tiistai 1. syyskuuta 2015

Pieni tarina suomalaisen nuoren elämästä nykyaikana

Olen äärettömän huolissani siitä, että mihin tämä yhteiskunta on menossa. Ymmärrän isoja kuvioita hyvin huonosti, sillä olen ensinnäkin liian nuori. En muista edes 90-luvun lamasta mitään, enkä tiedä, mistä se oikeastaan johtui ja millaista elämä oli silloin. Olen vasta pari viime vuotta lukenut yhteiskunnallisista asioista sekä yrittänyt ymmärtää, että mitä tapahtuu, miksi tapahtuu ja millaisen tapahtumaketjun kautta tähän on tultu.

Mutta olen hyvä tekemään havaintoja. Tiedän, mitä näen ja koen. Kokemukseni eivät valehtele. Tiedän hyvin vähän, että millaisia kokemukseni ovat verrattuna siihen, että millaista oli ennen, mutta ne vähäiset keräämäni tiedot ovat kaikki samansuuntaisia ja kertovat kaikki samaa asiaa. Kerron nyt tässä vähän siitä, että millaista elämäni on ollut muutaman viime vuoden ajan ja millaisia juttuja olen nähnyt.

Minulla on koulutus kahteen ammattiin. Näistä kumpikaan ei ole korkeakoulutettu. Ensimmäiseen kouluttauduin lähinnä fiilispohjalta, enkä miettinyt työllistymistä yhtään. Pari vuotta myöhemmin huomattuani, että töitä ei ole koko maassa ja yritettyäni tehdä töitä yrittäjänä pari vuotta (pimeästi, sillä verotus olisi tappanut hommat heti alkuunsa, vaikka ne meni huonosti jo muutenkin) ja ymmärrettyäni maailmasta pari juttua päätin, että haluan kasvaa aikuiseksi ja mennä oikeisiin töihin, joten kouluttauduin tähän toiseen ammattiin, koska työnäkymät olivat hyvät ja olin saanut siihen jo pohjaa tehtyäni eräänlaisia alan töitä jo pari vuotta osa-aikaisesti (yrityshommien ohella). Tähän toiseen ammattiin valmistuin keväällä 2014. Olin täysin varma, että pääsen heti kokopäivätöihin ja mulla alkaa viimein olla rahaa.

Toisin kävi.

Sain hakea töitä todella aggressiivisesti. Aloitin työnhaun jo ennen valmistumista ja kyselin töitä jokaisesta keksimästäni paikasta. Kyselin kavereilta, kyselin työharjoittelupaikoista, lähettelin avoimia hakemuksia, soitin työnantajille, vastasin jokaiseen työpaikkailmoitukseen, johon olin vähänkään pätevä hakemaan. Saatoin lähettää 10 hakemusta päivässä. Hain alle vuodessa yli sataa työpaikkaa. Sekosin laskuissa jo ajat sitten. Pääsin kahdeksaan haastatteluun. Suurimmasta osasta paikoista ei tullut mitään vastausta koskaan. Parista tuli "valitettavasti et tullut valituksi tehtävään". Menestykseni haastatteluissa tosin oli hyvä, sillä kahdeksasta haastattelusta viisi oli sellaisia, joista lohkesi paikka. Ensimmäisestä jouduin irtisanoutumaan, kahdesta seuraavasta sain potkut koeajalla ilman varoitusta, neljäs oli vuokratyöfirma, jonka kautta päädyin viidenteen, missä olen töissä tällä hetkellä. Tämä kaikki tapahtui vain vuodessa.

Tehdessäni töitä yrittäjänä ainoastaan menetin rahaa. Parin vuoden aikana menetin kaikki säästöni ja työ ei tuottanut mitään. Kulut olivat jatkuvasti suuremmat kuin tulot. Vain osa-aikaisen palkkatyön ansiosta vältyin henkilökohtaiselta konkurssilta. Valmistumisen jälkeen keväällä 2014 muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle ja tämä muutto vei viimeisetkin säästöt. Saavuttuani uuteen kaupunkiin olin lähes varaton. Säästääkseni rahaa asuin koko kesän tuttujeni puutarhavarastossa. Siellä ei luonnollisesti ollut mitään saniteetti- tai keittiötiloja tai juoksevaa vettä. Ihan alkukantaisella mökkimeiningillä elelin siellä. Talven tullen sieltä oli häivyttävä, joten yritin metsästää halvimman mahdollisen paikan, sillä halusin yhä säästää rahaa. Etsin asuntoa kaksi kuukautta. Tarjolla oli paljon halpoja soluasuntoja, mutta ne olivat ainoastaan tytöille. Poikia niihin ei otettu. Hain asuntoa myös omalla ilmoituksellani netissä, mutta vain yksi vuokranantaja vastasi ja hänen tarjoamansa asunto oli liian kallis. Päädyin sitten lopulta alkukantaiseen soluasuntoon, joka oli vanhassa ja huonokuntoisessa talossa, eikä asunnossa ollut ollenkaan kylpyhuonetta. Asun tässä solussa yhä. Huoneeni on vain 10 neliön kokoinen. Tämäkin läävä on suhteettoman kallis, mutta tätä edullisempaa paikkaa ei vain ole, ei-sossuasiakkaalle ja ei-opiskelijalle siis.

Työnhakurumbani onneksi päättyi huhtikuussa 2015, kun onnekseni sain vakituisen kokopäiväisen työn. Koeaika myös meni jo, eikä minua irtisanottu, joten täällä ollaan. Käyn siis kokopäivätöissä, mutta asun halvimmassa mahdollisessa läävässä ja olen köyhä kuin kirkonrotta. Olen viime kuukausien aikana myynyt hiljalleen koko omaisuuttani pois saadakseni rahaa säästöön. En omista autoa, vaan joudun kaikki matkat kävelemään tai mankeloimaan fillarilla. Bussikortti on liian kallis. Vuokratyöaikoina pisin työmatkani fillarilla oli 26 kilsaa per suunta eli 52 kilsaa per päivä. Olen omistanut auton kahdesti, mutta molemmilla kerroilla sain sen ilmaiseksi jonkun sukulaisen potkaistua tyhjää. Ikänäni en ole mitään autoveroja maksellut. Katsastuksenkin olen maksanut vain kerran ja kun auto ei mennyt läpi, ajelin katsastamattomalla autolla vuoden, kunnes auto hajosi kaksi kertaa kuukauden sisään. Toisella kerralla jätin auton korjauttamatta ja jätin sen. Seurauksena minun piti irtisanoutua työpaikastani, sillä se sijaitsi niin hankalan matkan päässä, että sinne kulkeminen julkisilla tai fillarilla olisi liian vaivalloista tai mahdotonta. Minulla ei ole mitenkään varaa ostaa uutta autoa. Mitään harrastuksia minulla ei ole omien (minulle ilmaisten) projektien lisäksi. En kuulu mihinkään kerhoon tai seuraan ilmaisia nettifoorumeita lukuunottamatta. Haluaisin harrastaa tanssia ja käydä salilla, mutta tanssikurssit maksaa 12 eur per kerta, eikä siellä ole mitään järkeä käydä 2 kertaa kuussa, vaan pitäisi käydä useammin. Kuntosalikortista tulisi liikaa ylimääräistä kuukausittaista menoa. Baarissa tai ravintolassa voi käydä kerran kuussa ja matkoilla 2 kertaa vuodessa. Tosin minnekään kauas ei ole varaa lähteä. Kävin viimeksi keväällä Ruotsissa ja sitä ennen Lontoossa vuonna 2009. Jo junalippu Ouluun on liian kallis, enkä ole sinne mennyt, vaikka kaverit on huudelleet kylään jo pari vuotta. Mitään lemmikkieläimiäkään ei minulla ole. Vaatteita ostan ehkä kerran vuodessa tai kahdessa jotain sukkia lukuunottamatta. Viimeiset 5 vuotta olen ostanut melkein kaiken käytettynä Internetin vintage-myymälöistä tai tuntuvista alennusmyynneistä.

Jopa ruokakulut olen ruuvannut niin alas kuin mahdollista. Olen kiinnostunut ihmisen lajityypillisestä ruokavaliosta, köyhäilystä ja paastoamisesta ja tulin viime keväänä vuosien itselläni tekemieni ihmiskokeiden sekä ravintotieteen lukemisen jälkeen siihen tulokseen, että 1) ihminen ei tarvitse kuin mitättömät määrät ruokaa (melkein kaikki länsimaissa syö aivan liikaa), 2) kaikki ns. raskas ruoka eli kaikki rasva ja öljy sekä eläintuotteet (liha, kananmunat, maito yms.) ovat säännöllisesti nautittuna terveydelle haitallisia. Olen pääsääntöisesti ns. vähärasvainen vegaani (low-fat vegan) ja syön lähes yksinomaan puuroa, riisiä ja kasviksia. Eli siis halvimpia juttuja, mitä kaupasta saa. En siis syö edes näitä tyypillisiä vegaanien/kasvissyöjien juttuja, kuten pähkinöitä, soijajuttuja, raakapatukoita, superfoodeja ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan. Niihin ei ole mitenkään varaa, kuten ei myöskään kalliimpiin rehuihin (esim. lehtikaali). Pähkinät on paljon kalliimpia kuin liha ja superfoodeissa voi olla kilohinta yli 50e! Tykkään tästä tavasta syödä jo pelkästään siksi, että on halpaa kuin saippua, enkä enää pelkää sitä, että mitä teen, jos joskus ei ole rahaa ruokaan. Kyllä mä päivän kauraryynit saan aina revittyä jostain kiven silmästä. On kanssa kiva, että jääkaappia ei tarvitse juuri ollenkaan. Lisäksi paastokokeilut on osoittaneet, että ihminen jaksaa vaikka lenkkeillä pitkiä matkoja, vaikka olisi ollut syömättä kolme päivää. Enää ei pelota mikään. Töissäkään ei tietenkään saa mitään lounasseteleitä, vaan kaikki ruoka ja pulla maksaa erikseen. Siksi minulla on aina eväät töissä (eli kauraryynejä tai riisiä).

Mihinkä hittoon ne rahat sit oikein menee? Olenko narkkari? En, en käytä mitään päihteitä alkoholia lukuunottamatta. En polta edes tupakkaa ja mun kännit on kalsarikännit, koska baari on ihan liian kallis. Olen seurannut rahankäyttöäni pitämällä kaikista ostoista tarkkaa kirjaa ja sitten laskemalla kuun lopuksi, että paljonko rahaa on mennyt mihinkin asiaan. Kaikista suurin menoerä on vuokra ja sekin on mulla paljon vähemmän kuin muilla, koska asun rotankolossa. Seuraavaksi suurin menoerä on ruoka ja sitä seuraava on kahvittelu kahviloissa. Vihaan neljän seinän sisällä jumittamista ja mielipuuhaani on istua kahviloissa katselemassa maailmanmenoa ja lukemassa blogeja kännykästä. Alkoholiin olen käyttänyt rahaa vain noin 15 euroa kuussa. Tässä ne mun menot sitten melkein olikin. Kaikki muu on satunnaista.

Olen katsellut jo jonkun aikaa huuli pyöreänä tuttujeni menoa. Tunnen (kohtuuttoman) paljon kaikenlaisia sluibaajia ikiopiskelijoista sossupummeihin. Kaikilla tutuillani on paljon isommat asunnot kuin minulla ja he ovat olleet järkyttyneitä siitä, että miten asun, erityisesti siitä, että minulla ei ole omaa suihkua. Yhdellä sossupummilla tutullani on iso kaksio, missä on iso parveke ja valtava kylppäri ja kyseessä on perheetön sinkkuileva jannu. Kerran kävin kylässä erään pitkään työttömänä olleen yh-äidin luona ja olin järkyttynyt, kun avasin hänen jääkaappinsa. Se oli aivan tupaten täynnä kaikkia mahdollisia herkkuja, pizzaa, suklaakakkua, viinaa yms. Samainen tyyppi on kanssa pahimman luokan bilehile ja on jatkuvasti jossain bileissä ympäri Suomen tai sitten jossain yökerhossa ympäri kotikaupungin. Tottakai on myös kaapit ja lattiat täynnä vaatteita ja kenkiä. Kämppiksenä minulla oli työtön pummi, jolla oli AINA pizzaa, kebabbia ja lava kaljaa. Eräs toinen työtön tuttu ei ole kotona ikinä. Hän matkustaa aivan jatkuvasti ja saattaa vaihtaa kaupunkia kaksi tai kolme kertaa viikossa. Sitten on vielä nämä tyypit, lähinnä tytöt, jotka ovat koko ajan saikulla milloin mistäkin syystä ja valittavat työkykynsä huonoutta ja sitä, kun ei jaksa. Samaan aikaan samoilla henkilöillä kumminkin riittää virtaa suhata kaikenmaailman bileissä ja riennoissa. Kyllä minä se vaan joko menen töihin tai itken ja menen töihin...

MISTÄ NORSUN PERSEESTÄ NÄMÄ TYYPIT OIKEIN KISKOVAT KAIKKI NUO RAHAT??? Minä olen kokopäivätöissä käyvä ja minullakaan ei ole rahaa mihinkään noista jutuista! Lisäksi törmään jatkuvasti sellaiseen asenteeseen, että hyvä, kun ei ole töitä. Eräs tyyppi kävi jonkun aikaa töissä, valitti siitä koko ajan, päätti ottaa loparit ja lähti samantien pitkälle roadtripille ympäri Suomen ja on nyt kai ollut sillä tiellään jo vuoden. Onneksi ei ole töitä, niin voi ryypätä ja bilettää FUCK YES. En käsitä tätä ajattelutapaa. Mistä rahat tulee, jos ei töistä? Jos en kävisi töissä, niin en ostais kauraryynejäkään, mistään yökerhoilloista, päivittäisistä pizzoista ja roadtripeistä puhumattakaan. On pakko käydä töissä. Ei ole vaihtoehtoa. Mutta silti tuntuu, että olen köyhin näistä kaikista, vaikka kulutan kaikkein vähiten.

Tässä ei ole idiksenä vinkua siitä, kun kaikilla muilla menee lujaa ja minulla ei. Nostin tämän aiheen tähän, sillä havaintoni mukaan nämä tyypit eivät ole yksittäistapauksia, vaan kyse on suuremmasta trendistä. En aikuisten oikeasti vaan ymmärrä, että miten työttömällä voi olla varaa moiseen kerskakulutukseen ja elintasoon. Kerro sinä siinä minulle, että miten? Vai onko nämä sellaista porukkaa, joilla loppuu rahat kesken joka kuukausi ja sitten lainaillaan rahaa kavereilta ja sukulaisilta tai otetaan pikavippejä? Vähän tuntuu siltä, että tämä on kadotettu sukupolvi siinä mielessä, että heiltä puuttuu kokonaan itsehillintä sekä käsitys elämän kovista realiteeteistä, ja kokevat, että kerskakulutus on joku ihmisoikeus (oikeus on päivän sana). Kaikkea on vaan pakko saada, huomisesta viis.

Korkea elintaso tai hyvinvointivaltio ei ole mikään itsestäänselvyys. Hyvinvointivaltio laajoine tukiverkkoineen on maailmanhistoriassa todella uusi juttu. Valtaosan ihmiskunnan historiasta suurin osa väestöstä on elänyt ainakin jonkinasteisessa köyhyydessä tai puutteessa. Ei ole mitään takeita siitä, etteikö näin olisi myös tulevaisuudessa. Olen pelännyt koko ikäni nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion romahtamista ja olen nyt täysin vakuuttunut, että tämä tulee tapahtumaan minun elinaikanani. Mutta toiset ovat tästä täysin kuutamolla. Valtiolta on rahat loppu. On vain ajan kysymys, milloin sossusta ei enää irtoa mitään ja Kelan tuet loppuu tai niitä leikataan rajusti. Kun tämä tapahtuu, niin katuojissa tulee olemaan ruuhkaa. Näiltä tyypeiltä vetäistään matto jalkojen alta. Heillä ei ole kuin turhaa roinaa ja velkoja. Kuinka kovaa mun täytyy tämä karjua, että maailmaa kuulee?

Olen itsekin köyhä kuin kirkonrotta. Minulla ei ole mitään omaisuutta eikä säästöjä. Saan aina välillä säästettyä joitakin satasia, mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää, mikä syö kaikki nämä rahat ja säästäminen alkaa taas alusta. Suuria summia ei ehdi kertyä. Elämän kannalta muutama satanen on mitätön summa. Tarvitsisi olla useampi tonni, että rahoista olisi mitään hyötyä. Mietitään vaikka sitä, että kuinka pitkälle pötkisin, jos menettäisin nyt työpaikkani ja joutuisin elämään pelkillä säästöillä. En selviäisi kuukauttakaan. Jo ensi kuun vuokra jäisi maksamatta. Jossain kehitysmaassa joutuisi samantien kadulle ja olisi täysin kavereiden ja sukulaisten avun varassa. Jos he eivät auta, niin voi voi. Tämän hetken suurin tavoitteeni onkin säästää niin paljon rahaa kuin mahdollista. Siksi olen ruuvannut elintasoni minimiin, enkä aio muuttua, vaikka tylsäksi haukutaankin. Haluan olla varautunut sitten, kun romahdus tulee. Pelottaa ajatella sitä, että millaisen inhimillisen katastrofin romahdus tuo tullessaan. Nykytilanne on täysin kestämätön ja jengi senkun bailaa ja sluibaa laput silmillä.

Moni sanoo, että menisi töihin, mutta töitä ei saa. Joo, tiedän. Teistäkin moni varmaan tuntee esimerkiksi ikiopiskelijoita. Se on aika normimeininkiä nykyään, että kuljetaan vaan koulusta kouluun. Se johtuu huonosta työtilanteesta. Mitäs sitä muuta tekisi. Työtilanne on aivan totaalisen perseestä ja työnantajille tulee hakijoita ovista ja ikkunoista. Tällaisessa tilanteessa työnantaja palkkaa vain kaikista parhaat. Tai sitten jonkun kaverinsa, jolloin työpaikkaa ei edes ilmoiteta ulos, kun hakijoita on jo valmiiksi (suhteet ja avoimet hakemukset). Joillakin aloilla on avoimia työpaikkoja, mutta niin on hakijoitakin. Yhtä paikkaa saattaa hakea 200-300 hakijaa. Sain eräästä hakemastani paikasta mailin, missä sanottiin: 284 hakijaa, 30 valittiin haastatteluun, et ollut yksi heistä. Toisella alalla oleva kaverini kertoi samaa. Tämän vuoksi kaikenmaailman rekryfirmoja on alkanut tulla kuin sieniä sateella. Firmoilla ei ole enää resursseja hakijoiden läpikäymiseen ja haastattelujen järkkäämiseen, vaan ovat ulkoistaneet koko homman rekryfirmalle.

Kilpailu on todella kovaa ja joudut rekrytointitilanteessa kilpailemaan mahdollisesti alasi huippujen kanssa. Olin kerran työnvuokrausfirman kautta tekemässä keikkaa ja samassa paikassa oli toinenkin henkilö keikalla samasta firmasta. Juttelin hänen kanssaan. Hän oli keski-ikäinen, koko ikänsä alan huippupaikoissa töitä tehnyt ja oli toiminut myös vuosia alan opettajana useassa oppilaitoksessa. Nyt ollut työttömänä ja teki satunnaisia yksinkertaisia hanttihommia rekryfirman kautta. Hän kyseli työnhakuvinkkejä MINULTA, joka olin valmistunut alalle vasta alle puoli vuotta aiemin. Olin järkyttynyt. Tuollaistenko kanssa minä taistelen työpaikoista? Miten minulla voi koskaan olla mitään mahdollisuuksia?

Onko turha edes mainita, että kaikki koulutusajan työharjoittelut olivat palkattomia? Firmat käyttivät tätä ilmiselvästi härskisti hyväkseen, kun ilmaista työvoimaa tulee ovista ja ikkunoista. Työharjoittelut piti sopia 6 kk etukäteen, sillä joka paikkaan oli kamala tunku ja et päässyt mihinkään, jos jätit viime tippaan. Minä yritin yhdessä vaiheessa valmistumisen jälkeen hakea työpaikkaa siten, että tarjosin osaa työtunneista ilmaiseksi eli olisin ikäänkuin ollut puoliksi työharjoittelussa. En saanut työpaikkaa. Jukoliste, jos ei pääse töihin edes ilmaiseksi, niin mikä mahis on ikinä päästä palkallisesti?

Työnhaku on armoton taistelu, missä vähänkään ujot tai epäaktiiviset syödään elävältä. Mediassa on tämän tästä työttömien tarinoita ja siellä tulee yleensä esille, että ollaan oltu pari vuotta työttömänä ja haettu 20 paikkaa. HAHHAHHAA! Kuulkaas söpöliinit, niitä hakemuksia ihan oikeesti saa lähetellä kymmenittäin. Ja tämä alle vuodessa, ei suinkaan viidessä vuodessa. Välillä netissä tulee vastaan sellaisia höpönassuja, jotka ovat kamalan ylpeitä itsestään, kun saivat haettua YHTÄ työpaikkaa. Sitten toteavat "ei kuulunu mitään... se siitä sitten, jatkan WoWin pelaamista". Se yksi hakemus on vain kärpäsenpaska valtameressä, eikä merkitse mitään. Eikä se edes riitä. Seuraava etappi onkin sitten selvitä koeajasta. Työnantajat ovat todella herkkiä irtisanomaan koeajalla. Älä luulekaan, että saisit kattavaa perehdytystä tai opastusta. Jos et oikein osaa tai tajua, niin se on hei hei. Tilallesi kyllä tulee joku, joka osaa. Myös pärstäkerroin on ratkaisevan tärkeä. Jos pomo ei tykkääkään naamastasi, niin se on hei hei. Minut itseni irtisanottiin kahdesti kahden kuukauden sisään viime vuonna ja olen myös nähnyt, kun toisia on irtisanottu todella epäreilusti ja täysin ilman mitään varoitusta tai huomautusta. Joku kaunis päivä vaan töihin tullessasi sanotaan, että ota kamasi ja lähde välittömästi. Et saa koskaan tietää, mitä tapahtui.

Olen jutellut töissä paljon vanhempien työntekijöiden kanssa. Olen heiltä kuullut, että ennen saatoit kävellä sisään mihin tahansa lafkaan ja kysyä pääseekö töihin. Sait aloittaa saman iltana. Töihin pääsi AINA ja sait suorastaan valita, mihin menet. Myös vanhempien työntekijöiden opiskeluaikana kaikki työharjoittelut olivat palkallisia ja ennen oli kaikkia sellaisia etuja, joita ei enää saa (esimerkiksi kaupungin työntekijät saivat reseptilääkkeitä ilmaiseksi).

Että tällaista kyistä peltoa on tämä työelämä nykyään. Täyttä paskaa, sanon minä. Kaikki on aina ollut perseestä ja tulee vain pahenemaan. Minua ihan oikeasti RAIVOSTUTTAA, että tänne otetaan kaikenmaailman turvapaikanhakijoita pilvin pimein, kun tilanne on niin epätoivoinen kuin on. Mikä mahdollisuus näillä mutakuonoilla on ikinä integroitua yhteiskuntaan ja löytää töitä, kun paikallistenkin nuorten tilanne on toivoton? Millä logiikalla valtio myöntää miljoonia lisäeuroja maahanmuuttajien vastaanottokeskuksille ja samaan aikaan leikkaa tukia työttömiltä, opiskelijoilta ja vanhuksilta? Olen työpaikan aamupalavereissa saanut jatkuvasti kuulla sisäpiirin tietoa vanhustenhoidon leikkauksista ja olen äärettömän vihainen siitä, että tänne tuodaan ulkomaalaisia sluibaamaan valtion rahoilla, kun resurssit on jo muutenkin loppu. Tässä on vakava tikittävä aikapommi. Oheinen screencäppi on blogista A smith and a wesson beats four aces:


Jossain päin nettiä joku sanoi tähän nykyiseen poliittiseen sirkukseen (multikultit, homot, femmarit yms.) liittyen, että nykysukupolvella ei ole enää mitään oikeita ongelmia, joten niitä ongelmia tehdään tyhjänpäiväisistä asioista. Rakkaat kanssamussukat, olkaa huoleti. Niitä oikeita ongelmia on läjäpäin luvassa ihan lähiaikoina. Itsehän en aio jäädä sitä odottamaan, vaan lähden läiskimään. Sieltä etäältä voi sitten katsella, kun tämä maa palaa.

16 kommenttia:

  1. Hei, laitapa mulle meiliä.

    VastaaPoista
  2. Heipähei Sametti!

    Ensinnäkin, mielenkiintoinen blogi sinulla. Tätä on ilo lukea ja sulla on paljon hyviä pointteja. Kirjoittaisit vaan vielä useammin.

    Tähän nyt on hankala lisätä mitään. Alkuun kiroat laiskurit, mutta lopuksi toteat että ei ole töitäkään. Jossain vaiheessa itseänikin kyrpi seurata näitä veijareita, mutta mitäs väliä silläkään oikeastaan on. Ei ainakaan minua ihmetytä yhtään että nuoret, tai ihmiset muutenkaan, eivät halua tehdä töitä elintasonsa parantamisen eteen. Rahaa saa helpomminkin ja vähemmällä stressillä. Hevonvitun väliä jos on sattunut kalliin kämpän saamaan: sossun luukultahan saa sen 500 € käteen vuokran jälkeen viimeistään.

    Rankka työ, rankat huvit. On ollut itselläkin vähän synkkää tässä eikä opiskeluista ole oikein tullut mitään. Kämpällä kun makaa tekemättä mitään, se pari sataa mikä tuista jää jäljelle asumisen jälkeen riittää ihan hyvin.

    Duunissa suorittavalla portaalla rahaa tulee noin niin kuin periaatteessa, mutta ei se lompakossa näy. Viinaan, röökiin ja tuhlaamiseen alkaa menemään rahaa ihan toisella tavalla.

    On kai oikein että kukaan ei kuole Suomessa nälkään ja terveydenhoito pelittää jotenkuten. Se vaan jättää kolikolle toisen puolen. Ne joilla sitä duunia sattuu olemaan vaaditaan ihan liikaa. Mun mielestä yli 50 prosentin veroaste on jo orjuutta ja sieltähän se asteikko alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellöy ja kiitos viestistä... Kiva kuulla, että joku saa näistä provoista jotain irti. Kirjoittelisin mielelläni useammin ja minulla on nytkin sata aihetta, mistä haluaisin kirjoittaa. Olen vaan tuskastuttavan hidas kirjoittaja ja tekstin tekemiseen menee helposti 3-4 tuntia. Ja sekin vain kun inspis on hyvä.

      Eniten minua ihmetyttää ihmisten asenne. Eikö kukaan ole tullut miettineeksi, että heidän elämäntapa ei ole kestävä? Pummaillessa on riippuvainen jonkun ulkoisen tahon rahahanoista eikä ole takeita siitä, että ne pysyvät auki. Työssäkäyvä on sentään itse vastuussa tuloistaan ja voi kontrolloida niitä. Pari kertaa multakin on opintotuet peritty takaisin ja sen takia sanon "ei ikinä enää". En ymmärrä sitä, että miten kukaan voi heittäytyä näin epävarman tulon varaan tai ylipäätään olla tekemättä mitään järkevää. Missä on draivi päästä elämässä eteenpäin? Itsellähän on jatkuvasti kaikkia päämääriä, joita kohti pyrin ja haluan muutenkin päästä eteenpäin elämässä. Jos jäisin työttömäksi, niin en jäisi himaan makaamaan, vaan kirjoittelisin kirjoja ja artikkeleita, kun olisi kerrankin kunnolla aikaa niihin. Lisäksi hakeutuisin johonkin vapaaehtoistyöhön ja alkaisin luomaan suhteita ja verkostoja.

      Minusta tämä kaikki liittyy yleiseen moraalisen selkärangan mädäntymiseen ja se on ilmiö, josta olen laajasti kiinnostunut.

      Poista
    2. Jep. En tiedä oppiiko kirjoittamaan nopeammin kirjoittamalla enemmän vai tuleeko se joillekin vain helpommin. Hyvä että saan itsekin kommentin kirjoitettua puoleen tuntiin. Ihmettelen Ruukinmatruunaa ja Kumitonttua kun pitkiä ja hyviä postauksia tulee melkein päivittäin.

      Mietin kyllä itekin tätä Suomen rappiota jos näin voi sanoa. Ei siihen nyt varmaan ole mitään yhtä ainoaa syytä. Asennevammakin taitaa olla ennemminkin oire jostain muusta kuin varsinainen syy.

      Työelämä nyt vaan on sen verran hanurista nykyään ettei välttämättä kannata edes yrittää. Tais olla amiksen alku 2007 kun opettajat suu vaahdossa selitti että teidät revitään täältä töihin, odottakaa vaan. Nopeasti se totuus siitä valkeni ja noin kolmestakymmenestä aloittaneesta kourallinen jäi alalle töihin. Osa tietysti jatkoi opiskelua korkeammalla asteella ja osa varmaan löysi muuta työtä, mutta mitäs nää joilla jäi musta pekka käteen. Varmaan kehittäisin itsekin asennevamman.

      Toisille riittää itsensä kehittäminen muuten kuin töissä. Toiset tarvii sen tunteen että elämällä on joku merkitys. Miten sen nyt oikein perustelee peilikuvalle että mä myyn mummoille Tekniikan maailmaa elääkseni.

      Jos tää moraalin mädäntyminen ois ihan suomaJep. En tiedä oppiiko kirjoittamaan nopeammin kirjoittamalla enemmän vai tuleeko se joillekin vain helpommin. Hyvä että saan itsekin kommentin kirjoitettua puoleen tuntiin. Ihmettelen Ruukinmatruunaa ja Kumitonttua kun pitkiä ja hyviä postauksia tulee melkein päivittäin.

      Mietin kyllä itekin tätä Suomen rappiota jos näin voi sanoa. Ei siihen nyt varmaan ole mitään yhtä ainoaa syytä. Asennevammakin taitaa olla ennemminkin oire jostain muusta kuin varsinainen syy.

      Työelämä nyt vaan on sen verran hanurista nykyään ettei välttämättä kannata edes yrittää. Tais olla amiksen alku 2007 kun opettajat suu vaahdossa selitti että teidät revitään täältä töihin, odottakaa vaan. Nopeasti se totuus siitä valkeni ja noin kolmestakymmenestä aloittaneesta kourallinen jäi alalle töihin. Osa tietysti jatkoi opiskelua korkeammalla asteella ja osa varmaan löysi muuta työtä, mutta mitäs nää joilla jäi musta pekka käteen. Varmaan kehittäisin itsekin asennevamman.

      Toisille riittää itsensä kehittäminen muuten kuin töissä. Toiset tarvii sen tunteen että elämällä on joku merkitys. Miten sen nyt oikein perustelee peilikuvalle että mä myyn mummoille Tekniikan maailmaa elääkseni.

      Jos tää moraalin mädäntyminen ois ihan suomalainen juttu pitäisin suurinpana syyllisenä sotien jälkeen syntyneitä ikäluokkia. Ikäluokat on aina kateellisia vanhemmilleen. Itsenäisyyden alkuaikoina syntyneet olivat onnistuneesti torjuneet suurvallan hyökkäyksen ja jälleenrakentaneet Suomesta kovaa tahtia nousevan teollisuusmaan. Miten tästä voi enää parantaa?

      No kaikella edistyksellisyydellä tietenkin. Ensimmäisenä varmaan seksuaalivallankumous ja viimeisenä Eurostoliitto. Kiitti näistä. Harmi vain että alhainen syntyvyys ja liian pienet eläkerahastot eivät kiinnostaneet ketään silloin kun asialle olisi jotain voinut tehdä kivuttomasti.

      Sama kehitys on tietysti nähtävillä kaikkialla länsimaissa, joten kai se syy rappioon löytyy joltain korkeammalta abstraktion tasolta. Itse olen niin putkiaivo, että ymmärrys loppuu tähän.lainen juttu pitäisin suurinpana syyllisenä sotien jälkeen syntyneitä ikäluokkia. Ikäluokat on aina kateellisia vanhemmilleen. Itsenäisyyden alkuaikoina syntyneet olivat onnistuneesti torjuneet suurvallan hyökkäyksen ja jälleenrakentaneet Suomesta kovaa tahtia nousevan teollisuusmaan. Miten tästä voi enää parantaa?

      No kaikella edistyksellisyydellä tietenkin. Ensimmäisenä varmaan seksuaalivallankumous ja viimeisenä Eurostoliitto. Kiitti näistä. Harmi vain että alhainen syntyvyys ja liian pienet eläkerahastot eivät kiinnostaneet ketään silloin kun asialle olisi jotain voinut tehdä kivuttomasti.

      Sama kehitys on tietysti nähtävillä kaikkialla länsimaissa, joten kai se syy rappioon löytyy joltain korkeammalta abstraktion tasolta. Itse olen niin putkiaivo, että ymmärrys loppuu tähän.

      Poista
  3. Niinpä niin. Minä synnyin 60-70-lukujen taitteessa. Koulussa kävin enimmäkseen riehumassa ja riitelemässä. Jos olisin nykyajan nuori, niin minä olisin syrjäytynyt. Onnekseni synnyin kuitenkin silloin tertiäärikaudella: Silloiseen tyyliin kuului vain marssia firmojen ovesta sisään ja kysyä "onko teillä töitä"? Aamulla kun klo 8 aloit kiertämään kaupunkia töitä kyselemässä, niin klo 12 sovitikin jo duunivaatteita ja aloitit työt. Tämä koski tietysti vain ei-koulutusta vaativia töitä. Koulutuksen duuniini sain sitten oppisopimuksella siinä paikassa, jonne olin sen yhden kerran marssinut rääkymään: Nyt sitä duunia tänne vitun nuijat!
    Tänään juuri juttelin nuoremman kollegan kanssa ja kerroin kuinka perseestä teidän 20-30 vuotiaiden maailma on. Hän oli täsmälleen samaa mieltä. Fiksu jätkä. Ihan hävettää jättää tällainen persläpi heille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep... Välillä oikeasti toivon, että olisin syntynyt 50 vuotta sitten.

      Poista
  4. Olet todella taitava kuvailemaan kovia kokemuksiasi. Haluan kuitenkin muistuttaa Sinulle, joka kerrot olevasi ateisti, että tämä nykyinen lintsaamiseen houkutteleva ajattelumalli, jossa voi ihan rauhassa valita, osallistuuko työntekoon vai heittäytyykö muiden elätiksi, ei ainakaan johdu kristillisista arvoista. Se johtuu niiden hylkäämisestä.

    Apostoli Paavali opetti jo kaksi tuhatta vuotta sitten oikeaa asennetta työntekoon:
    …emme pakoilleet velvollisuuksiamme. 8 Me emme syöneet ilmaiseksi kenenkään leipää, vaan teimme työtä ja uurastimme yötä päivää, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 9 Olisihan meillä tosin siihen ollut oikeus, mutta halusimme olla teille esimerkkinä. 10 Kun olimme luonanne, me määräsimme, että jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä.
    Paavalin 2 kirje.Tessalonikalaisille.3. luku

    Jälkikristillinen aika tuottaa karvaita hedelmiä. Tätä mieltä on myös yksi ystäväni, ex-homo, nyt jo yli 25 vuotta uskossa ja erossa homokulttuurista.

    Siunausta Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä oikeassa. Ja kiitos.

      Poista
  5. Jospa ottaisit tavoitteeksi Australian. Sinulla on ikäsi puolesta mahiksia.

    acc

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Australia on ollut ajatuksissa. Edellisessä duunipaikassani oli kasa tyyppejä, jotka lähtivät sinne. Kuulin heiltä vähän juttuja.

      Poista
  6. Ilman sen kummempia agendoja, jos on noin tiukkaa elämisen ja safkan suhteen, niin testaappa joylent.eu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaurahiutaleet on halvempia ja saa joka kaupasta. Samaan hintaan saa vielä parit tuoreet rehut päälle.

      Poista
  7. Meikäläinen on ollut kyllä niin onnekas. Kesän sain olla töissä museossa, jota voi sen julkistaloudellisen luonteen vuoksi pitää suojatyöpaikkana. Palkkarahat jäivät säästöön, joten kykenen niillä jonkin aikaa elämään. Ei saatanaa, jos olisin joutunut käymään läpi saman rumban kuin sinä, olisin levinnyt vitutuksesta seinille. Levinnyt punaiseksi, valuvaksi masssaksi. Ei saatana, ei jumalauta.

    Nostan sisukkuudestasi hattua. Kun kerran muutat pois, menee tarmosi ehkä parempaan käyttöön, täällä ei osata arvostaaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos. : D

      Olen muuten odotellut, että milloin kirjoitat työstä ja työelämästä, tulevaisuudesta yms.

      Poista
    2. Jaa, meinaatko omakohtaisesti vai yleisesti? En tunne aihetta kovin syvällisesti analysoidakseni sitä kunnolla, tietty voisin perehtyä tarkemminkin.

      Poista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.