Ihmettelen Juutuuban puolella, että miksi nykyään ei enää puhuta trasvestiiteista. Juttelen myös muunsukupuolisuudesta ja sen vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan.
sunnuntai 7. toukokuuta 2017
Mihin on transvestiitit kadonneet?
Ihmettelen Juutuuban puolella, että miksi nykyään ei enää puhuta trasvestiiteista. Juttelen myös muunsukupuolisuudesta ja sen vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan.
12 kommenttia:
TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa. Sinun on kyettävä argumentoimaan näkökulmasi.
Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.
Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.
Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Transvestiiteilla ja "muunsukupuolisilla" on se vissi ero, että transvestiitit ovat aina miehiä, mutta julkisuudessa tähän mennessä esiintyneet muunsukupuoliset ovat aina naisia. Aina. Esimerkiksi Anne Liljeström, Viima Lampinen, Niina Hartikainen, Panda Eriksson, Apila Pepita, Setan videolla esiintyvä 17-vuotias nuori nimeltä "Sumu", "Kimmo", Artor Jesus Inkerö jne. Kyse on siis yksinomaan naisilla esiintyvästä "I am a special snowflake" -syndroomasta ja huomiohuoraamisesta.
VastaaPoistaRajaamalla Google-haut vuosittain selviää, että koko muunsukupuolisuus-termi on ilmaantunut suomen kieleen joskus vuoden 2014 aikana. Ennen sitä vuotta ei löydy osumia.
Voima-lehdessä on kuukausittain haastatteluita itseään muunsukupuoliseksi kutsuvilta ja siellä on ollut myös jokusia miehiä. Tietysti enemmistö on naisia.
PoistaJoo. Myös genderqueeriys oli pitkälti naisten juttu. Olen miettinyt, että miksi, ja uskon sen liittyvän feminismiin ja naisellisuuden demonisoimiseen. En ole koskaan kuullut yhdestäkään genderqueeristä miehestä. Miehet oli aina noita ns. tyttöilijöitä eli transvestiitteja, mutta he eivät tehneet siitä mitään identiteettijuttua. Myös transvestiittinaisia on, mutta se liittyy havaintojeni mukaan kiinteästi lesbokulttuuriin. Transvestiittimiehet ovat yleensä heteroita (vaikka tiedän myös homoja toki).
VastaaPoistaTosin myös miehet ja pojat ovat alkaneet oirehtia tästä sukupuolihämmennyksestä. Näyttäisi siltä, että translapsista valtaosa on poikia. Ulkomailta myös löytyy todella paljon ei-binäärisiä poikia/miehiä, vaikka sielläkin iso osa on tyttöjä. Suomesta muistan kaksi ei-binääristä miestä, jotka ovat olleet julkisuudessa.
Huolestuttavaa kyllä.
En osaa ottaa kantaa siihen, ovatko "muunsukupuoliset" aina naisia, mutta ei suinkaan ole mikään ihme, että transvestiitit ovat pelkästään miehiä: kun mies vetää päälleen minihameen, korsetin ja rintaliivit, hän on selvästi jotain ihan muuta kuin perusmies.
PoistaKun nainen vetää päälleen business-puvun prässihousuineen ja kravatteineen tai maastopuvun kumisaappailla tai raksaduunarin työkamppeet kypärää ja turvakenkiä myöten, kuka sellaiselle nykyään kohottaa kulmiaankaan?
Eihän nainen enää edes pysty olemaan transvestiitti, vaikka miten yrittäisi.
Mäkin tunnen ihan hirveän kasan muunsukupuolisia. Mä näen sen oireena naisellisuuden demonisoinnista. Ihan sairasta, että edes feminismipiireissä ei kannusteta positiiviseen naiseuden haltuunottoon, päin vastoin. TA:t on osana tätä. Se johtaa siihen, että naisten päät menee sekaisin. Nykyfeminismi on joissain jutuissa naisia vastaan. Miehet ovat joko miehiä tai transnaisia, en tiedä tai tunne yhtäkään muunsukupuolista miestä. Transvestiittiystävänikin on mies ja se on ihan ok hälle. Paitsi tietysti nyt, kun vissiin on tapahtumassa jonkinnäköinen gender-roolien nousu ja tiukentuminen, jolloin hänkin on saanut päähänsä olevansa "muunsukupuolinen" transvestiittiutensa takia, ja ahdistunut siitä, ettei ole "cismies" vaan muunsukupuolinen. En tajuu, miksei voi olla ihan vaan mies ja ihan ok sen kanssa, että tykkää välillä tehdä transvestiittijuttuja? Ei riitä mun taju. Musta on ihanaa, jos ihmisillä on enemmän tilaa olla omia persooniaan eikä esittää jotain sukupuoliroolia, mutta oikeesti, autetaanko sitä asiaa tällä muunsukupuolisuusilmiöllä? Mä melkein veikkaisin, että ei.
Poista-naisasianainen
Nykyfeminismi on keskittynyt paitsi naisellisuuden demonisoimiseen naisilla myös miehisyyden demonisoimiseen miehillä. Heidän ihanteenaan on jonkinlainen androgyyni tai sukupuoleton sekasikiö. Suomalaisessa julkisuudessa esiintyneistä muunsukupuolisista ainakin Viima Lampinen ja Panda Eriksson ovat olleet aktiivisesti mukana hiljattain perustetun Feministisen puolueen toiminnassa ja Lampinen muissakin feministisissä järjestöissä. En kuitenkaan tiedä, että onko "muunsukupuolisuus" enemmän seurausta feministisestä ajattelusta vai feminismi seurausta muunsukupuolisuudesta. Mikähän siinä on, etteivät nämä näe mitään ristiriitaa oman väitetyn sukupuolettomuutensa ja feminisminsä välillä?
VastaaPoistaMuunsukupuolisten erikoisuudentavoittelusta kertoo sekin, että usein heillä on siniset/turkoosit/lilat/pinkit hiukset ja pään sivuilta kaljuksi ajeltu punk-henkinen kampaus. Mitä ovat ne non-binäärit pojat/miehet, joihin olet törmännyt? Olen tästä kiinnostunut, koska itselleni heitä ei ole tähän mennessä tullut vastaan vielä ainuttakaan.
Kun kirjoitin, että transvestiitit ovat aina miehiä, tarkoitin sitä, että mihinkään miesten vaatekappaleeseen pukeutuminen ei ole naiselle koskaan sellainen "juttu", joka herättäisi huomiota ja jonka takia tulisi leimatuksi transvestiitiksi. Olit sitten hetero, lesbo tai bi. Tämä on varmaan myös ensisijainen syy siihen, että miksi nämä "translapset" näyttävät aina olevan pojiksi syntyneitä. He vaikuttavat yleensä olevan ihan tavallisia onnellisia pikkupoikia, joilla ei ole mitään kehodysforiaa tai muutakaan ahdistusta vaan jotka vain sattuvat tykkäämään tyttömäisiksi luokitelluista jutuista. He ovat päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen väriin puettuja ja heillä on hartioille ulottuvat hiukset. Koska tytön/naisen sosiaalinen rooli on paljon laajempi pojan/miehen vastaavaan verrattuna ja koska he saavat tehdä vapaasti miesten juttuja leimautumatta poikkeaviksi, on helppo nähdä, että "translapseus" on yleensä vain lapsen vanhemman tai jonkun muun aikuisen epätavallisen tyttömäiseen poikaan iskemä leima. Törmättyäni "translapsi"-ilmiöön muutamia kertoja olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tämä leima kertoo enemmän lapsen vanhemman, yleensä äidin, kuin lapsen sukupuolisesta hämmennyksestä. Näissä tapauksissa lapsen isä, mikäli hän on kuvioissa mukana, on passiivinen ja voimaton hahmo ja täysin hampaaton äidin mielenoikkujen edessä. Tällöin lapsensa translapseksi "diagnosoinut" vanhempi on yleensä ihan kybällä mukana lapsensa sukupuolisessa hämmentämisessä ja vanhemman identiteetti rakentuu hyvin vahvasti lapsen oletetun transsukupuolisuuden kautta. Ainakin jenkeissä "translapsella" saa sitä paitsi helposti julkisuutta. Münchhausen by proxy -ilmiötä siis pahimmillaan.
Huomiosi transvestiittimiesten seksuaalisesta suuntautumisesta on samansuuntainen omani kanssa. Siksi onkin outoa, että ammattimaiset drag-artistit tuppaavat yleensä olemaan homomiehiä ja drag-ilmiö kytkeytyy vahvasti homokulttuuriin.
Mitä mieltä olet Matt Walsh -nimisestä konservatiivikristillisestä bloggaajasta, joka on blogissaan kritisoinut useasti myös gender-ideologiaa?
VastaaPoistaEn tunne Matt Walshia ollenkaan, joten en häntä voi kommentoida. Olen kuitenkin lukenut aika paljon suomalaisten kristilliskonservatiivien juttuja (esim. Susanna Koivula, Pasi Turunen) ja olen hyvin monesta asiasta heidän kanssaan samoilla linjoilla. Esim. minusta tuntuu, että nykyaikana kristilliskonservatiivit ovat ainoa porukka, joka ihan oikeasti välittää lasten oikeuksista ja perheiden yhtenäisyydestä/hyvinvoinnista.
VastaaPoistaMoikka!
VastaaPoistaOlen muunsukupuoliseksi itseni määrittelevä ihminen. En tunnista itseäni kuvauksestasi. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että sukupuolten sisällä on paljon variaatiota. Sehän on selvää. Me kaikki ihmiset olemme erilaisia ihan niin kuin kaikki muutkin asiat luonnossa. Minä myös erittäin mielelläni tunnustan sen, että olen biologisesti nainen. Sehän on täysin selvää enkä millään pysty kyseenalaistamaan sitä. Jos minulta kysytään biologista sukupuolta, niin kyllä kerron olevani biologiselta sukupuoleltani nainen. Kysymys kohdallani on kuitenkin siitä, että en osaa ajatella itseäni naisena. Kokemusta on. Olen kovasti yrittänyt. Sisäinen tunteeni on se, että miellän itseni enemmän mieheksi kuin naiseksi. En silti tunne olevani myöskään täysin mies. En halua korjata mitään kehossani, vaikka minulla onkin kehodysforiaa. En tunne tarvetta siihen, koska en usko sen lopulta muuttavan mitään. Tunnen itseni arvokkaaksi ihmiseksi juuri tällaisena.
Haluan vähän avata sitä millainen kuva minulla on itsestäni. Sisäisesti ihmisellähän on jonkinlainen kuva fyysisyydestään. Minullakin on. Saatan olla vaatekaupassa ja miettiä, että tuo paita kävis mulle hienosti ja näen jo itseni kyseinen paita päällä. Kun menen paitaa kokeilemaan, niin näytänkin erilaiselta. Mielikuvaani ei nimittäin kuulu ne rinnat mitkä minulla kuitenkin on. Olen jo tottunut siihen, mutta nuorena se oli hyvin vaikeaa. Toivoin kovasti ettei rintoja tulisi. En tuntenut niitä kehooni kuuluviksi. Tämä on esim. yksi niistä syistä miksi en vaan osaa ajatella olevani erilainen variaatio naisesta. Sisäisesti fyysiseltä kuvaltani en osaa samaistua naisiin. En ole koskaan osannut, vaikka olen yrittänyt ihan hirveästi. Olisihan se ollut helpoin ratkaisu.
No olenko sitten mies? En usko sitäkään. Vaikka minun olisi helppo kuvitella itselleni miehen sukupuolielimet, en osaa samaistua tyypillisenä pidettyyn miesten ajatusmaailmaan. Tämä voi tietenkin johtua testosteronin puutteesta. Jos saisin testosteronia, varmasti myös ajatusmaailmani muuttuisi. Näin ainakin moni female to male kertoo. En kuitenkaan halua, että ajatukseni muuttuisivat millään tavalla. Se on minusta pelottava ajatus. Pidän itsestäni nyt ja tällaisena.
Niinpä muunsukupuolisuus on se sukupuolimääritelmä mistä itseni väistämättä löydän. Minua ei kiinnosta tämän syvempi kategorisointi, vaikka rakastankin musiikkia ja yksisarvisia �� Tämä muunsukupuolisuus on minulle kuitenkin ihan yhtä totta kuin toiselle on se, että haluaa olla mies tai nainen. En tiedä miksi me emme voisi hyväksyä, että on olemassa sellaisia variaatioita ihmisistä, jotka eivät pysty ajattelemaan itseään esim. fyysisesti siihen sukupuoleen johon on fyysisesti syntynyt? Toiset siitä porukasta kokevat olevansa vastakkaista sukupuolta ja lähtevät siihen suuntaan, mutta kaikki eivät ajattele näin.
Tärkeintä olisikin se, että ihminen pystyy olemaan onnellinen ja sinut itsensä kanssa. Itsensä rakastaminen on tärkeä taito. Sitä minä lapsille ja nuorille opettaisin. Luottoa omaan sisäiseen tuntemukseen ja rohkeutta ilmaista itseään juuri sellaisena ihmisenä kuin tuntee olevansa. Olipa sitten mitä sukupuolta tahansa.
Nettisivuja selaillessa on myös hyvä muistaa, että nuoret ja itseään etsivät ihmiset eivät välttämättä ole vielä löytäneet sitä mitä etsivät tai haluavat provosoida teksteillään. Itse voi sitten päättää, että miten vakavasti erilaiset sukupuolimääritelmät ottaa. Mä ainakin tunnen olevani tavis ja normaali tylsähkö ihminen, jolla ei ole mitään tarvetta provosoida tai esittää jotain eksoottista. Tosin nuorena olisin hyvinkin saattanut olla esillä mitä erilaisempien pohdintojeni kanssa mikäli some olisi ollut sitä mitä se on tänään.
Ei muuta kuin tsemppiä elämään!
Anonyymi:
VastaaPoistaMoigga.
Tuo, miten itseäsi kuvaat, on minusta täysin ok. Minusta häilyvä sukupuoli-identiteetti on täysin ok ja minulla ei ole siitä mitään kritisoitavaa.
Ongelma siitä tulee silloin, kun sukupuoli-identiteetti menee sekaisin biologisen sukupuolen kanssa. Ihmiset saavat olla identiteetiltään mitä haluavat ja ilmentää tätä identiteettiään miten haluavat, mutta heidän täytyy ymmärtää biologinen todellisuus. Hyvin monet muunsukupuoliset eivät hyväksy biologisen todellisuuden olemassaoloa. Sinulla tätä ongelmaa ei näytä olevan.
On totta, että monet muunsukupuoliset ovat todella nuoria ja vielä etsivät itseään. Jos kysymme heiltä samoja asioita 10 vuoden kuluttua, niin ovat tod näk hyvin eri mieltä. Ongelma onkin siinä, että muunsukupuolisuus negatiivisine lieveilmiöineen on saanut paljon (=liikaa) jalansijaa yhteiskunnallisessa ajattelussa ja on alkanut vaikuttamaan jopa lakeihin ja päätöksentekoon. Siihen minä haluan puuttua, en siihen, että miten yksittäiset ihmiset itsensä kokevat.
Mä kirjoitin tuon kommentin mihin juuri vastasit.
VastaaPoistaHaluan vielä kysyä muutamaa juttua: sä siis koet ongelmallisena sen, että muunsukupuoliset haluavat ilmaista virallisissa papereissa olevansa ajatuksissaan jotain muuta sukupuolta, kuin se mihin he biologisesti syntyivät? Jos ajattelet näin, niin miksi se on mielestäsi väärin? Tunnut myös olevan turhia sukupuolenkorjausleikkauksia vastaan. Eikö tällainen muu vaihtoehto omalle sukupuolelle voisi edesauttaa sitä, että ihminen voisi hyväksyä helpommin itsensä kehollisesti ilman leikkauksia? Näin hän voisi kertoa yhteiskunnassa esim. sen, että en olekaan nainen vaikka biologisesti olen syntynyt naiseksi. Nuorena olisin itse varmasti ollut menossa leikkauksiin, jos se olisi ollut hyväksytympää silloin. Nyt olen tyytyväinen, että niin ei käynyt. Muunsukupuolisuus on minulle paljon oikeampi sukupuoli kuin mies. se on totta, että malttia näissä asioissa pitää olla eikä kevyin syin saa kiirehtiä veitsen alle. Teininä monet asiat voivat ahdistaa, koska ei ole vielä valmiuksia käsitellä omia tunteitaan, heikkouksiaan jne. Juuri se on avain, että pystyy rakastamaan itseään kaikkine virheineenkin. Sellainen lempeys itseään kohtaan löytyy usein vasta elämänkokemusten kautta ja sitä kautta, että saa kokea eheitä ihmissuhteita missä kyetään rakkauteen, myös huonoina hetkinä.
Haluan vielä kysyä muutamaa juttua: sä siis koet ongelmallisena sen, että muunsukupuoliset haluavat ilmaista virallisissa papereissa olevansa ajatuksissaan jotain muuta sukupuolta, kuin se mihin he biologisesti syntyivät? Jos ajattelet näin, niin miksi se on mielestäsi väärin?
VastaaPoistaKoska biologinen todellisuus. Todellisuus ei muutu toiseksi vain siksi, että henkilö kokee päänsä sisällä jotakin.
Toiseksi, muunsukupuolisia sukupuolia ei ole fyysisessä todellisuudessa olemassa. Kukaan ihminen ei voi edustaa biologisesti mitään muunsukupuolista sukupuolta, vaan hän voi olla ainoastaan mies tai nainen. Kukaan ei voi siten myöskään vaihtaa sukupuolta muunsukupuoliseksi. Muunsukupuolisuus liittyy pelkästään sukupuolen kulttuurilliseen ulottuvuuteen ja sukupuolen ilmaisuun.