lauantai 5. elokuuta 2017

Transun fiiliksiä sukupuolesta

Minä voisin kirjoittaa sukupuolikokemuksestani kirjan. Ehkä kirjoitankin. Minulla on aiheesta nimittäin ihan hemmetisti sanottavaa. Sukupuolenvaihdoksestani on jo vuosia, mutta mietin silti aihetta oikeastaan joka viikko. Sukupuolivammani on alati läsnä, en pääse siitä koskaan eroon ja se tulee seuraamaan minua kuolemaani saakka. Ennen sukupuolivammani oli vain päässäni, nyt transhoitojen jälkeen se on myös fyysisessä ruumiissani. Vaikka sukupuolenvaihdos auttoi minua tietyissä ongelmissani ja ratkaisi tiettyjä ongelmiani, niin se myös loi koko joukon uusia. Sellaisia, joita en osannut edes kuvitella aikaisemmin.

Sukupuolikokemukseni ja siihen liittyvät ongelmat ovat erittäin laaja aihe. Olen puhunut aiheesta tässä blogissa hyvin vähän, en oikeastaan ollenkaan, sillä kyseessä on erittäin henkilökohtainen setti. Tämän blogin perustaessani halusin tämän olevan tiukka objektiivinen asiablogi, josta olen suodattanut kaiken henkilökohtaisen pois. Koin, että netissä on jo aivan tarpeeksi transsukupuolisten lifestyle -blogeja ja prosessipäiväkirjoja. Mutta viime aikoina olen tajunnut, että näkökulmani sukupuoleeni ja tapani käsitellä asiaa on hyvin erilainen verrattuna moniin muihin transsukupuolisiin. Aloin kokea, että taitaa olla sittenkin tarpeellista luopua tiukasta asialinjasta ja hivuttautua sinne henkilökohtaisen puolelle, sillä varsinkin nykyään, transkeskustelun velloessa ja pauhatessa varsin yksipuolisena, tarvitsemme toisenlaisia näkökulmia. Transaihe jos mikään on erittäin monisyinen ja vaikea aihe, loputon suo suorastaan, kuten olen tässä blogissa yrittänyt osoittaa. Se ei ole selkeä tai mustavalkoinen asia, sen suhteen ei voida vetää mutkia suoriksi, eikä siihen ole helppoja ratkaisuja.

Siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran tulin tietoiseksi sukupuolenvaihdoksensa peruuttaneista (detransitioituneista) ihmisistä ja heidän kirjoituksistaan (olen kirjoittanut heistä täällä ja täällä), olen kyseenalaistanut oman transsukupuolisuuteni lukemattomia kertoja. Olen käynyt lukemattomia kertoja itseni kanssa kriittisen keskustelun, jossa olen tarkastellut omaa elämääni ja omaa sukupuolikokemustani niistä näkökulmista, joita detransitioituneet ihmiset ovat esittäneet (erityisesti traumanäkökulma). Olen lukemattomia kertoja kysynyt itseltäni, että voisiko olla mahdollista, että olen vain hämmentynyt lesbotyttö ja voisiko minun sukupuolidysforiani olla hoidettavissa jonkinsorttisella terapialla? Voisiko olla mahdollista, että minun ongelmani onkin jonkintasoinen dissosiaatiohäiriö ja jokin yhteys mieleni ja ruumiini välillä on katkennut? Voisinko saada tuon yhteyden takaisin? Miksi en voi hyväksyä kehoani? Miksi en voi hyväksyä sukupuoltani? Voisinko oppia hyväksymään sukupuoleni? Miksi koen sukupuoli- ja kehodysforiaa? Mistä se on tullut?

Kysyn nämä kysymykset itseltäni uudestaan ja uudestaan vielä tänäkin päivänä. Pahimpina aikoina käyn keskustelun itseni kanssa joka viikko. Minua vaivaa tietoisuus siitä, että olen nainen. Minä tiedän, että olen nainen. Mutta minä en ymmärrä olevani nainen. Tuijotan itseäni peilistä, tutkin kehoani ja sanon itselleni yhä uudestaan minä olen nainen, minä olen nainen, minä olen nainen. Katson vääriä elimiäni ja tajuan, etten pääse niistä koskaan eroon. Katson kehoni pehmeitä, pyöreitä piirteitä ja värisen inhosta kehodysforian iskiessä päälle. Ihmettelen, että miksi en voi olla niinkuin toiset miehet, miksi olen jumissa tässä feminiinisessä epämiehekkäässä kehossa? Miksi mikään maailman treeni ei auta tähän? Sitten tajuan, että näytän naiselta, koska minä olen nainen. Katson leikkausarpiani ja tajuan, että kaikki on vain valhetta. Minä en ole mies. En ole koskaan ollut mies. Minä en voi koskaan tulla mieheksi. Kehoni on leikelty naisen keho. Miesidentiteettini on keksitty identiteetti. Henkilöpapereissani oleva miehen nimi ei ole minun nimeni. Se on nimi, jonka itse keksin itselleni. Oikea nimeni on se nimi, jonka syntymässä sain vanhemmiltani. Se nimi on tytön nimi. Henkilötunnuksessani oleva miehelle kuuluva loppuosa ja passin sukupuolimerkintä ovat valhetta. Elän valheessa ja yhteiskunta on legitimoinut tuon valheen. Kaikki on valhetta. Kaikki on väärin. Minä en voi olla mitään muuta kuin nainen.

Kysyn itseltäni yhä uudestaan, että miksi minä en voi olla tuo nainen, joka minä olen? Miksi valehtelen kaikille? Miksi valehtelen itselleni? Pimeimpinä hetkinä katson itseäni ja totean ”herranjumala, mitä minä olen tehnyt?” Pimeimpinä hetkinä hajoan pieniksi palasiksi ja mieleni kirkuu minulle: ”Sinä et ole mies, sinä olet lesbotyttö! Sinä olet lesbotyttö!” Silloin mietin detransitioituneita ihmisiä ja totean, että haluan lopettaa. Haluan lopettaa valehtelun. Haluan kertoa kaikille, että olen valehdellut heille. Haluan luopua miesidentiteetistäni ja miesnimestäni. Katson vanhoja valokuvia itsestäni ja näen kuvissa upean, kauniin, tyylikkään naisen. Haluan olla tuo nainen. Hän on kaunis ja kokonainen. Hän on ehjä. Ei rikottu ja silvottu valehtelija. Mietin, että voisiko minun olla mahdollista peruuttaa sukupuolenvaihdokseni. Pystyisinkö tekemään niin?

Olen käynyt nämä ajatukset läpi lukemattomia kertoja muutaman vuoden aikana. Joka ikinen kerta, yhä uudestaan ja uudestaan, päädyn samaan lopputulokseen: Minä en voi mennä takaisin. Minä en voi olla nainen. Sille on syynsä, miksi alunperin sukupuolenvaihdokseen ryhdyin. Minä vaan olen viime vuosina unohtanut nuo syyt, sillä olen viime vuodet elänyt miehenä. Kun keskityn tarkastelemaan ja muistelemaan menneisyyttäni, niin muistan jälleen nuo syyt. Silloin ymmärrän, että sukupuolenvaihdos oli oikea ratkaisu ja paluuta ei ole.

Olen kuvannut aiemminkin, että transsukupuolisuus on elämäni rosvosektori. Se on päävamma, psyykkinen sairaus, josta en koskaan pääse eroon. Ennen sukupuolenvaihdostani olin ahdistusvyyhti, draamapesäke ja angstipallo. En usko, että olisin koskaan eheytynyt ilman sukupuolenvaihdosta, sillä kannaltani oli aivan ratkaisevaa, että pääsin olemaan ei-nainen. Ilman sukupuolenvaihdosta en olisi koskaan päässyt noiden ongelmien yläpuolelle ja en olisi nyt tässä kirjoittamassa tätä blogia konservatiivisesta näkökulmasta ja analysoimassa näitä asioita. En tiedä, missä olisin ilman sukupuolenvaihdosta. Ehkä pöpilässä tai linnassa. Todennäköisesti haudassa. Mutta tästä mielenrauhasta ja parantumisesta piti maksaa kauhea hinta.

Sillä sukupuolenvaihdos oli eräänlainen vaihtokauppa: luovuin jostakin saadakseni jotain. Se on eräänlainen elämäni onnettomuus. Siinä missä joku syntyy sokeana, vakavasti sairaana tai joutuu pyörätuoliin, niin minä olen transsukupuolinen. Nallekarkit ei mene tasan. Se on luonnonlaki ja normaalia elämää. Sen kanssa on vain elettävä. On pelattava niillä korteilla, jotka saa. Eräällä kaverillani oli tapana sanoa: Paskan määrä elämässä on vakio. Elämä ei ole koskaan helppoa kenellekään ja kaikki saavat elämänsä aikana tietyn kasan paskaa niskaan. Mutta siinä on suuria eroja, että missä muodossa ja missä vaiheessa elämää tuo paska sataa. Minulla on vaikeuksia sukupuoleni kanssa, mutta jollakulla toisella jonkun muun asian kanssa. Vaikka toinen ihminen ei kärsi rampauttavasta kehodysforiasta, niin hänet voi yhtä pahasti rampauttaa joku muu asia. Siksi en ole katkera yhteiskuntaa kohtaan tai kateellinen toisille ihmisille. Toisilla on omat demoninsa painittavana, omat taistelunsa voitettavana.

Nykyistä ajatteluani värittääkin tietynlainen alistunut hyväksyntä. Tämä on tätä, tämä on minun elämäni. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Näillä eväillä mennään nyt eteenpäin ja otan ilon irti niistä sirpaleista, jotka minulla on. Katkeruus tai viha ei auta mitään. Ne eivät paranna mitään. Olen alistuneesti hyväksynyt sen, että olen nainen. Se on yksinkertaisesti totuus, jota en voi paeta koskaan. Siksi minulla ei ole pienintäkään vaikeutta myöntää maailmalle, että olen nainen. Olen korkeintaan sosiaalisesti mies ja siinä onnistun aika hyvin. Olenkin nyky-yhteiskunnalle kiitollinen siitä, että minun sallitaan olla sosiaalisesti mies. Tuo ei ole tässä maailmassa lainkaan itsestäänselvä asia.

”Transfobia” ei hätkäytä minua yhtään, sillä tiedänhän itsekin, että millainen friikki olen. Onhan se nyt aivan helvetin outoa, että joku kuvittelee olevansa vastakkaista sukupuolta, nappailee lääkevalmisteita, jotka muokkaavat rajusti kehoa ja pisteenä ii:n päälle menee kirurgien leikeltäväksi. Onhan se nyt aivan helvetin outoa, että miehellä on pillu. Ketä voi syyttää siitä, että pitää tuollaista outona, karmivanakin? Mutta se ei tee kenestäkään ihmisenä, henkilönä, huonompaa kuin toisista. Minä tiedän, että en ole huonompi kuin muut ja friikkiydestäni tai karmivuudestani huolimatta voin olla fiksu, osaava, hyvä, kunnioitettava ihminen ja siihen elämässäni pyrin. Sillä nuo asiat eivät katso sukupuolta tai sen puutetta, sairautta tai friikkiyttä.

Sitä paitsi nykyään ymmärrän, että valtaosa ongelmistani johtuu siitä, että olen henkilönä omituinen. Olisin friikki, vaikka en olisi sukupuolenvaihdokseen koskaan lähtenytkään. Niin tai näin, aina väärinpäin. Paitsi, että minulla on outoja harrastuksia ja outoja kiinnostuksenkohteita ja maailman paskin huumorintaju, niin ennen sukupuolenvaihdostani sain jatkuvasti kuulla olevani pelottava tai ahdistava. Minussa on sellaista dominoivaa aggressiivisuutta ja kylmää rationaalisuutta, joka on naisille hyvin epätyypillistä. Sainkin aikoinaan lisää pontta ryhtyä sukupuolenvaihdokseen, kun eräs kaverini sanoi, että jos olisit mies, niin et olisi lainkaan omituinen, koska nuo piirteet ovat miehillä tavallisia. Olin kyllästynyt olemaan friikki ja uskoin, että tulemalla mieheksi voisin olla viimeinkin normaali. Niin ei tapahtunut. Nyt saan kuulla olevani hinttimäinen. Minulla on piirteitä, jotka ovat naisille epätyypillisiä, mutta minulla on myös piirteitä, jotka ovat miehille epätyypillisiä. Ennen ihmiset tulkitsivat minua naisena, nyt he tulkitsevat minua miehenä. Ongelmat eivät loppuneet, vaan ne muuttivat muotoaan. Yritänkin nykyään keskittyä olemaan vain minä. En voi olla muuta kuin minä, olin mitä sukupuolta tahansa. Paskat siitä, että millaisia leimoja muut lyövät otsaani. Olivat ne sitten ”hintti”, ”hipsteri”, ”natsi”, ”homofoobikko” tai jotain muuta. Tehkää mitä teette, ajatelkaa mitä ajattelette. Tuo hintittely tosin ärsyttää minua enemmän kuin viitsin ääneen sanoa. Hintti on sellainen, joka tykkää ottaa patukkaa poskeen ja anukseen. Minä en tee kumpaakaan ja on häiritsevää ajatella, että ihmiset luulevat minun pitävän moisesta. Minua kiinnostaa pillu.

Mutta tässä alistuneessa hyväksynnässä oudointa on se, että olen yhä transsukupuolinen. En voi lakata olemasta transsukupuolinen. Tiedän, että olen nainen, mutta en ymmärrä olevani nainen. Koen, että olen mies ja haluan olla mies. Haluan olla parempi mies, niin hyvä mies, kuin vaan voin olla. En voi olla nainen. En voi mennä takaisin. Tiedän, että kehoni on vain leikelty naisen keho, mutta pidän ihan oikeasti niistä muutoksista, joita transhoidot ovat saaneet aikaan. Olin kaunis nainen ja olen surullinen siitä, että en voinut olla tuo nainen, mutta minulle on silti helpompaa olla sitä, mitä nyt olen. En halua luopua niistä muutoksista, joita transhoidot ovat aiheuttaneet kehossani.

Olikohan tämä nyt liian henkilökohtainen teksti. Noh, postaan silti. Katsotaan, mitä kehtaa kirjoitella jatkossa.

41 kommenttia:

  1. Tämä oli kiinnostava ja avartava teksti, josta tulkitsen myös syitä provosoivaan kirjoitustyyliisi. Arvostan kovasti rehellisyyttäsi kirjoituksissasi, vaikka asiasisältö ja niiden esittämistapa törmäävätkin usein omieni kanssa. Olen melkein jo ihan koukuttunut lukemaan blogiasi. Jostain syystä nimittäin huomaan usein kiinnostuvani ärsyttävistä tyypeistä, jotka jollain tavalla hyökkäävät ajatusmaailmaani vastaan, mutta tekevät sen tyylillä.

    VastaaPoista
  2. Tehty mikä tehty, ja parasta on vain sanoa "vorwärts". Et ole valehtelija etkä huijari, vaan mielessäsi myrskyävien ristiriitojen uhri. Et pyytänyt osaasi itsellesi, et ole kenellekään selityksen velkaa.

    Omat ajatukseni suhteesi ovat ristiriitaisia, mutta miksipä sinun tarvitsisi niistä välittää. Uskon sukupuolen muuttumattomuuteen, mutta kenties pelissä on suurempi mysteeri kuin kykenen ymmärtämään. Ehkäpä sielultaan mies voi todella syntyä naisen ruumiiseen ja päinvastoin. Ainakaan en halua pakottaa ajatuksiani kenenkään kurkusta alas, niin että tämä kokisi itsensä täydeksi paskaksi.

    Mutta toistan sen, minkä aiemminkin että mielikuvani sinusta on miehinen. Onko minua sitten huijattu, en oikeastaan välitä. Siinä tapauksessa, että mahdollinen puolisoni paljastuisikin mieheksi, voitaisiin puhua jo kusetuksesta :D

    VastaaPoista
  3. Tilanne on sikälimikäli ristiriitainen, että jos sanon muille "olen nainen", niin sekään ei pidä paikkaansa. Näytän ja kuulostan mieheltä kuitenkin. Vähän paha yrittää esimerkiksi käyttää mitään treffipalstoja, kun "olen mies" on valehtelua mutta "olen nainen" on myös valehtelua. Useimmilta palstoilta puuttuu transvaihtoehto kokonaan, mutta en käyttäisi sitä muutenkaan, koska sitten jengi karttaisi minua kuin ruttoa sattuneista syistä. Ja siinä transvaihtoehdossa pitäisi muutenkin olla erikseen "pre-op" ja "post-op" koska noissa on koko maailma eroa.

    VastaaPoista
  4. Oletko milloin käynyt viimeksi mittauttamassa testotasosi vai oletko koskaan? Tästä(kin) kirjoituksesta tulee mieleen päällimmäisenä, ettei testosteronikorvaushoitosi ole selvästikään riittävää.

    Kerrot katsovasi inhoten kehosi kauniin naisellisesti kaartuvia muotoja. Onko kyse luumassasta lantiossa ja sen puutteesta hartialinjalla? Ensinmainitulle ei voi mitään, mutta jälkimmäistä voi ainakin yrittää rakentaa pyhällä kolmiyhteydellä oikea harjoitus + oikea ravinto + oikea lepo.

    Harjoitus:
    koko keholle suunnattua mutta hartioiden ja yläselän lihasryhmille painotettua, hartioita levittävää raskasta painoharjoittelua yksijakoisella ohjelmalla kolmesti viikossa (ellei ole pitemmän ajan punttitreenitaustaa?)
    Ravinto:
    aluksi energiaa 500 kcal yli päivittäisen kulutuksen ja proteiinia 2 grammaa kehonpainokiloa kohti lihasmassan rakennusvaiheeseen. Kun jerkkua on hankittu riittävästi pudotetaan energiat aluksi 500, sittemin 1 000 kcal alle päivittäisen kulutuksen polttamaan olemassaolleita ja rakennusvaiheen epätoivottuina, mutta välttämättöminä sivutuotteina tulleita kehonrasvoja; proteiinit ennallaan.
    Lepo:
    yksilöllistä. Levätään kunnes ollaan palauduttu, muuten ajaudutaan "ylikuntoon" jollaista ei ole olemassakaan. Se on ylirasitusta, josta toivutaan vain ja ainoastaan levolla.
    Toistetaan alusta kunnes ollaan tyytyväisiä lopputulokseen.

    Edellämainittu siis, jos ollaan naturaaleja. Tästä palataan taas testokorvaukseen. Suomessa miehillä ei ole mielenterveys- eikä hormoniongelmia; niinpä niihin ei meillä myöskään saa asianmukaista hoitoa. Thaimaan käytännöistä minulla on käsitys, että siellä ladyboyksi haluavien estrokorvaus on hyvinkin löyhissä käsissä? Onko näin, ja jos on, onko se reseptin takana, ovatko reseptit miten helpossa ja ennen kaikkea: onko testosteronin saanti samalla vaikeusasteella?

    Viime aikojen postauksista on käynyt ilmi, ettei sinulla ole ollut ainakaan toistaiseksi mahdollisuuksia juuri minkäänlaiseen treenaamiseen. En tiedä, millaisella testokorvaustasolla nyt olet kun kerran ulkomailla vaikutat, mutta oletko pohtinut nostaa sen (ilmeisesti Suomessa määriteltyä selkeän riittämätöntä) annostusta joko sikäläisillä resepteillä tai niiden ohi?

    Vaikka et voisikaan vielä aloittaa tavoitteellista massa- ja voimaharjoittelua, voisit nähdäkseni tehdä todella paljon kohottamalla testotasosi omatoimisesti biologisen miehen tasolle, jolla se ei siis minusta nyt vaikuttaisi olevan.

    VastaaPoista
  5. Ei ole taidettu mitata testotasoja koskaan nyt kun mietin. Hyvä huomio. Minun olikin tarkoitus mennä Suomeen palatessani heti hormonipolin lääkärille juttelemaan näistä. Pitääkin ottaa myös tämä puheeksi. En ala itsenäisesti leikkimään annostuksilla. Haluan tehdä sen valvotusti.

    Kehoni suurin ongelma on rehevä perse. Eli helvetisti ylimääräistä läskiä pakaroissa ja reisissä ja tämä istuu tiukassa kuin syöpä. Lihasmassaa olen kyllä saanut lisää, mutta tuota persihraa en meinaa saada millään pois. Kehoni muoto ilman persihraa olisi hyvin maskuliininen, mutta perse pilaa kaiken.

    En ole ehtinyt treenata kunnolla moneen kuukauteen, mutta olen pohtinut asiaa jo pitemmän aikaa. Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa pari vuotta ja verrannut omaa treenaamistani toisten ihmisten treenaamiseen (seuraan fitness-porukkaa netin kauta). Olen tajunnut, että olen aina treenannut puutteellisesti. Minun pitää treenata hiton paljon enemmän ja tehokkaammin ja muokata myös ruokavaliota. Suunnitelmat olen jo tehnyt valmiiksi ja laitan täytäntöön heti, kun loppuu tämä hullu työputki. Tiedän nyt, että mitkä ovat ongelmakohtani ja mitä niille tulee tehdä.

    Eiköhän tämä tästä. Enköhän voi vaikuttaa jo tuolla pelkällä treenaamisella tosi paljon, kunhan se on riittävää ja oikeanlaista.

    Minulla tosin on ehkä suorastaan ongelmana se, että rimani on tosi korkealla ja pyrin sellaiseen super fitness-miesvartaloon. Mikään vähempi ei riitä. Sukupuolenvaihdokseni alkuaikoina dysforiaani pahensi todella paljon se, että seurustelin tuolloin miehen kanssa, joka olisi koska tahansa kelvannut fitnesslehden kansikuvapojaksi tai Scandinavian Hunks-ryhmään. Vertasin itseäni häneen ja olin erittäin ahdistunut. Vertaan itseäni häneen yhä. Minulla ei ole ainoastaan kehodysforia, vaan myös kehodysmorfia, mikä vetää ongelmat vielä potenssiin 10.

    VastaaPoista
  6. Todella hyvä ja tärkeä teksti. Olet kyllä ilmaisuvoimainen kirjoittaja. Samaistun ihan hirveästi sun juttuihin, sillä olen itsekin kamppaillut kehoni ja kaikenlaisten itsetuhoiseen käytökseen johtavien kehonkuvahäiriöiden kanssa, sosiaalisista jutuista puhumattakaan. Samaistun pelottavankin paljon ja muistelen varsinkin vanhoja aikoja kun olin niin ahdistunut siitä tietoisuudesta, että minulla on kohtu, että saatoin tuntikausia putkeen haaveilla siitä, että se leikattaisiin pois, ja yritin monet kerrat vahingoittaakin itseäni. Mielestäni sun henkilökohtaisilla jutuilla on tärkeä paikka nykykeskustelussa. Olen itse kokenut transaktivismin ja sen ympärillä pyörivän kielenkäytön jopa hyökkäävänä naisia kohtaan, ja toisaalta romantisoivana transsukupuolisuutta kohtaan. Olen jäänyt jotenkin oudosti ja ahdistavasti puun ja kuoren väliin, paikattomaksi. Jotenkin raadollinenkin kuvauksesi vain tuntuu merkittävältä. En osaa edes selittää, miksi. Yhtä aikaa samaistumisen mutta eron takia. Joka tapauksessa hienoa, että olet valmis kirjoittamaan näin henkilökohtaisesti. Pakko myöntää, että tunnen outoa ja lohdullista sielunsisaruutta sua kohtaan. (onnittelut, sulla on nyt siis friikki nettifanityttö :'D)

    VastaaPoista
  7. Ainiin. Unohtui mainita, että haluaisin voida puhua näistä sukupuoleen liittyvistä ajatuksistani jonkun kanssa, mutta pelkään mennä minnekään vertaistukiryhmiin tai vastaaviin, sillä koen ilmapiirin niin transidentiteettiin ja "muunsukupuolisuuteen" kannustavaksi, että pelkään saavani vain pääni pahemmin sekaisin kuin että saisin selviteltyä ajatuksiani. Tekstisi auttavat reflektoimaan, ja se on tosi tärkeää. Äsken meinasi tulla itku, kun ymmärsin, etten koskaan ole hyvä nainen. Johtuipa se sitten vain haitallisista syvällä kulttuurissa olevista rooliodotuksista tai omasta friikkiydestäni. Vähän tuntuu oudolta avautua näin henkilökohtaisesti kommenteissa mutta kaipa toivon, että se kannustaisi sua jatkossakin henkilökohtaisuuteen. T. Äskeinen ano

    VastaaPoista
  8. Pakko myöntää, että tunnen outoa ja lohdullista sielunsisaruutta sua kohtaan. (onnittelut, sulla on nyt siis friikki nettifanityttö :'D)

    :3

    Olen itse kokenut transaktivismin ja sen ympärillä pyörivän kielenkäytön jopa hyökkäävänä naisia kohtaan, ja toisaalta romantisoivana transsukupuolisuutta kohtaan.

    Juuri näin. Käytit juuri oikeaa ilmaisua eli transsukupuolisuutta suorastaan romantisoidaan. Se häiritsee ja huolestuttaa minua, sillä näkee liian usein asioita yli-yksinkertaistettavan. Tämähän on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, kivaa tai kaunista. Tämä on helpoimmillaan vaikeaa ja pahimmillaan yhtä helvettiä. Lisäksi tässä voi mennä todella moni asia pieleen.

    Juuri tuosta dysforian aiheuttamasta ahdistuksesta, masennuksesta yms ja siitä aiheutuvasta häiriökäytöksestä ei näe mitään puhetta nykyään. Nämä ovat kuitenkin sellaista, mitä kaikki transsukupuoliset kokevat. Sukupuolenvaihdos ei edes välttämättä korjaa niitä ja joillakuilla asiat vain pahenevat. Tässä itse melkein uhallani haluan tuoda tätäkin puolta julki. Transfoorumeilla näistä kyllä juteltiin/jutellaan, mutta ne ovat suljettuja paikkoja, joihin ulkopuoliset eivät pääse. Suuri yleisö ei välttämättä tiedä näistä yhtään mitään. Ja jotenkin tuntuu, että transpiireissä keskustelu on tosi yksipuolista ja kaikki johtuu aina vaan yhteiskunnan transfobiasta ja kaikki ratkeaa sukupuolenvaihdoksella. Joo ei...

    Kiva jos minun lätinöistäni saa joku jotain irti. Tsemppiä sinnekin. Oletko omasta mielestäsi sitten transsukupuolinen vai johtuuko nuo kehinkuvaongelmat jostain muusta?

    VastaaPoista
  9. Unohtui mainita, että haluaisin voida puhua näistä sukupuoleen liittyvistä ajatuksistani jonkun kanssa, mutta pelkään mennä minnekään vertaistukiryhmiin tai vastaaviin, sillä koen ilmapiirin niin transidentiteettiin ja "muunsukupuolisuuteen" kannustavaksi, että pelkään saavani vain pääni pahemmin sekaisin kuin että saisin selviteltyä ajatuksiani.

    Sama vika. Minulla ei ole mitään asiaa transpiireihin tai vertaistukiryhmiin nykyään.

    Sun kannattaisi liittyä foorumilleni: http://mustaorkidea.boards.net
    Yritämme siellä koota porukkaa yhteen ja herätellä vähän toisenlaista keskustelua.

    VastaaPoista
  10. "Juuri näin. Käytit juuri oikeaa ilmaisua eli transsukupuolisuutta suorastaan romantisoidaan. Se häiritsee ja huolestuttaa minua, sillä näkee liian usein asioita yli-yksinkertaistettavan. Tämähän on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, kivaa tai kaunista. Tämä on helpoimmillaan vaikeaa ja pahimmillaan yhtä helvettiä. Lisäksi tässä voi mennä todella moni asia pieleen."

    Jeh. Ihan hullua. Olen niin monesti todistanut miten tietyissä piireissä transidentiteettiä ihannoidaan, että sitä suorastaan tyrkytetään. Progressiiviset tsemppaavat kauheasti. Vähänkö kahelia että en pelkää ulostuloa ajatusteni kanssa siksi, että pelkäisin torjuntaa vaan siksi, että pelkään turhaa kannustusta... Ja tietoisuus senkun lisääntyy. Kammottava se camillen haastis Hesarissa. Tekisit palveluksen Suomelle jos vaikka kirjoittaisit mielipidekirjoituksen hesariin tai jotain. Pelottavaa tämä meininki.

    "Oletko omasta mielestäsi sitten transsukupuolinen vai johtuuko nuo kehinkuvaongelmat jostain muusta?"

    En tiedä. Koen olevani homomies. Tiedän olevani nainen. Yritän uskotella olevani vain vähän omalaatuinen nainen, joka vain tahtoisi olla mies. Kuitenkin todennäköistä on, että dysforiani johtuu traumoista, enkä usko, että kykenisin käymään mitään korjaushoitoja läpi, vaikka haaveilenkin siitä, että saisin olla homomies. Kuitenkin välillä oireet helpottavat ja varsinkin oikeanlaisessa seurassa, jossa saan olla sosiaalisesti "epänaisellinen" voin ihan hyvin. Nautin siitä, että voin olla edes homojen ystävä, vaikkeivat he näekään koskaan minua kuten haluaisin tulla nähdyksi, enkä voi koskaan olla ruumiiltani kova ja miehekäs ja lihaksikas ja tuntea miehen kehoa samanlaisena suhteessa omaani. Mutta tämäkin voi johtua yhtä hyvin seksuaalisesta traumasta kuin oikeasta transsukupuolisuudesta - ongelma ehkä on, että olen sen verran taitava eläytymään ja kuvailemaan että en ihmettelisi vaikka minua virheellisesti pidettäisiin transsulupuolisena juttujeni perusteella.

    "Sun kannattaisi liittyä foorumilleni"

    Noo, mä taidan tällaisissa jutuissa nauttia anonyymiydestä sen verran, etten halua juttujeni yhdistyvän edes nimimerkkiin.

    VastaaPoista
  11. Muuten, onko sisaruus sukupuolineutraali termi? Hah, mitä mietinkään! Yritin viitata sukupuolettomaan sisarussuhteeseen... Sori mitättömästä kommentista. :P

    VastaaPoista
  12. Tekisit palveluksen Suomelle jos vaikka kirjoittaisit mielipidekirjoituksen hesariin tai jotain.

    Eipä muuten käynyt minulla edes mielessä. Voisinpa kirjoittaakin. Eri asia tosin, että julkaisisivatko moista ikinä ja varsinkaan nimimerkillä.

    VastaaPoista
  13. Tuli vielä mieleen.

    Foorumin puolella oli puhetta tuosta Camillesta. Sanoin tuossa, että yksi Suomen transhoitosysteemin suurimmista puutteista on se, että mitä tehdään henkilöille, joille ei aseteta transdiagnoosia. Nykysysteemissä heidät käytännössä jätetään joko heitteille tai yleispsykiatrian pompoteltaviksi, missä käsitykseni mukaan trans- ja sukupuoli-identiteettiosaaminen on erittäin heikkoa.

    Helsingin transklinikan virallinen nimi on Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka. Juuri tätä sen pitäisi olla eli sukupuoli-identiteettiin erikoistunut psykiatrinen klinikka. Ei siis transklinikka eikä varsinkaan transujen diagnoosiautomaatti. Sieltä sitten ohjattaisiin ihmiset oikeanlaiseen jatkohoitoon. Transuille se on sukupuolenvaihdos, muille sitten joku muu. Jatkohoito pitäisi toteuttaa yhdessä transklinikan kanssa. Nykyään se on sitä, että "et saa transdiagnoosia, moikka" ja potilas jää ihan tyhjän päälle ja ei välttämättä ymmärrä koskaan, että miksi hänet tutkimuksista hyllytettiin, kuten tuo Camille.

    Olen seurannut vuosien varrella joitakin ihmisiä, jotka suhtautuvat transklinikkaan erittäin negatiivisesti ja kokevat saaneensa osakseen suurta vääryyttä, kun heille ei asetettu transdiagnoosia (kuten tuo Camille). Kun heidän juttujaan seuraa, niin ymmärtää aika äkkiä, että miksi heidät hyllytettiin tutkimuksista. Nykyinen transaktivismi hyödyttää juuri tällaisia ihmisiä ja tuntuu, että kaikki julkisuudessa transtutkimusten julmuudesta elämöivät ihmiset ovat näitä, jotka on hyllytetty tutkimuksista.

    Nykysysteemissä myös anonyymin kaltaiset jäävät tyhjän päälle. He eivät saa apua mistään, eivät edes vertaistukea, sillä kaikki transpiirit ja vertaistukiryhmät ovat näitä "safe spaceja", missä kritiikittömästi tuetaan toinen toistensa trans- tai muusuidentiteettejä, ei suinkaan keskustella kriittisesti.

    VastaaPoista
  14. "Nykysysteemissä myös anonyymin kaltaiset jäävät tyhjän päälle. He eivät saa apua mistään, eivät edes vertaistukea, sillä kaikki transpiirit ja vertaistukiryhmät ovat näitä "safe spaceja", missä kritiikittömästi tuetaan toinen toistensa trans- tai muusuidentiteettejä, ei suinkaan keskustella kriittisesti."

    Näin mä olen vähän kokenut. En tahdo tutkimusjaksolle, sillä en tahdo fyysisiä muutoksia vaan kaipaisin vain apua ajatusteni selventämisessä ja siinä, miten voisin oppia elämään tällaisena omanlaisenani ja miten pärjäisin niin kehodysforian kuin sosiaalisen ahdistuksen kanssa. Jos olisi helppo tie vaihtaa mieheksi, ottaisin sen hetkeäkään empimättä, mutta kun ei ole. Mä myös henkilökohtaisesti kummastelen sitä suhtaututumista (tähän huomiona, että en ole itse käynyt vertaistukiryhmissä tms. vaan toimin kuulemani ja lukemani varassa) että transsukupuolisen tuska syntyisi ympäristön ymmärtämättömyydestä, josta tietysti seuraa tuo ehdoton ja kritiikitön tukeminen, jota itse pidän tuputtamisena. Mulle tuska syntyy tietysti itse dysforiasta ja näistä ajatuksista ja inhosta olla nainen. Ja tietpisuudesta, etten ikinä voi olla mies. Tietoisuudesta, että olen tuomittu olemaan nainen, inhottavassa naisen kehossa ja sosiaalisesti täysin väärässä roolissa. Friikkinä. Enkä usko, että se paranisi transidentiteetin tukemisella sillä olisin silti trans enkä oikea mies, jolla olisi oikea lerssi jolla panna ihania miehiä. Silti tahdon että minua yritettäisiin auttaa pysymään tässä ja sopeutumaan näihin ajatuksiin, sillä en vain usko että kestäisin hoitoja. Luulen että pelkkä ymmärtäväisen ihmisen kanssa juttelu auttaisi alkuun. Lisäksi mua pelottaisi edes mennä minnekään transtukiryhmään näiden ajatusten kanssa kun pelkään että se heti otettaisiin jotenkin loukkaavana... Ehkä olen turhaan ennakkoluuloinen mutta en vain tahdo tuohon hullunmyllyyn, missä jengi uskoo olevansa ties mitä muusuja. Olen niin reunalla tämän asian kanssa että en tahdo sosiaalista tukea siirtyä vaan pysyä. Näin, fyysisesti naisena ilman operaatioita ja henkisesti omana itsenäni, on helpompi ja siksi parempi. Mut ei siinä, kyllä mä pärjään, tuki ois vaan kivaa.

    VastaaPoista
  15. Lisäksi mua pelottaisi edes mennä minnekään transtukiryhmään näiden ajatusten kanssa kun pelkään että se heti otettaisiin jotenkin loukkaavana...

    Minä kävin vertaistukiryhmissä jonkin aikaa. Se oli täysin kritiikitön paikka ja tuo sentään oli ennen tätä nykyistä transhysteriaa ja muusutusta. En tiedä, mikä meno siellä on nykyään, mutta ei varmasti parempi kuin aiemmin. Olen satavarma, että ajatuksistasi loukkaannuttaisiin siellä ja sinua painostettaisiin.

    Foorumilleni on alkanut kerääntyä porukkaa, joilla on samankaltaisia ajatuksia kuin sinulla, joten se voisi olla sinulle ainakin yksi paikka, mikäli jossain kohtaa haluat tulla vilkaisemaan.

    VastaaPoista
  16. Tulipa tässä kans mieleen tuosta Camillen jutusta, että keskustelin asiasta transnaisten verkkovertaisryhmässä ja sitten päädyttiin puhumaan biologisesta sukupuolesta, kun keskusteltiin tutkimuksista.
    No, minut heitettiin ryhmästä ulos ja annettiin varoitus, kun sanoin, että transnaiset ovat biologisesti miehiä. Meno oli "biologian voi määritellä itse".
    Olin todella häkeltyny ja oon.
    Oikeasti, meidän järkevien transujen pitää tehdä jotain, ennen ku koko yhteiskunta vihaa meitäkin....

    VastaaPoista
  17. "Minä kävin vertaistukiryhmissä jonkin aikaa. Se oli täysin kritiikitön paikka ja tuo sentään oli ennen tätä nykyistä transhysteriaa ja muusutusta. En tiedä, mikä meno siellä on nykyään, mutta ei varmasti parempi kuin aiemmin. Olen satavarma, että ajatuksistasi loukkaannuttaisiin siellä ja sinua painostettaisiin."

    Jep, tätä mä pelkään. Painostusta ja sitä, että kun ei voi sosiaalisen painostuksen takia ilmaista aitoja ajatuksiaan, tulisi vahingossa imaistuksi mukaan johonkin mikä ei oikeasti ole itselle hyvästä... Joten taidanpa jatkossakin pysytellä poissa.

    VastaaPoista
  18. No, minut heitettiin ryhmästä ulos ja annettiin varoitus, kun sanoin, että transnaiset ovat biologisesti miehiä. Meno oli "biologian voi määritellä itse".

    Mi...täh? Ei voi olla todellista. Olen ollut itse poissa transpiireistä joku 5 vuotta ainakin. Taitaa olla aika päivittää tiedot ja mennä noihin itsekin. Kuulostaa siltä, että meno on paljon hullumpaa kuin olen kuvitellut.

    VastaaPoista
  19. "No, minut heitettiin ryhmästä ulos ja annettiin varoitus, kun sanoin, että transnaiset ovat biologisesti miehiä. Meno oli "biologian voi määritellä itse".
    Olin todella häkeltyny ja oon."

    Hah, perus queer-sekoilumeininki. Mut on haukutti femipiireissä kun olen sanonut olevani nainen, koska olen biologisesti nainen (olen siis toi aiempi sukupuolen kanssa tuskailija-ano). Puheen rajoittaminen on perussettiä ja olen ihan oikeasti huolissani sananvapaudesta sosiaalisten ilmapiirin takia.

    "Oikeasti, meidän järkevien transujen pitää tehdä jotain, ennen ku koko yhteiskunta vihaa meitäkin...."

    Ikävä myöntää, mutta olen samaa mieltä, että teidän järkitransujen olisi järkevää tulla näkyviksi. Olen itse huomannut suhtautuvani aika vihaisesti kaikkea transsukupuolisuutta kohtaan sillä kokemukseni ovat niin järkyttäviä. Ja itse sentään osaan järkeillä, että ne on ne aktivistit, jotka edustaa sekosiipeä ja teitä on myös järkeviä ja kivoja. Mutta, pidän itseäni aika herkkänä vaistoamaan juttuja, ja nyt kun olen aukonut suutani transagendakriittisesti, olen törmännyt ihmisiin, jotka suhtautuvat viel paljon negatiivisemmin ja jotka eivät osaa ehkä erottaa, että transaktivistit eivät edusta kaikkia transsukupuolisia. Se on todella kuumottavaa ja kurjaakin, mutta olen oikeasti huomannut aika selvää asenteiden kiristymistä ja sitä, että kaikkia transsukupuolisia pidetään täysin sekaisin olevina. Jokainen järjellään asiaa ajatteleva ymmärtää vaikka noista Hesarin Anna-lapsi ja Camille-jutuista että niissä on jotain mätää, ja luulevat sen olevan koko kuva transsukupuolisuudesta. En tiedä näkyisikö asenteiden negatiivisemmaksi muuttuminen oikeasti transsukupuolisten elämässä, mutta on se nyt silti aika harmillista. Eiköhän teissäkin kuitenkin ole niitä tyyppejä jotka osaavat muutakin kuin tuijottaa omaan napaan, eivät vaadi älyttömyyksiin menevää poliittista korrektiutta kun eivät ole herkkänahkaisia, tahtovat vain elää elämäänsä rauhassa...

    VastaaPoista
  20. Oikeasti, meidän järkevien transujen pitää tehdä jotain, ennen ku koko yhteiskunta vihaa meitäkin....

    Kehoittaisin kaikkia transuja aloittamaan blogin, Youtube-kanavan yms. Ei edes tarvitse olla mitään superhienoa analyysiä, kunhan kirjoittaa omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Meidän pitää saada omaa ääntä kuuluviin ja siten counteroitua tuo trans- ja muusuaktivistien maailmankuva.

    Ano tuossa yllä jo sanoikin, että ilmapiiri on kiristymässä. Olen havainnut saman. Monet perusheterot eivät halua olla minkäänlaisten LGBT-ihmisten kanssa missään tekemisissä eivätkä he halua edes kuulla meistä enää. Porukka pitää meitä täysinä vajakkeina. Itse kartan kaikkia transsukupuolisia kuin ruttoa ja minä olen sentään itse transsukupuolinen. Minun silmissäni jokainen transu on hullu, kunnes toisin todistetaan. Minä en myöskään itse koskaan kerro kenellekään olevani transsukupuolinen. Olen viimeisen viiden vuoden aikana kertonut yhdelle ainoalle uudelle tutulle.

    Tämä on erittäin väärä kehityssuunta, jonka itse ennustin jo vuosia sitten valitettavasti... siksi tämän blogin aloitinkin. Mutta minun ääneni ei riitä, teitä muitakin tarvitaan kipeästi.

    VastaaPoista
  21. "Olisin friikki, vaikka en olisi sukupuolenvaihdokseen koskaan lähtenytkään. Niin tai näin, aina väärinpäin. Paitsi, että minulla on outoja harrastuksia ja outoja kiinnostuksenkohteita ja maailman paskin huumorintaju, niin ennen sukupuolenvaihdostani sain jatkuvasti kuulla olevani pelottava tai ahdistava. Minussa on sellaista dominoivaa aggressiivisuutta ja kylmää rationaalisuutta, joka on naisille hyvin epätyypillistä. Sainkin aikoinaan lisää pontta ryhtyä sukupuolenvaihdokseen, kun eräs kaverini sanoi, että jos olisit mies, niin et olisi lainkaan omituinen, koska nuo piirteet ovat miehillä tavallisia."

    Tämä kuulosti jotenkin kaukaisesti tutulta, vaikka olenkin ihan umpihetero cissukupuolinen nainen.

    Samalla tavalla särähti korvaan noissa kommenteissa tämä:"Kuitenkin välillä oireet helpottavat ja varsinkin oikeanlaisessa seurassa, jossa saan olla sosiaalisesti "epänaisellinen" voin ihan hyvin."

    Molemmat kommentit kuulosti aika lailla samoilta jutuilta, mitä löytyy autismi-foorumeilta.

    Oletko joskus tehnyt autismi-testejä, esim AQ-testiä tai EQ-testiä (löytyy googlettamalla englanniks)?

    Aika monella, joka ei tunne sopeutuvansa joukkoon, autismitestitulokset voi avata ymmärtämystä siitä, et miksi on erilainen ko kaikki muut.

    Lisäksi autismin kirjoon kuuluvilla ihmisillä on useammin vaikeuksia sukupuoli-identiteetin kanssa:

    https://spectrumnews.org/features/deep-dive/living-between-genders/

    http://the-art-of-autism.com/gender-identity-issues-and-females-on-the-spectrum/

    VastaaPoista
  22. Olen joskus epäillyt, että minulla olisi jotain autistisia piirteitä. Minua ei ole kuitenkaan koskaan testattu mitenkään. Nettitesteihin en välttämättä ihan luottaisi.

    Tuo autismiselitys tuntui kuitenkin minusta liian helpolta selitykseltä. Pohdin tätä asiaa aikoinaan todella paljon ja mielestäni minun ongelmani selittyvät muilla asioilla.

    VastaaPoista
  23. Mitä mieltä olet seuraavista kahdesta blogista:

    http://anukatariina2.blogspot.fi/

    Suomalainen intersektionaalisen feminismin nimeen vannova transaktivisti, jonka mielestä maailman huutavin vääryys on se, ettei koko maailma pidä häntä naisena. Tekstit sisältävät tietysti kaikki cisheteronormatiivisuuden, väärinsukupuolittamisen ja muunsukupuolisuuden kaltaiset ihanat pörinäsanat. On traumatisoitunut biologiansa ja siitä muistuttamisen lisäksi kristillisestä oikeistosta ja TERFeistä.

    http://piinmaailma.sarjakuvablogit.com/

    "Muunsukupuolisen transnaisen" (lol) havainnointia cisnormatiivisesta (lue: tervejärkisestä ja normaalista) todellisuudesta hänen ympärillään. Todistaa, ettei sarjakuvablogia pitääkseen tarvitse osata yhtään sen enempää piirtää kuin omata mitään nokkelia ajatuksiakaan.

    VastaaPoista
  24. Olen toi ylempi ano. Olen käynyt muissa asioissa sekä neurologilla että psykiatrilla, ja olen jokseenkin varma, että mahdollinen autismikirjolle osuva oirehdinta oltaisiin huomattu. Lisäksi mulla ei ole mitään autismiin viittaavaa, paitsi no, tämä dyforian tyylinen oireilu. Lisäksi kyse on itselläni myös siitä, että kykenen kyllä sopeutumaan ihan naisrooliinkin, en vain koe sitä omakseni. Uskon, että sukupuolioireilu on itselläni muuta kuin autismikirjoa. Jos sulla särähti korvaan toi minkä sanoit, niin voisin sanoa, että melkein surullista ajatella että se, että kokee seuran jossa ei tarvitse noudatella jotain normin mukaista rooliodotusta, tulkitaan neurologiseksi poikkeavuudeksi...

    VastaaPoista
  25. Mitä mieltä olet seuraavista kahdesta blogista

    Näin molemmat ekaa kertaa, joten fiilikseni pohjautuvat vain muutamiin kirjoituksiin.

    Piin maailma oli huonoa läppää ja kummallista näsäviisastelua. Tuli mieleen tuo "Assigned male" -nettisarjis, joka minussa herättää pelkkää myötähäpeää. Ei vaikuta Piillä olevan kaikki muumit laaksossa. Tässäpä tosin tuli sanottua lyhyesti ja ytimekkäästi: http://piinmaailma.sarjakuvablogit.com/2017/02/25/124-planeetat/

    Anukatariina ei sanonut mitään uutta eikä tarjonnut mitään uutta tai kiinnostavaa näkökulmaa. Intersektionaalisten feministien perussettiä, jonka olen kuullut jo miljoona kertaa. Myös natsit mainittu. Joko on myös Dreamwear Club täynnä noita "muunsukupuolisia transihmisiä"? Miks noiden pitää pilata kaikki...

    VastaaPoista
  26. Kirjoitat kyllä niin hyvin ja riipaisevan rehellisesti, että näköjään koukutuin tähän blogiin heti. :) Ihan kaikilla tavoilla en koe asioita samoin kuin sinä, mutta paljon tuttua löytyy. Tiedän, että olen outo ja kuulun pienen pieneen vähemmistöön. Ei ole mitenkään normaalia tai luonnollista, että miehen kroppaan syntynyt ihminen kokee siinä olemisen niin epämukavaksi, ettei elämästä kovasta yrityksestä huolimatta tule yhtään mitään. Silloin on neurobiologian ja/tai psyykkisen kehityksen puolella jotakin mennyt pieleen. Olen kyseenalaistanut itseni lukemattomia kertoja, miettinyt, voisinko tehdä asialle kuitenkin jotain. Vastaus on kuitenkin joka kerta ei. Yli 30 vuotta yritin onnistumatta, eiköhän se riitä. Mikään ei tuota samanlaista hyvää oloa ja sisäistä rauhaa kuin naiselliset muutokset ulkomuodossani.

    Siinä näkemyksemme eroavat, etten loppujen lopuksi koe transsukupuolisuutta itselleni kovin isoksi rasitteeksi. Parhaimmillaan tää on ihanaa ja huonoimmillaan siedettävää. Menen aika hyvin "läpi" ja vaikken aina menisikään, niin en jaksa juuri välittää. Ei siinä silti mitään ihannoitavaa ole, terve ihminen ei hyvään oloon tarvitse tällaisia asioita. Mutta en jaksa omaa kohtaloani valittaakaan, kaikissa mulle tärkeissä sosiaalisissa ympäristöissä olen kaikesta ihmettelystä huolimatta saanut porukalta pelkkää tukea ja kannustusta. Epäilen, että omalla persoonalla ja asenteella on asian kanssa aika paljon tekemistä. Jos joka paikassa kokee syrjintää ja sortoa, niin vilkaisu peiliin on usein hyvä idea. Ilmainen vinkki transaktivisteille. ;)

    Oli mulla tässä joku punainen lankakin, mutta se katosi.

    VastaaPoista
  27. Iida:
    Tervetuloa joukkoon. :3
    Joop, ihmiset ovat yllättävän suvaitsevia, kun vaan käyttäydyt kuin normaali ihminen. Jonkinverran ovat epäileväisiä ja kysyvät typeriä kysymyksiä, mutta mitään sen ihmeempää en ole koskaan kohdannut. Pitää vaan itse olla rauhallinen ja järkevä.

    Itselläni on taustalla muutakin gaggaa, jota nämä sukupuoliongelmat vain pahentavat, mutta niistä huolimatta olen mielestäni pärjännyt olosuhteisiin nähden todella hyvin. Koskaan en ole mitään erityiskohtelua tarvinnut.

    VastaaPoista
  28. @ Sametti & Anonyymi:

    Tunnistan monia noita asioita joista kirjoitatte, ja itselläni ne on aika hyvin selitettävissä neurologisilla poikkeavuuksilla. Koska autismista lukeminen on auttanut itseäni niin paljon, niin mielelläni suosittelen sitä myös ihmisille, joiden tekstit kuulostavat sellaisilta, että olisin itse voinut ne kirjoittaa.

    Tällä kommenttiosiossa ehkä vielä vähän tavallista herkemmin, koska tiedän että autististen piirteiden ja sukupuoli-identiteetin välillä on jonkinlainen korrelaatio.

    Autistiset piirteet muuten noudattaa normaalijakaumaa, eli itsellä voi olla aika paljon autistisia piirteitä, vaikka ei varsinaista autismia olisikaan.


    @ Sametti:

    Nettitestit on itseasiassa hyviä, kunhan tietää, mitä testejä tekee. Tässä esim.

    AQ-testi: https://psychology-tools.com/autism-spectrum-quotient/

    EQ-testi: https://psychology-tools.com/empathy-quotient/

    Molemmat on samoja testejä, joita ammattilaiset tekee diagnostisissa tutkimuksissa. Jos tuo nettitestiformaatti epäilyttää kovasti, niin samat löytyy suoraan tieteellisistä tutkimuksista (mutta pisteiden lasku manuaalisesti on aika työlästä):

    http://docs.autismresearchcentre.com/papers/2001_BCetal_AQ.pdf

    http://isik.zrc-sazu.si/doc2009/kpms/Baron-Cohen_empathy_quotient_2004.pdf

    Lisäksi mielestäni mielenkiintoista on se, että muutamat tutkijat ovat esittäneet autismista teoriaa ”extreme male brain”:

    http://cogsci.bme.hu/~ivady/bscs/read/bc.pdf

    Itse kun noista asioista luin, niin useasti tuumasin, että ”no se selittää paljon”.


    @ Anonyymi:

    Kävin itse aiemmin psykologilla, ja autismista ei ollut koskaan puhetta. Näin jälkikäteen mietin, että miten on mahdollista, että ammattilaiselle se ei tullut mieleen.

    Mutta toisaalta naisia on hiukan vaikeampi diagnostisoida, ja monelle autistiselle naiselle tuputetaan useasti muita diagnooseja, esim. ADD:tä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä jne.

    Itsekin pystyn jossain määrin sopeutumaan tyypilliseen naisrooliin, mutta niin kuin sinäkin, en oikein koe sitä omakseni.

    Samoja fiiliksiä on aika monella naisella, jotka on spektrumilla.

    Ja juu, monet henkilöt, joilla on autistisia piirteitä, todellakin tuntee sellaisen seuran, jossa ei tarvitse noudatella normin mukaisia rooliodotuksia, helpommaksi/helpottavammaksi. Sellaisessa seurassa nimittäin itse ei tarvitse kokoajan teeskennellä olevansa normaali (lue: omaksua naisroolia, jota ei koe omakseen). Ja koska kuulosti niin tutulta, niin heti tulkitsin omien kokemusten ja viitekehysten kautta…eli siis kommentti taisi kertoa enemmän minusta, kuin sinusta 

    VastaaPoista
  29. Toinen ano:

    Niin no, diagnosoiminenhan ei olekaan psykologin tehtävä. Siinä mielessä ei mielestäni olekaan psykologin tehtävä bongata tokkaisia juttuja. :)

    Niin, ymmärrän toki että jos jokin asia on tuonut itselle helpotusta siitä tahtoo kertoa muille... Itse suhtaudun kuitenkin vähän nihkeästi siihen, että psyykeen liittyvissä jutuissa otetaan diagnostiikassa aika hanakasti mallia somatiikassa. Toki on tiloja, joita hoitamalla elämänlaatu voi kohentua, mutta mielestäni poikkeavuuksien diagnosoimisessa on varjopuolensakin. Miksi ei voisi olla ihan hyvä sellaisenaan? Monesti käy niin, että diagnoosiin aletaan identifioitua turhankin päiten.

    VastaaPoista
  30. "Nallekarkit ei mene tasan. Se on luonnonlaki ja normaalia elämää. Sen kanssa on vain elettävä."

    Epäoikeudenmukaisuutta ei tule sietää koskaan, mistään syystä, missään muodossa, keneltäkään tai miltään. Ei edes elämältä itseltään. Oikeuden tulee toteutua aina. Jos elämä kuitenkin on perustavanlaatuisesti epäoikeudenmukaista, eikä tätä voi fysiikan ja biologian lakien puitteissa muuttaa, niin looginen johtopäätös on silloin että elämällä ei ole oikeutta olla olemassa. Tällöin sen hävittämiseen kaikissa muodoissaan tulisi pyrkiä mahdollisimman pian. Ainoa olennainen keskustelunaihe onkin, että millä keinoin.

    VastaaPoista
  31. Sain sellaisen ajatuksen, että sulla tarviis olla bitcoin-lompsa, johon juttujasi arvostavat voisivat heittää egun tai muutaman bloggaamistyötäsi tukeakseen. Olet todella tärkeällä asialla ja mielellään sitä tukisi edes jollain pienillä summilla.

    VastaaPoista
  32. Hei Anonyymi. Kiitos. Olen miettinyt tuollaista asiaa. Hetken kestää, että saan laitettua pystyyn.

    VastaaPoista
  33. Ite olen syntynyt miehenä ja viimekesänä olin aikeissa mennä sukupuolenkorjaukseen. Olin jo teini-iästä asti halunnut olla nainen. Kuitenkin juuri kun aloin rueta tekemään tarvittavia yhteydenottoja mieleen juolahti meditointi. Lykkäsin vielä asiaa ja päätin jostain kumman syystä kokeilla sitä vaikka todella skeptinen olin negatiivisen luoteeni vuoksi. Kuukauden meditoituani 2 kertaa päivässä sukupuoliristiriidasta koituva ahdistus lakkasi. Alkuperäinen ongelma ei ole poistunut ettnkö haluaisi olla nainen mutta se ahdistus ja syyllisyyden tunto loppui kun meditointia olen harrastanut. Kirjotan tämän tänne siksi että jos täällä on kohtalon tovereita niin kokeilkaa ensin näitä mielen virkistyshoitoja jos ne auttaisi. Ja jos ne ei auta niin sitten pitää tehdä miten parhaimmaksi näkee.

    VastaaPoista
  34. Hei Anonyymi. Ohhoh, tuo oli kiintoisaa. Todella jännä, miten pienellä voi vaikuttaa asioihin.

    VastaaPoista
  35. Ylempi ano ja muut itsenne kanssa kamppailevat. Paranin kerta-annoksella psykedeelejä niin syvästä itseinhosta ja dysforiasta, joiden vuoksi olin mm. yrittänyt itsemurhaa ja ollut kolme kertaa pakkohoidossa suljetulla. Jokainen tekee ratkaisunsa ja riskiharkintansa, mutta itse ainakin haluaisin kokeilla kaiken ennen peruuttamattomia operaatioita. Nykyään kärsin lähinnä ajoittaisesta melankoliasta. Meditaatio on loistavaa harjoitusta myös, mutta avustamalla aivoja siinä hyödyt saa perusteellisemmin ja tehokkaammin.

    VastaaPoista
  36. Kertokaa ihmeessä tarkemmin kokemuksistanne.

    VastaaPoista
  37. hei, vastaan teknisen vastauksen tähän

    "Minulla tosin on ehkä suorastaan ongelmana se, että rimani on tosi korkealla ja pyrin sellaiseen super fitness-miesvartaloon."
    projektin tekee paljon helpommaksi ja nopeammaksi, kun on rahaa palkata oma kuntosaliohjaaja tekemään suunnittelemaan täydellisen oikeat reenit, tekniikat, ruuat. esim.

    https://www.trainer4you.fi/blogi/personal-trainer-palveluiden-hinnoittelusta/ 4-5k / vuosi
    https://www.personaltrainingstudio.fi/fi/personal-trainer-hinta 5k / vuosi
    http://www.studiomp.fi/yksilovalmennus/ 3k / vuosi
    http://www.bennowellness.fi/palvelupaketit_hinnasto.html 6.6k / vuosi
    http://www.easyfit.fi/fi/helsinki-club/personal-training/pt-hinnasto 2.5k+ / vuosi
    http://www.friski.fi/kuntokeskus/personal-trainer-paketit 3k / vuosi
    http://gogo.fi/palvelut/personal-training/ 3k / vuosi
    http://www.gymfitness.fi/pt-hinnasto 3.5k / vuosi
    https://personaltrainerhelsinki.com/personal-trainer-hinta/ 5k / vuosi
    http://www.wsc.fi/WSC-Personal-Training 6.2k / vuosi
    -------------------------------------------------------------------------
    harkitse myös kunnon määrän ylimääräistä hormonia (kun tutustuu aiheeseen on turvallisia tapoja käyttää hormoneja), se kun nopeuttaa noihin mittoihin pääsemistä huiman paljon enemmän kuin natuna meno ja myös alhaisen rasva% säilyttämistä.

    tutkimus, jossa rankasti steroidia käyttävät saivat enemmän lihasmassaa _tekemättä mitään_ kuin täydellisen reenin&syömisen toteuttavat, niillä on vain niin suuri ero. siksi vankilassakin steroideilla vankilakundit isonevat jättiläisiksi, vaikka täysin päin persettä syömiset & reenit.

    https://www.aworkoutroutine.com/steroids-vs-natural/

    10 week study took a group of 43 men of normal body weight between the ages of 19 and 40 who all had some degree of weight training experience.

    Group 2 did NOT do any form of exercise, but they received weekly injections of 600 mg of testosterone enanthate. (Drug users doing no weight training.)

    Group 3 DID exercise, but they did NOT receive any form of steroids or drugs. (Natural guys doing weight training.)

    Group 2 (no exercise, drug use) was able to build about 7 pounds of muscle. That’s not a typo. The group receiving testosterone injections and NOT working out at all gained 7 pounds of muscle.

    Group 3 (exercise, natural) was able to build about 4 pounds of muscle.

    Group 4 (exercise, drug use) was able to build about 13 pounds of muscle.
    ---------------------------------------------------------------------------
    tämä ei ole enää teknistä vastausta.

    en voi olla huomaamatta myös että seksismi on vaikuttanut päätöksiin, että mieheyteen liitetään positiiviset asiat, kuten määrätietoisuus. se että on dominoiva ei tarkoita etteikö olisi normaali nainen ( http://www.femdom-resource.com/femdom-blogs/ Femdom from female perspective 14 blogia ), tai että jos olisi kovaytimisen rationaalinen ei olisi nainen (naiset tieteessä).

    esim. ilman yhteiskunnan seksismiä "kaverisi" ei olisi kehottanut sinua "olemaan mies", vaan hyväksynyt sanomattakin luonnollisen asiana, että on henkisesti kaikenlaisia naisia ja että "dominoiva" ja "rationaalisuus" ovat vahvasti osa tavallisten naistenkin persoonallisuuden piirteitä, mikä ei vähennä naiseutta yhtään.

    onkin vain yhteiskunnan kasvatuksen yleisen seksismin syytä, joka fetishoi miehyyttä liittäen siihen melkein kaikki positiiviset luonteenpiirteet. (älä tee asioita kuten tyttö, tee asiat kuten mies.) sitä roskaa tykitetään niin paljon, että onkin melkein ihme, ettei kaikki naiset ole ftm trans.

    tämän saman seksismin takia jotkut seksistiset miehet myös fetishoivat ääristereotyyppistä miehen ajattelemaa naiseutta yrittäessään "muuttua naiseksi", yleensä epäonnistuessaan täyttämään mahdottomat tavoittelemattomat seksistisen yhteiskunnan miehen mitat ajatellen, että kun epäonnistui täytyy olla nainen, ajatellen naiseuden kokemuksen olevan joku monoliitti kuten media ja yhteiskunta kertoo.
    sitten heistä tulee väistämättä suoraan pornosta tulleita karikatyyrejä.

    VastaaPoista
  38. Tervehdys Sametti,

    tämä lienee ensimmäinen kerta kun kommentoin blogiisi, toki olen lukenut juttujasi jo pidemmän aikaa, mielenkiinnon vuoksi.

    FB:ssä sain linkkivinkkiä tällaiseen keissiin Iso-Britanniasta. Pitää myöntää että toi laittaa hiukan rapsuttelemaan päätäni ihmetellessäni näitä nykyajan trans (or whatever) hömpötyksiä.

    Onneksi allekirjoittaneella ei ole moisia ongelmia ja kuten britit ironisesti sanovatkin "what could possibly go wrong?"....


    - Soomepois Eestist -

    VastaaPoista
  39. Tervehdys, Soomepois. Oletkin tuttu toisten blogien kommenttiosioista. Tervetuloa tännekin.

    Kiitos linkkivinkistä. Valitettavasti vastaavaa tullaan suurella todennäköisyydellä näkemään lisää jatkossa ja paljon.

    Joko olet nähnyt tämän?

    VastaaPoista
  40. Minunkin on pitänyt ehdottaa, että Sametti alkaisit kirjoittaa vielä julkisemmille foorumeille. Kirjoitat hyvin jäsenneltyä ja perusteltua tekstiä, ja järjen ääntä todellakin kaivataan! Periaatteessahan kaikki sanomalehdet julkaisevat mielipiteitä aroista aiheista myös nimimerkillä, mutta kuinka tekstisi menisi hesarin ideologisen seulan läpi on toinen juttu..! Olisin muuten itse valmis pyrkimään vaikuttamaan asioihin eli esim. poliitikkojen näkemyksiin ihan omalla nimelläni, mikäli joku pystyvämpi ja ehtivämpi toimisi jonkinlaisena masinaattorina, nyt kun jopa kepu lobattu translain muuttamisen kannalle äänekkään vähemmistön toimesta.

    Näistä kommenteista olen kyllä naisena vähän hämmentynyt. Mielestäni kun esim. dominointi ja määrätietoisuus ovat naisille ominaisempia piirteitä! :D Eikä minulla muuten ole käryäkään, millainen on naisen sosiaalinen rooli...

    VastaaPoista
  41. "en voi olla huomaamatta myös että seksismi on vaikuttanut päätöksiin, että mieheyteen liitetään positiiviset asiat, kuten määrätietoisuus. se että on dominoiva ei tarkoita etteikö olisi normaali nainen ( http://www.femdom-resource.com/femdom-blogs/ Femdom from female perspective 14 blogia ), tai että jos olisi kovaytimisen rationaalinen ei olisi nainen (naiset tieteessä).

    esim. ilman yhteiskunnan seksismiä "kaverisi" ei olisi kehottanut sinua "olemaan mies", vaan hyväksynyt sanomattakin luonnollisen asiana, että on henkisesti kaikenlaisia naisia ja että "dominoiva" ja "rationaalisuus" ovat vahvasti osa tavallisten naistenkin persoonallisuuden piirteitä, mikä ei vähennä naiseutta yhtään.

    onkin vain yhteiskunnan kasvatuksen yleisen seksismin syytä, joka fetishoi miehyyttä liittäen siihen melkein kaikki positiiviset luonteenpiirteet. (älä tee asioita kuten tyttö, tee asiat kuten mies.) sitä roskaa tykitetään niin paljon, että onkin melkein ihme, ettei kaikki naiset ole ftm trans."

    Millaisia ajatuksia teissä herättää tämä transmiehen kirjoittama blogiteksti miehisistä ja naisellisista luonteenpiirteistä:

    http://kyrpajoosep.blogspot.fi/2016/08/naisellisuutta-ei-tarvitse-arvostaa.html

    Voisiko olla niin, kuten kirjoittaja väittää, ettei negatiivisten ominaisuuksien yhdistäminen naisellisuuteen olekaan yhteiskunnan kasvatuksen yleisen seksismin syytä vaan johtuu siitä, miten enemmistö naisista käyttäytyy ja ettei naisten enemmistö edes yritä rikkoa sukupuoleensa liitettyjä stereotypioita. Dominoivuus ja rationaalisuus tekevät naisesta vähemmän naisellisen, jos naisten enemmistö on alistuvia ja epärationaalisia, mutta eivät vähemmän naista.

    VastaaPoista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.