä alkaa olla nykyään aika harvassa :)
VastaaPoistaTällaisia ne lääkärit kahvitauoilla puhelee kun eivät mielellään leikkaisi.
VastaaPoistaNiinpä.
Minun äitini on hoitaja ja ollut töissä Töölön sairaalassa siinä paikassa, missä tehdään näitä transleikkauksia. Hän vastusti minun sukupuolenvaihdostani jyrkästi sen perusteella, mitä oli töissä nähnyt. Minun sukupuolenvaihdokseni jälkeen hän joutui vaihtamaan työpaikkaa, koska ei kertakaikkiaan kestänyt sitä kahvitaukoläppää enää.
Olen pahoillani sun äidin puolesta. Oliskohan läpänheitto joskus selviytymiskeino rankasta työstä. Patologit heittää kuulemma rankinta mustaa huumoria. No tää on nyt asian vierestä mut kuitenkin..t.perusheteronainen cis tai mitä lie
PoistaOliskohan läpänheitto joskus selviytymiskeino rankasta työstä.
PoistaOn. Olen kuullut, että myös mm. psykiatrien läppä on hyvin rankkaa.
Ja kiitos.
"kieltämättä vaikea nähdä miten nykykontekstissa liberaalimpi suhtauutminen transuiluun ja transuiluun taipuvaisiin ihmiseen olisi negatiivinen juttu."
VastaaPoistaElämmekö samassa todellisuudessa, samassa maassa? Mitä sinulle tämä "liberaalimpi" suhtautuminen tarkoittaisi? Transihmiset saavat käsittääkseni hyvää ja korkealaatuista hoitoa veronmaksajien piikkiin. Mitä nyt itse tunnen transsukupuolisia (esim. biologisesti miehiä jotka eivät todellakaan mene läpi naisina) niin he eivät kohtaa mitään vaaroja, törkyä tms. arkielämässään. "Liberaalimpi suhtautuminen" muualla maailmassa tarkoittaa esim. juridisen sukupuolen vapaata vaihtelua joka on johtanut lukuisiin tapauksiin, joissa "naiseksi identifioituva" (mitä helvettiä se sitten tarkoittaakaan) mies on laitettu esim. vankilassa naisten osastolle ja tehnyt seksuaalirikoksia naisia kohtaan. Briteissä naiset yrittivät kokoontua keskustelemaan aiheesta "what is gender" ja miespuoliset transaktivistit pahoinpitelivät joukolla kuusikymppisen naisen. Aktivistit pitivät tätä oikeutettuna, sillä naisethan eivät saa kokoontua enää keskenään, sillä se ei ole tämän "liberaalin suhtautumisen" mukaista. Male-to-trans-ihmisille järjestetään eksklusiivisia tukiryhmiä, mutta jos naiset, esim. lesbot haluavat kokoontua keskenään, sitä ei sallita (valitan, mutta mekkoon pukeutuminen ei tee heteromiehestä lesboa), sillä sekin on olisi transfobiaa ja "liberaalin suhtautumisen" eli ideologian vastaista. Ollaan siinä pisteessä, että transsukupuolisten aseman parantaminen alkaa heikentää muiden asemaa, äkkiseltään tulee mieleen naiset ja lapset. Vai mitähän tämä sinun takaa hakemasi "liberaali suhtautuminen" mahdollisesti on? Ymmärrän toki, että miehiä ei hetkauta vaikkapa se juridisen sukupuolen vapauttaminen koska mitäpä nämä taskukokoiset eunukit biologisille miehille mahtaisivat, mutta toista on jos naisten pukkariin tai vankilaosastolle pölähtää aggressiivinen 2-metrinen mies. Esim. sellainen, joka alkaa hajotella julkisilla paikoilla televisioita kun ei saa tahtoaan läpi... (Tosielämän tapaus, ko. henkilön uhritarinan voi lukea suurimmasta päivälehdestä. Kyseinen henkilö paistattelee naamakirjassaan väkivaltakuvaston kanssa, ihmiset rakastavat - voi miten ihanaa liberalismia.) Transaktivistien konsensus on Suomessakin, että natsia ja terfiä ei pelkästään saa vaan pitää vetää turpaan. Ihanaa liberalismia, sitä me tarvitsemme Suomeenkin. Kyllä transut ovat se tärkein kansanryhmä joiden edessä pitää jokaisen on opeteltava tämä liberaali suhtautuminen. Muuten tulee turpaan ja niin on oikein, koska yhteiskunnan transfobia ja sorto.
Jos olet mies ja hetero niin ymmärrän kyllä, miksi ongelmien näkeminen on niin vaikeaa varsinkin jos ei harjoita sellaisia asioita kuin omilla aivoilla ajattelu ja kotiläksyjen teko. Yleensä keskusteluun osallistutaan kun läksyt on tehty.
Emme varmaankaan elä samassa maassa sillä olen asunut jo useita vuosia Suomen ulkopuolella.
PoistaMinulle liberaalimpi suhtautuminen tarkoittaisi sitä, etteivät ihmiset välittäisi niin paljon siitä mikä epäsuhta mahdollisesti on joidenkin ihmisten biologisen sukupuolen ja näiden kokeman sukupuolen välillä. Sikäli kun jotkut transsukupuoliset pääsevät läpi ilman kauheaa paskaa ja perherikkoja, niin hieno juttu. Vaikea kuitenkaan uskoa etteikö aika iso osa kokisi kovaa syrjintää tai ongelmia lähipiirinsä kanssa toimiessaan.
Muuten tuo viesti on sellaista ölinää ja lähteetöntä scheissa, että vaikea ottaa tosissaan.
Blogin pitäjälle ehkä sellainen kommentti, että jos esimerkiksi minun viestini ja siihen saamani vastauksen jälkeen ainoa kommenttisi on "Being so openminded that their brains fall out", niin enpä suoranaisesti ihmettelee mikäli saat kommentteja transfobian edistämisestä. Kirjoita mitä kirjoitat, ja kommentoi tai jätä kommentoimatta, mitä haluat, mutta sanon että tuo kyllä kavaltaa sinusta jotain.
Tähän transaiheeseen liittyy niin paljon ongelmia ja riskejä ja suoranaisia vaaroja, että ihmettelen, miten joku ei voi olla näkemättä niitä. Siihen viittaus, että aivot valuvat ulos, kun meno on niin kritiikitöntä. Niistä epäkohdista puhuminen ei ole mitään fobiaa, vaan aitoa huolta. Olen lisäksi itse transsukupuolinen, melkein hajosin siihen dysforiaani ja kävin tuon sukupuolenvaihdosmyllyn läpi. Minä tiedän tasan ja tarkkaan, miltä dysforia tuntuu ja tunnen suurta empatiaa kaikkia sitä kokevia kohtaan. Miten ihmeessä minä edes voisin olla transfoobinen? Olen kaikkea muuta kuin transfoobinen.
PoistaMitä tuohon liberaalimpaan suhtautumiseen tulee, niin me olimme siellä jo. Koko läntinen maailma on ollut minun koko myöhäisnuoruus- ja aikuisikäni erittäin transpositiivinen. Mutta suunta on kääntymässä ja siitä voimme syyttää vain ja ainoastaan transaktivistien perseilyä. He ovat yksinkertaisesti menneet ihan liian pitkälle. Aloitin tämän blogin, koska olin niin huolissani tilanteesta. Homma on vaan koko ajan mennyt pahemmaksi sellaisella vauhdilla, että olen jo siinä uskossa, että törmäystä ei voida enää estää. Transsukupuolisten yhteiskunnallinen asema olisi ollut parempi, jos nykyisenlainen transaktivismi ei olisi koskaan saanut tuulta, ja olisimme pysyneet siellä, missä aikaisemmin oltiin.
Ja btw sanon tämän itse transsukupuolisena ja transsukupuolisen ihmisen kokemusten varjolla.
Siitä tosin olemme samaa mieltä, että keskustelu asian ympärillä menee helposti ölinäksi. Mutta ihmekös tuo, kun ihmisillä alkaa olla mitta niin täynnä ja monella alkaa olla tässä vaiheessa omakohtaista kokemusta transhypettäjien kanssa keskustelusta ja nehän ovat juuri sellaisia keskusteluita, jotka eivät etene mihinkään. Joku tuossa linkkasi Youtube-videoita ja niiden kommenteissa on oikein hyviä esimerkkejä tästä. Tuo on monen ihmisen ainoa kosketus transsukupuolisiin, joten ihmekös, että asenteet ovat mitä ovat. Se on normaalia sosiaalista dynamiikkaa (valitettavasti).
Kysyn uudestaan: Kerro minulle, että miksi asiat eivät ole hullusti?
PoistaItselläni on lähinnä fiilis, että seison junaradalla ja näen, miten juna kaartaa kohti tuhatta ja sataa. Hyppään sivuun ja huudan muille, että siirtykää nyt äkkiä, kun juna tulee. He nauravat minulle ja sanovat, että mikä juna, ei täällä mitään sellaisia ole. Juna tulee aina vaan lähemmäs ja porukka seisoo yhä siinä raiteilla. Minä alan jo tosissani hermostua ja huudan, että näettehän te, että juna tulee, siirtykää ny helvetti siitä jo. Muut nauravat ja sanovat, että mitä paskaa minä selitän, hulluko olen. Nyt juna on jo niin lähellä, että se tuuttailee niin, että korvat soi ja yhä porukka vaan seisoo siinä raiteella...
Blogisi selailun perusteella itse asiassa vähän tuollainen "minä olen transu, joten minä kyllä tiedän mikä on kaikille transuille parasta"-tyylinen argumentointi on jopa hieman häirinnyt.
PoistaJos tehtäisiin gallup ja kysyttäisiin “Pidätkö transseksuaalisuutta mielisairautena ja otettaisiin sen jälkeen 1000 ihmistä, jotka sanoivat kyllä ja 1000 ihmistä jotka sanoivat etteivät pidä, niin kumman porukan luulisit syrjivän enemmän transuja tai todennäköisemmin katkaisevan välit sukupuolta vaihtavaan lapseensa? Transseksualisuudesta puhuminen mielisairautena vaikuttaa vajaavaisen ymmärrykseni perusteella suorastaan "virheelliseltä" tavalta lähestyä aihepiiriä, mutta varsinkin se ja jotkut muutkin kommentisi tulevat antaneeksi ammuksia juuri transfobialle.
Olen nuorehko yliopiston läpi käynyt tyyppi, joka on elänyt aikuisikänsä aika "liberaalissa kuplassa" eikä transseksuaalisuudesta puhuttu juuri mitään juuri missään. Siksi minun on vaikea kuvitella, että suuri enemmistö suhtautuisi millään lailla kovin vapaamielisesti, ymmärtävästi tai hyväksyvästi transuiluun. Oma selkäydinreaktio transuilun näkemiseen on lievä iljetys ja luulen, että aika monilla tuollainen selkäydinreaktio määrittelee myös sen miten he transuihin suhtautuvat.
Oletko muuten sitä mieltä, että homojen asema olisi parempi, samanlainen vai nykyistä huonompi ilman homoaktivistien vuosikymmeniä kestänyttä toimintaa?
Se että minun pitäisi määritellä miksi asiat eivät ole hullusti, tuntuu vähän väärinpäin asetetulta todistustaakalta.
En missään nimessä yritä väittää, että tietäisin, mikä on kaikille parasta. Kuten päätekstissä jo totesin, sukupuolidysforiaan voi olla useita syitä, mutta myös useita ratkaisuja (sukupuolenvaihdos ei ole ainoa ratkaisu, vaikka se onkin ratkaisu joillekin ihmisille) ja yksilö itse lopulta tekee sen ratkaisunsa punniten hyöty-haitta -suhteita, mutta voidakseen punnita oikein tulee hänellä olla tarpeeksi oikeaa tietoa. Minä puhun täällä asioista, joista ei puhuta tarpeeksi ja joita transaktivistit ovat joko vääristelleet tai yrittäneet aggressiivisesti vaientaa.
PoistaEn missään nimessä lyttää menneiden aikojen homo- tai transaktivistien työtä, kuten en feministienkään. Sehän on aivan selvää, että heidän työnsä oli ehdottomasti tärkeää ja positiivista. Mutta mennyt on mennyttä. Nyt ollaan nykyisyydessä. Alkuperäiset aktivistit saavuttivat sen, mitä hakivat. Sen jälkeen hommat lähtivät ihan uudenlaiseen suuntaan.
Lievä iljetys, epäusko ja ihmetyskin ovat tyypillisiä ihmisten reaktioita. Se on asia, jota ei voida koskaan poistaa, sillä onhan sukupuolenvaihdos jo lähtökohtaisesti aika outo ja erikoinen juttu. Pointti onkin siinä, että valtaosa ihmisistä ei ole kiinnostunut identiteetistäsi tai sukupuolenvaihdoksestasi niin kauan kun käyttäydyt muuten niinkuin normaali, järkevä aikuinen ihminen. Kannattaa lukea esimerkiksi Blaire Whiten videoiden kommenttiosastoa Youtubessa. Siellä heteromiehet tulevat toistuvasti sanomaan, että Blaire on kaunis ja hän on heille ihan tavallinen nainen eivätkä he välitä siitä, että hän on "oikeasti" mies. Ja tämä siis konservatiiveilta ja kaikenmaailman alt-right -porukalta, jotka omien sanojensa mukaan vihasivat aiemmin kaikkia transuja. Itsehän tulin töissä kaapista aikoinaan ja porukan ensireaktio oli tasoa "mitä vittuaaaa" ja sain paljon typeriä kysymyksiä. Mutta vastasin kaikkeen rauhallisesti, kestin aikani läpändeerosta ja sitten kaikki läppä loppui ja porukka muuttui erittäin rohkaisevaksi, cisheteromiehet alkoivat puhua minulle niinkuin olisin vain yksi jätkistä yms.
Valitettavasti transaktivistit ja transhypeporukka ovat kaikkea muuta kuin normaaleja, järkeviä aikuisia ihmisiä. Siitä tämä special snowflake -läppä. Porukan ongelma heidän kanssaan ei ole lähtökohtaisesti heidän sukupuoli-identiteettinsä, vaan heidän käytöksensä ja asenteensa. Itsellänihän ei ole mitään transsukupuolisia vastaan yhtään millään tasolla, voisin esimerkiksi ihan hyvin seurustella sekä transmiehen että transnaisen kanssa, mutta tuon käytöksen ja asenteiden vuoksi en halua olla transpiirien kanssa missään tekemisissä. Suhtaudun jokaiseen vastaantulevaan transsukupuoliseen epäilevästi, kunnes hän todistaa olevansa normaali, järkevä aikuinen ihminen.
Olen pyytänyt sinua kertomaan ajatusmaailmastasi, koska tunnut sellaiselta ihmiseltä, jonka ajattelutapa on lähtökohtaisesti aivan erilainen kuin minulla. Myös transaktivistien ja heitä tsemppaavien ihmisten ajattelutapa näyttää olevan täysin eri kuin minulla. En ihan oikeasti ymmärrä heitä. En ymmärrä, miten heidän mielensä toimii. Jos sinulla on sympatioita transaktivisteja kohtaan, niin ehkä ajattelutapasi on samankaltainen kuin heillä. Jos avaisit minulle tuota ajattelutapaa, niin ehkä oppisin ymmärtämään edes vähän ja osaisin muotoilla itseäni vähän toisin. Nyt keskustelu tuntuu tyssäävän siihen, kun keskusteluyhteys on kadonnut erilaisten ajatusmaailmojen takia. Sinä olet ainoa ihminen, joka on tullut tänne toistuvasti kritisoimaan näkemyksiäni. Olen mielestäni selittänyt kaiken jo niin läpikotaisin kuin mahdollista, mutta silti näyttää siltä kuin sinulta olisi mennyt kaikki pointtini aivan täysin ohi. Jäin siis miettimään, että ehkä ilmaisussani on jotain häikkää ja minun pitäisi osata muuttaa sitä, jotta muutkin ymmärtäisivät mitä haen takaa. Mutta en tiedä, missä vika on. Siksi pyydän sinua selittämään.
Sivuhuomautuksena vielä, että oikeita transfoobikkoja on toki olemassa, kuten on oikeita homofoobikkoja ja rasistejakin. Jokainen vähän kritisoiva tai epäilevä vastaantulija ei kuitenkaan ole foobikko tai rasisti. Itse en ole koko ikänäni kohdannut yhtään oikeaa transfoobikkoa. Moni ihminen muuttaa kantaansa, kun joutuu oikeassa elämässä silmätysten oikean transsukupuolisen kanssa. Netissä tai samanhenkisessä porukassa on aina kauhean helppoa huudella. Minun lähisukuuni kuuluu eräs ns. fundisuskovainen, jonka avointa homovihaa olen kuunnellut koko ikäni. Kun menin sukupuolenvaihdokseen, niin välttelin häntä tahallani pari vuotta. Sitten jouduin yks kaks kohtaamaan hänet eräässä sukutapahtumassa. Hän tuli luokseni hymyillen, halasi minua ja käytti minusta uutta nimeäni niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän on sen jälkeenkin ollut minulle ainoastaan ystävällinen.
PoistaKokemukseni mukaan oikeita foobikkoja on hyvin harvassa. Valtaosa ihmisistä on kyllä ihan tolkullisia ja ovat hyväksyväisiä epäilyksestä huolimatta.
"Olen jo mielestäni selittänyt kaiken niin läpikotaisin kuin mahdollista"
PoistaToihan on ihan sama kuin yrittää perustella miksi pakkoruotsia ei tarvita, sellaiselle ihmiselle joka vertaa pakkoruotsia pakkomatematiikkaan. Eihän se voi koskaan sellaiselle ihmiselle mennä jakeluun.
T.Perusheteronainen
Niin no, jos asian ydin on siinä, että ollaan yksinkertaisesti eri mieltä jostain, niin mitäpä sille mahtaa.
PoistaPistää vaan mietityttämään, että joku olisi lähtökohtaisesti eri mieltä esimerkiksi lasten hormonihoidoista... Haluan ihan oikeasti kuulla perustelut tuolle. Siis syvälliset perustelut. "Nokun se on trans ja se hyötyy sukupuolenvaihdoksesta" ei ole selitys sen varjolla, mitä tiedämme lasten psykologiasta yleisesti ja siitä, että miten monella nuo dysforiatuntemukset katoavat ihan itsestään iän myötä. Millainen on ihminen, joka sivuuttaa kaikki esittämäni pointit ja todisteet?
En ole seurannut sitten millään lailla aktiivisesti transaktivistien tekemisiä ja siksi jätän varauksia, mutta sen perusteella mitä omaan kuplaani aiheesta on tihkunut, en ole osannut pitää menoa mitenkään hälyttävänä, vaan on vaikuttanut ihan positiiviselta ja tosiaan vaan hankala hahmottaa sinun angstiasi.
PoistaVarmasti hyvä että sukupuolenvaihdoksen pyrkivät seulotaan, mutta minun on vaikea kuvitella, että juuri kukaan lähtisi tuohon millään lailla heppoisin perustein ja haluan antaa ihmisille aikas laajat vapaudet omaan kehoonsa liittyvissä asioissa. Ja toki hyvä jos pyritään muutenkin luomaan avoin ilmapiiri muunlaisellekin sukupuolihäröilylle, mutta yhtään laajemmassa kuvassa vaikea nähdä, että sukupuolenvaihtoon nihkeästi suhtautuva väestönosa haluaisi tukea tätäkään.
Rehellisesti sanottuna se että käytät Blair Whiten kaltaista trollia jonkilaisena esimerkkinä, ei minusta anna kovin hyvää kuvaa harkintakyvystäsi, mutten todellakaan halua ajautua keskusteluun tuosta aiheesta.
Mutta tunnut kuitenkin halutessasi kykenevän tolkulliseen keskusteluun ja pisteet siitä. Mutta ei tämä taida oikein vaan edetä mihinkään ja saa riittää nyt tältä erää. Katsotaan jos vielä eksyn blogiisi, niin yritän muotoilla ajatuksiani riittävän pitkästi ja täsmällisesti.
"Millainen on ihminen, joka sivuuttaa kaikki esittämäni pointit ja todisteet?"
PoistaPohdin tätä just taatelikakkua tehdessä ja päädyin sellaseen lopputulokseen että sitä ei ne sun pointit ja todisteet kiinnosta. Näin se vaan menee joillain.
T. PHN
Rehellisesti sanottuna se että käytät Blair Whiten kaltaista trollia jonkilaisena esimerkkinä, ei minusta anna kovin hyvää kuvaa harkintakyvystäsi
PoistaJaahas.
Piti Blairea trollina tai ei, niin pointtini pätee: itseään jonkintasoisena transvihaajana pitäneet ihmiset kokivat Blairen tavallisena hottina (ja siten pantavana) naisena hänen transsukupuolisuudestaan huolimatta. Siihen, että vihataanko transsukupuolisia vai ei vaikuttaa moni muukin kuin pelkkä transsukupuolisuus.
"Oma selkäydinreaktio transuilun näkemiseen on lievä iljetys ja luulen, että aika monilla tuollainen selkäydinreaktio määrittelee myös sen miten he transuihin suhtautuvat."
PoistaNo huhhuh. Mulla ei kyllä tule mitään iljetyksiä ihmisistä ellen vaistoa että heissä on jotain pielessä. Lähipiiriin kuuluu niin transuja kuin transvestiitteja ja tämä monien inho jää kyllä vieraaksi kun olen heidän kanssaan heidän kokemuksistaan keskustellut. En väitä, etteikö ihmisillä olisi vaihtelevia reaktioita kummastuksesta aversioon transsukupuolisia kohtaan, mutta ne eivät tosiaan ainakaan lähipiirissäni ole nousseet esille.
"Muuten tuo viesti on sellaista ölinää ja lähteetöntä scheissa, että vaikea ottaa tosissaan."
Miten sinä määrittelet ölinän ja scheissen? Tässä joitain lähteitä:
""naiseksi identifioituva" (mitä helvettiä se sitten tarkoittaakaan) mies on laitettu esim. vankilassa naisten osastolle ja tehnyt seksuaalirikoksia naisia kohtaan.": https://www.thesun.co.uk/news/4400327/transgender-rapist-womens-prison/
"Briteissä naiset yrittivät kokoontua keskustelemaan aiheesta "what is gender" ja miespuoliset transaktivistit pahoinpitelivät joukolla kuusikymppisen naisen.": https://www.youtube.com/watch?v=uL26jtQXSJw ja esim. https://www.reddit.com/r/GenderCritical/comments/70r510/masterpost_trans_activists_attack_60_year_old/ sieltä vaikkapa https://www.thetimes.co.uk/article/the-battle-over-gender-has-turned-bloody-2wpkmnqhh, tässä myös feministinen kirjoitus asiasta: https://sisteroutrider.wordpress.com/2017/09/15/punch-a-terf-rhetoric-encourages-violence-against-women/
"Ollaan siinä pisteessä, että transsukupuolisten aseman parantaminen alkaa heikentää muiden asemaa, äkkiseltään tulee mieleen naiset ja lapset.": http://torontosun.com/2014/02/15/a-sex-predators-sick-deception/wcm/127b4003-d06d-489d-9679-861651dd3160 (tosin tuossa uutisessa kyseenalaistaan kyseisen henkilön transidentiteetti. Höpönlöpöä. Totta kai mies on trans kun sanoo olevansa.) Jos juridista sukupuolta saa vaihdella tuosta noin vaan, mikä on nyt siis se iso juttu, niin ollaan siinä pisteessä että tuollaisilla tyypeillä on vapaa pääsy naiserityisiin tiloihin.
"Esim. sellainen, joka alkaa hajotella julkisilla paikoilla televisioita kun ei saa tahtoaan läpi...": https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005313091.html, valitettavasti vain tilaajille mutta tyyppi kertoo hajottaneensa odotushuoneen tv:n = ei impulssikontrollia.
"Transaktivistien konsensus on Suomessakin, että natsia ja terfiä ei pelkästään saa vaan pitää vetää turpaan.": tähän voit aloittaa tutustumisen sivulta https://terfisaslur.com/, noita löytyy ihan Suomestakin esim. fb-ryhmistä ja Twitteristä, mutta valitettavasti en nyt jaksa alkaa väsätä iloksesi mitään kuvakaappauksia.
Olisiko sinulla sanottavaa näihin teemoihin?
"Se että minun pitäisi määritellä miksi asiat eivät ole hullusti, tuntuu vähän väärinpäin asetetulta todistustaakalta."
Mutta jos ihmiset eivät todella ymmärrä mikä on hullusti, niin miten näille hullusti oleville asioille voi tehdä yhtään mitään? Sama jos minä alkaisin valittaa kovaan ääneen että kyllä ovat ruskeahiuksisten asiat huonosti ja kyllä meitä sorretaan, mutta en kertoisi kenellekään MITEN. Koska ei ole sorretun tehtävä opettaa sortajaansa... Luulen että Sametti ja monet meistä lukijoista tahtoisimme oikeasti ymmärtää ajatteluasi, mutta kun et sitä vaivaudu selittämään tai avaamaan, se on mahdotonta.
"Minulle liberaalimpi suhtautuminen tarkoittaisi sitä, etteivät ihmiset välittäisi niin paljon siitä mikä epäsuhta mahdollisesti on joidenkin ihmisten biologisen sukupuolen ja näiden kokeman sukupuolen välillä. Sikäli kun jotkut transsukupuoliset pääsevät läpi ilman kauheaa paskaa ja perherikkoja, niin hieno juttu. Vaikea kuitenkaan uskoa etteikö aika iso osa kokisi kovaa syrjintää tai ongelmia lähipiirinsä kanssa toimiessaan."
PoistaNo en usko, että ihmiset pääsääntöisesti ihan hirveästi välittäisi tästä aiheeta. Uskallan jopa sanoa, että valtaosalle ihmisistä transsukupuoliset ovat olleet yhdentekevä ryhmä, mutta tämän jatkuvan ja joka tuutista tulevan rummutuksen myötä alkanut kyllästyminen nousta.
En tiedä mitä tämä "kauhea paska" on. Tokihan voi ajatella, että jollain tavalla sairaista perheistä tulee sairaita lapsia, jolloin kyky käsitellä voimakkaita tunteita ja ristiriitoja sisältäviä aiheita voi olla heikentynyt ja jopa välirikko todennäköisempi kuin asian käsittely. En tiedä, miten yleistä tämä on Suomessa. Suomessa kuitenkin ollaan hyvin edistyksellisiä. Tunnen jopa "muunsukupuolisen" tytön, jonka perhe on patavanhoillinen (he ovat jotain körttejä, lessuja tms.) ja jopa tämä perhe - hieman pitkinhampain tosin - hyväksyy tytön tämän uuden identiteettinsä kanssa.
Usein saa kuulla, että kaikenlaiset puolitutut ja muut suhtautuvat todella lungisti transsukupuolisen kaapista tuloon, mutta lähipiiri laittaa hanttiin. Oletko tullut ajatelleeksi, että tämähän saattaa olla aivan normaali reaktio siihen, että menettää tyttären tai pojan, veljen tai siskon? Ei taustalla ole välttämättä mitään "yhteiskunnan transfobiaa" vaan täysin normaali tunnereaktio. Sitä paitsi jos joku oma läheiseni ilmoittaisi ryhtyvänsä prosessiin, niin totta kai laittaisin hanttiin, sillä prosessi on äärimmäisen raskas ja sen pitäisi olla aivan vihoviimeinen keino. AINA on parempi vaihtoehto hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Mielestäni tämä ei ole mitään "syrjintää". En toden teolla pääse kiinni siihen mitä konkreettisesti haluaisit. Miten sinusta se, että ihmiset välittäisivät vähemmän, näkyisi käytännön tasolla? Mistä olet saanut päähäsi että ihmiset ylipäänsä välittävät? Voi olla vaikea uskoa, mutta kaikki eivät käytä energiaansa transun miettimiseen. Vain transu itse. Minäkään en vastusta yhdenkään aikuisen ihmisen "sukupuolihäröilyä" kuten sinä kutsut, vaan sitä, miten tämä porukka yrittää kyykyttää koko muuta yhteiskuntaa.
"Ja toki hyvä jos pyritään muutenkin luomaan avoin ilmapiiri muunlaisellekin sukupuolihäröilylle"
Eh? Mitä tämäkin tarkoittaa?
"mutta yhtään laajemmassa kuvassa vaikea nähdä, että sukupuolenvaihtoon nihkeästi suhtautuva väestönosa haluaisi tukea tätäkään."
Jännä juttu kun monesti nämä ihmiset jotka ovat tämän asian puolella, mutteivat sano mitään konkreettista, vaikuttavat tosiaan lähinnä siltä, että haluavat viestiä omaa edistyksellisyyttään ja tehdä eron ahdasmielisiin mököttäjävihaajiin, jotka pilaavat kaikkien ilon eivätkä halua antaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Valitettavasti tämä ryhmä, mistä pesäero halutaan tehdä, vaikuttaa lähinnä mielikuvituksen tuotteelta. Kukaan ei ainakaan osaa tarkalleen sanoa, miten näiden ihmisten vihamieliset ja regressiiviset asenteet todella näkyvät yhteiskunnassa.
Englanninkielisessä maailmassa on sanonta: "Being so openminded that their brains fall out".
VastaaPoista"Englanninkielisessä maailmassa on sanonta: 'Being so openminded that their brains fall out'."
VastaaPoistaKieltämättä kuvaa näitä ainoastaan lahkon opetukseen toisteluun kykeneviä liberaaleja sangen hyvin ihan koto-Suomessakin :'D no ei sillä kyllä tulee itekin sorruttua välillä tunnemongerrukseen ja samojen asioiden toisteluun mutta sentään huomaan asian ja yritän parantaa tapojani...
Itsekin mietin kuinka Viivillä oli hyvia argumentteja ja mimua suretti, kun niistä ei saanut tarkemmin puhua. Mitä Amandaa tunnen, hän on aivan ihana ihminen, mutta dakta on se, että hänen elämänkokemuksensa on moninkertaisesti suurempi kuin näiden transteinien tai sukupuoltaan pohtivien teinien on. Se pitää ottaa huomioon.
VastaaPoistaSiksi kauhistelinkin, että kuinka 12-vuotias voi puhua transasioista ja leikkauksista kun identiteettityö on pahoin kesken. Nuoria pitää tukea dysforian keskellä, mutta ei ottaa transhypetykseen mukaan, vaan pitää kaikki kasvusuunnat avoinna.
Tämän 5-vuotiaan lapsen kohdalla.....olen suuresti iloinen tukevista vanhemmista, mutta minua huolestuttaa blokkeripuheet esim sen takia, mitä Sametti olet blokkereista kirjoittanut. Joten sanon blokkereille ei.
Murrosikä pitää käydä läpi.Lasta pitää tukea omana itsenään, muttei ottaa transyhteisöön mukaan koska keskeneräinen identiteettikehitys ja epävarma suunta.
Vaikka itselleni sukupuolenkorjaus olikin se hengenpelastanut teko, niin minä hahmotan että kaikille se ei ole oikea ratkaisu. Itse uskon aivoteoriaan OIKEIDEN transsukupuolisten kohdalla. Mutta fakta on, että traumat tai dissosiaatiohäiriö voivat ilmetä transuutena ja sen takia tarvitaan erittäin tarkat ja pitkäjänteiset tutkimukset ja rauhallisesti etenevä prosessi.
Nykyään alkaa olla melkeinpä muotia lokeroida lapsia tosi aikaisin pois biologisesta tyttö/poika -sukupuolesta. Tunteekohan yhä useampi poikatyttö itsensä epävarmaksi sukupuolestaan -> tällaisena tekoripsien ja jättimäisten leggings pyllyjen aikakautena? Kehonkuva alkaa olla vääristynyt jo monessa eri suhteessa.
VastaaPoistaYmmärrän että joillekin sukupuolenvaihdos on ainoa oikea ratkaisu, mutta mukana on paljon niitä joita vois vähän päätä kääntämällä, selästä työntämällä ja itsetuntoa hivelemällä saada hyväksymään itsensä muutenkin kuin vaihtamalla sukupuolta. Mielenkiintoista, että kohta 16 vuotiaan Jazz Jenningsin äiti haluaa transtyttärensä terapiaan vasta nyt kun blokkerihoidot on jo vuosia sitten aloitettu.
Omasta taustasta sen verran, että mua kiinnostaa enemmän kalastus ja eräretkeily kuin botox huulet ja hiuspidennykset. Joku sanoi mua joskus "hyväksi jätkäksi" mutta kasvoinkin neljän veljen kanssa ja käyttäydyin joissakin tilanteissa varmaan vähän poikamaisesti, harrastin karatea ja käytin buutseja enkä korkkareita, se oli sitä aikaa kun elämä oli rokkia. Muistan kyllä lapsena itse jossain vaiheessa ajatelleeni, että olis kivempaa (ja ennen kaikkea vapaampaa!) olla poika ja oon aina ajatellut että aiemmassa elämässä jos sellaista on ollut, olin ehdottomasti ollut poika. Mäkin luin Tarzaneita. Luin Tex Willereitä ja Morgan Kanea ja aika paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista mitä veljien huoneesta löytyi.
Olen aina hyväksynyt itseni omassa kehossani ja tykännyt peilikuvastani eli mulla ei koskaan ole ollut epäselvyyttä siitä mikä olen. Viime aikoina olen päätynyt miettimään että jos olisin syntynyt 2000 luvulla niin olisin saattanut päätyä nuoruuden epävarmuudessa pohtimaan tätä syvällisemmin, että olisko mun pitänyt syntyä pojaks? Ja siksi vaan että tätä nyt tulee joka tuubasta.
Se että symppiksen oloinen trans-illan Mesi (12 v) yrittää ulkoiselta olemukseltaan olla korviksineen kuin 16-vuotias ja seinällä Tom of Finland -julisteet, kertoo kyllä siitä että häntä on aikamoisen tukevasti tuettu vanhempien taholta vaihtamaan sukupuolta tai ainakin ohjattu siihen suuntaan. Lapsuus on kuitenkin harmittavan lyhyt ja Tom of Finlandin olis voinut ottaa kuvioihin muutaman vuoden päästä -eikä just kun on hiekkalaatikolta taputellut kakkunsa. Toisenlaisten vanhempien "johdattelemana" hän voisi olla sellainen perinteinen poikatyttö, kukapa tietää.
Kuitenkin se että näitä lapsosia tukee ja neuvoo neljänkympin paremmalla puolella transsaava maailmaa halaileva perheenisä, joka on jo tyydyttänyt biologisen suvunjatkamistarpeensa ja nauttinut sen hedelmistä, ja vasta kaiken tämän jälkeen puhjennut täyteen kukkaan Amandana -on tietyssä mielessä jopa pelottavaa. Etenkin kun hän itse myönsi että voisi elää kaiken uudestaan mieluummin kuin että olisi suorilta käsin syntynyt naiseksi. Ööh?
Pisti hieman epäilyttämään, olisiko hän yhtä hehkuvan onnellisen oloinen jos olisi tehnyt sukupuolikorjauksen 12 vuotiaana blokkerihoitoineen ja leikkauksineen, ja ei olisi saanut biologisia lapsia eikä olisi lainkaan elänyt sitä biologisen miehen elämää jota oli elänyt.
T. Perusheteronainen
"Pisti hieman epäilyttämään, olisiko hän yhtä hehkuvan onnellisen oloinen jos olisi tehnyt sukupuolikorjauksen 12 vuotiaana blokkerihoitoineen ja leikkauksineen, ja ei olisi saanut biologisia lapsia eikä olisi lainkaan elänyt sitä biologisen miehen elämää jota oli elänyt."
VastaaPoistaNiinpä. Mutta mitäs sitä turhia murehtimaan, pääasia että on ahhh niin ihanaa ja hyvä meininki. Jotkut uskovat, että male-to-trans-ihmiset voivat pian jopa olla raskaana (http://www.telegraph.co.uk/news/2017/11/04/babies-born-transgender-mothers-could-happen-tomorrow-fertility/). Maailman arviolta 25 miljoonasta ihmiskaupan uhrista yli 70 % on naisia ja tyttöjä. Ihmiskauppaan kuuluu myös elinkauppa, ja näen jo millainen kysyntä pimeiden markkinoiden kohduille on, koska mitäs pienistä, pääasia, että miestransu saa tahtonsa läpi! Mitä tällaisista ongelmista, ja vielä vähemmän, mitä nyt jostain teinitytöistä, jotka napataan tähän transkulttiin ja joiden päät ja kehot laitetaan sekaisin. Pääasia että meininki on hyvä ja mekkoleikkimiehillä on kivaa. Uutuutena kohdun kanssa! Nuorten tyttöjen transtutkimuksiin hakeutuminen on nelinkertaistunut kuudessa vuodessa ja alaikäisistä 90 %:a on tyttöjä. Niin, ei sillä varmasti ole mitään tekemistä järjettömien ja tiukentuneiden sukupuoliroolien (joita nämä transkiihkoilijat vahvistavat) kanssa. Bileet pystyyn!
"Pääasia että meininki on hyvä ja mekkoleikkimiehillä on kivaa. Uutuutena kohdun kanssa!"
VastaaPoistaJaa-a. Sinä päivänä kun ihmiskokeet alkaa kehittyvän sikiön muodossa biologisen miehen kehossa, voidaan alkaa puhumaan sekasikiöistä. Puhutaan jo sellaisista naisen kehon toiminnoista (istukan kehittyminen ja raskausajan hormonit ym. ym.) jotka vaikuttaa sikiöön että voidaan jo todellakin kyseenalaistaa tulevan syntyvän olennon ominaisuudet. Luulin että alienit tulee avaruudesta mutta ihminen tekeekin ne itse. Mikäs siinä. Bileet vaan pystyyn :) popparit ja zipsut kulhoon ja kattelemaan kauhukomediaa. Kun ei kerran mitään muuta voi ni ei kai tässä auta muuta ku nauraa..
T.Perusheteronainen
Äläs nyt mökötä siellä. Tehdään tästä koko ihmiskunnan yhteinen ponnistus että mahdollistetaan edes jonkinlaiset sekasikiöt miesten kannettaviksi. Unohdetaan ruoantuotanto-ongelmien ja ilmastonmuutoksen ratkaiseminen. Unohdetaan kosmoksen ja olevan olemuksen tutkiminen. Prioriteetit nyt kohdalleen koska transun identiteetin on oltava meidän kaikkien prioriteetti numero yksi. Kyllä ne hormonit ja istukat ja muut saadaan tavalla tai toisella edes sinne päin, kunhan vaan yritetään tarpeeksi! Ja turha väittää, että ei jaksa. Se on ihan peruskohteliaisuutta ja huomioonottavaisuutta että jaksaa. Jos ei jaksa niin menee ottamaan päikyt.
PoistaTottakai mä mökötän niin kauan ku mä en saa olla mä!
PoistaEilen mä olin perusheteronainen, tänään hyökkäyshelikopteri, huomenna mä oon albiino viissarvinen. Mulla identiteetit vaihtelee fiiliksen mukaan, koska sukupuoli on pelkkiä sanoja ni mä haluun ainakin 100 henkkaria mun fiiliksen mukaan vaihtuville sukupuolille. Mä haluun et mua kutsutaan He, Ne, Me, Tää, Tuo ja Se ja kaikki muut pronominit yhteensä. Mä oon aina ollu, olen ja tuun aina olemaan. Mä oon erilainen ku kaikki muut yhteensä, mä oon elämän tarkoitus, ikuisuus ja universumi. Taipukaa te muut ku mä oon nii helvetin spesiaali. Mä en oo ihminen enkä eläin, Vittu tän planeetan pitää taipuu muhun! MÄ OON UUS LAJI!
No joo, olen lopultakin itse päätynyt tällaiseen, vähän alistuneeseen ajatukseen.
VastaaPoista(joka sinänsä ei muuta mitään yleisen transkeskustelun hullunmyllyssä, mutta sanonpa sen silti.)
Antaa mennä! Pistetään sukupuoltaan ja kehoaan "vihaavat" lapset bloggerihoitoihin ja estetään kehon luonnonmukainen kehittyminen ns. valmiiksi asti. Ei yritetä saada lasta ymmärtämään biologisen kehon luonnonmukaista kehityskaarta, ei tähdennetä tällaisen kehityksen tärkeyttä tulevaisuudessa tapahtuvista päätöksissä oman henkisen sukupuolen ja kehonkuvan suhteen.
Joku voi väittää ettei lapsi ymmärrä tai käsitä tällaisia asioita. Miksi aliarvioidaan lasten kykyä ymmärtää totuutta, kun se hänelle kiertelemättä ja kaartelematta kerrotaan, rauhallisesti, vähän kerrallaan. Tuetaan, annetaan terapiaa, autetaan jaksamaan, estetään itsetuhoisuus parhaan mukaan. Annetaan lapselle päämäärä, aikajana jonka jälkeen täysi-ikäisenä, kehon hormonaalisten muutosten päättyessä_Saa_ihan_itse_päättää_.
Mutta ei. Eihän lapsen mieltä saa pahoittaa, kertoa totuutta joka ei ole mielen mukainen, "koska minä haluan..ja haluan sen nyt"!!
Joten...
Kuinkahan monta tuhatta Jazz Jenningsiä(esimerkkinä koska itse on nostanut itsensä julkisuuteen) ja vastaavia hormonitasapainon vinoutumia tarvitaan kunnes joku heittää kysymyksen;
"Meniköhän tämä nyt ihan.....???"
Niin, miten?
Joku ihmetteli oliko se 14-vuotiaasta bloggerihoidetusta kertova lehtijuttu totta. Kyllä se oli, tällasta täältä Kanta-Hämeestä, "Hämeen Sanomat" nimisestä lehdestä saa lukea.
Tuota juttua lukiessani mieleeni hiipi salakavalasti hyinen ajatus. (Lapsen äitihän oli tukeakseen lastaan laittanut hiuksensakkin samanlaiseksi kampaukseksi lapsensa kanssa.)
Entäpä Jos...
Äiti on lähtenyt lehtijuttuun mukaan koska on niin siistiä olla Translapsen Äiti.
Magdaleenan äidin blogia lukiessa sama ajatusrepale lepatteli häiritsevästi takaraivon tuntumassa.
Jotenkin.."kun meidän lapsi nyt on niin erityinen ja erityisen onnellinen ja minä tässä olen niin ymmärtäväinen ja rakastava erityislapsen äiti, huomatkaa, huomatkaa kuinka meillä, kuinka MINÄ...."STOP!!!!!
Toivottavasti olen väärässä, eihän se VOI olla näin......Vai?!?!??
Ajattelee, siis on;
Leviathan.
"Entäpä Jos...
PoistaÄiti on lähtenyt lehtijuttuun mukaan koska on niin siistiä olla Translapsen Äiti."
Itseasiassa sama ajatus tuli mullakin mieleen kun käväisin lukemassa sitä blogia. Tuntuu siltä että tuolla äidillä ei ole vielä harmainta aavistusta mitä tuleman pitää jos lapsi päätyy näihin sukupuolen korjaushoitoihin. Häntä taitaa nyt enemmän kiinnostaa että on transhypetysfanilauman keskiössä ja jotkut vaan elää huomiosta ja siinä mielentilassa ei halua kuunnella kritiikkiä ja sitä rataa.
Kuukausi sitten olin vielä taivaallisen tietämätön minkä asteisista ongelmista tässä on kyse, asia ei ole koskettanut mua eikä lähipiiriä mitenkään. Satuin vain mainitsemaan systerille miten nää tv-ohjelmat sukupuoliongelmaisista on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää ja varsinkin kun nää tyypit vaikuttaa monesti ihan pimahtaneilta. Näitä ohjelmia suunnataan kaiken lisäks nuorille. Koulussakin jaellaan lappusia ja poika joka on lukiossa, kertoi että heillä on transpäivä jossa pukeudutaan vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Haloo jo! Hyväksyisin tämänkin mutta kun niissä lappusissa hehkutetaan ties kuinka monesta eri sukupuolesta niin se muistuttaa jo lahkolaisten lentolehtistä.
Systeri sitten kertoi kollegansa tekevän näitä leikkauksia ja niissä ei todellakaan ole kyse mistään pikkujutuista. Lopputulos on kuitenkin se että et saa miehenä itsestäs kokonaista naista (ja päinvastoin) vaikka mitä tekisit, ja lääkäritkään ei voi ihmeitä taikoa. Sen jälkeen riippuukin ihmisestä itsestään uudessa kehossa selviytyminen -joka ei välttämättä ole eikä toimi ollenkaan siten kuin olisit halunnut.
Näiden ajatusten jälkimainingeissa alkoi kiinnostaa ne kriittiset äänet, laitoin pari taikasanaa kuukkeliin ja hups olinkin jo lukemassa Mustan Orkidean blogia. Valaistuin ensimmäistä kertaa siitä että transsukupuolinen on ihan täysjärkinen, vieläpä älykäs tyyppi. Ihmettelen miten valheellisen kuvan tv ja media antaa kun olin kuvitellut että kaikki on enemmän tai vähemmän vinksahtaneita, mutta se mikä ihmetyttää, kuinka näillä vinksahtaneilla on niin paljon kannattajia.
Kun kerran julkisuudessa ollaan, siellä pitäisi nähdä järkeviä transsukupuolisia näiden pipipäiden sijaan, pipipäiden jotka levittää tätä ilosanomaa ikään kuin sukupuolisekoilu olis joku tavoiteltava asia nuorille ja lapsille. Tässä hommassa tarvittais nyt jarruja.
T.Perusheteronainen
"Äiti on lähtenyt lehtijuttuun mukaan koska on niin siistiä olla Translapsen Äiti.
PoistaMagdaleenan äidin blogia lukiessa sama ajatusrepale lepatteli häiritsevästi takaraivon tuntumassa."
Totta helkkarissa. Oikeastaan kaikissa noissa "translasten" vanhempien jutuissa välittyy se että upeaa, ah, lapseni on nyt pieni ihmisoikeustaistelija! Enkuksi on loistelias termi virtue signalin, ja sitä nämä keissit todella ovat. Jos lapsellani olisi vakavia identiteettiongelmia, jos hän esim. leikkelisi itseään ja olisi epävakaa persoonaltaan, niin olisin vain huolissani ja antaisin parhaan tuen lapselle enkä lähtisi fantasiaan mukaan enkä ainakaan paistattelemaan blogeissa ja mediassa kuinka upeaa on kun on tällainen "taistelija" siunaantunut. En tarkoita, että transsukupuolisuutta pitäisi hävetä tai siitä ei saisi puhua, mutta tuo sävy kyllä kummastuttaa. Se tuntuu koko asian glorifioinnilta, ja mitä olen käsittänyt, transsukupuolisuus on äärimmäinen tragedia kohdalle osuessa. Olen seurustellut vakavasta dysforiasta kärsivän ihmisen kanssa ja välillä sitä oli helvetin tuskallista seurata, ei todellakaan tulisi mieleenkään alkaa romantisoida ja mainostaa asiaa että voi miten hyvä meininki kun löytyi tämä "oikea hän"! Transilta-ohjelmassa tökkäsi se, kun jompi kumpi näistä teinitytöistä totesi jotakuinkin että "dysforiaa ei juuri nyt oikein ole" tms. Oli minullakin helvetillistä dysforiaa teini-iässä (oikeasti, haaveilin esim. siitä että kohtuni ja rintani leikattaisiin irti...) mutta se meni ohi aivan itsekseen. Mitä dysforiaton kersa tekee transroolissa ja antamassa kasvonsa (eli sosiaalinen rooli vahvistuu) aiheelle?
Koulussakin jaellaan lappusia ja poika joka on lukiossa, kertoi että heillä on transpäivä jossa pukeudutaan vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin
PoistaMitäh??? :DDD Voi hyvät hyssykät, ei tää voi olla enää tottakaan...
Valaistuin ensimmäistä kertaa siitä että transsukupuolinen on ihan täysjärkinen, vieläpä älykäs tyyppi. Ihmettelen miten valheellisen kuvan tv ja media antaa kun olin kuvitellut että kaikki on enemmän tai vähemmän vinksahtaneita, mutta se mikä ihmetyttää, kuinka näillä vinksahtaneilla on niin paljon kannattajia.
Kun kerran julkisuudessa ollaan, siellä pitäisi nähdä järkeviä transsukupuolisia näiden pipipäiden sijaan, pipipäiden jotka levittää tätä ilosanomaa ikään kuin sukupuolisekoilu olis joku tavoiteltava asia nuorille ja lapsille.
Et ole eka, joka sanoo minun olleen ensimmäinen kohtaamansa tolkullinen transu. :/ Tämä on aika huolestuttavaa. Joku lukija sanoikin vakuuttuneensa siitä, että on olemassa ns. tyyppitranssukupuolinen, joka on Juudas Kanniston kaltainen. Suurin osa transsukupuolisista olisi sitten näitä tyyppitransuja. En halunnut aluksi uskoa tätä, mutta pakkohan se on myöntää, että noin se taitaa olla... Nykyään ainakin. Tämä nykyinen transliike tuntuisi nimenomaan imevän puoleensa kaikenkarvaisia järkkyneitä yksilöitä. Ne tolkulliset transut sitten katoaa varjoihin, kun eivät halua tulla yhdistetyiksi kaikkiin noihin sekoilijoihin.
Minähän olen yrittänyt koota uutta LGBT-yhdistystä Setan vastapainoksi, jotta olisi vähän toista virallista ääntä, mutta homma ei ole toistaiseksi edennyt mihinkään.
Olen ihmetellyt, että missä kohtaa nuo muususekoilijat oikein kaappasi vallan. Muistelisin nimittäin kuulleeni termin "muunsukupuolinen" ekan kerran vasta noin 5 vuotta sitten ja silloin se oli lähestulkoon synonyymi genderqueerille ja kaikki tekivät eron transsukupuolisuuden ja genderqueerin välille. Nykyään muunsukupuolinen on eri kuin genderqueer ja sisältyy transsukupuolisuuteen sotkien koko trans-termin merkityksen. Kaikki transkeskustelu pyörii nykyään muusun ympärillä. Setakin on täysin kaapattu muusuille ja he ovat valjastaneet koko Setan ja sen resurssit sukupuolisekoilun edistämiseen. Homojen ja lesbojen kanssa Setalla on enää hyvin vähän tekemistä. Miten tässä näin kävi?
"Mitäh??? :DDD Voi hyvät hyssykät, ei tää voi olla enää tottakaan..."
PoistaKyllä vain, näitä ristiinpukeutumispäiviä on järjestetty jo monessa koulussa. Ihmettelin kun vanhemmille ei koululta sanottu halaistua sanaa. Poika vaan ilmoitti että pitäis pukeutua mekkoon mut häntä ei kiinnostanut pukeutua (eikä kuulemma sitten ollut pukeutunut kovin moni muukaan).
Mut joo tällanen agenda tuntuu olevan. Homma on lähtenyt keulimaan ihan kunnolla.
T.Perusheteronainen
"Minähän olen yrittänyt koota uutta LGBT-yhdistystä Setan vastapainoksi, jotta olisi vähän toista virallista ääntä, mutta homma ei ole toistaiseksi edennyt mihinkään."
PoistaKannatan. Kannatan järjen ääntä ja oon väsynyt kaikenlaiseen fanatismiin muutenkin joita nää aktivistit (ei pelkästään trans-aktivistit) edustaa. En tajua feminismiäkään enää. Heille on tärkeämpää ajaa omia länsimaisia oikkuja kuin kolmansien maiden naisten ja lasten ongelmia. Tällaseks touhu menee kun asiat alkaa olee omissa pienissä ympyröissä liian hyvin. Keksitään ongelmia vaikka liikennemerkeistä. Ei helvetti, mä en viitti ees miettiä näitä enää..
Joku astronautti sanoi että ihmisille tekis hyvää päästä avaruuslennolle nähdäkseen planeetta ulkopuolelta. Siinä tajuu miten pieni ihminen on, miten turhia on riidat ja sodat ja ainoa asia jolla on minkäänlaista merkitystä on se että tää planeetta pysyis kunnossa. Se edellyttää tervejärkisiä ihmisiä ja keskittymistä oikeisiin, elämisen kannalta oleellisiin asioihin.
T.Perusheteronainen
""Mitäh??? :DDD Voi hyvät hyssykät, ei tää voi olla enää tottakaan..."
PoistaKyllä vain, näitä ristiinpukeutumispäiviä on järjestetty jo monessa koulussa. Ihmettelin kun vanhemmille ei koululta sanottu halaistua sanaa. Poika vaan ilmoitti että pitäis pukeutua mekkoon mut häntä ei kiinnostanut pukeutua (eikä kuulemma sitten ollut pukeutunut kovin moni muukaan)."
Ei oikeasti voi olla. Itse kävin liberaalin taidepainotteisen lukion,ja siellä kyllä homosteltiin ja gender bendattiin oikein olan takaa, mutta ei kyllä mitään tuollaisia päiviä. Kuulostaa kyllä todella pakotetulta touhulta. Luen tuon uudestaan ja uudestaan, ja mulle tulee joka kerta tunne, että olen unessa, josta odotan herääväni, koska tuo on vain niin älytöntä. Ihan oikeasti alkaa tuntua että länsimainen sivistys on romahtamispisteessä. Viime yönä näin unta, jossa olin vanhassa lukiossani, ajassa jolloin tätä vouhkaa ja sodankäyntiä kielestä ja todellisuudesta ei ollut, ja olin helpottunut. Sitten heräsin ja tajusin, että tämä nurinkurin-maailma onkin asioiden nykyinen laita.
Todella mielenkiintoinen blogi. Olen kohta kolmekymppinen nainen, joka aina tuntenut olevansa hieman erilainen. Koen kyllä olevani nainen, mutta silti hieman vähemmän nainen kuin moni muu. En ole näitä asioita koskaan kauheasti ajatellut, mutta nyt kolmenkympin kriisiä potiessa joutunut tätä asiaa käsittelemään mielessäni. Tuntuu vaan niin loputtoman hassulta että ripsipidennykset tai hiusjatkeet eivät herätä mitään tunteita. Myös uudet vaatteet tai meikkiluetteloiden selaaminen ei kiinnosta yhtään. Saatan joskus meikata ravintolaan mennessä joten joskus ostan meikkiä kun vanha on loppu. En välttämättä huomaa jos joku toinen on meikannut tai ostanut uudet saappaat. Tällä saatan loukata jotain ihmistä ja se on myös huvittavaa. Olen joutunut opettelemaan, että katso onko joku ostanut jotain kaunistetta, että muut eivät pidä minua outona. Tästäkin huolimatta jää paljon huomaamatta. Mun mielestä nainen on kauneimmillaan kun ei valehtele meikeillä. Itse asiassa se tekee naaman vain likaiseksi.
VastaaPoistaTähän transasiaan mulla ei ole mitään sanottavaa muuta kuin että luen kirjoituksia mielelläni. Samalla peilaan omaa erilaisuuden tunnetta. Minusta on kuitenkin hyvä että jokainen saa olla ja määritellä itsensä. Ja se että asiasta keskustellaan ja että jokaisen mielipide kuunnellaan.
Seuraan jatkossakin kirjoituksiasi.
Moikka! Mua kiinnostais tietää, mistä suuri osa ihmisistä on repässy, että sterilisointi olis laissa säädetty pakolliseks transsukupuolisille? Katoin sen transperjantai keskusteluohjelman ja pisti niin helkkarin vihaks, ku se jätkä keskeytti Viivin, koska ilmeisesti totuus oli jälleenkerran liikaa. Sitten se Mikan mamitsu vaan pyöritteli silmiään, ku Viivi sano, niinku asia oikeesti on, ettei oo mitää pakkosterilisointia olemassa. Se on niin kumma juttu, että jotkut " huutaa " totuuden perään, mutta sitten ku totuus juoksee kohti, niin enää se ei kelpaakkaa, vaan juostaan karkuu luullen, että totuus ei juoksiskaan perässä. Tarkotan tällä esim juuri Mikan mamitsua, joka ei kestäny totuutta. Hänestä paistoi niin selkeesti ärsyyntyneisyys, kun ei puhuttu sitä, mitä hän olisi halunnut kuulla, vaan sanottiin totuus. Sitten kans yks asia, joka todella raivostuttaa mua. Nimittäin se, että transaktivisteilla, suvakeilla, yms tän tyyppisillä ihmisillä on muka joku oikeus sanella, mitä esim konservatiivit saa olla mieltä asiasta ja mitä ei. Ja auta armias ku oot heidän kanssaan eri mieltä, ni ootki sitte transfoobikko, yms shittii.
VastaaPoistaEntäpä Jos...
VastaaPoistaÄiti on lähtenyt lehtijuttuun mukaan koska on niin siistiä olla Translapsen Äiti.
Kelasin ihan samaa. Siinä, että miten sinnikkäästi jotkut ihmiset sivuuttavat oman lapsensa turvallisuuteen ja keholliseen koskemattomuuteen liittyvät asiat, on jotakin todella outoa ja sairasta. Tuosta Magdaleenan äidistä tuli mieleen, että hänen poikansa on transtyttö, koska äiti haluaa niin. *kylmät väreet*
Mua kiinnostais tietää, mistä suuri osa ihmisistä on repässy, että sterilisointi olis laissa säädetty pakolliseks transsukupuolisille?
Tuo juontaa juurensa siitä, että laissa on ihan oikeasti sellainen kohta, joka määrää, että ihmisen täytyy olla lisääntymiskyvytön voidakseen vaihtaa juridisen sukupuolen.
Transaktivistit ovat sitten kuitenkin vääristelleet tämän asian. Sterilisointi ei ole pakollinen transsukupuolisille. Lisääntymiskyvyttömyys on pakollinen ihmiselle, joka haluaa vaihtaa juridisen sukupuolen. Nämä kaksi lauseketta eivät ole sama asia.
Voit olla transsukupuolinen ihan vapaasti ja vapaasti tehdä niin monta kersaa kuin haluat. Mutta jos haluat vaihtaa juridisen sukupuolen, niin sinun tulee olla lisääntymiskyvytön. "Sterilisointi" viittaa kuitenkin leikkaukseen ja siitä ei ole kyse. Leikkaukseen meneminen ei ole pakollista juridisen sukupuolen vaihtamiseksi. Jokainen transsukupuolinen aloittaa hormonihoidon osana sukupuolenvaihdosta ja tuo pelkkä hormonihoito tekee sivuvaikutuksena ihmisen lisääntymiskyvyttömäksi. Se on kemiallinen kastraatio. Minä pystyin vaihtamaan juridisen sukupuoleni vain saamalla lääkäriltä lausunnon, jossa todistettiin minun olleen hormoneilla x aikaa. Asiaa ei siis edes testattu tai tutkittu, vaan tuo pelkkä lausunto riitti. Mitään ei varsinkaan leikattu.
Hommassa on sitten vielä sekin, että jos tuon hormonihoidon myöhemmin lopettaa, niin kehon oma hormonituotanto elpyy ja tämän jälkeen on taas lisääntymiskykyinen. Mikään laki ei vaadi pysyvää elinikäistä lisääntymiskyvyttömyyttä. Esim. tuo mediassa ollut "synnyttävä mies" oli juuri tällainen tapaus. Hän oli jo vaihtanut juridisen sukupuolensa, mutta lopetti hormonit ja tuli sitten raskaaksi. Eli ketään ei pakkosteriloitu.
Ootko Sametti seurannu sitä I'm Jazz sarjaa? Viime viikon torstain jaksossa joku tyttö kysy Jazzin perheeltä, onko mahdollista mennä sukupuolileikkaukseen ilman, että olisi aloittanut hormonihoitoja. Jazz sanoi, että niin voisi tehdä. Mitä sä oot mieltä tästä?
Poistaen ole Sametti enkä yleensä katso Jazzia, mutta vastaan kuitenkin kun satuin juuri tuon pätkän katsomaan :D Jos nyt oikein muistan, niin siinä joku tyttönen sanoi tahtovansa matalan äänen ja muita miehekkäitä piirteitä, mutta ei tahtoisi hormonihoitoja, ja hän kysyi onko prosessi mahdollista ilman hormoneita. Jazzin ukki alkoi selittää, että eipä taida niitä tuloksia saada kuin hormoneilla, johon Jazz alkoi kunnon pikku transaktivistin tavoin huutaa päälle että jokainen tekee mitä tahtoo, kenenkään ei ole pakko ottaa hormoneita, jokainen voi tehdä juuri kuten huvittaa. Eli joo, saa sitä larpata miestä tai vaikka pihatonttua tekemättä asialle mitään fyysisessä maailmassa, mutta tuskinpa nainen alkaa saada miehen sekundaarisia sukupuolipiirteitä ilman testoa. Jos olen oikein ymmärtänyt niin jotkut naiset kyllä leikkelevät esim. rintansa pois vaikkeivat ole hormoneilla saadakseen jonkin androgyynimmän lookin. En tiedä miten paljon ohjelmaa on dramatisoitu mutta kyllä teki mieli antaa pitkin korvia Jazzille, ei minkäänlaista kunnioitusta isovanhempaa kohtaan tai kykyä kuunnella. Ukkinsa yritti järkevästi ja rauhallisesti perustella sangen järkevää ja aivan oikeaa näkemystään kun Jazz jatkoi päällehuutamista ja läksi lopulta pois kuuntelematta sanaakaan omasta ajattelustaan poikkeavaa näkemystä. Hemmetin hyvin kyllä transaktivistit kouluttaneet hänet koska tuon tyypillisemmäksi ei transun käytös enää tule.
PoistaOlen katsonut Jazzia ja olen nähnyt tuon kyseessäolevan jakson. Jazzista on käyty blogissa keskustelua aiemminkin.
PoistaEi kyllä vastakkaisen sukupuolen sekundäärisiä sukupuoliominaisuuksia (esim. tuo ääni) saa ilman hormoneita. Mun on hankalahkoa hahmottaa, että miksi joku haluaisi leikkaukseen, mutta ei hormoneille. Eihän tuossa tunnu olevan mitään järkeä. Kun kyllähän ne sekundääriset sukupuoliominaisuudet ovat vähän niinkuin siinä keskiössä.
Ei olekaan. Yhtä järjetöntä oli kuulla vastaavaa Setan järjestämässä transihmisille suunnatussa tuki-illassa. Tämä ihminen oli yksi illan vetäjistä ja puhui, että ei halua muuttaa kehossaan mitään, mutta haluaisi pippelin. Eli pääni käänsi asian näin, että hän haluaisi muuttua naisesta she-maleksi? Liekö ihme, etten kokenut Setan tarjoamaa tukea oikeaksi näiden asioiden kanssa painimiseen ja oli se minusta aika loukkaavaakin touhotusta häneltä.
Poista"Mua kiinnostais tietää, mistä suuri osa ihmisistä on repässy, että sterilisointi olis laissa säädetty pakolliseks transsukupuolisille?"
VastaaPoistaToden teolla lisääntymiskyvyttömyyttä edellytetään JURIDISEN sukupuolen muuttamiseksi. Eli jos haluaa henkkareihin M:n tilalle F:n tai toisin päin, on oltava steriili. Laissa transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta (563/2002) todetaan seuraavasti: "Henkilö vahvistetaan kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään merkitty, jos hän:
1) esittää lääketieteellisen selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja että hän elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa sekä siitä, että hänet on steriloitu tai että hän muusta syystä on lisääntymiskyvytön--"
Käytännössä tämä tarkoittaa käsittääkseni tiettyä vakioaikaa hormonihoidolla. Tällöin juridinen merkintä korjataan vastaamaan muuttunutta olemusta. Tästä se "pakkosterilisaatio" tulee. Sitä, miksi juridista sukupuoltaan pitäisi saada vaihdella tuosta noin, koska let's face it, jos joku mitään hoitoja käymätön matalaääninen miehenköriläs näyttää passistaan merkintää f, niin ei se kyllä sitä muuta, että ihmiset edelleen näkevät hänet miehenä. Tähän liittyy jotain sekavaa hourailua identiteetin kieltämisestä ja olemassaolosta ja sen kieltämisestä, mutta pitäisi olla transaktivisti tai syvällä intersektionaalisen feminismin suossa ymmärtääkseen mikä noiden hourailuiden sisältö ja merkitys on. Eli kyllä, voidakseen muuntaa juridisen sukupuolen on oltava hoidoissa. Mutta KUKAAN EI pakota vaihtamaan juridista sukupuolta, joten pakkosterilisaatio on valhe ja järjenköyhä fantasiatarina.
"Nimittäin se, että transaktivisteilla, suvakeilla, yms tän tyyppisillä ihmisillä on muka joku oikeus sanella, mitä esim konservatiivit saa olla mieltä asiasta ja mitä ei. Ja auta armias ku oot heidän kanssaan eri mieltä, ni ootki sitte transfoobikko, yms shittii."
No näinpä. Katsos kun nämä tyypit eivät voi ja osaa keskustella asia-argumentein, niin sitten otetaan tuo mustamaalaaminen ja sosiaaliset rangaistukset käyttöön. Se on sitä poliittista korrektiutta, joka on aivan todellinen uhka sananvapaudelle.
" Tähän liittyy jotain sekavaa hourailua identiteetin kieltämisestä ja olemassaolosta ja sen kieltämisestä, mutta pitäisi olla transaktivisti tai syvällä intersektionaalisen feminismin suossa ymmärtääkseen mikä noiden hourailuiden sisältö ja merkitys on. "
PoistaOon ymmärtäny asian näin, että transaktivistit vetoaa siihen, että jos esim pojasta TUNTUU, että hän on oikeasti tyttö ja syntynyt väärään kehoon, niin silloinhan asia on niin ja aamen. Eikä biologialla oo muka mitään merkitystä ja tekemistä sukupuolen kanssa, eikä kerro kuka henkilö on. Eli subjektiivinen fakta on väänetty objektiiviseks faktaks. Mikä on todella hullua ja järjetöntä, koska objektiivinen fakta ei pala tulessakaan. Transaktivisteilläkin on niin kova hyväksynnän tarve, jonka ymmärrän. Eiköhän meillä kaikilla oo enemmän, tai vähemmän, mutta rajansa kaikella. Näilläkin ihmisillä on mennyt puurot ja vellit sekasin, kun sekottavat vihapuheet ja faktat keskenään.
"Oon ymmärtäny asian näin, että transaktivistit vetoaa siihen, että jos esim pojasta TUNTUU, että hän on oikeasti tyttö ja syntynyt väärään kehoon, niin silloinhan asia on niin ja aamen."
PoistaJoo mutta mitä hemmetin väliä sillä yhdellä kirjaimella passissa on :'D siis onko joku oikeasti niin sekaisin itsensä kanssa että pitää käyttää hirveät määrät aikaa ja energiaa (kuten vaikuttaisi aika monella transaktivistilla olevan) että saisi muutettua lainsäädäntöä identiteettinsä mukaan? jos asiasta olisi vaikka oikeasti vankkaa tutkimustietoa että todella jollain tuollaisella asialla on merkitystä niin asiaa pitäisi ehdottomasti harkita mutta tämä "ääää mä haluun!!!!" -meininki ei kyllä vakuuta. enkä tajua. entä jos minä identifioituisin vaikka 5-vuotiaaksi? Pitäisikö minun saada muuttaa passiini syntymävuoteni ja saada vaihtaa se joka vuosi uudestaan? pitäisikö minulla olla pääsy esiopetukseen tai oikeus päivähoitoon? vai voisinko ihan rauhassa leikkiä vain olevani 5... sitä, miksi valtion pitäisi ryhtyä näiden tyyppien satumaailmaan mukaan ei kukaan ole vielä osannut selittää. enkä usko, että osaakaan, koska asia ei taida olla selitettävissä.
" siis onko joku oikeasti niin sekaisin itsensä kanssa että pitää käyttää hirveät määrät aikaa ja energiaa (kuten vaikuttaisi aika monella transaktivistilla olevan) että saisi muutettua lainsäädäntöä identiteettinsä mukaan? "
PoistaEiks tää oo jo niin nähty ja kuultu, että kyllä joku/jotkut on niin hemmetin sekasin ittesä kanssa, että se lainsäädäntö nyt vaan pitää muuttaa mun TUNTEMAN identiteetin mukaan :D Faktahan nyt vaan kuitenkin on se, että vaikka mun tunne huutais ja kiljuis, " Mä oon tyttö, ( biologinen poika ), synnyin väärään kehoon ", yms ja vaikka passissa olis kuinka se F,ni se ei vaan yksinkertasesti muuta sitä tosiasiaa, et mä oon poika ja that's it. Jos lakia ei muuteta tän asian kohdalla just niinku mä oon määritelly itteni ( tytötks ), ni sillon hallituksessa olevat ihmiset on transfoobikkoja, ymmärtämättömiä idiootteja, jotka ei suvaitse erilaisia ihmisiä. Olen itse oikeasti nainen. Kirjoitin vain transaktivistin ajatustyylillä. Joo, siis todellakin sun täytyy saada muuttaa passiis syntymävuotes just niinku sä haluut :D
" Joo, siis todellakin sun täytyy saada muuttaa passiis syntymävuotes just niinku sä haluut :D"
PoistaIhanaa, kiitos kun tunnustat minun todellisen identiteettini ja näin ollen olemassaoloni <3 Elämäni on kiinni muiden sanoista, mikä antaa minulle oikeuden esim. uhkailla väkivallalla jokaista sortopuhuja aenp(age exclusionary normal person)-paskiasta. 5-vuotiuus on se true minä... Ystävät ja toverit liittykää kanssani "ikälaki NYT!" -kampanjaan. Nykyinen lainsäädäntömme loukkaa äärimmäisellä tavalla ihmisoikeuksia. Ikäni ei kuulu valtiolle. Olisiko minullakin viimein oikeus olla oma itseni? Taidanpa ottaa yhteyttä Miapetra Kumpula-Natriin ja Vihreisiin että alkavat kiireenvilkkaa älämölöidä asiani puolesta.
Olin teini-ikäinen, kun tajusin olevani 5-vuotias, eikä syntymässä määritelty syntymävuoteni kerro koko totuutta. Tällä hetkellä syntymävuoden muuttaminen ei ole mahdollista, ja tämä ilmiselvästi rikkoo itsemääräämisoikeuttani. Muistan sen hetken, kun tajusin, että syntymävuoden vahvistaminen juridisesti ei ole mahdollista, ja se tuntui musertavalta. Hallituksen mukaan identiteettini ei ole olemassa oikeasti. Minut kategorisoitiin epäihmiseksi ikäidentiteettini vuoksi.
Iän juridisella vahvistamisella tarkoitetaan henkilötunnuksen vuosimerkinnän muuttamista henkilön ikäidentiteettiä vastaavaksi. Mikäli syntymävuosi ei vastaa ikäidentiteettiä, ihminen altistuu syrjinnälle.
Matkustaminen on hankalaa ja jopa vaarallista, jos passissa oleva syntymävuosi ei vastaa ulkoista olemusta; työnhaussa ja koulussa saattaa joutua selittämään tuntemattomille ihmisille ikäkokemustaan. Tällaisissa tilanteissa riski joutua kiusaamisen tai jopa väkivallan kohteeksi kasvaa.
Ihmisoikeustyöni takia olen joutunut häirinnän, pelottelun, uhkailun ja vihamielisyyden kohteeksi. Tämän takia jouduin olemaan vuoden poissa opinnoistani.
Voimassa olematon ikälaki loukkaa oikeutta olla joutumatta epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, oikeutta tasa-arvoiseen kohteluun, yksityis- ja perhe-elämän suojaan ja fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. On korkea aika säätää se.
Seistään MINUN rinnallani: ikälain laatimista on vaadittava äänekkäästi ja tinkimättä milliäkään ihmisoikeuslähtökohdista. Allekirjoita vetoomus ja vaadi, että Sipilän hallituksen on laadittava ikälaki ja kunnioitettava ihmisoikeuksia!
Käyttäydyn ja pukeudun kuin 5-v. ja identiteettini on ainoa totuus. On sortoa ja väkivaltaa väittää että kehon biologialla olisi ikää.
ON TAISTELUN AIKA!!!!!!!!!!!!!!
" Käyttäydyn ja pukeudun kuin 5-v. ja identiteettini on ainoa totuus. On sortoa ja väkivaltaa väittää että kehon biologialla olisi ikää. "
PoistaHajosin kunnolla sun kirjotukselle :D En voinu muuta ku nauraa. Ilmensit todella hyvin transaktivistien ajattelua. Ootpas sä erittäin vanhakas 5v. Miten noin pieni lapsi voi ymmärtää yhtään mitään ihmisoikeustyöstä, työnhausta, koulusta, tasa-arvoisuudesta, yms. Jos haluut, et toi 5v touhu menee läpi, niin unohda kaikki tälläset jutut. Niin ja jos oot oikeesti vanhempi, ku teini-ikänen, ni koita nyt jollain vippaskonstilla saada ittes myös näyttämään ulkonäöllisesti 5v :D
"Miten noin pieni lapsi voi ymmärtää yhtään mitään ihmisoikeustyöstä, työnhausta, koulusta, tasa-arvoisuudesta, yms."
PoistaNo minullahan ei varsinaista dysofriaa ole joten voin kyllä halutessani olla aikuisroolissakin kun siitä on minulle hyötyä.
"Jos haluut, et toi 5v touhu menee läpi, niin unohda kaikki tälläset jutut."
Älä sinä minua neuvo! Jos minun todellinen identiteettini, joka ilmenee tasan tarkkaan kuten itse koen parhaaksi, eli tässä tapauksessa siten että sanon että se on minun oikea identiteettini, ei mene läpi, niin on kyse yhteiskunnan fobiasta ja rakenteellisesta sorrosta! Ja jokainen on sisäistänyt tämän fobian ja nämä sorron rakenteet, joita sinäkin tällä puheellasi uusinnat ja ylläpidät! Niin, FOOBIKKO! Vitun cissupaska! (päätin juuri että kun cis viittaa samanpuoliseen, niin sitä voi käyttää myös ikäkysymyksissä ikäidentiteetiltään syntymässä määritellyssä syntymävuodessaan pysyviin)
"Niin ja jos oot oikeesti vanhempi, ku teini-ikänen, ni koita nyt jollain vippaskonstilla saada ittes myös näyttämään ulkonäöllisesti 5v :D"
Tässä sinä sorrut bioessentialismiin ja oletuksiin siitä, miltä 5-vuotias näyttää. Minä voin aikuisen kehossa ja aikuisen näköisenä aivan yhtä hyvin ilmentää 5-vuotiaan identiteettiäni. Joskus jos huvittaa voin toki pukea lastenvaatteet. Sillä ikä on oikeastaan spektri ja joustava, niin minunkin ikäidentiteettini vaihtelee, olen jossain ikien välillä. Joskus tykkään pukeutua esim. vaippoihin ilmentääkseni sisälläni asuvaa taaperoikäistä. Älä sinä minua neuvo, vihaaja! Sinä vihaaja voit imeä minun 20-senttistä 5-vuotiaan lerssiäni! (Sori, tiedän että tämä menee jo todella mauttomaksi - Sametti tätä saa sensuroida :D Tämä on vain muunnelma erittäin suositusta teemasta "raiskaan terfin naiskullillani") Täten callouttaan sut fobiasta, sortavasta puheesta, bioessentialismista, mansplainaamisesta, väkivallasta ja ihan vaan yleisesti siitä että vitutat mua. Odotan julkista anteeksipyyntöä tai muuten saat bannit, tämä on ensimmäinen varoitus.
Noh joo pointtini tuossa ylemmässä oli, että aivan samalla tavalla kuin minä en "mene läpi" 5-vuotiaasta olipa passissani mitä merkintöjä tahansa, niin epäilen vahvasti, että yksikään hoitoja käymätön aikuinen mies menisi läpi naisesta. Tai sitten pitää kyllä olla todella loistavat ja apuvälineitä vaativat transvestiitin taidot ja todella pitkäjänteinen ääniharjoittelu takana... Jos ulkoista olemustaan ei ole hoidoilla muokannut, niin miten muokkaamatonta olemusta vastaava sukupuolimerkintä altistaisi yhtään millekään, kuten tuossa tekstissä väitetään? Tätä ei taas tämän anonyymin mieli käsitä.
"Ilmensit todella hyvin transaktivistien ajattelua."
Noh, lisää huumorikierroksia lisännee että tuo teksti on lähes suora kopio Amnestyn Seiso Sakriksen rinnalla -kampanjasta. Muutamia pieniä lisäyksiä ja poistoja. Mutta jeh, tuli pyörittyä intersekt-femipiireissä hetki liian kauan, ja nykyään se porukka ei ole erotettavissa transaktivismista, joten ne ideologian opinkappaleet tulevat kyllä selkärangasta niin hyvin että karmii...
" FOOBIKKO! Vitun cissupaska! "
PoistaPakko kiittää sua! Sain hyvät naurut sun melkein koko kirjotuksesta :D Sulla on hyvä huumorintaju ja osaat käyttää sitä aika sairaalla tavalla :D Ja edelleen toi transaktivistien ajattelun ilmentäminen on erttäin mainiota. Jos ei olis tullu aikasemmin ilmi, ettet oo yksi heistä ja jos en olis ymmärtäny sun ilmentävän heidän ajatteluaan, niin olisin oikeesti varmaa luullu sun olevan aivan tosissaan koko jutun kanssa :D Jos olisin leffojen kässärikirjottaja, tai tekijä, ni tää " FOOBIKKO " muija tarjois sulle leffaroolin ikä, tai transaktivistina jossain hersyvässä komedia leffassa. Olisit varmasti mainio siinä roolissa, koska toi sun eläytyminen ja näiden aktivistien roolien sisälle meneminen on mahtavaa!
Ei muuta kun oma sketsishow pystyyn vaikka Youtubeen. Juuri tällaisen kautta saadaan massat tajuamaan, että miten älyttömiä nuo transaktivistien argumentit ovat.
Poista"Sulla on hyvä huumorintaju ja osaat käyttää sitä aika sairaalla tavalla :D"
PoistaHeh, kiitos. Mä todella olen aika pimeä tyyppi ja huumorintajuni on sen mukainen. Oon kyllä monet kerrat miettinyt että tarviisin jonkin soveliaan outletin näille jutuilleni koska valitettavasti multa puuttuu jonkun Joe Roganin virne jolla sais menee vähän raisumpaa settiä läpi ja ihmiset eivät tahdo kuulla tuollaista konservatiivityttösen suusta, mutta tiedä häntä. Olen enemmän kirjoittaja kuin supliikki esiintyjä. Pitää laittaa harkintaan. :D
-lerssiheikki 5v.
"Sillä ikä on oikeastaan spektri ja joustava, niin minunkin ikäidentiteettini vaihtelee, olen jossain ikien välillä." jne...
PoistaJonkin verran julkisuudessahan on jo ollut yli 50 v. sitten syntyneestä miehestä nimeltä Stefonknee Wolscht, joka on kuitenkin "tosiasiassa" 6.v tyttö... :D Tälläkin oli itsetuhoisia ajatuksia vielä silloin kun ei saanut olla oma todellinen itsensä. Naamakirjasta löytyy melko niukasti mitään sisältävä "Trans-Age Community" sivu, mutta paha mennä sanomaan, miten tosissaan ovat.
- Goljatsammakko
Kiitos Sametille hienosta blogista. Se on auttanut hahmottamaan transilmiötä monisyisesti. Valtamediassa tällaista viisaan kriittistä näkökulmaa ei ole tarjolla, vaan kuva on aika yksioikoinen. Olen huomannut, että aktivistihenkisillä toimittajilla ja yliopistoväellä on taipumusta tehdä yhdestä jos toisestakin moraalikysymyksestä mustavalkoinen moraliteetti, kunhan se koskee jotain marginaalista tai marginalisoitua ryhmää. Ikään kuin todellisen maailman monimutkaisuus olisi itsessään yksi niistä marginaalisia ihmisryhmiä "sortavista" voimista, joista he ovat aina paasaamassa, ja se monimutkaisuus saataisiin jotenkin taiottua pois positiivisten narratiivien luomisella, jonkinlaisella post modernilla sanamagialla.
VastaaPoistaItseäni tälläisena tavallisena homppelina nuorille suunnattu transhypetys hieman hirvittää. Itselläni oli lapsuudessa muutaman vuoden jakso, jossa samaistuin selkeästi vahvemmin tyttöihin kuin poikiin. Viiletin ympäri taloa isosiskon mekko päällä ja leikin nukeilla jne. Voin hyvin kuvitella, että jos olisin kasvanut nykyaikana - ja minulla olisi ollut hyveviestimään innokkaat vihervasurit vanhempina - niin minulle olisi kiireen vilkkaan oltu järjestämässä blokkerihoitoja. Ja olisin varmasti ollut täysillä mukana, kun sinä lyhyenä aikana olisin todella halunnut olla tyttö, ja etenkin kun sukupuolenvaihdosta "myydään" auvoisena bulkkiratkaisuna sukupuolisen toiseuden kokemuksiin - mitä minulla todellakin oli.
Mitä minä olen vuosien varrella lukenut toisten homomiesten lapsuuden kokemuksista, tälläiset "transvaiheet" lapsuudessa ovat todella yleisiä. Luoja tietää moni lapsi päätyy nykyaikana näihin peruuttamattomia jälkiä jättäviin hoitoihin tämän simppelin narratiivin takia.
Emmeköhän me kaikki ole tunteneet ainakin jossakin vaiheessa elämäämme jonkinlaista riittämättömyyttä, sopimattomuutta tai vieraantuneisuutta omaa sukupuoltamme kohtaan - jotkut enemmän kuin toiset. Kokemuksia sukupuolesta on loppujen lopuksi yhtä monta kuin ihmisiäkin on. Oma vaatimaton mielipiteeni on, että transhoitojen hypettämisen ja lukemattomien uusien sukupuolien keksimisen sijaan (muunsukupuoliset jne.) terveellisempi vaihtoehto olisi keskittää voimamme kasvattamaan yhteiskuntaa suvaitsevaisempaan suuntaan eri tavalla omaa sukupuoltaan ilmaisevia kohtaan. Tietysti transhoitojen tulisi jatkossakin olla saatavilla niitä tarvitseville - itsekin pidän ns. aivoteoriaa varsin uskottavana - mutta vasta nykyiseen tyyliin psykologisen arvioinnin jälkeen. Vaikka kuinka haluaisimme asian olevan toisin, hoidot eivät kuitenkaan koske ainoastaan "potilaita" itseään. Jos hoitoihin osallistuvat lääkärit eivät voi olla kohtalaisen varmoja hoitojen aiheellisuudesta, he joutuvat rikkomaan lääkärinvalaansa vastaan, eikä niitä verorahojakaan tulisi käyttää turhiin tai peräti haitallisiin hoitoihin.
Ymmärrän, että psykologinen arviointi on tuskallinen vaihe monelle transmiehelle ja -naiselle. Tunsin kerran erään transnaisen, joka oli juuri tässä vaiheessa, ja olihan se sydäntä riipaisevaa katsottavaa. Mutta en näe muuta vaihtoehtoa. Kun puhutaan kuitenkin merkittävistä lääketieteellisistä interventioista, joissa on aina riskinsä, tulisi myöhemmän katumuksen tai vakavien komplikaatioiden mahdollisuuden painaa vaa'assa enemmän kuin pelkän yksilön sokean uskon omaan kokemukseensa. Myös hoitoja katuvien kokemuksia olisi tuotava esille. Mitä nuorten - ja etenkin lasten - valistukseen tulee, en näe että heidän tulisi tietää paljoakaan transsukupuolisuudesta (saati homoseksuaalisuudesta). "Negatiivisten mielikuvien rikkominen" menee helposti yli laidan positiivisen suggeroinnin puolelle. Nykypäivänä, kun on ok tai peräti "rohkeaa ja tiedostavaa" harrastaa jatkuvaa valkoista heteromiestä nälvivää vihapuhetta, tämä yhdistelmä voi istuttaa aika myrkyllisen rikkinäisyyden nuoreen ja herkkään mieleen, ja altistaa kaikenlaisiin typeriin, peruuttamattomiin päätöksiin.
Sori vuodatuksesta. Sainpahan osallistuttua keskusteluun pitkäaikaisen sivusta katsomisen jälkeen.
" teki mieli antaa pitkin korvia Jazzille, ei minkäänlaista kunnioitusta isovanhempaa kohtaan tai kykyä kuunnella. "
VastaaPoistaJärkytyin, kun Jazz käyttäytyi törkeesti ukkiansa kohtaan. Jos olisin itse ollut paikalla, olisin kysynyt häneltä, " Missä sun kunnioitus on sun ukkia kohtaan? ". Toi on niin tyypillistä transaktivistin touhua, että aletaan heti vetelemään " Jokainen tekee just niinku huvittaa ja haluaa " korttia, kun joku ei sanonutkaan aivan hänen kuvitusmaailmansa mukaisesti.
Minusta sinä ja ääri transaktivistit olette yhtä "pihalla" ja ehdottomia totuuksienne kanssa. Olen transmies ja on totta, että minulla on pillu ja toistaiseksi ainakin kohtu. Nainen ja mies ovat kuitenkin vain sanoja. Elimeni kertovat ehkä mitä niillä voisi tehdä, mutta ei oikeastaan muuta. Kaikki eivät muutenkaan käytä sukupuolielimiään. Et voi olla vastaantulevasta ihmisestä varma, mitä hänellä on jalkojen välissä tai mitkä ovat hänen kromosominsa. Minusta olisi järkevämpää keksiä biologiselle sukupuolelle eri nimitys, esim kuten englannin kielessä on female ja male ja erikseen woman ja man. Minusta transsukupuolisuus on nimenomaan kehityshäiriö. Koen, että aivoni ovat oikeassa ja kehoni kehittynyt väärin. Kyllähän kehityshäiriöitä on ja luonto tekee suoranaisia virheitä.
VastaaPoistaToki hormonihoito on keinotekoista, mutta niinhän se on aina jos sillä hoidetaan jotain oireita. Olisi hyvä, että syntymäsukupuoli näkyy esim terveystiedoissa, mutta muuten sillä ei vain ole väliä. Se ei kuulu kellekään, kuin mahdollisille kumppaneille.
Ja itse ainakin enemmin koin valehtelevani silloin kun elin naisena. Nykyisin en koe olevani mitenkään "trans" vaan ihan vaan mies. Ja varsinkaan tuntemattomat eivät siihen voi mitään sanoa, koska eivät tiedä mitä housuissani on.
Ihmisiä on erilaisia. Jokainen käsittää nämäkin asiat eri lailla. On minustakin järjetöntä kieltää omat elimensä, mutta ei niitä ole pakko kutsua naisen elimeksi jos ei halua. Ja minusta niillä elimillä ei ole sukupuolta, ne vain tosiaan kertovat mitä niillä teoriassa voisi tehdä. Niitä voi kutsua ihan vain lisääntymiselimiksi tai elimen nimellä.
En ole perehtynyt sukupuolten tutkimuksiin sen tarkemmin. Jotkut ajattelevat, että sukupuolia voisi olla niin paljon kuin ihmisiä, mutta niin. Toki elimiä on yleensä niitä kolmenlaisia, mutta tarvitseeko niiden takia leimata niiden kantaja? Lääketieteellisesti voisi puhua vain niistä elimistä, koska ne eivät lopulta kerro kantajastaan mitään niinkuin itsekin transmiehenä tiedät.
Paljon enemmän pahaa aiheuttanee tiukat sukupuoliroolit ja lokeroinnit kuin se, että maailma olisi lokeroimattomampi ja esim mies ja nais määreistä ja erotteluista voisi jossain yhteyksissä luopua.
Ja translain muutos on omasta mielestäni sinänsä turha, että en itsekään koe, että on pakkosterilaatiota. Mutta toisaalta, on ihmisiä jotka ovat ennen mahd hoitoja jo niin vastakkaisen sukupuolen edustajan kaltaisia, että heitä helpottaisi saada vaihdettua sukupuolimerkintä tai nimensä. Tunnen itsekin sellaisen ihmisen. Sitäpaitsi se olisi parempi niille, jotka saattaisivat joskus katua. Ei olisi tehty leikkauksia tai aloitettu hormonihoitoa.
Paljon on asioita, jotka liittyvät tähän. Ja löytyykö niihin ehdotonta totuutta. Toki on totuus se, mitä housuissasi on mutta miksi sen pitäisi määritellä elämäsi?
Sekavaa tekstiä, mutta aihekkin on monimutkainen. Keskitie olisi hyvä tässäkin asiassa.
Voisimme lähestyä asiaa myös siitä näkökulmasta, että vastaavasti sinun identiteettisi ei määrittele sinun kehoasi. Eli siis sitä fyysistä todellisuutta.
PoistaKeho on mitä se on identiteetistä huolimatta.
"Minusta olisi järkevämpää keksiä biologiselle sukupuolelle eri nimitys, esim kuten englannin kielessä on female ja male ja erikseen woman ja man."
PoistaAnonyymi on hyvä ja keksii. Kirjoitapa vaikka pakina, jossa esittelet sitten tämän sanan. Kunhan muistat, että ihmisiä ei voi pakottaa kielenkäyttöön, tai voi, mutta se on totalitarismia. Tämä on jo totta ääriliberaalissa Kanadassa, jossa on pakko käyttää ties mitä keksittyjä xe xer blergh -sanoja rangaistuksen uhalla. Tsekkaa vaikka Youtubesta Jordan Petersonin settiä aiheesta. Hän on tutkinut pitkään totalitarismia ja on sitä mieltä, että länsimaat ovat nyt todella vaarallisilla vesillä. Sen sijaan esim englannin Ms vain esiteltiin ja se yleistyi hyvin nopeasti ja täysin orgaanisesti, sillä sille oli selvä kysyntä ja se oli niin toimiva.
Sitä paitsi kyllähän meillä on jo biologiselle sukupuolelle nimitys ja se on naaras, joka vastaa femalea. Muuten sanan woman määritelmä: adult human female. En ymmärrä miten tämä nyt helpottaa mielestäsi yhtään mitään. Woman ei todellakaan tarkoita mitä tahansa mekkoon pukeutuvaa miestä vaan ihan vain aikuista naaraspuolista ihmislajin yksilöä. Toki on tökerä kutsua ketään naaraaksi, ja suorastaan kuvottavaa "naisoletetuksi".
"Olisi hyvä, että syntymäsukupuoli näkyy esim terveystiedoissa, mutta muuten sillä ei vain ole väliä."
Olen kuin rikkinäinen soitin joka toistaa samaa raitaa, mutta kyllä sukupuolella on väliä. Jos joutuisin vankilaan, en haluaisi joutua sinne miehen kanssa. Miehet kun eivät ole niitä kaikkein kivoimpia mitä tulee esim. raiskaamiseen ja murhaamiseen. Teihin kääpiökokoisiin eunukkeihin suhtaudun kylläkin lähinnä neutraalin välinpitämättömästi vaikka kieltämättä jotkut testoja vetäneet transaktivisti-FtT:t ovat kyllä aika epämääräisiä tapauksia enkä välttämättä heidänkään kanssaan tahtoisi jollekin pimeälle sivukujalle.
"On minustakin järjetöntä kieltää omat elimensä, mutta ei niitä ole pakko kutsua naisen elimeksi jos ei halua." Kultaseni tuskin kukaan sinua pakottaa sanomaan yhtään mitään yhtään miksikään. "Isi sanoi että ei oo pakko jos ei haluu"... Eikun siis "sukupuolisesti määrittelemätön vanhempi sanoi että ei oo pakko jos ei haluu".
"Niitä voi kutsua ihan vain lisääntymiselimiksi tai elimen nimellä." Niin, minäkin voin kutsua hiuksiani yksisarvisen harjaksi. Se ei muuta sitä tosiseikkaa että hiukseni ovat ihmisen hiukset ja pillu naisen sukupuolielin.
"Toki elimiä on yleensä niitä kolmenlaisia, mutta tarvitseeko niiden takia leimata niiden kantaja?" Kolmenlaisia? Millä matikalla? Intersukupuoliset niputettuna täksi kolmannenlaiseksi? Kuriositeettina että transaktivistit ja intersektfemit vetävät toistuvasti intersukupuolisuuskorttia pöytään, mutta erästä suomenkielistä intersukupuolisuussivustoa selaillessani en nähnyt halaistua sanaa näistä transkativistien vaatimuksista. Enemmän tuli vaikutelma potilasjärjestöstä, joka haluaa tarjota asianmukaista tietoa kehityshäiriöistä ja tukea niistä kärsiviä saamaan lääketieteellistä apua ja ymmärtämään omaa tilannettaan faktojen valossa.
"Paljon enemmän pahaa aiheuttanee tiukat sukupuoliroolit ja lokeroinnit kuin se, että maailma olisi lokeroimattomampi ja esim mies ja nais määreistä ja erotteluista voisi jossain yhteyksissä luopua." Mielestäni kyllä transhysteria vain vahvistaa sukupuolirooleja. Heti jokaiselle vähänkin gender nonconforming -tyypille ollaan tuputtamassa trans-sateenvarjotermiä. Usko pois, olen kokenut tämän henkilökohtaisesti. Cissukupuolisuus ymmärretään jonain älyvapaille stereotypioille perustuvana myyttisenä olemisena. Ylipäänsä identiteetistä tehdään koko maailman napa. Tämä transtouhu on oikeasti äärimmäisen narsistista. Ja kyllä, sukupuolistereotypioita vahvistavaa. Siinä missä nämä syyttävät radfemejä "naisten pelkistämisestä pillunkantajiksi", niin heidän mielestään naiseus on pelkistettävissä huulipunaksi ja mekoksi.
Minua kiinnostaisi 14.11. klo 17.19 kommentoineen anonyymin (ja muidenkin transsuina ja "muunsukupuolisina" itesään pitävien) mielipide Rachel Dolezalista. Onko hän afroamerikkalainen? :D
Poista"Minusta sinä ja ääri transaktivistit olette yhtä "pihalla" ja ehdottomia totuuksienne kanssa. Olen transmies ja on totta, että minulla on pillu ja toistaiseksi ainakin kohtu. Nainen ja mies ovat kuitenkin vain sanoja. Elimeni kertovat ehkä mitä niillä voisi tehdä, mutta ei oikeastaan muuta. Kaikki eivät muutenkaan käytä sukupuolielimiään. Et voi olla vastaantulevasta ihmisestä varma, mitä hänellä on jalkojen välissä tai mitkä ovat hänen kromosominsa. Minusta olisi järkevämpää keksiä biologiselle sukupuolelle eri nimitys, esim kuten englannin kielessä on female ja male ja erikseen woman ja man. Minusta transsukupuolisuus on nimenomaan kehityshäiriö. Koen, että aivoni ovat oikeassa ja kehoni kehittynyt väärin. Kyllähän kehityshäiriöitä on ja luonto tekee suoranaisia virheitä.
VastaaPoistaToki hormonihoito on keinotekoista, mutta niinhän se on aina jos sillä hoidetaan jotain oireita. Olisi hyvä, että syntymäsukupuoli näkyy esim terveystiedoissa, mutta muuten sillä ei vain ole väliä. Se ei kuulu kellekään, kuin mahdollisille kumppaneille."
Minusta sinä olet ihan yhtä "pihalla" kuin ääritransaktivistit väittäessäsi, että mies ja nainen ovat pelkkiä sanoja (eli niitä ei ole oikeasti olemassa) ja pitäessäsi sukupuolielintäsi "miespilluna". Vain transaktivisti (jollaisia transujen enemmistö taitaa olla) voi olla niin sekaisin, että haluaa irrottaa mieheyden ja naiseuden kokonaan biologisesta pohjastaan (kenelläkään muulla ei voi tarvetta tällaiseen olla) ja pitää kehoaan epämuodostuneena silloin kun järki on niin vinksahtanut, että se haluaa silpoa terveet osat irti. Vain transaktivisti (transu?) voi uskoa ja vakavissaan väittää, että ihmisen keho on pelkkä periaatteessa hänestä irrallinen satunnainen kuori joka ei liity millään tavalla siihen, että mikä ja kuka ihminen oikeasti on. Tämä ei oikein luo heistä kuvaa järkevinä ja psyykkisesti eheinä ihmisinä, joilla on kosketus todelliseen itseensä ja kyky tunnustaa kaikkein ikävimmätkin puolet itsessään. Syöpäpotilaillakaan, jotka vihaavat sairauttaan ylitse kaiken ja tekevät kaikkensa siitä parantuakseen, ei ole samanlaista tarvetta kieltää todellisuutta ja ulkoistaa syöpää oman identiteettinsä ulkopuolelle hokemalla olevansa "oikeasti terveitä syöpäpotilaan kehossa" tai loukkaantumalla "väärinsukupuolittamiseen" rinnastettavissa olevasta muistuttamisesta heidän syövästään.
Ikävä kyllä värkit ja kehot ovat sukupuolittuneita, eikä tämä asiaintila ole sinun haluamisistasi ja mielipiteistäsi riippuvainen. Viestisi on kuin Sophie LaBellen sarjakuvasta "Assigned Male", jossa vakavissaan selitetään, että "kehoni on tytön keho, koska minulla on tytön mieli ja tytöillä on kaikenlaisia kehoja". Jos kohtu ja genitaalit eivät ole naiseuden määräävin ominaisuus, mikä se sitten on? Meikki ja korkokengät, hameet ja hörhelöt? Oma tunneko? Mutta mitä transut oikeasti tuntevat väittäessään tuntevansa olevansa jotakin sukupuolta? Miten joku naisen kehoon syntynyt ihminen voi tietää, kuinka mies oikeasti näkee ja kokee itsensä? Pakko sen on jollakin tavalla perustua ulkoiseen käytökseen ja itse sisäistettyihin sukupuolistereotypioihin. Jos kaikki tunteet omasta sukupuolesta ovat yhtä oikeita eli itsensä voi kokea mieheksi tai naiseksi määrättömillä eri tavoilla eikä mikään tapa kokea itsensä esim. mieheksi ole toista huonompi, mitä silloin tarkoittaa mieheys tai mieheksi itsensä tunteminen? Tarkoittaako se silloin mitään vai onko se vain huulten heiluttelua tuulessa?
Jatkuu...
Jatkoa:
VastaaPoistaMiten mies- ja naismääreistä luopuminen edesauttaa tiukoista sukupuoliroolista luopumista, kun näiden termien lakkauttaminen ei saa niiden tarkoittamia asioita maailmasta mihinkään katoamaan? Kaikki merkit viittaavat siihen, että transsukupuolisuus on pikemminkin tiukkoja sukupuolirooleja voimistava kuin niitä väljentävä tekijä. Transmies tuskin tulee otetuksi tosissaan miehenä naisten vaatteisiin pukeutuessaan (eli ristiinpukeutuvana transmiehenä), toisin kuin transvestiitti cismies. Kun katselee kuvia transnaisista ja lukee heidän haastattelujaan, ei voi välttyä siltä mielikuvalta, että nk. butch femmeä transnaista ei voi olla olemassakaan ja "naiseuteen herääminen" on heillä aina tapahtunut nuoruudessa naisten vaatteisiin pukeutumisen, korujen ja meikkaamisen kautta.
Se, että Sametti on ylipäätään kykenevä tunnustamaan todellisen biologisen sukupuolensa viittaisi siihen, ettei hän ole oikea transsukupuolinen ollenkaan, sillä oikea trans ei moiseen taida kyetä. Siihen viittaa myös hänen tekstiensä hyvin inhorealistinen ja transkriittinen sävy, sillä kaikki oikeat transut lienevät ajatusmaailmaltaan enemmän tai vähemmän "transaktivisteja", eli he eivät koe identiteettiään välttämättä sairaudeksi (sairaudentunnottomuus) ja tykkäävät vaalia ja paapoa transsukupuolisuuttaan. Ehkä hän on pikemminkin jollakin muulla tavoin identiteetistään hämmentynyt ja hyvin mahdollisesti tuleva sukupuolenvaihdosleikkauksen katuja, kun hän miehen roolissa eläessään kokee jatkuvasti valehtelevansa itselleen ja maailmalle?
Transujen hybris saa heidät kuvittelemaan, että vain ja vain ja ainoastaan heidän identiteetillään (eli egollaan) on tässä maailmassa merkitystä ja kaiken muun on taivuttava sille ja polvistuttava sen edessä. Tämä pätee myös faktoihin. Jos transu sattuu omistamaan kohdun ja kuvittelee siitä huolimatta olevansa mies, niin silloin objektiiviset faktat saavat tehdä tietä sille tuntemukselle nöyrästi tietä ja painua sinne, missä pippuri kasvaa ja silloin hän myös todella on mies, vai mitä? Samalla uskotellaan, että mikäli esim. hormoneilla ja muulla rekvisiitalla onnistuu salaamaan todellisen sukupuolensa muilta ja ikään kuin painamaan sen jonnekin kaapin perukoille, pois omista ja toisten silmistä, silloin ei myöskään oikeasti ole sitä sukupuolta. Vähän niin kuin uskottelisi, että jos joulupukiksi pukeutunutta henkilöä luullaan oikeaksi joulupukiksi joulupukkiin uskovien lapsukaisten toimesta, silloin hän on oikea joulupukki.
"Toki on totuus se, mitä housuissasi on mutta miksi sen pitäisi määritellä elämäsi?"
Ei se ketään määrittelekään, ainakaan useimpien cissukupuolisten mielestä. He vain hyväksyvät sen, mitä sukupuolta oikeasti ovat eivätkä yleensä anna sen sen enempää määritellä itseään ja tekemisiään. Koska sinusta sukupuoli määrittelee ihmisen tekemiset ja sukupuolielin ja biologia eivät kuitenkaan saisi sitä tehdä, yrität kiertää tämän paradoksin irrottamalla sukupuolen kehosta ja biologiasta, jolloin se jää tarkoittamaan tietynlaista stereotyyppistä käytöstä ja kulttuurillisia sukupuolirooleja. Omasta mielestäsi olet transmies ilman trans-etuliitettä, mutta kuitenkin olet sitä mieltä, että mies- ja nais-kategoriat tulisi lakkauttaa kokonaan yksilönvapauden nimessä. Haluat siis ristiriitaisesti yhtäaikaisesti sekä olla mies että elää maailmassa, jossa ei ole ollenkaan sukupuolia.
https://www.is.fi/perhe/art-2000005448298.html
PoistaSinkkonen on asian ytimessä. Sydäntä lämmittää kun lukee tällaisia artikkeleita ja kun lukee artikkelin kommentteja ni alkaa toivo heräämään. Peli ei ole vielä menetetty!! :D
T.Perusheteronainen
" Ei muuta kun oma sketsishow pystyyn vaikka Youtubeen. "
VastaaPoistaSametti, muuten hyvä idea, mutta tulis varmaa niin paljon valituksia ja sitten tili suljettaisiin, kun tämä porukka tuntuu olevan niin herkkäsieluista sakkia. Sehän on jo kuin lakikirjoihin kirjoitettu, että " laissa on ihan ehdottomasti kielletty edes sketsimielessä ilmentää kyseisen porukan ajatusmaailmaa, yms, koska se voi louakata näitä ihmisiä syvästi. "
Ei ole minunkaan Youtubeani suljettu, eikä noiden monien muidenkaan transkriittisten. Esim. Hunter Avallone heittää suorastaan härskiä trans-läppää välillä.
VastaaPoistaTosin jos tilisi suljettaisiin, niin sittenhän sinusta tulee marttyyri ja jengi diggaa vaan entistä enemmän.
Sametti, täytyy alkaa harkita sun ideaa. Tämä henkilö, joka tätä mahtavaa läppää heitti, niin joko hän saisi ihmiset raivonpartaalle, kuolemaan nauruun, tai sitten loukkaantumaan verisesti. Parhaimassa tapauksessa saattaa käydä niinkin, että he alkavat pikkuhiljaa ymmärtämään, että se, mitä kortteja he yrittävät kylvää ja esitellä, ei vaan mene läpi joillekin ihmisille. Mutta ehdottomasti antaisin tämän läpän heittäjän hoitaa sketsit. Hänellä on todellla hyvä ilmaisukyky taito, toisin kuin mulla. Mä hoitaisin taas kuvauset.
VastaaPoistaNoniin, eikun tuumasta toimeen.
VastaaPoistaOlen itse nuorehko bi-nainen ja avautunut täällä kommenttilaatikossa kaikenmaailman dysforioistani. Kattelen juuri kakkoselta dokkaria nimeltä "Nuorena ulos kaapista". Vaihdoin juuri tähän kesken ohjelman. Hämmentynyt nuori tyttönen tuossa selitti, miten hän ei halua sukupuolenvaihdosta vaan hän haluaa vain tulla kutsutuksi pronominilla "he". Kuinka nyt on tyyni olo kun on saanut setvittyä sen, mikä pronomini hänelle käy. Minä näin siinä teinitytön joka oli jollain tapaa gender nonconforming, kenties bi tai lesbo, joka todella olisi varmasti paljon onnellisempi jos voisi vain ownata sen että on juuri sellainen gimma kuin on ilman mitään miespronominisekoiluita. Ihan oikeasti saakeli. Olen varma, että tätä sekoilua ei olisi ilman massiivista transhysteriaa joka on saanut kultin piirteet. Minä aikuisena ex-"muusuna" ja (ex-hämmentyneenä) bi-naisena koen että pitäisi yrittää jeesata näitä lapsiparkoja, eli sateenkaarilapsia ja -nuoria. Absurdit ajat kun sateenkaarinuoria pitäisi tukea ja suojata lgbt-liikkeeltä. Tahdon mukaan nykymeininkiä kritisoivaan seksuaalivähemmistöliikkeeseen tai johonkin. Sametti, pysyttäydyn kuulolla. Uskon, että tällaiselle olisi todella tilausta. Olin kerran eräässä homopaikassa ja kuulin kun kaksi ei ihan nuorta (ehkä n. 35- ja 40-vuotiaat) homomiestä puhui todella kriittiseen sävyyn esim. sananvapaudesta. Uskon, että tämä voisi lähteä lentoon ja muodostua varteenotettavaksi liikkeeksi, kunhan ihmiset ovat valmiita kokoontumaan tämän yhteisen asian äärelle ja laittamaan muut mahdolliset erimielisyydet sivuun.
VastaaPoista90 kommenttia, wadafaka?
VastaaPoistaJuu, ei mitään, kävin vain kääntymässä. Jatkakaa!
Hei homo, muistahan markkinoida foorumiasi aina välillä. Sen verran vilkasta (ja hyvää) keskustelua täällä käydään, että kannattaa takoa nyt kun rauta on kuumaa.
VastaaPoistaJoka työrupeama alkaa helpottaa?
Muistan, muistan.
VastaaPoistaKyl tää täst pikkuhiljaa tuntuis helpottavan. Nyt tosin teloin itseni fyysisesti, niin jälleen on vähän paranneltavaa.
(Jazz Jenningsiä taas, huoh...)Täällä oli aikaisemmin juttua Jazzin käytöksestä koskien kysymystä leikkauksen vaikutuksesta ihmisääneen.
VastaaPoistaMinusta Jazz ei niinkään käyttäytynyt niinkuin "koulutettu transaktivisti." Näin ennemmin Ihmisen joka purki osittain pettymystään siihen,ettei päässyt itse korjausleikkauksiin liian vähäisen materiaalin takia.
Ja osa tästä raivoamista näytti minusta olevan murrosiän kynnyksellä olevan teinin ryopsähtelevää reaktiota.
Itse Jazzia katsoessani tunnen lähes sääliä. Lapsiparka on 16-17 vuotias, hänen kehonsa on kasvanut kokoa, mutta hormooniblokkauksen takia osa hänen kehostaan on jäänyt pahasti jälkeen muusta kehityksestä.
Saan itse vaikutelman ettei hän tiedä kunnolla enään itsekkään mikä tai kuka hän on.
Voin olla väärässäkin näistä päätelmistäni, mutta silti..
Yhä ajatteleva, siis oleva,
Leviathan.
Mä olin kommentoija joka sanoi Jazzin käytöksen olleen transaktivistin käytöstä. On toki totta, että Jazz on teini-ikäinen, joten häneltä olisi kohtuutonta odottaa aikuismaisen rauhallista ja asiallista käytöstä. Kuitenkin aikuiset transaktivistit toimivat täsmälleen tuolla tavalla, ja sitä pidetään noissa piireissä täysin hyväksyttävänä: huuda muiden päälle, vaienna muut huudollasi, saat käyttäytyä juuri niin huonosti kuin haluat, koska olet niin kovin sorrettu ressukka. Tietyt ihmiset, eli transidentifioituvat, ovat ideologian oppien mukaan oikeutettuja perseilemään, ilkeilemään ja kiusaamaan juuri niin paljon kuin tahtovat. Kaikilta muilta taas odotetaan pyhismysmäistä käytöstä, älyttömyyksiin menevää kielenkäyttönsä kontrollointia jne. Ennen kuin tyyppien kanssa voi edes keskustella, on otettava haltuun tämä naurettava newspeak. "Intention is not magic" hoetaan jos erehtyy sanomaan väärän sanan. Transaktivistien perseilyyn ei saa puuttua tai siltä ei saa puolustautua, koska se olisi ties mitä sortoa, transfobiaa, spleinaamista, tonepolisointia jne. Näin ollen jäljelle jäävät uhriolympialaiset, kiusaamiskenttä jossa väärinajattelijat ovat vapaata riistaa, ja loputon voimamittelöinti. Tuollainen on äärimmäisen tuhoisaa ja kasvattaa vain patologisia, henkisesti pikkulapsen tasolle jääneitä aikuisia. Sitten nämä pikkulapset vaativat koko muuta yhteiskuntaa polvilleen mielenoikkujensa mukaisesti.
PoistaPuhumattakaan siitä, että Jazzin mongerrus oli puhdas ideologinen reaktio. Siitä tunnistaa riivatun, että vastaukset voi aina ennustaa, koska sanat eivät ole enää minkään omaehtoisen ajattelun tulosta ja oman ajattelun artikulointia vaan mekaanisia reaktioita, ideologian oppien sylkemistä ulos ja kaikkien muiden äänien peittoamista niiden alle. Tämä yhtäältä kiukuttelun ja perseilyn sieto ja toisaalta ylenpalttinen poliittinen korrektious näkyvät jo keskustelukulttuurissa Suomessakin.
Sitä en ymmärrä, mistä teit päätelmät että Jazz olisi purkanut omaa pettymystään. Kannattaa myös muistaa, että ihmisistä 100 %:lla on pettymyksiä, jokainen on tullut väärinkohdelluksi. Se ei ole mikään syy alkaa perseillä. Yhteisöt hajoavat, jos vastuu sälytetään aina pois, kun se nyt on niin ressukka ja sillä on niin vaikeaa.
Siinä olen kyllä samaa mieltä että Jazz on lapsiparka, joka luultavasti on syvästi hämmentynyt itsensä kanssa.
"Sitä en ymmärrä, mistä teit päätelmät että Jazz olisi purkanut omaa pettymystään.." No,ensinnäkin ajattelin Jazzin jääneen henkisellä kehitystasollakin jotenkin osittain ei ihan murrosikäisen tasolle. Kyllähän hän on saanut hormoonihoitoa kehittyäkseen naaraaksi mutta ehkäpä pelkkä tietyn hormoonin ottaminen ei riitä, kehittyminen ei suju kaikilla tasoilla kunnolla. Joten tässä raivoamisessa olisi osa tätä "kehittymättömyyttä"...(en parempaakaan sanaa keksinyt.
PoistaLisäksi hänellä ei ole lääkärien mukaan tarpeeksi materiaalia josta muotoilla uudet genitaalit. Ja kun muita pystyy leikkaamaan riittävän materiaalin ansiosta ja häntä ei, niin siinä loput raivoamisen syistä.
Lisäksi yhteiskunnan vaikutus, omat suunnitelmat, jne.
MUTTA...edelläoleva on omaa suofilosofin päättelyäni, joten väärässä olemisen mahdollisuus on otettava huomioon aika suuressakin määrin.
Joteskin minusta tuntuu eettä transeilusta löytyy tietyllä tavalla samankaltaisuutta uskonlahkojen idealismin kanssa.
"....tämä on nyt näin, jos et niele tätä kakistelematta et ole keisarin ystävä ja kaakinpuuhun sinut sidottakoon ja julkisesti kivitettäköön sinä suvaitsematon pask...."
Jaa'a, mitenköhän on...?
Suofilosofi taasen ihmettelee...
(liikaa) ajatteleva, siis oleva
Leviathan
Viime jaksossa Jazz vanhempineen kävi moikkaamassa Jazzin veljiä yliopistolla. Siinä ruokaillessa Jazz alkaa puhumaan bottom-leikkauksesta ja paksusuolesta, kuvailee sitä leikkausta ja huomaa että ne veljet pystyy vain vaivoin syömään ja ilmeet on et voi ei..vaikuttaa että ne on aika kyllästyneitä koko aiheeseen. Äitee purskahtaa heti itkuun kun näkee poikansa. Voin kuvitella kuinka vaivaannuttavaa toi kaikki on. Pojat on varmaan ihan hyvillään että ovat saaneet välimatkaa tohon meininkiin vaikka tietty perheestään välittävätkin. Aika ahdistavaa kuitenkin heidän ilmeistä päätellen..
VastaaPoistahttps://scontent.fhel1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/23755684_10155887401118767_1339671442119228114_n.jpg?oh=28a9419db47da0ce48f09660cc1390db&oe=5AD6B4C9
VastaaPoistaJa jotkut vielä väittävät, että gender-huuhaa ei olisi ideologiaa. On se, ja vieläpä totalitaristista sellaista, jolla viedään valta vanhemmilta. Herättääkö ajatuksia?
Anonyymi:
VastaaPoista"Mature minor"???? Tämä ei tule päättymään hyvin...
"'Mature minor'???? Tämä ei tule päättymään hyvin..."
VastaaPoistaJjjjep. Mitä tuo oikeastaan edes tarkoittaa? Että koulu voi vastoin vanhemman (ja/tai lääkärin konsultointia???) tukea lapsen sukupuolen vaihdosta? Mitenkähän se konkreettisesti ilmenee? Eivätkö ihmiset oikeasti näe miten pipipäistä tuo on? Ja ennen kaikkea, miten transliikkeellä voi olla noin suuri valta julkisella sektorilla???
Suomalaisissa feministiryhmissä olen myös lukenut hyvin vahvoja kannanottoja, että jos vanhemmat eivät tajua lapsen parasta eli varauksetta tukea transprosessiin lähtöä, niin on oikein ryhtyä lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Toki tämä ei ole, ja toivottavasti ei ikinä tulekaan olemaan, mikään virallinen linja, mutta mietityttää kyllä miten pitkälle asenneilmapiiri voi muokkautua näiden hullujen saattelemana.
Miten helevetissä tällainen sukupuolensa oma ja täysin yksityinen ns."määrittäminen" muuttuukin täysin julkiseksi ja jonkinlaiseksi päämääräksi joka pitäisi saavuttaa nyt heti ja tässä.
VastaaPoistaMiksi pitää julkisesti julistaa suurta myötätuntokannustustukemiskamppanjaa joka on aivan turhaa julkisuutta ja julistamista? Koulut voisivat kaikessa hiljaisuudessa sopia vaikka keskenään tukevansa näitä ihmisiä neutraalilla kohtelulla, mitenkään erityisesti korostamalla asioita varsinkaan julkisella tasolla.
Tuntuu, että kohta heitetään lapsi pesuveden mukana pihalle ihan totaalisesti.
Kuten aikaisemmin todettiin, tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.
Tässä täytyy olla politiikkaakin mukana. Päättäjät pelkäävät valtansa ja asemansa menetystä, jos uskaltavat esittää eriäviä faktoja tämän transkieputtelun kritisoimiseen.
Some iskee, media kieputtelee, ihmiset raivoavat fasessa ja tinderissä, kriitikon sähköposti kipinöi raivokkaista uhkailusta ja tappouhkauksista.
Yhtäkkiä olet pudonnut kansalaisten silmissä pohjasakkaan iljettäväksi, ihmisten oikeuksia hyljeksiväksi alkueläimeksi.
On tää somekenttä kyllä sitten niiiiin hyvä asia, tulee epäkohdat esille.....kö?
Lisäksi vielä...
Minkähän takia feministit haluaa osoitella lapselle kuinka paskoja sen vanhemmat ovat. Murentaa perhesuhteita asiassa, joka saattaa lapsen kasvaessa hiipua olemattomiin.
En tajua. Ei yksinkertainen minä ta-ju-a.
Ajatuksissaan oleva,
Leviathan.
PS. Pahoillani kärkevyydestä. Aivohöyrypaine nousi taas varoventtiilin aukeamisen tasolle.
Ei se mitään, jos välillä höyrytyttää. Onhan tämä meininki kaikinpuolin semmosta, että ei tätä meinaa selvinpäin kestää.
VastaaPoistahttps://uutisvuoksi.fi/uutiset/lahella/c442d813-62c0-449f-bec0-2657574c1abd
VastaaPoistahttps://uutisvuoksi.fi/uutiset/lahella/c442d813-62c0-449f-bec0-2657574c1abd
VastaaPoistaMä en todella ymmärrä yhtään, mistä transsukupuolisuudessa on kyse. Tyttö, joka haluaa olla drag QUEEN? Tyttö, joka haluaa käyttää mekkoa vallankumouksellisena tekona? Minusta nuo ovat tavallisia hämmentyneitä teinityttöjä... Transsukupuolisuus taitaa olla lähinnä mielikuvituksen tuotosta. Harmi vain, että asialla pitää sekoittaa lasten päät. Olen täysin varma, että yksilön psykologiselle kehitykselle on haitallista jumahtaa pyörimään sellaisen asian ympärillä kuin oma sukupuoli-identiteetti...
Sanfranciscolainen firma myy muovisia tekofalloksia itsensä pojaksi kokeville pikkutytöille, koska he jostain tarkemmin tuntemattomasta syystä tarvitsevat tekopeniksen housuihinsa leikkiessään hiekkalaatikolla:
VastaaPoistahttps://gendertrender.wordpress.com/2015/09/26/babys-first-dildo-courtesy-of-the-transgender-movement/
Ei tietenkään periaatteessa pitäisi lätkiä pedofiilikorttia pöytään, mutta...
Mitenkähän Trans-Perjantain Amanda Majasaari mahtaisi suhtautua tällaiseen?
Olen seurannut blogiasi ja videoitasi jonkin aikaa. Olen transihminen, joka ei ole koskaan lähtenyt mihinkään hoitoihin, ei edes itse sukupuolenmääritysprosessiin. Syitä tälle on ollut monia, mutta suurin syy on ollut tarve analysoida asiaa ja puntaroida sitä ennen minkään peruuttamattoman tekemistä. Minulla on esimerkiksi ystäviä, jotka ovat terveydenhuollon ammattilaisia ja tiedän, kuinka suuria leikkaushoitojen komplikaatioriskit ovat. Olen miettinyt asiaa kaikki pienet nyanssit huomioiden, kuten sen, että hormonihoidon jälkeen en voisi esimerkiksi enää kilpailla naisena urheilussa. Edellä mainituista ja monista muista detaljeista johtuen en ole lähtenyt prosessiin ainakaan toistaiseksi. Mielenterveyteni on loistava ja vahva psyyke mahdollistaa tämän. Sinun avautumisissasi minua häiritsee se, että olet selvästi - kertomasi mukaan - viettänyt paljon aikaa vähemmistöjen edustajien parissa. Vaikuttaa siltä, että ikään kuin hyökkäät jotakin kollektiivia vastaan, joka näyttää sinulle todelta. Tämä tuottaa sellaisen tunteen, että olet jonkin pienen piirin vankina. Itse en ole koskaan kuulunut mihinkään vähemmistöryhmään ja lähes poikkeuksetta elänyt niin sanotusti normiheteroiden parissa. Olen kokenut ettei se ole estänyt minua olemasta oma itseni. Käytännössä elän sosiaalisesti miehenä. Sekin on pistänyt silmääni, että olet tuonut vahvasti esille sen, ettei naisesta voi välttämättä tulla niin sanotusti vakavasti otettavaa miestä, vaan esimerkiksi "kääpiö". Minut, joka en ole koskaan ollut hoidoissa, tulkitaan lähes poikkeuksetta mieheksi muiden ihmisten taholta. Luonto on siunannut minua pituudella ja lihaksilla. Se luonnollisesti helpottaa transihmisenä elämistä eikä paine hoitoihin ole niin suuri. Silti en pidä tavasta, jolla esimerkiksi tunnut pilkkaavan omien wc-tilojen tarvetta. Minä koen aina naisten tiloissa syrjintää, kuten huutoja "Mene pois täältä!" Lisäksi tavalliset naiset pelästyvät minua. Ei ole mukavaa aiheuttaa toistuvasti tilanteita, joissa pukuhuoneellinen naisia kiljuu hädissään. Mielestäni olisi sekä naisten etu että oma etuni, että minulle olisi oma tila. Niin kauan kuin tällaista tarvetta pilkataan, jatkan naisten säikyttelyä - enhän voi muutakaan. Jatkuvat välikohtaukset ovat kuitenkin myös minulle ahdistavia ja naisten tiloihin meneminen on minulle vaikeaa. Kaikki eivät asu esimerkiksi Helsingissä, jossa erilaisuus ei herätä niin paljon huomiota. Se kannattaa pitää mielessä. Vielä ihmettelen tapaa, jolla puhut transihmisistä sillä tavoin, että emme ikään kuin ymmärtäisi biologista sukupuolta. Itselläni ei ole ollut koskaan ongelmaa ymmärtää, että olen biologisesti nainen. Miksi olisi? Hahmotan selkeästi sen, että olen biologisesti nainen, mutta sukupuoli-identiteetiltäni en. Se, korjaanko joskus jotakin, on nimenomaan hyötyjen ja haittojen vaakakupista kiinni. En pidä tavasta, jolla annat omien kokemustesi myötä suurelle yleisölle signaalin, että me kaikki transihmiset olisimme jotenkin sekaisin. Minä en ole. Käytän kylmää järkeä ja harkintaa näiden asioiden suhteen. Se mistä pidän ja mille on paikkansa on juuri näiden korostaminen. Toivoisin sinun suuntaavan enemmän katsettasi sinne, kuinka sosiaalinen ympäristö - vaikkapa niiden wc-tilojen käyttämisen vaikeus - voi pahentaa transihmisten tilannetta ja ajaa omalta osaltaan korjauksiin.
VastaaPoistaAnonyymi, syy miksi alkujaan aloitin tämän blogin oli nimenoman osoittaa, että transihmiset ja ei-heteroseksuaaliset ihmiset EIVÄT ole kaikki samanlaisia ja EIVÄT ajattele kaikki samalla tavalla. Ja btw, minäkin olen transihminen, jolle biologinen sukupuoli oli aina ihan selvää pässinlihaa. Tiedän kyllä, että meitä on muitakin, mutta mediassa esilläolleissa tapauksissa se näkyy huonosti. Minä halusin/haluan näyttää, että minunkin tavallani voi ajatella.
VastaaPoista"Kääpiö" on Viivi Luoman kuvaus omasta itsestään (hän on lyhyt nainen).