tiistai 5. heinäkuuta 2016

Miksi en välitä homofobiasta tai transfobiasta

Edellisessä kirjoituksessani kerroin yhdysvaltalaisesta transaktivistista Jazz Jenningsistä, joka pelkistää lähestulkoon kaikki elämänsä ongelmat transfobian syyksi. Jazz on masentunut, koska hän on väärässä kehossa ja ympäröivä yhteiskunta ei hyväksy häntä, koska yhteiskunta on transfoobinen. Täten transfobiaa vastaan täytyy sinnikkäästi taistella, jotta transihmisille saataisiin samat ihmisoikeudet kuin kaikille muillekin ja jotta syrjintä lakkaisi.

Itse lakkasin murehtimasta syrjinnästä tai fobiasta jo oman sukupuolenvaihdosprosessini alkuvaiheessa. Syystä, että tajusin jotakin. Yhteiskunta ei tule koskaan, milloinkaan olemaan täysin syrjintä- tai kiusaamisvapaa jo pelkästään siitä syystä, että kaikki eivät koskaan tule olemaan kaikesta samaa mieltä ja kaikki eivät koskaan tule pitämään sinusta ja olemaan kavereitasi, monestakin syystä. Tämä on normaalia sosiaalista dynamiikkaa ja kaiken pelkistäminen ”fobiaksi” ja sitä kautta ”syrjinnäksi” on todella yksisilmäistä.

Ihmiset kiusaavat tai syrjivät toisia kaikenlaisista syistä, jopa täysin vähäpätöisistä. Olet hölmö, jos ajattelet, ettei kukaan koskaan tarttuisi transsukupuolisuuteesi tai homouteesi ja huomauttaisi siitä jotakin, josta et pidä. Mitä kiusaamiseen tulee, niin ihmiset usein tarttuvat asioihin, jotka ovat toisessa näkyviä tai poikkeavia, koska niihin on helppo tarttua. Transsukupuolisuus tai homous on tällainen. Muita ovat esimerkiksi ihonväri, kansallisuus, alternative-tyylinen pukeutuminen, jokin erikoinen harrastus, kuten larppaus jne jne.

Olen omassa elämässäni tullut syrjityksi paljon useammin jonkin harrastukseni, mielipiteeni tai mielenkiintoni kohteen vuoksi kuin transsukupuolisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Minulla on paljon sellaisia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, jotka monet ihmiset yhdistävät samantien ”herroihin” ja tuomitsevat minut snobiksi ja ärsyttäväksi tai pahaksi ihmiseksi pelkästään mielenkiinnon kohteitteni perusteella edes puhumatta kanssani ensin.

Esimerkki: Olin tuttuni kotibileissä mökillä. Bileissä oli muutama kymmenen tyyppiä eri puolilta Suomea. Kaikilla muilla oli kaljaa ja makkaraa, mutta minulla oli vuohenjuustoa ja punaviiniä. Kuulin bileiden jälkeen, että moni ei halunnut puhua kanssani lainkaan, koska tekivät heti sen johtopäätöksen, että olen ärsyttävä snobi ja besserwisser. Olivat sitten olleet yllättyneitä, kun en ollutkaan. Tulivat siis itse tämän minulle sanomaan.

Toinen esimerkki: Iso osa tutuistani kuunteli yksinomaan tai lähes yksinomaan metallimusiikin eri genrejä. Minäkin kuuntelen metallimusiikin eri genrejä, mutta näiden lisäksi rakastan klassista musiikkia ja kirkkomusiikkia ja tykkään aidosti käydä oopperassa (jos minulla olisi rahaa, niin kävisin katsomassa kaikki oopperat, joita Suomessa esitetään). Täten olen joku ihme uskovaishihhuli ja snobi ja katson kaikkia muita alaspäin. Täysin paskaa musaa myös kuuntelen, kuka vittu tollaista enää nykyään viitsii kuunnella.

Kolmas esimerkki: Olin aktiivinen eräällä nettisaitilla ennen Facebookin syntymistä. Kyseinen nettisaitti toimi pitkälti sosiaalisen median tavoin. Pidän turkiksista, joten postasin saitille kaksi kuvaa tekemistäni käsitöistä, joissa olin käyttänyt turkista materiaalina. Iso kasa tuttujani Suomesta ja ulkomailta poisti minut kavereista samantien ja alkoi lähetellä etusivulleni viestejä, joissa tuomitsivat minut jyrkästi. Keskustelu etusivulla yltyi tappeluksi ja jatkoi vaikka kuinka kauan, vaikka en itse siihen edes osallistunut. Minua haukkumaan tuli myös eräs kansainvälisesti tunnettu henkilö. Aloin saamaan yksityisviestejä ja sähköposteja täysin tuntemattomilta ihmisiltä, jotka tuomitsivat minut ja harrastukseni ja saarnasivat minulle pitkät pätkät etiikasta. Eräs turkiksia vastustava nettisaitti piti sivuillaan mustaa listaa ihmisistä, joita boikotoida. Minä jouduin tälle listalle.

Ja niin edelleen.
En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa transsukupuolisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Olisin typerä, jos ylireagoisin ihmisten negatiivisiin asenteisiin ajatellen niiden johtuvan transsukupuolisuudestani tai seksuaalisesta suuntautumisestani. Ja vaikka ne johtuisivatkin, niin olisin silti typerä, koska ihmiset tuomitsevat muita paljon vähäpätöisemmistäkin syistä, joten miksi eivät tästä? Transsukupuolisuus tai seksuaalinen suuntautuminen on aika hemmetin paljon isompi asia kuin joku musiikkimaku tai että mitä alkoholia tykkää juoda, joten tietenkin joku siihen reagoi. Miksi välittäisin tai ottaisin itseeni?

Olen pohtinut koulukiusaamista ja yrittänyt ottaa selvää siitä, että miksi joitakuita kiusataan ja toisia taas ei. Minua ei ole koko ikänäni kiusattu koulussa ja olen ihmetellyt, että miksi. Olisin ollut aivan otollinen kohde nimittäin. Minulla oli erityisesti yläasteella muista selkeästi poikkeavia harrastuksia, joita en salaillut tai peitellyt yhtään, sekä hyvin räväkkä pukeutumistyyli. Olen kuullut, että muita on kiusattu niinkin tyhmistä syistä, kuin että housut on erilaiset kuin toisilla, isoveljellä on muiden mielestä hassu hiustyyli, harrastaa jotain, mistä muut eivät niin välitä, vanhempien ammatti on jotain tiettyä yms.

Tulin siihen johtopäätökseen, että kiusaamista tapahtuu vain silloin, kun henkilö kokee käytöksen kiusaamiseksi. Oli kyse mistä asiasta tahansa. Jonkun mielestä joku käytös voi olla vain hauskaa läpändeerosta, kun joku toinen kokee sen hirveäksi sortamiseksi. Jos kokee jotain hirveäksi sorroksi, niin myös reagoi siihen sen mukaisesti, jolloin toiset reagoivat reaktioosi sen mukaisesti yms. ja kierre on valmis. Yhdessä vaiheessa tuttavapiirissäni oli lähes yksinomaan rajun koulukiusaamistaustan omaavia ihmisiä ja huomasin, että heillä oli jotakin yhteistä: he olivat kaikki keskivertoa ujompia ja herkempiä ihmisiä. He eivät ymmärtäneet sellaista ns. normaalia hetulanheittoa, vaan kokivat sen haukkumiseksi ja kiusaamiseksi. Minulle oli valtava kulttuurishokki, kun lähdin näistä piireistä ja aloin hengailla piirien ulkopuolisten ihmisten kanssa työpaikan ja koulun kautta. Huomasin, että kaikki kiusasivat kaikkia ihan koko ajan. Mutta kukaan ei reagoinut siihen negatiivisesti. He kiusasivat leikillisesti takaisin tai totesivat ”haha, hyvä läppä”, ”hyvän jäynän keksit” yms. Kyse on täysin siitä, että miten mihinkin reagoit ja mitä itse koet kiusaamiseksi.

Tajusin, että minä en ole koskaan kouluaikoinani kokenut, että minua kiusataan. Kaikki kommentit ovat menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos herättämättä minussa mitään reaktiota. Täten minulle on jäänyt se mielikuva ja tunne, että minua ei kiusattu. En yksinkertaisesti välittänyt mistään kommenteista senkään vertaa, että ne olisivat herättäneet minussa mitään tuntemuksia.

Olen tällainen nykyäänkin ja muutama vuosi sitten, kun aloitin sukupuolenvaihdosprosessin, tulin työpaikalla ulos kaapista transsukupuolisena. Kerron pienen tarinan, että mitä silloin tapahtui:
Työpaikallani oli eräs päällikkö, joka oli hyvin ronski ja puhui asioista suoraan ja peittelemättä ja heitti myös ronskia läppää kaikkien kustannuksella. Olin aina sitä mieltä, että kyseinen tyyppi on hervottoman hauska ja nauroin katketakseni hänen jutuilleen. Kun tulin kaapista tarttui hän siihen tietysti samantien ja alkoi heittää läppää fyysisistä ulottuvuuksistani ja pariutumismahdollisuuksistani. Olin edelleen sitä mieltä, että tyyppi on hervottoman hauska ja nauroin hänen jutuilleen. Myöhemmin kuulin, että toiset työntekijät olivat olleet aivan järkyttyneitä hänen käytöksestään ja moni aikoi irtisanoutua hänen takiaan. Vasta silloin ymmärsin, että kyseisen päällikön läppä ihan oikeasti oli usein asiatonta (ei pelkästään minuun kohdistunut, vaan ihan yleisesti) ja hänen ei olisi pitänyt puhua sellaisia jo pelkästään asemansa vuoksi. Tajusin kaiken tämän vasta silloin, kun muut siitä huomauttivat ja tunsin itseni ihan helvetin tyhmäksi.

Silloin ymmärsin, että minua ei voida kiusata, koska en ota pahojakaan kommentteja kiusaamisena. Siksi ”minua ei ole koskaan kiusattu”. On minua kiusattu, mutta en kokenut sitä kiusaamisena. Siten kiusaamista ei tapahtunut.

Kiusaaminen on suhteellista ja siihen voi vaikuttaa paljon omilla asenteillaan. Tämä vertautuu esimerkiksi Jazz Jenningsiin siten, että Jazz ottaa kaiken transfobiana. Myös sellaisen, missä transfobiaa ei selvästi edes ole. Hän vain olettaa niin. Jos näet kaikkialla fobiaa ja syrjintää, niin tietysti koet, että fobiaa jatkuvasti ilmenee.

Palaan vielä kirjoituksen alussa esittämiini pointteihin. Mitä tulee trans- tai homofobiaan, niin siitä iso osa on sitä, että joku vain yksinkertaisesti on kanssasi eri mieltä ja näkee asiat eri valossa. Koko LGBT-liikkeen vika on siinä, että se näkee kaiken kritiikin ”vihapuheena” tai syrjintänä tai mistään mitään tietämättömien idioottien huuteluna, vaikka perustelut olisivat kuinka päteviä. En pääsääntöisesti pidä termeistä ”transfobia” tai ”homofobia”. Fobia viittaa irrationaaliseen pelkoon. Monet LGBT-liikkeen kritisoijat sen sijaan ovat oikeasti älykkäitä analysointikykyisiä ihmisiä, jotka tuntevat LGBT-liikettä ja sen historiaa todella hyvin, paremmin kuin monet sateenkaari-ihmisetkään. He ovat vaan yksinkertaisesti päätyneet asioissa erilaiseen johtopäätökseen ja siten erilaiseen mielipiteeseen. Se ei ole vihaa, fobiaa tai syrjintää. Elämä on sellaista, että kaikki eivät ole kaikesta samaa mieltä. Lisäksi joku voi olla pitämättä sinusta ihmisenä ihan transsukupuolisuudesta tai homoudesta huolimatta. Se on normaalia henkilökemia- ja ihmissuhderyönää. Sille ei mahda mitään.

Länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole tällä hetkellä olemassakaan mitään transihmisiä tai homoja syrjiviä ”sortorakenteita”. Päinvastoin, LGBT-liike on äärettömän vahva. Sillä on suunnatonta valtaa mediaan, yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta lainsäädäntöelimiin. Pelkästään tämän vuoksi professorit Paul McHugh ja Gerald V. Bradley ovat sitä mieltä, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt eivät ole oikeutettuja syrjityn vähemmistön statukseen.

Se, että joku on kanssasi eri mieltä, ei tee sinusta syrjittyä eikä toisesta foobikkoa. On normaalia ihmiselämää kaikilla elämän alueilla, että erimielisyyttä esiintyy. Kasva aikuiseksi ja opettele sietämään ja käsittelemään tätä. Et nimittäin pääse sitä koskaan pakoon ja mikään maailmanlaajuinen transfobian ja homofobian vastustaminen ei poista tätä seikkaa maailmasta.

35 kommenttia:

  1. No jaa, tietyllä tasolla on tietysti noin - lähinnä koska elämme sivistyneessä sosiaaliliberaalissa yhteiskunnassa. Mutta jos sinut esim. hirtetään suuntautumisesi tähden niin fobia ja syrjiminen ovat jotain muutakin kuin vain tunne päässä. Eikä tarvitse mennä edes tälläisiin ääriesimerkkeihin. Se että kiusaamista ja syrjimistä tulee aina esiintymään, ei ole mikään argumentti sille, etteikö niitä tulisi pyrkiä vähentämään. Ja tässä suhteessa on jälkiteollisessa länsimaisessa yhteiskunnassa tehty valtaisia edistysaskeleita.

    VastaaPoista
  2. Se että kiusaamista ja syrjimistä tulee aina esiintymään, ei ole mikään argumentti sille, etteikö niitä tulisi pyrkiä vähentämään.

    Totta. Pointti on kuitenkin siinä, että LGBT-ihmiset eivät erota normaalia elämää kiusaamisesta. He pyrkivät sellaiseen totalitaristiseen yhteiskuntaan, missä kaikki ovat samaa mieltä heidän kanssaan eli mitään LGBT-kritiikkiä, tahallista tai tahatonta, ei esiinny. Heistä harva kykenee tarkastelemaan LGBT-asioita kriittisesti tai objektiivisesti millään tasolla. Kaikki, mikä ei ylistä homojuttuja kuorossa heidän kanssaan, on vihapuhetta.

    VastaaPoista
  3. Tarkennus: Osa normaalia elämää on se, että kaikki eivät ole kaikesta samaa mieltä ja kaikki eivät ole ikinä kavereita kaikkien kanssa.

    VastaaPoista
  4. Olen lueskellut kirjoituksiasi ja vaikken taida ihan perusheteroyleisöön kuulua kun tuttava- ja kaveripiirissä myös homoja niin ainakin melkein. Niin ja yhtään kaltaistasi "transua" en tunne.

    Ihan kaikkea en kirjoituksissasi ymmärrä. Homo- ja transfobiaa et ole koskaan kohdannut etkä tiedä sellaista tapahtuneen. Homojen heterofobian sanot olevan yleistä. Mitä nyt homoja tunnen niin ei ole kyllä mitään havaintoa sellaisesta. Avioliittolakihommastakaan aika vaikea on mun vääntää heterofobista.


    Toinen juttu on että sulle bisseys tai transuus ei ole ollut ikinä mikään juttu. Mut silti oot hengannu homoympyröissä, joista et vieläkään uskalla paskamyrskyn pelossa irrottautua vaikka kaveriporukkaas halveksitkin. Tää ei kuulosta myöskään siltä, ettet yhtään välitä ihmisten puheista. Mitä mun on annettu ymmärtää niin omissa porukoissa hengataan ihan järkisyistä. Vähän sama kun homobaarit on siksi että heterobaareissa ei miesten vonkaamista ole perinteisestä hyvällä katsottu.

    VastaaPoista
  5. En kiellä homofobian olemassaoloa. Koska en ole sitä ikinä nähnyt (muualla kuin netissä), niin väitän, että se on paljon luultua harvinaisempaa.

    Luen heterofobiaksi heteroiden avoimen halveksumisen tai heteroiden pitämisen ällöttävänä. Nämä molemmat olivat yleisiä tuttavapiirissäni, kuten myös avoin misogynia.

    Kun lukiossa tajusin oman poikkeavuuteni, niin homoporukoista tuli minulle safe haven. Sellainen halilaatikko, missä kukaan ei kritisoinut. Lähdin noista porukoista aivan kokonaan pois jo jokin aikaa sitten. Aiemmin oli hankalaa, koska minun olisi pitänyt suoralta kädeltä katkaista välit kaikkiin tuttuihin. En yksinkertaisesti jaksanut avoimesti esittää mielipiteitäni, koska paskamyrskyn määrä olisi ollut melkoinen. Se oli enemmän jaksamis- kuin rohkeuskysymys.

    Minulle tiettyihin piireihin ajautuminen oli sananmukaisesti ajautumista. Se ei ollut harkittu järkijuttu. Piirit sitten myöhemmin paljastuivat muuksi kuin miksi olin niitä luullut.

    VastaaPoista
  6. Mihin sä siis tarvitsit sitä safe havenia kun et kokenut mitään syrjintää tms? Ja toisaalta kerroit että ainoa kritiikki on tullut juuri homoilta siis tältä sun kritiikittömältä halilaatikolta.

    Ok, et siis enää liiku homoporukoissa. Siksi kysyin kun toisaalla kirjoitit, ettet edelleenkään voi tai uskalla tuoda omia näkemyksiäsi nimelläsi julki kun sun homokaverit ei suvaitsis.

    Missä päin maailmaa näitä hetero- ja naishalveksujia on? Ei mitään havaintoa pääkaupunkiseudulla eikä toi maakuntahomokaverikaan ole heterofobia nähnytkään. Sitä kuulee kyllä puhuttavan että homot hengaa liikaa heteronaisten kanssa ja jotkut heteromiehet valittaa että homot yrittää iskeä. Mä en siis oikein tajua sun ongelmointia.

    VastaaPoista
  7. Se jäi siis kysäisemättä että eikö se ollut niin etteivät sun halilaatikkokaverit ole myöskään kokeneet syrjintää mitä toisaalla kirjoittelit? Sulla on erikoinen haliloota. Kyllähän sitä meinaan heteronakin tuohon törmää ja kun on elämää nähnyt vähän pitempään niin tietää mistä on nykytilanteeseen jossa asiat alkavat olla ihan ok, on tultu.

    VastaaPoista
  8. Safe haven oli silloin tärkeä, kun tuli ensimmäisen kerran tietoiseksi erilaisuudestaan. Olin aina jotenkin ajatellut, että edustan ajatusmaailmaltani jotain ihmisten normia ja siihen aikaan oli shokki tajuta, ettei näin olekaan. Siinä sitten samalla itseenkin tarttui sellaista tiettyä kapinaa maailmaa ja yhteiskuntaa kohtaan ja jonkin aikaa oli kiva kapinoida yhdessä homokuplan sisällä.

    Sittemmin kasvoin ja kehityin ihmisenä ja myös halilaatikostani alkoi tulla esiin uusia piirteitä. En enää ollutkaan lopulta heidän kanssaan samaa mieltä. Esimerkiksi tuota heterovastaisuutta lopulta päädyin ihmettelemään, vaikka olin sellainen vähän ollut aiemmin itsekin (alle 20 weenä). Jos kerta ollaan tässä suvaitsevaisia ja edustetaan ihmisten hyväksymistä, niin miksi heterot ei enää osukaan tähän jne.

    Sain homoilta kritiikkiä transsukupuolisuudesta. Alkuun en siis kertonut kenellekään, että olen trans, koska en asiaa ymmärtänyt tai osannut kuvata itsekään. Koin, että se liittyi siihen naisvihaan. Nainen yrittää olla mies, ei onnistu, hyi.

    Minulla oli tuttuja ympäri Suomen ja jonkin verran Saksasta, Briteistä, Australiasta ja USAsta.

    Olen huomannut, että homoja pääsääntöisesti on kahdenlaisia: niitä, joilla on paljon naiskavereita ja viihtyvät aidosti naisten seurassa, ja sitten on niitä, joiden mielestä naiset ovat ällöttäviä ja eivät halua olla heidän kanssa missään tekemisissä, ghettoutuvat kokonaan homomiesporukoihin. Minun tutuissani oli paljon jälkimmäisiä.

    VastaaPoista
  9. Kyllä mun halilaatikkokaverit puhuivst paljonkin syrjinnästä. Aloin kuitenkin tätä kyseenalaistamaan, kun huomasin miten yliherkkiä monet ovat ihan kaikelle kritiikille.

    VastaaPoista
  10. Vieläkään en oivalla miten se nyt oli shokki kun aiemmin kerroit ettei ole koskaan ollut minkäänmoinen Juttu ja vain ihmettelet päinvastaisia homokavereittesi kokemuksia.

    Heterofobia kiinnostaa. Miten tämä sinun heterofobiasi ilmeni? Vihasivatko ghettohomokaverisi sinua, koska olit bi-nainen? Oliko se läppää, jolle jotkut ovat yliherkkiä? Et ole huolissasi fobioista seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Paitsi ghettohomoporukan heterofobiasta.

    Nykyään on aika paljon nurinaa homotuksesta. Homot näkyvät ja kuuluvat joka paikassa. Priden "pervoilut" on paha ja likaavat normaalien himojen mainetta. Toisaalta on ghettohomoja, jotka halveksuvat heteroja, eivätkä halua olla tekemisissä näiden kanssa. Rinnakkainen todellisuus?



    VastaaPoista
  11. Wanha Ämmä6.7.2016 15.42

    Omista ajoistani on jo kauan, mutta jotain voin minäkin kertoa.

    Metsällä on taipumus vastata juuri niinkuin sinne huutaa. Kun asia oli minulle akuutti, pyrin markkinoimaan oman juttuni mahdollisimman positiivisessa valossa. Kun aloin hormonit, aloin samalla kasvattaa tukkaani ja muuttaa olemustani feminiinisempään suuntaan, sukupuolineutraaliksi jne. Aloin käyttämään naisten farkkuja, käyttämään korviksia jne, siis jotain sellaista, mistä ei vielä huomaa asiaa, mutta joka valmistaisi ihmisiä metamorfoosiini. Pikkuhiljaa, askel kerrallaan, muutin olemustani vuoden ajan.

    Tajusin, että ihmisten reaktio asiaan riippuisi siitä, miten onnistuisin asian heille myymään. En yrittänyt tunkea sitä heidän kurkustaan alas, vaan kerroin, että kyse on lääketieteellisestä jutusta, kerroin että olen omassa prosessissani siinä vaiheessa, että alan nyt elämään naisena, ja toivon, että minua kohdeltaisiin tyttönä, ja että käyttäisin invavessaa tässä vaiheessa. Yritin herättää heissä mahdollisimman paljon sympatiaa. Tilannetta auttoi se, että minulla on diagnosoitu kromosomipoikkeama.

    Tajusin, että toisten TS:ien kanssa kannattaa pitää yhteyttä ja kuunnella heitä, mutta heidän kanssaan ei kannata pitää liian läheisiä välejä ja ennenkaikkea ei tule identifioitua heihin. Gender-ghetto ja sinne juuttuminen oli aivan oikea vaara. Pidin yhteyttä kaikkiin cissukupuolisiin ystäviini ja sidosryhmiini, ja kerroin työ- ja harrastuskavereilleni myös asiasta. Kun asian osaa markkinoida oikein, myös reaktio on positiivinen. Elä ja anna toistenkin elää.

    Pelkäsin aluksi, että minun käy huonosti ja että minua vihattaisiin tai dissattaisiin tai kiusattaisiin tai menettäisin työni, maineeni ja ihmissuhteeni, ja tein erilaisia "Plan B" -suunnitelmia ja skenaarioita sen varalta, että asiat eivät menekään hyvin. Onneksi niille ei ollut tarvetta.

    Kun sitten viimeisen ulostulon ja muutoksen hetki tuli, päästin vain poninhäntäni auki ja kerroin uuden nimeni. Ihmiset ottivat sen todella rennosti, ja he olivat lähinnä helpottuneita siitä, että kykenin olemaan luonnollinen ja ettei minulle itselleni käynyt huonosti. Oma sosiaalinen muutokseni onnistui yli odotusten - olin onnistunut markkinoimaan sen oikein.

    Pyörin itsekin homoporukoissa jonkin aikaa ennen kun tajusin tilani, mutta koin sen porukan alieniksi. Homoyhteisöä leimaa samankaltainen sisäänpäinlämpiävyys kuin mikä tuo gender-ghetto oli, tai kuten blogi-isäntä kutsuu, "halilaatikko". Tämä on tyypillistä kaikille sisäänpäinlämpiäville ryhmille: ulkopuolinen koetaan uhkaksi, vaikka se ei sitä olisikaan. Sana "ghetto" tarkoittaa juutalaiskorttelia: juutalaiset mielellään eristäytyivät omiksi ryhmiksen, muurien taakse, kaupungiksi kaupungissa. Ghetto antaa suojaa, lämpöä ja turvaa, mutta se myös saa kaiken ulkopuolisen tuntumaan uhkaavalta ja pelottavalta, ja uhkat, olivatpa ne todellisia tai liioiteltua, luovat pelkoa. Siksi kaikki pienikin naljailu koetaan helposti syrjintänä tai terrorina. Jätin homoyhteisön silloin kun tajusin olevani TS ja bi, joten en tunne sitä kuin pintapuolisesti. Mutta uskon kyllä sen, mitä blogi-isäntämme asiasta sanoo, ja voin hyvin uskoa, että homoilla ja lesboilla - juuri niillä, jotka identifioituvat nimenomaan toisiinsa ja yhteisöönsä, olisi jonkinasteista heterofobiaa. Eli he kokisivat heterot uhkaksi, joka yrittäisi musertaa ja tukahduttaa heidät ja nujertaa heidät. Vähän niinkuin juutalaiset ovat perinteisesti kokeneet kristinuskon ja islamin.

    Itse en ole kohdannut syrjintää. Toki kaikenlaista pientä naljailua, nälvintää ja ilkeilyä on ollut mutta sitä joutuvat cissukupuolisetkin sietämään, aivan kuten blogi-isäntämme sanoi. Se on osa aikuiseksi kasvamista. Mutta tiedän, että syrjintää on, ja sitä on Euroopan ulkopuolella paljonkin. USA ei ole kiva maa TS:lle, puhumattakaan sitten latinomaista tai Venäjästä.

    VastaaPoista
  12. Wanha Ämmä6.7.2016 16.17

    Vielä suvaitsevaisuudesta: Suvaitsevaisuus on aina kaksisuuntainen tie. Elä ja anna toistenkin elää. Sinä kunnioitat minua ja minä kunnioitan sinua. Sinä sallit minun arvoni etkä käy loukkaamaan niitä, ja minä sallin sinun arvosi enkä käy loukkaamaan niitä. Me molemmat yritämme elää niin, ettemme tallo toistemme varpaille.

    Tästä on kysymys, ja voin helposti uskoa sen, mitä päätekstissä sanotaan. Länsimaissa ei homofobiaa ole ollut sitten 1980-luvun. Mutta se, mistä en itse pidä, on että setaväki pyrkii kaatamaan homojutut valtaväestölle kurkusta alas, ja tekemään kaikkea mahdollista, mikä mahdollisimman paljon ärsyttää heteroita ja loukkaa heidän arvojaan. Nuo kuvat, mitä linkin http://mustaorkidea.blogspot.fi/2016/06/gay-pride-ja-pervot.html takana oli, ovat juuri sellaisia. Niissä on pyritty mahdollisimman suureen provokaatioarvoon ja pyritty ärsyttämään ja härnäämään valtaväestöä loukkaamalla heidän arvojaan.

    Miksi? Itse uskoisin, että tässä on kyse juuri tuosta ghettoutumisesta. Aggressio on usein pelon kääntöpuoli. Ghettohomot pelkäävät ja halveksuvat heteroja, niinpä he suhtautuvat heihin ja heidän arvoihinsa aggressiivisesti ja pyrkivät itse näkymään ja kuulumaan joka paikassa. Seuraus on, että metsä vastaa juuri niinkuin sinne huudetaan: valtaväestö kokee Priden pervoilun ällöttävän, likaisena ja pervot vastenmielisinä. Se ei ainakaan ole omiaan lisäämään yhteisymmärrystä.

    Transsukupuolisuuden pahin puoli on siinä, että oletusarvoisesti se näkyy ulospäin. Ja jokaiselle transsukupuoliselle se kaikkein olennaisin asia on "mennä läpi" eli tulla kohdelluksi ja käsitellyksi vastakkaisen sukupuolen jäsenenä. Se on asia, jota ei voi vaatia. Se on asia, joka pitää itse ansaita. Siihen kuuluu tehdä ulkonäöksellisesti itsestään sellainen vaikutelma jonka kuka tahansa nainen/mies tekisi. Jos pukeutuu ja tekee vaikutelman liian maskuliinisesti, joko ei mene läpi lainkaan tai tulee kohdelluksi rekkalesbona (joka ei ole kai tarkoitus). Jos pukeutuu liian naisellisesti ja vetää naiseuden överiksi, tulee kohdelluksi transvestiittina tai fetisistinä mutta ei naisena. Olennaista on löytää se tasapaino liian vähäisen vaikutelman ja vaikutelman överiksivetämisen välillä. Ja tässä olennaista ei ole tehdä niinkuin toiset TS:t tekevät, vaan tehdä niinkuin itsensä kokoiset, itsensä näköiset ja itsensä ikäiset cis-naiset tekevät. "In your face" -lähestymistapa tuottaa vain ikävyyksiä.

    VastaaPoista
  13. Metsällä on taipumus vastata juuri niinkuin sinne huutaa.

    Tajusin, että ihmisten reaktio asiaan riippuisi siitä, miten onnistuisin asian heille myymään.


    Todella hyvin kiteytetty. Juurikin näin. Hyvää analyysiä muutenkin.

    Jos objektiivisesti ja kiihkottomasti toteat "asia on näin" ja olet rento ja rauhallinen asian kanssa, niin ihmiset todennäköisesti hyväksyvät sinut.

    Kun itse aikanaan tulin työpaikalla kaapista, niin odotin valtavaa paskamyrskyä ja jopa potkuja. Mitään sellaista ei tullut, vaan porukka oli todella ystävällistä. Tyhmiä kysymyksiä tuli, mutta ne eivät olleet ilkeitä, vaan ainoastaan tietämättömiä.

    Jotkut transihmiset reagoivat transasiaan sellaisella apinanraivolla, että syy, miksi he aiheuttavat ihmisissä vitutusta, ei ole heidän transsukupuolisuutensa, vaan heidän tapansa käsitellä sitä.

    VastaaPoista
  14. Ehkä esittämäni kysymykset olivat liian arkoja tai henkilökohtaisia kun keskustelu meni jälleen anonyymien homojen, olivat he olemassa jossain päin Tellusta tai eivät, tekemisten arvioimiseen.

    Mä mietin tätä asiaa siltä kantilta, että kyse on omista valinnoista. Sä olet valinnut tietyt ihmiset ympärillesi. En tiedä, miten olet kaikista maailman homoista onnistunut löytämään tämä hetero-trans-naisvihamieliset ja miksi valitsit juuri heidät? Enhän mäkään ole valinnut heterovihaajahomoja kavereikseni. Sama homma noiden pridekuvien kanssa. Siellä oli mitä 30000 ihmistä. Sä haet kuvia pitkin maailmaa vähäpukeisista tai jostain nahkahomoista tai sitten täkäläisistä kirjaviin kolttuihin pukeutuneista mammoista. Se on sun valintasi jälleen, mutta mitä sä sillä nyt todistat ja kenelle? Paraneeko sun kauna sun entistä, itse valittua viiteryhmää kohti sillä? Wanha ämmäkin peesaa. Nyt on loukattu heteroita. Täh?

    Oletko miettinyt syytä siihen, että olet valinnut näitä äärimmäisyyksiä? Mitä mä selailin niin jossain vaiheessa viime vuoden elokuun jälkeen olet ilmeisesti uskaltanut (käyttämäsi sana) luopua näistä hetero-trans-naisvihaajista. Paraneeko se sillä, että nyt olet sitten valinnut uuden viiteryhmän, jossa vastustetaan maahanmuuttajia tai jos sun sanaa käyttää niin vihataan. Ainakin joku pysyy entisellään. Sulkeutunut porukka, joka keskittyy kaunaan ja siihen sun mainostamaan vihaamiseen.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi:
    Jäin hetkeksi miettimään, että mitä olen varhaisemmissa kirjoituksissa sanonut ja millä sanankääntein.

    Luulin pitkälle lukioikään, että homoseksuaaliset ajatukset ja kehodysforia ovat normaalia ja kaikki kokevat niitä. Siksi se ei ollut minulle Juttu, kun taas monille muille oli, koska he olivat alusta asti tietoisia erilaisuudestaan ja siitä, että homoseksuaalisia ajatuksia ei "saisi" kokea. Kyse on asenteesta. Kuvasin aiemmassa kirjoituksessani sitä, että minä en koskaan kokenut, enkä vieläkään koe, että homous olisi jotenkin väärää, viallista tai epänormaalia. Kun ensimmäisen kerran tulin tietoiseksi, että olen erilainen ja poikkeava ja tällaiset kokemukset eivät olekaan tavallista, niin se oli minulle shokki ja siitä shokista kasvoi sellainen kapina yhteiskuntaa kohtaan. En silloin kyennyt enää olemaan heteroporukoissa luontevasti ja pakenin homopiireihin.

    Selvennän vähän tuota syrjintäasiaa. En ole aina kokenut asioista niinkuin nyt tässä blogissa kuvaan. Nämä nykyiset ajatukset ovat pitkällisen matkan tulos. Olin aluksi tavanomainen kapinallinen sateenkaarinuori ja näin homofobiaa, ja myöhemmin myös transfobiaa, kaikkialla. Olin siis itse yhtä yliherkkä kuin muutkin. Myöhemmin tajusin, että ihmisten "viha" ja "fobia" oli tosiasiassa vain joko silkkaa tietämättömyyttä tai asiallista kyseenalaistamista tai kritiikkiä. Siksi kyseenalaistin tämän homofobia-asian. En ole koskaan kohdannut tai nähnyt (IRL) suoranaista homo- tai transvihaa, vaan se on ollut tuota ylläkuvattua.

    En kiellä homofobian olemassaoloa. Kyllä sitäkin on. Mutta kokemukseni perusteella väitän, että se on paljon luultua harvinaisempaa.

    VastaaPoista
  16. Se on hyvä kysymys, että miksi olen tuntenut juuri tietynlaisia homoja. Olen minä tuntenut kivoja ja fiksujakin homoja, mutta he olivat selkeä vähemmistö. Vaikka olisinkin kaveerannut vain heidän kanssaan, niin se ei tee olemattomaksi näitä lukemattomia heterovihamielisiä homoja.

    Pridessa on tuhansia tyyppejä joo, ja suurin osa on pukeutunut arkisesti. Se ei tee olemattomaksi sitä tosiasiaa, että seassa on paljon noita erikoisesti pukeutuneita ja kuvani osoittavat, että ilmiö on maailmanlaajuinen. Nämä erikoiset tyypit ovat pridessa hyvin näkyviä ja monelle pride on nimenomaan pukeutumistapahtuma, minne SAA ja PITÄÄ pukeutua erikoisesti. Tämän näkee jo pelkästään siitä, kun Facebookissa seuraa tuttujen valmistautumista prideille. Ja kuten esimerkiksi pride-postaukseni kommenteista näkee, niin eipä muut pride-kävijät tätä käytöstä mitenkään tuomitse tai paheksu.

    Käsittääkseni juurikin "ghettohomot" ovat prideilla etulinjassa marssimassa. Koettavat parhaansa mukaan pilkata ja provosoida heteroita ja ympäröivää yhteiskuntaa ja sen arvoja. Haistattaa kaikelle oikein pitkät paskat.

    Heterofobia on heteroita kohtaan tunnettua vihaa tai inhoa. Se on heterouden pitämistä inhottavana, väheksyttävänä, epätoivottuna, ällöttävänä yms. Se on sitä, että homous, bisseys yms ei-heterous on parempaa kuin heterous. Heterous on tylsää ja hetero kärsii heteroudestaan. Rupea homoksi, niin elämäsi paranee hetkessä.

    VastaaPoista
  17. Selityksesi näille ristiriitaisuuksille ja muuttuvalle tarinalle?

    Lokakuussa 2014:
    Itse en ole koko ikänäni kokenut syrjintää sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi koulussa tai työelämässä tai nähnyt, että jotakuta toista olisi syrjitty samasta syystä.

    Kesäkuussa 2016:
    En ole ikinä kokenut, että homous olisi mikään Juttu. Olen biseksuaali ja tajusin omat homokiinnostukseni yläasteen ihan alussa, mutta en edes kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Ne eivät ole koskaan olleet minulle mikään Juttu, eivät positiivisessa eivätkä negatiivisessa mielessä, enkä ole koskaan kokenut millään tavalla tarpeelliseksi korostaa tai piilottaa niitä. Myöskään Ricen kirjoja lukiessani en koskaan kiinnittänyt homosteluun mitään huomiota. Tulin siitä tietoiseksi vasta muiden huomautettua siitä. Olin hyvin ihmeissäni, kun kuulin yli 20-vuotiaana, että monelle homolle tai biseksuaalille on ollut järkytys tajuta oma seksuaalinen suuntautumisensa. Monelle muulle ihmiselle oma ei-hetero seksuaalinen suuntautuminen on ollut hyvin vaikea asia ja sen kanssa on ollut vaikea päästä sinuiksi.

    Nyt:
    Luulin pitkälle lukioikään, että homoseksuaaliset ajatukset ja kehodysforia ovat normaalia ja kaikki kokevat niitä. Siksi se ei ollut minulle Juttu, kun taas monille muille oli, koska he olivat alusta asti tietoisia erilaisuudestaan ja siitä, että homoseksuaalisia ajatuksia ei "saisi" kokea. Kyse on asenteesta. Kuvasin aiemmassa kirjoituksessani sitä, että minä en koskaan kokenut, enkä vieläkään koe, että homous olisi jotenkin väärää, viallista tai epänormaalia. Kun ensimmäisen kerran tulin tietoiseksi, että olen erilainen ja poikkeava ja tällaiset kokemukset eivät olekaan tavallista, niin se oli minulle shokki ja siitä shokista kasvoi sellainen kapina yhteiskuntaa kohtaan. En silloin kyennyt enää olemaan heteroporukoissa luontevasti ja pakenin homopiireihin.Selvennän vähän tuota syrjintäasiaa. En ole aina kokenut asioista niinkuin nyt tässä blogissa kuvaan. Nämä nykyiset ajatukset ovat pitkällisen matkan tulos. Olin aluksi tavanomainen kapinallinen sateenkaarinuori ja näin homofobiaa, ja myöhemmin myös transfobiaa, kaikkialla. Olin siis itse yhtä yliherkkä kuin muutkin.

    xxxxxx

    Tulit siis ensimmäisen kerran tietoiseksi homokiinnostuksestasi yläasteella. Silloin et kiinnittänyt siihen mitään huomiota paitsi että kun tulit tietoiseksi tästä erilaisuudestasi ensimmäistä kertaa, se oli sinulle shokki. Tämä tapahtui ollessasi 20-vuotias yläaste- tai lukiolainen. Mitään homofobiaa tai syrjintää heterojen taholta et ole ikinä kokenut, mutta jokin mystinen seikka kuitenkin pakotti sinut pois heteroporukoista ja pakenit homopiireihin. Siellä homopiireissä, johon olit heteroja paennut, sitten vihdoin tajusit, että olit pakosi syy oli syrjintä ja heterojen homofobia, jota et ole ikinä kokenut ja joka on mielestäsi hyvin harvinainen ilmiö. Sitten sinusta tuli heterovihaaja, muttet osaa tai halua kertoa, miten tämä heterovihasi ilmeni. Samaan aikaan homojen valtaenemmistö hengaa heterojen kanssa eikä pakene heitä mihinkään sen enempää kuin mekään heitä.

    Tuossa on kuvaa Helsinki Priden etujoukoista. Missä siinä näkyvät ne heteroja vihaavat ja heitä loukkaamaan pyrkivät ghettohomot? Siinä on myös toinen kuva HLBT-aktivisteista, jotka vaikenevat homojen vainoista islamilaisessa maailmassa, eikö?

    http://yle.fi/uutiset/pride-kulkueessa_ennatysmaara_osallistujia/7326515
    http://yle.fi/uutiset/helsinki_pride_alkaa_tanaan__tieda_tai_tee_ainakin_nama_kymmenen_asiaa/8985557

    Tuot esille BDSM-kiinnostustasi esittelytekstistäsi alkaen. Mistä lähtien julkinen BDSM-henkinen pukeutuminen on mielestäsi vaatinut paheksuntaa heteroilta?

    VastaaPoista
  18. Luin tekstisi läpi useita kertoja, mutta silti minulle ei aukene, että mikä sinulle nyt on niin kovin epäselvää. Vastasin jo kysymyksiisi.

    Selitin jo, miten heterofobia ilmenee.

    "Etulinja" oli kielikuva. Se tarkoitti sitä, että "ghettohomot" eivät katoa maan alle tai pitäydy jossain omassa kommuunissa täysin eristyksissä muusta väestöstä, ollen näin siis poissa myös pride-tapahtumista.

    Valtaväestöä loukkaavana käytöksenä voi pitää sellaista käytöstä, pukeutumista, iskulauseita yms. jonka tarkoituksena on kääntää ympäröivän yhteiskunnan erilaiset arvot ja normit, kuten perhe, sukupuoli tai uskonto, ylösalaisin. Juuri näitähän prideilla kritisoidaan, eikä hirveän asiallisesti aina, vaan se on tuollaista alastomuuden ja seksin ja fetissien sävyttämää.

    Tällai itsekin BDSM-pervona on paha mennä pervoutta kritisoimaan, enkä sitä teekään. En sano, että "pervous", alastomuus tai fetissit olisivat pahaa tai väärin. Eivät ne ole. Kyse on siitä, että missä, miten, milloin ja missä asiayhteydesdä niitä tuodaan esille. Niille on aikansa ja paikkansa. Kaupungin keskusta keskellä kirkasta päivää lastenvaunuja työnnellen tai lastenvaunuja työntelevän vieressä ei ole tällainen aika ja paikka. BDSM ei edes liity homouteen sinänsä. BDSM-piireissä on heteroita vaikka kuinka paljon. Ihmettelenkin sitä, että miksi homokulttuuri on niin kauttaaltaan BDSM:n värittämää. Sen ei tarvitsisi olla niin.

    VastaaPoista
  19. Ei sinun Sametti muuten kannata alkaa mihinkään inttämismaratoniin tämän "anonyymin" kanssa. Usko huviksesi: kyllä se löytää kaikesta kirjoittamastasi aina jotain mikä sen mielestä vaatii lisäselvitystä. Se tihrustaa kirjoituksiasi etsiäkseen niistä jotain mistä voi inttää. Se sairastaa neuroosia, joka ilmenee kroonisena inttämisenä. Ei sinun kannata sen kanssa sairastaa...ja jos sen vastineet blogeillesi ovat kymmenen kertaa pitempiä, kuin sinun blogisi, niin pitäköön omaa blogiaan. Turha sen on antaa siipeillä lukijoista. Hankkikoon omat lukijansa.

    VastaaPoista
  20. ”Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja”, joten lepo vaan Pantalone. Kai meitä molempia kiinnostaa asioiden todellinen laita? Sametti peräänkuuluttaa faktapohjaista keskustelua, saa varmaan kommentoijakin. Ei kai tää mikään seurakuntasivusto ole jossa oikeauskoiset kokoontuu ja sopimattomat kyselyt ristiriidoista ym ovat sairautta. Sillä kyselin Sametilta, että miten se HÄNEN heterofobiansa ilmeni. Ei tullut selvyyttä, annetaan siis olla. Joskus asiat ovat liian henkilökohtaisia. Ja jos heteroja piti paeta homopiirien suojaan niin onhan se kummaa semmoinen pakeneminen jos sille ei ole mitään syytä kuten Sametti vakuuttaa. Jos välillä ilman syytä pakenee yläaste/lukioiässä ja toisella kertaa 20-vuotiaana niin pistäähän se miettimään. Voisin kai mä jonkun nimimerkin kehitellä mutta tää Anonyymi on ihan yhtä hyvä kuin mikä muukin kun omilla nimillä kirjoita Sametti sen paremmin kuin sinäkään.

    VastaaPoista
  21. Selitin, miten heterofobia ilmenee. Kuvaus piti sisällään minun heterofobiani.

    Pakenemisasian jo selitin.

    VastaaPoista
  22. Suositus näin lopuksi. Menkää ihmeessä ens kerralla Prideen tutustumaan heteroihin ja hetero-trans-nais-mies-ystävällisiin homoihin. Niitä siellä piisaa ja hyvää mieltä, olen itsekin ollut joskus. Eikä tartte mennä BDSM-homon viereen jos ahdistaa. Paljon kivempaa kumminkin kun kirjoitella kaunaisia tekstejä ghettohomoista. Ei niistä kukaan ole kiinnostunut, miksi sinä olisit. Tein pienen kyselyn ja joku parin hengen alas heterot! -mustapinkki blokki on olemassa. Siis joku promillen osa priden osallistujista. Se on taas se valintakysymys, mihin haluaa keskittyä ja keitä ympärilleen kerää.

    VastaaPoista
  23. Wanha Ämmä9.7.2016 12.02

    Minua ihmetyttää, miksi ylipäänsä omaa seksuaalista suuntautumista pitää tuoda esille. Ja ennenkaikkia, miksi sillä pitää alkaa ärsyttää toisia.

    Minulle seksi ja seksuaalisuus on yksityisasia, eikä se mitä me teemme puolisoni kanssa makuuhuoneessamme kuulu kenellekään muulle. Ainoa ikävä puoli on, että en voi tulla äidiksi. Mutta meidän sänkypainimme eivät kertakaikkiaan kuulu kenellekään toiselle. Miksi kenenkään toisen pitäisi kuulua meille?

    Seksi on yksityisasia. Samoin sukupuolisuus. Minua ihmetyttää myös, miksi ylipäänsä kenenkään pitäisi identifioitua miksikään muuksi kuin mieheksi tai naiseksi? Minulle transsukupuolisuus on ikävä ja traaginen anomalia, joka ei ole lainkaan hauska omalle kohdalle osuessa, mutta joka on hoidettavissa oireettomaksi. Ei mikään identifioitumisen aihe eikä sukupuolisuuden määre. Minä haluan olla juuri niin nainen kuin kuka tahansa luomutyttökin oman kehoni ja psyykeni sallimissa rajoissa.

    VastaaPoista
  24. Samoilla linjoilla.

    Olen ihmetellyt sitä, että miksi niin moni rakentaa identiteettinsa homoudelle tai transsukupuolisuudelle. Homous ei määritä ihmistä, eikä kerro mitään siitä, millainen ihminen on, millainen hänen maailmankuvansa on ym.

    VastaaPoista
  25. "Silloin ymmärsin, että minua ei voida kiusata, koska en ota pahojakaan kommentteja kiusaamisena. Siksi ”minua ei ole koskaan kiusattu”. On minua kiusattu, mutta en kokenut sitä kiusaamisena. Siten kiusaamista ei tapahtunut.

    Kiusaaminen on suhteellista ja siihen voi vaikuttaa paljon omilla asenteillaan."

    Mutta ihminen, joka eristetään ja hylätään täysin yhteisön toimesta, tuskin saa asenteellaan mitään aikaiseksi. Riippuu miten kiusaamisen määrittelee, mutta nähdäkseni siinä on kyse yksilön tai koko yhteiön sadismista yhtä uhria vastaan. Ja ihminen, joka on kenties hauraampi, ei kestä kauaa kuunnellessaan joka päivä kommentteja siitä kuinka huono ihminen on. Kiusaaminen on ikuisuusongelma, mutta nähdäkseni juuri kiusatut itse eivät voi asiaan vaikuttaa.

    Se on tietysti eri asia, jos puhut nykyajan yleisestä loukkaantumisherkkyydestä. Näin ollen nekin jotkut kärkevät jutut, joita omassa blogissani kirjoitan, voivat olla jonkun mielestä kiusaamista. Tässä nyt on vain se juttu, että on oma valinta mennä lukemaan niitä. Punavihreälle sakille kuitenkin kaikki, mikä on heitä vastaan, on jollain tavoin kontrubuoimista epämääräisen ihmisvihan laariin.

    VastaaPoista
  26. Homofobiahan on muuten silkka herjaus, joka keksittiin vastarannankiiskien nolaamiseksi. Patologisia homovihaajia lienee todella vähän, joten epämääräinen homofobia on ollut kätevä termi saattaa omilla aivoillaan ajattelevia häpeään. Koska onhan niin, että ns. tasa-arvoisen avioliiton vastustaminen ja homokulttuurin pitäminen rapiollisena kertovat mielenterveysongelmista. Eihän Neuvostoliitossakaan sosialismia vastustaneet muut kuin petturit ja hullut.

    VastaaPoista
  27. Tämä ei ollut kirjoitus systemaattisesta konkreettisesta kiusaamisesta ja sorrosta (esim. pahasta koulukiusaamisesta), vaan kritisoin sitä, että mitä on järkevää nähdä fobiana. Siihen voi myös itse omalla asennoitumisella vaikuttaa, kuten omalla esimerkilläni osoitin.

    En kiellä, etteikö homo tai transsukupuolinen voisi kokea myös varsinaista kiusaamista. Esimerkiksi Jazz Jenningsin "I am Jazz"-realitysarjassa (josta kirjoitin toisessa kirjoituksessa) eräs transsukupuolinen teini (miehestä naiseksi) kertoo, että kun hän uskaltautui koulussa tulemaan kaapista ja tuli kouluun tyttömäisemmin pukeutuneena, niin suuri joukko oppilaita piiritti hänet, alkoi lallattaa erilaisia haukkumasanoja ja otti hänestä valokuvia. Tuo on jo ihan eri asia kuin se, että joku maltillisesti kyseenalaistaa transsukupuolisuuden tai kritisoi sitä.

    Homofobia on huono termi, koska se on aivan liian epämääräinen ja sen voi jokainen määritellä juuri niinkuin haluaa. Pitää itse vähentää sen käyttöä ja keksiä muita termejä.

    VastaaPoista
  28. Toisaalta nämä Neuvostoliitto-esimerkit jotenkin rauhoittavat. Maailma on ollut ennenkin sekaisin. Sekaisuus vain muuttaa muotoaan aikakaudesta riippuen.

    "Ei mitään uutta auringon alla", voi ihminen todeta, kaataa uuden lasillisen ja korjata asentoaan aurinkovarjon alla.

    VastaaPoista
  29. Voisin sanoa että homofobiaa kyllä esiintyy, uusimpana esimerkkinä persujen jamppa joka vasta nyt on ymmärtänyt olla huolissaan siitä että...uimahalleissa tai vessoissa voi olla HOMOSTELIJOITA!!!1

    Eiköhän niitä homoja ole siellä ollut kaikki nämä vuodet. Mielestäni tämä menee fobian puolelle, kohtuutonta pelkoa jotain varsin vaaratonta kohtaan.

    Muuten vaan nuiva suhtatuminen tai kiinnostuksen puute asiaa kohtaan ei taasen ole fobiaa vaikka joku SJW sitä yrittäisikin sellaisena myydä.

    VastaaPoista
  30. *TSIISUS* miten hyvä blogi. Ainoat LGBT-tuttavani jotka eivät ole täysin SETA-yhteensopivia ovat - noh - misogyynejä homomiehiä :-) Olen miettinyt vuosia näin aivan pakasta vedettynä vain heterosuhteita kokeneena vanilja-bi-miehenä miltä elämä mahtaa oikeasti näyttää transsukupuolisen silmin sen, tiedäthän, vakiolitanian "aivan samanlaista kun sinulla ja se että kysyt osoittaa että olet transfoobikko" takana.

    Olen kahlannut läpi kaikki Wikipedia-artikkelit aiheesta transsukupuolisuus ja gender dysphoria lähdemateriaaleineen (kannattaa muuten käydä katsomassa aihepiirin artikkelien Talk-sivuja ja muokkaushistorioita, niissä on meneillään jatkuva sota siitä mitä tietosanakirjassa saa sanoa aiheesta,) mutten ollut ennen tätä blogia koskaan kuullut tai lukenut kenenkään käyttävän termiä sukupuolidysforia englanniksi saati suomeksi muualla. Noh, shows what I know - en ollut kuullut Ria Cooperistakaan.

    Joka tapauksessa; kirjoitat kielellisesti miellyttävästi, perustellusti, omakohtaisesti, ja mikä tärkeintä, ilman silmiinpistävää ideologista agendaa joka vaatisi julkisuuskuvaa jossa elämä on sateenkaarella tanssimista perhosten kanssa. 6/5, hyvää työtä.

    VastaaPoista
  31. Hepsans J. Ja tänks. :3

    Kiitos linkkivinkistä.

    VastaaPoista
  32. "Koska en ole sitä ikinä nähnyt (muualla kuin netissä), niin väitän, että se on paljon luultua harvinaisempaa."

    oletko miettinyt, että syy miksi et ole kokenut paljoa homofobiaa johtuu siitä ettet ole homo.

    olet ilmeisesti biseksuaali. sinä et ole homofobian kohde. olet puolihetero jolla on mahdollisuus heteron elämään heteroyhteisön silmissä. sinua ei vihata homona.

    VastaaPoista
  33. Joo, en ole homo. Mutta olen transsukupuolinen.

    En ole kohdannut itseeni tai tuttuihini kohdistuvaa transfobiaa enkä ole nähnyt tai kuullut tuttuihini kohdistuvan homofobiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleen, et ole homo, sinun ruikuttava bisukkamielipiteesi ei merkitse mitään mitä tulee homofobiaan, sillä mitä sinä olet huomannut tai et ole huomannut ei ole merkitystä. Tietenkään puoliheterona et tule huomioineeksi tai huomanneeksi homofobiaa, koska se ei ole sinun ongelmasi. Sinun ei tarvitse huomata sitä, tyypillisenä puoliheterona tietenkin mielelläsi jätät homofobian huomioimatta.

      Transmielipiteesi ei myöskään merkitse mitään, mitä tulee homofobiaan. T ja B voidaan dropata minun puolestani, meidän homoseksuaalien ei pitäisi antaa teidän roikkua helmoissamme tunkemassa kapuloita rattaisiimme.

      Poista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.