sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Näkemyksiä homoavioliittoon

Tajusin yhtäkkiä olleeni blogin alusta saakka hyvin hiljaa homoavioliitosta. Olen kirjoittanut aiemmin ainoastaan täällä. Ajattelin nyt sitten muutaman sanan mainita aiheesta.

Olen ollut homoavioliitosta hiljaa, koska olen yksinkertaisesti sitä kohtaan hyvin välinpitämätön. Minulla ei ole oikeastaan juuri mitään sitä vastaan ja osaan kyllä samaistua homojen tunteisiin tässä asiassa, mutta homoavioliiton vastustajilla on myös hyvin osuvia pointteja ja ymmärrän myös ne. Minulla itselläni ei ole suuria tunteita tässä asiassa suuntaan eikä toiseen ja minussa herättää närkästystä lähinnä se, että kuinka eri osapuolet perustelevat kantaansa. Olen taipuvainen asettumaan perinteistä avioliittoa kannattavien puolelle, koska en pidä homoavioliiton kannattajien tavasta perustella näkemystään ”edistyksellä” ja ”ei enää nykyaikana” ja ”rakkaus ei ole koskaan väärin” ja kaikkea siltä väliltä (eli iskulauseita ja tunnemanipulaatiota, joita olen alkanut inhota tosissani). En muista koskaan nähneeni yhtäkään oikeasti hyvää artikkelia homoavioliiton puolesta. Sen sijaan homoavioliiton vastustajilla tai siihen kriittisesti suhtautuvilla on todella asiapitoisia artikkeleita. Esimerkiksi LGBT-väen kovasti vihaama Aito Avioliitto ry on ihan oikeasti asiallinen ja kiinnostava.

Sain aikanaan Facebookissa katsella todella paljon tuttavapiirini kirjoituksia homoavioliittoon liittyen ja niille oli tyypillistä tietty kapina-asenne ja tietoinen keskarin näyttäminen yhteiskunnan arvoille. En tiedä, miten selväksi olen blogissani aiemmin tämän tehnyt, mutta minä en voi sietää tuota kapina- ja haistatteluasennetta. Se on lapsellista ja typerää ja kuuluu korkeintaan teini-ikään, mutta ei enää aikuisikään. En pidä ”normienpurkutalkoista” tai muusta vastaavasta. Yhteiskunnan arvoja on revitty alas jo ihan liikaa ja me nimenomaan tarvitsemme vahvempia arvoja ja vankempaa moraalista selkärankaa.

En ole patavanhoillinen tiukkapipo enkä siveyden sipuli, mutta olen traditionalisti. Ja se nyt vaan on niin, että avioliitto on ollut kaikissa kulttuureissa ja kaikkina maailmanaikoina miehen ja naisen välinen ja syystä. Perinteinen avioliitto eli heteroavioliitto tähtää perheen perustamiseen ja avioliiton tarkoitus on pitää perhe kasassa ja luoda siten vankka ja turvallinen kasvuympäristö lapsille. Heteropari on yhteiskunnan lisääntyvä perusyksikkö. Homopari ei kykene tähän koskaan. Tästä syystä homoavioliitto ei voi koskaan olla yhteiskunnassa tasaveroinen heteroavioliiton kanssa. Tämä on yksinkertaisesti fakta.

Mutta en minä homoja vastustakaan (duh), kuten ei moni muukaan traditionalisti tai edes homoavioliiton vastustaja. Aikuisten ihmisten pariutuminen on heidän keskinäinen yksityisasiansa. Homot homoilkoon, jos homoiluttaa. Sen pituinen se. Ketään ei kiinnosta. Elämä jatkukoon. Mutta homojen ei tarvitse eikä pidä olla yhteiskunnassa sellaisessa valokeilassa, missä he ovat viime vuosina olleet. Homoista (ja transsukupuolisista) on tullut yhteiskunnan pyhä lehmä, josta ei ole sallittua sanoa mitään, mikä ei ole 100% heitä myötäilevää. Jos vähänkään kehtaa olla toista mieltä, niin on heti homofoobikko ja homovihaaja ja ihmisoikeuksien vastustaja ja blaa blaa blaa. Tämä ei ole oikea suunta.

Olen loppupeleissä hyvin neutraali ja minusta homoavioliittoasiassa voisi olla mahdollista saavuttaa jonkinlainen kompromissiratkaisu. Seuraavassa joitakin ajatuksia:

  • Isäni ehdotti jo yli 10 vuotta sitten, että sallitaan homojen mennä naimisiin, mutta ei käytetä homoavioliitosta termiä ”avioliitto”. Keksitään sille joku kokonaan uusi termi. Täten ”avioliitto” tarkoittaisi aina perinteistä heteroavioliittoa ja homoavioliitolle olisi oma sana. Homoavioliitto olisi kuitenkin lain edessä saman arvoinen kuin heteroavioliitto ja naimisissa olevilla homopuolisoilla olisi samat oikeudet kuin heteropuolisoilla.
  • Laillistetaan homoavioliitto eli sallitaan samaa sukupuolta olevien parien mennä naimisiin maistraatissa, mutta pidetään uskonnolliset yhteisöt kokonaan erossa asiasta. Mielestäni kirkoilla/seurakunnilla tulee olla oikeus päättää itse, että vihkivätkö homopareja vai eivät. Traditionalistina ymmärrän täysin ihmisten halun pitäytyä (vuosisataisissa, vuosituhantisissa) perinteissä, mitä tulee avioliittoon ja siihen liittyviin seremonioihin, tapoihin yms. Yksittäiset seurakunnat saisivat siis päättää, että vihkivätkö homopareja ja eri puolilla Suomea olisi täten kirkkoja, jotka vihkivät homopareja ja kirkkoja, jotka eivät vihki homopareja. Uskonnollinen yhteisö voisi myös päättää, että sen hallinnoimissa tiloissa ei koskaan vihitä homopareja. Eli lestadiolaiset, katoliset yms. olisivat tod näk jatkossakin kielteisellä kannalla, mutta luterilainen kirkko saattaisi jakautua. Mikä on minusta ok. Homot perustakoot vaikka oman kirkon, jos sille tuulelle sattuvat (sinne varmasti piisaa jäseniä). Tämä on vapaa maa. Ja se vapaus koskee myös niitä, jotka päättävät olla homoavioliitosta eri mieltä.
  • Laillistetaan homoavioliitto ja sallitaan homoparien mennä naimisiin maistraatissa ja olla lain edessä samassa asemassa kuin heteroparien, mutta lopetetaan tämä prkleen homohype siihen. Se, että homot voivat mennä naimisiin, ei tarkoita sitä, että koko kansakunta pitää pakottaa tukemaan sitä sataprosenttisesti. Pidetään ne kirkot erossa tästä. Niitä ei tarvitse pakottaa tukemaan tätä, eikä niitä pidä voida painostaa ”syrjinnällä” muuttamaan kantojaan rangaistuksen uhalla. Pidetään homoavioliitto poissa opetussuunnitelmasta ja muusta yhteiskunnan toiminnasta. Homoavioliittoa ei tarvitse promota tai propagoida esimerkiksi kouluissa, riittää, kun todetaan, että jämpti on näin, homot voi mennä naimisiin. End of story. Homoavioliittoa ei tarvitse eikä pidä ruveta erikseen korostamaan tai alleviivaamaan. Hääpalveluja tarjoavien yritysten ei tarvitse pitää valikoimissaan myös homohäärekvisiittaa ja ne voivat yhtälailla kieltäytyä järjestämästä homohäitä niin halutessaan. Se, että joku asia on laillista, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että se on yhteiskunnassa jollain erityisellä jalustalla tai joku koskematon, kyseenalaistamaton pyhyys. Se voi myös ”vain olla”. Homoavioliitto ”vain on”.

Ja niin päin pois.
Kuten sanottua, homot homoilkoon, jos homoiluttaa. Homoilkoot vaikka avioliitossa, ketään ei kiinnosta. Mutta homoavioliiton laillistamisen ei tarvitse tarkoittaa sen nostamista heteroavioliiton veroiseksi. Mitä se ei koskaan voi olla. Homot menkööt naimisiin omissa tiloissaan, omissa porukoissaan ja vaikka omissa kirkoissaan. Muut päättäköön itse, että mitä mieltä heistä ovat – vastustavatko, tsemppaavatko vai viis veisaavatko, niinkuin minä. Muun yhteiskunnan ei tarvitse tämän takia muuttaa arvopohjaansa tai suuntaansa. Heillä ei kuitenkaan olisi asiaan mitään oikeaa nokankoputtamista, sillä homoavioliitto olisi laillinen joka tapauksessa.

En tosin tiedä, että voiko tämmöistä harmoniaa koskaan oikeasti tapahtua. Sen verran nihkeää meininkiä on tuolla LGBT-porukoissa, että tuskin koskaan tyytyvät mihinkään siihen, mitä olen tässä esittänyt. Se on niin vaikeaa vain elää elämäänsä ja olla välittämättä siitä, että mitä muut ajattelee. Valtaväestön kyrpiintyminen homoihin kuitenkin näyttäisi ensisijaisesti liittyvän juuri tuohon kapina-asenteeseen, yliherkkyyteen ja kaikestaloukkaantumiseen kuin siihen itse homoiluun. Se ei tahdo mennä LGBT-jengille millään perille.

Mielestäni LGBT-liike on länsimaissa jo saavuttanut alkuperäisen (tärkeän) tavoitteensa eli seksuaalivähemmistöjen tekemisen näkyväksi ja heidän ihmisoikeuksiensa saamisen valtaväestön tietoisuuteen. Mutta LGBT-liike on ottanut monta askelta tämän yli ja lopputulos on nykymeininki eli homouden tarpeeton ylikorostaminen, transsukupuolisuushysteria ja LGBT-ihmisten pyhä lehmä-asema naurettavine yliherkkyyksineen. Olemme menneet jo aikoja sitten sen rajan yli, että valtaväestö vain suhtautuisi meihin välinpitämättömästi sellaisella jees-asenteella. Nyt olemme siinä pisteessä, että valtaväestö on täysin vittuuntunut meihin ja ei halua kuulla enää meistä mitään. Se on vaarallinen käännekohta, josta olen oikeasti huolissani.

4 kommenttia:

  1. Nyt kyllä osasit kirjoittaa sanoiksi juuri sen, mitä itsekin olen mieltä homoavioliitoista!

    Asia ei ole minussakaan missään vaiheessa herättänyt mitään Suuria Tunteita puolesta tai vastaan. Ei minulla ollut mitään järkevää argumenttia homoavioliittojen puolesta kuin vastaan. Heillähän oli jo rekisteröity parisuhde, joka oli juridisesti lähes täysin 1:1 avioliiton kanssa. Oliko niin, että eroja oli lähinnä vain adoptio-oikeudessa.

    Ja nimessä. Se, että homojen juridisesti vahvistettua parisuhdetta sanottiin "rekisteröidyksi parisuhteeksi", eikä "avioliitoksi", oli joillekin Iso Ja Tärkeä Asia, ellei jopa The Ihmisoikeuskysymys.

    Lanseerattiin termi "tasa-arvoinen avioliittolaki". Retoriikka näytti voimansa tässäkin, kukapa nyt olisi tasa-arvoa vastaan, varsinkin vähemmistöryhmien kohdalla! Asian kannattamisesta sai puoli pistettä sosiaaliseen sädekehäänsä, mutta vastustamisesta toistatuhatta natsipistettä. Uskoisin, että moni oli tämän "tasa-arvoisen avioliiton" puolella vain osoittaakseen olevansa suvaitsevaisia myös seksuaalivähemmistöjä kohtaan - ei niinkään kannattaakseen homoseksuaalien rekisteröidyn parisuhteen vaihtamista termiin avioliitto.

    Niin ja onhan trendikästä anarkisesti näyttää keskisormea perinteisille yhteiskunnan arvoille.

    Oikea termihän asialle on "sukupuolineutraali avioliitto". Kun nimenomaan kysymys on siitä, että nimenomaan aviopuolisoiden sukupuolella ei ole väliä. Nimittäin jos vähänkin laajennetaan "tasa-arvoisen avioliiton" käsitettä, niin tasa-arvon nimissä tulisi suoda avioliitto myös polyamorisille suhteille (tasa-arvo kumppanien lukumäärän suhteen), ihmisen ja eläimen välille (tasa-arvo lajien suhteen) kuin myös aikuisen ja lapsen välille (tasa-arvo iän suhteen). Ja tämä ei ole mikään slippery slope -argumentointivirhe, koska nuo asiat voidaan johtaa suoraan termin "tasa-arvon" eri määrittelyistä. "Sukupuolineutraalin avioliiton" kohdalla jo itse termi rajaa muutoksen vain vihittävien sukupuoleen, ei yhtään mihinkään muuhun.

    Olisihan voitu tietysti puhua myös "homoavioliitoista", tai vaikeammin "homoseksuaalien avioliitosta", mutta silloin joku olisi voinut alkaa ihmetellä, että mihin lesbot ja muut seksuaalivähemmistöt unohdettiin. Entä jos on bi ja haluaa naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa!!!! Niin, tämmöisiä me ihmiset ollaan. Kun määritelmä on "sukupuolineutraali avioliitto", niin se on ensinnäkin täsmällinen ja tarkkarajainen sen suhteen mitä halutaan, eikä aiheuta ihmettelyä tahi pöyristelyä.

    Mutta yhtä kaikki, samaa mieltä olen minäkin kuin blogistimme. Homot homostelkoot jos haluavat - ei kiinnosta. En ole puolesta enkä vastaan - pikemminkin päinvastoin.

    Jatkuu...

    VastaaPoista
  2. ...jatkuu.

    Samanlaisia pohdintoja olen myös harrastanut blogistin kanssa avioliiton yhteiskunnallisesta merkityksestä. Toki onhan avioliitto rakkaudelle&parisuhteelle ikäänkuin "piste iin päälle", joten miksipä sitä ei voisi suoda muillekin kuin heteroseksuaalisille, mutta yhteiskunnallisesti avioliiton tarkoitus on suojata perhettä. Taata siis vakaa ja hyvä kasvualusta lapsille.

    Kyllähän toki sekä yksinhuoltajat että vaikkapa sateenkaariperheet voivat kasvattaa ihan yhtä täyspäisiä mukuloita kuin mitä heteroavioliitossa kasvatetaan. Veikkaan kuitenkin vahvasti, että heteroavioliitossa täyspäisiä lapsia kasvaa varmimmin, ellei jopa selvästi varmimmin. Varmasti on poikkeamia kaikkiin suuntiin kaikissa mahdollisissa perhemuodoissa, heterosuhteissa on todistettavasti kasvanut reikäpäisiä hulluja ja sateenkaarisuhteissa todella fiksuja tapauksia. Poikkeukset tunnetusti vahvistavat säännön.

    Itse en lähtisi missään nimessä irroittamaan meitä biologiastamme, en varsinkaan lisääntymisasioissa. Niissä, jos missä meidän aivoihimme on syväkoodattu vaikka kuinka paljon settiä, ohjetta ja vaikka mitä. Lajityypillisesti ihminen lisääntyy niin, että mies ja nainen harrastavat seksiä, nainen tulee raskaaksi, synnyttää ja sekä isä ja äiti yhdessä kasvattavat lapselle sellaiset siivet, jolla hän voi lentää pois pesästä omaan elämänsä - ja oman perheensä. Eri aikakausina isän ja äidin roolit ovat vaihdelleet, mutta aina perheessä on sekä isä että äiti.

    Poikkeamat tuosta perhe/lisääntymismalista ovat anomalioita, ja anomaliat kuuluvat luontoon. Voisi sanoa, että ilman anomalioita ei olisi evoluutioita - eikä siis meitä ihmisiäkään. Jotkin anomaliat parantavat mahdollisuuksia selvitä ankarasta luonnonvalinnasta, jotkut huonontavat sitä - ja joillain ei ole asiassa mitään merkitystä. Ihmisen kohdalla voisi ajatella esim kyky pystykävelyyn, sydänvika ja hiustenväri.

    Yksittäisen ihmisen, parisuhteen tai perhemallin kohdalla moiset asiat ovat herttaisen yhdentekeviä. Mutta kun tarkastellaan asiaa yhteiskunnan tasolla, alkaa varmasti tulemaan eroja. En tiedä löytyykö mistään tutkimusta ajatukseni tueksi, mutta veikkaan että yhteiskunnan tasolla perinteinen heteroperhe on se paras mahdollinen malli. Se on eniten meille lajityypillisen lisääntymismallin mukainen, joten todennäköisemmin se uusintaa yhteiskuntaa parhaimmalla mahdollisella tavalla.

    Mutta totta kait tulee suvaita myös muita perhemuotoja kuin tuota heteronormatiivista perhettä. Yksilöinä meidän ominaisuutemme voivat ylittää railakkasti paukkuen keskimääräisyyksien rajat. Eikä myöskään heteronormatiivinen perhe mikään satavarma ratkaisu ole, vinoon voi niissäkin kasvaa - ja on myös kasvettu.

    Myöskään kysymys ei ole siitä, että mikä perhemalli olisi yksilötasolla paras. Ei mikään ja kaikki. Vasta kun mennään yhteiskunnan tasolle, siis kauas pois yksittäisen ihmisen, parisuhteen tai perheen näkövinkkelistä, niin perinteinen avioliitto lienee se paras mahdollinen yhteiskunnan jatkuvuuden - ellei jopa ihmislajin jatkuvuuden - tae. Yksilön, parisuhteen tai perheen näkövinkkelistä se voi olla aivan hyvin joku muukin.

    Yhtäkaikki katson karsaasti tämän päivän suvaitsevaisuus-trendiä, eli yksilön korostamista, kapinallisen keskarin näyttämistä yhteiskunnan perinteisille arvoille - ja suvaita enemmistönkin kustannuksella vähemmistöjä. Puhumattakaan siitä, että jostain kumman syystä siedetään näiden suvaitsevaisten jopa väkivaltaista suvaitsemattomuutta eri lailla ajattelevia kohtaan.

    Itseasiassa olen asiasta jopa huolissani. Hyvin huolissani.

    On se nimittäin ennenkin nähty, että sellaisia liikkeitä, jotka ovat hyvin suvaitsemattomia eri lailla ajattelevia kohtaan, ei kannattaisi päästää valtaan. Tässä haiskahtaa vähän sama homma kuin siinä, että jos valtion nimessä on sana "demokratia", niin sen valtion yhteiskuntajärjestelmään ei demokratia kuulu. Tangeeraa sen kanssa, että jos ihminen julistaa olevansa suvaitsevainen, niin hänen suvaitsevaisuutensa on hyvin selektiivistä. Tai jopa olematonta muunlaisia ajattelua/toimintaa kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäiköhän matkasta pois toinen postaukseni. Nimittäin kirjoitin niin pitkän postauksen, että se piti jakaa kahteen osaan. Vaan eipä sitä nyt enään muista, että mistä kaikkea kirjoitti. Tuon "Jatkuu..." laitoin ensimmäisen osan loppuun ja toisen osan alkuun, ja sen mukaan tuossa olisi 2. osa. Vaan vaikuttaisi että siinä on 1. osa. Taikka itseasiassa vaikuttaisi, että siinä on koko kirjoitus.

      Poista
  3. Kiitos huomautuksesta. Luulin painaneeni julkaisunappulaa, mutta en näköjään ollutkaan.

    VastaaPoista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.