tiistai 11. syyskuuta 2018

Otan jonkin verran sanojani takaisin

Nyt kun kivasti avasin blogin uudestaan pitkähkön tauon jälkeen, niin ajattelinpa samaan hengenvetoon irtisanoutua muutamista asioista, joita olen menneisyydessä sanonut edustavani.

En ole panseksuaali, polyamoristi, ateisti enkä BDSM-harrastaja. Sitä en kiellä, ettenkö olisi ollut kiinnostunut kaikenlaisesta, ottanut asioista selvää ja käynyt kokeilemassakin. Tämän kautta olenkin tullut siihen lopputulokseen, että on asioita, jotka eivät ole minua varten ja joiden takana en halua seistä. Kehitys on ollut jo pitkään sensuuntaista, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä epäliberaalimmaksi muutun.

Panseksuaali: Panseksuaalisuus on jo käsitteenä ongelmallinen. Sen määritelmä on kutakuinkin se, että henkilöä ei kiinnosta toisten sukupuoli tai sen puute eli mikään ei ole este mitä romanttiseen tai seksuaaliseen kiinnostukseen tulee. Tämä eroaa biseksuaalisuudesta siten, että biseksuaali on kiinnostunut miehistä ja naisista. Panseksuaalille käyvät myös transsukupuoliset, sukupuolettomat sekä erilaiset olemassaolevat tai teoreettiset välimuodot. Tämä ajattelu kuitenkin pitää sisällään sen käsityksen, että sukupuolia olisi muitakin kuin mies ja nainen - mikä ei ole tietenkään totta. Sukupuolettomia ihmisiä tai miehen ja naisen välimuotoja ei ole olemassa. Pornofantasiat eivät ole todellisuutta. Transsukupuolisuus ei ole sukupuoli. Jokainen transsukupuolinen ihminen on biologinen mies tai nainen, vaikka henkilö itse kokisi mitä. Käsitykseni sukupuolisesta todellisuudesta ovat tämän blogin alkuaikojen jälkeen huomattavasti konservatiivistuneet sekä omaan seksuaalisuuteeni liittyvät epävarmuudet konkretisoituneet, selventyneet tai ratkenneet. En ole transsukupuolinen panseksuaali niinkuin olen joskus väittänyt olevani. Olen lesbonainen. En voi allekirjoittaa termiä, joka jo itsessään pitää sisällään käsityksen siitä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.

Polyamoria: Olin aikoinaan hyvin kiinnostunut polyamoriasta. Tämä kiinnostus pohjautui omiin pohdintoihini rakkaudesta ja ihmissuhteista. Olin tuolloin kuitenkin hyvin nuori ja vanhemmiten yksinkertaisesti tajusin olleeni väärässä. Eräänä kauniina päivänä ymmärsin myöskin, että olen aina ollut polyamoristi vain teoriassa. En ole milloinkaan ollut polyamoristi käytännössä. Kun olen jonkun kanssa ollut, niin olen aina ollut vain hänen kanssaan, enkä kenenkään muun. En ole koskaan pettänyt kumppaniani. En ole suhteessa ollessani koskaan ihastunut keneenkään toiseen tai kokenut halua lähteä jonkun muun mukaan tai ottaa suhteeseen mukaan ketään kolmatta. En myöskään koskaan viihtynyt polyamoriaporukoissa. Siellä on kauniisti sanottuna outoa jengiä. Polyamoria ei vaan yksinkertaisesti ole minun juttuni ja nykyään en tahdo olla sen kanssa yhtään missään tekemisissä. Nykyiset parisuhdekäsitykseni ja erityisesti uskollisuuskäsitykseni ovat hyvin konservatiiviset.

Ateisti: Olen aiemmin julkaissut blogissa tekstin ”Mikä vakuutti ateistin uskonnon tarpeellisuudesta”. En ole koskaan kokenut olevani ateisti sanan täydessä merkityksessä, vaan pikemminkin uskonnoton. Olin erityisesti lukioaikoinani erittäin uskonnonvastainen, mutta vihasin kaikkia uskontoja tasapuolisesti - siis myös esimerkiksi buddhalaisuutta ja luonnonuskontoja, joihin monet kristinuskonvastaiset suhtautuvat suopeasti. Vanhemmiten tulin omien elämänkriisejeni kautta siihen lopputulokseen, että maailma ja ihmiset eivät ole niin mekanistisia, materialistisia ja yksinkertaisia/yksiselitteisiä kuin olin halunnut uskoa, vaan on muutakin. Ja tuo muu on tärkeää. Erittäin tärkeää. En ole tullut uskoon tai mitään, mutta en vaan jaksa enää kutsua itseäni ateistiksi. Minä ihan oikeasti viihdyn kirkossa ja tykkään lukea raamattua. Viihdyin myös temppeleissä Aasiassa. Ehkä Jumalaa ei ole. Mutta entäs jos onkin. Ihan sama, en vaan jaksa tuhlata energiaa epäilyyn tai vastustamiseen. En ole erityisen uskonnollinen, joten Jumalan olemassaolon kysymys ei kauheasti edes kiinnosta minua. Mutta kumarran alttarille ja rukoilen, koska tykkään kumartaa ja rukoilla. En tiedä, että miksi, enkä osaa selittää. Eikä kiinnosta osata selittää. Paskaakos tässä, kiva on kivaa.

BDSM-harrastaja: En ole siveyden sipuli, sen myönnän, mutta en enää koe mitään halua tai tarvetta retostella asialla. Se, mitä joskus ehkä teen, jää minun ja puolisoni makkariin. Olin joskus mukana BDSM-piireissä, mutta ne kokivat kohdallani samanlaisen inflaation kuin polyamoriapiirit. Eli niissä on kauniisti sanottuna outoa porukkaa, jonka kanssa minua ei kiinnosta olla tekemisissä. Häivyin noista piireistä kokonaan jo ajat sitten, enkä ole mennyt takaisin. Turha minun on kutsua itseäni BDSM-harrastajaksi, kun ei minuun niissä piireissä törmää.

Noh. Olenko transsukupuolinen sitten? Valitettavasti olen ikuinen transu. Olen detransitioitunut eli palannut (sosiaalisesti) elämään alkuperäisessä sukupuolessani, mutta kerkesin käydä sukupuolenvaihdosprosessin läpi. Hormonien ja leikkausten keholleni tekemää vahinkoa ja muutoksia ei saada enää häivytetyksi tai tekemättömäksi. Olen ikuisesti jumissa muokkaillussa ja runnellussa kehossa. En koskaan pääse transtaustaani pakoon enkä voi koskaan peittää tai salata sitä. Siksi minun kohdallani ei voida sanoa, että minä olin transsukupuolinen tai että minä en ole transsukupuolinen alunalkaenkaan. Minä koin niin pahaa keho- ja sukupuolidysforiaa, että halusin mennä sukupuolenvaihdosprosessin läpi. Sen tein, ja nyt olen ikuisesti jumissa tässä transhommassa.

5 kommenttia:

  1. Rankka elämä sulla on ollut. Toivottavasti seestyminen tuo myös iloa ja kykyä nauttia kaikesta siitä mitä sinulla on. Moni ajattelee että "sotku mä saan XYZ niin olen onnellinen". Niinhän elämä ei mene.

    VastaaPoista
  2. Juuh, jos tämä jotakin tuo, niin nimenomaan kykyä iloon ja tyytymistä siihen, mitä minulla on. Alistunutta hyväksyntää jne. Kuulostaa negatiiviselta, mutta on tosiasiassa vapauttavaa.

    VastaaPoista
  3. "Sukupuolettomia ihmisiä tai miehen ja naisen välimuotoja ei ole olemassa."

    Ihminen ei pysty lisääntymään ilman kahta sukupuolta. Kaksi sukupuolta on siis välttämätömyys. Siinä olen kyllä eri mieltä, etteikö fyysisesti kahden sukuolen välillä olevia syntyisi. Tapaukset ovat harvinaisia, mutta jokunen ihminen syntyy vuosittain, jolla löytyy eri määrin kummankin sukupuolen vehkeet. He ovat lähes poikkeuksetta hedelmättömiä.

    VastaaPoista
  4. Intersukupuolisten ihmisten olemassaolo on tietenkin fakta, mutta kyseessä on kehitysvamma.

    VastaaPoista
  5. Tota ensteks sanoisin että hauska tappa vanaha tuttu. Luulin jo vaikka mitä, mutta onneksi olin väärässä. Paljon on näemmä tapahtunut sielläpäin. Toivottavasti selkeämpään päin, edes vähän. Etpä minustakaan eroon pääse,hehe.

    Muuten...

    Tota öh, en ihan intersukupuolisia kehitysvammaisiksi sanoisi.....

    Siksi että...

    Koska he ovat syntyneet molemman sukupuolen kaltaiseksi, epäilisin itse heidän olevan kaikkein lähimpänä väitettyä kolmatta sukupuolta.Siksi itse heitä kutsuisin. Eihän heissä taida muuta olla vinossa kuin lapsettomuus, kaiketi?!?
    Kaikki osat melko hyvin paikallaan, vaatteet päällä ei erotu suuresti joukosta...Yhteiskuntaan sopivia IHMISIÄ.

    Miltähän tuo tuntuu, ei kumpikaan ja silti kumpikin...Normaali erilaisuus(kö?)

    Tuumiskeleepi...

    Leviathan.

    VastaaPoista

TERVETULOA KOMMENTOIMAAN.
Tämä blogi EI ole ns. safe space eli täällä EI noudateta turvallisen tilan periaatteita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiat ja ideat, myös arat ja tabuaiheet, ovat vapaata riistaa kritiikille. Vääriä mielipiteitä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Kahden säännön puitteissa:
1) Älä loukkaa KENENKÄÄN yksityisyyttä.
2) Pitäydy kohteliaassa asiakeskustelussa (ei kommentteja luokkaa "tapa ittes", "hevosen kyrpä" tai "neekerineekerineekeri").

Muista, että kaikki, mitä kirjoitat kommenttiosiossa, on julkista.

Tässä blogissa kritisoidaan ja analysoidaan asioita ja ilmiöitä, sekä keskustellaan niistä. Kuka tahansa on tervetullut esittämään mielipiteensä, näkemyksensä tai huomionsa, vaikka ne olisivat syvässä ristiriidassa kirjoittajan omien näkemysten kanssa, tai muiden kommentoijien kanssa. Kannustan kaikenlaisia ihmisiä tulemaan kertomaan omista havainnoistaan ja kokemuksistaan, sillä nämä aina täydentävät itse blogitekstin sisältöä tai sanomaa. Blogitekstissä havaituista virheistä huomauttaminen on erittäin toivottavaa. Pidä kuitenkin mielessäsi, että tämä on asiablogi, ja sinun oletetaan kykenevän argumentoimaan näkemyksesi sekä kommunikoimaan sivistyneesti.

Disclaimer:
Minä en ole tutkija, vaan yksityishenkilö, joka on nähnyt asioita, kokenut asioita ja lukenut asioita. Tämä ei ole asiantuntijablogi, vaan henkilökohtainen blogi. Muista kriittinen asenne, kun luet blogia, siinä olevia linkkejä tai kommentteja. Blogi on ensisijaisesti suunnattu ns. perusheteroille, eikä ole ns. sateenkaariväen halilaatikko.