maanantai 10. elokuuta 2015

Miten minusta tuli nuiva

Minua on syytetty vanhanaikaisuudesta ja myös transsukupuolisuuteni on kyseenalaistettu. Kuulemma väitteeni ovat virheellisiä, en tiedä oikeasti mistään mitään ja en voisi ajatella niinkuin ajattelen, jos olisin oikeasti transsukupuolinen.

Nämä syytökset kertovat enemmän syyttäjästä kuin minusta, mutta haluan nyt kuitenkin vielä erikseen painottaa sitä, että olen entinen sateenkaarihihhuli, raivoliberaali ja anti-teisti. Olen siis aikaisemmin ajatellut juuri niinkuin tyypillinen tämänpäivän sateenkaariliberaali ajattelee, joten tiedän heidän ajatusmaailmastaan jotain ja tiedän myös heidän tunnemaailmastaan jotain. Se, etten enää ajattele niin, on pitkällisen prosessin tulos.

Olen aikaisemmin kuvannut ajatusmaailmani muutosta nimenomaan ”heräämisenä”. Tuntui, kuin olisin herännyt Matrixista ja ymmärsin, että minulle on härskisti valehdeltu koko ikäni. Minun on varsin vaikea kuvailla yhdellä termillä tätä entistä ajatusmaailmaani. Onko kyse liberalismista, vasemmistosta, vihervasemmistosta, sateenkaariudesta, feminismistä vai yleisesti queer-jutuista? On vaikea määritellä, että mihin yksi loppuu ja mistä toinen alkaa, sillä nämä kaikki nivoutuvat loppupeleissä yhteen. Vai puhummeko suvakeista tai tärähtäneistöstä, nimiä on monia. Eräs tuttuni kuvaili asiaa ilmaisulla ”liberaalinen kupla” ja tämä onkin paras termi, jonka tähän keksin. Kyseessä on eräänlainen maailmankuva, johon nivoutuu jollain tasolla liberalismi, vasemmistolaisuus, vihreä aate, ateismi ja tarkemmin anti-teismi, feminismi ja homo/queer-hommat. Näitä ei oikein pysty selkeästi erottamaan toisistaan, vaan kaikki liittyy kaikkeen.

Liberaalinen kupla on nimenomaan kupla. Oma kuplani poksahti, kun tajusin, että elämässä ja maailmassa on paljon muutakin. Tämä ei tapahtunut kertaheitolla, vaan vähitellen usean vuoden aikana, kun huomasin, että monet asiat eivät vaan yksinkertaisesti pidä paikkaansa tai ovat yksinkertaisesti väärin. Olin nuorempana hyvin idealistinen. Minulla oli todellisuudesta tietty käsitys, mutta tämä käsitys ei perustunut todellisuudelle itselleen, vaan erilaisille ajatuksille, joita olin oman pääni sisällä muodostanut tai imenyt lähinnä kirjoista. Päädyin Internetin välityksellä yhteyteen samalla tavalla ajatteleviin ihmisiin, joten kosketus muihin kuin samanhenkisiin oli minimaalista. Huomasin ajatusmaailmani virheellisyyden vasta lukion jälkeen mentyäni työelämään. Koko maailmani mureni vähitellen. Huomasin sitten eräässä vaiheessa, etten ymmärrä maailmasta yhtään mitään. Olin elänyt jossain ihme satumaailmassa. Jouduin pitkäksi aikaa pois tolaltani, kadotin itseni ja tunsin, ettei minulle ole mitään paikkaa, en kuulu mihinkään. Minulla ei ollut entisten piirien kanssa enää mitään yhteistä, mutta en uskaltanut päästää niistä irti, sillä ympärilläni oli vain pimeyttä. Olisi pitänyt kai hypätä pimeyteen, mutta en tiennyt ollenkaan, että mihin suuntaan hypätä. Lopullista hyppäystä en ole vieläkään uskaltanut tehdä ja siksi kirjoitan tätäkin blogia täysin anonyymisti, sillä tuttuni riistiinnaulitsisivat minut heti, jos puhuisin näistä asioista avoimesti.

Minulla meni monta vuotta löytää itseni ja muodostaa uusi käsitys maailmasta. Kaikki piti ikäänkuin aloittaa alusta, mikä oli äärettömän raskasta. Tämän vuoksi sanomisiani on turha pyyhkäistä pois ajatellen, että olen vain joku ääliö tai trolli, sillä olen oikeasti joutunut pohtimaan näitä. Tosin turha kai tätä asiaa on paukuttaa, sillä liberaalissa kuplassa elävät eivät vaan näe sen ulkopuolelle. Kuten eräs tuttu kirjoitteli Naamakirjan seinällä: ”Ei ole kyse siitä, että sinulla on mielipide, vaan olet vain väärässä.”

Minusta tuli nuiva, kun ymmärsin, että millainen maailma on ja millaisia ihmiset ovat. Tajusin, että edelliset käsitykseni olivat olleet vain Hienoja Ideoita. On tärkeää ymmärtää, että mikä on reaalitodellisuus ja mikä on hieno idea. Hieno idea ei toimi, kun sitä yrittää soveltaa todellisuuteen, mutta tämä on juttu, mitä liberaalin kuplan sisältä ei näe. Todellisuutta ei voi muuttaa, eikä siihen vaikuta minun tai sinun tai kenenkään muunkaan hienot ideat. Todellisuus on olemassa halusimme sitä tai emme, ja se on mitä se on. Se ei tule olemattomaksi millään selittelyillä. Todellisuus on usein paskaa ja se on usein sellaista, mitä emme haluaisi sen olevan, mutta minkäs teet. On vain elettävä sen ehdoilla. Tämän vuoksi minusta tuli konservatiivi. Konservatiivisuus on yksinkertaisimmillaan sitä, että omaa tietyn MuTun siitä, että mikä toimii ja mikä ei ja elää sen mukaan. Tämänhetkinen läntinen maailma on monessa suhteessa vain yhtä isoa massapsykoosia.

Minua on syytetty siitä, että käsitykseni tietyistä asioista, esimerkiksi transsukupuolisuudesta, ovat erittäin raadollisia. Tämä on vain sitä, että haluan, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Vihaan sanankääntelyä, verbaalista kikkailua, käsitteiden hämärtämistä ja poliittista korrektiutta, mitkä ovat nykyajalle niin kovin tyypillisiä piirteitä. Kun puhun transsukupuolisuudesta ”julmasti” tai ”armottomasti”, niin puhun vain totta. Totuus on ruma ja silleen. Olen täysin kyllästynyt valehteluun.

Suurempi heräämiseni alkoi Henry Laasasesta. Häneen, kuten muihinkin elämäni suurimpiin vaikuttajiin, törmäsin täysin sattumalta. Luin hänen kirjansa Naisten seksuaalinen valta, hänen bloginsa ja blogin linkkien kautta päädyin vähän sinne sun tänne, mm. pelimiesjuttuihin. Yksi suurimmista tajuntaani laajentaneista kirjoista oli Neil Straussin kirja Pelimies (The Game) ja kiinnostuin sukupuolibiologiasta ja -psykologiasta hyvin laajasti. Käytin hirveästi energiaa ihmisten tarkkailuun erityisesti työpaikalla ja tulin omien havaintojeni kautta siihen tulokseen, että himskatti, Laasanen on yksinkertaisesti oikeassa. Tämä oli ratkaiseva tekijä, joka avasi mieleni monille muillekin asioille. Jos olen vanhanaikainen, niin silloin vanhanaikainen on yhtä kuin todenmukainen. Olen muutenkin suuremmassa määrin vakuuttunut siitä, että ”edistys” on kirosana ja ”vanhanaikainen” ei ole lainkaan huono juttu.

Minusta tuli nuiva, koska ymmärsin, että konservatiivit ovat oikeassa. Konservatiivisuus on sitä, että ymmärrät, mitä reaalitodellisuus on. Konservatiivisuus on sitä, että vastustat kaikenmaailman hulluja ideoita, koska ne eivät toimi tai koska niillä ei ole pohjaa todellisuudessa. Jos et kykene näkemään todellisuutta, vaikka se tuodaan eteesi hopeatarjottimella, niin olet tyhmä.

Liberaalin kuplan asukit ovat siinä mielessä hullua sakkia, että heihin kuuluu tyyppejä, joiden ÄO on ilmiselvästi suurempi kuin omani, mutta jotka eivät vaan tajua. Millainen hölmö pitää ihmisen olla, kun ei pysty sisäistämään sitä, minkä edessään näkee ja kieltää todellisuuden? Kyse on eeppisestä itsepetoksesta.

Ei vaadi mitään älyn jättiläistä, että osaa katsoa vähän omaa napaansa pitemmälle. Se, että olen transsukupuolinen, ei tarkoita, ettenkö kykenisi tarkastelemaan maailmaa oman viitekehykseni ulkopuolelta ja näkemään oman viitekehykseni ulkopuolelle. Ja kääntäen: se, että kykenen tarkastelemaan maailmaa oman viitekehykseni ulkopuolelta, ei tarkoita, ettenkö olisi oikeasti transsukupuolinen. Se, että olen transsukupuolinen, ei tarkoita, että olen tyhmä tai jotenkin yleisesti empatiakyvytön.

17 kommenttia:

  1. Kaltaisesi ihmiset eli seksuaaliset vähemmistöt ovat loppupeleissä suurimpia kärsijöitä, mikäli punavihreä utopia monikulttuurisesta Euroopasta toteutuu. Tässäkin asiassa tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla. Onnea minuutesi etsinnälle.

    VastaaPoista
  2. Minä olen alkanut käyttää termiä punavihreäkupla. Hermeettinen punavihreäkupla. Lammikko missä pikku nuijapäät temmeltävät ja uskovat haaveisiinsa.
    Jossain on kuulemma tehty tutkimus, jonka mukaan huuhaa-uskontoihin uskovien usko vain vahvistuu, jos lyödään pöytään uskon kaatavia faktoja. He kokevat olevansa uskon marttyyreitä ja taivaallisten sotajoukkojen kenraaleita. Punavihreäkupla elää tästä uskosta.
    Konservatiiviakin täsmällisempi termi on minusta Occamilainen. Tiedäthän? Logiikan oppi-isä. " pois sulkemalla epätodennäköisyydet, jäävät jäljelle todennäköisyydet. Occamin partaveitsiteoria. Konservatiivisuudessa on minulle sellainen ikävähkö pitkätukkiin epäluuloisesti suhtautumisen haju.
    Trans-skenessä sitä juu ollaankin sukkelasti kyseenalaistamassa jonkun transsukupuolisuus, jos ollaan erimieltä ylipäätään mistä. Ihan tavallista, että koko prosessin läpikäyneitäkin julistetaan sukkisäijiksi. Sinä tosin taisit olla ftm. No tuskin se teilläkään sen fiksumpaa touhua on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku nuijapäät. :D Hauska vertaus.

      Occamilainen on itse asiassa aika hyvä sana.

      Poista
  3. Olen perehtynyt sosialismiin monella tasolla melko syvällisesti, enkä edelleenkään osaa sanoa, miksi sosialismissa teot ja puheet eroavat niin voimakkaasti toisistaan. Yhtäältä ollaan tukemassa erilaisuutta mutta toisaalta vaaditaan veri hampaista valuen monokulttuuria. Oletan että kyseessä on ideologian sisäänrakennettu epäloogisuus, jossa suvaitaan vain suvaitsemattomia mielipiteitä.

    Mitäs mieltä olet siitä, kun Ruotsin Moderaattien Anna Batra totesi, että sukupuolenvaihdosleikkaukset voitaisiin sallia myös alaikäisille? Jotten turhaan provosoi, niin totean että mielestäni ajatus heijastelee hulluuden rajoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ymmärrä sosialismia oikeastaan ollenkaan. Mitä enemmän maailmanmenoon perehtyy, niin sitä enemmän alkaa tuntua siltä, että kaikki palautuu sosialismiin sekä 1800-luvun yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Pitänee perehtyä noihin seuraavaksi.

      Liikutaan vaarallisilla vesillä, jos leikkaukset sallitaan alaikäisille. MuTu on, että se olisi asia, joka kostautuisi myöhemmin todella pahasti vähän samaan tapaan kuin hedelmällisyyshoidot homopariskunnille. Eli kuulostaa tietynlaisen ihmisen korvaan Hienolta Idealta, mutta ei oikein toimikaan.

      Poista
    2. Itse uskoisin että oikeat transssukupuoliset varmasti hyötyisvätkin siitä että hoitoihin pääsisi ennen murrosikää, mutta kun tätä yhteiskuntaa ja vanhempia katsoo niin todennäköisesti on turvallisempaa että hoitoja lykätään yksiselitteisesti siihen asti että henkilö on itse vastuussa itsestään.

      En pidä sitä mitenkään mahdottomana että joku riittävän punavihreä itse diagnosoisi lapsensa transsukupuoliseksi ja haluaisi kerätä itselleen pisteitä 'tukemalla' häntä läpi ah-niin-vastahankaisen terveydenhuoltojärjestelmän ja muiden vaikeuksien.

      Poista
    3. Oikeasti transsukupuolinen ehdottomasti hyötyisi. Katsoin jokin aika sitten mielenkiintoisen dokkarisarjan Ladyboys, missä seurattiin thaimaalaisten transnaisten eli "ladyboyn" elämää. Thaimaassa ei ole mitään transsukupuolisiin liittyviä lakeja, joten kuka tahansa voi ostaa hormoneja ja mennä leikkaukseen, jos omistaa vaadittavat rahat (kaikesta pitää maksaa itse, sillä Thaimaassa ei ole Kelaan verrattavaa laitosta). Thaimaalaiset transnaiset ovat niin uskomattoman kauniita ja naisellisia siitä syystä, että heistä melkein kaikki ovat aloittaneet hormonien käytön jo varhaisteini-iässä. Dokkarissa seurattu ladyboy oli aloittanut hormonit 13-vuotiaana. Tämän seurauksena he eivät käy murrosikää pojasta mieheksi, vaan kehittyvät suoraan naiseksi. Pitkäksi, hoikaksi ja pitkäsääriseksi naiseksi. Heistä moni on paljon kauniimpi kuin naiset itse. Mutta yritäpä samaa, kun olet jo kertaalleen kehittynyt mieheksi. Ei onnistu, ei.

      Mutta vaarallisilla vesillä silti liikutaan, jos tämä homma vapautettaisiin kokonaan Thaimaan malliin. Erityisesti tämänhetkisessä Suomen poliittisessa tilanteessa. En pysty itse ottamaan selkeää kantaa tähän. Riskejä on helkutisti, mutta oikea transsukupuolinen ehdottomasti hyötyisi asiasta.

      Poista
    4. Hyötyisi toki. Ongelmana onkin transsukupuolisuuden määrittäminen. Psykiatrinen dignostiikka on vielä niin kehittymätöntä, että se on melko huono antamaan oikeita vastauksia. Ajatellaan vaikka prosessin läpikäyneitä. Kaikki kertovat yhdenpitävästi saman asian: se lopullinen psykiatrinen määritys on kivulias ja tuskallinen osa. Nykypsykiatriassa ei sen kaltaisiin väkivaltaisiin ihmisen psyykeen avaamisiin turvauduta, kuin äärimmäisissä tapauksissa. Se on psykiatriaa suoraan 50-luvun romukopasta. Psykiatria on kuitenkin reilut sata vuotta vanha tieteenala. Se on aivan lapsenkengissään. Aniharvoin psykiatria parantaa ketään. Kun kerran joutuu mtt:n asiakkaaksi, niin asiakkaana usein ollaan loppuelämä.

      Poista
  4. Ei hyvä idea.

    Olkoonkin että transsukupuolisuus on aivan oikea lääketieteellistä väliintuloa vaativa tila ja että ainoa toimivaksi todettu hoitomuoto siihen on sukupuolenvaihdos, ainoastaan aito TS hyötyy hoidosta, mukaanlukien leikkaus, kun taas epäaidolle se on varma tie katastrofiin. Oneglma on, että jokaista aitoa transsukupuolista kohti on kymmenen wannabe-tapausta, joita ei missään tapauksessa pidä päästää hoitoon.

    Teineillä sukupuoli-identiteetti sekä seksuaali-identiteetti on valtavan häilyvä, ja väärä päätös puutteellisen minäkuvan vuoksi voi olla tuhoisa. Jos kyseessä on intersukupuolinen tai jos kyseinen keissi on jo pikkulapsesta saakka osoittanut transsukupuolisuuden oireita ja hänellä dysforia on niin paha, että hän on menossa kohti pimahtamista, niin tällöin kiireellistä hoidattamista voidaan harkita. Mieluimmin odotetaan niin kauan, että ihminen on a) täysi-ikäinen ja b) hänen sukupuoli- ja seksuaali-identiteettinsä ovat riittävästi selkiytyneet. Mieluummin kannattaa odottaa viisi vuotta ja kerätä elämänkokemusta ko. jutusta selviämiseen kuin kiirehtiä ja pilata koko juttu sähläämällä liian nopeasti liian varhain. Sosiaalisen sukupuolenvaihdoksen voi tehdä jo ennen hormonien aloittamista ja leikkausta.

    Tässä perimmäinen kysymys ei ole suvaitsemisesta vaan lääketieteestä, ja transsukupuolisuuden hoidolle on omat kansainväliset hoitostandardinsa, jotka ovat muotoutuneet niinsanotusti katkeran kokemuksen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäsektorina voisi vielä lisätä tähän ne joiden vanhemmat ovat valinneet lapselleen sukupuolineutraalin kasvatuksen. Millä eväillä nämä kullannuput sitten muodostavat sitä sukupuoli-identiteettiään jos vanhemmat ovat pienestä asti torpanneet kaikkien muiden mahdollisuudet edes puhua lapselle koko asiasta? Pahimmillaan lapsen omatkin vanhemmat pimittävät sukupuolensa lapselta, mahtaa olla aikamoinen shokki kun viimeistään kouluiässä joutuu sitten ympäristöön jossa kaikki muut kyllä melko luontevasti jakavat kaikki tyttöihin ja poikiin.

      Poista
    2. Ei kyllä toivoiso kenellekään tuollaisia vanhempia. Taitaa tosin valitettavasti olla jo todellisuutta maailmalla...

      Poista
    3. On ihan täällä kauniissa Suomenmaassakin. Googletapa lapsi nimeltä ruu.

      Poista
  5. Minulle reaalimaailman todellisuus löytyi viattomasti, kun tulin joskus kolmikymppisenä ajatelleeksi Pythagoraan lausetta. En muista miksi minua ärsytti se, että kreikkalaiset ( kuten moni muukin ) olivat ratkaisseet asian jo tuhansia vuosia sitten, mutta minä en tiennyt miksi Pythagoraan lause on totta. Niinpä sitten innostuin ja todistin lauseen.

    Sen jälkeen kaikki muuttui, vaikka se kliseeltä kuulostaakin. Todistuksen myötä oivalsin perinpohjaisesti, että on olemassa reaalimaailma, mikä on oikeasti totta ja sitten se omassa päässä oleva käsitys maailmasta ja että reaalimaailma on se, minkä mukaan eletään. Englanniksihan on olemassa mukava sanontakin, joka ei helposti käänny suomeksi; "Deal with reality or reality deals with you".

    Sosialismista sen verran, että itselleni on täysi mysteeri miten ihmiset voivat uskoa ideologiaan, mikä on sisäisesti niin ristiriitainen kuin sosialismi on. Minulle sosialismi on 1800-luvun peruja oleva aivopieru, mikä ei suostu haihtumaan ja johon yhä uudet ihmiset haksahtavat. Joskus olen leikilläni miettinyt, että kyseessä on kärsimättömien kristittyjen luoma oppi. Ensin odotettiin uutta Messiasta yli tuhat vuotta ja kun häntä ja taivasten valtakuntaa ei alkanut kuulua, päätettiin sellainen rakentaa ihan itse maan päälle.

    Älykkydestä ja itsepetoksesta hiukan, että eikös se ole ihan tutkittu juttu, että älykäs ihminen voi pettää itseään ovelammin kuin vähemmän älykäs? Jos siihen yhdistää sen, että jotainhan se usko jumalaan/ideologiaan yksilötasolla henkilölle antaa, niin onko se kumma, että esimerkiksi sosialismista pidetään kiinni vaikka itsepetoksen keinoin. Ehkä kyse on abstraktista minuuden osasta, jota ei voi tiedostaa, koska sitten herää kysymyksiä kuten esimerkiksi; "Mitä puutetta paikkaamaan olen omaksunut tämän ismin?", "jos en ollutkaan ehjä jo alunperin niin miksi on näin" tai "Jos luovun uskostani/ismistäni jääkö jäljelle mitään?"

    Neil Youngia kierosti mukaillen, Reality never sleeps. Näin käy jokaiselle. Todellisuus ei helli ihmisen harhoja, vaan vyöryy vastaan joka hetki. Minä olin onnekas oman heräämiseni kanssa, kiitos siitä.

    maallikko

    VastaaPoista
  6. Älykkäältä onnistuu semmoinenkin itsepetos, mihin tyhmä ei pystyisi. Älykäs pystyy aina helposti selittämään itselleen, miksi ei ole väärässä kun maailma ei kuljekaan odotetulla tavalla. Lisäksi mitä pidemmälle kognitiivista dissonanssia vie, sitä tukalammalta tuntuisi myöntää olleensa koko ajan väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niinhän tuo taitaa olla.

      Poista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.