Sukupuolittuneettomat vessat

Aikoinaan Suomi24 oli kansakunnan vessanseinä. Nykyään se on Facebook. Siellä minunkin tuttuni kaiken päivää kirjoittelevat ja jakelevat kaikkea enemmän ja vähemmän analysoimatonta kamaa.

Ylläoleva kuva osui silmiini Facebookin feedissä. Vastustan sukupuolineutraaleja vessoja ehdottomasti. Olen ollut sellaisessa kahdesti, kerran homobaarissa Suomessa ja kerran tavallisessa ruokaravintolassa Ruotsissa. Molemmilla kerroilla olin ahdistunut. En voi käsittää, millainen taliaivo pitää ihmisen olla, että edes läpällä ehdottaa jotain tällaista, sukupuolineutraaleista pukukopeista puhumattakaan.

Mikäli joskus elän maailmassa, missä on luvatonta sanoa kenellekään, että olet väärässä vessassa/pukkarissa, niin menen aina naisten vessaan/pukkariin. Vain koska voin. Pidän huolen siitä, että varmasti kusen lattialle, pöntölle ja seinille. Jos joku siellä mua katsoo pahasti tai huomauttaa jostakin, niin alan heti elämöimään suvaitsemattomuudesta ja elämöin niin kovaa, että kaikki varmasti kuulee. Vain koska voin. Ja huomatkaa, että en "ole oikeasti nainen", sillä näytän mieheltä ja kuulostan sellaiselta. Ei kukaan siellä vessassa tiedä, että olen trans.

Olen satavarma, että en ole ainoa. Tämä on hyvä esimerkki suvakkien täydestä vihjeettömyydestä ja sinisilmäisyydestä. Kaikkia tällaisia on kaikkien pervojen todella helppoa väärinkäyttää ja lopulta kenelläkään ei ole enää kivaa. Kaikki vain jonkun pikkuvähemmistön mukavuuden vuoksi. Miten hitossa tehdään ero sille, että millainen sukupuoli-identiteetti kenelläkin on ja kuka on trans ja kuka ei ole? No ei mitenkään. Ihan rauhassa voi kuka tahansa ukkeli mennä naisten pukkariin tuijottelemaan tissejä ja sanoa, että sori, koen olevani nainen ja lesbo.

Suvakit syyttäkööt itseään.

Miten minusta tuli nuiva

Minua on syytetty vanhanaikaisuudesta ja myös transsukupuolisuuteni on kyseenalaistettu. Kuulemma väitteeni ovat virheellisiä, en tiedä oikeasti mistään mitään ja en voisi ajatella niinkuin ajattelen, jos olisin oikeasti transsukupuolinen.

Nämä syytökset kertovat enemmän syyttäjästä kuin minusta, mutta haluan nyt kuitenkin vielä erikseen painottaa sitä, että olen entinen sateenkaarihihhuli, raivoliberaali ja anti-teisti. Olen siis aikaisemmin ajatellut juuri niinkuin tyypillinen tämänpäivän sateenkaariliberaali ajattelee, joten tiedän heidän ajatusmaailmastaan jotain ja tiedän myös heidän tunnemaailmastaan jotain. Se, etten enää ajattele niin, on pitkällisen prosessin tulos.

Olen aikaisemmin kuvannut ajatusmaailmani muutosta nimenomaan ”heräämisenä”. Tuntui, kuin olisin herännyt Matrixista ja ymmärsin, että minulle on härskisti valehdeltu koko ikäni. Minun on varsin vaikea kuvailla yhdellä termillä tätä entistä ajatusmaailmaani. Onko kyse liberalismista, vasemmistosta, vihervasemmistosta, sateenkaariudesta, feminismistä vai yleisesti queer-jutuista? On vaikea määritellä, että mihin yksi loppuu ja mistä toinen alkaa, sillä nämä kaikki nivoutuvat loppupeleissä yhteen. Vai puhummeko suvakeista tai tärähtäneistöstä, nimiä on monia. Eräs tuttuni kuvaili asiaa ilmaisulla ”liberaalinen kupla” ja tämä onkin paras termi, jonka tähän keksin. Kyseessä on eräänlainen maailmankuva, johon nivoutuu jollain tasolla liberalismi, vasemmistolaisuus, vihreä aate, ateismi ja tarkemmin anti-teismi, feminismi ja homo/queer-hommat. Näitä ei oikein pysty selkeästi erottamaan toisistaan, vaan kaikki liittyy kaikkeen.

Liberaalinen kupla on nimenomaan kupla. Oma kuplani poksahti, kun tajusin, että elämässä ja maailmassa on paljon muutakin. Tämä ei tapahtunut kertaheitolla, vaan vähitellen usean vuoden aikana, kun huomasin, että monet asiat eivät vaan yksinkertaisesti pidä paikkaansa tai ovat yksinkertaisesti väärin. Olin nuorempana hyvin idealistinen. Minulla oli todellisuudesta tietty käsitys, mutta tämä käsitys ei perustunut todellisuudelle itselleen, vaan erilaisille ajatuksille, joita olin oman pääni sisällä muodostanut tai imenyt lähinnä kirjoista. Päädyin Internetin välityksellä yhteyteen samalla tavalla ajatteleviin ihmisiin, joten kosketus muihin kuin samanhenkisiin oli minimaalista. Huomasin ajatusmaailmani virheellisyyden vasta lukion jälkeen mentyäni työelämään. Koko maailmani mureni vähitellen. Huomasin sitten eräässä vaiheessa, etten ymmärrä maailmasta yhtään mitään. Olin elänyt jossain ihme satumaailmassa. Jouduin pitkäksi aikaa pois tolaltani, kadotin itseni ja tunsin, ettei minulle ole mitään paikkaa, en kuulu mihinkään. Minulla ei ollut entisten piirien kanssa enää mitään yhteistä, mutta en uskaltanut päästää niistä irti, sillä ympärilläni oli vain pimeyttä. Olisi pitänyt kai hypätä pimeyteen, mutta en tiennyt ollenkaan, että mihin suuntaan hypätä. Lopullista hyppäystä en ole vieläkään uskaltanut tehdä ja siksi kirjoitan tätäkin blogia täysin anonyymisti, sillä tuttuni riistiinnaulitsisivat minut heti, jos puhuisin näistä asioista avoimesti.

Minulla meni monta vuotta löytää itseni ja muodostaa uusi käsitys maailmasta. Kaikki piti ikäänkuin aloittaa alusta, mikä oli äärettömän raskasta. Tämän vuoksi sanomisiani on turha pyyhkäistä pois ajatellen, että olen vain joku ääliö tai trolli, sillä olen oikeasti joutunut pohtimaan näitä. Tosin turha kai tätä asiaa on paukuttaa, sillä liberaalissa kuplassa elävät eivät vaan näe sen ulkopuolelle. Kuten eräs tuttu kirjoitteli Naamakirjan seinällä: ”Ei ole kyse siitä, että sinulla on mielipide, vaan olet vain väärässä.”

Minusta tuli nuiva, kun ymmärsin, että millainen maailma on ja millaisia ihmiset ovat. Tajusin, että edelliset käsitykseni olivat olleet vain Hienoja Ideoita. On tärkeää ymmärtää, että mikä on reaalitodellisuus ja mikä on hieno idea. Hieno idea ei toimi, kun sitä yrittää soveltaa todellisuuteen, mutta tämä on juttu, mitä liberaalin kuplan sisältä ei näe. Todellisuutta ei voi muuttaa, eikä siihen vaikuta minun tai sinun tai kenenkään muunkaan hienot ideat. Todellisuus on olemassa halusimme sitä tai emme, ja se on mitä se on. Se ei tule olemattomaksi millään selittelyillä. Todellisuus on usein paskaa ja se on usein sellaista, mitä emme haluaisi sen olevan, mutta minkäs teet. On vain elettävä sen ehdoilla. Tämän vuoksi minusta tuli konservatiivi. Konservatiivisuus on yksinkertaisimmillaan sitä, että omaa tietyn MuTun siitä, että mikä toimii ja mikä ei ja elää sen mukaan. Tämänhetkinen läntinen maailma on monessa suhteessa vain yhtä isoa massapsykoosia.

Minua on syytetty siitä, että käsitykseni tietyistä asioista, esimerkiksi transsukupuolisuudesta, ovat erittäin raadollisia. Tämä on vain sitä, että haluan, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Vihaan sanankääntelyä, verbaalista kikkailua, käsitteiden hämärtämistä ja poliittista korrektiutta, mitkä ovat nykyajalle niin kovin tyypillisiä piirteitä. Kun puhun transsukupuolisuudesta ”julmasti” tai ”armottomasti”, niin puhun vain totta. Totuus on ruma ja silleen. Olen täysin kyllästynyt valehteluun.

Suurempi heräämiseni alkoi Henry Laasasesta. Häneen, kuten muihinkin elämäni suurimpiin vaikuttajiin, törmäsin täysin sattumalta. Luin hänen kirjansa Naisten seksuaalinen valta, hänen bloginsa ja blogin linkkien kautta päädyin vähän sinne sun tänne, mm. pelimiesjuttuihin. Yksi suurimmista tajuntaani laajentaneista kirjoista oli Neil Straussin kirja Pelimies (The Game) ja kiinnostuin sukupuolibiologiasta ja -psykologiasta hyvin laajasti. Käytin hirveästi energiaa ihmisten tarkkailuun erityisesti työpaikalla ja tulin omien havaintojeni kautta siihen tulokseen, että himskatti, Laasanen on yksinkertaisesti oikeassa. Tämä oli ratkaiseva tekijä, joka avasi mieleni monille muillekin asioille. Jos olen vanhanaikainen, niin silloin vanhanaikainen on yhtä kuin todenmukainen. Olen muutenkin suuremmassa määrin vakuuttunut siitä, että ”edistys” on kirosana ja ”vanhanaikainen” ei ole lainkaan huono juttu.

Minusta tuli nuiva, koska ymmärsin, että konservatiivit ovat oikeassa. Konservatiivisuus on sitä, että ymmärrät, mitä reaalitodellisuus on. Konservatiivisuus on sitä, että vastustat kaikenmaailman hulluja ideoita, koska ne eivät toimi tai koska niillä ei ole pohjaa todellisuudessa. Jos et kykene näkemään todellisuutta, vaikka se tuodaan eteesi hopeatarjottimella, niin olet tyhmä.

Liberaalin kuplan asukit ovat siinä mielessä hullua sakkia, että heihin kuuluu tyyppejä, joiden ÄO on ilmiselvästi suurempi kuin omani, mutta jotka eivät vaan tajua. Millainen hölmö pitää ihmisen olla, kun ei pysty sisäistämään sitä, minkä edessään näkee ja kieltää todellisuuden? Kyse on eeppisestä itsepetoksesta.

Ei vaadi mitään älyn jättiläistä, että osaa katsoa vähän omaa napaansa pitemmälle. Se, että olen transsukupuolinen, ei tarkoita, ettenkö kykenisi tarkastelemaan maailmaa oman viitekehykseni ulkopuolelta ja näkemään oman viitekehykseni ulkopuolelle. Ja kääntäen: se, että kykenen tarkastelemaan maailmaa oman viitekehykseni ulkopuolelta, ei tarkoita, ettenkö olisi oikeasti transsukupuolinen. Se, että olen transsukupuolinen, ei tarkoita, että olen tyhmä tai jotenkin yleisesti empatiakyvytön.