perjantai 18. marraskuuta 2016

Lapsen sukupuolidysforia ei välttämättä ole merkki yhtään mistään

Olen viime viikkoina tutustunut pieleenmenneisiin transtapauksiin ja transsukupuolisuuden kritiikkiin. Edellisessä postauksessani käsittelin ihmisiä, jotka vaihtoivat sukupuolensa tai aloittivat vaihdoksen, mutta halusivat vaihtaa myöhemmin takaisin. Toinen kiintoisa ryhmä on ne ihmiset, jotka kokivat lapsena ja/tai nuorena sukupuolidysforiaa, mutta eivät koskaan ryhtyneet sukupuolenvaihdokseen. He saattoivat jopa kasvaa kokonaan sukupuolidysforiasta ulos. Tällaiset ihmiset eivät luonnollisesti näy myöskään missään tilastoissa.

Tällaisia ihmisiä on paljon. Olen itsekin tuntenut useita tapauksia henkilökohtaisesti ja minusta näyttää siltä, että jokaikinen ihminen, joka on ollut sellaisissa piireissä, joissa LGBT-porukkaa on paljon, tuntee tällaisia tapauksia useita myöskin. Tietyissä piireissä on todella paljon porukkaa, jotka ovat jossain kohtaa kyseenalaistaneet sukupuoli-identiteettinsä ja/tai syntymäsukupuolensa roolin ja kokeneet jonkinasteista yhteenkuulumattomuutta biologisen sukupuolensa edustajien kanssa. Usein he myös kokevat jonkintasoista ahdistusta fyysisistä sukupuoliominaisuuksistaan. Naisilla rintojen vihaaminen on yleistä. Nämä ihmiset saattavat kuitenkin kasvaa normaaleiksi heteronaisiksi ja -miehiksi, mennä vastakkaisen sukupuolen yksilön kanssa naimisiin, saada lapsia ja olla onnellinen niin. Tutkimusten mukaan 80% Yhdysvalloissa transtutkimuksissa olleista lapsista ja nuorista lakkaa olemasta dysforisia aikuisina. Ja tässä luvussa on mukana ainoastaan tutkimuksissa olleet. Todellinen luku on varmasti paljon lähempänä sataa prosenttia.

Se, että lapsi tai nuori kokee sukupuolidysforiaa ja halua olla vastakkaisen sukupuolen yksilö, ei välttämätä tarkoita yhtään mitään. Se, että henkilö kokee lapsena hämmennystä sukupuolestaan ei tarkoita, että kyseinen henkilö on transsukupuolinen. Tällä hetkellä maailmalla on iso juttu ns. translapset (transkids), mikä tarkoittaa sukupuolidysforiaa kokevia lapsia ja sukupuolenvaihdoshoitojen antamista lapsille. Erityisesti Yhdysvalloissa on alkanut levitä murrosiän estävien lääkkeiden antaminen lapsille (puberty blockers), jotta he eivät kehittyisi syntymäsukupuolensa yksilöksi. Tällaiset tapaukset aloittavat estolääkityksen esiteini-iässä eli ennen 14 vuoden ikää ja siirtyvät käyttämään hormonivalmisteita 15-16 -vuotiaina. Eli heidän normaali murrosikänsä estetään keinotekoisesti ja jo teini-iässä he siirtyvät käyttämään vastakkaisen sukupuolen hormoneja (tytöt testosteronia ja pojat estrogeeniä). Ensimmäiseen leikkaukseen he saattavat mennä jo 16-17 -vuotiaina. Tapauksia on myös Britanniassa ja homma leviää ympäri läntistä maailmaa tällä hetkellä. Se on tullut myös Suomeen, mihin palaan kohta. Homma leviää juuri Yhdysvalloissa siitä syystä, että siellä terveydenhoitosysteemi on erilainen ja transaktivistit ovat siellä saaneet pitkälti purettua ns. portinvartioinnin (gatekeeping) eli siellä henkilön ei tarvitse sukupuolenvaihdoshoitoja saadakseen osallistua mittaviin transtutkimuksiin niinkuin Suomessa ja muualla Euroopassa. Kaiken tämän mahdollistaa erityisesti transaktivistien harjoittama mittava yhteiskunnallinen aivopesu siitä, että transsukupuoliseksi synnytään ja henkilön transidentiteetin kieltäminen on sortoa, suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa. Olen lukenut paljon yhdysvaltalaisten vanhempien kertomuksia siitä, miten heidän oli uskomattoman vaikeaa löytää lapselleen terapeutti, joka suhtautuisi transagendaan kriittisesti. Useat terapeutit lähtevät täysin sokeasti tukemaan jopa pienten lasten ja varhaisteinien transidentiteettiä ja ohjaavat sukupuolensa kanssa kipuilevan ihmistaimen suoraan transsukupuolisten tukiryhmiin tai murrosiän estolääkitystä myöntäville lääkäreille. Tässä linkkejä videoihin, joissa on ns. translapsia:
Jenkkiläisiä translapsia
Lisää jenkkiläisiä translapsia
Translasten leiri
Brittiläisiä translapsia

Sain aikaisemman postaukseni kommenteissa linkkivinkin erään suomalaisen äidin blogiin. Kyseisellä äidillä on ns. transsukupuolinen lapsi (sanon "ns", sillä lapselta ei voida luotettavasti diagnosoida transsukupuolisuutta) ja hän bloggaa arkielämästä tällaisen lapsen kanssa. Luin koko blogin läpi alusta loppuun. Lapsi on ekaluokkalainen biologinen poika, joka elää tyttönä. Äiti tukee pojan tyttöilyä täysin sokeasti ja taistelee terveydenhoidon ammattilaisten kanssa pojan transsukupuolisuudesta. Homma on mennyt niin pitkälle, että poika käy koulussa tytöksi pukeutuneena, käyttää tytön nimeä ja jopa koulutodistukset kirjoitetaan tällä nimellä (se ei ole pojan virallinen nimi) ja äiti selittelee pitkin kyliä toisille lapsille ja aikuisillekin, että joillekin tytöille kasvaa vahingossa penis, mutta "se on ihan pikkujuttu, ei haittaa mitään ja sen voi korjata myöhemmin". Poika on vapautettu koulun uimatunneilta ja pojan todellinen sukupuoli salataan kaikilta.

Tässä on oppikirjaesimerkki transaktivistien aivopesusta ja että mihin se voi reaalimaailmassa johtaa. Tässä ei ole järjen, todellisuudentajun ja maalaisjärjen hiventäkään ja lisäksi pojan äiti oikeasti leikkii tulella. Lapsen transidentiteetin tukeminen voi olla vaarallista. Maailma on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka lakkasivat olemasta dysforisia aikuisina ja edellisessä postauksessani käsittelin ihmisiä, jotka halusivat vaihtaa takaisin syntymäsukupuoleensa. Mutta sukupuolenvaihdoshoidot ovat peruuttamattomia. Et saa koskaan takaisin jotakin sellaista, joka on kerran leikattu irti. Myös hormonihoito tekee pysyvää jälkeä. Tässä on video, jolla puhuu sukupuolenvaihdoksen keskeyttänyt biologinen nainen. Vaikka hän keskeytti on hän aivan miehen näköinen. Lapsi tai nuori ei omaa riittävää harkintakykyä ja elämänkokemusta pystyäkseen päättämään sukupuolenvaihdoksesta. Se on päätös, jonka kykenee tekemään ainoastaan aikuinen. On hullua, että tässä maailmassa täytyy olla aikuinen voidakseen ottaa tatuoinnin tai juodakseen alkoholia ja kaikille on päivänselvää, että miksi näin on, mutta jostakin ihmeen syystä sukupuolenvaihdos pitäisi voida tehdä jo lapsena. On normaalia, että ihmiset tekevät pentuina kaikkea hullua ja typerää, mitä katuvat tai häpeävät aikuisina. On normaalia kokea epävarmuutta ja hämmennystä. Se kuuluu nuoruuteen ja kasvuun. Lapsen tai nuoren ei pidä koskaan antaa tehdä peruuttamattomia muutoksia kehoonsa. Sitä paitsi, minkälaista tuhoa tekee lapsen psyykelle se, että hän elää salattua elämää ja joutuu piilottelemaan todellista kehoaan ja minäänsä? Vapauttaminen uimatunneilta on kuin tunne, että omassa itsessä on jotain peruuttamattomasti vialla ja väärin. Miten lapsi voi koskaan tietää, ettei kykene olemaan syntymäsukupuolensa yksilö, jos ei koskaan saa edes mahdollisuutta olla kyseisen sukupuolen yksilö? Miten hän voi tietää, ettei kykene elämään kehossaan, jos ei saa mahdollisuutta kokeilla ja tutkia, mihin kaikkeen hänen kehonsa pystyy ja miltä se kaikki tuntuu? Miten kenenkään aikuisen mielestä voi olla hyvä idea laittaa lapsi kouluun väärällä nimellä ja salata hänen todellinen sukupuolensa kaikilta? Miten kenenkään aikuisen mielestä voi olla hyvä idea sanoa pojalleen, että sinäkin voit mennä miehen kanssa naimisiin ja tulla äidiksi niinkuin kaikki tytöt, ja pisteeksi iin päälle selitellä pojalle itselleen ja toisille lapsille, että joillekin tytöille kasvaa vahingossa penis ja joillekin pojille vagina? Tällainen jos mikään on omiaan aiheuttamaan lapsille eeppistä hämmennystä. Suomalainen äiti kirjoittaa blogissaan, miten hänen tyttärensä (toinen, biologinen tyttö) oli yksi päivä myrtsillä tuulella ja kun äiti kysyi, mikä hätänä, niin tyttö vastasi, että hänkin haluaisi olla tyttö. Tyttö oli verrannut itseään veljeensä, jonka tyttöyttä äiti vakuuttelee kaikille. Kaikki lapset ovat vaarassa, myös terveet. Juuri tässä kyseisessä tapauksessa on myös erittäin merkittävää se, että tyttöilevä poika ei ole äitinsä biologinen lapsi. Kyseessä on huostaanotettu lapsi, joka on sijoitettu tähän perheeseen. Emme tiedä, miksi poika on huostaanotettu ja millaisista oloista, mutta tässä kohtaa pitäisi kaikilla hälytyskellot soida. Erityisesti sen varjolla, mitä sukupuolenvaihdoksensa peruuttaneet ihmiset ovat sanoneet traumoista. Lue siitä lisää edellisestä postauksestani.

Kun tälle äidille vinkattiin blogistani ja kritiikistäni, niin hänen reaktionsa oli se, että minä olen vain kateellinen ja minulla on todella paha olla, enkä tiedä lasten kasvatuksesta mitään.

Noniin. Minun mahdollinen paha oloni tai kateellisuuteni tai kasvatustietämykseni tai sen puute on täysin irrelevanttia. Se, mitä tuo äiti tekee, on järjenvastaista ja hänen selittelynsä pojan tyttöydestä ovat todellisuudenvastaisia. Minä olen blogissani esitellyt tutkimustuloksia ja esimerkkitapauksia. Niiden olemassaolo ei liity minun hyvään tai pahaan olooni mitenkään. Olen myös osoittanut, että leikkaukset eivät ole pikkujuttu, kehonmuokkaus ei ole helppoa ja siihen liittyy todella vakavia riskejä. Eihän kukaan vanhempi voi haluta lapselleen tällaista? Minä olen huolissani siitä, että jotkut aikuiset ovat menettäneet suhteellisuudentajunsa (lue: järkensä) ja kokevat, että on ok riskeerata lapsen mielenterveys ja tulevaisuus jonkun agendan vuoksi. On huolestuttavaa, että jotkut aikuiset eivät näe ongelmaa siinä, että lapsia voidaan uhrata tällä tavalla. On huolestuttavaa, että he täysin sulkevat silmänsä kaikilta todisteilta. On fakta, että lapsen tai nuoren sukupuolidysforia valtaosassa tapauksista katoaa aikuisikään mennessä. On fakta, että on olemassa ihmisiä, jotka kävivät läpi sukupuolenvaihdoksen ja halusivat vaihtaa takaisin. On fakta, että on olemassa ihmisiä, jotka katuivat sukupuolenvaihdostaan. On fakta, että on olemassa sellaisia mielenterveyshäiriöitä ja tiloja, jotka aiheuttavat sukupuolidysforiaa ja voidaan sekoittaa transsukupuolisuuteen. On fakta, että lapset ja nuoret eivät kykene tekemään harkittuja päätöksiä niinkuin aikuinen.

Yksi suosikkiblogeistani netissä on yhdysvaltalaisen äidin ylläpitämä blogi 4th Wave Now. Äidillä on sukupuolidysforiaa kokeva lapsi ja blogin tarkoitus on koota yhteen vanhempia, jotka ovat samassa tilanteessa, jakaa tietoa ja kokemuksia ja järjestäytyä vastustamaan lapsille suunnattua transagendaa. Blogissa on todella paljon linkkejä tutkimuksiin, artikkeleihin ja muihin blogeihin. Blogissa on myös paljon vieraskynäpostauksia (guest post), joissa joku muu kuin blogin ylläpitäjä kertoo kokemuksistaan sukupuolidysforian kanssa. Tsekkaa tägi "guest post". Vieraskynien seassa on useita postauksia ihmisiltä, jotka itse kokivat lapsena sukupuolidysforiaa, mutta kasvoivat siitä yli. Kaikille näille tapauksille on yhteistä se, että henkilöille tapahtui lapsena ja/tai nuorena jotakin sukupuolisesti hämmentävää. Jonkin tapahtuman vuoksi heille syntyi mielikuva ja tunne siitä, että he ovat erilaisia kuin muut sukupuolensa edustajat ja heidän olisi pitänyt syntyä vastakkaisen sukupuolen yksilöksi. Merkittävää on myös se, että useimmat blogissa kirjoittavat sukupuolidysforiaa lapsena kokeneet naiset ovat lesboja. Kaikki löytämäni sukupuolenvaihdoksensa peruuttaneet naiset ovat lesboja. Tämä ei voi olla sattumaa. Palaan seksuaaliseen suuntautumiseen myöhemmin tässä tekstissä. Tässä pari esimerkkiä blogin tarinoista:

Charlie Rae oli tyttö, joka rakasti pelata jalkapalloa ja harrasti tae kwon do:ta, eikä ymmärtänyt muita tyttöjä ollenkaan. Hän halusi leikkiä vain poikien kanssa. Hän halusi olla poika, mutta hänen äitinsä oli todella jalat maassa, eikä hyväksynyt ollenkaan tällaista puhetta. Hänen äitinsä oli ns. vahva nainen, eikä ottanut sukupuolidysforiaa lainkaan vakavasti. Hän oli sitä mieltä, että tyttö voi tehdä tasan mitä haluaa, eikä se tee hänestä poikaa. Hän ei suostunut kutsumaan Charlieta poikatytöksi. Äiti sanoi: "Mitä helvettiä oikein puhut? Ei, sinä olet tyttö". Teini-iässä Charlie löysi uuden kaveripiirin, missä oli hänenkaltaisiaan poikamaisia tyttöjä. Hän tunsi viimein yhteenkuuluvuutta toisiin tyttöihin ja tuli siihen tulokseen, että hänen äitinsä oli aina ollut oikeassa. Charlien viesti sukupuolisesti poikkeavien lasten vanhemmille on: älkää ottako sitä niin kauhean vakavasti.

Juniper oli tyttö, jolla oli hyvin herkkä kaksoisveli, kun Juniper itse oli voimakasluonteinen. Lapsina he katsoivat itseään peilistä ja veli sanoi: "Minun olisi pitänyt olla tyttö ja sinun poika, koska minä olen meistä kauniimpi". Koulussa veljeä kiusattiin ja veli juoksi Juniperin luo turvaan. Lopulta toisetkin pojat tulivat Juniperin luo turvaan, jos heitä kiusattiin. Juniperin veli piti Juniperiä veljenä eikä siskona. Juniper koki, että Jumala oli tehnyt virheen ja hän rukoili, että heräisi aamulla poikana. Hän koki murrosiässä kehonsa muutokset todella ahdistavina ja hänestä tuli itsetuhoinen. Hänen veljensä oli teininä ristiinpukeutuja (crossdresser) eli käytti mekkoja ja meikkiä. 18-vuotiaana Juniper ymmärsi olevansa lesbo ja se oli hänelle todella vaikea asia. Hän tapasi transsukupuolisia ja vakuuttui siitä, että hän oli itsekin transsukupuolinen. Myöhemmin hän ymmärsi, että hän ei ole mies, vaan hän on vahva maskuliininen nainen ja se on täysin ok. Hän on helpottunut, ettei koskaan ryhtynyt mihinkään sukupuolenvaihdoshoitoihin ja on huolestunut nykymeiningistä, missä sukupuolisesti poikkeavia lapsia pidetään heti transsukupuolisina ja heitä rohkaistaan sukupuolenvaihdokseen. Hänen veljensä lakkasi ristiinpukeutumasta myöhäisteini-iässä. Juniperin mielestä hänen ja hänen veljensä pitäminen transsukupuolisina lapsina olisi ollut tuhoisaa, sillä hänestä heidän molempien ongelmat olivat traumaperäisiä.

Dot oli lapsena poikamaisella tavalla aggressiivinen tyttö. Hän leikki poikien kanssa tappeluleikkejä, metsästi ötököitä, vihasi mekkoja ja repi barbie-nukeilta päät irti. Hän samaistui voimakkaasti miehiin sekä elokuvien ja TV-sarjojen miespuolisiin hahmoihin. Hän ei tullut tyttöjen kanssa toimeen ja vihasi tyttöjä. 10-vuotiaana hän koki, että hänen kehonsa on väärä. Hän häpesi kehoaan ja sulkeutui omiin fantasiamaailmoihinsa, jotta hänen ei tarvitsisi kohdata todellisuutta ja omaa kehoaan. Eräs sukulaismies käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen ja Dot alkoi unelmoida mieheksi muuttumisesta, omasta peniksestä ja fyysisestä voimasta. Teininä hän koki voimakasta tarvetta olla yksi pojista ja tulla hyväksytyksi yhtenä pojista. Hänen oli vaikeaa suhtautua tyttöihin. 18-vuotiaana hän tuli tietoiseksi seksismistä ja että pojat näkivät hänet yhtenä tytöistä ja siten seksiobjektina. 20-vuotiaana hän löysi feministiset yhteiskuntateoriat ja nämä ohjasivat hänet tarkastelemaan omaa naiseuttaan ja naiseutta ylipäätään erilaisista näkökulmista. Vuosien tutkiskelun jälkeen hän lopulta hyväksyi naiseutensa.

4th Wave Now -blogin kommenteissa on myös todella paljon keskustelua. Joissakin postauksissa on satoja kommentteja. Ihmiset kertovat avoimesti omista sukupuoli-identiteettikokemuksistaan lapsina. Jonkintasoinen dysforia ja hämmennys on yllättävän yleistä. On todella paljon ihmisiä, jotka kokivat epävarmuutta ja hämmennystä sukupuolestaan lapsena, mutta kasvoivat siitä yli teini-iän jälkeen. Myös minä olen henkilökohtaisesti törmännyt tällaisiin ihmisiin. Moni aikuinen ihminen on sanonut, että on helpottunut, että oli itse lapsi ennen nykyaikaa. Heidän omana aikanaan ei kukaan puhunut trans- tai muunsukupuolisuudesta ja moni on sanonut kokevansa, että ennen sukupuolisesti poikkeavilla oli helpompaa, koska ilmapiiri oli yksinkertainen. Ei ollut sitä vaihtoehtoa, että voisin olla joku numeraaliegosukupuolinen panromanttinen audiodemiseksuaali, joten asioita oli helpompi pyöritellä pienessä päässään, kun ei ollut niin paljon hämmentäviä käsitteitä. Nykyilmapiiri monisukupuolisuuksineen on todella hämmentävä ja ahdistava. Moni on sanonut olevansa todella peloissaan sukupuoli-identiteettiongelmien kanssa kamppailevien lasten ja nuorten puolesta.

Moni on sanonut, että 80- ja 90-luku olivat monessa suhteessa upeaa aikaa ja silloin oli parempi meininki kuin nykyään. Tuolloin oli paljon liikehdintää tiukkojen sukupuoliroolien romuttamiseksi, mutta kukaan ei puhunut transsukupuolisuudesta. Silloin olivat vahvasti pinnalla esimerkiksi sellaiset artistit kuin David Bowie ja Marilyn Manson, jotka avoimesti leikittelivät sukupuolirooleilla ja ihmiset usein miettivät, että kumpaa sukupuolta he edustavat. Mutta kenellekään ei tullut edes mieleen ehdottaa, että he olisivat jotakin muuta sukupuolta kuin mitä biologisesti edustavat. Olen itsekin sanonut, että todellista sukupuolten tasa-arvoa on viestittää, että saat olla minkälainen poika tai tyttö tahansa. Saat tehdä mitä tahansa ja se on ok. Ei ole olemassa asioita, jotka ovat vain pojille tai vain tytöille. On täysin ok ja hyväksyttävää olla erilainen. Mutta siinä kohtaa, kun aletaan pitämään ihmistä muun sukupuolen kuin hänen biologisen sukupuolensa edustajana, niin mennään metsään.

Homot ja lesbot ovat olleet läpi historian tunnettuja erilaisuudestaan ja he ovat kautta aikain rikkoneet sukupuolirajoja. Homomiehet ovat tunnetusti feminiinisiä ja lesbonaiset maskuliinisia. Olen tuntenut paljon homoja ja heille on aivan tyypillistä, että olivat lapsena kiinnostuneet tyttöjen jutuista, kuten koruista ja mekoista ja kissanpennuista, tulivat hyvin toimeen tyttöjen kanssa ja leikkivät mielellään tyttöjen kanssa tyttöjen leikkejä. Minulla oli yläasteella samanikäinen miespuolinen kirjekaveri, joka kirjoitteli minulle viikoittain pitkiä kirjeitä, joissa vuodatti ahdistustaan sukupuolirooleista. Häntä kiusattiin koulussa, kaikki hänen ystävänsä olivat tyttöjä ja häntä ahdisti kovasti, kun toiset jaottelivat asioita tyttöjen ja poikien juttuihin. Hän pukeutui isosiskojensa vaatteisiin ja koruihin ja koristeli kirjoittamiaan kirjeitä tarroilla ja hileillä. Lukiossa hän tajusi olevansa homo. Hänen tarinansa on tyypillinen. Monet homot myös jossain kohtaa nuoruuttaan kokevat sukupuoliristiriitaa ja saattavat kyseenalaistaa sukupuoli-identiteettinsä. Brittiläinen homoseksuaali näyttelijä Rupert Everett kertoo omasta lapsuudestaan ja varoittaa nykyisestä translapsitrendistä seuraavasti: "Halusin tosissani olla tyttö. Kiitos Jumalalle siitä, että maailma ei silloin ollut sellainen kuin nykyään, sillä olisin nyt hormoneilla ja olisin nainen. Viidentoista ikävuoden jälkeen en enää koskaan halunnut olla nainen."

Tutkimusten mukaan sukupuolenvaihdoksen varhaisteininä aloittaneista pojista 94 % koki kiinnostusta oman sukupuolen edustajia kohtaan ja tytöillä luku oli peräti 100 %. Sattumaako? Kiinnostavaa.

Eräs brittiläinen homomies kirjoittaa artikkelissaan, että nykyaikainen transagenda on uusi homofobian muoto. Lasten sukupuolenvaihdos on vain homojen eheytysterapian uusi muoto. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen tämän väitteen. Jos lapsi on tyttömäinen poika tai poikamainen tyttö, niin ihmisten ensimmäinen ajatus on, että lapsi on transsukupuolinen. Olen kuullut, että hyvin konservatiivisille ihmisille lapsen sukupuolenvaihdos on helpompi asia kuin lapsen homoseksuaalisuus. Joillekin ihmisille on helpompaa ajatella, että heidän pojastaan tuli heteronainen kuin että poika olisi homomies, tai että tytöstä tuli heteromies lesbonaisen sijaan. Sen sijaan, että yhteiskunnassa avoimesti hyväksyisimme homomiehet ja lesbonaiset ja ihmiset, jotka ovat erilaisia kuin muut, niin teemmekin sen johtopäätöksen, että henkilö ei ole mies tai nainen lainkaan, vaan hän on joku muu. Tästä erittäin hyvä esimerkki on eräs äiti, joka kommentoi aiemmin mainitun suomalaisen translapsen äidin blogissa. Tämä äiti kirjoittaa viestissään: "Minulla on viisivuotias poika joka rakastaa kaikkea kimaltavaa, pinkkiä, prinsessa juttuja ja mekkoja. Kotona saakin leikkiä niillä paljon. Ehkä vaikutusta on sillä kun idoli on kaksi vuotta vanhempi serkkutyttö jonka kanssa tottunut leikkimään. Poika ihannoi kaikkea kaunista: kukkia ja perhosia. Elehtii usein "tyttömäisesti" mutta myös "poikamaisesti". Pitää myös turtleseista ja hämähäkkimiehestäkin. Tosin kauniit prinsessat vievät voiton :) Haluaa roolileikeissä aina olla tyttö. Pippeliään ei kyllä mitenkään mielestäni häpeile. Räpeltää sitä hyvinkin usein ja naureskelee kun se välillä nousee. Tutkii kuten tuon ikäinen tekeekin. Ei ole kertaakaan sitä halunnut pois tai sanonut olevansa tyttö. Jokus kyllä että olisi mieluummin tyttö. En tiedä jotnekin kun tietää että transihmisiä on niin kovasti mietityttää oman lapsen tilanne. Onko vain kehitysvaihe ja kyseessä herkempi poika. Vai hämmentynyt pieni ihminen väärässä kehossa. Mielestäni ehkä enemmän kyse herkästä pojasta. Mutta siis tuleeko sinulle tuosta mieleen mitään? Miten kannattaa äitinä toimia? Olisiko jotain tiettyjä kysymyksiä jolla voisin saada selkoa tilanteeseen?"

Minusta tämä kuvaus kuulostaa tyypilliseltä homomieheltä. On vaarallista edes ajatella, että kyseessä voisi olla transnainen. Homomiehet ovat kautta historian olleet tunnettuja feminiinisyydestä ja sukupuoliroolien rikkomisesta. Homoskenessä "tyttöily" on todella suosittua ja ns. tyttöhomot/femmehomot ovat iso osa homoskeneä ja heillä on omat vankat faninsa. Todella monella homo- ja bi-miehellä on iso fetissi naisten vaatteisiin ja he saavat kiksejä tytöksi pukeutumisesta tai tytön roolissa olemisesta. Myynnissä on myös sellaista eroottista materiaalia, missä on yksinomaan hyvin feminiinisiä ja/tai tytöiksi pukeutuneita miehiä, jotka käyttäytyvä kuin tytöt. Näyttävälle naiseksi pukeutumiselle on oma sanansa, drag. Jokainen tietää, mikä drag queen on. Tämä kaikki kannattaa pitää mielessä. Homomiehen ja yleensä myös bi-miehen usein tunnistaa jo kehonkielestä ja puhetyylistä. Heissä on jotakin selvästi erilaista kuin heteromiehissä. Tässä on video, jolla eräs homomies kertoo päivästään. Äärimmäinen esimerkki feminiinisestä homomiehestä on amerikkalainen bisnesmies Jeffree Star.

Kannattaa myös pitää mielessä, että tyttöily tai poikailu ei välttämättä ole aina merkki yhtään mistään. Kaikissa tapauksissa ei ole kyse edes lesboudesta tai homoudesta. Minun oma veljeni pukeutui lapsena mekkoon ja halusi olla tyttö. Hänestä kasvoi normaali heteromies. Aiemmin mainitun suomalaisen äidin blogin kommenteissa on viesti naiselta, joka kertoo, että halusi olla lapsena poika ja jopa teki puutarhaletkusta peniksen. Hänestä kasvoi heteronainen. Tällaisia tapahtuu. Ihmiset tekevät pentuna kaikennäköistä. Jotkut ihmiset myöskin tykkäävät rikkoa sukupuolirooleja ihan muutenvaan. Yksi parhaista ystävistäni on heteromies, joka tykkää pukeutua hameisiin, käydä genderbender-tapahtumissa ja eläytyä naisen rooliin roolipelien muodossa. Hän on kritisoinut paljon ahtaita sukupuolirooleja ja on kiinnostunut siitä, että millaista olisi olla nainen. Hän on kuitenkin sanonut, ettei koe minkäänlaista sukupuoli- tai kehodysforiaa ja vaikka häntä kiinnostaisi elää naisena, niin hän haluaisi kuitenkin vaihtaa takaisin mieheksi.

Aiemmin mainitun Charlie Raen neuvo onkin todella hyvä: älkää vanhempina ottako lastenne tekemisiä ja haluamisia niin kamalan vakavasti! Jos 12-vuotias tyttösi haluaa silikonitissit, niin miten reagoit? Miksi tissien tai muiden ruumiinosien leikkaaminen irti olisi yhtään enempää ok? 4th Wave Now-blogissa ihmiset ovat sanoneet, että jos lapsesi on jollain tasolla sukupuolisesti poikkeava ja haluaa tehdä sukupuolelleen epätyypillisiä asioita, niin anna hänen tehdä niin äläkä itse ylireagoi siihen tai tee siitä numeroa. Jos tyttösi haluaa opetella autonkorjausta ja harrastaa karatea, niin anna hänen tehdä niin. Jos poikasi haluaa leikkiä barbeilla ja leipoa kuppikakkuja, niin anna hänen tehdä niin. Anna lapsen tehdä niitä asioita, joista hän on kiinnostunut ja joista hän saa iloa. Näiden asioiden kieltäminen häneltä aiheuttaa surua, koska et anna hänen tehdä jotakin sellaista, mistä hän tykkää. Mutta älä hetkeksikään lähde mukaan siihen, että lapsi olisi toista sukupuolta kuin mitä fyysisesti edustaa. Tee hänelle selväksi, että hänen sukupuolensa on se, jota hän fyysisesti edustaa, mutta on ok, jos hän haluaa tehdä epätyypillisiä asiota. Jos hän haluaa vaihtaa sukupuoltaan, niin tehköön sen päätöksen aikuisena. On todennäköistä, että lapsesta tulee homo tai lesbo, mutta voi myös olla, että hän on ihan vaan hetero. Charlie Raen äiti on minusta loistava esimerkki aikuisesta, jonka asenne oli oikein.

Transsukupuolisuutta ei voida diagnosoida lapselta. Meillä on liian paljon esimerkkejä siitä, että lapsen pitäminen transsukupuolisena on todella hätiköityä. Lasta ei pidä koskaan pitää transsukupuolisena. Lapsen ongelmien selitykseksi ei pidä koskaan tarjota transsukupuolisuutta. Lapsen transidentiteettiä ei pidä lähtökohtaisesti milloinkaan tukea. Sukupuolenvaihdoshoitoja ei pidä milloinkaan antaa alaikäiselle, ellei kyseessä ole äärimmäinen poikkeustapaus. Kirjoitin tällaisista tapauksista aiemmassa tekstissäni. Kyseessä on sellaiset tapaukset, jotka eivät selviä arkielämästä ja heidät on hoidettu heidän henkensä pelastamiseksi.

Minulla on vähän sellainen kutina perseessä, että seuraavan 10 vuoden aikana saamme kuulla hyvin paljon katumistapauksista ja varoittavista esimerkeistä.

45 kommenttia:

  1. Wanha Ämmä20.11.2016 22.58

    Jälleen hyvä teksti, ja se valottaa jälleen tätä isoa ongelmaa: toisaalta lapsuusiän sukupuolidysforia ei ole merkki siitä, että ihminen olisi TS, eikä kaikilla TS:illä ole ollut dysforiaa tai sukupuoli-identiteetin kriisiä lapsuudessaan. Transsukupuolisuus voidaan luotettavasti diagnosoida vasta teini-iän ylittäneeltä ihmiseltä.

    Itselläni lapsena oli vain hirveä hämmennys. Tiesin olevani erilainen kuin toiset, mutta en ikinä tajunnut että miksi. Tiesin olevani erilainen kuin toiset pojat, mutta yritin silti tehdä itsestäni pojan kaikin keinoin. Olin hyvin herkkä ja taiteellinen, mutta en kokenut itseäni silti tytöksi pojan ruumiissa, vaan "vain" erilaiseksi.

    Tähän sopii klisee "yritin tehdä itsestäni pojan vaikka väkisin". Itse asiassa se olivat toiset, jotka huomasivat, että minussa oli jotain perustavanlaista vialla. Ollessani 13-vuotias kaksi luokkani tyttöä sanoi minulle "sitten kun sä tulet aikuiseksi, sun pitää muuttaa Ruotsiin koska siellä pojat saa mennä keskenään naimisiin. Sä olet niin naismainen". Sehän oli hirveä loukkaus, mutta he olivat havainneet asian ennen minua itseäni.

    Murrosikä ja murrosiän hormonimyrsky oli yhtä helvettiä henkisesti. Jotenkuten selvisin siitä ja ylioppilaaksi saakka. Armeijaan menin sillä mielellä, että se on miesten koulu ja siellä teen miehen itsestäni. Kotiuduin kersanttina, mutta se ei tehnyt minusta yhtään sen miehempää. Paha olo sisällä kasvoi koko ajan.

    Tällöin aloin jo ounastella, että mikä oli vaivani nimi. Olin jo teininä tutkinut transsukupuolisuutta mahdolisuutena lääkärikirjoista, mutta pidin sitä epätodennäköisenä. Nyt tutustuin vielä intersukupuolisuuteen, ja mietin, että voisiko näin olla, koska minulle ei koskaan ollut parta alkanut kasvaa kunnolla, ja ruumiinkarvoitukseni on aina ollut heikompi kuin luomunaisilla. Olin koko ikäni kokenut seksuaalisesti enemmän vetoa miehiin, mutta koin homoyhteisön itselleni vieraaksi enkä oikein osannut mieltää itseäni homomieheksi.

    Lopulta sitten vähän kahdenkympin jälkeen dysforia paheni itsemurhayritykseksi. Nyt oli kertakaikkiaan tosi kysymyksessä: minun oli pakko myöntää itselleni, että olin transsukupuolinen. Nyt elettiin jo Internetin aikakautta, ja tietoa oli mahdollista löytää, ja löysin sitä. Tajusin, että nyt oli viipymättä haettava apua.

    Hain hormonireseptin yksityislääkäriltä ja aloitin välittömästi. Samalla aloin ensin kotonani elää naisena ja vähitellen aloin laajentaa piiriä. Koin hormonien vaikutuksen äärimmäisen helpottavana ja naisena elämisen (pukeutuminen, mannerismi, käyttäytyminen jne) ikäänkuin luonnollisena. Elin jo täysipäiväisesti naisena, kun hain lähetteen julkiselle puolelle. Siellä kävi ilmi, että olen kaupan päälle lievästi myös intersukupuolinen.

    Olen itse sitä mieltä, että jos haluat onnistua sukupuolenvaihdoksessa, sinun on oltava sujut oman biologisen sukupuolesi kanssa. Ainoa syy ryhtyä sukupuolenvaihdokseen on kertakaikkinen kyvyttömyys elää enää siinä. Itse halusin ensin kokeilla kaikki muut vaihtoehdot, koska mikä tahansa muu olisi ollut helpompi.

    Ei ole mikään häpeä olla homo. Eikä ole häpeä olla lesbo. Ne ovat kuitenkin niitä vähemmän huonoja vaihtoehtoja Itse en ole ylpeä siitä, että olen trans- ja intersukupuolinen. Siitä olen ylpeä, että olen selvinnyt siitä hengissä ja tämä riesa on nyt hoidettu.

    VastaaPoista
  2. Kohdassa: "Tutkimusten mukaan sukupuolenvaihdoksen varhaisteininä aloittaneista pojista 94 % koki kiinnostusta oman sukupuolen edustajia kohtaan ja tytöillä luku oli peräti 100 %" oleva linkki on rikki ja pitäisi olla ilmeisesti tämä:

    The trans-kid honeymoon is sweet—while it lasts | 4thWaveNow

    Mitä muuten tässä tarkoitetaan tytöillä ja pojilla? Onko kyse kropan alkuperäisestä sukupuolesta vaiko siitä, että minkä sukupuolen edustaja henkilö kokee olevansa tai haluaa olla?

    VastaaPoista
  3. Tarkoitetaan kropan alkuperäistä sukupuolta. Jos puhun sukupuolensa vaihtaneista tai itsensä toisenlaiseksi kokevista, niin käytän etuliitettä trans.

    VastaaPoista
  4. Olen vähän eri mieltä liittyen tuosta kohdastasi, joka alkaa sillä, kun sanot: "Homomiehet ovat tunnetusti feminiinisiä ja lesbonaiset maskuliinisia." Tämä ei ole täysin perätön stereotypia, mutta pitää varoa yleistämästä sitä liiaksi ja mielestäni tämä feminiinisyys ilḿenee tyypillisesti vähän toisilla tavoilla, kuin nämä mainitsemasi tavat. Väittäisin, että jotkut koruista, mekoista, tytöiksi pukeutumisesta yms pitäminen koskevat aika pientä osaa homoista. Esimerkiksi minulla ei tule mieleen ketään tuntemistani homoista, jonka tietäisin olevan tällaisesta kiinnostunut.

    Tosin tiesin vuosia sitten erään homon, joka oli määritellyt itsensä teini-iässä ja ehkä aikisuuden kynnykselläkin vielä itsensä miehensä-naiseksi transseksuaaliksi, mutta sitten vähän päälle 20-vuotiaana ja ennen sukupuolenvaihdoksen tekemistä todennutkin olevansa homo. En tosin tuntenut häntä vielä silloin, kun hän piti itseään vielä transseksuaalina.

    Jonkin verran tosin esiintyy tätä ns. drag-ilmiötä, joka sekin on toki vain pientä osaa homoista koskeva. Oman käsitykseni mukaan siinä on hyvin merkittävässä osassa jonkinlainen pilailu ja esiintyminen roolihahmoissa, eikä niinkään se, että henkilö kokisi olevansa jollain tapaa nainen tai haluaisi olla nainen. Ei kai tällaista edes käytännössä muuten oikein missään muualla näe kuin juuri näissä yökerhoissa esiintymislavoilla pidetyissä maksullisissa drag-esityksissä?

    Sitten on toki transvestiitteja, joille naiseksi pukeutuminen tuntuu olevan drag-esityksiä aidommin osa omaa identiteettiä ja/tai seksuaalisuutta. Ja näitä sitten näkee liikenteessä kaupungillakin. Oma mielikuva näistä on kuitenkin se, että suurin osa olisi jotain muita kuin homomiehiä (jos on kiinnostunut jostain sukkahousuista, sukkanauhoista yms eroottisina esineinä naisen yllä, niin ei ole hirveän yllättävää, että osa saattaa kokea ne eroottisiksi itselläänkin). Enkä ole kovinkaan monen homomiehen olevan kiinnostunut sen enempää transvestiiteistä kuin ladyboysta, joskin jotain poikkeustapauksiakin on. Erässä homochatissa törmää aika ajoin henkilöihin, jotka lähettävät sinne kuvia ladyboista tai transvestiiteista ja aika tyypillinen reaktio muilta on se, että heidän pyydetään menemään muualle lähettelemään näitä kuvia, joista muut siellä eivät pidä ja joiden ei katsota kuuluvan sinne.

    Tämän sanottuani on kuitenkin mielestäni totte, että aika suuressa osassa homoja on enemmän tai vähemmän joitain feminiinisiä piirteitä. Eräs itse huomaamani piirre on se, että homomiehillä tuntuu joukkuelajien harrastaminen liikunnassa olevan aika harvinaista, kun taas lesboilla sellainen on käsittääkseni varsin yleistä. Samoin joillain feminiinisiksi mielletyilla aloilla tuntuu olevan paljon homomiehiä, kuten hoitajissa ja kampaajissa. Toisaalta vastavuoroisesti myös joillain melko miehisiksi mielletyillä aloilla, kuten insinööreissä, tuntuu olevan myös aika runsaasti homoja (ja myös lesboja) - tosin ei yhtä yliedustetusti kuin hoitajissa ja kampaajissa.

    VastaaPoista
  5. ---en kokenut itseäni silti tytöksi pojan ruumiissa, vaan "vain" erilaiseksi.

    Minulla oli sama juttu. Olin aina HYVIN erilainen kuin tytöt, enkä tullut heidän kanssaan toimeen, mutta en koskaan yrittänyt olla poika, koska tiesin olevani tyttö. Ei tarvinnut kuin vilkaista housuihin.

    Yritin olla nainen viimeiseen asti. Pukeuduin vielä yli kaksikymppisenä korsettiin ja korkokenkiin ja deittasin miehiä. Olin muistaakseni 23 kun minun oli pakko myöntää itselleni, että en kykene tähän. Ennen tätä pidin itseäni pari vuotta transvestiittina, mutta ymmärsin, että tuntemukseni menevät paljon syvemmälle. Hakeuduin transklinikalle oltuani pitkään syvästi masentunut ja huomattuani, että teen tyttöilylläni itselleni vain henkistä vahinkoa. Yritin jonkin aikaa olla lesbo, mutta tunsin itseni lesboporukoissa täysin ulkopuoliseksi. Minä en ollut lesbonainen vaan heteromies. Siinä on iso ero.

    Olen itse sitä mieltä, että jos haluat onnistua sukupuolenvaihdoksessa, sinun on oltava sujut oman biologisen sukupuolesi kanssa. Ainoa syy ryhtyä sukupuolenvaihdokseen on kertakaikkinen kyvyttömyys elää enää siinä.

    Tästä olen samaa mieltä. Monella tämänhetken "transtrenderillä" on iso ongelma sulupuoliroolien ja sukupuolten biologisen eroavuuden kanssa ja he tykkäävät lähinnä sotkea sukupuolia ja hämmentää maailmaa. Itsehän vihasin esimerkiksi Conchita Wurstia, kun queeryhteisö hurrasi hänelle.

    Minä pidän sukupuolirooleista ja hyvin konservatiivisissa sukupuolirooleissa on jopa jotain kaunista. Kunhan minä saan olla mies. Kaikkine paskuuksineensakin.

    Kaikki eivät sopeudu tiukkoihin sukupuolirooleihin, eikä tarvitsekaan. Mutta se, että sinä olet erilainen, ei tarkoita, että sukupuoliroolit olisi väärin tai perseestä.

    VastaaPoista
  6. En tarkoita loukata, mutta en pysty kunnolla mieltämään itsensä transseksuaaliksi kokevien tilannetta/ajatusmaailmaa ja seuraava kysymys askarrutaa minua:

    Mikä siinä vääräksi sukupuoleksi koetussa ruumiissa elämisessä on niin kauheaa, että sen takia niin moni yrittää itsemurhaa tai hakeutuu leikkaukseen, jossa sukupuolielimistä yritetään tehdä vastakkaisen sukupuolen mukaisia? Ulkonäöllisesti varmaan aika harva miehestä-naiseksi muuttuva onnistuu niin hyvin, että tulisi kunnolla hyväksytyksi yhteiskunnan taholta naisena, vaikka ilmeisesti sukupuolielinten ulkonäkö voidaan saada aika onnistuneeksi. Luulisi, että ainakin muiden ihmisten taholta tulisi helpommin hyväksytyksi vaikka sitten vähän naisellisempana miehenä kuin naisena, vaikka sitten kokisikin päänsä sisällä, että elää väärän sukupuolen ruumiissa.

    Sen sijaan minusta naisesta mieheksi -muunnoksissa puolestaan ulkonäön puolesta minusta aika tyypillisesti voi näyttää aidosti mieheltä, vaikka pituus, käsien koko tms ehkä paljastaisikin, että kyseessä on transsukupuolinen. Tällöin sukupuolielimiä lukuunottamatta (on vaikea uskoa, että nykylääketiede pystyisi tekemään kovin uskottavalta näyttäviä ja toimivia miehen sukupuolielinten kaltaisia ulospäin näkyviä ja varsin monimutkaisia osia) syntyy suhteellisen aito vaikutelma miehestä, vaikka tietäisi kyseessä olevan transsukupuolisen.

    VastaaPoista
  7. Homo:

    Tiesin tätä kirjoittaessa, että joku tarttuu stereotypioiden esittämiseen. Joo, femmehomot ovat homojen keskuudessa vähemmistö. Valtaosa homoista ei ole femmejä ja osa homoista on sellaisia, ettei heitä arvaisi homoksi mitenkään. Tekstin tarkoitus olikin alleviivata, että tällaista tyttöilyä oikeasti esiintyy ja että se ei ole ennenkuulumatonta. Olen tuntenut sekä femmehomoja että heidän fanejaan, mutta luonnollisesti myös niitä homoja, jotka eivät ole femmejä. Homoissa on myös paljon sitä porukkaa, jossa on feminiisiä piirteitä, vaikka eivät mitenkään erityisen naisellisia olekaan. Osa sitten ei ole feminiinisiä ollenkaan.

    Mikä siinä vääräksi sukupuoleksi koetussa ruumiissa elämisessä on niin kauheaa, että sen takia niin moni yrittää itsemurhaa tai hakeutuu leikkaukseen, jossa sukupuolielimistä yritetään tehdä vastakkaisen sukupuolen mukaisia?

    Minun on hyvin vaikeaa selittää tätä lyhyesti. Se on tunne siitä, että kehosi ei ole omasi. Olen yrittänyt selittää sitä täällä.

    VastaaPoista
  8. Tähän voisi lisätä sen, että tiedän etäisesti erään aikuisiällä miehenä naisen kanssa seurustelevan henkilön, joka kuitenkin jostain syystä halusi lapsena tulla kutsutukai naiseksi (ei siis edes tytöksi, vaan naiseksi). En tiedä missä vaiheessa tämä jäi pois ja onko hänellä kenties jotain salaista transvestiittisuutta, mutta en ainakaan ole kuullut sellaisesta.

    VastaaPoista
  9. Joop, maailmaan mahtuu kaikennäköistä.

    VastaaPoista
  10. "Tästä olen samaa mieltä. Monella tämänhetken "transtrenderillä" on iso ongelma sulupuoliroolien ja sukupuolten biologisen eroavuuden kanssa ja he tykkäävät lähinnä sotkea sukupuolia ja hämmentää maailmaa. Itsehän vihasin esimerkiksi Conchita Wurstia, kun queeryhteisö hurrasi hänelle."

    Mikä sinua ottaa Conchita Wurstissa eniten henkilökohtaisesti päähän?

    "Yritin olla nainen viimeiseen asti. Pukeuduin vielä yli kaksikymppisenä korsettiin ja korkokenkiin ja deittasin miehiä."

    Ilmeisesti tämä pitäisi tulkita niin, että transsukupuolisuus on vain transvestismiä äärimmäisen pitkälle vietynä, eli jokainen transsukupuolinen on myös transvestiitti, mutta läheskään kaikki transvestiitit eivät ole transsukupuolisia. Linkkaamaasi tekstiisi sisältyvä kohta, jossa kerroit tavastasi pukeutua miesten pukuihin ja kravatteihin ennen transhoitoihin hakeutumista puoltaa tätä näkökantaa. Lisäksi transsukupuolisuuteen kuuluu mainitsemasi kehodysforia, mutta kehodysforian lisäksi sen oireisiin kuuluu ristiinpukeutuminen sekä halu tulla kutsutuksi vastakkaisen sukupuolen nimellä (kulttuurisidonnaisia piirteitä, jotka eivät ole mitenkään biologisperäisellä kehodysforialla selitettävissä). Tähän liittyy se, että transmiehet ovat aina korostetun maskuliinisia ja transnaiset korostetun feminiinisiä pukeutumista ja kehon asentoja myöten, vaikka nämä eivät mitenkään määrää ihmisen sukupuolta. Esim. transnaisia, jotka olisivat poikatyttöjä tai rekkalesboja ei minun havaintojeni mukaan ole olemassa.

    "Minä pidän sukupuolirooleista ja hyvin konservatiivisissa sukupuolirooleissa on jopa jotain kaunista. Kunhan minä saan olla mies. Kaikkine paskuuksineensakin."

    Minun mielestäni sinä olet nainen. Kyse ei ole siitä, että sinä et "saisi" olla mies vaan siitä, että kukaan ei voi olla mies pelkästään haluamalla. Samoin tässäkin ketjussa kommentoinut nimimerkki "Wanha Ämmä" on mies, vaikka hänellä onkin lieväksi intersukupuolisuudeksi tulkittava konditio.

    Konservatiivisiin sukupuolirooleihin kuuluu nimenomaan se, että omaa synnynnäistä sukupuolirooliaan ei voi vaihtaa ja poikkeavuuksia suvaitaan huonosti. Tämä heijastuu mm. vanhoillisten kristillisten herätysliikkeiden arvomaailmaan ja ihmiskuvaan. Periaatteessa kaivat vain itsellesi kuoppaa olemalla transsukupuolinen ja kannattamalla esim. sukupuolen juridista vaihtamista mutta silti hyökkäämällä "transagendaa" vastaan olemalla transkriittisten tahojen kanssa melkein kaikesta samaa mieltä ja tukemalla konservatiivisia sukupuolirooleja. Etkö itse näe, kuinka ristiriitaista ja älytöntä tuollainen toiminta on?

    VastaaPoista
  11. Wanha Ämmä24.11.2016 10.30

    Anonyymi: Määritä käsite "sukupuoli".

    Sinä ymmärrät transsukupuolisuudesta ja intersukupuolisuudesta yhtä paljon kuin sika satelliiteista. Mitenhän olisi, jos jättäisit spekuloinnin asiasta toisaalta niille, joita asia koskettaa omakohtaisesti ja toisaalta niille, jotka ovat lääketieteen asiantuntijoita.

    VastaaPoista
  12. Wanha Ämmä24.11.2016 10.58

    "Mikä siinä vääräksi sukupuoleksi koetussa ruumiissa elämisessä on niin kauheaa, että sen takia niin moni yrittää itsemurhaa tai hakeutuu leikkaukseen, jossa sukupuolielimistä yritetään tehdä vastakkaisen sukupuolen mukaisia?"

    Kuvittele, että päälläsi on naamiaispuku tai univormu, jota et kykene riisumaan, vaikka kuinka haluaisit. Lisää siihen vielä kyvyttömyys toimia sen vaatimalla tavalla vaikka kuinka yrittäisit, kokemus siitä, että olet täysi alien siinä ja lisää höysteeksi hirvittävä ahdistus, joka alkaa aamulla itsemurha-ajatuksilla, pahenee päivällä fyysiseksi kivuksi, saa illalla viiltelemään itseäsi ja hieromaan suolaa haavoihin että saisit keskitettyä kaiken tuskan yhteen paikkaan ja itket itsesi uneen yöllä.

    Sen kyvyttömyyden tunteen olla mies/nainen voi vielä kestää ja naamiaispukuun voi tottua, mutta sitä hirveää tuskaa ja ahdistusta ei kestä. Minun oma hormonitoimintani kertakaikkiaan myrkytti minut.

    "Ulkonäöllisesti varmaan aika harva miehestä-naiseksi muuttuva onnistuu niin hyvin, että tulisi kunnolla hyväksytyksi yhteiskunnan taholta naisena, vaikka ilmeisesti sukupuolielinten ulkonäkö voidaan saada aika onnistuneeksi. "

    Itse asiassa kyllä onnistuu, ja tässä pätee sääntö, että mitä aikaisemmin aloittaa, sen paremmin myös onnistuu, sillä naishormoneilla on tuolloin voimakkain vaikutus. Paljon olennaisempaa kuin varsinainen ulkonäkö on kävelytyyli, maneerismi, puhetapa jne ja ne useimmilla transnaisilla ovat olleet jo alusta saakka kohdallaan. Muistanet, että peruskoululuokkani tytöt havaitsivat asian minussa jo ennenkuin itse tiedostin asian. Itse aloitin hormonit kaksikymmentäjotainvuotiaana, ja femininisoiduin noin puolessa vuodessa niin paljon, ettei enää kukaan tuijotellut perään.

    "Luulisi, että ainakin muiden ihmisten taholta tulisi helpommin hyväksytyksi vaikka sitten vähän naisellisempana miehenä kuin naisena, vaikka sitten kokisikin päänsä sisällä, että elää väärän sukupuolen ruumiissa."

    No luuletko, että kukaan TS haluaisi tieten tahtoen vaihtaa sukupuoltaan, jos kykenisi edes jotenkuten elämään syntymäsukupuolessaan???

    Sinulla samoin kuin tuolla anonyymillä tuntuu olevan sellainen käsitys, että tämä olisi jokin kiva ja perverssi elämäntapa johon ehdointahdoin hakeudutaan. Ei. Transsukupuolisuus on ihan oikeasti riesa. Se on sairaus, joka hoitamattomana johtaa psykoosiin ja/tai itsemurhaan ja hoidettuna pysyvään hedelmättömyyteen. En minä ryhtynyt tähän hommaan siksi, että olisin "halunnut" olla nainen. Ryhdyin siihen pelastaakseni mielenterveyteni ja henkeni. Ilman tätä prosessia olisin nyt joko jossain laitoksessa tönkkösuolattuna vahvoilla psyykenlääkkeillä tai haudassa.

    Tästä on kysymys. Yritin koko ajan toppuutella ja kokeilla, jos jokin vähempi riittäisi ja kykenisin löytämään jonkun sellaisen olotilan, jossa kykenisin olemaan itseni kanssa sujut ja elämään tasapainoista elämää tarvitsematta viedä tätä prosessia loppuun saakka. Ei onnistunut.

    Tästä on kyse. Kuinka kiitollinen olisinkaan, jos olisin "vain" homo tai tiitti tai metroseksuaali tai fruittari tai mitä niitä onkaan. Mutta kun ei niin ei.

    Minulla on tapana kysyä, jos joku kysyy minulta neuvoja transsukupuolisuudesta, että "no montako kertaa olet oman juttusi takia yrittänyt itsemurhaa" ja kysyä se vakavalla naamalla. Jos luku on 2 tai isompi, niin niin silloin kerron hänelle kaikki ne neuvot mitä itse aikoinaan sain, sillä silloin hän on tosissaan. Jos luku on 0 tai 1, käsken hänen tehdä todella syvällisen introspektion ja tutustua itseensä läpikotaisin ja sortata tuntemuksensa. Jos hän sanoo, että "ei minulla ikinä ole ollut itsemurhatuntemuksia", kerron hänelle että tämä juttu ei ole häntä varten vaan että ottaa yhteyttä psykiatriin. Hänen osallaan kyse on erittäin todennäköisesti jostain muusta.

    VastaaPoista
  13. Sukupuolen määritelmä: "Eliön ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko kyseinen yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä (koiras, mies) vai hedelmöityvä (naaras, nainen) (Kielitoimiston sanakirja).

    Voisitko ystävällisesti selittää, että mitä oleellista trans- ja intersukupuolisuudesta minä en tiedä? Se, ettei yllä oleva sukupuolen määritelmä ole sinulle tuttu kertoo päin vastoin siitä, että sinä olet maailman menosta yhtä kujalla kuin sika satelliiteista. Jos viestissäni olisi oikeasti ollut yhtään asiavirhettä, olisit perustellut niiden virheellisyyden sen sijaan että olisit huutanut kuinka kukaan sellainen, joka itse ei ole trans- tai intersukupuolinen ei saa puhua näistä asioista mitään.

    Sinä et ole nainen. Sinä vain leikit ja larppaat naiseutta. Ruuna ei ole tamma eikä eunukki ole nainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika HC larppaaja pitää olla, että hakeutuu leikkauksiin. Voit sanoa, että hän ei ole nainen, mutta siihen se jää. Hän on siltikin nainen, koska hän on vahva ja haluaa pitää elämästään kiinni niin pitkään kuin mahdollista. Näin siis simppelisti ilmaistuna. Siitä sitten saadaan uusi keskustelu aikaiseksi, kun mietitään onko tämä ihailtavaa vai ei. Omasta mielestäni ei ole. Riskejä on liikaa kuten luokan takaa huutelijoita.
      Odota kunnes tuohtumuksesi on ohi ja käy lukemassa tämän blogin isännnän ja Wanhan Ämmän muita kirjoituksia. Sieltä löydät aika paljon kattavia pohdintoja lähteineen. Näin Kummelimaisesti lausahdettuna, ei papukaijakaan jaksa toistaa koko aijan, että tahtoo keksin. Joten ehkä siksi osa alkaa jo turhautumaan näihin samoihin kysymyksiin, mihin saa vastailla yllättävän usein ja vastailemaan kärkkäästi.

      Poista
  14. En ole ihan hirveästi näihin translapsi-asioihin perhehtynyt, mutta olen Sametin kanssa samoilla linjoilla siitä että mitään peruuttamatonta ei lapsille eikä mielellään nuorillekaan pitäisi ruveta tekemään ellei olla 110% varmoja siitä että mikään muu ei auta. Lapsuuteen, nuoruuteen ja monilla vielä varhaisaikuisuuteenkin kuuluu kaikenlaista itsetutkiskelua ja kokeiluja, mutta harvalla niistä saa mitään niin peruuttamatonta aikaan kuin rupeamalla lääketieteellisesti ronkkimaan tai leikkelemään ketään. Nykymaailman sukupuoliroolit ovat sitäpaitsi sen verran suvaitsevaiset että teini-ikäisistä suurin osa 'menee läpi' vastakkaisessakin sukupuolessa aika pitkään pelkillä vaatevalinnoilla ja maneereilla.

    En myöskään usko että hormoniblokkerit olisivat mikään ratkaisu muuhun kuin vanhempien epämukavuuteen asian ympärillä. Käsittääkseni niiden käyttämiseen suhtaudutaan vähän karsaasti jopa kehitysvammapuolella jossa niitä on ehdoteltu ratkaisuksi siihen että se henkisesti lapsen tasolle jäävä jäisi myös fyysisesti lapsekkaammaksi ja näin ollen helppohoitoisemmaksi. Periaatteessa ymmärrän halun. En itsekään ehkä haluaisi yrittää hoitaa 180cm/70kg hormonityrskyissä heittelehtivää tyyppiä jonka itsekontrolli on kolmevuotiaan tasolla eikä siitä parane.

    Mutta hormoniblokkerit ovat vain ongelman siirtämistä ja kieltämistä. Toki varmaan menee myöhäisen murrosiän piikkiin jonkin aikaa, mutta entä sitten kun kaverit (jos niitä on) alkavat selvästi teiniintyä ja 'translapsi' on vielä ihan kersa? Ei se että annetaan murrosiän alkaa tarkoita että on pakko odottaa että pojasta kasvaa kaapinkokoinen karvainen mies tai tyttö kasvattaa hirveät hinkit ja leveän lantion. Jos dysforia pahenee murrosiän myötä voi asiaa sitten katsoa siltä kantilta että ehkäpä tässä on oikeasti transhommat kyseessä ja koittaa jotenkin luovia siihen asti että on saatu riittävä varmuus että tarvittavat hoidot voidaan aloittaa.

    Aika monessa tapauksessa olen ollut huomaavinani että murrosikä on se kohta jossa henkilöt viimeistään ymmärtävät että joku on nyt pielessä pahemman kerran. Jos teini-ikää ei tule niin asianosaisella on hemmetin vähän omakohtaista kokemuspohjaa kummastakaan sukupuolesta joten miten hänen voisi kuvitella tekevän näitä päätöksiä mihinkään suuntaan? Vanhempien ohjauksen ja lapsuusiän leikkien perusteella? Lukemalla naistenlehtiä? Hankkiutumalla raksalle apuhommiin? Sen mitä omista lapsuusajan sukupuolirooleista muistan...en oikeastaan muista paljoakaan. Ei se sukupuoli ole oho-pimppi-pippeli ihmettelyä suurempi asia kovin monelle esimurkulle. Ja jos on niin taustalla hyvin harvoin on mitään kovin mielyttävää syytä.

    VastaaPoista
  15. Kävin myös lukemassa magdaleenasta ja lapsen taustan huomioonottaen olen oikeasti aika yllättynyt siitä että terveydenhuoltohenkilöstö ei ole tuon kiinnostuneempi jo kouluikäisen lapsen noin selkeästä sukupuoliristiriidasta. Lisäksi koko blogista jää vähän ristiriitainen kuva tilanteesta, toisaalta on sovittu että pippeliä ei itse lähdetä saksimaan irti, toisaalta taas olla ihan ok asian kanssa ja kaikki on hyvin. Sukupuolirooleista puhutaan ja saa olla mitä haluaa mutta silti sisarus oli siinä käsityksessä että tytöillä on pippeli, ja hän on jotenkin vajaa ilman sitä.

    Tietty osa voi selittyä sillä että anonymiteetin säilyttämiseksi ei kaikesta kerrota, mutta jotenkin tuo niin vahva tyttöilyn tukeminen ja alleviivaminen ei oikein jätä tilaa sille vaihtoehdolle että koko homma olisi alunperin vain ollut kommunikaatioväylän hakemista, roolileikkiä jolla (todella) pieni lapsi uskaltautui kuorestaan ulos. Olen huomannut samantyyppistä käytöstä kun vähän aremmat lapset hakevat kontaktia vieraisiin tai jostain syystä jännittävät tilannetta, yhtäkkiä on tarjolla ties mitä tiikeriä, prinsessaa tai koiranpentua. Yleensä kuitenkin roolit haipuvat kun tutustuu lapsiin paremmin, kyökkipsykologisesti lapsen on varmaan helpompi kestää pettymyksiä jos torjunta ei kohdistu siihen ydinminään vaan roolihahmoon. Jos rooli jää päälle voidaan olla taas siinä tilanteessa ettei lapsi uskalla päästää roolistaan irti koska hän on kyseisessä roolissa tullut hyväksytyksi ja uuden roolin omaksuminen saattaisi riskeerata tämän hyväksynnän.

    Edellämainitun takia mielestäni pitää tukea lapsen kehityksessä mielummin erilaisten asioiden kokeilemista kuin alkaa juntata lapsen minäkäsitystä tiettyyn muottiin taaperosta alkaen. Uskon että lapselle on enemmän iloa kyvystä joustaa tilanteiden mukaan, eikä sitä opi ellei saa välillä olla prinsessa, välillä dinosaurus, välillä vahva, välillä heikko. Ja päästä kokemuksen kautta ymmärtämään se että eri tilanteissa voi tuntea itsensä erilaiseksi ja että sekin on ihan normaalia. Ja ennenkaikkea se että vanhempien kanssa voi ja saa olla eri mieltä.

    VastaaPoista
  16. Wanha Ämmä25.11.2016 12.40

    "Sukupuolen määritelmä: "Eliön ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko kyseinen yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä (koiras, mies) vai hedelmöityvä (naaras, nainen) (Kielitoimiston sanakirja)."

    Tässä tapauksessa mahot, impotentit tai muutoin vain hedelmättömät yksilöt eivät ole sen enempää koiraita kuin naaraitakaan. Itse olen ollut hedelmätön syntymästäni saakka, eli en ole milloinkaan tämän määritelmän mukaan ollut koiras.

    Ovatko hermafrodiitit, pseudohermafrodiitit ja intersukupuoliset koiraita vai naaraita? Luonto ei ole erehtymätön, ja mutaatioita tapahtuu.

    Huomaatko, kysymys sukupuolesta ei ole niin suoraviivainen edes biologiassa, mitä haluat esittää. Vielä monimutkaisemman kysymyksestä tekee kysymys sukupuoli-identiteetistä. Määrittääkö jalkoväli sukupuoli-identiteetin vai sijaitseeko sukupuoli-identiteetti aivoissa? Tämänhetkinen lääketieteen ja biologian konsensus on, että se sijaitsee aivoissa, tarkemmin sanottuna BSTc:ssä. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10843193

    Asiat eivät ole niin triviaalin yksinkertaisia kuin haluaisit uskoa niiden olevan.

    "Voisitko ystävällisesti selittää, että mitä oleellista trans- ja intersukupuolisuudesta minä en tiedä?"

    Et ymmärrä kummankaan taudinkuvaa, et ymmärrä kummankaan etiologiaa, et ymmärrä kummankaan alkusyytä, et ymmärrä kummastakaan mitä se merkitsee potilaalle itselleen, et ymmärrä kummankaan käypää hoitoa etkä ymmärrä kummankaan sosiaalista ulottuvuutta. Olet täysi maallikko.

    Trans- ja intersukupuolisuudessa kyse on siitä, että ihmisen sukupuoli on jotain muuta kuin mitä hänen genotyyppinsä antaa ymmärtää. Se voi ilmetä joko somaattisesti (ihmisellä on epämuodostuneet sukupuolielimet), kromosomaalisesti, geneettisesti tai histologisesti. Transsukupuolisuudessa somaattinen ilmenemismuoto on se, että aivoissa sukupuoli-identiteettiä koodaava aivojen osa (BSTc) on epämuodostunut ja on vastakkaisen sukupuolen kaltainen.

    Ja tätä epämuodostumaa on mahdotonta korjata fenotypaalisen sukupuolen kaltaiseksi kun sellainen epämuodostuma on kerran muodostunut. Ainoa hoito, joka siihen on vuosikymmenten varrella havaittu toimivaksi, on sukupuolenvaihdos.

    Ikävä kyllä BSTc:n epämuodostuma voidaan diagnosoida vain kuolleelta ihmiseltä (diagnoosimenetelmä on destruktiivinen) ja jokaista aitoa TS:ää kohti on kymmenen epäaitoa tai wannabe-tapausta, ja heidän karsimisensa pois hoitoprosessista on tämän asian kaikkein suurin haaste. Ja juuri tällaiset epäaidot muka-tapaukset antavat transsukupuolisuudelle pahan nimen.

    VastaaPoista
  17. Wanha Ämmä25.11.2016 13.03

    " Se, ettei yllä oleva sukupuolen määritelmä ole sinulle tuttu kertoo päin vastoin siitä, että sinä olet maailman menosta yhtä kujalla kuin sika satelliiteista."

    Ehei. Asia koskee minua itseäni ja siksi tuo triviaali sukupuolen määritelmä on yhtä fiksu kuin maakeskeinen maailmankuva jossa aurinko kiertää maata.

    Tuo määritelmä toimii tiettyyn rajaan saakka ja se toimii varsin hyvin arkielämässä. Mutta aivan kuten maakeskeinen maailmankuvakin, se hajoaa kun asioita aletaan tutkia syvällisemmin. Se on kategorisesti väärä. Sukusolut ovat fenotyypin ilmenemä. Hedelmättömät yksilöt eivät tuota sukusoluja, siispä hedelmättömät yksilöt ovat sukupuolettomia. Tällöin sukupuolen määräisivätkin sukusolujen sijaan sukupuolielimet.

    Tämäkin määritelmä toimii tiettyyn rajaan saakka. Entäpä intersukupuoliset, joiden sukuelimet ovat epämuodostuneet? Ruunat ja eunukit? Oliko Mao Zedong mies? Hän menetti kiveksensä (muttei penistään) taisteluvamman seurauksena. Tämäkin määritelmä pirstoutuu, kun asioita aletaan jälleen miettiä.

    Mikä saa aikaan sukupuolielimet? No kromosomit ja geenit. Tähän perustuvat sukupuolitestit. Ne ovat se tapa, miten urheilussa sukupuoli määritetään. Mutta mutantteja on olemassa. Minä itse olen sellainen. Ja liian monen naisurheilijan (osa äitejä) ura on katkennut sukupuolitestiin kun onkin ollut mutantti. Olemme jälleen ruudussa 1.

    Asiaa mutkistaa jälleen sukupuoli-identiteetti. Se puolestaan ei määräydy jalkovälin mukaan vaan se on koodattu aivoihin. Se syntyy koodautuu sikiökehityksen aikana äidin kohdussa sukupuolihormonien ja hormonireseptorien kautta. Itse tiedän, että äidilläni oli kaupan päälle raskausmyrkytys hänen odottaessaan minua. Ja transsukupuolisuus on nimenomaan sukupuoli-identiteetin anomalia. Ei perversio. Transsukupuolisuutta ja transsukupuolista käytöstä esiintyy myös eläinkunnassa: luonto ei ole erehtymätön. Ja ihminen, samoin kuin kaikki nisäkkäät, on nimenomaan aivonsa ja identiteettinsä.

    Lääketieteen ja biologian konsensus on, että transsukupuolisuus on anomalia, jonka aiheuttaa poikkeava aivojen BSTc:n rakenne. Se siis on enemmän sukua intersukupuolisuudelle kuin homoseksualismille tai transvestismille.

    Kaikki olisi niin helppoa, jos nyt voitaisiin hoitaa BSTc:tä sen sijaan, että ryhdyttäisiin sukupuolenvaihdokseen. Jos sellainen hoitokeino olisi olemassa, niin totta ihmeessä minä olisin ryhtynyt siihen. Ikävä kyllä se vain ei onnistu. Kun epämuodostuma on kerran päässyt syntymään, sitä on mahdotonta enää korjata. Vuosikymmenten ajan transsukupuolisuutta on yritetty hoitaa mitä erilaisimmin keinoin, mutta ainoaksi toimivaksi on havaittu muuttaa jalkoväli vastaamaan sitä, mitä aivoihin on koodattu eli sukupuolenvaihdos. Se on niin radikaali ja ikävä hoito, ettei sitä voi puolustaa mitenkään muutoin kuin sillä, että se toimii.

    " Jos viestissäni olisi oikeasti ollut yhtään asiavirhettä, olisit perustellut niiden virheellisyyden sen sijaan että olisit huutanut"

    Se oli niin pahasti pielessä ettei se ollut edes väärin.


    "kuinka kukaan sellainen, joka itse ei ole trans- tai intersukupuolinen ei saa puhua näistä asioista mitään."

    Ehkäpä he itse tietävät ja ymmärtävät asioista enemmän kuin sellainen, joka on täysi maallikko?

    "Sinä et ole nainen. Sinä vain leikit ja larppaat naiseutta. Ruuna ei ole tamma eikä eunukki ole nainen."

    Se on sinun mielipiteesi, ja mielipiteitähän meillä kaikilla on. Itselläni on täysin funktionaaliset ja anatomisesti oikeat naisen sukupuolielimet. Ainoa, mikä puuttuu, on kohtu ja munasarjat. Fenotypaalisesti olen siis nainen. Kromosomaalisesti olen mutantti. Koiras en ole koskaan ollut, sillä en ole koskaan tuottanut sukusoluja. Asiat eivät ole niin triviaaleja kuin haluaisit niiden olevan.

    VastaaPoista
  18. Wanha Ämmä25.11.2016 13.35

    "Mikä sinua ottaa Conchita Wurstissa eniten henkilökohtaisesti päähän?"

    Se, että hän on yksinkertaisesti groteski. Hän on irvikuva vammaisesta naisesta. Hirsutismi on naisella vamma. Itselläni ei naamakarvoja ole koskaan kunnolla ollut, mutta tiedän miten pitkään ja hartaasti eräät transnaiset ovat polttaneet omiaan pois. Conchita Wurst on loukkaava irvikuva siitä, mitä on olla nainen.

    "Ilmeisesti tämä pitäisi tulkita niin, että transsukupuolisuus on vain transvestismiä äärimmäisen pitkälle vietynä, eli jokainen transsukupuolinen on myös transvestiitti, mutta läheskään kaikki transvestiitit eivät ole transsukupuolisia. "

    Ei. Transsukupuolisuus ei ole sukua transvestismille. Se on pikemminkin sukua intersukupuolisuudelle. Pukeutuminen ei ole osa sukupuoli-identiteettiä vaan pukeutumisellaan ihminen ilmentää itseään sekä itselle että muille. Tuo mitä Sametti kuvaa, on juuri sitä mitä itsekin totesin: epätoivoinen yritys sekä vakuuttaa itselleen olevansa syntymäsukupuoltaan että toisille olevansa syntymäsukupuolensa edustaja.

    Transsukupuolisilla on perinteisesti neljä selviämisstrategiaa:

    1) Alkoholi ja huumeet
    2) Machismo tai äärifeminiinisyys
    3) Annetaan aivoille muuta ajateltavaa (opinnot, työnarkomania, harrasteet jne)
    4) Avioliitto

    Omat strategiani olivat 2) ja 3). Eivät toimineet. 4) on kaikkein tuhoisin, se tuhoaa kahden ihmisen elämän.

    Transvestiitit ovat tyypillisesti joko fetisistejä (saavat seksuaalista mielihyvää pukeutumisestaan) tai ristiinpukeutujia (tykkäävät pukeutua mieheksi/naiseksi kuin naamiaisiin ikään). Transsukupuoliselle puolestaan omalla pukeutumisella ei ole muuta merkitystä kuin se, että hän ilmentää sillä itseään ja suojaa kehoaan luonnonvoimilta.

    "Linkkaamaasi tekstiisi sisältyvä kohta, jossa kerroit tavastasi pukeutua miesten pukuihin ja kravatteihin ennen transhoitoihin hakeutumista puoltaa tätä näkökantaa."

    Tämä on non sequitur -päätelmä. Tosiasiallisesti kyse on täsmälleen samanlaisesta itsensä ja oman tyylinsä ja oman ilmentämisensä etsimisestä kuin kenellä tahansa murrosikäisellä nuorella. Teinit haluavat löytää oman tyylinsä, omat tapansa, sen pukeutumismoodin, joka ilmentää heitä itseään. Monet heistä ovat täysin pallohukkaisia ja mieluimmin pukeutuvat stereotypaalisen teinipojan tai -tytön tavoin. Kravatti ja kauluspaita ja miesten puku on stereotypaalinen miehen pukeutuminen. Se on "default"-vaatetus aikuiselle miehelle eikä siihen liity mitään seksuaalista. Se on samalla tavoin itsensä ja oman tyylinsä etsimistä kuin minulle vaikkapa kesämekko oli - ennenkuin löysin oman tyylini. Siihen puolestaan ei liity mitään naamiaisaspektia eikä mitään seksuaalista, kuten Sametillakaan.

    "Lisäksi transsukupuolisuuteen kuuluu mainitsemasi kehodysforia, mutta kehodysforian lisäksi sen oireisiin kuuluu ristiinpukeutuminen sekä halu tulla kutsutuksi vastakkaisen sukupuolen nimellä (kulttuurisidonnaisia piirteitä, jotka eivät ole mitenkään biologisperäisellä kehodysforialla selitettävissä)."

    Se, mitä kutsut ristiinpukeutumista on tosiasiallisesti pukeutumista oman identiteetin ja oman tyylin mukaisesti. Se, että haluaa tulla kutsutuksi vastakkaisen sukupuolen nimellä puolestaan liittyy omaan identiteettiin ja minuuteen. Useimmat transsukupuoliset kokevat vanhalla nimellään puhuttelun äärimmäisen loukkaavana ja tiedän, että tästä asiasta on tapahtunut pahoinpitelyjä.

    VastaaPoista
  19. Wanha Ämmä25.11.2016 13.36

    " Tähän liittyy se, että transmiehet ovat aina korostetun maskuliinisia ja transnaiset korostetun feminiinisiä pukeutumista ja kehon asentoja myöten, vaikka nämä eivät mitenkään määrää ihmisen sukupuolta."

    Kun on 20-30 vuotta joutunut elämään väärässä sukupuolessa, niin tuonkaltaiset ylilyönnit ovat aivan ymmärrettäviä, varsinkin muutosprosessin alkuvaiheessa. Mutta kun omasta muutoksesta on kulunut 20+ vuotta, niin kaikki nuo särmät ovat tasaantuneet ja hioutunueet pois. Asialla on myös toinenkin puolensa. Transsukupuolista ei pidetä uskottavana, ellei hän omaksu ainakin aluksi sellaista maneerismia ja tyyliä, joka on ainakin hiukan feminiinisempi tai maskuliinisempi kuin mitä hän todellisuudessa on. Kun aika kuluu, hänen on luontevampaa liukua kohti sitä, mikä hänen tosiasiallinen maneerisminsa ja tyylinsä on.

    Jos meillä on joukko transvestiittejä ja transsukupuolisia sekaisin, transsukupuoliset on helppo tunnistaa. He ovat ne, jotka pukeutuvat farkkuihin ja T-paitoihin.

    " Esim. transnaisia, jotka olisivat poikatyttöjä tai rekkalesboja ei minun havaintojeni mukaan ole olemassa."

    Et ole sitten havainnut paljoa transnaisia. Tai sitten he kaikki ovat niin läpimeneviä, ettet kertakaikkiaan pysty havaitsemaan heitä.

    Perette Barella teki hyvän havainnon: kaikki julkisuudessa esiintyvät transsukupuoliset ovat joko esiintyviä taiteilijoita tai sitten he ovat joko pre-opeja tai vastikään muutoksensa tehneitä. Ne, jotka ovat jo muutoksensa tehneet ja hävinneet valtaväestön sekaan, eivät koe mitään tarvetta tulla framille.

    "Minun mielestäni sinä olet nainen. Kyse ei ole siitä, että sinä et "saisi" olla mies vaan siitä, että kukaan ei voi olla mies pelkästään haluamalla. Samoin tässäkin ketjussa kommentoinut nimimerkki "Wanha Ämmä" on mies, vaikka hänellä onkin lieväksi intersukupuolisuudeksi tulkittava konditio."

    Näin siis ihminen, joka ei ymmärrä höläyksen pöläystä asioista.

    "Konservatiivisiin sukupuolirooleihin kuuluu nimenomaan se, että omaa synnynnäistä sukupuolirooliaan ei voi vaihtaa ja poikkeavuuksia suvaitaan huonosti."

    Nuo käsitykset eivät kuulu konservatiivisiin sukupuolirooleihin, nuo kuuluvat aivokuolleisiin! Jopa konservatiivinenkin tiedemies ymmärtää, että lääketieteellisiä poikkeuksia on olemassa, luonto ei ole erehtymätön ja aina välillä joku saa sen Mustan Pekan käteen. Ja siitä on kyse: lääketieteellisen anomalian asianmukaisesta hoitamisesta, ei perversiosta ja sen normalisoinnista.

    VastaaPoista
  20. Wanha Ämmä25.11.2016 22.43

    "En ole ihan hirveästi näihin translapsi-asioihin perhehtynyt, mutta olen Sametin kanssa samoilla linjoilla siitä että mitään peruuttamatonta ei lapsille eikä mielellään nuorillekaan pitäisi ruveta tekemään ellei olla 110% varmoja siitä että mikään muu ei auta."

    Niin minäkin, ja juuri siksi, että transsukupuolisuus voidaan luotettavasti diagnosoida vasta murrosiän ohittaneelta ihmiseltä.

    Minulla on sellainen tunne, että transsukupuolisuus on nykypäivänä jonkinlainen muotidiagnoosi kuten ADHD joskus tai Asperger, ja nyt kaikki vähääkään oireilevat halutaan työntää oikopäätä sukupuolenvaihdokseen. Ja eihän se niin käy. Omana aikanani arvioitiin USA:ssa, että vain 10% niistä, jotka epäilevät tai pitävät itseään TS:nä, ovat aitoja tapauksia.

    Toki on olemassa niitä tapauksia, joita omana aikanani kutsuttiin "primääri-TS:ksi" ja joilla oireilu alkaa teininä. On kuitenkin muistettava, etä transsukupuolisuudessa ei ole kysymys transvestismista eikä roolileikeistä, vaan aivan helvetillisestä ahdistuksesta ja kertakaikkisesta kyvyttömyydestä elää biologisessa sukupuolessaan. Hormoniblokkerit ovat suositeltavia silloin, jos tällainen nuori on suisidiaalinen tai muutoin yrittää vahingoittaa tai silpoa itseään.

    Suuri osa teini-iän sukupuoli-identiteettiristiriidoista häviää iän myötä itsestään. Yleensä kyseessä on homo tai lesbo, toisinaan tiitti. Ja sama toisinpäin: suurimmalle osalle transsukupuolisista oireilu alkaa täysillä vasta teini-iän jälkeen.

    Brainsex-teorian mukaan BSTc saavuttaa lopullisen muotonsa vasta myöhäisteininä, ja tämä on linjassa empiirisen kokemuksen mukana: transsukupuolisuus voidaan diagnosoida luotettavasti vasta aikuisiällä. Tässä lisää: https://simonvanrysewyk.wordpress.com/2013/04/27/mind-brain-identity-theory-brain-sex-theory-of-transsexualism-and-the-dimorphic-brain/

    "Lapsuuteen, nuoruuteen ja monilla vielä varhaisaikuisuuteenkin kuuluu kaikenlaista itsetutkiskelua ja kokeiluja, mutta harvalla niistä saa mitään niin peruuttamatonta aikaan kuin rupeamalla lääketieteellisesti ronkkimaan tai leikkelemään ketään."

    Juuri näin, ja vaikka itselläni on selkeästi intersukupuolisuuden oire (kromosomipoikkeama), teini-iässä ihminen on muutoinkin aivan liian pahasti sekaisin, että tuollainen radikaali muutos ainakaan helpottaisi tilannetta. Jos itse olisin ryhtynyt muutokseen teininä, olisin todennäköisesti seonnut.

    "Nykymaailman sukupuoliroolit ovat sitäpaitsi sen verran suvaitsevaiset että teini-ikäisistä suurin osa 'menee läpi' vastakkaisessakin sukupuolessa aika pitkään pelkillä vaatevalinnoilla ja maneereilla."

    Transsukupuolisuuden kamalin puoli on se hirveä ahdistus (dysforia), mikä siitä seuraa. Siihen ei roolin hakeminen auta (helpottaa kyllä hiukan), mutta onneksi vain aniharvalla teinillä tuo sukupuoli-identiteetin kriisi pahenee dysforian asteelle.

    "Jos dysforia pahenee murrosiän myötä voi asiaa sitten katsoa siltä kantilta että ehkäpä tässä on oikeasti transhommat kyseessä ja koittaa jotenkin luovia siihen asti että on saatu riittävä varmuus että tarvittavat hoidot voidaan aloittaa."

    Juurikin näin. Ja onneksi yleensä kyse on "vain" homoudesta tai lesboudesta, aivan kuten Sametti päätekstissä kirjoitti. Tällöin olisi hormoniblokkereilla aiheutettu vain karhunpalvelus nuorelle.

    "Aika monessa tapauksessa olen ollut huomaavinani että murrosikä on se kohta jossa henkilöt viimeistään ymmärtävät että joku on nyt pielessä pahemman kerran. Jos teini-ikää ei tule niin asianosaisella on hemmetin vähän omakohtaista kokemuspohjaa kummastakaan sukupuolesta joten miten hänen voisi kuvitella tekevän näitä päätöksiä mihinkään suuntaan?"

    Siinäpä se. Juuri tuo kokemuspohja on transsukupuolisuudesta hengissä selviämisessä kullanarvoista. Se antaa perspektiiviä - siihen, mitä on, mitä on ollut ja mitä voi tapahtua. Julmaa, mutta silti totta.

    VastaaPoista
  21. On totta, että parempi, etteivät aikuiset liian herkästi lähde mukaan lapsen käsityksiin sukupuolisesta identiteetistään. Jos dysforia on pysyvä ja todellinen, se säilyy, vaikkei sitä tueta ja vaikka sitä vastustetaan. Mutta koska moni lapsi uskoo aikuisten sanaa, joku teini-iässä epävarma voi rohkaistua itselleen väärään suuntaan, jos vanhemmat kannustavat siihen. Minä en koskaan puhunut mistään sukupuoliasioista vanhempieni kanssa (syntyneet 1940-luvun alussa), koska jo normaaleista ehkäisyistä ja kuukautisista sun muista puhuminen olisi ollut kiusallista. Siksi vanhemmilleni ei koskaan selvinnyt, että ala-asteikäisenä halusin olla poika ja muutamaa vuotta myöhemmin pelkäsin olevani lesbo. Poikatoiveen syynä oli hyvin poikavaltainen kaveripiiri, jossa tyttöjä vähäteltiin. Siis kun pojat rakensivat metsään havumajoja, ne yrittivät käskeä tyttöjä kotiin leikkimään barbeilla. Toki mieluummin olisin siinä tilanteessa ollut poika, koska olisin ollut osa porukkaa, joka tekee kaikkea jännää. Se lesbojuttu taas tuli siitä, kun koin erään naispuolisen ystäväni hyvin läheiseksi ja aloin miettiä, ettei sittenkin tässä ole jotakin muutakin kuin ystävyyttä. Mitään seksuaalisia tunteita ei ollut, mutta pelotti ajatus, että rakastan häntä. Koska rakkaus on Suomessa vähän latautunut sana sikäli, että helposti se tulkitaan seksuaaliseksi rakkaudeksi. Olen siis täysin hetero nainen, joka nykyään ymmärtää, että majojen rakentaminen ja muu "poikamainen" toiminta on sallittua myös tytöille ja naisille, ja että ystävä saa olla läheinen ilman, että siinä on mitään seksuaalista viritystä. Mutta olen minäkin onnellinen siitä, että lapsuudessani ei ollut tällaisia aatteita pinnalla, koska jos väärässä iässä olisin törmännyt seksuaalisiin vapauttajiin, saattaisin olla aika pihalla...

    VastaaPoista
  22. "Sinä ymmärrät transsukupuolisuudesta ja intersukupuolisuudesta yhtä paljon kuin sika satelliiteista. Mitenhän olisi, jos jättäisit spekuloinnin asiasta toisaalta niille, joita asia koskettaa omakohtaisesti ja toisaalta niille, jotka ovat lääketieteen asiantuntijoita."

    Älähän nyt. Minusta on vain hyvä, että kaikenlaiset ihmiset saavat osallistua keskusteluun, sillä heillä saattaa olla näkökulmia, jotka ovat meiltä muilta jääneet huomaamatta. Pätee moneenkin asiaan, että jos keskustelee vain samanmielisten kanssa, niin ajatukset alkavat kiertää kehää, eikä enää kyetä näkemään metsää puilta.

    "Tässä tapauksessa mahot, impotentit tai muutoin vain hedelmättömät yksilöt eivät ole sen enempää koiraita kuin naaraitakaan."

    Lähdet hieman sivuraiteille, sillä kuvailet poikkeustapauksia. Jos yritämme mahduttaa määritelmiin kaikki poikkeustapaukset, niin asioista tulee monimutkaisempia kuin ne ovatkaan. Jos esimerkiksi yritämme määritellä ihmisen ja toteamme, että ihmisellä on kaksi silmää ja tähän joku huomauttaa, että entäs ne ihmiset, joilla on vain yksi silmä tai ei silmiä laisinkaan. Eivätkö he ole ihmisiä? Ottaen tämän huomioon, mikä edes on ihminen?

    Tuosta Conchita Wurstista vielä:
    Hän ei mitenkään edusta transsukupuolisuutta tai edistä suvaitsevaisuutta transsukupuolisia kohtaan. Hän on pelkkä irvokas persformanssi, joka pilkkaa molempia sukupuolia ja hyökkää koko sukupuolen käsitettä vastaan. Hänen nimensäkin on persformanssia ja viittaa molempien sukupuolten sukuelimiin. Hän saa vain valtaväestön näkemään transsukupuolisuuden rienaavana perverssiytenä.

    VastaaPoista
  23. "Minun mielestäni sinä olet nainen. Kyse ei ole siitä, että sinä et "saisi" olla mies vaan siitä, että kukaan ei voi olla mies pelkästään haluamalla."

    Niin minä olenkin. Nainen siis. Siitä ei päästä yli eikä ympäri ja olet oikeassa, että kukaan ei voi olla mies vain haluamalla. Se ei ole kuitenkaan koko totuus. Minä olen biologisesti nainen, mutta olen sosiaalisesti mies. Sukupuolenvaihdoshoidot ovat tehneet minusta niin miehen näköisen, ettei ympäristö pidä minua naisena eikä siten kohtele minua naisena tai odota minulta naisellista käytöstä. En esimerkiksi voi mennä naisten pukukoppiin, sillä näyttäydyn ympäristölle miehenä. En voi mennä naisten pukukoppiin vedoten siihen, että olen "oikeasti nainen", koska ympäristö näkee minut miehenä ja aiheuttaisin pukukopin naisille suurta epämukavuutta.

    Kun yritän selittää ihmisille sukupuolijuttujani, niin he joka kerta tulkitsevat minut niin, että olen naiseksi haluava biologinen mies. Tämäkään ei helpota esimerkiksi sitä naisten pukukoppiin menemistä. Kun selitän, että eikun olen juuri päinvastoin eli alunperin nainen, niin ihmiset hämmentyvät ihan kertakaikkiaan.

    Sukupuolella on useita ulottuvuuksia: biologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja filosofinen. Nykypäivän keskustelussa on se vika, että ihmisiltä menee nämä eri ulottuvuudet pahasti sekaisin, he eivät tunnista niitä toisistaan tai eivät ymmärrä, mihin yksi loppuu ja mistä toinen alkaa. Korvatiivisuuteen kallellaan olevilla ihmisillä on tapana takertua biologiaan ja he eivät kertakaikkiaan ymmärtä noita muita ulottuvuuksia. Queer-porukka taas takertuu filosofiaan ja vetää koko sukupuolen käsitteen sellaisiin sfääreihin ja vääntelee ja kääntelee sen niin solmuun, ettei kukaan enää ymmärrä mistään mitään.

    Itsehän olen keskittynyt käytännönläheisiin asioihin ja jättänyt liiallisen filosofoinnin suosiolla pois.

    "Periaatteessa kaivat vain itsellesi kuoppaa olemalla transsukupuolinen ja kannattamalla esim. sukupuolen juridista vaihtamista mutta silti hyökkäämällä "transagendaa" vastaan olemalla transkriittisten tahojen kanssa melkein kaikesta samaa mieltä ja tukemalla konservatiivisia sukupuolirooleja. Etkö itse näe, kuinka ristiriitaista ja älytöntä tuollainen toiminta on?"

    Sinä ajattelet mustavalkoisesti. Patakonservatiivisuus ja queer-hömpsöttely ovat janan kaksi ääripäätä. Näiden väliin jää valtava harmaa alue. Minä uskon, että on olemassa kultainen keskitie ja tämä blogi on yritys takoa se ihmisten päihin.

    VastaaPoista
  24. "--jotenkin tuo niin vahva tyttöilyn tukeminen ja alleviivaminen ei oikein jätä tilaa sille vaihtoehdolle että koko homma olisi alunperin vain ollut kommunikaatioväylän hakemista, roolileikkiä jolla (todella) pieni lapsi uskaltautui kuorestaan ulos. Olen huomannut samantyyppistä käytöstä kun vähän aremmat lapset hakevat kontaktia vieraisiin tai jostain syystä jännittävät tilannetta, yhtäkkiä on tarjolla ties mitä tiikeriä, prinsessaa tai koiranpentua. Yleensä kuitenkin roolit haipuvat kun tutustuu lapsiin paremmin, kyökkipsykologisesti lapsen on varmaan helpompi kestää pettymyksiä jos torjunta ei kohdistu siihen ydinminään vaan roolihahmoon."

    Tämä on itse asiassa todella, todella hyvä huomio.

    VastaaPoista
  25. "Olen siis täysin hetero nainen, joka nykyään ymmärtää, että majojen rakentaminen ja muu "poikamainen" toiminta on sallittua myös tytöille ja naisille, ja että ystävä saa olla läheinen ilman, että siinä on mitään seksuaalista viritystä. Mutta olen minäkin onnellinen siitä, että lapsuudessani ei ollut tällaisia aatteita pinnalla, koska jos väärässä iässä olisin törmännyt seksuaalisiin vapauttajiin, saattaisin olla aika pihalla..."

    Kiteytit todella hyvin. Juuri tästä on kyse siinä, kun sanon, että sukupuolen monimuotoisuus -aate vain sekoittaa lasten ja nuorten päät. Olen kuullut useammin vanhemman ihmisen sanovan juuri noin ja ovat olleet kiitollisia siitä, että heidän aikanaan asiat olivat yksinkertaisia.

    VastaaPoista
  26. Te puhutte vain niistä tapauksista, joissa transsaaja menee läpi vastakkaisen sukupuolen yksilönä. Entä ne lukemattomat tapaukset, joissa näin ei käy vaikka prosessi on jo nuorena aloitettu ja prosessin aloituksesta on ehtinyt kulua aikaa, kuten henkilöillä alla olevissa videoissa:

    https://www.youtube.com/watch?v=kSRhbCaJni0
    https://www.youtube.com/watch?v=9HM_UxoQYtc

    Lienee turha mainita, että kyseiset naisidentifioitujat pitävät kuitenkin itseään täysin 100 %:sen läpimenevinä, koska heidän kehonkuvansa on niin vääristynyt.
    Transnaiset eivät ole naisena läpimeneviä, koska heidän oikean sukupuolensa huomaa aina ainakin äänestä paitsi niissä harvoissa tapauksissa, joissa pojan puberteetti on jäänyt tulematta hyvin varhain aloitetun synteettisten hormonien käytön avulla (ei Suomessa) tai hormonihäiriön takia (kuten julkisuustyrkky Elena Vikströmillä).
    Transmies taas voi hintelänä betamiehenä ollakin ihan läpimenevä housut jalassa parran kanssa ja testosteronin aiheuttaman äänenmurroksen takia.

    VastaaPoista
  27. Minua ottaa päähän näissä transjutuissa se, että niissä pelkkä transihmisen itseidentifioituminen määrittää niin vahvasti sitä, miten muiden ihmisten tulisi häneen suhtautua. Silloinkin, kun trans ei yhtään edes näytä identifioimansa sukupuolen edustajalta kuten edellisessä viestissäni linkkaamassani kahdessa videossa on kuitenkin olevinaan hirvittävä ihmisoikeusrikos, jos kaikki ympäristön ihmiset eivät erikseen tunnusta tämän identiteetin olemassaoloa ja muista puhuessaan viitata transihmiseen tämän itse hyväksymillä nimityksillä jne. Näkisin, että tämä mentaliteetti samoin kuin rapakon takana parhaillaan koko ajan käynnissä oleva vessagate on modernin narsismin eräs seuraus. "Sorretuilla" vähemmistöryhmillä, olivat nämä lukumääräisesti kuinka marginaalisia hyvänsä, on oikeus pakottaa muut tanssimaan pillinsä mukaan ja loukkaantua koko ajan kaikesta (yleensä pelkistä sanoista, joita ei välttämättä ole edes tarkoitettu loukkaaviksi). Esimerkkinä vaikkapa se, että vähän aikaa sitten brittiläinen lääkäreiden järjestö julkaisi ohjeistuksen, jossa luki mm. että odottavaa asiakasta ei ole suotavaa sanoa naiseksi tai äidiksi, ettei joku trans- tai muunsukupuolinen loukkaannu.

    Mielestäni on osa aikuisen ihmisen fyysistä autonomiaa leikellä kehonsa haluamansa kaltaiseksi ja käyttää hormoneja henkisen toimintakykynsä kohentamiseen samaan tapaan kuin joku muu voi käyttää samasta syystä masennuslääkitystä, mutta ei sen tule rajoittaa muiden ihmisten vapauksia. Jos esimerkiksi joku kristilliskonservatiivi omasta vakaumuksestaan johtuen ei tahdo kutsua transnaista naiseksi, koska tämä on oikeasti mies, hänen on voitava tehdä niin ilman pelkoa ulkopuolelta tulevasta uhasta.

    VastaaPoista
  28. "Tuosta Conchita Wurstista vielä:
    Hän ei mitenkään edusta transsukupuolisuutta tai edistä suvaitsevaisuutta transsukupuolisia kohtaan. Hän on pelkkä irvokas persformanssi, joka pilkkaa molempia sukupuolia ja hyökkää koko sukupuolen käsitettä vastaan. Hänen nimensäkin on persformanssia ja viittaa molempien sukupuolten sukuelimiin. Hän saa vain valtaväestön näkemään transsukupuolisuuden rienaavana perverssiytenä."

    Oletko nähnyt tätä Juhana Säilynojan artikkelia, jossa hän pitää Sirpa Asko-Seljavaaran Conchita Wurstiin ulkonäköön kohdistamaa arvostelua transfobiana?

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/14/olemmeko-kuurosokeita-transfobialle

    Conchita Wurst kieltää olevansa transsukupuolinen, vaikka monet häntä sellaiseksi luulevatkin. Hän on parrakas drag-taiteilija. Monella transsukupuolisella vaikuttaa olevan erityinen inho ja kauhisteleva asenne drag-taiteilijoita kohtaan, koska he pelkäävät joutuvansa naurunalaisiksi drag-shown takia:

    http://bilerico.lgbtqnation.com/2014/03/drag_culture_hurts_the_transgender_community.php

    Kukaan tuntemani ei-transsukupuolinen ihminen ei ole loukkaantunut Conchita Wurstista.

    "Sukupuolella on useita ulottuvuuksia: biologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja filosofinen. Nykypäivän keskustelussa on se vika, että ihmisiltä menee nämä eri ulottuvuudet pahasti sekaisin, he eivät tunnista niitä toisistaan tai eivät ymmärrä, mihin yksi loppuu ja mistä toinen alkaa. Korvatiivisuuteen kallellaan olevilla ihmisillä on tapana takertua biologiaan ja he eivät kertakaikkiaan ymmärtä noita muita ulottuvuuksia. Queer-porukka taas takertuu filosofiaan ja vetää koko sukupuolen käsitteen sellaisiin sfääreihin ja vääntelee ja kääntelee sen niin solmuun, ettei kukaan enää ymmärrä mistään mitään."

    Tämä kaikki oikeastaan pätee myös ikään ja rotuun, eli pelkän kronologisen iän ja biologisen rodun lisäksi niilläkin on nämä sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet. Oliko Michael Jackson sosiaalisesti ja kulttuurisesti valkoihoinen, koska hän näytti sellaiselta? Onko kronologiselta iältään 80+jotain seksipommi nimeltä Mamie Van Doren periaatteessa 40-vuotias, koska hän on leikkauttanut itsensä sen näköiseksi ja sonnustautuu ja käyttäytyy sen mukaisesti? Pitäisikö hänen henkkareissaan syntymävuoden kohdalla lukea 1971 vuoden 1931 sijasta, eli saisiko ihminen olla transikäinen myös juridisesti?

    Alla on linkki kuvaan hänestä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Mamie_Van_Doren#/media/File:Mamie_Van_Doren_LF.jpg

    VastaaPoista
  29. "Brainsex-teorian mukaan BSTc saavuttaa lopullisen muotonsa vasta myöhäisteininä, ja tämä on linjassa empiirisen kokemuksen mukana: transsukupuolisuus voidaan diagnosoida luotettavasti vasta aikuisiällä. Tässä lisää: https://simonvanrysewyk.wordpress.com/2013/04/27/mind-brain-identity-theory-brain-sex-theory-of-transsexualism-and-the-dimorphic-brain/"

    Tämä linkki johti erääseen tutkimukseen (Savic et al. 2011), jossa todetaan seuraavaa:

    "Gender dysphoria is suggested to be a consequence of sex atypical cerebral differentiation. We tested this hypothesis in a magnetic resonance study of voxel-based morphometry and structural volumetry in 48 heterosexual men (HeM) and women (HeW) and 24 gynephillic male to female transsexuals (MtF-TR). Specific interest was paid to gray matter (GM) and white matter (WM) fraction, hemispheric asymmetry, and volumes of the hippocampus, thalamus, caudate, and putamen. Like HeM, MtF-TR displayed larger GM volumes than HeW in the cerebellum and lingual gyrus and smaller GM and WM volumes in the precentral gyrus. Both male groups had smaller hippocampal volumes than HeW. As in HeM, but not HeW, the right cerebral hemisphere and thalamus volume was in MtF-TR lager than the left. None of these measures differed between HeM and MtF-TR. MtF-TR displayed also singular features and differed from both control groups by having reduced thalamus and putamen volumes and elevated GM volumes in the right insular and inferior frontal cortex and an area covering the right angular gyrus.The present data do not support the notion that brains of MtF-TR are feminized. The observed changes in MtF-TR bring attention to the networks inferred in processing of body perception."

    Miksi tällaisista tutkimuksista ei yleisesti puhuta? Siksikö, koska transsukupuolisen on oikeutettava muutoksensa moraalisesti ympäristölleen langettamalla vastuu itsestään riippumattomille synnynnäisille, neurologisille rakenteiteille? Sitten on olemassa niitä tyyppejä, jotka varsinkin netin keskustelupalstoilla hokevat kuin krishnalaiset hare hare -mantraansa, että "aivot ovat suurin sukupuolielin". Muistaisivat sitten edes mainita, että mikään tutkimus ei viittaa siihen, että transsukupuolisten aivot olisivat kokonaisuutena feminisoituneet tai maskulinisoituneet kantajansa sukupuoli-identiteetin mukaisesti, vaan joissakin tutkimuksissa on löydetty joitakin osia, jotka sopivat tähän brainsex-hypoteesiin, kuten esimerkiksi tämä hypothalamuksen BSTc. Sen pohjalta on päätelty, että sukupuoli-identiteetti "asuu" BSTc:ssä. Niillä muillakin sukupuolidimorfisilla neurologisilla osilla on kuitenkin oltava vaikutuksensa sukupuolten välisissä kognitiivisissa eroissa - paljon suurempi kuin pelkällä BSTc:llä. Lisäksi on muistettava, että aivot ovat koko elämän ajan muovautuva elin ja oppiminen jättää niihin jälkensä. On siis myös selvitettävä, että onko käsillä olevan neurologisen eron välttämättä oltava oppimisesta ja muista ympäristövaikutuksista riippumaton.

    VastaaPoista
  30. "Ehei. Asia koskee minua itseäni ja siksi tuo triviaali sukupuolen määritelmä on yhtä fiksu kuin maakeskeinen maailmankuva jossa aurinko kiertää maata.

    Tuo määritelmä toimii tiettyyn rajaan saakka ja se toimii varsin hyvin arkielämässä. Mutta aivan kuten maakeskeinen maailmankuvakin, se hajoaa kun asioita aletaan tutkia syvällisemmin. Se on kategorisesti väärä. Sukusolut ovat fenotyypin ilmenemä. Hedelmättömät yksilöt eivät tuota sukusoluja, siispä hedelmättömät yksilöt ovat sukupuolettomia. Tällöin sukupuolen määräisivätkin sukusolujen sijaan sukupuolielimet.

    Tämäkin määritelmä toimii tiettyyn rajaan saakka. Entäpä intersukupuoliset, joiden sukuelimet ovat epämuodostuneet? Ruunat ja eunukit? Oliko Mao Zedong mies? Hän menetti kiveksensä (muttei penistään) taisteluvamman seurauksena. Tämäkin määritelmä pirstoutuu, kun asioita aletaan jälleen miettiä.

    Mikä saa aikaan sukupuolielimet? No kromosomit ja geenit. Tähän perustuvat sukupuolitestit. Ne ovat se tapa, miten urheilussa sukupuoli määritetään. Mutta mutantteja on olemassa. Minä itse olen sellainen. Ja liian monen naisurheilijan (osa äitejä) ura on katkennut sukupuolitestiin kun onkin ollut mutantti. Olemme jälleen ruudussa 1".

    Harvinaisen hölmö väite. Totta kai kaikki ihmisen osien määritelmät käyttävät mittatikkunaan sitä, millainen on normaali ja terve ihmisyksilö, eikä kaikkia maailman vammoja ja mutantteja sun muita poikkeustapauksia voida mitenkään sisällyttää näihin määritelmiin mukaan. Saman kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan silmä on "ihmisen ja eläimen näköelin". Sinun määritelmäsi mukaan tällainen määritelmä on yhtä rajoittunut kuin maakeskinen maailmankuva, koska se jättää huomiotta ne lukemattomat sokeat ihmiset ja eläimet, joilla on silmät mutta jotka eivät pysty näkemään niillä! Ruunat ja eunukit ovat syntymänsä jälkeen vammautuneita yksilöitä, mutta niilläkin/heilläkin täytyy olla jonkinlaiset sukupuolikromosomit.

    Ylläoleva lainaus on malliesimerkki intersex-kortin käytöstä eli sellaisesta ajattelusta, että harvinaiset kehityshäiriöt jotenkin muuttavat sukupuolen määritelmää tai jopa kumoavat binäärisen sukupuolen olemassaolon. Totta kai sukupuoleen kuuluvat sukusolujen lisäksi sukupuolielimet ja -kromosomit, mutta jos lisääntymisikäisen ihmisen elimistö ei tuota sukusoluja, tällöin ihmisen sukupuolielimistössä on jokin vika. Intersukupuolisuus on sellainen kehityshäiriö, jossa ihmisen kehossa on sekaisin molempien sukupuolten primäärisiä piirteitä, esim. voi olla henkilö, jolla on kromosomit XX sekä penis ja kivekset. Tällainen henkilö ei kuitenkaan ole mies eikä nainen vaan seka- tai välimuoto, jolla on naisen sukupuolikromosomit ja miehen ulkoiset sukupuolielimet, joiden primäärifunktio eli suvun jatkuminen ei kuitenkaan voi toteutua. Caster Semenyakaan ei ole nainen vaan jotain vähän sinne päin. Hänellä on naisen ulkoiset sukupuolielimet, mutta miehen sisäiset sukupuolielimet (piilokivekset, jotka tuottavat kolminkertaisen määrän testosteronia normaaliin naiseen verrattuna). Ulkoisen olemuksensa perusteella hän on lähempänä miestä kuin naista. Siksi on ihan perusteltua, ettei hän urheilisi enää naisten sarjassa.

    Kuten itsekin totesit, olet mutantti ja intersukupuolinen, mutta se ei ole sama asia kuin nainen. Sinulla oli syntyessäsi miehen ulkoiset sukupuolielimet, jotka on sittemmin poistettu ja tilalle rakennettu keinotekoinen vagina sekä Y-kromosomi. Biologisesti olet lähempänä miestä kuin normaali Klinefelterin syndroomainen henkilö (XXY) tai Caroline Cossey, jolla on paha Klinefelterin syndrooma (XXXY) tai de la Chapellen syndroomasta kärsivä henkilö (XX, mutta lisääntymiskyvyttömät miehen sukupuolielimet).

    Lisäksi pitää ottaa huomioon, että transsukupuolisuus on eri asia kuin intersukupuolisuus. Ollakseen transsukupuolinen ihmisellä on oltava määriteltävissä oleva sukupuoli, jonka kanssa sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa. Transsukupuolisuuden nykyisten kriteereiden mukaan kromosomihäiriö poissulkee transsukupuolisuuden, eli periaatteessa Caroline Cosseyta ei enää nykyään pidettäisi transsukupuolisena.

    VastaaPoista
  31. Wanha Ämmä23.2.2017 12.49

    "Te puhutte vain niistä tapauksista, joissa transsaaja menee läpi vastakkaisen sukupuolen yksilönä. Entä ne lukemattomat tapaukset, joissa näin ei käy vaikka prosessi on jo nuorena aloitettu ja prosessin aloituksesta on ehtinyt kulua aikaa, kuten henkilöillä alla olevissa videoissa:"

    Elämä on kovaa, ihmiset julmia, maailma epäoikeudenmukainen ja sitten sinä kuolet. Sen(kin) kanssa vain joutuu tulemaan toimeen. Ei kukaan tätä prosessia tee mennäkseen sataprosenttisesi läpi, vaan ollakseen sujut itsensä ja psyykensä kanssa.

    Tärkein ihminen, kenelle sinun tulee mennä läpi, olet sinä itse. Tämän ohjeen sain aikoinaan kun tuskailin asian kanssa, ja se on sanasta sanaan totta.

    VastaaPoista
  32. Wanha Ämmä23.2.2017 13.01

    Tuo tutkimus oli puutteellisesti järjestetty. Siitä puuttui kokonaan kaksi kontrolliryhmää eli F2M:t sekä lesbonaiset, ja on muistettava, että aivoissa ei tarvitse olla vikaa kuin yhdessä pikku pisteessä jolloin ne ovat kokonaisuudessaan vialliset. Jo pelkästään tuo BSTc:n poikkeavuus riittää kehittämään transsukupuolisuuden. Ei aivoissa tarvitse olla kuin pieni vaurio näköaivokuoressa, jolloin lopputulos on sokeus, vaikka kaikki muut osat aivoista olisivat kunnossa.

    Ihan oikeasti, tämä ei ole mikään kiva juttu. Eikä perversio. Transsukupuoliset näin yleisesti eivät etsi oikeutuksia poikkeavuudelleen eivätkä moraalista hyväksyntää, vaan asianmukaista hoitoa tilalleen sekä tieteellisesti validia selitysmallia. Erilaista psykobabblea, syyllistämistä ja moralisointia on jo tullut niskaan aivan riittävästi jo viidenkymmenen vuoden ajan.

    Puutteistaan huolimatta brainsex-teoria selittää tällä hetkellä transsukupuolisuuden ilmiönä kaikkein parhaimmin, eli se on kaikkein todennäköisimmin oikea teoria.

    VastaaPoista
  33. Wanha Ämmä23.2.2017 13.21

    "Oliko Michael Jackson sosiaalisesti ja kulttuurisesti valkoihoinen, koska hän näytti sellaiselta?"

    Ei. Hän kärsi vitiligosta eli valkopälvestä, jossa ihon pigmentti häviää. Hänen isänsä ja sisarensa LaToya Jackson kärsivät samasta sairaudesta. Ruumiinavaus vahvisti asian. Hänen poikansa Prince Jackson on perinyt saman sairauden.

    Michael Jackson vaalensi ihonsa, jotta se olisi ollut kauttaaltaan tasavärinen eikä herättäisi hämmennystä. Sinänsä vahinko, sillä hän olisi voinut antaa kasvot vitiligolle.

    VastaaPoista
  34. Mielestäni tässä keskustelussa on tärkeää huomioida, että nimimerkki Wanha Ämmä on poikkeustapauksen poikkeustapaus eli hän on SEKÄ intersukupuolinen ETTÄ transsukupuolinen.

    VastaaPoista
  35. Wanha Ämmä28.2.2017 11.48

    "Harvinaisen hölmö väite. Totta kai kaikki ihmisen osien määritelmät käyttävät mittatikkunaan sitä, millainen on normaali ja terve ihmisyksilö, eikä kaikkia maailman vammoja ja mutantteja sun muita poikkeustapauksia voida mitenkään sisällyttää näihin määritelmiin mukaan."

    Kuten jo totesin tuolla aiemmin, aurinkokeskeinen maailmankuva toimii oikein mainiosti arkielämässä. Se toimi satojatuhansia vuosia. Mutta kun sitten alettiin tehdä tiedettä vakavasti, kävikin ilmi että se oli kategorisesti väärä.

    Samalla tavoin tuo sinun määritelmäsi sukupuolesta toimii arkielämässä. Mutta kun aletaan tekemään tiedettä ja/tai vääntämään lakia asiasta, se ei enää toimikaan, vaan joudutaan ottamaan poikkeamat, vammat ja mutaatiot huomioon, ja samoin fenotyyppi ja genotyyppi ja niiden erot. Samalla tavoin tuo arkielämän määritelmä sukupuolesta on kategorisesti väärä.

    "Saman kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan silmä on "ihmisen ja eläimen näköelin". Sinun määritelmäsi mukaan tällainen määritelmä on yhtä rajoittunut kuin maakeskinen maailmankuva, koska se jättää huomiotta ne lukemattomat sokeat ihmiset ja eläimet, joilla on silmät mutta jotka eivät pysty näkemään niillä! "

    Vertaat nyt omenoita appelsiineihin. Puhut kahdesta yhteismitattomasta asiasta.

    "Ruunat ja eunukit ovat syntymänsä jälkeen vammautuneita yksilöitä, mutta niilläkin/heilläkin täytyy olla jonkinlaiset sukupuolikromosomit."

    Toki. Ongelma on vain siinä, että a) he ovat voineet vammautua jo ennen syntymäänsä, vaikkapa jonkin teratogeenin vaikutuksesta ja b) kromosomit eivät itsessään muodosta sukurauhasia, vaan niiden sisältämät geenit. Tietänet varmaan sellaiset tilat kuin de la Chapellen syndrooma, heikko Y -syndrooma, Turnerin syndrooma ja monet muut samankaltaiset tilat.

    "Ylläoleva lainaus on malliesimerkki intersex-kortin käytöstä eli sellaisesta ajattelusta, että harvinaiset kehityshäiriöt jotenkin muuttavat sukupuolen määritelmää tai jopa kumoavat binäärisen sukupuolen olemassaolon."

    Kun tehdään tiedettä ja/tai kirjoitetaan lakia, näin todella on. Ne on _pakko_ ottaa asiassa huomioon.

    "Caster Semenyakaan ei ole nainen vaan jotain vähän sinne päin."

    Hän itse identifioi itsensä naiseksi ja hänen fenotyyppinsä on nainen. Ergo, hän on nainen.

    "Ulkoisen olemuksensa perusteella hän on lähempänä miestä kuin naista. Siksi on ihan perusteltua, ettei hän urheilisi enää naisten sarjassa."

    Nyt törmätään juridiseen käsitteeseen nimeltä shikaanin kielto. Lakia ei saa käyttää aiheuttamaan kenellekään vahinkoa. Emme voi käyttää lakia aiheuttamaan vahinkoa ihmiselle, joka on bona fide osallistunut kilpailuun, varsinkaan pelkästään ulkoisen olemuksensa vuoksi.

    Nyt astuu peliin käsite "hormonaalinen sukupuoli" eli saako hän endokriininsä vuoksi sellaista epäreilua etua mikä olisi rinnastettavissa dopingiin. Tämä on syy, miksi post-operatiiviset miehestä naiseksi -transsukupuoliset katsotaan nykyään urheilussa naisiksi: heillä ei ole enää mitään hormonaalista etua luomunaisiin verrattuna. Pre-operatiivisilta osanotto on tämän syyn vuoksi yhä kiellettyä.

    (Enkä itse olisi ikimaailmassa pre-oppina mennyt naisten pukuhuoneeseen aiheuttamaan sinne hämmennystä sekä paniikkia. Käytin tuolloin invavessoja samasta syystä.)

    VastaaPoista
  36. Wanha Ämmä28.2.2017 12.17

    "Kuten itsekin totesit, olet mutantti ja intersukupuolinen, mutta se ei ole sama asia kuin nainen. "

    Me emme edelleenkään ole määritelleet, mikä on nainen.

    "Sinulla oli syntyessäsi miehen ulkoiset sukupuolielimet, jotka on sittemmin poistettu ja tilalle rakennettu keinotekoinen vagina sekä Y-kromosomi. Biologisesti olet lähempänä miestä kuin normaali Klinefelterin syndroomainen henkilö (XXY) tai Caroline Cossey, jolla on paha Klinefelterin syndrooma (XXXY) tai de la Chapellen syndroomasta kärsivä henkilö (XX, mutta lisääntymiskyvyttömät miehen sukupuolielimet)."

    Sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on sillä, mikä on sukupuoli-identiteetti. Se puolestaan on syväkoodattu aivoihin. Samoin merkitystä on sillä, mikä on fenotyyppi eli [nykyiset] ulkoiset sukupuolituntomerkit.

    Todettakoon näin, että intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus overlappaavat rajusti. Transsukupuolisilla on erilaisia intersex-tiloja liki kymmenen kertaa enemmän kuin valtaväestöllä. Täsmälleen samasta syystä myöskään nykypäivänä intersukupuolisia ihmisiä ei korjausleikata ennenkuin he itse kykenevät kertomaan, ovatko he tyttöjä vai poikia. Menneisyydessä on tapahtunut liian monta virhettä väärään suuntaan. Minullakin oli epämuodostuneet sukuelimet syntyessäni, ja minut korjattiin pojaksi. Tuo väkisin määrätty sukupuoli meinasi myöhemmin ajaa minut itsemurhaan.

    Jos brainsex-teoria olisi väärä, niin minustahan olisi pitänyt kasvaa aivan normaali (joskin hedelmätön) poika ilman mitään sukupuoli-identiteetin ongelmia, sillä sain tietää omasta intersukupuolisuudestani vasta paljon myöhemmin. Samoin John-Joan -tapausta ei olisi pitänyt ollakaan. Ja samoin intersukupuolisten hoidossa ei pitäisi syntyä virheitä. Brainsex-teoria on siis falsifioitavissa, ja siksi todennäköisesti oikea.

    Cossey oli sekä TS että IS. Sekä hänen että minun hoitamiseni oli oikeutettua. Mutta samaan hengenvetoon voidaan kysyä, onko sellaisen transsukupuolisen, jolla ei ole kromosomaalisia tai muita intersex-tiloja, hoidattaminen sitten ei-oikeutettua?

    Minun vastaukseni on kielteinen. Historian kokemus siitä, kun transsukupuolisia ei hoideta, on täynnä tragedioita. Transsukupuolisuus ei häviä vaan pahenee iän myötä, ja yleensä päättyy joko itsemurhaan tai psykoosiin. Hoidettujen transsukupuolisten tilanne ei nykypäivänä enää tältäosin eroa valtaväestöstä.

    Mutta tässä on se hirveä dilemma, jonka blogi-isäntämme on pointannut. Maailmassa on paljon sellaisia tiloja, jotka muistuttavat transsukupuolisuutta mutta eivät ole sitä, ja tällaisen hoidattaminen päättyy yhtä lailla tragediaan. Siksi on tärkeää saada heidät siivilöityä pois ennenkuin he aiheuttavat vahinkoa itselleen. Omana aikanani arvioitiin USA:ssa että kaikista hoitoon hakeutuvista vain noin 10% olisi aitoja TS:iä. Suomessa seula on ollut hyvin tiukka, eikä epäaitoja ole juurikaan päässyt.

    "Lisäksi pitää ottaa huomioon, että transsukupuolisuus on eri asia kuin intersukupuolisuus. "

    Itse pidän transsukupuolisuutta ja intersukupuolisuutta toisilleen sukua olevina tiloina, en toisiaan poissulkevina. Juuri siitä syystä, minkä aiemmin totesin.

    "Ollakseen transsukupuolinen ihmisellä on oltava määriteltävissä oleva sukupuoli, jonka kanssa sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa."

    Minut korjattiin vauvana pojaksi ja minulla oli miehen fenotyyppi ryhtyessäni muutoksen. Tässä määritelmäsi mukainen transsukupuolisuuden määritelmä täyttyi. Kuitenkin kromosomaalinen tilanteeni indikoi intersukupuolisuutta. Siksi TS/IS eivät ole toisiaan poissulkevia tiloja.

    VastaaPoista
  37. Wanha Ämmä28.2.2017 12.18

    "Transsukupuolisuuden nykyisten kriteereiden mukaan kromosomihäiriö poissulkee transsukupuolisuuden, eli periaatteessa Caroline Cosseyta ei enää nykyään pidettäisi transsukupuolisena."

    Ei, mutta samaan hengenvetoon on pakko todeta, että suurin osa tuon saman kromosomimutaation omaavista ihmisistä (48-XXXY) identifioi itsensä miehiksi. Mistä päästään kätevästi jälleen tuohon vanhaan tuttavaamme brainsexiin.

    Brainsex-teoria ei ole todennäköisimmin oikea teoria siksi että se tarjoaisi TS:ille moraalisen oikeutuksen tilanteeseensa. Se on todennäköisimmin oikea siksi, että se tuottaa teorian ennustamia tuloksia reaalimaailmassa ja siksi, että se on myös falsifioitavissa. John/Joan -tapaus on tuskallinen osoitus siitä, että sukupuoli-identiteetti on aivoissa, ei kromosomeissa eikä genitaaleissa.

    Transsukupuolisuus ei myöskään ole sama asia kuin ruumiinkuvan häiriö (body dysmorphic disorder). Itselleni ei ole tehty mitään muita leikkauksia kuin genitaaliremppa, ja olen täysin tyytyväinen kehooni muuten. Rintani ovat täysin luomua, ja ruumiinkarvoitukseni hävisi hormonien myötä. En näe mitään syytä mihinkään kehonmuokkauksiiin, silikonirintoihin, kasvojen femininisaatiokirurgiaan tms, ja äänenikin sain kuntoon terapialla. Jos kyse olisi pelkästä ruumiinkuvan häiriöstä, niin tokihan ramppaisin johonkin kosmeettiseen leikkaukseen vuosittain. Mutta olen nyt juuri sellainen kuin mistä itse tykkään.

    VastaaPoista
  38. The great tranny bullshit bingo1.3.2017 21.16

    Tästä blogista löytyi tällaista:
    http://transfobinen.simplesite.com/433793551/4507553/posting/bullshit-bingo

    '''The great tranny bullshit bingo'''
    Kuinka monta allaolevista väitteistä allekirjoitat? Testaa!
    -
    * Sukupuolten jako miehiin ja naisiin on täysin keinotekoinen konstruktio ja missään maailman kulttuurissa se ei istu niin tiukassa kuin nykyään länsimaissa!
    * Transsukupuolisuus on vain yksi intersukupuolisuuden muoto!
    * Sukupuoli on ominaisuus, joka on kovin moninainen!
    * On olemassa kaikenlaisia pippeleitä, pimppejä ja pimppeleitä. Pojalla voi olla pimppeli ja tytöllä pippeli!
    * Sukupuolia on olemassa yhtä monta kuin ihmisiäkin!
    * Älä tee toisten ihmisten identiteeteille binääristä väkivaltaa ahtamalla heidät lokeroihin!
    * Sukupuolielimillä, kromosomeilla ja ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä sukupuolen kannalta, vain sillä, millaiseksi itsensä kokee!
    * Puhtaita miehiä ja naisia ei ole olemassakaan!
    * Intersukupuolisuus ei ole vamma, vaan sukupuoli!
    * Olet transfoobikko eli patologinen vihaaja, jos olet mistään asiassa kanssani eri mieltä!
    * Transnaiset ovat aitoja naisia ja transmiehet aitoja miehiä!
    * Sinä ajat transsukupuolisia itsemurhaan noine ajatuksinesi!
    * Heteronormatiivinen blah blah blah cis-sexistinen blah blah blah
    * Transvihamielinen yhteiskunta järjestelmällisesti pahoinpitelee, raiskaa ja murhaa sukupuoli-identiteetiltään poikkeavia ihmisiä maassamme joka ikinen päivä!
    * Transvestismi ja drag show ahdistavat ja loukkaavat minua!

    VastaaPoista
  39. The great tranny bullshit bingo1.3.2017 21.17

    * Sukupuoli-identiteetti on synnynnäinen, mutta sukupuoli voi muuttua ja usein muuttuukin elämän aikana!
    * Moderni aivotutkimus todistaa, että transsukupuolisuus on neurologinen ja siten fysiologinen eikä psyykkinen ilmiö!
    * Brainsex-teoria sanoo, että ihmisen sukupuoli-identiteetti asuu hypotalamuksen bstc:ssä!
    * Sukupuolenkorjausleikkaukset ovat ainoa tapa pelastaa transsukupuolisen ihmisen henki! Kaikkia muita keinoja, kuten psykoterapiaa on vuosikymmenien saatossa kokeiltu, mutta ne eivät ole koskaan toimineet!
    * Minun leikkauksilla keinotekoisesti luotu tekovaginani on täysin sama asia kuin aito naisen vagina!
    * Pakollinen viittaus David Reimeriin ja lapsena "väärään sukupuoleen korjattuihin" intersukupuolisiin!
    * Olen feministi, mutta minun mielestäni naisen anatomisiin ominaisuuksiin perustuvaa sortoa ei ole koskaan ollut olemassa!
    * Jos väität, etten muka ole nainen siksi, koska minulta puuttuu kohtu ja munasarjat, niin entäpä intersukupuoliset/naiset, joilta on kirurgisesti poistettu nämä elimet!?
    * Nainen=kohdunkantaja!
    * Määrittele käsitteet mies/nainen/sukupuoli!
    * Mies=miesoletettu!
    * Nainen=naisoletettu!
    * Väitätkö sinä minua pervoksi!?
    * Älä koskaan oleta toisen ihmisen sukupuolta tämän ulkoisten tuntomerkkien perusteella!
    * Mies voi olla raskaana ja synnyttää!

    VastaaPoista
  40. The great tranny bullshit bingo1.3.2017 21.18

    * Hei lesbo, olet pinnallinen ja transfoobinen, mikäli et hyväksy peniksellä varustettua transnaista seksikumppaniksesi tai tyttöystäväksesi! Oikeat lesbot ovat kiinnostuneita pelkästään sieluista!
    * Teoria autogynefiliasta on höpönlöpöä ja transfoobista sortoa!
    * Die cis scum!
    * Jos nainen kuvittelee olevansa mies tai mies kuvittelee olevansa nainen, hän on tällöin mies naisen ruumiissa tai nainen miehen ruumiissa!
    * Olen transidentiteettini mukaisessa sukupuoliroolissa miehenä/naisena täysin läpimenevä!
    * Ajatus peniksestä miehen sukupuolielimenä on vanhentunut!
    * Kouluta itseäsi aiheesta!
    * Et sinäkään voi millään tietää kaikkien noiden tuolla ulkona kadulla kulkevien ihmisten sukupuolta!
    * Eläimetkin voivat kuulkaas olla transsukupuolisia!
    * Paul McHugh, se pedofiilipappeja puolustava papistinen hihhuli!
    * Minun on aina päästävä oman sukupuoli-identiteettini mukaiseen vessaan/pukuhuoneeseen/julkiseen pesutilaan, muuten en kestä vaan tapan itseni tai kehitän itselleni vakavan munuais- tai virtsatieinfektion! Tyttöjen ja naisten on parempi sietää peniksiä näissä tiloissa, koska muuten on transfoobikko!
    * Minun on saatava urheilla oman sukupuoli-identiteettini mukaisessa urheilusarjassa! Kaikki muu on syrjintää! Sillä ei ole mitään väliä, onko se reilua muita kilpailijoita kohtaan vai ei!
    * Penis ja klitoris ovat täsmälleen sama asia, niiden välillä on ainoastaan kokoero! Minun klitorikseni on mikropenis tai minun penikseni on megaklitoris!
    * Sukupuoli on korvien välissä, ei jalkojen!
    * Aivot ovat suurin sukupuolielin!

    VastaaPoista
  41. The great tranny bullshit bingo1.3.2017 21.19

    * Kaikki kaapista ulos tulleet transihmiset ovat niin esikuvallisia, urhoollisia ja rohkeita!
    * Aito transsukupuolinen vs. epäaito!
    * Ihmisen sukupuoli on äärimmäisen monimuotoinen ja monitahoinen biologis-psykofyysis-sosiaalis-kulttuurillis-juridis-filosofis-poliittis-eksouniversaalinen kokonaisuus ja voin ihan hyvin olla sosiaalisesti mies, vaikka biologisesti olenkin nainen! Näistä lukemattomista sukupuoleen liittyvistä ulottuvuuksista biologiset ja fyysiseen suvunjatkamiseen liittyvät ovat kaikkein epäoleellisimpia!
    * Sukupuolenvaihdosleikkauksen läpikäyneistä vain 1-2 % katuu päätöstään! Se on niin vähän, että katujia ei käytännöllisesti katsoen ole olemassa!
    * Ai, olet eri mieltä kanssani!? Senkin empatiakyvytön ihmishirviö!
    * Translaki sortaa transsukupuolisia pakottamalla heidät lisääntymiskyvyttömyyteen! Se on ihan natsimeininkiä, josta Suomi on sitä paitsi saanut huomautuksen YK:n ihmisoikeusvaltuutetulta!
    * Transihmisten sterilisaatio on sama kuin sterilisoisi kuuroja/vihreäsilmäisiä/whatever!
    * Transsukupuoliseksi synnytään!
    * Sinulla ei yksinkertaisesti ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä minut tällaisena!
    * Senkin sairas foobikko! Mitä jos lapsesi onkin transsukupuolinen!?
    * Leikin lapsena barbeilla prinsessahäitä muiden tyttöjen kanssa ja rakastin pinkkiä väriä. Eikö se jo todista, että olen aina ollut sydämeltäni nainen!?
    * Vihasin jo lapsena hiusteni letittämistä ja mekkoon pukeutumista ja rakastin puissa kiipeilyä ja mudassa möyrimistä. Eikö se jo todista, että olen aina ollut sydämeltäni mies!?
    * Kahdesta edellisestä esimerkistä huolimatta transsukupuoliset ovat sielultaan ihan samanlaisia kuin synnynnäiset sukupuoli-identiteettinsä mukaisen sukupuolen edustajat - eivät ylifemmejä tai machoja!
    * Katso tätä kuvaa miehenä täysin läpimenevästä transmiehestä. Väitätkö, että tässä on muka nainen, vaikka hänellä housujensa sisällä onkin pillu!?
    * Muista, että sex on eri asia kuin gender, mutta sukupuoli-identiteetti on sama asia kuin sukupuoli!

    VastaaPoista
  42. The great tranny bullshit bingo1.3.2017 21.19

    * Voin vaihtaa sosiaalista sukupuoltani elekieltäni, äänenpainoani ja asentojani muuttamalla!
    * Minä ainakin olen tieteen puolesta!
    * En ole mies enkä nainen, olen vaan ihminen!
    * En ole mies enkä nainen, olen muunsukupuolinen eli muusu!
    * Älä transuttele, senkin saatanan äpärä!
    * Mitään transtutkimuksia ei tarvita! Kyllä ihminen itse parhaiten tietää oman sukupuolensa!
    * Kuole, TERF!
    * Transnaiset ovat psyykkisesti ja muiden muassa pukeutumiseltaan täysin identtisiä synnynnäisten naisten kanssa!
    * Minä olen nainen. Jos sinä olet sitä mieltä, että minä en ole nainen, et ole nainen vaan pelkkä vittu!
    * Sukupuolen määrittely sukupuolielinten perusteella on miesten ja naisten redusoimista genitaaleihinsa!
    * Genitaalini ovat elämäni tärkein asia! Mutta miksi sinua kiinnostavat minun genitaalini!? Mikä sinä olet, joku genitaalipakkomielteinenkö!?
    * Suck my female dick!
    * Transsukupuolisuus ja muunsukupuolisuus eivät ole mitään uniikkina lumihiutaleena olemista!
    * Trans- ja muunsukupuolisia on ollut olemassa kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa!
    * Transsukupuolinen on aina ollut oman sukupuoli-identiteettinsä mukaista sukupuolta, jo ennen mitään hormonihoitoja ja leikkauksia. Leikkaus vain korjaa rikkinäisen kehon!

    VastaaPoista
  43. The great tranny bullshit bingo1.3.2017 21.20

    * Ihminen on kypsä päättämään oman sukupuolensa jo noin kolmevuotiaana!
    * Estäkää translapsen murrosikä Lupronilla! Sen vaikutukset eivät ole peruuttamattomia. Vielä 16-vuotiaana kun murrosikää ei ole tullut, lapsi voi valita takaisin oman biologisen sukupuolensa mukaiseen rooliin eikä mitään peruuttamatonta ole tapahtunut!
    * Jos et ole valmis tukemaan translasta 110-prosenttisesti hänen identiteetissään, ajat hänet itsemurhaan!
    * Kuinka kehtaat väittää, että transsukupuolinen muka valitsee sukupuolensa!? Se, että tunnen itseni tällaiseksi ei ole mikään valinta!
    * Oma synnynnäinen sukupuoli rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia olla oma itsensä!
    * Aikaisemmin, kun minua kohdeltiin kehoni mukaan väärän sukupuolen edustajana, minun oli tukahdutettava todellinen itseni ja esitettävä jotakin muuta kuin mitä oikeasti olen. Vasta Real Life Test transhoitojen yhteydessä vapautti minun todellisen itseni!
    * Anteeksi vaan, mutta minä en ole mielisairas tai hämmentynyt. Vaikka en ole mielisairas, on yhteiskunnan kustannettava minun transhoitoni!
    * Sukupuolenkorjaus teki minut oireettomaksi, vaikka olenkin edelleen psyykkisesti näin sekaisin!
    * On jokaisen luovuttamaton perusihmisoikeus määritellä itse oma sukupuolensa!
    * Sukupuoli on sellainen ominaisuus, jonka kanssa ei synnytä vaan joka määritellään. Jos määrittelen itseni isona eri tavalla kuin minua välittömästi syntymän jälkeen hoitanut kätilöm, se kumoaa tämän kätilön määritelmän!
    * Suurin osa translapsista ei todellakaan muuta käsitystään itsestään varttuessaan! Sellainen johtopäätös on peräisin sellaisista vääristellyistä tutkimuksista, joissa sotketaan lapsen sukupuolirooleja rikkova käytös ja transsukupuolinen sukupuoli-identiteetti keskenään!
    * Transsukupuolisuus on suunnaton tragedia!
    * Väärinsukupuolittaminen on törkeää väkivaltaa!
    * Transsukupuolisen kutsuminen hänen vanhalla nimellään (joka on ns. "dead name") on törkeää väkivaltaa!
    * Kahteen yllämainittuun törkeän väkivallan muotoon on aina vastattava väkivallalla!
    * Nainen ei ole määriteltävissä oleva ominaisuus. Mies ei ole määriteltävissä oleva ominaisuus. Mutta minun transidentiteettini kuulkaa on!
    Pisteet:
    0-9: Normaali, tylsä peruscisse.
    10-19: Osittain transmyönteinen cisse.
    20-39: Erittäin pahaksi äitynyt cissukupuolinen Tumblr-SJW-aktivisti.
    40-59: Lievä transu. Pistettävä tarkkailuun.
    60-: Täyteen kukkaansa puhjennut friikkisirkusvähemmistön edustaja ja megalomaanisen luokan gender-sekoilija sekä sukupuolielimiään silpova pervo. Vältettävä aina kohdattaessa.

    VastaaPoista
  44. Asioiden tietäjä1.3.2017 21.52

    Tämä täällä (ja eräissä muissakin blogeissa) nimimerkillä "Wanha ämmä" pyörivä henkilö on noin kymmenisen vuotta sitten päivystänyt Suomi24:n tasokkaalla keskustelufoorumilla transasioissa nimimerkeillä "Vanha ämmä" ja "Sari_". Kysyy täällä, että "miksi te tiitit olette aina tunkemassa samaan paikkaan meidän TS:ien kanssa":

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/4043475/kysymys-tiiteille

    Seuraavassa viestissä tiittiviha onkin äitynyt jo ihan puhtaaksi väkivallalla uhkailemiseksi: "Mene vain tyttöilemään. Mutta pysy varmuuden vuoksi neljän seinän sisällä. Voi nimittäin olla, että 3D:ssä saat vittuilua osaksesi tai sinulle vedetään turpaan. Toivottavasti saat kunnon orkut niistä hepenistäsi."

    Vähän hemmetin pelottava ja jopa väkivaltaan taipuvainen tyyppi on siis tämä Wanha äijä. Muuten aika lollero tapaus kyllä.

    VastaaPoista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.