keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Fuck this shit, I'm outta here


Olen näköjään kirjoittanut aiemmin tänä vuonna, että olen valmis lähtemään sotaan ählyjä vastaan. Kevään aikana vähän lueskelin juttuja ja mietiskelin ja tuloksena muutin mieleni.

Tulin siihen lopputulokseen, että Suomi ei ole puolustamisen arvoinen.

Ymmärsin, että minulla ei ole enää kotia. Minun kotini on tuhottu. Sitä Suomea, jota olin aiemmin valmis puolustamaan, ei ole enää olemassa. Se Suomi, jota olin valmis puolustamaan, on jo tuhottu.

Länsimaiden uusi kulttuurinen piirre on nihilismi. Minun sukupolveni on sisäistänyt arvorelativismin niin täydellisesti, ettei voida enää puhua ”poliittisesta ilmapiiristä”, vaan on jo kyse kulttuurin piirteestä. Tämä tarkoittaa sellaista ajattelutapaa, että yksilö luo oman todellisuutensa ja omat arvonsa ja kukaan ei saa kritisoida, arvostella tai tuomita toisen todellisuutta ja arvoja. Kuinka monta kertaa olet kuullut jonkun huitaisevan keskustelun sivuun toteamalla ”jokainen tyylillään” tai ”jokaisella on oikeus olla mitä mieltä haluaa” ja sitten kaikki keskustelu tyssää siihen? Yksilöllä ei täten saa olla mitään vankkoja arvoja tai vankkaa maailmankuvaa eli toisin sanoen et saa olla sitä mieltä, että jokin asia on väärin tai tuomittavaa. Ihmisiltä on kadonnut käsitys siitä, että mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikki on aina vaan epämääräistä, häilyvää, määrittelemätöntä ja henkilöstä riippuvaa. Meillä ei ole enää mitään, mikä vetäisi ihmisyksilöt yhteen ja mille tämä yhteiskunta rakentuu. Meillä ei ole mitään yhteisiä arvoja. Ei ole mitään tarkoitusta, suuntaa tai päämäärää. Ei mitään, mihin uskoa, ei mitään, mitä toivoa. Ei mitään kiinteää, mihin pyrkiä, mitään, mitä tavoitella. Miksi edes vaivautua, sillä kerranhan sitä vain eletään? Lopputuloksena meillä on kasa eläviä kuolleita, jotka haahuilevat tyhjyydessä. Kasa kidutettuja eläimiä häkissä.

Nimimerkki ”Korppi on oikeus” kuvailee ilmapiiriä osuvasti:
Perheen ideaalista ei todellisuudessa ole mitään jäljellä. Näin ollen homojen adoptio sun muu on aivan merkityksetöntä nappikauppaa, jolla ei ole tilastollista merkitystä. Perhe instituutiona on jo hajalla, avioliittoa ei ole. Lainsäädäntö tuntee molemmat, mutta ne ovat kuolleita kirjaimia; tosiasiallisesti on vain yksilöiden välisiä sopimuksia, joista pidetään kiinni kun huvittaa. Perhe on sentimentaalinen päiväuni isoista häistä ja täydellisistä lapsista. Naisilla on isoin huoli omasta urastaan, miehillä taas lapsien huoltajuudesta. Ainakaan ketään ei kiinnosta perhe, vanhemmat ja lapset yhdessä. Eroaminen on sääntö, ei poikkeus. Kukaan ei edes oleta liittonsa kestävän, alttarilla lausutut sanat eivät merkitse mitään. En voisi kuvitella vannovani rakkautta kuolemaan asti, ellen olisi todella siihen valmis; ilmeisesti siis minä olenkin se typerä sentimentaalinen pelle. Vituttaa ajatella vanhempaa veljeäni, joka liittyi hetkeksi takaisin kirkkoon vain saadakseen hienot häät. Tai no, kai hän halusi miellyttää morsiantaan.

Tätä ihmiset kaiketi halusivatkin, ”tee mitä huvittaa, kunhan et muita vahingoita”. Olisitte edes rehellisiä. Sanokaa siis:

”TEE MITÄ HUVITTAA!”

Kaikki ne asiat, arvot ja instituutiot, joille koko länsimainen yhteiskunta, kulttuuri ja maailmankuva rakentuu, on jo tuhottu. Länsimaisesta kulttuurista on jäljellä enää savuavat rauniot. Näillä raunioilla on sitten hyvä kaikenlaisten mörköjen tanssia. Kun kansakunnan sielu on jo tuhottu, niin siihen on helppoa lähteä kylvämään kaikenlaista. En ole hyvä missään hienoissa teorioissa, sillä en oikein edes ymmärrä, että missä vaiheessa kehitys kääntyi ja miksi ja mitä oikeastaan tapahtui. Nämä jutut ovat itsellenikin aika uusia ja vaikka olenkin tehnyt havaintoja jo vaikka kuinka kauan, niin pystyin vetämään piuhat yhteen vasta varsin myöhään ja olen ymmärtänyt kokonaisuutta vasta pari vuotta. Mutta olen hyvä havainnoimaan omaa ympäristöäni ja tiedän kyllä, mitä näen.

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tunne, että olen loukussa samassa häkissä kirkuvien apinoiden kanssa. Nämä apinat sitten yrittävät viskoa toistensa päälle mahdollisimman paljon tuubaa ja minä olen siinä niiden keskellä ristitulessa. Tällaisena minä tämän nykyisen suomalaisen yhteiskunnan koen. Tämä on ihan täysi hullujenhuone. Maailma on aivan pähkähullu paikka ja hullummaksi vaan menee koko ajan. Olen ollut täysin typertynyt epäuskosta, kun olen tässä pari päivää seurannut tätä ihmeellistä rasismiviharikoskeskustelua Olli Immoseen liittyen ja kaikkea tätä uskomatonta loanheittoa, hulabaloota ja älämölöä. Eikä se ollut edes ensimmäinen tapaus. Oikeastaan kaikki ns. isot kysymykset nyky-yhteiskunnassa (homot ja muut sateenkaariporukat, feministit, rasistit, mamut, monikulttuuri, uskonto äh ja öh) ovat pelkkää raivotautisten apinoiden kiljuntaa ilman mitään todellisuudentajua tai järjellistä perustaa. Se on Joku Juttu nykyään, että todellisuus pitää kieltää. Jos todellisuus ei sovi minun valkohehkuiseen ideologiaani, niin todellisuus on väärässä ja se pitää kieltää tai vääristellä niin, ettei kukaan enää tajua mistään mitään.

Juuri tämä uskomaton todellisuuden, tosiasioiden ja perusteltujen faktojen kieltäminen uskonnollisella raivolla ja vimmalla on tämän hetken maailman erityispiirre. Kukaan ei enää edes ymmärrä mistään mitään, sillä niin täydellisesti on ihmisten ajatusmaailma saatu sotkettua kaikenmaailman uudelleenmäärittelyillä ja sen sellaisilla. Lisäksi sokea usko ”edistykseen” ja siihen, että ollaan rakentamassa uutta ja uljasta maailmaa, antaa vaan lisää potkua persuksiin noille tyypeille. Ryhmäpaine pitää huolen siitä, että kukaan ei halua tai uskalla olla vanhanaikainen, edistyksen jarru, ahdasmielinen tai – GASP – rasisti.

On tapahtunut hiljainen vallankumous. Ilman, että edes tajusimme, vietiin meiltä sananvapaus ja apartheid rakennettiin uudelleen. Suvaitsevaisuuden kaapuun verhoutunut Yhden Totuuden poliittinen korrektius pitää huolen siitä, että aivopesu jatkuu ja kansa pysyy massapsykoosissa. Emme ole enää vapaa maa, vaan Pohjolan-Korea Eurostoliitossa. En tiedä, missä tai miten tämä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta sen tiedän, että minulle on häpeilemättömästi valehdeltu koko ikäni ja kun tämän tajusin, niin tuntui, kuin olisin herännyt Matrixista.

Viime talvena mulla oli aika kurjaa. Lähdin aiemmin vuonna 2014 pois suuresta rivitaloasunnostani ja muutin työn perässä isolle paikkakunnalle halvimpaan mahdolliseen läävään säästääkseni rahaa. Asuin vanhassa ja huonokuntoisessa talossa, missä minulla oli kylppärin kokoinen huone asuntonani. Lämmitys toimi niin kuin toimi ja oli oikeasti kylmä ja oikeasti nälkä. Lisäksi kärsin hyvin pahasta kaamosmasiksesta ja olin aika kurjissa tunnelmissa, kun aivot ei pelanneet ja koko ajan ahdisti. Autokin hajosi, ei ollut varaa korjata sitä, ja sain rämpiä jalan syvässä hangessa. Suomen tämänhetkisestä työllisyystilanteesta ja työmiehen todellisuudesta voisin kirjoittaa kirjan. Luin koko Tikkablogin läpi ja vakuutuin siitä, että Suomi on oikeasti aika paska maa. Sää on perseestä, ihmiset täysin demoralisoituneita, poliittinen tilanne on sirkus, mamu hyppii silmille, töitä ei ole ja vaikka toisin väitetään, niin meillä on ryöstöverotus ja kaiken yritteliäisyyden ja omatoimisuuden tappava säädösviidakko. Paska paikka. Paska maa.

Tämä maa on tuhottu. Moraalinen selkärankamme on mädätetty ja taloustilanne on täysin kestämätön. On vain ajan kysymys milloin koko systeemi sortuu. Analysoin poliittista tilannetta toisaalla ja mielestäni tilanne on jo nyt niin paha, että suuntaa ei voi enää muuttaa mikään muu kuin väkivalta. Kaikki puheet on jo puhuttu aikoja sitten ja siitäkin puheesta suurin osa on kaikunut kuuroille korville. Mitään keskusteluyhteyttä ei ole mihinkään suuntaan. Väkivaltainen konflikti on vain ajan kysymys. Tähän päälle vielä sitten kestämätön taloustilanne ja huono työllisyys.

Tässä maassa ei ole minulle enää mitään. Sitä maata, jota olisin ollut valmis puolustamaan, ei ole enää olemassa. Minulla ei ole mitään syytä jäädä tänne. Joten päätin, että lähden läiskimään. Olen pari kuukautta suunnitellut muuttoa ulkomaille. Mikäli ensi keväänä pari hakemusta menee läpi, niin muutan toiselle puolen maailmaa kesällä 2016. Muutan vieläpä maahan, jota meikäläisittäin kuvataan kehitysmaaksi. Jos muuttoliike suuntautuu aina paskasta paikasta parempaan, niin tämä kertoo aika paljon Suomen nykyisestä tilasta. Enkä ole edes ainoa, vaan somessa tulee tuon tuostakin vastaan porukkaa, joilla on mitta täyttynyt ja ovat lähteneet läiskimään myöskin. Kuka mistäkin syystä. Jos kaikki menee hyvin, niin pidän todennäköisenä, etten tule takaisin. En aio jäädä apinalauman ristituleen odottamaan, että paska vaihtuu luodeiksi. Parempi häipyä hyvän sään aikana ja seurata sirkusta etäältä. Paha sanoa, että mihin tilanne tulee tästä kehittymään lähivuosina, mutta kauhean hyvältä ei näytä. Mulla on kutina perseessä, että romahdus on tulossa. Elämme tällä hetkellä todella epävakaata murroskautta niin työllisyysmielessä kuin poliittisessakin mielessä ja tätä tilannetta ei enää kukaan voi lakaista maton alle. Tietty kuohunta on käsinkosketeltavaa. Tietyt ryhmät eivät lepää ennen kuin ovat saaneet tuhottua viimeisetkin rippeet tästä maasta/maanosasta. Ehkä jossain vaiheessa pöly laskeutuu ja Suomesta tulee taas paras paikka suomalaiselle elää ja olla. Jos ei, niin... noh, jään sitten maailmankansalaiseksi. Ei olisi ikinä uskonut, että elämän onnenpyörässä voisi omalle kohdalle osua rosvosektori. Mutta sellaista se elämä joskus on. Pelkästään edellinen vuosisata on täynnä tapauksia, missä jengi joutui jättämään kotimaansa ja häipymään muualle jääden sille tielleen. Joko pakosta tai muutenvaan paremman elämän perässä. Ei ole historiallisessa viitekehyksessä mitään harvinaista edes. Nykyaika ei ole mikään historian tai kehityksen päätepiste, vaan olemme vain yksi aikakausi muiden joukossa. Historia on sykli, ei alusta loppua kohden kulkeva suora. Kotini edustaa minulle enää maantieteellistä paikkaa, mutta ei mitään muuta. Minun kulttuuriani ja maailmaani edustaa enää se, että edustan biologisesti tiettyä ihmisrotua sekä olen syntynyt tietyssä maantieteellisessä paikassa.

So long, suckers. Lähden sinne, missä ei ole mokutusta eikä homotusta eikä feminatseja eikä demoralisaatiota ja missä työnäkökulmasta on vielä tulevaisuus.

9 kommenttia:

  1. Suunnitelmasi ja ajatuksesi ovat pääpiirteittäin samanlaisia kuin omani. Ymmärrän täysin näkökantasi.
    Ja kiitos blogini mainitsemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogisi on yksi parhaimpia lukemiani. Todella silmiäavaavaa settiä. Siksi toivonkin, että jatkaisit juttujen kirjoittelua ja uusien tempausten kommentointia. Blogistien homma ei ole niinkään systeemiä vastaan taisteleminen, vaan ihmisten silmien avaaminen. Ollaan niin syvällä suossa, että harva tajuaa mistään mitään, ennen kuin joku ojentaa sen punaisen pillerin.

      Poista
  2. Ihan perusteellinen avautuminen. Enkä ole edes eri mieltä, en näe hirveästi toivoa enää. Siksi esimerkiksi Olli Immosen päivitys tuntuu lopulta vain tyhjältä lupaukselta, ei ole enää mitään kansaa. Tai niin minä pelkään.

    Itse en taas usko kykeneväni jättämään tätä maata. Oikeassa tai väärässä, minun olisi parasta kaatua sen mukana. Olen joskus ajatellut pakoa Sveitsiin, mutta ajatukseksi se taitaa jäädä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskasta on joo. Itse tosin en ole valmis luopumaan elämästä. Muualla on elämää, joten menen sinne.

      Poista
  3. "Ja yää yää, Suomi on maailman paskin paikka elää, yhyy, mä muutan ulkomaille, kun kaikki on siellä paremmin, yää!"

    Mikä vittu siinä on, että kerta toisensa jälkeen saa törmätä näihin itkijöihin? En ihan aikuisten oikeasti ole nähnyt missään muualla moista negatiivisuutta kuin Suomessa. Luulisi, että pikku hiljaa kansainvälistymisen myötä alkaisimme muuttua. Mutta ei! Aina pitää itkeä, miten paskoja me olemme.

    Ja huom! Kritisointi ei ole kiellettyä. Olen vain helvetin, ihan helvetin vitun perkeleen kyllästynyt tähän ainaiseen negatiivisuuteen. Jos jokin asia meillä päin on perseellään, miksei sitä edes yritetä korjata, vaan mieluummin häivytään raukkamaisesti muualle?

    En ole patriootti, mutta alkanut saamaan kerta kaikkiaan tarpeekseen suomalaisten ainaisesta itkemisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esim. tuolta linkkaamastani Tikkablogista saa aika hyvin perspektiiviä.

      Alan uskoa siihen, että maailmassa on paikkoja, joissa todella on jotkut asiat paremmin. Ei nyt kaikki, mutta jotkut. En tosin tiedä 100% ennen kuin kokeilen. Ainahan sitä pääsee takaisin.

      Myös sää on oikeesti aika perseestä.

      Poista
    2. Tottakai on. Ja niin pitää ollakin.

      En todellakaan ole estämässä ketään lähtemästä pois. Itsekin varmaan kokeilisin samaa, jos se olisi mahdollista. Minua vain on alkanut tympiä liian monen suomalaisen tapa valittaa kaikesta, varsinkin kun parannusehdotuksia ei sitten kuitenkaan ikinä esitetä. Kunhan vain purnataan! Lasken sen kuuluvaksi samaan vammailuun, kuin myytin heikosta viinapäästä.
      Syy, miksi takerrun tähän nykyään hanakasti, on myös kokemus. Muuan sosiaalipummituttava lähti ulkomaille ja haukkui mennessään Suomen lyttyyn. Kuitenkaan hän ei uudessa kotimaassaankaan ole viitsinyt tehdä mitään elantonsa eteen, vaan viettää kaiket päivät elättinä tyttöystävänsä kustannuksella. Ja kiukuttelee, jos hänelle huomauttaa asiasta.

      Minusta olisi hauskaa tietää myös, onko muualla maailmassa vastaavanlaista valituskulttuuria, vai onko sekin yksinomaan suomalainen ilmiö. Järjellä ajateltuna voisi kuvitella sitä esiintyvän muuallakin.

      Sää taas... no jaa... aika pieni murhe.

      Poista
  4. Ihan kiinnostuksesta, mihin maahan ajattelit muuttaa?

    VastaaPoista
  5. Tässä vähän 'kannustusta'. Onnea vain, tosin tulet huomaamaan, että muualla on ihan yhtä kurjaa. Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö, joka johtuu aika isoista asioista. Juuri niistä, joista ei saisi puhua - koska Hitler ja 'vihapuhe' ja jne.

    http://ipu.fi/puolueen-jasenen-ajatuksia-keskustelu-foorumilta/

    "Ei ole mitään merkitystä, kuinka paljon meidän on säästettävä, leikattava, nostettava veroja, yksityistettävä ja niin edelleen.

    Niin kauan kun olemme kiinni tässä väkisin velkaannuttavassa YKSITYISESSÄ rahajärjestelmässä,
    ja tässä RUUSUSEN UNESSA.

    Niin kauan, kunnes tapahtuu kollektiivinen herääminen tämän asian tajuamiseksi,
    niin kauan mennään kohti taloudellista tuhoa.



    Kaikkialla on epäisänmaallisuutta. Kulttuuriamme hävetään, samoin koko henkistä perintöämme. Tämä merkitsee sitä, että Suomi tuhoutuu.
    Tämä on maa, jossa suomalaiset ovat vieraita omassa maassaan. Kaikki täällä on yhtä suurta mielenvikaisuutta. Kollektiivinen kyvyttömyys ja muiden holhoukseen alistuminen on maamme johtava piirre.

    Kaikki ovat täällä kohta orjia, koska lähes kaikki kansainvälistä pankkielittiä suojelevat päättääjämme ja valtamedia ovat maanpettureita. Maanpettureita taas ollaan, kun ei tunneta vastuuta vaan eletään luihuina opportunisteina. Vastuuta pitäisi ottaa omasta kansasta, eikä kansainvälisestä yksityisyrityksen tavoin toimivasta velkaannuttavasta pankkijärjestelmästä.

    Tiedotusvälineiden ja koululaitoksen kautta kansaamme, sen sieluun, upotettu aivopesu on tehnyt meistä itseämme häpeäviä syyllisiä, syyllisiä suomalaisuudestamme, syyllisiä itsenäisyydestämme, syyllisiä kansallisesta identiteetistämme ja ryhdistämme, syyllisiä omavaraisuudestamme ja syyllisiä kulttuuristamme.

    Kansan henkinen palo on sammunut ja elinkyky mennyt. Jokaisesta mielen tai käden liikahduksesta tunnetaan syyllisyyttä, että onkohan se ”rasismia”, ”isänmaallisuutta”, ”natsismia” tai ”identiteettiä” tai suututtaakohan se jonkun. Kansallismielisyys tuomitaan järjestelmällisesti, ja omat hyökkäävät kimppuun heti, kun asioista yrittää rehellisesti ja niiden oikeilla nimillä puhua.

    Lisäksi suomalaiset toistuvasti vaaleissa valitsevat valtaan omat teurastajansa, ne, jotka ovat vieneet maanpetoksellisuutensa aktiivisen toiminnan tasolle. Tämä tapahtuu valtamedian aivopesun ansioista.

    Kukaan päättäjistämme tee sitä, mitä pitäisi: irrota maatamme tuhoisasta raha- ja pankkijärjestelmästä ja EU:sta ja EKP:stä ja ryhdy rakentamaan kansallista ja ryhdikästä Suomea. Päättäjämme ovat petos isänmaata kohtaan, vieraitten käskyläisiä.

    Suomi tuhoutuu kokonaan varsin pian, jos huijareiden rahajärjestelmästä ei sanouduta irti. Yhteiskunnallisten ongelmiemme perussyy on euron rahajärjestelmä, joka koko ajan hirttää yhteiskuntaa kuoliaaksi ja luo rahanpuutetta yhteiskunnan kaikille tasoille.

    On hätkähdyttävää ja pelottavaa tajuta, että olemme tällä hetkellä täydellisesti kansainvälisen rikollisen pankkieliitin armoilla."

    http://jsiitarinen.blogspot.nl/2015/05/mitaan-saastoja-ei-tarvita.html

    https://youtu.be/RQNhz96Bi3k

    https://youtu.be/6zFy-LyfPHI

    https://youtu.be/94-K3odk0-4

    VastaaPoista

Kommenteissa on sallittua repiä asioita kappaleiksi, esittää kärkkäitä mielipiteitä, kysellä ns. tyhmiä tai hyvinkin henkilökohtaisia juttuja. Kommenteissa saa myös suuttua ja minusta saa olla sitä mieltä, että olen täysi kusipää. Kommenttiosastolla on kuitenkin kiellettyä heittäytyä alakoululaiseksi tai raivopäiseksi apinaksi. Tämä on asiablogi eli pidetään keskustelu asiallisena. Mikäli olet sitä mieltä, että olen täysi kusipää, niin sinulla tulee kommentissasi olla jotain muutakin sanottavaa. Huutelu ei hyödytä mitään muuta kuin huutelijan huutelun halua. Kommenteissa on lisäksi syytä välttää kiroilua ja muuta alatyylistä kielenkäyttöä ja turhaa provokaatiota. Siitä, että mikä on loppupeleissä asiallista ja mikä ei, päätän minä. Trollaajat ja perseilijät saavat matkalipun banaanisaarille.