sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Miksi kirjoitan tätä blogia?

Aiemman tekstini kommenteissa nimimerkki Isaiah sanoo:


Voi hyvin olla että sinulle on Suomesa tarjolla suurempaa nettiglooriaa nationalistisen taantumukselliston lemmikkinä ja provoilevana Transu-Milona ja jos tuo rooli kiihottaa, niin ei kai sille millään argumentoinnilla mitään voi.

Inspiroiduinpa tästä nyt kertomaan ihan erillisessä postauksessa, että miksi pidän tätä blogia.

Kuulen aina välillä kommentteja siitä, että kirjoitan, jotta saisin hyväksyntää tai suosiota milloin miltäkin porukalta (kuten alt-rightilta, persuilta, nationalististeilta tai konservatiiveilta) tai koska haluan jotenkin ”päästä piireihin” kyseisissä porukoissa bäshäämällä homoja ja transuja tai koska saan jonkin sortin kiksejä siitä, että minut huomataan. Tai jotain sinne päin.

Kaikessa lyhykäisyydessään, minulla ei alunperin ollut yhtään mitään taka-ajatusta eikä tavoitetta. Blogin alkuperäinen tarkoitus oli 1) purkaa omaa vitutusta ja 2) tarjota perusheteroille väylä keskustella oikean transsukupuolisen kanssa ilman, että aletaan syyttää syrjinnästä tai transfobiasta. Varsinkin kohta 1 tulee aika hyvin esille blogin varhaisista kirjoituksista.

Olen aina purkanut itseäni kirjoittamalla. Kirjoittaminen on minulle terapiaa ja asioiden kirjoittaminen ylös auttaa minua jäsentämään omia ajatuksiani ja maailmankuvaani. Olen vuodesta 2006 pitänyt päiväkirjaa, johon olen kirjoittanut satoja sivuja tekstejä ja dokumentoinut sinne paitsi koko sukupuolenvaihdosprosessini kaikkine ajatuksineen ja sekavuustiloineen, niin myös koko eksistentiaalisen kriisini sekä poliittisen valveutumiseni. Olen kirjoittanut useista aiheista pitkiä artikkeleita ja esseitä, joita en ole ikinä julkaissut missään. Eli toisinsanoen, kirjoittaminen on minun henkireikäni ja minulle luonnollinen tapa käsitellä ajatuksiani ja tunteitani.

Eli: minä kirjoitan, koska minä haluan kirjoittaa. Kirjoitan, vaikka kukaan ei lukisi. Kuten olen vuosia tehnytkin.

Syy, miksi aloitin transaiheisen julkisen blogin, oli se, että juuri kukaan ei puhu transasioista kriittisesti. Minulla oli pää täynnä ajatuksia ja halusin oksentaa ne maailmalle. En koskaan uskonut, että blogille tulisi enemmän kuin pari lukijaa. Toisin kävi ja sain siitä vain lisää vettä myllyyn. Kuten olen aiemminkin sanonut, minusta blogin kommenttiosio on ollut alusta asti blogin kaikkein kivoin asia. Minusta on kivaa vaihtaa ajatuksia muiden kanssa ja lukea toisten kokemuksista. Osa kommentoijista on kertonut omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan todella seikkaperäisesti ja se on kivaa. Haluaisin lisää lukijoita jo pelkästään siitä syystä, että kommentteja tulisi lisää ja että kommentoimaan tulisi enemmän erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä. Erityisesti tykkään tarinoistanne.

Pidän tiettyä etäisyyttä kaikkiin poliittisiin ryhmittymiin. Vierastan poliittisia lokeroita, sillä olen aina kokenut, että en oikein kuulu niistä mihinkään. Siksi pidän etäisyyttä kaikkiin ryhmiin, jotka keräytyvät tietyn ajatuksen tai aatteen ympärille. Olen kurottanut tiettyjä ryhmiä kohti ja jollain tasolla lukeudun joihinkin ryhmiin (kuten maahanmuuttokriittisiin ja arvokonservatiiveihin), mutta en ole koskaan kokenut, että ”tämä on 100% minun paikkani”. Olen ajattelultani kriittinen eli olen aina avoin sille ajatukselle, että olen väärässä tai että se, mitä nyt teen ja minkä uskoin olevan oikein, onkin hairahtunut väärälle raiteelle. Aatteen palo ei ole minun juttuni, vaikka olenkin valmis tukemaan joitakin sellaisia ryhmiä tai ihmisiä, joilla aatteen palo on. Koen, että minä olen ensisijaisesti minä ja vasta toissijaisesti osa jotakin ryhmää tai aatetta. Maailmankatsomukseni on tulosta omista kokemuksistani ja havainnoistani ja olen useammin kuin kerran pyörtänyt pyhät sanani jonkun osoitettua minulle, että olen väärässä tai hakoteillä, tai huomattuani, että ajatus ei vastaa todellisuutta. Se voi tapahtua uudestaankin.

Tämän vuoksi en pidä ihmisten valtavasta hingusta yrittää tunkea minut johonkin lokeroon. Erityisesti sellaiseen lokeroon, johon en missään tapauksessa kuulu. Kuten natseihin. Tai queerfeministeihin. Minun kutsumiseni natsiksi on yhtä älytöntä kuin minun kutsumiseni vaikka mormoniksi. Senkin mormoni! Öh, mistäs tuo nyt tuli?

Minä kirjoitan ajatuksistani. Kuten olen tehnyt vuosia. Seuraan paljon netissä käytävää keskustelua ja luen artikkeleita ja kirjoja. Näen asioita, koen asioita. Kirjoitan siitä, mitä olen lukenut ja nähnyt ja mitä ajattelin. Kaikki kirjoitukset tässä blogissa ovat tulosta tästä. Minä en ole asiantuntija, enkä tutkija enkä edes kirjailija tai journalisti. Olen vain random jamppa. Minä en ole täydellinen, enkä väittänyt olevani. Välillä postaan kirjoituksen ajatellen ”tämä saattoi nyt mennä perseelleen, mutta menkööt jos on mennäkseen, eiköhän joku siitä huomauta”. Eli toisinsanoen, postaan sillä uhalla, että kirjoituksissani on asiavirheitä. Myös siksi toivotan tervetulleeksi kommentoijat. Jos puhuin jotain ihan paskaa, niin tule kertomaan siitä. Ehkä opin sinulta jotain. Se on sitä dialogia. Ei elämästä tule mitään, jos pitää aina pyrkiä 100% täydellisyyteen ja tarkkuuteen.

Minä kirjoitan myös siksi, että olen ihan oikeasti huolissani siitä, että mitä maailmassa tapahtuu. Puhun sellaisista asioista, joista puhutaan ihan liian vähän. Kirjoitusteni tarkoitus on osoittaa ihmisille, että näinkin voi ajatella. Ehkä he saavat tästä uusia ideoita ja voivat pohtia asioita pienissä päissään myös toisista näkökulmista. Minusta maailmassa on jännää juuri se, että oikeastaan mikään ei ole mustavalkoista eikä selkeää. Maailmassa ei ole mustaa eikä valkoista, vaan lukematon määrä harmaan eri sävyjä. Maailma on hyvin monisyinen, vaikeaselkoinen ja hankala paikka. Minä yritän antaa ihmisille ideoita. On sitten heidän asiansa, että mitä he niillä ideoilla tai tiedoilla tekevät.

Foorumin perustin, koska halusin antaa alustan myös muille. Minusta oli shokeeraavaa lukea ihmisten kommentteja siitä, että miten yksinäisiksi he ovat itsensä kokeneet omien ajatustensa kanssa. Toisin kuin moni muu asiabloggaaja, minä olen ekstrovertti ja oikeasti pidän ihmisistä. Järkkäisin tapaamisia ja omia tapahtumia harva se päivä, ellen olisi siinä vankassa uskossa, että julkisuuteen astuminen omalla naamalla olisi nykyisen työurani loppu. Tässä joutuu sitten tekemään valintoja, joista osa ei ole kivoja, mutta näillä mennään nyt toistaiseksi ainakin.

Kaiken tämän varjolla pidän erittäin absurdina näitä kommentteja, joissa väitetään minun olevan vain joku toisten ihmisten äänitorvi tai käsikassara. Ikäänkuin olisin tahdoton robotti tai poliittinen broileri, tai pelkkä trolli. Ihanko oikeasti ette usko, että transsukupuolinen voisi oikeasti olla sitä mieltä kuin minä olen? Tämä on loukkaus transsukupuolisten itsenäistä persoonaa kohtaan. Ja sitä paitsi, minä en kuulu mihinkään sisäpiireihin yhtään missään. Olen yksinäinen susi, jolla ei ole juuri kavereita (sniff).

Osaan tosin ohittaa nämä kommentit hymähdyksellä, sillä tiedän kaikkien kriittisten transujen saavan niitä. Seuraan ulkomaalaisia transuja, jotka puhuvat samaa asiaa kuin minä, ja heitä kaikkia syytetään samoista asioista ja he myös saavat järkyttävät kasat vihapostia ja jopa tappouhkauksia (keiltä muiltakaan kuin LGBT-aktivisteilta ja intersektionaalisilta feministeiltä). Että kai tämä on se hinta siitä, kun kehtaa olla jostain jotain mieltä.

Mutta ei se mitään, kommentoikaa jatkossakin. Liittykää myös uudelle foorumilleni, missä mölisevät muutkin kuin minä.

33 kommenttia:

  1. Jahas... olen jopa ihan otettu, että känniviestini johti noin kovaan reflektioon. Blogisi selailun perusteella pidän sinua hyvänä kirjoittajana ja ihan mielenkiintoista lukea juuri transuilusta

    Oma kommenttini pohjautui osaltaan siihen, että blogisi selailun perusteella näyttää, että kun menet transuilun ulkopuolelle, niin jutut alkavat kuulostaa juuri väsyneeltä peruspersuilulta tai alt right-hörhöilyltä (ehkä ne kuulostaisivat siltä myös transuilun kohdalla jos tuntisin aihepiiriä enemmän). Minulle ne kuulostavat esimerkiksi kommentoimani tekstin osalta myös siltä, että on sellaisenaan imaistu juttuja amerikkalaisesta kulttuurisodasta omaan ajatteluun. Siis tavallaan juuri sitä, mistä syytit muita.

    Pointtina ei niinkään ole se, etteikö seksuaalivähemmistön edustaja voisi kannattaa konservatiivisia ajatusmalleja tai vaikka rankkaa alt right-öyhötystäkin. Tuntu se tavallaan vähän oudolta, mutta ei siinä. Notoriöösi intersektionaalisuushan tarkoittaa, että esim.ihmisen seksuaalisuus, uskonto, kansalaisuus tai muu vastaava tekijä ei yksin määritä ihmistä.

    Ennemminkin kyse on tosiaan siitä, että yleisemmällä tasolla blogin pohjavire näyttää olevan niin vahvasti öyhötysmenoa myötäilevää, että sitä miettii, kannattako edes mahdollisesti terävämpiä transuiluun liittyviä pointtejakaan ottaa kovin vakavasti. Sikäli kun kyse ei ole tosiaan tarkoituksellisesta nuoleskelusta, niin aika tehokkaasti näytät kuitenkin omaksuneen tiettyjen väsyneiden kliseiden ja argumenttien toistelun.

    Mutta jos et kannata seksuaalivähemmistöjen oikeuksien polkemista tai vihamielisen ilmapiirin luontia niitä kohtaan, niin minun on kieltämättä vaikea ymmärtää flirttailua erilaisten pikkufasistien kanssa. Tai sanotaanko, että vaikka nykyisessä Suomen sateenkaarimenossa olisi ongelmia, niin minun on kovin vaikea nähdä, miten ne eivät olisi valtaisasti pahempia persuilun ja al right-hörhöilyn Suomessa. Minusta Itä-Euroopasta löytyy aika hyvin esimerkkejä tästä menosta. http://hungarianspectrum.org/2017/07/06/gay-freaks-threaten-hungarian-values/

    Ja ei tietysti väistämättä tarvitsisi tehdä valintaa Nyky-Suomen ja Nyky-Unkarin välillä, mutta minusta näyttää nimenomaan siltä, että halajat vahvasti juuri Nyky-Unarin suuntaan. Ja vaikket suoranaisesti tuota menoa toivoisi, niin sen pohjalta, keitä hakut, mistä valitat ja keität arvostat, näyttäisi minusta väistämättömältä, että päädyttäisiin juuri pitkälle Unkarin suuntaan.

    Mutta oio toki mieluusti jos olen "väärässä tai hakoteillä, tai ajatukseni eivät vastaa todellisuutta".

    VastaaPoista
  2. Totta kai blogiasi luetaan, sillä se on suomenkielisessä blogosfäärissä ainutlaatuinen.

    VastaaPoista
  3. Onko Yön Supi tuttu bloggari? Vaikuttaa hengenheimolaiseltasi kokemuksiltaan ja ajatusmaailmaltaan

    http://yonsupi.blogspot.fi/p/kuka-olet-olen-kadulla-pukuhuoneissa.html?m=1

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut jonkin verran Yön supin blogia, mutta en osaa päättää pidänkö hänestä vai en. Hänellä on joitakin tosi hyviä juttuja, mutta joissain toisissa hän vaikuttaa ylitsepursuavan tunteelliselta (sellaisessa negatiivisessa mielessä), mikä vääristää hänen ajatteluaan. En oikein ota hänestä selvää.

    VastaaPoista
  5. Usein olen hämmästellyt kuinka jonkun (siis minkä tahansa) aatteen kannattajat stereotypisoivat heidän aatettaan vastakkaista näkemystä edustavat ihmiset. Että he olisivat homogeeninen joukko, joilla kaikilla olisi samankaltainen maailma.

    Vieläpä niin, että mitä vähemmän maltillinen aate on, niin sen enemmän tuo koskee myös muilla tavoin ajattelevia. Ääripäissä korostuu helposti "jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan" -ajattelu, ja ne vastaan olijat stereotypisoidaan tietynlaisiksi. Äärimmillään ei riitä, että on samaa mieltä asioista, vaan se samanmielisyys on ilmaistava samalla tavalla.

    Semmoista "me vastaan ne" -ajattelua. Tyypillistä ihmisluonnolle.

    Tämän ilmiön voi nähdä esim rajakit/suvakit tai vaikkapa vasemmisto/oikeisto -jutuissa. Pahimillaan siis rajakkien mielestä kaikki suvakit ovat sitä-taikka-tätä, vasemmistolaisten mielestä oikeistolaiset ovat tuota-taikka-tätä. Ja sama toisinpäin.

    Puhumattakaan tämän blogin yhdestä aihepiiristä, josta voi - jos sallitte- ehkä käyttää termiä "queer-aktivismi vs tolkullinen konservatismi".

    Blogistimmekin lienee syyllistynyt vastapuolensa perusteettomaan stereotypistämiseen, jos ei muuten niin ainakin on havaittavissa hyvin kriittinen, ellei jopa täysin vihamielinen suhtautuminen vastapuoleen. Mutta samaa tekee, ja minun mielestäni sekä useammin että selkeämmin, tuo vastapuoli.

    Eli herättää vähintäänkin epäilyksiä, jos joku ajaa sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja samalla ilmoittaa olevansa sekä konservatiivi, fanittavansa Aito Avioliitto-hanketta ja sympatiseeraavan Persuja. Voin hyvin kuvitella, että noiden "queer-aktivistien" maailmankuvassa kyseinen yhdistelmä on mahdoton, ja sen voi selittää vain moisen henkilön jokin alhainen motivaatio.

    Tulee kuitenkin huomioida, että niin konservatiivien kuin Persujenkin seassa on hyvin suvaitsevaista sakkia. On toki suvaitsematonta, mutta he lienevät marginaalinen osuus kaikista. Äänekkäin, mutta marginaalinen.

    On helppo yhtyä Tom Kärnän mielipiteeseen tämän blogin ainutlaatuisuudesta. Vaikka kirjoitusten sävy on välillä suorastaan vihamielisen kriittinen, niin silti tästä blogista löytyy suomenkielellä sitä neutraaleinta ja asiallisimmalta vaikuttavaa tietoa sateenkaari-skenestä. Muutama muukin suomenkielinen transblogi on olemassa, mutta täällä kyllä sitä rautalankaa on jaksettu vääntää sekä useimmin että asiallisimmin.

    VastaaPoista
  6. Joku kuka ihan sama17.7.2017 21.27

    Yön supi -blogissa on kirjoitus nimeltä "Jokainen keskustelu cisseksistin kanssa". Siinä cisseksisti kuvataan sellaiseksi ihmiseksi, jonka mukaan sukupuoli on ensisijaisesti jalkojen välissä (ja ehkä vähän muuallakin, kuten kromosomeissa, ei kuitenkaan koskaan pelkkä subjektiivinen tunnetila). Tämän määritelmän perusteella minä siis olen cisseksisti. En koe sitä kovin negatiiviseksi asiaksi. Itse asiassa voisi sanoa, että jos tämä on cisseksismiä, niin on kyllä tosi kivaa ja coolia olla cisseksisti.

    Bloginsa FAQ-sivullakin Yön supi kirjoittaa, ettei hän ole koskaan ollut tyttö, koska hän ei ole kokenut itseään tytöksi edes lapsena. Tämä bloggaaja siis putoaa siihen transsukupuolisten sukupuolisekoilukategoriaan, jonka mukaan naisella voi olla penis ja miehellä kuukautiset, eli hänen mukaansa kehon ominaisuuksilla ei ole sukupuolta ja siten hän ei myöskään usko biologisen sukupuolen olemassaoloon. Mutta millä nimityksellä siinä tapauksessa pitäisi kutsua ihmistä, jolla on XX-kromosomit, vagina, kohtu ja munasarjat ja joka on lisääntymistapahtumassa hedelmöittyvä osapuoli? Kyllä ainakin minusta "nainen" siinä tilanteessa kuulostaa paljon paremmalta kuin vaikkapa "kohdunkantaja" tai "pillullinen ihminen". Helppoa olisikin, jos kaikki oman kehonsa ominaisuudet voisi itse valita.

    Itse olen nk. "terfien" kanssa samaa mieltä siitä, että naiseuden käsitteen irrottaminen kokonaan biologiasta on naisten halveeraamista. Samoin mieheyden käsitteen irrottaminen biologiasta on miesten halveeraamista.

    Kuitenkin Yön supi itse on käynyt transmiesten alapääkirurgiassa, jossa hänelle on tehty tekopenis, koska sellainen on niin elintärkeä hänen miehuutensa ja sitä kautta koko identiteettinsä kannalta. Tämä siis siitä huolimatta, että tyyppi on vaahdonnut netissä blogipostauskaupalla siitä, kuinka cisseksistisiä kaikki muut ovat, kun pitävät penistä jonakin miehuuden määrittäjänä. Peniksillä ei ilmeisesti saisi olla mitään merkitystä kenellekään muulle paitsi hänelle itselleen. Tuosta tulee mieleen joku bimbo teinityttö, joka huutaa, että miksi miehet ovat niin pinnallisia, että ovat kiinnostuneita naisissa eniten rinnoista ja minuahan eivät minun pienet rintani ja niiden kautta saatu miesten huomio ainakaan määrittele millään tavalla, mutta menee sitten heti plastiikkakirurgille pumpatakseen litran silikonia kumpaankin tissiinsä.

    Blogissa on muitakin pahoja sisäisiä ristiriitaisuuksia. Esimerkiksi, hän näkee transsukupuolisina sellaisetkin ihmiset, joilla ei hänestä itsestään poiketen ole mitään kehodysforioita ja joiden dysforia on pelkästään "sosiaalista". Siis käytännössä sellaiset ihmiset, jotka pitävät itseään vastakkaisen sukupuolen yksilöinä tai muunsukupuolisina, koska he eivät sovi stereotyyppisiin käsityksiin oman sukupuolensa edustajasta. Samalla hän kuitenkin myöntää, ettei henkilö voi tulla kohdatuksi miehenä tai naisena, mikäli hänen kehonsa ei muille ihmisille sellaisen kehona näyttäydy.

    Muutoin blogi on (ainakin minusta) enimmäkseen melko epämiehekästä kitinää sellaisesta transsukupuolisiin kohdistuvasta sorrosta, josta ei paljoa todisteita ole ja siitä, kuinka pelkät sanat (kuten se kuuluisa t-slurri) ovat yhtä pahaa väkivaltaa kuin fyysinenkin väkivalta.

    Mitä hyviä ajatuksia tällä tyypillä on? Onko niitä?

    VastaaPoista
  7. Luin Yön supia. Voitaisko Sametille hommata jokin tunnustus siitä, että hän osoittaa, että Suomestakin löytyy järkeviä, tosielämän realiteeteissa kiinni olevia transsukupuolisia? Ilman tätä blogia tilanne näyttäis aika heikolta.

    VastaaPoista
  8. Eli herättää vähintäänkin epäilyksiä, jos joku ajaa sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja samalla ilmoittaa olevansa sekä konservatiivi, fanittavansa Aito Avioliitto-hanketta ja sympatiseeraavan Persuja.

    Aito avioliiton "fanittaminen" on liioittelua. En varsinaisesti tue heidän perimmäisiä tavoitteitaan, sillä olen homoavioliiton suhteen neutraali. Sanoin AA:ta "asialliseksi ja kiinnostavaksi", mikä oli viittaus heidän artikkeleihinsa, joihin linkkasin. Persujen demonisoimista en ymmärrä. Persuissa on toki jos jonkinlaista persoonaa, joista voidaan olla montaa mieltä, mutta puolueenahan he ovat oikeasti fiksu porukka, joilla on fiksut ja perustellut tavoitteet. Lisäksi tapaamani persuaktiivit ja persupoliitikot ovat olleet pääsääntöisesti erittäin asiallista porukkaa.

    Blogistimmekin lienee syyllistynyt vastapuolensa perusteettomaan stereotypistämiseen, jos ei muuten niin ainakin on havaittavissa hyvin kriittinen, ellei jopa täysin vihamielinen suhtautuminen vastapuoleen.

    Njoo, puutteita on minunkin persoonassani ja eiköhän liian terävä kieleni ole niistä yksi. Joitain asioita olisin voinut sanoa vähemmän kärkkäästi. Yritän tehdä asialle jotain.

    Mikä on tämä minun vastapuoleni? Ensisijaisesti transaktivistit ja intersektionaaliset feministit. Ei siis esimerkiksi vasemmisto yleensä, vaan vain tietty osa siitä. Kun olen heitä kritisoinut, niin olen mielestäni aina perustellut, että miksi olen sitä mieltä mitä olen ja olen osoittanut tämän selkein esimerkein. Vasemmistoon päin kallellaan olevissa on myös yllättävän fiksua porukkaa, jotka ovat kyllä kykeneviä älylliseen dialogiin.

    Sen sijaan mitä tuolla minun vastapuoleni leirissä (ja vasemmistossa harmittavan yleisesti) näkee on häpeällinen tietämättömyys toisten ajamista asioista. Eli ihan selvästi näkee, että ei olla oikeasti perehdytty siihen, että mitä mieltä henkilö tai ryhmä OIKEASTI on ja mitä he OIKEASTI yrittävät sanoa, vaan luodaan heistä joku karikatyyri, joka ei edes usein kuvaa todellisuutta ja jota sitten viljellään joka käänteessä. Sitten oletetaan asioita, paisutellaan asioita, laitetaan sanoja suuhun yms ja kovaan ääneen paasataan, että tämmösiä te kaikki olette ja tätä mieltä te kaikki olette. Tuntuu, kuin olisi luettu jotain MV-lehden kommenttiosiota ja sieltä yleistetty sanomiset koskemaan kaikkia konservatiiveja, maahanmuuttokriittisiä yms. Se on todella turhauttavaa, kun oletetaan sinun olevan sitä ja sitä mieltä, vaikka et ole missään moista sanonut, ja sitten ei uskota, kun yrität selittää. Sitten kun yrität keskustella esimerkiksi somessa (vaikka vain kysyä asiallisia kysymyksiä), niin tulee blokkausta melkein samantien. Vasemmistoporukka tekee tätä ihan poliitikkoja myöten.


    Toinen juttu, mitä todella usein näkee, on henkilön väitteitten mitätöinti hänen historiansa tai yksityiselämänsä perusteella. Olen nähnyt, miten minun omiani sanomisiani on yritetty mitätöidä viitaten joihinkin asioihin henkilöhistoriassani, mutta kukaan ei edes yrittänyt argumentoida nurin itse väitteitä. Esimerkiksi Sebastian Tynkkystä vastaan hyökätään jatkuvasti sanoen, että "se oli Big Brotherissa" tai "se paskoi housuun". Ikäänkuin nuo tekisivät hänen väitteistään tai havainnoistaan epätotta. Ja edelleen, vassarit tekevät tätä poliitikkoja myöten.

    Jos kritisoi jotakuta, kuten vaikka minua, niin kritisoi jotain, mitä henkilö on sanonut, esittänyt tai väittänyt. On keskustelun perusvaatimus, että olet perehtynyt siihen, että mitä toinen yrittää sanoa. Et edes voi olla eri mieltä, jos et edes tiedä, että mitä toinen on sanonut. En ole itse vielä kertaakaan nähnyt, että joku olisi yrittänyt argumentoida minua nurin, vaan se on aina tuota "olet vain katkera", "sulla on vain paha olo" tai "sulla on ollut mielenterveysongelmia". Yrittäkää nyt edes.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aito avioliiton "fanittaminen" on liioittelua. En varsinaisesti tue heidän perimmäisiä tavoitteitaan, sillä olen homoavioliiton suhteen neutraali. Sanoin AA:ta "asialliseksi ja kiinnostavaksi", mikä oli viittaus heidän artikkeleihinsa, joihin linkkasin. Persujen demonisoimista en ymmärrä.

      Poista
    2. Äh, lähti edellinen viesti lapasesta. Piti painaa esikatselua, niin painoinkin julkaise. Elikkäs siis:

      Aito avioliiton "fanittaminen" on liioittelua. En varsinaisesti tue heidän perimmäisiä tavoitteitaan, sillä olen homoavioliiton suhteen neutraali. Sanoin AA:ta "asialliseksi ja kiinnostavaksi", mikä oli viittaus heidän artikkeleihinsa, joihin linkkasin. Persujen demonisoimista en ymmärrä.

      Niin käytin niitä ilmaisuja, joita oletan vastapuolesi käyttävän. "Asiallinen ja kiinnostava" muuttuu "fanittamiseksi" ja jos ei suhtaudu Persuihin 110% (vihamielisen) kriittisesti, niin se on "sympatiseeraamista".

      Se on sitä retoriikkaa, sano :)

      Kyllä mä itse olen ollut koko ajan kärryillä mistä puhut, enkä minäkään ymmärrä heitä, joita voisi kutsua tosiaan vaikka vasemmistoporukaksi. Tai vaikka punaviher-aktivisteiksi. Tai... niin no, englannin kielessä on hyvä termi: Social Justice Warriors (SJW). Kyllä heillä mopo keulii, ja pahasti keuliikin.

      Ihan tyypillstä tosiaan on heidän keskustelukulttuurinsa. Oman maailmankuvan vastaisiin argumentteihin vastataan yleensä argumentointivirheillä, yleensä jonkun sortin ad hominem jutulla. Niinkuin vaikka viittaamalla mielenterveysongelmiin, epäilemällä jotain alhaista motiivia. Mikä vaan käy, kunhan vasta-argumentti koskee henkilöä, eikä hänen väitettään. Toinen tapa on tehdä dramaattinen poistuminen keskustelusta. Tai (jos on teknisesti mahdollista) bännätä toinen pois keskusteluista.

      Ehkä oppikirjaesimerkki moisesta on "Uuninpankkopoika" Sakari Timonen. Kauhea vouhka päällä, setti on uskottavaa vain täysin samanmielisille ja kritiikki teilataan käymällä henkilöön tai bännäämällä tämä pois.

      *huokaus*

      Ei, ei ne edes yritä asiallista keskustelua, josta kumpikin voi oppia jotain. Vaikka niin väittävät. Heidän kanssaan keskustelu on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa. Kaadetaan nappulat, paskotaan pelilaudalle ja lennetään kertomaan kavereille uskomattomasta voitosta.

      Poista
    3. "Ehkä oppikirjaesimerkki moisesta on "Uuninpankkopoika" Sakari Timonen. Kauhea vouhka päällä --"

      Tämä! Viimeisimmässäkin postauksessa se ruoja kehtasi avata sosiaaliturvan määräytymistä ja eri tukien saantiperusteita. Aiemmin se on kritisoinut SS-hallituksen lainvalmistelua mm. Lakien perustuslaillisista ongelmista avaten lakeja seikkaperäisesti. On kyllä sellainen vouhkaus että kyllähän siinä jokaisella normaalilla mieli pahoittuu, pahoittuisi vähemmästäkin! :( ja kehtaa vielä olla julkaisematta syö paskaa -tason keskustelunavaukset kommenttiboksissaan :( on ne demarit ja muut vassariöyhääjät toivotonta sakkia, ei pysty keskustelemaan vaikka miten avaisi keskustelua...

      Poista
    4. No tämä Timonen on kyllä ihan oikeasti öyhöttäjä pahimmasta päästä, ellei jopa SJW:n parhaimmistoa.

      Ai miksikö?

      No vaikka epäkohtien esiintuominen ja vaikkapa MV-lehden yms valheiden paljastaminen on juuri sitä toimintaa, jota lämpimästi kannatand, niin silti se pitäisi pystyä tekemään jotenkin muuten kuin bloggaamalla yksisilmäisesti kansaa barrikaadeille. Niin monet kerrat olen hänen kirjoituksistaan huomannut, että niissä ei aina mainita kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja. Varsinkin tuntuu siltä, että juuri ne seikat jätetään mainitsematta, jotka katkaisisivat hänen kritiikiltään sen terävimmän kärjen.

      Pahimmillaan tuo selektiivinen seikkojen esiintuominen tuntuu olevan edellytys sille, että pystyy ylipäätään jostain asiasta kriittisesti kirjoittamaan. Taikka ymmärretään joitain asioita väärin. Joskus siinä väärinymmärtämisessä on jopa tahallisuuden ikävä sivumaku.

      Ja on mulla ihan omakohtaista kokemusta yrityksestä keskustella Timosen kanssa. Minulla on eräältä alalta melko laaja koulutus ja työkokemus, joten otin asioikseni korjata Timosen yhdessä bloggauksessaan esittämiä väärinkäsityksiä. Huolellisesti perustellen ja tarvittaessa viitaten pykälän ja momentin tarkkuudella lainsäädäntöön. Tyylini oli neutraalimpi kuin mitä tänne Sametin blogiin kirjoitan, eli siinä ei ainakaan ollut syytä siihen, että Timonen nonsaleerasi kommenttini henkilööni käyvillä one-linereilla.

      Lisäksi muut kommentoijat tuntuivat ottavan sen esittämäni asiallisen kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena, osa lokeroi minut johonkin ihme lokeroon ja toiset olivat muuten vaan asiattomia.

      Mitään varsinaista keskustelua ei siis syntynyt. Tyypillistä SJW-settiä siis.

      Kyllähän tuo Timosen öyhötys uppoaa samanmielisiin ihan siinä missä vaikkapa MV-lehden öyhötys uppoaa sen skenen samanmielisiin. Niellään täysin kritiikittömästi syötti, koukku ja metri siimaa kaupan päälle.

      Ja ihan yhtälailla vääristyneet faktat (tai muotitermein "alternative facts") otetaan totuutena, jos ne vaan sopivat omaan öyhöttäjä-maailmankuvaan. Oli se sitten SJW- tai mikä tahansa maailmankuva. Jos ajatellaan tätä ns suvakit/rajakit -settiä, niin molemmat ovat öyhöttäjiä ja ihan yhtälailla levittävät totuuksina vääristeltyjä - ellei jopa täysin valheellisia tietoja.

      Toisella tavalla ajattelevia tuollainen runkkurinki-meininki ei juurikaan auta miettimään oman maailmankuvan oikeellisuutta. Pikemminkin tapahtuu se juoksuhautoihin kaivautuminen, eli omasta maailmankuvasta kiinni pitäminen entistä lujemmin.


      Jostain syystä minua ei sieppaa se, että joku on suvakki, rajakki, vassari, uusnatsi, SJW tai mikä tahansa öyhötysjengiksi luettava. Eikä sieppaa sekään, että he öyhöttävät. Se sieppaa, että ihmiset eivät osaa ajatella omilla aivoillaan. Eivät, vaikka koko internetin olemassa olon ajan on lyöty rumpua lähdekritiikin puolesta. Että mieti voiko lukemasi olla totta?

      Vaan kyllähän sitä itsekin helposti tulee syyllistyttyä tuohon samaan. Jos nyt en sitä niele sitä metriä siimaa, niin ainakin huomaan kohdistavani paljon vähemmän kritiikkiä sellaisia asioita kohtaan, jotka sopivat minun maailmankuvaani. Ja paljon enemmän suhtaudun kriittisesti sellaista kohtaan, joka ei sovi minun maailmankuvaani.

      Tuota sanotaan kait vahvistusharhaksi ja kun tietää että moinen voi vaivata, niin on edes mahdollista miettiä josko tässä omaan maailmankuvaan sopivassa asiassa ei olekaan kaikki kohdallaan.

      Poista
    5. Ok. Voisitko antaa jonkin esimerkin, missä Timonen on harrastanut tällaista faktojen valikoimista? Itse en ole sellaista huomannut, mutta erittäin mielelläni totta kai "avaisin silmäni" mikäli tuollaista settiä blogissa on laajemminkin. On vain todella vaikea alkaa nähdä runkkurinkiolemusta jos ei ole mitään konkretiaa, mihin tarttua. Varsinkin, jos jotain on jätetty pois, niin se on vielä vaikeampi huomata kuin vaikka vääristellyt väittämät. Heitä vaikka linkki postaukseen, jossa olet yrittänyt avata keskustelua.

      Poista
    6. Tässäpä tämä:
      http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2017/02/23/liivijengi/
      Sama nimimerkki kuin täällä. Kelaa kommentteja alaspäin niin jossain kohtaa osallistun minäkin kommentointiin.

      Poista
    7. Oo voi. Pakko todeta, että sun kommentissa ei ollut mitään relevanttia "keskustelun avausta". Teit todella erikoisia tulkintoja videoiden tapahtumista, esim. Liiviläisten käsiksikäymisen puolustelua sillä, että "ei olisi käynyt niin jos olisi totellut". Kai sä tajuat, että Suomessa vain poliisi voi käskyttää? SE-jengi yrittää toistuvasti komennella sitä, missä ihmiset saavat olla julkisilla paikoilla ja käyvät käsiksi kun ei totella. Sun kommenteissa ei kertakaikkisesti ollut mitään sisältöä mistä se keskustelu olisi voinut alkaa. On muuten aina yhtä liikuttavaa kun maallikot alkaa selvittää juridiikkaa juristeille... Harmi että se tässä yhteydessä meni yritykseksi muuttaa musta valkoiseksi. Tarvitsee kuulepas aika paljon vahvemmat perusteet ennen kuin alat leimata kuplassa eläväksi suvakiksi.

      Poista
    8. Luin vielä lisää noita kommentteja. Henkilöön käyvää? Lokerointia? Muuten vaan asiatonta?? Et voi olla tosissasi. Päin vastoinhan sulle annettiin pitkiä, perusteltuja kommentteja ja lisäkysymyksiä. Ei todellakaan mitään henkilöön menevää tai asiatonta. Vai mikä sellaista oli?

      Poista
    9. Koskapa pyysit "silmien avausta" niin ehkäpä olisi syytä katsella noita kommenttejasi. Katsotaan pystytkö ottamaan tätä kritiikkiä vastaan aikuismaisesti.

      Siis jos olet sama Anonyymi joka kysyi minulta Timosen kommenteista.

      Väität siis jotain, mutta väitteelle ei tule oikein perusteluja. Tai jos onkin, niin seuraavissa virkkeissä väite ikäänkuin kumoutuu.

      Esim enson esität, että vain poliisilla on käskyvaltaa. No se pitää kieltämättä paikkansa, MUTTA järjestyksenvalvojilla on oikeus voimakeinojen käyttöön mm silloin, kun henkilö koittaa vastarintaa tekemällä estää paikalta poistamisen.

      Ja sitten kumoat väitteesi kirjoittamalla maalikoista selittämässä juridiikkaa juristeille. Ensinnäkin käyttämällä sanaa "liikuttava" käyt henkilööni, ja kun et tiennyt mainitsemastani järjestyksenvalvojien voimankäyttö-oikeudesta, niin tavallaan kumosit väitteesi vain poliiseille kuuluvasta käskyvallasta. Koska se paljasti tietämättömyytesi lainsäädännöstämme.

      Ja loppua viestistäsi voi rehellisesti sanoa öyhöttämiseksi. Siitä kun ei esim oikein saa mitenkään sellaista fiilistä, että edes yrittäisit katsoa asiaa minun näkökulmastani. Pikemminkin täysin päinvastoin.

      Toivottavasti nyt ymmärsit pointtini öyhöttämisestä, eli sain silmiäsi edes hieman avattua :)

      Poista
  9. Joku kuka ihan sama:

    Tiivistit hyvin sen, että mikä on minun ongelmani Yön supin kanssa.

    Mitä hyviä ajatuksia tällä tyypillä on? Onko niitä?

    Hänellä on joitakin hyviä havaintoja transsukupuolisuuden kokemuksesta ja hän on selittänyt ne paremmin kuin mitä itse olisin osannut. Bloginsa ulkopuolella hän on nerokkaasti kritisoinut transaktivisteja ja nykyisenlaista sukupuolisekoilua. Minulle jäi hänen blogistaan mieleen erityisesti hänen tekstinsä siitä, miten hän ei ihan ymmärrä LGBT-pridea. Hänen perustelunsa oli samankaltainen kuin itselläni eli transsukupuolisuus ei ole ylpeydenaihe eikä identiteettiasia, vaan tragedia. Hän kertoi, miten oli mennyt kaverinsa kanssa johonkin tapahtumaan prideilla ja heitä oli siellä katsottu pahasti ja heille oli sanottu "tämä ei ole heteroille".

    Mutta Yön supille hänen oma transsukupuolisuutensa tuntuu olevan erittäin paha kipukohta. Hänen reaktionsa transasioihin muistuttaa koulukiusattujen reaktioita kiusaamiskeskusteluun - ne omat kokemukset purskahtavat tunneryöppynä esiin ja hän joutuu tuo tunneryöpyn valtaan kykenemättä nousemaan sen yläpuolelle. Täten hän näkee kaiken noiden voimakkaiden tunteiden läpi ja hänen näkemyksensä ja johtopäätöksensä ovat voimakkaan värittyneitä. Hän ei näytä olevan tästä itse tietoinen. Itse ymmärrän monet hänen tuntemuksensa, sillä olenhan kokenut niitä itse, mutta minut erottaa hänestä 1) tietoisuuteni tästä 2) kykyni nousta näiden tunteiden yläpuolelle 3) kykyni tarkastella asioita niiden ulkopuolelta.

    Minusta transsukupuolisten selväpäisyystesti on se, että myöntääkö henkilö olevansa biologisesti jotain sukupuolta. Jos ei tähän pysty, niin on syytä epäillä, että onkohan kaikki muumit laaksossa. Valitettavasti Yön supi failaa tämän testin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Yön Supin parasta antia on juurikin hänen kykynsä kirjoittaa transsukupuolisuuden kokemuksesta. Että miltä tuntui tulla kohdatuksi naisena, vaikka oikeasti oli mies. Ja miten se kohtaaminen muuttui - yllättävän monessakin asiassa - kun hänen kropassaan ne sukupuolen ulkoiset tunnusmerkit muuttuivat vastaamaan hänen kokemaansa sukupuolta.

      Sen lisäksi, että Yön Supi kirjoittaa niin hyvin kokemuksistaan, niin niistä voi tulkita, että kohtaamme toisemme joko miehinä tai naisina - ja tämä on meille lajityypillistä käytöstä. Tai ei ainakaan puhtaasti pelkkää opittua käytöstä, niin kuin eräät tahot tuntuvat kiivaastikin väittävän.

      Poista
    2. "niistä voi tulkita, että kohtaamme toisemme joko miehinä tai naisina - ja tämä on meille lajityypillistä käytöstä."

      Öh, _miten_ se, että joku tulee kohdelluksi eri tavoin ulkoisen habituksensa perusteella riittää perusteluksi sille, että sukupuolten erilainen kohtelu olisi "lajityypillistä" eikä opittua? Sehän on vain seuraus, ei mikään todiste tuolle keksimällesi syylle.

      Poista
    3. Erittäin hyvä kysymys! Koska tottahan tuo on, että voihan sukupuolen ulkoisiin tunnusmerkistöihin perustuva kohtaamisen erilaisuus (eli miehet ja naiset kohdataan erilailla) olla myös opittua.

      Vaan jos ottaa huomioon, että kohtaamisissa oli aina sama perusvire, oli se toinen osapuoli sitten miltä tahansa osa-alueelta. En nyt muista oliko juuri Yön Supin, vain jonkun muun transbloggaajan teksteissä se, että tuo sama kohtaamisen erilaisuus on havaittavissa silloinkin, kun kohtaajana on fundamentalistisinkin sukupuolisuuden kieltäjä. Heillä se saattaa olla pinnan alle kätkettyä ja sukupuolettomana kohtaaminen lähinnä pintakiiltoa&glitteriä, joka alkaa karista jos yhteisymmärrykseen tulee särö.

      Eli kun kaikennäköisten ihmiset kohtaavat toisensa niin, että kohtaamisista on havaittavissa aina joka kerta sama pohjavire, niin silloin todennäköisimmin se kertoo pikemminkin lajityypillisestä kuin opitusta käytöksestä.

      Mutta tottahan toki myös opittu käytös vaikuttaa myöskin kohtaamisiin! Jos ei muuta, niin ainakin kulttuurikohtaisia eroja on siinä, kuinka meidät kohdataan biologisen sukupuolemme perusteella. Kun on melko eri asia taapertaa Helsingin kuin esim Teheranin kaduilla.

      Poista
    4. Voisin tuosta Yön supista kirjoittaa enemmänkin, sillä juuri hänen bloginsa alun perin johti minut kritisoimaan transaktivismia ja kyseenalaistamaan koko transsukupuolisuuden käsitteen sellaisena, kuin sen nykyään tunnemme, mutta ehkä jätän sen myöhemmäksi.

      Minusta vaikuttaa siltä, että puhumalla tietynlaisesta käytöksestä lajityypillisenä sen sijaan, että se olisi opittua, Yön supi yrittää oikeuttaa seksistisiä ajatusmallejaan. Feministinen teoria on usein yrittänyt kumota seksismiä nimenomaan pitämällä sitä opittuna käytöksenä, ja ilmeisesti lajityypillisyydestä puhuminen on ikään kuin vastareaktio tähän. Ehkä pelkistän liikaa, mutta mikäli tästä on lajityypillisyysajattelussa kyse, siihen sisältyy pieni argumentaatiovirhe. Ns. Humen giljotiinin mukaan "there is no ought from is", toisin sanoen status quo ei ole välttämättä paras mahdollinen asiaintila, eikä luonnollinen ole aina hyvästä. Onhan ihmisten toisiinsa kohdistama väkivaltakin lajityypillistä käytöstä, mutta silti sitä pidetään enimmäkseen moraalittomana.

      -Dante

      Poista
    5. Joku kuka ihan sama26.7.2017 0.05

      Dante:

      "Minusta vaikuttaa siltä, että puhumalla tietynlaisesta käytöksestä lajityypillisenä sen sijaan, että se olisi opittua, Yön supi yrittää oikeuttaa seksistisiä ajatusmallejaan. Feministinen teoria on usein yrittänyt kumota seksismiä nimenomaan pitämällä sitä opittuna käytöksenä, ja ilmeisesti lajityypillisyydestä puhuminen on ikään kuin vastareaktio tähän."

      Minkälaisesta käytöksestä Yön supi puhuu lajityypillisenä sen sijaan, että se olisi opittua ja miten sellaisen käytöksen pitäminen lajityypillisenä tekee jostakusta seksistin? Entä mitä perusteita olisi pitää sellaista käytöstä ennemmin opittuna kuin luonnollisena?

      "Ns. Humen giljotiinin mukaan "there is no ought from is", toisin sanoen status quo ei ole välttämättä paras mahdollinen asiaintila, eikä luonnollinen ole aina hyvästä. Onhan ihmisten toisiinsa kohdistama väkivaltakin lajityypillistä käytöstä, mutta silti sitä pidetään enimmäkseen moraalittomana."

      Joo ilman muuta, mutta eikö jostakin asiasta puhuminen luonnollisena tai "lajityypillisenä" ole tämän samaisen Humen giljotiinin mukaan täysin eri asia kuin sen oikeuttaminen? Mainitsemasi väkivaltaisuus nyt vaikkapa esimerkkinä. Muutoin syyllistytään sellaiseen argumentointivirheeseen kuin moralistinen virhepäätelmä, mikä on naturalistisen virhepäätelmän vastakohta, eli kielletään jonkin asian luonnollisuus sen pohjalta, että sillä saattaa olla moraalisesti huonoja implikaatioita.

      Jos tietenkin puhutaan sukupuolten kohtaamisesta, niin pitäisi tarkemmin selittää, millaista kohtaamista sillä tarkoitetaan. Esimerkiksi minun on kovin vaikea pitää opittuna sellaista käytöstä, että mies flirttailee naisille mutta toisille miehille ei (eli luontaista heteroseksuaalisuutta).

      Itse näkisin niin, että jos jokin käytös on ihmiselle riittävän luontaista ja lajityypillistä, sitä ei millään kasvatuksella tai rajoituksilla voida juuria ihmisestä pois.

      Poista
  10. Luin Yön supia. Voitaisko Sametille hommata jokin tunnustus siitä, että hän osoittaa, että Suomestakin löytyy järkeviä, tosielämän realiteeteissa kiinni olevia transsukupuolisia? Ilman tätä blogia tilanne näyttäis aika heikolta.

    Kiitos, jos mielestäsi ansaitsen tunnustuksen, mutta tämmöiset kommentit pelottavat minua oikeasti. Onko tilanne oikeasti näin paha? Seuraavassa copypaste translakiuudistustekstini ohessa olevasta anonyymin kirjoittajan kommentista:

    Aikaisemmin suhtauduin kaikkiin transsukupuolisiin joko neutraalisti tai positiivisesti, mikäli suhtauduin ollenkaan. Viimeaikaisen yhteiskunnassa framille nousseen transälämölön seuraaminen, johon tämän blogin lukeminen on osaltaan vaikuttanut, on kuitenkin aukaissut silmiä ja muuttanut kantani näistä asioista pysyvästi. On alkanut vaikuttaa siltä, että ns. tyyppitranssukupuolinen olisi hyvin pitkälti jonkun Juudas Kanniston kaltainen. Useimmat transsukupuoliset olisivat loputtomine melttareineen ja draamailuineen pronomineista ja vessoista lähinnä naurettavia tapauksia, mutta fanaattisuudessaan ja aggressiivisuudessaan he ovat aidosti pelottavia ja siksi pyrin välttämään heitä kuin ruttoa (mikäli kyseessä eivät siis ole Blaire Whiten kaltaiset poikkeusyksilöt). Lisäksi heillä on LGBT-aatteen voittokulun myötä kosolti yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, joka vain kasvaa vuosi vuodelta sitä mukaa kuin esim. lasten blokkerihoitoja normalisoidaan ja sukupuolenvaihdoshoitoihin pääsevien määrää tietoisesti kasvatetaan. Mitään tämän lahkon opetuksia ei saa kritisoida ja "sukupuolen moninaisuutta" ajetaan aivottomasti muiden muassa koulutukseen, viranomaistahoihin ja ammattiliittoihin. Koko ideologian perusajatus rakentuu newspeakille ja äärimmäisen poliittisesti korrektin kielenkäytön sävyttämille ideoille, joilla ei ole mitään vastinetta konkreettisessa, fyysisessä todellisuudessa, kuten "setä on täti, koska sukupuoli on mielentila" ja se on soo soo ja hyi häpeä, jos et ajattele näin.

    Ylilyöntejä on tullut tässä asiassa viime aikoina niin paljon, ettei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka kauan tämä pelleily vielä tulee jatkumaan ja missä vaiheessa enemmistö, joka edustaa lähes 100 %:a ihmisistä, tulee laittamaan sille stopin. Siinä vaiheessa, kun hommasta on viimeinenkin alkuviehätys karissut ja televisiossa itsekeksityistä pronomineistaan vollottavat uniikit lumihiutaleet sekä mies- ja naisoletetuista puhuminen alkavat vaihteeksi tuntua taas ankeilta? Siinä vaiheessa, kun sukupuolisegregoidut pukukopit ja naisurheilu päätetään vaihteeksi keksiä uudestaan, kun naiset eivät fysiikkansa vuoksi pärjänneetkään itsensä naiseksi kokeville biologisille miehille ja Caster Semenyan kaltaisille intersukupuolisille? Siinä vaiheessa, kun ilman "portinvartiointia" sukupuolenkorjausleikkauksiin hetken massahuumassa menneet ihmiset alkavat joukolla katua leikkauksiaan, tekevät itsemurhan tai detransitioituvat ja menevät tiedotusvälineisiin puhumaan sukupuolenvaihdoksia vastaan, jolloin yleinen ilmapiiri kääntyy siihen suuntaan, että kaikki sukupuolenvaihdosleikkaukset kielletään?

    VastaaPoista
  11. Ei, ei ne edes yritä asiallista keskustelua, josta kumpikin voi oppia jotain. Vaikka niin väittävät. Heidän kanssaan keskustelu on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa. Kaadetaan nappulat, paskotaan pelilaudalle ja lennetään kertomaan kavereille uskomattomasta voitosta.

    Tämä keskustelukulttuurin puuttuminen on kaikkein suurin ongelma, mikä minulla henkilökohtaisesti on vasemmiston kanssa. Vasemmistossa näyttäisi olevan paljon hyvin kuumapäistä porukkaa, joilla tunteen palo menee järjen edelle. Lisäksi heiltä joukkona puuttuu asiakeskustelun arvostaminen. Oikeistoporukoissa suorastaan vaalitaan keskustelukulttuuria ja siellä on ihmisiä, jotka ihan oikeasti opiskelevat väittelytekniikoita ja argumentointivirheitä ja menevät tahallaan eri mieltä olevien sivuille kommentoimaan hioakseen väittelytaitojaan. Samasta syystä he sallivat vaikka minkälaiset öyhötit omilla somesivuillaan. Heille väittely on jotakin nautinnollista missä voi ja pitää kehittyä, nousta seuraavalle levelille. Oikeistoporukoissa (esimerkiksi blogeissa tai FB-ryhmissä) katsotaan hyvin karsaasti öyhöttejä, vaikka keskustelijat olisivatkin hänen kanssaan pohjimmiltaan samaa mieltä. Samaa ei voi sanoa vassareista. Heillä suorastaan nostetaan öyhötit jalustalle kaikenmaailman triggeri- ja väistövelvollisuussääntöjen avulla.

    Vassareista minä ehdottomasti vastustan vain tuota anarkisti-, unelmahöttö-, telaketjufemmari- ja sukupuolisekoilusiipeä. Anarkismia ja vallankumousmeininkiä en hyväksy ja loput ovat todellisuudesta irtaantuneita. Monet muut vasemmiston ajamat asiat sen sijaan ovat sellaisia, joista voidaan keskustella ja joista pitää keskustella ja joista voidaan päästä yhteysymmärrykseen ja kompromissiin. Jos se vastapuoli vaan osaisi keskustella ja lopettaisi tuon demonisoimisen. Välillä mietin, että onko noilla edes kiinnostusta oikeaan yhteiskunnan kehittämiseen vai kapinoidaanko vain kapinoimisen ilosta.

    Olen seurannut netissä meiltä ja ulkomailta joitakin ihmisiä, jotka sanovat olevansa vasemmistoon päin kallellaan ja vastustavansa oikeistoa. He ovat erittäin, erittäin fiksuja ja mieleni tekisi tutustua heihin ihan netin ulkopuolellakin. Heillä on loistavia havaintoja ja olen heidän kanssaan lähes kaikesta samaa mieltä. Kunnes tullaan talous-, varallisuus- ja työelämäkysymyksiin. Silloin heille iskee outo tunteenpalo päälle.

    Kutsun heitä "pienen ihmisen asialla" -porukaksi. He ovat tyyppejä, jotka ovat huolissaan köyhistä ja syrjäytyneistä ja identifioituvat erittäin vahvasti työnväenluokkaan ja duunarien asioihin. Heillä esiintyy asennetta, jota kutsun "herravihaksi" eli epäluulo vihamielisyyteen asti varakkaita ihmisiä, pomoporrasta ja omistavaa luokkaa kohtaan sekä kaikkea sellaista kohtaan, minkä he assosioivat tähän luokkaan. Kuten ooppera, viinikulttuuri, espressokulttuuri, klassinen musiikki, formaali pukeutuminen, formaalit tilaisuudet tai ravintolat yms. Minuun itseeni he suhtautuvat karsaasti jo pelkän ulkonäköni perusteella ennen kuin olen edes avannut suutani.

    Pienen ihmisen asialla -porukka saattaa olla muuten hyvin asiallista ja sivistynyttä, mutta näissä tietyissä kysymyksissä he muuttuvat suorastaan öyhöteiksi ja alkavat suoltaa tuota perussettiä, kuten ad hominemeita, olettamuksia, sanojen laittamista suuhun, kärjistyksiä, karikatyyrejä, demonisoimista, henkilöhistoriaan viittauksia jne. Se on jännä. Tämä työ ja talous on heille joku kipukohta. Heidän tekemänsä itse havainnot työstä ja taloudesta kyllä itsessään voivat olla ihan oikeita, osuvia ja hyviä. Siksi heitä seuraankin. Tämä porukka on se osa vassareista, joiden kanssa kyllä jaksan olla kärsivällinen ja yrittää keskustella heidän kanssaan.

    VastaaPoista
  12. Loistava blogi ja hyvää juttua.

    Karvakasassa myös loistavaa.

    Tuli muuten mieleen, että onkos sametti ehkä inspiroinut seuraavan kohdasta %:50 alkaen?

    https://www.youtube.com/watch?v=gOKbBVW3FZo&t=433s

    T: Mil24 tst-kopteri

    VastaaPoista
  13. "Pidän tiettyä etäisyyttä kaikkiin poliittisiin ryhmittymiin."

    Toimit kuitenkin jokin aika sitten aktiivisesti PS-nuorissa. Sen ehkä olisi tuossa kohtaa voinut mainita.

    VastaaPoista
  14. En nyt tiedä, onko satunnainen baarissa käynti ja nettiryhmän seuraaminen "aktiivista toimimista". Kuten totesin kirjoituksessa, olen kurottanut joitakin ryhmiä kohti. PS-Nuoret ei ole ainoa. Suhtaudun myös PS-Nuoriin kriittisesti vaikka he ovat tähän mennessä sopivin löytämäni poliittinen ryhmä ja tuen heitä kyllä.

    VastaaPoista
  15. Mielestäni PS-nuorten paikallisjärjestön hallituksen varajäsenenä toimiminen on "aktiivista toimimista".

    VastaaPoista
  16. Oletko muuten ikinä törmännyt tähän blogiin http://momochuunosekai.blogspot.fi/
    Kirjoittaja on poika (aina esitellyt itsensä poikana ja puhunut itsestään poikana), joka harrastaa naiseksi laittautumista. (On myös erittäin kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista, mukaan lukien katumuodista, joka sattuu olemaan erittäin tytöille kohdistettua.) Monissa postauksissa käsitellään sukupuolta/sukupuoli-identiteettiä ja kaikissa antaa ymmärtää olevansa poika/mies. Seksuaalista suuntautumista kysyttäessä ilmoittanut olevansa hetero, koska on naisista kiinnostunut. Kysyttäessä halusta aloittaa transhoidot, hän vastasi: "Leikkausta tai hormoneja ei sitä paitsi edes saa aloittaa, ellei diagnosoida transsukupuoliseksi, jollainen minä en varmastikaan ole..."
    Eli ei ainoastaan epäile, vaan on varma siitä, ettei ole. No, seuraavassa postauksessa hän ilmoitti, että lukiessaan tuon "postauksen rohkaisevia kommentteja minulle vihdoin lopullisesti kirkastui" se, että hän haluaa transhoitoihin ja nyt hän kirjoittaa olevansa sittenkin transsukupuolinen, kun 5 päivää sitten kirjoitti, ettei "varmastikaan ole" sitä. Kyllä, 5 päivää, ja tyyppi sitten meni sinne trans-klinikalle.
    No, pari vuotta jälkeenpäin hän bloggasi, ettei sittenkään halua alkaa syödä hormoneja, vaan jatkaa elämäänsä tyytyväisesti miehen kehossa. Hän kirjoittaa kysyvänsä itseltään: "kysynpä nyt itseltäni: miksi ulkonäkö on niin tärkeä asia? Ja vielä tarkemmin: miksi koko sukupuoli on minulle niin tärkeä asia? Tarpeeksi vakuuttavia vastauksia en keksi. Onhan paljon elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, jotka eivät juurikaan vaivaa mieltään ulkonäöllään tai edes sillä, mitä sukupuolta ovat."

    No, tämähän ei lukijoille sopinut. Hän sai ison liudan kommentteja, joissa hänelle sanottiin, että hän on tekemässä suurta virhettä elämässään ja ehdottomasti pitäisi alkaa syödä hormoneja. Ärsyttää edes lukea niitä sen enempää, mutta niissä jatkuvasti väitetään hänen tehneen päätöksensä vanhempiensa mieliksi, tms., vaikka hän aina kertoo, ettei asia mene niin, vaan hän on itse ok ja tyytyväinen näin.

    Vielä joku vuosi myöhemmin hän kirjoitti: "On sanottava, että transprosessi ei ole käynyt mielessä varmaankaan lähes vuoteen." Hän kertoo, ettei yksinkertaisesti vain ajattele samoin kuin ennen, eikä sukupuolella ole samanlaista merkitystä kuin ennen.
    Sukupuoli-identiteetin sijaan ajatukset täyttyivät ennemmin liikuntaharrastuksesta. Sekin oli lukijoiden mielestä merkki siitä, että hän pakenee harrasteluun todellista minäänsä ja peittelee sillä todellista haluaan mennä hoitoihin ja jotain sinne päin.

    VastaaPoista
  17. Ihmisten draama... Oikeasti millään ei ole mitään väliä

    VastaaPoista
  18. Mielestäni PS-nuorten paikallisjärjestön hallituksen varajäsenenä toimiminen on "aktiivista toimimista".

    Kävin kerran vuodessa kokouksessa. Loput oli tuota satunnaista baareilua ja nettiryhmien lukemista.

    VastaaPoista
  19. Oletko muuten ikinä törmännyt tähän blogiin http://momochuunosekai.blogspot.fi/

    Olen lukenut. Mielestäni kyseinen tyyppi on hyvin symppis ja vaikuttaa selväjärkiseltä. Hänen pohdintansa sukupuolikokemuksestaan ovat maanläheisiä. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka saattaisi olla "vain" transvestiitti ja harmittaa lukea noita kommentteja hänen blogissaan. Tässä on aika hyvä esimerkki siitä "jos epäilet olevasi trans, olet trans" -ajattelutavasta, joka on transyhteisön "default" -ajattelutapa tällä hetkellä. Minusta se on vaarallinen ajattelutapa ja vähän välittyy sellainen fiilis, että lukijat painostavat Momochuuta lääketieteellisiin hoitoihin. Momochuun kaltaisia tyyppejä pitäisi enemmänkin rohkaista olemaan menemättä transprosessiin. On ihmisen oma etu, jos hän kykenee hyväksymään kroppansa sellaisena kuin se on.

    Momochuu kirjoittaa (boldaukset ovat minun):

    "Ratkeamattomien ongelmien lisäksi myös prosessiin ja hormoneihin liittyvät plussat ja miinukset tuntuvat ajan mittaan selkiytyneen, ja vaikuttaa siltä, etteivät myönteiset asiat loppujen lopuksikaan ylitä kielteisiä. Mieluummin elän tulevaisuudessakin läheisissä väleissä vanhempieni kanssa murehtimatta ylimääräisistä sairausriskeistä ja kykenevänä saamaan jälkikasvua. Kyseisten asioiden merkitys on vain korostunut nyt kesällä perheen kanssa aikaa viettäessä, pienistäkin terveysmurheista stressaantuessa ja serkkujen viime vuosina syntyneitä pikkuihmisiä ihastellessa.

    Faktahan on se, että prosessi vaikuttaisi pääosin vain ulkonäköön. Toki ulkonäöllä ja siitä välittyvällä sukupuolivaikutelmalla on vaikutusta moniin elämänalueisiin, kuten yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen elämään, mutta toisaalta niihin on mahdollista vaikuttaa muillakin tavoin, ilman prosessiakin. Tässä elämäntilanteessa tuntuu vain jotenkin absurdilta ajatella, että ulkonäön muokkaaminen pystyisi mitenkään nostamaan kokonaisonnellisuuttani aiempaa korkeammalle tasolle, vaikka niin aiemmin halusinkin uskoa.

    Transprosessiin haikaillessani olen pitänyt ulkonäön merkitystä itselleni kyseenalaistamattomana, mutta kysynpä nyt itseltäni: miksi ulkonäkö on niin tärkeä asia? Ja vielä tarkemmin: miksi koko sukupuoli on minulle niin tärkeä asia? Tarpeeksi vakuuttavia vastauksia en keksi. Onhan paljon elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, jotka eivät juurikaan vaivaa mieltään ulkonäöllään tai edes sillä, mitä sukupuolta ovat. Tuntuu, että tällaisen ulkonäöstä ja sukupuolesta "välinpitämättömän" mielentilan löytäminen saattaisi olla kaikkein paras ratkaisu minulle. Eikä se välttämättä ole kovinkaan mahdotonta. 

    Toki jos taikasauvaa heilauttamalla olisi mahdollisuus muuttua biologiseksi naiseksi, tekisin sen edelleen hetkeäkään miettimättä. Koska näin ei ole, ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi prosessin läpikäyminen, mutta jotenkin vain tuntuu, ettei prosessin läpikäyneen ihmisen elämä ole minua varten."

    VastaaPoista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.