Transsukupuolisuus ja konservatiivisuus eivät sulje toinen toistaan pois

Minulle on sanottu useita kertoja, että ammun itseäni jalkaan olemalla yhtä aikaa konservatiivi ja transsukupuolinen. Minä vain vahingoitan itseäni vastustamalla transaktivisteja. Ihmisten mielissä transsukupuolisuus ja konservatiivisuus ovat toisensa poissulkevia asioita.

Tällainen ajattelu näyttäisi olevan todella yleistä, mutta minusta se on mustavalkoinen. Ensinnäkin arvokonservatiivisuus ei ole sama asia kuin kristilliskonservatiivisuus tai patavanhoillisuus. Patavanhoillisuus ja perinteisiä arvoja vastustava sukupuolikäsitteen murskaamiseen tähtäävä queer-hömpsöttely ovat janan vastakkaiset ääripäät. Näiden väliin jää valtava harmaa alue. Minä uskon, että on löydettävissä kultainen keskitie ja kirjoitukseni tähtäävät juuri tähän.

Olen käsitellyt omaa konservatiivisuuttani esimerkiksi kirjoituksessa Miksi olen konservatiivi ja hieman valottanut tässä kirjoituksessa sitä prosessia, jonka kautta muovauduin nykyisenlaiseksi. En siis ole aina ollut konservatiivi, vaan minulla on perinteitä ja heteronormatiivisuutta vastustava tausta. Minulle konservatiivisuus on ennen kaikkea biologisen todellisuuden tunnustamista. Kokemukseni ja havaintoni osoittavat, että ihmisellä on samanlainen lajityypillinen biologia kuin kaikilla muillakin eliölajeilla ja me olemme tuon biologian vankeja, vaikka emme usein ole siitä tietoisia. Kulttuuri ja siihen liittyvät ilmiöt, kuten sukupuoliroolit, eivät ole syntyneet sattumalta, vaan niillä on pohja biologiassa. Me emme voi paeta biologiaa tai tehdä sitä olemattomaksi. Esimerkiksi käsitykseni siitä, että sukupuolia on kaksi ja sukupuoltaan ei voi oikeasti vaihtaa, on konservatiiviseksi luettava käsitys. Miten on siis mahdollista, että olen tästä huolimatta transsukupuolinen? Koska minulla on silmät päässä. Ei ole olemassa muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Sen voi osoittaa todeksi vain katsomalla ympärilleen. Transsukupuolisuus on psyykkinen sairaus, jossa henkilö kokee voimakkaasti olevansa toista sukupuolta kuin mitä fyysisesti edustaa. Minulla on tämä sairaus. Mutta kokemus ei tee sitä biologista, fyysistä sukupuolta olemattomaksi. Minä olen nainen ja minulla ei ole pienintäkään vaikeutta myöntää sitä sinulle. Siitä ei päästä yli eikä ympäri, että minä olen nainen. Vastaavasti taas konservatiivisuuteni ei estä minua ymmärtämästä tai hyväksymästä, että poikkeusyksilöitä ja anomalioita esiintyy. Sillä juuri se minä olen, poikkeusyksilö. Se, että minä olen poikkeusyksilö, ei tarkoita sitä, että minusta koko muun yhteiskunnan pitäisi sopeutua minuun ja sukupuoliseen poikkeavuuteeni. Ei koko yhteiskuntaa ole mitenkään mielekästä sukupuolineutraalistaa siksi, että jotkut harvat yksilöt ovat poikkeavia. Lisäksi haluan tähdentää, että jonkun tosiasian tunnustaminen ei ole itsessään kannanotto yhtään mihinkään. "Sukupuolia on vain kaksi" ei ole kannanotto transsukupuolisuutta vastaan eikä se itsessään kiellä esimerkiksi intersukupuolisuuden tai vaikeaselkoisen sukupuoli-identiteetin olemassaoloa. "Sukupuolia on vain kaksi" on vain toteamus, joka perustuu todellisuudesta tehtyyn havaintoon.

Mutta se, että minä olen nainen, ei ole koko totuus. Olen biologisesti nainen, mutta olen sosiaalisesti mies. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat tehneet minusta niin miehen näköisen, että ympäristö pitää minua miehenä ja kohtelee minua miehenä. En esimerkiksi voi mennä naisten pukukoppiin, sillä näytän mieheltä. Minun on myös turha vedota siihen, että minun täytyy päästä naisten pukukoppiin, koska olen "oikeasti nainen". Ei se auta, sillä näytän mieheltä. Kun yritän selittää ihmisille sukupuolijuttujani, niin he pitävät minua joka ikinen kerta naiseksi haluavana biologisena miehenä. Kun selitän, että ei kun se on juuri päinvastoin, niin he hämmentyvät kertakaikkiaan. Olen vääntänyt sukupuolen sosiaalisesta ulottuvuudesta rautalangasta täällä.

Sukupuolella on useita ulottuvuuksia: biologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja filosofinen. Nykykeskustelussa on se erittäin paha vika, että nämä sukupuolen eri ulottuvuudet menevät ihmisiltä pahasti sekaisin, he eivät ymmärrä niitä, eivätkä he ymmärrä, että mihin yksi loppuu ja mistä toinen alkaa. Täten koko sukupuolikeskustelu on epämääräistä ja poukkoilevaa.

Konservatiivisuuteen kallellaan olevat ihmiset usein takertuvat biologiaan, eivätkä he lainkaan ymmärrä muita sukupuolen ulottuvuuksia tai että mikä merkitys niillä on. He esimerkiksi saattavat jankuttaa, että "sinä olet nainen, etkä muuksi muutu" ja keskustelu ei tästä etene. Juu niin olen, mutta se ei ole koko totuus, kuten yllä osoitin. Queer-porukka taas takertuu filosofiaan ja vetää koko sukupuolen käsitteen sellaisiin sfääreihin, ettei missään ole enää järkeä, ja vääntelee ja kääntelee sen niin solmuun, ettei kukaan enää ymmärrä mistään mitään. Käytän heihin seuraavaa paskatestiä: Jos sukupuoli on vain sosiaalinen kontruktio ja ihmisen keksintö, niin mistä vauvat tulevat? Eli sukupuoli ei ole vain sosiaalinen konstruktio, vaan se on biologiaa. Vaikka sukupuolella on muitakin ulottuvuuksia kuin biologia, niin sukupuolen perustavanlaatuista biologista luonnetta ei voida kieltää.

Itse vierastan liiallista filosofointia. Keskityn trans- ja sukupuoliaiheessa käytännönläheisiin asioihin, kuten siihen, että mitä konkreettisia havaintoja voimme tehdä, mikä on oleellista, mikä toimii ja ei toimi jne. Sukupuolen olemus ja sukupuoli-identiteetti ovat sellaisia aiheita, joista voidaan filosofoida hamaan maailmanloppuun saakka. Mutta ei teorioiden pyörittely auta ketään. Fakta on se, että maailmassa on ihmisiä, jotka kokevat sukupuoliristiriitaa ja kehodysforiaa, joka pahimmassa tapauksessa lamaannuttaa heidät ja ajaa heidät itsetuhoisiksi. Miten he yleensä kuvailevat tätä tilaa? Miten he yleensä selviävät tämän tilan kanssa? Mitä voimme tehdä heidän auttamisekseen? Mitä voimme saada selville kehodysforiasta tarkastelemalla näitä ihmisiä? Mitä voimme saada selville tämän tilan synnystä ja hoidosta? Ja niin edelleen. Olen jättänyt korkealentoiset filosofoinnit ja teoretisoinnit suosiolla muille ja keskittynyt kaikenlaiseen välittömään tietoon.

Sellainen henkilö, joka sanoo, että konservatiivisuus ja transsukupuolisuus ovat toisensa poissulkevia asioita, ei taida ymmärtää, mitä konservatiivisuus nykymuodossa on tai mitä se voi olla. Konservatiivisuus ei ole kiveenkirjoitettu juttu kuten ei ole vapaamielisyyskään. Nämä vaihtelevat historian saatossa ja maasta toiseen. Konservatiivisuus nykyään ei ole sama asia kuin mitä se oli 100 tai 50 vuotta sitten. Samoin sadan tai 50 vuoden takainen vapaamielinen ei ole samanlainen kuin nykyinen vapaamielinen. Pakkaa myös sekoittaa se, että moni ei osaa kuvitella konservatiivia muuksi kuin kristilliskonservatiiviksi. Kristilliskonservatiivi perustelee näkemyksiään uskonnolla. Jokin asia on niinkuin se on, koska Jumala on niin säätänyt jne. ja ihmisellä ei ole lupa tästä poiketa. Tämä on vain yksi konservatiivisuuden muoto ja lähes kaikki tuntemani/tietämäni konservatiivit ovat ateisteja tai ainakin ei-uskonnollisia. Kuten totesin yllä, nykykonservatiivisuus on ennen kaikkea biologisten tosiasioiden olemassaolon tunnustamista.

Minä en ammu itseäni jalkaan tunnustamalla biologisten tosiasioiden olemassaolon.