Uskonto ja kehitys

//EDIT 21.2.2025: Kieliasua muokattu.

Seurasin erästä keskustelua, missä porukka otti asiakseen manata uskontoa, koska se estää kehitystä. Pääpointit, joista kaikki olivat samaa mieltä, olivat:

1. uskonto on vain vallan väline
2. uskonto on turhaa
3. mustavalkoinen ajattelu on uskonnon syytä
4. uskonto on säädöksineen hidastanut kehitystä monta sataa vuotta
5. uskonto pitäisi jo vihdoinkin heittää romukoppaan ja keskittyä vain tieteeseen ja etsiä oikeita vastauksia

Joojoo, olen nähnyt ja kuullut nämä jutut jo todella monta kertaa ja ajattelin itsekin ennen näin. Mutta sitten aloin miettiä ja kyseenalaistin koko tämän ajatusketjun mielekkyyden.

Jatkuvasti törmää käsitteeseen ”kehitys” (tai edistys). Milloin mikäkin asia on kehitystä ja milloin mikäkin asia jarruttaa kehitystä. Jokaisen olisi aiheellista pohtia, että mitä kehitys oikeastaan edes on, mitä se pitää sisällään ja mikä sen päämäärä on ja miksi. Itsehän olen tullut parin viime vuoden aikana siihen tulokseen, että koko kehitys käsitteenä on kirosana.

Oikeasti ongelma ei ole uskonnossa, vaan ihmisessä itsessään. Kaikki, mihin ihminen koskee, vääristyy. Mustavalkoinen hyvä-paha- ja me-muut -ajattelu on ihmisen lajityypillinen piirre, josta meitä ei vapauta mikään mahti maailmassa. Tämä pätee myös tieteeseen. Nykyaikana uskonto on pitkälti kuollut. Uskonnolla ei enää nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa ole mitään tekemistä minkään kanssa. Tieteeseen perustuva yhteiskunta on jo täällä. Mutta ei se ole mustavalkoista ajattelua poistanut. Se on vain muuttanut muotoaan. Nyky-yhteiskunnassa on ihan yhtä lailla sellaiset asiat, jotka koetaan hyviksi ja itsestäänselviksi (homojen oikeudet, naisten tasa-arvo, uskonto on shaibaa, toisten kulttuurien edustajia tulee suvaita) ja sitten on asiat, jotka ovat pahoja ja väärin (homojen sanominen epänormaaliksi, kaikki vanhanaikaisuus, rasismi...). Mitä tämä on, jos ei uskonnollisuuteen verrattavaa mustavalkoista ajattelua? Kuinka moni oikeasti edes kyseenalaistaa tämän ajattelumallin ja miettii, että missähän ne oikeat vastaukset nyt on? Ei kovin moni. Ihmisten valtaosa ei kyseenalaista koskaan mitään. Nykyäänkin on ihan selvää, että on olemassa ”oikeita mielipiteitä” ja ”vääriä mielipiteitä” ja vääristä mielipiteistä tulee rangaista. Miten tämä eroaa mistään toisesta maailmanajasta? Ei mitenkään.

Historiassa on ollut tieteeseen ja/tai järkeen perustuvia yhteiskuntia, kuten Ranska vallankumouksen jälkeen sekä Natsi-Saksa. Nämä eivät olleet mitään kivoja ja suvaitsevaisia onneloita. Mikään ei poista ihmisestä taipuvaisuutta ajatella mustavalkoisesti. Lisäksi on syytä pitää mielessä, että ihmiset ovat kovin erilaisia ja vaikka jokin idea olisi hieno ja toimiva jossain pienessä homogeenisessä porukassa, niin kyseinen idea saattaa vääristyä vaikka millaiseksi, kun se leviää laajemmalle. Ihmisissä on aina näitä yksilöitä, joiden motiivit eivät ole hyväntahtoisia. Lisäksi aina löytyy iso kasa kaikenmaailman daijuja, jotka eivät vaan tajua. Tai valkohehkuisia idealisteja, jotka ottavat kaiken ihan liian tosissaan ja vetävät kaiken överiksi. Näitä aina löydetään uskonnon bashaamisen tueksi esimerkiksi ristiretkistä ja inkvisitiosta, mutta näitä samoja tyyppejä löytyy joka ideologiasta eläinaktivisteista ja ekohihhuleista homottajiin, multikulteihin ja feministeihin. Mitä muutakaan näiden ryhmien ajattelu on kuin mustavalkoista ja suvaitsematonta? Jos sanan- ja mielipiteenvapaus on hyvä ja tavoiteltava asia, niin miksi tiettyjen ryhmien sananvapautta pyritään jatkuvasti polkemaan ja kyseisiä ryhmiä jopa suoraan kompromettoidaan julkisesti ja eri ryhmien vaientamiseksi tehdään kaikenlaisia toimia? Esimerkkinä Jussi Halla-ahon mielipideoikeudenkäynnit, NYT-liitteen keskustelupalstojen sulkeminen (seurasin siellä keskustelua ja siellä porukka vastusti mm. homotusta), Perussuomalaisten avoin mollaaminen mediassa, Olli Immosta vastaan tehdyt mielenosoitukset yms. Meillä on jo nyt nykyisessä Suomessa valtamedia, joka noudattaa vain yhtä mielipidettä ja pyrkii sensuroimaan kaiken muun. Tästä syystä Helsingin Sanomat on saanut lempinimen Pravda. Meillä on jo nyt sellainen yhteiskunta, jossa tietyillä ryhmillä on enemmän oikeuksia kuin toisilla ja poliisi puuttuu paljon herkemmin tiettyihin ryhmiin kohdistuneisiin loukkauksiin kuin toisiin ryhmiin kohdistuneisiin. Mitä tämä on, jos ei eriarvoisuutta ja suvaitsemattomuutta? Miten tämä eroaa mistään muusta suvaitsemattomuudesta historiassa? Eikö tämä ole mielestäsi väärin? No mietipä hetki historian muita suvaitsemattomia yhteiskuntia, kuten sitä Natsi-Saksaa, kun se on niin helppo esimerkki. Siellä olleet ihmiset ajattelivat toimivansa oikein ja edistävänsä hyvää asiaa.

Nämä asiat eivät johdu uskonnosta. Haukkumalla uskontoa haukut aivan väärää puuta. Nämä asiat johtuvat ihmisluonnosta itsestään. Leopardi ei pääse pilkuistaan, eikä ihminen ahdasmielisyydestä ja se nyt vaan on niin. Katso itse peiliin. Kun uskonto poistetaan, niin ihmisen ajattelussa jokin toinen asia ottaa uskonnon paikan tullen itse uskonnoksi. Kuten monikulturismi tai homosaatio. Nämä ovat jo nyt uskontoon verrattavia ajattelutapoja omine dogmeineen. Kun uskonto otetaan pois, niin ihminen ei automaattisesti muutu joksikin paremmaksi tai ylevämmäksi olennoksi. Päinvastoin. Ihminen on typerä, sikamainen ELÄIN ja ainoa tätä eläimellisyyttä todella suitsiva asia on uskonto. Uskonto asettaa kaikenmaailman moraalikoodeja ja siveyskäytäntöjä sekä yleviä periaatteita. Kun nämä poistetaan, niin lopputulos ei ole ylevä, puhdas, oikeamielinen ja hyväntahtoinen ihminen, vaan täysi elukka, jonka alkukantaisia sikamaisia himoja ei suitsi enää mikään. Siinä vedetään koko sivistys vessasta alas. Ihmisen luonnontila on heimoyhteiskunta ja endeeminen sota. Sivilisaatio on mahdollinen vain, kun meillä on KAHLEET. Kahleet, jotka suitsivat sikailua ja kohdistavat huomiomme korkeampien periaatteiden tavoitteluun. Tämä on yhteiskunnan kannalta ainoastaan hyvä asia.

Sitten on näitä, jotka ovat saaneet päähänsä, että sivilisaatio on saatanasta ja luonnontila on tavoiteltava asia. Oikein toivovat ja odottavat, että koko yhteiskunta romahtaa. Kannattaa varoa, mitä toivoo. Jos oikeasti näin ajattelet, niin sinulla on kohtuuttoman romanttinen käsitys luonnosta. Monet sellaiset asiat, jotka ovat meille itsestäänselvyyksiä, kuten ihmisoikeudet tai ihmisarvo, ovat luonnossa täysin tuntematon käsite. Kannattaa tutustua sellaiseen käsitteeseen kuin viidakon laki. Sitäkö sinä ihan oikeasti toivot?

Edes tiede itse ei ole vapaa ahdasmielisyydestä. Mitäs muutakaan tiede on kuin ihmisen keksintö ja ahdasmielisyys on ihmisen lajityypillinen piirre. Brittiläinen Rupert Sheldrake on erotellut kymmenen tieteen dogmaa. Sheldraken mukaan tiede on ottanut ihmisen ajattelussa uskonnon paikan ja täten tieteelliselle ajattelulle on muodostunut todellista puolueettomuutta häiritseviä dogmeja.

Tiede ei ole vastannut mihinkään suuriin kysymyksiin. Tiede on vain avannut uusia kysymyksiä. Lisäksi tieteestä on tullut eräänlainen lyömäase, jonka varjolla on oikeutettu kaikenlaisia hirmutekoja (Natsi-Saksa...) tai yritetty vaientaa vastapuoli. Jos ennen on voitu sanoa, että olet väärässä, koska Jumala ja Raamattu ja se, mitä teet, on tuomittavaa, koska Jumala ja Raamattu, niin nykyään näkee jatkuvasti, että olet väärässä, koska tiede on todistanut, että.. yms. Ja tämä sitten on laajentunut yleiseksi ylimielisyydeksi. On myös tärkeää huomata, että tiede ei vastaa mihinkään moraali- tai arvokysymyksiin. Ne ovat uskonnon aluetta. Moraali- ja arvokysymykset ovat kuitenkin aivan oleellinen osa yhteiskuntaa. Liiallinen tieteen korostaminen tekee sellaisen yhteiskunnan, missä moraali- ja arvokysymykset sivuutetaan ja päädytään relativismiin, jolloin se päättää, kuka möykkää kovimmin. Tätä on hyvin suuressa määrin havaittavissa nyky-Suomessa. Jos uskonto on vallan väline, niin sitä on myös tiede. Mikä tahansa idea tai aate voi olla vallan väline.

Tiede ja uskonto eivät ole toistensa kilpailijoita. Tiede on vain todellisuuden tutkimisen väline, joka ei kykene vastaamaan elämän suuriin kysymyksiin tai luomaan mitään sisältöä elämään. Uskonto tutkii kaikkea sellaista, mitä tiede ei kykene koskaan tutkimaan. Uskonto on paljon muutakin kuin sitä, mitä Raamattu sanoo. Uskonnosta kumpuaa myös moraali ja etiikka. Uskonto miettii sitä, että mikä on hyvää ja oikein. Tiede ei voisi vähempää näistä välittää, sillä ne eivät ole mitään materiaalisia asioita, joita voi tarkastella. Ne ovat abstrakteja käsitteitä. Ihminen on paljon muutakin kuin materiaa ja ihmiselämä on paljon muutakin kuin biologisen koneen mekanistista toimintaa.

Kun otamme yhteiskunnasta pois uskonnon ja nojaamme liikaa kylmään tieteeseen, tuloksena on moraalikato. Tiede ei ole kiinnostunut oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, tai mistään näihin liittyvistä pohdinnoista. Täten tulemme deletoineeksi myös näiden asioiden kaiken merkityksen yhteiskunnassa ja ihmiset eivät enää ole näistä mitenkään kiinnostuneita, eivätkä pohdi niitä tai tavoittele mitään. Ihmisiltä katoaa kaikki periaatteet. Meillä on nyt yhteiskunta, missä arvoa on ainoastaan bailaamisella ja seksikkyydellä. Jopa kaikki näennäisesti hyvät asiat, kuten fyysinen treenaaminen ja terveellisesti syöminen, tähtäävät ensisijaisesti seksikkäämmän kropan saavuttamiseen. Kuuntele huviksesi hittibiisien sanoituksia. Niistä löydät nyky-yhteiskunnan pähkinänkuoressa. Never grow up ja niinpäinpois. Tässä esimerkki:

I got a hangover, whoa!

I've been drinking too much for sure

I got a hangover, whoa!

I got an empty cup

Pour me some more

So I can go until I blow up, eh

So I can go until they close up, eh

And I can drink until I throw up, eh

And I don't ever ever want to grow up, eh

I wanna keep it going, keep it going, going, going, going...

Vielä minun isovanhempieni aikaan moraalilla oli merkitystä. Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, että vanhuksilla on hämmästyttävä moraalinen selkäranka, joka puuttuu minun ikäisiltäni kokonaan. Tämän huomaa myös työkavereissa. Keski-ikäisillä on aivan toisenlainen työmoraali kuin alle kolmikymppisillä.

Ei mitään yhteiskuntaa voi rakentaa tai ylläpitää ilman hyvää yleistä moraalia ja selkeää käsitystä oikeasta ja väärästä. Kun ei ole mitään yhteisiä periaatteita, niin kaikki on aina vaan ”ihan sama” ja ”jokainen tavallaan”. Tätä on meininki nykyään mitä suuremmassa määrin. Ei ole mitään yhteistä tukirankaa. Tällainen yhteiskunta hajoaa helposti ja kaikenlaiset vähänkin öykkäröivät ryhmät saavat vallan välittömästi. Esimerkiksi islam on tällainen öykkäri. Olen joutunut omassa työssäni tekemisiin islaminuskoisten kanssa ja heidän kanssa joutuu aikuisten oikeasti laittamaan kovan kovaa vastaan. Sain myös töissä kuulla palaverissa, että islaminuskoisille on annettu myönnytyksiä, koska he ovat menneet henkilökunnan tiloihin uhkailemaan henkilökuntaa. Tämä on mahdollista vain siksi, että suomipojalla ei ole mitään selkärankaa ja suomipoika on kadottanut itsensä ja myynyt sielunsa. Jos minä menisin minkä tahansa lafkan henkilökunnan tiloihin uhkailemaan, niin henkilökunta soittaisi poliisit.

Islaminuskoisten paapominen, monikulttuuri ja genderideologia elää sitä ahdingosta, joka on länsimaiden arvorelativismi ja itseviha. Tämä ei ole mitään edistystä, tämä on RAPPIOTA. Ja siihen ei ole syynä uskonto, vaan uskonnon puute.