sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Väliaikaistietoutta: Syöverissä

Hyvät uudet vuodet ja silleen.
Blogissa ei ole juuri ollut elämää kuluneen vuoden aikana. Syy on sama kuin ennenkin eli vuosi sitten talvella imauduin ihmiselämän haisevimpaan likakaivoon, mistä en ole päässyt pois, eli siis olen elänyt detransitioni jälkipyykkiä. Tuosta likakaivosta en tule koskaan pääsemään kokonaan pois, koska olen rikkonut itseni transhoidoilla peruuttamattomasti ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä selkeämmin tajuan, että mitä on tullut tehtyä. Asia on käynyt koko ajan raskaammaksi, vaikka välissä tuntuikin siltä, että pimeys olisi väistymässä. Tyyntä myrskyn edellä jne.

Tähän liittyy kaikkea muutakin ja olenkin tajunnut, että olen joutunut aivan kammottamaan syöveriin, jonka pohjalla virun.

Aloitin jo vuosi sitten talvella lukemaan vanhaa päiväkirjaani ja tuon päiväkirjan lukeminen on ollut hirvittävän raskasta. Pidin hyvin aktiivisesti päiväkirjaa vuosina 2007-2015 ja olen dokumentoinut sinne seikkaperäisesti kaikki muutokset elämässäni tuolla aikavälillä. Mukaan kuuluu transidentiteettini muodostuminen, hoitoihin lähteminen sekä itse hoidot. Päiväkirjasta on paljastunut todella paljon hirveitä asioita, jotka olin kokonaan unohtanut. Mitä pitemmälle luen, sitä enemmän hirvittää, ja minun täytyy pitää jatkuvasti pitkiä taukoja lukemisessa, sillä materiaali on niin raskasta. Siksi en ole vieläkään päässyt loppuun saakka. Päiväkirja on laittanut ihan uuteen perspektiiviin sen, että mitä minulle on oikeastaan tapahtunut, ja tämä ymmärrys on ollut minulle järkytys.

Olen ollut syöverissä kutakuinkin 20 vuotta, mistä noin 13 vuotta on ollut hyvin pimeää aikaa. En siis juurikaan tiedä mitään siitä, että miltä tuntuu olla olematta syöverissä. Syöveri on tullut minulle niin tutuksi, että en ole suurimman osan aikaa ymmärtänyt edes olevani siellä. Viimeisen vuoden aikana olen koko ajan ymmärtänyt paremmin ja paremmin, että koko nuori aikuisikäni on kadonnut kurimukseen. Olen missannut kaikki ne asiat, jotka normaalisti kuuluvat nuorten ihmisten elämään. Olen itse tuhlannut lähes kaiken aikani ja energiani siihen, että pystyisin olemaan jotenkuten edes ihminen. Olen tuhlannut vuosikausia aikaa murehtimiseen, olemalla masentunut tai ahdistunut ja säntäilemällä sinne tänne tekemättä mitään kunnolla. Olen säntäilyssäni menettänyt paljon resursseja, kuten kaikki säästöni, monia ympärilläni olleita ihmisiä ja omat voimani. Olen tuhlannut vuosikausia lisää aikaani sukupuoli-identiteetin kanssa kamppailuun ja tuhlannut hirvittävät summat rahaa itseni (tarpeettomaan) muokkaamiseen. Kaikki tuo aika, energia ja raha on ollut pois kaikesta hyvästä ja rakentavasta. Eli siitä, mitä ihmiset normaalisti nuorena tekevät: luovat ystävyyssuhteita, rakentavat parisuhdetta ja yhteistä kotia, opiskelevat, matkustavat, kokeilevat rajojaan ja kykyjään, edistävät uraansa tai ylipäätään nauttivat elämästä. Itselläni kaikki aika ja energia on mennyt mielenterveysongelmiin ja kaikki se aika ja energia on ollut pois muulta elämältäni. Nyt olen herännyt siihen todellisuuteen, että aikaa on oikeasti humpsahtanut 13 vuotta, minulla alkaa olla ikää, kello tikittää, mitään järkevää tai pysyvää ei olla saatu aikaiseksi ja joudun viettämään loppuelämäni rikotussa kehossa, joka on mielenterveysongelmien ja tuhlatun elämän manifesti. Tulen tästä vain rumentumaan, sillä vanhenen. Lisäksi minulta on voimat aivan täysin loppu. Olen ollut tässä kohtaa jo vuosia stressiputkessa ja se on polttanut minut loppuun.

Olen myös kokenut hirvittävän menetyksen, joka on raadellut minut riekaleiksi ja iskenyt minut tuhansiksi sirpaleiksi. Tätä en avaa tämän yksityiskohtaisemmin, sillä kyseessä on ihmissuhde, ja en ala levittelemään julkisesti toiseen ihmiseen liittyvää ei-julkista tietoa. Mutta tämä tapaus on ollut koko tähänastisen elämäni kaikkein suurin yksittäinen isku. Detransitioni on siihen verrattuna hyttysen ininää, ja detransitioni sekä muun elämäni ryönän olisin vielä kestänyt, jos tätä menetystä ei olisi tullut. Kun nämä kaikki kolme asiaa laitetaan yhteen (sillä ne ovat viimeisen vuoden ajan painaneet minua samanaikaisesti), niin päädytään tilanteeseen, joka on täysin kestämätön.

Olen viimeiset x päivää etsinyt netistä tietoa siitä, että mikä on kaikkein pomminvarmoin, helpoin, nopein ja kivuttomin tapa kuolla, mikäli meinaa tappaa itsensä. Elämäni on perseestä. Maailma on paska mesta. En halua olla täällä enää. En ole varma, miksi kerroin tuon. Ehkä siksi, että halusin vain kertoa jollekulle. Kerron Internetin kasvottomille massoille, koska minulla ei ole ketään muuta, kenelle kertoa. Olen koko elämäni joko huutanut tyhjyyteen (=kirjoittanut netissä) tai puhunut seinille (=kirjoittanut päiväkirjaa), koska minulla ei ole ollut lähelläni ihmisiä, joille kertoa asioita. Asiantila ei ole muuttunut tähänkään päivään mennessä. Joten jatkan samalla tutulla linjalla. Ehkä joku kuulee. Tämä on minun blogini ja minä löpisen täällä mitä haluan. Lukekaa tai älkää lukeko, valitsette sen itse.

Kenties haluan myös näyttää maailmalle, että transjutut eivät ole iänikuista kimalletta ja sateenkaarta. Näinkin voi käydä, ja sinä et todellakaan halua minun sijaani. En olisi voinut minäkään aikaisemmin ikinä uskoa, että päädyn jonain päivänä tähän tilaan. Niinkuin ei kukaan muukaan transprosessiin ryhtyvä, sillä senhän piti nimenomaan ratkaista ongelmat. En olisi voinut ikinä kuvitellakaan, että tämä voisi päättyä näin ja päätyisin varoittavaksi esimerkiksi. Mieti siis sinä aivan hemmetin tarkkaan ennen kuin teet itsellesi mitään. Olisinpa minä tiennyt 10 vuotta sitten transprosessista ja ihmiselämästä ne asiat, jotka tiedän nyt. Se olisi saattanut pelastaa minut sukupuoli-identiteetin vuosia kestäneeltä pakkomielteiseltä (turhalta) pyörittelyltä sekä mahdollisesti koko transprosessilta. Sen kautta olisin ehkä tajunnut ajoissa mennä tutkituttamaan pääni kunnolla johonkin oikeaan paikkaan. Se olisi saattanut pelastaa minut tältä syöveriltä, missä nyt olen jumissa, ja mistä minulla ei ole ulospääsyä.

20 kommenttia:

  1. Olen todella pahoillani puolestasi! Haluaisin voida auttaa jotenkin mutta olen toki tuntematon josta tiedät vain muutaman foorumiviestin verran, niin en tiedä onko sopivaa sanoa esim. että voit jutella minulle jos haluat. Sanon kuitenkin. Mikäli et halua tuntemattoman tarjoukseen tarttua niin olkoon se kuitenkin jonkinlainen kömpelö signaali siitä että välitän.

    -awkward-

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos viestistäsi. Olen tässä kohtaa hyvin avoin tuntemattomille jutusteluun ja haluaisin pitkälti tutustua kaikkiin, jotka kokevat sepustukseni mielenkiintoisiksi. Olen aivan täysin yksin ihan kaiken kanssa ja se, että joku kokee juttuni mielenkiintoisiksi tai on jostain samaa mieltä, on jo aika iso yhdistävä tekijä, joka saattaa mahdollistaa kaveruudenkin.

    Minulle saa ihan vapaasti laittaa viestiä osoitteseen samettiorkidea@gmail.com. Tahdon tietää, että millaisia tyyppejä siellä ruuduntakana lymyää.

    VastaaPoista
  3. Ei yö niin pitkä, ettei päivä sen perästä, kuten sanonta on. Toivottavasti se sentään pitää paikkansa sinunkin kohdaltasi. Voimia eloon, kaikesta huolimatta. Eipä tähän väliin nyt osaa oikein muutakaan sanoa.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  4. Itsemurhaa suunnittelevat usein syyllistävät itseään, ja muut syyllistävät heitä, läheisten kärsimyksellä jos he ikinä itsensä tappavat. Minusta tämä on vähän väärä ajattelutapa. Olo on tarpeeksi paska jo muutenkin ja ensisijaisesti itseämme varten täällä eletään.

    Isäni teki itsemurhan juuri ennen kuin täytin 20. Järkytys ja suru oli tietysti suuri, mutta en vieläkään tiedä mitä sanoisin isälle jos saisin tilaisuuden. Mitä vanhemmaksi tässä on elänyt, sitä enemmän olen alkanut isää ymmärtämään. Mitä hyötyä kenellekään on kuusikymppisestä työttömästä ja sairaasta miehestä? Pelkkä taakka. Jos tämä oleminen on vain kärsimystä kahden olemattomuuden välillä, niin mikäs siinä.

    Mutta sinä et ole vanha niin kuin isäni. Ja olet jo nyt paljon viisaampi kuin hän ikinä. Tässä ei ole kyse siitä, että sinulla ei olisi annettavaa muille, vaan ihan siitä, että tässä universumissa saattaa joku paikka sinulle vielä lyötyä.

    En nyt osannut paremminkaan sanoa. Täytyy vain toivottaa voimaa ja viisautta.

    VastaaPoista
  5. Huh, minä ajattelin juuri tänään, että minulla on paha olla. Tämä laittoi asioihin perspektiiviä. JOka tapauksessa uskon, että sinulla on jotain valtavan tärkeää annettavana maailmalle. Nimittäin totuus, ja kyky sanoittaa se. Sekä rohkeutta sen tekemiseen.

    VastaaPoista
  6. Pakko vielä mainita, että luin juuri äsken taas täysin friikkiä sukupuoli"tietoutta" ja sanastoa, ja oli pakko avata blogisi, ihan siksi että muistaa että kaikki eivät ole seonneet.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Sara. Viitsisitkö heittää linkkiä tuohon sanastoon?

    VastaaPoista
  8. Oikeastaan oli taas vain yksi blogi aiheesta:

    http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267467-sukupuolisanastoa-for-everybody?fbclid=IwAR0WHYUTxWQqCOcjZdbO9umt3W2fv0ZkA4qLTRbDcA7E8d4iXKl2IYk1e-c

    VastaaPoista
  9. Omaan tuttavapiiriini kuuluu perhe jonka jäsen on vaihtanut sukupuolta. Näitä lukiessa alkaa oikeasti huolestuttaa heidän puolestaan. Heidän somekirjoittelunsa perusteella heillä tuntuu olevan erittäin naiivi tapa suhtautua transsukupuolisuuteen. Eihän sitä tietenkään kukaan haluaisi omasta perheenjäsenestä mitään ikävää ajatella. Näin ulkopuolisena en tietenkään voi tietää mitä kulissien takana tapahtuu mutta ainakin päällepäin heillä näyttäisi olevan asiat hyvin.

    VastaaPoista
  10. Hei. Haluaisin sanoa itse vuosia itsemurhaa mielessäni pyöritelleenä, että olotilasi ja tunteesi saattavat nopeallakin aikavälillä ihan oikeasti muuttua. Toivon, että voit saada tilalle jonkin toisen yhtä merkityksellisen ihmissuhteen, jonka olet menettänyt. Minusta sinulla on paikka täällä maailmassa, osaat hienosti ja rohkeasti esittää mielipiteesi ja kertoa kokemuksista, joita monet eivät halua kuulla yhteiskunnassamme. Ja kaikkea muuta mahdollista, missä olet hyvä ja minkä kautta voit vaikuttaa, en edes tiedä. Hali.

    VastaaPoista
  11. Juurikin kun tämä hulluus näyttää vain kasvavan ja rehottavan valtoimenaan, ilman että monikaan oikeasti vaikutusvaltaisista ihmisistä, päättäjistä ja poliitikoista, uskaltaisi älähtää, tarvitaan sinun kaltaisiasi ääniä, Sametti. Toivon todella, että sinun laillasi kaiken tuon läpikäyneet löytäisivät toisensa, saisivat tukea ja mahdollisesti voisivat auttaa muita. Vaihtoehtoinen transtukipiste olisi todella tarpeellinen.

    Itse uskon, että jokaisen elämällä on tarkoitus. Myös sillä mitä on kenties joutunut läpikäymään. Olet kulkenut vaikean tien, mutta se voi tuottaa jotain hyvää. Ihailen ja arvostan suuresti rohkeuttasi.

    Ja toivon, toivon niin, että saisit kauniin ja hyvän elämän. Hyviä ja tärkeitä ihmissuhteita, ja ihania tapahtumia, henkilökohtaisia ihmeitä.

    VastaaPoista
  12. Kiitos sanoistanne. Hiljaiseksi vetää.

    VastaaPoista
  13. Hei, oon jo pidemmän aikaa ajatellut, että haluaisin laittaa sulle viestiä. En ole koskaan aiemmin kommentoinutkaan tänne sun blogiin mitään, mutta olen kuitenkin jo jonkin aikaa seurannut blogiasi, ja lukenut tekstejäsi. Olen myös katsonut kaikki videosi Youtube-kanavaltasi.
    Pidän sun tuottamaa sisältöä todella mielenkiintoisena, ja myös erittäin tärkeänä. On ihan hurjan tärkeää, että sä olet, ja kerrot ajatuksistasi, ja kokemuksistasi, ja jaat tietoa.

    Vaikka oletkin mulle käytännössä täysin tuntematon ihminen, mulle on jotenkin herännyt aito huoli susta.
    Se, kuinka paha olla sulla on, ja kuinka vaikeassa tilanteessa sä olet, välittyy teksteistäsi.
    Mä toivon että sä jaksat nyt sinnitellä, sun tilanne voi kuitenkin vielä muuttua paremmaksi, ja sun elämässä voi tulevaisuudessa vielä tapahtua hyviä asioita.

    Laitan varmaan jossain kohtaa sulle viestiä sähköpostiin.

    T. U

    VastaaPoista
  14. Moi Sametti! Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Älä tapa itseäsi. En tunne sinua muuten kuin blogisi perusteella, mutta välitän sinusta.


    terveisin compassionate lähimmäinen

    VastaaPoista
  15. Tänään vasta löysin blogin! Itse kirjoittelen hengellistä blogia ja joskus olen saanut kiitosta että puhun kristittyjen kipuilusta rehellisesti. Sinusta tuli juuri uusi idolini. Omani ei ole mitään tämän rinnalla. Miten helppo tekstejäsi onkaan lukea. Itse toivon että pysyt hengissä pitkään, sillä itse näen selvästi mikä tehtäväsi on! Jos kukaan ei olisi näin rohkea kuin sinä, jäisi rikkimenneitä yksinäisyyteen pohtimaan "olenko ainoa?" Itselläni on ihan toisenlaiset mielenterveyteen liittyvät ongelmat jotka liittyvät toki kehooni, mutta monesti kuolema tuntuisi vapaudella. Kiitos että olet olemassa ja rohkeasti jaat elämääsi josta on kertynyt enemmän viisautta kuin jos olisit saanut olla "keskiverto" nuori. Monet elävät elämänsä ihanissa suhteissa, hyvissä työpaikoissa sekä matkustellen, oppimatta kuitenkaan yhtään mitään. Minulla on myös serkku 18 v. Joka käy nyt muutosta tytöstä mieheksi. Tiedän että takana on erittäin rikkinäinen perhe-elämä ja olisinkin toivonut että hän pääsee käsittelemään sitä ennen näin suuria peruuttamattomia muutoksia.

    VastaaPoista
  16. Hei ja kiitos. Kai sen noinkin voi ajatella. Missä sijaitsee blogisi? Voisin vilkaista.

    VastaaPoista
  17. Voi kunpa voisin sanoa sulle jotain joka helpottaisi oloasi. Mutten taida osata, vaikka pidänkin itseäni hyvänä kirjoittajana. Olen lukenut blogiasi pidemmän aikaa ja tilanteesti koskettaa minua syvästi. Kunpa voisin olla tukenasi.

    Yritä pärjäillä ❤

    VastaaPoista
  18. Kiitos kun tuot päivänvaloon tärkeitä asioita. Olet viisas ja kiehtova olento, uskon että sinulla voi olla vielä paljon annettavaa ja parempia vuosia edessäsi. Toivottavasti jaksat sinnitellä nyt, myrskynsilmässä. Moni maailmanloppu lakkaa olemasta maailmanloppu, kun siihen saa ajan myötä etäisyyttä ja perspektiiviä. Kaikkea tapahtunutta ja kipeitä asioita ei voi pyyhkiä pois, mutta niiden kanssa voi oppia elämään ja elää hyvää ja täyttä elämää, niin mahdottomalta kuin se saattaakin suurimman hädän keskellä tuntua. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

    VastaaPoista

TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa (ei kommentteja luokkaa "tapa ittes", "hevosen kyrpä" tai "neekerineekerineekeri").

Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.

Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.

Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.