Miksi en välitä homofobiasta tai transfobiasta

//EDIT 21.2.2025: Jotkut ihmiset saattavat kokea tämän kirjoituksen loukkaavana. Haluan siksi tähdentää, että tämä on minun kokemustani. Jos oma kokemuksesi on erilainen, niin voit kertoa siitä kommenteissa. Edellisessä kirjoituksessani kerroin yhdysvaltalaisesta transaktivistista Jazz Jenningsistä, joka pelkistää lähestulkoon kaikki elämänsä ongelmat transfobian syyksi. Jazz on masentunut, koska hän on väärässä kehossa ja ympäröivä yhteiskunta ei hyväksy häntä, koska yhteiskunta on transfoobinen. Täten transfobiaa vastaan täytyy sinnikkäästi taistella, jotta transihmisille saataisiin samat ihmisoikeudet kuin kaikille muillekin ja jotta syrjintä lakkaisi.

Itse lakkasin murehtimasta syrjinnästä tai fobiasta jo oman sukupuolenvaihdosprosessini alkuvaiheessa. Syystä, että tajusin jotakin. Yhteiskunta ei tule koskaan, milloinkaan olemaan täysin syrjintä- tai kiusaamisvapaa jo pelkästään siitä syystä, että kaikki eivät koskaan tule olemaan kaikesta samaa mieltä ja kaikki eivät koskaan tule pitämään sinusta ja olemaan kavereitasi, monestakin syystä. Tämä on normaalia sosiaalista dynamiikkaa ja kaiken pelkistäminen ”fobiaksi” ja sitä kautta ”syrjinnäksi” on todella yksisilmäistä.

Ihmiset kiusaavat tai syrjivät toisia kaikenlaisista syistä, jopa täysin vähäpätöisistä. Olet hölmö, jos ajattelet, ettei kukaan koskaan tarttuisi transsukupuolisuuteesi tai homouteesi ja huomauttaisi siitä jotakin, josta et pidä. Mitä kiusaamiseen tulee, niin ihmiset usein tarttuvat asioihin, jotka ovat toisessa näkyviä tai poikkeavia, koska niihin on helppo tarttua. Transsukupuolisuus tai homous on tällainen. Muita ovat esimerkiksi ihonväri, kansallisuus, alternative-tyylinen pukeutuminen, jokin erikoinen harrastus, kuten larppaus jne jne.

Olen omassa elämässäni tullut syrjityksi paljon useammin jonkin harrastukseni, mielipiteeni tai mielenkiintoni kohteen vuoksi kuin transsukupuolisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Minulla on paljon sellaisia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, jotka monet ihmiset yhdistävät samantien ”herroihin” ja tuomitsevat minut snobiksi ja ärsyttäväksi tai pahaksi ihmiseksi pelkästään mielenkiinnon kohteitteni perusteella edes puhumatta kanssani ensin.

Esimerkki: Olin tuttuni kotibileissä mökillä. Bileissä oli muutama kymmenen tyyppiä eri puolilta Suomea. Kaikilla muilla oli kaljaa ja makkaraa, mutta minulla oli vuohenjuustoa ja punaviiniä. Kuulin bileiden jälkeen, että moni ei halunnut puhua kanssani lainkaan, koska tekivät heti sen johtopäätöksen, että olen ärsyttävä snobi ja besserwisser. Olivat sitten olleet yllättyneitä, kun en ollutkaan. Tulivat siis itse tämän minulle sanomaan.

Toinen esimerkki: Iso osa tutuistani kuunteli yksinomaan tai lähes yksinomaan metallimusiikin eri genrejä. Minäkin kuuntelen metallimusiikin eri genrejä, mutta näiden lisäksi rakastan klassista musiikkia ja kirkkomusiikkia ja tykkään aidosti käydä oopperassa (jos minulla olisi rahaa, niin kävisin katsomassa kaikki oopperat, joita Suomessa esitetään). Täten olen joku ihme uskovaishihhuli ja snobi ja katson kaikkia muita alaspäin. Täysin paskaa musaa myös kuuntelen, kuka vittu tollaista enää nykyään viitsii kuunnella.

Kolmas esimerkki: Olin aktiivinen eräällä nettisaitilla ennen Facebookin syntymistä. Kyseinen nettisaitti toimi pitkälti sosiaalisen median tavoin. Pidän turkiksista, joten postasin saitille kaksi kuvaa tekemistäni käsitöistä, joissa olin käyttänyt turkista materiaalina. Iso kasa tuttujani Suomesta ja ulkomailta poisti minut kavereista samantien ja alkoi lähetellä etusivulleni viestejä, joissa tuomitsivat minut jyrkästi. Keskustelu etusivulla yltyi tappeluksi ja jatkoi vaikka kuinka kauan, vaikka en itse siihen edes osallistunut. Minua haukkumaan tuli myös eräs kansainvälisesti tunnettu henkilö. Aloin saamaan yksityisviestejä ja sähköposteja täysin tuntemattomilta ihmisiltä, jotka tuomitsivat minut ja harrastukseni ja saarnasivat minulle pitkät pätkät etiikasta. Eräs turkiksia vastustava nettisaitti piti sivuillaan mustaa listaa ihmisistä, joita boikotoida. Minä jouduin tälle listalle.

Ja niin edelleen.
En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa transsukupuolisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Olisin typerä, jos ylireagoisin ihmisten negatiivisiin asenteisiin ajatellen niiden johtuvan transsukupuolisuudestani tai seksuaalisesta suuntautumisestani. Ja vaikka ne johtuisivatkin, niin olisin silti typerä, koska ihmiset tuomitsevat muita paljon vähäpätöisemmistäkin syistä, joten miksi eivät tästä? Transsukupuolisuus tai seksuaalinen suuntautuminen on aika hemmetin paljon isompi asia kuin joku musiikkimaku tai että mitä alkoholia tykkää juoda, joten tietenkin joku siihen reagoi. Miksi välittäisin tai ottaisin itseeni?

Olen pohtinut koulukiusaamista ja yrittänyt ottaa selvää siitä, että miksi joitakuita kiusataan ja toisia taas ei. Minua ei ole koko ikänäni kiusattu koulussa ja olen ihmetellyt, että miksi. Olisin ollut aivan otollinen kohde nimittäin. Minulla oli erityisesti yläasteella muista selkeästi poikkeavia harrastuksia, joita en salaillut tai peitellyt yhtään, sekä hyvin räväkkä pukeutumistyyli. Olen kuullut, että muita on kiusattu niinkin tyhmistä syistä, kuin että housut on erilaiset kuin toisilla, isoveljellä on muiden mielestä hassu hiustyyli, harrastaa jotain, mistä muut eivät niin välitä, vanhempien ammatti on jotain tiettyä yms.

Tulin siihen johtopäätökseen, että kiusaamista tapahtuu vain silloin, kun henkilö kokee käytöksen kiusaamiseksi. Oli kyse mistä asiasta tahansa. Jonkun mielestä joku käytös voi olla vain hauskaa läpändeerosta, kun joku toinen kokee sen hirveäksi sortamiseksi. Jos kokee jotain hirveäksi sorroksi, niin myös reagoi siihen sen mukaisesti, jolloin toiset reagoivat reaktioosi sen mukaisesti yms. ja kierre on valmis. Yhdessä vaiheessa tuttavapiirissäni oli lähes yksinomaan rajun koulukiusaamistaustan omaavia ihmisiä ja huomasin, että heillä oli jotakin yhteistä: he olivat kaikki keskivertoa ujompia ja herkempiä ihmisiä. He eivät ymmärtäneet sellaista ns. normaalia hetulanheittoa, vaan kokivat sen haukkumiseksi ja kiusaamiseksi. Minulle oli valtava kulttuurishokki, kun lähdin näistä piireistä ja aloin hengailla piirien ulkopuolisten ihmisten kanssa työpaikan ja koulun kautta. Huomasin, että kaikki kiusasivat kaikkia ihan koko ajan. Mutta kukaan ei reagoinut siihen negatiivisesti. He kiusasivat leikillisesti takaisin tai totesivat ”haha, hyvä läppä”, ”hyvän jäynän keksit” yms. Kyse on täysin siitä, että miten mihinkin reagoit ja mitä itse koet kiusaamiseksi.

Tajusin, että minä en ole koskaan kouluaikoinani kokenut, että minua kiusataan. Kaikki kommentit ovat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos herättämättä minussa mitään reaktiota. Täten minulle on jäänyt se mielikuva ja tunne, että minua ei kiusattu. En yksinkertaisesti välittänyt mistään kommenteista senkään vertaa, että ne olisivat herättäneet minussa mitään tuntemuksia.

Olen tällainen nykyäänkin ja muutama vuosi sitten, kun aloitin sukupuolenvaihdosprosessin, tulin työpaikalla ulos kaapista transsukupuolisena. Kerron pienen tarinan, että mitä silloin tapahtui:
Työpaikallani oli eräs päällikkö, joka oli hyvin ronski ja puhui asioista suoraan ja peittelemättä ja heitti myös ronskia läppää kaikkien kustannuksella. Olin aina sitä mieltä, että kyseinen tyyppi on hervottoman hauska ja nauroin katketakseni hänen jutuilleen. Kun tulin kaapista tarttui hän siihen tietysti samantien ja alkoi heittää läppää fyysisistä ulottuvuuksistani ja pariutumismahdollisuuksistani. Olin edelleen sitä mieltä, että tyyppi on hervottoman hauska ja nauroin hänen jutuilleen. Myöhemmin kuulin, että toiset työntekijät olivat olleet aivan järkyttyneitä hänen käytöksestään ja moni aikoi irtisanoutua hänen takiaan. Vasta silloin ymmärsin, että kyseisen päällikön läppä ihan oikeasti oli usein asiatonta (ei pelkästään minuun kohdistunut, vaan ihan yleisesti) ja hänen ei olisi pitänyt puhua sellaisia jo pelkästään asemansa vuoksi. Tajusin kaiken tämän vasta silloin, kun muut siitä huomauttivat ja tunsin itseni ihan helvetin tyhmäksi.

Silloin ymmärsin, että minua ei voida kiusata, koska en ota pahojakaan kommentteja kiusaamisena. Siksi ”minua ei ole koskaan kiusattu”. On minua kiusattu, mutta en kokenut sitä kiusaamisena. Siten kiusaamista ei tapahtunut.

Kiusaaminen on suhteellista ja siihen voi vaikuttaa paljon omilla asenteillaan. Tämä vertautuu esimerkiksi Jazz Jenningsiin siten, että Jazz ottaa kaiken transfobiana. Myös sellaisen, missä transfobiaa ei selvästi edes ole. Hän vain olettaa niin. Jos näet kaikkialla fobiaa ja syrjintää, niin tietysti koet, että fobiaa jatkuvasti ilmenee.

Palaan vielä kirjoituksen alussa esittämiini pointteihin. Mitä tulee trans- tai homofobiaan, niin siitä iso osa on sitä, että joku vain yksinkertaisesti on kanssasi eri mieltä ja näkee asiat eri valossa. Koko LGBT-liikkeen vika on siinä, että se näkee kaiken kritiikin ”vihapuheena” tai syrjintänä tai mistään mitään tietämättömien idioottien huuteluna, vaikka perustelut olisivat kuinka päteviä. En pääsääntöisesti pidä termeistä ”transfobia” tai ”homofobia”. Fobia viittaa irrationaaliseen pelkoon. Monet LGBT-liikkeen kritisoijat sen sijaan ovat oikeasti älykkäitä analysointikykyisiä ihmisiä, jotka tuntevat LGBT-liikettä ja sen historiaa todella hyvin, paremmin kuin monet sateenkaari-ihmisetkään. He ovat vaan yksinkertaisesti päätyneet asioissa erilaiseen johtopäätökseen ja siten erilaiseen mielipiteeseen. Se ei ole vihaa, fobiaa tai syrjintää. Elämä on sellaista, että kaikki eivät ole kaikesta samaa mieltä. Lisäksi joku voi olla pitämättä sinusta ihmisenä ihan transsukupuolisuudesta tai homoudesta huolimatta. Se on normaalia henkilökemia- ja ihmissuhderyönää. Sille ei mahda mitään.

Länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole tällä hetkellä olemassakaan mitään transihmisiä tai homoja syrjiviä ”sortorakenteita”. Päinvastoin, LGBT-liike on äärettömän vahva. Sillä on suunnatonta valtaa mediaan, yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta lainsäädäntöelimiin. Pelkästään tämän vuoksi professorit Paul McHugh ja Gerald V. Bradley ovat sitä mieltä, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eivät ole oikeutettuja syrjityn vähemmistön statukseen.

Se, että joku on kanssasi eri mieltä, ei tee sinusta syrjittyä eikä toisesta foobikkoa. On normaalia ihmiselämää kaikilla elämän alueilla, että erimielisyyttä esiintyy. Kasva aikuiseksi ja opettele sietämään ja käsittelemään tätä. Et nimittäin pääse sitä koskaan pakoon ja mikään maailmanlaajuinen transfobian ja homofobian vastustaminen ei poista tätä seikkaa maailmasta.